Yhdessä jälleen? K-18

Luca yritti saada päätään ja kroppaansa taas aisoihin. Tämä tunne oli hyvin hämäävä ja voisi pilata kaiken, ja sitä riskiä hän ei sentään halunnut ottaa. Ajatukset kuitenkin virtasivat hänen päässään kuin siirapissa, järjen juoksu oli hidasta ja melkeimpä mahdotonta. Luca kuitenkin halusi taas hallita itseään, hallita omaa kehoaan. Hän aloitti sillä että yritti tukahduttaa voihkintansa, ja saikin äänensä osittain hallintaan puremalla huultaan. Noniin, se oli alku. Sitten vielä kroppa. Luca taisteli pitääkseen itsensä paikallaan, puristi silmänsä kiinni ja piti rystyset kalmanvalkeina kiinni lakanoista. Se auttoi tuomaan todellisuuden tuntua tähän tilanteeseen.

"Jumalauta..!", Luca kirosi eikä voinut olla hymyilemättä. Hänen olonsa oli niin ekstaasinen.. Tältä ihmisistä varmasti tuntui kun nuo vetivät ensimmäistä kertaa huumeita. Luca ei ollut niistä koskaan välittänytkään. Hän olisi kaivannut Tediltä helpotusta oloonsa muttei osannut pyytää sitä. Lopulta Luca huomasi asettuneensa selälleen makaamaan.
"Ei enää tälläistä, jooko?", Hän virnisti ja viittoi käsillään kaulaansa kohden kuin sanoakseen ettei häntä saanut enää purra.

Ted katseli Lucan heittelehdintää ja sitä, miten tuo lopulta pakotti itsensä asettumaan selälleen. Hän ei voinut olla virnistämättä miehen haltioituneelle ilmeelle ja sanoille, jotka sitä seurasivat. Hän kohottautui puoli istuvaan asentoon ja kuiskasi miehen korvaan: ”Ei. Ellet itse pyydä.”
Siitä Ted kurottautui painamaan huulensa Lucan nännille. Hän otti tuon pienen kovan nipukan hampaidensa väliin ja ryhtyi kiusoittelemaan sitä kielellään. Samalla hänen kätensä etsiytyi boksereiden alle kiinni kovaan lihaan. Nuppi, jonka hän sai suljettua nyrkkinsä sisään oli kiimapisaroista märkänä, mikä sai Tedin käden liukumaan vaivattomasti koko varrella. Hän muisti mitä Luca oli tehnyt hänelle vain joitain hetkiä aikaisemmin, ennen heidän vakavamielistä keskusteluaan tulevien tapaamisten laadusta.
Ted tiesi, että hän voisi saada Lucan huutamaan ihan ilman vampyyrinmyrkyn apuakin. Kuten tuo oli saanut hänetkin huutamaan. Tosin, hän kaipasi myös omaa nautintoaan, joka ei tuntunut etenevän ilman apua kliimaksiin asti. Vaikka Lucan seuraaminen olikin mitä mainioin kiihokse.
Ted tarttui vaativana miehen käteen ja vei sen omalle, tykyttävälle elimelleen.

Tapa jolla Ted häntä kohteli, otti hänen nänninsä hampaidensa väliin, hyväili häntä, muistutti häntä siitä millaista oli olla antajan roolissa. Se tuntui..virkistävältä, kuin vanha ystävä jonka tapaa jälleen vuosien jälkeen ja huomaa ettei mikään ole muuttunut, että kaikki oli kuin ennen vanhaan. Mutta se olikin vain pinta siitä, mikä oli todellisuus. Luca tiesi, että jos olisikin onnistunut pyytämään Tediä ottamaan itsensä kuin halvan huoran, ja tuo olisi suostunut, hän olisi itse potenut siitä varmasti tuskallista syyllisyyttä, ja kaikki rajat jotka hän oli tänään ylittänyt olisivat turhaa työtä, sillä hän luultavasti palaisi takaisin kuoreensa. Oli parempi edetä näin.

Saatuaan päätöksensä tehtyä ja tajuttuaan että Ted kaipasi myös huomiota, Luca ryhdistäytyi ja kaappasi Tedin tykyttävän vehkeen käteensä riuskalla otteella. Hänen täytyisi pahoitella hajamielisyyttään kukkapuskalla. Ajatus sai Lucan virnistämään ja hän kääntyi uudelleen kyljelleen samalla kun ohjasi olkapäästä pitäen Tedin makuulle, voidakseen jakaa huomiotaan nyt puolestaan Tedille.Hän painoi huulensa Tedin välistetyille nänneille, nykäisi korua hampaillaan ja pehmitti kipua kielellään kiusaten.

Ted olisi voinut kyllä jatkaa Lucan kiusoittelua vielä pitkän tovin, mutta toisella näytti olevan muita suunnitelmia. Ilmeisesti tuo alkoi viimein toeta saamastaan myrkkyannoksesta.
Ted vaipui kuuliaisesti selälleen, irrottamatta kuitenkaan otettaan hetkeksikään Lucan kalusta. Hän voihkaisi kuuluvasti Lucan käydessä vuorostaan hänen nänniensä kimppuun. Tuntemus sai hänet työntämään lantiotaan paremmin Lucan kättä vasten ja sulkemaan samalla silmänsä.

Ted voisi hyvinkin tottua tähän. Siihen, että hänellä oli rakastaja, joka oli viimein läsnä heidän yhteisissä puuhissaan. Kyllä, tähän voisi hyvinkin tottua.
Hän levitteli jalkojaan paremmin, jotta Lucalla olisi mahdollisimman suora pääsy hänen anukselleen. Nämä käsileikit olivat ihan kivoja, mutta Ted kaipasi jo enemmän. Hän halusi olla taas täynnä Lucaa ja tuntea tuon sisällään ennen kuin laukeaisi. Siihen ei menisi nimittäin enää kovin kauaa, jos he jatkaisivat tätä menoa. Ted saattoi miltein tuntea orgasmin tekeytyvän jossain miehuutensa juuressa ja odottavan oikeaa hetkä purkautuakseen. Kaikki mitä Luca teki hänelle, kiihdytti vain sitä tunnetta ja sai hänet janoamaan yhä vain lisää, kunnes kaikki olisi viimein liikaa.

Tedin ruumiinkielestä ei voinut erehtyä, olihan Luca oppinut tulkitsemaan sitä viimeisen kolmen vuoden ajan, ja nyt tuo levitteli jo jalkojaan siihen malliin ettei malttaisi odottaa. Luca nousi siis pikaisella liikkeellä ylös ja heilautti itsensä Tedin jalkojen väliin, asetellen itsensä valmiiksi tämän aukolle. Hän aloitti penetraation ilman sen suurempia valmisteluja, olivathan he vasta vähän aikaa sitten lämmitelleet tätä varten, ja työntyi sisään nautinnollisen hitaasti.

Luca asettui loppuun asti päästyään mukavasti Tedin ylle, nojaten toiseen kyynärpäähänsä, toisen käden hamutessa Tedin pakaran puristukseensa. Hän alkoi työnnellä lanteitaan verkkaiseen tahtiin huokaisten ja murahdellen nautinnosta jonka kalunsa ympärille puristuva Ted hänessä aiheutti. Luca painoi päänsä vasten Tedin kaulaa, näykkien, suudellen, imien.

Ted olisi voinut karjaista puhtaasta voitonriemusta, kun Luca lähti toteuttamaan hänen toivettaan. Hän levittiteli jalkojaan ja yritti hakeutua parempaan asentoon tuon alla. Hän taivutti selkäänsä lähes luonnottomaan kulmaan, päästäkseen kiinni Lucan herkulliseen takapuoleen. Hän nautti pyöreiden pakaroiden tunnusta kämmenissään sekä, ohjaillakseen hieman tuon liikehdintää samalla.
Nörtti inahti nautinnollisesti kun Luca lähti työntymään peremmälle hänen sisäänsä. Kolmen vuoden aikana Tedin sisus oli tuntunut muotoutuvan Lucan kalua varten. Lucan työntyessä sisään hitaasti, hieman viivyttelevän oloisesti, Ted tunsi miten hän itse puristui tuon ympärille ja lypsi tuota syvemmälle.

Vaikerrus vain yltyi huoneessa kun Luca rupesi käyttämään suuta Tedin kaulalla. Toinen Chaosin virallisen hakkerin käsistä lennähti miehen takaraivolle painamaan tuon päätä tiukemmin ihoaan vasten. Ted venytteli kaulaansa tarjoten Lucalle entistä enemmän ihoa käsiteltäväksi.
”Pure minua Luca...” Ted sai lauseen ulos suustaan vain vaivoin. ”Ole kiltti...”

Luca liikutteli lanteitaan tasaiseen tahtiin, nauttien jokaisesta työnnöstä ja puristuksen tunteessa joka häntä jokaisella työnnöllä tervehti. Hän myös sai suunnattomasti lisäkiihkoa Tedin reaktioista, siitä kuinka mies puristi hänen takapuoltaan saadakseen hänet syvemmälle. Hän näykki aina siihen asti kunnes Ted vaikeroi ja pyysi häntä puremaan. Luca virnisti nörtin kaulaa vasten ja nuolaisi tämän kaulaa, raapi hampaidensa kärjiillä pullistunutta kaulajännettä kiusoitellen, ennenkuin antoi hampaidensa puhkaista viileän ihon.

Ted selvästi nautti myrkyn tuomasta ekstaasista niinkin paljon että halusi ehdointahdoin purtavaksi. Luca kun ei vielä moiseen ollut tottunut ei halunnut sitä ainakaan ihan heti uudestaan tehdä. Oli ollut liian suuri työ saada itsensä takaisin kontrolliin.

Ted huudahti kun Lucan hampaat upposivat hänen ihonsa lävitse. Hän kietoi huumassaan kätensä miehen harteille ja jalkansa tuon vyötärön ympärille niin, että kantapäät painuivat toisen pakaroihin. SamallaTed puristi silmiä kiinni, vaikka siitä ei varsinaisesti mitään hyötyä ollutkaan. Hän näki jokatapauksessa tähtiä.
Myrkky levisi jälleen suonia korventavana lämmöntunteena, joka sai hänen kokko ruumiinsa kouristelemaan nautinnosta. Ted nautti suunnattomasti tästä tunteesta. Varsinkin kun sitä tehosti entisestään Lucan liikkuminen hänen sisässään. Samalla hänen oma kalunsa hankautui heidän väliinsä mitä nautinnollisimmalla tavalla. Tämä kombo sai Tedin nopeasti aivan orgasmin rajoille asti.

Kun hän laukesi, Luca sisällään ja sotki heidät jälleen omalla mahlallaan, hän puristi huutaen päällään olevaa miestä tiukemmin itseään vasten. Tunne oli uskomaton. Se sai hänet lamaantumaan ja tuntemaan olon samaan aikaan niin eläväksi.
Sen mentyä ohi, hän rojahti makaamaan sängylle, pystymättä liikahtamaan senttiäkään.

Tedin ääntelyt ja tapa jolla tuo takertui häneen oli omanlaistaan huumetta Lucalle. Hän sai suunnattomasti nautintoa tuntiessaan kuinka Ted kiemurteli hänen allaan. Hän muutti työntöjään nopeammiksi, rajummiksi, tahkoten itseään syvemmälle ja syvemmälle, voidakseen laueta. Vain hetkeä aiemmin Luca oli kuvitellut laukeamisen olevan mahdotonta ilman sitä omaa täyttymyksen tunnetta, mutta kun Ted hänen allaan laukesi, oli se viimeinen pisara jonka hän tarvitsi lauetakseen itse.

Luca huusi tukahdetusti Tedin kaulaa, tyhjensi itsensä täysin toisen sisälle ennenkuin rojahti puolittain Tedin päälle makaamaan. Uni tekisi nyt terää. Luca kuitenkin piti edelleen Tedistä kiinni, ja haki päälleen paremman asennon tyynyltä.
"Se oli hauskaa.", Hän totesi virnistellen uupuneena, viitaten myrkkyyn jonka vaikutukset vasta hiljakseen lakkailivat.

Ted avasi räpytellen silmänsä, varmistaakseen ettei ollut kuollut äskeisen rynkytyksen aikana. Jep, hän oli edelleen piilopaikassaan, Lucan alla ja katto oli aivan yhtä pahasti kosteusvaurioiden runtelema kuten aikaisemminkin. Hän oli hengissä. Tai niin hengissä kuin se oli mahdollista vampyyrille.
Hän ei olisi usonut, jos joku olisi väittänyt hänelle sitä aikaisemmin, mutta oikeastaan hän nautti siitä miltä Luca tuntui maatessaan hänen päällään. Se oli oikein mukavaa.
”Menetteli”, Ted mumisi kiusallaan sulkisessaan silmänsä uudelleen. Hän olisi voinut periaatteessa jäädä tähän makaamaan, mutta hänen työnsä odottivat häntä edelleen. Eikä Chaosilla ollut muita niitä tekemään. Hänen pitäisi lähteä ensin metsästämään ja palata sitten luolaansa koneidensa ääreen.

Luca murahtaa mukamas vihoissaan ja antaa laiskan luunapin Tedille keskelle otsaa tuon vastatessa hänelle. Se oli hyvää seksiä, ja hän tunsi itsensä täysin tyhjäksi. Vielä olisi kuitenkin edessä ne ikävämmät asiat, nimittäin vanhojen ystävien stalkkaaminen. Hän ei olisi tosin millään halunnut nousta, vaan olisi paljon mielummin vain unohtanut kaikki suunnitelmansa ja päätöksensä ja unohtunut tähän ruusunpunaiseen haavemaailmaan. Siitä tosin tuskin tulisi mitään.
"Tarvitsen vielä kaksi muutakin osoitetta, mutta ne voivat odottaa huomiseen.", Luca mumiseen hieman pahoittelevasti. Hän ei olisi halunnut puhua asiasta, varsinkaan nyt. Hän toivoi vain ettei Ted suuttuisi.

Ted murahti saadessaan Lucalta luunapin. Hän tosin maksoi takaisin napakalla läimäyksellä miehen toiselle persposkelle, säästelemättä ollenkaan voimiaan.
”Älä kohtele minua kuin piparivarkaissa ollutta kakaraa”, Ted murahti. Hän työnsi Lucan pois päältään päästäkseen istumaan vuoteen laidalle. Ei hän suuttunut ollut. Hän vain kaipasi suihkua. Kuvuneiden ja kuivuvien eritteiden tuntu iholla oli ällöttävää. Hän halusi ne pois.

Lucan alkaessa puhua taas osoitteista, Tedin kulmat painuivat kurttuun. Tosiaan, Lucalla oli vielä tekemättä se ristiretkensä entisen heilansa luokse.
Ehkä uudestaan sänkyyn meneminen oli ollut huono idea tässä vaiheessa. Retkellä Ryan von Heavenin luokse voisi sattua vaikka mitä. Eikä Ted nyt varsinaisesti pelännyt Lucan hengen puolesta. Ensimmäistä kertaa hän oli huolissaan omasta hyvinvoinnistaan jonkun muun vuoksi.
Tosin, hän ei myöskään aikonut olla sellainen takertuvainen ämmä. Luca oli selittänyt hänelle, miksi tämän teki, joten Tedillä ei ollut mitään syytä mököttää kuin mikäkin teini.

Hän kurottautui ottamaan puhelintaan lattialle myttääntyneiden housujensa taskusta. ”Sano vain, niin kaivan ne sinulle nyt. Helpommin se menee näin.”

Luca katsoi hieman kummissaan kun Ted työnsi hänt päältään ja kohottautui istumaan. Hän ehti jo ajatella että oli suututtanut toisen vaikkei se ollutkaan hänen tarkoituksensa. Hän kuitenkin oikaisi itsensä pitkäksi vuoteelle selälleen ja työnsi kätensä päänsä alle. Ajatukset ehtivät harhailla ties missä ennenkuin toinen avasi suunsa osoitteista.
"Aloitetaan sittä pääkallopaikalla. Toiset ovat Samantha Garcia ja George Lewis.", Tuntui hassulta sanoa ääneen nuo nimet, siinäkin taidettiin siis ylittää jokin raja. Hän oli oikein kiltisti ylitellyt rajojaan viime aikoina. Mitäköhän hänen psyykkeensä sanoisi Ryanin näkemisestä? Toivottavasti kaikki menisi hyvin.

"Minulle kelpaisi suihku, onko sulla täällä sellaista?", Luca ei ollut viime kerralla tutkinut asuntoa yhtään, eikä nytkään ollut kiinnittänyt mihinkään huomiota. Luulisi suihkun löytyvän, mutta eihän sitä koskaan tiennyt.

Ted tarkasti nopeasti oliko hänelle tullut puhelimeen omia viestejä. Ei ihme kyllä. Taisi olla Reedillä jotain mielekästä tekemistä, kun tuo ei ollut vähään aikaan tarkastanut hakkerinsa tekemisiä. Eikä muiltakaan jengistä ollut tullut mitään. Ei edes Tessalta.
Seuraavaksi Ted yhdisti puhelimensa tietokoneisiinsa langattoman yhteyden kautta, jolla oli pitkä kantomatka ja muutama salasana turvanaan. Homma ei ollut vaikea, mutta tietokoneen pitäisi antaa rauhassa etsiä hetken aikaa kaivattuja tietoja. Hän voisi sillä aikaa käydä suihkussa.

”Tässä menee pieni hetki”, Ted sanoi laskiessaan puhelimen vuoteelle. ”Tuolla perällä on suihku. Tuletko minun kanssani vai odotatko vuoroasi?”
Ted halusi tosiaankin päästä peseytymään. Hänestä tuntui, että ihosta lähti kuivuneita palasia, jotka varsivat lakanoille. Ällöttävää.
Vastausta sen ihmeemmin odottomatta Ted asteli asunnon perälle pieneen suihkuhuoneesen. Se ei ollut häävissä kunnossa, mutta ajoi asiansa. Pönttö oli ollut tukossa niin kauan kun Ted oli asuntoa itsellään pitänyt, mutta se ei vampyyrin menoa haitannut. Suihku toimi kutakuinkin normaalisti. Se oli vanhaa mallia, jossa oli manuaalisesti säädettävä vedentulojärjestelmä. Ted avasi suihkun ja rupesi säätämään lämpötilaa oikeaksi.

Luca nyökkäsi Tedin sanoille kestosta, ja ponkaisi sitten itsensä vuoteelta pystyyn tuon ehdottaessa kimppasuihkua. Nyt hän oli varmasti niin loppuun kulutettu ettei tainnut olla toivoakaan siitä että saisi edes stondista vaikka haluaisi. Luca lähtee seuraamaan Tedin perässä suihkuun kiskoen vielä t.paidan yltään jonka oli unohtanut yllättävää kyllä päälleen. Hän ei pitänyt siitä että muut näkivät hänet paidattomana, hän ei pitänyt arvesta rinnassaan ja sen tuomista muistoista, mutta ehkä tämäkin olisi raja jonka hän pystyisi helposti ylittämään.

Luca astuu Tedin taakse veden alle, ja pitää kiltisti kädet itsellään. Jos toinen kaipaisi selänpesu apua, tuo pyytäisi. Tuntui hyvältä antaa veden valua ylleen, vaikkakaan kaikkea vedestä ei saanut itselleen kun edessä oli lihasta rakennettu muuri.

Ted hymyili hiljaa itsekseen Lucan asteltua hänen perässään suihkuun ja tunsi itsensä täydeksi idiootiksi. Milloin hänestä oli tullut tälläinen teinityttö.
”Ai, me harrastetaan nykyään romanttisia kimppasuihkuja?” Ted kysyi ilkikurisuutta äänessään. Hän oli saanut veden viimein sopivaksi ja kumartui nyt ottamaan lattialla olevan suihkusaippuan. Hän puristi siitä ainetta käsiinsä ja heitti sitten purtilon Lucalle.

Nörtti aloitti pesun keskivartaloltaan, josta hän halusi kuurata pois kaiken ylimääräisen. Ehkä tähänkin tottuisi. Todennäköisempää kuitenkin oli, että häntä oksettaisi moinen sotkeminen vielä pitkään vastaisuudessakin.
Ted pesi itsensä rivakasti ja nappasi itselleen pyhkeen naulakosta, jossa niitä roikkui muutama. Hän palasi takaisin asunnon puolelle, kietoen pyyhettä lantiolleen. Ensimmäiseksi hän nappasi puhelimensa ja tarkasti oliko se saanut prosessinsa valmiiksi. Oli se.
”Löysin kaksi osoitetta. Ilmeisesti Samantha ja George ovat menneet naimisiin. Naisen nimi on nykyään Garcia-Lewis”, Ted sanoi tarkastellen saamiaan tietoja. ”Koko poppoo asuu Queensissa ja näemmä suhteellisen leveillä asuinalueilla. Lähetän nämä sinulle, niin voit lähteä ristiretkellesi.”
Pari näpäytystä ja tiedot oli lähetetty.

Luca pesee itsensä puhtaaksi ja ristelee lopulta vettä hiuksistaan kuin mikäkin koira Tedin astuessa ulos suihkusta. Hän sammuttaa hanan ja nappaa itselleen pyyhkeen jolla kuivata kurittomia kiehkuroitaan. Pyyhe päässään ja hiuksiaan kuivaillen Luca seuraa perässä takaisin asunnolle ja hänen naamansa venähtää hänen kuullessaan Tedin sanat.

"Mitä?", Hänellä oli varmaan vettä korvissa. Sammy ja Lewis mennyt naimisiin? Oliko kaksikko pysynyt yhdessä koulun jälkeenkin? Siinäpä vasta uutinen. Huomaamattaan Lucan kasvoille nousee iloinen hymy. Niin sen kuului ollakkin. Oli vain hyvä ettei hänen 'kuolemansa' ollut vaikuttanut hänen parhaimpiin ystäviinsä negatiivisella tavalla.

"Vaikea uskoa..", Hän pudisteli edelleen päätään hymyssä suin alkaessa keräämään vaatteitaan lattialta. Hän kiskaisee bokserit jalkaansa ja etsii sitten farkkujensa taskusta esiin puhelimensa ja tarkistaa että tiedot olivat tulleet perille. Näköjään Sammy ja Lewis asuivat suhteellisen lähellä Ryania.. Hän saisi hoidettua molemmat yhdessä yössä, kunhan hommaisi itselleen kulkuvälineen.
"Sitten vain tuumasta toimeen, eikö?", Luca vilkaisi melkein varovaisesti näin sanoessaan Tediin, peläten melkein että toinen tulisi vihaiseksi tai mustasukkaiseksi.
"Kiitos.", Luca heilauttaa kädessään olevaa puhelinta merkiksi että kiitti tiedoista. Sitten hän alkoikin kiskoa vaatteita ylleen.

Saatuaan tiedot lähetetyiksi, Ted sulki puhelimensa ja tietokoneensa välisen yhteyden. Hän ei voinut mitään sille, että olisi halunnut pytää Lucaa perumaan vielä suunnitelmansa. Eikö tuolle riittänyt, että hän sai lukea lehdistä Ryanin tulevista häistä? Eikö tieto siitä, että hänen ystävänsä olivat menneet naimisiin ja sikisivät nyt kuin kanit riittänyt tuolle? Eikö siinä ollut ihan tarpeeksi. Pitikö sitä nyt vielä käydä taloilla niin kuin haudoilla katselemassa muiden onnea, kun ei voinut itse olla siinä osallisena.
Ted olisi voinut antaa Lucalle muuta ajateltavaa vaikka koko ensi yöksi, jos tuo olisi sitä pyytänyt. Jengin alueella oli edelleen rauhallista ja hän ei päässyt puusta pitkälle mitä tuli Catherine Rouxiin. Yhtä hyvin hän olisi voinut näyttää Lucalle, mitä tarkoitti olla vampyyri.

”Jep”, Ted vastasi täysin omien halujensa vastaisesti. ”Mä olen koko yön tukikohdalla, jos kaipaat jotain. Tule poikkeamaan sitten kun ehdit.”
Ted ryhyi kiskomaan omia vaatteitaan ylleen, mahdollisimman luontevasti, selkä kuintenkin Lucaan päin. Juuri nyt hän ei kestänyt katsoa miestä.

Klo 23:06
Ryan lähti käynnisti autonsa ja lähti ajamaan pois Samanthan ja Lewisin pihalta. Hän oli ollut taas sunnuntaipäivällisellä pariskunnan luona. Samantha kun ei ollut antanut hänelle muuta vaihtoehtoa. Garcia-Lewisin pariskunnan pöydän ääressä oli ollut myös heidän lapsensa Luca ja Cora, sekä Samanthan Heavenille työllistynyt ja New Yorkissa asuva sisko Suzzy. Samantha oli vaatinut kaikkia osallistumaan sillä he lähtisivä Lewisin ja lasten kanssa tiistaina kohti Alaskaa, josta he olivat vuokranneet mökin joulunpyhien ajaksi. He olivat pyytäneet Ryania vielä kerran mukaansa, mutta hän oli kieltäytynyt. Tosin mieluummin hän olisi ollut ystäviensä kanssa kuin Nathalien perheen luona joulupäivän aterialla.
Muutoinhan Ryan aikoi tehdä töitä myös pyhien aikana. Vampyyrit kun rellestivät myös pyhien aikaan ja ihmisten juhlamieli tuntui saavan ne entistä aktiivisemmiksi.

Liikennevaloissa seisoessaan Ryanin oli pakko sulkea silmänsä hetkeksi. Hänen keinosilmänsä oli jälleen aiheuttamassa hänelle ikävän päänsäryn. Eikä hänellä tietenkään ollut siihen tarkoitettuja lääkkeitä mukanaan.
No, kotona hän kulauttaisi kurkustaan alas sekä särky-, että unilääkkeensä ja painaisi suorinta tietä sänkyynsä.

"Riennän valkealla ratsullani luoksesi heti kun olen tarkistanut minkä väriset alushousut kaikilla kolmella on.", Luca yritti vitsailla helpottaakseen selkeästi vaivautuneesti käyttäytyvää Tediä. Häntä inhotti miten toinen käänsi hänelle selkänsä, vaikka pukeutuminen näyttikin luonnolliselta.
"Jos siis löydän valkean ratsun..", Luca mumisi ja siirsi huomionsa nyt maihariensa nauhoihin joita lähti kiskomaan kireämmälle. Moottoripyörän varastaminen ei ollut iso juttu, kun oli koko elämänsä elänyt autojen ja pyörien parissa. Hän osasi käynnistää varmasti jokaisen mallin jos saisi siihen tarpeeksi aikaa, mutta helpoimpia olivat vähän vanhemmat mallit.

"Nähdään myöhemmin.", Luca oli saanut itsensä valmiiksi ulkoilua varten; vaatteet päällä ja aurinkolasit silmillä. Hän hymyili Tedille ja harkitsi käyvänsä suutelemassa miestä, mutta totesi ettei heistä kumpikaan tainnut olla niin hempeitä että tarvitsisivat suukkoja hyvästeiksi. Ennenkuin tilanne kävisi epämukavaksi, Luca heilautti toiselle kättään ja soi tälle lempeän hymyn ennenkuin katosi ulos ovesta kylmään yöhön.

Huppu syvälle pään yli kiskottuna Luca etsiskeli lähialueilta sopivaa pyörää. Olisihan hän tosi voinut autoakin yrittää, mutta prätkillä nyt vain oli sellainen vaikutus häneen.. Löydettyään 2000-luvun alkupuolen klassikon, Luca nappaa takkinsa taskusta esiin pienen taittoveitsen jolla ryhtyy hommiin. Pyörä on käynnissä viidessä minuutissa ja sinitukka kiisi kohti ensimmäistä osoitetta.

Kello oli 23:12 kun Luca pälyili varjoista kohti pimeää taloa. Ryan oli joko nukkumassa tai ei ollut kotona. Luca kääntää katseensa käsiinsä, jotka tärisivät kuin kohtauksen saaneina. Hän puristaa kätensä nyrkkiin ja sihahtaa hampaidensa välistä. Häntä pelotti olla täällä, hän oli monen monta kertaa matkan aikana aikonut kääntyä takaisin, mutta oli pitänyt päänsä. Nyt hän kuitenkin olisi halunnut juosta karkuun, uskotella itselleen ettei tästä tulisi mitään kun Ryan kerta ei ollut kotona. Ei niin mitään järkeä, oli parempi lähteä. Luca ei kuitenkaan saanut jalkojaan liikkumaan, ne olivat juurtuneet puun juurien viereen jonka varjoissa hän seisoi. Tuntui siltä kuin veri olisi kohissut hänen korvissaan väkivaltaisella volyymilla. Miten häntä saattoikin hermostuttaa näin?

Ryan ajatteli pihaan ajaessaan joulukoristeita, joita Samantha oli ripustanut ympäri heidän taloaan. Muualla talossa ne olivat valkoisia, mutta Coran huoneessa oli vaaleita ja hempeitä pastellinsävyjä. Pienen Lucan huoneessa koristeita ei ollut ollenkaan. Poika ei välittänyt juurikaan mistään ylimääräisestä. Ajatus pikkumiehestä sai vaisun hymyn Ryanin huulille. Poika ei ollut lainkaan sellainen, jonka mukaan oli nimensä saanut. Tuo oli tyyni ja rauhallinen kuin buddha. Vanhempi Luca oli ollut huomattavasti räiskyvämpi persoona.

Ryan parkkeerasi talonsa eteen. Ontto tunne valtasi jälleen alaa hänen rintakehänsä tietämillä. Se unohtui kuitenkin nopeasti, kun näky hänen näkökenttänsä laitamilla sai hänet valppaaksi. Alkava päänsärky jäi taka-alalle ja Ryanin käsi lennähti salamana kainalokotelossa lepäävän aseen perälle.
Auton ajovalot eivät osoittaneet suoraan sitä puuta. Puu jäi valokeilan laidalle, eikä Ryan olisi varmastikkaan huomannut hahmoa ilman kamerasilmäänsä, joka korvasi menetettyä näköelintä. Elektroniikan vuoksi hänen näkökenttänsä oli laajempi, tarkempi ja hän pystyi näkemään loistavasti myös pilkkopimeässä. Tietenkään lääkärit eivät voineet olla hifistelemättä silloin kun leikkauspöydällä oli maannut Heaven productin perijä.

Tarkkaa selkoa Ryan ei hahmosta kuitenkaan saanut. Se oli sen verran hyvin piilossa. Hänelle ei kuitenkaan jäänyt epäilyjen varaan, etteikö siellä olisi ollut jotain. Vampyyrit kun eivät kunnioittaneet minkäänlaisia rajoja, vaikka harvemmin metsästivät sellaisilla alueilla kuin Queens nykyään oli.
Ryan ei voinut ottaa mitään riskiä siitä, että vampyyri tajuaisi paljastuneensa. Hän ottaisi yhteyttä talonsa sisällä vahtivaan turvamieheen vasta, kun saisi tunkeilijan satimeen. Saattoihan olla ettei hahmo ollut vampyyri ollenkaan. Oli myös mahdollista, että Ryanin harhat olivat palanneet hoidoista huolimatta. Uusi hoitojakso tästä vielä puuttuisikin.

Mies sammutti autonsa ja astui ulos mahdollisimman normaalisti, kiertäen puun puolelle. Ilman auton valoja, pihan reuna-alueet olivat täysin pimeät. Niihin lukeutuivat myös kyseinen puu.
Ryan kiersi takaluukulle miettien mikä olisi sopiva kulma hyökätä.

Luca oli omissa maailmoissaan, unohtanut täysin kaiken mitä hänen ympärillään tapahtui tuijottaessaan käsiään ja käskiessään niitä lakkaamasta tärisemästä. Hukkareissu, hukkareissu, hukkareissu. Rauhoitu. Luca pudistaa päätään ja sulkee hetkeksi silmänsä, nostaa kätensä huppunsa reunoille ja kiskoo sitä päätään vasten aivan kuin olisi yrittänyt kokonaan upota sen sisuksiin. Hän painaa leukansa rintaa vasten ja nostaa taas kasvonsa, pyöräyttäen päätään muutamaan otteeseen aivan kuin yrittäisi laukaista niskassaan olevaa kireyttä. Noniin, tähän aikaan yöstä oli siis turha käydä yhtään kenenkään luona visiitillä, kukaan ei tähän aikaan ollut hereillä joten hänen olisi turha yrittä nähdä Ryania. Sama olisi luultavasti totta Sammyn ja Lewisin kohdalla. Hän palaisi huomenna alkuillasta yrittämään uudestaan.

Luca nyökkää päätökselleen ja kääntää selkänsä talolle. Hän ei kuitenkaan saa vielä jalkojaan toimimaan, empii hetken. Noniin, liikkukaas nyt. Mutta tuntui kuin jokin magneetti olisi vetänyt häntä taloa kohti. Luca kuitenkin komentaa itseään tiukasti, ja saa jalkansa liikkeelle.

Omaksi huojennuksekseen Ryan havaitsi liikettä. Harhat eivät olleet palanneet. Hän oli ottanut lääkkensä ja hän havaitsi liikkeen kamerasilmällään, joten se tapahtui oikeasti. Oli pakko tapahtua.
Oli ehkä uhkarohkeaa vain sännätä eteenpäin, mutta Ryanin elämällä ei ollut enää kolmeentoista vuoteen ollut mitään väliä. Hän ei ollut pitkään aikaan pelännyt kuolemaa. Hän ajatteli sitä pikemminkin siunauksena ja rauhan tuojana. Jos hän nyt kuolisi tähän, sillä ei ollut mitään merkitystä.
Samantha ja Lewis surisivat häntä, mutta he pääsisivät sen ylitse. Yhdessä.

Ryan jännitti lihaksensa, pakotti ne liikkumaan ja syösyi eteenpäin. Hän veti ladatun solarisaseensa kainalokotelostaan ja harmitteli, ettei hänellä ollut viidakkoveistä mukanaan. Sille ei mahtaisi kuitenkaan enää mitään.
Ihmeen kaupalla hänen vaanijansa oli selkä häneen päin, jolloin hän saattoi painaa aseensa piipun hupun peittämälle takaraivoille. Näin oli vaikeaa sanoa mitään henkilöllisyydestä tai lajista, mutta ne selviäisivät pian. Pääasia oli, että tunkeilija tietäisi mitä tuolla oli takaraivoaan vasten.
”Kuka olet? Mitä teet täällä? Tämä on yksityisalue.” Ryan puhui kuin sanat olisivat olleet ulkoaopittu mantra. Hänen äänessään ei ollut minkäänlaista sävyä. Aseen piippu tekisi homman kyllä selväksi.

Askeleita, hänen takaansa?! Luca oli aikeissa kääntyä mutta hänen aivonsa olivat hieman liian myöhässä. Ennenkuin hän ehti kääntää päätään yhtään, hän tunsi jo epämiellyttävää tunnetta takaraivossaan. Oi kuin kiva. Aseen piippu vasten hänen takaraivoaan, no näinhän sen pitikin mennä. Se mikä sai Lucan jähmettymään paikoilleen oli ääni joka hänen takanaan kuului. Se oli varmasti Ryanin, voi kuin hän olikaan uneksinut kuulevansa tuon äänen! Mutta siinä oli myös vikaa, äänessä ei ollut lainkaan eloa, kuulosti pikemminkin siltä kuin Ryan olisi nauhoittanut puhettaan robotille joka nyt osoittaisi häntä aseella.

Antautumisen merkiksi luca nostaa hitaasti kätensä taskuistaan hartioidensa korkeudelle. Hän ei halunnut tapella, ei varsinkaan Ryanin kanssa.. Sinitukan kasvoilla paistoi kauhu ja järkytys tuon tuijottaessa kohti metsää. Hän ei kyennyt vastaamaan, hän ei voinut vastata. Hän ei voinut ottaa riskiä siitä että jäisi kiinni. Miksi hän oli tullut?!

Ryanin ote aseesta kiristyi kun hiippari liikahti. Häntä ei kuitenkaan tunnettu herkästä liipaisinsormesta, joten tyyppi sai nostaa rauhassa kätensä ylös antautumisen merkiksi. Se ei kuitenkaan saanut Ryania rentoutumaan tai laskemaan asettaan. Hän oli nähnyt näitä harhautuksia aivan liikaa, tietääkseen kuinka helposti niissä meni henki.
Ironista. Kuolemalla ei ollut hänelle mitään väliä, mutta hän tiesi tarkalleen kuinka sen saattoi välttää ja hän osasi pitää elämästään kiinni hankalimmissakin paikoissa. Tilanne oli todella ironinen. Ajatus siitä ei kuitenkaan saanut häntä edes hymyilemään.

”Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?” Ryan toisti sanansa. Tällä kertaa hän puhui hitaasti ja liioitellun selkeästi artikuloiden, siltä varalta ettei tyyppi ymmärtänyt kunnolla englantia. ”Tämä on yksityisalue ja asiattomilta on pääsy kielletty tänne.”
Ja nyt kun mietti, miten kaveri oli edes päässyt tänne huomaamatta. Nukkuiko Ryanin turvallisuusvastaava silloin kun piti valvoa isäntänsä tonttia.
Ei kun helvetti. Kello oli yli yksitoista. Talossa oli hälytykset päällä ja todennäköisesti Ryan oli ajanut tämän iltaista tuvamiestään vastaan ajaessaan kotiin. Voi vittu. Hän oli aivan yksin.

Luca mietti kuumeisesti miten tästä tilanteesta selvittäisiin ilman, että hän paljastuisi Ryanille. Hän yritti kääntää silmiään ääntä kohden mutta valitettavasti silmtä eivät kuitenkaan kääntyneet takaraivolle asti. Hän voisi tietysti yrittää tuuriaan lyödä ase Ryanin käsistä ja pinkoa sitten metsään, mutta Luca luuli ettei se toimisi. Hän uskoi Ryanin olevan edelleen häntä etevämpi mitä taisteluihin tulisi. Olihan hänellä itsellään tietysti vampyyrin voimat, mutta se ei välttämättä auttaisi, eikä hän sitä paitsi ollut edes vanha vampyyri.

Hänen kätensä vapisivat hieman edelleen kun Luca yritti miettiä miten tästä selviäisi. Hän voisi tietysti yrittää murahdella tunnistamattomalla äänellä.. Mutta tunnistaisiko Ryan hänen äänensä silti?
"Sori, eksyin.", Luca puhuu niin matalalta ja möreästi kuin vain kykenee ja on yllättävää että sanoista saa ylipäätänsä selvää. Jos Ryan osoittaisi edes pientä epäröintiä liikkeessään, Luca pinkaisi pakoon. Hän jännitti jalkojensa lihakset valmiiksi.