Tahra K-18

Danten läheisyys auttoi jälleen. Toiseen ruumiinlämpö ja vahva vartalo tuntuivat rauhoittavilta ja Danten sanat puolestaan tuntuivat pyyhkivän pois mielikuvat tapahtuneista. Elliot kuuli, pitäessään päätään toisen miehen rinnalla, miten tuon sydän löi vahvasti ja vakaasti. Aluksi hän oli epäillyt toisen kohtauksen johtuvan sydämestä, mutta eihän niin voinut olla kun nyt kuunteli sen lyömistä. Elliot pyyhki ajatukset pois mielestään ja kesittyi tuntemaan hiuksiaan silittävän käden.
Samassa hän muisti, mikä alunalkaen oli johtanut tähän tilanteeseen. Hän oli kertonut Dantelle pitäneensä siitä, kuinka tuo suuteli häntä. Sen jälkeen mies oli saanut tuon hirvittävän kohtauksen. Elliot alkoi epäillä, että hän oli miehelle varsinainen rasite sen sijaan, että olisi ollut hyödyksi. Huultaan purren ja pidätellen itkua, hän työnsi itsensä irti Danten sylistä, vaikka se riipaisi hänen omaa sydäntään.

”A-anteeksi. En tarkoittanut. T-t-taisin vain säikähtää.” Hän sai vaivoin pidäteltyä nyyhkäykksiään, mutta yritti siitä huolimatta pitää äänensä vakaansa. Hän ei aikonut olla enää rasite. Tästä lähtien hän hoitaisi työnsä niin kuin kuului, eikä aiheuttaisi Dantelle päänvaivaa tai stressiä. Elliot halusi pysyä Danten luona. Hän ei palaisi enää valvomoon, mutta tästä lähtien hän olisi Danten lähellä niin kuin kuuluikin, eli assistenttina. ”En ole ennen nähnyt vastaavaa kohtausta. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Se pelotti. Kyllä tämä tästä.”
Elliot yritti saada jälleen yltyvän vapinansa hallintaan. Hän istui polvillaan jalkojensa päällä, puristi sylissään käsiään nyrkkeihin ja päätään riiputtaen yritti tasata hengitystään. Silmänsä hän puristi kiinni, jotta kyyneleet pysyisivät kurissa ja omilla paikoillaan.
Ei hän oikeasti voinut olla näin heikko. Hänen oli saatava itsensä kasaan. Tällaisen oli loputtava. Danten vuoksi.

"Se on ohan ymmärrettävää että säikähdit. Se näyttää varmasti hurjalta.", Dante yritti lohduttaa Elliotia parhaansa mukaan, vaikka hän ei olisikaan millään halunnut päästää irti toisesta, hän laski kuitenkin Elliotin otteestaan ja nojasi nyt taaksepäin käsiinsä katsellen koko ajan toista.
"Olisit nähnyt miten äitini reagoi kun olin vielä lapsi ja sain ensimmäisen kohtauksen. En ole koskaan nähnyt häntä niin hysteerisenä.", Dante hymähti muistolle. Lopulta hän nojasi eteenpäin kohti Elliotia ja pörrötti tuon hiuksia.
"Mitään hätää ei ole. En minä aio kuolla vielä.", Se oli kai paras lohdutus jonka hän keksi.

Seuraavaksi Dante nousikin lattialta muistaessaan olleensa nälkäinen.
"Mites se ruoka?", Dante yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, varsinkaan suudelmaa. Hän ei vieläkään voinut ymmärtää miksi oli tehnyt sen.

Elliot tunsi omien kynsiensä painautuvan kämmeniinsä, hänen puristaessaan käsiään edelleen nyrkkiin rystyset valkoisena. Kun Dante alkoi puhua sairaskohtauksistaan hieman samaan tapaan kuin aamun säätiedotuksesta, Elliot ryhtyi hitaasti avaamaan jäykistyneitä sormiaan. Dante oli siis ollut sairas lapsesta lähtien. Se oli oikeastaan aika surullista. Elliot olisi halunnut kysyä lisää, mutta ei halunnut painostaa toista kertomaan enempää kuin mihin tuo oli valmis. Niinpä hän keskittyi suurimmaksi osaksi itsensä kokoamiseen, mikä tuntui olevan helpommin sanottu kuin tehty.
Tärinä ja vapina olivat lähteneet laantumaan. Hänen kätensä tosin tärisivät edelleen ja tekisivät sitä vielä hyvän aikaa, mutta sen kanssa hän pystyisi olemaan. Kyynelvirrat olivat tyrehtyneet ja hengitys kulki vihdoin normaalina. Elliot tunsi olonsa hieman huteraksi, mutta huomattavasti aiempaa paremmaksi. Hän tosin oli lähes varma siitä millaisia painajaisia saisi ensi yönä vampyyriunien seuraksi.
Miksi hänen piti olla niin herkkä tällaisille asioille?

Onneksi Dante vaihtoi puheenaiheen ruokaan, joka oli huomattavasti helpompi aihe. Elliot nousi ylös lattialta ja pyyhkäisi housujensa polvia, tietämättään hyvin samaan tapaan kuin isänsä.
”Ruoka kuulostaii aika hyvältä.”

Hienoa, tilanne muuttuisi tästä vielä normaaliksi, Dante oli siitä varma. Hän asteli työpöytänsä luokse ja istahti jälleen läppärinsä eteen.
"Jokin tietty paikka josta haluat tilata?", Elliot saisi tällä kertaa valita paikan, hänellä oli kuitenkin "keittiössään" ruokaa Remya varten, sillä hän usein otti koiran mukaan toimistolleen eikä aina voinut käydä Rixonte'sissa. Tosin Remy pitäisi kyllä ulkoiluttaakin, mutta sen voisi tehdä tässä lähistöllä, eikä tyttö saisi muutenkaan liikkua enempää kuin oli pakko. Dante vilkaisi koiraa joka lepäsi nyt rauhallisen näköisenä omalla paikallaan, toinen takajaloista hieman nykien mikä kertoi siitä että se näki unia. Näky sai hymyn Danten kasvoille. Hän ainakin toivoi, ettei Remy nähnyt painajaisia, vaan näkisi mukavia unia siitä miten olisi päivän sankari ja raatelisi vampyyrin toisensa jälkeen kappaleiksi.
Dante kaipasi itsekkin unta, ja kipeästi ainakin jotain muuta ajateltavaa kuin Elliotin huulet, jotka edelleen kummittelivat hänen mielessään. Hänen omat huulensa muistivat edelleen miltä ne olivat tuntuneet häntä vasten, ja nyt kun hän jälleen antoi mielensä harhailla, hän tunsi punan kohoavan uudestaan kasvoilleen. Elliot sanoi pitäneensä siitä, eikä hän voinut kieltää sitä itsekkään, olihan hän itse käynyt Elliotin kimppuun kuin mikäkin. Mutta miksi ihmeessä toinen myöntäisi ääneen pitäneensä siitä?

Elliot kohotti katseensa Danteen. Hän tunsi voimakasta halua varmistaa, että tuo oli varmasti kunnossa. Eikä voinut mitään sille pelolle, että näkisi toisen tuupertumassa lattialle minä hetkenä hyvänsä. Elliot mietti miten voisi saada lisää tietoa Danten sairaudesta, utelematta tai loukkaamatta toista sen vuoksi. Hän uskoi ettei Danten kaltaiselle vahvalle miehelle ollut välttämättä helppoa puhua heikkouksistaan. Ainakin tuo oli vain hetki sitten tuntunut vähättelevän omaa tilannettaan puheillaan. Tosin Elliot mietti oliko vain kuvitellut tuon suhtautuvan siihen vähättelevästi. Saattoihan se olla tottumusta, jonka sai vain sairastamalla vuosikaudet vakavaa sairautta. Ehkä siihen turtui.
Elliot antoi katseensa liukoa pitkin Danten kasvonpiirteillä. Mies näytti edelleen väsyneeltä ja ehkä hieman kalpealtakin, mikä saattoi johtua äskeisestä kohtauksesta. Elliot nielaisi vaivalloisesti kun hänen katseensa pysähtyi toisen miehen huuliin. Hänen sisällään alkoi heti kuumeta, kun hän ryhtyi muistelemaan miltä ne olivat tuntuneet ja mitä kaikkea Dante oli tehnyt hänen suulleen. Se tunntui voimakkaimpana häne alavatsansa tietämillä ja säteili siitä kaikkialle muualle. Elliot tunsi hengityksensä takkuavan muistojen vuoksi.

Sitten Dante aloitti keskustelun lounaasta ja Elliot käänsi punastuen katseensa pois.
”Minulle on oikeastaan aivan sama”, Elliot sanoi hieman mumisten. Hän mietti kuinka törkyiseltä ja ryvettnyeeltä näytti. Todennäköisesti hänen silmänsä olivat punaiset ja tukka sotkussa. Hän oli sentään ensin kierinyt lattialla ja sen jälkeen jälleen itkenyt. Hänen pitäisi päästä siistyitymään johonkin. Ei hän voinut näyttäyty tämän näköisenä, varsinkaan jos Dante saisi työhuoneeseensa vieraita. Nuo eivät välttämättä katsoisi hyvällä, jos miehen avustaja näyttäisi siltä, kuin olisi ryvennyt jossain likaisessa. ”Valitse sinä jotain niin minä käyn nopeasti vessassa.”
Elliot otti jo varovaisia askeleita oven suuntaan, aivan kuin olisi pelännyt Danten kieltävän häntä, jos hän ei ehtisi riittävän pitkälle.

"Selvä.", Dante totesi kääntäessään katseensa Elliotiin. Hän ei vieläkään tuntenut oloaan normaaliksi, hän halusi vieläkin suudella Elliotia. Ja enemmän. Tämän ajatuksen myötä hän käänsi katseensa pikaisesti läppäriään kohden ja ryhtyi selailemaan netistä löytyvien ravintoloiden ruokalistoja. Mitäköhän Elliot sitten söisi? Hän ei uskaltaisi tilata ennenkuin toinen palaisi takaisin, joten päätettyään ravintolan, Dante siirtyi keräämään lääkkeensä lattialta takaisin laatikkoon.  Tämän jälkeen hän istahti lattialle Remyn viereen, nojaten päätään seinään. Hajamielisesti hän ojensi kätensä ja rapsutteli koiraa. Silmäluomet tuntuivat painavan ainakin tonnin, ja Dante ajatteli ettei siitä olisi kovinkaan paljoa haittaa jos hän sulkisi ne ihan hetkeksi. Samassa kun hän antoi luomiensa lipua alas, hän tunsi itsensä entistä väsyneemmäksi. Huone tuntui heittävän kuperkeikkaa ja samassa Elliotin kasvot uivat hänen mieleensä. Dante ei edes tiennyt nukahtaneensa, vaan näki eläviä, eroottisia unia sillä hetkellä Elliotista. Hän näytti nukkuvan melko rauhallisesti, jos ei otettu huomioon hieman kiivaampaa hengitystä ja kasvojen punoitusta. Housujen etumus alkoi myös kiristyä, mitä pidemmälle uni eteni.

Dante ei estänyt häntä lähtemästä, joten Elliot livahti ulos ovesta käytävään. Hän ei jäänyt aikailemaan Danten toimiston ulkopuolelle vaan lähti suuntaamaan suorinta tietä vessaan. Ajatus siitä, että joku näkisi hänet tässä kunnossa ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta. Yleiseen vessaan ei kuitenkaan ollut pitkä matka ja onnekseen Elliot ei törmännyt kehenkään käytävällä. Hän sulkeutui tyytyväisenä vessaan, joka onneksi oli myös tyhjä.
Elliot asteli lavuaarin luokse peilin eteen ja irvisti hieman nähdessään peilikuvansa. Hän tosiaankin näytti ryvettyneeltä. Hän otti paksusankaiset silmälasit pois nenältään ja laski allastasolle. Sen sijaan, että olisi heti ryhtynyt pesemään kasvojaan, hän painoi ne kämmeniinsä.
Mikä kumma häntä vaivaisi? Hän ei keksinyt mitään muuta selitystä tuntemuksilleen kuin, että hän kävi kuumana pomoonsa. Elliot ei ollut koskaan kiinnostunut kenestäkään. Tai oli, mutta oli yleensä työntänyt moiset tuntemukset pois mielestään siinä uskossa, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänen kaltaisistaan. Hän oli sunnnannut omat kuumat päiväunensa sellaisiin naisiin, jotka eivät välittäneet, kuten konsolipelien hahmoihin. Mikä oli varmaankin säälittävyyden todellinen huippu. Nyt ne olivat kuitenkin suuntautumassa mieheen, jota hänen ei pitäisi tosiaankaan ajatella. Ainut vain, että kyseinen mies oli suudellut häntä itse ja täysin oma-aloitteisesti. Mikä oli tietysti saanut hänet ajattelemaan moisia idioottimaisuuksia.
Hänen pitäisi yrittää pitää heidän välinsä mahdollisimman ammattimaisina, jotta Dante ei joutuisi vahingossaaan vaikeuksiin hänen takiaan.

Elliot laski kätensä ja katsoi itseään peilistä. Hän ei kyllä käsittänyt mitä Dante näki, kun oli mennyt sillä tavalla mennyt suutelemaan häntä. Tuskin ainakaan samaa peiliuvaa kuin Elliot. Hän nimittäin näki ruipelon lihaksittoman miehen, joka näytti enemmän pojalta kuin ikäiseltään ja jolla oli tytömäisen kasvot. Elliot oli verhonnut ruipelon ruumiinsa mustiin pillifarkkuihin ja hieman liian isoon sammaleen vihreään, kevyeeseen villapaitaan. Nyt hänen silmänsä näyttivät punaisilta ja vetisiltä, nenä tukoiselta ja poskia pitkin kulkivat kyyneljuovat. Dantella taisi tosiaan olla vikaa myös näössä.
Elliot totesi ettei voinut viettää koko päivää töllöttelemässä itseään peiliin. Hän ryhtyi pesemään kasvojaan ja yritti sukia tukkaansa parempaan asentoon. Oltuaan edes joten kuten tyytyväinen ulkonäköönsä, hän päätti palata Danten toimistoon.

Tällä kertaa Elliot ei koputtanut, sillä Dante todennäköisetiosasi odottaa hänen tuloaan. Niinpä hän pujahti takaisin huoneeseen.
Elliot hätkähti hieman nähdessään Danten seinää vasten. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että mies oli saanut uuden kohtauksen. Se sai hänet juoksemaan huoneen poikki suoraan Danten luokse. Hän polvistui vauhdissa miehen eteen niin, että onnistui todennäköisesti repimään polvensa uudelleen auki farkuista huolimatta. Hän otti hätääntyneenä Danten kasvot käsiensä väliin.
”Dante? Dante! Herää. Ole kiltti ja herää.” Elliot mietti pitäisikö hänen kokeilla toisen pulssia tai tehdä jotain muuta vastaavaa. Samalla hän rukoili ettei mies vain kuolisi hänen käsiinsä.

Uni oli hyvin elävä ja todentuntuinen. Unessaan Dante hyväili Elliotia, antoi käsiensä vaeltaa tuon keholla tutkuen vaativasti, omistavasti jokaisen sentin. Hän painoi huulensa yhä uudestsan ja uudestaan Elliotin keholle, merkaten tuota omakseen. Unen Elliot oli aivan yhtä suloinen kuin oikeakin, ja äänet joita toinen päästeli olivat ajaa Danyen hulluuden partaalle. Hän siirtyi unessa alemmas, ryhtyen riisumaan Elliotin housuja..
Ja sitten jokin ääni tunkeutui kevyen unen läpi hänen tajuntaansa. Dante säpsähti hereille, ja huomasi ensimmäisenä edessään Elliotin kasvot. Hän ei hetkeen ollut varma mitä plo meneillään, uni ja todellisuus tuntuivat sekoittuvan toisiinsa ja Dante huokaisi nautinnollisesti tuntiessaan Elliotin kädet kasvoillaan. Elliot kuitenkin näytti hätääntyneeltä, mikä ei lainkaan sopinut kuvaan. Tämä sai Danten heräämään kunnolla.
"Elliot? Mikä hätänä?"

Elliot huokaisi helpotuksesta, kun Danten silmät aukenivat melkein heti. Mies oli siis vain nukkunut. Hän oli itse hätäillyt aivan syyttä suotta. Dante oli näyttänyt väsyneeltä, joten ei ollut ihmekkään, että tuo oli nukahtanut ensimmäisen hiljaisen hetken sattuessa.
Syyllisyys hyökyi Elliotin ylitse kun hän tajusi herättäneen Danten aivan syyttä suotta. Hänen olisi pitänyt malttaa mielensä ja antaa toisen nukkua kun siihen oli mahdollisuus. Hän olisi voinut itse tehdä töitään ja katsoa ettei kukaan häiritsisi hänen pomoaan. Pelko oli kuitenkin ottanut hänet valtansa nopeasti, eikä hän ollut ehtinyt ajattelemaan selkeästi kun oli jo toiminut. Jos hän olisi malttanut hieman, hän olisi saattanut huoma, että Danten rintakehä olisi liikkunut hengityksen tahdissa ja että tuon ihonväri oli lievää kalpeutta lukuunottamatta normaali. Lisäksi hän olisi todennäköisesti nähnyt Danten liikehtivän unissaan.
Siitä huolimatta hän oli pelännyt heti pahinta ja rientänyt häiritsemään unta, jota toinen olisi ehdottomasti tarvinnut.
”Anteeksi, että herätin.” Elliotin ääni oli hieman liian heiveröinen, ollakseen täysin vakuuttava. Hän kuitenkin yritti parhaans.a Olihan hän luvannut jo ettei enää olisi heikko Danten nähden. ”Pelästyin ja ajattelin sinun saaneen uuden kohtauksen. Minun olisi pitänyt malttaa ja antaa sinun nukkua. Olen pahoillani. Jos haluat levätä voin tilata ruuan ja ulkoiluttaa Remyn niin saat olla hetken aikaa rauhassa. Olen todella pahoillani, että herätin sinut.”

Dante onnistui hymyilemään ja nosti toisen kätensä hieraistakseen silmiään. Hänen kasvojaan koristi helakka puna.
"Ei se mitään. Minun ei ollut tarkoitus nukahtaa.", Dante työnsi itsensä ylös seinää pitkin ja tunsi lievää huimausta ylös päästyään. Hän pitkin hetken tukea seinästä, painaessaan kättään taas kasvoilleen toipuessaan ohimenevästä pyörrytyksen tunteestaan. Hän siirtyi Elliotin ohi pikaisesti työpöytänsä ääreen, peläten että toinen huomaisi hänen housujensa pullotuksen. Hän ei ymmärtänyt mistä moinen uni saattoi johtua. 
"Älä huolehdi, en minä unta tarvitse. Selviän kyllä.", Dante ei millään halunnut rasittaa Elliotia kaikilla omilla töillään, ja sillä että tuon pitäisi vielä stressata hänen kunnostaankin. Toki hän olisi voinut lähettää Elliotin hetkeksi tekemään jotain, vaikka viemään Remyn, jotta olisi saanut helpotettua puristavaa tunnettaan, mutta ei hän voisi tehdä sitä täällä töissä. Hänen täytyisi vain odottaa että se laantuisi.

Elliot nosti katseensa tarkastellakseen Danten kasvoja varmistaakseen vielä kerran ettei tuolla varmasti ollut mitään hätää. Ainakin ne näyttivät terveiltä. Miehen kasvoilla oli terve, helakka puna, joka oli mitä todennäköisemmin unen aikaansaamaa. Väsyneeltä tuo näytti, sanoistaan huolimatta. Dante olisi tarvinnut unta, mutta ei ollut valmis myöntämään sitä. Eikä Elliot ollut sellaisessa asemassa, että olisi voinut sitä tuolle tyrkyttääkkään.
Kun mies nosti itsensä lattialta, Elliotin kädet nyrkähtivät jo auttaakseen, mutta hän lukitsi ne polviensa päälle. Kun Dante otti tukea seinästä sen näköisenä, että kaatuisi kohta, Elliot ponkaisi ylös. Hetki oli kuitenkin ohi ennen kuin hän ehti ojentaa käsiään tueksi. Tosin mitä ihmettä Elliot olisi voinut tehdä, jos toinen olisi kaatunut. Hän piti itsensäkin pystyssä yleensä hyvin heikolla menestyksellä, joten mitä apua hänestä voisi olla Dantelle, joka oli melkein kaksi kertaa isompi.
Jälleen kerran, Elliot vihasi omaa heikkouttaan.

Hän seurasi katseellaan miehen etenemistä kulmat kurtussa. Dante käyttäytyi oudosti. Tuo ei kävellyt sillä itsevarmalla tavalla, joka oli hänelle ominaista. Eikä Elliot voinut olla miettimästtä missä vika oli.
Kuitenkin kun Dante selvisi työpöytänsä ääreen ilman vaurioita, Elliot malttoi astella ja istuutua omalle tuolilleen tuota vastapäätä.
”Jos nukahdat tarkoituksettomasti toimistosi lattialle se yleensä tarkoittaa sitä, että tarvitset unta.” Sanat tulivat Elliotin suusta niin vaistomaisesti ettei hän saanut esteltyä niitä. Hän kuitenkin punastui omaa julkeuttaan ja painoi päänsä alas, yrittäen kadota edes kuvainnoillisesti pöydän alle. Ei hän voinut puhua pomolleen noin. ”Anteeksi. En tarkoittanut. Sinä tiedät parhaiten mitä tarvitset...”
Tämä rajanveto, jota hän yritti heidän väliinsä tehdä, ei toiminut ollenkaan niin kuin hän olisi toivonut. Ehkä oli parempi vaihtaa puheenaihetta johonkin neutraaliin ja turvalliseen. ”Tilasitko jo lounasta?”

Dante ei voinut olla hymähtämättä Elliotin sanoille. Tuohan jo ojensi häntä kuten kunnon vara-äiti konsanaan.
"Kiitos huolenpidostasi. Äläkä turhaan pyydä anteeksi, minua ei haittaa. On vain oikeastaan hyvä, jos joku edes yrittää takoa viisautta paksuun kallooni.", Dante laski toisen kätensä syliin ja yritti painaa kasvavaa erektiotaan alemmas. Jokin Elliotissa sai hänen kroppansa reagoimaan näin vahvasti. Mutta mikä? Hän ei ollut ollut aikaisemminkaan kiinnostunut seksistä, se vain oli tuntunut täysin turhalta. Hän kyllä helpotti oloaan aina silloin tällöin, mutta tämä oli jotenkin erilaista. Hän ei pystynyt unohtamaan untaan. Hänen katseensa tuntui liukuvan kuin varkain kohti Elliotia ja tuon kasvoja, ja aina hänen unensa palasi välähdyksittäin hänen mieleensä. Dante tunsi punan kasvoillaan, ja taisteli pitääkseen ainakin hengityksensä normaalina.
"En ehtinyt vielä tilata, en tiennyt mitä haluaisit.", Dantella oli edelleen ravintolan sivu auki läppärillään. "Mitä haluaisit?"

Elliot kohotti katseensa kummastuneena, kun Dante kiitti häntä huolenpidostaan. Hän ei ollut oikeastaan odottanut moista reaktiota. Olisi tuntunut järkevämmältä, jos mies olisi käskenyt hänen pitää huolen omista asioistaan. Elliot tiedosti koko ajan ikävällä tavalla heidän asemiensa väliset eroavaisuudet. Hän oli alainen, joka oli täydellisen korvattavissa, kun Dante puolestaan oli hänen esimiehensä. Se teki kuilun heidän väliinsä. Vaikka suudelma olikin muodostanut sillan rotkon yli, se oli ollut niin hauras, että oli romahtanut heti kun sille astui.
Toisaalta, tilanne olisi ollut täysins sama vaikka he olisivat satunnaisia baarituttavuuksia. Elliot näki itsensä keskellä tuota rotkoa, tasapainottelemassa hyvin pieneen pylvään päällä. Kaikki muut ihmiset olivat rotkon toisella puolella, tukevalla mallaa.
Ja miksi hän oikeastaan edes mitetti tällaisia.

Elliot ryhdistäytyi ja nousi tuolistaan, kävelläkseen Danten puolelle pöytää. Jos hän aikoi syödä, olisi hyvä tietää minkä tapaista ruokaa oli tarjolla, kun hänen mielipidettään nyt kaivattiin.
”Mitä on tarjolla?” Elliot kysyi seisahtuessaan Danten viereen katse tietokoneen näytössä. Hän nojautui eteenpäin, laski yläruumiinsa käsiensä varaan ja otti tukea pöydästä, nähdäkseen paremmin tietokoneelle esillä olevan sivun.
Elliot oli harvinaisen tietoinen Danten läheisyydestä. Heidän vartalonsa olivat vain hipaisun päästä toisistaan, hänen seisoessaan siin. Elliotin tarkoituksensa oli kuitenkin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, kuten toinenkin teki. Hän ei voinut säikkyä turhaan, sillä jos heidän välillään ei olisi tapahtuntu mitään, hän olisi tehnyt juuri näin. Oli turhaa käyttäytyä kuin hermo heikko ja kiertää tilannetta, koska se vain korostaisi sitä.

Dante oli jo vastaamassa paikan ruokatarjonnasta, joka sisälsi kaikkea pizzasta salaatteihin ja hienompiikin annoksiin, kun Elliot jo omatoimisesti kävelikin hänen luokseen ja ryhtyi tarkastelemaan sivua. Dante veti nopeasti henkeä ja puristi silmänsä kiinni rauhoittuakseen. Hän painoi vasemmalla kädellään edelleen haarojaan, ja huomasi kätensä tärisevän. Jos Elliot sattuisi katsomaan alas, tuo näkisi hänen erektionsa varmasti. Lisäksi toisen läsnäolo ei auttanut asiaa yhtään. Dante tunsi voimakasta tarvetta napata toinen syliinsä, ja jatkaa siitä mihin he olivat jääneet hänen unessaan. Hän ei kuitenkaan voisi. Hän ei saisi tehdä mitään niin typerää. Elliot oli varmasti sanonut pitävänsä hänen suutelustaan vain siksi, ettei halunnut menettää työpaikkaansa, vaikka Dante ei olisikaan antanut toiselle potkuja vaikka tuo olisi tehnyt tai sanonut mitä. Hän tajusi pitävänsä Elliotista, ehkä liikaakin, eikä vain alaisena. Tämän tajuttuaan Dante ei voinut olla enää rauhallinen. Hän vaihtoi asentoaan, tai ennemminkin kiemurteli tuolillaan ja yritti laskea kymmeneen rauhoittuakseen. Miksi toisen piti olla noin lähellä?

Parhaansa mukaan Elliot yritti sulkea pois Danten vierestään. Oli ollut tavattoman huono idea tulla miehen viereen tarkastelemaan näytöltä ruokalistaa. Heidän välillään oli pari senttiä pelkkää tyhjää ilmaa, mutta yhtä hyvin he olisivat voineet olla toisiaan vasten ilman rihman kiertämääkään. Elliot olisi voinut vannoa, että hän tunsi kipinöintiä heidän välillään.
Sen lisäksi hänen elimistönsä tuntui kuumenevan jälleen.
Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että hän tunsi suunsa kuivuvan aivan kuin olisi ollut janoinen. Mikä taas teki sen ettei puhumisesta tullut mitään. Elliot tunsi sanojen kuolevan kurkkuunsa ennen kuin ne ehtivät edes muotoutua kunnolla. Eikä hiljakseen kiihtyvä hengitys auttanut yhtään.
Tämä oli ollut niin huono idea. Elliot tuijotti tietokoneen näyttöä näkemättä oikeasti mitään. Hänen vartalonsa kaipasi liiaksi huomioita.

Dante tuijotti mustuutta suljettujen luomiensa läpi. Hän odotti kiihkeästi että Elliot päättäisi ruokansa ja siirtyisi pois hänen vierestään. Dante ei tiennyt kauanko vielä kestäisi toisen läheisyyttä ilman että kävisi Elliotiin jälleen käsiksi.
Kun hiljaisuus oli jatkunut tarpeeksi kauan, Dante ei kestänyt enempää.
"Joko olet valinnut?", Hänen puheensa kuulisti aivan liian paksulta ja matalalta, mikä johtui puhtaasti siitä miten kiihottunut hän oli. Hän tunsi koko kehonsa värisevän odotuksesta, eikä hänen kiihotuksensa ottanut laantuakseen.

Elliot yritti kohdistaa katseensa edessään olevalle näytölle. Hän ihan todella yritti, mutta kipinät heidän välillään tuntuivat vain villiintyvän. Ne tekivät ilmasta paksua ja Elliot oli varma, jos hän nyt koskettaisi Dantea, heidän kammonkin ruumiin lävistäisi takuu varmasti voimakas sähkövirta. Lisäksi, häntä hävetti myöntää sitä edes itselleen, mutta hän alkoi kiihottua. Onneksi löysä villapaita peitti sentään kireiden farkkujen etumuksen, joten hän ei olisi välittömässä vaarassa jäädä kiinni. Silloin hän olisi varmasti yksinkertaisesti kuollut häpeästä.
Dante puhui, mikä sai Elliotin hätkähtämään niin, että hänen kapeat lanteensa hipaisivat miehen käsivartta.
Elliot oli ollut väärässä siitä sähkövirrasta. Hänen lävitseen nimittäin löi hornankatkuinen tulinen nuoli, joka suuntasi suorinta tietä hänen alakertaansa ja iski häntä kiinni kiveksistä. Tunne sai hänen miehisen elimensä tempoilemaan ja Elliotin itsensä haukkomaan henkeä. Tämä oli niin erilaista kuin mitä oli tapahtunut pimeässä huoneessa, hänen ollessaan yksin helpottamassa tarvetta, joka ei koskaan saanut vastakaikua. Pelkkä hipaisukin teki tästä paljon täysivaltaisempaa ja kiihkosta tuli tarpeen sijasta pakko.
Elliot sulki silmänsä ja yritti saada ruumiinsa hallintaan. Hänen pitäisi kävellä pois, nyt, ja unohtaa Dante. Hän ei kuitenkaan pystynyt. Sen sijaan hän yritti tarttua miehen kysymykseen, joka tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.
"Hetki vielä..." Hänen pitäisi ehdottomasti ruumiinsa sellaiseen hallintaan, että näkisi ruokalistassa edes yhden annoksen nimen. Sitten hän voisi perääntyä. Aivan sama mitä hän joutuisi syömään.

Dante veti kuuluvasti henkeä siinä vaiheessa kun Elliotin lantoi osui häneen. Kaikki hänen aikaisemmat ponnistelunsa ruumiinsa hallintaan saamisesta tuntui katoavan sillä samaisella hetkellä. Hänen erektionsa koventui kivikovaksi ja tuntui pyrkivän housujen läpi. Miksei Elliot osannut päättää? Jos tämä jatkuisi..
"Elliot..", Dante aloitti paksulla äänellä muttei tiennyt mitä voisi sanoa, ilman että loukkaisi Elliotia kiirehtimällä tuota. Hän halusi varoittaa toista siitä mitä kävisivjos tuo pysyisi vielä kauan hänrn lähellään. Dante painoi nyrkkiään haarojaan vasten epätoivoisena. Outo tarve päästä tunkeutumaan toisen sisälle täytti hänet, eivätkä muistot unesta jättäneet häntä rauhaan.

Danten ääni ja sen outo sävy, jota Elliot ei osannut tulkita, eikä ollut aiemmin osannut huomioida, saivat hänen päänsä kääntymään. Toisin kuin tietokoneen näytön kanssa, Danten kasvot hän näki selvästi. Mies näytti aivan yhtä tuskaiselta kuin miltä hänestä tuntui. Tuon kasvoilla paistoi se sama nälkä ja tarve, joka paloi hänen sisällään. Eikä niillä ollut mitään tekemistä ruuan kanssa. Elliot tarvitsi Dantea ja tuon kosketusta. Hän halusi miehen suutelevan itseään ja enemmänkin.
"Dante..." Elliot lausui miehen nimen kuin vastauksena ja käheänä pyyntönä. Hän halusi tuon huulet omilleen. Millään muulla ei ollut väliä.
Elliotin ruumis toimi omia aikojaan, eikä se ottanut päältä vastaan minkäänlaisia käskyjä tai vastusteluita, vaan lähti nojautumaan eteenpäin. Hänen samea katseensa oli nauliutunut Danten huuliin.

Dante tunsi jähmettyvänsä ja henkensä salpautuvan kun Elliot lausui hänen nimensä. Hän puristi hetken vielä silmiään, ja avatessaan ne hän näki Elliotin jasvojen lähestyvän omiaan. Hänen silmänsä seurasivat kuumeisesti Elliotin katsettsa ja tajutessaan mitä ne katsoivat, Dante ei voinut muuta kuin henkäistä kiivaasti. Hän puristi silmänsä uudestaan kiinni, odottaen. Hän nojautui vain hieman eteenpäin, päättäen että jos tämä menisi pidemmälle, se tapahtuisi Elliotin aloitteesta.

Elliotin sydän pamppaili lujaa ja jossain kurkun paikkeilla. Hän ei todellakaan ollut tällainen. Hänellä ei ollut koskaan ollut rohkeutta tehdä aloitetta. Toisenlaisessa tilanteessa hän olisi ollut huolissaan siitä mikä oli muuttunut tässä lyhyessä hetkessä. Johtuiko tämä kenties siitä, että Dante oli suudellut häntä jo kerran. Elliot ei todellisuudessa ollut se, joka tekisi aloitteen. Dante oli tehnyt sen jo.
Nyt ei kuitenkaan voinut enää perääntyä. Elliot keräsi loput vähäisestä rohkeudestaan ja painoi huulensa Danten huulille.
Hänen sisuskalunsa tuntuivat heittävän volttia saman tien kun heidän huulensa kohtasivat. Samalla Elliot tunsi sulavansa siihen paikkaan. Hän saattoi vain toivoa, että jos kaatuisi, Dante ottaisi hänet kiinni.

Dante hengitti kiivaasti odottaessaan, ja kun hän lopulta tunsi huulet omillaan, hän olisi voinut laueta housuihinsa. Dante vastasi suudelmaan nälkäisenä ja kääntyi tuolillaan niin, että pystyi vetämään Elliotin syliinsä. Hänen mielensä oli täysin tyhjä, ja hän toimi puhtaasti vaistonsa varassa. Enää Danten ei tarvinnut pelätä sitä, että Elliot näkisi hänen kohonneen etumuksensa, vaan hän keskittyi siirtämään molemmat kätensä Elliotin lanteille jotta voisi vetää tuon kokonaan syliinsä, istumaan kohouman päälle hajareisin. Hänen ei pitäisi, se pieni järjen ääni mikä vielä toimi, kirkui häntä lopettamaan, mutta nyt oli jo myöhäistä. Dante osasi ainoastaan toivoa, ettei säikyttäisi Elliotia aggrressiivisuudellaan.

Elliot viivytteli vain hetken paikoillaan kuunnellen Danten reaktiota tähän uuteen käänteeseen. Hän pelkäsi, että mies vetäytyisi ja huutaisi hänelle, kuinka likaista ja väärin tämä oli. Mitään sellaista ei kuitenkaant tapahtunut, joten hyvin hitaasti ja varovaisesti, Elliot ryhtyi tutkimaan toisen huulia omillaan. Hän antoi kielensä hyväillä hiljalleen Danten suun ääriviivoja, yrittäen näin saada ne avautumaan itselleen. Hän muisti miltä toinen kieli tuntui hänen suussaan ja halusi kokea sen uudelleen.
Elliot äännähti yllättyneenä, kun Dante vastasi vetämällä hänet syliinsä. Viimeksi tuo oli perääntynyt kauhuissaan, mutta nyt moisesta ei tuntunut olevan tietoakaan. Elliot asettui mielellään toisen jalkojen päälle istumaan, miettien kuitenkin mitä tästä seurasi. Sitä kesti vain hetken, sillä mielenkiinto siitä, miltä Dante tuntuisi hänen allaan ja ruumista vasten, vei voiton.

Danten reidet tuntuivat lihaksikkailta ja kovilta Elliotin reisiä vasten. Tuon kädet hänen lanteillaan olivat lujat ja määrätietoiset, iho huokui lämpöä ja kun Elliot laski kätensä Danten rintakehälle, hän saattoi tuntea paidankin lävitse kovat, selväpiirteiset lihakset. Hän painoi kätensä rintalihaksia vasten, jotka olivat hänen kämmentensä kokoiset, tunnustellen sormenpäillään niiden rajoja.
Danten selvästi maskuliininen vartalo ei häirinnyt Elliotia pätkääkään. Ei hän kaivannut pehmeyttä tai täyteläisempiä kaaria syttyäkseen. Hän halusi tuntuea juuri tämän nimenomaisen ruumiin omansa vasten.

Dante avasi suutaan Elliotin kielen houkuttelemana, aivan kuin antautuen täysin toiselle. Hän maisteli Elliotia samalla kun tuo teki omia tutkimuksiaan hänen suussaan. Dante puristi hetken käsillään Elliotin lanteita, ennenkuin uskalsi antaa käsiensä liikkua. Hän pelkäsi vieläkin pelästyttävänsä Elliotin pois toimillaan, mutta ei voinut mitään käsilleen jotka lähtivät vaeltamaan Elliotin lanteilta ylemmäs, nostaen villapaidan helmaa mukanaan, kunnes se oli tarpeeksi ylhäällä jotta hän pääsi sujauttamaan kätensä paidan helman ali. Vastaan ei ensimmäisenä tullut iho, kuten Dante oli toivonut, vaan trikoopaita. Se ei kuitenkaan hidastanut miestä, vaan tuo tunkeutui nopeasti myös sen alle. Elliotin iho tuntui kuumalta hänen sormenpäitään vasten, aivan kuin toista olisi korventanut sama himo kuin häntä itseäänkin. Danten käddet aloittivat kyljistä ja liukuivat ihoa pitkin toisen rintakehälle, ja peukaloilaan hän hipaisi varovasti Elliotin nännejä, kuin kokeillen. Hän ei uskaltanut tehdä vielä sen enempää. Hänen lantionsa kuitenkin oli toista mieltä, ja nytkähteli Elliotia vasten, hakien tyydytystä.

Elliot nautti siitä miten Danten kieli tunkeutui hänen suuhunsa ja otti sen reimuiten vastaan. Hän liikutteli omaa kieltään kiusaten edestakaisin Danten suussa. Tämä oli itseasiassa hänen toinen suudelmansa. Ensimmäinen oli ollut se, jonka he olivat jakaneet toimiston lattialla joitain hetkiä sitten. Ja tämä tuntui paremmalta kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakkaan.
Danten käsien alkaessa vaeltamaan Elliot värisi hieman tuon kosketuksesta. Pieni jännitys alkoi kasvamaan hänen sisällään, kiihdyttäen kuumia tunteita entisestään. Tämä kaikki oli täysin uutta. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut ihollaan muiden kuin oman ja perheenjäsentensä kosketuksen, eikä yksikään niistä ollut lähelläkään tätä. Vaistomaisesti hän kiemurteli hieman uudenlaisen intiimin kosketuksen alla, painautuen näin entistä tiiviimmiin Dantea vasten ja kietomaan käsivartensa tuon harteiden ympärille. Värähdys kulki hänen lävitseen kun uteliaat sormet löysivät paljaan ihon.
Elliot jännittyi aavistuksen Danten käsien edetessä yhä ylemmäs hänen ihollaan. Hetken aikaa hän ehti jo miettiä menisivätkö he liian pitkälle tässä. Ajatus ei kuitenkaan päässyt sen pidemmälle, kun Dante löysi tien hänen rintakehälleen. Elliot vaikersi kovaan ääneen ja taipui eteenpäin miehen käsiä vasten. Hän näki tähtiä. Hän halusi Danten jatkavan. Kosketus tuntui uskomattomalta ja se valtasi hänen koko vartalonsa hetkellisesti, siirtyen kuitenkin nopeasti hänen haaronjensa tuntumaan. Tämä ei voinut tuntua näin hyvältä.
”Dante...” Elliot murahti nimen miehen huulia vasten, ääni täynnä mielihyvää, painautuen entistä tiiviimmiin toisen syliin.