Looking for trouble

Orland tunsi miten Eli sai uudelleen kiinni siitä, mitä he olivat parhaillaan tekemässä. Mikä tarkoitti puhtaasti sitä, että hän saattoi unohtua täydellisesti ihmismiehen vietäväksi. Hänen puolestaan tuo saisi olla useamminkin johdossa, jos se tarkoitti tällaista.

Orland voihkaisi kuuluvasti, hieman kimeästi, kun ihminen tarttui ensimmäistä kertaa kiinni hänen lävistettyyn nänniinsä. Miehen työstäessä niitä, tuo onnistui aina silloin tällöin nykäisemään ketjua, jolla ne oli yhdistetty, mikä vain lisäsi nautintoa jota hän tunsi. Yhdessä rajun suudelman kanssa, ne saivat hänen kalunsa kovenemaan täysiin mittoihin. Erektio puski vasten farkkujen sepalusta ja hankautui nautinnollisesti hieman karkeaa kangasta vasten. Orland saattoi myös tuntea, miten vastaavanlainen patukka puski hänen omaansa vasten Elin housuissa ja kuinka ne hieroutuivat toisiaan vasten, heidän liikkuessaan.
Tässä kaikessa alkoi olla jo aivan liikaa koettavaa ja tunnettavaa yhdelle kertaan. Ja silloin ihminen siirsi suunsa hänen kaulalleen.
Vampyyri taivutti päätään ja työnsi kaulaansa paremmin esille, jotta Eli pääsisi siihen paremmin kiinni. Hän tunsi erityisesti ne pienet näykkäykset, jotka tuntuivat vaikuttavan suoraan hänen alakertaansa. Ne saivat hänet voihkimaan entistä lujempaa ja sormet takertumaan entistä tiukemmin Elin hiuksiin. Puolivalmis orgasmi tuntui potkivan itselleen reittiä, jossain hänen reisiensä yhtymäkohdan paikkeilla. Hän olisi voinut pyytää ihmistä puremaan entistä kovempaan, raapimaan hänen kaulaansa hampaillaan tai ihan mitä vain, jotta voisi laueta jo pelkästään tästä.

Seuraavaksi hän tunsikin jo miellyttävää painetta sisäänkäynnillään. Paine antoi kuitenkin nopeasti periksi ja Eli sai sormensa hänen sisäänsä. Orland vaikersi. Tunne oli lähes täydellinen, kun hän puristui sormen ympärille ja lypsi sitä syvemmälle sisäänsä. Hän työnsi itseään kättä vasten, janoten yhä vain enemmän
”Eli... Enemmän... Kovempaa...” Orland vaikersi puristaessaan silmiään kiinni. Luoja, hän oli aivan valmis laukeamaan. Hän halusi laueta.

Vampyyrin voihkaukset olivat kuin musiikkia korville, Eli olisi tehnyt mitä vain kuullakseen enemmän. Se miten toinen aneli häneltä enemmän, aneli häntä tekemään kaiken kovempaa, saivat hänet hulluiksi. Kellari pyöri ja kieppui miellyttävällä tavalla hänen ympärillään, ja Eli näykki kaulaa kovemmin, raapi ihoa hampaillaan ja imi sen huuliensa väliin, pysähtyen aina välillä vain nuolaistakseen tekemiään jälkiä, jotka katoaisivat kuitenkin pian.
Ja jos vampyyri haluaisi kovempaa, hän toteuttaisi tuon toiveen. Eli veti sormensa ulos tuosta, siirsi kätensä farkkujen sepalukselle ongittuaan ensin kätensä ulos housuista, ja ryhtyi avaamaan farkkuja. Nopeasti ne olivat auki, ja Eli ryhtyi hivuttamaan moisia turhakkeita alemmas.
"Käänny.", Eli kuiskasi käheästi. Hän oli jo aivan valmis työntymään toisen sisään, niin valmis että se sattui.

Elin kiihdyttäessä tahtiaan ja koventaessa otteitaan, Orland voihki entistä lujempaa. Vampyyrin silmät eivät pysyneet auki, eikä tuo saanut suutaan suljettua. Elin suu tuntui olevan joka paikassa, eikä kuitenkaan riittävän monessa kohtaa. Hän oli aivan rajoilla, eikä todennäköisesti tarvitsisi kovinkaan paljoa huippunsa saavuttamiseen. Oli hyvin todennäköistä, että hän laukeaisi ennen Eliä.
Kun ihminen ryhtyi avaamaan hänen housujaan, Orlando olisi halunnut auttaa, mutta hänen kärsivällisyytensä ei olisi riittänyt nappien avaamiseen. Sen sijaan hän onnistui kyllä työntämään niitä alemmas. Vampyyri lähti kääntymään jo ennen kuin sitä häneltä pyydettiin. Hän asetti kätensä vasten seinää, saadakseen kunnon tuen, kumartui hieman ja työnsi nyt paljaita, pyöreitä pakaroitaan Eliä kohti. Hän ei olisi malttanut odottaa. Ihmisen liikkeet tuntuivat juuri nyt tavattoman hitailta. Hän olisi toivonut tuon olevan huomattavasti nopeampi.
”Eli... En kestä kauaa... Todennäköisesti laukean saman tien”, Orland kähisi, vilkaisten ihmistään avuttoman näköisenä olkansa ylitse.

Eli pudisti päätään vastaukseksi, ettei sillä ollut väliä vaikka vampyyri laukeasi heti, mutta sanoja hän ei saanut ulos suustaan. Se tuntui vaativan aivan liikaa, ja juuri nyt kaikki hänen huomionsa oli siinä että pääsisi tunkeutumaan Orlandin sisälle. Eli asetti kätensä tuon pakaroille, levittäen tuota itseään varten samalla kun asetteli itsensä oikealle kohdalle, ja ryhtyi työntymään sisään. Tämänkin Eli olisi tehnyt tavallisesti hyvin hitaasti, mutta nyt hänellä oli kiire, vampyyrilla oli kiire, ja hän työntyi sisään aikomaansa nopeammin. Hän puski itseään syvemmälle, välittämättä puristavasta kivusta joka otti hänet ensin vastaan. Se helpottuisi, ihan pian.

Kun Eli viimein työntyi hänen sisäänsä, Orland puri hampaitaan yhteen, jotta ei olisi huutanut. Ei siksi, että se olisi sattunut. Päin vastoin, hänen koko ruumiinsa tuntui räjähtävän nautintoon. Ihminen oli raju, mutta siitä huolimatta hän toivoi vielä enemmän. Kaiketi hän oli tosiaan ollut liian kauan Vinin kanssa. Kuolevainen ei ilmeisesti pystynyt koskaan täysin samaan kuin vampyyrit. Tämä pieni, häivähdyksenomainen ero oli se, jonka vuoksi Orland ei päässyt aivan huipulle asti. Hän oli odottanut hieman enemmän. Se ei tosin haitannut, sillä nyt hän voisi nauttia hetken aikaa aivan rauhassa Elin liikkeistä ja otteista sekä antautua tuolle.
Orland laski toisen kätensä seinältä alas, antoi sen liukua vatsaansa pitkin alemmas, kunnes saattoi kietoa lujan otteensa oman kalunsa ympärille. Hän voihkaisi tunteen vuoksi ja tunsi puristuvansa entistä tiukemmin takanaan olevan ihmisen ympärille.

Vampyyri oli tiukka, ja puristui hänen ympärilleen kivuliaasti. Hän tunsi miten tuo suorastaan imi häntä syvemmälle, ja viimein Eli pääsi loppuun asti. Hän joutui vetämään hetken happea, antaa aikaa itselleen totutella tähän ennenkuin lähti liikkumaan. Ensimmäiset työnnöt olivat kivuliaan hitaita, mutta mitä paremmin vampyyri mukautui hänen varteensa, sitä nopeammin hän pystyi liikkumaan. Eli piti työntönsä rajuina ja kovina, siirsi huulensa Orlandin niskalle, näykki ja puri ja puri ihoa kuumeisen himon vallassa. Tälläistä hän ei tekisi ihmiselle, hän tiesi ettei ihminen välttämättä kestäisi tälläistä kipua. Toinen hänen käsistään puristi Orlandin lantiota, toisen noustessa tuon rinnalle kiusoittelemaan taas nänniä. Hän tunsi ketjun sormiensa ja nykäisi sitä voimakkaasti.

Orlandin sormet pureutuivat seinään ja murensivat sen pintaa, ihmisen yhä vain työntyessään hänen sisäänsä. Tunne oli huumaava. Hän tunsi venyvänsä jokaiselta sentiltä, jonka Eli otti omakseen. Jossain vaiheessa hän tajusi tuon olevan Viniä isompi. Mies täytti hänet paremmin ja pääsi syvemmälle, kuin hänen pitkäaikaisin kumppaninsa koskaan. Vampyyri vaikersi entisestään täytyyden tunteen vuoksi, taipuessaan paremmin Eliä vasten ja työntyessään tuota vastaan. Sitten mies liikkui ja hän liikkui mukana, myötäillen työntöjä vuosisatojen kokemuksella. Samalla hän lähti hyväilemään omaa elintään.
Hän tunsi hampaat niskallaan ja harteillaan. Mikä sai hänet voihkimaan ja odottamaan, että ne uppoaisivat hänen ihonsa lävitse. Orland oli pitkän elämänsä aikana ehtinyt tottua puremiseen, joka oli oleellinen osa vampyyrien välistä seksiä. Eli oli raju, riittävän raju, mutta Orlad toivoi silti enemmän. Ja silti hän oli valmis laukeamaan.

Menisi varmasti aikaa ennenkuin Eli tottuisi siihen, että saisi olla juuri niin raju kuin vain pystyi, eikä silti rikkoisi vampyyria. Hän muutti työntöjensä kulmaa taivuttamalla polviaan enemmän, työntyen nyt melkein viistosti ylöspäin, tietäen että useimmilla tämä kulma aiheutti suurta mielihyvää. Eli oli ollut riittävän usean miehen kanssa tietääkseen nämä asiat. Hän ei ollut homo, muttei myöskään hetero. Hänelle oli tavallaan yksi ja sama, kumpaa sukupuolta kumppani oli, kunhan noilla oli reikä jonka hän pääsisi täyttämään.
Karskia.
Eli veti ketjusta, joka yhdisti vampyyrin nännejä, hieman liian kovasti, aivan kuin olisi yrittänyt kiskaista sitä irti. Hän hellitti painetta kuitenkin ennenkuin niin kävisi. Hän hakkasi itseään yhä uudelleen ja uudelleen Orlandin sisään, niin voimakkaasti kuin vain kykeni, samalla kun puri lukuisia jälkiä tuon kaulaan ja niskaan.

Elin koko ajan rajummaksi muuttuvat liikkeet tekivät pian tehtävänsä. Pinnan alla hetken aikaa hiljakseen kytenyt orgasmi lähti liikkelle saaden Orlandin koko kehon vapisemaan. Elin vartaloa vasten tehty harkittu liikehdintä muuttui entistä epäsäännöllisemmäksi, kun nautinto hallitsi hänen kehoaan. Lauetessaan hän huusi kattoa kohden, sormien upotessa läpi seinän hauraan kipisilevyn.
Orlandin polvet pettivät alta ja hän vajosi polvilleen lattialle, joutuen ottamaan vielä käsillään tukea lattiasta. Tunne oli hyvin lähellä täydellisyyttä, siitä huolimatta, että hän tunsi itsensä lähes loppuun ammennetuksi.

Eli joutui perääntymään ja melkein horjahti vampyyrin vajotessa lattialle. Hän oli ollut niin himonsa vietävissä, ettei ollut edes tajunnut toisen lähtevän vajoamaan alas ennenkuin oli itse joutunut perääntymään. Hän huohotti raskaasti ja tunsi otsallaan helmeilevät hikipisarat. Hän ei ollut vielä valmis. Hän ei ollut saanut omaa täyttymystään. Eli katsoi Orlandia hetken aikaa tasatessaan hengitystään ja pyyhkäisi lopulta hikeä otsaltaan, astui lähemmäs ja ojensi tuolle kättään auttaakseen vampyyrin ylös lattialta.
"Oletko kunnossa?", Sama se oliko mies hänen edessään vampyyri, Eli ei voisi jättää toista lattialle istumaan loppuajaksi. Hän ei ollut sydämentön, vaikka vaikuttikin siltä päällisinpuolin. Hän sentään välitti.

Orlando joutui tasaamaan oloaan vain häviävän hetken verran. Nautinto ja orgasmin jälkimainingit velloivat hänen kehossaan edelleen, mutta hyvin pian vapina lakkasi ja hänen päänsä selkiytyi. Kun hän avasi silmänsä, hän näki ensimmäisenä edessään Elin ojennetun käden. Se sai vampyyrin hymyilemään, kunnes hän muisti ettei ollut ainakaan huomannut miehen laukeavan hänen kanssaan. He olivat siis vain puoliksi valmiita, mikä sai virneen syttymään uudelleen Orlandin kasvoille.
”Jep. Hetken heikko hetki”, hän totesi ihmiselleen ja tarttui tuon käteen. Hän antoi miehen vetää itsensä ylös ja hymyili tuolle kun heidän kasvonsa olivat samassa tasossa.

Ennen kuin tunnelma ehtisi hiipua tämän enempää, Orland ojensi kätensä, tarttuakseen kiinni Elin edelleen sykkivästä erektiosta. Hän ryhtyi hyväilemään elintä hitaasti ja kiusoittelevasti, saadakseen miehen ajatukset takaisin oleelliseen. ”Jatketaanko?”

Eli nyökkäsi kuullessaan Orlandin olevan kunnossa. Niin hän oli olettanutkin, mutta tuntui paremmalta kuulla se toisen suusta. Hän ei kuitenkaan ihan vielä käsittänyt sitä täysin, miten erilaisia ihmiset ja vampyyrit olivat, ja hän oli ehtinyt jo hetken aikaa tuntea omantunnon pistoksen käsiteltyään toista niin rajusti.
Ja nyt hän veti kiivaasti henkeä uudelleen, vaikka oli vasta saanut hengityksensä tasaantumaan, kun Orland tarttui hänen varteensa kiinni ja ryhtyi hyväilemään sitä. Virne kohosi hänen kasvoilleen ja Eli nyökkäsi. "Tottahan toki.", Siinä oli omat etunsa että petikumppanina oli vampyyri, nuo toipuivat nähtävästi hyvin nopeasti edellisestä höykytyksestä ja olivat heti valmiita seuraavaan. Eli tarttui Orlandia ranteesta ja lähti peruuttamaan kohti penkkiä, istuutuen sille. Kiskaistuaan Orlandin eteensä, hän taputti syliään kutsuvan näköisenä.

Orland seurasi ihmisensä kasvojen muutoksia mielenkiinnolla. Tuo oli näyttänyt huolestuneelta, jopa hieman syylliseltä ensin, mutta molemmat tunteet olivat väistyneet heti hänen tartuttuaan kiinni tuosta. Niiden tilalle tuli ilme, joka kieli nautinnosta ja puhtaasta tyytyväisyydestä. Vampyyria jäi kuitenkin mietityttämään se, mistä toinen oli tuntenut syyllisyyttä. Eihän tuo ollut tehnyt mitään väärää. Vain niin kuin hän oli tuolta pyytänyt.

Vaikka Orland olisikin halunnut kysyä mistä se oli johtunut, hän pysyi kuitenkin hiljaa ja vain seurasi Eliä. Hän kulki kiltisti, kuin talutushihnassa, miestä penkin luo ja katsoi kun tuo istuutui. Hymy levisi entisestään vampyyrin huulilla. Hän asettui nopeasti ja jopa tottuneesti hajareisin miehen ylle. Toisella kädellään hän otti hieman tukea Elin hartiasta ja toisen hän vei heidän väliinsä ohjatakseen miehen sisäänsä. Tuntiessaan tylpän kärjen aivan aukkonsa suulla, hän pysähtyi hetkeksi ja hieroi itseään tuota vasten, kiusatakseen hieman heitä molempia.
Kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt kovinkaan pitkälle. Hyvin pian, muutaman nautinnollisen voihkauksen jälkeen, hänen oli paiskattava itsensä alas, jolloin Eli upposi sisään kertaheitolla. Se sai vampyyrin huutamaan nautinnosta.

Eli murahti tyytyväisenä Orlandin ottaessa ohjat käsiinsä niin tottuneesti. Hänen ei tarvinnut pyytää kahdesti eikä ohjeistaa toista mitenkään, mikä oli vain hyvä asia. Hän puri hammasta toisen kiusoitellessa häntä, ja kun vampyyri paiskasi itsensä alas, Eli vetäisi kiivaasti henkeä ja puristi silmänsä kiinni. Tälläistä hän tulisi koskaan tuntemaan ihmisen kanssa, ellei sitten aikoisi hajottaa noita tahallaan pieniksi kappaleiksi, oman kipunsa kustannuksella. Onneksi hän oli venyttänyt vampyyriä vain hetkeä aiemmin itselleen, eikä tuo ollut siitä ehtinyt palautua liiaksi, onneksi tosiaan.
Hitaasti Eli huulensa taas Orlandin kaulalle, suudellen sitä tällä kertaa hellästi, näykkien vain hieman. Toinen ei selvästi ollut tottunut tälläiseen, joten miksei hän antaisi tuolle hieman esimakua siitä, millaista seksi saattaisi olla hellänäkin. Eli ei ollut tunteellinen tai harrastanut liiemmin pehmoseksiä, mutta joskus oli kiva ottaa vähän rauhallisemmin. Kätensä hän vei vampyyrin pakaroille, voidakseen kontrolloida tuon liikkeitä. Hän halusi Orlandin kokeilevan, kuinka piinaavan nautinnollista se olisi, kun tuo nousisi hitaasti ylös asti, ja laskeutuisi aivan yhtä hitaasti alas.

Orland oli jo valmistautunut liikkumaan omaan, rajuun tahtiinsa, kun Eli alkoikin rauhoitella häntä. Hellät hitaat suudelmat olivat jo saaneet vampyyrin pysähtymään kesken liikkeen ja katsomaan miestä hieman kummastuneena. Tätä hän ei ollut odottanut.
Suudelmien viestin kuitenkin mennessä perille miellyttävien väreiden mukana, Orland kuitenkin taivutti nautiskellen päätään päästääkseen ihmisensä paremmin iholleen. Tällä tavalla hän saattoi tuntea jokaisen huulten kosketuksen, kielen lipaisun ja pienen näykkäisyn selvääkin selvempänä. Hän tiesi tarkalleen missä Eli liikkui ja mitä teki. Se tuntui suloiselta, miellyttävältä ja aivan eri tavalla nautinnolliselta, kuin aiemmat rajut suudelmat.

Orland lähti liikkumaan hitaasti, aivan liian hitaasti, Elin ohjeiden tahdissa. Aluksi se tuntui jopa hieman turhauttavalta, mutta pian hän sai juonen päästä kiinni. Herkät aistit tuntuivat heräävään aivan uudenlaiseen kukoistukseen. Hän saattoi tuntea miten itse päästi Elin pitkän, paksun kalun sisäänsä ja antoi periksi jokaisella sentillä. Samoin hän sattoi tuntea vetäytymisen ja sen miten itse palautui kun elin ei ollutkaan enää täyttämässä hänen sisimpiä sopukoitaan. Liikkeet saivat hänet voihkimaan hiljaa ja autuaana.

"Pidätkö tästä?", Eli kuiskasi vasten vampyyrin kaulaa suudelmien ohessa. Tämä oli täysin hullua, miksi ihmeessä hän opetti vampyyrille millaista oli rakastella? Ja silti hän nautti tästä itsekkin. Piinaavaa, hidasta ja hellää seksiä, joka pitkitti molempien nautintoa ja lisäsi jännitystä. Hitaasti Eli ohjasi Orlandia muuttamaan liikehdintäänsä hieman rajummiksi, mutta piti ne edelleen hitaina. Parhaimpansa mukaan hän myötäili omalla lantiollaan tuon liikkeitä.
Kunhan Orland oli saanut kiinni uudesta rytmistä, hän veisi toisen kätensä tuon varrelle, ryhtyen antamaan sille samanlaista, hidasta ja pitkitettyä huomiota.

Orland pääsi nopeasti jutun juonesta kiinni ja tarvitsi koko ajan vähemmän Elin ohjausta. Hänen vartalonsa kuitenkin kaartaessa, koko ajan vain enemmän taaksepäin, kaipasi hän yhä enemmän tukea jostain. Kaipaamansa uuden painopisteen hän löysi nopeasti ihmisensä polvista. Samalla hän huomasi, että tällä tavalla Eli pääsi sisään aivan uudesta kulmasta. Mikä sai vampyyrin vaikertamaan vain entisestään.
Elin puhuessa, hän käänsi himosta kuumenneen katseen mieheen. Kysymys tuntui hullulta. Miten hän ei olisi voinut olla nauttimatta tästä. ”Näytänkö sitten siltä, että vihaisin tätä?” Orland kähisi, voimatta lopettaa hetkeksikään liikkumistaan. Sitten Eli ohjasikin häntä liikkumaan hieman rivakammin, eikä hän voinut kuin totella.

Orland ei ollut täysin varma, oliko hänen erektionsa ehtinyt laskea hetkeksikään orgasmin jälkeen. Nyt se oli kuitenkin niin pystyssä kuin se oli vain mahdollista ja kova kuin kivi. Sen päästä helmeili pieniä, kirkkaita pisaroita, jotka kielivät hänen taivaallisesta olostaan. Elin tarttuessa siihen, hänen uusi orgasminsa tuntui suorastaan syöksyvän eteenpäin. Hetkeksi hänen oma rytminsä meni sekaisin tuntemusten vuoksu, mutta hän sai korjattua sen. Vielä hän ei kuitenkaan ollut aivan valmis laukeamaan. Se ei kuitenkaan estänyt häntä vaikertamasta kuin kuoleva.

Elin täytyi myöntää, että hänen sylissään ratsastava vampyyri oli taitava. Tuo osasi liikkua aivan itse hänen määrämässään tahdissa, muuttaa asentoaan niin että hän tiesi osuvansa sinne tiettyyn pisteeseen. Hänen ei oikeastaan olisi varmaan tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin nauttia. Eli kohotti kasvonsa kohti kattoa ja puristi silmänsä kiinni. Vasta nyt hän tajusi, miten lähellä oli. Hän ei kuitenkaan uskonut voivansa laueta tälläisestä, tai no, mistäs hän tiesi kun ei ollut kokeillut.
"Et..tosiaankaan..", Eli huohotti ja onnistui hymyilemään, vaikka nautinto yrittikin vääristää hänen kasvojaan. Hän nautti aivan liikaa kylmästä vartalosta sylistään, eikä voinut sille mitään, että halusi koko ajan vain enemmän. "Saat..määrätä tahdin.. Anna mennä..nauti..", Elin ääni oli himosta paksuuntunut ja käheä, ja hän puri alahuultaan ettei huohottaisi kovempaa.

Tilanne tuntui käsittämättömän intiimiltä. Koskaan, koko kahdeksansadan vuoden aikana, hän ei ollut kokenut kenenkään kanssa vastaavanlaista läheisyyttä, mikä tuntui tässä tilanteessa hieman oudolta. Kun tällainen tilanne oli näin helppo saavuttaa, oli hämmästyttävää ettei hän ollut kokenut sitä aiemmin. Hän alkoi myös janoamaan enemmän. Hän halusi Elin lähemmäs ja kuroa kaikki heidän välisensä kuilut kiinni, nyt saman tien. Orland kohotti yläruumiinsa ja kietoi kätensä Elin harteille, liikkuen koko ajan yhtenäisessä tahdissa.
Kun ihminen tarjosi hänelle ohjia, Orland vaikersi ja nopeutti oitis tahtiaan hieman. Ei kuitenkaan liikaa, jotta voisi nauttia edelleen tästä tunteesta, jonka oli onnistunut saavuttamaan.
Orland tunsi pieneksi kauhukseen, kulmahampaidensa työntyvän esiin. Hän olisi halunnut purra Eliä, tehdä heidän yhteydestään entistä täydellisemmän. Eli oli kuitenkin ihminen, eikä hän voisi tehdä sitä. Hän tulisi varmasti ottamaan liikaa, kun Vin oli ehtinyt purra tuota aikaisemmin. Hän ei tosiaankaan voisi tehdä sitä. Niinpä hän sulki suunsa ja puristi huulensa tiukasti yhteen, purren ennemmin omaa alahuultaan kuin ihmistä allaan.

Tälläisessä tilanteessa olisi varmasti ollut helppo erehtyä, ryhtyä kuvittelemaan rakastavansa kumppaniaan, mutta Eli tiedosti kivuliaan selvästi, että hän oli edelleen vanki. Hänellä ei juurikaan ollut mitään vapauksia, muuta kuin liikkua asunnossa, ja silloinkin hän sai vältellä Viniä jos mieli pitää henkensä. Hän ei tosiaankaan kaivannut tämänpäiväisestä uusintaa ihan heti, pureminen oli jo sinänsä tarpeeksi paha, mutta kun siihen lisättiin se, että hän oli täysin puolustuskyvytön ilman Orlandia, hän tunsi olonsa vieläkin heikommaksi. Hän halusi jo vapauteen, vaikka ei ollutkaan ollut vankina kuin vasta pari päivää.
Eli käänsi päätään ja laski otsansa vasten Orlandin kylmää hartiaa vampyyrin kuroessa heidän välimatkaansa olemattomiin, ja paljasti tahattomasti kaulansa vampyyrille entistä paremmin. Pakaralla levänneen kätensä hän kietoi Orlandin ympärille, painaen miestä paremmin rintaansa vasten. Hän mukautti toisen kätensä liikkeitä vampyyrin rytmiin, pumpaten tuota samassa tahdissa.

Saadessaan Elin kaulan kuin tarjottimella eteensä, Orlandin oli pakko kääntää päänsä pois. Suoni oli aivan liian houkutteleva, jotta hän olisi voinut katsoa siihen suuntaan. Hänen oli kuitenkin pidettävä silmänsä auki, jotta voisi säilyttää edes jonkinlaisen otteen todellisuudesta, eikä vain heittäytyisi mukaan tunteeseen. Muutoin hän varmasti purisi Eliä.

Hän yritti keskittää suurimman osan ajatuksistaan siihen, mitä alhaalla tapahtui. Miten hän otti miehen sisäänsä yhä tiiviimmässä tahdissa ja miten tuo hyväili häntä, pakottaen esiin sisällä piilevää orgasmia. Hän tunsi ihmisen kehon kuumuuden. Iholle kertyneen hien, joka liukasti entisestään heidän ruumiidensa liikkeitä. Tämä oli yksinkertaisesti autuasta.
Orland voihki ja vaikersi. Hän tunsi miten orgasmi kasvoi hänen sisällään ja sai heidän tahtinsa muuttumaan hiljalleen yhä kovemmaksi, vaikka se pysyi edelleen rauhallisena. Jostain syystä hän olisi halunnut Elin päälleen, kunnolla jalkojensa väliin, puskemaan häntä vasten juuri niin kuin tuo halusi. Siihen ei kuitenkaan olisi enää aikaa. Orland tunsi huppunsa lähenevän ja kytevän aivan kalunsa tyvessä, odottomassa sitä viimeistä pisaraa.

Eli tunsi kuinka orgasmi tekeytyi ja oli aivan lähellä. Hän ei tarvitsisi enää paljoa päästäkseen rajan yli. Niimpä hän nopeutti ja muutti kätensä liikettä Orlandin varrella, pumpaten tuota vaativasti, jotta toinenkin laukeaisi, hänen kanssaan.
"Pian..Orland..", Eli kuiskasi vasten miehen kaulaa, suuteli ja näykki sitä sanomaansa tehostaakseen. Hän halusi tahdin hieman nopeammaksi, hieman rajummaksi, mutta oli toisaalta varma että tulisi jo pelkästään näinkin. Tämä oli niin kummallista ja aivan liian hyvää, se sekoitti pään ja ajoi hänet nautinnollisen hulluuden partaalle. Hänen olisi pitänyt vihata vampyyria sylissään, runnoa tuo parhaimpansa mukaan eikä helliä tuota. Hän vain ei osannut tehdä sitä. Ei pystynyt siihen, vielä ainakaan.

Orland voihkaisi kuullessaan ja tuntiessaan miten Eli hoputti häntä laukeamaan. Hän irrotti nopeasti otteensa tuon hartioista ja nojasi uudelleen taaksepäin, ottaen tukea miehen polvista. Näin hän pääsi myös entistä kauemmas Elin kaulasta, mikä oli hyvä. Nyt hän ei edes orgasmin kourissa pääsisi niin helposti iskemään hampaitaan tuohon.

Eikä tässä asennossa tarvittu montaakaan työntöä, kun Orland jo laukesikin. Hänen vartalonsa jännittyi ja taipui entisestään orgasmin voimasta. Alkoi olla lähes mahdotonta pitää sitä paikoillaan ja kutakuinkin vakaana. Elin sylissä. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Vampyyrin mielen valtasi täydellisesti se, miten nautinnon huippu hyökyi hänen ylitseen. Orland huusi, kun hän tunsi miten puristui entistä tiukemmin Elin ympärille orgasmin mukanaan tuomassa rytmissä. Hämärästi hän tajusi sotkevansa heidät molemmat erektions kärjestä pulppuavaan nesteeseen. Sekin oli kuitenkin yksi ja sama.

Elin huohotus kiihtyi mitä lähemmäs hän pääsi, ja kun Orland muutti asentoaan, hän oli täysin myyty. Muuta ei tarvittu, kun hän laukesi huutaen, käsien puristuessa Orlandin reisille. Hän tyhjensi itsensä vampyyrin sisään viimeistä pisaraa myöten, tuntiessaan kuinka Orland laukesi hänen sylissään ja puristi häntä entisestään. Jestas, oli tämäkin.
Kunhan orgasmi helpottaisi ja irroitti kuumat kyntensä hänestä. Eli nojaisi hieman taaemmas ja huohottaisi kohti kattoa, hengitystään tasaillen. Nyt hän oli likainen, väsynyt ja kaipasi savuketta. Millään muulla ei kuitenkaan ollut väliä kuin sillä, että hän oli saanut nautintonsa.

Orland vapisi hetken aikaa hankalassa asennossaan, kooten itseään. Hän tunsi itsensä jälleen hetken aikaa hyvin, hyvin väsyneeksi, tyhjiin ammennetuksi, mutta myös autuaaksi. Tuntemukset tasottuisivat kuitenkin hyvin pian ja vampyyri halusi hetken aikaa nauttia tästä tunteesta, kaikista sen vivahteista. Tämä oli niitä hetkiä, joilloin hän saattoi kuvitella olevansa hetken aikaa kuin ihminen.
Hiljalleen ruumiin jännity helpottui, hän rentoutui. Lihakset palautuivat kuin itsekseen. Myös kaikki muut merkit siitä, että jotain oli hetki sitten tapahtunut, katosivat. Hänestä tuli jälleen se kuollut kuori, joka hän oli ollut tähänkin asti. Silti, hän saattoi tuntea Elin edelleen sisällään. Samoin tuon kuuman nesteen, jonka mies oli syössyt hänen uumeniinsa lauetessaan.

Kun hetki oli ohitse, Orland nousi ensin parempaan asentoon Elin reisillä ja lopulta kokonaan pois tuon sylistä.
”Kadutko?” Orland kysyi, tietäen varsin hyvin ettei tätä olisi välttämättä tapahtunut ilman vampyyrinmyrkkyä ja verta, jotka todennäköisesti tekivät edelleen työtään miehen elimistössä. Tämä ei ollut ihmisen alkuperäinen toive, vaan vieraan aineen aiheuttama reaktio. Todennäkköisesti Eli kantaisi syyllisyyttä sisällään jonkin aikaa.
Vampyyri ei katunut hetkeäkään. Hän oli nauttinut jokaisesta hetkestä, niin rajuista kuin niistä rauhallisen nautinnollisista. Hänen hampaitaan kutisi tosin edelleen. Hän kaipasi ravintoa, jota ei ollut saanut, mutta se jouti odottaa hetken aikaa. Nälän hallitseminen tässä vaiheessa oli helppoa. Sen saattoi jopa unohtaa, mutta sitä ei kannattanut tehdä. Ellei sitten tieten tahtoen halunnut myöhemmin kieriä tuskasta, sen korventaessa sisuskaluja.