Vallan vaihto

Catherine kuunteli hymyssä suin Evan kertomusta. Eva kertoi juuri ne asiat, jotka hän halusikin Reedin tietoon. Kun Eva otti puheeksi Catherinen veljen, Catherinen teki mieli lähteä etsimään kyseinen veli käsiinsä ja taittaa tämän niskat nurin. Veli sotkeentui Catherinen asioihin aivan liikaa.

Reed näytti kuitenkin suhtautuvan asioihin Catherinen toivomalla tavalla. Onneksi Chaosin pomo oli juuri niin tyhmä, kuin oli tarve. Mies oli pumpannut egonsa niin valtavaksi, että sen järkevä hallitseminen kävi jo työlääksi. Juuri silloin Catherinen kaltainen nainen sai tilaisuuden ohjata kyseistä egoa mielensä mukaan.

Tietyiltä osin Catherinen suunnitelma toimi täydellisesti ja joiltain osin paremmin kuin täydellisesti.

Riemukseen Catherine oli huomannut myös, miten Reedin ykkösmies Zira katsoi häntä. Jos Reed osoittautuisi hankalaksi palaksi purra, mitä Catherine epäili, voisi Catherine käyttää helposti myös Ziraa. Zira oli selvästi ihastunut Catherineen, mikä teki joistain asioista helpompia. Ei menisi kauaakaan, kun Catherine saisi koulutettua kyseisestä vampyyrista itselleen tottelevaisen palvelijan.

Ikävä kyllä veljensä lisäksi hänellä oli ainakin kaksi muuta ongelmaa: Hartwin ja Eva. Catherinen oli mietittävä tarkoin, mitä tekisi heidän kanssaan. Oikeissa olosuhteissa Hartwinista saisi täydellisen kumppanin. Catherinesta oli kuitenkin sääli hukata sellaisia lahjoja, joita Hartwinissa oli. Eva oli kehityskelpoinen, mutta aivan liian epäileväinen. Jos tyttö ei suostunut vaihtamaan kantojaan Catherinen oli hankkiuduttava tästä eroon. Muita jengiläisiä hän voisi huijata huoletta, ainakin näillä näkymin. Tietenkin, jos joku tuotti ongelmia, hänet oli helppo eliminoida.



Reed kuunteli mielenkiintoa uhkuen Evan kertomusta päivän tapahtumista. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä mielenkiintoisemmaksi Catherine muuttui. Jo kuolleen veren ja sen inhan yrttilitkun nauttiminen teki Reediin vaikutuksen. Oli totta, että Reed oli siihen mennessä yksi Chaosin taitavimmista johtajista. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri ja sen oli jo moni epäilijäkin myöntänyt. Hänessä oli kuitenkin omat vikansa. Reedillä oli usein mahtipontiset puheet, jotka eivät ihan aina käyneet toteen ja tietyt metodit ontuivat jyrkästi. Se taas johtui siitä, ettei Reedillä ollut minkäänlaista koulutusta ja hänen oli myönnettävä itsekin se, että hänen mielenkiintonsa kiinnittyi aivan turhan paljon ympärillään pyöriviin lumppuihin. Catherinesta tulisi täydellinen kuningatar Chaosille.

Reed kiinnostui suunnattomasti Catherinen tietokoneen sisällöstä ja kuntosalilla piipahtamisesta. Kommentit Catherinen veljestä Reed ohitti olankohautuksella. Jokaisella syntyperäisellä vampyyrilla oli ikäviä sukulaisia, joista halusi päästä eroon.

”Zira, ota yhteyttä Hartwiniin ja kysy, missä ihmeessä se mies taas luuhaa”, Reed sanoi. Mies sanoi ”taas”, vaikka ei ollut ollenkaan Hartwinin tapaista, että tämä lähti kesken vuoron vaeltelemaan jonnekin. ”Hartwin saa selittää tilanteen minulle heti kun palaa”.

Sitten Reed kääntyi Evan puoleen: ”Sinä voit mennä. Minulla on tällä hetkellä muita suunnitelmia Catherinen varalle. Missä Ezzie muuten on?”



Zira asteli Evan viereen: "No, ajattelin pyytää sinua metsästämään kanssani, mutta Reed ei tunnu olevan samaa mieltä kanssani".

Ohimennen Zira pörrötti Evan päätä ja lähti astelemaan ulos hallista vihellellen.

Eva katseli vuoronperään kaikkia salissa olleita. Hän oli hyvillään, että kaikki paikallaolijat olivat tyytyväisiä hänen kertomukseensa. Poistumisluvan saadessaan nuori nainen oli jokseekin helpottunut, nyt Catherine olisi Reedin riesana.. Ziran astellessa Evan viereen tämän halutessaan pitää Evalle seuraa..

- Ole huoleti, pärjään kyllä mainiosti yksinkin, todettiin viekkaalla äänensävyllä.

Tämän sanottuaan Eva asteli huoneesta ripeään tahtiin ja suuntasi kohti ulko-ovea. Vihdoinkin hän voisi käydä metsästysreissulla, kun siihenkään ei ole ollut pitkään aikaan tilaisuutta. Eva asteli New Yorkin kadulla etsien paikkaa tai henkilöä uhrikseen. Mieluiten Eva metsästi syrjäisillä paikoilla, missä ei ollut ihmisiä tuskin lainkaan. Eva ei pitänyt siitä, että häntä häirittiin.

Kävellessään Eva päätyi johonkin syrjäkylälle. Eli siis todella muusta maailmasta syrjäytyneeseen kaupunginosaan, joka oli nähtävästi jo kärsinyt pahasta ilmastonlämpenemisestä. Paikka oli miltein täysin ränsistynyt ja hylätty. Täydellinen paikka aloittaa metsästys. Niinpä Eva alkoi tarkkailemaan sopivia uhreja.

Etsiessään Eva kuuli jonkun huudon. ikäänkuin avunhuudon. Ensiksi Eva vain jätti sen huomiotta ja oletti, että joku muu rientäisi hänen avuksi. Mutta huuto kävi sietämättömäksi ja Eva korviaan pidellen meni katsomaan mistä ääni tuli. Eva näki pienen ehkä juuri ja juuri viisivuotiaan tytön. Tyttö oli näyttänyt kadottavan jotain.

- Mikä hätänä pikkuinen? kysyi Eva hellällä äänellä pidättellen vampyyrisia vaistojaan.
- Lola, se on yksin puussa.. sillä on paha olla.., ruskeahiuksinen tyttö mutisi osoittaen puuhun kiinni jäänyttä nukkea.
- Hyvä on, odota hetki.

Eva kiipesi puuhun ja näki nuken, joka oli tarttunut oksaan kiinni. Eva irroitti sen hellästi ja tuli alas puusta. Jokin oli saanut Evan heltymään. Harvoin vakavaksi ja tunteettomaksi luultua Evaa olisi auttanut pientä lasta hädässä. Hänen vampyyrivaistot tuntuivat katoavan hetkeksi unholaan ja avuliauuden tunne oli vallanut hänen mielensä.

- Tässä, ethän kadota sitä enään uudestaan? hymyiltiin tyttölapselle antaen nuken takaisin hänelle.
- En todellakaan, kiitos neiti, tyttö hymyili takaisin.

Tyttö halasi Evaa, tietäen Evan olevan täysin tuntematon hänelle. Vampyyrivaistot tulivat yllättäen takaisin ja Eva käytti tilaisuuden hyväksi ja puri lasta kaulasta. Lapsi parahti, muttei suinkaan kiljahtanut. Eva tunsi nuoren raikkaan veren maistuvan suussaan. Tämä veri oli jopa parempaa kuin edellisen uhrinsa. Evan juodessa tämän loppuun, pienen hetken Evaa kävi sääliksi lapsen hyväuskoisuus. Hän asetti nuken tytön syliin ja vei tämän ruumiin syrjäiselle kujalle ja heitti ruumiin tylysti roskikseen.

Nyt Eva oli kylläinen ja hänelle tuli heti parempi olo. Eva lipaisi huuliltaan vielä loputkin veripisarat. Sen jälkeen Eva korjasi hieman meikkiään puuteripeilin edessä ja jatkoi matkaansa tällä kertaa keskustan suuntaan.

Hartwinin varastorakennukseen rakentamalla asunnolla Ezzie lappasi parhaillaan koiranruokaa teräksiseen ruokakeppoon, tarkkaavaisten meripihkan väristen silmien valvonnan alla. Sudenharmaa saksanpaimenkoiranarttu odotti lievän kärsimättömän oloisesti murkinaansa, joka jo nyt oli myöhässä Ezzien nukuttua kauemmin kuin koira olisi sallinut. Sen isäntä oli opettanut lemmikilleen säännölliset ruokailu ja ulkoluajat, joista eläin ei suvainnut kenenkään luistavan.

Saksalainen täsmällisyys ja yleinen lievä ärtymys ei näkojään rajoittunut vain kaksijalkaisiin. Ei varmaankaan ollut kovinkaan vaikeaa arvata, kummalle asunnossa asuvalle kaunis ja sulavalinjaisen lihaksikas paimenkoira kuului. Terävä ulvova haukahdus saa vielä unisen Ezzien hätkähtämään siinä määrin, että ruokaa kippoon lapannut lusikka lennähtää lattialle. ”Uschi! Olet suurempi natsi kuin isäntäsi...”, lattialta lusikkaa kalasteleva Ezzie tuhahtaa, nartun ja naisen ottaessa hetken mittaa toisistaan terävin katsein. Kunnes tumma kaunotar antaa periksi ja huokaisten laittaa koiran ruuan valmiiksi.

Kippo ei kuitenkaan kelpaa ensimmäisellä kertaa Ezzien laskiessa sen lattialle odottavan nälkäisen suun eteen. Uusi tuima katse ylöspäin vampyyriin muistuttaa unohtuneesta raejuustosta, jonka saatuaan teräväpiirteinen paimenkoira vasta on tyytyväinen. ”Senkin narttu...”, Ezzie hymähtää katsellen millaisella vauhdilla murkina kiposta katoaa parempiin suihin.



Chaosin alueen ulkopuolella Wallstreetillä sikareita polttelemaan äityneet vampyyrimiehet olivat istuutuneet alas jykevästä puusta ja punaisesta sametista ammattimaisella käsityöllä valmistetuille jugend tyylisille nojatuoleille takan eteen. Takka tosin oli kylmänä, sen toimiessa enemmännänkin sisustuselementtinä kuin aitona lämmön tuottajana. Tulipesää kiertävät vaaleat pyöreät kivet eivät olleet hiiltyneet, joten takkaa tuskin oli koskaan edes käytetty. Ellei Higgings sitten vaihdattanut kiviä heti kun tuli ja palava puu ne tummensivat rumiksi.

”Sinä tiedät, etten mielellään koske mihinkään The Hell organisaatioon liittyvään ydinpommillakaan. Tai no... Ehkä ydinpommilla. Sovitaan nyt vaikka, että se porukka ei tee hyvää bisnesmiehen terveydelle. Bisneksestä itsestään nyt puhumattakaan.”, Cornelius Higgings oli avannut mustan puvuntakkinsa, nojaillen tuolinsa selkänojaan mietteliäänä oikean jalkansa vasemman päälle kohottaneena. Sikari suupielessään ja konjakkilasi toisessa, roikkumassa rennosti vähän nojatuolin käsinojan ylitse.

Ilman nykyaikaisempia vaatteitaan ja melkein nuorekkaaksi luettavaa lyhyttä hampaustaan, Higgings olisi hyvin voinut kävellä tähän hetkeen yhdestä niistä 1950-luvun mustavalkoisista Hollywood elokuvista Marilyn Monroe käsipuolessaan. Pitkä ja solakka mies, mitä Hartwin nyt sai kenet tahansa näyttämään naurettavan pieneltä.

Överiään loisteliaissa toimistotiloissa istuskelevat miehet olivat samalta aikakaudelta. Higgingsissä ei ollut sellaista samanlaista vanhan maailman tuntua kuin Hartwinissa, ei suoranaisesti silmille hyppäämässä ainakaan. Mutta nyt kun kaksikko istui tuossa keskustelemassa, sitä oli hankalaa olla huomaamatta. Ensinnäkin, Hartwinin oli helppoa keskustella Corneliuksen kanssa aivan eri tavalla kuin vaikkapa Ezzien. Historia kahden miehen takana oli kattava ja mielenkiintoinen tarina, jossa vampyyriksi veretetty Kolmannen Valtakunnan Heerin upseeri oli kohdannut niin ikään vampyyriksi muutetun brittipilotin. Toisen Maailmansodan nostattamat muurin kansallisuuksien välillä eivät koomisesti olleet enää merkinneet mitään.

”Tarvitsen vain resursseja ja yhteyksiäsi muutaman asian selvittämiseen. Lupaan, ettei kukaan voi jäljittää tutkimuksiani sinuun.”, Hartwin nojautuu kyynärpäillään reisiinsä. Saksalainen oli riisunut nahkatakkinsakin, sen levätessä tuolin selkänojalla siististi taitettuna. ”Ja jos joku yrittää, sinä tiedät mihin minä pystyn.” Vinohko hymy vaalean jättiläisen huulilta tarttuu tuota vastapäätä istuvan RAFin entisen pilotin huulille.

”Pfft...”, Higgings heilauttaa kättään antautumisen merkiksi. ”Miten minä voisin kieltäytyä auttamasta vanhaa toveria. Jäät kyllä kuitenkin yhden ison palveluksen velkaa, kamerad!”

Wallstreetillä kauppoja ja sopimuksia hierottiin vähän eri tyylillä kuin Chaosin päässä New Yorkia. Siihen oli omat syynsä, miksi Hartwin oli hakeutunut Higgingsin puoleen ristiretkellään selvittää jengin alueelle ilmaantuneen ex-hellin agentin taustat. Fiksuin keino todistaa kiistattomasti Catherinen ja Kaya van Hellin olevan yksi ja sama henkilö oli kulkea täysin Chaosista erillisiä reittejä. Etenkin jos Hell jo kuvitteli Chaosin olevan osallinen Kaya van Hellin katoamisen kanssa.

”Voisiko joku teistä tyhjäntoimittajista nyt mennä etsimään sen Ezzien!” Reed ärjäisi. ”Tarvitsen hänet tänne pikimmiten”.

Catherine seisoi Reedin edessä ja katseli ympärilleen, samalla kun joku Reedin uskollisista käskyläisistä lähti toimittamaan isäntänsä asiaa. Niiden hämmästykseksi, jotka jäivät halliin, Reed viittasi Catherinea seuraamaan itseään. Catherine kohotti aavistuksen toista kulmaansa, mutta lähti sitten seuraamaan Reediä tämän yksityiseen makuuhuoneeseen. Reedin makuuhuone sijaitsi samassa hallirakennuksessa, kuin tämän valtaistuinsalinsakin.

Makuuhuoneestaan Reed hääti muutaman yli-innokkaan ihailijansa pois. Kaikki näistä olivat naisia, jotka kaipasivat suunnattomasti suuren johtajan huomiota. Naiset vilkaisivat Catherinea todella murhaavasti ja saattoi jopa kuulla, miten joku heistä mutisi kostoa. Catherine kävi ensimmäiseksi istumaan vapaaseen tuoliin ja yritti samalla olla ajattelematta, mistä tuolin tummat tahrat olivat tulleet.

”Tiesitkö Catherine”, Reed aloitti puheensa ja nappasi yhden puoliksi juodun viinipullon käteensä. Catherine huomasi, että kyseinen viini oli niitä halpoja viinejä, joihin nainen ei ollut tottunut juomaan. ”Jos olisit kuka tahansa muu, niin sinulla ei olisi enää päätä jäljellä”.

Catherine kohotti kulmiaan. ”No, mikä minusta tekee niin erityisen, että olen saanut toistaiseksi pitää pääni?” Catherine kysyi melkein ivallisesti.

”Sinulla on tietoa ja taitoa, jota minulla ei ole”, Reed vastasi kiertelemättä. ”Ja pakko myöntää, että olivat sinun motiivisi sitten millaisia tahansa, sinusta on hyötyä Chaosille. Ja ennen kaikkea niistä on hyötyä minulle”.

Kauhu hiipi Catherinen kurkkuun, sillä hän osasi aavistella, mihin keskustelu oli kääntymässä.

((Nyt tällainen lyhyt vuoro, kun pitää laittaa pikkuveljet nukkumaan.))

((Hellurei murut! Pääsenkin huomenna jo aamulla/päivällä kotia täältä. Eli jos halutaan huomenna pelailla pidempi sessio, niin olen varmaan viimeistään kahden aikaan koneen ääressä. Keskustelkaa keskenänne, milloin teille sopii pelata. Itselleni sopii milloin vain kahden jälkeen, joten ilmestyn varmasti paikalle. Olen huomenna nimittäin visusti kotona, kun se kerrankin on mahdollista. ))

((Kahden jälkeen onnistuu varmaan meikäläiseltäkin. Ehdin kivasti siinä aamulla juoksuttaa koirat niin perusteellisesti, että saa kirjotella rauhassa ))

// Mullekkin käy, mutta kolmen paikkeilla tulee mulle siirtyminen paikasta A paikkaan B. Joten siinä tulee si pieni katkos mun osalta, mut heti kun pääsen taas siellä koneelle pääsen taas kirjoittamaan

Samalla, kun Eva käveli New Yorkin kadulla, hän muisti jotain. Hän ei ole kotonaankaan käynyt aikoihin. Niinpä tämä nuori neiti suuntasi asunnolleen. Ja kun hän pääsi sisään, hän kuten tavallisesti, otti kengät jalasta ja avaimet laitettiin avainnaulaan.
''Kamala sotku'', Eva ajatteli, hän inhosi sitä, että ensimmäiseksi kun pääsi kotiin joutui siivoamaan. Mutta ajan myötä asunto oli kerännyt pölyä. Joten Eva otti imurin käteen ja alkoi imuroimaan.

Eva imuroi perusteellisesti koko talon ja pyyhki pölyjäkin kaikilta tasoilta, samalla tuli peilikaapit putsattua ja Eva siivosikin sitten koko talon. Hän myös siis moppasi, pyykkäsi, laittoi astioita tiskikoneeseen ja pois sieltä, pesi vessatkin ja ikkunat. Meni vähän aikaa ja koko talo melkein kimalsi puhtauttaan. Eva oli tyytyväinen itseensä. Eva kasteli vielä lopuksi itse kasvattamansa jukkapalmun, joka oli tv tason vieressä, vaikka hänellä taulutelevisio olikin pitkä tv-taso oli silti tyylikkään näköinen. Ja pari muutakin kasvia, joka kotona sijaitsi. Olohuone, jonka vieressä olikin keittiö, oli valkoseinäinen ja avara. Ei luulisi ollenkaan, että tämä olisi mikään slummitalo, eikä se sellainen ollutkaan. Murtohälyttimekin ja kaikki.

Siitä oli siis paljon hyötyä, että Eva on rikkaasta perheestä ja vielä ainoa lapsi. Ei se silti tarkoita, että hän olisi hemmoteltu. Hänen vanhempansa olivat suuryhtiön omistajia ja perustajia. Joten ei Evankaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, niinkuin luulisi..

Eva tahtoi käydä kaupassakin. Hän halusi täyttää ruokakaappejaan, vaikka ihmisruuasta ei vampyyrineidille hyötyä ollutkaan, Eva silti piti siitä. Tämä oli siis yksi näistä ihmisjutuista, joista Eva piti.
Marketissa käytyään Eva tuli ulos kaupasta, mutta törmäsi johonkuhun..

- Hei! Varoisit vähän mihin kuljet! huudehdettiin kiivalla äänellä.
- Anteeksi kamalasti, joku kiireisen näköinen liikemies pahoitteli.

Että näitä nykyajan ihmisiä, aina kiire jonnekkin.. Eva huokaisi ja jatkoi matkaansa, kunnes pääsi kotiin. Ja kotiin päästyään hän lajitteli tavarat kaappeihin ja meni suihkuun.

Poistuessaan Higgingsin pilvilinnasta Hartwinilla oli taskussaan tarvittavat resurssit ja yhteystiedot Catherinen menneisyyden paljastamiseksi. Se ei siltikään välttämättä tulisi olemaan helppoa, mutta Cornelius Higgings oli varakkuuden lisäksi äärettömän hyvin verkostoitunut.

Hartwin otti jo matkalla takaisin Chaosin alueelle yhteyttä Higgingsin tarjoamaan yksitysetsivään, joka varsin pitkin hampain otti annetun tehtävän vastaan – kukaan organisaatioiden ja suurempien ryhmien ulkopuolelle jäävä vampyyri ei mielellään lähtenyt sörkkimään mitään The Helliin liittyvää. Ainakaan mihinkään sellaiseen, mikä potentiaalisesti aiheuttaisi närkästystä Draculan päässä.

Kaya van Hell oli lievästi ilmaistuna räjähdeherkkä aihe, kun Draculan tyttären katoamisessa oli niin paljon kyseenalaista ja tuntematonta. Kukaan ei halunnut saada syitä niskaan asian tiimoilta, Hartwin kaikkein vähiten.

Ezzie oli vielä sen verran nuori vampyyri, ettei mielellään liikkunut hirvittävän pitkiä aikoja auringossa. Se ei enää tuntunut ihan niin ikävältä kuin vielä parisenkymmentä vuotta sitten, mutta nuori vampyyri ei välittänyt asettaa itseään tieten tahtoen puolustuskyvyttömään asemaan. Etenkään kun Ezzie ei muutenkaan ollut yksi chaosin parhaista taistelijoista. Nopeahan tumma kaunotar oli ja osasi liikkua huomaamattomasti, mikä teki tuosta oivan tiedustelijan ja vakoojan.

Tappelijaa... Ei niinkään.

Eksoottinen kaunotar ehti juuri päästää saksanpaimenkoiranartun ulos omatoimiselle lenkilleen, kun Reedin lähettämä noutaja saapuu. Ezzie ei ala inttämään, vaikka ei ollutkaan vielä ehtinyt nauttia vapaavuorostaan. Vastahan he olivat Ziran kanssa vahtineet Catherinea vuorokauden! Mikä ei sinäällään ollut missään mielessä vastentahtoista, mutta... Ezzie oli odottanut vaapaata iltaa innolla.

Hiuksensa ponihännälle sitaiseva jättää luukun auki koiralle, suunnaten sitten puolihuolestuneena kohti Reedin hallintosalia. Ehkä jotain ikävää oli tapahtunut? Sisään halliin astuva odotti näkevänsä vahtivuorossa olevat Evan ja Hartwinin, mutta kumpaisestakaan ei näkynyt jälkeäkään. Reed ja Catherinekin puuttuivat. Ezzie tunsi olonsa jokseenkin epämääräiseksi seisahtuessaan Chaosin johtajan 'valtaistuimen' eteen.

Reed asteli Catherinen eteen, niin ettei Catherine olisi halutessaan päässyt pakoon. Kaiken lisäksi Reedin ilmeessä oli jotain sellaista mielipuolista, mikä sai naisen haluamaan pakoon. Sitten Reed kumartui niin, että hänen kasvonsa olivat melkein kiinni naisen kasvoissa: ”Sinä autat minua tekemään Chaosista sellaisen järjestelmän, että kymmenessä vuodessa Hell ja Heaven anovat armoa minulta. Ymmärsitkö?”

Catherine nyökkäsi vastahakoisesti. Olihan hän ymmärtänyt Reedin asian.

”Sitä vastaan minä teen sinusta morsiammeni”, Reed sanoi. Catherinen suu oli vähällä loksahtaa auki. Mies puhui niin kuin jokainen maailman vampyyrinainen jonottaisi Reedin morsiammeksi, eikä kukaan suostuisi elämään ilman Reediä. Catherinea se kuitenkin lähinnä oksetti. Nopeasti hän kuitenkin laski yhteen, kuinka paljon hyötyä hänelle olisi Reedin valittuna olemisesta. Ainahan hän voisi leikata miehen kaulan poikki, jos tämä kävi liian tungettelevaksi.

Kun nainen sai vastenmielisyyden kylmät väreet kuriin hän saattoi viimein avata suuta: ”Mitä tarkoittaa se, että olisin sinun morsiammesi?”

”Synnytät minulle tietysti lapsia”, Reed näytti voitonriemuiselta.

Catherine oli vähällä oksentaa.

”Sinulla tulee myös olemaan arvollesi sopivia etuuksia”, Reed sanoi. ”Tietysti, koska minä olen ainoa, joka luottaa sinuun jossain määrin, joudut edelleen liikkumaan vartioituna. Zira ja Ezzie jatkavat seuraavassa vuorossa normaalisti. Sitä ennen vietät aikaa minun kanssani, jotta tutustumme toisiimme. Lisäksi muutat asumaan luokseni tänne”.

Catherinen olisi tehnyt jo tässä vaiheessa mieli hylätä suunnitelmansa ja juosta kirkuen ulos ja pois Chaosin koko alueelta. Reediä vastenmielisempää miestä nainen saattoi vain toivoa itselleen. Varsinkin, kun Catherine oli jo leimaantunut.

”Tästä lähtien saat tehdä asioita niin kuin hyväksi katsot, mutta joka asian joudut hyväksyttämään minulla, Hartwinilla ja Ziralla. Minä teen lopullisen päätöksen ja Zira, sekä Hartwin toimivat eräänlaisina neuvonantajina”.

Kauhuissaan Catherine kuunteli Reedin selostusta. Hän mietti tosissaan, oliko kaikki hänen suunnitelmansa tämän arvoista. Reed kertoi myös jotain positiivista. Catherinelle järjestettäisiin kunnolliset laboratoriotilat, jotta hän saisi tehdä tutkimuksiaan rauhassa. Lisäksi hän saisi ruveta työskentelemään yhdessä Hartwinin kanssa, jotta Chaosin joukoista saisi koulutettua kenttäkelpoisempia.



Yksi hallissa luuhaavista vampyyreistä huomasi Ezzien.

”Reed on makuukammarissaan sen naisen kanssa”, vampyyri sanoi osoittaien varastorakennuksen ovea, joka sijaits valtaistuimen virkaa toimittavan kuluneen nojatuolin takana. ”Mene vain sisään. Tuskin siellä tapahtuu mitään ja jos tapahtuu, niin on vain hyvä, että se keskeytetään”.

// Sry, että kesti, matka vähän venyi :S

Suihkussa olleessaan Eva tuli miettineeksi sekä Reediä että Catherinea. Eva ei yhtään pitänyt tavasta, jolla Chaosin pomo käyttäytyi. Näytti tosiaan siltä, että Catherine oli saanut hänet pauloihinsa ja se ei mitenkään voinut olla hyvä juttu.. Mitä Catherine oikein aikoi?

Suihkusta tultuaan Eva veti ylleen vaaleanpunaisen, mustasilkkinauhaisen aamutakkinsa. Tämän jälkeen Eva siirtyi kuivaamaan hiuksiaan peilin eteen ja tuokion niitä kuivailtuaan ne muuttuivat enemmän kiharoiksi. Harjattiin hiukset vielä huolellisesti ja katsottiin tyytyväisenä omaa peilikuvaa.

Eva ihmetteli hiljaisuutta, sillä yleensä hän ei ole saanut vähään aikaan vapaata ainakaan näin kauaa. On ollut kaikenlaisia tehtäviä Chaosilla, joten Evan oli vaikeaa vain olla, mutta ehkä sitä juuri Eva tarvitsi, omaa aikaa. Tyytyväisen näköisenä siirryttiin vaatekaapin eteen ja katsottiin sopivia vaatteita. Nyt Eva laittoi ylleen mustat pillifarkut, joihin laittoi mustan nahkaisen vyön sekä spagettiolkaimisen vaaleansinisen topin, jonka yhdisti valkoisen neuletakin kanssa.

Eva muisti, että hänen piti mennä hoitamaan laskuasioita. Joten Eva avasi kannettavan valkoisen apple läppärinsä ja meni pankin sivustolle maksamaan laskuja. Muunmuassa hänen piti maksaa sähkölasku ja vuokra. Tämä oli tottakai ärsyttävää, mutta täytyi laskutkin maksaa, ettei häätöä tulisi.

Se oli nopeasti hoidettu ja Eva sulkikin läppärin ja kävi pitkäkseen sängylleen. Tämä oleilu oli hänestä tylsää. Kumpa olisi jotain tekemistä.. Mitähän Hartwin mahtaakaan puuhailla?

Seisoskellessaan hallintosalissa Ezzie ei voinut muuta kuin huolestua. Nuori vampyyri raukka oli täysin tietämätön asioiden uusista käänteistä. Ehkä ihan hyvä vain, Hartwinin tämän päiväinen tempaus olisi aiheuttanut paljon suurempaa huolta miehen parhaiten tuntevassa kuin se ilmeisesti aiheutti muissa chaosilaisissa. Saksalainen ei yksinkertaisesti jättänyt tehtäviään kesken ellei kyseessä ollut hengenhätä.

Hartwin ei vain tehnyt sellaista. Eihän?

Toisin kuin vaalea jättiläinen, tummaverikkö vältti antamasta ajatustensa etsiä heti sitä pahinta mahdollista ratkaisua. Eikä Ezzielle jäänyt synkistelyyn aikaakaan, kun kehoitus mennä etsiskelemään Reediä ja Catherinea Chaosin johtajan yksityistiloista kävi.

Hetken verran eksoottinen kaunotar ei voinut kuin tuijottaa puhujaan huuli pyöreänä, kunnes hyvin hyvin varovasti suuntasi kohti Reedin huoneen ovea.

Punaisiin leggingseihin, mustiin lahkeista teitettuihin farkkushortseihin sekä mustaan punaisin kudoksin koristeltuun korsettiin pukeutunut irvistää hienoisesti kohottaessaan toisen kätensä rystyset edellä koputtamaan oveen.
Ilman Hartwinia Ezzie olisi hyvinkin voinut olla yksi niistä Reedin sänkyyn aivottomalla hingulla tunkevista tyttösistä. Eksoottisen näköinen kissamainen kaunotar oli tismalleen yhtä helposti vaikutuksia ympäristöstään ottava kuin nuoren vampyyrin saattoi olettaakin olevan. Vaistojensa varassa paikkaansa etsivä. Vaistojensa ja himojensa.

Hartwin oli kuitenkin opettanut oveen koputtelevalle paljon itsehillinnästä. Käskenyt ajattelemaan ennen kuin teki, mikä ei aina ollut kovinkaan helppoa impuusiivisemmalle olennolle kuin saksalainen itse. Joka oli muuten kadonnut tuhkana tuuleen pienellä retkellään, koska tuota ei vieläkään näkynyt Chaosin alueella.

Zira rojahti oman niin kutsutun asuntonsa sohvalle voipuneena. Oliko mahdollista, että vampyyri teki liikaa töitä? Olihan se kaiketi mahdollista. Siltä Zirasta tuntui juuri sillä hetkellä. Hän olisi kaivannut hiljalleen omaa aikaa. Ei välttämättä rauhaa, mutta aikaa. Zira oli vahva, eikä hän tuupertunut aivan heti, vaikka olisikin jättänyt syömättä, mutta olihan hän sentään vampyyri. Kiitos Reedin juoksutuksen, Zira ei ollut ehtinyt hetkeen syömään. Se tuntui, mutta ei kuitenkaa näkynyt vielä.

Lopulta Zira nousi sohvalta ja päätti lopettaa surkuttelunsa. Hänen oli otetta yhteyttä Hartwiniin.

”Hei Hartwin. Reed taitaa kaipailla sinua tälläkin hetkellä. Haluaa luultavasti kuulla selityksen harharetkellesi”, Zira lähetti saksalaisvampyyrille telepaattisesti.

Seuraavaksi Zira etsi ajatuksillaan Evan. Hän nimittäin kaipasi seuraa: ”Eva! Tule viihdyttämään minua! Minulla on tylsää”.

Zira piti Evan seurasta. Tämä oli fiksu tyttö, vaikka olikin nuori. Kyseisessä nuoressa vampyyrissa oli kuitenkin valtavasti potenttiaalia.



Koputuksen kuullessaan Reed avasi oven ja repäisi sen auki. Tyytyväisenä hän huomasi Ezzien ovella.

”Tule sisään hän totesi viileästi ja asteli takaisin lähelle Catherinea. ”Toivottavasti sinulla on aikaa, saat nimittäin auttaa meitä hieman”.

Catherine värähti, kun Reed puhui ”meistä”. Ilmeisesti mies oli päättänyt tehdä hänestä morsiammensa sen kummempia kyselemättä. Catherinen oli selvästi vain nieltävä ylpeytensä ja ryhdyttävä itserakkaan naistennielijän morsiammeksi. Se tarkoitti myös sitä, että osa hänen suunnitelmistaan menisi uusiksi.

”Ottakaa joku Chaosin vanhoista rämä pakuista ja käykää hakemassa Catherinen tarvitsemia tavaroita. Hän muuttaa tänne minun luokseni”, Reed virnisti ja laski hyvillään kätensä Catherinen hartialle. Catherinen teki mieli pyyhkäistä käsi pois, mutta päätti mieluummin istua paikoillaan jäykkänä kuin rautakanki.

”Sitten te neitoset voitte mennä metsästämään”, Reed sanoi virnistäen Catherinelle. ”Jos tässä ruvetaan jälkikasvua väsäämään tarvitset kunnolla ravintoa”.

Catherine oli jo melkein juoksemassa ulos oksentamaan, mutta nieli karvaan maun suussaan.

Eva oli asunnollaan ja ajatteli täysin omiaan. Ei Chaosin tilannetta, vaan omia sekalaisia ajatuksia. Hän huokaisi raskaasti ja katsoi kattoa. Katossa ei ollut oikeastaan mitään vain valkoista. Eva tuntui, että silmät painuivat kiinni. Hän olisi ehkä halunnut nukkua, mutta juuri silloin Eva kuuli Ziran äänen.
Oikeastaan nuori Eva oli hyvillään Ziran kehotuksesta, vaikka se hieman itsekäs olikin.
''Hyvä on, olen siellä pian'' todettiin telepaattisesti iloisella äänensävyllä.

Sanakaan enään sanomatta, Eva pisti bootsinsa jalkaan ja vyölaukkunsa valmiiksi. Vielä kerran katsottiin peilistä itseään, että varmasti oli edustuskelpoinen menemään ulos. Meikit laitettiin päälle, hänen tavallinen meikkinsä siis. Sitten Eva tarkisti kaikki paikat jälleen, ettei mitään jäänyt päälle. Valot sammutettuina ja muutkin sammuttuina Eva sitten lähti kävelemään ulos.

Ulos päästyään Eva laittoi aurinkolasit silmilleen polttavan auringon takia. Se vain häikäisi silmiä, mutta muuten se ei Evaa häirinnyt. Kaunis päivä siis tänäänkin.

Käveltiin katuja pitkin ja juuri kun Eva oli ylittämässä suojatietä, hän huomasi pienen lapsen kulkevan kadun yli huomaamatta autoa, joka tuli häntä kohti. Eva juoksi äkkiä kadulle ja otti poikalapsen syliinsä ja juoksi suojatien yli. Onneksi kukaan ei huomannut, nimittäin tämä tapahtui silmän räpäyksessä.
- Olepas ensi kerralla varovaisempi liikenteessä, jookos? kehotettiin toiselle.
- Hyvä on, poika nolosti myönsi, kiitos.., hän lisäsi.

Tuokion kuluttua Eva saapui Chaosin rakennukselle ja huomasi sen olevan autio. Kaikki tuntuivat olevan jossain. Käveltiin etsien Ziran huonetta ja vihdoinkin Eva löysi sen, koputti oveen ja astui sisään. Hän löysi Ziran sohvan vierestä ja meni tätä kohti...

- Terve! Mitäs tänne kuuluu? kysyttiin kauniisti hymyillen.

Ziran yhteydenotto tavoittaa Hartwinin seisoskelemasta kujalla taas melkein aivan toisella puolen kaupunkia Wallstreetistä katsottuna. Saksalainen oli ilmeisesti päättänyt käydä läpi koko New Yorkin pienellä ristiretkellään. Tämän hetkinen paikka oli paljon lasiseinäistä pilvenpiirtäjää rähjäisempi, täynnä roskia, kusta ja kulkukissoja.

Seinään nojaileva vetää henkeä, pyyhkien mielestään kaiken, joka voisi antaa Ziralle vihjeitä suurikokoisen vampyyrin puuhista Catherinen taustojen selvittämiseksi. Sen sijaan Hartwin loi mielikuvan toisenlaisesta metsästyksestä.

Vastahan jääsilmäinen saksalainen oli syönyt! Hei, isolla miehellä oli iso nälkä. ”Palaan pian.”, tyyni ääni vakuuttelee Ziralle, Hartwinin lisätessä viestiinsä mielikuvan saaliin vaanimisesta.

”Um... Totta kai, autan mielelläni muutossa”, Ezzie kohottaa huulilleen reippaan hymyn. Mitäpä muutakaan kissamainen kaunotar olisi voinut sanoa? Sitä paitsi, ei Ezziellä ollut mitään niin tärkeää tekemistä odottamassa, joka olisi oikeuttanut tehtävien karttelun. Puhumattakaan sellaisista voimista, jotka olisi pistänyt niskurointinsa taakse kuten Hartwinilla, joka ei ollut ihan niin peukalolla murskattava hyönteinen, kuin miksi nuori vampyyritär itsensä välillä tunsi.

”Haluutko tulla mukaan etsimään sopivaa pakua vai tulenko hakemaan sut, kun löydän sellaisen?”, Ezzie kysyy Catherinelta kohteliaasti, joka oli parissa päivässä noussut paljon korkeammalle kuin kukaan muu chaosin riveihin liittyneistä naisista koskaan. Uskomatonta, tummia suortuvia korvansa taakse siirtävä Ezzie ei voinut olla hitusen ihailemattakin Catherinea. Viis siitä, että Hartwin oli käskenyt olla luottamatta naiseen tippaakaan.

Tulipa Reedin omakseen katsoma vampyyritär mukaan heti tai ei, lähti Ezzie metsästämään tuolle muuttoautoa. Tosin... Miksi ihmeessä Catherine halusi jättää ihanan asuntonsa? Vaikka kai se oli pakko, Reediä tuo sinne tuskin muuttamaan saisi. Pomo vaikutti hyvin kiintyneeltä hallintorakennukseensa.

Zira virnisti hyväntahtoisesti Evan tullessa. Hän asteli pienelle jääkaapille ja otti sieltä tölkillisen Coca colaa. Oli ihmeellistä miten vuosien saatossa kasvanut suuryritys vain jatkoi porskuttamistaan, vaikka moni muista yrityksistä oli kaatunut jo vuosisata sitten. Varsinkin kun nyt elettiin aikoja, jolloin kukaan ei ollut turvassa.

”Mitäs tässä? Otatko?” Zira kysyi ja odottamatta edes naisen vastausta viskasi tälle toisen tölkin. ”Mietin juuri, voiko vampyyri palaa loppuun?”

Avattuaan oman tölkkinsä Zira rojahti sohvanrämälleen: ”Sitten päivän polttava puheen aihe; mitä mieltä olet siitä Catherinesta?”

Joistakin oli uskomatonta, miten Zira viihtyi sellaisessa rähjäisessä parakissa, jossa hänen asuntonsa sijaitsi. Se oli täydellinen vastakohta Evan ja Catherinen asunnoille. Siellä oli hyvin vähän tavaroita, itseasiassa jääkaappi, sotkuinen pieni pöytä, sen ääressä oleva tuoli, rikkinäinen lipasto, sohva ja lähes muinainen heteka olivat ainoat parakin huonekalut. Siellä ei ollut oikeastaan mitään, minkä voisi luokitella tarpeettomaksi, mutta viihtyvyyttä luovaksi asiaksi. Vaikka parakissa oli vain vähän tavaraa, siellä oli sotkuista. Zira ei vain yksinkertaisesti ehtinyt siivoamaan, mikä ei ollut yllätys, kun hän ei ehtinyt edes syömään.

Ziralle tämä rähjäinen parakki oli kuitenkin ollut koti jo usean vuoden ajan. Oikeastaan siitä lähtien, kun hän oli liittynyt Chaosin riveihin. Eikä mies oikeastaan edes kaivannut sen enempää.



Catherine nousi paikaltaan: ”Tulen mukaan”. Sanoi Reed asiaan mitä tahansa Catherinen oli päästävä ulos haukaamaan raitista ilmaa. Lisäksi hän ei kestäisi juuri nyt hetkeäkään enempää Reedin seuraa.

Samassa Reed astahti Catherinen viereen: ”Muista sitten käydä syömässä”. Samassa ilman mitään varoitusta Reed painoi huulensa Catherinen huulille.

Catherine joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa siihen, että nielisi suuhunsa pyrkineen oksennuksen, eikä olisi kaiken lisäksi työntänyt Reediä pois luotaan. Onneksi suukko oli tällä kertaa tarkoitettu vain huulille, eikä Reed pakottanut häntä minkäänlaiseen kielipeliin. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Reed irrottautui vastahakoisesta morsiammestaan.

Catherine ei edes katsonut Reediä päin, kun hän asteli ulos huoneesta.

Eva asteli eteempäin, kunnes huomasi coca cola tölkin syöksyvän Evaa kohti. Eva nappasi sen ilmasta, normaalisti hän olisi kieltäytynyt. Sillä Evahan ei kokisesta niinkään välittänyt, mutta otti tölkin vastaan kuitenkin mielellään:

- Kiitti, kiitettiin hyväntuulisena. Ai palaa, millä lailla palaa, jos tarkoitat, että kuolla nälkään niin tuskimpa.., Eva vastasi omalla kannalla Ziran kysymykseen.

Eva istahti Ziran viereen ja avasi myös oman tölkkinsä ja otti pienen kulauksen, mutta sen jälkeen asetti sen pöydälle. Kuultuaan Ziran kysymyksen, Evan äskettäinen hymy hyytyi. Hän ei tykännyt puhua Catherinesta:

- No rehellisesti sanottuna, en luota siihen neitiin. Hän jotenkin tuppautui tänne ja tuntuu olevan jo pomomme suosikki.., Eva vastasi.

Samalla tuli vilkaistua Ziran kämppää. Se oli täydellinen vastakohta Evan asunnolle, olihan Zira sielläkin käynyt. Se oli siisti ja avara. Tämä asunto oli taas synkemmän puoleinen. Vähemmän tavaroita oli myös, mutta vain tarpeellisia. Hän ei siis turhaan sisustellut, näemmä. Eva taas piti siitä, että koti oli siistinä, mutta se on kai vain mielipidekysymys.. Ainakaan mies ei ollut turhan vaativa. Toisaalta Eva ymmärsi sen hyvin, ei hänkään ehtisi siivoamaan, jos joutuisi toimia jatkuvasti Reedin sätkynukkena.
Eva pyöritti hiussuortuvaa sormensa ympärillä mietteliään näköisenä.. Miksi Zira on niin kiinnostunut Catherinesta..

- Mikäs on sitten sinun kantasi? kysyttiin ja odotettiin vastausta mielenkiinnolla.

// Sori, että tuli lyhykäinen vuoro..

Kujalla seisoskeleva vaalea jättiläinen odotti tyynesti yksityisetsivää, jota Higgings oli suositellut Catherinen salaisuuksien selvittämistä varten. Jos Hartwin olisi tiennyt mitä Reed oli mennyt tekemään, saksalainen olisi varmaan tukehtunut kieleensä. Luonnollisestikin... Chaosin pomo saattoi periaatteessa tehdä mitä tykkäsi, eikä kukaan voinut tuota estää. Periaatteessa. Alamaiset saattoivat protestoida, mutta viimekädessä tilanne saattoi päättyä täsmälleen kolmella tavalla. Joko johtaja kuunteli, hankkiutui eroon erimielisistä tai erimieliset hankkiutuivat eroon johtajastaan.

Juuri nyt Hartwin oli liian keskittynyt ristiretkeensä, kyetäkseen edes kuvitella mitä parissa pahaisessa tunnissa saattoi tapahtua kun saksalainen selkänsä käänsi.

Ezzie ei totisesti aikonut olla se, joka kertoisi Hartwinille Catherinen ja Reedin liekkiin roihahtaneesta romanssista. Kissamainen kaunotar ei ollut tosissaan kateellinen Catherinelle ainakaan enää siinä vaiheessa, kun pisti merkille ne kuolleen miehen verta myrkyllisesti tihkuvat katseet, joita Reedin valittu sai osakseen Ezzien ja Catherinen kävellessä ulos hallintorakennuksesta. Perusluonteeltaan hurjan sosiaalinen, joskin ihan yhtä lailla kateuteen kykeneväinen kuin muutkin nuoret naiset, tummaverikkö vilkaisee uteliaasti Catherineen.

”Onneksi olkoon, kukaan ei ole tainnut edetä Chaosin riveissä ikinä tommosta vauhtia.”, Ezzie hymyilee, tietämättä suoraan sanottuna mitä ajatella. Catherine oli osoittautunut ihan mukavaksi tyypiksi eilisen vahtivuoron aikana, mutta samalla aurinkolasit silmiensä suojaksi kohottava ei voinut ohittaa Hartwinista välittyneitä voimakkaita epäilyksiä.

Saksalainen vaikutti varmasti suorastaan vainoharhaiselta Catherinen silmissä, mutta Hartwin ei tuntunut koskaan tekevän mitään turhaan. Sen verran Ezzie oli suojelusenkelistään oppinut.

”Pakuja pitäisi löytä varikolta.”, Ezzie informoi, lähtiessään johdattamaan Catherinea kohti Chaosin epävirallista ajoneuvovarikkoa. Vanhaa tehdashallia, joka oli täynnä romuja ja romujen osia. Mukaan mahtui toki muutama toimivakin auto.

Zira vilkaisi tölkkinsä yli Evaa. Naisen heittävä vastakysymys osui tietyllä tavalla arkaan paikkaan, mutta jos Zira oli jotain oppinut pitkän elämänsä aikana niin naiselle kannatti olla aina rehellinen. Muusta seurasi vain vaikeuksia.

”Minä...” Zira etsi oikeita sanoja. Hän ei ollut koskaan hyvä antamaan omia tunteitaan julki. Reedille riitti, että hän antoi suoraviivaisen vastauksen, joka käsitti paljon enemmän kuin hänen omat mielipiteensä. ”Minun tuntemukseni ovat todella ristiriitaiset”, Zira sai sanottua lopulta, mutta joutui kuitenkin jälleen miettimään seuraavia sanojaan. ”Catherine on täydellinen nainen. Minusta siis. Hän on kaunis ja älykäs, tekisin mitä vain saadakseni huomiota häneltä. Aivan minkälaista tahansa. Se on outoa. En tiedä millaista on leimaantua, mutta kuvittelen sen olevan jotain tämän kaltaista. Suoraan sanottuna leijailin pilvissä oman vahtivuoroni ajan. Olisin tehnyt mitä vain, jos olisin saanut potkaistua Ezzien helvettiin ja keskittyä vain Catherineen. Kuitenkin minun on ajateltava Chaosin parasta kun olen Reedin ykkösmies. En voi vain koheltaa omien tuntemusteni mukaan.

”Kuitenkin, myös minusta Catherine on epäilyttävä. On monia asioita joihin kaipaisin vastauksia. Kaikki on tapahtunut liian nopeasti ja on liikaa asioita, joita on otettava huomioon. En voi olla kevyin mielin tässä tilanteessa. Varsinkin kun Reed on aivan Catherinen vietävissä. Pelottavalla tavalla vieläpä. En tiedä mitä kaikkea hän vielä keksii”.

Myös Zira oli toistaiseksi autuaan tietämätön siitä mitä Catherinen ja Reedin välillä oli tapahtunut.



Catherinen teki mieli keittää suunsa sen jälkeen kun Reed oli suudellut häntä. Mies oli todellinen sika. Nyt, enemmän kuin koskaan Catherine kaipasi elinkumppaninsa luo. Ezzien kommenttiin hän totesi: ”Onko siinä nyt mitään onniteltavaa. Ei tuo mies mikään palkinto ole”.

Catherinen ääni suorastaan tihkui myrkkyä. Hän vihasi Reediä nyt enemmän kuin koskaan ja oli valmis repimään miehen pään irti paljain käsin vaikka heti.

Samalla hän toivoi, että voisi rakentaa suunnitelmansa päässään uudelleen. Hän tarvitsi omaa aikaa, jota ei selvästikkään ihan heti saisi. Toivottavasti ulkoilma saisi hänen ajatuksensa selkiämään ennen kuin hän tekisi jotain hätiköityä.

Vaitonaisena, kiukusta kihisten Catherine seurasi Ezzietä varikolle. Nyt hänen piti ilmeisesti vielä muuttaa sen limanuljaskan nurkkiin ja jättää kaunis asuntonsa. Törkeää! Suorastaan rikollista!

((Pakko lähteä koirien kanssa lenkille Kiitoksia pidemmästä kirjoitussessiosta!))

Eva kuunteli Ziran vastausta mielenkiinnolla. Tapa miten Zira kuvaili Catherinea kauniiksi ja täydelliseksi. Mies oli aivan selvästi ihastunut tyttöön, sitä ei voinut kiistää. Eva piti tätä huvittavana, mutta myöskin hiukka söpönä. Oli tosiaan ristiriitaista, miten piti omat tunteensa sysäyttää ja piti asettaa jengi edelle. Zira kuulosti aivan siltä, että tekisi mitä vain Catherinen vuoksi. Eva hymähti.
Toisaalta Eva hymyili myös helpottuneisuudesta. Hänen oli yleensä vaikeaa sanoa suoraa mielipidettä kenestäkään ihmisestä tai vampyyristä. Mutta Zira tuntui luotettavalta tyypiltä ja myöskin osittain tämä oli samaa mieltä Evan kanssa:

- Catherine on tosiaan merkittävä persoona, myönnän sen.., Eva totesi.

Tässä vaiheessa keskustelua, Eva alkoi ajattelemaan..., mitkä olivat hänen tavoitteensa..ja mihin Catherine tällä kaikella pyrki.. Tämä askarutti nuoren Evan mieltä. Eva luulee, että samat kysymykset pyörivät myöskin Ziran mielessä. Ja varmasti monien muiden, joiden luottamusta Catherine ei ollut onnistunut voittamaan.
Evasta Reed oli aivan liian kärsimätön. Hän oli antanut Catherinen lumota hänet ja ohittanut täysin asian Catherinen veljeen liittyen. Tämä huolestutti Evaa, sillä tämä veli saattaisi osoittatua vielä isoksi pulmaksi..

- Ymmärrän, lisättiin Ziran toiseen kantaan, lupaan pitää tunteesi Catherinea kohtaan salassa, vinkattiin silmää tälle.

Eva luotti Ziraan, hän oli itseasiassa ainoa, johon Eva todella luotti tässä jengissä. Eva halusi osoittaa, että tämä pystyisi luottamaan Evaan satapronsenttisesti. Pienoisen tauon jälkeen, kun kurkkua hieman kostutettiin kokiksella:

- Tiedäthän, voit aina luottaa minuun, todettiin vielä hymyillen.

Catherinen vastaus saa tumman kaunottaren kulmat aurinkolasien yllä kohoamaan. Eihän tuossa nyt ollut mitään järkeä...? Ezzie tiesi kyllä miltä tuntui olla miesten halun kohde silloin, kun et itse juurikaan välittänyt haluajasta, mutta vielä koskaan nuori vampyyri ei ollut kohdannut vastaavaa. Ei edes ihmiselämässään. Mistä kiitos saattoi kuulua Hartwinin suojelukselle.

Ezzien kohtalo olisi voinut olla hyvin toisenlainen, mikäli tuon isä ja äiti olisivat päättäneet kasvattaa tyttärensä islamilaisen perinteen mukaan. Maassa, jossa järjestetyt avioliitot eivät olleet samanlainen tuhahtelun aihe kuin valtaosassa jäljellä olevaa USAta. Naisilta ei paljon kyselty miellyttikö tuleva avimies vai ei.

Catherine kuitenkin olisi voinut kieltäytyä, eikö vain...? Tai ainakin pyytää aikaa miettiä, tuskin Reed olisi siitä suuttunut. Ajatukset muuttivat suuntaansa yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin Ezzien muistaessa ilmeen Reedin kasvoilla tuon katsellessa Catherinea. Ei, Reed olisi aivan varmasti suuttunut.

Aikoiko Catherine sitten lähteä livokkaan? Vierellä kävelevään luotiin uusi utelias katse aurinkolasien takaa. ”Mikset kieltäydy?”, kissamaisesti liikkuva kysyy suoraan, vaikka tavallaan tiesikin yhden varteenotettavan syyn. Ezzie halusi kuitenkin kuulla, mitä Catherine ajatteli. Koko tilanne oli niin nurinkurinen, että tummaverikkö alkoi hitusen ymmärtää Hartwinin krooniseksi muuttunutta päänsärkyistä ilmettä.

Chaosiin liittymien ei ollut tainnut sujua ihan niin kuin Catherine oli ajatellut. Ezzie ei enää edes tiennyt mitä naisesta ajatella. Catherine oli ollut todella mukava Ziralle ja Ezzielle noiden vahtivuoron aikana, eikä mitään mainittavaa ollut oikeastaan sattunut sitten vampyyrittären saapumisen ja luoja... Ezzie ei edes tiennyt mitä kaikkea tänään oli ehtinyt sattua ennen Catherinen muuttumista Reedin muijaksi.

Tavallaan toimivaa autoa varikon romujen joukosta etsivä piti Catherinesta, mutta sitten taas mikään naiseen liittyvä ei vaikuttanut noudattavan mitään normaaleja kaavoja. Kaiken lisäksi Ezzie tunsi olonsa vähän tukalaksi naisen seurassa, muistellessaan niitä Hallintorakennuksen ulkopuolella jaettuja myrkyllisiä katseita. Catherinella oli paljon muitakin ongelmia käsissään kuin Evan ja Hartwinin epäluuloisuus. Reedin perään kuolaavien likkojen kateellisuus oli paljon synkempi voima. Sitä vastaan kun oli turha yrittää taistella järjellä.

Pakettiautot löytyivät hetken kiertelyn jälkeen lastauslavan edestä varaston takana, mutta vain yhdessä oli avaimet tallella. Se teki vanhan fiat merkkisen auton valinnasta helppoa. ”Nyt vaan toivotaan, että tässä on tarpeeksi löpöä...”, kyytiin kiipeävä tummaverikkö kykeni jo näkemään heidät sielunsa silmin juuttumassa puoleen matkaan kaikkien Catherinen tavaroiden kanssa, koska pakusta loppui bensa. Ainakin ikuisuuden vanha fiat käynnistyi melko sulavasti, yskäisten vain ensimmäisellä hengenvedollaan.

Kunhan Reedin uusi morsiankin oli ehtinyt kyytiin, peruuttaa Ezzie vanhan auton vähän nykien pois parkista, selkeästi käsivaihteeseen tottumattomana. Nopeasti vaihteen kanssa pelaaminen kuitenkin alkoi jokseenkin sujua ja matka kohti Catherinen asuntoa alkoi.

Zira oli nolona. Normaalisti hän ei koskaan puhunut tunteistaan avoimesti. Ei kenenkään kanssa, ei edes Reedin. Reed oli kuitenkin Ziran vanhin, pitkäaikaisin ja luotettavin ystävänsä. Johan se nähtiin silloin, kun Reed nappasi vallan itselleen ja normaalisti täysin puolueeton Zira auttoi häntä. Tunteista puhuminen ei vain yksinkertaisesti sopinut hänelle.

Monet pitävät häntä rentona ja reiluna tyyppinä. Kaikki Chaosin nykyisestä porukasta tuli toimeen hänen kanssaan ja kaikki luottivat häneen. Jos Reedin kanssa oli ongelmia, he yleensä kääntyivät tämän puoleen. Tällöin viesti menisi taatusti hienovaraisesti Reedin korviin. Zira oli siis koko jengin kannalta tärkeä henkilö.

Kun Eva vakuutteli olevansa Ziran luottamuksen arvoinen, mies vain hymyili.

”Eniten minua mietityttää mitä se nainen haluaa meistä”, Zira puhui osittain itsekseen ja osittain Evalle. ”Ainoa mitä saan hänestä irti on se, että mitä ilmeisemminkin hän oikeasti vihaa Helliä. Mitään muuta en saa hänestä irti. En hänen kertomanaan tai muiden analysoimana. Joka tapauksessa hän tulee olemaan vihattu henkilö jengin keskuudessa. Ainakin aluksi ja pitkän aikaa. Suoraan sanottuna hän tarvitsee jotain todella isoa päästäkseen joidenkin meikäläisten suosioon.

”Reedin teot saattavat jopa joidenkin tapauksessa vielä lietsoa vihaa, jota Catherinea kohtaan tunnetaan. Jotkut tietysti tottelevat ja uskovat Reediä täysin sokeasti, mikä on Catherinen etu. Meidän etumme toistaiseksi on, että Reediä sokeasti seuraavia on tällä hetkellä useita”.

Zira katsoi Evaa hymyillen. Miksi aina, kun hän oli naisten seurassa, hän rupesi analyyttiseksi. Tietysti hänen omalla yksinkertaisella tavallaan.



Catherine istuutui autoon pelkääjän paikalle.

”Reed ei antanut minulle juurikaan vaihtoehtoja”, Catherine vastasi ykskantaan. ”Tahdon todella liittyä Chaosiin. Mieluiten ilman ongelmia, mutta tämä ei ole vain sujunut ihan ongelmitta”.

Catherine katseli hetken aikaa ulos ikkunasta. Hän ei kuitenkaan kyennyt keskittymään New Yorkin jylhään katukuvaan rauhattomuutensa takia. Yhdessä asiassa Reed oli oikeassa. Hänenkin oli syötävä. Luultavasti metsästäminen saisi hänen ajatuksensa hetkeksi pois Reedistä.

”Äitini sanoi, että rakkauteen voi kasvaa”, Catherine sanoi taas. ”Jos tilanteeni olisi toinen, se olisi ehkä mahdollista. Ajan kanssa oppisin ehkä sietämään ja jopa rakastamaan Reediä. Tässä tilanteessa en vain kykene tuntemaan Reediä kohtaan minkäänlaista rakkautta”.

Eva hymyili, kun näki Ziran nolostuneena. Tämmöinen syvällisten puheleminen ei näyttänyt olevan hänen heiniään, näköjään.. Mutta silti Eva ei ollut olettanut Ziran nolostuvan. Puhuttiin kuitenkin ihan ajankohtaisesta aiheesta, ellei Ziran henkilökohtaisia tuntemuksia Catherinea kohtaan laskettu mukaan.

- Itsekkin mietin samaa, mutta eniten minua huolestuttaa se, kun Reed ei tuntunut ollenkaan ottavan huomioon Catherinen veljeä.. Varsinkin, jos hän on Hellistä..hän voi koitua ongelmaksi. Näin, miten Catherine siellä salilla vakavoitui heti, kun hänet otettiin esille.., Eva selitti.

Eva mietti, toisinaan myös Catherinella voi olla ongelmallinen tilanne. Yli puolet jengistä pitävät Catherinea epäilyttävänä. Eikä tämä saa heitä niin helposti puolelleen kuin ehkä luulisi. Hyvänä esimerkkinä Reedin perään kuolaavat naiset.
Catherine on saanut paljon huomiota ja tämä saattaisi hyvin saada naiset hyvinkin vihaisiksi ja tulisiksi. Sitä palaa olisikin jo vaikeaa alkaa niellä.. Eva ei voisikaan kuvitella itseään Catherinen asemaan. Hän todennäköisesti ei kestäisi jengissä enään yhtään kauempaa. Mutta aivan kuin Zira oli maininnut, Catherinen motiiveista ei todellakaan saanut mitään selkoa. Kumpa olisi edes jokin pieni johtoanka, johon voisi tarttua...

Sitten Evalla välähti. Yksi Hellin agenteista oli kysellyt Kaya van Helliä eli Draculan tytärtä. Hän oli kuvannut naisen aika tarkkaan. Mitä enemmän Eva mietti, sitä varmempi hän oli. Voisiko Catherine ja Kaya van Hell olla yksi ja sama henkilö? Nyt kun Eva kelasi, hän oli nähnyt yhtäläisyyksiä Catherinessa ja Hellin agentin kuvaamassa Kaya van Hellissä. Miten Eva voi olla näin sokea?
Eva näki Ziran hymyillen, Eva käänsi katseensa pois epäilevän näköisenä, pitäisikö Evan kertoa epäilyksistään Ziralle.. Jos Catherine paljastuisi Kaya van Helliksi, se voisi olla shokki Ziralle. Mutta jos Kaya pääsisi johtamaan Chaosia, ei seuraisi mitään hyvää..

- Kuule..., Eva aloitti, mutta tunsi menevänsä lukkoon. Häntä hävetti, että oli salannut näin tärkeän tiedon.

((Hellurei, saamme tänään varmaan uuden pelaajan, (kunhan saadaan kyseisen tytsyn kanssa väännettyä hahmo valmiiksi) Olkaa kilttejä sille sitten. ))