Broken Heart Syndrome

Christian kuuli oven käyvän vetäessään kumihanskoja käsiinsä. Kyle oli näyttänyt juuri siltä, että lyhyt happihyppely tulisi todennäköisesti tuolle juuri nyt enemmänkin kuin vain tarpeeseen. Sillä välin Christian saattoi aloittaa heidän potilaansa kanssa. Ihmissusi istuutui jälleen satulatuolille ja rullasi sillä hoitotuolin vieleen, jossa heidän potilaansa nukkui onnellisen tietämättömänä. Hän otti esiin steriloidut pihdit, vanua, sekä bakteereja tappavaa puhdistusainetta ja ryhtyi ensi töikseen siistimään haavaa nähdäkseen millainen se oli. Lopulta selvisi, että se ei ollut puoleksikaan niin paha kuin miltä näytti. Se oli pikemminkin ruhje, kuin todellinen haava, vaikka se verta vuosikin. Pudistus ja haavalappu riittäisivät oikein hyvin. Ehkä hän voisi myös laittaa siihen paranemista edistävää haavavoidetta.

Christian oli juuri levittämässä voidetta haavalle, kun Kyle palasi hengähdystauoltaan. Hän vilkaisi vain pikaisesti nuoren miehen suuntaan, todeten tuon näyttävän huomattavasti paremmalta. Jälleen kerran tilanteesta irrottautuminen oli tehnyt juuri sen minkä pitikin.
”Otetaan peruskuvat päästä ja varmistetaan, ettei tämä luolamies ole onnistunut ruhjomaan päätään aivan entiseksi”, Christian sanoi kääntyessään takaisin hoitamansa haavan puoleen. ”Osaatko valmistella tuolin ohjelman?”

Christian riisui hanskat käsistään vaihtaakseen tilalle puhtaat haavalapun laittamiseksi. Tämän tehtyään hän otti jälleen yhden steriilin pakkauksen ja ryhtyi mallailemaan lappua paikalleen.
”Haluatko puhua äskeisestä?” Christian kysyi ohimennen. Hän tiesi vanhastaan, että tällaiset tilanteet oli hyvä käsitellä varmuuden vuoksi läpi, jotteivät ne jäisi kaihertamaan ja valvottamaan. ”Näytit vain hieman säikähtäneeltä.”

Kyle näytti hieman siltä, ettei olisi osannut sanoa mitään astuessaan huoneeseen. Hän oli yrittänyt miettiä kuumeisesti mitä sanoisi palatessaa, muttei ollut keksinyt mitään fiksua, jolla selittää typerän käytöksensä. Onneksi Christian ryhtyi puhumaan ensitöikseen työstä, jolloin Kyle saattoi lähes huokaista helpotuksesta. “K-kyllä.”, Hän astui tuolin luokse, vilkaisten miltei ärtyneesti sillä nukkuvaa juoppoa. Tämä on sinun syytäsi, hän totesi tuolle mielessään. Sinun takiasi nolasin itseni. Onneksi heidän humalainen, mukava asiakkaansa ei osannut lukea ajatuksia, ja vaikka olisi osannutkin, tuo oli täydessä unessa, mikä taas sopi Kylelle enemmän kuin mainiosti. Hän ryhtyi ohjelmoimaan tuolia, yrittäen pakottaa oman työmoodinsa takaisin päälle ja toimintaan kuten sen kuuluikin. Sitten hän saisi lopettaa änkytyksensä kokonaan.

Hän oli juuri saanut tuolin ohjelmoiduksi, ja melkein itsensä kasatuksi, kun Christian keskeytti hänen ajattelunsa. Hän nosti melkein säikähtäneeltä näyttävän katseensa kirurgiin, yllättyneenä. Lopulta Kyle kuitenkin pudisti päätään. Ei, hän ei halunnut puhua asiasta. Se mikä hänet oli säikäyttänyt oli ollut Christian, eikä hän ollut valmis myöntämään sitä. Tosin, ei hän halunnut Christianin ajattelevan että hän säikkyi aggressiivisia potilaitakaan. “K-kaikki on hyvin. M-minä v-vain yllätyin.”, Kyle mumisi melkein kuiskaten. Hän ei halunnut näyttää heikolta. Hän oli kuitenkin mies, ja miesten täytyi olla vahvoja, vaikka Kyle ei ehkä ollutkaan sieltä miehisimmästä päästä. Hän myös vältteli jälleen katsomasta Christiania kohden, aivan kuin olisi pelännyt, että mies osaisi lukea hänen ajatuksensa.

”Hyvä. Eihän tässä onneksi tapahtunut mitään, mikä ei korjautuisi pienellä annoksella kipulääkettä”, Christian sanoi vilkaisten Kyleä, joka näytti välttelevän tietoisesti hänen katsettaan. Pojan kasvoille oli kuitenkin palautunut normaali väri, eikä punoituksesta ollut enää tietoakaan. Lisäksi tuo ei katsellut häntä enää niillä häkeltyneillä peuransilmillään, vaan keskittyi tuolin ohjelmoimiseen. Vihreisiin silmiin oli muotoutunut työhön keskittynyt, vakava katse, joka Kylellä oli lähes aina. Miehellä tuntui olevan aivan erityislaatuinen kyky keskittyä työhönsä ja työntää kaikki muu taka-alalle.
Piirre oli lähestulkoon ihailtava. Sillä vaikka Christiankin panosti työhönsä, jotkut asiat vain puskivat esiin kesken leikkauksen. Joskus hän voisi maksaakin moisesta taidosta.

Christian varmisti, että haavalappu pysyisi varmasti omalla paikallaan, eikä lähtisi heti ensimmäisessä mutkassa irti. Hengittävän muovin liimapinta näytti kuitenkin tarttuneen paikoilleen hyvin.
”Hyvällä tuurilla voimme kotiuttaa tämän öykkärin aamuun mennessä”, Christian sanoi hyvillään riisuessaan jälleen kumihanskojaan. Kaikki riippui toki heidän ottamistaan kuvista. Mikäli kaikki näyttäisi normaalilta, heillä ei olisi mitään syytä pitää tyyppiä sairaalassa. ”Joten pidähän peukkuja.” Christian väläytti Kylelle valkoista hammasrivistöä esittelevän hymyn.

Ihmissusi venytteli paikallaan nautinnollisesti ja pyöritteli hieman hartioitaan saadakseen niissä veren kiertämään. Pieni kivun irvistys käväisi hänen kasvoillaan, kun lapa liikahti tavalla, joka sai kivun säkenöimään hänen tajunnassaan. Tällä luolamiehellä oli ollut melkoiset voimat häntä mätkiessään. Mutta kuten hän oli itse todennut hetki sitten, tässä ei ollut mitään, mistä ei olisi selvinnyt pienellä annoksella kipulääkettä. Silti hän ei voinut kieltää etteikö olisi hetken aikaa hieman hellänä. Siitä huolimatta hän jäisi kyllä eloon.
”Käynnistähän sitten se aparaatti niin kurkataan kaverin pään sisälle. Vaikka tuskin siellä mitään näkemisen arvoista on”, Christian kehotti Kyleä liukuessaan takaisin tietokoneen ääreen. Hän saisi kuvat suoraan näytölle eteensä, eikä niitä tarvitsisi odotella mistään ja hän saisi selata niitä juuri haluamassaan järjestyksessä. Kyllä nykytekniikka oli ihanaa.

Mahtavaa, Christian ei aikonut pitää hänelle mitään kriisituen tuntia, ja varmistella useampaan otteeseen ettei hänellä ollut hätää. Kyle ei tahtonut mitään sellaista, sillä se olisi varmasti saanut hänet hermostumaan uudestaan, jota hän ei nyt todellakaan kaivannut. Hän halusi keskittyä työhönsä ja saada sen hoidetuksi, jotta voisi suunnata hoitamaan hänelle annetun lääkkeidenjako tehtävän, sillä se odotti häntä edelleen. Kaikenlisäksi sen tuoma rauhallisuus ja rentous kelpaisi hänelle tällä hetkellä enemmän kuin hyvin. Hitto vie, työpäivää oli kulunut alle kaksituntia ja hän oli jo kokenut jonkinsorttisen hermoromahduksen. Ensimmäisenä viikkonaan. Ensimmäisenä yövuoronaan. Vittu.

Hän olisi voinut jatkaa kiroamista päänsä sisällä vaikka kuinka pitkään ja kuinka vuolaasti tahansa, mutta lopulta Kyle työnsi moiset mielestään ja keskittyi työhönsä. Niin, ja Christianin sanoihin. Mies oli sanonut hänelle jotain, mutta Kyle ei ollut kuullut sitä, ja hän käänsi kysyvän katseensa kirurgiin juuri, aikeenaan kysyä mitä tuo oli sanonut, kun mies hymyili. Leveästi, koko suunsa täydeltä. Hymy oli saada hänen polvensa notkahtamaan sillä samaisella sekunnilla, ja kysyminen unohtui heti. Sen sijaan Kyle vain tuijotti hetken aikaa Christianin suuntaan kuin lumoutuneena.
Lopulta hänet kiskaisi maanpinnalle irvistys, joka viivähti kirurgin kasvoilla kun tuo venytteli. Auts, ensimmäisen iskun oli täytynyt sattua ihan helvetisti, ja tarkkaillessaan Christianin kasvoja Kyle huomasi silmän alusen punoittavan ja muuttavan hiljakseen väriä, turpoamisensa lisäksi. Hän kurtisti kulmiaan kuvitellessaan sitä kipua, jota toisen täytyi juuri kokea. Kyle tunsi pakonomaista halua siirtyä Christianin vierelle ja tehdä jotain jolla poistaisi toisen kivun. Toistaiseksi hänen oli kuitenkin tehtävä töitä.

Melkein pakottaen hän riisti katseensa toisestaja käänsi sen tuolin suuntaan, painaen nappia joka käynnistäisi prosessin. Christian oli iso mies ja varmasti hoitaisi itsensä kuntoon, ilman että hän sorkkisi toisen mustelmia. Kyle ei kuitenkaan voinut mitään itselleen. Käynnistettyään tuoli kuvauksen, Kyle siirtyi kaapille seinän vieressä. Siellä oli jos millaista tarviketta pienimpiin ja vähän isompiinkin tarpeisiin, ja annettuaan katseensa kiertää putiloita ja purkkeja ja paketteja hetken aikaa, Kyle löysi etsimänsä.
Hän otti hyllyltä purkin joka oli tarkoitettu juuri tälläisiin tilanteisiin. Voidetta, joka viilensi ja rauhoitti ihoa, hoiti haavoja ja ruhjeita. Purkin kanssa Kyle asteli Christianin vierelle, samalla kun toinen katseli näytöltä pääkuvia, eikä edes sanonut mitään. Kyle avasi purkin ja ryhtyi hellästi sivelemään voidettä Christianin silmän alle. Hänen kasvoillaan oli melkein surkea ilme, aivan kuin hän olisi syyttänyt tästä itseään.

Christian nojautui tietokoneen ääreen, kun kuvia avoista alkoi ilmestyä hänen eteensä. Kone tarjosi hänelle kaksi- ja kolmiulotteisia vaihtoehtoja, sekä kuvia erilohkoista. Tämä oli lähes kuin olisi saanut miehen aivot eteensä ja päässyt konkreettisesti tonkimaan, sekä leikkelemään niitä. Tällä tavalla ei vain joutunut likaamaan käsiään. Nyt hänen oli vain etsittävä ruhjeita, turvotusta, verenvuotoja, sekä muita poikkeuksia. Mikäli mitään poikkeavaa ei löytyisi, he voisivat passittaa herra Cambellin kotiin heti kun tuo heräisi.

Kirurgi oli täysin ja onnellisesti keskittynyt potilaansa pääkoppaan, eikä näin ollen osannut kiinnittää huomiota Kylen puuhiin. Niinpä, tuntiessaan jotain viileää silmäkulmallaan, hän hätkähti ja käänsi nopeasti katseensa. Christianin taivaansinisissä silmissä paistoi puhdas hämmennys, kun hän ei vielä täysin tajunnut, mitä tapahtui. Hiljalleen hänen aivonsa kuitenkin rekisteröivät sen, mitä Kyle parhaillaan teki. Seuraavaksi ne välittivät hänelle tietoa siitä, miten hänen olonsa helpottui ja jomotus laantui lähes olemattomaksi.
Tilanteen tajuaminen aiheutti Christianissa muutakin kuin vain olon helpottumista. Ensinnäkin hän piti, jopa nautti tästä, kun Kyle piti hänestä huolta. Mies onnistui parhaillaan silittämään hänen sisäistä suttaan hyvin miellyttävällä tavalla myötäkarvaan. Se itseasiassa pyörähti maahan selälleen ja vaati rapsuttamaan vatsasta.
Huomaamattaan uros sulki silmänsä ja painoi päätään Kylen kättä vasten. Hänen sisällään kasvoi jotain lämmintä ja miellyttävää. Eikä häntä kiinnostanut pätkääkään se, että tilanne oli niin monella tapaan väärin.

Kyle oli vähällä vetää kätensä kauemmas Christianista tuon hätkähtäessä, aivan kuin olisi pelännyt että mies purisi häntä yllättäen. Toinen ei kuitenkaan ryhtynyt rähisemään hänen elettään vastaan, vaan päinvastoin. Näytti silti kuin Christian olisi halunnut hänen jatkavan, joskin se miten toinen painoi päätään hänen kättään vasten tuntui vaikeuttavan asiaa jollakin asteella. Ele oli jotenkin hellyyttävä, suloinen, eikä Kyle voinut mitään kasvoilleen pyrkivälle hymylle. Hellästi ja hitaasti, mahdollisimman vähin liikkein, hän jatkoi voiteen levittämistä isketylle alueelle. Turvotus näytti laskeutuvan melkein silmissä, ja vaikka Kyle olisin valellut hellin liikkein jo koko loukkaantuneen alueen, hän ei kyennyt vetämään kättään pois.

Tilanne oli melkein kuin..romanttinen. Intiimi. Aivan kuin he olisivat olleet kahden huoneessa, jonne kukaan ei olisi voinut tulla. Vaikka todellisuudessa tilanne oli päinvastoin. Kyle tunsi sykkeensä kohoavan hiljakseen, ja tajusi kauhukseen että jos tätä jatkuisi vielä, hän kiihottuisi. Tämän tajuaminen sai hänet vetämään kätensä irti aiottua nopeammin, ja ottamaan askeleen taaemmas. Puna oli kohonnut hänen poskilleen.
“A-a-nteeksi. S-sen pitäisi n-nyt ol-olla ihan h-hyvä.”, Kyle painoi äkkiä katseensa lattiaan ja palasi takaisin kaapille josta oli voiteen ottanut, sulki purkin vapisevin käsin ja palautti sen paikalleen. Selkä Christiania kohden hän painoi toisen nyrkkiin puristetun käden rinnalleen. Voi helvetti, hän tosiaankin oli ihastumassa Christianiin, eikä siitä seuraisi mitään hyvää. Hänen olisi päästävä pois toisen läheisyydestä.

Jonkinlainen ekstaasi valtasi Christianin ruumiin, eikä sillä ollut mitään tekemistä lääkevoiteen kanssa. Se johtui täysin, sekä vain ja ainoastaan Kylestä. Miehen kosketus toimi jonkinlaisena rauhoittavana lääkkeenä hänen elimistölleen, saaden lihakset rentoutumaan hiljalleen, yksi kerrallaan. Vaikka Christian ei edes tiennyt jännittäneensä niistä. Eikä hän edes muistanut milloin viimeksi oli ollut näin rento ja rauhallinen. Isabelle ei ollut koskaan saanut häntä tuntemaan puoleksikaan tällä tavalla. Äänetön huokaus kumpusi hänen sisältään.

Sitten kaikki oli ohitse. Kyle perääntyi ja ilmoitti olevansa valmis, jättäen Christianin tuolilleen. Oli kuin mies oli jättänyt hänet yksin, kylmään pakkaseen. Siltä se ainakin tuntui. Christian saattoi melkein tuntea kylmyyden luissa ja ytimissään.
Jos hänen täytyisi valita, hän ottaisi mieluummin sen aiemman rauhan, kuin tämän tyhjän yksinäisyyden.
Tämän ajatuksen siivittämänä uros nousi paikoiltaan ja asteli Kylen perään. Hän ei tiennyt aivan tarkalleen, mitä oli tekemässä, mutta tämä tuntui vain oikealta.

Kyle oli pysähtynyt erään työtason ääreen, selkä Christianin suuntaan. Ihmissusi asteli kevyin askelin aivan tämän taakse ja painautui kiinni tuon selkään. Viedessään kätensä pöydän reunalle molemmin puolin pienikokoisempaa miestä, hän onnistui vangitsemaan tuon syliinsä. Christian toimi jonkinlaisessa käsittämättömässä huumassa, jota ei osannut itsekään itselleen selittää.. Samalla hän antoi periksi yllättävälle halulleen painaa kasvonsa vasten Kylen hiuksia ja veti sisäänsä tämän ominaistuoksua. Vaatteidensa lävitse hän saattoi tuntea toisen ruumiin hienoisen viileyden ja pienikokoisemman, jäntevän vartalon. Ennen kaikkea ihmismies tuntui hämmästyttävän oikealta hänen vartaloaan vasten.

Hän yritti edelleen saada takovaa sydäntään rauhoittumaan kun tunsi yllättäen jonkin painuvan itseään vasten. Kyle jännittyi siinä samassa, ja ensimmäinen reaktio oli paeta. Se vain kävi mahdottomaksi hänen huomatessaan kuinka kaksi kättä laskettiin vasten pöytää hänen molemmille puolilleen, lukiten hänet paikoilleen. Hyvä jumala, Christian painautui parhaillaan häntä vasten, pakottaen hänet itsensä pysymään aloillaan.
Jos hänen sydämensä oli aiemmin sykkinyt, nyt Kyle pelkäsi sen räjähtävän aivan pian. Tämä tuntui samaan aikaan niin hyvältä, ja niin väärältä, ettei mies oikein osannut päättää miten reagoida.
Hänen vartalonsa kuitenkin päätti sen hänen puolestaan siinä vaiheessa, kun Christian painoi kasvonsa hänen hiuksiinsa ja hengitti sisään hänen tuoksuaan. Tämä sai Kylen itsensä huokaisemaan, aivan kuin mies olisi koskettanut häntä..sieltä.

Tämä oli väärin, väärin, jokin ääni hänen päässään kuiski, mutta Kyle ei voinut kuunnella sitä, ei niin kauan kun tunsi Christianin itseään vasten. Reaktionomaisesti hänen lantionsa pyrki työntymään taaemmas, kuin vanhasta tottumuksesta. Oli mielenkiintoista, miten vartalo reagoi eriasioihin aivoista riippumatta. Kyle tiesi että hänen pitäisi lopettaa tämä ennenkuin se ehtisi alkaakkaan kunnolla, sillä tämä ei todellakaan ollut oikea paikka eikä aika tälläiselle. Ja kaikenlisäksi hän muistutti itseään siitä, että Christian oli hänen työkaverinsa. He eivät voineet tehdä sitä.
“C-ch-christian..”, Kyle yritti kieltää toista, mutta hänen äänensä oli enemmänkin käheä kuiskaus, anova, täynnä himoa, kuin kielto joksi hän oli sen tarkoittanut. Taas hänen kielensä ja ruumiinsa petti hänet.

Christianin elimistö toimi jonkinlaisella autopilotilla, eikä hän osannut ollenkaan hallita toimiaan. Hän painoi päätään yhä vain alemmas ja poskensa Kylen päälakea vasten. Tällä tavalla hän saattoi tuntea sileät hiukset vasten vaalean sängen peittämiä kasvojaan. Näin miehen tuoksu pääsi entistä vahvempana hänen hengityselimiinsä ja hän sai huomata pitävänsä siitä entisestään. Se sai jotain lämmintä kasvamaan hänen sisällään, jossain rinnan paikkeilla. Tunne paisui ja kasvoi täyttäen hänet kauttaaltaan. Hän ei ollut varmaan koskaan tuntenut yhtä voimakkaasti ketään kohtaan. Ei edes Isabelleä.

Sitten hän tunsi Kylen liikkuvan itseään vasten. Mies painautui entistä tiiviimmin kiinni häneen. Näin uros saattoi tuntea miehen kehon entistä paremmin, sen muodot ja lämmön. Vastaukseksi tähän hän painautui entisestään toista vastaan, jos se oli edes mahdollista. Siinä heidän seisoessaan Christian tunsi ruumiinsa käynnistyvän hiljalleen ja lähtevän käyntiin. Himo alkoi kihelmöimään hänen sisällään ja veri lähti kiertämään kiivaammin, kerääntyen yhteen tiettyyn pisteeseen.
Ja silloin Kyle kähisi hänen nimensä, kuin anellen, saaden hänet voihkaisemaan vaisusti vastaukseksi. Christian nosti toisen kätensä kapealle lantiolle. Hän hyväili Kyleä ensin vaatteiden päältä, hivuttaen kämmenensä ensin tuon alavatsalle ja siitä vaivihkaa paidan alle, paljaalle iholle. Hän tunsi sileän ihon sormenpäillään, samalla kun saattoi painaa miehen entistä tiukemmin omaa lantiotaan vasten.

Tämä kaikki tuntui niin oikealta. Aivan kuin hänen koko elämänsä olisi tähdännyt tähän, juuri tähän pisteeseen. Samaan aikaan kaikki oli väärin. Paikka oli väärä, aika oli väärä ja tilanne oli väärä.

Käsi joka ilmestyi hänen lantiolleen ja siitä paidan alle, vasten paljasta ihoa, sai värisevän voihkauksen pakenemaan Kylen huulilta. Ei, tämä oli väärin, ja hänen pitäisi saada tämä loppumaan ennen kuin se ehti pidemmälle, ennenkuin he molemmat katuisivat tätä.
Mutta kun Christian tuntui niin hyvältä ja kuumalta vasten hänen selkäänsä, se miten tuon kuumat kädet koskettivat hänen ihoaan, kuin omistaen. Hän halusi enemmän, hänen ruumiinsa vaati tyydytystä tälle tunteelle joka nyt raivosi myrskyn lailla hänen sisällään. Epäröiden Kyle kuitenkin nosti kätensä, tarttui Christianin käsivarteen estääkseen toista etenemästä sen enempää vaeltavan kätensä kanssa, vaikka hänen teossaan ei ollut lainkaan voimaa.

Jopa hänen hengityksensä oli tihentynyt, melkein huohottavaksi, vaikka Kyle yrittikin parhaansa mukaan hallita sitä. Samalla hänen takapuolensa liikahti, kuin hieroakseen itseään Christiania vasten. Löysien sairaalahousujen etumus oli ryhtynyt pullottamaan. Tilanteesta teki entistä pahemman, ja jännittävän, se että he olivat tutkimushuoneessa potilaan kanssa. Kuka tahansa saattaisi nyt kävellä sisään ja yllättää heidät, ja heidän mukava pikku asiakkaansa saattaisi herätä. Ja silti, siitä huolimatta, Kylen olisi tehnyt mieli ohjata Christianin käsi pois hänen paitansa alta ja suoraan housujen sisälle. Oi että pelkkä ajatuskin sai hänet liikahtelemaan levottomasti, odottavana. Se oli väärin, niin väärin, mutta Kyle ei halunnut ruumistaan, joka halusi niin kipeästi miestä hänen takanaan.
"Meidän..ei pitäisi..", Kyle sai vain vaivoin tuon epämääräisen, haluttoman kuiskauksen pakottetua huuliltaan, kuuman huohotuksensa lomasta.

Oli huumaavaa seurata miten nuori mies reagoi jo pelkästään hänen läsnäoloonsa. He eivät tehneet käytännössä katsoen mitään ja silti Kylen hengitys oli muuttunut raskaammaksi, sekä huohottavaksi. Sen lisäksi mies kiemurteli hienoisesti häntä vasten, tehden itseään paremmin tykö. Tämän perusteella Christian saattoi vain kuvitella, miten tämä voisi reagoida kaikkeen muuhun, jos asiat etenisivät tästä pidemälle. Nämä ajatukset, sekä kuvitelmat saivat hänet itsensä vapisemaan kiihkosta. Hänen oma kalunsa puski ja tempoili löysien työhousujen kangasta vasten, valmiina pyrkimään ulos. He voisivat tehdä sen tässä. Christianin ei tarvitsisi kuin laskea heidän kummankin housuja ja he voisivat hoitaa homman hyvinkin nopeasti. Kyle oli kuitenkin harvinaisen oikeassa siinä etteivät he voisi mennä pidemmälle. Tällainenkin, yhdessä paikoillaan seisoskelu, herättäisi jo kysymyksiä, jos joku sattuisi paukkaamaan paikalle juuri nyt. Saati sitten selvä, seksuaalinen kanssakäyminen, potilaan läsnäollessa, tutkimushuoneessa. He saisivat kumpin sanoa hyvästit työpaikoilleen. Lisäksi, siitä seuraisia sellainen julkinen selkkaus ettei ihmissudella ollut sellaiseen varaa. Jo oman uransa vuoksi Christian ei voinut ottaa mitään riskejä. Koko hänen pitkän elämänsä ajan, suurinosa hänen normaaleista ihmissuhteistaan olivat niin lyhytaikaisia ettei niiden vuoksi kannattanut riskeerata työtä. Hän oli osa maailmaa, jossa hänen paikkansa ei ollut pysyvä.

Siitä huolimatta Christian ei osannut perääntyä, vaan pysytteli edelleen samoilla jalansijoilla, aivan kiinni Kylessä. Hän piti kättään edelleen miehen litteällä vatsalla, eikä hätistänyt tuon käyttä pois. Samalla hän hengitti edelleen tämän tuoksua sisäänsä, huumaantuen siitä.
”Tiedän”, ihmissusi vastasi Kylen sanoihin, yllättyen siitä miten käheä hänen oma äänensä oli. Tämä oli kaikella tapaa täysin mieletöntä. Jo senkin vuoksi ettei Christian edelleenkään pitänyt itseään homona. Siitäkään huolimatta, että seisoi tässä, kulli kovana, toisen miehen pakaroita vasten. Juuri nyt hänellä ei kuitenkaan riittänyt ajatustakaan kauniille, älykkäälle ja lahjakkaalle vaimolleen.
”Haluaisitko?” Christianin oli pakko tietää. Hän halusi tietää, oliko ainoa, joka oli parhaillaan täysin sekaisin tästä tilanteesta.

Oli helpotus kuulla, että Christian oli samaa mieltä, vaikka miehen ääni antoikin ymmärtää että tuo oli aivan yhtä kiihtynyt kuin hän itsekkin. Se, ja kovuus hänen takapuoltaan vasten kertoivat selkeästi siitä, mitä Christian ajatteli. Hänen lantionsa liikahti taas levottomasti, kuin yrittäen sovittaa Christiania paremmin taakseen jotta tuo voisi vain puskea itsensä hänen sisäänsä, vaatteiden läpi, ilman valmisteluja. Se oli kuitenkin järjetöntä, tämä koko tilanne oli järjetön, ja se oli mennyt nollasta sataan ihan muutamassa sekunnissa. Kyle tunsi päänsä pyörivän tästä kaikesti.
Ja se miten kirurgi nyt kuitenkin kysyi haluaisiko hän, sai lopulta Kylen polvet hieman notkahtamaan. Helvetti sentään, kyllä. Hän halusi sitä niin paljon että hänen koko ruumiinsa tuntui vapisevan. Hänen boksereissaan jomotti eittämättä pahin seisokki jonka hän oli hetkeen kokenut.

Lopulta Kyle nyökkäsi heikosti. Saattoiko Christian edes oikeasti epäillä häntä? Hänen kätensä joka edelleen piteli Christianin kättä, lähti päättäväisesti vetämään ja ohjaamaan kättä pois paidan alta, housujen etumuksen päälle jotta Christian saattaisi tuntea hänen oman erektionsa. Tämän pitäisi riittää vastaukseksi siitä, haluaisiko hän vai ei. “Mutta ei täällä.”, Hän kuiskasi käheästi. Hän ei halunnut vaarantaa heidän kummankaan työpaikkaa tekemällä tämän virheen. Heidän pitäisi nyt rauhoittua, koota itsensä ja ajatuksensa ja harkita tätä myöhemmin, sitten kun molempien ajatukset olivat selkeinä, he tietäisivät haluaisivatko tätä todella.
Ja Christianilla oli vaimo! Tämän tajuaminen sai Kylen ajatukset selkenemään suurimmaksi osin. Hän ei tosiaan voisi tehdä tätä silloin. Hän katui jo nyt sitä, mitä he eivät vielä edes olleet tehneet.

Christian huokaisi raskaasti, tuntiessaan Kylen nyökkäksen omia kasvojaan vasten. Tämän perusteella hän olisi hyvinkin voinut hiettää nuoren ihmisen olalleen ja kantaa tämä lähimpään siivouskomeroon tai liinavaatevarastoon, jotta he voisivat viedä tämän loppuun. Myönteinen vastaus oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkimereen. Himo tuntui korventavan häntä sisältä päin. Hän ei ollut tuntenut koskaan yhtä voimakkaasti ketään kohtaan. Se, mitä hän tunsi Isabelleä kohtaan oli vain pientä lämpöä tähän verrattuna. Eikä hän edelleenkään uskonut olevansa homo.

Kun Kyle yllättäen lähti kuljettamaan hänen kättään alaspäin, suoraan omalle etumukselleen, Christian totteli kuuliaisesti. Hän tunsi hyvin pian kovan elimen kättään vasten. Kyle tuntui lähestulkoon lämpöiseltä, sekä kivi kovalta hänen kättään vasten. Christianin rintakehästä kantautui kumea, kiihottunut murahdus. Eikä voinut olla puristamatta Kyleä kämmenensä sisään, kun tämä hänet itse ohjasi alas. Vaistomaisesti hän lisäksi puski itseään tiiviimmin vasten miehen kehoa, vaikka järkevintä olisi nyt perääntyä ennen kuin mitään peruttamattomatonta ehtisi tapahtua. Se oli kuitenkin hyvin vaikeaa, kun komentokeskuksen johdossa tuntui olevan hänen alakertansa.
”Teet minut hulluksi”, Christian kähisi, eikä voinut olla hieromatta Kyleä muutaman vedon verran kankaan lävitse.

Nautinnollinen huokaus karkasi Kylen huulilta käden päästessä maaliinsa. Christianin käsi hänen etumuksellaan tuntui hyvältä, juuri oikealta, ja mies taivuttikin päätään vaistomaisesti taaemmas, kirurgin hieraistessa häntä muutamaan otteeseen. Hänen ajatuksensa sumenivat uudestaan, vaikka järki yrittikin huutaa jostain kaiken sen kiihottuneen sumun alta, että tämä oli täysin hullua ja aivan liian väärin.
Vaati hyvin, hyvin paljon ponnisteluja, että Kyle sai ruumiinsa toimimaan sillä tavalla kuin halusi. Hän otti tukevamman otteen Christianin kädestä ja lähti ohjaamaan miehen kättä pois housujensa etumukselta, takaisin pöydän reunalle. Hän hengitti raskaasti, ja tunsi olevansa kuuma, aivan kuin hänellä olisi ollut korkea kuume. Kunhan Christianin käsi olisi turvallisesti irti hänestä, Kyle kääntyisi ympäri voidakseen sitten työntää Christianin kauemmas itsestään. Heidän molempien piti nyt rauhoittua ja ajatella asiaa, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuisi.

“Minä.. minä en voi, Christian..”, Kyle huokaisi ääni väristen. “Sinulla on vaimo.”, Niin, juuri niin. Vetoa siihen ettet halua olla osallisena pettämiseen. Kyle olisi halunnut kaivautua maanalle päästettyään sanat suustaan. Hän tiesi, että moinen saattaisi hyvinkin tuntua iskulta vasten kasvoja, mutta hän ei voinut itselleen mitään. Se oli ainoa keino päästä irti tästä tilanteesta, ainoa epätoivoinen tapa sanoa, että he eivät voineet tehdä sitä tässä ja nyt.

Jos Christian ei olisi ollut yhtä kiihottuneessa tilassa ja aivoista olisi riittänyt joku osa järkevälle ajattelulle, hän olisi hyvinkin saattanut pohtia tilanteen järjettömyyttä. Ensinnäkin, hän oli ollut aina hyvin ammattitietoinen lääkäri. Työn ja vapaa-ajan rajat olivat olleet hyvin selkeitä, eikä hän ollut koskaan aikaisemmin harrastanut niiden sekoittamista. Vaikka kiinnostuneita ja kiinnostavia tytötovereita hänellä oli ollut jokaisessa sairaalassa, hän ei ollut koskaan ryhtynyt heidän kanssaa mihinkään työsuhdetta vakavampaan. Christian oli omista hoitaja-ajoistaan lähtien keskittynyt aina työhönsä, astuessaan kulloisenkin laitoksen ovista sisään. Niin hän oli pystynyt olemaan kaikin puolin hyvä lääkäri. Tähän asti se oli myös toiminut.
Toiseksi, hänellä oli vaimo. Vaikka heillä ei ollut tulevaisuutta niin kauan, kun Christian ei paljastaisisi Isabellelle todellista luonnettaan. Siitä huolimatta heillä oli hyvä, vakaa ja toimiva avioliitto, joka antoi kummallekin osapuolelle riittävästi tilaa. He kunnioittivat toisiaan ja myös rakastivat. Uros ei vain ollut tehnyt vielä päätöstä sen suhteen, miten hänen avioliittonsa tästä etenisi. Heidän olisi pian erottava tai sitten hän voisi paljastaa rouvalleen, mikä todellisuudessa oli ja katsoa mitä siitä sitten seuraisi.
Todennäköisesti Isabelle ei kestäisi uutista ja jättäisi hänet. Nainen välitti aivan liikaa siitä, mikä oli normaalia.
Ja vielä kolmanneksi, he olivat Kylen kanssa kumpikin uroksia. Christianilla ei ollut koskaan käynyt mielessäkään, että hän voisi olla siihen suuntaan kallellaan. Kukaan mies, koskaan, ei ollut saanut häntä miettimään vakaumuksiaan uudestaan. Ennen kuin nyt. Kaiken lisäksi, hänellä oli takanaan keskiverto ihmistä huomattavasti pidempi elämä, jonka aikana hän olisi voinut todeta tämän seikan. Joka tapauksessa, oli miten oli, nyt hän seisoi tässä, tiiviisti toista miestä vasten, kyrpä kovempana kuin koskaan aikaisemmin ja oli valmis rikkomaan kaikkia periaatteitaan, niin henkilökohtaisia, kuin ammatillisiakin. Kyle vei hänet täysin pois raiteiltaan.

Silloin mies tarttui jälleen hänen ranteeseensa ja lähti viemään sitä uudelle paikalleen. Joka ei tällä kertaa sijainnut missään päin Kylen ruumista. Christian tarttui ohjattuna tason reunaa, pysytellen kuitenkin tiiviisti paikoillaan toista miestä vasten. Tämä toinen ei vain näyttänyt olevan täysin tyytyväinen heidän tämän hetkisiin asemiinsa, vaan lähti kääntymään. He olivat kuitenkin niin lähekkäin, että Christian saattoi tuntea koko ruumiillaan sen, miten Kyle kääntyi häntä vasten. Kapea lantio hieroi tarkoittamattaankin melko voimakkaasti, hänen alakertaansa, mikä kirvoitti yläkerrasta ulos vaimean vaikerruksen. Kädet, tynnyrinmäisellä rintakehällä puolestaan, saivat Christianin puskemaan vaistonvaraisesti niitä vastaan, jotta tuntisi kosketuksen entistä ponnekkaampana. Muutoin hän ei hievahtanut mihinkään.

Ei edes silloin, kun Kyle muistutti häntä Isabellesta. Neljäs kohta hänen listassaan olisi se ettei hän pitänyt itseään pettäjänä. Tähän asti hän oli myös onnistunut pitämään kiinni tuosta periaatteesta. Näytti vain siltä, että hänen koko persoonallisuutensa meni samalla rytäkällä kokonaan uusiksi.
”Isabelle on tällä hetkellä Italiassa, liehittelemässä muita arkkitehteja”, Christian sanoi ääni huomattavasti käheämpänä kuin hetkeä aikaisemmin. Lisäksi, hänen sanomansa ei välttämättä pitänyt edes paikkaansa. Tietenkään hän ei voinut olla täysin varma, mitä nainen puuhasi lukuisilla ulkomaan reissuillaan, mutta toistaiseksi Christian ei ollut saanut syitä epäillä vaimoaan petollisuudesta. Vaikkakin naisen kannalta saattaisi olla tässä vaiheessa hyvä, jos hän olisikin uskoton. Ainakin eron koittaessä tällä olisi joku lohduttamassa ja viemässä ajatukset pois.

Christianin oli kuitenkin pakko repiä itsensä irti Kylestä, kun heidän potilaansa muistutti unisella mörähtelyllä olemassa olossaan. Vaikka tekikin parhaillaan väärin, ei hän halunnut jäädä heti rysän päältä kiinni.
”Mutta siinä sinäkin olet oikeassa, että meidän on pakko jatkaa töitämme”, Christian tavoitteli parhaansa mukaan normaalia äänensävyään. Hän vei kätensä lääkärintakkinsa taskuihin ja palasi raskain askelin työpisteelleen tarkastamaan potilaan päästä otettuja kuvia.