Kolmion synty (Jilli & Shakke)

Rosaline risti kätensä rinnalleen tyytymättömän oloisena. Hän ei tuntenut oloaan enää lainkaan mukavaksi. Hän mietti jo kämppäkaverin vaihtoa. Lucakin olisi voinut pitää hänen puoliaan. Kunhan he pääsisivät Sunriseen, Rosaline etsisi itselleen muuta seuraa, eikä taatusti tulisi omaan huoneeseen yöksi.
”Vähän kaikenlaisesta. Kuuntelen mieluiten teknoregeetä tai r'n beeta”, Samantha selitti. ”Se voi tosin johtua siitä, että se on parasta musiikkia rannalla kuunneltavaksi. Vietän kotopuolessa aika paljon aikaa rannalla, eikä siellä huvita kuunnella mitään yrjöämis ränttätänttää.”
Samantha siirsi hiuksiaan sirosti korvansa taa ja hymyili Lewisille. ”Millaista musiikkia sinä kuuntelet?”

Luca huomasi Rosalinen selkeän mökötyksen ja huokaisi sisäisesti. Tästä tulisi vielä pitkä ilta, eikä häntä huvittanut ruveta leikkimään mitään päivänpirirstäjää, vaan hän halusi nauttia illastaan ilman ongelmia tai varpaiden-nuolemis-lepyttelyjä. Niimpä Luca vain nojasi taaemmas ja tyhjensi olutpullonsa, napaten pöydältä uuden.
"Itse pidään rockista. Ja Lucan soitosta. Luca soittaa hyvin kitaraa.", Lewis hymisi tyytyväisenä. Hän oli kovinkin mielissään siitä, että Samanthan kaltainen kaunis tyttö puhui hänelle, ja vieläpä enemmän kuin pari sanaa, ja hymyilikin kaiken lisäksi.

”Meillä taitaa olla sitten aivan erilainen musiikkimaku”, Samantha tokaisi ja kohautti olkiaan. Sille ei voinut mitään. ”Minä en pidä rockista yhtään, mutta eipä sen väliä. Oleko sinä Luca kauankin soittanut?”
Samantha käänsi nopeasti samean vihreiden silmiensä katseen Lewisistä Lucaan.
”Voitaisiinko mennä? Jos menemme myöhään Sunriseen, niin sieltä ei saa pöytää”, Rosaline sanoi aavistuksen pirteämmin, mitä hänen synkkä ilmeensä antoi ymmärtää. Ja kun paikka oli tyhjempi, oli helpompi katsastaa jo paikalla oleva mies tarjonta.

"En minä nyt niin hyvä ole. Kunha vaan pelleilen kitaran kanssa.", Luca hymähti ja tyrkkäsi Lewisiä kylkeen virnistellen, kuin kieltääkseen tuota kehittämästä hänelle ja Samanthalle enempää juttua. "Mennään ihan kohta, Rosa. Ei meillä vielä oo kiirettä, anna mun ees juoda tää loppuun.", Luca mutristeli huuliaan ja yritti näyttää kovinkin söpöltä heiluttaessaan lähes täyttä olutpulloaan. "Jookos?", Lewis näytti lähes masentuneelta Samanthan sanoista ja siitä, että neidon huomio kääntyi Lucaan. Se tuntui kuin iskulta kasvoihin, mutta Lewis ei näyttänyt sitä päällepäin.

Rosaline mutristi huuliaan. ”Minä voisin mennä edeltä. Vera laittoi minulle aiemmin viestiä, että on kampuksella. Voisin kysyä tulisiko hän myös Sunriseen.”
Rosaline nousi saman tien seisomaan ja marssi ulos huoneesta taakseen katsomatta.
Samantha kohotti kulmiaan. ”Ihme nirppis. Sinua ei ilmeisesti kiinnosta kovin paljon kenen kanssa makaat Luca?”
Samantha soi hetkeksi ajatuksen sille, miten hänen ja Rosalinen yhteiselo tulisi sujumaan samassa huoneessa, mutta unohti sen saman tien.

Luca katsoi kyllästyneen oloisena Rosalinen perään, muttei jaksanut välittää. Samantha oli kyllä osittain oikeassa, ja aina joskus salaa Luca toivoi ettei Rosaline olisi noin pirun seksikäs. Hänen olisi ollut helpompi unohtaa tyttö täysin jos niin olisi ollut. "Soittelen!", Luca huudahti vielä kuitenkin Rosalinen perään ennenkuin ovi sulkeutui ja valui sitten taaemmas puoli-istuvaan asentoon huokaisten. "Älä viitsi Sammy. Kärsin jo tarpeeksi.", Luca huokaisi ylidramaattisesti mutta virnisti kuitenkin.

Samantha hymyili tietäväisenä takaisin. Ja loppujen lopuksi, mikä hän oli Lucaa moittimaan, kommentoituaan juuri Ryan von Heavenin takamusta omilla ilmauksillaan, jotka viestittivät miehen olevan seksikäs.
”No onhan Rosalinella kivat tissit ja perse”, Samantha kohautti olkiaan. ”Ehkä sillä voidaan antaa vähän anteeksi, kun mietitään luonteen laatua. Se ei tosin auta minua, kun olen hänen kämppiksensä. Voi olla, että koululehdessä kirjoitetaan ennen joulua kampusalueella tapahtuneesta murhasta.”