Rakkautta ennen. K-18

Samantha nousi myös. Tyynesti hän otti mukaansa loput lounaastaan, joka käsitti omenan, mandariinin ja pienen leivoksen. Leivoksen hän pisti puoliksi suuhunsa välittämättä siitä, että näyttäisi idiootilta. Sitten hän otti jääkaakaonsa ja käveli Diamondin luo, Lucan mentyä ulos ovesta.

Diamond oli niin keskittynyt Lucan murhaavaan tuijotukseen, ettei huomannut Samanthaa. Samantha ei alentunut sille tasolle, että löisi. Hän asteli tyynen rauhallisesti aivan Diamondin eteen ja kumartui. Nopealla liikkeellä Samantha raotti toisen nuoren naisen topin kaula-aukkoa ja kaatoi jääkaakaonsa toisen paidan sisään.

Sen tehtyään Samantha laski lasin pöydälle tyrmistyneen Diamondin eteen, otti leivoksen suustaan ja totesi: ”Olet minulle kaakaon velkaa”. Sitten hän marssi ulos kahvilasta Lucan perään.

Ryan saisi kiittää häntä polvillaan, ettei hän muokannut tämän niinsanotun tyttöystävän naamaa uuteen uskoon.

”Luca!” Samantha juoksi Lucan perään.

Lewis katseli lähes kauhuissaan ystäviensä tekosia. Kun molemmat olivat jo ehtineet häipyä hän kipitti noiden perään kuin viimeistä päivää. Hän ei ainakaan halunnut olla paikalla kuulemassa Diamondin huutoa ja itkua ja valitusta Ryanille heidän tekosistaan.

"Samantha! Luca! Odottakaa!", Hän huusi noiden perään kahvilasta päästyään.

Luca nosti kuulokkeet korvilleen, olivathan ne olleet hänellä mukana koko päivän, ja nosti vielä hupun päähänsä. Hän kuuli kyllä Samanthan huutavan häntä, mutta ei aikonut noteerata sitä. Hän tahtoi olla hetken aikaa yksin.

Samantha pysähtyi kun totesi, että Lucan perään oli turha juosta. Niinpä hän jäi odottamaan Lewisiä.

”Taitaa olla parempi antaa Lucan olla yksin”.



Manantaina juorut olivat levinneet kuin kulovalkea. Sunrisessa järjestetystä kohtauksesta tiesivät kaikki. Harva kuitenkin tiesi siihen täydellistä syytä. Luca, Samantha, Lewis, Ryan ja Diamond taisivat olla ainoita, jotka tiesivät koko totuuden. Diamondistakaan ei ollut varmaa tietoa tiesikö hän tarkalleen, vai oliko hänellä vahva epäily.

Samantha ei malttanut keskittyä tunnilla. Lakioppi oli varmaan kaikkein puuduttavin aine koko yliopistolla. Lisäksi häntä häiritsi se, ettei hän ollut kuullut Lucasta mitään sen kahvilaepisodin jälkeen. Samantha olisi halunnut puhua Lucalle ja lohduttaa tätä. Hän uskoi miehellä olevan jo aivan riittävän vaikeaa ilman, että Diamond järjestäisi lisäongelmia.

Lewis tuntui olevan sillä hetkellä Samanthan ainut valo ankean viikonlopun jälkeen. Tosin, kun ystävällä oli vaikeaa oli Samanthan vaikea keskittyä poikaystäväänsä.

Lisäksi hänen läksynsä olivat jääneet viikonlopun vuoksi retuperälle, jonka vuoksi hän oli valvonut puoli neljään aamulla pakertaen. Nyt hän taisteli kaikin voimin nukahtamista vastaan kiroten miksi hänellä ei voinut olla samoja kursseja Lewisin tai Lucan kanssa kyseisessä jaksossa. Diamondia Samantha sen sijaan joutui katselemaan melkein joka tunnilla.

Lewis huokaili omalla tunnillaan. Hän oli samalla kurssilla Lucan kanssa, mutta sinihiuksinen oli istunut mahdollisimman perälle nurkkaan, ja Lewis oli todennut ettei tuo edelleenkään kaivannut seuraa. Luca nojasi kämmeneensä ja tuijotteli ulos ikkunasta. Tuotakaan ei selvästikkään kiinnostanut luento kenttälaboranttina olosta.

Luennon päätyttyä Lewis oli aikeissa mennä puhumaan Lucalle, mutta niin pian kuin opettaja julisti luennon päättyneeksi, Luca nosti kaulallaan olleet kuulokkeet päähänsä, keräsi kamppeensa ja suuntasi ulos. Lewis ei voinut kuin huokaista. Lucasta oli hyvää vauhtia tulossa kylmä ja etäinen. Hänen täytyisi puhua Samanthan kanssa ja päättää mitä asialle voitaisiin tehdä.

Luca asteli päätään riiputtaen ulos luentosalista. Hän ei ollut syönyt kunnolla pariin päivään, eikä hänen ollut nälkäkään. Kahvilanäytöksen jälkeen hän oli viettänyt lähinnä aikaansa salilla, purkaen raivoaan siellä sekä omassa huoneessaan.

Luca pysähtyi ilmoitustaulun eteen ja katseli vapaasti valittavien ylimääräisten kurssien luetteloa. Pian olisi taas aika valita lisää kursseja. Hänen silmänsä osuivat kurssiin, jossa opetettaisiin aseetonta itsepuolustusta vampyyreja vastaan. Se kuulosti Lucan korvissa mainolta idealta päästä purkamaan lisää höyryjä, niimpä hän päätti ilmoittautua kyseiselle kurssille.

”Lewis!” Samantha juoksi poikaa vastaan käytävällä. Suikattuaan nopean suukon tämän huulille hän kysyi heti: ”Missä Luca on? Onko hän vieläkään puhunut sinulle mitään?”

Samantha oli huolissaan Lucasta. Hän haluaisi olla hienotunteinen ja kiltti, mutta hänen luonteelleen se oli melkein mahdotonta. Luultavasti hän tulisi potkimaan Lucaa persuksille ja haukkumaan tämän asenteensa vuoksi lyttyyn.

Samantha tiesi olevansa äkkipikainen idiootti, mutta sen tiesi myös Luca, joten tämän oli paras varautua siihen.

Lewis heilutti kättään tervehdykseksi Samanthalle ja rutisti naista itseään vasten tuon suukottaessa häntä.

"Ei, ei vieläkään.", Lewis huokasi vastaukseksi Samanthalle. "Hän on yhä samanlainen, häipyy samantien kun tunti päättyy ja katoaa omille teilleen. Sammy, mitä me tehdään?", Lewis itsekkin oli huolissaan, ja Lucan kannalta hän toivoi että sinitukkainen suostuisi puhumaan heidän kanssaan, ettei Samanthan tarvitsisi kirjaimellisesti potkia häntä perseelle.

Samantha huokaisi.

”Sinusta en tiedä mutta, minä etsin sen kundin käsiini ja työnnän sen pään vessanpönttöön niin usein, että sinne vähän uppoaa järkeä. Sen jälkeen menen ja tirvon Diamondin tohjoksi seuraavan käytännön tunnin aikana”, Samantha tokaisi. ”Minne se meni. Minulla on tässä hyvää aikaa etsiä Luca ennen seuraavan tunnin alkua”.

Samantha lähti jo kulkemaan käytävää pitkin: ”Autatko sinä minua vai etsinkö sen jästipään yksin?”

"Sammy, älä viitsi.", Lewis nosti käsiään kuin luovuttamisen merkiksi. Hän tiesi Samanthan olevan tosissaan.

Kun Samantha jo lähti kävelemään, Lewisille tuli kiire seurata perässä. Eihän sentään uskaltanut jättää Lucaa Samanthan kysiin yksin. Ties mitä tapahtuisi. "Odota nyt! Se meni ilmoitustaulun suuntaan!", Lewis huudahti ja juoksi perään. He löytäisivät Lucan kyllä. Ja puhuisivat järkeä.

Samantha löysi Lucan nopeasti. Hän tunnisti ystävänsä vaikka kilometrin päästä, jos tarve vaati. Hän hölkkäsi aivan Lucan taakse ja nappsi kuulokkeet hänen korvilta.

”Nyt sinä kuuntelet minua sekin.... Torvi!” Kaikki käytävässä kääntyivät katsomaan Samanthaa, kun hän rupesi puhumaan suutaan puhtaaksi ystävälleen. ”Sinun on aivan turha erakoitua ja masentua! Sä olet paljon sitä haahkaa parempi ihminen, eikä sun todellakaan pidä masentua jostain sen saatanan pelleilyistä. Okei, se meni liian pitkälle. Myönnän sen, mutta ei sun tarvi meiän kolmen ystävyyttä tuhota sen vuoksi! Kuulitko!”

Samantha seisoi nyt Lucan edessä kädet lanteillaan ja tuima ilme kasvoillaan.

”Jos sä luulet, jonkun tollaisen naurettavan pikku jutun takia, olevasi valmis hyppäämään melkein junan alle, niin sä oot väärässä! Sä et voi murjottaa yksin ja jättää parhaita ystäviäs tän ulkopuolelle kun me halutaan sulle pelkkää hyvää! Ja jos tää puhe ei mene perille, niin seuraava perille menevä asia on mun nytkki!”

Luultavasti koko koulu oli pysähtynyt kuuntelemaan Samanthan raivoamista.

Luca säikähti kun hänen kuulokkeensa kiskaistiin korvilta ja pyörähti ympäri kannoillaan, yllättyen nähdessään Samanthan. Luca ei edes suutaan ehtinyt avata kun Samanthan sanat jo tulvivat ulos.

Koko palopuheen ajan Luca seisoi paikoillaan hämmentyneenä. Hän tiesi ettei olisi saanut jättää Samanthaa ja Lewisia kaiken ulkopuolelle, mutta hän oli vain halunnut olla yksin ja selvittää päänsä. Samanthan takana Lewis kyyristeli nolon näköisenä, pyydellen äänettömästi anteeksi Lucalta.

"Tota..", Luca aloitti, tietämättä miten jatkaisi. Hänen kasvoilleen kuitenkin kohosi nopeasti puna kun hän tajusi kaikkien kuulleen tuon sanat. Luca irvisti pienestä ärtymyksestä. "Kaikelle on paikka ja aika, Sam, ja tämä ei ole se.", Luca totesi tylysti.

"Jos haluat puhua, minulla on oma huone sitä varten. Kaikkien tuskin tarvitsee kuulla."

”Ai, nyt sinä olen valmis puhumaan?” Samantha kivahti.

Samassa yksi opettajista asteli paikalle: ”Neiti Garzia! Opettajien huoneeseen. Nyt!”

Samantha valahti kalpeaksi. Tietysti käytävällä räyhäämisen olivat huomanneet oppilaiden lisäksi myös opettajat. Nyt hän oli pulassa. Hän vilkaisi nopeasti Lucaan ja Lewisiin.

”Soitan teille koulun jälkeen”, Samantha sanoi ja lähti seuraamaan opettajaa kohti omaa tuomiotaan.

Luca huokaisi helpotuksesta opettajan hakiessa Samanthan pois hänen kimpustaan. Hän kääntyi kohti Lewisiä. "Oon ollut vähän aikaa puhumatta teille ja te sekoatte?", Luca kysyi kulmaansa kohottaen.

Lewis nauroi hieman nolona. Hän ei oikein tiennyt miten asian sanoisi. "Kuule Luca, me ollaan vaan Sammyn kanssa oltu huolissaan susta. Ei siinä muuta.", Lewis yritti selittää ja rauhoitella Lucaa.

"Turhaan. Mulla on hei omakin elämä, en mä voi teidän kahden kanssa roikkua loputtomiin, rakastavaiset.", Luca virnisti ilkikurisesti. "Sitä paitsi, teidän kahden pussailemisen kattominen ois ällöä.", Luca yritti matkia pienen pojan äänensävyä.

"Ihan tosi, halusin vaan omaa aikaa selvittää ajatukset ensin itselle, okei?"

Samassa Ryan asteli poikien luo vakavana kuin haudankaivaja. Hän pysähtyi heidän luokseen: ”Olin varma, että kuulin teidän viehättävän ystävänne äänen, mutta hän ei taidakkaan olla paikalla”.

Samantha oli hetki sitten kadonnut opettajain huoneeseen.

”Hei Lewis”, Ryan tervehti Lewisiä ja kääntyi sitten Lucan puoleen. ”Luca, olen todella pahoillani siitä lauantaisesta. Diamond meni liian pitkälle”.

Ryan näytti todella vaikealta siinä seisoessaan koululaukkunsa kanssa. Hän olisi juuri sillä hetkellä voinut mennä alakoululaisesta.

”Itseasiassa, niin pitkälle, että jätin hänet”, Ryan punastui tunnustaessaan tämän. ”Toivottavasti hän ei aiheuta sinulle lisää hankaluuksia. Lisäksi toivoisin, että tulisit luokseni käymään tällä viikolla, niin voisin jotenkin hyvitellä lauantaista”.

Tämän sanottuaan Ryan lykkäsi käyntikorttinsa Lucan käteen ja lähti kävelemään naama punaisena pois päin poikakaksikosta.

Ryan olisi ihan yhtä hyvin voinut kävellä paikalle ja lyödä Lucaa puupalikalla päähän, sillä siltä hän näytti; kuin puulla päähän lyödyltä. Hän oli erittäin yllättynyt Ryanin päätöksestä jättää Diamond, mutta vielä enemmän yllättynyt siitä, että Ryan oli tehnyt sen hänen vuokseen.

Luca katsoi suu auki Ryanin pois kulkua. Hän olisi yhtähyvin voinut kuulla voittaneensa lotossa.

Lewis katsoi hämillään Ryania ja melkein hyppäsi ilmaan tuon kerrottua hänen jättäneen Diamondin. Lewis olisi halunnut onnitella Ryania ja pumpata tuon kättä, mutta sai itsensä hillityksi. Sen sijaan hän katsoi Lucaa joka näytti jotenkin järkyttyneeltä kalalta kuivalla maalla. "Luca?"

Ja samassa Lucaan iski pelko. Ei se, että Diamond jatkaisi hänen ärsytystään. Hän voisi muotoilla sen naikkosen äänihuulet uuteen uskoon nyt kun tuo ei enää ollut Ryanin tyttöystävä, vaan pelko siitä että Ryanin vanhemmat saisivat tietää ja Ryan joutuisi ongelmiin.

Samantha kihisi niin pahasti kiukusta päästyään ulos opettajan huoneesta. Tunnit olivat jo alkaneet ja käytävä oli tyhjillään. Vaikka hän olikin tunnollinen oppilas, ei häntä juuri nyt huvittanut laisinkaan mennä tunnille.

Niinpä Samantha suuntasi kulkunsa pois koulun alueelta ja mahdollisimman kauas. Hän päätti kävellä New Yorkin kaduilla pahimmat höyryt pihalle.

Joka tapauksessa, kun koulu loppuisi ja Lewis saisi kuulla Samanthan luokkatovereilta, ettei tyttö ollut muutaman aamutunnin jälkeen ollut koulussa, hän pääsisi vuorostaan selittelemään. Ainut hyvä asia siinä päivässä oli, että hän oli saanut Lucan hereille transsistaan ja suoltamaan selviä lauseita suustaan. Lewis oli luutavasti viimeistellyt Samanthan aloittaman operaation.

Luca sai katseensa siirrettyä kädessään olevaan käyntikorttiin, jossa oli Ryanin numero. Hän työnsi sen taskuunsa, yrittäen peitellä iloisuuttaan. Hän oli onnellinen Ryanin puolesta, mutta samalla myös huolissaan. "Tunnit alkaa kohta, Lewis, eiköhän mennä.", Hän totesi virnistäen ja niimpä kaksikko suuntasi luennoilleen.

Koulun päätyttyä Lewis soitti Samanthan puhelimeen. Hän paloi halusta kertoa mitä oli tapahtunut. Luca oli tietysti hänen kanssaan. He istuivat Sunrisessa jälleen kerran nauttimassa iltapäiväkahvia, niinkuin monesti aina ennen.

Lewis näppäili numerot ja innokkaana odotti että Samantha vastaisi. Neiti saisi kyllä selittää minne oli kadonnut, mutta ensin tuolle oli toki kerrottava hyvät uutiset.

Samantha istui ties kuinka monetta tuntia merenrannassa ja katseli edessään kohoavaa vapauden patsasta. Hänen askeleensa olivat kulkeneet kuin itsestään vanhaan puistoon, jossa sijaitsi vanha pisramonumentti. Siellä hän nyt istui murtuneen monumentin varjossa leuka polviin painettuna. Hänestä tuntui, ettei hänen vitutuksensa ollut kadonnut mihinkään. Hän kiehui edelleen ja varmaan ainoa asia mikä häntä sillä hetkellä rauhoittaisi saattaisi olla pulahdus mereen tai oikein kunnon raju seksi.

Samantha nosti päätään hiukan ja katseli liplattavia laineita.

Lopulta hän kohautti itsekseen olkiaan ja riisuutui lähes ilkosilleen. Ja hyppäsi mereen. Hän ei aikonut uida pitkälle, sillä pohjavirrat olivat aivan liian voimakkaita vastustella. Viileä vesi kuitenkin teki tehtävänsä. Koska Samanthalla oli kylmä, hän ei ehtinyt ajatella vitutustaan.

Kivutessaan rannalle hän totesi olevansa umpihullu. Kukaan ei uinut New Yorkin rantavesissä. Ne olivat varmaan yksiä maailman saastuneimmista vesistä. Onneksi Samanthalla ei ollut minkäänlaisia avohaavoja tai mitään, että ne olisivat olleet vaarassa tulehtua.

Nopeasti hän puki päälleen ja lähti kohti Heaven Instituten kampusta. Hänen oli ehdottomasti käytävä suihkussa.

Hän oli juuri odottamassa junaa, kun Lewis soitti. Samantha mietti hetken kahden vaiheilla ennen kuin päätti vastata.

”No?” Samantha vastasi lähes tylysti.

"Hei muru, missä viiletät? Mulla olis sulle erittäin hyviä uutisia.", Lewis sanoi Samanthan vihdoin vastasessa. Hän ei malttanut odottaa saada kertoa uutisia Diamondista ja Ryanista. "Se liittyy Diamondiin ja Ryaniin. Tulisitko Sunriseen? Me ootetaan sua täällä, Lucan kanssa.", Lewis lisäisi.

Luca katsoi pieni hymy kasvoillaan Lewisiä joka puhui puhelimeen ja kaivoi sitten Ryanin antaman käyntikortin taskustaan. Pitäisikö hänen soittaa Ryanille? Hän ei tiennyt, uskaltaisiko. Kuitenkin hän kaivoi puhelimen taskustaan, ja näppäili tekstiviestin.

"Joudutko vaikeuksiin vanhempiesi kanssa kun jätit Diamondin? -Luca", Hän kirjoitti, näppäili Ryanin numeron ja epäröi hetken, lopulta hän kuitenkin painoi Lähetä-nappia.

Samanthan juna tuli juuri.

”Olen toisella puolella New Yorkkia. Muistomerkki puiston lähellä New Jerseyssä, joten mulla voi mennä pidempi hetki. Tuli kans tehtyä jotain lievästi tyhmää, joten joudun käymään kotona”, Samantha huokaisi istuutuessaan vapaalle paikalle.

Hieman heinompi naishenkilö katsoi Samanthaa nenäänsä nyrpistäen, kun Samantha istuutui paikalle, tukka vettä valuen. Samantha tyytyi vain tylysti mulkaisemaan naista.

”Ellette halua juoda paria ylimääräistä kuppia kahvia, niin teidän tuskin kannattaa odottaa minua. Minulla menee helposti yli puolitoista tuntia”, Samantha sanoi.

Vilkaistessaan junan ikkunaan, joka toimi peilinä, Samantha totesi näyttävänsä uitetulta rotalta.

Lewis näytti pettyneeltä, mutta vastasi kuitenkin puhelimeen reippaana. "Kyllä me jaksetaan odottaa, käy ihan rauhassa vaan kotona. Mitä tyhmää teit?", Hän olisi halunnut Samanthan juoksevan paikalle jotta olisi saanut rutistaa kultaansa ja hukuttaa tuon suudelmiin. Mitäköhän opettajien huoneessa oli tapahtunut?

Luca kävi sillä välin hakemassa heille uudet kupit kahvia ja itselleen voileivän. Nyt kun hänen olonsa oli hieman parempi, mikä luultavasti johtui lähinnä Samanthan huutamisesta ja siitä tosiasiasta että Ryan oli jättänyt Diamondin, hänen alkoi olla nälkä.

”Kerron sitten”, Samantha sanoi. ”Nähdään sitten”.

Sen sanottuaan Samantha sulki puhelimen.



Kun Samantha saapui Sunriseen, hänellä oli mukanaan urheilukassillinen ja hän näytti aivan siltä kuin olisi lähdössä jonnekkin. Hän kävi heittämänsä kassin poikien pöytään ja kävi hakemassa itselleen jääkaakaon, josta piti kovasti.

Hän istuutui nyreän näköisenä pöytään. Samantha oli vetänyt lippalakin silmilleen, niin että niitä oli vaikea nähdä lipan alta.

”Ennen kuin kysyttekään, minut erotettiin koulusta”, Samantha tokaisi. ”Kolmeksi päiväksi tarkalleen”.

Lewis vilkutti innoissaan Samanthalle tuon astellessa Sunriseen. Hän kuitenkin yllättyi nähdessää urheilukassin. Hän oli juuri avaamassa suutaan Samanthan istuttua alas kun nainen jo kertoikin syyn.

"Siis mitä?! Miksi helvetissä?!", Lewis huudahti vihaisena. Myös Luca näytti hämmentyneeltä. "Millä perusteella?", Luca kysyi ennenkuin Lewis ehtisi jatkaa huutamistaan.

Samantha huokaisi.

”Käytävärauhan räväkkä häiritseminen, koulutoverin väkivallalla uhkailu”, Samantha totesi. ”Lisäksi johtokunta oli kuullut riehumisestani täällä lauantaina. Tarkoitan sitä, kun kaadoin juomani Diamondin paidasta sisään, eivätkä he katsoneet hyvällä sitä, että olen rikkonut asuntolan sääntöäjä. Ajattelivat, että jälki-istunto ja määräaikainen erottaminen saisivat minut miettimään asioita uudelta kantilta”.

Kotimatkalla Samnthan kiukku ja raivo oli muuttunut epätoivoksi ja hän oli jälleen valmis purskahtamaan itkuun: ”En tietenkään voi asua asuntolassa sinä aikana kun olen erotettu”.

Samantha pyöritteli lusikkaa lasissaan ja tuijotti maidon seassa liikkuvia jääkuutioita.

Lewis ei ollut uskoa korviaan. "Siis täh? Ei ne voi sua erottaa!", Hän näytti vähintäänkin yhä epätoivoiselta kuin Samantha. Hän oli neuvoton eikä tiennyt mitä sanoa.

"Minne meinaat mennä?", Luca kysyi katsellen huolestuneena Samanthaa. Hän ei enää edes muistanut koko Ryanin olemassaoloa. Hän halusi sillä hetkellä vain selvittää että Samantha pärjäisi.

Lewis meni lähemmäs Samanthaa ja kietoi kätensä tuon ympärille lohduttaakseen. "Kyllä me jotain keksitään."

Samantha hämmästyi hiukan Lewisin ja Lucan huolenpidosta.

”Itse asiassa kyllä voi”, Samantha totesi Lucalle. ”En ole ollut mikään mallikansalainen vapaa-ajalla. Ne saattais potkia mut kokonaan pihalle, jos saisivat tietää mun polttelusta”.

Samantha irvisti. Hän sai olla vain kiitollinen siitä, ettei kukaan ollut saanut käräytettyä häntä pilven polttelusta. Se tästä olisi vielä puuttunut.

”Ajattelin käydä kotona, nyt kun on aikaa, enkä voi omilla kämpillä olla”, Samantha kohautti olkiaan. ”Jos minä ja Lewis ei seurusteltaisi, voisin kysyä, jos tulisin teille siksi aikaa. Tuskin sä Luca kuitenkaan jaksat katella meiän kuherteluja tai kuunnella mitään ylimääräistä”.

Samanthan perhe asui lähellä Delta Islandia. Jos hän halusi käydä siellä, hänen pitäisi pian varata lentoja sinne. Hulttiotytär kun ehti käydä kotonaan niin harvoin. Samanthan pikkusisko oli varmaan kasvanut hirveästi.