Uudelleen järjestelty kaaos

"En voi luvata mitään, valitettavasti. Jos pomo niin tahtoo, niin tyhjennän vaikka koko varastoni sinuun.", Chronos hymyili lempeästi, mikä luultavasti saattoi merkitä sitä, että hän ehkä vitsaili, tai sitten hän vain tunsi jonkinsorttista myötätuntoa miestä kohtaan. Chronosia oli vaikea lukea. Vielä jonain päivänä hän kehittäisi koneen, jolla näitä hallusinaatioita saatettaisiin seurata myös pään ulkopuolelta. Hänen nanobottinsa eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä, ja toimitettuaan sen mitä ne lähetettiin tekemään, ne kuolivat. Kaikkein kalleimmat nanobotit pystyivät tallentamaan samanaikaisesti tietoa ja lähettämään sitä eteenpäin, mutta edes Chronosin varat eivät riittäisi moiseen, varsinkaan kokeiluasteella oleviin seerumeihin. Sitä paitsi, tiedot eivät olisi yhtä kuin liikkuva kuva. Siihenkin varmasti päästäisiin lähitulevaisuudessa.

Loki riemastui Dezin huudoista ja yhtyi huutoon nauramalla mukana kuin hyeena. "Sen siitä saa! Mitäs kiusasit pätkää!", Loki kyyristeli hieman taka-alalla, mutta tarpeeksi lähellä voidakseen nauttia juntin laulusta ja kauhistuneesta ilmeestä. Hyvä hyvä hyvä, enemmän! Mikään tuska maailmassa ei olisi tarpeeksi.

Ana olisi halunnut vetää kätensä pois. Häneen itseensä koski katsoa, kuinka Jeremiah tarvitsi moista kipua voidakseen laueta. Tuon keho muisti aivan liian tuoreesti Dezin häpäisyn, joten ei ollut sinänsä ihme ettei toinen kyennyt laukeamaan normaalisti. Se ei kuitenkaan tehnyt tätä Analle yhtään sen helpommaksi.
Kun Jeremiah viimein laukesi, Ana saattoi vetää kätensä irti toisesta ennenkuin tuo kiskoi pallinsa irti hänen käsillään. Ana antoi Jeremiahin vaipua polvilleen ja seurasi perässä, istuutuen sääriensä päälle.
"Kaikki on nyt hyvin.", Ana sopersi hiljaisella äänellä ja veti Jeremiahin syleilyynsä. Kyllä tästä selvittäisiin, jotenkin.

Dez yritti päästä vapaaksi kahleistaan, mutta turhaan. Hän tunsi metallin pureutuvan entistä tiiviimmin ihoonsa ja rikkovan sen sitä mukaa mitä enemmän hän pyristeli. Adriennen mätänevä ruumis lähestyi häntä entisestään ja nyt hän saattoi tuntea nenässään tuosta lähtevän kuvottavan löyhkän.
”Suojelijoita ei rangaista.” Adriennen ääni sattutti Dezin korvia ja sai hänet huutamaan, sekä pyristelemään entistä lujempaa vapaaksi. Hänen oli pakko sulkea silmänsä, jotta ei näkisi. Hän ei kestänyt katsoa Adriennea.

”Minä tiedän mitä sinä teit.”
Ääni oli muuttunut. Se ei enää repinyt tärykalvoja hajalle, mutta se ei myöskään ollut enää Adriennen. Dezin oli pakko avata silmänsä ja kohdata äitinsä turkoosien silmien katseen. Äiti itki. Tuo puristi vapisevin käsin pientä nenäliinaa rintalastaansa vasten ja itki. Dez tunsi kalpenevansa.
”Minä tiedän mitä sinä teit Jeremiahille, Denzel.”
Äidin äänessä kuuluva pettymys särki Dezin sydämen pieniksi pirstaleiksi. Kyyneleet lähtivät vierimään hänen silmistään ja putoilivat alas hänen leualtaan. ”Minä en tarkoittanut sitä äiti. Halusin vain suojella Jereä.”
Äiti kohotti kätensä vain iskeäkseen sen vasten Dezin kasvoja kaikella voimalla, joka hauraasta naisesta vain lähti. Se sai Dezin pään heilahtamaan sivulle ja kuuman kivun leviämään koko pään alueelle.
”Sinä satutit minun lastani! Jeremiah ei tule enää koskaan olemaan kunnossa sinun vuoksesi, vaikka minä pyysin sinua suojelemaan häntä!”
Äiti iski Deziä toisella kädellään toiselle poskelle.
”Äiti...”
”Älä kutsu minua äidiksi! Sinä et ole minun poikani! Minä en ole saattanut maaimaan tuollaista hirviötä mikä sinä olet!”

"Sen siitä saa! Mitäs kiusasit pätkää!"
Hetkinen. Tuo ääni ei kuulunut kuvaan. Dez katseli hämmentyneenä ympärilleen. Äiti seisoi edelleen hänen edessään, eikä huoneessa ollut muita. Mistä tuo ääni sitten tuli?

Joshua irvisti vilkaisten Chronosin suuntaan. ”Pitääpä pitää sitten huoli, että pomot tykkää musta ihan perkeleesti.”
Hän suoristi asentonsa ja katseli edelleen Deziä. Kauhu oli muuttunut aiemmin epätoivoksi, mutta nyt mies katseli hämmentyneenä ympärilleen. Aivan kuin olisi etsinyt jotain, jota ei kuitenkaan kyennyt näkemään. ”Kuuluuko tämä asiaan?”

Jeremiah tunsi Anaclaudian laskeutuvan luokseen ja kietovan kädet ympärilleen. Hän ei voinut muuta kuin vastata halaukseen ja ripustautua naiseen, joka yritti edelleen auttaa häntä. Vaikka hän oli parantumattomasti pilalla.

Aikaa tuntui kuluvan kokonaisen ikuisuuden verran kun Jeremiah itki naisen rintaa vasten. Hiljalleen kyyneleet rupesivat tyrehtymään yhdessä nyyhkytysten kanssa. Mies tunsi itsensä loppuunammennetuksi ja tyhjäksi, kuoleman väsyneeksi. Mutta hänen päänsä oli selkeämpi. Hän rupesi tiedostamaan asioita ympärillään. Suihku oli edelleen päällä. Hän tunsi ihollaan valuvan veden ja kuuli sen ropinan lattiaa vasten. Nainen oli yhä hänen lähellään. Ja aivan puolipukeissa. Hän tunsi paljaan ihon niillä kohdilla, joita olisi pitänyt peittää vaatteet. Kankaan hän tunsi olevan rypyssä ja mytyssä tietyssä kohdissa, johon ne oli hylätty.
No voi saatana. Hän oli romahtanut sitten aivan totaallisesti. Kun oli ensin pakottanut naisen avustamaan itseään saamaan orgasmin kivun kautta.
Helvetin helvetti. Anaclaudiahan oli vielä raskaana. Tällainen höykytys ei taatusti tehnyt hyvää vauvalle, tai naiselle itselleen.
Jeremiah ryhtyi irrottautumaan naisen otteesta tarkastaakseen oliko tuo kunnossa.

Chronos kohottaa toista kulmaansa ja nojautuu lähemmäs, tukien kyynärpäänsä polviinsa ja päänsä kämmeneensä, kun Dezin harha vaihtuu seuraavaan. Hän painoi mieleensä kuluneen ajan ensimmäisen harhan ja seuraavan välillä. Tämä kaikki oli tärkeää tietoa. Lokin ulvonta kuitenkin tuntui herättelevän Deziä takaisin todellisuuteen. Perhana, kaksikymmentä milliä oli sittenkin liian pieni annos.
"Alexander, tuki suusi ystävällisesti.", Chronos sanoo viileästi ja jatkaa Dezin tutkailua. Tuo ei ollut vielä tässä maailmassa takaisin, mutta ei myöskään kaukana.
"Seerumin vaikutus heikkenee ja hän reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Aivan normaalia, joskin hyvin harmillista. Olisin halunnut nauttia tästä vielä jonkin aikaa. Mutta koska minua on kielletty tappamasta häntä, en voi myöskään kokeilla antaa lisää seerumia, sillä ainakin ihmiset ovat kuolleet siihen. Vampyyrista en ole varma.", Chronos nojautuu taaksepäin ja jatkaa Dezin tarkkailua.

Ana pysyy paikoillaan ja odottaa, odottaa ja odottaa koko sen pitkän ikuisuuden kun Jeremiah itkee häntä vasten.  Vaikka nainen olisikin halunnut nousta, halunnut rientää katsomaan Dezin kidutusta ja osallistua siihen itse, hänen paikkansa taisi olla nyt tässä. Hän tunsi itsensä melkein kuin Jeremiahin äidiksi, tai puolisoksi, eikä kumpikaan niistä oikein tuntunut sopivan hänelle. Ana ei edes tiennyt, olisiko hänestä äidiksi.
Lopulta Jeremiah kuitenkin ryhtyi irroittautumaan hänestä ja Ana päästi tuon perääntymään. Hän tarkkaili huolellisesti toisen reaktioita ja ruumiinkieltä valmiina läpsimään miestä jos tuo alkaisi hössöttämään.
"Oletko kunnossa?"

Lugos nojautui myöskin taaksepäin harmistuneena. Seerumin vaikutus oli tosiaankin loppumassa, mikä oli hirvittävän sääli. Jo senkin vuoksi, että hän pääsisi pian tarkkailijasta juoksupojaksi. Hän vilkaisi Chronosia ja mietti uskaltaisiko ehdottaa muutamaa lisämilliä seerumia. Tuolla riehumisella huumattu mies oli taatusti ehtinyt polttaaan siitä jo suurimman osan. Tosin, Chronos rupeaisi mitä todennäköisimmin huutamaan hänelle siitä miten moisen ehdottaminenkin oli äärimmäisen typerää.
Joten kun hupi oli lopussa, Lugos asteli takaisin kahvinkeittimen ääreen kaatamaan mustaa tervaa ohjaajansa kuppiin. Jos tuo haluaisi maitoa tai sokeria, tuo saisi lähteä metsästämään niitä aivan omin avuin.
Edelleenkin, olisi hommannut itselleen sihteerin.

Dez siristeli silmiään. Jälleen hän kuuli muminaa, joka ei liittynyt millään tavalla hänen edessään häilyvään äitiinsä. Itseasiassa, nyt kun hän katsoi tarkemmin äiti näytti läpikuultavalta, ikään kuin aaveelta. Aivan kuin tuo ei olisi ollutkaa olenkaan läsnä tässä tilanteessa.
Sen sijaan hän alkoi hahmottamaan ääriviivoja suoraan edessään. Ne muodostivat hailakan hahmon, joka vahvistui sitä myötä kun äiti hämärtyi.
Äiti ei ollut todellinen.
Samassa Dez muisti miten Chronos oli ruiskuttanut häneen jotain ainetta, jonka jälkeen tämä painajainen oli alkanut. Äiti ja Adrienne eivät olleet todellisia.

Jeremiah kohotti katseensa Anaclaudian kasvoihin, etsien niistä kaikkia mahdollisia merkkejä uupumuksesta, kivusta tai jostain muusta mikä ei yksinkertaisesti sopinut kuvaan. Sen sijaan hän näki vain puhdasta huolta, mikä sai hänet voimaan lievästi pahoin.
Anaclaudian kysymykselle hän kurtisti kulmiaan. Nainen oli raskaana ja huolehti enemmän edessään olevasta vampyyrinrauniosta kuin itsestään tai lapsestaan.
”Paremmassa kuin hetki sitten”, Jeremiah vastasi. Hän hätkähti hieman sitä miten vaikeasti hänen äänensä kulkikaan. Aivan kuin Dez oli rusentaut hänen kurkkuaan uudelleen. Hän nosti kätensä kaulalleen etsiäkseen siitä jotain kouriin tuntuvia vaurioita, mutta siinä ei ollut enää mitään. Hän oli siis onnistunut itkemään kurkkunsa paskaksi. ”Entä sinä?”

Chronos huokasi hieman kun väri alkoi palata takaisin Dezin silmiin. Hän ojensi kätensä ottaakseen kahvikuppinsa vastaan ja siemaisi mustaa, vahvaa kahvia nautiskellen sen kitkerästä mausta. Hän olisi kaivannut sokeria, mutta se ei ollut nyt tärkeää.
"Hyvää huomenta. Näitkö miellyttäviä unia? Tahtoisitko kenties kertoa niistä minulle?", Chronos kysyy vaikka tietää jo vastauksen. Harva suostui puhumaan omista painajaisistaan ilman..suostuttelua. Toki hänellä oli vielä reilusti aikaa leikkiä tämän vampyyrin kanssa. Puolen tunnin päästä Dezin elimistö olisi poistanut kaikki seerumin jäänteet, ja he voisivat halutessaan yrittää uudestaan. Tällä kertaa tosin Alexander viskattaisiin ulos hallista.

"Minua on ohjeistettu olemaan kiireetön teidän käsittelyssänne, herra NY 3, joten ajattelin olla ystävällinen ja kysyä teidän mielipidettänne; jatkamme asteen yksi kidutuksella vai siirrymmekö suoraan asteelle kaksi?", Chronosin ääni oli asiallinen, melkein ystävällinen. Hän kohotti kupin jälleen huulilleen ja siemaisi, siirtän katseensa Dezistä pöydälle jolla hänen instrumenttinsa odottivat.
"Lugos, ojennatko lisää kuolleen miehen verta?", Seuraavaksi ryhdyttäisiin murtamaan luita. Yksitellen.

"Olen, kunhan pääsen vaihtamaan kuiviin vaatteisiin.", Ana totesi hymyillen ja lähti nousemaan lattialta. Tuntui kuin hänen jalkansa olisivat valittaneet tästä uudesta liikkeestä oltuaan niin kauan oman painonsa alla samassa asennossa. Ana sulki suihkun ja käänsi katseensa uudestaan Jeremiahiin.
"Olisitko halunnut vielä ihan peseytyä peseytyä?", Hän hymähti, tarkkaili edelleen miehen jokaista pientä reaktiota.

Johan näkyi. Dez sai viimein Chronosin ärsyttävän naaman kunnolla silmiensä eteen. Hallusinaatio-äiti oli sitä myötä poissa ja enää pelkkä ikävä muisto, joka tuntui kylmänä, nihkeänä hikenä hänen ihollaan. Kiduttaja vaikutti harvinaisen tyytyväiseltä itseensä, eikä Dez voinut olla miettimättä kuinka iso osa hänen hallusinaatioistaan oli välittynyt häntä seuranneelle yleisölle.
”Haista vittu”, Dez sylkäisi sanansa vasten miehen kasvoja, tuon kysyessä hänen painajaisistaan. Hän ei todellakaan kertoisi niistä mitään yhdellekään tässä huoneessa olevalle runkkarille. Sivusilmällä hän huomasi Joshuankin seisovan nyt lähempänä häntä. Ilmeisesti hän oli tarjonnut paikallaolijoille varsinainen friikkishown.

Lugos nappasi pöydältä aiemmin uudelleen valmistelemansa ruiskun, joka oli täynnä kuollutta verta ja ojensi sen tylsistyneen näköisenä Chronosille.

Jeremiah nousi Anaclaudian mukana, tarkastellen tuon liikehdintää. Seisomaan nouseminen oli näyttänyt asteen tavallista vaikeammalta, mutta sen saattoi selittää sillä, että he olivat istuneet pitkän aikaa kovilla kaakeleilla. Jeremiah tunsi nimittäin omat jalkansakin jäykiksi.
Nainen vaihtoi puheenaiheen käytännöllisempiin asioihin ennen kuin Jeremiah ehti kysyä enempää tuon voinnista. Peseytyminen peseytyminen kuulosti itseasiassa aika helvetin hyvältä. Hän ei ollut ehtinyt kaipaamaansa suihkuun ennen välikohtausta Dezin kanssa, touhuttuaan koko päivän Tedin luolassa ja tuon asioilla.
”Joo. Se saattaisi olla ihan okei”, hän vastasi Anaclaudialle. ”Onko mahdollista, että me puhuisimme sen jälkeen?”

"Moinen kielenkäyttö on aivan turhaa.", Chronos toteaa sivistyneeseen sävyyn ottaessaan ruiskun Lugosilta. "Äläkä sinä näytä noin tylsistyneeltä. Pääset auttamaan.", Chronos rullasi jälleen tuolillaan lähemmäs ja tuikkasi jälleen uuden lastin myrkkyä Dezin elimistöön. Ainakaan vampyyri ei paranisi niin nopeasti.
"Meillä on paljon työnsarkaa, 206 luuta murrettavana. Aloita sinä vasemmalta, minä hoidan oikean.", Chronos toteaa arkipäiväiseen sävyyn kuin puhuisi niinkin uuvuttavasta tehtävästä kuin siivoaminen. Hän ryhtyi riisumaan Dezin kenkiä päästäkseen käsiksi varpaiden luihin. 

"Sopii. Minä menen sillä aikaa vaihtamaan vaatteet. Tuntuu niljakkaalta olla märissä vaatteissa.", Ana toteaa hymyillen hieman. Siirtyessään pois suihkun alta nainen alkoi riisua vaatteitaan ja pudotella niitä märiksi mytyiksi mennessään. Taukotuvan perältä löytyi suuri matkalaukku joka sisälsi naiselle vaihtovaatteita. Odotellessaan Jeremiahia suihkusta Ana alkaa hapuilla puhelintaan vain muistaakseen että se oli ollut hänen housujensa taskussa hänen ollessaan suihkussa. Vittu, toimisikohan se enää.
Ana suuntaa takaisin samaa reittiä, yllään jo vaatteet ja löytää märät housunsa. Käytyään taskut läpi hän löytää puhelimensa, märkänä mutta edelleen toimivana. Kiitos, nykyteknologia.
Ana valitsee pikavalinnasta Leonardin numeron, voidakseen kuulla nyt miehen selonteon Joshuaan liittyen.
"Hei, Leonard. Kuinka siellä sujuu? Haluaisitko kertoa minulle Joshuan tarinan?", Ana kysyisi kunhan Leonard vastaisi.

Dez irvisti kun häneen pumpattiin lisää myrkkyä. Hänen olonsa oli edelleen hutera edellisestä satsista, eikä sitä seurannut piikki ollut ainakaan helpottanut hänen oloaan. Hänen sormiinsa sattui edelleen, vaikka ne olivatkin jo alkaneet parantui ja puskemaan esille uutta kynttä, jonka Chronos nyhtäisi todennäköisesti uudestaan irti.
Dez antoi päänsä retkahtaa alas miettien antaisiko hän vallan halulleen oksentaa vai pitäisikö edelleen pintansa.

Lugos otti tyhjän ruiskun vastaan, valmistellakseen sen uudelleen Chronosia varten. Jos hänen ohjaajansa jatkaisi vielä pitkäänkin tämän jälkeen, tuolissa istuvassa miehessä olisi enemmän kuollutta verta kuin sitä toista.
Hän ryhtyi miettimään voisiko vampyyri kuolla siihen, että olisi täynnä pahaa verta, samalla kun tarttui omiin lempipihteihinsä.
Chronos aloitti näemmä varpaista. Lugos halusi vastavuoroisesti huomioida miehen sormia. Sormien luut kun menivät niin nätisti poikki.
Samalla hän mietti, kun oli siirtänyt ensin häntä aiemmin askarruttaneen kysymyksen myöhempään käsiteltävien ajatusten joukkoon, oliko Chronos miettinyt hommaa nyt ihan loppuun asti. Tämä kaappi oli selvästi tottunut kiduttamiseen. Loppujen lopuksi, vaikka he saisivatkin miehen huutamaan, tuo ei välttämättä ottaisi kivulla tuotetusta rangastuksesta opikseen. Eikö x768 käyttö ollut todistanut, että tähän tapaukseen toimi paremmin psyykkiset kidutuksen muodot.

Jeremiah väänsi suihkun uudelleen auki. Hän astui suuttimen alle ja antoi veden huuhtoa ylitseen. Luoja miten tyhjäksi hän tunsi olonsa juuri nyt. Tyhjäksi ja likaiseksi. Ehkä hän olisi selvinnyt Dezin järjestämästä välikohtauksesta, jos olisi saanut vain romahtaa itsekseen. Anaclaudian läsnäolo oli saanut hänet tempaamaan naisen mukaansa omaan kärsimykseensä ja pakottamaan tuon katsomaan miehen täydellisintä alistustilaa. Hän oli pakottanut naisen tuottamaan itselleen kipua voidakseen laueta.
Nainen pystyisi tuskin koskaan enää katsomaan häntä tuntematta sääliä tai inhoa.
Oksennusrefleksi lähti toimimaan yllättäen ja sai Jeremiahin kakomaan. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan hänen ruumistaan. Se kouristi yhä uudelleen, kuin olisi yrittänyt pakottaa hänen vatsalaukkuaan ulos.

Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohitse. Jeremiah nojasi päätään seinään, peittäen kasvonsa käsillään. Millainen isä hänestä tulisi näillä lähtökohdilla? Olisiko heidän lapselleen parempi, jos tuo ei koskaan oppisi tuntemaan isäänsä.

Leonard vastasi nopeasti.
”Terve Ana.” Puhelinlinjoille laskeutui pitkään kestävä hiljaisuus. ”Tiedän, että minun olisi pitänyt kertoa sinulle Joshuasta ennen kuin hyväksyisin mitään. Mutta me saamme kiitellä sitä miestä vielä pitkään. Muistatko kun kerroin Catin ja Alfin kuolemasta? Noh, minä ja noin seitsemän muutakin voisimme olla nyt mätänevää lihaa, ilman Joshuaa. Se verenhaku reissu oli päätyä täyteen katastrofiin.”
Leonard kertoi mahdollisimman lyhyesti sen, miten Heaven oli järjestänyt heille ansan. He olivat päätyneet koko porukka ansaan. Ilmeisesti Heaven oli onnistunut saamaan käsiins veripankin valvontanauhatallenteita, joiden mukaan he olivat voineet muodostaa mahdollisimman aukottoman suunnitelman. Suunnitelma oli mennyt pieleen kun Joshua oli ilmaantunut paikalle ja tappanut lähes puolet agenteista.
”Ja ennen kuin ehdit moittia minua enempää, tongin hieman tietoja Joshuahista. Hän on tähän asti työskennellyt Chaosissa noin kolmisenkymmentä vuotta. Miamissa, Chicagossa ja Atlantassa. Varmistin jokaisen ja pomot olivat sitä mieltä, että vaikka kaveri on ylimielinen paska, me ei voida saada ketään parempaa hoitamaan hommaa. Hän on uskollinen jengille, vaikka liikkuukin paljon.”

Saatuaan kengän pois tieltään Chronos rullasi pöydän ääreen voidakseen tarkkailla valikoimaa ja voidakseen valita sopivat työkalut hommaan. Tämä kaikki oli ajankulutusta. Pientä tarkkailua ja tutkailua. He uuvuttaisivat tällä tavoin Deziä myös henkisesti, jolloin tuo olisi luultavasti paljon suopeampi hänen seerumilleen. Valittuaan sopivat pihdit Chronos rullaa takaisin Dezin vierelle ja siemaisee kahvikupistaan ja ojentaa sitä puolihuolimattomasti Joshualle.
"Ottaisitko ystävällisesti tämän hetkeksi pois käsistäni.", Joshua oli selvästi saanut 'ylennyksen' hänen sihteerikseen, nyt kun Lugos oli aivan yhtä kiireinen kuin hän. Jos tuo aikoi nauttia esityksestä, tuo saisi kantaa kortensa kekoon. Chronos aloitti rutiininomaisesti katkomaan varpaiden luita hitaasti yksi kerrallaan, vääntäen varpaat kivuliaaseen asentoon, venyttäen luuta äärimmilleen ennenkuin se lopulta antoi periksi. Kyllä he näin saisivat puoli tuntia kulumaan mukavasti.

200 luuta myöhemmin ja Chronos vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa. Kas, aika olikin kulunut huomaamattaan hänen ohitseen.
"Lugos, uskoisin että tämä riittää ajantuhlaukseksi. Valistele minulle 25ml yhdistettä. Katsotaan onko hän jo valmis uneksimaan pidempään.", Chronos ei halunnut ottaa riskejä ja suurentaa annosta liikaa. Edellinen oli poltettu kehosta jo pois kokonaan, joten jos hän antaisi vain 20ml, tulos olisi sama kuin aikaisemmin.
"Ja tällä kertaa, kukaan ei puhu. Pidämme ulkopuoliset ärsykkeet minimissään.", Chronos ojensi kättään Joshualle voidakseen saada kahvikuppinsa takaisin.

Ana kuunteli vaitonaisena Leonardin selitystä ja huokaisi. Hän oli siis miehelle kiitollisuuden velassa.. Hyvä homma, hienoa, tämä tästä vielä puuttuikin. Hän olisi saattanut käyttäytyä hieman anteeksi antavaisemmin jos olisi tiennyt tämänkin, mutta eeei, hänen oli pitänyt pitää oma tiukka linjansa. Olisi ihme jos Joshua haluaisi jäädä heidän riveihinsä pidemmäksikin aikaa.
"Vai niin.. Olisin arvostanut tätä tieto jo ennenkuin hän ilmestyy tänne. Ja miksi ihmeessä hän vaihtaa jengiä kuin sukkia?", Ana asteli edes takaisin puhuessaan. Ei, hän ei voinut moittia Leonardia tuon palkkaamisesta, mutta hän halusi kuitenkin tiedot tälläisistä päätöksistä etukäteen. Hänen hermonsa olivat muutenkin kireällä, ja koko tämä reissu tuntui muuttuvan päivä päivältä paskemmaksi. Ana ei malttanut odottaa että pääsisi kotiin.

Joshua kohotti kevyesti kulmaansa kun hänelle ojennetaan melkein täysi kahvikuppi. Hän tarttui siihen, vaistomaisesti, kuin automaatti ohjauksella. Hölmistyneenä hän katsoi valkoisessa kupissa läikehtivää mustaa pintaa, kunnes kohauttaa olkiaan ja siemaisee kupista.
Mitäs ojensi hänelle juomattomia juomia. Ei hän rupeaisi tässä seisomaan hölmönä kuppi kädessään kuin joku vitun kahvipöytä. Sitäpaitsi, virvoikkeet sopivat kuvaan oiken hyvin, kun katseli miten pitkään yhdessä toiminut parivaljakko työsti uhrinsa luita uudenlaiseen järjetykseen.

Puolituntia ja kutakuinkin kaikkia hänen luitaan myöhemmin, Dez tunsi valuvansa tuolissaan. Hänestä ei ollut jäjellä mitään. Pelkkä märkä läntti tuolin pinnalla. Tiettyyn pisteeseen asti hän oli taistellut kipua vastaan, mutta jossain vaiheessa he olivat menneet sen rajan ylitse kun hän ei jaksanut enää edes välittää, saati sitten huutaa. Kuten hän oli aiemmin olettanut, hänellä oli jo nyt ikävä kynsien nyhtämistä. Hän oli jaksanut ainoastaan sen vuoksi, että piti ajatuksensa Jeremiahissa. Hänen oli pakko jaksaa ja selvitä, jotta voisi pelastaa veljensä.
Hän tiedosti vain hämärästi sen, että Chronos ja Lugos lopettivat.

Lugos ryhtyi valmistelemaan uutta ruiskullista seerumia, samalla kun Joshua ojensi puoleksi juodun kahvin Chronosille. Hän oli jossain vaiheessa käynyt täyttämässä kupin uudelleen, nautittuaan ensin ensimmäisen annoksen kaikessa rauhassa.

Jeremiah oli jossain vaiheessa valahtanut uudestaan suihkun lattialle. Kaikki oli ollut niin kauan hyvin, kunnes hän oli jäänyt yksin suihkuun ja päästänyt ajatuksensa valloilleen. Helvetin helvetti, pienessä suihkukopissa niillä oli aivan liian vapaat oltavat vaellella. Suurimman osan ajasta Jeremiah oli käyttänyt ikävien muistojen ja ajatusten sullomisen takaisin mielensä pimeimpään nurkkaan, lukittujen ovien taakse ja todettuaan viettäneen yksikseen suihkussa ikuisuuden, hän oli käyttänyt vain hyvin lyhyen ajan peseytymiseen.
Hänen harmikseen huoneessa ei ollut pyyhettä, joten hänen täytyisi astella taukohuoneen puolelle ja pyytää Analaudialta sellaista. Hän astui ulos suihkuhuoneesta, ilkosen alastomana ja vettä valuvana, pysähtyäkseen kynnykselle.
Kun hän näki Anaclaudian, hänen ruumiinsa reagoi samantien, mikä sai pään ajattelemaan ettei ihan kaikki toivo ollut sittenkään menetetty. Nainen käveli ympäri huonetta, eikä tuon ruumiinkielessä ollut minkäänlaista aavistusta säälistä tai heikkoudesta. Jeremiahin sotilas oli palannut ja tuon olemus teki hänen kalustaan kovan kutakuinkin kahdessa sekunnissa.

”En tiedä. Kaiketi tyyppi on sellainen levotonsielu, joka ei osaa pysyä samassa paikassa pitkään.” Leonardin äänestä kuului läpi olankohautus. ”Oliko vielä muuta? Mulla kasautuu hommat täällä, vaikka mä niin mielelläni juttelisinkin sun kanssa.”

Chronos vilkaisi kahvia ja totesi, ettei hän ollut juonut näin paljoa kupistaan ja kääntyi sitten tympeällä ilmeellä ojentamaan kupin takaisin. Häntä inhotti ajatuskin juoda samasta kupista jonkun toisen kanssa. Hänen pitäisi tosiaan löytää itselleen sihteeri. Kuin maansa myyneenä Chronos astelee kahvinkeittimelle kaataakseen itselleen tuoreen kupillisen, johon sai myös kaipaamaansa sokeria ja palasi takaisin tuolilleen odottamaan että he saisivat uuden annoksen ruiskutettua mieheen. Chronos nojasi jälleen eteenpäin ja tutkaili tarkasti Deziä ja tuon kasvoja.
"Oletko vielä tässä maailmassa, vai luovutitko ja päästit tajuntasi sammumaan?", Chronos ottaa valkoisen takkinsa rintataskusta kynän ja tökkii sillä nyt Deziä kuin kokeillakseen oliko mies edes hengissä enää. He voisivat antaa toiselle muutaman pisaran verta, jottei tuo kuolisi ainakaan heidän eteensä. Näin he myös voisivat pitkittää kidutusta kuinka pitkään hyvänsä.
"Lugos, valmistele tämän jälkeen hieman verta, uskon että potilaalla on hieman nälkä, kunhan hän uudestaan herää."

"Eipä kai sitten. Yritän päästä palaamaan illan koneella, pidä kaikki hommat kasassa siihen asti tai seuraavaksi marssimme Heavenin päämajaan muutaman pommin kanssa. Minulle alkaa riittää.", Ana tunsi hermojaan kiristävän, eikä siihen auttanut lainkaan se, että hän tunsi pienen syyllisyyden pistoksen Leonardin sanoista. Hän sulkee puhelimen ja tunkee sen sitten kuivien farkkujensa taskuun ja nostaa kädet ohimoilleen, aivan kuin pidätelläkseen kiukkuaan kurissa. Hänen oli kaikenlisäksi alkanut olla nälkä. Taas. Hän myös halusi käydä katsomassa Dezin kidutuksen edistymistä ennenkuin tekisi mitään muuta. Yhtään mitään. Ja Joshuankin tapaus vaivasi häntä. Mies tuntui liian tuulispäältä voidakseen olla luotettava. Tuo kiersi jengejä kuin sukupuolitaudit huoria. Hänen olisi otettava tarkempi selko miehestä 
Ana kääntyy ympäri ja huomaa edessään alastoman Jeremiahin, joka on vihdoin päässyt ulos suihkusta. Hän kohottaa kulmiaan toisen erektiolle.

Jumalattomalla työllä ja pienellä tuskalla Dez sai katseensa kohdistettua Chronosin kysyviin silmiin, kun tuo tiedusteli hänen tajuntansa tasoa. Hereillä oltiin, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia voimia tai kiinnostusta kertoa siitä kenellekkään huoneessa olijalle. Sen sijaan hän päätyi retkottamaan tuolilla ja mulkoilemaan kiduttajaansa pahasti kun tuo vielä kaiken kukuraksi tökkin häntä jollain vitun kynällä.
Kun mies mainitsi veren, Dez ei voinut mitään sille, että hänen kulmahampaansa pitenivät lähes kirkuen jo pelkän sanan kuulemisesta. Hänellä oli järjetön nälkä. Hänen elimistönsä suorastaan huusi verta. Hän ei kuitenkaan rupeaisi anelemaan tässä porukassa. Se oli ihan tasan varmaa.

Lugos ojensi Chronosille uuden ruiskun seerumia ja lähti kuuliaisesti valmistelemaan verensiirtoa, heidän kidutettavalleen. Mikään tippa tuskin saisi tuota niin hyvään kuntoon, että kidutusta voitaisiin jatkaa. Tosin Chronos oli se, joka päätti asioista, eikä hän. Parempi kuitenkin varautua siltä varalta, että ohjaaja päätyisi olemaan samaa mieltä hänen kanssaan.

Jeremiah ehti seurata hetken aikaa naisen askellust tuon puhuessa puhelimeassa ja jokaisella hetkellä, hänen kalunsa koveni entisestään. Kun Anaclaudia sitten kääntyi puhelun lopetettuaan hänen suuntaansa, Jeremiah rupesi peittelemään paraatikunnossa olevaa kaluaan mahdollisimman luonnollisen oloisesti käsillään, vaikkakin tiesi näyttävänsä idiootilta. Parempi sekin, kuin oviaukossa patsastelut tässä kunnossa.
Ainoa positiivinen asia tässä oli se, että hän oli mitä ilmeisemmin selviämässä koettelemuksistaan. Hänen kalunsa kuin käyttäytyi tavalliseen tapaansa ilman minkäälaisia käytöstapoja. Tämä ei ollut todellakaan oikea tilanne antaa varren seistä.
”Ei sinulla sattuisi olemaan pyyhettä, että voin kuivata itseni.” Jeremiah nyökkäsi jalkoihinsa, johon parhaillaan oli kerääntymässä varsinainen lätäkkö.

Chronos otti seerumin vastaan muttei tuikannutkaan sitä samantien Dezin kaulaan. Sen sijaan hän raotti toisen huulta kynällään nähdäkseen pidentyvät kulmahampaat jotka kielivät nälästä. Hmm. Pitäisikö heidän antaa potilaalle verta jo nyt, jotta tuo ei varmastikkaan kuolisi seerumiin, ja myöhemmin hieman lisää. Chronos kallisteli päätään miettivän näköisenä. Hän oli niitä hajamielisiä lääkäreitä, jotka saattoivat unohtua omiin maailmoihinsa hetkeksi.
"Tehdäänkin Lugos niin että annetaan hänelle annos verta nyt ja toinen seerumin jälkeen. Emmehän halua riskeerata pomojen käskyjä hänen hengissä pidostaan.", Seerumi tuskin tappaisi vampyyriä, virus joka aiheutti kuumeen kaltaisia oireita vampyyreilla ja varsinaisen kuumeen ihmisillä, tuskin onnistuisi tuhoamaan aivosoluja niin paljoa. Sitä paitsi, aivovaurio oli heidän murheistaan pienin.

"Onhan minulla.", Ana toteaa huvittuneena ja astelee miehen ohi laukulleen josta nostaa pitkän ja leveän pyhkeen ja viskaa sen sitten toisen niskaan leikkisästi. Hän oli edelleen ärtynyt, mutta Jeremiahin näkeminen paremmin voivana auttoi sitä laantumaan hieman. "Ajattelin käväistä katsomassa miten Chronosilla sujuu, ja sen jälkeen lähteä metsästämään. Sinun ei tarvitse tulla mukaani, jos et halua.", Ana tarkoitti Dezin näkemistä. Hän ei ollut lainkaan varma selviäisikö toinen veljensä näkemisestä, varsinkin kun tuota oli kidutettu.

Dez vaikersi kun hänen kulmahampaansa rupesivat kutisemaan ja sykkimään nälän vuoksi Chronosin puhuessa edelleen verestä. Ne tuntuivat suorastaan turpoavan hänen suussaan ja jano kuristi hänen kurkkuaan.
Hassua. Chronos oli repinyt häneltä kynnet ja katkonut jokaisen luun hänen elimistössään, mutta sai hänet vaikertamaan vasta kun otti puheeksi veren ja ravitsemisen. Jos Dezillä olisi ollut voimia, hän olisi repinyt itsensä irti tästä tuolista ja ottanut tarrvitsemansa tuosta tiukkapiposta, joka leikki lääkäriä.

Lugos nöykkäsi jälleen Chronosille ja ryhtyi valmistelemaan operaatiota astetta ripeämmin. Kun hän kuuli uhrin vaikertavan, hän ei voinut olla katsomatta siihen suuntaan.
Myös Joshuan mielenkiinto heräsi kun Dez piti kunnollista ääntä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oli havahtunut hallusinaatioistaan.

Siinä oli uutinen, joka kutisti hänen erektionsa olemattomiin. Jeremiah rupesi kuivaamaan itseään nyt kun hänen ei tarvinnut peitellä enää mitään ja mietti Anaclaudian sanoja. Hän ei ollut aivan varma halusiko nähdä Dezin kidutettuna. Tavallaan ajatus siitä, mitä kaikkea tuo joutui nyt mahdollisesti kokemaan, tuntui aiempaa tyydyttävämmältä.
Jeremiah ravisteli kuitenkin päätään ja työnsi ajatukset pois mielestään. Hän halusi kuitenkin keskustella Anaclaudian kanssa eräästä muusta asiasta ennen kuin tekisi sen suhteen päätöksiä. Itseasiassa hän halusi puhua tämän asian halki ennen kuin tekisi yhtään minkäälaisia päätöksiä, yhtään minkään suhteen. Anaclaudia oli puhunut, että hänkin lähtisi Losiin, mutta Jeremiah halusi saada varmuuden asioihin enenn kuin rupeaisi pohtimaan asiaa tarkemmin. Maisemanvaihdos tekisi varmaan hyvää kaiken tämän jälkeen, mutta oli niitä kaupunkeja muitakin.
”Anaclaudia”, Jeremiah sanoi kiinnittääkseen naisen huomion, samalla kun kuivasi jalkojaan. ”Kuten sanoin aiemmin, haluaisin puhua sinun kanssasi. Eilen et vielä osannut antaa varmaa vastausta tai et halunnut antaa, en osaa sanoa kumpaa se oli. Oletko sinä raskaana?”

Miellyttävä reaktio. Dez tuntui vaikertavan kuin janoon kuoleva aavikolla. Mielenkiintoista. He voisivat kiduttaa tuota myös nälällä, antaa vain pisaran kerrallaan, katsoa kuinka se haihtuisi melkein olemattomiin toisen kielellä ja kuinka tuo anelisi lisää. Chronos kuulisi mielellään Dezin anelevan.  Chronos rullasi tuolillaan taaemmaksi kahvikuppinsa luokse ja nosti sen lattialta siemaistakseen kuumaa nestettä kurkustaan alas. Hän näytti mietiskelevän tätä vaihtoehtoa.
"Lugos, kerrohan mielipiteesi tilanteesta, miten haluaisit menetellä?", Oli tärkeää Lugosin oppimisen kannalta kysellä ja korjata mahdollisia virheitä. Samalla hän myös voisi saada uusia ideoita itse.  Hän oli ehkä hieman rutiineihinsa jämähtänyt, joten Lugosin kaltainen nuori oli hyvää vaihtelua tylsään arkeen. Ainakin pojalla oli lennokkaita ajatuksia.

Anaclaudia siirtää huomionsa nyt kokonaan Jeremiahiin tuon esittäessä kysymyksensä. "En voi olla täydellisen varma vielä muutamaan viikkoon, mutta uskon 90% varmuudella olevani. Tunnistan oireet.", Ana toteaa eikä selkeästi halua mennä sen suuremmin yksityiskohtiin. Hän istuu tuolille ja pitää yhä katseensa Jeremiahissa, odottaen lisäkysymyksiä. Kai he sitten puisivat asiat läpi nyt, vaikka hän olisikin mielummin lähtenyt seuraamaan Dezin kudutusta, mitä Jeremiah ei mitä ilmeisimmin tahtonut tehdä.

Lugos vilkaisi Chronosia ja sitten Deziä. Hän katseli tuolilla makaavaa miestä ja nojasi takanaan olevaan työtasoon. Deziin ei fyysinen kidutus tuntunut tepsivän, joten hänen mittapuullaan se oli poissa laskuista. Miestä riivaava nälkä sitä vastoin kannatti ottaa huomioon.
”Jos minä saisin päättää, antaisin tyypin kärvistellä hetken aikaa nälässään ja kuluttaa elinvoimaansa vammojensa parantamiseen. Käyhän noiden luumurtumien korjautuminenkin eräänlaisesta kidutuksesta”, Lugos aloitti mietteidensä sanallisen selvittämisen. ”Sen jälkeen ryhtyisin tiputtamaan häneen hitaasti plasmaa, jossa on mukana x768:aa sellaiset kolmekymmentä milliä. Tyyppi ei saisi ravitsemuksesta tavanomaista nautintoa ja voisimme pitää tasaisella tiputuksella hänet pidempään kevyessä hallusinaation tilassa vaarantamatta hänen henkeään. Tutkimusten mukaan pidempään kestävät painajaiset ovat piinallisempia kuin kertaläjäykset. Lisäksi kaveri olisi siinä vaiheessa niin heikossa kunnossa, että kevytkin annostus voisi pitää häntä napakasti otteessa.”

Joshua kuunteli Lugosin puhetta kiinnostuneena. Kaverihan oli päästään yllättävän terävä, vaikka oli vain kiduttajan apupoika.
”Lisäksi nälkää voidaan kiihottaa entisestään erilaisilla ärsykkeillä”, Lugos lisäsi vielä nopeasti puheensa päätteeksi.

Jeremiah nyökkäsi. Hän oli jo vähällä kysyä, mistä Anaclaudia tunnisti oireet, mutta ei ollut vähääkään hänen asiansa. Vaikka hän olikin tämän lapsen isä.
Jeremiahia harmitti hieman, että hän pakotti naisen puhumaan tästä nyt, kun tuo ei selvästikkään halunnut. Toisaalta hänestä tuntui siltä ettei nainen avaisi asiasta suutaan oma-aloitteisesti ilman pikku pakkoa. Sen verran tehokkaasti tuo oli aihetta viimeisempienn tuntien aikana vältellyt. Mikä oli toisaalta täydellisen epäreilua. Jeremiah halusi tietää asioista, ennen kuin rupeaisi tekemään raskauttavia päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen.
”Mitä aiot tehdä asian suhteen?” Jeremiah kysyi. Jos Anaclaudia olisi päättänyt hankkiutua lapsesta jotenkin eroon, hänen ei kannattaisi lähteä naisen mukana Losiin. Vaikka hänen alakertansa olikin ehdottomasti kyseisen muuton kannalla, koska Analaudia vaikutti hänen libidoonsa kuin sähkösokki pelkällä olemuksellaan. Siltä ei tosin kysytty tällä kertaa. ”Ja tai toivotko minun tekevän asian eteen jotain?”
Jos Anaclaudia päättäisi pitää lapsen, mutta ei halunnut ottaa Jeremiahi mukaan tuon elämään, hän olisi valmis taistelemaan asian puolesta. Olisi kuitenkin reilua tietää saman tien, pitikö hänen ruveta taistelemaan oikeuksistaan omaa lastaan kohtaan.

"Tunnutte lukevan jälleen kerran ajatuksiani, Lugos.", Chronos myöntäilee siemaillessaan kahviaan. Kitkerä kahvi suorastaan herätti hänen makunystyränsä eloon, ja kofeiini tuntui herättävän hänen päätään. Tästä syystä hän oli ottanut Lugosin apupojakseen. Poika oli terävä päästään ja ajatteli pitkälti samoilla linjoilla kuin hän. Ainakin mitä kidutukseen tuli. Lisäksi nuorella oli tuoreita ideoita aina välillä, jotka olivat toteuttamiskelpoisia.
"Teemme kuten ehdotit. Minun tarvitseekin lepuuttaa vanhoja käsiäni.", Chronos toteaa aivan kuin vanha mies, jollaiseksi hän itsensä tunsi. Oli hyvä antaa Lugosin tehdä välillä itse, leikkiä täysvaltaista lääkäriä. Eihän tuo muuten koskaan oppisi. Ja pienet virheet vain kasvattivat luonnetta, niin pitkään kun niistä ei aiheutunut suurta vahinkoa, kuten tässä tapauksessa asiakkaan kuolema.

"Minä aion pitää lapsen, enkä odota sinulta asian suhteen mitään. Tämä ei ollut kummankaan suunnitelmissa, eikä minulla ole aikomustakaan vaatia sinua osallistumaan lapsen elämään. Kasvatan hänestä parhaani mukaan hienon ja ystävällisen vampyyrin, ja tulevan johtajan.", Ajatus lämmitti hieman mieltä ja sai raivon laantumaan hieman, raivon joka iski kipinää aina kun pelkkä ajatus Dezistä ilmaantui hänen mieleensä. Ana oli sen verran vanhoollinen, että pystyi hyvinkin kuvittelemaan luovuttavansa johtajuutensa vain omalle jälkeläiselleen. Ja jos hänelle ei sellaista suotu, jos hänen onnensa olisi tälläkin kertaa häntä vastaan, hän valitsisi seuraajansa itse. Hän ei aikoisi antaa kaiken rakentamansa valua hukkaan ihan kenen tahansa käsissä.
"Mitä aiot tehdä? Sinun ei tarvitse muuttaa Losiin, sinulla ei ole velvoitteita lasta kohtaan jollet itse asia. Valinta on täysin sinun. Mutta vaikka päättäisitkin kuulua lapsen elämään, en voi luvata sinulle mitään idyllistä perhe-elämää.", Oli kivuliasta edes ajatella pariutuvansa jälleen jonkun kanssa. Menettämisen tuska oli liikaa, eikä Ana tahtonut kokea sitä uudestaan.

Lugosin naama levähti oitis ratkiriemukkaaseen hymyyn, kun hänen ehdotuksensa meni läpi. Se ei ollut tavatonta, eikä täysin harvinaistakaan, mutta sitä sattui kuitenkin riittävän harvoin, jotta hän osasi iloita tästä.
”Pistän tiputusvälineet valmiiksi niin, että voimme aloittaa heti kun hän on kärvistellyt riittävästi”, Lugos totesi ryhtyen tuumasta toimeen.

Jeremiah oli huokaista helpotuksesta, kun Anaclaudia kertoi pitävänsä lapsen. Hän ei ollut missään vaiheessa toivonut, että lapsesta hankkiuduttaisiin eroon jollain tapaa. Tapaus oli ollut yllätys ja eikä Jeremiah ollut osannut reagoida siihen mitenkään päin oikein tai hienotunteisesti, mutta ei se tarkoittanut sitä, että hän olisi halunnut lakaista asian maton alle.
Kun Anaclaudia antoi hänelle vapaat kädet sen suhteen mitä hän voisi itse tehdä, hän meinasi itkeä ilosta.
Ei hän olettanutkaan, että Anaclaudian kaltainen nainen rupeaisi perustamaan hänen kanssaan mitään pikku perhettä. Eikä se näin ollen haitannut häntä. Mutta hän halusi olla osa oman lapsensa elämää.
Jeremiah jatkoi kuivausoperaatiota, jonka hän oli tyystin unohtanut jännittäessään naisen vastausta heidän lapsensa tulevaisuudesta. Seuraavaksi hänen täytyisi pukea. Hänellä ei ollut mukanaan muita vaatteita kuin ne, jotka hänellä oli aiemmin ollut päällä, jote hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Vaikka kangaspalat aiheuttivatkin hänessä kylmiä väristyksiä.

”No, voimmehan me olla yhdessä hyviä vanhempia vaikka emme rupeaisikaan varsinaisesti mitään kotia leikkimään”, Jeremiah totesi vetäessään farkkuja jalkaansa. Bokserit hän päätti tällä kertaa jättää ja polttaa kun saisi siihen tilaisuuden. ”Minä haluan olla mukana muksun elämässä alusta loppuun, jos se vain mitenkään on mahdollista. Ja jollet ole valmis hirttämään minua tästä hyvästä suolistostani kattoon kiikkumaan, haluaisin olla myös sinun tukenasi ja apunasi niin kauan kuin olet raskaana ja vielä sen jälkeenkin. Vaikka minusta ei sinulle vaimoa tulisikaan.”

"Oliko meillä vielä paljonkin niitä veripusseja? Voisin itse nauttia hieman apetta tässä odotellessamme.", Chronos totesi ja venytteli käsiään päänsä päällä, nousen sitten tuoliltaan. Hän asetti kuolleen miehen veren takaisin työpöydälle, ja siirtyi sitten kahvikuppinsa kanssa etsimään sitä oikeaa kylmälaukkua.
"Minun täytyy hommata sihteeri.. Kukahan niistä Nykin ylimääräisistä olisi vapaana..", Chronos mumisi itsekseen löydettyään pussin verta itselleen. Hän ei ollut tottunut siihen, että joku tekisi kaiken hänen puolestaan, mutta se voisi olla mukavaa vaihtelua, varsinkin nyt kun hänellä tuntui olevan kädet täynnä töitä.

Anaclaudia ei voinut olla nauramatta Jeremiahin sanoille vaimona olosta. Nainen taipui melkein kaksoin kerroin nauraessaan niin reippaasti että tunsi kyyneleet silmäkulmissaan. Asetelma oli juuri liian osuva, jotta Ana olisi voinut olla nauramatta. Heidän asetelmassaan Jeremiah tosiaan tuntui välillä siltä naisellisemmalta, vaikka moisesta ei näkynyt jälkeäkään kun siirryttiin makuuhuoneen puolelle.
Saatuaan naurunsa taltutettua, Ana pyyhki silmiään ja nosti katseensa taas Jeremiahiin. "Ihan kuinka vain haluat. Minä en kiellä sinulta mitään muuta kuin ylimääräisen hössöttämisen. Jos kysyt useammin kuin kerran päivässä vointiani, minä lyön sinulta tajun kankaalle.", Ana virnisti. Hänen tuulensa oli parantunut kerta heitolla. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä että hän olisi unohtanut mitä päivän aikana oli tapahtunut.

Lugos otti parhaillaan ruiskuun hallusinaatios seerumia kun Chronos siirtyi tutkailemaan heidän kylmälaukkujaan. ”Keskimmäinen pino. Kolmas rivi”, hän ohjeisti pomoaan pussitetun veren jäljille, siirtäessään keskittymisensä takaisin kädessään olevaan ruiskuun, neulaan ja seerumipulloon.
Samalla hän vilkuili heidän uhrinsa suuntaan, joka vaikersi entistä enemmän. Ilmeisesti jatkuva puhe heidän elintoimintojaan ylläpitävästä plasmasta, ei ollut omiaan helpottamaan tuon oloa.
”Ottaako herra yhden-miehen-yleisökin pussillisen?” Lugos kysyi ja hymyili kun mies tuolissa päästi uuden vaikerruksen.
”Kiitos mielelläni”, Joshua sanoi ja lähti astellemaan lähemmäs heitä.
”Jos viitsitte, ruokailkaa mahdollisimman lähellä kunniavierastamme”, Lugos sanoi laskiessaan seerumiruiskun pöydälle odottamaan käyttöään.

Jeremiah katsoi Anaclaudian naurua, eikä voinut olla itsekkään hymyilemättä, pukiessaan paitaa pälleen. Kun nauru vihdoin herkesi, hän oli saanut vaatteet kunnolla päälleen ja kiskoi tuolilla istuen kenkiä jalkaansa.
”Entä jos kysyn vauvan vointia erikseen. Mukiloitko minut silloinkin?” Jeremiahin oli pakko kysyä, vaikka uskoikin saavansa nyrkistä seuraavan viiden sekunnin sisään.

Hän suoristautui seisomaan ja venytteli ruumistaan, joka tuntui olevan jumissa hieman samaan tapaan, kuin hän olisi nukkunut monta kuukautta putkeen.
Hän aikoi esittää seuraavaksi ehdotuksen, joka oli pälkähtänyt hänen mieleensä jossain vaiheessa Tedin luolassa istuessaan. Hän ei tiennyt lainkaan miten nainen suhtautuisi asiaan. ”Lisäksi haluaisin kokeilla Lokin kanssa, pystynkö pitämään hänet kurissa. Sinulla olisi yksi huolen- ja stressinaihe vähemmän, jos minä pärjään Lokin kanssa. Mutta saisit silti pitää hänet lähellä.”
Jeremiah jätti sanomatta, että oli kuullut stressin tekevän pahaa myös vauvalle.

"Kas niimpä onkin.", Chronos totesi löydettyään Lugosin neuvoilla oikean kylmälaukun, ja otti esiin itselleen pussillisen, sekä Joshualle, ja sulki kylmälaukun tiiviisti. Hyödytti omistaa paljon rahaa ja resursseja, sekä palveluksia oikeilta henkilöiltä. Sillähän ei tietenkään ollut mitään merkitystä, että Chronosilla oli myös jonkinsorttinen maine alamaailmassa. 
"Lugos, onko meillä vielä niitä tikkareita?", Yksi Chronosin paheista oli tikkareiden pyörittely suussaan töitä tehdessään. Se auttoi kummasti keskittymään, ja mies uskotteli itselleen että tarvitsi myös niiden sisältämää sokeria pitääkseen aivonsa virkeinä ja työkuntoisina. Vampyyreillä oli harvoja tarpeita, mutta tapoja sitten enemmänkin kuin laki salli. Chronos asteli oman pussinsa kanssa pöytätasolle, jolla heidän kahvinkeittimensäkkin sijaitsi, ja tyhjensi punaisen nesteensä mukiin tuikatakseen sen hetkeksi mikroon. Hän ei sietänyt kylmän veren makua, eikä uskonut että kukaan muukaan voisi. Lämmitettyään oman annoksensa, Chronos palasi tuolilleen, mahdollisimman lähelle Deziä, ja otti nautinnollisen kulauksen verestään.

"Saat nyrkistä jokaisesta ylimääräisestä, täysin turhanpäiväisestä kysymyksestä ja hössötyksestä. Minä en voi sietää sellaista.", Ana sanoi jäykästi vaikka naisen jylhiä kasvoja koristikin hymy. Caleb oli ollut hössöttäjä, eikä ollut huolehtinut tarpeeksi itsestään. Siksi tuo oli saanut surmansa. Lisäksi Ana ei voinut sietää sitä, että häntä pidettiin heikkona naisena. 
"Niinkö meinaat? Alexander on erittäin ailahtelevainen..", Ana huokaisi ja hymy kuihtui hänen kasvoiltaan. "Jos tosiaan tahdot kokeilla, minun on kerrottava sinulle tarkkaan millaisen hirviön kanssa olet tekemisissä, ja sen jälkeen voit miettiä asiaa uudestaan. Haluatko todella kuulla?", Ei olisi lainkaan kaunista kerrottavaa, mitä kaikkea blondi kykeni tekemään hymy kasvoillaan. Jeremiah ei ollut nähnyt sekopään todellisesta luonnosta kuin pintasilauksen, ja saatuaan tietää totuuden tuo varmasti harkitsisi kahdestii ennenkuin tekisi moista ehdotusta uudelleen.

Dez alkoi liikahdella levottomasti kun haistoi veren tuoksun ilmassa. Pussitettua tai ei, se sai hänen torahampaansa pitenemään entisestään ja tuntumaan siltä kuin ne pullahtaisivat kohta ulos ikenistä.

Lugos pyöräytti silmiään kun Chronos laittoi veripusseja sisältävän kylmälaukun takaisin paikoilleen. Tuolle ei tullut mieleen, että hän oli ehtinyt ottaa esiin vain tippaletku, telineen ja itse kanyylin. Hän ei ollut ehtinyt edes kävelemään veripussien luokse vielä, kun suunnitelmia oli jo muutettu. Nyt hän marssi lähes Chronosin jalajäljissä ottamaan kylmälaukusta tarvitsemansa, jupisten jotain sokeista lääkäreistä.
Samalla hän kaivoi sieltä pussin myös itselleen. Toisin kuin Chronos ja Joshua, joka lämmitti parhaillaan omaa annostaan, hän repäisi auki toisen niistä suuaukoista, joihin letku yleensä kiinnitettiin ja nosti pussin huulilleen ja puri hampaansa kiinni siihen. Näin hökötys roikkui hänen suustaan ja hän saattoi imeä siitä ravintoa itselleen lopettamatta hetkeksikään työtään.

Jeremiah siristi silmiään aavistuksen Anaclaudian vastatessa hänelle. Hän jätti toistaiseksi kokonaan pois Lokia koskevan osan ja keskittyi siihen mitä nainen oli aikaisemmin sanonut. Ensimmäistä kertaa hänelle tuli mieleen niinkin absurdi ajatus siitä, että nainen oli epävarma itsestään. Ei sellaisella tavalla kuin monet muut. Anaclaudia tuntui kuitenkin ajattelevan huolenpidosta kuin se olisi leima heikkoudesta.
Jeremiah asteli naisen eteen. Hän halusi selvittää tämän. ”Unohdetaan Loki hetkeksi. Miksi et suostunut ottamaan minulta verta aikaisemmin, vaikka olit pyörtymäisilläsi nälästä?”

Oli mielenkiintoista katsella asiakkaan reaktiota nälästä, kun itse sai tyynnyttää sen pienimmänkin kutinan näin helposti. Chronos painoi mieleensä pienimmätkin reaktiot hyvillään ja siemaisee uudemman kerran mukistaan. Pian he pääsisivät iskemään tuohon lisää hänen kehittelemäänsä seerumia, ja toivon mukaan katselemaan pidempääkin näytöstä. Hän näyttäisi mielellään työnsä tulokset pomolleen, jos neiti sattuisi saapumaan sopivaan aikaan. Hän ei tietenkään viestittäisi tästä Anaclaudialle pyytääkseen naista paikalle, korkeintaan raportoisi jälkeen päin. 

Ana yllättyi kysymystä ja katsoi Jeremiahia silmät suurina. Niin, tosiaan. Hän oli viimeksi ollut hyvin heikkona nälästä, niin heikko että oli hädintuskin kyennyt lähtemään metsälle, ja hän oli kieltäytynyt ottamaan apua vastaan Jeremiahilta. Jeremiah oli kuitenkin hänelle vielä tavallaan täysin vieras vampyyri. Se, että he olivat naineet kerran, ei tarkoittanut vielä mitään. Ei myöskään se että tuo kyseinen kerta oli ilmeisesti onnistunut poikimaan heille lapsen.
"Mitä merkitystä sillä on?", Ana kysyi kääntäen katseensa sivuun. Hän ei halunnut juurikaan puhua asiasta. 
"Minä en tarvinnut apua, pärjäsin mainiosti itsekkin."

Dezin silmät olivat sulkeutuneet jo jonkin aikaa sitten. Nyt mies vain aukoi suutaan, kuin olisi hamunnut suonta huulilleen.

Lugos roikutti ededelleen veripussia hampaissaan letkuttaessaan verta. Kun heidän asiakkaalleen tarkoitettu pussi roikkui nätisti omalla paikallaan, hän nappasi ruiskun käsiinsä, lisätäkseen aineen plasman sekaan yhdestä sisääntuloaukosta. Nyt kaikki oli valmista tältä osalta. Hänen pitäisi vielä laittaa kanyyli paikoilleen miehen käsivarteen, kun aika olisi riittävän kypsä.

Jeremiah katseli miten Anaclaudia vältteli hänen katsettaan. Juuri nyt tuo vaikutti tavattoman hauraalta ja haavoittuvalta. Se ei tietenkään tarkoittanut tämän naisen kohdalla sitä, etteikö tuo olisi pystynyt laittamaan häntä halutessaan niin tiukkaan nippuun, että hänellä kestäisi vapautumisessa viikko. Jeremiah halusi Anaclaudian ymmärtävän ettei hän epäillyt naisesta mitään muuta, edes silloin kun tuo oli haavoittuvaisimmillaan.
”Minusta alkaa tuntua siltä, että kieltäydyit siitä koska et halunnut minun pitävän sinua millään muotona itseäni heikompana. Etenkin sen takia, että olen sinua nuorempi. Et halunnut joutua nuoremman auttamaksi, koska se saattaisi näyttää heikkoudenosoitukselta myös muiden silmissä.” Jeremiah puhui siitä huolimatta, että tiesi leikkivänsä tulella. ”Haluan sinun tajuavan, että minä en pidä sinua missään tilanteessa heikkona tai avuttomana. Lisäksi, halusin ottaa tämän puheeksi sen vuoksi, että tulevina kuukausina joudumme todennäköisesti painimaan näiden asioiden kanssa. Minä nimittäin tulen taatusti tarjoamaan apuani silloin kun sinä et sitä usko kaipaavasi, koska haluan vain parasta sinulle ja vauvalle. Eikä tämä tarkoita vieläkään sitä, että heittäytyisin kohta polvilleni ja kosisin sinua. Sinä et ole heikko, vaikka ottaisit joskus apua vastaan.”

Chronos siemaili kaikessa rauhassaan verta mukistaan ja katseli kuinka Lugos työskenteli. Olipahan pojan vuoro tehdä välillä, olihan tuo vasta joitain tunteja sitten noussutkin ylös, vaikka täällä olisi ollut jo kaksi asiakasta odottamassa. Heillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire, joten Chronos saattoi rauhassa istuskella mukavassa asennossa ja tarkkailla sekä Deziä että Lugosia. Pian koittaisi aika antaa miehelle makoisia unia. Toivottavasti tuo näkisi oikein miellyttäviä unia raiskaamastaan veljestä.

Anan silmät löivät tulta ja tappuraa Jeremiahin puhuessa. Hän inhosi totaalisesti sitä kun jotkut näkivät hänen lävitseen noinkin selkeästi.  Caleb oli ollut samanlainen, tuo oli nähnyt aina hänen valheidensa läpi ja hänen kuorensa läpi, ja se oli ollut yksi syistä miksi hän oli mieheen rakastunutkin. Hän kiitti kaikkein pyhintä Äitiä siitä, ettei ollut ehtinyt leimaantumaan.
"Minä en ole heikko, enkä minä myöskään pelkää näyttäväni siltä.", Ana toteaa lyhyesti ja katseli kohti verhon peittämää ikkunaa. Miksi ihmeessä Jeremiah vaati puhua asioista, jotka eivät tuolle kuuluneet?
"Minä tiedän milloin tarvitsen apua ja milloin en, ja viime kertainen ei ollut sellainen kerta jolloin olisin kaivannut apua. Ymmärrät kyllä varmasti, että minä olen jengin johtaja, ja minun täytyy pitää huolta monista asioista. Minulla ei ole varaa näyttää heikolta, varsinkaan nyt kun koko paikka on kaaoksessa ja sotkussa.", Ana tiesi toistavansa itseään, sekä puhuvansa omien sanojensa kanssa ristiin, mutta hänen suunsa ei suostunut muodostamaan niitä sanoja jotka hän olisi oikeasti halunnut sanoa.