Uudelleen järjestelty kaaos

Jeremiah hämmentyi aavistuksen hymystä, jonka saattoi luokitella edes etäisesti lempeäksi. Hän kuitenkin hätkähti ja jäykistyi, kun Loki vakavoittui hänen vastauksensa saatuaan. Miehen kumartuessa hänen puoleensa, hän olisi perääntynyt, jos seinä ei olisi estänyt hänen kulkuaan.
Hän kauhistui Lokin sanoja. Mies kuulosti siltä kuin olisi valmis tappamaan Dezin, jos Jeremiah edes viittaisi kaipaavansa apua. Asian tiedostaminen oli sama, kuin olisi joku olisi kaatanut hänen niskaansa ämpärillisen jääkuutioita.
Se mitä hän ja Dez tekivät oli väärin, mutta ei hän veljeään hengiltä halunnut. Dez oli sentään hänen isoveljensä, joka oli pitänyt hänestä huolta silloin kun oli tarvinnut. Ei kaikki aina ollut tällaista.
”En minä tarvitse apua. Pärjään itsekin”, Jeremiah sanoi yrittäen saada äänensä vakaaksi järkytyksensä jäljiltä.

Dez saapui takaisin rakennukseen, josta oli jonkin aikaa sitten lähtenyt Alexander mukanaan. Hän halusi siitä pikku blondista eroon, mutta ei missään nimessä tulisi väittämään Anaclaudialle ettei olisi pärjännyt miehen kanssa. Siihen hänen ylepeytensä ei taipuisi. Nainen saisi otta pentunsa itse takaisin. Hän ei ryhtyisi anelemaan.
Dez yllättyi nähdessään, että paikalla oli puolen tusinan verran muitakin. Hän tunnisti heistä jokaisen. Kaikki olivat hyviä tappelemaan ja heillä juoksi järki päässä. Kaikki odottelivat pienenä ryhmänä Ziran ovensuun ulkopuolella. Dez päätti jäädä myös ulkopuolelle, sillä kuuli puhetta Ziran huoneesta.

Loki laskee katseensa takaisin Jeremiahin suuntaan ja kohottaa hämmentyneenä kulmiaan. Ei tarvinnut apua? Mutta pätkähän oli järjettömän pieni ja ruipelo, eikä tuo viimeksi ollut meinannut saada junttia irti itsestään melkein millään. Loki ei osannut kuvitellakkaan ettei toinen suostuisi ottamaan hänen apuaan vastaan. Tämä sai Lokin kurtistamaan kulmiaan kuin hän olisi miettinyt ankarastikkin. Miksei pätkä tahtonut hänen apuaan? Hän oli kuvitellut toisen suostuvan automaattisesti ja ehkäpä jopa pyytävän heti häntä tekemään selvää siitä idiootista. Mutta hänen apunsa kuitenkin torjuttiin. Tämäkin oli jollain tasolla uutta. Blondi ei useasti vaivautunut yrittämään olla ystävällinen, mutta nyt kerrankin kun oli, se torjuttiin. Se suututti.

Blondi siirtää tuiman, vihastuneen katseensa takaisin Jeremiahin suuntaan ja kallistaa päätään.
"Et tarvitse?", Hän ei tiedä pystyykö pitämään itsensä rauhallisena kovinkaan kauaa. Hän ei ollut tottunut tälläiseen. Yleensä hän sai mitä halusi - vaikka väkisin. Hän osoitti kynsillään itseään.
"Mä oon vahva ja iso, mä voin huolehtia pätkästä ja pitää huolen ettei se idiootti kiusaa sua.", Hän yrittää vielä kerran tarjota apuaan, muotoillen sanansa tökerösti. Loki ei ollut tottunut juurikaan ilmaisemaan itseään sanoin.

Jeremiah hätkähti ja perääntyi nyt kiinni seinään nähdessään blondin hurjan ilmeen. Hänen mielessään kävi, että hän voisi huutaa Adille ja Mary-Elizabethille, jotta nuo tulisivat apuun. Loki saattaisi tosin siinä vaiheessa kertoa heille mitä hänen ja Dezin välillä tapahtui. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä ja toistaiseksi, mies ei käyttäytynyt häntä kohtaan uhkaavasti. Ennemminkin Deziä.
”Kuule. Dez on mun veli. Uskon pärjääväni sen kanssa, mutta jos joskus tarvitsen apua lupaan pyytä sitä ensimmäiseksi sulta. Käykö?” Jeremiah yritti sovitellen.

Lokin ilme tuntuu sulavan muutamalla asteella Jeremiahin luvatessa pyytää apua. Hän ei kuitenkaan aivan luottanut pätkän sanoihin, sillä tuo vaikutti liian hätäiseltä sanojensa kanssa. Hän kallistaa päätään ja kohottaa käden leukansa alle kuin miettiäkseen jälleen. Hän kääntyy osittain sivuun ja liikuttelee huuliaan kuin puhuisi itsekseen.
"Hmm.. pitää kysyä Analta neuvoa..Ana tietää mitä tehdä.. Ana kertoo mikä on oikein..", Blondi mutisee lähes kuulumattomalla äänellä, mutta tarpeeksi kovaa jotta Jeremiah saattoi kuulla hänen sanansa.
Sivusilmästään hän tarkkailee ruipelon reaktiota. Miten tuo ragoisi siihen, että joku muukin saisi teitää? Lokilla ei ollut vielä toistaiseksi ainakaan aikomusta juosta emäntänsä luokse pyytämään neuvoja, mutta ehkä hänen täytyisi jossain vaiheessa.

Jeremiah rentoutui aavistuksen kun Lokin koko huomio ei ollut hänessä. Hän irrottautui aavistuksen seinästä ja otti yhden askeleen sivulle, saadakseen hieman etäisyyttä heidän välilleen.
Helvetti, mihin mielipuoleen hän oli onnistunut sotkeutumaan? Loki ei vaikuttanut siltä, että tuohon tehoaisi missään mielessä terveen järjen puhuminen. Nyrkit saattaisivat toimia, mutta Jeremiahilla ei ollut käsitystä siitä minkä ikäinen blondi oli. Varsinkin kun vampyyreiden ikää ei voi tuosta noin vain arvioida ulkonäön perusteella. Hän saattaisi huonoimmassa tapauksessa hävitä tappelun.

Jeremiah kuunteli hämmentyneenä Lokin yksinpuhelua. Kuka helvetti oli Ana? Hän tunsi kyllä jengistä yhden Anan. Hän ei ollut kuitenkaan aiemmin nähnyt Lokia missään Chaosin alueella, saati sitten kyseisen punapään seurassa.
Naisen henkilöllisyydellä ei ole väliä. Hänen pitäisi selvittää tämä sotku.
”Haluatko vastineeksi jotain, jos et kerro mitä tuolla tapahtui aiemmin?” Jeremiah kysyi. Tämä ei voinut olla tässä. Blondi halusi taatusti jotain vastineeksi vaikenemisestaan. Eikä Jeremiah olisi kestänyt sitä, että Jo saisi kuulla. Jo ei varmasti katsoisi häneen enää kertaakaan sen jälkeen.

Se tepsi. Lokilla oli täysi työ pitää ilmeensä mahdollisimma ilmeettömänä Jeremiahin tehdessä itselleen ehdotuksen, jota parempaa hän ei voisi tehdä.
"Vastineeksi? Ai se on salaisuuuus!", Loki näytti suorastaan innostuvan tiedosta että tiesi jotain mitä muut eivät saisi tietää. Ehdotus kuitenkin oli herkullinen, mutta hän ei voisi sanoa heti haluavansa toisesta itselleen lemmikkiä. Jostain kumman syystä kaikki tuntuivat pistävän sille idealle vastaan.

"En mä tiiä.. Ana ei tykkää salaisuuksista.. Ana sanoo aina etten oo hyvä pitämään niitä..", Loki näyttää pohtivan asiaa tarkkaa, mutta näyttää lopulta tekevän päätöksen.
"Okkei! Pätkä rupee mun kaveriks, sit mä oon hiljaa.", Hän kääntyy hymy kasvoillaan Jeremiahia kohden ja ojentaa tuolle kättään sopimuksen merkiksi. Hänen kaverinaan olo meinaisi kuitenkin hieman muuta kuin standardi ystävyys..

Jeremiah kirosi. Hän katseli blondin ilmettä ja arveli antaneensa tuolle käteen juuri ne kortit mitä tyyppi kaipasikin. Hän oli paljastanut itsensä. Käytännössä katsoen hän oli antanut Lokille sanat suuhun ja tehnyt sopimuksen miehen puolesta. Nyt hän ei enää voinut huutaa apua, vaan hänen täytyi suostua ehdotukseen. Jestas, että hän oli yksi idiootti. Tosin, siitä huolimatta Loki olisi saattanut kertoa näkemästään jollekkin ihan vahingossa. Jeremiah ei tiennyt kumpi oli pahempi vaihtoehto. Hän tunsi olevansa vyötäröään myöten ongelmissa.
Hän oli tehnyt itselleen toisen vankilan, veljensä häkin rinnalle.

Lokin vastaus tuli kuin puun takaa ja sai Jeremiahin entistä varomaisemmaksi. Kaveriksi ryhtyminen blondille ei kuulostanut mitenkään fiksulta ratkaisulta. Mutta eipä hänellä tainnut olla muuta vaihtoehtoa. Hän halusi kuitenkin tietää mitä mies tarkoitti kaverilla. Tuo ei vaikuttanut siltä, että kaipasi normaalia kaljoittelua jätkien kesken. Ainakin hän voisi valmistautua tulevaan henkisesti.
”Mitä tarkoitat kaverilla?” hän kysyi ristien kätensä rinnalleen.

Loki hämmentyy kysymystä ja kallistaa päätään kun Jeremiah ei tartukkaan heti hänen käteensä. Hän näyttää loukkaantuvan laskiessaan kätensä alas ja katsoo kuin murjottaen lattiaa heidän vieressään.
"Nokun.. mulla ei oo kavereita ni en tiiä.", Loki mumisee kuin häveten tätä tunnustusta.
"Ana on pomo ja keksii mulle aina kaikkee tyhmää hommaa. Ja suuttuu jos teen jotain väärin. Se ei ees haluu mua takas Losiin.", Blondi ei suinkaan myöntänyt tehneensä pahojaan, hän vain oli kuunnellut Anan räyhäämistä tarpeeksi kauan tietääkseen mitä normaalit pitivät vääränä. Hän saattoi olla hullu ja hieman tyhmä, muttei sentään täysi idiootti. Se teki blondista tavallaan pelottavamman. Hän tiedosti ettei ollut normaali, muttei välittänyt.

Jeremiah katseli epäilevänä toista vampyyria ja epäili tuon näyttelevän. Loki oli johdattanut hänet harhaan jo kerran tämän keskustelun aikana, joten hän ei voinut olla olettamatta ettei tuo tekisi sitä toistekin. Hän mulkoili miestä kurtistuneiden kulmiensa alta miettien mihin uskoisi. Jeremiah tiesi, että hänen halunsa uskoa kaikista hyvää oli hänen ehdoton heikkoutensa. Varsinkin kun eli Caosin vampyyreiden keskuudessa, jotka olivat luonnostaan epäileviä ja tavoittelivat hyvin usein omaa etuaan. Mutta ei hänkään idiootti ollut. Toisessa tilanteessa hän olisi kieltäytynyt Lokin ehdotuksesta.
Nyt hänellä ei ollut vaihtoehtoja moiseen. Kukaan ei saanut tietää kuinka pitkälle Dezin suojelunhalu todellisuudessa ulottui. Jeremiah jaksoi edelleen haaveilla, että jossain vaiheessa Jo huomaisi hänet ja kiinnostuisi.
Jeremiah ojensi oman kätensä Lokia kohden ja yritti olla ajattelematta kuinka tyhmä idea se lopulta oli. Hän voisi saada näin aikaa itselleen miettiä miten muuten tilanteesta voisi pelastua.
"Okei."

Lokin ilme kirkastuu monella asteella kun huomaa itseään kohti ojennetun käden ja kuullessaan Jeremiahin suostuvan. Hän tarttuu pätkän käteen omalla, isommalla kourallaan, eikä miehen tarvi edes varoa metallisia kynsiään, sillä ne ovat jo oikeastaan enemmänkin osa blondia, joten ne kulkivat käden mukana kuin tämän omat kynnet eivätkä vahingoittaisi Jeremiahia.
"Kivaa.", Loki toteaa virnistellen. "Mun täytyy kertoa Analle että sain kaverin.", Loki kääntyy jo lähteäkseen kertoakseen Analle iloiset uutiset kunnes muistaa ettei naista saanut häiritä. Hän tuhahtaa tyytymättömsti mutta kääntyy sitten takaisin pätkää kohden.
"Mitä kaverit tekee, pätkä?"

”Ööööh...” Lokin kysymys tuli täydellisen puskista. Okei, olisi voinut kuvitella, vaikka miehellä ei kavereita ollutkaan ollut ennen, että tuo tietäisi edes mitä se tarkoitti. Yleensä kun porukka halusi joitain, heillä olisi edes jonkinlainen käsitys siitä mitä se piti sisällään. Ei periaatteessa ollut mahdollista haluta sellaista asiaa, josta ei tiennyt mitään. Loki taisi olla se poikkeus, joka vahvisti säännön.
Jeremiah laski katseensa miettiväisenä alas käteensä unohtuneeseen olutpulloon. Niin, mitä kaverit yleensä tekivät. Kaverit tekivät yhdessä kaikkea, koska nauttivat toistensa seurasta. Senhän takia oltiin kavereita, koska pidettiin toisesta. Jeremiah ei uskonut enää, että hänen ja Lokin välille voisi keheytyä sellaista ystävyyttä tällaiselta pohjalta.
”Kaverit... Viettävät aikaa yhdessä. Koska pitävät toisistaan. He tekevät kaikenlaista”, Jeremiah kertoi johtopäätöksensä epävarmana. Hän ei nimittäin tiennyt mihin tämä tulisi johtamaan. ”Kaverit voivat esiemerkiksi siivota kimpassa varastoa. He auttavat toisiaan.”
Hän heilautti kättään laajassa kaaressa, jotta Loki ymmärtäisi hänen tarkoittaneen juuri sitä mitä he parhaillaan tekivät.

Jeremiah ei voinut olla ajattelematta paskan selityksensä jälkeen blondin toteavan heidän kaveruutensa olevan tässä, koska se kuulosti tylsältä.

”Eiköhän ryhmänjako ollut sitten tässä”, Zira totesi Anaclaudialle, kun viimeinenkin vampyyri oli löytänyt oman paikkansa. ”Eiköhän kutsuta ryhmänjohtajat sisälle ja kerrota heille päätöksistä. Tai siis, minä kerron.”
Zira yritti parhaansa mukaan omaksua johtajan roolia ja olla turvautumatta liikaa Anaclaudian apuun. Vaikka se olikin vaikeaa. Anaclaudia tiesi johtamisesta paljon enemmän kuin hän ja tällaiset asiat tulivat naiselta yhtä luonnollisesti kuin ihmisiltä hengittäminen. Zira tunsi itsensä toivottomaksi tunariksi naiseen verrattuna.
”Tulkaahan sisälle sieltä!” Zira korotti ääntään niin, että vampyyrit hänen ovensa ulkopuolella kuulisivat varmasti.

Dez vaihteli painoa jalalta toiselle, vain koska ei halunnut olla täällä. Hän olisi halunnut olla pitämässä silmällä Alexanderia, joka roikkui hänen pikkuveljensä kannoilla. Sen sijaan hän nökötti täällä ja odotti kun suuret johtajat päättivät asioista.
Kun Zira kutsui heidät sisään, Dez melkein juoksi sisään.

Blondi nyökytteli kiinnostuneena Jeremiahin kertoessa mitä tavalliset kaverit tekivät. Käsite oli jokseenkin tuttu, Loki oli tarkkaillut muita sivusta, mutta hän ei tosiaankaan voinut olla varma. Eihän hän edes tiennyt valehtelisiko ruipelo hänelle. Loki tosin epäili ettei toinen uskaltaisi tehdä sitä, sillä hän voisi aivan koska tahansa käydä kiertämässä koko Chaosin alueen ja kertoa jokaiselle tuon likaisesta pienestä salaisuudesta.
"Kuulostaa kivalta.", Loki toteaa nyökytellen edelleen päätään.
"Ana ei kyllä tuu uskoo tätä.", Hän virnisti pirullisesti. Ana kyllä uskoisi, ja luultavasti huokaisi syvään ja loisi häneen sen tietyn merkitsevän katseen joka uhkasi häntä pysymään poissa pulasta tai muuten sattuisi.
Loki pysyttelisi tiiviisti Jeremiahin vierellä ainakin muutaman päivän, kunnes joko kyllästyisi tähän tai saisi tuolta haluamansa.

"Kyllä, sinä saat kertoa. Minä pysyn kiltisti taka-alalla.", Anaclaudia suo Ziralle hymyn ja astuu askeleen pöydästä taaemmas kuin kiltti sihteerikkö aikanaan. Tälläinen ei ollut lainkaan hänelle ominaista, ja se suorastaan kismitti Anaa jossain määrin. Hän oli tulinen latino joka tiesi oman arvonsa, eikä sallinut muiden kävelevän ylitseen. Ainakaan ilman seuraamuksia. Mutta nyt tilanne oli toinen. Hänen oli nieltävä ylpeytensä, sillä hän oli osasyynä tähän kaaokseen. Hänen olisi pitänyt valvoa Alexanderia paremmin, joten nyt hän vain leikkisi kiltisti tämän leikin loppuun ennenkuin pääsisi kotiin. Oli kyllä tässäkin..

Anaclaudia katsoo silmiään siristäen kohti Deziä, joka lähes juoksee ovista sisään heti luvan saatuaan. Oliko Alexanderin kanssa sattunut jotain? Hän pitää silmänsä miehessä, jotta tuo tietäisi hänen haluavan vaihtaa muutaman sanan tämän jälkeen.

Jeremiah katseli blondin kasvoja, yrittäen samalla tulkita niistä tuon mielenliikkeitä. Niistä oli vaikea sanoa yhtään mitään. Mikä oli sinänsä raivostuttavaa.
Tilanteelle ei tosin juuri nyt voinut mitään. Parempi vain katsoa mihin se lopultakin kehittyisi ja miettiä sitä sitten. Jeremiah oli itse keittänyt oman soppansa ja nyt hän saisi niellä sen kiltisti.
”Mennäänkö muiden luo. Jo kantaa tänne kohta vinon pinon moppeja ja sankoja, joten meidän on jatkettava hommia”, Jeremiah sanoi viittoen Adia ja Mary-Elizabethia kohti. Hän ei halunnut olla enää kahden miehen kanssa. Olisi mukavampaa kun lähellä olisi myös muita.

Jeremiah kääntyi ja lähti astelemaan kahta muuta vampyyria kohti, siemaisten kävellessään olutta. Kylmä juoma solahti hänen kurkustaan alas vaivattomasti. Se sai hänet miettimään, että hänen pitäisi saada ravintoa. Hän ei ollut syönyt vähään aikaan ja pian olo kävisi tukalaksi.

Dez asettui huoneen reunaan, josta hän saattoi tarkastella muita huoneessa olijoita. Hän tunsi heistä jokaisen. Mutta hän ei keksinyt syytä sille, miksi he olivat täällä.
Eikä hän nähnyt vieläkään Reediä. Paikalla olivat vain Zira ja Anaclaudia. Zira näytti siltä kuin olisi jäänyt henkisesti katujyrän alle. Dez ei uskonut, että vampyyri voisi näyttää väsyneeltä, mutta tämä vaalea vampyyri oli väsynyt. Kuoleman väsynyt, jos kyseistä sanontaa pystyi käyttämään heidän lajistaan. Anaclaudia istui nurkassa, kuin olisi halunnut sulautua varjoihin. Mikä vaikutti vähintäänkin oudolta. Nainen ei vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka alistui tuosta noin vain seinäruusuksi.
Dez nyökkäsi Anaclaudian herkeämättömään tuijotukseen. Hän halusi myös jutella Alexanderista.

Zira nousi seisomaan.
”Hyvä nähdä teidät kaikki täällä hengissä ja hyvin voivina.” Zira vei kätensä selän taakse ja seisoi tukevassa haara-asennossa. Hän katsoi vuorollaan jokaista huoneessa olijaa, eikä antanut katseensa harhailla seinille. ”Minun täytyy ensimmäiseksi, ikäväkseni ilmoittaa Reed Riverin kuolleen. Hän sai surmansa evakuoinnin aikana ja olin itse todistamassa tapausta. Olin vähällä kuolla itsekkin.”
Uutinen aiheutti kohahduksen huoneeseen kutsuttujen vampyyreiden keskuudessa. Dez päätyi muiden mukana katselemaan muita hämmentyneenä. Jengi oli siis ilman johtajaa.
”Minä otan Reedin paikan. Tässä ja nyt. Mikä tarkoittaa, että toimintatapoihimme tulee muutoksia, joiden vuoksi olen kutsunut teidät tänne.”

Loki kallistaa hieman päätään ja vilkaisee sitten muihin ja kohauttaa hartioitaan selvän tylsistyneenä. Hän antaa Jeremiahin kävellä muiden luokse ja siirtää katseensa ovea kohti. Hänen oli edelleen nälkä. Kaipa hän hakisi itselleen hupia ja ruokaa, nyt kun se junttikaan ei ollut häntä täällä tapittamassa. Loki ei uskonut että Jeremiah yrittäisi häntä estää. Niimpä blondi sen enempää ajattelematta suuntaa ovelle, mukavin ja laiskoin askelin, peukalot vyölenkeissään. Olisi melkein voinut kuvitella tuon viheltelevän mennessään. Yrittäisi kuka tahansa huudella hänen peräänsä, Loki korkeintaan vilkuttaisi noille hyvästit, vaivautumatta selittelemään menojaan. Silloin kun hänen oli nälkä, hänen olisi syötävä.

New York tosin oli hänelle hieman vieraampi kaupunki. Hän oli kiertänyt maita ja mantuja, muttei useinkaan Nykissä. Eikä blondi vaivautunut kiinnittämään hirveästi huomiota ympäristöönsä liikkuessaan varjoissa. Hän luultavasti eksyisi. Sopivan saaliin löytäminen kuitenkin täytti hänen ajatuksensa.

Hienoa, Dez huomasi hänen tuijotuksensa. Ana ristii kädet rintojensa alle ja odottaa muiden reaktiota Ziran kertoessa Reedin kohtalosta. Jos tuo ei olisi kuollut pommituksen aikaan, hän olisi luultavasti lavastanut Reedin kuoleman kuitenkin. Niin paljon se mulkku oli häntä ärsyttänyt toimillaan. Anaclaudia astuu kuitenkin askeleen lähemmän Ziraa, päättäväisenä ja tuimana, ja katsoo vuoronperään jokaista huoneessa olijaa, ihan siltä varalta että joku keksisi vastustaa Ziran valtaannousua. Tässä oli nyt tehty liikaa töitä, ja jumaliste jos joku uskaltaisi esittää yhdenkin poikkinaisen sanan, Anaclaudia varmistaisi henkilökohtaisesti ettei siitä suusta kuultaisi muuta kuin kuolonkorinaa.

Valeriaa kismitti suunnattomasti. Hänen suunnitelmansa olivat parhaillaan menossa aivan päin mäntyä. Mistä suurin kiitos kuului hänen veljelleen, joka ei yksinkertaisesti osannut pysyä poissa hänen leikkikentältään. Kaikki oli sujunut niin hyvin, kun hän oli kietonut draculaa oman pikkusormensa ympärille. Sitten E oli pamahtanut paikalle sen puoliverisen narttuprinsessan kanssa ja varastanut draculan huomion kokonaan. Nyt Francoise ei muuta tehnytkään kuin hössötti sen kermaperseen ympärillä. Valeria oli jäänyt täysin huomiotta. Hän olisi voinut tanssia miehen edessä ilkosillaan tai pyörittää sellaista hölmöä vannetta jokaisella raajallaan eikä heidän rotunsa jalo johtaja olisi edes vilkaissut häneen päin.
Ja kaikki oli E:n vika.
Homma oli mennyt täydellisesti, kunnes tuo oli päättänyt palauttaa sen nartun takaisin perheensä luo. Valeria oli nauttinut suunnattomasti olostaan draculan rakastajattarena ja hänellä oli ollut hyvät mahdollisuudet kasvattaa omaa valtaansa rodun keskuudessa.
Nyt hänen olisi vain kehiteltävä muuta puuhaa.

Onneksi hänen pikkulintunsa olivat liverrelleet, että hänen lempilelunsa oli myös New Yorkissa. Loki oli varmasti kiehtovin yksilö, kaikista niistä vampyyreista, jotka Valeria oli onnistunut sitomaan itseensä. Mies oli myös ehdottomasti kaikkein parasta seuraa silloin kun kaipasi piristystä. Eihän Loki mikään koomikko ollut, mutta miehellä oli muita avuja.

Siispä Valeria oli tehnyt pieniä järjestelyitä ja houkutellut pikkulintunsa kertomaan mistä löytäisi Lokinsa, ennen kuin oli hypännyt autoonsa.

Valkoinen, pramea auto pysähtyi Lokin viereen ja Valeria avasi jalkakäytävän puoleisen ikkunan.
”Hei kultaseni”, hän kujerisi tervehdyksensä miehelle. Tämä ei olisi voinut sattua paremmin, sillä pian Loki olisi kaivannut jälleen hänen vertaan pitääkseen yllä sen mukana tuomat ominaisuudet.

Dezillä ei ollut mitään väliä siitä kuka pomon pallilla istui. Kunhan se ei langennut hänen tehtäväkseen. Hänellä oli liikaa velvollisuuksia Jeremiahissa, jotta olisi ehtinyt hoitaa moista hommaa. Hän oli oikein tyytyväinen rivimiehenä. Muutkaan paikallaolijoista eivät ilmaisseet vastalauseita. Sen sijaan he nyökkäilivät hyväksyvästi, johon Dez puolestaan yhtyi. Zira oli varmasti Reediä parempi vaihtoehto. Mies tunsi jengin ja tuolla oli velä järkeä päässä. Toisin kun Reedillä, jota oli alkanut kiinnostaa yhä enemmissä määrin vain oma napa.
Zira jatkoi puhettaan. Hän kertoi muutoksista, joita jengin sisällä tapahtuisi. Muutoksista, jotka edistäisivät konkreettisesti heidän päämääräänsä. Dez nöykkäili kidutukselle, tehokkaammalle järjestäytymiselle, työvuoroille, sekä selkeille työnjaoille. Chaos kaipasi järjestystä. Vaikka jengin nimi oli mitä oli, sen pääpoittina ei ollut sisäinen kaaos. Sitä piti aiheuttaa Hellissä ja Heavenissa, jotta he saisivat omat tavoitteensa läpi. Ziran ehdotukset kuulostivat järkeviltä sitä ajatellen.

”Ja nyt, pääsemme siihen, miksi minä kutsuin teidät tänne”, Zira sanoi lopulta. ”Minä teen teistä ryhmänne johtajia. Saatte ohjattavaksenne pienen ryhmän, jonka kanssa teette töitä ja jonka tekemisistä olette vastuussa. Työvuorot ovat samat koko ryhmällä ja teidän tehtävänne on huolehtia, että homma toimii. Nimenhuudot, kuolemantapaukset ja tekemänne tulokset, ovat teidän vastuullanne. Ja te vastaatte ryhmästänne minulle. Onko ymmärretty?”
Zira sai vastaukseksi myöntävää muminaa.

Jonakin muuna iltana Loki olisi saattanut luikahtaa varjoihin huomatessaan auton hidastamassa vierelleen, mutta tänä iltana hän oli hyvin tylsistynyt, koska ei ollut saanut huomattavaa edistystä uuden lelunsa kanssa, eikä ollut päässyt tappelemaankaan, joten pieni jännitys ei ollut pahitteeksi.
Autossa sitten odottikin jättipotti. Blondin huulet ratkeavat leveään pirun virneeseen tuon tunnistaessa Valerian. Ei olisi voinut paremmin sattua. Muistot Valerianen kanssa vietetystä ajasta kutittelivat blondin mieltä eikä tämä voinut olla naurahtamatta.

"Yooo.", Loki heilauttaa kättään leveässä kaaressa, yhtä leveässä kuin tuon hymy, ja lompsii sitten rennosti autolle. Hän nojaa käsivarrellaan autoon ja katsoo sisään ikkunasta.
"Mitäs vailla?", Loki kyllä arvasi varsin hyvin mitä nainen oli vailla, ja se sopi hänen tarkoitusperiinsä varsin mainiosti. Hän vilkaisi autoon ja yritti katsoa olivatko Valerian lapsen...lapsenlapset mukana tällä kertaa. Heistä blondi ei juurikaan välittänyt. Muuta kuin ehkä silvottuina ruumiina.

Anaclaudia seisoo asennossa Ziran takana ja hymähtää äänettömästi. Hienoa, ei vastaväitteitä keneltäkään. Mihinkään. Tässähän tehtiin edistystä.

Valeria hymyili maireasti. Lokin kanssa oli tapahtunut huomattavaa edistystä kun otti huomioon, millaisistä lähtökohdista oli aloitettu. Hän oli oikein tyytyväinen oman lelunsa reaktioon.
”Kaipaan pientä piristystä”, Valeria sanoi, jatkaen edelleen kujerrustaan. ”Ja kun kuulin sinunkin olevan täällä päin. Järjestin sinulle pari pientä lahjaa.”

Nainen avasi muitta mutkitta autonsa oven, mikä oli blondille kehotus nousta kyytiin. Autossa ei kuljettajan lisäksi ollut muita ja Bernard oli erittäinen hienotunteinen, kun oli puhe hänen emäntänsä harrastuksista. Valeria teki tilaa takapenkillä, jotta Loki voisi nousta hänen viereensä.
”Lisäksi ajattelin, että sinun olisi aika saada uusi ryyppy. Edellisestä on jo aikaa.”

”Tulkaahan tänne sitten yksitellen niin kerron teille, keitä ryhmäänne kuuluu. Annan mahdollisimman pian tiedoksiannon uusista kuvioista koko porukalle, mutta haluan teidän ryhmänjohtajien olevan ajantasalla ennen sitä. Haluan nimittäin ryhmät kentälle mahdollisimman pian”, Zira sanoi ja viittoi ensimmäistä tulemaan luokseen.

Dez katsoi tämän sopivaksi tilaisuudeksi vaihtaa muutama sananen Anaclaudian kanssa. He voisivat puhua syrjässä, kun kaikkia muita kiinnosti nyt enemmän Ziran luomat uudet käytännöt. Hän asteli naisen luokse.

Blondin virne levenee hänen kuullessaan naisen vastauksen. Piristystä tuo siis tulisi saamaan. Viime kerta ei aivan ollut Lokin tähti hetkiä, ja uhoamisestaan huolimatta hän janosi kovasti naisen verta. Hän ei vain ollut hyvä olemaan rehellinen tunteistaan, edes itselleen. Blondi hyppää autoon Valerian avattua auliisti hänelle oven, ja istahtaa naisen vierelle. Hän olisi voinut ottaa tuon tässä ja nyt, ilman mitään sen kummempia leikkejä ja lämmittelyjä. Loki oli niitä jotka nauttivat väkivallasta, myös seksin aikana. Pelkkä hyvä olo oli tylsää, ja seksiä piti piristää niin että sai adrenaliinit virtaamaan. Blondilla saattoi olla jonkin asteinen addiktio adrenaliiniin, mutta mitä sitä ei tekisi tunteakseen itsensä olevan hengissä, jos oli käytännössä katsoen kuollut.

"Kerrohan enemmä..", Loki virnistää pirullisesti kuvitellessaan naista silvottuna allaan. Mielikuvan herättämä himo paistaa jäänsinisistä silmistä.

Anaclaudia astahtaa myös sivummalle voidakseen jutella Dezin kanssa rauhassa.
"Kuinka Alexanderin kanssa sujuu? Onko hän aiheuttanut vielä ongelmia?", Anan ääni on tyyni ja ilme tiukka. Se kertoi siitä ettei hän suinkaan ottaisi poikaa vielä takaisin kontolleen, ja hän oli valmis kertomaan tiukat pelisäännöt mikäli Dez alkaisi pullikoimaan. Pelisäännöillä tarkoitettiin sitä, miten vastaanvanlaiset ongelmatilanteet tulisi hoitaa, mikäli Dezillä oli valitettavaa mistään ongelmista.

Valeria hymyili saadessaan Lokin viereensä auton istuimelle. Ovi miehen perässä sulkeutui automaattisesti ja Bernard lähti liikkeelle ilman erillistä käskyä, kuin emäntänsä ajatuksia lukien. Valeria asettui puolestaan mukavammin nahkaistuimelle. Heillä ei olisi kovin pitkä matka päämääräänsä, mutta matkasta voi siitä huolimatta nauttia. ”Mitä sinä sanoisit siihen kultaseni, jos minä kertomisen sijaan vain näyttäisin. Lahjani odottavat päämäärässämme ja toivon totisesti sinun pitävän niistä.”
Valerialla ei ollut mitään kiirettä paljastaa yllätystään. Sen verran hän oli kuitenkin oppinut tuntemaan lemmikkiään, että uskoi tuon pitävän siitä. Ne eivät olleet mitään sellaisia tavanomaisia, kuten kelloja tai koruja. Loki ei häpeäisi heittää niitä hänen kasvoilleen.
Nainen kurotti kättään päästäkseen hivelemään kynsillään Lokin housujen peittämää reittä. Vastoinkäymisistä huolimatta, tästä saattaisi tulla hyvinkin antoisa yö.

”Haluaisitko kertoa tädille, mitä olet puuhannut viimeaikoina?” Valeria kysyi hymyillen.
Mies oli syystäkin hänen ehdoton lempi lemmikkinsä. Tuo ei turhia kainostellut ja oli kiehtovalla tavalla hyvinkin alkukantainen. Mikä tarkoitti sitä, että sängyssä tuo oli juuri sellainen millaiseksi vampyyrit ylipäätänsä luotiin. Se oli kiehtovaa. Siitä oli vuosituhansia, kun hän oli viimeksi nähnyt sellaista.

Dez ei pitänyt Anaclaudian ilmeestä tai äänensävystä. Se sanoi hänelle suorat sanat. Hän ei aivan hetkeen saisi Alexanderia pois veljensä läheltä. Tieto siitä oli sama asia kuin nainen oli potkaissut häntä perehekalleuksille.
”Ei vielä. Hän kyllä vastustaa jokaista antamaani käskyä”, Dez vastasi. Hän kietoi kätensä leveän rintakehänsä päälle. ”Ja hän on tykästynyt veljeeni.” Viimeisimmän huomion hänn lausui kuin se olisi ollut pahimpia rikoksia koko maailmassa.
Ajatuskin siitä, että hänen veljensä oli todennäköisesti parhaillaankin sen mielipuolen seurassa, sai hänet voimaan pahoin. Alexander ei vaikuttanut sellaiselta mieheltä, joka omisti omantunnon. Ja Jeremiah oli niin viaton. Pikkuveli näki hyvää kaikissa ja kaikessa, mikä saattaisi hyvinkin johtaa toisen pahoihin ongelmiin. Anaclaudian ystävä ei enteillyt ainakaan mitään hyvää Jeremiahin varalle.

Loki yrittää ottaa mukavan asennon auton istuimella, haarat leveästi erossa toisistaan. Hän riisuu aseensa koska ei uskonut tarvivansa niitä nyt, ja laskee ne viereensä penkille ja ristii tämän jälkeen kynsikkäiden peittämät kätensä niskansa taakse, virnistellen ja katsellen Valeriaa. Viime kerraasta tosiaan tuntui olevan ikuisuus, ja jo pelkkä ajatus siitä ettäs saisi taas naisen verta tuntui sumentavan ja huumaavan hänen ajatuksensa. Hän oli auttamattomasti koukussa, ja jos aikaväli uuden annoksen välillä piteni, hänestä tuli.. entistä hullumpi, jos se lainkaan oli mahdollista. Vieroistusoireet olivat perseestä.

Käsi hänen reidellään saa blondin koneiston käynnistymään. Hänen haaroissaan alkaa tykyttäää miellyttävästi, ja erilaiset ideat siitä kuinka viihdyttäisi heitä molempia vuoteen puolella täyttävät hänen mielensä.
"Mä sain kaverin.", Loki kääntää katseensa Valerian suuntaan ja virnistää. Kaverin tosiaan, jonka sointuja hän ei tosin vielä ollut päässyt kuuntelemaan. Hän oli varma että pätkä laulusta kuultaisi kauhu kunhan hän pääsisi toista soittelemaan..
Blondi laskee kädet silmiensä eteen ja katsoo niitä. Ne tärisevät aavistuksen jännityksestä ja odotuksesta.
"Mä haluisin soitella sitä.. kuulla kuinka se laulaa..", Olisi melkein voinut kuvitella blondi huohottavan ja läähättävän kuin koira jo pelkästä ajattelusta.

"Alexander ei omaa itsesuojeluvaistoa. Hänen kanssaa on tehtävä hieman työtä jotta tuo oppii kuuntelemaan. Hänellä on paha tapa koetella rajojaan, Alexanderia voisi kuvailla teini-ikäiseksi.", Anclaudia toteaa rehellisyyden nimissä. Ei olisi reilua pimittää tietoa Deziltä, varsinkin kun mies suostui häntä auttamaan.
Kuullessaan Alexanderin tykästyneen, Anaclaudia kohottaa kulmiaan hieman yllättyneenä. Tämä olisi joko hyvä juttu, mutta useinmiten huono juttu. Dezin äänensävystä saattoi kuulla sen ettei tuo pitänyt ideasta lainkaan.
"Käyttäkää sitä hyväksenne jos voitte. On harvinaista että Alexander pitää kenestäkään.", Hän ei voisi jättää blondia pitkäksi aikaa veljesten lähelle.. Toisaalta Aanclaudia uskoi että veljet pärjäisivät kyllä pojalle jos tarvisi.
"Tulen muutaman tunnin sisällä käymään, ja tarkastamaan tilanteen."

Valerianen toinen kulma kohosi kysyvästi kun Loki kertoi kaveristaan. Mies ei vaikuttanut tyypiltä, jonka kanssa nykypäivän vampyyrit halusivat ystävystyä. Nuoret vampyyrit olivat siinä määrin ihmeellisiä, että he puhuivat rauhallisesta yhteiselosta ihmisten kanssa, sekä väkivallattomassa elämäntavasta. Loki ei ellut sellainen vampyyri. Loki oli paljon värikkäämpi ja mielenkiintoisempi.
Nainen hivuttautui lähemmäs miestä painautuen tuon kylkeen kiinni. Samalla hän oli muuttanut kynsillä kutittelun tuon reidellä kunnolliseksi sivelyksi. He eivät harrastaisi mitään täällä autossa, mutta Valeriane halusi Lokin olevan valmis toimintaan, kun he viimein olisivat perillä.

”Sinä pääset varmasti laulattamaan tätä pikku ystävääsi”, Valeria kujersi Lokille. ”Ja uskon, että hänestä lähtee kerrassaan ihana ääni. Haluaisitko kertoa minulle lisää tästä sinun ystävästäsi?”
Hän oli ehkä hieman omistushaluista tyyppiä. Tästä pikku ystävästä kuuleminen ei ollut varsinaisest juuri sitä, mitä hän olisi halunnut. Valeria olisi paljon mieluummin ottanut itselleen Lokin jakamattoman huomion, mutta tuo taisi olla liian innoissaan uudesta lelustaan.

”En haluaisi kyseenalaistaa teitä neiti...” Dez aloitti kuunneltuaan Anaclaudian selostuksen Lokin luonteenlaadusta. Se ei ollut omiaan nostamaan hänen mielialaansa. Edelleen hän mietti Jeremiahia Lokin kanssa. ”Mutta miksi ette kertoneet tätä minulle heti kättelyssä? Minä pärjään kyllä tälle teidän Alexanderillenne, mutta pikkuveljeni ei ole aivan yhtä vankkaa tekoa. Eikä minulla ole silmiä selässä. Jos veljelleni sattuu jotain, en tiedä mitä teen siinä vaiheessa tälle teidän suojatillenne.”

Lokin virne levenee kun Valeria vakuuttaa hänelle että hän pääsee vielä soittamaan pätkää. Hän ei malttaisi odottaa sitä hetkeä. Hän olisi halunnut pätkän mukaan tähän autoon.
"Se on pätkä, ja ruipelo. Ja se ei komentanu mua niinku muut.", Blondin silmissä palaa rietas, psykoottinen himo. Hän kääntää kuuman katseensa kohti Valeriaa. Hän olisi voinut ottaa naisen tässä ja nyt, kovaa ja väkivaltaisesti. Seksi ilman kipua ei ollut mistään kotoisin, pientä jännitystä pitäisi olla.
"Mä näin, mä näin ku sen veli lähenteli sitä.", Loki virnisti leveämmin. Hänen kätensä sulkeutuivat nyrkkeihin ja avautuivat uudelleen, ja sulkeutuivat taas. Hänen alkoi olla vaikeaa hillitä itseään, varsinkin kun Valeria kosketteli häntä.
"Mä soittaisin teitä molempi.. yhtä aikaa.."

Anaclaudian ilme tummuu muutamalla asteella kun Dez kyseenalaistaa hänet.
"Minähän kerroin teille heti kättelyssä että Alexander vaatii kurinpalautusta, eikö se jo kerro teille tarpeeksi? Lisäksi, olisitteko ottaneen pojan hoteisiinne jos olisin yksityiskohtaisesti kertoneet teille jonkin sortin psykiatrin raportin?", Anaclaudia katsoo miestä tulisesti. Hän ei aikonut antaa kenenkään kyseenalaistaa itseään. Hän oli ollut tarpeeksi alistuvainen Ziran kanssa, hänen ylpeytensä ei kestäisi luultavasti paljoakaa enempää.
"Muutama tunti on kaikki mitä pyydän, Dez. Älkää tuottako minulle pettymystä.", Mies tosin oli tehnyt sen. Hän oli hyvin pettynyt että Dezin ikäinen vampyyri ei pärjännyt Alexanderille.

Valeria kuunteli ja katseli miehen kasvojen ilmeitä lähes haltioituneena. Juuri tällainen pitäisi jokaisen vampyyrin olla. Loki oli siitä malliesimerkki.
Lokin katse tuntui nuolevan hänen vartaloaan ja paikallaan olo alkoi muuttua hiljalleen vaikeammaksi. Yht'äkkiä seksi, auton takapenkillä, ei kuulostanut yhtään niin huonolta idealta. Mutta silloin hänen valmistelunsa valuisivat hukkaan. Vaikka Valeria toivoikin, että Loki tarttuisi häntä kiinni rinnoista, lujalla otteella ja työntyisi häneen lainkaan pidättelemättä, hänen oli hillittävä itseään hieman. Sen sijaan hän kuitenkin hieroi hieman mustien, suorien housujen verhoamia reisiään yhteen, kuin miettien miltä mies tuntuisi jälleen niiden välissä.

”Malta vielä hetki kultaseni”, Valeria sanoi tyynnytellen niin miestä kuin itseäänkin. Hänen kätensä liukui reideltä, nivusten ja vatsan yli rintalastan päälle. ”Haluasin kovasti antaa sinulle lahjani ensin, ennen kuin teemme mitään muuta. Maltatko odottaa sen aikaa?”
Kuin vastaukseksi rukouksiin, Beranard pysäytti auton. He olivat tulleet vanhan, mutta vaikuttavan pilvenpiirtäjän eteen. Rakennuksessa oli huoneisto, jossa Valeria asui sen aikaa kun olisi New Yorkissa.
”Perillä ollaan”, hän sanoi.

Dezin silmät kaventuivat viiruiksi. Anaclaudia oli käymässä hiljakseen hänen hermoilleen. Tämä oli taas niitä moderneja naisia, jotka kuvittelivat olevansa parempia kuin miehet. Ei siis lainkaan Dezin miestyyppiä. Nainen sai tietysti tietää, mitä halusi ja tehdä töitä sen eteen. Dez piti kuitenkin enemmän siitä ihannevaimotyypistä, jollaisia kaikki naiset olivat olleet hänen ihmisaikanaan.
”En olisikaan. Koska minulla on perhettä suojeltavanani”, Dez sanoi, eikä voinut mitään matalalle murinalle, joka kumpusi hänen sisältään. Hän voisi ryhtyä vaikka heti opettamaan naiselle, missä naisen paikka kuului olla. ”Mutta lupaan huolehtia Alexanderistasi asiaan kuuluvalla tavalla.”
Jos Jeremiahille olisi sattunut jotain hän pistäisi Alexanderin siihen kuntoon, että tuo mahtuisi pieneen rasiaan. Ja palauttaisi rasian Anaclaudialle.

Blondin teki niin kovasti mieli kietoa kätensä Valerian kurkun ympärille ja puristaa, puristaa kunnes tuntisi henkitorven rusahtavan sormiensa alla, kunnes naisesta ei lähtisi muuta kuin käheää anelua. Tietenkään siitä ei ollut vampyyrille muuta vaivaa kuin kipu ja epämiellyttävä tunne, mutta sen luoma illuusio oli kaikki mitä blondi tarvitsisi päästäkseen vireeseen. Hän tuntee kuuman tykytyksen haaroissaan Valerian viedessä kätensä hänen nivustensa yli rinnalle. Hänen oli vaikea hillitä itseään.

Ja lopultakin he olivat perillä. Blondi ei malta odottaa vaan nousee autosta heti sen pysähdyttyä, nappaa kallisasvoirset metallikyntensä mukaansa ja katselee pää kenossa pilvenpiirtäjää. Vauhtia..vauhtia.. Hän oli malttamaton.

Anaclaudia oli elänyt tarpeeksi kauan tietääkseen miten miehet ajattelivat, varsinkin miehet jotka olivat läheltä hänen omaa synnyinaikaansa. Hän ei koskaan ollut tuntenut olevansa millään tavoin huonompi kuin mies, vaikka silloiseen aikaan sitä olikin hänelle yritetty opettaa. Hänen olisi pitänyt olla hieno lady, jollaista Anasta ei koskaan tullut, muuta kuin ulkoisesti. Ja oltuaan tarpeeksi vanha, hän oli lähtenyt lätkimään ja heittänyt moisille aatteille hyvästi. Tämä mies kuitenkin palautti kaiken sen paskan hänen mieleensä, pullistelemalla hänen edessään. Ana olisi voinut vannoa miehen ajattelevan juurikin hänen alistamistaan "oikeaan naisen asemaan", jos olisi kehdannut niin tehdä.
"Teidän on aivan turha murista siinä. Suostuitte itse tehtävään kyselemättä sen enempää.", Anaclaudia kääntyy palatakseen Ziran luokse. "Ja voin vannoa teille, että jos turhaan koskette poikaan tai käytätte liioiteltuja rangaistuksia, sama kohtalo odottaa teitä.", Ana suo miehelle varoittavimman katseensa joka oli yleensä varatta vain Alexanderille. Hän oli käyttänyt liikaa aikaa pojan koulimiseen että olisi antanut sen kaiken valua hukkaan tuosta noin vain.

Valeria lipui ulos autosta ja viittoi Lokia seuraamaan itseään. Hän johdatti miehen sisään vaikuttavista ovista, aivan yhtä vaikuttavaan aulaan, jossa univormuun pukeutunut vastaanottovirkailija tervehti heitä kumartamalla. Mies vilkaisi kertaalleen Lokin suuntaan, mutta ei sanonut mitään.
Valeria vei Lokin suoraan hissiin painaakseen nappia, joka veisi heidät melkein pilvenpiirtäjän huipulle. ”Toivon mukaan sinulla on ollut hiljaista viimeaikoina”, hän sanoi hymyillen viekkaasti kuin kettu.

Kun hissin ovet avautuivat käytävään, Valeria asteli suoraan omalle ovelleen, jonka avasi avainlukukortilla. Hän veti Lokin perässään sisälle pieneen eteisaulaan, jonka pyöreälle pöydälle hän pudotti käsilaukkunsa. ”Yllätyksesi odottaa sinua makuuhuoneessa.”
Hän jatkoi miehen johdattelua asunnossa, viedäkseen tuon huoneiston perälle yleelliseen makuuhuoneeseen, joka oli ennemmin jonkinlainen sviitti. Suuret ikkunat avautuivat New Yorkin kaupungin ylle ja isolla parivuoteella makasi kaksi ruumista, pelkät alusvaatteet yllään.
”Ajattelin, että pitäisit heistä”, Valeriane sanoi vilkaistessaan nuoren miehen ja naisen puoleen. Hän ryhtyi riisumaan silkkistä, v-aukkoista paitaansa, kävellen pois päin saaliistaan. ”He ovat vain tajuttomia ja virkoavat varmasti pian. Ja he ovat sinulle.”
Nainen oli pieni ja laiha. Punaiset hiukset olivat levittyneet hopeaisen päiväpeiton päälle ja toivat mieleen laavavirrat. Tyttö oli aito punapää. Tuon kulmat ja ripset olivat samaa sävyä hiusten kanssa. Iho oli kalpea, mutta rusotti poskilta. Nuori mies oli tummatukkainen ja voisi hyvin poseerata jonkun lehden kannessa.

”Alexander on hyvissä käsissä”, Dez sanoi matalasti. Hänen olisi tehnyt mieli potkaista naista persauksiin siitä hyvästä, että tuo oli uhkaillut häntä. Mutta antoi asian olla. Hän halusi päästä mahdollisimman nopeasti takaisin Jeren luokse, eikä kädenvääntö kyseisen naisen kanssa auttaisi ainakaan asiaa. Lisäksi Zira olisi todennäköisesti myös valmis vääntämään hänen kanssaan kättään, koska oli juuri ilmoittanut olevansa Chaosin johtaja. Eikä kyseinen mies vaikuttanut siltä, että jättäisi moiset pullikoinnit huomiotta.