Uudelleen järjestelty kaaos

Choronos kohottaa hieman kulmiaan Jeremiahin lähestulkoon kieltäytyessä auttamasta häntä. Mies ei kuitenkaan sano mitään vaan nappaa takkinsa taskusta listan jonka Zira oli hänelle laatinut, ja ojentaa sen sitten Jeremiahille. Hän olisi voinut huokaista. Hänelle aina jätettiin likaiset hommat, ja nyt hänet vielä sysättiin täysin tuntemattomien vampyyrien sekaan sillä oletuksella että kaikki kuuntelisivat häntä ja tottelisivat mukisematta vampyyriä jonka näkisivät ensimmäistä kertaa. Kaikki hänenkin täytyi kestää.
"En varmaan sitten.", Hän vastaa Jeremiahin kysymykseen siitä olisiko hän tarvinnut jotain. Hän olisi kaivannut edes yhden Losilaisen järjen äänen tähän hommaan, mutta ei.

Anaclaudia katsoo Ziraa tuimasti hetken aikaa miehen ehdottaessa että hän lähtisi lepäämään. Näyttikö hän edelleen siltä että olisi valmis tuhannen vuoden unille? Ana olisi voinut repiä jonkun kappaleiksi, ihan vain parantaakseen omaa oloaan, mutta toisaalta, nyt kun Zirakin sen mainitsi, hän tunsi itsensä vielä hieman voipuneeksi. Ehkä hän kuitenkin lepäisi hetken.
"Hyvä on. Palaan omiin tiloihin, minut löytää sieltä.", Anaclaudia ei jää odottamaan vastausta vaan suuntaa ripein askelin kohti taukorakennusta jonka oli vallannut itselleen. Hän voisi oikaista ruotonsa ja levätä hetken aikaa. Se tekisi varmasti hyvää ja selvittäisi hänen päätänsä lisää.

Jeremiah otti listan Chronosilta ja ryhtyi näppäilemään ryhmäviestiä Ziran valitsemille vampyyreille. Kun se oli tehty, hän käytännössä katsoen luikki pois paikalta. Chronos sai hänen niskavillansa jopa Lokia pahemmin pystyyn, eikä hän tosiaankaan hinkunut lisää laatuaikaa kyseisen vampyyrin kanssa.

Vaikka Jeremiahin olisi todellisuudessa tehnyt mieli etsiä Anaclaudia käsiinsä, hän päätyi suunnistamaan suorinta tietä kohti Tedin piilopaikkaa. Hän ei tosiaankaan rupeaisi sekoilemaan nyt kun oli viimein saanut tilaisuuden näyttää kykynsä. Vaikka se olikin tähän asti ollut pelkkää juoksupojan hommaa, hän ei aikonut tyriä.

Keskiviikko 23.12.2150
Klo 09:06

Aamun koitteessa Ted vapautti Jeremiahin viimein näyttöjen äärestä ja käski tuon mennä virkistäytymään, sekä siistiytymään. Tämä sopi hänelle täydellisesti. Paitsi, että hänen oli sitä ennen nähtävä Anaclaudia.
Turvakameran lähettämän kuvan tuijottaminen oli ollut tavattoman pitkäveteistä puuhaa ja ajatukset olivat päässeet harhailemaan sinä aikana kutakuinkin vapaasti. Jeremiah oli kuluttanut päänsä puhki miettien mitä tekisi, jos nainen tosiaan olisi raskaana. Loppujen lopuksi, vaihtoehtoja oli vain yksi. Hänen olisi lähdettävä Losiin. Vaikka tilanne ei ollut mitenkään päin suunniteltu, jos hän tosiaan saisi lapsen, hän aikoi olla mukana sen elämässä. Mikä tarkoitti sitä, että aivan ensi töikseen hänen olisi puhuttava Anaclaudian kanssa. Hänen oli saatava tietää, oliko tuo tosiaan raskaana ja mitä tuo aikoi asian suhteen tehdä.

Puolivälissä matkaa Anaclaudian valtaamalle taukotuvalle Jeremiah törmäsi Deziin. Hän hätkähti näkemäänsä, sillä mies ei näyttänyt lainkaan omalta itseltään. Tuo oli pukeutunut kiireestä kantapäähän mustaan nahkaan, mikä ei ollut yllätys, koska ilmeisesti miehen ryhmä oli ollut viime yön kentällä. Jeremiah ei ollut kuitenkaan koskaan nähnyt veljeään niin synkkänä. Tuo näytti siltä, kuin olisi valmis tappamaan jokaisen vastaantulijan.
Dezillä meni ilmeisesti hetki rekisteröidä, kuka häntä vastaan käveli. Mutta tunnistaessaan Jeremiahin, mies pysähtyi kuin seinään.
”Jere?”
”Terve Dez”, Jeremiah sanoi varovaisesti. Hänellä ei olisi ollut nyt aikaa ryhtyä minkäänlaiseen käsirysyyn tai väittelyyn veljensä kanssa. Anaclaudia oli sanonut lähtevänsä tänään, joten hänen pitäisi päästä puhumaan tuon kanssa.
Jeremiah oli jo jatkamassa matkaansa, kun Dez murisi hänelle uhkaavasti, kuin vahtikoira. Se sai hänet pysähtymään kesken askeleen ja katsomaan isompaa vampyyria epäluuloisena. Hän ei ollut koskaan nähnyt Deziä tuollaisena.
”Dez, minulla on kiire.” Jeremiahin oli pakko yrittää päästä veljensä ohitse.
”Kuulin, että Zira on järkännyt sinulle töitä.”
”Kuulit aivan oikein.”
Dezin murina yltyi entisestään.
”Dez?”
”Me lähdemme täältä tänään.”
”Mitä?”

Dez liikkui käsittämättömän nopeasti. Jeremiah ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun tunsi olevansa jo likistettynä läheistä seinää vasten. Dez oli aina ollut häntä vahvempi ratkaisevalla tavalla, joilloin hän jäi aina alakynteen kun oli kyse voimasta. Hän olisi tietysti voinut väistää, mutta oli tällä kertaa ollut myös liian hidas.
”Me lähdemme täältä. Nyt”, Dez murisi sanat hänen korvaansa painaen Jeremiahia samalla seinää vasten lapaluiden kohdalta, koko kyynärvartensa mitalla. Jeremiah yritti kerätä voimia käsivarsiinsa, voidakseen vapauttaa itsensä.

Chronos olisi voinut vannoa suututtaneensa jonkun jumalan jossain elämänsä vaiheessa, ja joutuvansa siksi aina tälläisiin töihin. Ziran valitsemista vampyyreista vain puolet sopi oikeasti kyseiseen työhön, ja toinen puolisko olisi luultavasti vain tiellä. Chronos kävi yksitellen jokaisen vampyyrin läpi, kyseli noiden taustat syntymäajoista lapsen aikaisiin sairauksiin asti, ja täydensi tietojaan jonkinsorttisella psykologisella testillä, voidakseen karsia turhat vampyyrit pois. Sitten hän olikin jo hätistänyt kaikki tiehensä, tutkaillut yhtä metallista laatikkoa jylhäisessä yksinäisyydessään ja asettunut lopulta mukavasti laatikkoon lepäämään.

Keskiviikko 23.12.2150
Klo 09:04

Toimettomana oleminen oli jotain, jota latino ei voinut sietää. Hän oli raahautunut vuoteeseensa Ziran lähetettyä hänet matkoihinsa, ja pyörinyt sängyssä kykenemättä rentoutumaan. Asiat pyörivät aivan liikaa hänen päässään jotta hän olisi voinut olla rauhassa. Lisäksi hän alkoi jälleen tuntea nälän oireita, vaikka siitä oli tuskin kauaakaan kun hän oli viimeksi ruokaillut. Ana ei voinut kieltää, etteikö hänen pelkonsa olisi sittenkin totta. Tälle ei ollut muuta selitystä. Hän ei vain yhtäkkiä voinut muuttua äärettömän nälkäiseksi hirviöksi ilman syytä. 
Nyt vain olisi päätettävä mitä sen kanssa tehdä. olisi epäreilua tehdä päätös yksin, olihan kyseessä myös Jeremiahin jälkeläinen. Hänen täytyisi puhua asiasta toisen kanssa vielä ennen lähtöään. Ehkä he onnistuisivat yhdessä päättäämään, mitä tekisivät. Tahtoi hän itse mitä tahansa, hän myös kunnioittaisi Jeremiahin tahtoa. 

Niimpä nyt kun aamu alkoi sarastaa hän nousi vuoteestaan. Kaipa hän yhtä hyvin voisi etsiä Jeremiahin käsiinsä jo nyt, tai käydä jopa syömässä hieman ennenkuin tekisi sen. Hän ei aikonut odottaa tällä kertaa siihen pisteeseen asti, ettei kykenisi kunnolla enää edes näkemään eteensä.
"Alexander, lähden kävelylle. Odotatko täällä vai menetkö Chronosin kiusaksi?", Ana ei juurikaan tahtonut blondia mukaan mikäli aikoisi keskustella henkeviä Jeremiahin kanssa, mutta ei juurikaan luottanut siihen että toinen pysyisi hiljaa kiltisti sisällä. Hän heivaisi tuon matkanvarrella Chronosin hoteisiin hetkeksi.
"Ääh, Chrono on tylsä."
"Sinulla ei ole vaihtoehtoja."
Lopulta Loki nousi nurkastaan ja tyytymättömästi nuristen lähti seuraamaan emäntäänsä.
Mitähän tämäkin päivä vielä toisi tullessaan..

”Dez. Päästä irti.” Jeremiah oli saanut huomata olevansa kiinni kuin ötökkä kärpäspaperissa. Hän ei helvettisoikoon pääsisi tästä mihinkään. Heidät oli veretetty Dezin kanssa samaan aikaan, mutta miehellä oli enemmän fyysisiä avuja, jotka tekivät Jeremiahin pyristelystä ainoastaan säälittävää. Hänen oli pakko yrittää päästä tästä pois puhumalla.
”Kaipasin sinua päivällä”, Dez sanoi painautuen hänen pienempää ruumistaan vasten. Miehellä ei ollut ilmeisesti aikomustakaan kuunnella nuoremman miehen aneluja. Jeremiah yritti uudelleen työntää itseään irti seinästä. Sen sijaan hän onnistui vain painamaan itsensä tiukemmin Dezin nahkahousuissa pullottavaa erektiota vasten.
”Dez. Tämä ei nyt ole oikea paikka eikä aika”, Jeremiah kähähti. Tilanne oli käymässä entistä tukalammaksi. Vittu. Dez oli selvästi siinä mielentilassa ettei välittäisi pätkääkään siitä, kuka heidät näkisi, vaan keskittyi täysin siihen miten saisi merkattua veljensä jälleen itselleen. Jeremiah ei vain halunnut enää suostua tähän. ”Dez. Päästä irti. Vittu!”
Dezin valtava kämmen etsiytyi Jeremiahin takin, sekä paidan alle aivan housujen vyötärön tuntumaan.
”Dez!”
”Hys. Hiljaa rakas.” Dezin kieli hyväili Jeremiahin kaulajännettä ja pikkuveli tiesi vallan hyvin, mitä tulisi seuraavaksi. Vittu. Vittujen vittujen vittu.
Isku oli nopea. Maidonvalkeat kulmahampaat upposivat hetkessä ohuen ihon lävitse. Myrkky levisi Jeremiahin kehoon ja sai hänet vaikertamaan.
”Minun pikkuveljeni. Minun pieni veljeni.” Dez oli saanut kunnon otteen Jeremiahin housuista ja kiskoi niitä nyt alas.
”Dez. Eih...” Kielto muuttui huokaukseksi kun vanhempi veli painoi sormensa hänen aukkoaan vasten. Jeremiah ei halunnut tätä. Ei ollut koskaan halunnutkaan, mutta nyt hänen huumattu ruumiinsa oli täysin vanhemman vampyyrin vietävissä. Kuten niin monta kertaa ennenkin.

Anaclaudia oli verhonnut itsensä lyhyellä nahkatakilla, jossa oli huppu, ja kiskonut hupun päähänsä. Aurinko ei ollut naiselle ongelma, eikä kylmyys, mutta häntä nyt vain huvitti pukeutua tällä tavalla. Loki seurasi perässä oma hupparinsa päällään avonaisena ja huppu päässään ennenkuin pysähtyi. Tuo nosti päätään ilmaa kohden aivan kuin koira ja haisteli.
"Mä haistan pätkän.", Anaclaudia ei jostain syystä ollut lainkaan yllättynyt siitä että hänen rakkinsa oli painanut mieleensä Jeremiahin tuoksun. Tuo tuntui kiintyneen itseään pienempi kokoiseen vampyyriin eriskummallisella tavalla, eikä Ana oikein tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.
"Niinkö? Mennään sitten tervehtimään häntä.", Hän voisi aivan hyvin napata Jeremiahin mukaansa metsästämään ja samalla käydä asiat toisen kanssa läpi, kunhan he olisivat ensin heivanneet Alexanderin Chronosin niskoille.

Loki lähti innokkaasti seuraamaan tuoksua, ja Ana sai kävellä rivakasti että pysyi edes toisen perässä. Loki kääntyi kulmasta ensimmäisenä ja pysähtyi kuin seinään. Virne kuoli tuon kasvoilta. Vittu.
"Mitä nyt, Alexander?", Ana ei voinut olla ihmettelemättä blondin äkillistä pysähtymistä, ja kääntyessään kulmasta, hän ymmärsi hyvin miksi. Näky ei suoranaisesti olisi muuten luultavasti saanut häntä voimaan pahoin, mutta kun kyseessä oli tavallisen kahden miehen sijaan kaksi veljestä, tilanne muuttui kuvottavaksi. Ana saattoi olla hyväksyvä monenkin asian suhteen, mutta tälläinen.. Latinon ilme tummui monella asteella. Hän ei ollut varma kannattaisiko hänen rynnätä tuohon keskelle häiritsemään vai jatkaa matkaansa. Hänen päässään tuntui pyörivän.
"Meidän taitaa..olla parasta jatkaa matkaa..", Ana toteaa Alexanderille, sillä ei halunnut sekaantua veljesten väliseen rakkauteen.
"Pätkä ei tykkää tosta.", Lokin äänessä kuulsi murina.
"Niinkö? Sitten meidän on tehtävä asialle jotain.", Päätös oli tehty siltä seisomalta, ja vaikka heillä oli etäisyyttä veljeksiin n. viisikymmentä metriä, Ana taittaisi sen sekunnissa jos haluaisi.

”Dez, päästä irti tai minä huudan...” Oli koko ajan vaikeampaa tuottaa selkeää puhetta. Dez ei ollut irrottanut hampaidensa otetta hänen kaulaltaan, joten myrkyn vaikutus vain voimistui entisestään. Jeremiah oli kuitenkin jo kerran päättänyt pääsä irti tästä. Hän ei aikonut alistua uudelleen veljensä hirmuvallan alle. Helvetti, hänen oli pakko päästä irti. Millainen isä hänestä tulisi, jos hän ei selviäisi edes omista ongelmistaan. ”Dez...”
Veli käänsi hänet toisin päin seinää vasten muutamalla rivakalla otteella. Jeremiah yritti tapella vastaan. Hän painoi kätensä miehen rinnalle työntääkseen tuota taaemmas sen verran, että pääsisi pois tuon ja seinän välistä. Hän oli myös valmis huutamaan keuhkojensa täydeltä. Dez oli kuitenkin jälleen vahvempi.

Dez iski Jeremiahin seinää vasten sellaisella voimalla, että hänen päänsä iskeytyi betonia vasten. Isku sai hänen hampaansa kalisemaan toisiaan vasten ja silmissä sumenemaan. Jeremiah oli kuullut iskua seuranneen rusahtavan äänen, joten kaiketi hänellä oli nyt riesanaan jonkinlainen päävamma. Aivan kuin ajattelu ei olisi muutenkin tehnyt tiukkaa vampyyrimyrkyn vuoksi. Kipu säteili hänen päässään musertavana, mutta hän ei aikonut luovuttaa. Dez saisi ennemmin tappaa hänet. Hän ei enää alistuisi kertaakaan tähän.
Dezin käsi oli hänen kurkullaan ja se painoi häntä tiukemmin seinää vasten. Jeremiah tunsi kuinka hänen henkitorvensa rusentui kasaan. Hän ei saisi nyt aikaan minkäänlaista ääntä, vaikka olisi halunnutkin.
”Voimme me tehdä sen näinkin”, Dez murahti. ”Tiedät, että se sattuu enemmän kun tappelet vastaan.”
Jeremiah tarttui kiinni käteen, joka puristi häntä kurkusta seinää vasten ja yritti avata sormiaan kaulansa ympäriltä. Hänellä oli tilaa sen verran, että sai liikuteltua jalkojaan. Hän nosti toista, keräsi kaikki voimansa ja yritti tähdätä jonkinlaisen potkun kohti Dezin nivusia. Perhekalleuksille potkiminen oli tosin alhaista, mutta ei velikään pelannut reilua peliä.

Tapahtumat hänen nenänsä alla olivat kuvottavia. Se miten Dez kohteli pienempää veljeään sai Anaclaudian raivon partaalle. Tulinen latino tuskin ehti ajatella mitään muuta nähdessään punaista, kuin Dezin kuristamista tuon omilla suolenpätkillä. 
Hän päästää huuliensa välistä tiukan vislauksen, joka varmasti kiinnittäisi molempien miesten huomion, samaan aikaan kun Jeremiah kohotti jalkaansa potkuun. Tämä oli koulutetulla koiralle merkki, joka ulvaisu kuin cowboy syöksyessään kimppuun. 
"Yooooo! Mä tuun kans leikkii!", Loki kiisi viimeiset viisikymmentä metriä kuin tuulispää kohti Deziä, päämääränään vain ja ainoastaan iskeä kyntensä tuon kylkeen ja seuraavaksi perseeseen.

Ana puolestaan tulee perässä, rivakoin askelin jotka löivät tulta ja tappuraa katukivetykseen osuessaan. Hänen katseensa lupaa pelkkää murhaa. Jos hän aikoi pitää lapsen joka oli vasta muodostunut hänen sisäänsä, hän haluaisi että sillä olisi isä, joka ei kärsinyt tälläisestä. Häpeällistä. Hän ei tosin syyttänyt Jeremiahia tästä lainkaan, mieshän oli melkein hänen pituisensa, ja Dez puolestaan kaapinkokoinen. Vaikka sillä ei ollut kovinkaan paljoa merkitystä kun otti heidän ikänsä huomioon.

Jeremiah iski polvensa kaikella voimalla, suoraan vanhemman veljensä nivusiin. Dez ulvaisi kivusta ja tuon ote hänen kaulallaan hellitti. Se löystyi juuri sopivasti, jotta Jeremiah sai työnnettyä käden pois. Dezin vajotessa kivusta polvilleen ja siitä maahan kyljelleen, Jeremiah tönäisi tuon kauemmas itsestään, päästäkseen itse pois paikalta. Harmi vain, että Dezin myrkkky ja pään vamma saivat hänen polvensa sen verran veteliksi, että hän itsekkin kaatui maahan. Hän ei tosin aikonut menettää tajuntaansa. Sen saattoi luokitella hyväksi merkiksi ettei hän ollut rämähtänyt suorinta tietä turvalleen vaan oli pystynyt jäämään kontilleen polviensa ja käsiensä varaan. Tästä olisi helpompi nousta ja lähteä liikkeelle. Dezillä menisi hetki koota itsensä, todennäköisesti hieman pidempi kuin Jeremiahilla, joten hän saattoi käyttää tuon ajan hyödyksi ja yritti saada oman päänsä selkeytymään riittävästi.

Keskittyessään pääsemään pois veljensä otteesta, Jeremiah ei ollut ehtinyt juurikaan keskittyä ympäröivään maailmaan. Kun hän kohotti katseensa, hän saattoi nähdä kuinka kaksi vampyyria juoksivat heitä kohti. Hänellä meni hetki tajuta, ketkä olivat päässeet todistamaan hänen täydellistä alennustilaansa.
Jeremiah olisi voinut oksentaa itsensä vuoksi, kun tajusi paikalle tulleiden olevan Anaclaudia ja Loki. Lokille tämä ei tietenkään ollut uutta, mutta Anaclaudialle oli täysi mysteeri millainen hänen lapsensa isä oli. Ja Jeremiah olisi ollut täysin valmis siihen ettei koskaan kertoisi tätä osaa elämästään.

Dez kaatuu juuri parahiksi jotta Loki kykeni loikkaamaan kivuistaan kärsivän miehen päälle. Hajareisin blondi puristaa Dezin kädet rivakasti maahan ja asettaa jalkansa niiden päälle saadakseen kätensä vapaiksi, jotka hän asettaa molemmille puolille Dezin kurkkua, painaen kynnet aivan ihoon kiinni. Pieninkin liike rikkoisi ihoa, isompi leikkaisi pään irti. Siinä Loki istui voitonriemuisesti virnistellen, huuliaan nuolaisten ja odotti, odotti oikein innolla käskyä leikata tämä ruma kasvain irti.
Anaclaudia pysähtyy hetkeksi Jeremiahin kohdalle, muttei kyykisty tarkastamaan miehen vointia sen paremmin niinkuin aikaisemmin kun Loki oli tuota vahingoittanut.
"Oletko kunnossa?", Anan ääni on kylmä ja täynnä sitä vihaa jota nainen tunsi juuri sillä hetkellä sisällään. Tämä ei ollut hänen jenginsä, joten periaatteessa hänellä ei olisi valtaa rangaista Deziä, mutta.. Vitut Zirasta. Jos tuolla olisi jotain motkottamista niin siinähän motkottaisi. Juuri nyt Anaa ei voinut kiinnostaa vähempään. Hän pitää katseensa Dezissä ja astelee sitten miehen vierelle, kyykistyen jotta voisi puhua kuvottavan otuksen kanssa.
"Saat yhden mahdollisuuden selittää käytöksesi, saasta. Rimpuile ja vastustele, kuolet. Vastaa kiltisti ja käyttäydy, saatat selvitä. Oma valintasi."

Jeremiah pani merkille, että Anaclaudia pysähhtyi hetkeksi hänen kohdalleen. Nainen kysyi hänen vointiaan pikaisesti, keskittyen kuitenkin mitä ilmeisemmin Deziin. Jeremiahilla ei kuitenkaan ollut riittävästi rohkeutta katsoa naista silmiin. Hän oli aivan liian häpeissään sellaiseen. Anaclaudian kaltainen vahva nainen pitäisi häntä taatusti tästä lähtien samalla tasolla koiranpennun kanssa, täysin puolustuskyvyttömänä.
”Olen...” Jeremiah sanoi, rekiteröiden aivan liian selkeästi, että hänen housunsa olivat edelleen puolitangossa. Viileä tuuli kävi vasten hänen paljaita pakaroitaan ja juhlakunnossa olevaa erektiotaan. Vittu. Miten hän ikinä selviäisi tästä.

Dez jähmettyi täysin liikkumattomaksi tuntiessaan terät kaulallaan. Kipu rupesi hiljalleen hiipumaan ja ympäröivä maailma teki comebackin ryminällä hänen tietoisuuteensa. Ensimmäiseksi hän tiedosti päällään olevan miehen, joka piteli teräksestä tehtyjä kynsiään hänen kaulallaan. Loki näytti aivan liian tyytyväiseltä omiin oloihinsa siinä hänen päällään. Dez olisi, enemmän kuin mielellään, irrottanut tuon päältään ja pyyhkinyt tuon typerän virneen miehen kasvoilta. Harmi vain, että hän olisi leikannut siinä vaiheessa oman päänsä irti.
Sitten se Salazarin ämmä astui hänen näkökenttäänsä.
Viha kuohahti Dezin sisällä valkohehkuisena ja kaiken nielevänä. Tuo nainen oli taatusti syy siihen, miksi Jeremiahia oltiin nyt ottamassa pois hänen luotaan. Ämmä oli taatusti suostutellut Ziran kanssaan samaan juoneen.
”Tämä on perheasia”, Dez murahti vaivalloisesti. Terät painuivat hänen ihoonsa jokaisella sanalla. ”Pidän huolta pikkuveljestäni, joten tämä ei kuulu teille pätkän vertaa.”

Hymy joka ei kielinyt mistään muusta kuin murhasta, kohosi Anaclaudian kasvoille Dezin puhuessa.
"Perheasia? Vai niin. Mutta tämä valitettavasti kuuluu minulle, sillä Jeremiah on lähdössä mukanani Losiin ja on täten minun jengini alaisena, jolloin minulla on täysi oikeus puuttua asiaan. Meidän jengissä kun ei katsota tuollaista paskatouhua hyvällä, Dez.", Ana toteaa lähes herttaisesti. He eivät toki olleet ehtineet puhumaan asiasta Jeremiahin kanssa, mutta nähtyään miten Dez veljeään kohteli, Ana ei suinkaan aikonut jättää Jeremiahia enää tänne. Zira saisi etsiä Tedille uuden jouksupojan.

Ana harkitsi jo kertovansa raskaudestaan Dezille, viimeisenä iskuna vyön alle, mutta hänellä sentään itsesuojeluvaisto toimi, toisin kuin blondilla joka piteli vakaasti kynsiään valmiina varrastamaan Dezin kaulan. Oli aina hyvä olla mukana oma pieni henkivartijakoira, vaikka olisi miten vahva tahansa. Jos hän aikoisi pitää lapsen, hänen ei kannattaisi riskeerata sen terveyttä tappelemalla turhaan. 
"Lisäksi en ole aivan varma nauttiiko Jeremiah olostaan sinun huoranasi, vai mitä luulet, Dez? On hyvin valitettavaa miten kohtelet veljeäsi, eikä tämä tosiaankaan jää tähän. Minä pidän huolen siitä, että sinut kiikutetaan lahjapaketissa Heavenin ovelle, ymmärrätkö?"

Dezin silmät pullistuivat puhtaasta raivosta, hänen kuunnellessaan Anaclaudian puhetta. Hän ei todellakaan antaisi tuon etelän huoran viedä hänen pikkuveljeään minnekkään Losiin. Hän oli luvannut heidän äidilleen, että pitäisi Jeremiahista huolta. Jere oli aina ollut niin heikko ja avuton. Tuo tarvitsi häntä. Poikahan kuolisi viikossa jos hän ei olisi pitämässä tuosta huolta. Tällä ämmällä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia päättää hänen perheensä asioista ja Jeremiah oli niin nuori ettei osannut vielä päättää omista asioistaan.
”Jeremiah lähtee sinun mukaasi vain minun kuolleen ruumiini yli”, Dez suorastaan sylki sanansa Anaclaudian kasvoille.

Jeremiah oli kuunnellut Anaclaudian ja Dezin keskutelua, kootessaan itseään polvillaan maassa. Kuullessaan naisen sanovan, että hän lähtisi tuon mukana Losiin, hän ei voinut uskoa korviaan. Eihän hän ollut ehtinyt vielä edes puhua naisen kanssa.
Jeremiah nousi maasta nopeasti ja vähät välitti siitä, että oli lentää uudelleen perseelleen ja oksentaa kengilleen saman aikaisesti ylitseen hyökyvän pahoinvoinnin vuoksi. Hän kiskaisi housunsa takaisin oikealle korkeudelle ja kietoi takin paremmin ympärilleen. Vaatteet eivät tosin voineet mitenkään peittää hänen häpeäänsä nyt kun sillä oli silminnäkijöitä, mutta ainakaan hän ei ollut puolialasti.
Hän astui parilla askeleella Anaclaudian vierelle ja kyykistyi alas niin, että Dez varmasti näki hänet.

Jeremiah katseli miten veljen kasvot kalpenivat entisestään, kun Anaclaudia otti puheeksi sen mitä heidän välillään oli tapahtunut niin monet kerrat. Hän tunsi omien kasvojen kuumenevan entistä enemmän häpeästä, mutta puri hampaitaan yhteen ja jätti ruumiinreaktiot siihen.
Dezkään ei mielellään myöntänyt sitä, että alisti veljensä yhä uudelleen ja uudelleen. Tuo ei hävennyt sitä samalla tavalla kuin Jeremiah, mutta ei osannut käsitellä tätä osaa itsessään.
”Eikö Losista tullut tänne joku, joka voisi hoitaa rangaistuksen ihan virallisesti?” Jeremiahin kurkku tuntui kuivalta, karhealta ja kipeältä, mutta hän ei välittänyt siitä. Joskus, kauan sitten Jeremiah olisi voinut puolustaa Deziä ja yrittää saada Anaclaudia luopumaan rangaistuksesta. ”Olisi varmasti hyväksi, että täälläkin nähtäisiin uusi tapa kohdella sääntöjen rikkojia.”

Anaclaudia yllättyi hieman Jerejmiahin tullessa hänen vierelleen, ja vielä enemmän nainen hämmästyi kun tuo alkoi puhua virallisesta rangaistuksesta. Sadistinen hymy uhkasi nousta naisen kasvoille, niin paljon vihaa hän tunsi sillä hetkellä Deziä kohtaan, että antoi tulisuutensa melkein näkyä suoraan. Loki suorastaan tärisi innosta vilkuillessaan naisen suuntaan, sillä oli harvinaista nähdä tämä puoli Anasta.
"Kyllä, Chronos on saanut osakseen huolehtia kidutuksesta sekä rankaisemisesta. Ideasi on vallan mainio, vaikka täytyy myöntää, että olen hieman harmissani siitä etten saa toteuttaa sitä itse.", Ana toteaa hunajaa tihkuvalla äänellään Jeremiahille, ja kumartuu lähemmäs antaakseen toiselle suukon poskelle. Hän ottaisi kaiken ilon irti tästä.
"Kunhan tämä on hoidettu alta, mennään suihkuun ja minä parannan oloasi, sitten käydään syömässä.", Ana totesi aivan kuin he olisivat vanha pariskunta jotka suunnittelivat vuosipäivän treffejä. Hän aikoisi kiduttaa Deziä henkisesti niin kauan kuin kykenisi.

Suoristautuessaan ylös Ana nappaa puhelimen taskustaan ja alkaa näppäilemään viestiä Ziralle.
"Ilmoitan aikeistamme Ziralle, hän on kuitenkin Dezistä vastuusta ja haluaa varmasti osallistua rangaistuksen päättämiseen.", Ana on saanut äänensä jälleen hallintaan ja vaikuttaa jälleen kylmäkiskoiselta johtajalta.
"Alexander, pidä huoli ettei se saasta liiku ennenkuin Zira pääsee paikalle."

Jeremiah jätti huomiotta kaikki Anaclaudian hänelle suomat huomionosoitukset. Juuri nyt hän oli liian väsynyt, välittääkseen leikeistä. Jossain muussa tilanteessa nainen olisi saanut hänet moisella huomiolla laukeamaan housuihinsa ja odottamaan malttamattomana lupausten lunastamista. Sen sijaan Anaclaudian noustessa, hän kumartui lähemmäs veljeään ja katseli suoraan tuon silmiin. Dez näytti kerta kaikkisen kauhistuneelta. Aivan kuin tuolle olisi kerrottu, että Heaven ja Hell odottaisivat kumpikin tuota oven takana, valmiina räjäyttämään koko höskän taivaan tuuliin.
Katselleessaan veljensä ilmettä, Jeremiah tutkaili omia tuntemuksiaan. Hän ei ollut kovinkaan yllättynyt kun huomasi, ettei tuntenut minkäänlaista sääliä Deziä kohtaan. Veli oli ilmeisesti viimeinkin onnistunut katkaisemaan sen viimeisen siiman, joka oli pitänyt heitä yhdessä tähän asti. Eikä Jeremiah voinut kieltää etteikö olisi tuntenut helpotusta.
”Jere...” Dez kuiskasi lähes anellen hänen nimensä.
”Sori Dez. Mulle riitti. Tää on loppu nyt.”

Jeremiah nousi veljensä ääreltä, eikä suostunut katsomaan enää tuon suuntaan. Dezin kasvot kuvottivat häntä liiaksi, jotta hän olisi pystynyt siihen. Hän asteli Anaclaudian rinnalle, mutta ei sanonut naiselle mitään. Sen sijaan hän tyytyi tuijottelemaan tyhjyyteen edessään.

Loki katseli virnistellen Dezin epätoivoa ja suorastaan nautti siitä. Aaaaah, hän suorastaan tunsi liikettä haaroissaan, tälläinen epätoivo ja tuska olivat hänen mieleensä. Harmi vain ettei Ana antaisi hänen kostaa pätkän puolesta tälle juntille. Tosin, ehä Chrono suistuisi antamaan hänelle hetken aikaa juntin kanssa kahdestaan. Loki suorastaan hihitti itsekseen tälle ajatukselle.

Lähettäjä: Anaclaudia
Vastaanottaja: Zira
Meillä on melkoinen ongelma. Tarvitsen sinut paikalle pikimiten. Sijainti on luoteeseen Tedin rakennuksesta, vanhan lastaamon nurkalla.

Ana näppäili viestin nopeasti ja sujautti sitten puhelimensa taskuun. Hän kääntyi kohti Jeremiahia joka oli hänen vierellään, muttei sanonut mitään.
"Oletko varmasti kunnossa?", Ana ei juurikaan osannut sanoa muuta. Hän ei tiennyt, mitä muuta olisi voinut sanoa. Hän ei tuntenut veljesten taustaa eikä todellisuudessa edes tiennyt käyttikö Dez veljeään useamminkin hyväksi, hän oli vain temmannut sanansa tuulesta ja antanut temperamenttinsa taas ohjailla häntä. Häpeällistä pomolle.

Jeremiah ei katsonut Anaclaudiaan. Hän ei olisi kestänyt nähdä noita vahvoja, ruskeita soturin silmiä huolesta suurina. Silloin hän varmaan murenisi sisältä päin pieniin palasiin. Hän ei kuitenkaan voinut jättää vastaamatta naisen kysymykseen. Hänen oli kuitenkin pakko pitää äänensä mahdollisimman vakaansa, sillä hän ei tosiaankaan halunnut kuulostaa yhtä heikolta kuin miltä hänestä tuntui.
”Sain ruhjeita päähäni ja kaulaan, mutta ne paranevat jo. Joten tässä ei ollut mitään sellaista, mistä en selviäisi.” Ellei otettu huomioon sitä, että hänen ruumiinsa oli häpäisty ja hän oli sisimmässään käpertynyt pienelle kippuralle johonkin piemeään nurkkaan. Siitä ei ollut kuitenkaan syytä puhua. ”Miten sinä voit? Epäiletkö edelleen olevasi... Noh, raaskaana?”
Jeremiah yritti kääntää ajatukset pois omasta itsestään heidän mahdolliseen lapseensa. Se oli huomattavasti mukavampaa ajateltavaa kuin tämä paska.

Dez yritti vilkuilla parhaansa mukaan mihin Jeremiah oli mennyt. Kun hän käänsi silmiään niin yläviistoon kuin mahdollista, hän saattoi nähdä näkökenttänsä laitamilla kaksi hahmoa.
”Jere! Jere! Anna anteeksi! En tarkoittanut!” Dez ulisi kuin haavoittunut eläin ja hänen lihaksensa nykivät, kun ne olisivat halunneet nostaa ruumiin ylös ja kuljettaa sen Jeremiahin luokse.
”Loki, voisitko ystävällisesti tukkia veljeni suun?” Jeremiah huikkasi vastauksensa blondille.

"Älä vaihda puheenaihetta, Jeremiah. Minä en lainkaan siedä sitä, että välttelet sekä katsettani että kysymykseni todellista tarkoitusta.", Ana toteaa vakaalla äänellä katsellessaan Jeremiahia. Toinen tunsi varmasti olevansa likainen ja häväisty, vaikka syy ei ollutkaan Jeremiahissa. Ana saattoi kuitenkin ymmärtää, ettei tunteista pääsisi niin vain eroon. Se sai jälleen vihan kuohahtamaan Anan sisällä. Hän ymmärsi varsin hyvin, että Dez oli paljon suurempi ja vahvempi kuin Jeremiah, mutta hän ei pitänyt nuorempaa silti heikkona. Oli kuitenkin aivan eri asia puolustuautua tuntemattomalta raiskaajalta kuin läheiseltään. Loki jos kuka ymmärtäisi, jos suostuisi muistamaan.

Kuullessaan pätkän pyynnön Loki ulvahti naurusta. "Ilomielin!", Hän painaa oikean kätensä kynnet paremmin kiinni Dezin iholle, samalla kun kohottaa vasemman ja lataa sitten kyynärpäällään iskun kohti Dezin leukaa. Loki kallistaa päätään kuin hurmiosta ja voi suorastaan jo kuvitella kuinka raiskaisi Dezin, aivan yhtä iljettävästi kuin tuo oli tehnyt pätkälle. Hän tosin saisi sen sattumaan paljon enemmän.

”Anaclaudia”, Jeremiah ärähti naiselle aivan tahtomattaan. Hän joutui sulkemaan silmänsä ja laskemaan hitaasti kymmeneen. Helvetti. Hän tunsi olonsa kireäksi kuin viulunkieli, mutta ei halunnut ruveta missään nimessä rähjäämään naiselle.
”Ole kiltti äläkä pakota minua puhumaan tästä”, Jeremiah sanoi hetken kuluttua. ”Haluan vain unohtaa kaiken. Joten jos haluat auttaa minua, niin auta minua unohtammaan.”

Dez ulvahti kivusta Lokin kyynärpään osuessa häntä kasvoihin. Hänen silmissään välkkyivät tähdet, vaikka ne olivat visusti kiinni. Hänen päänsä tuntui yksinkertaisesti räjähtävän kivusta ja korvissa soi blondin mielipuolinen nauru.
Miten kaikki olikin voinut mennä näin pahasti pieleen? Jos hän tästä selviäisi, hän pistäisi niin Anaclaudian kuin Lokinkin maksamaan tieoistaan. Jeremiah ei olisi koskaan ruvennut käyttäytymään noin, jos tuo ei olisi tavannut näitä kahta. He olivat pilanneet aivan kaiken.

Zira saapui juosten paikalle. Hänen perässään hölkkäsi Joshua. Kaksikko pysähtyi kuin seinään täsmälleen samaan aikaan kun he näkivät oudon asetelman rakennuksen kulmalla. Ziran katse sinkoili Jeremiahin ja Anaclaudian, sekä Lokin ja Dezin välillä, kun jengin johtaja yritti epätoivoiseti hahmottaa näkemänsä tilanteen.
”Haluaisiko joku kertoa mitä helvettiä täällä tapahtuu?” Zira kysyi, kun hänen aivonsa eivät vain kyenneet ratkaisemaan palapeliä.

"Äläkä ärise minulle.", Ana napautti tympeästi takaisin. Hänellä ei ollut muutamaan sataan vuoteen ollut parisuhdekokemuksia, joten oli hyvin helppo unohtaa miten läheisten kanssa toimittiin. Hän osasi vain kohdella kaikki kuin jengiläisiään. Hän kuitenkin luovuttaa kuullessaan Jeremiahin jatkavan. 
"Hyvä on. Pahoittelen."

Loki nuolaisi huuliaan kuullessaan Dezin mehukkaan äänen. Hänen oli vaikea hillitä itseään tekemästä sitä uudestaan, mutta jos hän olisi nyt kiltisti.. jos hän tekisi kuten oli käsketty, hän saattaisi saada palkonnin. Niimpä sen sijaan että olisi iskenyt Deziä uudelleen ja uudelleen, Loki laskee kätensä takaisin juntin kurkulle. "Laula ihmeessä..se ei sua pelasta..", Loki hihitti hiljaa ja nuolaisi jälleen huuliaan.

Ana kääntyy Ziran suuntaan kuullessaan tuon lähestyvät juoksuaskeleet. Hän vilkaisee kohti Jeremiahia, miettien, olisiko tuosta kertomaan Ziralle tapahtuneesta, varsinkin nyt kun Joshua oli päättänyt raahautua mukana.
"Asia koskee Deziä ja Jeremiahia, jos sallit minun puhuvan kanssasi kahden, selitän mitä olen nähnyt.", Hän ei aikonut nöyryyttää Jeremiahia kertomalla yleisesti kaikkien kuullen ääneen, mitä oikein oli tapahtunut. Jeremiah olisi hänen tulevan lapsensa isä, ja ehkä siksi Ana tunsi tarvetta suojella tuota.

Dez mulkoili Lokia vihaisena. Kun hän pääsisi tästä pälkähästä, hän tosiaankin nylkisi nuo kaksi elävältä. Ensin Lokin ja pakottaisi Anaclaudian katsomaan toimitusta, sen jälkeen hän kostaisi tämän naiselle. Nyt oli kuitenkin parempi maata hiljaa paikoillaan. Zira oli järkevä vampyyri, joten tuo taatusti kuuntelisi myös hänen kantansa tilanteeseen. Sanoi tuo narttu mitä hyvänsä, Zira oli tämän jengin pää ja kuuntelisi taatusti alaistaan.

Anaclaudian tarjoutuessa puhemieheksi, Jeremiah astui tuon rinnalle seisomaan, ilmoittautuen näin mukaan keskusteluun. Hän ei tosiaankaan halunnut kaikkien kuulevan omista edesottamuksistaan Dezin kanssa, eikä ollut välttämättä valmis puhumaan niistä itse, mutta halusi olla mukana kun hänen asioistaan keskusteltiin. Eikä Anaclaudia voisi mitenkään kieltää häneltä tätä.

Zira nyökkäsi Anaclaudialle ja vilkaisi hämmentyneenä Jeremiahin suuntaan. Hän ei osannut yhtään arvat mistä tässä selkkauksessa oikein oli kyse. Toisaalta, se selviäisi taatusti pian.
”Hyvä on. Menemmekö me tuonne hieman kauemmaksi? Jeremiah tuletko sinäkin.”
Jeremiah nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi Ziralle ja lähti seuraamaan tuota kun mies käveli sivummalle.
Kun he olivat varmasti kuuloetäisyyden ulkopuolella Zira kääntyi katsomaan kysyvänä Anaclaudiaa ja Jeremiahia.

"Joshua, pidä silmällä Alexanderia ja Deziä, ole ystävällinen.", Ana toteaa ennenkuin lähtee kahden muun miehen mukana siirtymään sivummalle. Hän ei ottaisi riskejä Dezin kanssa. Hän oli varma, että heti kun toinen saisi tilaisuuden, tuo käyttäisi sen hyväkseen ja hyökkäisi. Sen takia olisi parempi jos Joshuan kaltainen suurikokoinen ja hieman pelottava vampyyri pitäisi Deziä myös silmällä. Ana ei tahtonut Alexanderin kupsahtavan aivan vielä.

Kun he viimein olivat tarpeeksi kaukana, Ana ristii kädet rintojensa alle huokaisten, miettien mistä alottaisi.
"En oikein tiedä miten tästä olisi helpointa puhua, joten hoidetaan tämä suoraan alta.", Analla ei ollut tapana kaunistella asioita ja kierrellä, oli parasta sanoa se mitä suusta tuli ja sillä hyvä.
"Minä todistin omin silmin kuinka Dez yritti raiskata oman veljensä, ja uskoakseni tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt.", Ana siirtää katseensa Jeremiahin suuntaan hakien tuolta varmistusta sanoilleen. Kunhan hän saisi varmistuksen, hän jatkaisi.
"Olen myös päättänyt hyväksyä Jeremiahin siirron Losiin, jos hän niin haluaa, ja jos se sinulle sopii. Olen sitä mieltä että ankara rangaistus on paikallaan, ja haluan painottaa sinun olevan tästä osittain vastuussa, Zira. Olet antanut tämän tapahtua aivan nenäsi alla. En syytä sinua, mutta toivon sinun antavan Dezille asianmukaisen rangaistuksen.. Sinulla on käytössäsi minun jengiläisiäni jotka ovat erikoistuneet rankaisemiseen, joten toivon että annat heidän hoitaa tämän ja olla esimerkkinä siitä, että tämän suuntaista toimintaa ei hyväksytä."

Joshua nyökkäsi Anaclaudialle ja siirtyi Alexanderin viereen katselemaan ylhäältä käsin maassa makaavaa Deziä, miettien mitä tyyppi oli tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtelun. Mies yritti olla nauramatta ajatukselle siitä, että kaveri oli erehtynyt kutsumaan Anaclaudiaa joksikin muuksi kuin neidiksi.

Jeremiah asettui Anaclaudian taakse seisomaan ja katsoi reilusti Zirasta pois päin. Hän seisoi jalat aavistuksen levällään ja kädet ristissä rinnallaan. Hän tajusi vapisevansa aavistuksen, mutta yrtti kiinnittää huomionsa erääseen tiettyyn pisteeseen taivaassa Ziran päästä reilusti oikealle.
Hän kuuli mitä Anaclaudia puihui, eikä voinut mitään pahoinvoinnin väristykselle, joka kulki hänen koko ruumiinsa lävitse kun nainen lausui sanan raiskaus. Niin, siksi tosiaan taidettiin kutsua ei-tahdonmukaista seksiä. Toinen ilmaus asialle olisi voinut olla seksuaallinen hyväksikäyttö, mutta se sai hänet voimaan aivan yhtä pahoin.
Jermiahin oli pakko painaa katseensa maahan, kun Anaclaudia yritti saada vahvistusta omille olettamuksilleen. Alentuminen olisi todennäköisesti riittävä ilmaus sille, ettei tämä tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta. Jeremiah ei halunnut katsoa Anaclaudiaan ja ottaa riskiä, että tuo näkisi hänen silmänsä. Luomien taakse oli nimittäin ruvennut kertymään kyyneleitä.

Zira kuunteli Anaclaudian selostutsta, eikä voinut mitään sille, että hänen silmänsä laajenivat puhtaasta tyrmistysestä. Hän katsoi nopeasti Jeremiahin suuntaan ja järkyttyi siitä miten haavoittuvalta mies näytti. Syyllisyys rupesi vellomaan hänen sisällään. Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet pistää piste tälle sinä aikana kun veljekset olivat olleet Chaosin riveissä ja estää Jeremiahin kärsimykset. Mies nimittäin näytti siltä, kuin tekisi parhaillaan sisäisesti kuolemaa.
”Pidän huolen siitä, että Deziä rangaistaan ja minun puolestani Jeremiah on vapaa lähtemään koska tahansa”, Zira sanoi Anaclaudian lopetettua. Hänellä ei olisi mitään oikeutta pakottaa miestä jäämään tänne kaiken kokemansa jälkeen. ”Jätänkö rangaistuksen Chronosin huoleksi? Onko teillä ehdotuksia siitä millainen rangaistus hänelle asetetaan? Miten teillä Losissa hoidettaisiin tällainen tilanne.”

Ana oli helpottunut siitä, miten Zira reagoi. Hienoa, toisella ei olisikaan ollut varaa väittää hänelle vastaan rangaistuksesta. Ana kuitenkin hymähtää huvittuneesti Ziran kysyessä, miten Losissa hoidettaisiin vastaavanlainen tilanne.
"Meilläpäin minä antaisin Kurittajien hoitaa systemaattisen rankaisemisen, johon sisältyisi tässä tapauksessa erilainen kirjo kidutusta, ja sitten luultavasti toimittaisin saastan Heavenin ovelle lahjapaketissa. Meillä on nollatoleranssi tälläiseen. Edes Alexander ei selviäisi hengissä jos raiskaisi jonkun jäsenistäni.", Ana on vankkumaton puhuessaan. Jeremiahille tekisi varmasti hyvää päästä pois täältä, unohtaa koko paska ja kärsimys, mutta kyse oli kuitenkin tuon veljestä.

"Jos sallit, jättäisin rangaistuksen Chronosille. En tiedä, miten paljon sinä olet valmis sallimaan, mutta minä antaisin Dezin maistaa omaa lääkettään. En voi sietää ajatusta siitä, että hän on käyttänyt omaa veljeään tuolla tavalla hyväksi. Jos se minusta olisi kiinni, repisin mielelläni hänen päänsä omin käsini irti.", Ana olisi halunnutkin tehdä sen. Mutta ajatus siitä että tuo saisi maistaa omaa lääkettään, tavalla tai toisella, tyynnytti hänen kiehuvaa temperamenttiaan.
"Kuuntelen mielelläni toki sinun ideasi, mitä rangaistukseen tulee. Dez on kuitenkin sinun alaisesi."

Kun tuli puhe Dezin rangaistuksesta, Jeremiah ei voinut tehdä muuta kuin kääntää selkänsä keskustelulle. Hän asteli kauemmas, eikä halunnut osallistua ollenkaan tähän osaan keskustelua. Se sai luvan riittää, että hän oli tavallaan todistanut omaa veljeään vastaan, vaikka hänen olisi pitänyt puolusttaa tuota. Sen sijaan hän oli heittänyt tuon hyeenoille.

Zira kuunteli Anaclaudian ehdotuksia hiljaisena ja seurasi katseellaan Jeremiahin liikehdintää. Mikään rangaistus ei voisi kuitenkaan hyvittää miehen kärsimyksiä.
”Jätän rankaisemisen Chronosille, mutta Dez saa jäädä eloon. Kun hän on virallisen rangaistuksensä kärsinyt, hänestä tulee jälleen jengin jäsen. Jeremiahista pidetään täällä. Kun sana leviää, Dezin jengitoverit tekevät tuon elämästä helvettiä. Hän ei tosin voi olla enää ryhmänjohtaja, koska ei saa kunnioitusta ryhmältään. Mikäli hän yrittää paeta, hänet tapetaan rajalle.” Zira oli pysynyt hetken aikaa hiljaa miettiessään sopivaa rangaistusta. Se, että oma väki nousisi Deziä vastaan, kävisi hengen päälle. Lisäksi tällä tavoin hän joutuisi todella vastaamaan teoistaan. ”Chronosille tulee kiireinen päivä. Tuo sinun Joshuasi onnistui nappaamaan meille kaksi Hellin agenttia kidutettavaksi ja kuulusteltavaksi. Pakko myöntää, että väkesi herättää inussa kunnioitusta.”
Zira hymyili Anaclaudialle kunnioittavasti ja toivoi, että kun he seuraavan kerran tapaisivat, myös hänen väkensä olisi aivan yhtä vaikuttavaa. ”Huolehditko Jeremiahista, jos minä vien Dezin Chronosille?”

Anaclaudia nyökkäsi ja seurasi silmäkulmastaan Jeremiahia. Hän ei voinut mitään sille, että oli näin ankara, vaikka hänen ehkä olisikin pitänyt ajatella asiaa myös Jeremiahin kannalta. Hän vain ei voinut hyväksyä Dezin tekosia.
"Kuulostaa sopivalta. Anna Alexanderin ja Joshuan saattaa Dez kanssasi, sinuna en ottaisi riskejä hänen suhteensa. ", Olisi enemmän kuin oikein jos Deziä alettaisiin halveksimaan koko jengissä, ja Anan täytyi myöntää pitävänsä Ziran tavasta ajatella. Elinikäinen häpeä taikka kuolema, ne olivat Dezin valittavissa, ja valitsi toinen miten vain, oli sadistista ajaa mies moiseen. Siitä temperamenttinen latino piti. Hän koki tuntevansa uutta kunnioitusta Ziraa kohtaan.  
"Kerro minulle, kun hänet on toimitettu Chronosille. Haluan käydä vilkaisemassa Deziä kunhan ennätän.", Tämän sanottuaan Anaclaudia kääntyi Jeremiahin puoleen.

"Haluaisitko lähteä kanssani metsästämään? Saisit muuta ajateltavaa. Tai kenties..suihku?", Sanoissa ei ollut mitään seksuaalista ehdotusta. Ana ainoastaan ajatteli että toinen saattaisi tuntea itsensä likaiseksi moisen jälkeen ja saattaisi kaivata pesua vaikka se ei auttaisikaan. Hän oli hoitanut pilalle raiskatun Alexanderin edes jonkinmoiseen kuntoon, hän auttaisi myös Jeremiahin kuntoon.
"Olen pahoillani että olet joutunut kärsimään, mutta kuten sanoin, olet tervetullut Losiin, pois täältä. Ja kunhan uskot pystyväsi, haluaisin myös keskustella tästä..", Ana asetti kädet vatsalleen. Hän oli melko varma siitä, että oli tosiaan raskaana.