Uudelleen järjestelty kaaos

Zira nyökkäsi Anaclaudialle ja vilkaisi vielä kerran Jeremiahia. ”Pidä hänestä huolta niin minä huolehdin takuu varmasti hänen veljestään.”
Zira kääntyi kannoillaan mennäkseen kolmen odottamaan jääneen miehen luokse. Hän ei todellakaan jättäisi Dezin kohtaloa pelkkään rangaistukseen. Hän oli aina pitänyt miestä hulluna, mutta tämä ei ollut enää pelkkää hulluutta. Oman veljen hyväksikäyttö oli yksinkertaisesti vain halveksittavaa.
”Alexander. Joshua. Dezillä olisi pian tapaaminen Chronosin kanssa. Häntä odottaa rangaistus”, Zira huikkasi miehille päästessään heidän luokseen.
Ziran saapuminen paikalle sai Deziin eloa. ”Zira, älä usko heitä. He valehtelevat. En voisi koskaan vahingoittaa Jeremiahia. Lupasin äidillemme, että suojelisin häntä. En minä voisi satuttaa häntä.”
”Alexander, tukkisitko ystävällisesti tämän sontaläjän turvan?” Zira komensi hyisellä äänellä. ”Sitten voisit saattaa hänet omatoimisesti Chronosin puheille. Jos hän pistää vastaan, voit antaa hänen kuulla siitä. Älä kuitenkaan tapa häntä. Se olisi liian armeliasta.”
Dez karjui raivoista, kun Zirakaan ei ottanut hänen puheitaan kuuleviin korviinsa.

Jeremiah ei katsnout Anaclaudiaan kun tuo asteli hänen rinnalleen. Häpeä oli aivan liian tuoreena hänen mielessään. Hän tarvitsisi hetken aikaa. Sitten hän voisi jälleen katsoa naista silmiin ja puhua tuolle.
”Suihku ja sitten metsästämään”, Jeremiah vastasi naisen kysymykseen. Kyllä, hänellä alkoi olla itselläänkin nälkä, mutta ensin hän halusi pestä Dezin kosketuksen pois iholtaan. Hän olisi oikeasti halunnut polttaa vaatteensakin päältään.

Loki oli jo kohottautumassa hiljakseen Dezin yltä voidakseen tyrkkiä tuon liikkeelle, kun juntti alkoikin jälleen uikuttaa Ziralle kuin mikäkin pelkurirotta. Zira kuitenkin sai Lokin ulvahtamaan riemusta käskyllään. Tälläisiä käskyjä hän totteli mukisematta ja hyvillän.
"Käskystä.", Loki nosti tällä kertaa oikean kätensä miehen kurkulta, ja pamauttaa jälleen kyynärpäällään tätä karjuvaa junttia kasvoihin. Tämän jälkeen Loki pomppasi pystyyn, mutta piteli edelleen kynsiään osoitettuna Dezin kurkkuun.
"Alaha tulla sit, juntti. Lähetääs moikkaa Chronoo~", Loki olisi mielellään katsonut kuinka Dez alkaisi rimpuilla vastaan, ihan vain sen takia että saisi luvan kanssa pahoinpidellä tuota. Loki oli jännittyneessä tilassa, huumassa, valmiina repimään kynsillään Dezin kappaleiksi.
"Yyyylös nyyyyt!", Hän soi mojovan potkun Dezin kylkeen.

Anaclaudia nyökkää Jeremiahin valinnalle. Hänen nälkänsä ei olisi paha ennen iltaa, joten heillä olisi hyvin aikaa. "Tulehan sitten.", Ana lähtee johdattamaan miestä kohti taukotiloja, joissa hän voisi päästää Jeremiahin suihkuun.
"Chronos, sinulle tuodaan juuri vampyyria, jota täytyy rankaista ankarasti. Älä tee kuitenkaan mitään peruuttamatonta, ennenkuin olen nähnyt hänet. Aloita kevyesti.", Ana ohjeistaa Chronosia. Hän haluaisi nähdä Dezin kärsivän.
"Selvä, pomo."

Joshua kohotti kulmiaan Ziran käskylle. Häntä rupesi kiinnostamaan entistä enemmän se, mitä tämä mies oli tehnyt, saadakseen osakseen näin kovaa kohtelua myös Ziralta. Ainakin tuo oli suututtanut teoillaan kaksi jengipomoa. Nyt hommassa oli kysymys muustakin kuin siitä, miten mies oli puhutellut Anaclaudiaa.

Tällä kertaa Dez osasi valmistautua iskuun. Hän ei voinut tehdä mitään estääkseen sitä, mutta ainakin hän saattoi pitää suunsa kiinni, jotta ei huutaisi. Sitä iloa hän ei aikoisi noille antaa. Hän kestäisi kaiken mitä tuleman piti, valittamatta ja pysty päin. Kun hänen rangaistuksensa olisi ohitse, hän etsisi Jeremiahin käsiinsä ja korjaisi asiat. Jeremiah kuului hänen luokseen.
Hän sylki verta maahan ja nousi ylös, kuten häntä oli käsketty. Hän ei pullikoisi vastaan vaan kävelisi Chronosin luokse pää pystyssä.
”Joshua, pidäppä sinäkin tätä miestä silmällä, ettei hän vain saa päähänsä mitään tyhmää”, Zira totesi viileästi pitäessään perää.

Jeremiah lähti seuraamaan Anaclaudiaa vaitonaisena. Äskeiset tapahtumat pyörivät hänene päässään kuin videa. Muutoin hän olisi saattanutkin selvitä tapahtuneesta tavanoimaiseen tapaan, mutta Analaudian ja Lokin saapuminen paikalle oli muuttanut tilannetta ratkaisevasti. Hän olisi halunnut iste pistää åisteen tälle touhulle, mutta nyt hänen tulevan lapsensa äitikin tiesi siitä, mitä kaikkea hän oli joutunut kokemaan veljensä käsissä. Se tuntui liialta kestää.
Anaclaudian asunnolla Jeremiah ryhtyi yksioikoisesti riisuutumaan. Vaatteet putosivat juuri siihen minkä yläpuolella ne irtosivat hänen otteestaan. Kun hän seisoi alastoman huoneen keskellä, hänellä ei ollutkaan enää voimia jatkaa. Hänen ruumiinsa vapisi kuin horkassa. Aivan kuin hän olisi kärsinyt hypotermiasta. JA siltä hänestä myös tuntui.

"Ahahaha, laula nyt ees vähän!", Loki yritti provosoida Deziä parhaansa mukaan kävellessään tuon vierellä, kynnet kurkulle suunnattuina. Harmi vain, ettei juntti näyttänyt toteuttavan hänen pyyntöään. No, ei se mitään. Hän tiesi kyllä että saisi Chronon jättämään hänet hetkeksi aikaa kahden Dezin kanssa. Hän tiesi mistä narusta vetää jotta Chrono suostuisi. He olivat osittain samanlaisia, ja osittain hyvin erilaisia persoonia. He tulivat toimeen, ja eivät tulleet.
"Kato näin täs käy, juntti. Chrono tekee sulle uuden perseen, ja Ana ottaa pätkän mukaan Losiin!", Viimeinen yritys provosoida. Lokista tuntui siltä että hän räjähtäisi jos ei pääsisi pian tappelemaan.

Ana katsoo vaitonaisena Jeremiahin riisuutumista. Mitenköhän hän voisi lohduttaa toista. Hän pysytteli hetken etäällä, antoi toisen riisua itsensä kokonaan, mutta saatuaan vaatteet yltään tuo ei suunnannutkaan suihkuun, vaan jäi paikoilleen. Näky koski Anaa, ja hän tunsi myös vihansa Deziä kohtaa kuohahtavan jälleen. Hän oli satuttanut Jeremiahia aivan liikaa, ja alkoi tuntua siltä että pelkkä kidutus ei riittäisi. Hän käskisi Chronosia leikkaamaan Deziltä sormet, varpaat ja peniksen irti ettei tuo voisi koskea enää kehenkään samalla tavalla.
Nyt hänen kuitenkin pitäisi yrittää saada Jeremiah ryhdistäytymään. Analla ei ollut pienintäkään havaintoa siitä, saisiko hän millä konstein miehen takaisin tähän maailmaan, mutta jotain hänen olisi yritettävä.
"Jeremiah..", Ana kutsui miestä hellästi ja asteli tämän luokse. "Tule.", Hän tarttui tuota hellästi kädestä ja lähti johdattamaan kohti suihkua. Hän avaisi hanan ja vääntäisi sen lämpimälle, melkein kuumalle, ja astuisi sen alle vetäen Jeremiahin mukanaan. Hän ei ollut riisunut vaatteitaan, mutta sillä ei ollut väliä.
"Kaikki on hyvin.", Ana kuiskasi samalla kun kietoi kätensä lohduttavasti Jeremiahin ympärille.

Dez puri hampaitaan yhteen niin, että ne kirskuivat. Hän ei antanut Lokin provosoida itseään. Hän ei saanut, koska se pilaisi hänen suunnitelmansa saada Jeremiah vapaaksi sen akan hirmuvallasta. Jeremiah ei lähtisi Losiin. Kuten hän oli sanonut, niin hän päästäisi veljensä sen naisen mukaan ainoastaan kuolleen ruumiinsa ylitse.
Niinpä Dez keskittyi ainoastaan astelemaan eteen päin ja yritti olla ajattelematta sitä miltä tuntuisi, kun joku muovaisi hänelle sitä uutta persettä.

Anaclaudian lähtiessä johdattelemaan Jeremiahia suihkun puolelle, mies otti hyvin varovaisia askeleita eteenpäin. Hän polvensa tuntuivat vapinan vuoksi hyytelöltä. Oli hyvinkin mahdollista, että ne pettäisivät alta hetkenä minä hyvänsä. Siitä huolimatta, hän pääsi suihkuhuoneeseen vain hyvin vähäisillä kompasteluilla. Hän ei varsinaisesti hahmottanut ympäröivää maailmaa. Hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä milloin taukohuone oli vaihtunut suihkuksi ja missä Anaclaudia oli milläkin hetkellä.
Vasta kun kuuma vesi löi vasten hänen ihoaan. Se sai hänet parahtamaan kevyesti, ennen yllätyksestä kuin kivusta. Siitä huolimatta kuuma vesi tuntui taivaalliselta.Se lämmitti hänen ihoaan kun taas se, että Anaclaudia veti hänet itseään vasten, rupesi lämmittämään hänen sisintään.
Jeremiah kietoi kätensä naisen ympärille ja veti tuon tiiviimmin itseään vasten, antautuen omalle vapinalleen. Pehmeä, naisellinen ruumis, vaikkakin vaatteiden peittämä, tuntui hyvältä ja oikealta häntä vasten. Näin kuuluikin olla. Mies ja nainen oli tarkoitettu yhteen. Miesten ei kuulunut olla toistensa kanssa.
”Anaclaudia...” Jeremiah päätti oll välittämättä äänensä vapinasta kuiskatessaan naisen korvaan tuon nimen. ”Ole kiltti... Auta minua unohtamaan...”

Chronos oli onnistunut säilömään ensimmäiset Helliläisensä metallisiin laatikkoihin heti kun oli saanut viestin Anaclaudialta. Nuo saisivat odottaa vuoroaan sen aikaa, että hän hoitaisi Kurittajan roolinsa. Anaclaudian käskyt menivät kaiken edelle. Nyt hän pyyhki käsiään verestä ja heitti likaisen paperin menemään ja korjasi sitten takkinsa liepeitä ja lasiensa asentoa. Nyt hän olisi valmis. Niistä vampyyreista joita Zira oli ehdottanut, Chronos oli hyväksynyt kiduttajiksi kolme, ja loput neljä olivat saaneet pistää paikat kuntoon. Paikalle oli tuotu muutama kestävä tuoli, jotka oli pultattu lattiaan ja johon saattoi kiinnittää vampyyrin käsistään ja jaloistaan, pitkä pöytä jolle mahtuisi pidempikin vampyyri makaamaan ja jossa oli kiinnikkeet kurkkua, käsiä ja jalkoja varten. Pöydän vierellä oli toinen, hieman pienempi pöytä, jolla oli mitä mielikuvituksellisempia kidutusvälineitä. Chronosilla oli käytössään varallisuutta, eikä hän epäröinyt käyttää sitä työnsä tarkoituksiin. Hän oli lähettänyt neljä vampyyriä hankkimaan tarvittavat ja käskenyt noita sitten pistämään paikat kuntoon.

Seinää vasten lepäsi sermejä, joilla huone oli tarkoitus jakaa useamman vangin vieraillessa samaan aikaan. Oli hyvä, että äänet kuuluivat, mutta kaikkea ei saisi näyttää. Se lisäsi pelkoa. Se auttoi puhumaan. 
Chronos kääntyy kohti ovea kuullessaan lähestyvät askeleet ja saa silmiinsä oven takaa astuvan nelikon. Joshuaan hän oli tehnyt jo tuttavuutta matkalla tänne ja myöhemmin tuon tuodessa hänelle hänen ensimmäiset lelunsa, mutta uusin lelu oli täysin vieras kasvo. Hän kuitenkin tekisi kuten Ana oli pyytänyt ja kiduttaisi tuota hitaasti. Hän tosin haluaisi tietää mikä oli rangaistus, jotta voisi toimia sen mukaan. Uhreihin oli hyvä valaa myös psykologista pelkoa.
"Voitte istuttaa hänet tuohon tuoliin, varmistan että hänen olonsa on oikein mukava koko vierailun ajan.", Chronos toteaa nelikolle astuessaan sivuun pienemmän pöytänsä luokse, josta tuo nostaa itselleen paketista kumihansikkaat. Chronos veti ne käteensä liioitellun hitaasti.

Anaclaudia silitteli kädellään Jeremiahin selkää tuon tukeutuessa vihdoin häneen. Hän ei tiennyt mitä tehdä, tämä tilanne oli liian vieras sellaiselle, joka useinmiten vain työnsi kaikki pois läheltään, päästämättä ketään liian lähelle. Ana oli kokenut menetyksen kerran, eikä hän ollut valmis kestämään sellaista uudestaan.
"Kerro miten voin auttaa sinua.", Anaclaudia puhui mahdollisimman rauhallisella äänellä, vakaalla ja lempeällä, voidakseen saada Jeremiahin rauhoittumaan. Hän rutisti Jeremiahin lähemmäs itseään. Kuinka saada toinen unohtamaan näinkin kivuliaat asiat? Pitäisikö hänen kertoa kuinka Alexander teki sen? Pelkällä raa'alla tahdonvoimalla ja järjen menetyksellä? Se olisi huono vaihtoehto ottaen olosuhteet huomioon. Hän voisi tarjota omaa kehoaan, muttei ollut lainkaan varma, pahentaisiko se vain asiaa. 
Ana astui askeleen kauemmas voidakseen katsoa Jeremiahia suoraan tuon silmiin.
"Kerro minulle miten."

Dez antoi vangitsijoidensa johdattaa itsensä sisälle Chronosin työtiloihin. Mies oli ollut selvästi aikaansaava. Vastaavanlaisia tiloja ei ollut ollut aiemmin kun Reed oli hallinnut vampyyrijoukkiota. Joten Chronos oli saanut luoda kaiken tyhjästä. Muussa tilanteessa Dez olisi voinut ihailla miehen ripeyttä ja määrätietoisuutta, mutta nyt se tarkoitti ainoastaan sitä, että Chronosin ei tarvinnut tehdä järjestelyjä häntä varten. Kurittaja olisi valmis aloittamaan saman tien.
Dez antoi Lokin ohjata itsensä mukisematta tuoliin ja ryhtyi valmistautumaan siihen, mitä tuleman piti. Dez sulki silmänsä ja keskittyi tuntemaan ruumiinsa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun häntä kidutettiin, eikä se varmasti tulisi olemaan myöskään viimeinen. Mies pystyisi hallitsemaan ruumistaan ja selviämään kidutuksesta, jos niin halusi.

Zira asteli Chronosin luokse. Hän oli valmis ohjeistamaan kurittajaa itse, tietämättä lainkaan, että Anaclaudia oli ehtinyt tehdä sen jo ennen häntä. Toisaalta, vaikka hän olisikin tiennyt naisen tehneen sen jo, hän olisi silti antanut omat ohjeensa. Olihan tämä hänen jenginsa ja Dez oli hänen alaisensa, vaikka sitä olikin juuri nyt vaikea myöntää.
”Älä suotta ole hellä, mutta älä kuitenkaan tapa häntä. Hänen rangaistuksensa jatkuu myöhemmin jengin muiden jäsenten toimesta. Sinun ei tarvitse kuitenkaan pitää kiirettä hänen kanssaan. Hänkään ei todennäköisesti pitänyt kiirettä kun kajosi omaan veljeensä.”

Joshuan katse kääntyi kummastuneena Ziran suuntaan. Vai että sellainen piruparka. Hän käänsi katseensa Deziin, eikä voinut mitään sille, että mies kuvotti häntä nyt. Ei ihme, että Jeremiah oli näyttänyt valmiilta kuolemaan. Joshua piti itseään varsin avoimena monien asioiden suhteen, mutta insesti oli kuvottavaa ja raiskauksia hän ei hyväksynyt. Hän avustaisi mielellään tämän miehen kiduttamisessa, jos saisi siihen tilaisuuden.

Jeremiah puristi naista entistä tiukemmin itseään vasten. Juuri nyt tuo vaikutti olevan ainoa asia, joka esti häntä sekoamasta. Heitä ympäröivästä vedestä huolimatta sekä siitä, että hänen aistinsa tuntuivat täysin turtuneilta, hän saattoi haistaa naisen tuoksun. Se oli aivan yhtä ihmeellinen ja täyteläinen kuin aiemminkin. Tuoksu toimi hänen ankkurinaan todellisuuteen.
Hän ei olisi halunnut päästää naista perääntymään, mutta juuri nyt hänellä ei ollut voimia estääkäään sitä. Toisaalta, nyt hän sai Anaclaudian kasvot silmiensä eteen. Nainen oli niin kaunis.
”Kosketa minua. Pyyhi se pois omallasi”, Jeremiah aneli.
Muutaman tunnin kuluttua hän todennäköisesti häpeäisi omaa käytöstään, mutta juuri nyt hän oli liian rikki ajatellakseen sitä.

Loki ohjasi kiltisti Dezin tuolin ääreen ja kumartui sitten kiinnittämään miehen paikoilleen. Tämä oli hänellekkin tuttua, hän oli saanut toimia jonkin aikaa Kurittajana ja tiesi miten Chrono toimi, ja miten tuo halusi uudet asiakkaansa. Saatuaan Dezin paikoilleen ja varmistettuaan ettei tuo pääsisi irti, hän astui hieman taaemmas. Hän odottaisi kunnes muut olisivat menneet, ja pyytäisi sitten Chronolta pientä palvelusta.. Vain puoli tuntia riittäisi siihen. Petollinen virne kaarsi Lokin huulia.

Chronos nyökkäsi Ziran ohjeistukselle. Hän kohottaa kuitenkin kulmiaan kuullessaan uusimman asiakkaansa rikoksen. Vai niin. Oli aivan ymmärrettävää että tuota rankaistaisiin. Ja vieläpä paljon.
"Onko toiveita? Poistanko jotakin..oleellista?", Chronos oli kauhukirjallisuuden vannoutunut ystävä, ja hänen harrastuksiinsa kuului käyttää kaikki mahdollinen aika mitä kauheimpien kirjojen parissa. Mitä verisempää, sitä parempi. Monista kirjoista hän sai myös ideoita omiin töihinsä, ja tämä ehdotus oli yksi niistä. Hän oli aikanaan lukenut että vastaavaa saatettiin tehdä raiskaajille ja pedofiileille vankiloissa. Hän ei ollut vielä päässyt toteuttamaan tätä ideaa, koska sen täytyi ehdottomasti olla raiskaaja, mutta nyt olisi tilaisuus.

Anaclaudia ei voinut olla hymyilemättä surkeasti Jeremiahin pyynnölle. Pyyntö oli oikeutettu, mutta se lisäsi sitä kipua, joka puristi naisen sydäntä hänen nähdessään Jeremiah tässä kunnossa. Kuinka kauan tuo oli saanut kärsiä? Kuinka helvetin monta vuotta Dez olikaan veljeään piinannut? Kuolema olisi aivan liian helppoa Dezin kaltaiselle saastalle. Tuon pitäisi kärsiä vähintään sata vuotta kidutusta, tulla hulluksi, ennenkuin Ana edes harkitsisi katsovansa tuon kärsineen rangaistuksensa.
Juuri nyt hän kuitenkin halusi keskittyä parantamaan Jeremiahin. Ana antoi käsiensä lipua hitaasti miehen selkää alas tuon lanteille ja kylkien kautta vatsalle, ja siitä ylös kaulalle. Hän veti miehen hitaasti lähemmäs itseään suudelmaan, jossa ei ollut muuta kuin lempeyttä. Hän ei voisi olla raju, hänen täytyi olla hellä. Toisen kätensä Ana antaa liukua vatsalta alas Jeremiahin kalulle, jota hän ryhtyi hieromaan ja pumppaamaan hellin ottein.

Dezin katse kohosi ylös kun tuli puhe ruumiinosien poistamisesta. Kidutuksen hän kestäisi, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Se ei tulisi olemaan ongelma eikä mikään. Mutta se, että nuo idiootit suunnittelivat hänen ruumiinosiensa poistamista, oli hieman liikaa. Hän tiesi tarkalleen, mistä osasta oli kyse, kun otti huomioon mistä häntä syytettiin. Ensimmäistä kertaa kauhu välkähti hänen silmissään.

Zira vilkaisi Dezin suuntaan. ”Annan sinulle vapaat kädet tehdä sen, minkä katsot parhaaksi. Mutta älä suotta pidä kiirettä. Minä joudun ikävä kyllä poistumaan, sillä minulla on muuta tekemistä”, Zira kohensi takkia harteillaan ja kääntyi kohti ovea. ”Aloittakaa toki. Joshua, jäätkö seuraamaan?”
”Ajattelin jäädä hetkeksi”, Joshua vastasi potkaisten sanojensa painoksi itselleen tuolin alleen, voidakseen istua sille.
”Pidä minut ajan tasalla tapahtumista”, Zira sanoi miehelle ennen kuin poistui.
”Aye”, Joshua huikkasi tuon perään, kääntäen katseensa takaisin Deziin.

Jeremiah henkäisi vavisten kun Anaclaudia ryhtyi liikuttamaan käsiään hänen ruumiillaan ja sulki silmänsä. Hän antautui täysin naisen vietäväksi. Kosketus tuntui tavattoman lempeältä hänen ihollaan, aivan toiselta kuin Dezin. Se sai kyyneleet kohoamaan hänen silmiinsä luomien takana.
Anaclaudian vetäessä hänet alas suudelmaan, hän taipui hamuten naisen huulia omillaan. Tuon huulet olivat pehmeät ja täyteläiset, eivätkä ne tällä kertaa vaatineet mitään. Jeremiah tiesi kokemuksesta, että ne osasivat senkin. Jeremiah nosti kätensä naisen poskelle, hievellen tuon poskipäiden kaarta kuin se olisi ollut ruusun terälehti.

Kun Anaclaudian äsi löysi maalinsa Jeremiahin reisien yhtymäkohdasta, mies vavahti kuin häntä olisi sattunut. Hän ei kuitenkaan perääntynyt vaan antoi naisen kosketella itseään. Hänen kalunsa oli veltto nyt kun vampyyrin myrkky ei enää pitänyt sitä pystyssä. Kyyneleet vierähtivät esiiin hänen silmäkulmistaan, sillä toistaiseksi hän ei kyennyt tuntemaan mitään.
”Ole kiltti... Jatka... Se ei johdu sinusta...” Jeremiah vaikersi Anaclaudian huulia vasten. Nainen ei saanut lopettaa. Hän halusi tuntea uudestaan nautintoa. Dezin teot eivät saisi pilata tätä.

Chronos kohautti harteitaan kuin sanoakseen ettei sillä ollut hänelle mitään merkitystä, vaikka hän tosiassa olikin hieman iloinen siitä, että saisi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. Olisi hyvää tutkimusmateriaalia nähdä, miten vampyyri selviäisi elämästään ilman tätä kyseistä ruumiinosaa, jonka hän suunnitteli vievänsä. Samalla kun hän seuraa Ziran poistumista, hän siirtää katseensa Joshuaan. Hän ei niinkään haitannut yleisö, mutta se sai hänet aina virittäytymään huonolle tuulelle, kun ei voinut toimia aivan vapaasti. Kun joku katsoi, se tuntui inhottavalta.
"Aloitetaan sitten..", Chronos asteli lähemmäs Deziä, ja veti tarvikepöytänsä lähemmäs tuolia jolla mies oli kahlehdittuna. Hän näytti tutkailevan välineitään kuin punniten, millä aloittaisi. Ensimmäiseksi hänen täytyisi selvittää miehen kipukynnys. Mitä kaikkea toinen kykenisikään kestämään huutamatta. Kynnet olivat yleensä se helpoin paikka aloittaa, ja Chronos valitsi jykevät mutta sirot pihdit pöydältään. Hän nouti vielä hieman kauempaa itselleen satulatuolin jotta voisi istua mukavasti työskennellessään. 
Chronos ojensi kättään pöytäänsä kohden aivan kuin odottaisi siihen ilmestyvän jotain. Ainiin, tosiaan. Hänen assistenttinsa ei ollut vielä herännyt kauneusuniltaan. Ehkäpä Alexander voisi vaivautua käymään herättämässä tuon.

Anaclaudia ei lopettanut Jeremiahin hyväilyä, vaikka olikin pettymys kun miehen keho ei reagoinutkaan hänen toivomallaan tavalla. Lisäksi toisen pyyntö tuntui hieman samalta kuin kuolevan viimeinen toive, ja se satutti Anaa. Sillä samaisella hetkellä hän teki päätöksen pitää tämä lapsi. Lapsesta tulisi varmasti yhtä kiltti kuin isästään, ja Ana tahtoi tuoda sellaisen lapsen maailmaan. Nyt hän ei kuitenkaan voisi kertoa siitä. Jeremiahin pitäisi ensin koota itsensä.
Hitaasti hän antaa huultensa siirtyä Jeremiahin leualle, suudellen varovaisesti tietään kaulalle. Hän näykki ja kiusoitteli hampaillaan, kuitenkaan ihoa rikkomatta, ja painamalla hellän suudelman heti päälle. Hän tiesi, että vaikka hänen hampaansa eivät pelottaisi Jeremiahia itseään, tuon keho saattaisi muistaa pelon ja perääntyä. Niimpä oli parasta edetä hitaasti ja rauhallisesti.

Joshua vilkaisi Chronosta juuri parahiksi nähdäkseen miehen pikaisen katseen. Hän kohotti kulmaansa, sillä heidän eksperttinsä vaikutti enemmän tai vähemmän harmistuneelta hänen läsnäoloonsa.
”Älä minusta välitä. Pistä parastas vain”, Joshua tokaisi. ”Minä en pienistä hätkähdä.”
Hän siirsi huomionsa pois Choronosista takaisin penkkiin köytettyyn Deziin. Uhri vaikutti hermostuneelta, kun Choronos asettui paikoilleen tuon eteen ja valmistautui tehtäväänsä. Tosin tuolla arsenaalilla, joka kurittajalla oli käytössään, Joshuakin olisi tuntenut pientä epävarmuutta. Eikä välttämättä niin pientäkään.

Lugos käänsi tyytyväisenä kylkeään sametilla vuoratussa ruumisarkussaan. Puusepän taidonnäyte oli äänieristetty niin ettei ulkomaailman meteli päässyt sen seinämien lävitse, mikä takasi täydellisen rauhan sisällä nukkujalle. Tosin, juuri nyt, vaikka silmien kiinni pitäminen tuntuikin hyvältä, Lugos ei tuntenut itseään lainkaan väsyneeksi. Se yleensä tarkoitti sitä, että hän oli nukkunut riittävästi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisi ollut syytä nousta. Chronos ei ollut vielä ärjymässä hänelle, joten hänellä olisi vielä hyvää aikaa.
Sitten kun hänen pomonsa avaisi arkun kannen ja moittisi häntä, hän olisi viimein myöhässä.

Jeremiah upotti kätensä Anaclaudian hiuksiin, perääntyen suihkun seinää vasten, vetäen naisen mukanaan. Hän työnsi lantiotaan ylemmäs tuon kättä vasten, kaivaten nautintoa, jonka tiesi kytevän jossain piilossa. Se oli siellä jossain, oli pakko olla. Dez ei ollut voinut viedä sitä kokonaan mukanaan.
Mies paljasi kaulansa naiselle, samalla epätoivoin vimmalla kuin liikutti lantiotaankin. Hän nautti Anaclaudian suudelmista ihollaan ja siitä miten tuon hampaat raapivat hellästi hänen kaulaansa. Se tuntui erilaiselta kuin Dezin suudelmat, joiden tarkoitus oli ainoastaan ottaa ja hallita. Nainen antoi ja yritti saada hänet nauttimaan. Se merkitsi Jeremiahille enemmän kuin mikään.
Hän laski toisen kätensä, vieden sen pyöreälle rinnalle, joka oli kiinnittänyt hänen huomionsa jo heidän ensitapaamisellaan. Hän puristi sen kämmenensä sisään, nauttien sen pehmeydestä ja tunnusta.

"Alexander, olisitko niin ystävällinen että kävisit herättämässä Lugosin? Hän on tuolla perällä.", Chronos osoitti kädellään hajamielisesti kohti huoneen pimeintä nurkkaa jota koristi sillä hetkellä ruumisarkku. Aina hänen assistenttinsa oli myöhässä. Tuo ei koskaan ilmestynyt paikalle silloin kun piti.
"Yahhooo! Lugooooo~!", Loki pomppasi eteenpäin kuin mikäkin rusakko ja muutaman nopean juoksuaskeleen otettuaan päätyi arkun päälle. "Ooooi! Lugooo!", Blondin päähän ei näyttänyt vieläkään iskostuvan se, että toinen nukkui äänieristetyssä arkussa. Hetken päätään kallisteltuaan Loki astuu lattialle ja räväyttää kannen auki.
"Huomentaaa."
"Lakkaa kailottamasta, Alexander. Lugos, töihin.", Chronos päästi kurkustaan huokaisun joka kertoi tämän tapahtuvan aivan liian usein. Hän kääntyi takaisin pöytäänsä kohden ja nosti käsiinsä ruiskun, joka sisälsi kuolleen miehen verta. Hän asetti vakain käsin ruiskun Dezin kaulalle ja tyhjensi sen sisällön toisen suoniin. Sitten hän voisi käydä toihin, kunnolla.

Ana voihkaisi vasten Jeremiahin kaulaa tuon vetäessä hänet mukanaan seinää vasten. Hän antautuisi toiselle jälleen, antaisi tuon käyttää ruumistaan kuten parhaakseen näkisi. Ana värähti ja huokaisi kuuluvasti nautinnosta tuntiessaan käden rinnallaan. Hän työnsi itseään vahvemmin Jeremiahia vasten, kuin kertoakseen toiselle olevansa täysin tuon, nauttivansa jokaisesta pienestäkin kosketuksesta jonka sai. Hän ei kuitenkaan ollut valmis puremaan Jeremiahia, vaikka toinen taivuttikin kaulaansa hänelle, hän pelkäsi liikaa miehen reaktiota, torjuntaan. Ana tyytyi vain hyväilemään toista kädellään ja huulillaan.

Lugos tunsi kuinka hänen arkkunsa tärähti. Aivan kuin sen päälle olisi pudonnut jotain raskasta. Ellei turvallisten seinämien ulkona olisi menossa parhaillaan jonkinsorttinen sota tai maailmanloppu, tärähdys tarkoitti vain yhtä asiaa. Kohta joku avaisi kannen ja hänen olisi aika nousta ylös.
Ja kuinka ollakkaan, pian teollisuuslampuista lähtöisin oleva vaalea valo täytti Lugosin maailman ja ulkopuoleiset hajut ja äänet pääsivät sisälle hänen arkkuunsa. Ikävintä tässä oli se, että ensimmäinen ääni, jonka hän kuuli, oli Lokin kailotus. Herätys olisi voinut olla tietysti lempeämpi. Lokissa ei ollut sitten minkäänlaista hienovaraisuutta.

Lugos nousi istumaan arkussa, jolloin ohut viltti putosi hänen päältään. Chronosin assistentti nukkui aina alasti. Hän oli hyvin pienikokoinen mies, reilusti vajaat satakuusikymmentä senttiä pitkä ja langanlaiha. Hänen luustonsa ei varsinaisesti törröttänyt yhtään mihinkään kalpean ihon läpi, mutta lähellä se oli. Vaaleaa, paperimaista ihoa, peittivät lukuisat kelttitatuoinnit, joiden aiheina olivat niin viikingit, kuin myös pelkät solmukuviot. Hänen hiuksensa olivat mustat kuin öljy ja sojottivat parhaillaan jokaiseen ilmansuuntaan. Sähkönsiniset silmät siirtyivät katsomaan Lokia.
”Terve.” Tervehdy oli tarkoitetty hölmölle blondille, kun puolestaan pomolleen hän huusi vain; ”Joo, joo. Ihan justiinsa siinä!”
Hän kömpi ylös arkustaan, eikä välittänyt vaikka kaikki paikalla olijat saattoivatkin nähdä hänen ruumiinsa sulot. Olipahan kavereilla silmänruokaa.
Lugos oli hylännyt vaatteensa aivan arkun viereen ja onneksi kukaan ei ollut päätynyt koskemaan niihin. Hän veti jalkaansa mustat housut, jotka näyttivät siltä kuin haaremi- ja pussihousut olisivat siittäneet oman rakkauden hedelmänsä. Yläruumiinsa peitoksi hän heitti tavallisen trikoopaidan ja jalkaansa polvimittaiset maiharit. Tämän komeuden päälle hän heitti vielä valoisen lääkärintakin, jonka taskusta hän kaivoi itselleen kumihanskat.

Dez irvisti, mutta ei suostunut äännähtämäänkään kun häneen iskettiin kokonainen ruiskullinen kuollutta verta. Sen vaikutus oli välitön. Aivan kuin hänen koko ruumiinsa olisi pysähtynyt kivuliaasti, kuin seinään törmäten ja kääntänyt sitten väkivalloin hänen sisuskalunsa ylösalaisin.
Hän ei kuitenkaan suostuisi huutamaan.
Päätään raapien Lugos asteli Chronosin vierelle ja vilkaisi Deziä ohimennen. ”Yo. Paska mäihä kaveri.”

Anaclaudian äännähdykset olivat kuin musiikkia Jeremiahin korville. Hän heitti päätään taaksepäin kun saattoi viimein tuntea jotain. Täyteläiset, naiselliset voihkaisut yhdessä lempeiden suudelmien ja käden liikkeiden kanssa, saivat aikaan lämpöisen tunteen. Se alkoi kytemään, jossain hyvin syvällä, mutta eteni, levisi ja kasvoi hiljalleen. Anaclaudian käsi hänen kalullaan rupesi lähettämään pieniä kipinöitä, jotka vain ruokkivat tuota lämpöä. Ne kulkivat hänen varttaan pitkin jonnekkin kivesten tietämille ja saivat Jeremiahin voihkaisemaan tyytyväisenä. Hän tunsi kuinka rupesi hiljalleen kovenemaan naisensa lempeässä otteessa.
Hänen omat kätensä toimivat täysin ilman aivojen kontrollia. Hän nosti ne naisen takin etumukselle, avatakseen vaatteen. Jeremiah ei kyennyt keskittymään tarpeeksi, jotta olisi saanut sen kunnolla riisutuksi. Hänelle riitti, että se oli auki. Silloin hän saattoi vain nostaa Anaclaudian paidanhelman tuon rintojen yläpuolelle. Nyt reitti oli täysin vapaa, eikä hänen käsiensä edessä ollut turhia esteitä. Näin ollen hän saattoi kouraista molemmat kätensä täyteen pehmeitä rintoja.
Hänen oman ruumiinsa käynnistyessä hiljalleen, hän leipoi lempeästi Anaclaudian rintoja, nauttien niiden tunnusta käsissään. Hän halusi myös kuulla lisää naisen ääntelyä.

Loki seurasi Lugosia virnuillen. Hän oli kumma kyllä mieltynyt tähän Chronosin assistenttiin myöskin. Hän piti toisesta ihan vain siksi, ettei toinen pelännyt häntä lainkaan, ja koska tuon olemattoman pieni koko ja langanlaiha ruumis eivät herättäneet hänessä halua tappaa. Korkeintaan hieman..kiusata. 
"Olet jälleen myöhässä, Lugos. Tiedät kyllä, etten pidä odottelusta.", Chronos ojensi tyhjennetyn ruiskun empimättä Lugosille, eikä antanut toiselle aikaa mietiskellä ja ihmetellä. Jos kerran jo oltiin myöhässä, sai luvan aloitta hetimiten. "Anna minulle pihdit..", Chronos oli jo ehtinyt jossain vaiheessa laskea sirot pihdit käsistään. Hänellä meni aina rutiinit aivan sekaisin jos Lugos puuttui instrumentteja ojentelemasta. Kaipa hän oli tottunut tuon seuraan liiaksi. 
Kunhan Chronos saisi pihdit käsiinsä, hän aloittaisi ensimmäisenä Dezin vasemmasta kädestä. Ensimmäisenä lähtisi pikkusormen kynsi, hitaasti, mahdollisimman viivytellen. Loput seuraisivat perässä aivan yhtä hitaasti.

Ana olisi halunnut avustaa vaatteidensa riisumisessa, mutta juuri sillä hetkellä hänen käsillään oli liian kiire jotta hän olisi kyennyt moiseen. Hän pumppasi hitaasti heräilevää kalua kädessään, ja toisen kätensä hän siirsi hyväilemään nahkaisia kuulia. Hän kaipasi Jeremiahia sisäänsä. Hän halusi että tuo ottaisi hänet rajusti ja pyyhkisi kaiken muun mielestään. Nyt kun Jeremiah pääsi käsiksi hänen paljaisiin rintoihinsa, Ana ei voinut olla voihkaisematta kovaan ääneen. Hän työnsi rintojaan tukevammin kiinni Jeremiahin käsiä vasten, kaipasi kovempia otteita. Hän halusi Jeremiahin hallitsevan hänet täysin, jotta voisi unohtaa paskamaisen veljensä tyrannian. Hänen suudelmansa kävivät kiihkeämmäksi miehen kaulalla, ja hän suutelikin tiensä takaisin Jeremiahin kasvoille ja etsivät toisen huulet omiaan vasten.

Lugos ei noteerannut lainkaan saamiaan moitteita. Ne olivat ainoastaan osa heidän jokapäiväistä rutiiniaan. Ainahan hän oli myöhässä. Ihme, että Chronos jaksoi edelleen muistuttaa häntä siitä.
Lugos otti ruiskun tottuneesti toiseen käteensä, napaten toiseen pihdit, jotka hän saattoi ojentaa asiaankuuluvasti ohjaajalleen. Vaikka hän olikin herännyt vajaat viisi minuuttia sitten, ei hänelle tuottanut ongelmia päästä työhön kiinni. Jotkut pöntöt tarvitsivat useamman tunnin ennen kuin olivat työkykyisiä, mutta Lugos oli valmis hyppäämään sorvin ääreen saman tien.
Chronosin keskittyessä uhrinsa kynsiin, Lugos täytti ruiskun uudelleen pullollisesta kuollutta verta. Samalla hän piti silmällä vampyyria, joka Chronosilla oli työnalla.

Pienen vampyyrin oli pakko nostaa tyypille hattua. Normaalisti vampyyrit vähintäänkin vaikersivat jo tässä vaiheessa. Tämän kaverin ilme oli kyllä tuskainen. Tuo puristi silmiään kiinni ja puri hampaitaan yhteen niin, että kirskunnan saattoi lähestulkoon kuulla, mutta tuo ei valittanut.
Lugos työnsi tottuneesti pienen, ruostumattomasta teräksestä valmistetun kulhon Chronosin käden ulottuville, jolloin tuo saattoi pudottaa siihen jokaisen irti revityn kynnen.

Jeremiah puski lantiotaan entistä voimakkaammin Anaclaudian kättä vasten ja huudahti kun nainen vei toisen näppäräsormisen kätensä hänen kuulilleen. Nahkapallerot tuntuivat puristuvan kasaan sillä silmänräpäyksellä, jona nainen sulki ne kämmenensä sisään.
Jeremiahin omat otteet naisen rinnoista kiristyivät kuin vastaukseksi noille otteille. Miellyttävät tuntemukset muuttuivat hiljalleen haluksi laueta ja pian halu olisi jo tarvetta. Hän halusi, että Anaclaudia pakottaisi hänet laukeamaan näin. Hän tarvitsi sitä, että nainen ottasi hänet omakseen tällä tavalla ja saisi hänet unohtamaan. Sitten hän voisi palauttaa palveluksen tuolle ja saada tuon ratsastamaan aivan nautinnonaallon harjalla.
Hän otti rintojen herkät, kovettuneet kärjet sormiensa väliin ja rupesi pyörittelemään niitä lähes puolihuolimattomasti. Aika ajoin hän nykäisi niitä, kaivaten lisää ääniä, jotka pakenivat naisen täyteläisten huulien välistä.

Kun nuo huulet nousivat ylös hänen suutaan vasten, Jeremiah otti ne vastaan kuin nälkäkuoleman partaalla. Hän ahmi naisen suuta, kaivaten lisää kaiken sen päälle mitä parhaillaan sai.

Ensimmäisen käden kynnet oli jokainen vuorollaan pudotettu huolimattoman oloisesti kulhoon joka Lugos hänelle ojensi. Tämä oli niin rutiininomaista, ettei Chronos edes kiinnittänyt tekemisiinsä suurempaa huomiota. "Säilötkö ne asiaankuuluvalla tavalla, Lugos?", Chronos tiesi vastauksen jo ennenkuin sen kysyi, ja tiesi että hänen apupoikansa oli jo luultavasti siirtynyt säilömään irrotettuja kynsiä kirkkaaseen nesteeseen, joka odotti lasipurkissa pöydällä. Kaikki mitä hän irrotti asiakkaistaan oli tärkeää tutkimusmateriaalia. 
"Kirjaa ylös; kohde NY 3 - koodi K, prioriteetti 1. Ei huomattavaa vaikutusta asteen yksi kidutuksella.", Chronos siirtyy tuolillaan Dezin toiselle puolelle ja tutkailee hetken toisen kiristyneitä leukaperiä. Hän siirtyy lopulta tekemään oikealle kädelle aivan saman kuin teki vasemmalle. Seuraavana vuorossa olisivat varpaat, ja kukaties, hän saattaisi leikata muutaman ruumiinosan tutkimuksiaan varten. Tämä kohde oli selvästi totuttanut itseään kidutukselle, eikä huutaisi pienistä.
"Alexander, näen ilmeestäsi että haluat jotain?", Chronos toteaa kuin ohimennen. Hän ei osannut keskittyä täysin työhönsä, vaan huomioi myös ympäristöään enemmän, jos paikalla oli Lugosin lisäksi muita. Kun he olsivat kolmistaan asiakkaansa kanssa, hän keskittyisi asiakkaaseensa täysin.
"Joo, mä haluun puol tuntii ton juntin kanssa."
"Eiköhän tuo järjesty. Kukaan ei kieltänytkään sitä. Mutta joudut odottamaan."
"Whohohooo! Mä niin tiedän mitä mä teen!", Chronos pyöräytti silmiään blondin innokkuudelle ja yritti keskittyä työhönsä.

Ana hiveli ja pyöritteli palleja käsissään hellin mutta varmoin ottein. Hän sai enemmän itsevarmuutta mitä enemmän Jeremiah tuntui syttyvän. Ja samalla hän saattoi itse tuntea suurempaa nautintoa Jeremiahin otteiden tullessa varmemmiksi, rajummiksi. Ana parahti rivakoille otteille rinnoissaan ja nänniensä kiusoittelusta. Hän suuteli intohimoisesti Jeremiahia ja hieroi halukkaana lantiotaan toisen reittä vasten. Hän tunsi olevansa märkänä, eikä se johtunut lainkaan suihkun vedestä. Hän tiukensi otettaan Jeremiahin kalulla, pumppasi sitä aiempaa määrätietoisemmin, yritti viedä toisen kohti huippuaan.

Lugos otti astian johon Choronos oli pudotellut ensimmäiset viisi kynttä ja vaihtoi sen puhtaaseen, mennäkseen sen kanssa hieman kauempana sijaitsevan työtason luokse. Pikkuvampyyri laski astian pöydälle ja kaivoi samalla taskustaan esiin pienen kämentietokoneen aloittaakseen sillä raportin uudesta tapauksesta. Lugos ei pitänyt kiirettä, koska silloin sattui kaikkein eniten virheitä ja Chronosin hermojen kiristäminen tässä vaiheessa oli pienempi paha kuin se, että tuo löytäisi myöhemmin huolimattomuudesta johtuvan virheen.
Lugos aloitti raportin, säilöi irrotetut kynnet takaisin purkkiin, merkitsi sen sisällön ja listasi koko paskan seuraavaan raporttiin. Miksi homma piti tehdä niin vaikeasti?
Saatuaan tämän tehdyksi Lugosin piti rientää jo vaihtamaan kulhoja, kun Chronos siirtyi eteenpäin uhrinsa vartalolla.

Dez puristi tuolinsa käsinojia kuin henkensä hädässä, vaikka yritti parhaansa mukaan pitää ruumiinsa rentona. Se kun saattaisi helpottaa tuskaa edes vähän. Tuntemukset olivat sanoin kuvaamattomia, mutta Dez yritti parhaansa mukaan toitottaa sitä, että tulisi vielä kaipaamaan kynsien nyhtämistä irti kun Chronos pääsisi etenemään työssään.
Hän yritti parhaansa keskittääkseen ajatuksensa Jeremiahiin ja siihen, että saisi pikkuveljensä pois sen noita-akan kynsistä. Kun tämä olisi ohi, hän etsisi Jeremiahin käsiinsä ja he lähtisivät täältä kauas pois.

Jeremiah voihki kovaan ääneen Anaclaudian yhä vain jatkaessa hänen määrätietoista hyväilyään. Hän levitti jalkojaan, jotta nainen pääsisi entistä paremmin kiinni pelipaikoille. Samalla hän siirsi toisen jalkansa vasten Anaclaudian ydintä, jotta tuo saattoi hieroa itseään sitä vasten.
Kun ensimmäinen kunnollinen nautinnon nuoli kulki hänen ruumiinsa lävitse, Jeremiahin koko vartalo taipui täydelliselle kaarelle ja hänen huulensa irtosivat naisen huulilta. Hän taivutti päätään taaemmas, kuin olisi yrittänyt puskea sen seinän lävitse. Hänen pallinsa puristuivat nautinnollisesti kasaan ja lähettivät eteenpäin pieniä, tulisia sähköiskuja, jotka saivat hänet vapisemaan. Orgasmi rupesi tekeytymään hänen sisällään hiljalleen ja Jeremiah toivotti sen teretulleeksi kuin kauan kaivatun ystävän.
”Anaclaudia...” Naisen nimi purkautui hänen huuliltaan vaikerruksena, eikä pelkkä rintojen hyväily enää riittänyt hänelle. Hän halusi maistaa tuon ihon huulillaan ja kielellään.

Jeremiah irrotti ruumiinsa seinästä työntääkseen naisen sitä vasten. Hän laski päänsä alas, voidakseen ottaa toisen noista täydellisistä pienistä, ruusunpunaisista nipukoista huultensa väliin.

Oli hyvin tärkeää että jokainen asiakas ja tuolle tehtävä toimenpide kirjattaisiin ylös. Se oli tärkeää tutkimusmateriaalia, vaikka melkein suurinosa tapauksista muistuttikin toisiaan hyvin paljon, ja tuntui melkein turhalta tehdä sama homma rutiinina uudestaan ja uudestaan, mutta Chronos oli niitä vampyyreita jotka eivät vain osanneet antaa olla. Moni luuli ensinäkemältä että hän oli hieman päästään vialla, pöpöfoobikko, mutta todellisuudessa vampyyri vain ei voinut sietää likaa. Kaiken piti olla puhdasta ja siistiä, ulkomuodosta työtiloihin. Tätä tilaa ei vielä oltu ehditty siivoamaan, mikä häiritsi Chronosia suuresti, mutta mies teki parhaansa unohtaakseen sen.

Käsiteltyään myös oikean käden, Chronos rullaa tuolillaan Dezin eteen ja tarkkailee tuota tutkivasti. Mies ei huutanut, muttei näyttänyt aivan kivuttomaltakaan. 
"Lugos, hae yhdistelmä x768. Voisimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja testata sitä häneen.", Ihmisenä ollessaan Chronos oli ollut lääkäri, virustutkija sekä bilogisten aseiden kehittelijä. Yhdistelmä x768 oli yksi näistä, hallusinogeeni joka aiheutti eläviä painajaisia, tai no, ainakin teoriassa. Chronos ei ollut vielä päässyt kokeilemaan tätä yhdistelmää vampyyriin, mutta hänellä oli siitä suuret odotukset.

Anaclaudia tuntee jalan vasten itseään ja käyttää sen suomia tuntemuksia hyväkseen, liikuttaen lantiotaan tarmokkaasti sitä vasten. Myös hän kaipasi enemmän kosketusta osakseen, mutta juuri nyt oli kyse Jeremiahista.  Ana seurasi tyytyväisenä kuinka Jeremiah taipui kaarelle nautinnosta, nautti oman nimensä kuulemista toisen huulilla. Ainakaan toinen ei voihkinut Dezin nimeä. Siinä vaiheessa Ana toisaalta olisi painunut Chronosin pakeille ja kiduttanut Dezin hengiltä itse.
Ana värähti seinän kylmää kosketusta selällään kuuman veden jälkeen, mutta vaihtelu tuntui värisyttävältä ja mielenkiintoiselta hänen kropassaan. Ana parahti tuntiessaan huulet nänninsä ympärillä, ja yritti epätoivoisesti työntää rintaansa paremmin miestä vasten, samalla kun jatkoi tuon väsymätöntä hyväilyä.

Dez kohtasi Chronosin katseen järkähtämmättömänä. Hän ei aikonut näyttää pelkoaan tuolle sekopäälle, joka pukeutui fiiniin pukuun ja lääkärintakkiin. Se olisi ollut jo liian alentavaa. Hän aikoisi kestää tämän paskan niin, että koko jengi olisi ihmeissään siitä miten häntä ei saataisi nujerrettua. Sen jälkeen hän työntäisi jokaisen välineen tämän wannabe-tohtorin perseeseen korkeimman omakätisesti.
Hän ei viitsinyt edes siirtää katsettaan tyypin apupoikaan, kun Chronos pyysi tuolta jotain hienoa kemiallista ainetta. Vittu, hän ei murtuisi. Vaikka hänen suonensa ruiskutettaisiin täyteen myrkkyjä.

Lugos kantoi parhaillaan toista astiallista kynsiä omalle työpisteelleen, kun kuuli Chronosin käskyn. Hän kohotti kulmaansa vain hienoisesti, kun mies pyysi häntä tuomaan yhdisteen. Homma oli alkamassa käydä mielenkiintoiseksi. He pääsivät harvoin kokeilemaan seerumeiden tehoa vampyyreihin, joten oli oikein, että he käyttivät tilaisuuden hyödyksi.

Lugos jätti sen hetkisen työnsä ruostumattomasta teräksestä valmistetun astian muodossa työpöydälle ja asteli vähän matkaa eteenpäin seinustalle, jossa oli pinoissa tarkoin järjesteltyjä kylmälaukkuja. Niiden sisällä olevaa lämpötilaa säädeltiin tarkkaan ja seurattiin mittarista, sillä yksikin heilautus saattaisi pilata niiden sisällöt lopullisesti. Lugos otti yhden laatikoista, viedäkseen sen toiselle työtasolle. Laatikosta hän kaivoi esiin pari steriilisti pakattua neulaa ja ruiskun, ruveten valmistelemaan hallusinaatioainetta ruiskua varten.
”Kymmenen milliä vai enemmän?” Chronos oli kertonut, että kymmenen milliä x768:a riitti saamaan aikaan reaktioita ihmisissä.

Jeremiah antoi huuliensa pyyhkäistä kevyesti molempien rintojen kärkiä, ennen kuin hän työnsi kielensä kärjen niiden välistä lipaisemaan toista nuppua. Hän nautti äänistä, joita Anaclaudia päästeli. Hän nautti myös tuon liikkeistä ja siitä miten nainen työntyi lähemmäs hänen kosketustaan. Jeremiah painoi reittään tiiviimmin naisen häpyä vasten, liikuttaen sitä hieman saadakseen aikaan enemmän kitkaa, joka voisi hetkellä minä hyvänsä räjäyttää potin.
Samalla hän puhalsi viileää ilmaa toiselle nännille, tarttuen kädellään kiinni siihen rintaan, joka ei sillä hetkellä saanut huomiota hänen suultaan.
Lumoutuneena hän seurasi kuinka vaaleanpunainen kärki kovettui entisestään ilmavirtaa vasten. Se suorastaan huusi päästä takaisin hänen huultensa väliin ja kielen kosketeltavaksi. Jeremiah ryhtyi lipomaan sitä kielellään, samaan aikaan kun hänen kätensä löysivät Analaudian housujen napin, sekä vetoketjun.

Riisuminen oli kiireistä, eikä Jeremiah malttanut keskittyä siihen kunnolla. Riitti kun hän sai kankaat kutakuinkin pois tieltään ja pääsi survaisemaan sormensa naisen tiukkaan, kuumaan ja märkään ytimeen. Tuntemus sai hänet itsensäkin vaikertamaan.

"Hmm.. Laita kaksikymmentä. Aloitetaan sillä.", Chronos hieroi leukaansa ja siihen jo hiljakseen muodostuvaa sänkeä mietteellisen näköisenä. Hän tarkkaili kaikessa rauhassa asiakastaan ja tuon uhmakasta asennetta. Saipa nähdä, miten kauan toinen oli uhmakkaalla mielellä, kun omat pahimmat painajaiset muuttuivat eläviksi silmiesi edessä. Yhdistelmä x768 oli siitä pirullinen, että se vaikutti suoraan aivojen pelkokeskukseen, herätti kirjaimellisesti kaikki pahimmat pelot eloon. Hallusinogeeni oli sen verran vahva, että surkeimmalla tuurilla, siltä tripiltä ei palaisi. Siksi kannatti aloittaa kevyemmällä annoksella.

Tämäkin oli yksi niistä syistä, että Chronos vaati kirjanpitoa. Jos hän unohtaisi edes pienen osan kokonaisuudesta, kaikki hänen tutkimuksensa saattaisivat olla turhaa. Oli tärkeää tietää, mihin ja miten joku reagoi, ennenkuin noihin ruiskutti jotakin ainetta. Kaikki vaikuttivat toisiinsa. Täytyi myös huomioida asiakkaan adrenaliinitaso. Nyt tosin vaikutti siltä ettei nykyinen asiakas reagoinut melkein ollenkaan vähäpätöiseen, ensimmäisen asteen kidutukseen. Hallusinogeenin avulla he voisivat istua hetken rauhassa ja juoda kupit kahvia sillä aikaa, kun asiakas huutaisi vimmoissaan heidän edessää. Kuin nauttisi hyvästä oopperasta.

Asento alkoi muuttui hankalaksi sitä mukaa, mitä enemmän Jeremiah osallistui leikkiin. Ana kuitenkin teki parhaansa pystyäkseen tyydyttämään miehen samalla kun otti vastaan kaiken huomion jonka tuolta sai. Ana puri alahuultaan nautinnollisesti, ja huokaisi väristen. Hänen rintansa olivat herkät ja reagoivat jokaiseen pieneenkin kosketukseen räjähdysmäisesti. Ana tunsi orgasmin kehkeytyvän sisällään, ja oli hieman ihmeissään pystyessään saavuttamaan tämän pisteen pelkällä rintojensa hyväilyillä.
Ana tunsi vain etäisesti kuinka Jeremiah kiskoi hänen housunsa pois tieltä. Hän oli huumassa ja keskittyi pääsääntöisesti tuottamaan tyytydystä miehelle edessään. Vasta kun sormet upposivat rajusti hänen sisäänsä, Ana havahtui horroksestaan huudahtaen nautinnosta. Hän toisteli Jeremiahin nimeä ja liikutti lantiotaan tuon kättä vasten saadakseen enemmän, saadakseen toisen syvemmälle.

Lugos nyökkäsi, vaikka tiesi Chronosin olevan liian keskittynyt heidän asiakkaaseensa. Hän heitti nopeasti aiemmin käyttämänsä kumihanskat roskakoriin ja otti tilalle uudet, tällä kertaa suoraan paketista eikä taskustaan. Seuraavaksi hän tarttui ruiskua suojaavaan steriiliin pakkaukseen ja avasi sen varovaisesti. Hän otti eteensä myös toisen valitsemistaan neuloista, joka oli tarkoitettu puhtaasti seerumin ottamista varten. Paksulla kärjellä hän puhkaisi pienen pullon suuta suojaavan kumin ja veti kirkasta ainetta suoraan ruiskuun. Kun aine oli oikeassa osoitteessa, ilman ilmakuplia, hän vaihtoi paikoilleen vielä puhtaan neulan, jonka avulla seerumi voitaisiin pistää heidän potilaaseensa.
Lugos kiikutti ruiskun kuuliaisesti Chronosin käteen.

Jeremiah vaikersi kuullessaan Anaclaudian huudon ja sen miten nainen toisteli hänen nimeään kuin jotain uskonnollista mantraa. Hän irrotti suunsa otteen tuon rinnasta, suoristaen ryhtinsä. Hänen kätensä etsiytyi jälleen mustiin suortuviin, joista oli tulossa hänelle varsinainen pelastusköyden vertauskuva. Ne tuntuivat ankkuroivan hänet todellisuuteen yhä uudelleen.
Hän kiihdytti sormiensa tahtia, naiden naista niillä armottomasti. Hänen oli nähtävä miten nainen laukeaisi hänen käsiensä vuoksi. Hän tarvitsi sitä.
”Anaclaudia, katso minua...” Jeremiahin ääni oli himosta samea ja käheä. Puhuessaan hän siirsi peukalonsa Aanclaudian naiseuden etuosaan, sille nimenomaiselle pistellee, jota ärsyttämällä hän saisi naisen laukeamaan. Hän tunsi oman kalunsa tempoilevan naisen käden otteessa, kuin vauhkoontunut eläin. Samaan aikaan kun hän tunsi ja tiedosti sen täydellisesti, se tuntui hänen ruumiiseensa nähden irtonaiselta osalta, joka ei kuulunut paikoilleen. Orgasmi kyti aivan sen tyvessä, mutta Jeremiah oli kadottamassa otteensa siihen. Dezin käsien kosketus kummitteli taustalla ja sai hänet vapisemaan.

Chronos otti neulan Lugosilta ja tarkasti vielä ettei siinä ollut ilmakuplia, vaikka olikin jo oppinut luottamaan apparinsa taitoihin siinä määrin että tiesi ettei kuplia olisi. Rutiimit olivat kuitenkin tärkeitä.
"Kauniita unia.", Chronos totesi rullatessaan lähemmäs Deziä ja painaessaan ruiskun kaulavaltimoon. Hän tyhjensi kaiken hitaasti ja varmasti, viimeistä tippaa myöten, Dezin verenkiertoon. Hän ojensi käytetyn ruiskun Lugosille ja rullasi samalla kauemmas.
"Nyt voisin ottaa kupin kahvia, Lugos. Katsotaanpa tarviiko meidän nostaa annostusta."
Olisi hyvin jännittävää nähdä, saisiko hallusinogeeni jotain aikaiseksi vampyyrissä, pitäisikö annostusta nostaa vai oliko se täysin hyödytön. Olihan hänellä muitakin seerumeja, jotka oli jo testattu vampyyreillä, mutta tästä yhdistelmästä hän oli ylpeä, ja halusi sen toimivan.

Oli vaivalloista avata silmät nautinnon aalloilla, mutta Ana taisteli silmänsä auki voidakseen katsoa Jeremiahia, hän vaikeroi miehen käsitellessä häntä, soitellessa kuin kitaraa, ja tunsi punan kohoavan kasvoilleen. Jostain syystä tämä oli aikaisempaa intiimimpää.
Samassa peukalo löytää tiensä hänen klitorikselleen ja Ana puristaa silmänsä kiinni vaikeroidessaan. Hän kuitenkin avaa silmänsä pahimman nautinnon aallon mennessä ohi ja keskittyy jälleen katsomaan Jeremiahia. Hän liikutti lantiotaan miestä vasten, hän kaipasi orgasmia joka kehittyi hiljaa vaanien voidakseen räjähtää. Hänen käsiensä pumppaava liike ja hellä pyörittely eivät kuitenkaan tuntuneet auttavan Jeremiahia samaan kuntoon, mikä tietysti tuntui hieman pahalta. Ana ei kuitenkaan lopettanut, ei voisi lopettaa, ennenkuin tämä olisi ohi.
Samassa hän laukesikin huutaen Jeremiahin nimeä. Polvet tuntuivat muuttuvan spageteiksi ja vaati kaiken Anan tahdonvoiman ettei tuo olisi pudonnut lattialle.

Dez katseli Chronosin kädessä olevaa ruiskua kasvot irveessä. Hän ei varsinaisesti pitänyt ideasta, että hänet pumpattaisiin täyteen vieraita mömmöjä. Varsinkaan tässä tilanteessa. Mutta hänellä ei ikävä kyllä ollut juurikaan valinnanmahdollisuuksia ollessaan sidottuna tuoliin. Niinpä hän sai seurata vierestä, kun neula isketään hänen lihaansa ja tuo kirkkaan värinen seerumi katosi tasaiseen tahtiin hänen ihonsa alle.

Kun Chronos oli saanut toimituksen hoidettua ja perääntyi pyytäen avustajaltaan kahvia, Dezin olisi tehnyt mieli pyytää noita keittämään hänellekkin. Kuitenkin uusi liike hänen silmäkulmassaan käänsi hänen huomionsa siihen suuntaan. Ensimmäiseksi hän ajatteli, että heidän sessionsa oli saanut lisää yleisöä, mutta näky saikin hänet lopulta haukkomaan henkeään.
Adrienne.
Vittu. Hän ei ollut nähnyt naista viiteensataan vuoteen, mutta tuo oli edelleen aivan yhtä häkellyttävä ilmestys. Aamuauringon väriset hiukset valuivat vapaina hartioiden yli tuon lanteille, jota pietti leinikinsininen mekko. Tuo vaate oli ollut yksi naisen lempileningeistä. Adrienne oli pukenut sen päälleen yleensä kirkkoa varten. Myös joskus muulloinkin, silloin kun kyseessä oli ollut jokin erityinen juhlallisuus.
Adrienne katsoi häntä niillä tutuilla taivaansinisillä silmillään ja näytti edelleen ujolta metsäkauriilta.
Dez yritti tempoilla itseään irti tuolistaan päästäkseen kihlattunsa luokse. Luoja. Siitä oli niin kauan kun hän oli viimeksi saanut koskettaa naista. Tuoli ei kuitenkaan hellittänyt otettaan ja hänen liikkeensä saivat Adriennen perääntymään askeleen.

Dez kurtisti kulmiaan. Adrienne näytti pelokkaalta, eikä hän ymmärtänyt syytä. Eihän naisella ollut mitään pelättävää.
”Adrienne?” Naisen nimi pakeni hänen huuliltaan niin luonnollisena. Aivan kuin hän ei olisi lausunut sitä viimeksi vuosisatoja sitten.
”Denzel.” Nainen vastasi epäröiden hänen kutsuunsa ja antoi katseensa liikkua kahleilla, jotka pitelivät isoa vampyyria paikoillaan. ”Mitä sinä olet tehnyt?”

Lugos pyöräytti voipuneena silmiään. Jos Chronos halusi itselleen kahvikeittäjän, hoitaisi itselleen sihteerin. Hänen tarkoituksensa oli auttaa toimenpiteissä. Ei keittää sumppia ja tarjoilla sitä posliiniastioista.
Joshua puolestaan nojautui eteenpäin, katsellessaan Dezin reaktioita kun tuohon ruiskutettu seerumi alkoi vaikuttaa. Mies katseli johonkin kaukaisuuteen, kuin olisi oikeasti nähnyt siellä jotain. Tuo lausui myös ääneen naisen nimen.
”Miten tuo aine vaikuttaa?” Joshua kysyi puhtaasta mielenkiinnosta, kääntäen katseensa Chronosiin.

Jeremiah parkaisi, kun Anaclaudia laukesi ja hän tunsi orgasmin omien sormiensa ympärillä. Nainen oli uskomattoman kaunis ja tuon näkeminen sai miehen melkein yli rajojen. Kuitenkin vain melkein. Hänen orgasminsa syöksähti eteenpäin, mutta jäi kytemään johonkin puolen välin tietämille, aivan kuin olisi ollut kykenemätön jatkamaan. Jeremiah oli ryhtynyt epätoivoisesti pumppaamaan vartaloaan Anaclaudian kättä vasten saadakseen sen mitä tarvitsi. Hän puski koko ruumiinsa voimalla. Hän tunsi kitkan ja poltteen, mutta ei vain päässyt ylitse.
Hän piteli kiinni naisestaan, jotta tuo ei kaatuisi. Hän kietoi käsivartensa tuon ympärille ja purista naista itseään vasten. Anaclaudian silmät olivat tummuneet lähes mustiksi himosta. Oli mahdotonta sanoa mihin iiris loppui ja mistä pupilli alkoi. Nainen oli aivan uskomattoman eroottinen näky.
Se ei kuitenkaan auttanut Jeremiahia loppuun, vaikka hän olisi antanut sen tapahtua oikein mielellään. Muisto Dezin käsien kosketuksesta oli liian tuoreena hänen mielessään.

Tarve saada orgasmi oli muuttunut jo kauan aikaa sitten tarpeesta kivuksi. Jeremiah olisi halunnut luovuttaa. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä tätä Anaclaudialle. Hän ei halunnut veljeään heidän väliinsä.
Jeremiah otti sormensa ulos naisesta ja vei näin vapautuneen kätensä Anaclaudian kädelle, joka piteli hänen kiveksiään otteessaan. Hän puristi omalla kädellään naisen kämmenen entistä tiukemmin niiden ympärille ja pakotti tuota painamaan kyntensä herkkään lihaan. Jeremiah huusi puhtaasta kivusta. Samalla hän työsti itseään edelleen Anaclaudian toista kättä vasten.

Oli vallan mielenkiintoista seurata, kuinka aine alkoi vaikuttaa. Tämä oli siis läpimurto! "Samalla kun keität kahvini, Lugos, kirjaa ylös oikea annos tämän kokoisen kohteen huumausta varten.", Chorons olisi oikein mielellään hankkinut itselleen sihteerin, ja ehkäpä hän kutsuisi yhden niistä neljästä joita ei kiduttajiksi kelpuuttanut hoitamaan tätä nimenomaista tehtävää. Siihen asti tosin, Lugos saisi tyytyä osaansa kuten aina ennenkin. He voisivat toki jälleen vääntää kättä asiasta, mutta Chronosilla oli nyt parempaakin tekemistä kuin kinastella apupojan kanssa.
Kuullessaan Joshuan kysymyksen mies työntää laseja paremmin kasvoilleen, hänen keskittymisensä ja katseensa on edelleen Dezissä, jonka hallusinaatio vaikutti vielä mahdollisimman lievältä. Hän suorastaan odotti miten se alkaisi muuttua, muuttaa mukavat mielikuvat kauhuksi.
"Aine sisältää erilaisia ainesosia, viruksia, nanobotteja, jotka vaikuttavat tietyllä aivojen alueella. Virus pureutuu aivohin ja tekee niistä haavoittuvaisemmat, aiheuttaa kovan kuumeen kaltaisia oireita kuten hallusinaatioita ja hourailua. Nanobotit keräävät nämä tiedot ja voimistavat vaikutuksen satakertaiseksi, jolloin saamme aikaan sen, että kohde on edelleen mukana nykyhetkessä, mutta ei erota harhaa todesta. Kokeiluvaiheessa testasimme tätä ihmisillä, ja ne jotka selvisivät hengissä antoivat oikein mukavia kuvauksia painajaisistaan.", Chronos luennoi tottuneeseen professorin sävyyn. Hän oli toki ylpeä aineestaan, mutta ei aikonut kertoa kuitenkaan sen reseptiä ihan kenelle tahansa.

Viha kuohahtaa Anan sisällä jälleen orgasmin laannuttua. Jeremiah ei edelleenkään kyennyt laukeamaan, eikä Ana ollut valmis käyttämään samanlaista alistamista kuin Dez, saadakseen sen aikaan. Anan silmät laajenivat järkytyksestä kun Jeremiah puristi hänen kätensä kuuliensa ympärille, ja toisen kivun huudahdus sai Anan siristämään silmiään vihasta. Hän tunsi tärisevänsä raivosta, ja keskittyminen Jeremiahiin alkoi olla vaikeaa. Hän halusi mennä katsomaan ja nauttimaan kuinka Dez kärsi, hän halusi hakata tuon päätä seinää vasten kunnes aivot valuisivat korvista. Helvetti vieköön, hän jopa antaisi Alexanderin raiskata sen paskapään kynsillään ja nauraisi vain itse vierestä. Hän oli niin vihainen..niin raivoissaan. 
Mutta voisiko hän todella tehdä sitä? Voisiko hän sanoa Jeremiahille, että tämä sai riittää, toinen oli parantumattomasti rikki ja sillä selvä, ja lähteä tyydyttämään omat sadistiset tarpeensa? Ei, hän ei voisi tehdä sitä. Mutta ehkä heidän kuitenkin olisi parasta lopettaa tältä päivältä? Yrittää myöhemmin uudestaan? Anan ajatukset harhailivat, eikä hän enää edes huomioinut muuta kuin Jeremiahin edessään sekä tarpeensa satuttaa Deziä.
"Jeremiah..", Anan kävi miestä niin sääliksi.

Dez katseli hämmentyneenä entistä kihlattuaan, jonka olisi pitänyt olla kuollut jo aika päiviä sitten. Adrienne katseli häntä edelleen arvioivasti, viileän laskelmoivasti, aivan kuin olisi punninnut hänen syntejään. Ilme ei sopinut tuon herkän kauniille kasvoille. Se sai ne näyttämään vihaisilta, mikä tuntui vain häpäisevän nuoren neidon muiston. Ilme muuttui entistä synkemmäksi, aivan kuin sysimustat myrskypilvet olisivat nousseet peittämään aamunkoiton. Adriennen kasvot vääristyivät kiukusta, mikä sai Dezin haukkomaan henkeään uudelleen. Hän ei ollut koskaan nähnyt naista tuollaisena.
”Mitä sinä teit Denzel?” Adriennen ääni ei ollut enää epäröivä. Se oli kylmä ja kimeä, aivan kuin viululla soitetttu riitasointu.
Ääni sai Dezin kavahtamaan taaemmas niin, että tuoli olisi taatusti kaatunut, jos se ei olisi pultattu kiinni lattiaan. ”Suojelin Jeremiahia”, Dez sopersi hätääntyneenä.
”Miten sinä häntä suojelit?”
Dez katseli kauhuissaan miten Adriennen ihon väri alkoi hiljalleen muuttua. Se muuttui kalpeammaksi ja harmaammaksi. Hänellä meni hetki tajuta, että nainen mätäni hänen silmiensä edessä.
Pitkät kultaiset hiuksen muuttuivat mustiksi ja putoilivat lattialle kun mädäntyvä päänahka ei jaksanut pidellä niitä enää paikoillaan. Sininen puku haalistui ja lahosi hiljalleen pois tuon yltä. Iho rupesi repeytymään irti luiden päältä ja siniset silmät näyttivät sulavan kuoppiinsa. Tuo mätänevä ruumis lähti lähestymään häntä hitain, vääristyvin liikkein. Näky sai Dezin huutamaan.

Lugos pakersi parhaillaan kahvinkeittimen ääressä kun hallin seiniä vavisutti huuto. Hän kääntyi katsomaan heidän uhriaan, joka näytti kertakaikkisen kauhistuneelta siitä, mitä ikinä sattuikaan näkemään. Hän tökkäsi kahvinkeittimen päälle ja riensi katsomaan miehen ilmeitä kiinnostuneena.
Luoja, kun hän vain pääsisikin tuon päänsisälle ja näkisi saman minkä mies näki. Tuollainen mies, joka ei inahtanutkaan kun kynsiä revittiin irti pikkupihdeillä, ei voinut pelätä ötököitä. Hallusinaation täytyi olla karmaiseva.
”Kiehtovaa”, Joshua mumisi vastaukseksi Chronosin selostukseen. ”Lupaatko ettet koskaan törkkää tuota ainetta minuun, jos joudun tuohon penkkiin kun onnistun vahingossa suututtamaan pomon.”
Joshua ei voinut mitään sille, että Dezin painajaiset kiehtoivat myös häntä. Hänen oli pakko nousta tuoliltaan katsoakseen lähempää, vaikka ei sillä tavoin päässytkään miehen päähän.

Jeremiah puristi Anaclaudian kättä entistä tiukemmin kivestensä ympärille. Kipu rupesi olemaan sietämätöntä. Se sai hänen selkärankansa kouristelemaan pakonomaisesti, mikä sai hänen lantionsa liikkeen myös tihenemään. Hän ei kyennyt tiedostamaan enää mitään muuta kuin pakottavan tarpeen saada orgasmi.
Tuska auttoi. Kun sisällä riipiva kipu muutettiin fyysiseksi ja siihen yhdistettiin seksuaallinen kiihoke, Jeremiah tunsi orgasmin lähtevän viimein liikkeelle. Se ampaisi ulos hänen kalunsa kärjestä ja sa hänet huutamaan yhdessä kivun kanssa. Hän ei ollut aivan varma johtuiko hänen ruumistaan otteessaan pitävä polte laukeamisesta vain piinasta, joka oli lähtöisin siitä, että hänen perhekalleutensa olivat purisuneet kasaan ja varmaan räjähtäisivät pian paineen vuoksi.

Jeremiahin jalat pettivät alta liukkaalla lattialla ja hän putosi polvilleen maahan, Anaclaudian jalkojen eteen.
Kun höykytys oli ohitse, toisenlainen tuska pyyhkäisi hänen ylitseen, pakottaen kyyneleet hänen silmiinsä ja ruumiin vapisemaan nyyhkäysten voimasta. Hän oli tavattoman heikko. Anaclaudia ei varmasti haluaisi edes nähdä häntä enää tämän jälkeen. Hän ei kelvannut enää mihinkään muuhun kuin veljensä huoraksi.