Vallan vaihto

(( No hyvä on keksin jotain.. Mut vähä myöhemmi ))

((Valintahan on sinun, mitä hahmollasi teet. Aattelin vaan, että oman pelaamisesi kannalta voisi olla mielekkäämpää pitää hahmo vähän lähempänä pääjuonta Riittää pelaamista eikä tule semmonen olo ettei ole mitään kirjoitettavaa. ))

((Nyt meni vanhalla pää sekaisin. (Ei saa kiusata vanhaa ihmistä!) Skipataanko me edelleen SunSetin vuoro, vai haluatko runoilla jotain?))

Ted naurahti puhelimen toisessa päässä. Hän oli siis olettanut oikein. Hartwin tiesi siis Catherinen todellisen ehnkilöllisyyden. Tieto ei loppujen lopuksi yllättänyt häntä yhtään. Luultavasti saksalaismies tulisi aina tietämään asioita, joista Tedillä ei tulisi ikipäivänä olemaan pienintäkään hajua, vaikka Tedin laitteisto tiedon etsimiseen oli tuhansia kertoja kattavampi.

”Suoraan sanottuna minulla ei ole minkäänlaista käsitystä suunnitelmistasi”, Ted sanoi lopulta. ”Uskoisin sinun jo nylkeneen naisen tai ilmiantaneen hänet, jos hän olisi välittömäksi vaaraksi Chaosille. Enkä minä aio olla todellakaan se, joka ilmiantaa naisen Reedille sen nykyisessä mielentilassa. Sen verran minulla on itsesuojeluvaistoa. Joten toimin sinun ohjeittesi mukaan. En ilmianna naista ja voin jopa yrittää järjestää niin, että kukaan muukaan Chaosissa ei tule missään vaiheessa tunnistamaan häntä. Jos vain haluat”.



”Neiti Salazar”, Catherine toivoi Anaclaudian pysähtyvän. Hän ei tehnyt vielä elettäkään lähteäkseen tämän perään. Nainen kuulisi kyllä hänen seuraavat sanansa ja Catherine todella toivoi tämän kuuntelevan. Muuten nainen joutuisi seuraamaan toista minne tämä ikinä päättäisi viedä Mimin ja sitten tuoda vampyyri tyttö takaisin muistin tyhjentämiseksi. Eikä se tulisi olemaan helppoa, koska Reed oli kieltänyt häneltä kaiken liikkumisen rajojen ulkopuolelta.

”Tyttö on Terenja van Hellin sihteeri. Jos Terenja maistaa vahingossakaan tytön verta, hän saa selville missä tämä on ollut. Hellillä on kattavat tiedot sinusta. He tunnistaisivat sinut hetkessä tytön verikuvien avulla. Se tarkoittaisi nopeasti koko Chaosin loppua ainakin täällä Amerikassa. Olisin todella kiitollinen, jos saisin tyhjentää tytön muistin ja minimoida riskin. Olen taitava laborantti ja pystyn siihen helposti. Sen jälkeen voisimme palauttaa tytön Hellille ennen kuin porukka edes huomaa hänen katoamistaan”.

Catherine todella toivoi, että nainen kuun telisi ja olisi ven verran älykäs, että ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Caterine oli omasta puolestaan uhrannut paljon päästäkseen tähän asti. Hänellä ei ollut aikomustakaan heittää sitä kaikkea hukkaan.

Luoja paratkoon, hän oli ollut kuukausi kaupalla erossa Terenjasta, vaikka se tuntui siltä, kuin sydäntä revittäisiin irti naisen rinnasta mahdollisimman tuskallisesti. Catherine joutui taistelemaan koko ajan, joka ikinen sekuntti omia tuntemuksiaan vastaan. Vaikka hän tiesi, ettei pystyisi siihen ikuisesti. Jos hän pysyisi erossa Terenjasta, ennen pitkään hän kuihtuisi lähes olemattomiin. Leimaantuneelle vampyyrille kumppani oli lähes yhtä tärkeää kuin veri. Catherine tiesi, että ilman Terenjaa hän vaipuisi tuhannen vuoden uneen satoja vuosia ennen kuin hänen pitäisi.

Hän oli kuitenkin päättänyt taistella sitä vastaan niin pitkään kuin mahdollista.

Juuri silloin, kun hän kaipasi toisen tukea kaikkein eniten, naisen mieli alkoi avamaan ja punomaan kiinni sitä kauan suljettuna ollut yhteyttä vanhempaan veljeensä. Hiljaa nainen kutsui rakastettunsa nimeä mielessään. Kunnes sitten tajusi mitä oli tekemässä. Hetkessä hän sulki yhteyden itsensä ja rakkaansa väliltä.

((Laitoin vuoron nyt, kun vastausta kysymykseeni ei kuulunut. ))

Mitä enemmän Hartwin yritti ympärilleen syntyviä mahdollisia ketjukolareita selvittää, ohjata törmäämässä olevia asioita sekä ongelmia sivuttamaan toisensa turvallisesti, pysähtymään tai katoamaan... Aina tuntui ilmaantuvan uusia autoja sokkeloisiksi muuttuneille tapahtumaketjuille huristelemaan.

Saksalainen tunsi itsensä helvetin typeräksi - tapahtui sitäkin kerran sadassa vuodessa - koska ei ollut ottanut huomioon Tediä tietokoneineen ja -kantoineen. Kyseisen tekijän sivuuttaminen oli kuitenkin loogista nopeassa tahdissa eteenpäin jyräävässä ajatusketjussa. Oli ollut hyvin epätodennäköistä, että Ted omatoimisesti alkaisi tutkimaan Catherinen taustoja, vampyyrillä oli muutenkin tekemistä kameroidensa kanssa. Evan 'yksinäinen rambo'-vaihteesta nyt puhumattakaan. Hartwin ei mitenkään voinut tietää sattumien kaupan ohjanneen Tedin vahingossa tiedon emolähteille, joten sitä kaikkein loogisinta sääntöä noudattaen tuo oletti Tedin saaneen aloitteen tutkimukselleen jostain.

Toisaaltaan tuo antoi ymmärtää etteivät muut kuin he kaksi tienneet. Skeptinen jättiläinen ei kuitenkaan ottanut kenenkään sanomisia itsestäänselvyyksinä. Ikinä. Tai... Ei ollut enää pitkään aikaan.

"On hyvin tärkeää, ettei kukaan saa tietää naisen todellista henkilöllisyyttä.", Vakava ääni puhelimessa lopulta lausuu lähes maailmanlopulta kalskahtavat sanat. Oikeastaan sanat itsessään eivät olleet niin pahaenteiset, kuin saksalaisittain murtavan äänen painot ja sävy. "Reed syöksee koko jengin vielä pää edellä avoimeen sotaan Hellin kanssa, ihan vain todistaakseen mahtavuutensa ja pitääkseen kuningattarensa.", suurikokoinen vampyyri tietää olevansa yksin kadulla. Rottien, lokkien ja roskien kanssa. Hallaisten silmien katse laskeutuu taivaankannesta alaspäin, kohti talojen kattoja, joiden takana meri sijaitsi.

Mitä jos palaisi vanhalle mantereelle? Siitä oli lähemmäs 87-vuotta, kun Hartwin oli viimeksi käynyt Euroopassa. Naurettavan lyhyt aika vampyyrille, mutta jostain syystä se alkoi juuri nyt - juuri tässä - tuntumaan ikuisuudelta.

"Minun pitää tappaa hänet.", Tedin ei kaiketi ollut täysin tarkoitus kuulla viimeisimpiä sanoja suurikokoisen vampyyrin huulilta. Tuon seisoessa auringonpaisteessa ikuisesti kalpeana, kykenemättömänä ruskettumaan sillä samalla terveellä ulkona viihtyvän ihmisen tavalla kuin yli 200 vuotta sitten. Melkein pelkkä kuiskaus, kuiva toteamus.

Ilmeisesti Hartwin oli päässyt joko shakkimattiin ajatusketjunsa kanssa tai sitten törmännyt seinään, joska ei päässyt läpi kuin yhdellä ainoalla tavalla.

Kenet mies sitten aikoi tappaa - se jäi avoimeksi jättiläisen sulkiessa puhelimen.

Anaclaudia pysähtyi nopeasti, niin äkkiä että Loki meinasi törmätä häneen. Mies avasi sanallisen arkkunsa ja päästi valloilleen kasan huolella valittuja kirouksia Anaa kohtaan, joista nainen ei kuitenkaan välittänyt. Ana kääntyi, pidellen yhä Mimiä huolella sylissään ja katsoi kylmästi kohti Catherinea. Hän ei ollut tottunut neidittelyyn. LA:ssa hänen alamaisensa kutsuivat häntä Anaclaudiaksi tai Salazariksi, mutta eivät melkein koskaan neidiksi.

Loki kääntyi katsomaan myöskin Catherinen suuntaan, tyytymättömän näköisenä. ”Eiks ois helpompaa vaan listiä?”, Hän virnuili pirullisesti ja nuolaisi rautaisia kynsiään. Loki olisi enemmän kuin mielellään suostunut toteuttamaan ehdottamansa suunnitelman. Ana ei kuitenkaan kuunnellut kumppaninsa ideoita.

”Pystyisitkö siihen?”, Anan silmistä leiskui naisen tuntema raivo jatkuvaa keskeyttelyä kohtaan, mutta samalla naisen silmimstä kuulsi viisaus. Ana ei sentään ollut tyhmä, vaan tiesi mikä oli parhaaksi. ”Ideasi ei ole huono, jos vaan pystyt toteuttamaan sen. Alexander, lakkaahan kuolaamasta.”, Ana totesi kuin ohimennen, harkiten mahdollisuutta. Loki ei tähän ollut tyytyväinen, mutta ennenkuin mies pystyi sanomaan sanaakaan vastaan, tämän silmät osuivat sinihiuksiseen vampyyriin.

”Ooh! Ana, kato!”, Loki osoitti kohti Lucaa joka oli heihin aiemmin lähes törmännyt. Ana ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä välittänyt lainkaan, vaan keskitti huomionsa lähinnä Catherineen. Loki asteli siis itsekseen lähemmäs Lucaa joka perääntyi automaattisesti.

”Hieno väri.”, Loki virnisteli ja ojensi kätensä koskettaakseen Lucan hiuksia. Luca värähti pelkästä ajatuksesta, että moinen mielipuoli koskisi häneen. Kuitenkaan hän ei päässyt perääntymään tarpeeksi, jolloin Loki tarttui hänen hiuksiinsa, hellästi. ”Nää on nätit.”, Lokin äänestä kuulsi melkein lempeys miehen hivellessä Lucan sinisiä hiuksia.

Lucan selkäpiitä pitkin kulkivat kylmät väreet hänen joutuessaan sekopään koskettamaksi. Veren haju joka blondista huokui oli lähes pökerryttävä. Hän ei tiennyt mitä tekisi. Hän ei uskaltanut läpsäistä miehen kättä pois, koska tuo oli kuitenkin selvästi arvokkaan henkilön seuralainen. Sen verran Luca pystyi toteamaan pelkältä vilkaisulta. ”Eikö olekkin? Päästäisitkö kuitenkin irt?”, Luca yritti hymyillä, mutta hymy vaikutti lähinnä irvistykseltä. Loki alkoi nauramaan kuullessaan miehen sanat, ja kiskaisi tämän lähemmäs itseään.

Loki tuijotti Lucaa suoraan silmiin, miesten nenien koskettaessa lähes toisiaan. ”Entä jos en?”, Hän virnisti pirullisesti. ”Alexander, jätä miesraukka rauhaan. Voit leikkiä myöhemmin.”, Anaclaudia kuitenki pelasti Lucan sillä kertaa, huomattuaan seuralaisensa puuttuvan. Loki irroitti otteensa Lucan hiuksista, mutta ei perääntynyt.

Eva oli juuri väistymässä pois alueelta, jossa oli hetki sitten kohdannut Anan ja Alexanderin. Hän kuitenkin pysähtyi, kun kuuli samaiselta suunnalta puhetta. He eivät sittenkään päässeet jatkamaan matkaansa.. Eva halusi pääst katsomaan, kuka se tällä kertaa oli.
Eva katseli paikallaolevia. Siellä oli ainakin Anan ja Alexanderin lisäksi myös Ezzie ja Catherine. Muita hän ei vielä nähnyt. Eva päätti seurata tilannetta etäämällä. Hän kyllä rientäisi apuun, jos oli tarvis, mutta uskoi ettei sellaista tapahtuisi...

Eva kuunteli mielenkiintoisena Catherinen ja Anan keskustelua. Heillä oli ihan hyvä suunnitelma kehillä. Sen toteutus oli taas vielä täysin hämärän peitossa.. Catherine taisi osata hyvin muodollisuudet, joka oli toki ihailtavaa.. Sillä tavalla Catherine erosi Evasta.. olihathan he kaksi täysin eri vampyyria, joilla näyttää olevan täysin erilainen ajatusmaailma...

Evan kävi hieman sääliksi paikalle ilmestynyttä Lucaa, joka näytti joutuvan Alexanderin seuraavaksi uhriksi. Eva hieman epäröi, että pitäisikö mennä auttamaan.. Hän ei nimittäin luottanut Lucaan täysin.. Onneksi Evan ei kuitenkaan täytynyt, koska Ana näytti käskevän jättää Lucan rauhaan. Ja tämä näytti irrottavan toistaiseksi. Kylmät väreet kulkivat pitkin Evan selkäpiitä, hän ei tosissaan osannut luottaa Alexanderiin.. Ei sitten tippaakaan..

Ted sulkee linjan Hartwiniin ja nojautuu tuolissaan taaksepäin. Tietokonenörtin huulilla kareilee ovela hymy. Ted oli niitä vampyyreja, jonka tunsivat kaikki, mutta jota ei loppupeleissä tuntenut kukaan. Ted oli myös se henkilö, joka todellisuudessa oli huolehtinut Chaosin täydellisestä turvallisuudesta siitä lähtien kun hän oli liittynyt Chaosiin.

Kukaan Chaosissa ei tainnut tietää sitä, että jos miestä ei olisi, ei olisi enään myöskään Chaosia. Hell oli tiennyt nimittäin jo pidemmän aikaa Chaosin tukikohdan täydellisen olinpaikan. Tai ainakin tietyt, ja ehkä jopa vaarallisimmat jäsenet Hellissä. He eivät tarvitsisi isoakaan syytä marssiakseen Chaosin alueelle ja listiä koko porukan oikean oikeuden päätöksen avulla. Vampyyreiden oikeus kun oli ehdoton. Valitusmahdollisuutta ei ollut ja usein tuomio oli teloitus. Chaosin tapauksessa, koska koko jengi vastusti Helliä ja kaikkia kyseisen yrityksen periaatteita, jokaista jengin jäsentä odotti tuo tuomio. Vampyyreillä kun ei ollut vankiloita, koska vampyyreiden elämä oli turhan pitkä vankilaan. Oli olemassa kyllä säilöjä, joissa tuomiota odottavat vampyyrit odottivat tuomiotaan.

Ted oli aikanaan tutustunut henkilökohtaisesti Kaya van Helliin. Hetken mies olikin ihmetellyt, miksi ei ollut aiemmin huomannut Catherinen ja Kayan selvää yhdennäköisyyttä. Mutta kun tarkkaan mietti, Kayaa hän ei ollut nähnyt vähään aikaan, joten muistikuvat olivat varmasti hämärtyneet sinä aikana. Tedin muisti ei ollut läheskään sellainen kuin Hartwinilla. Se oli normaali, mitä Ted oli huomattavasti taitavampi kekseliäämpi teknisten laitteiden kanssa. Kukaan ei kuitenkaan voinut olla hyvä kaikessa.

Kaya ja Terenja olivat ne, jotka huolehtivat Chaosin turvallisuudesta tiettyjen, harvojen ja tarkoin valituiden, sekä luotettavien henkilöitten kanssa. Syntyperästään huolimatta van Hellin sisarukset eivät ajatelleet lainkaan firman tavoin. Ted oli yksi niistä harvoista, melkein ainoa, joka tiesi pariskunnan vallankaappaus aikeista. Vallankaappauksen ensimmäisen siirron oli pitänyt tapahtua juuri sinä iltana, kun Kaya van Hell oli kadonnut. Tedin tehtävä oli ollut pitää Chaos sen verran kiireisenä, ettei yksikään jengin jäsen eksyisi tapahtumapaikoille sotkemaan. Lisäksi Kaya oli aina ollut erityisen ystävällinen katuvampyyreille ja uskoi heihin enemmän kuin Hellin kouluttamiin agentteihin. Terenjaa ei kiinnostanut kuka häntä seurasi, kunhan hänen käskyjään toteltiin. Kaya oli ajatellut kumppanien valinnassa hiukan pidemmälle ja hän oli paljon veljeään sosiaallisempi. Sopimus oli ollut yksinkertainen; Ted kertoi Chaosin tilanteesta kaksikolle tietyin väliajoin ja auttoi näitä silloin kun he tarvitsivat kadulla asuvan nörtin apua ja sisarukset huolehtivat Chaosista ja järjestivät Tedille välineistöä, jota mies ei saanut käsiinsä muuten. Chaosin teknisen keskuksen toteutus oli tietyllä tavalla kyseisen sisarus kaksikon ansiota. Vaikka Ted olikin lähes nero, mitä tuli teknisiin laitteisiin, niin ei hän ihmeitä osannut. Tyhjästä oli paha nyhjäistä.

Ted liukui tuolillaan oman tietokoneensa ääreen. Terenja luultavasti halusi tietää, missä hänen sisarensa viiletti. Varsinkin kun kyseisen nuoren miehen mielenterveys oli niin hataralla pohjalla, että Ted ei luottanut Chaosin turvallisuuteen niin kauan kun mies oli erossa niin syvästi rakastamastaan sisarestaan.

Ted aikoi käyttää salaista ja suojattua sähköpostiaan, jota ei pystynyt jäljittämään, mutta Terenja tietäisi kyllä keneltä viesti oli tullut. Nopeasti hän kirjoitti viestin:

'Tiedän missä sisaresi on. Tapaan sinut huomenna (13.12.2150) vanhassa monumenttipuistossa, meren rannalla vanhassa paikassa.'

Sitten hän lisäsi nopeasti viestiin kuvan, jonka sai leikkaamalla valvontakameroiden nauhoja. Suurentamalla ja tarkentamalla kuvaa, Terenjalle ei jäisi epäilystäkään, ettei kyseinen nainen olisi ollut Kaya. Ted oli tyytyväinen viestiin hän lähetti viestin ja palasi takaisin Evan korvakorujen pariin. Terenja tulisi paikalle, vaikka ei vastaisikaan. Hän menisi varmasti maailman ääriin sisarensa vuoksi.

Sitä Ted ei ymmärtänyt, miksi leimaantunut nainen oli vapaaehtoisesti erossa rakastamastaan miehestä, vaikka tällä olisi ollut mahdollisuus olla tämän kanssa.

Ted tiesi millaista leimaantuminen oli. Hän oli seurannut vieressä, kun hänen oma sisarensa oli kuollut leimaantumisen riuduttamana. Se oli saanut miehen toivomaan ettei koskaan leimaantuisi itse.



Catherine huokaisi helpotuksesta. Nainen oli kuunnellut häntä. Anaclaudia ei siis ollut aivan totaallisen tyhmä, vaikka ehkä hieman ajattelematon.

”Kyllä voin”, Catherine vastasi naiselle ja uskalsi astella vähän lähemmäs. ”Ja teksisin sen enemmän kuin mielelläni jengin turvallisuuttaa ajatellen. Tuossa tytössä on paljon enemmän riskiä, kuin voisi uskoa, koska hän on Terenjan... sihteeri”.

Catherine oli ollut vähällä sanoa; 'lemmikki'. Hän ei voinut päästellä sen kaltaisia möläytyksiä muiden kuullen. Jo se, että hän oli itse myöntänyt työskennelleensä Hellille teki hänen omasta tilanteestaan uhkaavan. Lisäksi riiti aivan hyvin se, että Hartwin tiesi hänen todellisen henkilöllisyytensä, kenenkään muun ei tarvinnut viedä edes arveluitaan Kaya van Hellin suuntaan. Eikä tätä asiaa auttanut se, että hän möläytteli asioita, jotka saattaisivat paljastaa jotain hänen ja Terenjan läheisistä väleistä.

”Tarvitsen vain laboratorion sitä varten, mutta uskon että ystäväni jengissä voi auttaa sen suhteen”, Catherine selitti ja toivoi tosiaan, että Hartwin osaisi auttaa sen asian suhteen. ”Jahka pääsen laboratoriotiloihin niin homma on ohi enintään kolmessa tunnissa. Siksi aikaa tyttö on kuitenkin saatava paikkaan, jossa hän ei pysty lähettämään telepaattisia viestejä ja eikä tapaa ketään sinä aikana... Itseasiassa...”

Catherine muisti ristiselkäänsä vasten lepäävän aseen, joka toimi tainnutusaseena. ”Voisin tainnuttaa hänet niin, ettei hän herää aivan heti”.

Catherine tunsi olonsa paljon rennommaksi, kun toinen nainen selvästi kuunteli häntä ja tilanne selviäisi luultavasti nopeasti.

Tilanne tulisi kuitenkin muuttumaan aina toiseen, sen Catherine oli oppinut siinä lyhyessä ajassa, jonka oli elänyt Chaosin jäsenenä. Hänellä oli vielä tiedossa useat niin kutsutut hellät hetket Reedin kanssa. Reed luultavasti odotti häntä jo jatkamaan sukuaan ja ylistämään tätä maailman parhaaksi johtajaksi. Mies oli tehnyt Catherinelle hyvin selväksi, kuka määräsi ja miten tämä halusi naisen toimivan. Naisen oli saatava nopeasti tilanne haltuun ja joku kumppanikseen, jotta Reed voitaisiin tuhota. Chaos oli nimittäin koko ajan lähempänä ja lähempänä tuhoaan, niin kauan kuin Reed saisi jatkaa johtajana. Se oi aivan satavarmaa.

Ezzie oli katsonut parhaaksi jättäytyä taka-alalle, mikä ilmaisi ainakin osan Hartwinin opeista uponneen nuoren vampyyrin kalloon. Kaikkea muuta kuin taistelijalta pitsileggingseissään, korkokengissään ja korsetissaan näyttävä piteli kyllä asetta kädessään, mutta rennosti maata kohden suunnattuna. Hitusen sivuttain, jotta paikalla olijat saattoivat nähdä varmistimen olevan päällä.

Tuo vaalea mielipuoli muistutti jollain todella skitsofreenisellä tavalla jälkeen jäänyttä saksalaista Ezzien vihreissä, hitusen auringossa kiiluvissa silmissä. No, nuo olivat kummatkin kookkaita ja pigmentiltään vaaleita. Jollain karmivalla tavalla jopa lapsenomaisesti käyttäytyvä vampyyri ei tainnut jäädä kuin muutaman hassun sentin Hartwinia lyhyemmäksi. Ruumiinrakenteeltaankin vampyyri muistutti jokseenkin saksalaista. Iso ja lihaksikas, muttei siltikään raskaan tai kömpelön oloinen. Siihen ne yhtäläisyydet sitten jäivätkin, kissamaisen tummaverikön seuratessa katseellaan vähintäänkin omalaatuisen vampyyrin toimia.

Uteliaasti, sekopää ei osannut pelottaa Ezzietä laisinkaan. Mikä taisi olla ihan hemmetin huono juttu. Lucan tapauksesta nuori vampyyri oli kuitenkin oppinut ainakin olemaan kääntämättä selkäänsä. Vielä kun tuo oppisi kuuntelemaan vaistojaan... Nyt ne työnnettiin sivuun, Ezzien jokseenkin nauttiessa hetken verran paikalle ilmestyneen Lucan epämukavasta hetkestä jättiläismäisen sekopää lapsen kanssa. Ehtipä Ezzie miettiä sitäkin, miten mieltähivelevää olisi omata tuollainen 'lemmikki', joka totteli kuten losin versio vaaleasta jättiläisestä totteli Anaclaudiaa.

Oli turvallista todeta nuoren vampyyrin olevan vähintäänkin ailahtelevainen, kuten nuoret naiset vain saattoivat olla. Catherinea kohtaan tunnettu mustasukaisuus Hartwinistakin oli kadonnut, tummaverikön siirtyessä lähemmäs tapahtumia, pysytellen kuitenkin Chaosin uuden kuningattaren selän takana. Vain metrin päässä, kuin pikkuinen pornahtava hovineito.

"Kuvittelenko vain vai muistuttaako tuo tyyppi jotenkin vinksahtanutta Hartwinia...?", Catherine saattaa kuulla sanat päänsä sisällä, tummaverikön tuntiessa tarvetta jakaa huomionsa.

Ezzien ajatukset katkeavat takaa kuuluviin askeleisiin, vaalean saksalaisen viimein ehtiessä paikalle. Ilmeisesti jättiläinen ei tuntenut tarvetta liikkua huomaamattomasti, hölkätessään paikalle. Nimenomaan hölkätessään, vytärölle asti vedettyihin ja hihoistaan kiinni sidottuihin työhaalareihin sekä öljytahraiseen hihattomaan pukeutuneella jättläiselllä ei tuntunut olevan kiire.

Ted joko oli tai ei ollut tarpeeksi älykäs käsittääkseen ettei Hartwin ollut todellakaan päätynyt lopputulokseen, jossa Catherinen oli kuoltava. Tuon tappaminen ja Reedin eloon jättäminen... Olisi ollut maailmankaikkeuden typerin siirto. Chaosin sekopääksi muuttunut johtaja olisi flipannut lopullisesti. Ei, se oli Reed River, jonka saksalainen ymmärsi joutuvansa päästämään päiviltä. Tavalla tai toisella.

'Kuningattarensa' viereen pysähtyvä jättiläinen oli ehtinyt kuulla käydystä keskustelusta vain lopun. Pienesti päätään Anaclaudialle tervehdykseksi kohteliaan hitaasti nyökäyttävä vilkaisee Lucan lelukseen valinnutta losilaista, joka todella paini samassa kokoluokassa Nykin Chaosin jättiläisen kanssa. Siitä olikin aikaa, kun Hartwin oli kohdannut ketään kokoistaan. Lopulta hallaisten silmien katse saavuttaa Catherinen muodonmuutoksen kokeneet silmät.

"Käymme raidaamassa crystal methiä valmistavien huumediilereiden laboratorion. Tai yksinkertaisesti otamme sellaisen haltuumme. Luulisi löytyvän ainakin suurin osa siitä mitä tarvitset, mitä kalustoon tulee. Kemikaalien hankkiminen on helpompaa kuin kokonaisen laboratorion.", rauhallisesti saksalainen selittää ratkaisunsa Catherinelle, katsahtaen Lokia yhä uteliaasti katselevaan Ezzieen varoittavasti.

Se tästä nyt vielä puuttuisikin, että Ezzie yrittäisi kaveerata mielipuolen kanssa. Eiköhän niitä ollut jo tarpeeksi. Etenkin kun Hartwin oli päättänyt tehdä heidän omasta pikku hirviöstään Lucasta.... Jos nyt ei yhteiskuntakelposta niin vähemmän vaarallisen ympärillään oleville.

Anaclaudia kuunteli tuima ilme yhä kasvojansa koristamassa. Hänen katseensa siirtyi hitaasti suuren jättiläiseen joka hölkkäsi vielä joukkoa komistamaan. Ana huokasi mielessään ja vilkaisi sitten sylissään tajuttomana retkottavaan Mimiin. Hetken aikaa Anan teki mieli sysätä lapsi jonkun toisen harteille ja pestä kätensä koko Nykin jengistä. Hänellä oli omakin alue murehdittavanaan, mutta koska hänen suojattinsa oli tämän aiheuttanut, oli ilmiselvää että hänen tulisi asia ratkaista.

"Ymmärrän.", Ana katsoi hetken aikaa asetta Catherinen kädessä, ja hymähti ilkikurisesti. Nainen oli selvästi ottanut sen mukaan hänen varalleen. Anan täytyi kuitenkin kieltää itseään sanomasta asiasta mitään. Nyt oli tärkeintä hoitaa tämä asia pois alta. "Teemme siis niin. Mukava nähdä, ettei koko jengi ole yhtä sekaisin päästään kuin River.", Ana tuhahti Reedin nimen suustaan halveksuen. Hän olisi voinut hyvin marssia sisään Reedin luokse ja repiä miehen pään irti tuon harteilta. Kuka tahansa olisi luultavasti hoitanut jengin paremmin sillä hetkellä kuin Reed.

Loki käänsi katseensa hetkeksi pois Lucasta selvittääkseen kenelle uusi puhujan ääni kuului. Mies yllättyi iloisesti silminnähden nähdessään kookkaan vaalean vampyyrin. Loki arveli saksalaisen olevan hyvin vahva, ja hänen oli vaikea peitellä murhanhimoaan sekä intoa taistella miestä vastaan. Anaclaudia tunnisti Lokin "oireet" nähdessään miehen puristelevan käsiään nyrkkeihin ja loi kylmän silmäyksen nuorempaan vampyyriin.

Loki nosti virnistäen kätensä pystyyn kertoakseen Analle ettei aikonut tehdä typeryyksiä. Luca puolestaan oli iloinen päästyään pois huomion keskipisteestä.

Ana ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen Hartwiniin, joka ryntäsi keskelle keskustelua esittelemättä itseään. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei voinut aina olla koppava ja vaatia moisia. Hetki oli kuitenkin väärä ja tulenarka. Ana käänsi katseensa Hartwinista takaisin punahuppariseen seuralaiseensa, joka kallisti kysyvänä päätään niin, että hänen kiiluvat silmänsä paljastuivat jälleen otsahiusten takaa. "Käyttäydy.", Muuta Anan ei tarvinnut sanoa kun jo mielipuolen mieliala vaihtui innostuneesta tyytymättömään. Loki sihahti hampaidensa välistä ja risti kätensä puuskaan.

Tällä välin Luca yritti hivuttautua kauemmas koko joukosta. Hän halusi eroon tästä kaikesta.

Jos kuka tahansa ulkopuolinen näkisi Evan nyt. Hän havaitsisi, että Eva on vain sivustakatsoja Ezzien tapaan. Evalla ei oikeastaan ollut aikomusta tulla esiin ihan vielä, sillä tämä halusi vielä nähdä mihin tilanne kehittyisi. Se voisi kehittyä nimittäin ihan mihin tahansa suuntaan..
Ehkä oli epäkohteliasta katsella vain sivusta, mutta Eva tunsi, ettei hänen ollut tarvetta astua esiin. Tilanne näytti sujuvan nimittäin vallan mainiosti.

Nyt Eva huomasi Hartwininkin saapuneen paikalle. Eva kuunteli heidän suunnitelmansa hämärtää tytön muistot, onko sekin mahdollista? No nykytekniikan avulla tietenkin..

Katsellessaan tuota porukkaa Eva alkoi miettimään syytä, miksi oikeastaan olikaan alun perin liittynyt Chaosiin. Hänellä oli rakkaus, mutta se ei ollut sellaista rakkauta, että kaksi vampyyria olisi leimaantunut toisiinsa, joten hänen poikaystävänsä poismeno ei ollut juurikaan riuduttanut häntä.. Mutta ei se silti tarkoita, ettei hän pitäisi ihmisiä iljettävinä, itsekkäinä ja omahyväisinä omaa etua tavoittelevina olentoina. Miksi ihmeessä pitäisi suojella ihmisiä, kun ne kuitenkin vain tappavat vampyyreja.. No suurinosa ainakin..

Evan mielestä ihmiset ovat itse aiheuttaneet oman tuhonsa, eikä hän haluaisi nostaa tikkuakaan ristiin auttaakseen itsekästä ihmiskuntaa. Tämä on juuri se syy, miksi Eva ei liittynyt Helliin, niin kuin suuri osa vampyyreista teki. Eva itse asiassa piti tällaisesta elämäntavasta.. Hellissä työskennellään ihmiskunnan ja vampyyrien rauhan säilömiseksi.. Eva ei voinut ymmärtää, että he antoivat ihmisten surmata vampyyreja.. Ihmiset eivät ajattele muita kuin itseään, heidän tässä pitäisi kärsiä eikä vampyyrien..

Mutta usko Reed Riverin johtajakykyihin on horjahdellut myös Evan kohdalla. Reed alkaa pikkuhiljaa muistuttaa itsekästä oman edun tavoittelijaa eikä ajattele jengin parasta.. tämä koituisi varmasti jengin tuhoksi, ellei asialle tehtäisi jotain.. Mutta kysymys kuuluukin mitä.. Eva ei ainakaan asian eteen yksin voisi paljon mitään tehdä. Hän on kuitenkin vain agentti,.. Vaikka rikas onkin.. toiset jengiläiset eivät tästä asiasta tiedäkkään, sillä yleensä katuvampyyrit eivät olleet mitään maailman rikkaimpia. Mutta käytännössä katsottuna ei Evaa voi verrata katuvampyyreihin.. Hänen perheensä nimittäin on erittäin rikas hyvin tuottavan bisneksen ansiosta ja koska Eva on sen yhtiön perillinen, hän saa rahat tuotosta. Toisinsanoen Eva on upporikas, eikä hänen tarvitsisi edes tehdä töitä moniin vuosisatoihin.. Mutta tekee töitä ainoastaan omaksi huvikseen, sillä makoilu tekemättä mitään ei ollut Evan heiniä. Voisi hyvin sanoa, että Eva on varsinainen työnarkomaani..

Catherine saattoi huokaista helpotuksesta. Tilanne näytti rauhoittuneen ja lähteneen kulkemaan ainakin hiukan parempaan suuntaa. Se ei kuitenkaan suinkaan vielä ollut ohi.

”Hartwin varmaan voisi ottaa tytön nyt, jos teille vain sopii”, Catherine sanoi nyökäten vaalean jättiläisen suuntaan. Seuraavat sanansa hän osoitti Hartwinille: ”Onko Chaosilla minkäänlaista huonetta, jonka seinät olisi kyllästetty kalmojuuri-villiruusu uutteella. Se kun estää telepaattisen viestinnän. Toinen tapa on tietysti pitää tyttö tajuttomana kyseisellä aineella ja pitää tämä lukitussa säilössä siihen asti, että saan muistintyhjennys uutteen valmiiksi. Pitäisi myös varmistaa se, ettei tämä karkaa sinä aikana”.

Catherine kävi nopeasti päässään kaavaa ja aineita, joilla saisi liemen valmistetuksi. Se oli hyvin yksinkertainen aine, joka opetettiin tuleville Hellin laboranteille jo ensimmäisellä kurssilla. Entinen Helliläinen laborantti olisi osannut kyseisen aineen unissaankin. Jahka naisella olisi laboratorio ja tarvittavat aineet, homma olisi ohi hetkessä. Tietysti ilman ylimääräisiä muuttujia.



Samaan aikaan Reed River asteli ympäri hallintosaliaan kiukkuisena. Hänestä alkoi näyttää huolestuttavasti siltä, että ote jengistä alkoi tosiaan luiskahdella huolestuttavasti miehen käsistä. Eikä, omasta mielestään yksi maailman vahvimmista johtajista voinut missään nimessä hyväksyä sitä. Kaikki oli sen omahyväisen nartun syytä. Catherine ei tosiaan ymmärtänyt asemaansa Chaosin kuningattarena. Jos nainen olisi vähänkin nöyrempi uutta sulhastaan kohtaan kaikki olisi paremmin. Kukaan ei uskaltaisi epäillä Reedin päätäntävaltaa siinä tapauksessa.

Reed mietti, miten saisi naisen kaikkein parhaiten kuriin. Muutama päivä lukitussa huoneessa saattaisi tehdä ihmeitä koppavalle primadonnalle.

Jos ajateltiin kahden keskenään keskustelevan naisen olevan Chaosin Los Angelesin ja New Yorkin Kuningattaret, Hartwin teki etiketin kannalta tismalleen oikein tervehtiessään Anaclaudiaa ainoastaan hitaan kohteliaalla nyökkäyksellä. Jengin jengin arvoasteikkoa halusi verrata jonkin sortin hoviin tai armeijaan, ei alemmalla ollut oikeutta puhutella ylempäänsä ilman lupaa. Ei ennen kuin muodolliset esittelyt oltiin tehty ja täten ylempiarvoinen oli antanut alemmalle luvan puhua tai pyytää puheenvuoroa tilanteesta riippuen.

Hartwin ei siis esittäytynyt, sillä Anaclaudia ei osoittanut kiinnostusta tietää kuka Catherinen rinnalle seisahtunut vampyyri oli. Toisaaltaan se oli myös tapa mitata vanhaa vampyyriä. Mitata, punnita ja arvioida. Hallaisen siniset silmät katselivat Los Angelesin jengin johtajaa, saksalaisen kuitenkin välttäessä julkeaa tuijottamista.

Catherinen puhuessa jättiläinen kääntää hitaasti katseensa naiseen, jonka verta oli maistanut vasta hiljattain. Hartwin pystyi edelleen tuntemaan lämpimän veren kurkussaan ja sen mukanaan tuomat sekavat mielikuvat päässään, sotkemassa sen analogista järjestystä. Saksalainen oli juuri raottamassa huulia vastatakseen, kun Ezzie ehtii ensin.

"Chaosilla ei ole, mutta Hartwinilla kyllä.", tyttö täräyttää mielissään, kaiketi halussaan osoittaa olevansa hyödyllinen. Sen sijaan, että olisi ollut pelkkä turha painolasti, joka ei pystynyt edes ennakoimaan yhden jengin tunnetun sekopään mielentiloja. Ezzie oli tuntenut itsensä eilen todelliseksi turhakkeeksi ja halu pyyhkiä tuntemus mielensä pöydältä sai nuoren vampyyrin toimimaan hätäisesti.

Kesti tuskin montaakaan sekunttia, kun Ezzie tajuaa virheensä. Se ei välttämättä jää salaisuudeksi muillekaan, murhaavan jäisen katseen porautuessa tummaverikön ohimosta sisään. Chaosilla ei todellakaan ollut Catherinen kuvaileman kaltaista tilaa, ainoastaan sellaisia viemärisellejä, joissa nainen itsekin oli majaillut saavuttuaan jengin alueelle. Hartwin taas... Oli rakentanut yhtä sun toista omiin tarkoitusperiinsä sopivaa. Kaiken varalta. Eikä saksalainen halunnut jakaa kaikkia korttejaan ympärillä olevien nähtäväksi.

Salaisuudet... Pimitetyt voimavarat ja keinot olivat kultaakin kalliimpia. Stradegikoksi jumalan suomasta armosta syntynyt tiesi sen paremmin kuin kenties kukaan muu. Hartwin ei todellakaan olisi halunnut näyttää vampyyrien turvalliseksi säilömiseksi rakentamaansa kellarihuonetta, etenkään sen sijaintia. Asia oli helppo lukea tympiintyneiltä kasvoilta, jotka kääntyivät poispäin Ezzien luodessa säikähtäneen katseen suojelijaansa.

Saksalainen mitta alkoi kaiketi olla hetkellisesti taas melkoisen täynnä, tuon ottaessa askeleen lähemmäs Anaclaudiaa käsivartensa ilmaan ojentaen. Mies ei kävellyt ihan naisen luokse saakka, antoi tuolle vain mahdollisuuden luovuttaa taakkansa halutessaan jättiläisen käsivarsille.

Anaclaudia astui lähemmäs Hartwinia ja ojensi miehelle sitten sylissään olevaa nuorta vampyyria. Anan katsoessa vielä kerran Mimiä hänen katseessaan vivahti sääli. Hän olisi ollut täysin kylmä ja sydämetön, jos ei olisi tuntenut minkäänlaista sääliä Mimiä kohtaan sen jälkeen mitä nuorukainen oli päivän aikana joutunut kokemaan. Luovutettuaan Mimin Hartwinin huostaan Ana kääntyi Lokin puoleen.

"Varmista, että lapsi pysyy siellä missä pitää ja tee itsesi hyödylliseksi.", Ana ohjeisti seuralaistaan joka siirsi katseensa tajuttomaan naisvampyyriin. Julma virnistys kohosi miehen huulille joita tämä jälleen nuolaisi. "Selvähän se, Ana..", Ana huokaisi nuorukaisen aina yhtä brutaalille reaktiolle. Kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen hän ei ollut tämän paremmin onnistunut kesyttämään petoa Lokin sisällä. Se mitä nuorelle miehelle sitten olikin sattunut menneisyydessään, täytyi olla jotakin suurta. Loki ei ollut koskaan suostunut puhumaan niistä asioista, ei edes Anaclaudialle.

Ana ei tiennyt kaikkea, mutta jotain tietoa hän oli onnistunut miehestä kaivamaan sen jälkeen kun oli tuon ottanut huostaansa. Vieläkään Ana ei jaksanut uskoa sitä, että oli ottanut tälläisen sekopään siipiensä suojaan.
"Se tarkoittaa myös sitä, että kuuntelet heidän käskyjään, Alexander.", Otsahiusten suojassa olevat silmät leivisivät aavistuksen verran. Julma virne vaihtui selkeään raivoon. Loki käänsi katseensa Hartwinin ja muiden suuntaan ja osoitti sormellaan vaaleaa jättiläistä. "Toi äijä näyttää tarpeeks vahvalta, mut nää muut on heikkoja! Ana!", Lokilla selvästi oli jotain sitä vastaan, että häntä itseään heikommat käskyttäisivät häntä. Vaikka miehellä ei ollutkaan mitään takeita siitä, että Catherine tai Ezzie olisivat heikkoja, hän luotti kuitenkin omapäisesti siihen mitä näki ja haistoi.

"Olkoonkin, mutta sinä teet niinkuin sanon.", Ana kohotti kylmän katseensa Lokin suuntaan, eikä aikonut antaa tuumaakaan periksi. Hänen olisi joka tapauksessa jätettävä Loki näiden henkilöiden huomaan, joten olisi parasta löytää sopiva henkilö miehen kontrolloimiseen jo nyt, ennenkuin hän itse lähtisi eikä kykenisi enää toista rauhoittamaan. Loki näytti hyvin tyytymättömältä, tai oikeammin suoraan sanottuna siltä, että olisi ollut jopa valmis käymään pelastajaansa vastaan. Muutaman valitun kirosanan säestyksellä Loki kuitenkin risti kätensä uudestaan puuskaan ja sihahti hampaidensa välistä. Ana katsoi helpottuneena seuralaistaan. Joku saisi sinä iltana kärsiä Lokin tukahdetusta raivosta.

"Suokaa hänelle anteeksi.", Anaclaudia huokaisi. "Hän on vielä lapsi.", Nainen siirsi kylmän katseensa takaisin hallasilmäiseen jättiläiseen kiinnostuneena. Hän oli huomannut miehen tympaantyneisyyden nuoren vampyyrin paljastaessa kenties mahdollisen salaisuuden, ainakin hän saattoi näin päätellä katseesta jonka hallasilmäinen mies oli luonut tummaveriseen naiseen. Pieni hymynpoikanen käväisi Anaclaudian kasvoilla, saaden muuten niin julman ja kylmän näköisen naisen näyttämään jopa kauniilta, hennolta. "Annan Alexanderin täysin teidän käytettäväksenne, herra..?", Ana loi merkitsevän katseen Hartwinin suuntaan, viestien näin tahtovansa tietää miehen nimen.

"Hän saattaa olla arvaamaton ja äkkipikainen, mutta muutama sivallus korville luulisi korjaavan asian.", Anaclaudian hymyssä oli ivaa, joka oli osoitettu kuitenkin täysin hänen omalle seuralaiselleen. Jo näinkin lyhyen tuttavuuden jäljiltä Ana uskoi saksalaisen olevan oikea mies Lokin paimentamiseen. Toisaalta, taakka ei ollut välttämättä sellainen jonka nainen halusi luovuttaa eteenpäin, sillä hän tiesi omakohtaisesti millaista oli olla Alexanderin lapsenvahtina. Mutta se oli välttämätöntä. Yksinään Loki joko aiheuttaisi tavatonta kaaosta, tai kuolisi ennen aikojaan omaa varomattomuuttaan, ja kumpaakaan näistä Anaclaudia ei tahtonut. Syitä hän ei tietenkään paljastaisi kenelle tahansa.

Mimin kohtaloa vatvovalla ryhmällä ei ollut hajuakaan vielä siitä, että Reed oli kovaa vauhtia työntämässä kapuloita näihinkin rattaisiin. Miehen mielenterveys oli ollut hyvin huteralla pohjalla jo useamman vuosikymmenen. Chaosissa saatu valta oli omalla tavallaan horjuttanut sitä ja tehnyt Reed Riveristä vainoharhaisen. Jengijohtajan silmissä, jokainen joka toimi eri tavoin, havitteli hänen valtaansa, vaikka niin ei ollutkaan. Zira oli ainoa, johon Reed luotti sokeasti. Mies ei voinut kuvitellakkaan, että hänen pitkäaikaisin ystävänsä, joka suorastaan jumaloi häntä miehen omissa silmissä, pettäisi tämän. Reed oli kaikkia muita kohtaan täydellisen vainoharhainen, mutta onnistui pitämään sen salassa. Itseasiassa Zira oli ainoa, joka tiesi asioiden todellisen laidan. Catherinen tulo horjutti jo alussa Reedin heikkoa mielenterveyttä jo alun alkaenkin, mutta miehen palava kiinnostus ja puhdas himo naista kohtaan oli syössyt sen laskuun kuin harvinaisen jyrkän vuoristoradan vaunun.

Catherine oli Reedille kuin uusi, kiiltävä lelu, jolla ei saanut leikkiä kukaan muu kuin mies itse. Kukaan ei edes saanut vilkaista kahdesti Chaosin uusinta jäsentä, ilman että Reed olisi huomioinut eleen jotenkin uhkaavana.

Nyt Reed marssi kohti Tedin pientä valvomoa hullun kiilto silmissään. Hän oli ajatellut asioita ja tehnyt päätöksensä. Catherinen jo valmiiksi rajoitettu vapaus rajottuisi entisestään vainoharhaisen vampyyrin toimesta. Ted tietäisi varmasti, missä nainen oli. Pikku kameroistaan Ted näkisi sen heti ja sen Reed halusi tietää. Catherinella ei olisi enään mitään asiaa hallintosalin toiselle puolelle. Itseasiassa Reed aikoi lukita uunituoreen morsiammensa omaan makuukammariinsa. Siellä hänen uusi nukkensa olisi turvassa. Kukaan ei turmelisi sitä. Jossain vainoharhaisen mielen perukoissa oli syttynyt ajatus siitä, että varsinkin suurikokoinen saksalainen Hartwin olisi Catherinen kannalta suurin uhka Reedille. Reed oli omasta mielestään huomannut, että Catherine katsoi jättiläistä aivan erityisen lämpimästi ja hallintosalista lähdettyään nainen oli mennyt tapaamaan kyseistä miestä. Hartwinilla ei tulisi olemaan enään minkäänlaisia mahdollisuuksia nähdä Catherinea. Ei minkäänlaisia. Reed olisi varmis leikkaamaan naisen pään irti varmistaakseen sen, mutta toistaiseksi vankeus saisi riittää.

Tämän jälkeen kukaan ei voisi enään väittää, että Reed olisi heikko johtaja. Reed näyttäisi taivaan merkit, jokaiselle joka kehtasi epäillä hänen johtajan taitojaan. Se oli varmaa.

Reed sai kuin saikin haluamansa vastaukset Tediltä. Hän marssi ulos valvomosta ja lähti hakemaan morsiantaan takaisin.

Samassa Catherine ja Hartwin saattoivat molemmat kuulla Tedin äänen päittensä sisällä: ”Reed on tulossa sinne. Piilottakaa se Hellin tyttö niin nopeasti kuin mahdollista. Reed etsii Catherinea ja on tulossa sinne suorinta reittiä valvomolta”.

Catherine vilkaisi huolestuneen näköisenä Hartwiniin. Tämän hetkinen, toistaiseksi varsin heiveröinen suunnitelma Mimin palauttamiseksi, olisi vaarassa, jos Reed saisi tietää vampyyri tytöstä.

”Te varmaan pärjäätte Mimin kanssa, jos minä kipitän kiltin morsiammen tavoin Reedin luo? Tulen luoksesi heti kun se vain on mahdollista”.

Catherine ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä tämän hetkisen tilanteen asetteluun, varsinkaan omaan osaansa, mutta jos Reed tosiaan etsisi häntä, Hartwin oli paremmassa turvassa Mimin kanssa ilman entistä Hellin laboranttia.

Oikeastaan edes odottamatta Hartwinin vastausta Catherine lähti juoksemaan sinne, mikä oli suorin reitti valvomolta heidän luokseen. Mitä lähemmäs Reediä hän pääsisi, sitä parempi Mimin kannalta.

Juostessaan nainen mietti, miksi Chaosin johtaja jälleen kaipasi häntä. Toisaalta, mitä hän oli viimeisen muutaman vuorokauden aikana oppinut miestä tuntemaan, hän ei edes halunnut tietää tarkalleen. Luultavasti mies oli jälleen ajatellut haarovälillään ja halusi kokeilla jälleen, miten suvun jatkaminen häneltä luonnistuisi. Ajatus Reedin uudelleen raiskaamaksi tulemisesta sai Catherinen vatsan kääntymään ympäri ja melkein oksentamaan. Sitä iloa nainen ei kuitenkaan aikonut antaa Reedille, vaikka tämä ei saisi koskaan edes tietää asiasta. Niinpä nainen nieli ajatuksensa ja kurkkuunsa kertyneen pahan maun jatkaakseen juoksuaan.

((Kirjottelen Chaos vuoron sillä aikaa kun odotan Jilliltä vahvistusta Hell vuoroon. Etten kirjottele sinne mitä sattuu xD ))


Edes Toinen Maailmansota ei ollut koetellut saksalaisen upseerin hermoja läheskään samalla tavoin kun Chaosin uudet käänteet viimeisien vuorokausien aikana. Sota oli tavallaan hyvin yksinkertaista, kun kansakunnat mittelivät keskenään. Ei tarvinnut miettiä kuka oli vihollisesi. Käskyt tulivat ylhäältä ja tarkat pelisäännöt olivat selvät. Ympärilläsi olevat... Eivät käyttäytyneet typerästi, arvaamattomasti tai kumpaakin. Oli olemassa tarkka hierargia, jota ei kyseenalaistettu.

Sotilaallinen kuri ei olisi tehnyt pahaa Chaoksellekaan, tiettyjen hyvin selkeiksi tehtyjen sääntöjen vahvistaminen reiluilla rangaistuksilla. Sekopää jengipomo repimässä uusia reikiä kehoosi ei ollut reilu rangaistus. Sääntöjä rikkovan piti tietää etukäteen täsmälleen mitä annetujen sääntöjen rikkomisesta seuraisi. Jokainen oli tiedettävä saavansa tismalleen saman rangaistuksen. Muutoin säännöt olivat vain osa anarkiaa, osa sitä sotkua, johon Chaos oli parhaillaan kompastumassa.

Eteenpäin Chaosin kuningattareksi epävirallisesti kruunatun Catherinen rinnalta kohti Los Angelesissa omaa jengiään johtavaa Anaclaudiaa astunut suurikokoinen vampyyri ottaa Terenja van Hellin tajuttoman sihteerin käsivarsilleen kannettavaksi. Tyttö näytti äkkiä melkein pikkulapselta jättiläisen sylissä, miehen käsivarsien lihakset eivät edes taitaneet jännittyä Hartwinin kannatellessa Mimiä.

Losilaisen johtajattaren sanojen myötä hallaiset silmät kääntyvät katsomaan vähintäänkin arvelluttavasti käyttäytyvää nuorta vampyyriä. Hartwinin teki mieli irvistää, mutta seisoessaan Anaclaudia Salazarin edessä Chaosin vaalea jättiläinen hillitsee ilmeensä. Se ei edes näyttänyt vaikealta, miehen kasvoilla kun lepäsi koko ajan tuo tyyni aivan hitusen tympiintynyt ilme. Sellainen, joka oli jokaiselle historiaa lukeneelle tai 1940-1945 lukujen mustavalkofilmejä katselleelle tutut uniformuissaan moitteettomassa rivissä seisovien Kolmannen Valtakunnan sotilaiden kasvoilta. Natseista ei voinut puhua paljoakaan hyvää sen jälkeen, kun nuo olivat vyöryneet liikkeelle tankkeineen, mutta uniformuja nuo olivat perhanat osanneet suunnitella. Jopa Hartwin kaipasi koppalakkiaan. Toisinaan mies yhä kohotti kätensä ikään kuin suoristaakseen uniformunhattuaan lipasta, jota ei tosin enää ollut olemassakaan. 230-vuoden jälkeenkin ele oli yhä iskostuneena selkärankaan.

Anaclaudian viimein puhutellessa saksalaista suoraan, mies kääntää katseensa takaisin tummaveriköön. Vasta hetki sitten naisen silmissä olleen katseen valuessa käväisemään maassa, miehen ikään kuin kumartaessa kuitenkaan kumartamatta. Ainoastaan päätään painaen, hitusen ylävartaloaan eteen painaen. Kumartaminen helliläinen lapsukainen sylissä oli turhan haastavaa. "Hartwin Schäfer, miss Salazar.", rauhallisella äänellään esittäytyvä puhuttelee naista neitinä, koska se oli kohteliaampaa kuin rouvittelu. Neidittely oli turvallisempaa, sillä rouvaksi itsensä tuntevat olivat jotenkin aina mielissään - ikään kuin noita pidettäisiin nuorekkaampina. Jos taain olisit kutsunut neitiä rouvaksi... Helvetti oli yleensä irti. Naiset olivat arvaamattomia olentoja, kuten Catherine aikoi kohta todistaa.

Jäänsiniset silmät palasivat katsomaan losilaisen vampyyrittären omiin, ehtien käväisemään uudelleen epästabiilin näköisessä miehessä. Yksi mielipuoli lisää ei välttämättä huojuttaisi venettä, mutta Hartwinin kärsivällisyyttä kylläkin. Mies ei ihan ehtinyt ilmoittamaan (kohteliaasti tietysti), katkaisevansa jokaisen raajan 'lapsen' kehosta, jos tuo yrittäisi hyppiä silmille tai vaarantaa kenenkään seurassaan olevan chaosilaisen turvallisuutta.

Ted keskeytti huulten raottumisen, ilmoittaessaan Reedin lähteneen liikkeelle. Hartwin ei kääntänyt katsettaan Catherineen, koska ei halunnut huolestuttaa ympärillä olevia. Etenkään kun losilaiset eivät vaikuttaneet kovinkaan halukkailta luottamaan virheensä neutralisointia nykiläisten hoidettavaksi. Catherine kuitenkin eliminoi hätäisyydellään Hartwinin yrityksen esittää kuin mitään enempää ei olisi tapahtunutkaan.

"Odota...", Hartwinille ei jää tilaisuutta sanoa sen enempää. Mies ehti vain miettiä tilannetta muutaman sekunnin ajan vaihtoehtojen ja skenaarioiden vilistessä analyyttisen mielen suodatettavina. Kapeat varsin miehekkäät huulet painuvat vastakkain tyytymättömänä viivana.

"Etkö juuri yrittänyt tehdä harvinaisen selväksi, että tämän projektin kanssa on kiire tai olemme kusessa? Kenen ajattelit nyt pyyhkivän neiti sihteerin muistin?", saksalainen tavoittelee jo paikalta pois kirmaavaa mielellään, jättäen ympärillään olevat keskustelun ulkopuolelle. Catherine oli oikeassa, Reed piti johdattaa toisaalle. Antaa tuolle jotain muuta tekemistä. Valitettavasti Reed Riverin uutta morsianta oltaisiin nyt tarvittu palavasti muualla.

Jättiläinen sulkee hetkeksi silmänsä ja huokaisee. Äänettömästi, ilman kulkiessa suuren vampyyrin sieraimista. Seuraavaksi Hartwin päätyi tavoittelemaan Lucaa ajatuksillaan, koska Catherinen mielivaltainen pois juokseminen ei muuttanut sitä asiaa, että he tarvitsisivat laboratorion mikäli suunnitelma ajateltiin toteuttaa. "Lähde Ezzien kanssa haravoimaan lähiseutua jengin rajojen ulkopuolella. Etsikää huumelabra ja vallatkaa se. Varmistakaa ettei kukaan tiedä läsnäolostanne ja odottakaa siellä. Luulisi kaupungin kukkivan crystal meth kotilaboratorioita nyt, kun poliisivoimia vähennettiin jälleen.", Hartwin välittää käskyn Chaosin omalle pikku hirviölle.

Yhä Lokia uteliaasti katselemaan unohtunut kissamainen tummaverikkö saa samat ohjeet. Tosin Hartwin joutui kohottamaan ääntään tyttösen pään sisällä, saamaan tuon heräämään punaiseen huppariin pukeutuneen sekopään aiheuttamasta... Lumouksesta.

Vaalean jättiläisen reaktio Lokiin oli helposti arvattavissa, vaikkei miehen kasvoilta olisi mitään pystynyt lukemaankaan. Ana oli tehnyt parhaansa nuoren vampyyrin kouluttamisessa, mutta lapsen tavoin Loki osasi olla hyvin ailahtelevainen. Tuo mieltyi mihin milloinkin, ja tylsistyi mihin milloinkin, koskaan ei pystynyt sanomaan varmasti mikä kestäisi nuorella miehellä kuinkakin kauan.

Ana oli avaamassa suutaan kertoakseen Hartwinille, joka esittäytyi hyvin kohteliaasti hänelle hänen sitä toivoessaan, kuinka toimia hänen "lapsensa" kanssa mikäli ongelmia tulisi, ennenkuin Catherinen paikalta ryntäys keskeytti hänet. Anaclaudia oli tilanteeseen tyytymätön. Ja kaikenlisäksi Reedin nimen kuuleminen sai hänen verensä kiehumaan. Pistikö se aivoton rotta nyt kapuloita hänen rattaisiinsa? Ana puri alahuultaan voimakkaasti, selvästi raivoissaan kääntestä joka heitä kohtasi, ja ohut verivana alkoi hitaasti tanssia naisen leukaa pitkin.

Loki haistoi veren ja siirsi katseensa Anaan, kallistaen päätään kysyvänä. "Ana?", Nuori mies ei pahemmin, jos lainkaan, omannut itsesuojeluvaistoa, ja astui eteenpäin kumartuen hieman nähdäkseen ohuen verivanan lähempää, kuin ei olisi koskaan ennen nähnyt verta. Ana kohotti kätensä ja työnsi Lokin kauemmas, tai oikeastaan nainen paiskasi miehen lähes väkivaltaisesti poispäin itsestään. Ana tiesi olevansa joskus hyvinkin koppava ja ylimielinen, mutta nämä ominaisuudet hän oli omannut perheeltään, sekä johtajuudestaan.
"Se rotta..", Sihahdus oli tuskin kuultavissa, enemmänkin se muistutti havinaa puiden lehdissä. Ana olisi sillä samaisella hetkellä voinut marssia Catherinen perään ja tehdä Reedistä selvää jälkeä. Hän löytäisi kyllä jonkun Reedin tilalle johtamaan.

Loki hieroi takaraivoaan kohottautuessaan kyynärpäänsä varaan istumaan. Ana ei ollut käyttäytynyt näin pitkiin aikoihin, ja nuori mies oli selvästi innoissaan tästä. Hän virnisteli ja nousi maasta, laahaten sitten itsensä Anaclaudian taakse, asettuen kyykkyyn. Kuin kiltti koira ainakin, Loki odotti käskyä päästä tappamaan se, joka Anaa näin ärsytti.

Luca, joka oli jo yrittänyt livistää tiehensä koko tilanteesta, kuuli Hartwinin äänen päässään. Hän katsoi olkansa yli kohti joukkiota eikä voinut olla tuntematta kylmää, verenhimoista ilmapiiriä joka oli kaikkien yllä, paitsi Ezzien. Vaivautumatta vastaamaan Luca kiersi varovasti Anaclaudian taakse, yrittäen olla herättämättä huomiota ja nyökkäsi sitten päällään Ezzietä kohden, kehottaen neitoa seuraamaan.

Lucaa hermostutti lähteä kaksin Ezzien kanssa. Kyse ei ollut siitä, oliko Ezzie hänelle vielä vihainen ja pystyisikö nainen luottamaan häneen, vaan siitä, pystyisikö hän itse luottamaan itseensä? Jollain tasolla Luca epäröi, pelkäsi menettävänsä uudestaan järkensä ja käyvänsä uudestaan Ezzien kimppuun. Hän ei ymmärtänyt miksi sai "kohtauksia", ei ollut koskaan yrittänytkään ymmärtää, sillä hän ei ollut edes oikeastaan tajunnut saavansa niitä, ei ennen Hartwinin käsittelyä.

Yrittäessään päästä huomaamattomasti Lokin ohi, punahupparinen kuitenkin käänsi katseensa Lucaa kohden. Hänen virneensä oli aiempaa inhottavampi. Luca suorastaan haistoi miehen verenhimon, vaikkei se ollut häneen itseensä kohdistettua. Jos Ana olisi sillä hetkellä katsonut seuralaistaan, hän olisi huomannut kuinka kiinnostunut tuo olikaan sinitukkaisesta. Mutta erilailla kuin tavallisesti. Anan huomio oli kuitenkin nyt aivan muualla.

Catherine kuuli Hartwinin äänen päässään. Hän irvisti pienesti juostessaan. Totta kai Mimin saaminen pois Chaosin alueelta ja tämän muistin pyyhkiminen oli lähes elintärkeää, mutta Reediä ei voinut missään nimessä sivuttaa.

”Jos Reed etsii vartavasten minua, minä olen ainoa, joka voi saada hänet pois Mimin läheltä”, Catherine vastasi saksalaiselle. ”Se, että Reed ei saa tietää Mimistä on lähes yhtä tärkeää kuin se, että tyttö saadaan pois täältä. Pidän sen idiootin hetken aikaa kiireisenä ja tulen sitten takaisin”.

Samassa nainen sai uuden sulhonsa näkökenttäänsä. Reedistä tuli nopeasti mieleen kovaa vauhtia lähestyvä hurrikaani. Niin vihaiselta mies näytti. Catherine nielaisi ja nopeasti hän mietti, pitäisikö vain juosta karkuun niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsisi. Se mahdollisuus kuitenkin meni kun jengipomo sai tuoreen kuningattarensa silmiinsä. Se ei kuitenkaan näyttänyt vähentävän laisinkaan miehen raivoa. Huojetavaa oli kuitenkin myös se, ettei se näyttänyt lisääväänkään sitä, onneksi.

”Missä sinä olet ollut?” Reed sihahti lähes myrkyllisesti päästyään kuuloetäisyydelle Catherinea.

”Olin keskustelemassa Hartwinin kanssa ja kävin esittäytymässä samalla neiti Salazarille”, Catherine vastasi. Hän oli pysähtänyt kokonaan siinä vaiheessa kun Reed oli ruvennut puhumaan. Näin ollen Reed sai kävellä hänen luokseen, jos halusi. Ja Reedhän käveli. Hän tuli niin lähelle Catherinea, että jos mies olisi hengittänyt nainen olisi saattanut tuntea kuuman hengityksen kasvoillaan.

Reedin mustasukkaisuus suorastaan leimusi miehestä. Nainen oli myöntänyt lainkaan kaunistelematta olleensa Hartwinin kanssa. Siitä pelehtemisestä täytyi tulla loppu.

”Tule”, mies sanoi silmät leimuten raivosta.

Catherine ymmärsi nopeasti, ettei hänellä ollut mahdollisuuttakaan sanoa vastaan tällä hetkellä, ellei sitten olisi välttämättä halunnut uusintaa aamuisesta. Tietyllä tavalla Catherine oli jo oppinut pelkäämään Reediä. Miehen hulluus oli aivan eri luokkaa kuin Terenjan. Terenjaa sisar ymmärsi, Reediä ei. Chaosin pomon hulluus oli puhdasta vainoharhaisuutta. Tutkija naisen sisällä olisi kuitenkin palanut halusta päästä tutkimaan sekopäisen jengipomon mielen syövereitä. Se olisi kuitenkin täydellistä ajanhukkaa.

Reed johdatti tuoreen morsiammensa suorinta tietä hallintosalin lävitse omaan makuukammariinsa. Catherinen niskavillat nousivat pystyyn. Hänestä alkoi tuntua siltä, että nyt olisi ollut kaikkein viisainta paeta, mutta se taas olisi ollut liian suuri riski monessakin suhteessa.

Kun nainen oli sisällä makuuhuoneessa, Reed lukitsi oven heidän perässään.

”Sinulla ei ole enään mitään asiaa ulos tästä huoneesta, ennen kuin opit elämään kuningattarelle sopivalla tavalla”, Reed totesi kylmästi.

Kun tilanne syöpyi Catherinen mieleen kaikessa vakavuudessaan. Seuraavaksi naiseen iski pakokauhu, jonka aiheutti lukittu ovi. Catherinen karu menneisyys Draculan linnassa oli johtanut siihen, että nainen pelkäsi kuollakseen suljettuja tiloja ja lukittuja ovia. Pakokauhu oli niin lamaannuttava, että se tekisi naisesta nopeasti täydellisen toimintakyvyttömän. Menneisyyden hirvittävät painajaiset ja tapahtumat pyyhkivät naisen lävitse hyökyaallon tavoin.

Reediä ei tosissaan saanut päästää jyvälle Terenja van Hellin sihteerin 'pääsystä' Chaosin alueelle. Catherine oli tavallaan oikeassa heittäytyessään tulilinjalle, mutta samalla nainen ei laisinkaan ajatellut paria hetkeä pidemmälle suunnitelmaansa. Kukaan muu tuskin olisi voinut viedä Reed Riverin huomiota toisaalle, mutta helvetti soikoon... Heillä oli tässä Losin Chaosin osan johtaja, joka oli huomattavasti New Yorkin mielipuoleksi muuttunutta pomoa vanhempi vampyyri. Anaclaudian lähettäminen harhautukseksi olisi ollut paljon monipuolisempi taktiikka. Etenkin kun se olisi antanut heille aikaa toimia helliläisen suhteen. Edes viedä asiaa hieman eteenpäin.

Nyt Catherine oli Reedin armoilla, mikä oli taktisesti katsottuna lamautti projekti 'Hankkiudutaan eroon Terenja van Hellin sihteeristä" täysin.

Silkasta ihmiselämän aikaisesta tottumuksesta vaalea jättiläinen vetää syvään henkeä, päättäen olla yrittämättä vääntää asioita enää kenellekään rautalangasta. Sillä ei selkeästikään ollut vaikutusta ympärillä oleviin, jotka toimivat ennen kuin miettivät. Älkää käsittäkö väärin, se oli sopivassa tilanteessa suunnaton voimavara. Vaan kun... Catherine oli ainoa, joka kykeni tyhjentämään Hartwinin käsillä retkottavan nuoren vampyyrin muistin päivän tapahtumista.

"Neiti Salazar, voisinko pyytää teitä tekemään pienen palveluksen?", Hartwin päättää siirtää ajatuksensa seuraavaan loogiseen siirtoon, koska ei voinut mitenkään enää peruuttaa Catherinen jo tekemää. Kohteliaasti Los Angelesin pomoa puhutteleva kohotti hallansinisten silmiensä katseen vanhaan vampyyriin, katsahtaen vain ohimennen tuon taakse asettunutta... Lapsenmielistä olentoa, jonka olemuksessa ei kyllä ollut mitään lapsekasta.

"Catherine on ainoa, joka pystyy pyyhkimään tämän...", Hartwin ei oikein tiennyt miksi sylissään olevaa kutsua. Tuon olemassaolon lähinnä rasittaessa suurikokoista vampyyriä juuri nyt. Ihan kuin saksalaisella ei olisi ollut muutenkin kädet täynnä töitä hajoamispisteeseen syöksyvän jengin kanssa. "Tytön muistin. Me tarvitsemme häntä nyt, meillä ei ole aikaa Reedin turhanpäiväisyyksiin." Kiertelemättä mies esittää asiansa, antaen naisen itse päättää miten voisi auttaa tilannetta. Anaclaudian pyytäminen suoraan ikään kuin käymään Reedin kimppuun tai asettumaan tuota vastaan - No, analyyttinen mieli ei pitänyt sitä kovinkaan hyvänä ideana. Hartwin katsoi parhaaksi yksinkertaisesti istuttaa ajatuksen kytemään, katsoa miten Losin johtaja ongelmaa lähestyisi. Vai lähestisikö ollenkaan.

Ezzie oli hurjan harmissaan siitä, ettei punaiseen huppariin pukeutunut pitkä vampyyri kiinnittänyt neitoseen laisinkaan huomiota. Ylipäätään nuori vampyyri alkoi tuntemaan itsensä näkymättömäksi, turhanpäiväiseksi, ja se harmitti kissamaista kaunotarta suunnattomasti. Hartwinilta tulleet käskyt olivat kuitenkin jotain, mitkä saivat tainnutusasetta kädessään kannattelevan liikkumaan, vaikka harmia ne eivät poistaneetkaan.

Vihreiden eksoottisella tavalla mantelinmuotoisten suurien silmien katse kohtaa Lucan oman ja vaikka Ezzie ei todellakaan ollut antanut nuorukaiselle anteeksi... Ei kissamaisesti liikkeelle lähtevä oikeastaan pelännyt Lucaa. Ainakaan sen keskustelun jälkeen, jonka neitonen oli käynyt jättiläismäisen suojelijansa kanssa eilen illalla. Sitä paitsi, nyt Ezziekin oli aseistautunut. Hartwin oli antanut luvan tyhjentää aseenseen ladatut kuolleenmiehen verellä täytetyt nuolet sinitukkaiseen, jos tuo alkaisi käyttäytymään arvelluttavasti. Yksikin nuoli vaikka kaulaan hidasti jo sen verran, että Ezziellä oli mahdollisuus juosta karkuun.

Kätensä selkänsä taakse lapsellisen tuittumaisessa eleessä ristivä kiertää losilaiset, liittyäkseen Lucan seuraan. Pioneeritehtävät olivat sentään jotain, missä Ezzie oli hyvä. Kun piti liikkua huomaamattomasti ja nopeasti, etsien kohteita ja eliminoiden noita varjoissa. Se ei vaatinut suoraa kontaktitaistelua, missä.. No, kuten todettua nuori vampyyri oli kaikkea muuta paitsi lahjakas.

Anclaudiaa tosissaan alkoi kaduttaa koko vierailu New Yorkissa. Koko homma oli ryhtynyt kusemaan jo ensimmäisestä tapaamisesta Reedin kanssa. Kun hallasilmäinen jättiläinen puhutteli häntä, Ana siirsi katseensa mieheen ja pyyhkäisi veren leualtaan lähes huolimattomasti. Hän piti tästä taktisesta jättiläisestä, siinä määrin, että vaikka mies ei olisikaan puhutellut häntä kohteliaasti, hän ei luultavasti olisi sitä edes huomannut. Anaclaudia nimittäin oli ajatellut juuri samaa mitä Hartwinkin.

"Olette oikeassa, herra Schäfer. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi, ja uskon että neiti Catherine saattaa olla jopa vaarassa. Jätän Alexanderin teille, vaikka hänellä ei ole paljoakaan ikää, hän on erinomainen taistelija. Jos kohtaatte ongelmia seuralaiseni kanssa, sivallus korville riittänee.", Anaclaudia veti syvään henkeä. Hänen pitäisi organisoida paljonkin, mikäli joutuisi välienselvittelyyn Reedin kanssa. Hän kaipasi omia alaisiaan, joille hänen ei edes tarvinnut välttämättä antaa käskyjä ennenkuin nuo jo toimivat. LA:ssa Anan alaiset olivat oppineet tuntemaan vanhan vampyyrin tapoja tarpeeksi tietääkseen miten naisen mieli toimi. "Herra Schäfer, viekää lapsi siihen huoneeseenne, ja pitäkää hänet tainnoksissa, mikäli mahdollista. Palaan neiti Catherinen kanssa mahdollisimman pian. Löydän teidät Alexanderin avulla."

Ana kääntyi vielä Lokin puoleen joka oli yhä kyykistyneenä maassa. "Alexander, menet herrä Schäferin mukaan ja teet kuten hän sanoo, ymmärretty?", Virne kaareili nuoren miehen kasvoilla ja tämä nousi täyteen pituuteensa, silmäillen vain hieman itseään pidempää saksalaista jättiläistä mielenkiinnolla. "Ymmärretty, Ana.", Loki hihitti ja kumarsi liioittelevan teatraalisesti Hartwinille, toinen käsi vatsallaan, toinen levitettynä hänen sivulleen. "Palveluksessanne, oi herra.", Loki nauroi ja virnisti suoristautuessaan uudelleen. "Loki.", vampyyri esittäytyi vailla sen suurempia teatterointeja, nyökkäsi vain päällään.

Ana seurasi huokaisten sivusta Lokin lapsellista käytöstä ja pudisti päätään. Hänellä ei kuitenkaan ollut sen enempää aikaa jäädä. Hän nyökkäsi Hartwinille ja vilkaisi sitten varoittavasti Lokia, kuin kertoakseen tuon olevan ongelmissa jos ei käyttäytyisi. Ana lähti astelemaan ripeästi kohti Reedin huonetta. Hänellä oli aavistus että Reed oli vienyt morsiammensa sinne. Saavuttuaan Reedin makuuhuoneen ovelle, Ana arvasi kokeilemattakin että ovi olisi lukittu.
"River! Raahaa se perseesi tänne kuin olisi jo! Meillä on asioita hoidettavana.", Ja jos Reed ei avaisi ovea, Ana oli valmis murtamaan sen.

Luca lähti reippaaseen hölkkään ja suuntasi ulos Chaosin alueelta. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta satuttaa Ezzietä uudestaan, mutta vähät hän sille mahtoi, jos saisi "kohtauksen". Lucalla kuitenkin oli jonkinsortin idea siitä, missä moisia labroja saattoi sijaita. Ollessaan poiss ja kierrellessään kapakoita kuuli paljon. Lucalla oli hämärä muistikuva, että joku hänen iskemistään naisista olisi jopa kertonut mistä kamansa sai.

"Suunnataan länteen.", Luca murahti Ezzielle. Hän oli sosiaalisesti erittäin surkea, ja sen huomasi. Vaikka Luca olisikin halunnut olla mukava ja kohtelias, ei hän niin nopeasti pystynyt luopumaan tavoista jotka olivat hänelle kehittyneet sinä aikana jotka hän oli ollut vampyyri.

Reed virnisteli mielipuolisesti katsellessaan kuinka Catherinen olemus muuttui. Nainen suorastaan luhistui silmissä. Se miellytti hulluudessa haparoivaa jengijohtajaa. Hänen häkkilintu asetelmansa näytti toimivan. Naisesta tuskin olisi enään vastustamaan Reedin auktoriteettia pienen arestin jälkeen. Entinen Helliläinen oppisi varmasti pian käyttäytymään Chaosin kuningattarelle sopivalla tavalla. Reed aikoi näyttää tyttöselle, että tämä ei todellakaan ollut enään Hellissä.

Catherine oli lamaantunut. Hän pystyi ainoastaan tuijottamaan kauhuissaan lukittua ovea. Naisen kammo suljettuja tiloja ja lukittuja ovia kohtaan, joita hän itse ei saisi auki, oli valitettava, mutta hyvin todellinen heikkous. Catherine ei itse voinut sille yhtään mitään. Se oli muodostunut vuosien varrella koko ajan pahemmaksi. Nyt se oli ennen kaikkea lamaannuttava. Sen lisäksi, että nainen ei kyennyt näkemään mitään muuta kuin lukitun oven nousevan silmiensä edessä murtumattomana ja vankkumattomana muurina, hän sai kokea hetkessä päänsä sisällä uudelleen kaikki ne heirvittävät hetket, jotka olivat onnistuneet luomaan tämän pelon. Näissä mielikuvissa pääosaa näytteli Catherinen Lancelot veli, joka ei ollut koskaan pitänyt äpärä lapseksi kutsumaansa tyttöä sisarenaan. Lancelotille hän oli ollut vain pelkkä leikkikalu ja sadistinen huvi. Se oli jättänyt naiseen pysyvät jäljet.

Catherinen koko ruumis tärisi ja häntä huimasi. Jos hän olisi hengittänyt, hän olisi varmasti hyperventiloinut. Kaikki ihmisten paniikin oireet eivät kuitenkaan yltäneet vampyyreihin asti.

Reed katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan ja rupesi sitten kävelemään verkkaisesti morsiammensa ympärillä.

”Saat luvan pysyä täällä siihen asti, kunnes osaat käyttäytyä”, Reed sanoi, suorastaan nautiskellen sanoistaan. ”Siinä vaiheessa kun osaat kunnioittaa minua, kumppaniasi, etkä juoskentele jokaisen kaksilahkeisen perässä kuin kiimainen narttu. Sinä olet nyt minun omaisuuttani, käsitätkö sen?”

Catherine vain tuijotti mitään näkemättä eteensä, kykenemättä vastaamaan mitään Reedin kysymykseen. Oikeastaan tämä ei kyennyt pelkotilassaan edes kuulemaan mitä mies sanoi. Jengipomo ei kuitenkaan aikonut jäädä ilman haluamaansa vastausta. Muutamalla reilulla harppauksella, hän astui toisen vampyyrin eteen. Väkivaltaisesti tämä tarttui naisvampyyria leuasta pakottaen hänet katsomaan itseään.

”Ymmärrätkö?” Reed toisti kysymyksensä.

Vastaukseksi hän sai ainoastaan lasittuneen katseen. Reed paiskasi yhdellä käden liikkeellään Catherinen sängylle. Catherine puolestaan paiskautui sängylle kuin räsynukke.

”Ehkä uusinta aamuisesta saa kielenkantasi herkeämään”.

Samassa mies kuuli Anaclaudian äänen. Raivostuneena hän vilkaisi ovelle. Anaclaudia oli ehkä ainoa vampyyri maailmassa, jonka Reed olisi voinut edes kuvitella tulevan vaatimaan häntä ulos silloin kun hänellä oli keskeneräisiä asioita morsiammensa kanssa. Anaclaudia oli myös ainoa vampyyri, joka myös onnistui saamaan Reedin ulos huoneestaan sillä hetkellä. Mies vilkaisi reporankana makaavaa Catherinea: ”Jakamme pian tuosta. Älä suotta liiku”.

Reedin ei olisi todellisuudessa edes tarvinnut käskeä Catherinea pysymään paikallaan, koska juuri nyt nainen oli toimintakyvytön.

Tällä hetkellä myös kaikki Catherinen kanavat olivat auki, hänen pystymättä pitämään niitä suljettuina. Tämä tarkoitti sitä, että hänen veljellään Terenjalla olisi täydellinen kulkuväylä jälleen hänen päänsä sisään.

Reed lukitsi oven uudelleen perässään astuessaan hallintosaliin. Hän katseli tyytymättömänä Anaclaudiaa: ”Jos et sattunut tietämään, niin minulla on nyt vähän huono hetki”.

Reed asteli eteenpäin, niin että hän seisoi betonitasolla, joka oli heiman korkeammalla hallin varsinaista lattiaa. Hän katseli Anaclaudiaa päästä varpaisiin kulmat tympiintyneen näköisesti kohollaan.

”Koulutan morsiantani”.

((Pitää saada toi Hellin peli samaan kohtaan kuin tämä, ettei tule ristiriitaisuuksia. Jilli kuittas tämän, joten kirjotan tänne seuraavaksi kun tiedetään mitä Mister T (har har) meinaa))

((Terenjan osuuden voi lukea Kadonneesta Prinsessasta, jatkan Hartwinilla. ))

Niin jäi vaalea saksalainen seisomaan kadulle tajuton sihteeri käsivarsillaan, seuranaan tuo älyttömältä vaikuttava vampyyri. Tilanne ei todellakaan ollut miehelle mieluinen, vaikkei Anaclaudian ja Catherinen jälkeensä jättämää tyhjyyttä katseleva sitä verbaalisesti ilmaissutkaan. Oikeastaan jättiläisen olemus ei muutenkaan pahemmin muuttunut, mitä nyt huokui sitä iänikuista vaimeaa tylppää tympiintyneisyyttä.

Hitaasti katse siirtyy Alexanderiksi nimettyyn. Punaiseen huppariin sonnustautunut oli ainut miesmuistiin, jota entisen panssarijoukkojen Majurin ei tarvinnut katsoa edes lievästi alaspäin. Tätä vampyyriä Hartwin saattoi katsoa suoraan silmiin ja siltikin vaalean jättiläinen onnistui pitämään kiinni olemuksestaan, joka oli aina jotenki muita kookkaampi.

"Minua ei kiinnosta sinun skitsofreeninen ilveilysi tai se, kenen koira sinä olet. Aiheuta minulle yksikin ongelma lisää...", Hartwin kohotti hienoisesti käsissään tajuttomana retkottavaa, osoittaakseen miten helvetillisen ongelman vieras vampyyri oli aiheuttanut. "Revin raajasi irti ja suljen sinut tynnyrilliseen kalmanjuuri villiruusu uutetta." saksalaisen äänensävy oli tasainen ja tyyni tavalla, joka ei veistänyt vitsiä tai edes uhkaillut. Se oli lupaus kiveenhakattua laatua, miksi Lokin kannatti ottaa se hyvin tosissaan. Mikäli kykeni.

Noine sanoineen jättiläinen kääntyi ja lähti kuljettamaan Terenja van Hellin tajutonta sihteeriä kohti rakentamaansa salaista säilöä. Salainen se ei tosin enää ollut, kiitos Ezzien.

"Minulle on aivan sama mitä olit tekemässä.", Anacladia vastasi julkean kylmästi Reedille, vilkaisten lukitun oven suuntaan. Hänen pitäisi saada Catherine ulos huoneesta, ja toivon mukaan ilman että joutuisi repimään Reediltä päätä irti, ainakin toistaiseksi. "Tarvitsen morsiantasi, nyt.", Analla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan kertoa Reedille syytä. Joko Reed luovuttaisi Catherinen hänelle hyvällä, tai sitten pahalla.

Ja Analle kävi kumpi vain. Naisen sisällä suorastaan kiehui, ja yksikin suunsoitto tai vastaanväittely Reediltä ja hän repisi miehen pään irti. Hän seurasi jäätävällä katseellaan Reedin menoa. "Joko annat minun lainata morsiantasi hyvällä, tai sitten pahalla.", Anan ilme kertoi, ettei nainen vitsaillut lainkaan, ja hänen silmistään kuvastui kuinka hän sisimmässään oikein toivoi Reedin alkavan niskuroida, toivoi saada syyn päättää miehen valta tässä jengissä.

Anaclaudia kykenisi hoitamaan jonkun jengin johtoon. Hän tiesi muutaman kykenevän henkilön jo nyt, jotka kykenisivät hoitamaan hommat paremmin kuin Reed, eikä vanha vampyyri aikonut katsella tätä mielipuolta johdossa enää kauaa. Juuri nyt se tietäisi kuitenkin vain hieman liikaa kaaosta, jos Chaos menettäisi yllättäen johtajansa, vaikka tuo olikin täysi mielipuoli. Viileästi Ana antoi katseensa lipua Reedistä tuon makuuhuoneen oveen. "No, avaatko tuon oven vai menenkö lävitse?"

Loki räjähti räväkkään nauruun kuullessaan Hartwinin lupauksen. Näytti siltä että nuori vampyyri vain nautti tuon sortin lupauksista, sen sijaan että olisi osannut pelätä niiden toteutumista. Kuitenkin kun Hartwin lähti viemään tajutonta sihteeriä sinne minne veikin, Loki lähti kiltisti seuraamaan. Hiljaa hihittävä mielipuoli käänteli päätään puolelta toiselle, painaen mieleensä reitin Hartwinin "salaiselle" huoneelle, voidakseen antaa Analle tarvittaessa ohjeita.

Zira oli kuullut, että Reed oli palannut viimein huoneelleen. Hän oli lähtenyt siltä seisomalta etsimään miestä. Hän halusi puhua ystävälleen, joka oli hiljalleen lipumassa hänestä yhä kauemmas ja kauemmas. Se ei varsinaisesti vaaleaa miestä haitannut. Hänellä oli ollut ennenkin läheisiä ystäviä. Kaikkea ei vain oltu tehty kestämään. Reed ja Zira olivat joskus olleet todellakin parhaat ystävät ja edelleen mies oli valmis kuolemaan Reedin puolesta tarpeen vaatiessa sitä. Tai ainakin suojelemaan tätä vaaroista sen kummemmin välittämättä. Reed oli joskus tehnyt hänelle samoin. Vaikka mies epäilikin, ettei jengipomo ollut enään valmis tekemään samankaltaisia uhrauksia ystävänsä vuoksi. Tietysti Ziran askelteen nopeuteen vaikutti myös se, että hän oli kuullut Catherinen olevan toisen mukana. Mies halusi naisen seuraan, vaikka tämä torjuisi hänet yhä uudestaan ja uudestaan. Hän ei voisi enään tuntemuksilleen mitään, kun alkanut leimaantuminen olisi valmis. Kaiken kukkuraksi Zira epäili, että Catherine saattaisi olla jonkinasteisessa pulassa, ainakin mitä saattoi päätellä siitä, mitä aiemmin päivällä oli tapahtunut. Reed oli muuttunut mies, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Zira saapui hallille parhaaksi kuullakseen, miten Anaclaudia sanoi Reedille: ”Avaatko tuon oven vai menenkö lävitse?” Reed oli selvästi pulassa.

Reed vain naureskeli Anaclaudialle. Kytevä hulluus ei antanut miehelle sijaa pelätä edes itseään paljon vanhemman ja vahvemman vampyyrin edessä. New Yorkin Chaosin johtajana mies kuvitteli olevansa varsinainen maailman napa, eikä itsesuojeluvaistoa tarvittu. Eihän häntä voinut kukaan voittaa. Hän oli anastanut valtaistuimen paljon vanhemmalta johtajalta. Hän oli voittamaton. Edes Anaclaudialla ei ollut siihen sanaa sanottavanaan.

”Kuulehan kultaseni”, Reed sanoi virnistellen edelleen. Tämän silmät välkkyivät mielipuolisesti, minkä jopa Zira saattoi nähdä hallin toiselta puolelta. ”Nyt me ei olla Losissa. Täällä määrään minä Ana. Ja jos minä sanon, että morsiammeni on liian kiireinen tulemaan kanssasi niin, se on silloin niin. En anna naiseni hortoilla missä tahansa muiden miesten kanssa!”

Viimeinen lause kantoi hallissa huudon voimalla. Se sai Ziran astahtamaan puhtaasta säikähdyksestä taaksepäin. Hän kykeni vasta nyt näkemään Reedin todellisen tilan ja se sai hänet ensimmäisenä huolestumaan Catherinesta. Jengipomo kykenisi tuossa mielentilassa varmasti kaikkeen mahdolliseen julmuuteen ja jos Chaosin tuorein jäsen, jonka mies oli ominut, oli tehnyt jotain mikä ei miestä miellyttänyt, tämä saattaisi olla jo kuollut. Se sai Ziran juoksemaan Anaclaudian rinnalle.

”Reed!”

Reedin katse keskittyi vasta nyt Ziraan, vaikka toinen oli ollut pidempäänkin paikalla. Tosin taka-alalla, eikä aivan miehen silmien edessä.



Suljetun oven takana Catherine oli kääriytynyt sikiöasentoon. Pelot olivat vallanneet naisen mielen. Parhaillaan hän eli jälleen yhtä painajaisistaan. Van Hellin prinsessan elämä ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kayana nainen oli kyllä saanut kaiken, jopa pyytämättä sitä. Draculan linnassa hän oli saanut kokea myös elämänsä kamalimmat asiat, myös niiden satumaisten hetkien lisäksi. Satumaisia hetkiä tähditti Terenja, kun taas Lancelot oli osana niitä kaikkein pahimpia painajaisia. Tämä ikävä muisto oli yksi niistä Catherinen varhaisimmista. Hän oli ollut silloin vielä täyttänyt edes kahtakymmentä vuotta, eli oli hyvin nuori vampyyri. Lancelot oli suorastaan murtanut hänen huoneensa oven lukon päästäkseen tytön huoneeseen. Nuoreksi mieheksi varttuva ei ollut jättänyt mitään arvailujen varaan. Tyttö oli nähnyt kuukausi kaupalla painajaisia veljestään. Hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan vaikka nauttikin nukkumisesta silloin tällöin edelleen, vaikka olikin jo elänyt suurimman osan elämästään vampyyrina.

Juuri nyt, ne joille tytön mieli oli juuri nyt avoinna, saattoivat nähdä hyvin sekavia mielikuvia, jotka koostuivat tytön painajaisista, osa todellisista, osa oli puhtaita mielen tuotoksia. Catherine ei osannut juuri nyt edottaa todellisuutta unesta. Hänelle kaikki oli painajaista.

Hämärästi nuori nainen kuuli veljensä äänen pään sisällä, mutta juuri sillä hetkellä lukittu ovi oli paljon todellisempi. Jos Terenja olisi ollut juuri sillä hetkellä naisen rinnalla tämä olisi ehkä voinut rauhoitella rakkaansa, mutta sanat ilman läheisyyttä eivät rauhoittaneet koko ajan hysteerisemmäksi muuttuvaa naista, joka ei kyennyt muuhun kuin itkemään vangitsijansa vuoteella.

Catherinen suunnitelma oli ollut hyvä ja toiminutkin aluksi, mutta naisen mieleen ei ollut tullut, että mielepuoliseksi heittäytynyt jengipomo päättäisikin hullaantua häneen ja pilata kaiken. Muuten kaikki olisikin saattanut toimia. Hän oli saanut edes jonkintasoisia liittolaisia, oli onnistunut soluttautumaan, mutta kun Reed oli tehnyt hänestä morsiammensa kaikki oli ruvennut menemään pieleen. Ulkonäön muuttaminen ei ollut ongelma ja ammuskelustakin he olivat selvinneet. Catherine voisi hommata itselleen uuden asunnon, sekään ei ollut ongelma, mutta Reed oli.

Jos tilanne olisi ollut toinen, eikä nainen olisi ollut raastavien pelkojensa vallassa, hän olisikin voinut ajatella palaavansa kotiin rakkaansa luo, jonka oli hylännyt. Hän kaipasi Terenjaa koko ajan silmittömäksi. Ei leimaantuneelle ollut helppoa olla erossa rakkaastaan. Se oli todella vaikeaa ja raastoi naisen sisintä, siinä missä Terenjankin. Catherine ei ollut vielä käynyt silmittömän raivon vallassa kenenkään kimppuun, mutta se ei ollut välttämättä kuin ajan kysymys.