Tahra K-18

Elliot kohotti kiltisti katseensa takaisin Danten silmiin. Miehen rauhoittelut tuntuivat tepsivän, eikä Elliot epäillyt hetkeäkään etteikö Danten kaltainen mies keksisi ratkaisua ihan mihin tahansa ongelmaan. Rauhallinen, luja ääni ja sanat saivat yhdessä aikaan helpottavan turvallisuuden tunteen Elliotissa. Hentoinen hymy nousi hänen huulilleen.
Kevyt suukko hänen suupielelleen oli vain omiaan leventämään tuota hymyä.

Elliot istui rauhassa paikoillaan lihaksikkaiden reisien päällä, seuraten Dantea kun tuo ryhtyi tekemään järjestelyjä heidän pienen ongelmansa ratkaisemiseksi. Elliot ei voinut kuitenkaan mitään sille, että ajatus muiden ihmisten kohtaamisessa ulkoasun ollessa tässä kunnossa, suoraan sanottuna hirvitti häntä. Huomaamattaan hän rupesi liikahtelemaan levottomasti ajatellessaan tätä Marjorieta tuomassa puhtaita vaatteita kahdelle aikuiselle miehelle. Varsinkin kun tahrat puhuivat puolestaan hyvin selkää kieltä siitä, mitä oli tapahtunut.
Elliot painoi katseensa uudelleen alas tutkaillakseen vahinkojen laatua. Ehkä hän pystyisi livahtamaan hissiin kenenkään huomaamatta ja voisi päästä samalla tapaan kellarin puuhuoneisiin. Siellä hän voisi vetää ylleen takin, joka peittäisi tahrat ja ajaa kotiin. Siellä ei olisi ketään arvostelemassa tai luomassa häneen vihaisia katseita.

Danten lopettaessa puhelunsa ja todetessa, että he voisivat yrittää hieman siistiytyä vedellä, Elliot keskitti huomionsa häneen. Dante kyllä työnsi heidät kauemmas pöydästä, mutta ei tehnyt elettäkään sen suuntaan, että Ellioitin olisi pitänyt nousta paikoiltaan. Ei siinä ettei Elliot olisi halunnutkaan. Hän istui siinä oikein mielellään ja tarkasteli Danten kasvoja, jotka olivat nyt tyynet, hieman vakavat ja aivan erilaiset kuin silloin kun tuo koki nautintoa.
Muisto Danten kasvoista hekuman kourissa sai Elliotin hymyilemään jälleen. Hän nojautui eteenpäin antaakseen toiselle kevyen suukon suoraan huulille. Yksi pieni pusu ja sitten hän voisi nousta.

Dante oli jo aikeissa hienovaraisesti vihjasta Elliotille, että tuon olisi paras nousta, edes hetkeksi, jotta he voisivat hieman putsata vaatteitaan, kun tuo painoikin huulensa hänen omilleen. Dante sulki vaistomaisesti silmänsä ja vastasi suudelmaan. Ainoa vain, ettei hän halunnut mitään pientä ja viatonta pusua, joka kertoisi siitä että tämä olisi nyt tässä. Dante ei ollut valmis antamaan tämän lumouksen vielä rikkoutua. Hän siirsi kätensä Elliotin poskille jotta tuo ei saisi päähänsäkkään yrittää karata, ja venytti suudelmaa mahdollisimman pitkään. Dante lipaisi kielellään Elliotin huulten kaaria, kiusoitellen ja houkutellen tuota avaamaan suunsa ja päästämään hänet omistavasti sisään. Dante ei tiennyt itsekkään, mikä häntä oikein vaivasi. Tämä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Hän vain, tahtoi enemmän. Hän halusi vielä jatkaa siitä mihin he olivat jääneet. 
Lopulta, venytettyään suudelmaa niin pitkään kuin suinkin pystyi ilman, että saisi erektiota, Dante vetäytyi taaemmas ja katsoi Elliotia syvälle silmiin. Hänen omat silmänsä kiiluivat jälleen siitä pienestä himosta, joka oli syttymäisillään hänen sisällään. Seuraavaksi Dante veikin kätensä Elliotin takapuolen alle ja piteli toista tiukasti kiinni itsessään, samalla kun nousi tuolilta ylös. Nyt he olivat asennossa joka oli hyvinkin eroottinen ja houkutteleva. Dante tiedosti hyvin vahvasti, että voisi hyvinkin tunkeutua Elliotin sisään tässä asennossa. Mutta sen sijaan hän asteli tiskialtaan luokse ja laski Elliotin istumaan sen reunalle, virnistäen pienesti.

Elliot oli tosiaan aikeissa vetäytyä, mutta Dante ei antanut hänelle mahdollisuutta siihen. Elliot ei tosin pistänyt vastaan kun toinen lukitsi hänen päänsä paikoilleen kämmentensä väliin. Hänen huulensa aukenivat oitis kun Dante hieman niitä suostutteli ja hän päästi miehen mielellään sisäänsä. Elliotin kurkusta karkasi autuas ynähdys, joka kuitenkin tukahtui heidän huultensa väliin.
Suudelma oli suloisempi kuin aiemmat, mutta Dante sai sen silti tuntumaan omistushaluiselta. Elliotia se ei haitannut. Hän alistui mielellään ja oli kokonaan Danten, jos tuo niin haluaisi.
Hetki oli kuitenkin ohi aivan liaan pian.

Vaikka he olivat saaneet hetkeä aikaisemmin hyvin tyydyttävää jälkeä aikaan, Elliot olisi pian ollut valmis uusintaan. Tällä kertaa hän olisi tosin halunnut turhat vaatekappaleet pois heidän tieltään. Ehkä hän olisi ollut valmis menemään myös hieman pidemmälle. Olisi ollut kiehtovaa tietää millaiselta Danten sormet olisivat tuntuneet hänen sisällään. Hän ei olisi todennäköisesti ollut aivan vielä valmis Danten paksuun ja pitkään kaluun, mutta kaiketi he olisivat voineet edetä hitaasti.
Tilanne oli kuitenkin jälleen täydellisesti Danten hallinnassa ja tuo keskeytti heidät ennen kuin se meni yhtään pidemmälle. Mikä oli todennäköisesti oikein hyvä.

Elliot älähti yllättyneenä, kun hän huomasikin yht'äkkiä olevansa Danten sylissä. Vaistomaisesti hän kietoi kätensä ja jalkansa miehen ympärille, estääkseen itseään putoamasta. Matka alaspäin ei olisi pitkä, mutta todennäköisesti sekin sattuisi.
Dante ei kuitenkaan pudottanut häntä vaan laski sen sijaaan hellästi huoneen nurkassa olevan tiskipöydän päälle. Jostain syystä Elliottia alkoi nolottaa siinä reunalla istuminen. Hän tunsi olevansa näyttelyjalustalla siinä Danten katseen alla. Punastuen hän painoi katseensa alas anten virnistellessä hänelle, kuin olisi saanut jonkinlaisen idean.

Dante kurottautui Elliotin ohi ottamaan tiskipöydältä rätin, pitäen nuoremman tarkasti itsensä ja pöydän välissä niin, ettei Elliotilla olisi suinkaan mahdollisuutta karata. Dante halusi jostain syystä huolehtia kaikesta itse, siitä että Elliot olisi siisti ja että tuolla olisi kaikki hyvin. Sanaakaan sanomatta hän kasteli rätin haalealla vedellä ja ryhtyi siistimään Elliotin vaatteita ensin. Itsellään hänellä oli hihaton paita tuhritun kauluspaitansa alla, joten hänen ei tarvitsisi siistiä kuin housunsa. Huolellisesti Dante hinkkasi kaikki tahrat ensin Elliotin vaatteista pois niin hyvin kuin pystyi, kurottaen aina välillä toiseen aivan kiinni huuhdellakseen rättiä, aivan kuin olisi kiusannut Elliotia tahallaan. Minkä hän taisikin tehdä.

Saatuaan heidän vaatteensa edes jotenkuten hieman puhtaammiksi, Dante perääntyi puolikkaan askeleen verran, päästämättä Elliottia kuitenkaan vielä pois. Hän ryhtyi avaamaan kauluspaitansa nappeja, aina siihen saakka että sai paidan kokonaan auki jolloin hän vain pudotti sen jalkoihinsa, välittämättä siitä mitä Marjorie ajattelisi nähdessään toimistossa sijaitsevan kaaoksen. Riisuttuaan kauluspaitansa Dante vei kätensä taas Elliotin takapuolen alle ja nosti toisen takaisin syliinsä mitään kyselemättä, vieden heidät taas tuolin ääreen, jossa hän istui alas. Hän ei vain halunnut päästää henkilökohtaista patteriaan minnekkään. 
"Katsohan nyt sitä ruokalistaa, tai olemme nälkäisiä vielä huomenna.", Dante sanoi lempeästi ja hymyili.

Elliot henkäisi tuntiessaan Danten ruumiin jälleen aivan kiinni itsessään. Hänen oli pakko kääntyä katsomaan mitä toinen puuhasi, onnistuen ainoastaan siinä, että sai eteensä miehen kaulan ja niskan. Dante tuoksui hyvältä, hieltä ja joltain, jonka täytyi ehdottomasti johtua seksistä. Elliotin oli pakko sulkea silmänsä hetkeksi, jotta saattoi nauttia hetken aikaa täysivaltaisemmin sieraimiinsa vetämästä tuoksusta. Se kiihdytti häntä paremmin kuin heroiini, vaikkakaan hän ei ollut edes kokeillut jälkimmäistä.
Dante perääntyi, mutta Elliotilla ei ollut minkäänlaista mahdollisuusta laskeutua alas pödältä. Hän saattoi ainoastaan seurata kuinka Dante puhdisti hänen paitansa tunnontarkasti märän rätin avulla. Eikä Elliot voinut mitään sille, että moinen huolenpito sai hänen sydämensä puristumaan kasaan. Hänen olisi pitänyt olla nolo ja häpeissään, kun joku ryhtyi siivoamaan hänen sotkujaan. Sen sijaan Dante sai sen tuntumaan siltä, kuin olisi vain pitänyt huolta hänestä. Niinpä Elliot pysyi hiljaa paikoillaan koko toimituksen ajan ja tarkasteli edessään seisovan miehen huolellista työskentelyä.
Joka kerta kun mies nojautui lähemmäs häntä, Elliot ei voinut pidätellä ihastunutta henkäisyä. Tällainen viekotteleva läheisyys sai hänen ruumiinsa heräämään uudestaan ja lämpenemään. Lisäksi hän sai joka kerta uuden annoksen eau de Dantea sieraimiinsa, joka ei ainakaan auttanut asiaa.
Aivan kuin mies olisi kiusannut häntä tahallaan.

Kun heidän vaatteensa olivat puhtaat, Elliot oletti jo, että pääsisi omille jaloilleen. Dantella oli kuitenkin jotain aivan muuta mielessään. Elliot sai nimittäin huomata seuraavansa toisen hidasta riisuutumista. Hän tunsi pientä pettymystä, kun havaitsi, että kauluspaidan alla oli ainoastaan toinen paita. Se ei kuitenkaan vähimmässäkään määrin tehnyt hommasta mielenkiinnottomampaa. Hän katseli nälkäisenä jokaisen napin aukeamista.
Esitys sai Elliotin vääntelehtimään paikoillaan, sillä kuumotus oli päässyt tämän intiimin siistiytymistilaisuuden aikana lopulta maaliin asti ja hän saattoi tuntea jälleen kunnollista halua.
Elliot nielaisi kun Danten paita putosi maahan. Hän toivoi hartaasti, että mies siirtyisi eteenpäin, tietäen tasan tarkkaan toivon olevan täysin turhaa.

Samassa Dante olikin jo napannut hänet uudelleen syliinsä ja kantanut takaisin pisteeseen A, josta he olivat aiemmin lähteneet liikkelle. Elliot mutristeli tyytymättömän huuliaan, kun toinen ei ollut sitä näkemässä. Mutristelu muuttui kuitenkin nopeasti tyytyväiseksi hymyiksi, kun hän saattoi todeta saaneensa mahdollisuuden kiusata Dantea takaisin.
Elliot kääntyi miehen sylissä tietokonetta päin varoen hetkeksikään nostamasta painoaan liikaa, jotta tuo tuntisi alkerrallaan hänen liikkeensä. Sen jälkeen hän asetteli takapuolensa täysin rauhassa oikealle paikalleen toisen sepaluksen päälle. Pisteenä i:n päälle hän nojautui eteenpäin tutkimaan ruokalistaa, tietäen millainen aitiopaikka Dantella nyt oli katsella hänen kapean takapuolensa muotoja, jotka kiristyivät tiukkaa farkkukangasta vasten.

Dante nojautui taaemmas ja antaakseen Elliotin asettua itse paikoilleen, joka osoittautuikin erittäin huonoksi ideaksi. Se, miten toinen liikutti takapuoltaan vasten hänen haarojaan sai elämää pikkuveitikkaan uudelleen. Dante veti henkeä kuuluvasti Elliotin nojautuessa eteenpäin, paljastelle suloista takapuoltaan hänelle, vaikkakin nuo typerät pillifarkut hieman peittivätkin hänen makoisaa näkyään, sillä oli silti sama vaikutus. Tätä peliä saattoi kuitenkin pelata kaksi.
Dante nojautui lähemmäs, painaen yläruumiinsa Elliotin selkää vasten samalla kun nosti kätensä toisen rintakehälle, niin että sormet hipaisivat nännejä vain aavistuksen. 
"Jos jatkat tuota, saat vastata seurauksista.", Dante kuiskasi käheästi Elliotin korvaan ja näykkäsi hellästi korvannipukkaa kuin sanojensa painoksi. "Ja tällä kertaa minä en tyydy jäämään puolitiehen.", Hänen äänensä oli paksu ja täynnä hunajaisia lupauksia. Tällä kertaa hän imaisi korvanlehteä sanojensa päätteeksi ennenkuin nojautui takaisin selkänojaa vasten, virnistellen itsekseen. Eiköhän tämä rauhoittaisi Elliotia hetkeksi, joka puolestaan taas rauhoittaisi häntä. He eivät voisi ryhtyä enää hommiin uudestaan, ihan vain jo senkin vuoksi että Marjorie oli matkalla tänne mukanaan puhtaita vaatteita. Lisäksi, he molemmat kaipasivat ruokaa, ja Remyn tarvitsisi päästä lenkille.

Elliot näytti keskittyvänsä ruokalistaan, mutta kuulosteli ja tunnusteli kuitenkin Danten reaktioita tarkemmin kuin toisenlaiseen ravitsemukseen liittyvää tarjontaa. Hän nautti ilmaa halkovasta henkäisystä, eikä voinut olla pidättelemättä hymyään.
Samassa Dante nojautuikin jo eteenpäin, mikä sai Elliotin hieman hämilleen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettimään tilannetta sen enempää kun tunsi nopean pyyhäisyn nänninsä päällä. Se sai puolestaan hänet vetämään kiivaasti henkeään ja inahtamaankin vielä kaupan päälle, mikä oli Dantelle todennäköisesti sama asia, kuin palkinto hyvin tehdystä työstä. Seuraavaksi Elliot tunsikin jo huulet korvanlehtensä tietämillä ja kuuli paksulla äänellä lausutut sanat, joita tehosti kevyt näykkäisy. Hän haukkoi kuuluvasti henkeään, kun pillifarkut alkoivat tuntumaan yht'äkkiä paikoitellen huomattavasti aiempaa pienempinä.

Danten lupaus siitä, että seuraavalla kerralla homma ei hoituisi yhtä vähällä, sai Elliotin säikähtämään. Hän ojentautui pienen pelon vallassa suoraksi miehen sylissä ja varoi tekemästä yhtään mitään, mikä saattaisi provosoidat tuota. Dante oli ollut oikeassa kun oli sanonut ettei Elliot olisi vielä valmis. Tuo oli ollut niin oikeassa. Elliot saattoi kyllä kuvitella heidän aloittavan varsinaisen seksin, mutta huomattavasti kevyemmin kuin suoraan Danten isolla kalulla. Elliot uskoi vakaasti halkeavansa, jos mies vain työntyisi hänen sisäänsä. Ei sellainen voinut yksinkertaisesti mahtua ihmisen sisään, varsinkaan niin pienestä aukosta.
Elliot puri hampaitaan yhteen selatessaan ruokalistaa. Hänen ruokahalunsa oli tosin jälleen tipotiessään. Seuraavana päivänä hänen pitäisi ottaa mukaan eväät. Hänen varallisuutensa ei riittäisi kovinkaan pitkälle, jos hän alkaisi syömään säännöllisesti ulkona.
”Voisin ottaa tuollaisen sieni-nuudelikeiton”, Elliot sanoi hetken kuluttua. Keitto olisi ainakin helppo niellä.

Danten täytyi myöntää itselleen olevan hieman pettynyt itseensä, kun Elliot tuntui jäykistyi hänen sylissään kuin paniikissa. Dante huokaisi ja nosti käden kasvoilleen ja torui itseään. Hän veti syvään henkeä rauhoittuakseen. 
"Anteeksi, Elliot.", Dante mumisi kätensä suojista ja piti itsensä tiiviisti paikoillaan, varoen liikkumasta senttiäkään. Hänen ei olisi pitänyt sanoa Elliotille, ettei tyytyisi pelkkään esileikkiin. Hän oli luultavasti pelästyttänyt toisen, vaikka hänen olikin ollut ainoastaan kiusoitella. 

Kun Elliot sai valittua mitä haluaisi, Dante käänsi heitä tuolilla sen verran että pystyi suorittamaan tilauksen netissä sivuttain, varoen enää lähentelemästä Elliotia enempää kuin oli tarpeen. Nyt Elliotilla oli myös täydellinen tilaisuus nousta hänen sylistään ja luikkia karkuun.
Samassa ovelta kuuluikin jo koputus. Dante siirsi katseensa Elliotiin, odottaen että tuo nousisi nyt viimeistään hänen sylistään, ennenkuin laskisi vieraan sisälle. Kunhan he olisivat molemmat niin säädyllisesti toisistaan erossa kuin oli mahdollista, Dante kutsuisi koputtajan sisään.
Ovesta astui sisään noin viisikymppisen näköinen, arvokkaasti harmaantumaan lähtenyt rouva, käsissään kassi.
"Ah, Marjorie, kiitos kun pääsit tulemaan.", Dante soi lämpimän hymyn kodinhoitajalleen, joka puolestaan katseli nenänvarttaan pitkin toimiston sotkua ja Danten ulkoista olemusta.
"Nuori herra on sitten päättänyt pistää ranttaliksi.", Marjorie astui sisään sulkien oven perässään ja laskien kassin Danten eteen pöydälle. Rouva vilkaisi vain nopeasti Elliotin suuntaan, ennenkuin keskittyi taas Danteen. "Tehän saatte vielä keuhkokuumeen tuossa vaatetuksessa. Mitä ihmettä te olette oikein tehneet?", Marjorie nyrpisti taas nenäänsä.
"Älähän nyt. Kaadoin lasin vettä vaatteilleni. Enkä lisäksi ole käynyt eilisen aamun jälkeen kotona."

Elliot viivytteli Danten sylissä vielä sen aikaa kun tuo teki tilauksen. Miehen anteeksipyyntö oli saanut hänet uudelleen rentoutumaan. Hän ymmärsi ettei toinen ollut tarkoittanut sanojaan aivan sillä tavalla, joten hänellä ei ollut enää mitään syytä olla hermoheikko. Kun oveen koputettiin, Elliot oli kuitenkin pystyssä salamaakin nopeammin. Hän ei ollut aivan vielä valmis siihen, että joku saisi selville hiedän puuhistaan. Varsinkaan kun ei tiennyt miten ihmiset suhtautuisivat tällaiseen.
Elliot siirtyi omalle paikalleen pöydän toiselle puolen ja yritti näyttää siltä kuin olisi istunut siinä koko päivän ahkeroimassa, eikä kädet toisen miehen housuissa.

Hän ei voinut kuitenkaan mitään uteliaisuudelleen kun Danten taloudenhoitaja asteli sisään. Nainen vaikutti ennemmin topakalta äitihahmolta kuin pelkältä henkilökunnan jäseneltä, varsinkin kun tuo puhutteli Dante niin tuttavallisesti. Danten käytös puolestaan vain vahvitsi tuota mielikuvaa.
Elliot keskitti huomionsa kuitenkin nopeasti takaisin oman läppärinsä näyttöön ja siihen mitä oli ollut tekemässä ennen kuin hänen isänsä oli aiemmin keskeyttänyt sen. Hän saattoi kuitenkin kuulla mistä Dante ja Marjorie keskustelivat.

"Nuoren herran tulisi pitää parempaa huolta terveydestään. Jos ette ole vielä saaneet kunnon yöunia, suosittelen teitä lähtemään pikimiten kotiin korjaamaan asian.", Marjorie napautti kuivakasti ja kävi keräämässä Dante likaisen paidan pois lattialta voidakseen viedä sen mukanaan.
"Minä menen kyllä kun ehdin. Minulla on tiettyjä velvotteita töissä, Marj.", "Aivan varmasti herralla on, mutta jos äiti parkanne saisi kuulla tästä, hän tulisi varmasti hysteeriseksi.", "Siksipä hänen ei tarvitse tietää.", Dante totesi kylmällä ja varoittavalla äänensävyllä. Oli tiettyjä asioita, joihin edes lämmin ja ystävällinen, vaikkakin topakka, kodinhoitaja ei saanut puuttua. Dante tiesi varsin hyvin, ettei hänen pitäisi rasittaa itseään liikaa, ihan vain jo pelkästään sydämensä takia. Mutta minkäs hän sille mahtoi että yö oli mennyt eläinlääkärissä.
"Olette loukanneet kätenne, herra?", Marjorie totesi, aiempaa asiallisemmalla äänellä. Nainen tiesi vallan hyvin, milloin oli ylittämässä valtuuksiaan.
"Pikku juttu, ei mitään vakavaa. Siinä olikin varmasti kaikki, näemme taas sunnuntaina.", Dante totesi haluten naisen mahdollisimman pian ulos toimistostaan. Hän ei kestäisi hetkeäkään enempää tuon uteluita. Lisäksi hän ei myöskään halunnut että Marjorie paljastaisi yhtään mitään Elliotille hänen terveydentilastaan. Toisen ei tarvitsisi tietää. 
"Hyvän on, nuori herra. Muistakaa sitten varoa sydäntänne, ja menkää ajoissa levolle.", Pitihän naisen kuitenkin mainita se.

Elliot yritti parhaansa mukaan tekeytyä olemattomaksi Danten keskustellessa taloudenhoitajansa kanssa. Samaan aikaan hän yritti tarttua käsillään olevaan työhön, mutta kahden muun huoneessaolijan eskustelu teki siitä lähes mahdotonta. Hän halusi nimittäin tietää enemmän Dantesta ja tuon keskustelu jonkun läheisen kanssa antoi siihen kaikkein parhaat lähtökohdat. Ja kuinka ollakkaan, iäkäs nainen antoikin Elliotille yhden niistä hänen kaipaamistaan vastauksista. Kuten hän olikin olettanut, Dantella oli sydänvika. Elliot piti tietoa hydyllisenä. Ainakin hänellä olisi jonkin verran tietoa kun mies saisi uuden kohtauksen, vaikka hän toivoikin ettei niin kävisi.
Elliot olisi halunnut udella lisää Danten vaivasta, mutta muisti jälleen asemansa. Vaikka he olivat puuhanneetkin äsken asioita, joita monet pomot eivät tehneet alaistensa kanssa, heidän suhteensa oli siitä huolimatta epäselvä. Elliot ei halunnut korottaa itseään omaehtoisesti korkeammalle kuin oli. Hän olisi Dantelle juuri sitä, mitä mies kaipaisi, vaikka itse toivoisikin sitten enemmän.
Elliot antoi itselleen hetkeksi luvan vaipua hölmöihin romanttisiin ja vaaleanpunaisiin haaveisiin, jossa hän ja Dante kokeilisivat jotain seurustelun tapaista. Elliot päätyi huomaamattaan nojaamaan leukaa käteensä ja katselemaan kaukausuuteen haaveilevin, utuisin silmin.

"Kyllä kyllä, Marj. Nähdään sunnuntaina.", Dante huokaisi ja hätisti naista jo ulos kädellään näyttäen lopenuupuneelta toisen uteluihin ja paasaukseen. Marjorie oli täydellinen kodinhoitaja, sillä nainen oli ystävällinen ja lämmin, äidillinen suoraansanottuna, ja tuon tiuskinnat ja muut ylimääräiset huolenpidot saivat Danten vain pitämään naisesta enemmän. Mutta aina välillä oli tälläisiäkin päiviä, ettei hän jaksanut kuunnella toisen uteluita ja torumisia. Mennessään kohti ovea, Marjorie mulkaisi unelmoivaa Elliotia pahasta ja tuhasti nenänsä kautta, mumisten hyvin hiljaa itsekseen jotain turhanpäiväisistä sihteereistä. Mennessään Marjorie sulki oven kuuliaisesti.

"No niin, katsotaas mitä itse naispaholainen meille toi.", Dante nousi pöytänsä äärestä ja avasi sitten kangaskassin. Kuten hän oli arvellutkin, se sisälsi parin suoria, tumman sinisiä puvun housuja, puhtaan kauluspaidan ja aluspaidan, puvun takin sekä liivin. Lisäksi sieltä löytyi rennompi kertaimisto, johon sisältyi siistit farkut, t-paita ja huppari. Dante vilkuili vaatteita vielä hetken ennenkuin totesi, että Elliot näyttäisi aivan naurettavalta hänen puvussaan, joten kaipa tuo selviäisi kotiinsa asti hänen rennommalla kertaimistollaan. Dante otti vaatteet jotka oli siististi silitetty ja viikattu, pois pussistaan ja asetti ne Elliotin eteen pöydälle.
"Ne ovat sinulle varmasti isot, mutta etköhän pärjää niissä kotiin asti.", Dante totesi hymyillen ennenkuin otti itselleen kassista uuden kertaimiston. Hän ei aikonut odotella rätin kostuttamissa vaatteissaan sen kauempaa, vaan riisui saman tien harmaan hihattomansa pois yltään, paljastan näin lihaksikkään ylävartalonsa. Vasemmalla puolella rintaa kulki noin viidentoista sentin mittainen leikkausarpi, lisäksi miehellä oli muutamia muita, pienempiä arpia siellä sun täällä, jotka olivat tulleet joko lapsena koheltaessa tai kentällä ollessa. Dante ei vaikuttanut pitävän mitään kiirettä ottaessaan esille aluspaidan.

Elliot havahtui siihen kun toimiston ovi kolahti kiinni Marjorien takana. Hän punastui, tällä kertaa sen vuoksi, että Dante oli taatusti nähnyt hänen uppoutuneen haaveisiinsa. Onneksi tuo ei sentään osannut lukea ajatuksia. Se olisi tehnyt tilanteesta entistä nolomman.
Elliot kääntyi Danten puoleen kun tuo tutkaili mitä kaikkea ”naispaholaisen” tuoma kassi piti sisällään. Hän ei sanonut mitään, vain katseli.
Dante vaikutti siltä kuin tuo ei olisi edes muistanut mitä kaikkea äskettäin oli tapahtunut. Mies oli saanut elämänsä taas hallintaan, tavallisille uomille. Sellaisille, joihin ei liittynyt sekstailu assistentin kanssa. Elliot tunsi itsensä hieman surulliseksi sen vuoksi, mutta ei pysyi hiljaa. Hän ei halunnut painostaa Dante yhtään mihinkään.

Kun mies asetti hänen eteensä pienen pinkan vaatteita ja sanoi niiden olevan todennäköisesti hieman isoja, Elliot nyökkäsi. Ottaen huomioon heidän kokoeronsa, hän tulisi todennäköisesti näyttämään siltä kuin olisi vetänyt ylleen norsunnahat. Nyt ei kuitenkaan auttanut valittaa, koska kumpikaan heistä tuskin halusi työkavereiden saavan tietää siitä mitä äsken oli tapahtunut.
”Ei se haittaa. Minusta tuntuu ettei kukaan täällä kiinnitä muutenkaan huomiota minuun, joten vaatteilla ei ole väliä.” Elliot hymyili hieman Dantenlle noustessaan tuoliltaan.
Hän oli juuri tutkimassa lähemmin vaatteita, jotka oli saanut lainaan, kunnes käänsi katseensa vaatteitaan vaihtavaan Danteen. Vesi herahti hänen kielelleen kun hän katseli toisen paljasta ylävartaloa. Dante oli uskomattoman näköinen. Elliotin katse seurasi lähes nälkäisenä lihasten muotoja ja arpien linjoja, miettien mikä oli mistäkin taistelusta. Elliot olisi halunnut suudella jokaista arpea miehen iholla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näki Danten ilman paitaa, sillä aiemminkin vaatteet olivat pysyneet tiukasti heidän päällään.

Ryhtyessään vetämään aluspaitaa päälleen, Danten katse sattui käväisemään Elliotissa. Hän huomasi toisen tuijotuksen eikä voinut sille mitään että tunsi itsensä jollain tapaa alastomaksi. Se mitä vain hetkiä aiemmin oli tapahtunut palasi jälleen hänen mieleensä ja onnistui tuomaan pienen punan hänen kasvoilleen. Dante kuitenkin kiskaisi paidan ylleen ennenkui siirsi katseensa uudestaan Elliotiin.
"Piditkö näkemästäsi? Olisiko minun pitänyt jättää paita pois?", Hän kiusoitteli toista. Hän aikoisi kyllä aivan yhtä lailla katsastaa Elliotin kehon, jos tuo nyt edes suotuisi vaihtamaan vaatteita hänen seurassaan. Dante ei nähnyt siinä itsensä kohdalla mitään ongelmaa juurikin sen takia, kun he olivat molemmat miehiä. Ja hän yritti parhaansa mukaan mitä he juuri olivat tehneet, muuten hän luultavasti saisi jälleen erektion, jota ei tälle hetkelle kaivattu.

Seuraavaksi Dante nosti siniseen murretun kauluspaitansa pinosta ja ryhtyi kiskomaan sitä ylleen. Hän olisi kyllä voinut ihan hyvin pärjätä pelkällä aluspaidalla, Elliotin mieliksi ainakin, mutta se näyttäisi vähintäänkin epäillyttävältä ulkopuolisen silmiin, jos hän olisi vähissä vaatteissa söpön assistenttinsa kanssa.
Pukeutuessaan Dante piti Elliotia vaivihkaa silmällä, odottaen, uskaltaisiko tuo riisua.

Elliot punastui tapansa mukaan jäädessään tällä kertaa kiinni tuijottamisesta. Hän käänsi katseensa nolona takaisin vaatepinkkaan, voimatta olla kuitenkaan vilkuilematta Danten suuntaan.
”Itseasiassa pidin”, Elliot kuiskasi heveröisellä äänellä, miettien, olisiko hänen sittenkin pitänyt pitää suunsa kiinni. Kommentti taisi olla vähintäänkin julkea ja sopimaton, varsinin kun hän ei ollut aivan varma siitä, mihin hänen valtuutensa riittäisivät.

Katsellessaan lainavaatteita Elliot mietti uskaltaisiko riisua. Hän piti itseään vähintäänkin rumana. Hän oli ruipelo, epämiehekäs ja hänellä oli lievästi kaareutuva lantio kuin tytöillä. Entä jos Dante ei pitäisi hänen ulkonäöstään tämän vuoksi. Hän järsi mietteliäänä huultaan, epäröiden yhä.
Samalla hän vilkaisi Danten suuntaan kun tuo napitti kauluspaitaa yllensä. Olihan se tosiaan sääli, että moinen upea vartalo peitettiin yhtään millään. Dante näytti kuiten hyvältä vaatteetkiin päällä.
Elliot huokaisi ja teki nopeasti päätöksensä. Hän oli katsellut Danten riisuutumista, joten hänen oli kaiketi annettava jonkinlainen vastapalvelus toiselle näkemästään. Elliotilla ei kuitenkaan ollut rohkeutta katsoa näkikö Dante. Hän ei nimittäin halunnut nähdä miestä, jos tuon kasvoille ilmestyisi inhoava ilme. Hitaasti, tärisevin käsin Elliot ryhtyi riisumaan villapaitaansa, katse tiukasti edessään olevassa seinässä ja mahdollisimman kaukana Dantesta. Villapaitaa seurasi trikoopaita ja niin hän olikin jo yläosattomissa Danten edessä.

Dante oli hyvillään siitä, että Elliot kehtasi myöntää nauttineensa näystä. Hän olisi ihan jo senkin takia voinut riisua itsensä yläosattomiin tai vaikka alasti. Tosin, hänen piti muistuttaa itseään, he olivat edelleen työpaikalla töissä. Eivät vehtaamassa kuin mitkäkin teinit. Aiempi oli mitä luultavimmin univajeen aiheuttama virhe, ja huomenna he molemmat käyttäytyisivät niinkuin aiemminkin, ennenkuin mitään ehti tapahtua. Dante oli juuri avaamassa reisitaskuhousujensa nappia, kun sattui huomaamaan silmäkulmastaan Elliotin ryhtyvän riisumaan. Hänen kätensä jähmettyivät siihen paikkaan, eikä hän voinut muuta kuin nostaa katseensa tuijottaakseen. Elliot ei vähäisimmässäkään määrin ollut ruma. Ruipelo kylläkin, mutta se tuntui vain olevan osa toisen viehätysvoimaa. Dante nielaisi kuuluvasti katsellessaan Elliotin paljasta yläruumista, ja häneen iski vastustamaton halu harppoa toisen luokse ja kaapata tuo syleilyynsä ja suudelmaan.
Niin, univajetta vain. 
Dante yritti kääntää katseensa pois muttei tuntunut onnistuvan siinä. Hänen kätensä kuitenkin lähtivät liikkeelle ja onnistuivat muutaman yrityksen jälkeen avaamaan housut, jotka putosivat myttyyn hänen jalkoihinsa. Dante tajusi hämärästi boksereidensa etumuksen jälleen kiristävän, mutta hän ei siltikään saanut katsettaan pois Elliotista.

Elliot tiesi Danten katsovan. Hän tunsi miehen katseen ihollaan, mutta ei uskaltanut kääntyä itse nähdäkseen millainen ilme tuolla olisi kasvoillaan. Elliot painoi päätään aavistuksen saadakseen heidän välilleen jonkinlaisen pienen muurin ylipitkistä hiuksistaan, jotka valahtivat hänen kasvojensa peitoksi. Samalla hän keskitti kaiken huomionsa housujensa napin avaamiseen, mikä oli tosin hoidettu aivan liian nopeasti. Hän katseli hieman katerana vaalean ihonsa ja mustien farkkujensa luomaa kontrastia. Huultaan purren hän hivutti pillifarkut pois yltään paljastaen kirjavien boksereiden peittämän takapuolensa, joka oli muuten lattana, sekä ruumiiseensa nähden pitkät ja kapeat jalkansa. Siinä vaiheessa hän tosin tajusi unohtaneensa riisua kenkänsä, mikä vaikeutti kireiden housujen riisumista. Niinpä hänen täytyisi avata niiden nauhat ja potkia ne pois jaloistaan ennen kuin saisi tahriintuneet farkut pois jaloistaan.
Elliot kumartui alemmas toteuttaakseen suunnitelmansa. Hän pyöristi hieman selkäänsä yltääkseen alas asti, eikä yhtään ajatellut sitä, kuinka provosoivalta saattaisi näyttää tässä asennossa. Häntä nolotti liikaa oma vartalonsa, jotta olisi ehtinyt miettimään asentojaan.

Okei, tämä oli liikaa eikä Dante tiennyt, tekikö Elliot sen tahallaan vai ei, mutta vaikutus oli silti sama. Hänen vehkeensä ponkaisi pystyyn kuin asentoon asettuva sotilas. Dante tuijotti, eikä tajunnut että myös hänellä oli kengät jalassaan, minkä vuoksi epähuomioiset yritykset nostaa jalkoja pois lahkeista ei toiminut. Dante kirosi mielessään ja onnistui päkiänsä avulla kampeamaan kengät jaloistaan, ilman että hänen tarvitsi irroittaa katsettaan Elliotin takapuolesta. Hän pystyi kuvittelemaan kuinka tunkeutuisi toisen sisään hitaasti, hän pystyi elävästi näkemään mielessään kuinka Elliot kiemurtelisi hekumoissaan ja anelisi häneltä lisää.. 
Dante huomasi hengityksensä kiihtyneen melkeimpä kiihottuneeksi läähätykseksi. Sen sijaan, että hänen olisi pitänyt ottaa puhtaat housunsa pöydältä, hän rupesi avaamaan juuri pukemansa kauluspaidan nappeja. Dante ei tiennyt mitä teki. Hän ei nähnyt edessään muuta kuin Elliotin. 
Hänen aivonsa kuitenkin onnistuivat pysäyttämään hänet, ennenkuin hän otti ensimmäisen askeleen eteenpäin. Hänen kätensä putosivat toimettomina sivuille nyt, kun kauluspaita oli avattu uudelleen. Hän nielaisi ja onnistui vain vaivoin kääntämään katseensa pois. Voi herran jumala minkä Elliot hänelle teki. Dante nosti kädet kasvoilleen ja hieroi ohimoitaan, käskien itseään keskittymään. Hänen boksereissaan komeili edelleen mahtava stondis, kaikkien nähtävillä.

Elliot sai kenkiensä nauhat avatuksi ja potkaistuksi näin talvi aikaan epäkäytännölliset tennarit pois jaloistaan. Näin hän sai myös ujutettua housut pois yltään. Elliot oli viikannut huolella riisumansa vaatteet pieneksi, epääsiistiksi pinoksi tuolille, jonka päälle hän asetti myös farkkunsa. Nyt hän sitten seisoi Danten edessä yllään pelkästään bokserit ja sukat.
Elliot nielaisi. Häntä pelotti vietävästi nähdä Danten ilme, mutta ei voinut mitään uteliaisuudelleen. Niinpä, hyvin varovaisesti ja hitaasti hän käänsi katseensa miehen suuntaan.

Elliotin hengitys salpaantui kurkkuun. Dante näytti kärsivältä. Tuo oli peittänyt kasvonsa käsillään, mikä sai Elliotin puolestaan peittelemään omaa ruumistaan. Hän ei halunnut, että mies joutuisi katsomaan jotain sellaista, mikä sai hänessä aikaan moisen reaktion. Elliot piti itseään täydellisen vastenmielisenä, mikä sai palan nousemaan kurkkuun. Dante ei pitänyt hänestä. Sen näki. Mies ei halunnut edes katsoa häntä ja varmisti sen peittämällä kasvonsa.
Elliot kiersi kätensä ylävartalonsa peitoksi, räpytellen vimmatusti silmiään ettei vain rupeaisi itkemään. Tosin vaatteet peittäisivät hänen vastenmielisen ruumiinsa paremmin. Hän ei vain kyennyt muuhun kuin katselemaan Danten kämmenten peittämiä kasvoja ja kiduttamaan itseään entisestään näyllä.

Dante siirsi katseensa takaisin Elliotiin, hokien itselleen että vain yksi vilkaisu ja se olisi siinä. Se mitä hän kuitenkin näki sai hänet järkyttymään. Elliot näytti olevan itkun partaalla ja halasi itseään. Mikä toiselle oli tullut? Oliko Elliot nähnyt hänen katselleen tuota ja tunsi nyt itsensä likaiseksi ja vähintäänkin raiskatuksi, koska sitähän hän nimenomaan oli katseellan tehnyt, raiskannut toista.
"E-elliot. Mikä sinun on?", Dante unohti kokonaan boksereidensa pullotuksen ja sen tosiasian, että hän oli aivan puolipukeissa, lähtiessään harppomaan kohti Elliotia kiivain askelin. Hän kiersi Elliotin eteen ja tottuneella otteella siirsi etu- ja keskisormensa tuon leuan alle, pakottaen peukalonsa avulla toisen nostamaan katseen itseensä.
"Mikä sinulle tuli?", Dante ei uskaltanut sanoa ääneen kysymystä, joka oli aivan hänen huulillaan.

Kun Dante lähti astelemaan hänen luokseen, Elliotin ensimmäinen ajatus oli, että tuo rupeaisi vähintäänkin huutamaan hänelle. Sanoisi, että hän oli vastenmielinen, eikä haluaisi koskaan enää nähdä häntä. Tämän vuoksi hän hätkähti ja astui vasitomaisesti askeleen taaksepäin. Danten huolestunut ilme ja kysymys saivat hänet kuitenkin häkeltymään. Dante nimittäin näytti oikeasti huolestuneelta.
Miehen ei tarvinnut ottaa montaa askelta ollakseen Elliotin luona ja seuraavaksi hän saikin huomata olevansa kasvotusten Danten kanssa. Dante piteli hänen leukaansa jo tutuksi tulleella tavalla pakottaessa hänet katsomaan itseään. Se sai melkein hymyn muotoutumaan Elliotin huulille. Joku asia ei sentään ollut muuttunut.
Danten kysymys sai hänet kuitenkin punastumaan ja välttelemään miehen katsetta. Miten hän voisi tuoda ajatuksensa julki loukkaamatta toista. Hän kietoi kätensä tiukemmin ympärilleen ennen kuin vastasi. ”Kun katsoi pois päin minusta ja peitit kasvosi käsilläsi, minä... Ajattelin...”
Elliot ei halunnut sanoa sitä ääneen. Hän tiesi olevansa ruma, mutta sen sanominen tuntui tekevän siitä entistä todellisempaa. ”Minä ajattelin, että pidät minua rumana.”

Dante näytti järkyttyvän entisestään Elliotin sanoista. Miksi ihmeessä toinen niin ajatteli?
"Mistä ihmeestä sinä sait tuollaista päähäsi? Minä peitin kasvoni..koska..no..", Dante tunsi punastuvansa ja laski katseensa boksereidensa etuosaan, josta hänen erektionsa yritti parhaillaan päästä läpi. Hän ei kehdannut myöntää Elliotille raiskanneensa tuota katseellaan, vaikkakin hänen vehkeensä teki sen toki hänen puolestaan. Mitä hän muka olisi voinut sanoa puolustuksekseen? Sori, oon vähän puutteessa vaikka laukesinki just, ja sä nyt vaan oot sexy, babe? Tuskin, sanat kuulostivat jo hänen päässään niin typeriltä että saisivat kenet tahansa oksentamaan suuhunsa. Hän ei vain voinut päättää lausettaan. 
"Koska..", Dante yritti, mutta sanat eivät suostuneet tulemaan hänen suustaan. Niimpä hän tarttui viimeisenä keinonaan toiseen Elliotin käsistä, jotka tuo oli kietonut ympärilleen, ja vei sen pullottavalle miehuudelleen kääntäen itse katseensa pois.
"Tämän takia.", Sen jälkeen Dante astui kauemmas, koska ei halunnut Elliotin pitävän häntä inhottavana tyyppinä, joka ajatteli pelkkää seksiä.

Elliot tutkaili tarkkaavaisena Danten kasvojen ilmeitä ymmärtääkseen tilanteen paremmin. Mies näytti järkyttyvän hänen sanoistaan, mutta Elliot ei täysin ymmärtänyt miksi. Ehkä mies oli järkyttynyt siitä, että hän oli arvannut tuon ajatukset oikein. Dante oli tosin paljastamassa syytä itsekkin. Tuo ei vain millään meinannut saada sanoja ulos suustaan, mikä puolestaan sai Elliotin kulmat kurtistumaan aavistuksen.
Hetken aikaa hän mietti sitä millaisia tomppeleita he kumpikin olivat. Dante oli kyllä itsevarmempi ja rohkeampi. Mutta tämä tilanne sai Elliotin miettimään sitä olisiko mahdollista, että he olisivat kumpikin aivan yhtä hukassa tämän tilanteen kanssa. Ajatus lämmitti miellyttävällä tavalla häntä sisältä päin. Ei samalla tavalla kuin heidän yhdessä kokemansa himo, mutta se oli yhtälailla miellyttävää.

Samassa Dante tarttuikin hänen käteensä ja vei sen alas etumukselleen. Se mitä Elliot tunsi kädellään sai hänet henkäisemään. Mies oli jälleen kivikova ja ehdottoman valmis seksiin. Elliot tajusi nähneensä äsken vain sen minkä halusikin nähdä. Hän oli pelännyt niin paljon olevansa Danten silmissä ruma, että hänen aivonsa olivat tarjoilleet hänelle miehen sellaisena kuin hän oli odottanutkin. Jos hän olisi katsonut alemmas, hän olisi nähnyt todellisen syyn.
”Minä en siis ole sinun silmissäsi ruma.” Elliot kohotti katseensa Danteen silmät huomattavasti äskeistä kirkkaampina ja kasvoilla aito, ilahtunut hymy. Hänen olisi tehnyt mieli hypätä Danten kaulaan ja suudella tuota ihan vain siitä ilosta, että mies oli pitänyt hänen vartalostaan niin paljon, että oli saanut erektion. Se oli tavattoman imartelevaa ja samaan aikaan kiihottavaa.

Elliotin reaktio oli mitä eriskummallisin. Hän oli odottanut että toinen tosiaan juoksisi vähintäänkin itkien häntä pakoon tälläisen tempun jäljiltä, mutta vilkaistessaan Elliotia sivusilmällään tuon silmät suorastaan loistivat ja tuo hymyili. Danten oli pakko kääntää katseensa kunnolla Elliotiin varmistaakseen etteivät hänen omat silmänsä valehdelleet.
"En, en olisi luultavasti tehnyt kanssasi yhtään mitään jos ajattelisin niin.", Dante henkäisi suorastaan järkyttyneenä siitä, että Elliot saattoikin kuvitella moista. Hän puhui tökerösti, ja tajusi sen itsekkin heti sen jälkeen, ja läimäisi käden suunsa eteen. Hienoa. Nyt hän kuulosti siltä että oli vain pinnallinen paskiainen jolle millään muulla kuin ulkonäöllä ei ollut väliä. 
"Minä..siis.. Äh, ei tästä tule mitään.", Dante huokaisi ja hieraisi lopulta naamaansa luovuttamisen merkkinä. Hän antaisi olla, tästä ei tulisi mitään.

Dante perääntyi turhautuneena kun ei osannut ilmaista itseään ja asteli takaisin työpöytänsä ääreen ja rojahti tuolilleen. Hän tunsi itsensä älyttömän typeräksi. Hän katsoi housujaan jotka olivat vielä siisti pöydällä ja ryhtyi lopulta kiskomaan niitä jalkaansa, mutisten jotain siitä kuinka unovaje söi hänen vähäisetkin viimeiset aivonystyränsä käyttökelvottomiksi ja teki hänestä imbesillin.

Elliot katseli Dantea silmä tpyöreinä ja kuunteli tuon sanoja aivan yhtä ihmeissään. Hän näytti unohtaneensa täysin oman vaatettomuutensa, sillä toinenkin käsivarsi laskeutui alas suojaamasta paljasta ihoa. Danten puhuessa hänen ilmeensä kirkastui entisestään. Sillä vaikka ihmiset väittäisivät mitä, ulkonäöllä tuntui silti olevan merkitystä ainakin jonkin verran. Oli mukavaa tietää ulkomuotonsa viehättävän Danten silmiä niin paljon, että se vaikutti tuohon fyysisesti.
Elliot ei voinut mitään sille, että tirskahti kun Dantella tuntui menevän kaikki pasmat lopullisesti sekaisin. Hän nosti kätensä suunsa eteen peittääkseen kyseisen äännähdyksen ja hymynsä, vaikka siitä ei ollut enää mitään hyötyä. Mies oli ollut niin itsevarma, että oli lähes suloista nähdä tuo pallo täysin hukassa. Hän seurasi hiljaa kuinka toinen asteli istumaan tuoliinsa. Hetken aikaa hän malttoi myös kuunnella tuon jupinaa, ennen kuin lähes hiipi varpaisillaan Danten eteen.

Elliot nojautui alas eteenpäin ja suikkasi kevyen suukon miehen poskelle. Lähemmäs suuta hän ei uskaltanut mennä sillä tällainenkin tuntui jo tulella leikkimiseltä. Edelleen kuka tahansa saattoi tulla sisään ovesta, joka ei ollut edes lukittu. Tälläinenkin tilanne herättäisi heidän työtovereissaan hämmennystä, saati sitten se,että heidät yllätettäisiin Danten toimistosta jossain paljon intiimämmässä tilanteessa.
”Minäkin pidän sinusta”, Elliot kuiskasi suukon päätteeksi ja kääntyi astellakseen omalle vaatepinolleen.