Rise (K-18)

Huone tuntui palaavan takaisin sellaiseksi kuin se oli ollut ennenkin. Ana räpytteli silmiään kuin vastaherännyt, ja tajusi olevansa Joshuan syleilyssä. Mies oli kietoutunut hänen ympärilleen kuin varmistaakseen ettei hän pääsisi tuosta irti aivan heti. Se sai punan kohoamaan Anan kasvoille. Tunne oli hieman sama, kuin joskus vuosikausia sitten. Joku suojeli ja välitti hänestä, siltä se tuntui. Sen sijaan että hän olisi harannut vastaan ja yrittänyt päästä irti, hän rentoutui ja jäi rauhallisena paikalleen. Hän antoi itselleen luvan nauttia tästä tilanteesta vielä hetken pidempään, ennenkuin velvollisuus kutsuisi häntä jälleen.

Joshua silitteli Anaclaudian selkää silmät ummessa. Hän tunsi miten toinen rentoutui hänen syliinsä kuin todeten, ettei hänellä ollut vielä kiire mihinkään. Se sai Joshuan vetämään naisen entistä tiukemmin itseään vasten.
Hetki olisi kuitenkin katoavainen. Pian Ana todennäköisesti katoaisi omiin töihinsä, varmaankin kiittäen ohimennen hyvästä panosta. Joshua mietti tätä hetken aikaa ja totesi ettei moinen olisi naisen tapaista. Tuo todennäköisesti vain poistuisi suihkuun ja olettaisi hänen kadonneen sillä aikaa. Ana kun ei vaikuttanut siltä, että päätyisi hempeilemään, edes tällaisessa tilanteessa. Mikä oli sinänsä hirveä sääli.
Niinpä Joshua päätyi ottamaan kaiken ilon irti tästä lyhyestä hetkestä.

Vanhoihin muistoihin oli helppo unohtua. Ainoa mikä niitä särki oli tieto, ettei mies hänen vieressään ollut hänen entinen rakastajansa. Se mies joka oli taannoin luvannut hänelle kaiken, oli jättänyt hänet jälkeensä. Se oli kuitenkin elämää, eikä sellaiselle asialle voinut mitään. Hän asetti itsensä mahdollisimman mukavaan asentoon Joshuan vieressä, ajatellen, että tähän olisi hyvä nukahtaa. Hänellä oli turvallinen ja rento olo, ja vaikka työt ja velvollisuudet kutsuivat, hän voisi nauttia tästä vielä hetken.
"Etta paramices lieis u addiact mia. Omnaste. Suchtinet hiac."

Kaksi viikoa myöhemmin asiat olivat alkaneet näyttämään valoisammilta. Sairaalan verisäiliö oli tyhjennetty onnistuneesti, ja heidän veriongelmansa olivat hetkeksi unohdetut. He pärjäisivät näillä varastoilla onnellisesti jonkin aikaa, eikä hänen tarvitsisi stressata sitä hetkeen. Nyt hänen toinenkin päänsärkynsä oli ollut onnellisesti lukkojen takana kaksi viikkoa, ja kuluttanut itsensä tyhjiin, ainakin sen perusteella, ettei kammiosta ollut kuulunut lainkaan meteliä kahteen vuorokauteen. Analla oli kaksi pussia verta mukanaan lähtiessään laskeutumaan portaita alas kellariin. Poika oli varmasti nääntymäisillään, vaikka olikin saanut ravintoa ovessa olevasta luukusta. Ana pysähtyi oven eteen kuulostelemaan, miltä sisällä kuulosti ennenkuin avaisi oven.

Joshua kurtisti hieman kulmiaan toisen puhuessa. Jostain syystä sanat kuulostivat surullisilta, vaikka nainen hänen sylissään oli täysin rento ja ääni oli onnellinen. Juuri nyt Joshua olisi halunnut osansa Ilman lahjasta, jotta olisi vointu tunkeutua Anan mieleen ja selvittää missä tuon ajatukset kulkivat. Toisaalta, toisen yksityisyyden kunnioittaminen oli oma tapansa rakastaa.
Joshua painoi päänsä ja etsi Analaudian huulet omilleen, toivoen suudelman riittävän tuolle vastaukseksi. Hän lähtisi naisen luota vain pakon sanelemana, kun ei näkisi enää mitään muuta vaihtoehtoa. Ellei sitten sattuisi kuolemaan. Onneksi hän ei kuollut tuosta noin vain. Häneen eivät päteneet enää edes ne tavalliset metodit, kuten pään katkaiseminen.

Lauantai 16.01.2151
Klo 00:17

Joshua seurasi Anaclaudiaa alas Lokin tyrmän luo, kädet taskuissaan. Hän halusi olla varmuuden vuoksi naisen turvana, jos Lokin shokkihoito ei ollutkaan jostain syystä tepsinyt. Valerian veren pitäisi olla poistunut tuon elimistöstä nyt täysin. Varsinkin jos oli sattunut kuulemaan sen metakan, jonka poika oli vankisellissään saanut aikaiseksi. Mielenterveys oli tietysti asia erikseen. Joshualla ei ollut kokemusta Lokin käsittelimisestä tai tuon puuskista, joten hän ei tiennyt lainkaan mitä olisi pitänyt odottaa.
Jeremiah nukkui edelleen. Mieheen oli nyt kytketty kanyylilla veritippa, jotta tuo ei pääsisi vahingossakaan kuivumaan. Veri tippui pojan elimistöön hitaalla tahdilla pitäen ruumiin kunnossa, vaikka Jeremiah ei itse sitä tiennytkään.

Ana vilkaisi pikaisesti olkansa yli Joshuaan. Hän oli sanonut miehelle ettei tarvinnut lapsenvahtia, että oli tehnyt tämän ennenkin ja silti säilynyt hengissä. Hän ei kuitenkaan voinut kieltää Joshuaa seuraamasta itseään, sillä salaa hän piti siitä, että mies koki tarvetta turvata hänen selustansa.
Ana nosti kätensä näppäilläkseen koodin oveen, ja veti raskaan oven hitaasti auki. Kammioon ei saanut valoja sisältä käsin, mutta oven paneelista painamalla hän sai hämärän valon syttymään. Loki istui huoneen nurkassa pää rintaa vasten riippuen. Toinen jalka oli koholla koukussa, kun taas toinen lepäsi suorana. Hän näytti kaikin puolin siltä, kuin olisi ollut kuollut. Tätä ajatusta vahvistivat veriroiskeet seinissä ja lattiassa. Ana epäili pojan satuttaneen itseään enemmänkin hallusinaatioidensa kourissa ja yrittäessään päästä ulos.

"Alexander? Minä toin sinulle ruokaa.", Ana astui kammioon valmiina perääntymään sieltä ulos nopeasti jos näki siihen tarvetta. Poika ei liikahtanutkaan. Ana asteli hitaasti, koko ajan silmänsä blondissa pitäen, sisälle ja tuon luokse. Hän oli valmiina torjumaan mahdolliset hyökkäykset, mutta poika ei edelleenkään tehnyt elettäkään. Tämä oli Anasta hyvin outoa. Oliko poika väsähtänyt noin pahasti? Oliko hän kenties pitänyt tuota sittenkin lukkojen takana liian kauan?
Ana kyykistyi ja nosti Lokin katseen itseensä. Pojan silmät näyttivät tyhjiltä, mutta reagoivat kuitenkin. "Alexander? Kuuletko sinä minua?", Hidas, melkein vaivanloisen näköinen päänkallistus ja jonkinlainen nyökkäys. "Ota tästä vähän ruokaa, tunnet olosi paremmaksi.", Ana ojensi veripusseja Lokille, toivoen että tuo ottaisi ne kiltisti vastaan eikä päättäisi ruveta riehumaan.

Joshua hymyili tahallaan ja sädehtivästi Anaclaudialle tuon vilkaistessa häntä olkansa yli. Niin, nainen oli sanonut hänelle ettei kaipaisi lapsenvahtia, mutta eihän yhdestä tankista neuvotteluissakaan ollut haittaa. Toinen osapuoli oli huomattavasti suostuvaisempi sen jälkeen kun vähän vilautti millaistta arsenaalia omalla puolella oli. Eikä Joshua puuttuisi tilanteeseen mitenkään ellei sitten katsonut sitä ehdottoman tarpeelliseksi.
Anan astellessa sisään säilöön, Joshua seurasi tuota, mutta vain ovelle. Ja sielläkin hän pysytteli kohdassa, josta näki mitä bunkkerissa tapahtui, mutta olisi tarvittaessa pois Anan tieltä, jos tuo päätyisi pakenemaan.
Hän antoi katseensa kiertää huoneen seinissä ja lattiassa irvistäen itsekseen. Tämä oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta tai niistä nykypäivän provokatiivisista vampyyrielokuvista, joissa ihmiset eivät rakastuneet verenimijöihin. Loki oli selvästi pitänyt itsensä kiireisenä. Nyt tuo oli vain varjo siitä, mitä oli ollut ennen ja silti aavistuksen paremmassa jamassa kuin ylhäällä vuoteessa elottomana makaava Jeremiah.
Jeremiah ei ollut osoittanut minkäänlaisia heräämisen tai elonmerkkejä kahteen viikkoon. Joshua oli jo ihan varma pariin kertaan, että poika oli vain päättänyt heittää lusikkansa nurkkaan ja unohtanut kertoa heille päätöksestään. Joshua tiesi jo entuudestaan tämänkaltaisen unen olevan syvää, eikä niitä kipeästi kaivattuja elonmerkkejä välttämättä näkynyt vuosiin.

Loki tarttui veripussiin kuin näkisi sellaisen ensimmäistä kertaa. Hän käänteli sitä edessään ja tutkaili sisällä olevaa punaista nestettä. Poika tuntui toimivan ainoastaan vaistojensa varassa, avatessaan pussin ja kaataessaan sen sisällön sotkuisesti suuhunsa. Melkein puolet meni ohi ja tuhri tuon paljasta ylävartaloa ja housuja entistä enemmän. Ana kurtisti kulmaan näylle. Loki laski tyhjän pussin käsistään ja jäi tuijottamaan Anaa kuin näkisi naisen ensimmäistä kertaa elämässään.
"Ota vielä toinen. Ensimmäinen taisi mennä vähän hukkaan.", Ana avasi pojalle pussin itse ja piteli sitä tuon huulia vasten jottei sama toistuisi, ja kallisti sitä sen mukaan mitä toinen nesteitä nieli. Aivan kuin olisi syöttänyt lasta. Pussin tyhjentyessä Ana käänsi katseensa Joshuaan. "Mitähän helvettiä.", Hän ei kyennyt pukemaan ristiriitaisia tunteitaan muullakaan tavalla sanoiksi. Loki näytti olevan kuin tyhjiin pyyhkäisty kovalevy, jossa jäljellä olivat enää kaikkein primitiivisimmät tiedot siitä, miten selviytyä. Kuin lapsi. "Nousehan sieltä.", Ana tarttui blondia käsivarresta ja auttoi itseään paljon pidemmän ylös ja lähti ohjaamaan ulos huoneesta. "Taitaa olla pesun aika."

Joshua vain pudisteli päätään Analle kun tuo yritti etsiä häneltä vastausta pojan tilaan. Olihan mies nähnyt paljon pitkän elämänsä aikana ja vain harva asia yllätti hänet enää, mutta Loki oli täysin uniikki tapaus. Kuten varmasti moni muukin hullu. Hänellä ei ollut vastauksia pojan tilanteen hoitoon. Eräs idea kuitenkin pälkähti hänen päähänsä kun hän mietti poikia.
"Minä voin viedä pojan pesulle, jos luotat hänet minun käsiini", Joshua lupautui miettien samalla heidän vaihtoehtojaan. Lopputuloksesta olisi monenlaisia vaihtoehtoja, mutta Joshua ei osannut enää toivoa niistä parasta. Hän voisi kuitenkin kokeilla teoriaansa ja pahin mahdollinen vaihtoehto olisi se, että kumpikin pojista vajoaisi jonkinlaiseen koomaan. Se oli kuitenkin epätodennäköistä. Lokin kuntoa katsellessaan hän uskoi mieluummin siihen, että poikien tilat olisivat ja pysyisivät samassa jamassa.

Ana kohotti yllättyneenä kulmiaan Joshuan ehdotukselle. Hänen päässään kävi ohikiitävä ajatus siitä, että Joshua oli mustasukkainen. Se oli kuitenkin hyvin epätodennäköistä, ja Ana heitti ajatuksen mielestään. Hän uskoi ennemminkin siihen että toisella oli jonkinlainen idea.
"Mikäs siinä. En näe syytä silke, etten luottaisi. Ole kuitenkin varovainen.", Ana soi miehelle pikaisen hymyn ennenkuin ohjasi zombina kävelevän Lokin miehen luokse. Hän ei tiennyt mikä poikaa vaivasi, vai oliko tämä osa hullun mielen kehittelemää suunnitelmaa paosta.

Mies hymyili ja nyökkäsi lyhyesti Analle tuon suostuessa hänen ehdotukseensa. Sen jälkeen hän siirsi huomionsa Lokiin. Hän halusi tarkkailla pojan ilmeitä ja liikkeitä, jotta saisi ennakkovaroituksen mahdollisesta hyökkäyksestä tai paosta. Loki oli kuitenkin kuin elävä kuollut. Tuon ruumiinkieli ei kertonut edes elämästä, saati sitten jonkinlaisesta aivotoiminnasta.
"Terve kaveri." Joshua puhui rauhallisella, vakaalla ja neutraalilla äänellä, ääntäen sanat selkeästi, mutta turhaan liioittelematta. "Muistatko meikän?"
Joshua ei varsinaisesti odottanut Lokin vastaavan, mutta hän yrittikin vain saada jonkinlaisen kontaktin poikaan. Samalla hän etsi tuon silmiä katsekontaktiin.
"Lähtisitkö pesulle minun kanssani pesulle? Se saattaisi helpottaa hieman sinun oloasi." Samalla hän ojensi kättään Lokille, jotta tuo voisi halutessaan tarttua siihen.

Ana katsoi kuinka Loki seisahtui Joshuan vierelle tuijottaen eteensä. Oliko hän onnistunut rikkomaan pojan lopullisesti? Ana ei voinut mitään pienelle syyllisyyden pistolle jonka tunsi. Loki kohotti katseensa kattiasta hyvin hitaasti Joshuan puhutellesaa tuota. Hän ei vastannut tuon kysymykseen millään tavalla, mutta tarttui löysästi toisen ojennettuun käteen. Ana katsoi tilannetta sivusta huolestuneena.

Joshua tarttui Lokin käteen ja lähti johdattamaan tuota pois kellarista ylös. Hän eteni rauhallisesti ja varmiastaen, että poika pysyi perässä eikä kompastuisi. Hän johdatti Lokin suorinta tietä kylpyhuoneeseen ja riisui itsensä boksereilleen ennen kuin kääntyi uudestaan vaalean miehen puoleen.
"Riisutko itse vai haluatko että autan?" Joshua ei varsinaisesti odottanut Lokilta mitään verbaalista vastausta, mutta katsoiko rupesiko tuo hankkiutumaan eroon housujen jäänteistä itse vai seisoisiko tuo vain paikoillaan. Jos mitään ei tapahtuisi, Joshua ryhtyisi riisumaan tuota varovaisesti, liikkuen mahdollisimman rauhallisesti ja niin, että Loki voisi nähdä hänen kätensä niin halutessaan. Hän ei halunnut säilyttää poikaa syyttä suotta tai saada tuota ahdistumaan. Koska tuolla näytti olevan jäljellä kaikkein primitiivisimmät vaistot ja kaikki muu tuntui pois pyyhityltä. Joshua uskoi vakaasti, että saisi Lokin pysymään rauhallisena olemalla itse tyyni ja luomalla tuolle turvallisen olon.
Kun Loki olisi valmis pesulle Joshua astui suihkuun ensin itse ja otti suuttimen käteensä. " Älä säikähdä", Joshua varoitti ennen kuin väänsi veden päälle, siltä varalta, että Loki uudessa tilassaan säikähtäisi niinkin arkista asiaa. Hän kasteli rauhallisesti omat käsivartensa, näyttääkseen ettei suihku ainakaan ollut vaarallinen. Sen jälkeen hän ojensi jälleen kätensä Lokille vetääkseen tuon kanssaan suihkuun.

Loki seurasi äänettömästi laahustaen Joshuan perässä, katse maahan luotuna. Hän ei sanonut mitään tai tehnyt elettäkään kylpyhuoneeseen päästyään, tuijotti vain lattiaa. Hän antoi Joshuan riisua itsensä, seuraten vain laiskasti katseellaan tuon tekemistä. Vasta kun mies oli valmis ja avasi hanan, hän nosti katseensa kiinnostuneena tuohon outoon kohisevaan asiaan. Tarkkaavaisesti hän seurais kuinka Joshua kasteli ensin omat kätensä ja kehotti häntä sitten astumaan suihkun alle. Loki otti vain muutaman askeleen lähemmäs, työntäen ensin kätensä veden alle kuin kokeillakseen, oliko se oikeasti vaaratonta. Kun hän päätti ettei se sattunut, hän saattoi astua sen alle.

Alakerrassa Ana mietti päätään puhki siitä, mikä tämä tilanne oikein oli. Hän hieroi ohimoitaan ja sulki silmänsä. Noniin, hän oli onnistunut nollaamaan pojan pään totaalisesti pitämällä tuon eristyksissä kaksi viikkoa, hienoa. Toisaalta, tämä voisi olla pojalle hyvä tilaisuus muuttua normaaliksi, jos tuon aikaisemmat muistot pysyisivät poissa, he voisivat hyvinkin antaa tuolle uuden mahdollisuuden elämässä. Anasta se kuulosti mukavalta ajatukselta, mutta ei luottanut siihen täysin.

Joshua seurasi vähintäänkin hämmentyneenä kun Loki kokeili suuttimesta tulevaa vettä. Pojan päässä ei tuntunut olevan yhtään mitään. Tuon aivotoiminta alkoi vaikuttamaan pelkältä suoralta viivalta. Hän pysyi kuitenkin mahdollisimman kärsivällisenä. Nyt ei sopinut hätäillä tai hötkyillä ollenkaan.
”Se on vettä. Sillä peseydytään”, Joshua selitti ja totesi kuulostavan päiväkodin tädiltä. Tosin päiväkodin lapsillekkaan tarvitsi tuskin selittää näin yksinkertaisia asioita. Samalla hän liikutteli suihkua niin, että sai kasteltua Lokin kokonaan. Aivan viimeiseksi hän siirsi suihkun pojan pään päälle kastellakseen tuon hiukset. Hyytynyt ja paikoin jopa tuore veri lähti huuhtoutumaan pois vaalealta iholta ja värjäsi viermäriin pyörteilevän veden vaaleanpunaiseksi.

Kun Loki oli kauttaaltaan märkä, Joshua nosti suihkun sille tarkoitettuun pidikkeeseen, jossa se sitten syöksi vettä ja kasteli heidät molemmat entisestään. Hän otti saippuan hyllyltä ja pusersi ainetta kämmenelleen.
”Tämä on saippuaa”, Joshua keroi jälleen. Hän hieroi sitä käsiinsä. Kuitenkin ennen kuin alkoi pesemään Lokin hiuksia, hän nosti kämmenet kasvojensa eteen, nuuhkaisi ja ojensi sitten kätensä pojalle. Ehkä tuo ei ensimmäiseksi rupeaisi pelkäämään ainetta vaaralliseksi jos näki hänen käsittelevän sitä ja nuuhkivan sitä ilman mitään pelkoa.
Seuraavaksi hän kohotti saippuaiset kätensä, jälleen hitaasti ja rauhallisesti, kohti Lokin päätä, varmistaen ettei tuolla olisi mitään sitä vastaan. Vasta sen jälkeen hän painoi ne pojan hiuksille ja rupesi hankaamaan saippuaa hellin, hierovin ottein tuon päänahkaan. ”Katsotaanpa saadaanko me sinun tukastasi taas vaalea. Puhutko sinä muuten enää ollenkaan?”
Joshua tarkasteli Lokin silmiä ja etsi sitä pientä ymmärryksestä kertovaa tuiketta saadakseen seliville menivätkö hänen sanansa ollenkaan perille. Vai puhuiko hän täysin kuuroille korville.
Saatuaan Lokin hiukset pestyä Joshua otti lisää sitä samaa two-in-one saippuaa käsiinsä ja alkoi pestä Lokin muuta ruumista, aloittaen hartioista ja rintakehästä, edeten varovaisesti alemmas.

Hän pysyi paikoillaan Joshuan kastellessa hänet, ja katsoi lattiaan ja värjäytyneeseen veteen kuin se olisi ollut maailman mielenkiintoisin asia. Seuraavaksi hän käänsi katsettaan aavistuksen Joshuan puhuessa jälleen. Hän tarkkaili miehen tekoja ja liikkeitä ja kun Joshua tarjosi saippuaa hänelle, hän matki nuuhkaisemalla saippuaa. Elettäkään hän ei tehnyt laittaakseen vastaan pesulle, vaan seisoi lahnana koko toimituksen ajan. Joshuan kysynykselle puhumisesta hän kallisti päätään kuin miettien vastausta. Hän ymmärsi sanojen tarkoituksen, vaikka sanat itsessään tuntuivat menevän yli ymmärryksen.
Loki säpsähti Joshuan siirtyessä pesemåän hänen kehoaan. Kosketus sai hänen silmänsä laajenemaan ja blondi katsoi varovaisesti miestä kohden, kuin yrittäen päättää aikoiko tuo hänelle pahaa. Hän otti epäröivän askeleen taaemmas.

Joshua kohotti kulmaansa kun Loki perääntyi yht'äkkiä askeleen verran. Okei, hänen olisi pitänyt ottaa rauhallisemmin. Ei ollut mitään järkeä ahdistella ja pelotella Lokia. Jos tuo tuntisi olonsa turvattomaksi, tuolla saattaisi hyvinkin pimahtaa taas. Silloin kylpyhuoneesta ei olisi jäljellä välttämättä muuta kuin kasa särkynyttä posliinia ja kaakeleita. Hän nosti hitaasti kätensä ylös ja astui sen puolikkaan askeleen taaksepäin jonka mahtui liikkumaan ahtaassa suihkukopissa. Samalla hän katsoi Lokia silmiin, yrittäen pitää ruumiinkielensä mahdollisimman rauhoittavana.
Oli oikeastaan mielenkiintoista kuinka mies käyttäytyi. Joshua ei voinut olla miettimättä mitä toisen päässä oli tapahtunut. Yleensä jopa muistinsa menettäneet tajusivat mikä on suihku ja miten peseydytään. He myös osasivat puhua ja joskus myös aiemmin oppimiaan vieraita kieliäkin. Lokin pää tuntui täysin tyhjentyneeltä.

”Ei mitään hätää. En minä aio satuttaa sinua. Yritän auttaa sinua”, Joshua sanoi matalalla rauhallisella äänellä. ”Katsohan mallia niin voit pestä itse, jos haluat.”
Mies näytti saippuaisia käsiään Lokille ja hieroi ainetta omiin käsivarsiinsa rauhallisin, pyörivin liikkein. ”Näetkö kaveri. Ei mitään häätää? Kokeiletko itse, vai autanko minä?”
Joshua mietti kuumeisesti miten he selvittäisivät asian, kun mies oli selvästikkin kadottanut puhekykynsä. Sitten hän keksi. Joshua otti saippuapullon uudelleen käsiinsä. Hän puristi ainetta jälleen toiselle kädelleen ja ojensi sitten molempia Lokia kohti. Toisessa oli saippua pulloineen päivilleen ja toinen oli se käsi, jossa aine oli ilman pulla hänen kämmenellään. Hän saattoi vain toivoa, että Loki pystyisi viestimään näin halusiko hänen hoitavan homman vai pystyisikö siihen itse.
Jeremiah olisi todennäköisesti onnistunut tässäkin huomattavasti paremmin. Nyt he eivät kuitenkaan voineet luottaa kyseisen vampyyrin apuun. Ei ainakaan ennen kuin tuo heräisi.

Loki seurasi tarkkaavaisena Joshuan liikkeitä ja rentoutui, kun mies perääntyi hänestä. Hänen silmistään paistoi kuitenkin epäluulo, ja hän oli valmis karkaamaan jos näki sen tarpeelliseksi. Joshuan äänensävy oli kuitenkin rauhoittava, ja sai hänet astumaan sen kaivatun askeleen takaisin eteenpäin, ja katsoi päätään kallistaen kuinka Joshua hieroi saippuaa omiin käsivarsiinsa. Hän nosti yhden käsistään ja katsoi kämmentään kuin ensikertaa ja totesi että siitä puuttui se jokin olennainen osa tämän rituaalin suorittamiseen. Loki nosti melkein kuin hädissään katseensa Joshuaan, mutta mies tarjosikin hänelle jo sitä mitä hän oli vailla. Varovasti Loki otti saippuapullon käteensä ja ryhtyi tutkimaan sitä, käännellen pulloa ylösalaisin ja ympäri. Lopulta hän onnistui jopa puristamaan sitä kämmenelleen, ja riemu syttyi pojan silmiin. Tuon huulille nousi jopa hymy, ja ylpeästi hän ojensi kättään Joshualle näyttääkseen, että osasi.
Loki laski saippuaisen käden saippuattoman päälle ja hieroi, kuten Joshua oli aiemmin näyttänyt, ja rupesi sitten imitoimaan toisen käsien pyöriviä liikkeitä käsivarsillaan, nostaen katseensa Joshuaan kuin hakien varmistusta sille, että teki oikein.

Joshua seurasi Lokia tarkkaan. Poika näytti pelokkaalta ja siltä, että olisi ollut valmis pakenemaan hetkenä minä hyvänsä. Hänen ei siis sopinut tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä tai ainakaan korottaa ääntään. Kun Loki kurottautui ottamaan saippuapulloa itselleen Joshua päästi siitä irti heti kun se oli turvallisesti vaalean miehen käsissä. Hetken aikaa hän katseli toisen puuhia ennen kuin kääntyi suihkuun päin. Hän oli jo vähällä huuhdella ylimääräisen saippuan käsistään pois, kunnes tajusi, että oli parempi näyttää toiselle miten homma hoidetaan loppuun asti.
Hän vilkaisi Lokin suuntaan kun mies ojenteli innoissaan kättään näyttääkseen onnistuneensa. Joshua hymyili tuolle lämpimästi. ”Hyvä. Juuri noin.”
Kun Loki sitten ryhtyi pesemään itseään, hän rohkaisi tuota jatkamaan nyökkäämällä. Sitten hän ryhtyi riisumaan omia, nyt läpimärkiä boksereitaan pois jaloistaan, jotta hän voisi näyttää toiselle myös miesten kriittisten paikkojen pesun. Hän hieroi kädessään olevan saippuan molempiin kämmeniinsä, kääntyen takaisin Lokin puoleen, jotta tuo varmasti näki koko toimituksen. Joshua pesi itsensä huolellisesti, käsivarsista hän siirtyi rintakehälle, siitä alemmas vatsalle ja kyljille. Sen jälkeen hän kumartui kuuraamaan jalkansa ja vasti sitten siirtyi nivusten alueelle. Koko ajan hän seurasi Lokia ja suoritti toimet niin hitaasti, että poika pääsi varmasti hänen mukaansa ja näki mitä tuli tehdä.

Loki apinoi täysin Joshuan tekosia, paitsi boksereiden riisumista, sillä sellaisia hänellä ei enää ollut jaloissaan. Muuten suoritus oli täysi kopio Joshuasta. Hän kumartui jalkoihin hieman toisen jäljessä, ja siitä nivusilleen niinkuin mies hänen edessään. Koko peseytymisrituaali sujui loppuun asti monkey see - monkey do meiningillä. Kun tulisi aika huutoa saippua pois, Loki antaisi Joshuan hoitaa sen puolestaan. Hänen huomionsa nimittäin oli kiinnittynyt täysin saippuan kupliin, joita oli hänen ihollaan ja lattialla. Ne näyttivät niin hienoilta omatessaan sen yhden kohdan, jossa näkyi kaikki sateenkaaren värit. Niitä poika myös poksautti muutaman kummissaan, mutta iloisesti.

Joshua huuhteli heidät kummatkin nopeasti, mutta tarkasti. Ensin itsensä, sitten Lokin, sillä pojalla näytti olevan aivan liikaa tekemistä saippuakupliensa kanssa. Joshua ei kuitenkaan valittanut. Antaa toisen ihmetellä, kun maailma oli yht'äkkiä kerta muuttunut niin ihmeelliseksi.
Kun he olivat kumpikin viimein puhtaita, vaikka toinen heistä ei ollutkaan varsinaisesti tarvinnut pesua, Joshua sammutti suihkun. Hän kurottautui kopin ulkopuolelle ottamaan tangolta kaksi pyyhettä. Toisen hän laski omille harteilleen ja toisen puolestaan ojensi ensin Lokille tutkittavaksi. Riippuen siitä, halusiko blondi itse hoitaa kuivaamisen vai heittäytyikö tuo täysin toimeettomaksi asian suhteen, Joshua joko näytti tai kuivasi Lokin kauttaaltaan. Lopuksi hän auttoi poikaa kietomaan pyyhkeen lanteilleen.
Kun he olivat viimein valmiita, Joshua ojensi kätensä Lokille, johdattaakseen tuon ulos kylpyhuoneesta ja etsiäkseen miehelle puhtaat vaatteet.
”Ana? Me tarvitsisimme muutaman vaatekappaleen”, Joshua huhuili taloon, miettien missä nainen juuri sillä hetkellä olisi.

Loki tarttui pyyhkeeseen tunnustellen sen pintaa käsillään, ennenkuin nosti sen kasvoilleen ja hieraisi poskeaan sen pehmeää ja pörröistä kangasta vasten tyytyväisenä. Hän katsoi kuinka Joshua kuivasi itsensä, ja yritti tehdä perässä, tosin huomattavasti nopeammin ja huolettomammin. Loppujen lopuksi Joshua sai kuitenkin kuivata hänet vaikka yritys oli toki ollut kova. Blondi tarttui käteen löysästi joka hänelle tarjottiin, seuraten kiltisti Joshuaa.

"Tullaan!", Ana huudahti alakerrasta. Hän oli osannut valmistautua tähän 'yllättävään' vaatetarpeeseen suihkun venyessä. Hän oli löytänyt Lokin entisestä huoneesta tuon vaatteita, joita poika ei näköjään ollut raahannut Jeremiahin kämpille. Hän kantoi puhtaan vaatekerraston yläkertaan kylpyhuoneeseen. Matkallaan hän vilkaisi Jeremiahin huoneeseen ja totesi toisen nukkuvan edelleen, mikä oli toisaalta varmaan hyvä. "Tässä on jotain mitä löysin. Housut, bokserit, jopa t-paita, mistä olen yllättynyt.", Ana mumisi paikannettuaan miehet.

”Minun pitäisi kantaa omia vaatteitani tänne”, Joshua mumisi, lähinnä itsekseen. Hän vietti nykyään niin paljon aikaa Anan kämpillä, että oli typerää ettei hän ollut tuonut edes vaihtovaatekerrastoa. Nainen ei edes ollut hänen ainoa syynsä viihtyä tuon asunnossa. Toinen syy alkoi J:llä.
”Auttaisitko Lokia sen verran, että saan itseni puetuksi?” Joshua kysyi Analta, miettien vaatteitaan, jotka olivat edelleen kylpyhuoneessa. Boksereita ei ollut mitään järkeä vetää jalkoihin läpimärkänä, mutta muut kelpaisivat vielä toiselle kierrokselle. Eihän hänen ollut edes tarkoitus käydä suihkussa. ”Vaikka tiedän sinun arvostavan minua enemmän alastomana, mutta muut saattavat kiusaantua.”
Joshua livahti takaisin kylpyhuoneeseen, vetääkseen vaatteet pikavauhtia päälleen, palataseen Anan ja Lokin luokse tarkastamaan miten nainen pärjäsi pojan kanssa.

Ana ei uskaltanut kommentoida Joshua muminointia omista vaatteistaan mitenkään. Sen sijaan hän käänsi huomionsa Lokiin ja hymyili pojalle niin ystävällistä hymyä kuin vain osasi.
"Nostahan kädet ylös, Alexander. Näin.", Ana nosti omat kätensä ylös ja katsoi seurasiko Loki perässä. Kun poika ei meinannut tajuta, hän kosketti tuon käsiä hellästi ja varovaisesti ja auttoi tuota nostamaan ne päänsä päälle, jolloin hän onnistui sujauttamaan t-paidan toisen ylle. Loki katsoi verhottua ruumistaan kummastellen, mutta ei näyttänyt aikovan laittaa vastaan. "Noniin, ojennappas jalka.", Ana kyykistyi ja kohotti hellästi pojan toista jalkaa jotta sai sujautettua ensimmäisen lahkeen niljan ympärille, ja toisti saman toisen jalan kanssa ja veti lopulta bokserit ylös asti. "Oikein hyvä poika. Sitten enää housut. Nosta taas jalka.", Tällä kertaa hänen ei tavinnut avustaa jalkojen nostossa, ja housujen pukeminen sujui mallikkaasti. Tämä oli tavallaan Anallekkin hyvää harjoitusta tulevan lapsen hoitoon.
"Hienosti meni, Alexander."

Joshua tuli paikalle juuri kun Anaclaudia oli saanut Lokin housut ylös asti ja tuo kehui poikaa. Nyt blondi oli puhdas ja pukeissa, joten Joshuan mielestä oli aika ryhtyä toteuttamaan hänen ideaansa. Hän aikoi viedä Lokin tapaamaan Jeremiahia siinä toivossa, että miehet reagoisivat toisiinsa jollain tapaa. Jeremiahin hoito vaatisi pian ammattilaista, jolla oli edes kunnollinen teoreettiinen kokemus vastaavanlaisesta tilasta, joten mies pitäisi saada pian reagoimaan johonkin. Ja mitä Lokiin tuli, eikö olisi parempi tajuta maailman menosta edes jotain. Vaikka puhdas pöytä kuulostikin pojan kohdalla hyvältä asialta.
Loki oli ollut valmis jättäytymään Valerian armoille vain, jotta pystyi suojelemaan Jeremiahia. Valeria oli kertonut miehen ehdotuksesta hänelle, kun he olivat puhuneet hotellihuoneessa. Anaclaudialle Joshua ei ollut tosin muistanut mainita tästä seikasta. Joten, tuskin pojan tilanne voisi pahemmaksi ainakaan mennä. Tai voisihan se. Tuo voisi palata takaisin siihen agressiiviseen psykoosiin, jonka vuoksi he olivat alunperin lukinneet pojan kellariin. Todennäköisempää oli ettei Loki reagoinut nukkuvan Jeremiahin näkemiseen mitenkään.
Heidän vaihtoehtonsa, varsikin Jeremiahin suhteen, alkoivat olemaan vähissä.
”Alexander, haluaisitko tulla mukaani tapaamaan erästä ystävääni?” Joshua kysyi varovaisesti.

Ana siirsi katseensa Joshuaan ja kuullessaan tuon kysymyksen Lokille hän kohotti kulmiaan hieman. "Mitä sinulla on mielessä?", Hän siirsi katseensa takaisin blondiin jonka hiukset valuivat edelleen kevyesti vettä kuivauksesta huolimatta. Ehkäpä poika antaisi hänen leikata hiukset hieman sopivamman pituisiksi. Loki itse ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan tuo tuijotti jälleen lattiaa jalkojensa alla. "Hiljaisuus on myöntymisen merkki.", Ana totesi ja ojensi kättään Lokille. Poika tarttui siihen jälleen löysästi, ja Ana vilkaisi Joshuaa ja lähtisi sitten seuraamaan miestä saatuaan tietää heidän päämääränsä. Hän johdatti blondin perässään rauhallisesti kohti Jeremiahin huonetta.