Ongelmia toisensa perään. VAROITUS

"Mmh.", Oli kaikki mitä Leon kykeni sillä hetkellä vastaamaan. Hänen päässään risteilivät erilaiset ajatukset mahdollisesta tulevasta, eikä pelkästään edessä olevasta stressinpurkauksesta, mutta sen jälkeenkin. Miten he selittäisivät Noelille että kaikki oli tuon omaa mielikuvitusta ja tuo ei ollut hullu jolla oli jakaantunut persoona? Miten helvetissä se menisi läpi, kun Noel oli jo alkanut epäilemään omaa mielenterveyttään? Entäpä tilanne Chazin kanssa? Hiirulainen oli jo melkoisen kiintynyt siihen pikkuhomoon, että Leonin tarvitsisi luultavasti saada tilanne kuntoon senkin kanssa jottei Noel flippaisi siitäkin. Helvetti minkä kasan hommia hänen 'pikkuveljensä' hänelle aiheuttikaan, mutta mitäpä hän ei tekisi suojellakseen toista? Leon virnisti hieman omille ajatuksilleen ja huokaisi mielessään. Nyt olisi ehkä kuitenkin parempi mennä askel kerrallaan. Hän havahtui vasta kun tajusi heidän pysäköivän parkkihalliin. Minne helvetissä he olivat tulleet? Koko automatka oli ollut yhtä ajatusten myräkkää eikä Leonilla ollit pienintäkään havaintoa siitä mihin osaa Lontoota he olivat päätyneet. Hän kuitenkin nousee autosta sitä kysymättä ja seuraa Valérianea hissille.

Nyt oli aika alkaa miettimään mitä kaikkea hän tekisi kunhan he pääsisivät oven taakse turvaan. Leon ei olisi halunnut suoda ajatustakaan Torenttolle, mutta jostain syystä häntä hieman epäillytti tämä hiljaisuus Torentton päästä. Hän ei tietenkään tiennyt oliko Valérianen puhelin pois päältä ja sen takia se ei ollut vielä soinut tuhatta kertaa, vai oliko Torentto kuitenkin heidän jäljillään ja odotti aikaansa? Jestas, hänestä oli tulossa paranoidi.

Päästyään ovesta sisään Leon huomaa ensimmäisenä huoneiston alastomuuden sekä erinäiset välineet sitomiseen ja hän unohtaa hetkessä aiemmat huolensa Torenttosta. Tulkoot jos tahtoo, hän näyttäisi sille sialle kuinka pannaan. Jos Leon olisi herrasmies, hän olisi saattanut kysyä mitä hänen kumppaninsa haluaa, mutta sen sijaan Leon astelee tyynesti peremmälle asuntoon tutkaillakseen ympäriinsä. Kyllä, sitominen olisi oikein mukavaa.. Hän kääntää katseensa kohti ikkunoita joita peittivät paksut verhot. Ikkunaa vasten voisi olla hauska panna, siinä oli tiettyä jännitystä kun tiesi että kuka tahansa saattoi katsella.
"Muruseni, tuoppas isukille hieman välineitä.", Hän siirtää katseensa ikkunasta Valérianen suuntaan kasvoillaan hyvin rietas virne.

Valériane antoi Leonin katsella rauhassa ympärilleen. Sillä välin nainen noukki trenssinsä lattialta ja kiikutti sen pieneen vaatehuoneeseen henkariin. Hän piti asunnossa, lukitun oven takana pientä vaihtovaatekerrastoa, jota hän täydensi tasaisin väliajoin. Jotkut kun olivat erityisen mieltyneitä siihen vaihtoehtoon, että saattoivat silpoa vaatteet pois hänen päältään.

Nainen astui juuri ulos vaatehuoneesta, kun Leon avasi viimein suunsa. Valérianen toinen kulma kohosi aavistuksen, mutta hän ei sano mitään. Oli harvinaista, että tässä asunnossa hänellä oli minkäänlaista päätösvaltaan, mitä tuli siellä harrastettaviin aktiviteetteihin. Tosin, Leon saattaisi hylätä hetkessä hänen valitsemansa työkalut ja käskeä yrittää uudestaan.
Siitä huolimatta Valériane käveli seinällä oleville telineille ja katseli keräämäänsä valikoimaa hetken aikaa. Hän valitsi ensimmäiseksi ohuen, hieman joustavan kepin ja raipan, jossa oli nahkainen, litteä pää. Jalustalta hän nosti mukaansa kynttilänjalan, jossa oli viisi, ohutta, pitkävartista, verenpunaista kynttilää. Hän siirtyi vähän eteenpäin valitakseen muutamia apuvälineitä sitomiseen ja asteli sitten Leonin luokse.
”Kaipaako isukki vielä jotain muuta?” nainen kysyi mahdollisimman viattomasti ja piti esiin pyrkivän hymynsä kurissa.

Leon odotteli rauhassa että Valériane saisi koottua apuvälineet heidän leikkeihinsä, ja katseli sillä aikaa verhoin peitettyä ikkunaa, sivellen peittävää kangasta kädellään. Kun nainen lopulta kutsui häntä viattomalla äänellään Leon kääntyi ympäri ja silmäili Valérianen tuomaa arsenaalia. "Näitäkö sinä kaipaat tänään, hmm?", Leon oli pyytänyt Valérianea tuomaan leluja juuri sen takia että nainen saisi edes, noh, jollain tapaa osallistua tähän leikkiin muutenkin kuin vain ottavana osapuolena. Se ei ollut lainkaan Leonin tapaista, mutta hän oli päättänyt antaa Valille hieman päätösvaltaa kiitoksena avusta. Hän nappaa ohuen raipan käteensä ja läväyttää sillä toista kämmentään niin että napsahdus kävi. Pelkkä ääni sai kylmät väreet kirimään ylös Leonin selkää ja erektion asettumaan hänen haaroihinsa. Tästä tulisi varmasti mieluisaa, heille molemmille.

"Sanohan, muruseni, kuinka lähellä ovat lähimmät talot? Pystyisikö joku seuraamaan toimiamme ikkunasta?", Leon siveli raipalla nyt Valérianen kaulaa ja siirsi raippaa hitaasti liu'uttaen alemmas naisen rinnoille. "Saat kolme toivetta seksiin liittyen, muruseni, kiitoksena.", Leon virnisti.

Nyt Valérianen molemmat kulmat lennähtivät melkein hiusrajaan asti kun Leon oli kääntynyt hänen puoleensa ja esittänyt vihjailevan kysymyksensä hänen tarpeistaan. Näissä tilanteissa kukaan ei ollut koskaan kysynyt hänen mielihalujaan. Eikä nainen olisi ikinä uskonut Leonin olevan ensimmäinen, joka niin tekisi.

Hän ei ehtinyt edes tointua järkytyksestään kun mies nappasi raipan hänen käsistään. Valérianen katse seurasi Leonin käden liikkeitä ja sävähti kun mies löi omaa kättään. Viuhahduksesta ja iskusta lihaa vasten lähtevät äänet tuntuivat kaikuvan moninkertaisina naisen korvissa ja saivat hänet sävähtämään. Hän saattoi melkein tuntea iskun omalla paljaalla ihollaan ja tiesi millaisen kihelmöinnin se jättäisi jälkeensä. Ajatuskin siitä sai hänen ruumiinsa hyrähtämään käyntiin ja hänet vaihtamaan levottomana painoaan jalalta toiselle. Hän halusi Leonin lyövän häntä kaikein herkempiin paikkoihin ja yhtään säästelemättä.
Valériane oli omien seksuaallisten fantasioidensa pauloissa kun mies kysyi naapureiden ikkunoiden sijainnista. Valériane vastasi saman tien, hetkeäkään ajattelematta mitä sanoi, unelmoidessaan raipan sivalluksista ihollaan. Tosin hänen sanansa olivat vähällä mennä sekaisin kun hän tunsi pehmeän nahan liukuvan ihoaan pitkin, silkkisen kauluspaidan peittämille rinnoille. Väline jätti jälkeensä kihelmöivän tunteen. ”Talot eivät ole kiinni toisissaan, mutta periaatteessa kuka tahansa, myös katutasosta voi nähdä meidät, jos kulma on oikea.”
Piiska ja ajatus kivusta, sekä siitä että he tekisivät tämän eräällä tavalla yleisön edessä, saivat hänet sulkemaan silmänsä ja värisemään.

Leon hämmensi häntä entisestään kertoessaan kolmesta toiveesta. Valérianen polvet tuntuivat jo nyt pehmeiltä. Tosin, nyt kun hänellä olisi tilaisuus, hänen päähänsä ei pälkähtänyt yhtään toivetta.
”Pitääkö minun keksiä ne nyt?”

"Hienoa hienoa.", Hän saisi siis toteuttaa oman pienen fantasiansa ja naida Valin aivot pellolle ihmisten katseiden alla. Se ei ollut aivan sama kuin naiminen Torentton silmien alla, mutta kelpaisi hyvänä kakkosen.
"Ei muruseni, voit sanoa yhden aina kun sellainen päähäsi pälkähtää. Mutta muista, toteutus on aivan minusta kiinni.", Leon virnisti ja läimäisi navakasti raipalla Valérianen rintaa kuin tehostaakseen että vaikka hän hemmottelikin naista näin, valta oli silti hänen käsissään. Kaikki pienet toiveet olivat vain..noh, jotain pientä ja uutta jota Leon ei ollut koskaan kokeillut, ja olivathan ne omalla tavallaan kiihottavia, mutta häntä ei oikeastaan sinänsä kiinnostanut saiko hänen kumppaninsa tyydytyksen vaiko ei.

Nyt kun se oli tehty selväksi, Leon siirtyi lähemmäs Valérianea ja siveli kädellään kauluspaidan nappeja, ja alkoi avata niitä hitaasti ja antaumuksellisesti, aivan kuin hänellä ei olisi ollut mikään kiire maailmassa. Leon halusi Valérianen alasti eteensä, ja nyt, mutta päätti kuitenkin pitkittää odotustaan tekemällä kaiken mahdollisimman hitaasti. Kun paita olisi auki, Leon siirtyisi hieman kauemmas. "Teehän loput itse, hitaasti.", Leon virnisti.

Valériane oli vähällä pudottaa kaiken mitä sylissään kantoi kun piiska lävähti vasten hänen pehmeää rintaansa. Kipu iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja lävisti hänen ruumiinsa. Terävimmän kärjen jälkeen, juuri ennen kuin se muuttui kuumotukseksi sillä pienellä ihoalueella, nainen tunsi uuden sävähdyksen. Se oli kuuma nuoli, jonka maali sijaitsi hänen reisiensä yhtymäkohdassa. Nämä kaksi erilaista tuntemusta saivat hänen vartensa kaartumaan pienen aavistuksen ja ruumiin painon siirtymään hieman enemmän varpaiden varaan, pois kantapäiltä.
”Selvä”, hän vastasi miehelle hieman huohottaen.

Silmät selällään, ruumis odotuksesta väristen Valériane seurasi miten Leon ryhtyi avaamaan hänen paitansa nappeja. Kun mies käskee hänen hoitaa homma loppuun itse, nainen laski kantamuksensa viimein kädestään. Hän jännitti ja rentoutti hartiaseutunsa lihaksia pari kertaa rauhoittuakseen niin ettei vain olisi malttamattomana repinyt kaikkea päältään.

Valériane astui ulos nuden värisistä piikkikoroistaan ja siirsi ne hitaasti jalallaan sivummalle, pois ikkunasta. Hän veti paidan helmat pois housujen vyötärönauhan alta. Silkkinen vaatekappale liukui naisen kalpeita käsivarsia pitkin alas ja putosi lopulta lattille. Pitkät sormet siirtyivät viivytellen avaamaan tiukkojen, helmenharmaiden housujen vetoketjua. Hän yritti keskittää ajatuksensa vaatteiden riisumiseen ja kiinnitti huomiota jokaiseen yksityiskohtaa, jotta toiminta ei olisi ollut liian hätäistä. Tilanne oli ketakaikkisen ainutlaatuinen ja Valériane halusi nauttia siitä, samaan aikaan kun olisi halunnut rientää suorinta tietä loppuhuipennukseen.
Vaikka nainen ei katsonutkaan ylös, Leonin katse tuntui suoranaisena poltteena hänen ihollaan ja sai ihokarvat pystyyn.
Valériane hivuttautui ensin pois housuistaan ja riisui niiden perään järkevänoloiset sukkahousunsa. Seuraavaksi lattialle putosivat mustat, pitsiset rintaliivit ja niitä seurasivat saman sarjan stringit.
Eikä hän tohtinut kohottaa katsettaan Leonin silmiin seisoessaan nyt tuon edessä ilkosen alastomana.

Leon olisi toki voinut kehua Valérianen kauneutta ja tämän vartaloa, mutta moiset hömpötykset olisivat vain pilanneet tunnelman, ainakin hänen itsensä mielestä. Niimpä hän tyytyi vain ihastelemaan katseellaan edessää aukenevaa kauneutta. Kun Valériane oli lopulta alasti, Leon päästi tyytyväisen maiskahduksen huuliltaan ennenkuin läväytti raipalla naisen toista nänniä napakasti.
"Nostahan nuo sidonta välineet minulle.", Leon toteaa rauhalliseen mutta vaativaan sävyyn. Tämä oli osa esileikkiä, jolla varmistettiin kenellä valta tosiaan oli. Hän ei sietäisi niskurointia, vaikka se saattaisikin vain terästää tätä pientä leikkiä hieman. Ainakin hän pääsisi sivaltelemaan leluaan useammin raipalla. Siitä lähtevä ääni oli hyvinkin kutkuttava, ja se kutkutus oli juuri oikeissa paikoissa. Hän olisi voinut läimiä Valérianea vaikka koko yön ja saada orgasminsa jo pelkästään sillä.

Kunhan hän saisi sidonta välineet käsiinsä, hän käskisi Valérianea kääntymään ympäri ja nostamaan kätensä seläntaakse ristiin jotta hän voisi sitoa naisen. Ennen sitomista hän kuitenkin läväyttäisi raipan vasten naisen pyöreää takamusta. Sinnekkin hän voisi tunkeutua, oi kyllä. Sen aika tulisi myös varmasti pian. Hän aikoi ottaa Valérianen kaikin mahdollisin tavoin ikkunan edessä.

Mies oli nopea. Koska Valériane ei katsonut tuohon, hän tunsi iskun ennen kuin ehti tajuta Leonin lyöneen häntä. Kivun ja nautinnon nuolet lähtivät taas liikkeelle hänen ruumiissaan. Naisen vaalea nänni oli noussut hetkessä pystyyn piiskan sivalluksen seurauksena. Se punersi hetken aikaa, kunnes sai takaisin oman värinsä. Vaikka Valérianen tapoihinsa ei kuulunut valittaa kivusta, nyt hänen huuliltaan livahti matala äännähdys. Ääni tuntui paksulta hänen kurkussaan, aivan kuin se ei olisi mahtunut kulkemaan kunnolla tavallisimpia kulkureittejä pitkin.
Valérianella ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, mikä teki tästä kerrasta niin erillaisen. Hän oli tiennyt jo kun he olivat poistuneet hotellista mihin tilanne oli päättymässä. Leon oli tavannut hyvin selkeästi omat mielihalunsa. Eikä Valériane ollut herkistynyt seksistä moniin vuosikymmeniin, ei sen jälkeen kun oli viimein löytänyt tavan käsitellä tarpeitaan. Mutta jostain syystä hän oli nyt harvinaisen vereslihalla. Ja se tuntui yhtä aikaa karmaisevalta, ahdistavalta, sekä tavattoman kiihottavalta, sillä valtaväestön silmissä väärällä tavalla.

Myönnytyksistään huolimatta Leon teki sanoillaan ja ruumiinkiellellään hyvin selväksi sen, kuka oli pomo, eikä Valérianella ollut mitään sitä vastaan. Hän alkoi hiljalleen asettumaan uudelleen siihen rooliin, jota häneltä odotettiin ja joka oli hänelle niin tuttu.

Nainen kumartui ottamaan sitomiseen tarkoitetut ohuet nahkaremmit lattialta, johon oli ne aiemmin jättänyt ruvetessaan riisuutumaan. Ne olivat lujat ja riittävästi kiristettyinä, pureutuivat sopivalla tavalla lihaan, kun sidottu räpisteli niitä vastaan.
Valériane ojensi remmit herralleen ja kääntyi kuuliaisesti selin tuohon, nostaen katseensa verhojen pintaan. Hänen mielessään välähti mielikuva maisemasta niiden takana. Todennäköisesti, hyvinkin pian Leon aukaisisi ne. Hänen mielikuvituksensa lisäillesssä ikkunoihin ja kaduille hämmästyneen näköisiä kasvoja, hän kietoo kätensä ristiin lapaluiden alle jääden odottamaan remmejä.
Sen sijaan Valériane kuitenkin tuntee uuden sivalluksen pakaroillaan, mikä saa hänet sävähtämään ja taivuttamaan päätään taaksepäin silmät suljettuina. Naisen mielessä käväisi samalla hyvin häiritsevä kuva hänestä itsestään vatsallaan, Leonin jalkojen päällä, miehen läimiessä hänen takapuoltaan avokämmenellä.
Ajatus sai hänet ynähtämään.

Leon kiinnitti remmit varsin tottunein liikkein ja hieraisi ohimennen päätään kädellään.
Pysy unessa vielä hetki, kaveri.. Leon ajattelee itsekseen ja naksauttaa sitten niskansa kuuluvasti kääntämällä päätään riuskasti puolelta toiselle. Aah, oli hänen vuoronsa nauttia ja purkaa hieman paineita. Nyt kun Valériane oli sidottuna ja alasti seksikkäästi hänen edessään voisi aloittaa leikkimisen. Leon astelee verhojen luokse ja nykäisee verhot auki nopealla käden liikkeellä paljastaen katumaisemat jotka avautuivat ikkunasta. Mmh, pelkkä mielikuva tälläisestä panosta sai hänen vehkeensä kihelmöimään ja nyt hän pääsisi jo toteuttamaan sen.

"Noniin, muruseni, asetuhan polvillesi ja ime vähän isukkia.", Leon avaa housunsa ja antaa niiden valahtaa nilkkojensa ympärille. Hän kääntyy niin että on sivuttain ikkunaa kohden, näin ihmisille jotka ehkä saattaisivat heidät nähdä ei jäisi lainkaan epäselvyyksiä mitä asunnossa oikein tapahtui. Sanojensa painoksi Leon vielä sivaltaa raipalla Valérianen rintoja, molempia kerran, ja napakasti. Hän siirtyisi kyllä muihinkin leluihin kunhan niiden aika olisi. Ei makeaa mahan täydeltä.

Valériane kokeili vaistomaisesti remmien pitävyyttää, yrittämällä vetää käsiään erilleen. Ohut nahkakaistale pureutui hänen ihoonsa, eikä antanut periksi. Se tuntui hyvältä. Tutulta, mutta ei niin turvalliselta.

Verhojen avautuessa nainen joutui räpyttelemään silmiään hieman, kun keskitalven päivän valo pääsi sisään huoneeseen ja syrjäytti hämärän. Se ei ollut tavattoman kirkasta, mutta vampyyrin tarkat silmät joutuivat sopeutumaan muutokseen. Mahdolliset, näkymättömät katseet rupesivat oitis kihelmöimään hänen ihollaan ja samassa Leon kertoikin jo mitä hänen pitäisi tehdä.
Ensimmäinen raipan isku tuli yllätyksenä, toista hän osasi melkein odottaa. Samassa ensimmäinen mahdollinen toive pälkähti hänen päähänsä. Se oli vasta idea ja hänen oli vielä keksittävä, miten asiansa muotoilisi niin, että saisi kaipaamaansa. Eikä hän voinut olla varma, suostuisiko Leon siihen lopultakaan, sillä heidän olisi keksittävä keino, jolla sen voisi esittää ikkunan edessä. Sillä jos mies suostuisi siihen, Valériane haluaisi olla täysin liikuntakyvytön.

Sitä ennen hänellä oli tosin tärkeämpiä asioita hoidettavanaan.
Valériane asettui polvilleen, selkeään sivuprofiiliin ikkunaan nähden ja kiinnitti huomionsa edessään seisovaan kovuuteen. Hän keskittyi siihen ehkä turhankin suurella tarmolla, mutta näin hän sai suljettua mielestään pois sivullaan avautuvan maiseman.
Hän nojasi päätään eteenpäin ja otti pehmeän, tylpän kärjen huuliensa väliin, ruveten pyörittelemään kieltään vihjailevasti sen ympärillä. Nainen sulki silmänsä ja veti sisäänsä ilmaa, joka tuoksui mieheltä. Hän jatkoi kielensä pyörittelyä, imaisten välillä herkkää nuppia, kunnes siirtyi nuolemaan sen vartta. Hänen kielensä teki pitkiä, ponnekkkaita vetoja, kuin ei olisi koskaan maistanut mitään parempaa. Lopulta, pelattuaan kielellään riittävästi, nainen otti koko varren suuhuhsa, syvälle kurkkuun ryhtyen imemään.

Leon murahti tyytyväisenä tuntiessaan huulet kalullaan. Hän nojasi lanteitaan hieman eteenpäin kuin yrittäen päästä heti naisen kurkkuun asti, mutta Valériane kiusoitteli häntä vielä hyvän aikaa ennenkuin lopulta antoi hänelle sen mitä hän halusi. Leon murahteli nautinnosta ja asetti kätensä naisen pään päällä, antaen sormiensa upota tuon hiuksiin, pidellen niistä kiinni, hellästi mutta tiukasti. Hän kohotti hieman raippaa ja kumartui vain hieman eteenpäin ylettyäkseen piiskaamaan Valérianea takamukselle kuin rytmittääkseen naisen imemistä.

Ei tarvinnut paljoakaa työtä kun Leon oli niin kova kuin vain pystyi olemaan. Hän nykäisi Valérianen hiuksista naisen kauemmas. "Kiitoksia muruseni, tämä riittää tältä erää.", Leon virnuili, silmät himosta sameina. "Nyt voitkin nousta ylös ja asettua selkä ikkunaa vasten. Ja sulje silmäsi, äläkä avaa niitä ilman lupaa. Muuten seuraa rangaistus.", Leon otti askeleen taaemmas jotta Valériane saisi nousta ylös ja toteuttaa hänen käskynsä. Hänellä ei ollut aikomustakaan auttaa toista lattialta ylös.

Valériane jatkoi tomiaan, välittämättä kovinkaan paljon kädestä hiustensa seassa. Vaikka Leonin ote nipistikin vähän, sysimustien suortuvien ollessa tarkassa järjestyksessä, takaraivolle kootulla nutturalla. Sen sijaan violetit silmät rävähtivät auki, kun raippa osui ensimmäistä kertaan hänen lihaansa. Nainen kohotti katseensa ylös Leoniin, mutta sulki silmänsä uudelleen kivun sivaltaessa hänen ruumistaan uudelleen. Miehen vain jatkaessa, Valériane yritti parhaansa mukaan keskittyä hänelle annettuun tehtävään, voimatta kuitenkaan hillitä kurkustaan pakenevaa yninää.
Nainen olisi ollut valmis miehen otettavaksi. Hiennin kasvatuksen saanut Valériane tunsi, kuinka hänen naiseutensa puhkesi kukkaan ja valutti nestettään kovapuulattialle.

Leonin vetäessä hänet irti itsestään, Valériane haukkoi henkeään, jonkun hyvin alkukantaisen vaiston sanelemana ja katsoi miestä silmät suurina.
Hän nyökkäsi nopeasti ja nousi seisomaan saatuaan seuraavan käskyn. Polvet hieman tutisten, hän asteli ikkunan eteen ja käänsi selkänsä sen takaa avautuvalle kaupungille. Hän nojasi selkänsä lasiin ja vaikka sisällä oli lämmin, hän saattoi tuntea ihollaan ulkoa hohkavan kylmyyden. Valériane nojasi myös päänsä lasiin sulkien silmänsä lähes kiitollisena. Hänellä ei ollut hajuakaan, miksi tämä kerta hämmensi häntä ytimiä myöten ja teki hänen olonsa niin haavoittuvaiseksi. Se ei tuntunut kovinkaan hyvältä.

"Levitä jalkojasi.", Leon komensi sivellen raipalla Valérianen rintoja hellästi, kiusoitellen. Hän oikein odotti että Val rikkoisi hänen käskyään olla avaamatta silmiään. Hän nautti epätoivosta jonka aina näki petikumppaniensa silmissä kun nuo saivat rangaistuksen. Hän nautti siitä niinkin paljon että pelkkä sen katseen ajatteleminen meinasi saada hänet tulemaan. Leon värähti ajatellessaan Elenan kasvoja kun hän oli rangaissut naista väärin arvailusta.
Kunhan Valériane olisi totellut ja levittänyt jalkojaan Leon siirtäisi hitaasti raippaa alemmas tuon vartalolla, hivellen vatsaa ja lanteiden kaarteita, siirtyen aina alemmas kohti naisen jalkojen yhtymäkohtaa. Hän ujutti raipan huulten väliin ja hieroi sillä Valérianea ensin, jonka jälkeen hän sivalsi napakasti klitorista. Sivalluksen jälkeen hän hieroisi taas raipalla ennen uutta iskua.

Valériane totteli kuuliaisesti ja levitti jalkansa. Samalla hän yritti saada itsensä rentoutumaan edes hieman. Hän oli tehnyt tämän tuhansia kertoja eri miesten kanssa, koska oli todennut tämän parhaimmaksi tavaksi itselleen. Ei hänen pitäisi ryhtyä herkistelemään tällä tavalla nyt. Vaikka hän oli itsenäinen, hän tarvitsi tällaista hallintaa. Hän halusi olla hallittu ja alistettu.

Raipan hivelyt saivat hänen ihonsa värisemään niistä kohdista, joiden ylitse se kulki. Nopeasti nainen päätteli mihin mies oli lelunsa kanssa matkalla ja mitä mahdollisesti tekemään. Se sai hänet puremaan huultaan malttamattomana.
Nahkan löytäessä maalinsa ja aloittaessa hierontansa Valériane ei voinut kuin vaikertaa hiljaa, selkäänsä tukevammin ikkunaan nojaten. Napakka isku oikeaan kohtaan sai hänen koko ruumiinsa kaareutumaan, painon siirtymään varpaiden varaan. Sähköinen, kuuma aalto, täynnä kipua ja nautinnollista poltetta kulki hänen ruumiinsa läpi, jääden kytemään lopuksi iskukohtaan. Tuntemus oli ollut kuin pieni orgasmi ja Valériane huomasi olevansa aivan sen rajalla. Pienikin ärsyke nyt, syöksisi hänet kuilun ylitse ja hän laukeaisi.
”Leon...” Nainen vakersi miehen nimen kuin rukouksen, kääntäen päätään sivuun. Hänen asentonsa ei ollut muuttunut, vaan hän seisoi edelleen varpaillaan lasiin nojaten, kireänä kuin viulun kieli.

"Niin, muruseni?", Leon virnisti kuunnellessaan Valérianen vaikerruksia. Ne olivat melkein nautinnollisia hänen korvilleen. Vaikka häntä ei edelleenkään niin sanotusti kiinnostanut kumppaninsa nautinto, niin tällä kertaa hän kuitenkin oli..hieman kiinnostunut. Mikä tuntui hassulta. Miksi ihmeessä hän ajattelisi vähääkään naisen nautinnosta? Ja miksi hän oli mennyt lupaamaan kolme toivetta tuolle? Ajatukset meinasivat sekoittaa Leon rytmin ja hän joutui pudistamaan päätään saadakseen ajatuksensa tähän hetkeen ja tilanteeseen.
Napakka isku jälleen klitorikselle. Pelkkä raipasta lähtevä ääni sai Leonin värähtämään nautinnosta. Tähän hetkeen pitäisi keskittyä.

Valérianesta tuntui, ettei hän osannut enää muodostaa kunnollisia lauseita, sillä hänen suustaan pääsi ulos ainoastaan hyvin epämääräisiä äännähdyksiä. Tätä hän ei ehtinyt miettiä sen kauempaa, kun Leon iski häntä uudestaan ja raipan iskun innoittama orgasmi lähti vyörymään auttamatta hänen ylitseen.
Tunne oli hyvin lähellä jonkinlaista ylösnousemus kokemusta, eivätkä Valérianen silmät pysyneet enää tiiviisti kiinni. Hän räpytteli niitä kiivaasti samalla, kun hänen ruumiinsa vapisi ja kouristeli. Eikä hänen tasapainonsakkaan pitänyt enää, vaan hän romahti lattialle miehen jalkoihin hervottomana. Juuri nyt Valérianesta tuntui kuin hänellä olisi ollut yhtä paljon selkärankaa kuin tiskirätillä.

Leon katsoi melkein epäuskoisena Valérianea kun tämä räpytti silmiään, mutta sitä ei kestänyt kauaa kun petomainen sadistin virne ilmaantuikin jo miehen huulille.
"Oivoi, muruseni, minä en antanut lupaa avata silmiäsi.", Leon loihti kasvoilleen melkein surullisen ilmeen ja kyykistyi Valérianen eteen ja katsoi naista säälien.
"Sinä ihan pakotat minut rankaisemaan itseäsi..", Leon sanoi mukamas surullisena ja virnisti. Noniin, mikähän olisi sopiva rangaistus Valérianen kaltaiselle ruoska narkkarille? Leon pudotti raipan viereensä kuin se olisi ollut hyvin vastenmielinen väline.

"Mitenhän me rankaisemme sinua..", Leon näytti miettivän. Kivun tuottaminen oli tylsä rangaistus joka ei toimisi Valérianen kohdalla, sillä nainen piti siitä. Ehkäpä.. Ajatus syttyi Leonin päähän kuin hehkulamppu ja hetkeäkään tuhlaamatta hän kaappasi Valérianen hellään syleilyynsä.
"Tiedätkö, Val, olet minulle hyvin tärkeä..", Leon kuiskasi intiimisti naisen korvaan pidellessään tätä hellästi sylissään. Kuvaa rikkoi kuitenkin pedon virne miehen kasvoilla.

Valériane rojahti orgasminsa viimeisien maininkien aikana puoli-istuvasta asennosta makaamaan lattialle. Hänen päänsä tuntui hämärältä. Hänen selän taakse sidottuja käsiä kivisti, mutta hän ei päässyt oikomaan niitä, vaikka olisi halunnut. Hän kuuli usvan lävitse kuinka Leon puhui.
Hetkonen. Missä vaiheessa hän oli avannut silmänsä? Hänhän oli pitänyt ne visusti kiinni koko ajan. Orgasmin runnomassa mielessä hän totesi, että kaiketi ne olivat avautuneet, sillä loppujen lopuksi, hän ei ollut hallinnut ruumistaan kovin hyvin tuntemustensa keskellä.

Seuraavaksi tulisi siis rangaistus. Valériane tiedosti tämän ajatuksen ja Leonin puheen vain hyvin hämärästi ennen kuin mies kampasi hänet lattialta syliinsä.
Läheisyys tuntui nyrkin iskulta palleaan, sillä ikävällä tavalla.
Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei. Eieieieieieieieieieieieiei!! Ei nyt.

Orgasmin jälkeinen sumeus oli tipotiessään, mutta nyt uudenlaiset varjot kurottelivat naisen mieltä. Ne olivat synkempiä ja paljon, paljon tuskallisimpia. Niihin saattoi hukkua ja kuolla.
Paniikki lähti kuplimaan syvältä Valérianen kaikkein syvimmästä ytimestä. Naisen päässä hän ei ollut enää Leonin kanssa. Hän ei ollut Lontoossa. Eikä elänyt nykyajassa. Hän koki päänsisäisen aikamatkan takaisin 1800-luvun alkuun Stephenin luokse.

Valériane ryhtyi oitis rimpuilemaan pois Leonin sylistä. Hän potki. Hän huusi. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.

Rimpuilu, paniikki, huutaminen. Kyllä. Leon ei voinut olla nauttimasta tästä tilanteesta, vaikka Valérianen reaktio olikin voimakkaampi mitä hän oli odottanut. Hitaasti, tilanteesta nautiskellen hän siirsi naisen sylistään lattialle, päästääkseen tuon edes hieman vapaaksi, mutta tarttui tiukasti ja voimakkaasti naista leuasta estääkseen tuota karkaamasta kauemmas itsestään.
"Rauhoitu, muruseni.", Leon virnisti ja katsoi itkevää naista edessään. "Se oli rangaistuksesi.", Jostain syystä reaktio sai Leonin hieman huolestumaan, mutta moiset ajatukset työnnettiin ja haudattiin hyvin äkkiä mielihyvän alle. Juuri tuo katse..Tuo epätoivo ja paniikki saivat hänet nauttimaan omasta olostaan suunnattomasti. Jotta tilanne saataisiin nopeammin rauhoitettua, Leon antoi Valérianelle läimäisyn kasvoille omalla kädellään, ei liian hellästi muttei myöskään liian kovaa.

Vaikka Leon päästikin irti Valérianesta, nainen tunsi silti käsivarret ympärillään. Vahvat, lihaksikkaat käsivarret, jotka kietoivat hänet vasten leveää rintakehää vasten. Huulet kuiskivat lempeitä sanoja hänen korvaansa, mutta hänn ei saanut niistä selvää. Tunnisti vain niiden sävyn. Nopeasti kaikki värjäytyi kuitenkin verenpunaiseksi. Valériane huusi niin että hänen keuhkojaan poltti, vaikka hän ei ollut koskaan hengittänytkään. Hän halusi paeta.
Käsivarret hellittävät otteensa hänen ympäriltään. Valériane ei kääntynyt katsomaan mihin mies katosi, sillä hän tiesi mitä tulisi näkemään. Hän oli nähnyt sen jo.

Sitten hän tunsi jonkin iskeytyvän kasvojaan vasten. Joku oli lyönyt häntä. Veri hälveni hänen näkökentästään ja uni muuttui hiljalleen todellisuudeksi. Hän ei ollut enää siinä kartanon makuuhuoneessa, jossa kaikki oli tapahtunut. Hän oli omassa asunnossaan Leonin kanssa. Leonin. Ei Stephenin. Leonin.
Valériane kääntää katseensa, joka oli kuin nurkkaan ahdistetulla eläimeltä Leoniin. Hiusneulat olivat irrronneet paikoiltaan ja siististi suitutsta nutturasta oli jäljellä enää pelkkä kaunis muisto. Nainen ei ollut enää aivan varma, miten he olivat päätyneet tähän tilanteeseen. Muistikuvat tapahtumista ennen painajaisen alkua, olivat hämärtyneet hänen mielestään.

"Takaisin tässä maassa muruseni?", Leon virnisti vaikkakin syvällä sisimmässään hän olikin huolissaan. "Pahoittelen jos rangaistus oli liian kova, mutta minähän sanoin sinulle.", Leon virnisti eikä loppujen lopuksi ollut oikeastaan lainkaan pahoillaan. Mutta hän oli tottunut tyynnyttelemään uhrejaan, siis kumppaneitaan, rangaistuksen jälkeen hieman lempeimmillä sanoilla jotta he voisivat jälleen jatkaa.
"Kykenetkö jatkamaan vai oletko liian murtunut?", Sanat olivat selkeä haaste, ja jos Val kieltäytyisi jatkamasta, Leon luultavasti menettäisi sen kaiken kunnioituksen toista kohtaan jota omasi. Tai no, ei välttämättä kaikkea mutta suuren osan siitä. Hänen silmissään Valériane oli vahva nainen ja voimakas vampyyri, ja hän pettyisi suuresti jos nainen antaisi omien haamujensa pilata tämän leikin. Hän pitäisi Valia sen jälkeen samassa kategoriassa kuin Noelia; heikompana jota piti suojella.

Tosiaan. He olivat olleet harrastamassa seksiä. Kas kummaa kun pääsi unohtumaan.
Hän oli siis tosiaan rikkonut jotain Leonin määräyksistä. Naisen oli kuitenkin palkko myöntää, että miehen rangaistus oli tehokas. Tästä lähtien hän varoisi visusti rikkomasta yhtäkään käskyä, jonka mies hänelle tulisi vielä antamaan.

Valériane ei halunnut myöntää Leoninlle, että hän oli kuitenkin ikään kuin kadottanut tunnelman. Menisi todennäköisesti tovi ennen kuin hän pääsisi takaisin samaan mielentilaan, jossa oli ollut kun he olivat aloittaneet. Hän ei tosiaankaan myöntäisi sitä. Valériane oli niitä, jotka eivät suostuneet näyttämään heikkouttaan kenellekkään. Ja Leon olisi varmasti viimeinen vampyyri maailmassa, jonka edessä hän suostuisi muuttamaan tapojaan.
Hän ponnisti itsensä istumaan saaden näin tekosyyn kääntää katseensa pois Leonista. ”Anna tulla. En minä pienistä säiky”, hän totesi käyttäen suuren määrän tahdonvoimaa, jotta hänen äänensä ei vapisisi. Pian hän tulisi kuitenkin olemaan jälleen oma itsensä.

Valériane vaikutti mököttävältä ja uhmakkaalta pieneltä kakaralta noustessaan istumaan jääräpäisesti vaikka oli melkein päivänselvää ettei tuo olisi halunnut. Leon kuitenkin onnitteli naista mielessään oikeasta valinnasta ja virnisti. Hän nappasi nopealla otteella Valérianea kurkusta kiinni ja nosti naisen mukanaan lattialta ylös kaulasta pitäen. "Hieno homma, olisin jatkanut joka tapauksessa.", Leon hymyilee sadistisesti ja painaa Valérianen sen jälkeen rinnat edellä vasten kylmää lasia. "Kyllä sinä uudestaan lämpenet.", Kuin sanojensa painoksi Leon päästää Valérianen kaulasta ja hivuttaa kätensä hitaasti kaulalta rinnoille, ryhtyen hieromaan toista rintaa ja nipistelemään nänniä, samalla kun toinen käsi hakeutuu naisen haaroille ja ryhtyy kiusoittelemaan klitorista. Hän halusi jo sisään, tarvitsi sitä, mutta vielä hetki, hänen olisi kestettävä vain pieni hetki,

Valériane ähkäisi kun tunsi miehen tarttuvan itseään kurkusta kiinni. Tuon sanat saivat hänen toisen suupielensä nousemaan hieman ylös päin. Niin, ammattiraiskaaja tuskin lopettaisi leikkiään sen vuoksi, että hänen partnerinsa oli toiminta kyvytön.
”Niin minä vähän oletinkin.”
Samassa hän olikin painettuna kylmää lasia vasten. Leon oli kuitenkin oikeassa. Hiljalleen, miehen kovat otteet saivat vastakaikua Valérianen elimistöltä, sen lähtiessä uudelleen käyntiin.

Hän painoi otsansa lasia vasten ja käänsi katseensa ulos, saadakseen viimein kunnon otteen todellisuudesta. Leonin käsi lähti liukumaan kaulalta rinnalle ja nainen ynähti kun sormet puristuivat pehmeään lihaan.
Samassa hän huomasi oikeassa silmäkulmassaan pienen liikahduksen. Salamana hän käänsi katseensa siihen suuntaan. Eräässä ikkunassa seisoi mies, katse nauliintuneen heidän suuntaansa. Heillä siis todella oli yleisöä. Asian tajuaminen saa Valérianen henkäisemään terävästi. Samalla Leon vei sormensa hänen huultensa väliin sille tietylle pisteelle. Nainen tunsi kuinka hänen ruumiinsa lähti kiihtymään nollasta sataan sillä samaisella hetkellä. Hänen vartalonsa taipui niin, että rinta painui Leonin kämmentä vasten, samalla kun lantio työntyi taaksepäin. Nainen tunsi himon tulvahduksen ja uskoi myös miehen huomanneen sen. Eikä Valériane saanut silmiään irti heidän yhden miehen yleisöstään.

Leonin katse seuraa Valérianen katse naisen yhtäkkiä kiinnitettyä johonkin huomiota ja virne hänen kasvoillaan leviää. Juurikin näin, hieman yleisöä. Ja tämä ei edes ollut raiskaus, vaan täysin 'uhrin' suostumuksella tehty pano. Kerrankin näin päin, ainakaan hänen ei tarvitsisi miettiä millä saisi heidän tirkistelijänsä päiviltä. Tosin jos tämä olisi ollut raiskaus Leon tuskin olisi tehnyt sitä ikkunan edessä verhot auki.
Vielä hetken Leon hieroo Valérianen herkimpiä sopukoita ennenkun notkistaa hieman polviaan päästäkseen oikeaan kulmaan ja asentoon, ja vailla varoitusta tunkeutuu kalullaan naisen sisään. Ah, kireys ja märkyys tervehtivät häntä kuin vanha ystävä ja Leon murahti erittäin tyytyväisenä saadessaan viimein haluamansa. Hänen katseensa käy miehessä joka heidän puuhiaan seurasi varsin innokkaasti, eikä Leon olisi yllättynyt vaikka mies olisi sinä samassa kaivanut oman kalunsa housuista ja alkanut vedellä käteensä.
Rytmikkäästi ja raa'asti Leon alkaa työnnellä lanteitaan, puristaen toisella kädellään kivuliaasti Valérianen rintaa, toisen pureutuessa lantioluun kaareen josta hän saattoi aina kiskaista naisen itseään lähemmäs työntyessään sisään. Huulensa hän asetti Valérianen kaulaa vasten, ei suudellakseen, ja näykki muutaman kerran ennenkuin paljast hampaansa ja puri.