Ongelmia toisensa perään. VAROITUS

Valériane katsoi hurmioituneena heidän yhden miehen yleisöä suoraan silmiin Leonin jatkaessa hänen käsittelyään. Miehen katse tuntui porautuvan hänen ihoonsa, samalla kun toinen mies hänen takanaan hyväili häntä koko ajan lähemmäs uutta orgasmia.
Yllättynyt huudahdus karkaa Valérianen huulilta, kun Leon työntyi häneen varoittelematta. Hänen päänsä taipui vaistomaisesti taaksepäin ja hän menetti katsekontaktinsa heidän yleisöönsä, mutta sillä ei ollut väliä. Jälleen nainen sai tuntea itsensä täydeksi, omistetuksi ja ennen kaikkea hallituksi.
Valériane oli todennut pitkän elämänsä aikana päätynyt siihen lopputulokseen, että vaikka mies tekisi mitä, hän hallitsi naista vasta kun alisti tämän alleen ja tunkeutui hänen sisäänsä. Ja Leon tosiaan tunkeutui hänen sisäänsä. Hän otti kyselemättä, eikä välittänyt siitä mitä nainen mahdollisesti siitä sanoi. Siinä oli jotain ylitsepääsemättömän kiihottavaa.

Valériane etsi katseellaan ikkunan takana seisovaa miestä. Hän tarvitsi tuon katsetta, samaan tapaan kuin kaipasi Leonia sisällään ja tuon käsiä ruumiillaan.
Kun Leon iski hampaansa hänen kaulaansa, Valériane huusi jälleen. Hän oli tulessa. Hän kärvisteli kytevän orgasmin hiilillä.

Leon saattoi tuntea kuinka Valériane supisteli hänen kalunsa ympärillä orgasmin lähestyessä, niimpä mies seisautti liikkeensä täysin, nytkäytellen kaluaan tuon sisällä kiusoittelevasti mutta kuitenkin niin ettei avustaisi Valérianea saamaan orgasmia. Jos nainen halusi jotain, hänen pitäisi joko osata pyytää tai tehdä se sitten.
"Mitä sinä haluat, hmm, muruseni?", Leon kohotti kätensä Valérianen lanteilta tuon kaulalle ja siitä leuan alle, taivuttaen naisen päätä omaa olkaansa kohti samalla kun hyväili tuon kaulaa hampaidensa kärjillä. Syrjäsilmästä hän loi katsekontaktin heidän seuraajaansa ja virnisti tälle omistushaluisesti, kuin sanoakseen että tämä nainen oli hänen ja toinen saisi tyytyä pelkkään katseluun. Leon liikautti lannettaan eteenpäin melkein väkivaltaisesti, mutta vain kerran. Hän aikoi ajaa Valérianen lähes hulluuden partaalle päästämällä tämän aina aivan lähelle orgasmia ja sitten jälleen lopettaen, jatkaen vain pienellä ilkeällä kiusoittelulla.

Turhautunut vaikerrus purkautui naisen huulilta kun mies lopetti liikkumisensa. Hän tunsi Leonin sisällään. Hän tunsi paksuuden, joka solullaan, kaikkein herkimmillä alueillaan, sekä jokainen suonen joka risteili varren pinnalla. Pieni liike, jonka Leon sai aikaan oli piinaavaa ja sai Valérianen vaikertamaan uudelleen.
Kun mies taivutti hänen kaulaansa taaksepäin ja sai hänen koko muunkin vapisevasta ruumiinsta taipumaan. Hän ei ollut varma tiesikö Leon, kuinka niskan päällä tuo parhaillaan oli. Mies piteli Valérianen orgasmia veitsen terällä ja saisi sen katoamaan tai iskemään yhdellä ainoalla, oikealla liikkeellä tai sanalla.

Väkivaltainen sykäys sai Valérianen koko ruumiin vavahtamaan. ”Turmele minut”, nainen kuiskasi äänellä, joka muistutti enemmänkin nyyhkäisyä. Hän ei ollut koskaan anellut yhdeltäkään mieheltä mitään, mutta nyt hän oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Leonilta haluamansa. Hän oli valmis vajoamaan polvilleen ja lupaamaan esikoisensa, oman elämänsä, omaisuutensa, aivan kaiken. ”Pilaa minut. Riko minut. Anna minun laueta. Ole kiltti.”

Leonin huulia kartaa petomainen voitonriemu Valérianen anellessa häneltä helpotusta. Näin sen kuului mennä, juuri näin. "Kunhan muistat muru, sinä olet minun.", Leon murahti tämän korvaan, ja oli varma että se aiheuttaisi joko uuden pelkoreaktion tai sitten kuumeessaan päästä laukeamaan Valériane suostuisi moiseen. Jos Leon tykäistyi johonkin leluun, hän saattoi olla hyvinkin mustasukkainen siitä, eikä hän sietäisi naisella muita petikumppaneita ilman lupaa.

Jälleen hän nytkäytti rajusti lanteitaan kuin painottaakseen sanojaan, mutta lopetti jälleen siihen paikkaan. Hän halusi reaktion ennenkuin saattaisi kauniin petikumppaninsa huipun yli. Leon tunsi itsekkin laukeavansa pian, tälläinen piina koski myös häneen itseensä eikä pelkästään vain Valérianeen.

Valériane vaikersi entistä kovemmin hänen kuullessaan Leonin sanat. Hänen kätensä puristuvat kahleissaan nyrkkiin. Piina oli aivan käsittämätön. Nyt naisesta tuntui, että se veitsenterä, jonka päällä hänen orgasminsa lepäsi, oli nyt hänen kaulallaan.
Miehen survaistessa häntä taas, hän huusi. Huudon perään sanat rupesivat suorastaan valumaan hänen huulilttaan. ”Kyllä. Kyllä Leon. Olen sinun”, Valériane soperteli. ”Ole kiltti. Minä en kestä enää. Anna minun tulla. Ole kiltti.”
Nainen tunsi jälleen märät kyyneleet silmissään, mutta tällä kertaa hän ei itkenyt pelosta.

Tyytyväisenä naisen sanoista Leon laski kätensä tämän kaulalta ja rinnoilta tuon lanteille, astui askeleen taaemmas vetäen Valérianen takamusta mukanaan hieman kauemmas ikkunasta, jonka jälkeen hän nosti jälleen kätensä ja painoi Valérianen pään ikkunaa vasten pidellen tämän niskasta kiinni.
"Tulehan sitten, ja kovaa, muruseni.", Leon murahti vasten Valérianen kaulaa ja alkoi työntyä naiseen uudestaan kovakouraisesti ryskyttäen, hakien samalla omaa huippuaan. Tämä olisi hyvä ase Torenttoa vastaan. Tämä nainen oli nyt hänen, merkattu ja kaikkea. Sanallinen sopimus, jopa. Noel olisi varmasti ollut hänestä ylpeä. Nyt heillä oli turvaa ja jotain mitä käyttää Torenttoa vastaan jos tarve vaatisi.
Leon ajatteli niinkin pitkälle, että jos Torentto koskaan olisi lähellä viedä heidän henkensä, hän kertoisi varmasti tästä päivästä varsin yksityiskohtaisesti tuolle ennen kuolemaansa. Hän saisi viimeisen naurun, se olisi varma.
Ja näiden ajatusten saattelemana Leon laukesi kovaa.

Valériane ynähti kun mies painoi hänet ikkunaa vasten. Hänen poskensa painautui kiinni kylmään lasiin. Se tuntui hieman epämiellyttävältä, varsinkin kun miehen liikahdellessa ja puristaessaan häntä niskasta, myös Valérianen pää liikkui ja hinkkasi sileää, kylmää pintaa vasten. Hän voihkaisi ja oli vähällä laueta jo kuullessaan Leonin sanat, mutta aivan niin lähellä hän ei ollut. Siitä huolimatta sanat tuntuivat menevän suoraan hänen ytimeensä antaen lisäpontta tilanteelle.
Kun mies aloitti uudelleen jyystämisensä, nainen voihkaisi joka työntöä kohti. Hänen äänensä kohosi sitä korkeammaksi mitä syvemmälle ja kovemmin Leon pääsi. Valériane avasi silmänsä nähden jälleen heidän vakoilijansa. Hän huomasi, kuinka tuntematon kaveri oikoi jotain etumuksensa kohdilla. Se, Leonin liikkeiden kanssa, oli viimeinen pisara, joka sai hänet vyörymään yli laidan.

Valériane huusi Leonin nimeä lauetessaan. Hän oli kerrankin kuuliainen tyttö ja tuli miehen käskyn mukaan kovaa. Jos ikkuna ei olisi ollut iskun kestävää lasia, hän olisi varmaan lentänyt sen läpi kadulle, vavahdellessaan lasia vasten. Hänen polvensa olivat jälleen pettää hänen allaan ja hän joutui tapailemaan niille tukevampaa alustaa.

Leon murahti tyhjentäessään lastiaan Valérianen kuumiin uumeniin ja työnsi vielä viimeiset epämääräiset nytkahdyksensä vasten Valérianea ennenkuin irtautui naisesta aivan kuin tuo olisi muuttunut kuvottavaksi likarätiksi hänen edessään. Irtautuessaan Leon avasi remmien hihnat Valérianen käsien kohdalta jotta nainen pääsisi vapauttamaan itsensä toinnuttuaan orgasmistaan. Leon oli jossain määrin samanlainen kuin Val, hän ei kaivannut läheisyyttä orgasmin jäljiltä.
Leon siirsi katseensa vielä kerran heitä tarkkailleeseen mieheen jonka käsi näytti tekevän housujen sisässä jotain epämääräistä, virnisti tälle ja näytti keskisormea virnuillen. Tämän kauniin merkin jälkeen hän kiskaisi housut jalkaansa.

"Val, en halua hoputtaa, mutta sinuna pitäisin kiirettä. En pysty pitämään paikkaani enää kauaa..", Leon tunsi kuinka häntä 'väsytti', mikä tarkoitti sitä että olisi pian hänen vuoronsa luovuttaa ohjat takaisin Noelille. Valérianen kannattaisi silloin olla pukeissa ja keksinyt selitys tälle paikalle ja kaikelle mitä oli tapahtunut.
"Yritä saada Noel uskomaan että video oli väärinkäsitys, joku oli tahtonut leikkiä photoshopilla ja video oli päätynyt vääriin käsiin. Jotain, mitä tahansa.."

Valéraine rojahti polvilleen ikkunan eteen täysin voipuneena. Hän tunsi remmien irtoavan käsiensä ympäriltä, mutta ei pystynyt nousemaan aivan heti. Hänen oli pakko saada itsensä kokoon ennen kuin nousisi. Harmi vain, että Leon oli jo hoputtamassa häntä pukeutumaan. Naisen oli siis pakko nousta horjuville jaloilleen ja ruveta etsimään vaatteitaan, jotka oli jättänyt jonnekkin lattialle.
Ei ehkä ollut kaikkein parhain idea harrastaa voimat vievää seksiä, juuri ennen kuin pitäisi valehdella toiselle silmät ja korvat täyteen. Valériane ei ollut aivan varma pystyisikö siihen kaikkeen nyt. Herran jestas, hän ei ollut edes varma mitä kaikkea oli puhunut Leonille heidän seksinsä aikana. Hän oli kaiketi luvannutkin jotain mielihyvän huumassaan, mutta ei juuri nyt muista mihin asia oli liittynyt.

Hän saa vaatteensa päälle yllättävän ripeästi siihen nähden kuinka paljon hänen polvensa tutisivat. Hänen hiuksiaan ei tosin pelastanut enää mikään, joten hän repi loputkin hiusneulat pois päästään.
”Yritän parhaani, mutta yritän olla myös aiheuttamatta Noelille lisää stressiä ja etenen tilanteen mukaan. Mene istumaan sohvalle”, Valériane neuvoi Leonia kiirehtiessään itse keittiöön. Hänellä oli jonkinlainen suunnitelma valmiina, miten hän saisi tilanteen mahdollisimman normaaliksi Noelin herätessä. Tai niin normaaliksi, kuin se oli mahdollista keskellä S/M luolaa.

Valériane kaivaa viinikaapista esiin valkoviinin ja keittiön kaapeista parin viinilaseja kaataakseen hänelle ja Noelille ryypyt.

Leon nyökkää Valérianelle naisen mennessä keittiöön ja ohjeistaessaan häntä siirtymään sohvalle. Niimpä Leon asettuu väsyneesti istumaan mukavaan asentoon ja sulkee silmänsä. Hänen koko ryhtinsä valahtaa hervottomaksi siinä samassa. Menee hetki ennenkuin Noel räpyttelee silmiään. Ensimmäisenä tuo räväyttää paniikissa silmänsä auki ja meinaa nousta sohvalta ennenkuin tajuaa ettei olekkaan enää Torentton toimistossa. Missä hän oli? Mitä ihmettä oli tapahtunut? Noel katsoo pelästyneenä ympärilleen, ja tajuaa kauhukseen olevansa jonkin sortin seksiluolassa. Voi luoja.. Oliko Torentto kidnapannut hänet johonkin seksiluolaansa seksiorjaksi?

Noel kääntyy sohvalla ympäri keittiön suuntaan valmiina pyytelemään anteeksi Torenttolta ja selittelemään..selittelemään mitä? Mitä hän oli tehnyt ennen tänne tuloaan? Mutta Noelin hätäännys laantuu hieman hänen nähdessään keittiössä Valérianen Torentton sijaan, mutta ihmetys ja hämmennys sen sijaan eivät kadonneet minnekkään.

Valériane laski viinilasit pöydälle ja ryhtyi availemaan pulloa. Hän tarkkaili mahdollisimman vaivihkaa, mutta kuitenkin tarkkaavaisesti tilannett sohvalla. Oli naurettavan helppoa tajuta, milloin ohjakset vaihtuivat. Leonilla ei mennyt kauaa vaipua taka-alalle ja päästää Noelia valtaan. Se oli yksi silmän räpäytys.
Naista hieman tosin huolestutti se, että hänen olonsa oli edelleen hieman hutera ja sumea. Hän ei ollut täysin palautunut heidän leikeistään ja pian hänen pitäisi esiintyä taas Noelille herttaisena työkaverina, sekä yrittää käyttää sumentunutta järkeään sen verran, että saisi hämättyä miestä.

Valériane kaatoi viiniä laseihin ja antoi itselleen vielä yhden henkisen potkun persauksille. ”Joko olosi rupeaa helpottamaan Noel?”

Noel hämmentyy kysymyksestä entisestään ja katsoo Valérianea melkein kauhun vallassa. "Ne..Valériane.. Tuota..ei..", Hän ei tiennyt mistä he olivat keskustelleet! Noelia ahdisti nyt enemmän kuin koskaan hänen muistinsa mustat aukot. Hiljakseen kuitenkin mustaa aukkoa edeltäneet hetket alkoivat palata liiankin selvinä hänen mieleensä. Entäs sitten ne muistikuvat? Oliko hän tosiaan voinut murhata Chazin entisen poikaystävän? Oliko hän todellakin päästään vialla?

"Valériane..olenko..olenko minä hullu?", Noel tuijottaa käsiään jotka tärisevät ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä. Oliko hän todellakin hullu, mielipuolinen sadistinen murhaaja jonka hän oli nähnyt videolla?

Valériane jätti avatun viinipullon keittiön työtasolle, ottaakseen lasit käsiinsä. Hän asteli Noelin luokse ja ojensi tuolle toista lasia. ”Otahan tuosta niin rentoudut edes hieman. Näytät siltä, kuin olisit juuri noussut kuolleista.” Valériane yritti hymyillä mahdollisimman luontevasti ja lohduttavasti. Miksi hän olikaan suostunut tähän? Ai niin, koska hän oli ainut joka tiesi Leonin ja Noelin tilanteesta.

”Minä en tiedä”, Valériane sanoi rauhallisesti istuutuessaan Noelin viereen. Hän nosti kätensä hieroakseen lohduttavasti itkuun purskahtamaisillaan olevaa miestä käsivarresta. ”Tosin, mitä olen oppinut sinua tuntemaan tässä lyhyessä ajassa niin en usko.”
Nainen potkaisi kendät pois jaloistaan. Samassa hän tajusi jalkojensa olevan paljaat. Hemmetti. Hänen sukkahousunsa lojuisivat todennäköisesti jossain tämän asunnon lattialla. Loistavaa.
”Haluaisitko sinä viimein kertoa minulle mitä veljeni toimitossa tapahtui ennen kuin kutsuit minut apuun? Olit todella järkyttynyt. Tekikö Viljam sinulle jotain?” Valériane halusi selvittää mistä kaiketa Noel oli perillä ennen kuin ryhtyisi syöttämään tuolle valheita. Se olisi vaikeaa, jos ne olivat ristiriidassa miehen mielikuvien kanssa.

Hän oli kutsunut Valérianen apuun? Hän ei muistanut sitä lainkaan.. "Hän..hän näytti minulle videon..", Noel aloitti hitaasti. Tuntui kuin hänen koko vartalonsa olisi alkanut täristä. "Ja..ja siinä.. minä tapoin.. raiskasin..murhasin..Chazin poikaystävän..", Noelin ääni murtui ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Muistikuvat tuosta hetkestä tulvahtivat elävinä hänen mieleensä ja Noel järkyttyi näitä muistoja niin että olisi halunnut oksentaa. Hänen täytyi olla hullu. Hänen täytyi. Eikai hän muuten pystyisi moisiin tekoihin. Mikähän tälläisen tilanteen psykologinen kanta olisi? Hänen diagnoosinsa? Noel tunsi itsensä hieman rauhallisemmaksi alkaessaan ajatella asiaa lääketieteelliseltä, ylipäätänsäkkin tieteelliseltä, kannalta. Jokin oli rikkonut hänet.
Rauhoitu. Se video oli väärennös..
Tuo ääni. Se oli hänen omansa..mutta ei kuitenkaan hänen. Se oli jotenkin erilainen, vääristynyt, vihan täytteinen.. Vai oliko?

Valériane taiteili kasvoilleen hienostuneen hämmästyneen ilmeen ja toivoi onnistuneensa siinä. Selvä Noel muisti videon. Nyt Valérianen oli keksittävä jokin järkevä selitys.
Sitä ennen hän kuitenkin pelasi hieman aikaa, voidakseen tehdä suunnitelmiaan, laskemalla oman viinilasinsa lattialle ja vetämällä itkevän miehen tiukasti syleilyynsä. Tavallaan hänelle tuli Noelista mieleen pikkuveli, jota hänellä ei koskaan ollut. Hän ymmärsi myös hieman Leonin vahvaa suojelunhalua.
”Rauhoitutaan nyt ensin Noel ja aletaan sitten miettimään tätä”, Valériane sanoi tuudittaen hieman miestä rintaansa vasten ja suoltaessaan suustaan hiljaisia, lempeitä sanoja, joiden toivoin auttavan edes hieman miehen oloon. ”Rauhoituhan nyt. Maailma ei ole loppumassa tähän. Minä autan sinua selvittämään tämän.”

Noel antoi Valérianen tuudittaa itseään. Jostain syystä tämän ruumis tuntui hyvältä, tutulta ja turvalliselta hänen omaansa vasten. Noel ei ymmärtänyt miksi, mutta hän epäili kyllä omaa järkeään. Jospa hän oli ollut joku muu ollessaan Valérianen kanssa? Mutta kai nainen olisi kertonut hänelle.
Jakautunut persoonallisuus. Sehän se termi sille olikin.
Lopeta tuollainen.
Mutta hän ei voinut. Tuo ääni joka oli ennen lohduttanut häntä tuntui nyt vieraalta, vaaralliselta. Hän ei enää tiennyt oliko se hänen omaa tuotostaan, vai asuiko hänen päänsä sisällä sittenkin joku muu.
"Valériane, kerro minulle totuus.", Noel mutisi voimattomana naisen lohdullisessa syleilyssä. "Olenko minä joskus joku muu?"

Valériane nielaisi kuullessaan Noelin kysymyksen. Hän toivoi, ettei toinen huomaisi hänen kehonsa luonnollista reaktiota kun tuo osui arvauksellaan napakymppiin. Voisiko hän väittää vielä, että video oli väärennös? Nielisikö Noel valheen mukisematta tässä vaiheessa? Vai pitäisikö hänen sepittää miehelle joku toinen veruke tilanteelle?

Valériane ei päässyt suunnitelmissaan sen pidemmälle kun asunnon ovi rysähti sisään, kuin räjähdyksen saattelemana. Tosin pommi olisi todennäköisesti saanut pienempää tuhoa aikaiseksi kun toinen Viljamin barbaareista, joka nyt ryntäsi sisään.
Helvetti. Se siitä piilopaikasta.
Gaelia seurasi Ariel ja Alex, eikä Viljamkaan selvästi halunnut jäädä pois näistä bileistä, sillä veli seurasi tiiviisti henkivartijakaartinsa perässä. Nelikko tosin pysähtyi ensimmäiseksi katselemaan hämmästyneenä ympärilleen. Tosiaan, kukaan heistä ei olisi taatusti uskonut, että Valérianen omistamasta huoneistoista paljastuisi suoranainen S/M taivas.

Tosin, tuo lyhyt hetki antoi Valérianelle aikaa irrottautua Noelista ja asettua suojelevasti miehen eteen. Hän naulitsi katseensa veljeensä ja sähisi tuolle uhkaavasti.
Sisaren luonnoton reaktio taisi saada Viljamin viimein hereille, sillä hän kiinnitti katseensa Valérianeen. ”Hyvä nähdä, että olet kunnossa Valér.”
”Miksi en olisi?”
Viljam vilkaisi Noelia merkitsevästi. ”Gael. Ota Valériane.”
”Minuun et vittu soikoon koske!” Valériane kivahtaa barbaarille.

Noel oli jo valmistunut henkisesti kuulemaan Valérianen myöntävän hänen olevan hullu, mutta siihen he eivät kuitenkaan saaneet tilaisuutta kun ovi jo lentää sisään. Noel pomppaa sohvalta kauemmas ja jää kiltisti Valérianen seläntaakse turvaan kun nainen niin kiltisti hänen suojakseen asettuu. Hän tunsi itsensä pelkuriksi, mutta sellainenhan hän oli aina ollut. Hän ei muistanut koskaan tapelleensa kunnolla, hän oli aina hiljainen ja työhönsä keskittynyt joka ei koskaan häirinnyt ketään, joten miksipä hän olisi ollut tappeluissa?

Hän kuitenkin tunsi kutinaa aivoissaan, aivan kuin jokin tai joku olisi yrittänyt väkisin ohjailla häntä, yrittänyt pakottaa häntä..uneen. Ei, ei ei ei ei!, Noel pudisti päätään ja keskitti huomionsa edessään tapahtuviin asioihin. Hän katsoi silmät järkytyksestä levällään Torenttoa ja tuon gorilloja, jotka eivät selkeästikkään olleet tulleet tänne nauttimaan teetä heidän seurakseen. "Valériane.. Ehkä olisi parempi jos antaisit heidän.. viedä minut.. En halua että teille sattuu mitään.", Noel kuiskasi heikosti naisen seläntakaa kun Torentto oli antanut käskynsä "pelastaa" rakas sisarensa. Noh, jos video oli todellinen tosi, niin kai häneltä pitikin pelastaa. Olisihan hän sitten ollut täysin mielipuoli, sadistinen murhaaja.

”Noel. Usko minua kun sanon, ettet sinä tule koskaan satuttamaan minua”, Valériane sanoi miehelle lempeästi vilkaistessaan olkansa ylitse. Hän hymyili Noelille aidon lämpimästi, ensimmäistä kertaa vähään aikaan. ”Enkä minä anna kenenkään satuttaa sinua. Koskaan. Viljam on tapansa mukaan vain ylidramaattinen.”
Tässä vaiheessa Torentton leuat loksahtivat hämmästyksestä auki. Ensinnäkin, hän ei olisi koskaan osannut kuvitellakkaan hänen oman, enkelimäisen, lempeän sisarensa sähisevän itselleen. Vaikka olikin nähnyt Valérianen menneisyyden karutkin puolet. Toisekseen, hän ei olisi koskaan kuvitellut siskon asettavan jonkun muun hänen edelleen. Tai olevan tottelematta hänen käskyjään. Tai haukkuvan häntä ylidramaattiseksi.
Noelin oli täytynyt tehdä Valérianelle jotain. Mies oli lumonnut sisaren. Tuo oli vääristänyt Valérianen ajatuksia valheillaan.
”Gael. Ota Vaeriane ja vie hänet turvaan”, Viljam totesi kylmästi.
”Joudut tappamaan minut Viljam”, Valériane sihahti takaisin.

"Valériane!", Noel hengähti järkyttyneenä kun tuo totesi että Torentto joutuisi tappamaan hänet ennemmin kuin tuo olisi suostunut lähtemään kiltisti. Eivätkö Torentto ja Valériane olleetkaan olleet hyvin läheisiä? Kuinka tässä nyt näin oli saattanut käydä? Noel tunsi kyynelten polttavan jälleen silmiään. Hän ei voinut uskoa että mikään tästä oli totta. Hänen täytyi olla hullu.. hän ei enää tiennyt mistään mitään eikä mihin uskoa. Noelin ote heikkeni.
"Val.. pitäisikö minun tulla esiin?"
Noelin ote on sen verran heikko, että Leon pystyi lähettämään telepaattisen viestin, mutta Noel kuuli sen. Hän tunsi sen. Se tuli melkein kuin hänen suullaan, ja se oli se sama ääni joka oli lohduttanut häntä kaikki nämä vuodet, niin kauan kuin hän vain kykeni muistamaan, tuo sisäinen ääni oli ollut hänen mukanaan. Ja se kutsui neiti Valérianea Valiksi aika röyhkeästi. Selvä se. Hän oli hullu.

Tämän myöntäminen itselleen sai Noelin kohottamaan katseensa kattoon ja huutamaan. Hänen päähänsä sattui niin kovasti että hän pelkäsi sen räjähtävän, Noel laskeutui hitaasti polvilleen ja piteli päätään. Ei ei ei ei. Sinähän et tule esiin! Noel huusi itselleen. Hän pelkäsi. Pelkäsi. Hän alkoi pelkäämään sitä tiedotonta pimeää johon oli kaikki nämä vuodet enemmän tai vähemmän tyytyväisenä vaipunut ja antanut ruumiinsa..kenelle?
Puhutaan siitä myöhemmin, nyt on vähän tärkeämpiä hommia käsillä, okei?
Ei, se ei ole okei. Kuka vittu sinä oikein olet?!
Ihan tosi, Noel.. Puhutaan siitä myöhemmin!

Kuullessaan Leonin viestin Valériane kääntyi vaistomaisesti miestä kohti varmistaakseen Noelin tilanteen. Gael käytti tätä herpaantumista hyväkseen ja syöksyi nappaamaan kiinni naisesta, sillä Torentto ei ollut antanut hänelle uutta käskyä. Hän kaappaa naista kiinni keskivartalon ympäriltä, että saa myös tuon kädet lukituksi käsivarsiensa raudanlujaan otteeseen.
”Irti minusta!” Valériane kiljui tajutessaan mihin tilanteeseen oli joutunut. Hän ryhtyi rimpuilemaan kaikilla voimillaan barbaarin otetta vastaan. Harmi vain, että ottelu oli yhtä tulokseton kuin muurahainen olisi käynyt pilvenpiirtäjää vastaan. ”Viljam! Minä en anna tätä sinulle ikinä anteeksi!”
”Gael. Vie Valériane kotiin turvaan”, Torentto sanoi huomio kiinnittyneenä Noeliin, joka näytti jälleen kärsivän hirvittävästä päänsärystä.
”Viljam ei!”
”Valér, älä pahenna omaa tilannettasi”, veli totesi monta astetta hyisemmällä äänellä kuin yleensä puhui sisarelleen.

Noel, minä lupaan sinulle, keskustelemme tästä myöhemmin! Juuri nyt, katso tilannetta ympärilläsi ja ANNA MINUN HOITAA TÄMÄ!
Noel tajuaa samassa että hänen ainoa toivonsa ja suojansa on otettu karhunhalaukseen ja oltiin viemässä häneltä pois.
Hyvä on..mutta tämä ei jää tähän!
Joojoo, usko huviksesi.
Noel herpaantuu jälleen, ja kun hän kohottaa katseensa seuraavan kerran, Leon on jälleen puikoissa. Hän on henkisesti väsynyt, ei ollut tottunut ottamaan valtaa näin usein lepäämättä välissä kunnolla. Lisäksi, Noelin mielenterveys ei ollut sillä vakaimmalla tasolla sillä hetkellä, mikä vaikutti myös Leonin mielenterveyteen, jos hänellä sellaista kunnolla koskaan oli ollutkaan.
"Torentto, päästä siskosi ihmeessä irti. Hänellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Val, älä huoli, me selvitään tästä jotenkin.", Leon onnistuu hymyilemään Valérianelle rauhoittavasti ennenkuin hän kääntää katseensa jälleen Torentton suuntaan. Okei, miten he pääsevät tästä hengissä? Hän olisi mielellään ollut Torentton kanssa kahden, mutta tässä tilanteessa ei vaikuttanut siltä että niin tapahtuisi.
"Minä selitän kyllä kaiken, Torentto. Jos vain sallit.", Leon seisoi selkä suorassa, ja hän oli aivan kuin eri ihminen. Hiukset otsalta taakse suittuna ja uhmakkaalla ryhdillä.
"Minä pelastan sinut jotenkin, Val."

Valériane jatkoi rimpuiluaan. Hän halusi Leonin luo. Hän halusi tarkastaa Noelin tilan, jotta tietäisi heidän kummankin olevan varmasti kunnossa.
”Gael!” Torentto komensi barbaaria, kun tuo ei toiminut niin nopeasti kuin hän olisi toivonut. Hän halusi sisarensa pois tästä tilasta. Lukkojen taakse omaan huoneeseensa, jossa nainen ei voisi aiheuttaa vahinkoa itsellensä.
Gael lähti retuuttamaan naista kohti auki revittyä ulko-ovea, Arielin seuratessa veljeään uskollisesti perässä.

Samassa Leon ryhtyi puhumaan ja sai Torentton huomion kääntymään itseensä. Siinä riitti hämmästeltävää. Torentto ei olisi koskaan voinut kuvitella heiveröisen kirjanpitäjänsä seisovan tuollaisessa ryhdissä. Ilmeisesti Noel lopetti viimein esityksensä ja paljasti heille kaikille, mikä todellisuudessa oli. Se sai Torentton hymyilemään omahyväisesti. Hän oli viimeinkin onnistunut repimään esiripun alas ja näki nyt näytelmän perustan.
”Olen pahoillani herra Finley, mutta juuri siksi ettei Valérianella ole mitään tekemistä tämän kanssa, minä en päästä häntä irti. Ystäväni huolehtivat, että hän pääsee turvallisesti kotiin lepäämään. Ja pysyy siellä”, Torentto sanoi hymyillen voitonriemuisesti. ”Sinun kanssasi minä sen sijaan pidän oikein mielelläni yhteisen juttutuokion. Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan asioiden todellisen laidan.”

Barbaarit olivat saaneet Valérianen viimein raahatuksi hissiin. Ariel oli ottanut esiin kalmojuuri-villiruusu uutenuolilla täytetyn aseen. Neiti Torentto olisi huomattavasti helpompi kuljettaa autossa kun tuo olisi turvallisesti unten mailla. Hän painaa aseen naisen kaulalle ja laukaisee sen.
Valériane ehti juuri kuulla Leonin lohduttavat sanat, ennen kuin hänellä pimenee.

"Olkaa hyvä ja pyyhkikää tuo omahyväinen virneenne vittuun naamaltanne, Torentto.", Leon toteaa kuivasti ja mahdollisimman kohteliaaseen sävyyn. "Näytätte uskovan että olette viimein saanet minut kiinni jostain, ja voin vakuuttaa teille, näin ei ole.", Leon hymyilee ilkikurisesti ja nuolaisee sitten huuliaan. Tälläinen kohtelias puhetapa oli vain Torentton ärsyttämiseksi ja hämäämiseksi.
"Jos totta puhutaan niin mua ei kiinnosta vittuakaan. Noel näyttää tosin tykkäävän sun kalustas, joten pidin suuni kiinni tähän asti. Mut jos totta puhutaan niin mua oksetti kattoa taka-alata kun mua alistetaan kuin mitäkin ämmää, kun oon tottunu olee se joka alistaa, kuten varmaan videolta näit.", Leon selittää hyvinkin rentoon ja vulgaariin tapaansa. Hänen kasvonsa ovat peruslukemilla.

"Asiaa selkeyttääkseni..", Leon kumartaa pienesti. "Olen Leon. Vois kai sanoa että oon Noelin isoveli, ainakin jossain määrin.", Nyt Leon virnistää pirullisesti. Häntä huolestutti kun Val ei vastannut hänelle, jotain oli täytynyt sattua, ja nyt hänen vain täytyisi jotenkin selvitä täältä hengissä ulos. Ikkunat olivat iskunkestävää, sen hän ainakin uskoi olevan totta. Joten, jos Torentto päättäisi haluta painia, mitä hän, lähes sokea ja ties miten monta sataa vuotta nuorempi, vampyyri voisi tehdä? Luottaa nopeuteensa ja yrittää livahtaa ohi? Tuskin onnistuisi. Joten parasta olisi kai yrittää pelata aikaa ja pitää Torentto kiinnostuneena.

Torentto kohotti kummastuneena kulmiaan kuunnellessaan Noelin avauspuheenvuoroa siitä, mitä hän voisi tehdä kasvojensa ilmeelle. Eikä hän voinut mitään siltä, että moinen vulgaari puhetapa kiihotti häntä valtavasti kun se tuli miehen suusta, jonka hän oli pistänyt jo aiemmin itsensä alapuolelle.
”Alex. Olisitko ystävällinen ja varrmistaisit, ettei meitä häiritä? Oven voisi laittaa paikoilleen sen verran kuin se menee. Puhuisin mielellään herra Finleyn kanssa kahdestaan”, hän sanoi kun Noel piti taukoa puheessaan.

Alex katsoi Torenttoa, kuin mies olisi juuri tuikannut häntä vaarnalla vatsaan, kun tuo käski häntä jättämään heidät rauhaan. Amazoni loi Noeliin tappavan katseen, ennen kuin marssi hyvin mielenosoitukselliseen tahtiin ulos ovesta ja sulki sen niin hyvin kuin taisi. Onneksi hän saattoi silti kuunnella keskustelua rikki menneen oven lävitse.

Torentto asteli istumaan sisarensa chesterfield sohvalle ja käänsi katseensa Noeliin, joka paljastui pian Leoniksi. Hän kuunteli kiinnostuneena alistussyytöksiä ja miehen selvennystä siitä kuka tämä oli.
”Voisitko selventää hieman. Tarinasi kuulostaa varsin uskomattomalta”, Torentto sanoi toisen vampyyrin hiljennyttyä. ”Puhuit olleesi taka-alalla ja väität, ettet suinkaan ole minun tuntemani herra Noel Finley. Mitä tarkoitat tarkkaanottaen?”
Torentton ääni on tyyni ja viileä. Aivan kuin hän olisi puhunut Leonin kanssa pörssisuhdanteista.