Uudelleen järjestelty kaaos

Valeria piteli edelleen kiinni Lokin kalusta, kun mies piteli hänen kaulaansa. Yllättynyt älähdys pääsi naisen suusta, kun hänen hiuksiaan kiskottiin rajusti. Kivun aallot muuttuivat nopeasti tykyttäväksi himoksi ja leikistä tuli toimintaa, jolla oli vain yksi tarkoitus.
Hän nousi kuuliaisesti Lokin syliin ja ohjasi tuon omalle ytimelleen. Valeria antoi mielellään lemmikilleen tämän pienen vallantunteen, koska sai siitä hyvästä juuri sen mitä mieheltä kaipasikin. Lokin ei pitänyt kuitenkaan hetkeäkään kuvitella liikoja itsestään. Tosin, näiden tilanteiden aikana Valeria oli yleensä hyvin anteeksiantavaisella mielellä.

Hän liikkui miehen tahdissa nousten ylös ja paiskaten itsensä alas tuon reisiä vasten. Hän joutui ottamaan tukea Lokin hartioista, jotta ei olisi kaatunut selälleen. Miesten liikkeiden ja jännittyvien lihasten tuntu kämmenten alla oli kuitenkin aivan omiaan tähän. Tuo liikkui niin alkukantaisesti hänen allaan. Kuin he olisivat palanneet takaisin alkuaikoihin, jolloin ihmismiehet vain ottivat naisensa, kyselemättä. Valeria ei tosin ollut koskaan suostunut miehen alistettavaksi, sillä olihan hän Lilithin verta. Kukaan ei kohdellut kuningattaren tytärtä kuin narttua. Ellei siihen ollut lupaa.
Valeria taivutti ruumistaan miehen sylissä saadakseen kullin osumaan sisäänsä, juuri niin kuin halusi.

Jeremiah nosti mopin seinää vasten niin, että saippuavesi ropisi hänen päälleen ja rupesi hinkkaamaan. Hän ei aivan täysin ymmärtänyt mokomaa. Näiden pintojen alkuperäinen kunto ja väri, jotka eivät silloinkaan olleet kehuttavia, olivat enää pelkkä muisto. Niiden peseminen tuntui täysin turhalta työltä. Hän ei kuitenkaan aikonut jättää Adia ja Jota pulaan, nyt kun Dez oli kadonnut uudestaan. Mitä todennäköisemmin veli oli mennyt etsimään Lokia. Jeremiah ei voinut olla miettimättä, miksi Dez oli ylipäätänsä raahannut moisen tyypin mukaansa ja miksi tuo oli niin tärkeä.
Hänen ajatuksensa harhailivat sopimukseen, jonka oli tehnyt Lokin kanssa juuri ennen kuin toinen oli kadonnut. Hän ei pitänyt itseään missään määrin fiksuna. Hän joutuisi taatusti itse ongelmiin tästä.

Loki huohotti eläimellisesti vasten Valerian kaulaa, ohjaillessaan tuon liikehdintään omilla käsillään ja lanteensa työnnöillä. Hän muutti lantionsa kulmaa niin, että varmasti osuisi kaikkein mukavimpiin pisteisiin paiskautuessaan uudelleen ja uudelleen naisen sisään. Juuri tälläistä hän halusi, kaipasi, tarvitsi voidakseen laueta. Molemmat kädet olivat Valerian lanteilla ja puristivat tuota kovaa. Loki myös näykki kaulaa joka hänen edessään oli, ja yritti komentaa itseään odottamaan jälkiruokaansa. Hän ei saisi purra, ei ilman lupaa, vaikka neste joka kiersi Valerian sisällä oli mitä parasta, hänen oli odotettava.. Ja paskat. Loki paljastaa hampaansa ja antaa niiden kärkien raapia Valerian kaulaa heidän liikkeidensä mukana. Pian.

Anaclaudia astuu sisään rakennukseen ja tarkkailee ympärilleen. Paikalla oli kolme vampyyriä, joista kukaan ei ainakaan ruumiinrakenteellisesti muistuttanut Deziä. Hän kuitenkin huomaa Jeremiahin joka pesee seinää hieman kauempana itsestään, ja tunnistaa kasvonpiirteitä jotka voisivat sopia Deziin. Noh, kysymällä se selviäisi. Anaclaudia astelee lattian poikka määrätietoisin askelin ja pysähtyy miehen eteen.
"Oletko sinä Jeremiah? Olen Anaclaudia Salazar, minulla olisi muutama kysymys.", Oli aina tärkeää esitellä myös itsensä kun uteli toisen nimeä, varsinkin jos halusi että keskustelut sujuisivat sivistyneesti. Hyvät käytöstavat veivät pitkälle.

Valeria voihki kovaan ääneen. Hän oli saanut Lokista pienellä koulutuksella aivan uskomattoman rakastajan ja viihdykkeen itselleen. Mies oli oppinut ottamaan jopa hänet huomioon.
Nainen vaikersi tuntiessaan hampaiden raapivan ihoaan. Hänen lemmikkinsä oli nälkäinen. Mikä oli ainoastaan hyvä asia. Niin sen kuuluikin olla. Loki janosi hänen puhdasta vertaan, eikä vastaavanlaista löytynyt tällä hetkellä mistään muualta. Se tarkoitti miehen palaavan hänen luokseen.

Valeria vei toisen kätensä miehen pakaralle, puristi sitä ja antoi kynsiensä upota siihen. Vapaalla kädellään hän tarttui kiinni miehen vaaleisiin niskavilloihin ja omaa kaulaansa taivuttaen, hän painoi tuota lähemmäs itseään.
”Upota hampaasi minuun. Juo”, Valeria kähisi silmänsä sulkien. Hän tunsi, miten hänen nautintonsa oli kerääntynyt kasaan, tekeytynyt ja valmis purkautumaan. Enää tarvittiin yksi pieni sykäys, joka saisi sen liikkeelle ja pudottaisi hänet sen reunan ylitse.

Jeremiah kääntyi äänen suuntaan kun kuuli puhuteltavan itseään omalla nimellään. Hänen leukansa oli vähällä pudota lattiaan nähdessään millainen ilmestys häntä kohti käveli. Nainen oli yksinkertaisesti upea. Sellainen, josta huokui kilometrin päähän ettei tuota pompoteltaisi ja yrittäjä saisi kyllä tuntea sen nahoissaan. Jeremiahin oli pakko nielaista, sillä hänen suuhunsa oli hersynyt vettä jo pelkästään naisen näkemisestä.
Kun ihastelultaan ehätti, hän mietti miksi moinen, kirjaimellisesti, tappavan upea ilmestys etsi häntä.
”Joo. Olen.” Kokonaisten lauseiden muodostaminen tuntui lähes mahdottomalta tässä vaiheessa. Yhtä mahdotonta oli estää silmiä ihastelemasta naista päästä varpaisiin.

Luvan saaminen oli kuin hänelle olisi myönnetty lottovoitto. Loki upottaa hampaansa rajulla puraisulla Valerian kaulaan ja alkaa nauttimaan nesteestä joku soljuu hänen kielensä päältä alas kurkkuun. Se oli se viimeinen pisara joka vei hänet kuiluun. Loki murisi alkukantaisesti vasten Valerian kaulaa lauetessaan rajusti naisen sisään. Hän ei kuitenkaan lopettanut hakkaavaa lanteensa liikettä ennenkuin Valeria tulisi myös. Hän myös joisi ahnaasti aivan niin kauan kunnes hänet työnnettäisiin pois. Ajoissa lopettaminen ei kuulunut blondin sanavarastoon.

Anaclaudia nyökkää Jeremiahin vastaukselle aivan kuten olisi odottanutkin sitä. Hän huomaa nuoremman tuijotuksen ja kohottaa kysyvänä toista kulmaansa, muttei kommentoi asiaa mitenkään. Tällä nuorukaisella ei ollut aivan samanlaisia tapoja kuin veljellään.
Kuitenkin Anaclaudian kasvoille kohoaa hymy.
"Kuulin että pieni ystäväni on tykästynyt sinuun.", Samassa tajuaminen iskee Anaclaudiaan kuin nyrkki. Alexander ei ollut täällä. Eikä myöskään Dez. Naisen katse tummuu ja tulistuu monella asteella hänen skannatessaan nopeasti huone lävitse. Missä he olivat? Samalla hänen katseensa palaa takaisin Jeremiahiin. "Missä veljesi ja Alexander ovat?", Hänen äänessään ei ole tippaakaan ystävällisyyttä jäljellä. Jos Dez oli päättänyt tehdä jotain heti tilaisuuden tullen, tuo saisi maksaa sen hyvinkin kalliisti.

Lokin ei olisi tarvinnut huolehtia Valerian tulemisesta. Nainen nimittäin laukesi auttamatta kun mies upotti hampaansa hänen kaulaansa ja laski myrkkynsä vapaaksi. Kynnet upposivat ihoon ja sormet puristuivat hiussuortuvien ympärille, kun hänen ruumiinsa otti oman tahdin orgasmin aaltojen mukaan. Se oli voimakas, eikä Valerialla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pidätellä sitä. Loki piti sitä yllä liikkeillään ja se jatkui, jatkui ja jatkui.
Valeria romahti selälleen sängylleen, kun kaikki oli viimein ohitse. Hänestä ei ollut muuhun kuin vapisemaan ja pitelemään Lokin päätä kaulallaan. Antoi pojan juoda. Se oli hyväksi.

Jeremiah kuvitteli millainen Anaclaudia olisi sängyssä. Tuo ei varmasti alistuisi miehelle, eikä päästäisi miestä päälleen ellei itse niin haluaisi. Nainen tiesi taatusti mitä halusi ja ottaisi sen. Ajatuskin siitä sai kihelmöinnin alkamaan Jeremiahin haaroissa. Hän halusi tuon naisen.
Harmi vain, ettei hänellä olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia. Anaclaudia söisi hänet todennäköisesti aamiaiseksi.

Jeremiah oli jo vastaamassa naisen kysymykseen, kun tuo esitti seuraavan.
Jumalauta. Naisen kiukkuinen ääni tuntui samalta, kun tuo olisi tarttunut häntä napakalla otteella killuttimista. Jeremiahin kurkusta karkasi tukahtunut äännähdys. Järkyttävä, seksuaallinen lataus iski täydellä teholla miehen haaroihin ja oli lyödä häneltä jalat alta. Oli ehä väärin kiihottua naisen kiukusta, mutta hän ei voinut sille mitään.
Siitä huolimatta hänen pitäisi vastata kysymykseen.
”Alexander katosi sinä aikana, kun Dez oli Ziran luona, neiti. Dez on nyt jäljittämässä häntä, jotta voi tuoda hänet takaisin. En ajatellut, että minun olisi pitänyt erityisesti vahtia häntä sillä aikaa”, Jeremiah vastasi. Hän ei ollut aivan varma oliko syy lopulta hänen vai Dezin. Hän oli kuitenkin valmis kantamaan oman vastuunsa, vaikka virhe johtuikin tietämättömyydestä. Dez olisi kuitenkin voinut edes sanoa, että Alexanderia piti vahtia. Luottamuksen puute tuntui ikävältä. Veli oli valmis kyllä vahtimaan hänen jokaista liikettään, panemaan häntä, mutta tuo ei luottanut häneen tippaakaan silloin kun siihen olisi ollut mahdollisuus ja syy.

Valeria kiskaisee blondin mukanaan vuoteelle, eikä tuo edes huomaa sitä. Hän juo ahnaasti, nauttien veren mausta ja sen rakenteesta kielellään. Se oli kuin pehmeintä samettia, parasta silkkiä soljuesaaan huulien välistä kielelle ja siitä kurkkuun. Tunne huumasi häntä ja rauhoitti ja vahvisti mieltä, teki hänestä vahvemman. Loki olisi voinut jäädä pelkästää siihen, juoda kunnes Valeriassa ei olisi enää pisaraakaan. Hänen kätensä puristivat naisen lanteita edelleen kouristuksen omaisesti.

Anaclaudia nostaa etusormensa ja peukalonsa nenänsä varrelle silmien väliin ja puristaa silmänsä kiinni hetkeksi. Olisihan tämä pitänyt arvata. Alexander karkaili heti kun silmä vältti ellei tuo kunnioittanut vahtiaan sen vertaa että pysyisi edes kerran paikallaan. Hänen olisi pitänyt vain pitää poika vierellään eikä luottaa kehenkään muuhun.. Ana ei malttanut odottaa että Chronos saapuisi tänne. Siihen mieheen hän luottaisi.
"Syy ei ole sinun, suo anteeksi käytökseni. Minulla ei ole mitään suutä korottaa ääntäni sinulle.", Ana avaa silmänsä uudelleen ja katsoo nyt Jeremiahia kunnolla, ja suo toiselle jopa hymyn. Hän ymmärsi miksi Alexander olisi kiinnostunut tästä moehestä. Tuo ei ollut lainkaan huonon näköinen, ehkä hieman ruipelon puoleinen, mitta siinäkin oli oma viehätyksensä.

"Voitko välittää veljellesi viestin että hän etsii turhaan? Jos Alexanderia ei tunne, häntä ei myöskään löydä. Se poika osaa olla varsinainen idiootti..", Ana katsoo tummilla silmillään suoraan Jeremiahin silmiim. Hän voisi pitää toisen turvassa blondin leikeistä. Olisi sääli menettää Jeremiahin kaltainen mies.
"Mutta palatakseni aiempaan..Ajatellen että Alexander tosiaan pitää sinusta, haluaisin että käytät sitä hyväksesi. Teetä hänellä töitä, pidä kiireisenä. Hän tylsistyy tosin nopeasti, joten tietyt porkkanat saattavat olla tarpeen.. tiedän että pyysin veljeäsi vahtimaan häntä, mutta en oikein usko että siitä tulee mitään.", Ana vaihtaa painoa jalalle ja tarkkailee toisen reaktiota. Pelkäsiköhän tuo Alexanderia? Monet pelkäsivät hullua vampyyriä ja pitivät usein sairaana ja kuvottavana, mutta Ana oli nähnyt tarpeeksi tietääkseen paremmin.
"En tietenkään pyydä tätä ilmaiseksi, korvaan apusi kyllä mielelläni, mikäli kykenen.", Ana jättää korvauksen avoimeksi nähdäkseen oliko Jeremiahilla rohkeutta esittää hänelle toiveita.

Valeria tiesi tasan tarkkaan milloin Loki meni liian pitkälle ja ettei tuo siitä huolimatta aikonut lopettaa. Hän kiristi otettaan blondin hiuksista kiskaisten napakasti, jotta tuo irtoaisi hänen kaulastaan. Valeria peitti kaulansa haavan vapaalla kädellään, työntäen Lokin pois päältään. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, sillä Valeria oli yksi vanhempia elossa olevia vampyyreita. Lokilla ei ollut mitään mahdollisuutta vastustella.
Olisi ollut houkuttelevaa jäädä vain makamaan, mutta punapää oli edelleen hänen allaan. Se teki lekottelukokemuksesta varsin epämukavan tuntuisen. Tämän vuoksi hän päätyi nousemaan lopultakin istumaan vuoteen reunalle.

Eikä Valeria voinut olla ihastelematta tuoreimpia luomuksiaan. Heistä tulisi oikein kauniita vampyyreita, kun muutos olisi valmis. Naisen haavet olivat jo lähteneet parantumaan.
Hän ehtisi kuitenkin ihastelamaan kaksikkoa myöhemminkin. Nyt hän soisi huomiotaan vielä Lokille. ”Oliko sinulla mukavaa?”

Jeremiah katseli naisen reaktiota hänen vastaukseensa. Siitä sai vaikutelman ettei Alexanderin katoaminen tullut varsinaisena yllätyksenä, mutta ei tieto ei kuitenkaan näyttänyt yllättävän. Jeremiahin olisi tehnyt mieli astella naisen luokse ja pyyhkäistä peukalollaan sileäksi tuon pienen rypyn kulmien välistä. Toisaalta, kun Anaclaudian silmät olivat suljettuina, hän saattoi rauhassa ihastella naisen vartaloa. Sotilasmaisesta olemuksesta se oli naisellinen ja kaunis, sellainen joka näytti vaatteille kuka oli pomo. Jeremiah soi itselleen lyhyen hetken ajatellen miltä nainen näyttäisi ratastasessaan häne päällään ja millaista olisi kun nuo pitkät mustat hiukset valuisivat hänen rintakehälleen. Ajatus sai hänen etumuksensa kohoamaan ja kovenemaan.
Hänen olisi parempi lopettaa tällainen ajattelu samoin tein tai joutuisi selittelemään täysimittaisen erektionsa.
Mutta voi luoja, hän olisi valmis antamaan mitä tahansa saadakseen naisen itselleen, kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Kun Anaclaudia nosti ruskeiden silmiensä katseen häneen, Jeremiah oli valmis vajoamaan polvilleen ja lupaamaan tuolle kuun, sekä tähdet taivaalta.
”Ei siinä mitään. Näytät siltä, että sinulla on stressiä, joten älä huoli. Stressaantuneena tulee korotettua ääntä aivan tahtomattakin”, Jeremiah sanoi, työntäen kädet taskuihinsa. Hänellä olisi mielessään parikin ehdostusta joilla voisi auttaa Anaclaudiaa purkamaan paineitaan ja rentoutumaan.
Naisen pyytäessä Jeremiah avasi oitsi telepaattisen yhteytensä veljeensä ja välitti viestin. Hän sai takaisin vihaisen vastauksen, sekä ohimenevän ilkeän päänsäryn. ”Dez sanoi kääntävänsä vaikka koko New Yorkin ylösalaisin kunnes Alexander löytyy”, Jeremiah välitti nyt veljensä viestin irvistäen otsalohkossa tuntemalleen kivulle. ”Autan itse minkä voin, jos se helpottaa teidän oloanne neiti”, Jeremiah lupasi sen enempiä miettimättä.

Kun Anaclaudia sanoi palauttavansa palveluksen, Jeremiahin kalu taisi kuulla sen housujen läpikin, sillä se nytkähti oitis vastaukseksi. Jeremiah olisi keksinyt lukuisia tapoja ja asentoja, joissa voisi ottaa naisen kiitollisuuden vastaan.
Hänellä ei kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa sitä ääneen. Soturi tai ei, naista tuli kunnioittaa. Ei hän voinut heitellä tuosta noin vain brutaaleja ehdotuksia naiselle. Tosin hänen ilmeensä taisi sillä hetkellä puhua enemmän kuin tuhat sanaa.

Loki älähtää pettyneesti tuntiessaan kuinka hänen huulensa irtoavat väkisun Valerian kaulalta. Loki heittäytyy selälleen kädet levällään ja tuijottaa huumaantuneesti kattoa. Hän tunsi itsensä vähintään viisi kertaa normaalia vahvemmaksi, ja tuntee halua päästä näyttämään se kaikille. Hänen ajatuksensa kuitenkin kirkastuvat hiljakseen ja hän pystyy jopa rekisteröimään Valerian sanat. Virne kohoaa blondin kasvoille koko huuluen leveydeltä ja tuo nuolaisee huuliaan aivan kuin olisi ollut vielä nälkäinen.
"Oli.", Loki vastaa ja venyttää selkäänsä kaarelle ennenkuin ponnistaa itsensä vauhdilla istumaan. Olikohan hänen lähtönsä jo huomattu?

Loki nouse seisomaan ja kiskoo bokserit ja housut jalkaansa ja vilkaisee vielä vuoteelle kahteen ruumiiseen.
"Ens kerral kokeilen tota.", Liki osoittaa miestä virnistellen ja kääntää sitten katseensa Valeriaan. "Ens kertaan, babe.", Hän oli liian jäärä kiittääkseen tai jäädäkseen.

"Stressi ei ole koskasn syy, mutta olet oikeassa. Tarvisin hieman rentoutumista. Siksi pyysin veljeäsi vahtimaan Alexanderia.", Ana huokaa raakaasti vain ajatellessaankin taakkaa jonka hän saisi taas harteilleen. Hän ei luultavasti voisi luottaa Alexanderia kenenkään tuntemattoman käsiin.

Ana pistää merkille Jeremiahin ilmeen, joka antoi naiselle melko hyvän käsityksen siitä mitä tuon päässä liikkui. Hän antaa silmiensä liukua nuoremman vartaloa alas tuon selkeästi kohoavalle etumukselle. Ana kohottaa kulmiaan näylle samalla kun siirtää katseensa takaisin Jeremiahin silmiin. Ainakin toisen kroppa oli suorasukainen vaikkei sen omistaja saanut sanaa suustaan. Tilanne huvitti latinoa. Siitä olikin kauan kun hän oli viimeksi hieman päästellyt höyryjä. Huvitus.myös näkyy tulisen latinon kasvoista. Hän hymyilee vinosti ja puree kiusallaan huultaan.

"Kerrohan minulle, Jeremiah, voinko luottaa sinuun, niin ettet kerro veljellesi mitä aion sanoa?"

Valeria nousi vuoteelta. Vanhasta tottumuksesta hän tiesi, että Lokin kiinnostus häntä kohtaan oli kadonnut jälleen tyystin. Mies oli saanut haluamansa, seksiä ja verta, eikä tuo huomaisi tai edes muistaisi häntä ennen kuin seuraavan kerran kaipasi jotain. Tavallaan se oli suloista. Eikä hän mitään poikaystävää kaivannutkaan. Järjestely oli aivan hyvä näin.
Peilipöydältä hän otti hiusharjan, jolla rupesi selvittelemään hekuman keskellä sotkeutuneita hiuksiaan. Ison peilin kautta Valeria saattoi seurata Lokin puuhia ja hän hymähti miehen kokeilunhalulle.
”Mikäs siinä. Olemme jonkin aikaa vielä New Yorkissa. Jos kaipaat seuraamme, niin soita. Sinulla pitäisi olla minun numeroni. Ellet sitten ole tuittupäissäsi heittänyt sitä pois?” Harmissaan Valeria pani merkille, että hänen toinen korvakorunsa oli pudonnut. Timattikoru löytyisi jostain päiväpeiton laskoksista tai koristetyynyn alta, kun hän menisi sitä etsimään. ”Tarvitseko kyydin johonkin vai selviätkö itseksesi?”

Jeremiah huomasi, miten Anaclaudian katse pysähtyi hänen housujensa etumukselle. Hiljalleen kovettuva erektio näkyi jo selvästi, mikä sai miehen noloksi. Oli kamalaa seisoa noinkin uskomattoman naisen edessä, värkki pystyssä kuin mikäkin partiopoika konsanaan. Nainen pitäisi häntä taatusti eläimenä tai vähintäänkin perinteisenä putkiaivona, jonka aivojen puoliskot sijaitsivat jossain kivesten tietämillä.
Siitä huolimatta, kun Analaudia puraisi täyteläistä alahuultaan, Jeremiahin kalu nytkähti uudestaan sepalusta vasten ja hän oli itse vähällä voihkaista. Purisiko nainen huultaan samalla tavalla seksin aikana?

Jeremiah suoristi asentoaan tukalasta tilanteesta huolimatta ja yritti näyttää ikäiseltään, täysikasvuiselta ja -ikäiseltä vampyyrilta.
”Vien salaisuutenne omaan hautaani neiti, jos niin toivotte”, hän sanoi vakaalla vakavalla äänellä ja vanha, etelävaltioilainen korostus pilkisti hänen puheessaan pitkästä aikaa. Hän ei ollut puhunut murtaen vuosisatoihin, mutta se palautui mieleen kuin pyörälläajo.

Loki kohottaa katseensa Valeriaan ja kaivaa sitten housujensa taskusta puhelimen, jonka nainen oli hänelle antanut heidän ensimmäisellä tapaamisillaan. Hän heiluttaa sitä virnistäen ja työntää takaisin taskuunsa.
"Mä soitan.", Hän poimii hupparinsa lattialta jonka hihat ovat repaileiset ja kärsineet kynsistä, ja pukee sen ylleen välittämättä lainkaan hihoista. Hän noukkii vielä metalliset kyntensä mukavasti käsiinsä ennenkuin astelee ovelle, työntäen vasemman kätensä peukalon vyönsä lenkkiin.
Oikealla hän vilkuttaa olkansa yli hyvästiksi. Totta helvetissä hän selviäisi itsekseen, kuten tähänkin asti.

Anaclaudia on hyvin tyytyväinen miehen vastauksesta. Hän astuu lähemmäs tätä, ehkä lähemmäs kuin oli tarpeen, ja madaltaa ääntään kuin kertoakseen suuremmankin luokan salaisuuden.
"Minä en luota veljeesi mitä Alexanderin vahtimiseen tulee. Hän vaikuttaa hieman.. äkkipikaiselta, jos sallit minun sanovan. En tarkoita puhua pahaa veljestäsi, mutta olen käyttänyt hvin paljon aikaa suojattini koulimiseen, enkä katso hyvällä jos kaikki työni tehdään turhaksi.", Ana kumartuu lähemmäs, niin että hänen nenänsä melkein koskettaa Jeremiahin korvaa. "Haluaisinkin kuulla hieman enemmän sinusta, olisitko sinä parempi mies pitämään huolta siitä kurittomasta kakarasta?"

Anaclaudia ei valehdellut. Hän epäili Dezin aikovan käyttää Alexanderin karkaamista hyvänä tekosyynä antaa pojalle kurinpalautusta. Ainoastaan että poika piti tuntea voidakseen sen tehdä. Sillä Alexander ei lakkaisi hyökkäämästä takaisin ennenkuin henki lähtisi. Ana oli saanut oppia sen itsekkin kantapään kautta. Hän oli kyllä samaa mieltä että rangaistus olisi tarpeen tällä kertaa, varsinkin kun hän oli poikaa varoittanut useammin kuin kerran. Mutta liian pitkälle se ei saisi mennä. Jos Alexanderille teki hyvin selväksi että kyseessä oli rangaistus, tuo saattaisi jopa ottaa sen vastaan ilman että tapellisi vastaan. Ne kerrat olivat yleistyneet mitä pidempään Ana oli pojan kanssa ollut. Dez taas oli asia erikseen..

Jeremiah hämmästeli sitä kuinka lähelle häntä Anaclaudia yht'äkkiä tuli ja kiitti samalla siitä luojaansa. Nainen ei tuoksunut hänen nenäänsä miltään naisten hajuvedeltä. Anaclaudia tuoksui naiselta. Mikä oli huomattavasti upeampaa kuin yksikään kaupan halpa, kemiallinen litku jotka kutittivat nenää. Se sai Jeremiahin nielaisemaan jälleen vaivalloisesti. Hän olisi voinut pudottautua polvilleen ja anella naista suomaan hänelle kaipaamansa huomio.
Mikä olisi tehnyt hänestä täyden pellen.

Jeremiah tunsi sanatm yhtä hyvin kuin kuuli, korvan ympäryksen herkällä iholla. Hän saattoi melkein tuntea naisen omaa ruumistaan vasten ja hänen kätensä lähestulkoon nykivät tarpeesta kietoutua tuon vyötärön ympärille. Ainoa myönnytys, jonka Jeremiah ruumiilleen soi, oli silmien sulkeminen.
Harmi vain, että se oli yhtä huono idea kuin Heavenin agentin luodin tielle heittäytyminen. Nyt hän saattoi aistia ja tuntea Anaclaudian entistä paremmin lähellään.
Hänen oli pakko avata silmänsä.
”Dez olettaa, että hänen käskyjään noudatetaan. Hän on ollu taina sellainen”, Jeremiah sanoi tietämättä kuitenkaan puolustiko veljeään vai puhuiko vain puhumisen pakosta. ”Kuten sanoin, autan teitä kuinka voin. Minulle olisi suoranainen ilo, jos voin poistaa stressiänne, vahtimalla ystäväänne. Jos uskotte, että minusta on apua siinä hommassa.”

Anaclaudia hymyilee huvittuneena. Näin hän oli arvellutkin. Hän kuitenkin antaa kasvojensa vaihtua jälleen vakaviksi ennenkuin loittonee hieman Jeremiahista, voidakseen katsoa tätä jälleen silmiin. Hän nyökkää vakavana toisen sanoille.
"Näin minä ajattelinkin. Mutta eikö veljesi ymmärrä, ettei samat säännöt päde aivan kaikkiin? Jotkut vaativat sen, että kunnioittavat toista ennenkuin noudattavat heidän käskyjään? Alexander on hieman.. erikoisempi tapaus. Hän on henkisesti jossain lapsen ja eläimen tasolla, ja noudattaa useinmiten jompaa kumpaa - vaistojaan tai lapsen logiikkaa.", Anaclaudia huokaa jälleen kuin pelkkä ajattelukin olisi ollut hänelle raskasta.

Hän heilauttaa kuitenkin kättään, kuin sanoakseen, ettei haluaisi ajatella asiaa sen enempää.
"Olisin erittäin kiitollinen jos pitäisit silmällä Alexanderia, ja samalla hieman veljeäsi.Antaa hänen luulla että on vielä vastuussa pojasta, mutta kerrothan minulle heti jos Dez yrittää ilman hyvää syytä kiusata Alexanderia?", Anaclaudia katsoo tummilla silmillään pyytävästi Jeremiahia, vaikka mies olikin jo useasti lupautunut häntä auttamaan.
"Saanko muuten vielä udella kuinka vanha olet? Vaikutat fiksulta, ja olen aivan varma että olet taitava käsistäsi. On suorastaan sääli että joudut olemaan täällä piikana.", Anaclaudia siirtää katseensa moppiin jolla toinen oli pessyt seiniä, ja hymyilee hieman kiusottelevasti. Niin, siivoamistahan hän tarkoitti..

Jeremiah ei tiennyt itkeäkkö vai huokaista helpotuksesta kun Anaclaudia perääntyi hänen luotaan. Ainakin hän pystyi taas ajattelemaan edes hieman selvemmin ja se oli jo paljon se. Naisen tuoksu tuntui silti viipyilevän hänen sieraimissaan. Hän mietti pitäisikö ottaa tukea jostain, ennen kuin jalat pettäisivät.

”Dez ei ajattele niin. En ole varma mistä se johtuu. Ehkä siitä, että isämme kuoli kun olimme lapsia ja hän otti perheen pään aseman aika nuorena. Hän oletti aina, että me nuoremmat teemme asiat pilkulleen kuten hän sanoi. Kai se on jäänyt päälle, kun kukaan ei rupea pullikoimaan niin ison kaverin edessä.”
Toista oli Jeremiahin kohdalla. Hänelle vittuiltiin minkä kerettiin ja harvemmin hän ehti itse maksamaan kalavelkojaan noille päänaukojille, kun Dez jo rientäisi paikalle häntä pelastamaan. Monet eivät uskoneet siihen, että hän ylipäätänsä pystyisi johonkin ilman veljensä apua tai ohjausta.
Tavallaan hän siis jollain tapaa ymmärsi Alexanderia. Ehkä. Etäisesti. Jos tuo ei olisi ollut täysin viallaan päästään.
”Joo. Autan minä Alexanderin kanssa.” Niin kuin hän olisi voinut sanoa ei tuollaiselle naiselle. Helvetti. Hän olisi varmaan kävellyt sisään Heavenin päämajaan, jo nainen olisi sitä häneltä pyytänyt.

Jeremiah kohotti aavistuksen kulmiaan kun Anaclaudia uteli hänen ikäänsä. Yleensä sillä ei ollut väliä, sillä hänhän oli Dezin pikkuveli. Mikä tarkoitti ettei hänestä ollut yksin mihinkään. Ikäkysymystä seuraavaa piika-kommentti muistutti häntä alennustilastaan ja sai hänet kääntämään katseensa pois.
”Olen viisisataakaksikymmentäyksi vuotta. Synnyin vuonna 1629.”

"Hmm, sinähän olet jo vanha tekijä. Alexanderista ei ole sen suurempaa vastusta sinulle.", Anaclaudia nyökkää hyväksyvästi. Jeremiah oli häntä nuorempi, muttei niin paljoa, riitti että toinen oli blondia vanhempi. Jollain tasolla hän ehkä sääli Jeremiahia, tuo kuulosti olevan niin pahasti veljensä varjossa, että teki ihan pahaa. Ana ei kuitenkaan voinut olla nauramatta päänsä sisällä tälle tilanteelle miettiessään mitä Dez tekisi jos näkisi rakkaan veljensä näin pahasti naisen pauloissa. Ana astuu askeleen eteenpäin, aivan kuin olisi lähdössä ohittamaan Jeremiahia ja poistumaan. Hän kuitenkin pysähtyy miehen vierelle ja nostaa kätensä tämän olkapäälle.
"Minulla voisi olla sinulle hieman henkilökohtaisempikin tehtävä.. Tule auringon noustessa vanhaan satamatyöläisten taukorakennukseen niin katsotaan, kuinka taitavat kädet sinulla on.", Ana sano tämän niin hiljaa ettei kukaan muu sitä varmasti kuule, ääni täynnä hunajaisia lupauksia tulevasta. Ana oli yleensä niin kiireinen, ettei hän edes ehtinyt edes ajatella tälläistä huvittelua. Mutta nyt hänellä kuitenkin olisi tilaisuus siihen.

Alueelle saavuttuaan Ana oli tarkastanut ympäristön pikaisesti ja valloittanut itselleen tilapäisesti pienen rakennuksen, joka oli toiminut taukorakennuksena. Sieltä löytyi vuode, jonkinsorttinen keittiö jääkaappeineen ja vanha tv. Se oli ollut niitä rakennuksia joissa satamatyöläiset saivat pitkien päivien aikana viettää muutaman tunnin aikaa itsekseen rentoutuen ja nukkuen. Ana oli vallannut sen kaivatessaan hieman myös omaa rauhaansa, ja nyt hän huomasi tehneensä oikean ratkaisun. Toki hän olisi voinut leikkiä Jeremiahin kanssa muuallakin, mutta rakennuksessa oleva vuode tekisi asioista ehkä hieman mukavampaa. Nyt vain täytyisi odottaa se muutama tunti että aurinko nousisi, ja toivoa että Alexander palaisi ennen sitä, jotta hän voisi itse pitää kurinpalautuksen pojalle ja sen jälkeen tyrkätä tuon Dezin harteille. Onneksi hänen luotettava tiiminsä olisi pian täällä.

Jeremiahin hymy leveni kun Anaclaudia uskoi hänen pärjäävän Lokin kanssa. Hän suoristi ylpeänä ryhtiään ja unohti kokonaan aiemman piika huomautuksen. Samassa hän tajusi käyttäytyvänsä kuin kakara, joka oli selvinnyt ensimmäisestä koulupäivästään.
”Pidän teidät ajan tasalla neiti ja ilmoitan heti kun Alexander ilmaantuu paikalle.” Rhkä oli kuitenkkin parempi olla kuin se kuuluisi asiaan. Anaclaudian kanssa hän oli harvinaisen tietoinen omasta käytöksestään ja liikehdinnästään. Lisäksi hän tunsi itsensä tavallista kömpelömmäksi ja kakaramaisemmaksi.

Sitten Anaclaudia tekikin jo lähtö ja ohitti Jeremiahin. Jos Jeremiah ei ollut aiemmin jäykkä kuin rautakanki, niin nyt oli. Hän saattoi jälleen haistaa sen naisesta lähtevän aromin, joka sai hänet kovaksi kuin kiven. Kun hän kuuli tuon sanat, ne tekivät hänestä yhtä kovan kuin timantti. Hän olisi voinut laueta saman tien, koska naisen sanat eivät jättäneet mitään arvailun varaan.
”Selvä neiti.”

Dez kirosi raskaasti. Hän oli kadottanut Alexanderin jäljet. Ne olivat kadonneet kesken kaiken, mikä tarkoitti joko sitä, että mies oli kadonnut savuna ilmaan tai noussut auton kyytiin. Ja se tarkoitti, että Anaclaudia mitä todennäköisemmin suolistaisi hänet tästä hyvästä.
Aurinko nousisi pian ja hänen täytyisi palata Chaosin alueelle.

Jeremiah oli käynyt pikaisella pesulla ja vaihtamassa vaatteensa. Ei ollut välttämättä kovin hyvä juttu haista mäntysuovalle ja homeelle kun meni tapamaan naista.
Samalla hän oli huomannut, että se vehje hänen nivusissaan oli tainnut jäädä pysyvään pystyasentoon. Se ei tuntunut laskevan millään ja oli onni, etteivät vampyyrit käyttäneet vessaa muuna kuin silmänlumeena.
Nyt hän oli viimein päässyt Anaclaudian mainitseman rakennuksen ovelle ja mietti, että hänen pitäisi koputtaa. Hänen kätensä ei vain halunnut ottaa vastaan ohjeita hänen aivoiltaan.
Helvetti Jeremiah, ryhdistäydy. Ole mies. Ei tuollainen nainen huolisi sänkyynsä ketään sellaista, joka käyttäytyy kuin mikäkin ensikertalainen.
Jeremiah koputti oveen.

Anaclaudia oli vetänyt verhot niiden kahden ikkunan eteen jotka rakennusta somistivat. Niistä näki melkein merelle, ja paikka olisi voinut olla viihtyisä mikäli se ei olisi ollut hylättynä niin kauan. Suurimman osan pölystä ja liasta hän oli käskenyt siivoamaan pois, eihän nyt johtajan sopinut viettää ainoita rauhahetkiään lian keskellä. Alexanderiin hän oli saanut yhteyden vain viisi minuuttia sitten, ja hän oli antanut pojan kuulla kunniansa, ja varoittanut tätä pysymään poissa rakennuksen läheltä ennenkuin hän antaisi luvan. Ana oli edelleen tiukoissa farkuissaan sekä vartalonmyötäisessä topissaan kun hän kuuli oveltaan koputuksen. Noniin, johan tässä oltiin odoteltukkin. Alusvaatteet hän oli jättänyt vaatteidensa alta pois, ja istui nyt onnettoman kokoisen pöydän äärellä. Pöydässä paloi kaksi kynttilää jotka nainen oli löytänyt hieman kaappeja tutkailtuaan, sekä pullon viiniä. Satamatyöläisillä oli näköjään hyödyllisiäkin kätköjä. Viini ei ollut mitään hienointa, mutta se kelpaisi. Lisäksi hän oli puhdistanut kaksi lasia heitä varten.

"Sisään.", Ovi ei ollut lukossa, joten Anan ei tarvitsisi vaivautua avaamaan ovea. Hän risti jalkansa hienostuneesti ja nojaili rennon näköisenä käteensä. Hänen nänninsä olivat kovettuneet odotuksesta, ja Anaclaudia odottikin tältä tilaisuudelta paljon. Hän ei muistanut viime kertaa jolloin hänen kehonsa olisi ollut näin valmis, näin halukas saamaan huomiota. Hänen rintansa tuntuivat raskailta ja kipeiltä, suorastaan huusivat kosketusta, ja sen näki selkeästi topin läpi. 

Loki oli saanut selkeät ohjeet siitä, miten hänen tuli toimia. Hän saisi olla karkumatkallaan vielä muutaman tunnin, ennenkuin palaisi takaisin, mikä sopi miehelle varsin hyvin. Tuo asteli katuja varsin hyvän tuulisena repaleisessa hupparissaan, vailla varsinaista päämäärää.

Kuultuaan naisen kutsun astua sisään, Jeremiah ravisteli itseään, kuin olisi valmistautunut johonkin suureen urheilusuoritukseen. Sitten hän avasi oven ja astui sisään.
Hän oli hieman yllättynyt nähdessään palavat kynttilät, viinin ja lasit. Jeremiah ei olisi ensimmäisenä arvannut, että Anaclaudia pitäisi tällaisesta. Nainen vaikutti huomattavasti suorasukaisemmalta. Jeremiahia ei tällainen haitannut. Hän olisi suostunut Anaclaudialle vaikka henkilökohtaiseksi orjaksi, kunhan sai viettää tuon kanssa aikaa.

Hämmennyksen hälvettyä, hänen huomionsa siirtyi jälleen Anaclaudiaan. Nainen näytti vielä paremmalta kynttilöiden valossa. Kultainen valo herkisti tuon piirteitä ja sai näyttämään lähes haavoittuvaiselta. Tosin, olisi varmasti ohtalokas virhe luulla jotain sellaista.
Jeremiahin katse liukui alemmas paidan peittämille rinnoille. Hän saattoi selvästi nähdä kuinka rintojen pienet, pyöreät kärjet piirtyivät esiin paidan kankaan lävitse. Näky sai hänen housuissaan nytkähtämään jo kivuliaasti. Hänen olisi pitänyt tehdä jotain tälle järjettömälle panetukselle. Suihkussa siihen olisi ollut täydellinen tilaisuus, mutta ei. Nyt hän seisoi Anaclaudian edessä viittä vailla valmiina laukeamaan omiin housuihinsa.
Naisen rinnat näyttivät niin täyteläisiltä ja tuntuivat suorastaan huutavan kosketusta. Jeremiah olisi mielellään vastannut tuohon huutoon, vaikka siltä seisomalta. Sitten hän vilkaisi pöydällä olevia kynttilöitä ja totesi ettei se olisi välttämättä kovinkaan viisasta.

Jeremiahin katse oli vähällä palata takaisin Anaclaudian leuan alapuolelle, mutta hän pakotti sen ylemmäs, tuon silmiin.
Samalla hän tajusi olleensa hiljaa ja vain tuijottaneensa naisen rintoja. Mikä oli vähintäänkin törkeää käytöstä. Mutta nyt hänen aivonsa eivät vain yksinkertaisesti suostuneet muovaamaan tilanteeseen sopivia sanoja. Tai yhtään minkäänlaisia sanoja.
”Hei.”

Ei ollut vaikea seurata Jeremiahin katsetta, ja sitä minne se vaelsi. Siitä taisikin olla vuosia kun joku oli katsonut häntä tuolla tavalla, julkeasti tuijottaen. Kukaan hänen jengissään ei uskaltanut, ja jos joku joskus uskaltautuikin, se oli vain hyvin ohimenevä, varastettu vilkaisu. Hänen pelkkä olemuksensa sai miehet ajattelemaan häntä vain pomona ja soturina. Moni tuntui unohtaneen että myös hänellä oli naisellisia tarpeita.

Romantiikka ei kuitenkaan kuulunut näihin tarpeisiin. Kynttilät olivat pelkästään valon lähde, ja loivat rentouttavan tunnelman. Anaclaudia saattoi helposti kuvitella itsensä takaisin 1700-luvulle. Viini nyt taas.. Noh, hän kaipasi ryyppyä, ja tämä oli ainoa pullo minkä hän oli löytänyt. Hän kohottautuu eteenpäin Jeremiahin lopulta saatua suustaan tervehdyksen, tuo rintojaan enemmän esille näin tehdessään, ja kaataa heille lasilliset.
"Tule toki peremmälle. Jos olisin pyytänyt sinut tänne vain katsoakseni sinua, olisin käskenyt sinua tulemaan alasti.", Anaclaudia hymähti ja laski pullon takaisin pöydälle ja nojautui taaemmas.

Jeremiah katseli ihastellen Anaclaudian liikehdintää, kun tuo kaatoi kahteen lasiin viiniä. Hänestä tuntui jo, että nainen työnsi tarkoituksella rintojaan esiin tuolla tavalla. Henkilökohtaisesti se ei Jeremiahia haitannut. Hän katseli niitä oikein mielellään, vaikka kohteliaampaa olisi tietysti ollut katsella ruskeita silmiä. Anaclaudia oli kuitenkin nainen ja heillä oli tunteet. Harva nainen arvosti sitä, että heitä tuijotettiin niin brutaalisti, kuin Jeremiah oli tehnyt näinä parina kertana kun oli Anaclaudiaan törmännyt.

Jeremiah äännähti tukahtuneesti kun nainen kertoi, että olisi voinut pyytää häntä tulemaan paikalle alasti. Mies olisi toteuttanut myös sen toiveen oikein mielellään. Sen sijaan, että hän olisi kertonut tämän tiedon Anaclaudialle, hän asteli pöydän ääreen ja istuutui tuolille osaamatta vieläkään sanoa mitään.

Mies ei paljoa puhunut, mikä sai Anan kohottamaan kulmiaan. Toinen vaikutti siltä että ei osannut sanoa mitään tilanteeseen sopivaa, vaan tyytyi istumaan hiljaa alas. Ana otti mukavamman asennon tuolin selkänojaa vasten ja nosti lasin käsiinsä. Hän pyöritteli punaviiniä ennenkuin nosti lasin huulilleen ja siemaisi hieman halvempaa viiniä. Hän tutkaili Jeremiahia melko intensiivisesti, eikä näyttänyt välittävän ollenkaan siitä että mies katseli hänen avujaan. Niinhän se oli tarkoituskin. Ana suorastaan nautti saamastaan huomiosta. Hän kallistaa päätään pienesti ja jatkaa äänetöntä tutkailuaan, ennenkuin hänen kasvoilleen nousee hymy.

"Kerrohan minulle, Jeremiah, mitä tältä tapaamiselta odotat? Voin nimittäin kertoa, ettei minua aivan viidessä minuutissa tyydytetä.", Ana hymyilee viekkaasti antaessaan katseensa laskeutua pöydän reunaa pitkin, aivan kuin olisi yrittänyt nähdä pöydän läpi toisen järisyttävän erektion. Jos Jeremiah meinasi että hän todellakin saisi purkaa stressiään, poika saisi jatkaa vähän pidempään, ja näyttää hänelle taitonsa. Ana laskee lasinsa pöydälle ja avaa hiuksensa korkealta ponnarilta ja antaa tummien, lähes mustien hiustensa valahtaa vapaiksi. Piikkisuorat hiukset ulottuivat vapaana ollessaan puoleen selkään.

Jeremiah kurottautui ottamaan pöydältä toisen lasin. Hän haistoi viiniä vai vihkaa. Tuoksu oli laimea, vivahteet eivät erottuneet kunnolla, mikä kertoi jotain tulevasta mausta ja laadusta. Hän tunsi Anaclaudian katseen. Se tuntui miellyttvänä kuumotuksena ja kihelmöintinä iholla. Aivan kuin nainen olisi jo sivellyt häntä käsillään. Lisäksi Jeremiahista tuntui kuin hän olisi ollut jo alasti.

Hän oli juuri kohottamassa lasia huulilleen kun Anaclaudia puhui ja kiitti jotain kuulolla olevaa vampyyrien jumalaa siitä, ettei ollut ehtinyt juoda. Muutoin hän olisi todennäköisesti purkauttanut juoman hyvin epämiehekkäästi pitkin pöytää. Hän laski lasin alas ja katsoi naista sinisillä silmillään, joihin oli syttynyt seksuaallinen palo. Niiden väri oli tummunut taivaansinisestä ultramariiniin.
”Jos se on minusta kiinni, jätän sinut vasta illan uudelleen laskeutuessa”, hän totesi himosta käheällä äänellä.
Nyt oli ehkä hyvä hetki näyttää Anaclaudialle ettei hän todellakaan ollut miään onneton neitsyt, jolta hän oli viimeaikoina niin tehokkaasti vaikuttanut. Jeremiah nautti seksistä ja eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun hän oli naisen kanssa. Vaikka Dez olikin vaativainen rakastaja, mutta Jeremiah ei ollut homo. Hän ei pitänyt itseään edes biseksuaalina. Hän nautti sikeistä naisten kanssa ja himoitsi naisia. Ei miehiä. Seksi Dezin kanssa oli vain tapa pitää isoveli tyynenä ja rauhallisena.

Jeremiah laski lasin pöydälle ja kokosi itseään heten aikaa. Kokemuksistaan huolimatta hän oli aina ollut ujo, siihen asti kunnes sai jonkin selvän merkin siitä, että nainen halusi häntä. Anaclaudian sanoista ei jäänyt epäselväksi mitä nainen halusi.
Jeremiah nousi tuoliltaan ja asteli Anaclaudian eteen. Hän kohotti kätensä päästäkseen sivelemään naisen mustia suortuvia. ”Ja ennen kuin lähden, huolehdin siitä, että olemme molemmat tyytyväisiä.”

Ja niin pojasta kuoriutui mies. Ana katsoo tiiviisti kuinka mies nousee ja astelee hänen eteensä koskettamaan hänen hiuksiaan. Anan silmät raottuvat melkein kiinni, ja nauttii saamastaan huomiosta. Lupaukset siitä että tämä kestäisi seuraavaan iltaan kutkuttivat häntä, mutta niin kauaa hänellä ei valitettavasti olisi suoda miehelle. Sitä hänen ei tietenkään tarvinnut sanoa, Jeremiah luultavasti ymmärsi että hän oli kiireinen nainen jolla ei ollut aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen.

Ana nousi tuoliltaan ylös ja oli nyt niin lähellä edessään seisovaa Jeremiahia, että hänen halukkaat rintansa painautuivat miestä vasten raskaina. "Millaisista naisista sinä pidät? Haluatko että nainen ottaa ohjat käsiinsä ja kohtelee sinua kuin seksiorjaansa, vai tykkäätkö itse olla enemmän ohjaksissa?", Ana kuiskaa viettelevästi samalla kun vie toisen kätensä suoraan Jeremiahin housujen vyötärölle, hivellen peukalollaan nappia. Vaikka Ana olikin johtaja, tiesi mitä halusi ja otti sen, hän myös piti siitä kun häntä alistettiin. Se oli virkistävää vaihtelua, kunhan mies ei kuvittelisi että sama jatkuisi seksin jälkeenkin. Niimpä hän voisi hyvinkin alistua Jeremiahin tahdon alle, antaa miehen tehdä kehollaan mitä halusi, kunhan se vain johtaisi täydelliseen tyydytykseen.

Jeremiah katseli naisen nousua tuolilta tyytyväisenä, eikä voinut muuta kuin henkäistä nautinnosta kun naisen kiinteät rinnat painuivat häntä vasten. Juuri nyt hän tiedosti omasta ruumiistaan joka ikisen neliösentin tai tarkemmin neliömillin. Samoin hän tiedosti Anaclaudian vartalon, myös ne kohdat, jotka eivät osuneet häneen.
Hän pyyhkäisi naisen hiuksia niin, että sai esiin toisen korvista, jonka lähelle hän kumartui.
”Anna minun viedä”, hän kuiskasi Anaclaudian korvaanja painoi sitten lempeän suudelman aivan sen nipukan alapuolelle. Periaatteessa hänelle oli aivan sama miten homma hoidettaisiin. Varsinaisesti hän ei pitänyt seksileluna olemisesta, mutta olisi ollut valmis siihenkin. Jos hän sai itse valita, hän hallitsisi tilannetta ja kohtelisi naista kuin prinsessaa. Sitä hän ei tosin sanoisi Anaclaudian kaltaiselle naiselle ääneen.
Hänen kätensä olivat nousseet naisen kaulalle, jota ne nyt rupesivat sivelemään. Vaika hän paloikin halusta tarrautua kiinni pyöreisiin rintoihin, hän malttoi toistaiseksi pysyä niistä erossa, ihan vain pitkittääkseen Anaclaudian nautintoa.

Jeremiah jatoi korvan ympäristön suutelua, käyttäen välillä apunaan kieltään ja hampaitaan. Samalla hän kuljetti sormiaan kaulan jänteillä, selkeänä piirtyviä solisluilla ja vei ne aika ajoin niskaan hivelemään hiusrajaa ja siitä hartioille, palatakseen takaisin kaulalle. Jokaisen tällaisen kierroksen jälkeen hän kävi yhä alempana naisen rintakehällä.

Anaclaudia huokaa nautinnollisesti tuntiessaan suudelmat kaulallaan. Selvä, hän antaisi Jeremiahin viedä. Anaclaudia tyytyi nauttimaan näistä hellistä otteista, vaikka olisikin ehkä kaivannnut jotain rajumpaa. Ehkä senkin aika tulisi, ehkä kun he pääsisivät itse asiaan, Jeremiah ottaisi hänet kuten kenet tahansa naisen, rajusti ja villisti. Anaclaudia ei ollut saanut tuntea sellaista aikoihin. Jos hän joskus olikin eksynyt jonkun sänkyyn, nuo yleensä kohtelivat häntä aivan liian varovasti, olihan hän pomo. Hänelle ei uskallettu tehdä niitä kaikkia villeimpiä fantasioiden toteutuksia. Kaikkeen Ana ei tietenkään myöskään suostuisi, ja hän kyllä tämän kertoisi.

Hitaasti Ana avaa Jeremiahin housut, saadakseen esiin miehen sykkivän, kivikovan kalun, voidakseen suoda sille aivan yhtä hellää huomiota kuin itsekkin sai. Ana huokaisi nautinnollisemmin mitä lähemmäs hänen rintojaan Jeremiahin kädet pääsivät. Hänen kroppansa suorastaan tärisi tästä odotuksesta, eikä Ana voinut odottaa että mies viimein tarttuisi hänen rintoihinsa.

Jeremiah vaikersi kuin kuoleva ja koko hänen ruumiinsa nytkähti rajusti kun Anaclaudia tarttui kiinni hänestä. Hellä näykkäisy, jota hän oli antamassa naisen kaulalle, muuttuikin muutamaa astetta rajummaksi. Jeremiah näki tähtiä ja samassa hänellä ei ollut enää kärsivällisyyttä mihinkään pitkään ja hellään. Nainen oli saanut hänet jo vaikertamaan, hän halusi kuulla saman tuon kovan sotilaan huulilta.
Jeremiah toteutti halunsa ja tarrasi kiinni rintoihin, jotka olivat puskeneet hänen rintakehäänsä vasten jo hyvän aikaa. Hän puristi ne kouriinsa, ryhtyen leipomaan niitä, ei enää niin hellästi. Hänen kaulalla seikkailevat huulet, saivat väistyä hampaiden tieltä. Hän näykki ja nuoli herkkää kaulaa kuin se olisi ollut hänen viimeinen ateriansa. Samalla hän löysi ne pienet pyöreät nuput sormiensa välliin, jotka olivat kiinnittäneet hänen atseensa aiemmin. Hän puristi niitä, nyki hieman ja antoi ohuen kankaan hangata niitä vasten.

Samalla hänen oma lantionsa tuntui elävän täysin omaa elämäänsä. Hän puski kaluaan naisen kättä vasten, etsien oikeanlaista kitkaa.
Luoja, hän tunsi kuinka orgasmi tekeytyi jonnekkin kalun tyveen, valmiina lähtemään liikkeelle. Anaclaudia oli saanut hänet laukeamisen partaalle, pelkällä olemuksellaan. Hän tulisi laukeamaan ensimmäisen kerran naisen käsille. Sen jälkeen hän olisi tosin valmis jatamaan ja huomattavasti pidempään.