Kolmion synty (Jilli & Shakke)

Jilli:
Lauantai 1.9.2131
Klo 12:43

Lukukausi alkaa jälleen Heaven Institutessa. Noin pari päivää ennen koulun alkua opiskelijat rupeavat hiljalleen saapumaan koulun kampukselle. Osa saapuu viimeistään lukukaudenavausseremoniaa edeltävänä iltana.
Hiljalleen kampusalue rupeaa heräämään henkiin kesäloman jälkeen.

Samantha tutkaili koulualueen karttaa tuskastuneen näköisenä. Miten hän ikinä selviäisi oikeaan luokkaan, jos hän ei löytänyt omaa huonettaan kampusalueelta.

Rosaline Wesley laittoi viimeisenkin paitansa kaappiin ja venyttely tyytyväisenä. Oli hyvä olla jälleen koulussa.
Rosalinen tyytyväisyyteen sekoittui aavistus haikeutta, sillä tämä olisi hänen viimeinen vuotensa Heaven Institutessa. Se oli todella surullinen ajatus.

Shakke:
Ensimmäinen vori oli mennyt ohi ennen kuin sitä oli edes ehtinyt huomata. Kampukseen jo kuitenkin tottuneena Luca suuntasi vaivatta kohti hänelle osoitettua huonetta.

Jälleen uusi vuosi ja taas kampus täynnä seksikkäitä naisia. Sinitukkainen nuorukainen katselee naisia kävellessään kohti huonettaan, nauttien näkemästään.

Sen enempää jattelematta, Luca avaa huoneen oven ja astuu sisään.

Jilli:
Rosaline heittäytyy sängylleen selälleen ja nappaa tablettinsa. Hän oli saanut oman osansa huoneesta kuntoon ja ylihuomiseen lukuvuodenavausseremoniaan asti hänen kalenterinsa olisi tyhjillään.
Hetken aikaa Rosaline selaili verkkoa tylsistyneenä. Samassa hänen mieleensä tuli Luca. He olivat viettäneet edellisenä kouluvuonna antoisia hetkiä keskenään. Rosalinen huulille levisi ovela hymy.
Hän nappasi oitis kännykkänsä ja näpytteli Lucalle viestin:
Kampuksella jo? T: Rosa, se seksikäs latino, jota paneskelit viime vuonna.

Shakke:
Luca oli jo ryhtynyn purkamaan tavaroitaan, joita ei paljoa ollut. Hän oli juuri saamassa viimeisiä vaatteitaan kaappiin kun hänen puhelimensa piippasi.
Itsekseen mutisten Luca kaivoi puhelimen taskustaan ja viestiä lukiessaan hymy levisi nuoren miehen kasvoille.
Tottunein sormin sinitukkainen näpytteli viestiin vastauksen: Kotiuduin juuri. Mitä mielessä? Kaipaako sänkysi lämmitystä?

Virne kohosi Lucan huulille hänen lähetettyään viestin.

Jilli:
Rosaline loikoi vatsallaan ja luki kaverinsa verkkopäiväkirjaa, kun Luca vastasi. Hän nappasi kännykkänsä ja luki viestin nopeasti.
Huvittunut hymy levisi hänen huulilleen.

No, ei välttämättä juuri sänky... Viihdytys kyllä kelpaisi. Saisinko tilata yhden sinitukkaisen nuoren miehen alastomana huoneeni ovelle. Asuntola E, kolmas kerros, huone 67.

Shakke:
Luca naurahti viestiä lukiessaan ja pudisti päätään. Luca näpytteli nopean viestin, samalla kuin jo suuntasi ulos huoneestaan.
Tämä onnistuu. Salskea, komea uros matkalla.

Pieni puuhastelu kuulosti itseasiassa hyvältä. Itsevarmast askeleet veivät Lucaa aina Rosalinen ovelle asti. Hän koputti ja veikeä, mutta komea, hymy kasvoillaan komeillen.

Jilli:
Rosaline hyppäsi ylös sängystään heti luettuaan Lucan viestin. Hän säntäsi peilin eteen. Onnekseen hän huomasi näyttävänsä hyvältä.
Tällöin hän pystyi avaamaan huoneensa oven Lucalle heti.
”Hei komistus”, Rosaline sanoi viettelevästi hymyillen.

Samantha katseli ympärilleen ja mietti pitäisikö hänen kysyä neuvoa joltakulta.

Shakke:
”Hei itsellesi, kaunokainen”, Luca hymyili tyytyväisenä näkemästään.
Luca ojensi kätensä ja sipaisi sillä hellästi Rosalinen poskea, lähtien samalla astumaan sisälle huoneeseen, pakottaen näin omalla kehollaan Rosalinen joko taaemmas tai kiinni itseensä.

Jilli:
Rosaline perääntyi kuuliaisesti ovelta sen verran, että Luca pääsi sisään, mutta antoi tämän kuitenkin painautua itseään vasten.
”Sinä se et sitten aikaile”, Rosaline sanoi nauraen. Nuoresta naisesta ei kuitenkaan hohkannut minkäänlaista vastahakoisuutta, kun hän työnsi lantiotaan Lucan lantiota vasten.

Shakke:
Luca hymyili ja painoi päänsä vasten Rosalinen kaulaa ja nuuskaisi kutitellen nenällään tuon kaulaa, painaen lopulta huulensa kaulan ihoa vasten. Samalla nuoren miehen kädet vaeltelivat Rosalinen lanteilla.
”Miksi aikailisin? Olen kärsimätön.”

Jilli:
Rosaline nauroi Lucalle, mutta ei pistänyt vastaan kun tämä rupesi hyväilemään häntä käsillään. Rosaline vei kätensä Lucan hiuksiin ja hymisi tyytyväisenä tuntiessaan nuorukaisen huulet kaulallaan.

Samantha pääsi viimein rakennuksen luo, jonka ovessa komeili iso E.
”Hallelujah!” hän huokaisi ja avasi oven.

Shakke:
Luca työnsi lempeästi Rosalinea peremmälle huoneeseen ja sulki oven perässään. Luca ei tosiaankaan aikaillut, vaan alkoi tottunein sormin riisua paitaa Rosalinen yltä, painaen samalla huulensa tuon suuta vasten.

Jilli:
Rosaline vastasi Lucan suudelmaan innokkaana. Hän ohjasi Lucaa peruuttaen kohti työpöytäänsä.
”Odota hetki”, Rosaline sanoi huohottaen.
Hän antoi paitansa pudota lattialle ja nousi sitten istumaan pöydän reunalle.
”No niin, tule muru tänne.”

Samantha lähti kapuamaan portaita tarkistettuaan missä kerroksessa hänen uusi huoneensa oli.
Olisiko hänen kämppiksensä jo tullut?

Shakke:
Luca odott heteken tyytyväisesti katsellen, kun Rosaline nousi paidattomana työpöydälle. Hän piti näkemästään kovasti. Luvan saatiaan Luca siirtyi lähemmäs, hivellen käsillään Rosalinen koko yläkroppaa, siirtyen alemmas tuon housuille, aveten niitä samalla kun painoi huulensa vasten Rosalinen huulia himokkaana.

Jilli:
Rosaline rupesi riisumaan Lucan paitaa innokkaana, kiehnäten samalla lantiotaan tätä vasten. Samalla hän vastasi hyvillään Lucan suudelmaan. Luca oli ehkä häntä nuorempi, mutta osasi asiansa.

Samantha löysi viimein oikean kerroksen. Nyt hänen oli vielä löydettävä oikea ovi.

Shakke:
Rosalinen kiehnäys vain kiihotti Lucaa entisestään. Hän auttoi paitansa pois ja viskasi, sen taakseen lattialle. Toisella kädellään Luca nosti naisen lantiota hieman ja toisella ujutti tuolta housut jalasta. Saatuaan ne pois Luca suuteli Rosalinea jälleen intohimoisesti, toisen käden siirtyessä hyväilemään tämän haaroja.

Jilli:
Rosaline voihki mielihyvästä ja työnsi itseään entistä tiiviimmin Lucaa vasten.

”Hah! Vihdoin!” Samantha huokaisi löytäessään huoneensa oven. Sen vaaleassa puupinnassa, vasemmassa yläkulmassa komeili numerosarja E3 67. Hän kaivoi avainkorttinsa koulukansionsa sivutaskusta.
Samantha avasi huoneen oven parahiksi kuullakseen kuinka Rosaline pyysi Lucaa tulemaan sisälleen.
”Wow!” Samantha kiljaisi ja jämähti järkyttyneenä paikoilleen.

Shakke:
Luca availi jo housujaan toteuttaakseen Rosalinen toiveen, kun kiljaisu takaa sai nuorukaisen pysähtymään. Yllättävän kylmän rauhallisesti Luca kääntyi ympäri housut puoliksi auki ja katsoi hieman punastuen, mutta mulkoillen kuitenkin ovelle jähmettynyttä tulokasta murhaavasti.
”Niin? Voinko auttaa jotenkin?” Luca mutisi yrittäen peittää Rosalinen omalla kehollaan.

Jilli:
Rosaline peitti salamana paljaat rintansa ja käytti mielellään Lucan tarjoamaa suojaa hyväkseen.

Samantha tuijotti pariskuntaa hetken aikaa suu auki, ennen kuin älysi kääntyä poispäin.
”Sori, tuota... Äh...” Samantha sanoi yrittäen saada ajatuksensa kulkemaan. ”Tämä on minun huoneeni. Tai ainakin osittain.”

”Oi”, Rosaline äännähti tajutessaan tilanteen kokonaisuudessaan ja punastui.

Shakke:
Luca, edelleen punastellen, nosti paitansa, sekä Rosalinen housut lattialta ja ojensi niitä naiselle takanaan. Hän selviäisi kyllä ilman t-paitaansa hetken. Luca sulki housunsa ja katsoi Rosalinea melkein anteeksi pyytävästi.
Kunhan Rosaline saisi itsensä peitettyä, Luca sanoisi Samanthalle; ”Voit kääntyä.”

Jilli:
Rosaline kaappasi vaatteet ja puki ne päälleen salamana. Hän ei ehtinyt välittämään siitä, että onnistui pukemaan paidan väärinpäin päälleen.
”Anteeksi”, Rosaline sanoi Samanthan käännyttyä heihin päin. ”En ajatellut niin pitkälle, että olisin miettinyt milloin tulet. Olen Rosaline Wesley. Luoja, minkä kuvan sinä saat nyt minusta.”

”Ei kai siinä mitään”, Samantha totesi. ”Samantha Garzia. Toivoin tosin, että välttyisin tällaisilta yllätyksiltä, kun tulin tänne. Olen tottunut yllättämään siskoni kerran viikossa milloin mistäkin ja milloin kenenkin kanssa.”

Shakke:
Luca seisoi sivussa ja kuunteli hetken tyttöjen jutustelua. ”Luca Johnsson”, hän esitteli itsensä sopivassa raossa ja antoi sitten suukon Rosalinen poskelle. Samalla hän kuiskasi tytön korvaan veikeästi hymyillen: ”Tule myöhemmin huoneeseni.”
Sitten sinitukkainen asteli kohti ovea, nyökäten Samanthalle. ”Näkemiin.”
Tarkemmin katsottuna ei tämäkään tyttö näyttänyt pahemmalle. Luca soi Samanthalle hurmaavan hymyn ennen kuin poistui.

Jilli:
”Terve vaan”, Samantha sanoi nyökäten Lucalle. Hän katsoi miten Rosalinen ilme kirkastui kun poika kuiskasi hänen korvaansa jotain.
Samanthan kulma kohosi aavistuksen hänen huomatessaan Lucan paljon puhuvan hymyn. Vai, että tällainen tapaus.

Samanthan saatua vähäiset vaatteensa kaappiin, hänen loput tavaransa tulisivat seuraavana päivänä hänen isänsä mukana, hän suuntasi salille. Samantha vihasi kuntosaleja, mutta jos hän aikoi pärjätä Heaven Institutessa, hänen oli oltava kunnossa.
Samantha huokaisi löytäessään viimein oikean rakennuksen. Hän oli eksynyt vain muutaman kerran matkalla.

Shakke:
Koko epämukavan tapauksen jälkeen Luca oli joutunut tyytymään omaan käteensä helpottaakseen oloaan. Tämän jälkeen mies oli suunnannut salille, josta Lucan tiedettiin löytyvän mikäli yhtään tuntisi nuorukaista. Luca halusi pitää itsensä kunnossa.

Nyt Luca hakkasi nyrkkeilysäkkiä kuulokkeet korvillaan, hiki miehen kehoa verhoten.

Jilli:
Samantha katseli ympärilleen ja päätti sitten valita ensimmäiseksi juoksumaton. Kotipuolessa hän oli juossut ahkerasti rannalla, joten se tuntui luontaiselta vaihtoehdolta.
Samantha huomasi Lucan kauempana. Rosaline oli kertonut, ettei poika ollut vakiintuvaa tyyppiä. Se ei Samanthaa haitannut, sillä hänen oma pisin parisuhteensa oli ollut kaksi kuukautta.
Samantha työnsi napit korviinsa ja hyppäsi juoksumatolle. Hän päätti aloittaa kevyellä hölkällä ja lisätä sitten vasta tahtia.

Shakke:
Hakattuaan säkkiä tarpeeksi kauan Luca kääntyi ympäri pohtien mitä tekisi seuraavaksi. Samalla hän huomasi Samanthan kauempana ja päätti pyytää tuolta anteeksi aikaisempaa. Ja ehkä hieroa hieman lähempää tuttavuutta.

Luca asteli juoksumattojen luokse ja siirtyi Samanthan viereiselle matolle, viittoen tytölle, että tuo ottaisi kuulokkeet pois korvistaan. Omat kuullokkeensa Luca oli jo laskenut kaulalleen.
”Hei. Sori siitä aiemmasta. Ei ehkä paras tapa aloittaa uutta kouluvuotta”, Luca virnsti pahoittelevasti.

Jilli:
Samantha oli saanut vireen päälle ja sopivan hien pintaan. Hän oli juuri lisäämäässä kierroksia juoksumattoon, kun huomasi oikeassa silmäkulmassaan liikettä. Samantha huomasi Lucan siirtyneen viereensä. Hän nykäisi korvanapit pois korvistaan ja sujautti ne toppinsa sisään, rintojensa väliin turvaan.
”Ei siinä mitään”, Samantha hymähti. ”Ei ollut tosiaan ensimmäinen kerta kun paukahdan keskelle samanlaista tilannetta.”

Shakke:
”Hienoa. Ei siis huonoja fiiliksiä asiasta?” Luca hymyili ystävällisesti. Hän tiesi hymynsä olevan yksi viehättävämpiä puoliaan, eikä hän pelännyt käyttää tietoa hyväkseen.
Aloittaessaan kevyen hölkkänsä, Luca silmäili silmänurkastaan Samanthan kroppan liikkeitä. Hän piti näkemästään.
”Mistä päin tulet?” Luca yritti pitää keskustelua yllä. Ehkä hän saisi uuden ”ystävän”.

Jilli:
”Ei ollenkaan”, Samantha sanoi lisätessään koneeseen toivomiaan kierroksia. Samalla hän nosti omaa tahtiaan.
”Olen Delta Islandilta. Lento kestää noin neljä tuntia ja sitten pitää aja vielä pari tuntia. En siis ole mikään suurkaupungin tyttö.”
Samantha hymyili Lucalle. Pojalla oli ihan kiva hymy, mutta niin oli monella Delta Islandin surffaripojallakin.

Shakke:
”Niinkö? Mielenkiintoista, millainen ilmasto siellä on?” Luca kysyi hymyillen edelleen Samanthale. Tuo oli kyllä mielenkiintoinen nainen, muutenkin kuin vain mahdollisena petikaverina. Lucalla oli kyllä kavereita, muttei yhtäkään naispuolista. Ehkä sellainen ei olisi pahitteeksi. Toisaalta, olisi varmasti parempi pitää naiset sängyssä.

Jilli:
”Mukava. Aika lämmintä. Talvella saattaa tulla hieman lunta, mutta siellä on loistavat aallot. Niin tosiaan, minä surffaan”, Samantha väläytti vuorostaan Lucalle surffitytön hymynsä. ”Ja vesihiihdän ja riippuliidän, sekä hypin alas kallioilta mereen ja ajan vesiskootterilla. Pappa sanoo aina, että kasvatan vielä ennenpitkään kidukset.”
Samantha oli sosiaallinen ja kova puhumaan. Kotopuolessa ihmiset olivat tottuneet siihen. Hän ei ollut kuitenkaan aivan varma miten Nykissä sanottiin hänen puheripulistaan.

Shakke:
Luca kuunteli hymyssä suin Samanthan puheripulia. Neidon hymy oli hurmaava ja Luca olisi voinut katsella sitä pidempäänkin. ”Kuulostaa huippu hyvältä mestalta”, Luca väläytti vuorostaan naistenkaato hymynsä. Luca nosti kierroksi juoksumatossaan. Tiukan hihattoman paidan läpi näki hyvin nuorukaisen lihakset, joita tuo oli pidempäänkin kehittänyt.

Jilli:
Samantha hymyili haaveillen. Hänellä oli jo nyt ikävä kotiin. Se saattoi tosin johtua siitä, että tämä oli hänen ensimmäinen kertansa erossa kallisarvoisesta surffilaudastaan.
”Se on enemmän kuin huippu hyvä mesta”, Samantha sanoi hymyillen entistä sädehtivämmin. ”Se on myös varsinainen turistirysä. Siellä on hyvä ilmasto ja kaikkea muuta, mutta sieltä on tosia vaikeaa saada asuntoa tai taloa, jos ei ole paikkakuntalainen.”
Samantha vaikeni hetkeksi: ”Anteeksi. Taisin poiketa aiheesta.”
Samantha tunsi jalkojensa väsyvän, joten hän vilkaisi maton matkamittaria. Hän oli juossut vasta viisi kilometriä. Hän lisäksi tehoja entisestään.

Shakke:
Luca hölkkäsi edelleen rentoa tahtia juoksumatollaan. Ei ollut mitään syytä väsyttää itseään vielä tässä vaiheessa.
”Niinkö tosiaan? Suosittu paikka siis”, Luca kuunteli lähes aidon kiinnostuneena. Mitä enemmän hän kuunteli tämän naisen juttuja, sitä mukavammaksi tuo muuttui.
”Itse en ole koskaan surffannut. Minun leikkipaikkanani toimi yleensä autonromut, joita sain korjata”, Luca ketoi hymyillen.

Jilli:
Samantha oli kaatua juoksumatolla, kuullessaan Lucan sanat autonromuista. Kaikki tiesivät huonoista asuinalueista. Samanthan mielessä kävi, että Luca olisi kasvanut kaatopaikalla. Hän pyyhkäisi ajatuksen nopeasti mielestään.
”Kuulostta mielenkiintoiselta”, Samantha korjasi nopeati. ”Kauanko olet ollut täällä?”

Shakke:
Luca huomasi Samanthan reaktion ja kohotti kulmiaan hetkeksi. Luca kuitenkin unohti asian pian, sillä Samanthan kuitenkin jatkoi puhettaan normaalisti.
”Tämä on toinen vuoteni. En malta odottaa, että valmistun”, Luca hymähti. Hän oli kuin muutkin pojat; Odotti vain malttamattamattona pääsyä kentälle vampyyreita lahtaamaan.
”Miksi sinä päätit tulla tänne opiskelemaan?”

Jilli:
Samantha jatkoi juoksuaan mietteliäänä. ”No, haluan tehdä jotain yhteiskunnalla hyödyllistä ja Heaveilla voi erikoistua monelle täysin erilaiselle alalle. Äiti olisi tosin halunnut minusta sairaanhoitajan, mutta se ei ole minun juttuni.”

Shakke:
Luca nyökytteli kuunnellessaan tytön puhetta: ”Eivät minunkaan vanhempanikaan olleet kovin riemuissaan alavalinnastani. Isäni olisi halunnut, että jatkan hänen työtään.”
Sinitukkainen hymähti hölkätessään.

Jilli:
”Toisaalta, kuka vanhemmistaan toivoisi lapselleen niin vaarallista uraa, kuin Heavenin agenttina olo. Nykypäivänä ei taida olla muita yhtä vaarallisia ammatteja”, Samantha sanoi mietteliäänä.
Hänen jalkansa rupesivat hiljalleen tuntumaan lyijyltä. Nyt kun hänellä oli kymmenen kilometriä takanaan, hän uskalsi keventää vauhtiaan takaisin samanlaiseen kevyeeseen hölkkään, jolla oli aloittanut treeninsä.
”Pakko kuitenkin myöntää, että koululla on hulppeat puitteet”, Samantha sanoi samalla kun näppäili kosketusnäytöltä vauhtiaan hitaammaksi. ”En oikeastaan osannut edes kuvitella millaista täällä todellisuudessa on?”
Samantha katseli ympärilleen täydellisessä kuntosalissa, jossa oli laitteita oli enemmän kuin armeijalla.

"Niimpä. Ei tästä homma voi paljon vaarallisemmaksi muuttua. Tosin, voihan täälläkin valita turvallisemman erikoistumisen, vaikka labrarotan.", Luca naurahti hymyillen. Hänen äitinsä oli huolesta lähes sairaana kuultuaan ainoan poikansa tahtovan the Heaven Instituteen opiskelemaan vampyyrien tappoa. Mutta sinitukka oli pitänyt päänsä ja lähtenyt. Heidän välinsä olivat kylmenneet molempien vanhempien kanssa, mutta edelleen Luca kävi aina joskus kotona lomillaan, ja kaikki käyttäytyivät kuin asiat olisivat olleet hyvin. Hitaasti hänen vanhempansakkin olivat alkaneet tottua ajatukseen, ja ymmärtäneet työllä olevan suuri merkitys.
"Täällä on melkolailla kaikki; kahvilat, baarit, kuntosalit ja muuta. Sekä tietysti parhaat bileet.", Luca virnisti poikamaisella tavalla.

”Bileet?” Samanthan ilme kirkastui monta astetta. ”Nyt sinä puhut minun kieltäni.” Samantha nautti suunnattomasti kaikenlaisista juhlista. Hän ei tosiaankaan ollut niitä nuoria, jotka opiskelivat hiki hatussa koko viikonlopun. Samantha juhli innokkaasti ja viimeistään sunnuntaisin hänellä oli poikkeuksetta mitä hirvein krapula.
”Kai tässä tuppukylästä löytyy jotkut koulunalkajais bileet tälle illalle?” Samantha sanoi.
Nyt hän uskoi viimein juosseensa tarpeeksi. Se sai hänet pysäyttämään juoksumaton ja nousemaan alas siltä.
Samanthalla oli mukanaan pieni pyyhe, jolla hän pyyhki hikeä kasvoiltaan. Hänen jalkansa tuntuivat tunnottomilta, mutta hän ei välittänyt siitä. Vaikka hän vihasikin syvästi kuntosaleja, hän tunsi olonsa hyväksi.

Luca naurahti Samanthan sanoille. Vaikutti siltä että hän oli löytänyt molempien yhteisen kielen; bileet. "Luulisin, että löytyy. Sunrise Caféssa on aina parhaat bileet.", Luca totesi tietäväisenä. Olihan hän jo vuoden opiskellut täällä. Luca sammutti myös oman juoksumattonsa ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. "Jos kiinnostaa, voin viedä sut sinne. Siis näyttää missä bileet on. Löydyn huoneesta B4 77.", Luca totesi hymyillen. Olisikohan Lewis jo ehtinyt kampukselle? Hän oli viime vuonna ystävystynyt Lewisin kanssa, ja pojat olivat melkein erottamaton parivaljakko, vaikka olivatkin tavallaan hyvin erilaisia.

”Jaaha, odottele minua sitten huoneessasi. Tosin voi olla, että pääsen perille vasta ensi aamuna, jos lähden nyt. Etsin varmaan valehtelematta melkein tunnin omaa huonettani ja eksyin kolme kertaa, kun etsin tätä riivatun kuntosalia. Voin antaa sulle tietysti numeroni tai sitten pyydän sun numeroa Rosalinelta”, Samantha sanoi silmäänsä iskien. ”Minulla on kuivalla maalla surkea suuntavaisto.”
Samantha mulkaisi soutulaitetta, johon oli ajatellut mennä seuraavaksi. Luoja miten hän vihasikaan kuntosaleja.

Luca naurahti ja pudisti päätään. "Sinne on helppo löytää. Pyydä vaan numero Rosalinelta. Suosittelen ilmestymään kuuden aikaan jos haluut alotella. Älä sit pelästy mun kämppistä.", Luca virnisti ja heilautti kättään Samanthalle hyvästiksi ja lähti suuntaamaan takaisin omaan huoneeseensa. Hän halusi käydä suihkussa ja levätä hetken ennenkuin alkaisi valmistautumaan bileisiin. Niin, ja pitihän päivän tapauksesta kertoa Lewisille.

Samantha vilkuttu Lucalle ja tämän mentyä hän huokaisi voipuneena ja vilkaisi soutulaitetta päin. Hän päätti nopeasti, että oli kuntoillut aivan riittämiin tälle päivälle. Samanthan mielestä hänen ei ollut mitään järkeä kuluttaa itseään loppuun. Hän voisi korvata soututreenin tanssimalla illalla.

Samantha ja Rosaline olivat päättäneet lähtäe Lucan luo yhdessä. Yksikään Rosalinen omista ystävistä ei ollut vielä tullut kampukselle, eikä nuorta naista ollut huvittanut viettää vapaailtaa yksin asuntolan huoneessa telvisiota töllötellen.
He olivat siis laittaneet isensä valmiiksi ja tutustuneet samalla. Samantha oli huomannut, ettei Rosalinen tapoihin kuulunut peitellä avujaan. Tämä oli pukeutunut lähes laittoman lyhyeeseen mekkoon, joka oli ainoastaan eduksi naisen huomiota herättävälle rintavaolle. Rosalinen piikkikorkokenkien korot hipoivat myös pilviä. Samantha ei kuitenkaan syyttänyt Rosalinea. Naisella oli kadehdittavan suuret ja hyvännäköiset rinnat, sekä kerrassaan upeat sääret, joita korkokengät ainoastaan korostivat. Samantha oli enemmän farkku ja lenkkarityyppinen tyttö. Silloin hän sai revitellä ihan vapaasti ilman, että hänen tarvitsi pelätä paljastavansa liikaa kanssaeläjilleen. Mutta farkkujen ja lenkkareisen kanssa pystyi olemaan myös seksikäs. Samantha oli todennut sen monta kertaa.
Rosaline koputti Lucan ja Lewisin huoneen oveen ja nyki samalla lyhyen mekkonsa helmaa.

Huoneessaan Luca oli saanut todeta huonetoverinsa todella palanneen kampukselle, ja kuulumisten vaihdon jälkeen Luca oli käynyt suihkussa. Tämän jälkeen hänellä oli ollut aikaa riittämiin kertoa lähes yksityiskohtaisesti aiemmin päivällä tapahtuneesta, jolle Lewis ei voinut kuin nauraa. Pojat olivat yksissä tuumin laittautuneet ja kaivaneet kassiensa salakätköistä aloittelu juomat. Eikä mennytkään kauaa kun ovelle jo koputettiin.

Lewis avasi over, Lucan raivatessa tilaa sängyltään. "Ai, kappas. Hei, Rosaline.", Lewis hymyili hermostuneesti. Hän oli niin huono naisten kanssa, että hermostui aina kauniimman sukupuolen läheisyydessä. Kuullessaam Rosalinen nimen Luca kohotti päätään siitä mitä oli tekemässä ja asteli ovelle. "Ai, sinäkin päätit liittyä seuraan.", Luca virnisti pienesti. "Sisään vain, neidot.", Luca kiskoi Lewisin pois oven edestä jonka jälkeen hän esitteli Lewisin Samanthalle.

”Hei, Samantha Garzia”, Samantha sanoi ja ojensi kätensä hymyillen Lewisille. Samantha hymyili niin sädehtivästi kuin osasi. Se tosin tuli häneltä täysin luonnostaan.
”Toivottavasti ei haittaa, että minäkin tulin”, Rosaline sanoi siirtäessään hiuksiaan oikean korvansa taa. ”En vain viitsinyt pukea ylleni nallepyjamaa ja lojua sängyssä koko iltaa.”

Lewis hymyili hieman hermosuneesti tarttuessaan Samanthan käteen. "George Lewis, mutta sano Lewis.", Samantha oli hänen mielestään ehkä jopa kaunein nainen maan päällä, ja Lewis oli sillä sekunnilla myyty, kun hän huomasi Samanthan hymyn. "Ei tietenkään, olet aina tervetullut.", Luca iski silmää ja hymyili komeasti ja varsin viettelevästi. "Istukaahan alas ja ottakaa juotavaa. L&L poikamiesboxi tarjoaa.", Luca naurahti ja osoitti kirjoituspöydällä lojuvia pulloja.

”Siis Lewis”, Samantha sanoi hyillen entistä leveämmin. ”Minun pappani nimi on myös George.”
Rosaline otti juotavaa ja istuutui Lucan sängylle. Hän risti nilkkansa ja varmisti, että hänen hameenhelmansa ei noussut liian ylös, mikä tosin oli täydellinen luonnonmahdottomuus. Samantha kuitenkin ihmetteli, miten Rosaline onnistui tavoitteessaan, eikä vilauttanut alushousujaan. Vaikka naisen hame ei jättänytkään mitään arvelujen varaa.
Samantha puolestaan rojahti lattialle istumaan rennosti. Hän risti jalkansa ja kurotti lähintä pulloa päin.
”Millainen paikka se... Sunrise cafe on?” Samantha joutui miettimään hetken nimeä, koska ei ollut varma muistiko sen oikein. ”Se ei kuulosta miltään menomestalta.”
”Se on kahvila, jonka alakerrassa toimii iltaisin clubi. Se on meidän koulumme oppilaiden suosima paikka”, Rosaline selitti nopeasti.
Samantha nyökkäsi: ”No, Lewis. Missäs sinun tyttöystäväsi on?”

Lewis häkeltyi kysymyksestä niin että punastui. Hän käänsi katseensa lattiaan. "Ei.. ei mulla oo vielä.", Lewis mutisi nolona ja otti sitten yllättäen suuren huikan omasta pullostaan. Oli parempia humaltua nopeasti. Luca joka istui omalla sängyllään Rosalinen vieressä ja katsoi lähes pahoittelevasti Lewisia. Hänen kävi joskus ystäväänsä sääliksi. "Noh noh, Lewis poikaseni, kyllä me se sulle vielä löydetään, vai mitä, Rosa?", Luca laski luontevasti lainkaan häpeilemättä kätensä Rosalinen reidelle samalla kun otti huikan omasta juomastaan.

Rosaline hymyili lämpimästi Lucalle. Nuoren naisen silmissä pilkahti selvä halu, aina kun hän katsoi Lucaa. Samantha pani tämän nopeasti merkille. Rosaline ei tosiaankaan peitellyt mitään. Samantha ei olisi ihmetellyt, jos nuo kaksi olisivat kohta painaneet vessaan jatkamaan siitä mihin olivat aiemmin päivällä jääneet.
”Älä suotta pidä kiirettä Lewis”, Samantha sanoi pojalle rohkaisevasti hymyillen olutpullon suun takaa. ”Ei sitä koko ajan tarvitse seurustella. Itse olen seurustelulakossa. Sekstailla voi kuitenkin aina.”
Samantha vinkkasi Lewisille silmää. Ele vain tuki Samanthan rohkaisevaa hymyä.
”Minun ystäväni Vera, voisi olla kiinnostunut Lewisistä”, Rosaline sanoi miettien. Hän vaihtoi asentoaan. Nyt hän oli melkein kiinni Lucassa. ”Vera on ystäväni kämppis. Hän taitaa olla teidän vuosikurssillani. Sellainen pronssitukkainen, hiljainen tyttö. Sinä olet tainnut tavata hänet Luca.”
Samantha pani merkille Rosalinen äänen painon. Luca oli ilmeisesti enemmänkin kuin tavannut Veran ja ilmeisesti Rosaline uskoi tytön olevan uhka itselleen.
Samantha inhosi laskelmoivia naisia. Jos oli ihastunut johonkuhun, se oli parempi sanoa suoraan. Tosin Rosalinen tapauksessa kyseessä taisikin olla ilmeisesti seksikumppaniin kohdistuva yksipuolinen omistushalu.

Lewis kohotti kiitollisena katseensa Samanthaan tuon rohkaisevista sanoista. "Kiitos.", Hän virnisti poikamaisesti ja hörppösi jälleen juomaansa. Hiljakseen, hitaasti, alkoholi alkaisi saada Lewisin rentoutumaan ja tuntemaan itsensä omaksi itsekseen. Luca siirsi katseensa Rosalineen ja nyökkäsi miettivän näköisenä. "Saatan ehkä muistaa, en ole varma.", Luca pudisti päätään ja kohautti harteitaan, kuin sanoakseen ettei hän voinut jokaista sänkykumppaniaan muistaa. "Miten olisi musiikki?", Luca totesi noustessaan ja laittaessaan heille radion soimaan. Luca ei selkeästikään huomannut mitään omistushaluisuutta Rosalinessa.

”Joo!” Samantha hihkaisi. Hän halusi tanssia, eikä hän tunnetusti tarvinnut siihen klubin tanssilattiaa. Kun musiikki pärähti soimaan Samantha pomppasi pystyyn ja rupesi keikuttelemaan lanteitaan taidokkaasti sen tahdissa. Neitokainen ei selvästikkään ollut ensimmäistä kertaa esillä.
Samantha ei keskeyttänyt vihjailevaa tanssiaan edes juodessaan oluttaan. Olihan hän sentään nainen. Hän pystyi tanssimaan ja juomaan samaan aikaan.
”Joku voisi tanssia kanssani, niin en näyttäisi niin toopelta”, Samantha sanoi hyväntahtoisesti nauraen.
Rosaline katseli Samanthaa toinen kulma aavistuksen kohollaan. Välillä hänestä tuntui niin vanhalta. Asuntola huoneessa salaa ryypiskely ei kuulunut enää hänen mielipuuhiinsa. Hän kyllä ymmärsi nuorempiaan. Olihan Rosalinekin nauttinut kyseisestä aktiviteetista aikaisempina vuosinaan. Baareista oli kumminkin helpompi löytää muutakin viihdettä kuin alkoholi ja musiikki.
”Vera on tosi mukava. Kamalan hiljainen vain, mutta te sopisitte varmasti toisillenne”, Rosaline sanoi katsoessaan samalla Lewisiä ystävällisesti hymyillen.

"Sori, en harrasta."; Luca naurahti ja kohotti kädet eteensä kuin puolustaakseen itseään. Hän ei hirveästi välittänyt tanssimisesta, vaikka olikin saanut kuulla olevansa melko hyvä siinä. Hän kuitenkin vältteli turhaa tanssimista, varsinkin omassa asuntolahuoneessaan. Lewis nyt oli niin ujo ettei olisi kyennytkään tanssimaan. Lewis katsoi Rosalinea miettivänä. "En nyt lainkaan saa häntä päähäni.", Lewis yritti muistaa miltä Vera näytti, tai kuka tuo edes oli. Hän ei kieltäytynyt tarjouksesta, jos hänellä olisi mahdollisuus saada tyttöystävä.

Samantha lopetti tanssimisen. ”Hei, mikä paritusilta tästä tuli yht'äkkiä? Jos jatkatte tuota tahtia, niin minä lähden sinne Sunrise cafeehen yksin ja löydän sinne ehkä ensi keväänä. Joten olkaa kilttejä ja säästäkää minut eksymiseltä ja hortoilulta Nykin kaduilla, jossa minut murhataan ja raiskataan.”
Rosaline mulkaisi Samanthaa, luultavasti tahtomattaan. Samantha häiritsi pahasti hänen kilpakumppaniensa eliminointi toimia.
Samantha kyllä huomasi Rosalinen mulkaisun, mutta jätti sen omaan arvoonsa ja siemaisi oluttaan. Hän oli saanut kämppiksekseen varsinaisen nirppanokan. Tai munakeräilijä taisi olla oikeampi sana.

Lewis vilkaisi lähes pelästyneenä Samanthaa. "Anteeksi."; Tuo mutisi ja hörppäsi oluttaan. Luca naurahti ja siirtyi Lewisin vierelle istumaan ja taputti ystävänsä selkää. "Noh noh, älähän nyt. Me ehditään juoruta sitten myöhemmin.", Luca virnisti ja hörppäsi jälleen oluttaan. "Pahoittelen, Sammy - saanko kutsua sua niin?", Luca soi komean hymyn Samanthalle eikä hän humioinut lainkaan Rosalinea. Tuo oli vain yksi niistä monista joiden kanssa hän oli maannut, eikä merkannut Lucalle yhtään sen enempää. Hän ei oikeastaan edes pitänyt Rosalinen persoonasta niin paljoa, että olisi harkinnut seurustelua.

”Kutsu pois”, Samantha antoi luvan Lucalle. ”Mitä nyt Sammy kuulostaa joltain finninaamaiselta nörttipojalta, mutta kyllä se minulle sopii.”
Samantha ei enää tanssinut, vaan ei hän laskeutunut maahankaan takaisin. Jonkinlaisena kompromissina hän tapaili musiikin rytmiä jalallaan.
”Millainen koulu tämä on?” Samantha kysyi lopulta kiinnostuneena.
”Täällä on hullun tiukka kuri”, Rosaline sanoi olkiaan kohauttaen. ”Jos et ole kurssin ensimmäisellä tunnilla, sinut potkitaan koko kurssilta pihalle ja seuraava uusinta mahdollisuus on ensi vuonna. Kaikista sairaspoissaoloista pitää olla koulun terveydenhoitajan tai lääkärin lupa tai sinua rangaistaan.”

"Ei tää nyt niin kauhee paikka oo.", Luca naurahti vastalauseena Rosalinelle. "Luennot on tylsiä ja pitkäveteisiä, kokeet kamalaa tuskaa, mutta biletystä sitäkin enemmän.", Lewis nyökkäili kuin myönnytelläkseen Lucan sanoja. Hänkään ei ollut pitänyt koulua niin kauheana kuripesänä. Ehkä se johtui siitä ettei kumpikaan pojista ollut vielä saattanut itseään hankaluuksiin. He osasivat käyttäytyä, vaikka heittäytyivätkin välillä villeiksi. "Täällä on ihan hauskaa kunhan tottuu.", Lewis lisäsi hymyillen Samanthalle.

Samantha hymyili Lewisille takaisin. ”Ei siis kovinkaan kummoista poikkeusta Delta Islandin kunnalliseen lukioon. Paitsi, että opiskelijan tukiraha on isompi. Kotona lukiota käydessäni sain viisikymmentä dollaria”, Samantha tokaisi. ”Kuulin muuten, että Heavenin perijä Ryan von Heaven käy myös tätä koulua. Näkyykö häntä koulun alueella usein?”
Samantha oli nähnyt nettilehdissä kuvia Ryanista. Siinä oli varsinainen herkku Samanthan mielestä. Harmi vain, että nuori mies seurusteli. Toisaalta, ei se ollut Samanthaa ennenkään hidastanut, jos hän vain pääsi apajille.
”Hän on minun kanssani samoilla kursseilla”, Rosaline sanoi. ”Ei hän nyt niin kummoinen ole.”
Samantha arveli Rosalinen katkerasta äänensävystä, että Ryan oli luultavamminkin kieltäytynyt jostain nuoren neidon ehdotuksesta.

Luca kallisti päätään miettivän näköisenä ja joi oluttaan. "Oon tainnut nähdä sen muutaman kerran. Mutta vaan ohimennen.", Lewis nyökytteli. Kumpikaan heistä ei olisi osannut lähestyä von Heavenin poikaa vaikka olisivatkin halunneet. Eikä kummallakaan ollut syytä lähestyä, Luca ja Lewis vähät välittivät von Heavenin maineesta tai siitä, että olisivat voineet kenties saavuttaa jotain ystävystymällä Ryanin kansa. Luca ei ollut edes oikeastaan saanut tilaisuutta vaihtaa sanaakaan Ryanin kanssa.
"Luultavasti kuitenki kurssinsa paras, Rosa.", Luca virnisti latinotytölle ja käänsi sitten hymynsä Samanthan suuntaan. Hän ei selkeästikään häpeillyt osoittaa huomiotaan molemmille tytöille lähes tasapuolisesti. Tosin, uudet lelut olivat aina jännempiä. "Se seurustelee jo, että paras unohtaa se."

Rosaline nakkeli niskojaan tyytymättömän oloisena. ”Eihän kukaan opettaja uskalla sanoa sille lellikakaralle poikittaista sanaa, koska pelkäävät saavansa pääjohtajan kengänkuvan persauksilleen.”
”Tiedän, että se seurustelee. Luenhan minä Cosmopolitania”, Samantha sanoi ja iski sitten silmää Lucalle. ”Mutta se nirppis, mikä sen nimi nyt olikaan... Crystal? Siitä ei ole minulle vastusta, jos päättäisin yrittää.”
Samantha siemaisi oluttaan.
”Ryania ei taida kiinnostaa tavalliset tytöt”, Rosaline sanoi katkeran oloisena. ”Sitä paitsi, Ryanin tyttöystävän nimi on Diamond Stewart. Ei mikään Crystal.”
”Sama se, mutta et voi väittää, että tulevalla pomollamme ei olisi herkullinen perä. Voisin nauttia siltä kernaasti aamukahvini”, Samantha tokaisi.

Luca ja Lewis vilkaisivat toisiaan hieman hämmentyneinä. Jotenkin tuntui siltä, että heillä olisi pian käsissään kissatappelu. "Ehkä ei, Rosa, mutta sain sellasen käsityksen että se kyllä oikeesti rehkiikin, odotetaanhan siltä paljon.", Luca totesi tyynyttelevään sävyyn. Hän ei halunnut illasta mitään taistelutannerta ja katastrofia. "Oli mikä oli, eikö niin? Millaisesta musasta pidät, Samantha?", Lewis kysyi hieman vähemmän hermostuneesti kuin aiemmin, mutta ujous paistoi silti nuoresta miehestä pitkälle.