Yhdessä jälleen? K-18

Varoitus! Peli tulee sisältämään alaikäisille ja herkille sopimatonta materiaalia, joten ottakaa tämä huomioon ennen kuin jatkatte pidemälle.

Sunnuntai 20.12.2150
klo 19:14

Ted raapi päätään tietokoneensa ääressä. Hän tunsi ohimollaan jomotusta, mikä kertoi hänen rasittaneen pääkoppaansa muutaman hetken liian pitkään. Eräs jengin jäsenistä oli pyytänyt ottamaan selvää Catherine Rouxista, heidän jenginsä uusimmasta jäsenestä ja Reedin uudesta sydänkäpysestä. Ted ymmärsi varsin hyvin, miksi häneltä oli pyydetty sellaista, varsinkin nyt kun kyseisestä naikkosesta ei löytynyt kerrassaan mitään tietoa. Ihmisten tietokantojen mukaan Catherine Roux ja muu perhe oli kuollut vuosia sitten vampyyrin hyökkäyksessä. Pikku Catherinestä ei ollut jäänyt jäljelle jälkeäkään, tyttö oli kadonnut täysin mystisesti. Eikä tuon liikkeistä ole mitään merkintöjä senkään jälkeen. Mikä oli vähintäänin epäilyttävää, koska nainen oli väittänyt työskennelleensä Hellille. Siitä olisi pitänyt jäädä lukuisia merkintöjä vampyyrien yleiseen tietokantaan. Silti, useiden tuntien etsintöjen jälkeen, Tedillä oli käsissään ei mitään.

Mies hieroi uupuneita silmiään. Hänen ruumiinsa alkoi väsyä, vaikkakin hän sai epäonnistumisistaan uutta taisteluntahtoa. Hän ei aikonut jättää tätä kesken. Helvetti soikoon, hän oli varmasti kaikkien aikojen paras hakkeri ja hän kaivaisi varmasti tiedot naisesta esiin, vaikka joutuisi sitten istumaan yhden ikuisuuden paikallaan tietokoneidensa ääressä.
Harmi vain, että hänen ruumiinsa oli eri mieltä asiasta. Se kaipasi ravintoa. Ted oli jo ennen tätä lykännyt ravitsemistaan aina vain tuonnemmas, koska hänelleä oli ollut aina tärkeämpää tekemistä. Tessaakin tuntui kiinnostavan juuri nyt kaikki muu kuin omat tehtävät. Ted ei ollut nähnyt naisesta vilaustakaan vähään aikaan. Kai tuo oli löytänyt jonkun komistuksen reisiensä väliin viihdyttämään itseään.
Naiset.

Nälkä oli hyvin korventava. Vieläkään hän ei ollut oppinut hallitsemaan tavallista suurempaa nälkäänsä, eikä hän välittänytkään pahemmin oppia. Elämä oli riesa joten miksi hän olisi yrittänyt parantaa sen laatua? Nälkä kuitenkin raastoi sillä hetkellä väkivaltaisesti sisuksia ja oli aika ruokailla, jälleen. Sinitukka kuitenkin halusi muutakin kuin pelkän lounaan, ja sillä hetkellä hän ei jaksanut ajatella seksiä naisen kanssa. Siitä oli muodostunut yhtä inhottava jo pelkkänä ajatuksena kuin se oli ollut joskus aikaisemmin. Joten olisi hyvä yhdistää ruokailu ja huvi, ja siihen hommaan oli tasan yksi henkilö. Hän oli muutenkin huonolla tuulella. Reed oli tavalliseen tapaansa mulkku ja vielä enemmän hänen hermojaan raastoi se vitun saksalainen. Mikään ei ollut viime aikoina sujunut yhtään tavalliseen tapaan, ja häntä kyrsi aivan liian paljon se ettei päässyt edes ryyppäämään.

Niimpä Luca nyt iski nyrkillään kolmesti raskaaseen metallioveen ja painoi vielä summeria. Ovi auki jo, Ted! Nälkä teki kaikesta pahempaa kuin se jo oli. Nälkä sai hänet näkemään punaista. Ja jos hän ei pian pääsisi helpottamaan oloaan, joku saisi maksaa siitä hengellään. Mieluiten Reed. Hän oli halunnut kiskoa sen mulkun pään harteilta jo ties kuinka pitkän aikaa, mutta heidän ikäeronsa oli häntä vastaan. Lisäksi Reedillä oli omat suojelukoiransa pitämässä hänet turvassa. Se oli huomattu.

Ted oli päätynyt jälleen umpikujaan ja se korpi syvältä. Helvetti, kuinka vaikeaa yhden naisen jäljittäminen oli. Catherine Rouxista ei löytynyt kerrassaan mitään sen jälkeen kun tuo oli pikkutyttönä kadonnut. Tällainen oli yksinkertaisesti raivostuttavaa.
Tietokoneiden ääressä istuva mies kun ei ollut mikään eilisen teeren poika, mitä tuli tietojen hankkimiseen ja ihmisten tai vampyyreiden yksityisyyden nuuskimiseen. Tämä nainen osasi kadota, jos halusi.
Seuraava vaihe olisi ryhtyä etsimään tietoja naisesta eri nimellä. Harmi vain ettei Tedillä ollut mitään pohjaa tälle. Hän voisi murtautua Hellin tietokantaan ja ryhtyä vertaamaan Catherinen kasvoja jokaiseen rekisteröityneeseen vampyyriin. Se oli kuitenkin aikaa vievä ja riskialtis projekti. Hänen olisi varmistettava, että olisi itse täysin näkymättömissä kun Hell huomaisi tietomurron. Olisi myös hyvä olla varmuuden vuoksi jossain muualla, jos organisaatiolla olisikin keino jäljittää hänet.
Tiesiköhän tyyppi, joka oli tätä häneltä pyytänyt, mihin he olivat ryhtymässä.

Tedin ajatukset keskeytyivät kuin veitsellä leikaten, kun alakerran oveen ryskytettiin ja hänen summerinsa raiskattiin törkeästi. Hän avasi ovensa turvakameran kuvan nenänsä eteen ja nyrpisti nenäänsä.
Vaikka hän olikin viimeaikoina nauttinut Lucan tapaamisesta, hieman turhankin usein, mies ei olisi voinut valita huonompaa ajankohtaa hänen häiritsemiselleen. Ted suhtautui hommaansa intohimoisesti ja umpikujat saivat hänet yrittämään entistä tarmokkaammin. Hän ei olisi halunnut nyt minkäänlaisia keskeytyksiä.
Luca ei tosin lähtisi hänen ovensa takaa kuin niska-perse-otteella kun oli tuossa mielentilassa. Näin ollen Ted joutui miettimään vaihtoehtojaan uudelleen.

Hänellä menisi oma aikansa järjestellä turvatoimiaan Helliä varten. Lisäksi hän tarvitsisi ravintoa ennen sitä. Eikä fyysisten paineiden purkukaan nyt pahaa tekisi. Jos hän nyt päästäisi Lucan sisään ja ehdottaisi tuolle varhaista illan ensimmäistä ateriaa, johon eivät kuuluisi pekoni ja munat, hän saattaisi olla erinomaisessa vireessä, kun pystyisi jatkamaan Catherine Rouxin asioiden selvittämistä.
Ted painoi nappia, joka avasi oven mekaanisen lukon ja päästi Lucan sisään.

Kun sinitukkainen mies astelisi hänen luolaansa kohti alakerran suuren hallin läpi, hän nousi paikaltaan. Hänen pitkään samassa asennossa olleet jalkansa nivelet ja puutunut perseensa ilmoittivat äänekkään vastalauseen. Ted kieltäytyi ajattelemasta, että tauko tuli oikealle paikalle vaan pysyi mieluummin harmistuneena mokomasta keskeytyksestä. Hän käänsi katseensa alas ja katsoi päällään olevia vaatteitaan. Tessa nylkisi hänet elävältä, jos näkisi hänen lähtevän tässä kunnossa metsästämään. Ted uskoi kaipaavansa myös kunnon pesun.

Vihdoin ja viimein summeri särähtää ja laskee hänet sisään. Mikähän siinäkin nyt taas oli niin vaikeaa painaa sitä saakelin nappia? Luca asteli reippain mutta raskain askelin kohti Tedin luolaa. Viimeaikoina asiat eivät menneet lainkaan hänen mielensä mukaan, eivät sitten yhtään. Kaikkein paskinta tilanteessa oli se, että hän oli mennyt lupaamaan sille saksalaiselle jättiläiselle pysyvänsä hengissä, päästävänsä irti menneisyydestään. Mitenkähän sekin tulisi onnistumaan?
Eniten häntä pelotti päästää irti Ryanista. Mutta toinen mies oli luultavasti jo jatkanut elämäänsä ilman häntä, ja vampyyrinä hän ei kuitenkaan voisi toisen kanssa olla. Näin olisi varmasti parasta. Ted pystyisi luultavasti auttamaan häntä unohtamaan Ryanin, niin hyvin hän kuitenkin oli viihtynyt toisen seurassa viime aikoina. Ehkä hän aloittaisi jo tänään. Helppoa se ei missään nimessä tulisi olemaan, mutta se taisi olla tarkoitus. Se kuitenkin vitutti Lucaa enemmän kuin laki salli. Hän tahtoisi nähdä vielä kerran rakkaimpansa, Ryanin, Lewisin ja Sammyn, ennenkuin voisi päästää noista irti.

Hän pistäisi Tedin selvittämään kaikkien kolmen osoitteet kunhan kaikki tärkeimmät olisi hoidettu alta pois. Luca saa viimein nörtin näkökenttäänsä ja katsoo tätä nälkänsä vuoksi hyvin murhaavasti. Pirullinen virne kuitenkin nousee hänen kasvoilleen hänen katsellessaan nörttiä, virne ei ole lainkaan ominainen hänelle, mutta Luca oli yrittänytkin hymyillä. Tässä mielentilassa ystävällinen hymy muuttui murhaa enteileväksi virneeksi, nähtävästi.
"Miten olisi treffit? Ensin syömään ja sitten panemaan?"

Ted oli juuri onnistunut lötyämään itselleen kutakuinkin puhtaan pyyhkeen, jota voisi hyödyntää kun tulisi aika kuivata, kun Luca pääsi sisään koko komeudessaan. Kärsimättömyys suorastaan huokuu miehestä, aivan kuin tuota ennen huoneeseen olisi pamahtanut purkupallo täydellä voimalla. Lisäksi Lucaa selkeästi vitutti jokin ja ankarasti. Jipii! Mukava ilta tiedossa, psykoottisen ailahtelevaisen vampyyrin kanssa. Juuri sen Ted olikin tilannut.

Lucan hymyksi tarkoitettu virnistys puolestaan sai nörtin irvistämään. Menisikö ilta siihen, että hänestä itsestään tulisi lounas Lucalle. Tosin mies oli ilmeisesti lukenut Tedin ajatukset, koska tuo ehdotti ravitsemista ennen varsinaista aktia.
”Tosi hienovarainen kutsu Romeo”, Ted totesi heittäen samalla pyyhkeen olalleen. ”Olen minä vihjailevampiakin kutsuja saanut, mutta ainakin asia tuli selväksi. Jos maltat hetken odottaa niin käyn pesulla ennen kuin lähdetään. Olen istunut paikoillani niin kauan, että ehdin jo pölyttyä.”

Tedillä ei ollut aikomustakaan jäädä odottamaan Lucan vastausta vaan lähti talsimaan kohti suihkua, ohittaen miehen ovella. Ennen kuin hän jätti luolansa kokonaan taakseen hän huikkasi Lucalle: ”Näpit irti tietokoneista tai minä teen sinusta iltapalan!”
Luojan kiitos Chaosilla oli riveissään myös näppäräsormisia putkimiehiä, jotka takasivat sen, että ainakin suurimmassa osassa alueen rakennuksissa kiersi lämmin vesi. Ted oli aina vihannut kylmiä tai muutoin epäkelpoja suihkuja, eikä ollut tottunut niihin vampyyrinakaan. Kuuma vesi jätti muutoin viileän ihon mukavan lämpimäksi, vielä pitkäksi aikaa peseytymisen jälkeen. Mies ei kuitenkaan lotrannut vedellä montaa tuntia kuten esimerkiksi Tessa. Saatuaan veden valumaan hän ryhtyi pesemään itseään yleissaippualla, joka sopi niin hiuksille kuin vartalolle. Se säästi aikaa, kun saattoi yhdellä kertaa saippuoida itsensä päästä varpaisiin.

Tavallisesti Luca olisi saattanut loukkaantua tai jopa suuttua Tedin piikittelystä ja kiusoittelusta, tällä kertaa Luca kuitenkin hymähti päätään puistellen. Nälkä huusi hänen sisällään ja sinitukka teki parhaansa lepytelläkseen sitä lupauksilla tulevasta ateriasta. Noniin, ei enää kauaa. Hän ei vastaa mitään suihkuun siirtyvälle Tedille eikä tee elettäkään koskeakseen tuon kallisarvoisiin koneisiin. Hän odottaa ovensuussa karmiin nojaten kärsimättömänä.

Mikähän häntä tänäänkin vaivasi? Hänen olonsa oli outo ja levoton. Liekö sitten että kaikki johtui vain hänen tekemistään suurista lupauksista yhdistettynä nälkään. Se sen täytyi olla. Hartwin oli saanut hänet lupaamaan yhtä ja toista vastineeksi siitä että jättiläinen auttaisi häntä saamaan kostonsa. Kaikkeen hän olikin suostunut.. Ei ollut yhtään niin helppoa alkaa yhtäkkiä nauttimaan elämästä jota vihasi joka sekuntti. Mutta Luca kuitenkin ymmärsi jättiläisen näkökannan, ja luultavasti siksi hän oli suostunutkin tähän.

Ted oli suoriutunut suihkusta ulos vajaassa kymmenessä minuutissa, joten hänen paikalle ilmaantuneen treffiseuralaisensa ei tarvinnut odotella kauaa. Nörtti ei tuntenut minkäänlaista häveliäisyyttä, kun viskasi märän pyyhkeen sängylle ja rupesi tutkailemaan vaatekaappinsa sisältöä ilkosen alastomana. Tosin miksi olisi pitänyt. Hänen ruumiissaan ei tainnut olla kohtaa, jota Luca ei olisi aiemmin nähnyt heidän jatkettuaan tapaamisiaan liki kolmen vuoden ajan.
Ted valitsi siististi järjestetystä kaapista nopeasti ylleen mustan teepaidan, neonvihreällä terästetyt mustavalkoiset bondagehousut, sekä lyhythihaisen kauluspaidan. Jalkaansa hän veti tennarit, jotka pitäisi taas vaihtaa. Kaapin järjestys oli vain ja ainoastaan Tessan ansiota, josta nörtti ei tulisi koskaan naista kiittelemään. Vaikkakin oli kätevää, että kangasviritelmät olivat jonkinmoisessa järjestyksessä Tedin mielestä viivottimen avulla viikkaaminen oli turhaa työtä. Hän sotkisi kaapin kuitenkin pian uudestaan.

Pukeuduttuaan Ted kääntyi takaisin Lucan puoleen. ”Oliko sinulla jokin erityinen suunnitelma kulta, vai inspiroimmeko me?”
Tediä ei varsinaisesti kiinnostanut lähteä millekkään baarille tai klubille metsästämään, mutta ikävä kyllä, parhaiten saalista sai juuri sellaisista paikoista. Ihmiset olivat avoimempia seikkailuille nautittuaan miestä väkevämpiä.

Luca seuraa tiiviisti alastonta vartaloa joka lipuu hänen ohitseen pukeutumaan. Näky oli mukava eikä hänellä ollut lainkaan valittamista, hänen puolestaan Ted olisi saanut lähteä vaikka alasti.
"Ei niin minkäänlaista. Muutama tuoppi jossain ja iltapala?", Luca tuhahti Tedin hellittelynimelle ja pyöräytti silmiään toisen kiusoittelulle. Hän ei kyllä vieläkään ymmärtänyt mikä tässä nörtissä oli, mikä veti häntä puoleensa. Seksi oli mahtavaa, ja viime aikoina hän tosiaan oli tuntenut olonsa jopa mukavaksi oltuaan Tedin seurassa. Ehkä hän oppisi nauramaan toisen piikittelyille jonain päivänä. Olihan heillä toki yhteisiä kiinnostuksenkohteitakin; tietokoneet. Vaikka Luca olikin enemmän autojen, aseiden ja moottoripyörien perään, eivät tietokoneetkaan tuottaneet hänelle ongelmia. Yhtä taitava hän ei kuitenkaan ollut kuin Ted.

"Ja kunhan olemme valmiita, tarvitsen apuasi tietomurrossa.", Luca toteaa kuin ohimennen. Hän ei kuuntelisi vastaväitteitä. Hänellä ei ollut havaintoakaan mistä olisi lähtenyt kalastelemaan entisaikoijen ystäviensä osoitteita, mutta Ted luultavasti tietäisi mistä kannattaisi aloittaa. Tosin, ei hänellä kiire ollut, mutta Luca halusi hoitaa kivuliaan osuuden uuden elämänsä aloituksesta mahdollisimman pian. Ja kielteistä vastausta Tediltä ei hyväksyttäisi.

Ted oli vähällä voihkaista, Lucan kertoessa olemattoman suunnitelmansa. Miksi vampyrit eivät voisi suosia esimerkiksi metroasemia. Luulisi, että sellaisella paikalla olisi helpompaa erotella yksittäinen uhria ja imeä tyyppi kuiviin junassa. Kukaan ei huomaisi mitään jos osasi olla tarpeeksi ovela.
Harmi vain, että vampyyreja jahtaava Heaven oli myös muuttunut entistä ovelammaksi. Lucan kultapoika Ryan von Heaven oli tehokas työssään.
Baari oli siis paras vaihtoehto, kun etsi pikaista purtavaa.
”Okei. Mutta varoitan sinua ettei minua kiinnosta olla vähimmässäkään määrin nirso. Otan ensimmäisen suostuvaisen”, Ted ilmoitti, lähtiessään astelemaan ulos.

Kun Luca otti puheeksi tietomurron, Ted kurtisti epäileväisesti kulmiaan ja katsoi mieheen. Luca harvoin pyysi häneltä palveluksia. Ilmeisesti laastarirakastajan pitäminen oli aivan riittävästi tuon omalletunnolle ja lisäpalvelusten pyytäminen tuntui jo liialta. Ei siinä, Ted ei valittanut niin kauan kun hänellä oli mielekästä tekemistä. Vaikka hän lähestulkoon nero olikin, ei hänkään keksinyt itselleen tekemistä kaikiksi ikuisuuden päiviksi. Olihan hän kehitellyt muutamia näppäriä ohjelmia Chaosin käyttöön ja koodannut pari peliäkin ihan huvin ja urheilun vuoksi, mutta sellainenkin oli käymässä jo pitkäveteiseksi.
”Okei. Eihän siinä. Niin kauan kun sinun projektisi ei liity Catherine Rouxiin, niin teen sen mielelläni.”
Ted asteli ulos varastorakennuksesta ja lukitsi oven heidän perässään kolmella eri koodilla, sekä iiristunnisteella. Neuroottinen? Hänkö? Ei koskaan.

Nirsoilu ei ollut myöskään Lucan mielessä. Mitä nopeammin hän pääsisi tästä päivästä eroon, sitä parempi olo hänellä varmasti olisi. Ja tärkeintä oli kuitenkin saada hänen nälkänsä hallintaan, nyt. Hän ottaisi vaikka ensimmäisen ihmisen kadulta joka kävelisi heitä vastaan, mutta se ei tainnut olla fiksua kuitenkaan. Uutisia Luca ei lukenut, eikä tiennyt maailman menosta mitään, joten oli oikeastaan suoranainen ihme ettei hän ollut jo kävellyt Heavenin ansoihin.

Catherine.. Jokin pelkässä naisen nimen kuulemisessa sai hänessä suurempaakin raivoa aikaan. Hatarat mielikuvat naisen asunnolla käymisestä yrittivät uiskennella hänen mieleensä, mutta Luca työnsi ne pois voidakseen keskittyä.
"Ei, tarvitsen pari osoitetta.", Hmm, mitenköhän hän kertoisi Tedille tahtovansa itse Ryan von Heavenin osoitteen? Sammy ja Lewis menisivät luultavasti ilman kyseilyitä, sillä nimet tuskin sanoisivat mitään toiselle, mutta miten selittää Ryan? Lucalla ei ollut aavistustakaan siitä että Ted oli nuuskinut hänen menneisyyttään tarkemmin, vaikka olisihan hänen se pitänyt tietää. Hän kuitenkin uskotteli itselleen ettei kukaan tiennyt mistään mitään.
Ehkäpä hän sanoisi aikovansa mennä tappamaan Ryanin? Ted tuskin uskoisi sitä.. Jotain hänen olisi keksittävä. Luca pyöritteli vaihtoehtoja päässään seuratessaan nörttiä.

”Pöh. Olisit sinä voinut minulle nyt antaa edes vähän enemmän haastetta”, Ted tuhahti. ”Eihän tuo ole homma eikä mikään.”
Osoitteiden penkominen ei ollut homma eikä mikään. Nehän olivat helvettisoikoon julkista tavaraa. Sen kuin vain avasi netin ja kirjoitti haluamansa nimen. Tosin, nykypäivänä olivat myös yleistyneet salaiset osoitteet, koska ihmiset tunsivat olonsa turvattomiksi. Kukaan ei ollut ilmeisesti kertonut ihmisille, että kyllä vampyyrit pääsivät heidän pikku taloihinsa, vaikka osoite olisikin suojattu. Mutta eipä niidenkään löytäminen vaikeaa ollut. Valtiolla oli aika höllät turvatoimet, mitä tuli salaisiin tietoihin.

Ted suuntasi askeleensa lähimpään, Chaosin alueen ulkopuolella sijaitsevaan baariin, uskoen Lucankin hyväksyvän valinnan. Se ei ollut mikään trendiklubi, joka möi itseään kaikenlaisilla ultrasuper valoilla, äänentoistolla, kalliilla drinkeillä ja muulla yhtä turhalla. Se oli pikemminkin yleinen juottola, jonne ihmiset pakenivat maailmaa. Paikka sopi siis täydellisesti heidän tarpeisiinsa.
Ted tilasi heille kaljat, piikiteltyään Lucaa ensin herrasmiehen käytöstavoista ja ryhtyi sitten skannaamaan baaria. Tarjonta oli varsin niukka. Olihan siellä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto, joka ylitti nörtin asettaman hyvin matalan riman. Nyt pitäisi vain valita yksi, tai kaksi ja houkutella uhrit baarista ulos ja lounaaksi.

"Haastetta? Riittäisikö Ryan von Heavenin osoite haasteeksi?", Luca ehti sanoa sanat ennenkuin edes ajatteli niitä, ja tyrmistyi tätä itsekkin. Miksi helvetissä hän oli mennyt avaamaan suunsa sillä tavalla? Hän ei ollut vielä edes ehtinyt päättää mitä olisi se syy jolla hän saisi Tedin etsimään osoitteen itselleen. 'Joo, ajattelin käydä vanhaa heilaa moikkaamassa' ei luultavasti olisi se fiksuin vastaus kuitenkaan. Vaikka periaatteessa se olikin totta. Ainoa vain ettei hän aikonut tehdä muuta kuin nähdä omin silmin, kuinka Ryan oli siirtynyt elämässään eteenpäin. Se auttaisi häntäkin.

Juottola johon he menivät kuului siihen kastiin jossa Luca useimmiten vietti aikaansa. Hän vältteli tosin kaikkia kuppiloita jotka olivat liian lähellä Chaosin alueita, mutta tunnelma oli täsmälleen sama. Yksinkertainen paikka jossa oli pubiruusuja eikä menoa ja meininkiä. Kaikki joko keskustelivat keskenään omissa porukoissaan tai joivat itseään yksin pimeiksi. Niinkuin Luca teki useinmiten. Hän siemaisi oluestaan ja päätti jättää ruokalistan Tedin hoidettavaksi.
"Valitse sinä mitä tänään syödään."

Ted oli mennyt hiljaiseksi kun Luca oli kertonut kaipaavansa Ryan von Heavenin osoitetta. Luontaisin vaihtoehto olisi varmaan ollut huutaa miehelle päin naamaa siitä millainen idiootti tuo on lähtiessään von Heavenin perään. Oli syy sitten mikä tahansa. Tosin ottaen huomioon Lucan menneisyyden, oli helppoa olettaa, että ikävä entistä heilaa kohtaan oli saanut yliotteen. Tosin, miksi mies oli silloin edes vaivautunut ehdottelemaan toiselle petipuuhia illan ratoksi. Eikö vanhasta kullanmurusta ollut riittävästi huvia. Toisaalta, kyseinen muru ampuisi varmasti ilomielin Lucan aivot tapetille ja katkaisisi sitten ne elintärkeät osaset, jotka pitelivät Lucan päätä kiinni hartioissa.
Toinen vaihtoehto oli, että Luca oli keksinyt viimein täydellisen tavan lähteä tältä planeetalta. Kuolema rakkaan käsistä saattaisi olla kierotuneelle mielelle ihanteellinen vaihtoehto.

Eniten Tediä mietitytti kuitenkin oma hiljaisuutensa. Miksi hän ei ollut keksinyt heti jotain näppärää vastakommenttia vaan oli päätynyt mulkoilemaan omia kengänkärkiään?
Olisiko hänenkin aika etsiä itselleen muita panokumppaineita, ennen kuin rupeaisi olemaan oikeasti mustasukkainen Lucasta? Järjestely oli ollut tähän asti tavattoman helppo. Hän oli saanut omille tarpeilleen tyydyttäjän, joka ilmaantui itse paikalle tasaisin väliajoin, eikä hänen ollut tarvinnut edes lähteä ulos. Mutta jos tämä alkaisi luisumaan kohti höyhentyynyjä ja kynttilänvaloa sarjaan, oli korkea aika ruveta miettimään uusia vaihtoehtoja.

”Aivan sama”, Ted sanoi kun Luca ehdotti, että hän valitsisi heidän kohteensa. ”Vaikka tuo.”
Ted osoitti tuhdin kokoista naista, joka oli nauttinut muutaman lasillisen liikaa ja hytkyi nyt tanssialattian reunalla yksikseen. Ilmeisesti hytkynnän oli tarkoitus olla jonkinsorttista tanssia, mutta se näytti ennemmin siltä kuin nainen olisi saanut epilepsiakohtauksen seisaaltaan. Lisäksi akan mekko oli aivan liian pieni. Se korosti jokaista rasvamakkaraa sen sijaan, että olisi imarrellut kurveja.
Nainen olisi helppo saalis. Kahden nuoren miehen huomiosta oli vaikea kieltäytyä, jos kuului siihen kokoluokkaan jossa moisista yleellisyyksistä ei nautittu. Ja imartelu vaimensi tehokkaasti epäluulot.

Luca katsahtaa Tedin valitsemaa ateriaa ja irvistää. Okei, hän ei aikonut olla nirso mutta rajansa kaikella. Toisaalta kohde oli mitä helpoin ja tuon kokoisessa naikkosessa riittäisi yllinkyllin syötävää heille kahdelle. Luca teki parhaansa saadakseen kasvonsa peruslukemille.
"Jos nyt kerran vaadit, luulin että olisit laiharilla, perseesi alkaa levitä.", Luca yritti olla katsomatta kaikkea sitä ihraa joka hölskyi naisen tanssiessa. Kaipa hän oli vuosien mittaan kyynistynyt niin ettei enää ollut "jokainen kukka on kaunis"-asenteella. Hän nostaa tuopin huulilleen ja tyhjentää sen yhdellä huikalla. Hän tarvitsi rohkaisua moisen pedon hurmaamiseen.

"Menehän sitten tekemään taikojasi, mä tarvin vielä yhden tuopin.", Luca suorastaan pakenee vastuuta ateriasta ja suuntaa tiskille pikaisesti. Ted valitsi aterian, Ted saisi hurmata aterian. Hän oli sentään jo kutsunut pikku prinsessansa ulos syömään, olisi ollut aivan liikaa vaadittu että hän olisi käyttäytynyt kuin herrasmies vielä sen lisäksi.

Ted irvisti saadessaan kuulla, että jääkaapin houkutteleminen verkkoon olisi hänen hommansa. Oli ylipäätänsä loistava idea laittaa nörtti, jonka sosiaalliset taidot olivat kultakalan tasoa, iskemään nainen.
Lucan kommenttiin hänen perseestään, Ted ei sanonut mitään. Vaikka kielenpäällä kummittelikin terävä huomautus Ryan von Heavenin parkkitutkasta. Hän päätti kuitenkin pitää mölyt mahassaan.
Ja hän tosiaankin tarvitsi muita petikumppaneita. Tällainen ajattelumaailma alkoi mennä jo sairauden puolelle. Kohta hän piirtelisi sydämiä kaikille pinnoille. Hyi.

Eikä tanssilattialla hytkyvä nainen nyt niin pahan näköinen ollut. Istuvammat vaatteet ja hillitympi meikki niin tuota voisi kutsua sieväksi. Harmi vain, ettei nainen ehtisi tekemään kovin kummoisia tyylimuutoksia kun oletettava elinaika oli jotain kahdenkymmenen ja neljänkymmenen minuutin väliltä. Riippuen siitä, kuinka suostuvainen tuo olisi.

Nainen oli huomannut Tedin tuijotuksen. Tuon liikkeet rupesivat hidastumaan, kun hän keskittyi muuhun kuin tanssimiseen. Nopeasti nainen käänsi kuitenkin katseensa pois, aivan baarin toiseen laitaan.
Tuo ei ollut kovin vanha, nyt kun tarkemmin katsoi. Nainen näytti jopa ihmisten mittapuulla nuorelta. Saattoihan hyvin olla, että kömpelö liikehdintä ja vielä kömpelömpi pukeutuminen ei ollut taitamattomuutta vaan ujoutta uudenlaisen kulttuurin kohdalla. Tämä saattoi olla hyvinkin uhrin ensimmäinen ilta baarissa. Harmi, että sillä olisi surullinen loppu.

Ted lähti lähestymään heidän saalistaan verkkain askelin. Hän antoi katseensa mittailla naista yhä uudestaan päästä varpaisiin, niin ettei se varmasti jäisi tuolta huomaamatta. Eikä se jäänytkään. Pian viaton tyttönen käänsi katseensa uudelleen pois häntä vaanivasta miehestä. Ted huomasi uhrin punastuneen.
”Hei.” Ted puhui pehmeästi kehräten, eikä se taatusti jäänyt naiselta huomaamatta. Tuo katsoi häntä ruskeat, peuramaiset silmät hämmästyksestä suurina, ennen kuin painoi päänsä alas.
”Hei”, nainen sanoi niin hiljaa, että jos Ted olisi ollut ihminen, hän ei olisi takuulla kuullut sitä.
”Mikä sinun nimesi on?”
”Mary.”
”Kaunis.”
”Kiitos.”
No niin. Mitäs sitten? Noin nuorelle ja aralle neidolle ei voinut esittää panokutsua tuosta noin vain. Uhrihan juoksisi karkuun aivan vääristä syistä. Nainen piti vietellä. Harmi vain ettei Ted tosiaankaan ollut mikään viettelysten mestari.

Luca seurasi tiskiltä käsin kuinka Ted lähestyi naista ja jäi sitten typertyneenä katsomaan pitkittyvää hiljaisuutta. Hemmetti, hänhän oli sata kertaa parempi iskemään naisia kuin Ted, ja hän sentään vain murahteli kaikille! Tai no, siltä se täältä käsin näytti. Luca sulki silmänsä ja maanitteli inhimillisempää puoltaan esiin. Noniin, siitä saattoi olla kolmetoista vuotta, mutta osaat sinä tämän edelleen! Luca veti syvään henkeä, uskotellakseen itselleen vahvemmin että osaisi edelleen olla se sama veikeä hauska tyyppi joka oli ollut kuollessaan. Se vaati hieman enemmän, mutta lopulta kurkkuaan karaistuaan Luca uskoi olevansa valmis.

Kasvoille lempeä, melkeimpä kaunis hymy joka kieli pelkästä ystävällisyydestä, Luca tilasi vielä yhden tuopin ja Cosmopolitan drinkin jonka voisi ojentaa naiselle, parempi maistua tai se kaadettaisiin väkisin kurkusta alas-eikun ei, väkivalta nyt pois. Luca kahmaisi juomat käsiinsä ja ystävällisen hymynsä kanssa asteli kohti Tediä ja naista.
"Hei Teddy, esittelehän minut hurmaavalle ystävällesi.", Luca sanoi mitä ystävällisimmällä ja rennoimmalla äänellään. Hänen äänensä oli vielä hieman karhea, mutta pehmeämpi kuin vuosiin. Hän ojensi toisen oluista Tedille, ja sen jälkeen ojensi neidolle drinkkiä. "Jos neidille sopii, haluaisin tarjota teille drinkin.", Hän ei halunnut vaikuttaa tungettelevalta. Sen verran mitä hän oli sivusta seurannut, nainen vaikutti erittäin ujolta. Oli siis paras lähestyä "ystävä" mielessä.

Ted kohotti kulmiaan yllättävälle lempinimelle jonka sai juuri Lucalta. Vai oikein Teddy. Hän näyttäisi miehelle nallekarhut, kunhan paikka olisi vähän sopivampi. Tosin Luca ei olisi voinut tulla paikalle parempaan aikaan, sillä Ted oli ollut totaallisen pulassa naisen kanssa. Minkä ei sinänsä pitänyt olla yllätys, kun otti huomioon kuinka vähän hänellä oli sosiaallista elämää. Ted ei ollut koskaan kaivannut seuraansa muuta kuin koneensa, jotka tarjosivat hänelle samaan aikaan sekä viihdykettä, että haasteita. Oikeat kumppanit tuntuivat jo käsitteinä hankalilta.
Ted otti Lucan tuoman tuopin vastaan ja laski sen läheiselle pöydälle, koska hänen edellisensäkin oli kesken. Samalla hän seuraili Lucan läsnäolon vaikutusta heidän uhriinsa.

Heidän uhrinsa katse oli kuin nauliintunut Lucaan, eikä tuolla ollut ilmeisesti minkäänlaista tarvetta peitellä salamaihastustaan. Naisen silmät suorastaan loistivat, kun tuo otti häkeltyneenä vastaan Lucan tarjoaman drinkin. Eikä tuolle ilmeisesti tullut pieneen mieleenkään, että tuikituntemattoman tarjoamassa juomassa olisi voinut olla jotain huomattavasti viinaa vahvempaa. Vampyyrit eivät tosin tarvinneet minkäänlaisia huumausaineita avukseen.
”Kiitos”, nainen sanoi lähes haltioituneena. Lucan matkaan nainen lähtisi hetkeäkään epäröimättä. Miehen kaunis ulkomuoto sai selvästi pienet äänet vaikenemaan uhrin päässä.
”Luca, tässä on Mary. Mary, ystäväni Luca.” Ted hoiti pyydetyn esittelyn niin rennosti kuin osasi.
”Hei Luca.” Mary ei saanut silmiään irti Lucasta ja Ted mietti pitäisikö hänen kenties loukkaantua tästä. Hän teki nopeasti kieltävän johtopäätöksen, koska naisella ei yksinkertaisesti ollut mitään väliä. Pääasia oli, että tuo lähtisi heidän mukaansa.

Ei ollut vaikea huomata kuinka naisen silmät suorastaan söivät häntä. Luca oli kuitenkin kun ei huomaisikaan, hänhän oli täällä vain pitämässä hauskaa niinkuin kaikki muutkin.
"Kaunis nimi somalle neidolle.", Luca totesi vielä nyökäten sanojensa painoksi. Hän mietti hetken oliko hänelle aina ollut näin helppoa hurmata vastakkaisen sukupuolen edustajia, ja totesi että enemmän tai vähemmän oli. Hän ei pitänyt, ainakaan nykyisin, itseään mitenkään erikoisen näköisenä, mutta kaipa hänestä vain huokui sellainen pahapoika-fiilis josta naiset pitivät. Kaikkea hullua sitä kyllä nuorempana oli tullut tehtyä. Luca muisteli yhtäkin iltaa jolloin oli tanssinut melkoisen eroottisesti lavalla kaikkien edessä. Jestas se oli ollut noloa, mutta samalla hauskaa. Ehkä hän kietoisi naisen etusormensa ympärille esittelemällä tanssitaitojaan? Vielä ei ollut järkeä pyytää tätä lähtemään heidän mukaansa, nainen oli sen verta ujo että tarvitsisi vielä pari hassua drinkkiä ja ystävällistä seuraa ennenkuin uskaltautuisi. Siihen asti heidän olisi roikuttava täällä..

DJ vaihtoi kappaletta ja nostalginen musiikki täytti juottolan. Luca kallisti päätään tunnistaessaan kappaleen ja ei voinut olla hymyilemättä. Yksi kappaleista joita heidän vakiojuottolansa kouluaikoina oli soittanut useamminkin.
"Hei Teddy, otahan tämä niin minä käyn pyörähtämässä tanssilattialla uuden hurmaavan neitosemme kanssa.", Luca ojensi oluensa Tedille pideltäväksi jonka jälkeen hän tarjosi herrasmiehen elkein kättään naiselle voidakseen johdattaa tuon tanssilattialle. Samalla hän voisi hieman pyörittää persettään Tedille, josko se saisi hänen sänkykumppaninsa paremmalle tuulelle. Tämä oli kyllä tuskallista. Liian pitkäveteistä. Toisaalta, saatuaan vaihteen silmään tämä 'entisen itsensä' esittäminen ei ollut niin hankalaa.
Luca siirtyy lattialle ja alkaa liikuttaa kehoaan musiikin tahtiin. Hän oli ruosteessa, pahasti, mutta pikkuhiljaa liikkeet alkoivat muuttua sulavammiksi.

Ted katseli miten heidän uhrinsa rupesi punastelemaan aivan uudella tavalla kun Luca kehui tuon nimeä sieväksi. No, parempi näin kuin vaihtoehto, jossa tyttö olisi juossut oitis kiljuen karkuun.
Samassa Ted huomasi joutuneensa mukitelineeksi, kun Luca lähti kiikuttamaan Marya tanssilattian suuntaan. Nörtti laski tyypin lasin omansa viereen pöydälle todeten mielessään, että viileämpänä olut siinä pysyisi. Hän päätyi itsekin nojailemaan pöytään ja katselemaan esitystä, joka hänelle tarjoiltiin.

Mary ei hytkynyt enää yhtään niin innokkaasti musiikin tahtiin kuin hetkeä aikaisemmin. Kaiketi tuo oli nyt häpeämään runsaita muotojaan, kun oli saanut Lucan kaltaisen nuoren miehen tanssiparikseen. Nainen lähinnä huojui musiikin tahdissa, katsellen peittelemättömästi partnerinsa esitystä.
Myös Tedin katse siirtyi katselemaan Lucaa. Mies olisi halunnut ajatella esityksen olevan naurettava, mutta hän ei voinut olla kiinnittämättä huomiotaan siihen miten Lucan kroppa liikkui.

Ted ei ollut koskaan luokitellut itseään mihinkään seksuaaliryhmään, koska oli typerää kategorioida mitään niin määrittelemätöntä kuin seksuaallisuus. Hänelle oli aivan sama, kenen punkkaan päätyi tai kuka hänen petiinsä pyrki. Lähtökohta ja lopputulos olivat aina samat, riippuen siitä oliko sen hetkinen kumppani tarkoitettu ateriaksi vai huviksi. Ted ei myöskään harrastanut yleensä kumppaneidensa arvostelua ulkonäön perusteella, koska sekin saattoi johtaa harhaan. Esimerkiksi keimailevasta tyrkystä ei välttämättä ollut lopulta muuhun kuin janon sammuttajaksi, koska oli neitsyt ja ensi kertaa hommissa.
Siitä huolimatta, nyt kun Ted asiaa tarkemmin mietti, hän oli alkanut viimeaikoina kiinnittää huomiota erilaisiin yksityiskohtiin Lucassa. Esimerkiksi, mies ei pitänyt siitä, että tiettyä pistettä hänen lantioluunsa paikkeilla hiveltiin. Luca siirsi aina Tedin käden pois tai keskeytti homman muuten.
Nytkin hän katseli kiinnostuneena, miten Lucan vatsa vilahti esiin paidan alta aina silloin tällöin tavalla, joka sai veden herahtamaan Tedin kielelle. Eikä hän silloin ajatellut todellakaan ravintoa.

”Hei hurmuri.”
Ted käänsi katseensa vastentahtoisesti Lucasta kun kuuli itseään puhuteltavan. Hänen luokseen oli astellut pöyheällä, viininpunaisella irokeesillä varusteltu skottiruutu, housuinen kundi, jonka naamassa oli enemmän romumetallia kuin metallinkeräysastioissa. Kundin kasvoilla komeili leveä virnistys.
”Terve vain”, Ted totesi mittaillen edelleen tyyppiä päästä varpaisiin. Kaveri esitteli varsin anteliaasti vatsansa aarnikotkatatuointia, joka näytti jatkuvan genitaalialueelle asti. Sen verran matallalla tyypin housujen vyötärö oli.
”Katoin tuossa kun kaveris vei sulta misun nenän edestä.” Tyyppi nyökkäsi Lucan ja Maryn suuntaan.

Luca antaa ehdottoman paljon huomiota neidolle, yrittäen kannustaa tätä liikuttamaan lanteitaan tietyillä tavoilla, aivan kuin siitä olisi mitään hyötyä. Tämän illan jälkeen nainen ei tanssisi enää koskaan, ellei sitten pilvenreunalla. Jotenkin tuntui oikeastaan..hyvältä antaa musiikin vain viedä ja keskittyä siihen että kroppa toimi sen liikkeiden tahdissa. Hän ei edes muistanut koska viimeksi oli tanssinut. Kuka moista turhuutta edes yleensä jaksoi harrastaa? Hän oli täällä lattialla vain sen takia, ettei heidän ateriansa lähtisi karkuun. Nälkä..nälkä..

Irokeesihepun lähestyessä Tediä, Lucan huomio siirtyy pöytää kohden. Hän seuraa tilannetta silmäkulmastaan ja tuntee jonkinlaisen pienen ärtymyksen pistoksen. Johtui varmasti tästä nälästä. Hänen oli niin huutava nälkä.. Luca ei tiennyt pystyisikö hallitsemaan hermojaan kuinka kauan, jos naisen viettely vaatisi useampaa tuntia. Nälkä.. Hän tarvitsisi edes vähän jaksaakseen loppuun asti. Hän olisi muuten hyödyntänyt tähän Tediä, ellei toinenkin olisi ollut niin nälissään.
Kasvava ärtymys sai sinitukan kulmat kurtistumaan ja hymyn katoamaan. Hän jatkoi tanssia kuitenkin kappaleen loppuun. Hän loihtii kasvoilleen takaisin ystävällisen katseensa ja siirtää huomionsa jälleen Maryn suuntaan. "Tässäpä tulee jano!", Kyllä vain, mutta hieman erilaisen nesteen jano. Luca nyökkää kohti heidän juomiaan ja pöytää jossa Ted odotti ja oli kuin irokeesiheppua ei olisi ollutkaan astellessaan pöydän ääreen.
"Huomasitkos Teddy, että Mary on aika etevä tanssimaan.", Luca kehaisee ystävällisesti nörtille, vaikka hänen olisi tehnyt mieli huutaa ja karjua ja lähestulkoon teurastaa koko kapakka. Hän käyttäytyi kuin irokeesiheppua ei olisi ollutkaan kurottautuessaan ottamaan tuoppiaan.

Maryn kasvot loistivat hetki hetkeltä enemmän, kun Luca soi hänelle huomiotaan. Hän uskaltautui hiljalleen tanssimaan entistä rohkeammin, mutta varoi edelleen selvästi liikkeitään. Kun Luca viittasi takaisin heidän pöytäänsä, nainen uskaltautui aivan kiinni miehen kylkeen. Tuon silmät olivat edelleen kiinnittyneinä Lucan kasvoihin, kun hän käveli miehen rinnalla takaisin pöytään.
Maryltä riitti huomiota Tedille ja punapäälle vain vähän. Tuon kasvoilla käväisi häivä huojennusta, kun hän laskeskeli mahdollisuuksiaan kahdenkeskeiseen hetkeen Lucan kanssa.
”Huomasin joo”, Ted sanoi kääntäen katseensa Lucaan. Silmäkulmastaan hän huomasi, kuinka irokeesipäinen kundi siirtyi pois Lucan selän takaa ja kiesi hänen viereensä.

Samassa Ted jo tunsikin käsivarren vyötäröllään, kun kundi veti häntä tiiviimmin itseensä. Nörtti ei tiennyt enää miten hän tilanteen hoitaisi. Tavallaan oli hyvä, jos ilta saisi toisenlaiseen käänteen, kuin he olivat aluksi suunnitelleet. Olihan hän todennut tarvitsevansa vaihtelua. Ja punapää oli mahdollisimman kaukana Lucasta.
Mary näytti olevan tyytyväinen asioiden uuteen käänteeseen ja kiilasi itsensä Lucan eteen, kuin lisää huomiota kerjäten.
Ted teki nopeasti päätöksensä ja nojautui hieman lähemmäs uutta ihailijaansa. Jos Luca oli tosiaan jatkamassa matkaansa ja palaamassa kultsipupunsa sylkkyyn, Tedin olisi hyvä tehdä samoin. Tästä punasävyisestä riikinkukosta oli hyvä aloittaa.
”Mikäs sinun nimesi olikaan?” Ted kysyi siirtäen huomionsa irokeesikundiin.
”Liam. Entä sinun?”
”Ted.”
Kundi kumartui lähemmäs häntä ja pian Ted saattoi tuntea posken poskea vasten. Kuuma, alkoholihuuruinen hengitys hyväili hänen korvanlehteään ja sai väreet kulkemaan hänen selkärankaansa pitkin. Liamiksi itseään kutsunut mies kuiskasi hänen korvaansa ehdotuksen, jota saattoi harkita vakavasti.

Viimeinen pisara josta Luca repi pelihousunsa, oli naisen jatkuva kiehnäys hänen kyljessään kuin kiimainen kissa ja punapään kiehnäys Tedissä kiinni. Helvetti, miehen naamahan muistutti melkein modernia joulukuusta kaikkine lävistyksineen. Oli vaikea peitellä murhanhimoa joka pyrki suuntautumaan ulos. Se oli se nälkä, se sai hänet näin ärtyneeksi. Luca vakuutteli ainakin itselleen ettei mistään muusta voinut olla kyse. Tai no, olihan hän ollut jo valmiiksi huonolla tuulella ennenkuin he olivat edes tulleet tänne. Jos hän silloin oli ollut huonolla tuulella, nyt hän oli valmis tappamaan. Luca siristää silmiään tutkaillessaan Tediä ja tuon uutta ruoka-annosta. Viha kohahtaa voimakkaampana mitä kauemmin hän punapäätä katselee. Olisi vaikea pitää yllä ystävällistä hymyä jos oli näin vittuuntunut, joten vielä kun hän kykenee hän kääntää katseensa ja huomionsa Maryyn joka sitä niin kovin kaipaa.
"Näyttää siltä että Teddy löysi itselleen seuraa, ja tiedätkös..", Luca kumartuu lähemmäs Maryn korvaa voidakseen kuiskata naiselle. "..en hirveästi pidä julkisesta homoilusta.", Hän sanoo tämän äänensävyllä josta kuultaa pieni häpeä, aivan kuin hän häpeäsi sitä tosiasiaa ettei pitänyt homoista vaikka hänen kaverinsa nyt sattuikin olemaan sellainen.
Vetäytyessään kauemmas Luca virnistää pahoittelevasti. "Minusta tuntuu että taidan mennä ulos tupakalle.", Lause on enemmänkin kutsu, Luca katsoo merkitsevästi kohti Marya kuin toivoen että tuo seuraisi häntä kuin kiltti puudeli. No, niinhän hän toivoikin. Hän tarvitsi ruokaa, nyt heti.

Luca lähtee siirtymään kohti ovea voidakseen tupakoida rauhassa. Hänen tarvitsi muutenkin rauhoittaa hermojaan taikka loppuillasta ei tulisi mitään.
"Luulin että meillä oli treffit, aika julmaa ottaa toinen mies kainaloon.", Luca viestittää Tedille sytyttäessään savukettaan.

Liamin käsi liukui paidan alle paljaallee, litteälle vatsalle. Tedin pää kallistui aavistuksen taakse päin kun toisen miehen huulet painuivat hänen kaulajänteensä kohdalle. Hän vilkaisi nopeasti Lucan suuntaan kun tuo ryhtyi kuiskuttelemaan Maryn korvaan. Kulmat kurtistuivat aavistuksen kun hän pani merkille toisen ärtyneen ilmeen, jota tuo yritti peitellä tekohymynsä taakse. Maryyn moinen tosin näytti toimivan, sillä nainen näytti olevan kuin sulaa, juoksevaa hunajaa Lucan käsissä. Vaikkakin tuo katsoi miestä aavistuksen moittivasti, kun tuli puhe julkihomostelusta.
Hillitäkseen omaa ärtymystään Ted käänsi huomionsa takaisin Liamiin, jonka huulet kutittelivat hänen niskaansa. Hän antoi Maryn lähteä kiltisi Lucan perään ja pääsi toisen miehen entistä tiiviimmin ihollensa. Masentuneena hän pani merkille etteivät miehen teot aiheuttaeneet hänessä muuta kuin pientä värinää. Ted uskoi kuitenkin asioiden muuttuvan, kun hän pääsisi kunnolla miehen mukaan. Himo heräisi ja nousisi vielä, aivan kuten ennenkin.

Sitä ei kuitenkaan tapahhtunut vaikka homma jatkui aina siihen asti, kun Lucan kiukkuiset sanat tunkeutuivat Tedin mieleen pistävä päänsärky kaverinaan. Ne saivat Tedin silmät rävähtämään auki puhtaasta hämmästyksestä. Aivan kuin hän olisi herännyt painajaisesta todellisuuteen. Treffit? Oliko Luca ollut siis tosissaan pyytäessään häntä ulos? Eikö se heitto ollutkaan vain osa niitä vitsejä ja piikittelyjä, joita he heittelivät toisilleen aina tavatessaan. Oliko Luca oikeasti kutsunut hänet tällä kertaa treffeille?
Ted ei voinut mitään sille, että näitä ajatuksia seurasi lämmin onnen tunne, joka ei ollut laisinkaan yhteydessä hänen omiin suunnitelmiinsa. Lämpöä kuitenkin seurasi ämpärillinen jäätävää kauhua. Jos nämä olivat treffit, hän oli tosiaan tehnyt paskamaisesti.
Hän työnsi Liamin pois kimpustaan sillä samaisella sekunnilla, kun sai ruumiinsa jälleen hallintaan. Mies katsoi häntä, kuin olisi kysynyt jotain. Ted ei kuitenkaan välittänyt enää Liamista. Hän jätti tuon seisomaan hölmistyneenä paikoilleen, raivatessaan itse omaa tietään ulko-ovelle. Hänen oli saatava Luca kiinni mahdollisimman nopeasti siltä varalta, että tuo oli päättänyt lähteä.

Ulkona Mary kietoutui kiinni Lucaan heti kun he olivat päässeet katseiden tavoittamattomiin. Hän tosin vilkaisi halveksivasti miehen sytyttämää savuketta, mutta kyseinen ilme katosi nopeasti. Aivan kuin hän olisi todennut itselleen ettei kukaan ollut täydellinen. Maryn haltioitunut katse kääntyi takaisin Lucan kasvoihin.

Samassa Ted pääsi ulos baarista ja ryhtyi skannaamaan ympäristöä katseellaan. Äkättyään Maryn ja Lucan, hän rymisteli heidän luokseen yhtä hienotunteisesti kuin raivostunut sonni. ”Mitä sinä sanoit? Oliko sinä tällä kertaa oikeasti tosissasi niistä treffeistä?”
Kylmän rauhalinnen ja yleensä tunteeton Ted, päästi tunteitaan pihalle viimeisen sadan vuoden edestä. Olisihan hän voinut keskustella tästä Lucan kanssa tavalliseen tapaan telepatiaa käyttäen. Sen sijaan hän oli rynnännyt ulos kuin mikäkin rakastaja jostain Tessan nyyhkyleffasta.

Ärtymyksestään huolimatta Luca yrittää tehdä parhaansa huomioidakseen ympärilleen kietoutuneen naisen ja hymyilee tälle nätisti aina kun muistaa. Hän ei uskonut sanoillaan olevan mitään vaikutusta Tediin, odottaa korkeintaan jotain piikikästä komenttia siitä, kuinka hän itse oli myös nyt naisen kanssa ulkona. Luca oli suunnitellut houkuttelevansa Maryn läheiselle kujalle varjoihin ja juovansa tämän kuiviin, ja sen jälkeen hän olisi voinut etsiä sänkykumppania itselleen, Tedillä kun oli siihen liian kiire.

Luca kääntyy kohti Marya hymy kasvoillaan. "Tykkäätkö prätkistä? Mulla on aika hieno peli tuolla kujalla, jos kiinnostaa nähdä.", Hän aloittaa osoittaen selkänsä taakse, missä alkoi hämärämpi kuja. Siellä itse asiassa olikin pyörä, Luca oli huomannut sen heidän tullessaan, ja se oli loistava veruke saada nainen pois ihmisten silmien alta. Aikomus kuitenkin joutuu hylättyjen pinkkaan kun Ted rynnistää ulos kapakasta, hätäisenä kuin mikäkin tyttö joka on uhattu jättää tekstiviesti.

Ja ääneen huutaen. Lucan naama venähtää ensin yllätyksestä ja sitten muuttuu ärtyneeksi. Helvetin idiootti. Hänen täytyi tosin myöntää olleensa ainakin jossain määrin tosissaan kutsuessaan Tedin ulos, muttei ollut vielä silloin mieltänyt niitä oikeiksi treffeiksi. Nyt kun hän ajatteli asiaa, niin miksi tosin ei..
"Sanoin Marylle että; hei, mulla on hieno prätkä tossa kujalla, haluatko nähdä, sikäli se sinua kiinnostaa. Ja ei, en ole vielä ehtinyt pyytämään Marya treffeille, mutta kiitos kun pilasit yllätyksen.", Luca suo hyvin merkitsevän katseen kohti Tediä.
"Jumalauta jos nyt kuset tän niin sulta lähtee ensimmäisenä pää! Mulla on NÄLKÄ!" Lucan ääni oli täynnä peittelemätöntä vihaa.

Lucan sanat olivat kuin ämpärillinen jääpaloilla höystettyä vettä Tedin niskaan. Niinpä tietysti. Ei Lucalla riittänyt sydäntä muille kuin sille von Heavenin vesalle. Tuo oli vain härnännyt Tediä sanoillaan treffeistä. Ja Ted oli itse käyttäytynyt kuin idiootti toivoessaan jotain muuta. Nyt oli loistava hetki päästää irti ja perua heidän tähän asti jatkunut järjestelynsä. Ted tarvitsi elämäänsä muutakin kuin pelkän Lucan, jonka elämään ei mahtunut enää muita kuin Ryan. Jota hän ei voinut enää edes tavata, koska sydänkäpynen tekisi tuon aivoista seinäkoristeen.

Ted käänsi katseensa pahoittelevana Marya kohti, joka katsoi häntä kuin mielipuolta. ”Sori, että häiritsin. Yllätyin vain kun Luca kertoi aikeistaan. Sillä on rankka ero takana. Sen exä oli oikea psykoottinen narttu. Kiva nähdä, että se pystyy vihdoin jatkamaan eteenpäin.”
Ted tiesi, että hänen äänessään oli aimo annos katkeruutta. Mutta ei sillä ollut enää mitään väliä. Lisäksi selitys näytti uppoavan Maryyn kuin veitsi voihin. Nainen katsoi Lucaa kuin maan päälle laskeutunutta enkeliä.
Ted heilautti kaksikolle kättään ja kääntyi kannoillaan palatakseen baariin.
Tämä meidän viritelmä taisi olla tässä. Sun on aika etsiä itelles uusi laastari, koska mä en jaksa tätä säätöä enää. Etin sulle ne yhteystiedot ja laitan ne viestillä tulemaan.

Ted palasi nopeasti baariin jääneen Liamin luo. Mies sopi täydellisesti hänen omaksi laastarikseen. Ensimmäistä kertaa Ted ei aikonut palata ensitöikseen tietokoneidensa ääreen, hän ottaisi uudesta lelustaan kaiken irti. Tuo saisi täyttää hänet jokaisella mahdollisella tavalla, jotta Luca pyyhkiytyisi pois hänen mielestään.
Hän ripustautui Liamin kaulaan ja antoi tuon kietoa kätensä ympärilleen. Hän kurottautui kuiskaamaan tuon korvaan hieman kliseisesti; ”Vie mut pois täältä.”

Tedin mentyä Mary kääntyi takaisin Lucan puoleen ja painoi uhkeaa ruumistaan tuota vasten. ”Mä lähden mielelläni treffeille sun kanssa ja näkisin kans sen sun motskarin.”