Rise (K-18)

Jeremiah tajusi jääneensä kiinni vasta kuultuaa käheällä äänellä lausutun anteeksipyynnön. Hän oli aivan liian keskittynyt alakertaan kiinnittääkseen huomiota silmiin, jotka olivat kääntyneet hänen puoleensa. Vasta kun pahoittelevat sanat rekisteröityivät hänen pääkoppaansa, Jeremiah nosti omansa ylös. Loki näytti hämmentyneeltä, mutta ei lainkaan nololta. Tosin blondilla ei tainnut olla minkäänlaista käsitystä siitä, mikä muiden mielestä oli noloa tai asiatonta. Jeremiah oli aina luokitellut käteenvedon muiden nähden siihen kategoriaan. Hän ei ollut kuitenkaan ollut itse yleisössä koskaan aikaisemmin. Omaksi yllätyksekseen hän oli saanut huomata, että tämä oli aivan törkeän kiihottavaa.
Lokin samea, äärimmilleen kiihottunut katse sai Jeremiahin kuumenemaan ja hänen miehuutensa sykähtelemään kipeästi orgasmin tarpeesta. Sen lisäksi se nosti varjoista jotain, minkä olemassa olon hän oli halunnut jo unohtaa. Synkkä kiihko pyyhkäisi hänen ylitseen, täysi varoittamatta.
Lokin jatkaessa yhä vain, Jeremiahin katse liukui alemmas, takaisin sinne mistä oli lähtenyt. Se tarkentui kiilteeseen vaaleanpunaisella iholla. Jeremiahin suu kostui ja huomaamattaan hän otti askeleen vuodetta kohti. Sitten toisen ja kolmannen, kunnes saattoi nousta polvilleen vuoteelle. Kuin unessa, Jeremiah laski kätensä Lokin reiden ja lantion yhtymäkohtaan pitääkseen toisen aloillaan. Hän nojautui eteenpäin, aina siihen asti kunnes hänen huulensa koskettivat herkkää lihaa Lokin kalun kärjessä.

Blondi sulki silmänsä odottaessaan että Jeremiah poistuisi huoneesta ja jättäisi hänet hetkeksi omaan rauhaansa. Oli toki kiihottavampaa, jos oli yleisöä, mutta Lokille ei tullut mieleenkään että Jeremiah haluaisi jäädä katsomaan.
Niimpä oli täydellinen yllätys kun hän tunsi painon laskeutuvan vuoteelle. Hän avasi silmänsä juuri kun Jeremiah naulitsi hänet paikoilleen kädellään.
"Jere..? Mitä sä-", Hänen kysymyksensä hukkui voihkaisuun kun tunsi huulet nupillaan. Tämä oli jotain aivan uutta. Loki nosti kätensä suunsa eteen epävarmana. Hänen lantionsa puski siitä huolimatta ylöspäin, vaikka hän miten yritti estää sitä. "Mitä sä teet?", Hän sai lopulta avattua suunsa uuteen kysymykseen.

Jeremiah kurtisti tyytymättömänä kulmiaan kun Loki liikkui. Hän nosti päänsä ennen kuin ehti edetä toimissaan sen pidemmälle. Hän katsoi Lokia, jolloin toinen saattoi nähdä suoraan synkkiin, himosta tummenneisiin silmiin. Jeremiahin katse oli Lokille varmasti tuttu kujalta, jossa he olivat viimeksi päätyneet vastaavaan tilanteeseen.
"Pysy paikoillasi", Jeremiah sanoi tummalla äänellä ja kurottautui painamaan Lokin rintakehästä sänkyä vasten. "Tai minä lopetan."
Kun viesti menisi perille Jeremiah nojautuisi uudelleen alas. Hän piteli edelleen Lokia paikoillaan käsi rintakehällä ja nivusen paikkeilla, samalla kun ottaisi tuon kiiltelevän kärjen syvälle suuhunsa. Dez oli kouluttanut pikkuveljensä hyvin ja suihinotto tuli täysin luonnostaan. Jeremiah liikutti päätään edestakaisin tarkassa tahdissa imien ja nuollen samalla. Lokin maku tulvi hänen kielelleen ja tuntui valtaavan hänen suunsa täydellisesti. Mies maistui erilaiselta kuin Dez. Mikä oli vain hyvä.

Katse jonka Loki kohtasi, sai blondin ensin jähmettymään, ja lopulta virnistämään petomaisesti. Hän asettui kiltisti paikoilleen käskystä, kuin hyvin koulutettu koira konsanaan. Jos tämä menisi samoin kuin kujalla, hän saisi tuntea itsensä jälleen täydellisen tyydytetyksi. Hänen kaipaamansa kipu tulisi takaisin ja pyyhkisi pois kaiken epävarmuuden. Olisi helposti voinut luulla, että Loki pelkäisi alistamista menneisyytensä vuoksi. Poika oli kuitenkin sen verran vinksallaan päästä, että hän korkeintaan nautti siitä, että hänet alistettiin vasten tahtoaan. Nyt hän teki parhaansa pysyäkseen aloillaan ja huohotti raskaasti katsellessaan kuinka hänen kalunsa vaipui syvemmälle Jeremiahin suuhun ja jälleen ulos. Ja hänen ei edes tarvinnut antaa toiselle vertaan, saadakseen Jeremiahin tälläiseksi.

Jeremiah jatkoi Lokin hyväilyä suullaan vain hetken aikaa. Hänen pimeällä puolellaan oli muita suunnitelmia.
Jeremiha nousi ylös ja asettui mukavasti polvilleen toisen miehen jalkojen väliin pysytellen hetken aikaa paikoillaan, ihastellen näkymää edessään. Saatuaa Lokia verkkokalvojensa täydeltä, hän nojautui eteenpäin, ottaakseen miehen molemmat nännit etusormien ja peukaloidensa väliin. Hän hieroi niitä voimakkaasti sormiensa välillä, nykäisten niitä aika ajoin.
Jatkettuaan hetken tällä tavalla hän nousi Lokin ylle, hyväillen edelleen tuon nännejä ja laski huulensa melkein tuon huulille. "Tee juuri niin kuin minä sanon niin minun ei tarvitse lopettaa tätä kesken. Ymmärrätkö?" Vastauksen saatuaan hän painoi huulensa nälkäisinä Lokin huulille ja suuteli miestä.

Mielihyvän aallot yrittivät saada hänen selkänsä kouristumaan, mutta Jeremiah oli antanut hänelle selvän käskyn pysyä paikoillaan. Hänhän oli myös luvannut Analle olla kiltisti. Kiltisti oleminen meinasi tottelemista. Loki ynähti tyytymättömänä Jeremiahin lopettaessa hänen hyväilynsä suullaan, mutta hänen onnekseen mies jatkoi kuitenkin pian, tosin tässä kertaa kohteeksi pääsivät hänen nänninsä. Pienet kivun aallot ampaisivat jokaisella nykäyksellä suoraan hänen haaroihinsa ja saivat hänet voihkimaan.
"Kyllä, Jere..", Loki vastasi virnistäen, odotuksesta innostuneena. Hänen ruumiinsa suorastaan huusi toista jo sisälle, kovaa ja niin väkivaltaisesti kuin vain mahdollista. Aivan kuten hän oli tehnyt Valerialle. Suudelmaan hän vastasi ahnaasti, käyttäen tilaisuuden hyväkseen ja näykäten Jeremiahin alahuulta. Vaikka hän ei missään nimessä halunnut että toinen lopettaisi, hänen täytyi kokeilla rajojaan, nähdä, saisiko jonkinlaisen 'rangaistuksen' teoistaan. Hieman kuin uhmaikäinen lapsi, voisi sanoa.

Jeremiah murahti Lokin upottaessa hampaansa hänen alahuuleensa. Moinen sai hänen kalunsa sykkimään entistä kipeämmin nahkaisessa vankilassaan. Jeremiah ei ollut tehnyt vielä mitään oman varustuksensa riisumiseksi. Hänellä oli edelleen jaloissaan maihinnousukengät ja nahkahousut, yläruumiinsa verhona sama t-paita ja luotiliivit. Lisäksi hän oli edelleen kevyesti aseistettu. Varusteista ehtisi kuitenkin hankkiutumaan eroon vielä monet kerrat.
Hän näykkäisi vastavuoroisesti Lokin alahuulta, huomattavasti kovempaa kuin toinen oli häntä purrut.
Asetelma kiihotti Jeremiahia järjettömästi. Vallantunne oli jotain aivan ennen kuulumatonta ja hänen pimeä puolensa eli siitä. Olisi ollut helppoa vain ottaa ja omistaa, mutta hallitsemisen vuoksi hänen kannatti itse kärvistellä tulisilla hiilillä ja odottaa kaipaamaansa kosketusta.
Huulilta Jeremiah siirtyi kaupalle, jatkaen iholla samaa rajua, nälkäistä suuteluaan kuin ylempänä. Hän siirtyi vääjäämättä yhä alemmas kohti rintakehää. Päästyään määränpäähänsä, hän painoi hampaansa Lokin toisen nännin ympärille ja puri kevyesti.

Hmm, ei rangaistusta, kuin tylsää. Hän silti virnisteli tyytyväisenä Jeremiahin huulia tuntiessaan hampaat omalla huulellaan. Tätä ei voinut kutsua rangaistukseksi, koska se tuntui niin perhanan hyvältä. Hän voihkaisi vasten Jeremiahin suuta, ennenkuin tuo jatkoi hallitsevaa suuteluaan hänen kaulalleen. Loki taivutti päätään miehelle, mutta tuo jatkoi alemmas siitä huolimatta. Heikko inahdus pakeni hänen kurkustaan kun hän tunsi hampaat nyt nänninsä ympärillä. Jumaliste kun se tuntui hyvältä! Vaistomaisesti hän kohotti rintakehäänsä paremmin Jeremiahin suuta vasten, unohtaen hetkeksi kiellon olla liikkumatta.
"Jereee..laita se jo sisää..", Loki huohotti raskaasti. Hän ei olisi koskaan kuvitellut pyytävänsä Jeermiahilta, että tuo tulisi hänen sisäänsä, ja niin siinä nyt vain kävi. Hänen ruumiinsa huusi sitä täyttymystä ja väkivaltaa, jonka Jeremiah pystyisi hänelle antamaan vain yhdellä tavalla.

"Pysy paikallasi. Vai haluatko mieluummin, että lopetan?" Jeremiah ärähti hampaat edelleen kiinni Lokin nännissä, miettien pääsisikö yksinkertaisesti helpommalla jos vain sitoisi Lokin sänkyyn. Vaihtoehto hiveli hänen pimeää puoltaan, mutta pieni järjenääni piipitti heiveröisellä äänellä ettei hän voinut edes harkita moista vaihtoehtoa. Joten Jeremiah keskitti ajatuksensa takaisin siihen mitä oli ollut parhaillaan tekemässä.
Hän piteli edelleen toisen miehen nänniä hampaidensa välissä, huulet suljettuina sen ympärille ja ryhtyi nuolemaan sitä ponnekkaasti kielellään. Toisella kädellään hän saattoi hieroa sen huomiotta jäänyttä kaveria helposti, muistaen nipistää ja nykiä sitä aika ajoin.
Lokin anelu hiveli ja hyväili Jeremiahin pimeää puolta. Miehen pyytäessä häntä tulemaan jo sisälleen, se tuntui samalta kuin tuo olisi puristanut hänen kiveksiään kämmenensä sisälle.
"En." Jeremiahin vastaus oli jyrkkä. "Ja jos jatkat liikkumista, en tee sitä ollenkaan."

Parhaansa mukaan Loki naulitsi itsensä vuoteeseen näkymättömillä kahleilla. Tämä oli niin helvetin kiihottavaa. Tämä puoli Jeremiahista oli samaan aikaan outo ja ihana. Loki piti tästä puolesta aivan yhtä paljon, kuin piti tavallisestakin Jeremiahista. Hän voihki, aneli ja huohotti saadakseen enemmän, saadakseen kovempaa.
"Anna mennä, Jere.. Haluut sitä kuiteski..", Loki suorastaan yllytti toista runnomaan itsensä sisäänsä. Hän ei kaivannut mitään valmisteluja, hän kaipasi vain ja ainoastaan Jeremiahin sisäänsä. Mitä enemmän kipua siitä syntyisi, sitä parempi. Hänen nänninsä tuntuivat aivan liian herkiltä, ja jokaisen pienikin nipistys sai salamat syttymään hänen silmissään. Enemmän..kovemmin. Hän tarvitsi lisää. Hän halusi liikkua, muttei voinut. Jos Jeremiah olisi todellakin lopettanut nyt, hän olisi varmasti käynyt tuon kimppuun ja raiskannut tuon itse saadakseen tyydytyksensä.

Jeremiah kuunteli Lokin aneluita, jättäen varsinaiset pyynnöt kuitenkin omaan arvoonsa. Hänellä ei ollut juuri nyt pienintäkään aikomusta toteuttaa kyseistä toivetta. Hän halusi kuulla enemmän ja miehen jatkavan aneluitaan vain, jotta voisi tehdä täysin oman päänsä mukaan. Aivan kuin puhe olisi hyväillyt kovalla kädellä hänen libidoaan. Hän ei välttämättä tarvitsisi minkäänlaista kosketusta lauetakseen itse.
Viime kerrat olivat tosin todistaneet ettei hän saisi ihan tuosta noin vain. Vaikka hän olisi äärimmäisilleen kiihottunut ja aivan orgasmin partaalla, se tarvitsi tietyt edellytykset vapautuakseen. Sillä ei kuitenkaan ollut kiirettä.
Voidakseen tuntea itsensä vielä enemmän tilanteen herraksi, Jeremiah irrotti otteensa Lokin rintakehältä ja nousi ylös omien reisiensä päälle. Hän riisui asekotelonsa ja t-paitansa. Ase, koteloineen päivineen päätyi lattialle, mutta paidan hän piti kädessään. Hän nojautui eteenpäin Lokin ylle, hymyillen synkkää hymyään. Hän ei sanonut mitään vaan tunki kankaan miehen suuhun vaientaakseen tuon, ainakin toistaiseksi. Samalla hän sipaisi hellästi toisen kasvoja, kuin ertoakseen, että oikea Jeremiah oli edelleen tallella ja palaisi pian, kunhan tämä olisi ohitse.
Saatuaan kumppaninsa hiljaiseksi, Jeremiah nousi takaisin pystyyn ja tarttui muitta mutkitta kiinni Lokin kalun kärjestä. Hän puiristi sen hetkeksi nyrkinsä sisään, ennen kuin rupesi kevyesti liikuttelemaan sitä pienellä pyörivällä liikkeellä. Toisen kätensä sormet hän hivutti vielä alemmas. Lainkaan varoittamatta tai valmistelematta hän työnsi kaksi sormistaan Lokin sisälle.

Tämä ei ollut aivan sellaista, josta hän yleensä piti. Hän katseli kyllä mielellään kuinka Jeremiah riisuutui, mutta kängas hänen suussaan sai hänen ilmeensä tummumaan entisestään. Se tummui niin himosta kuin pienestä ärtymyksestä, jota hän tunsi, kun hänen toiveitaan ei otettu huomioon. Loppujen lopuksi, hän oli edelleen se uhmaikäinen lapsi, joka jaksoi olla kiltisti tiettyyn pisteeseen asti. Loki puri kangasta mulkoillen Jeremiahia. Hän harkitsi jo osien vaihtoa. Hänellä oli enemmän kokemusta vastaan tappelevista uhreista kuin itse uhrina olona.
Moiset ajatukset kuitenkin kaikkosivat hänen päästään sillä hetkellä, kun Jeremiah tarttui jälleen hänen kaluunsa. Kipu ampaisi suoraan hänen kiveksiinsä ja sai hänet huudahtamaan kangasta vasten tukahdetusti. Tätä hän kaipasi. Käsillään hän puristi lakanaa allaan, ja katseli himoiten kuinka Jeremiah hänen nuppiaan käsitteli. Ja seuraavaksi hän huudahti uudestaan, painaen takaraivonsa tiukasti tyynyä vasten. Jeremiah oli tunkeutunut hänen sisäänsä juuri niinkuin hän halusi. Voihkaukset lähtivät tukahdetusti purkautumaan hänen kurkustaan vasten t-paitaa. Okei, ehkä hän malttaisi vielä hetken.

Jeremiah katseli miten Loki reagoi hänen uuteen tapaansa työstää tuota. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtä eroottista. Juuri nyt hän oli valmis antamaan Lokille anteeksi sen, että tuo oli liikkunut. Se miten mies taipui kaarelle sai Jeremiahin housuissa sykkimään niin, että hän oli itse taipua kaksin kerroin tarpeesta tulla ja laueta, ottaa ja omistaa. Hänen oli suljettava silmänsä hetkeksi saadakseen oman ruumiinsa kuriin ja rauhoittumaan. Kovin kauaa hän ei kuitenkaan malttanut pitää niitä suljettuina. Hän ei halunnut menettää mitään.
Hän ei juurikaan aikaillut vaan lisäsi nopeasti kolmannen sormen miehen sisään. Hän liikutteli niitä pakottavassa tahdissa toisen sisällä ja katsoi, että ne osuivat joka kerralla herkkään etuseinämään. Hän halusi Lokin laukeavan nyt nopeasti ja kovaa. Edistääkseen tätä päämäärää hän hieroi miehen nuppia koko ajan nopeutuvin, pyörivin liikkein.

Raastava, venyttävä kipu oli se mitän hän kaipasi ja tarvitsi, ja nyt hän sai sen. Se oli jotain niin täydellistä, että olisi voinut saada hänet itkemään onnesta. Siihen tosin tarvittaisiin jotain hieman suurempaa, täyteläisempää ja paksumpaa. Kolmas sormi sai hänet parahtamaan ja varpaat kipristymään lakanaa vasten. Jumalauta, hän laukeaisi aivan pian. Tätä ei helpottanut yhtään se, miten Jeremiah hieroi hänen kalunsa nuppia pyörivillä liikkeillään. Loki pakotti silmänsä auki ja siirsi niiden samean katseen Jeremiahiin. Miehen himon näkeminen oli se, joka sai hänet laukeamaan. Uusi huuto takertui kangasta vasten ja sai hänen selkänsä kaareutumaan sillaksi. Hän puski lantiotaan vasten Jeremiahin molempia käsiä, voimatta itselleen mitään.
Kun kouristus oli ohitse, hän saattoi rentoutuneena asettua takaisin paikoilleen, huohottaen raskaasti kankaan lävitse. Hänen silmänsä kuitenkin janosivat lisää, ja niiden sumea katse kääntyi jälleen Jeremiahia kohden, etsien tuon katsetta.

Jeremiah tunsi sanoinkuvaamatonta tyytyväisyyttä ja ylpeyttä saadessaan Lokin laukeamaan. Hän katseli hurmioituneena miten tuo aaltoili orgasmin pakottamana ja miten kaunis, suora, pylväsmäinen varsi syöksi vaaleaa nestettä, sotkien miehen vatsalihakset ja sängyn, jota heistä kumpikaan ei ollut pedannut. Näky sai hänet aivan oman orasminsa partaalle, mutta ei kuitenkaan yli. Samalla hän jatkoi liikkeitään herkeämättä, pakottaakseen orgasmin jatkumaan pitkään, niin kovana kuin se oli fyysisesti mahdollista. Hän jatkoi, vaikka hänen oma tilansa oli tehnyt ajattelemisesta lähes mahdotonta.

Kun Loki viimein rauhottui ja rentoutui, Jeremiah nosti katseensa tuon kasvoihin ja silmiin. Hän hymyili lähes petomaista hymyä nähdessään kuinka mies tarvitsi lisää, siitä huolimatta, että oli juuri lauennut. Hän nousi hitaasti ylös sängystä ja perääntyi pari askelta lattialla, jääden lopulta seisomaan paikalleen. Hetkeksikään Jeremiah ei irrottanut synkkien silmiensä katsetta Lokista. Kun Kädet roikkuivat alhaalla ja jalat olivat hieman harallaan. Paitaa lukuunottamatta hän oli edelleen pukeissa.
”Tule riisumaan minut.” Jeremiahin ääni oli paksu, käheä ja täyteläinen, mutta sanat olivat selvä käsky. Hän odotti, että Loki tottelisi sitä ripeästi ja vastaan mukisematta.

Loki tunsi syvää tyytymättömyyttä kun Jeremiah veti sormensa hänen sisältään ja lähti siirtymään pois vuoteelta. Hän makasi kuitenkin paikoillaan, seuraten tiiviisti miehen liikkeitä katseellaan. Käskyn saadessaan hän virnisti, niin hyvin kuin se oli mahdollista t-paita suussa, ja kohottautui istumaan vuoteella. Hän sylki paidan suustaan jonnekkin lattialle ja asteli sitten Jeremiahin eteen. Hän oli tuota reilusti pidempi ja katseli nyt pätkää ylhäältä käsin virnistellen, ennenkuin lopulta asettui polvilleen tuon eteen.
Ensin hän avasi käsiensä kanssa housuista napin, seuraavaksi hän painoi suunsa vetoketjulle, ja tarttui hampaillaan moiseen turhakkeeseen kiinni ja veti sen hitaasti alas. Hänen katseensa pysyi koko ajan Jeremiahin silmissä. Hitaasti hän lähti hivuttamaan housuja alemmas tuon lanteilta, kunnes sai ne nilkkoihin asti. Seuraavana vuorossa olivat bokserit jotka laskettiin samaan osoitteeseen. Nyt hän katsoi toimettomana ylös, odottaen seuraavaa käskyä.

Jeremiah seurasi Lokin liikkeitä herkeämättä, tummin silmin. Aivan kuin hän olisi ollut peto, joka olisi vaaninut saalistaan ja odottanut heikkouden merkkiä. Hän oli hymähtänyt hieman nähdessään toisen miehen ilmeessä tyytymättömyyttä. Se toinen puoli hänestä, olisi todennäköisimmin kauhistunut, tämä ei. Tämä oli tyytyväinen kun Loki tunsi pientä pahaa mieltä kun asiat eivät menneet aivan tuon suunnitelmien mukaan.
Jeremiahin silmät seurasivat Lokia kun tuo kiirehti hänen luokseen, eikä niissä näkynyt minkäänlaista heikkouden merkkiä siinä vaiheessa kun pidempi ja isompikokoisempi mies seisoi hänen edessään. Varmuutta senkin edestä. Kasvojen ilme muuttui tyytyväiseksi, kun Loki lopulta polvistui hänen eteensä. Jokin muukin osa hänestä oli tilanteesta harvinaisen onnellinen ja se jokin sijaitsi kutakuinkin siinä kohtaa missä Lokin kasvot olivat parhaillaan.

Jeremiahin elin nytkähti voimakkaasti, kuin olisi ollut valmis tulemaan boksereiden läpi, kun Loki tarttui hampaillaan hänen vetoketjuunsa. Hän saattoi melkein tuntea tuon suun ja nuo hampaat omalla elimellään. Katse tummui entisestään, muuttuen nyt lähes mustaksi ja Lokin katse sai hänet puremaan alahuultaan mietteliäänä.
”Riisuhan kunnolla”, Jeremiah sanoi nyökäten alaspäin pientä tyytymättömyyttä äänessään. ”Kengät pois ja housut kunnolla pois tieltä.”
Kunhan Loki tottelisi, Jeremiah tarttuisi omaan, paraatikkunnossa seisovaan kaluunsa ja ryhtyisi hyväilemään sitä aivan toisen silmien edessä. Ehkä tuo saisi pienen äsityksen siitä, miltä hänestä oli tuntunut kun oli tullut makuuhuoneeseen ja nähnyt toisen tekevän samaa itselleen. Vittuuuuh. Hänen oma kosketuksensa tuntui helvetillisen hyvältä. Oli vaikeaa edes kuvitella, miltä Lokin suu tuntuisi sillä. Jeremiahin ruumis kaareutui taaksepäin nautinnonaallon voimasta, lantion työntyessä eteenpäin lähemmäs kättä ja silmät sulkeutuivat jälleen hetkeksi.
”Haluatko maistaa?” hän kysyi katsoen Lokia sumein, kiihotuksesta puoliavoimin silmin.

Jälleen hän tunsi tyytymättömyyttä. Hän alkoi saada tarpeekseen näistä käskyistä, vaikka ne palvelivatkin oikein hyvin hänen kiihotustaan ja tätä pientä leikkiä. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että Jeremiah käskytti häntä, vaikka hänen edessään taisikin seistä nyt joku aivan muu, kuin se tavallinen Jeremiah. Niimpä hän ryhtyi avaamaan maiharien nauhoja, ja kiskoisi kengät ja housut pois edestä kunhan Jeremiah hieman nosti jalkojaan. Nyt nekin olivat jossain huoneen syövereissä, poissa edestä.
Hän katsoi nälkäisenä kuinka Jeremiah ryhtyi hyväilemään itseään. Hän nuolaisi huuliaan ja katseli kiihottuneena koko tilannetta. Viimein Jeremiah kysyi häneltä, josko hänkin olisi halunnut hieman. No totta helvetissä. Tätä oli jatkunut jo tarpeeksi pitkään, ja hän halusi päästä tekemään jotain.
"Joo..", Loki henkäisi vastauksen vielä ääneen ja nuolaisi huuliaan kertaalleen. Hän avasi suunsa ja työnsi kielensä ulos, nuolaisten nyt koko Jeremiahin vartta juuresta nuppiin.

Voi vittujen kevät.
Jeremiahin jalat olivat pettää alta sillä samaisella hetkellä kun Lokin liukas kieli liukui hänen varttaan pitkin koko matkan alhaalta ylös. Vittu, hän ei tarvitsisi kuin vähän kipua ja räjähtäisi kuin rikkinäinen itsenäisyyspäivän raketti. Hän vaikersi pienestäkin kosketuksesta kuin olisi ollut kuolemaisillaan. Jeremiahilla ei ollut kuitenkaan pienintäkään aikomusta pyytää Lokia satuttamaan itseään, ainakaan vielä. Todennäköisesti hän hoitaisi kipupuolen itsekseen kun olisi oikea aika.
Hänen pitäisi päästä istumaan ennen kuin oikeasti kaatuisi lattialle.

Jeremiah ei jäänyt odottamaan, että Loki innostuisi entisestään vaan marssi suorinta tietä sängyn reunan luokse ja istuutui alas. Hän nojasi ylävartaloaan käsivarsiinsa ja saattoi keskittyä jälleen innokkaaseen kumppaniinsa. Hän käänsi katseensa Lokiin ja virnisti.
”Tule tänne. Haluan sinun jatkavan”, Jeremiah kuiskasi pehmeästi. Hän todellakin halusi tuon suun kalulleen.

Jälleen häneltä evättiin se, mitä hän halusi tehdä. Ärtymys alkoi hiljalleen muuttua suuttumukseksi, eikä Loki tiennyt omaisiko tarpeeksi itsehillintää tyynnyttääkseen itsensä. Hän kääntyi yhä polvillaan ympäri ja seurasi kuinka Jeremiah istuutui mahdollisimman rennon näköisenä vuoteen reunalle odottamaan häntä. Kohtelu jota hän sai osakseen, oli kuin koiralle tarkoitettua. Tämä oli pahempaa, kuin mitä hän joutui sietämään Anan kanssa. Häntä himotti silti edelleen, ja kaikesta huolimatta mies hänen edessään oli pätkä, jota hän ei halunnut satuttaa. Mutta jumalauta, liika oli aina liikaa.
Parhaansa mukaan hän nielaisi suuttumuksensa ja konttasi eteenpäin, asettuen nyt Jeremiahin jalkojen väliin. Hän työnsi jälleen kielensä ulos, nuolaisten koko varren pituudelta muutamaan otteeseen, ennenkuin otti kalun suuhunsa. Hän upotti sen niin pitkälle kurkkuunsa kuin sai, ja käytti hyväkseen taidokasta kieltään ryhtyessään liikuttamaan päätään ylös ja alas. Hän antoi hampaidensa raapia varren pintaa hieman liikaa, muttei kuitenkaan niin että iho rikkoutuisi. Hän yritti purkaa suuttumustaan edes hieman.

Jeremiah rojahti sängylle selälleen sillä samaisella hetkellä, kun Loki otti hänet suuhunsa. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta kannatella omaa yläruumistaan. Hän tunsi olevansa sekä pilven päällä, että veitsen terällä tai sitten vain veitsistä tehdyn pilven päällä. Nyt oli Jeremiahin vuoro taipua kaarelle ja aaltoilla Lokin kosketuksesta.
Luoja, hän oli aivan rajalla. Hän voisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Paitsi ettei se ollut mahdollista. Dez oli rikkonut hänet. Pilannut ja häväissyt ja vienyt sillä häneltä sen tietyn, oleellisen osan seksistä.
Hän saattoi kuitenkin nauttia tästä. Ottaa vastaan kaiken mitä Lokilla oli annettavanaan. Himo vei hänet mukanaan täysin, sai hänen silmissään sumenemaan. Hänen lantionsa työntyi väkisin eteenpäin, ylös, syvemmälle Lokin suuhun.
”Loki...” Jeremiah kähisi miehen nimen ja äänestä oli kadonnut iso osa siitä käskevyydestä ja hallinnasta, joka siinä oli aiemmin kuulunut.

He molemmat olivat rikkinäisiä, sen Loki ymmärsi. Jeremiah vain tuntui olevan sitä enemmän kuin hän. Hän saattoi muistaa äänen, joka hänen mielestään oli lähtenyt kun se oli napsahtanut poikki kuin kuiva oksa. Hän kieltäytyi ajattelemasta mitä muuta ääneen liittyi, ja keskittyi tähän hetkeen. Hän imi, nuoli ja nosti vielä kätensäkkin avukseen, saadakseen Jeremiahin reunan yli. Hän muisti kuinka toinen ei viimeksi kyennyt laukeamaan ilman kipua, vähän kuten hän itsekkin. Jeremiah ei kuitenkaan ollut pyytänyt sitä häneltä, ja tuo luultavasti suuttuisi hänelle, jos hän tekisi sen ominpäin. Loki ei kuitenkaan haitannut. Hän oli edelleen vihainen, ja pelkäsi purkavansa sen kaiken Jeremiahiin ellei tästä tulisi pian loppua. Hänen täytyi saada toinen rajan yli.
Niimpä Loki siirsi vapaan kätensä Jeremiahin palleille, ja hiveli palloja hetken aikaa nyrkkinsä sisässä, pyöritellen niitä vain kevyesti puristaen. Hiljakseen hän rupesi lisäämään painetta.

Jeremiah heittelehti vuoteella, silmät suljettuina yrttäessään löytää hyvän asennon itselleen. Se ei vain tuntunut olevan mahdollista, sillä jokainen imaisu ja nuolaisu heitti hänet kokonaan uuteen asentoon. Hän antoi Lokin jatkaa, sillä vaikka rajan päällä tasapainoileminen alkoi käydä jo tuskalliseksi, hän ei ollut vielä valmis lopettamaan. Jossain määrin tämä tuntui väärältä ja oli oikeaa ettei hän saavuttanut huppuaan.
Kun Lokin käsi siirtyi hänen perhekalleuksilleen, Jeremiah vain taipui ja voihkaisi kevyesti. Hänellä ei aluksi edes osannut arvata, mitä toinen aikoi. Se kuitenkin selkeytyi hänelle hyvin pian, kun tunsi paineen hiljalleen kasaantuvan ja muuttuvan oikeasti kivuliaaksi. Jeremiah aukoi suutaan ja taipui uudelle kaarelle. Hän hamusi lakanoita nyrkkeihinsä ja puri hampaansa yhteen, eikä voinut sanoa vastaan tajutessaan orgasmin lähestyvän lähes tappavalla tahdilla.
Lokin puristaessa pieniä palllukoita niin lujaa, että ne tuntuivat repeävän, Jeremiah huusi ja laukesi. Oikeammin hän karjui, kuin hänen elämänsä olisi riippunut siitä. Orgasmi oli voimakas ja väkivaltainen. Se sai Jeremiahin kouristelemaan itsensä melkein sängyn reunan ylitse.

Loki laski otteensa irti Jeremiahin palluroista heti kun tuo laukesi, ja keskittyi sen sijaan nielemään kaiken, mitä tuolla oli tarjota, vaikka se olikin hieman vaikeaa toisen heittelehtiessä tuohon malliin. Kunhan Jeremiah viimein tointuisi orgasmistaan, Loki irrottautuisi tuosta kokonaan ja nousisi pikaisesti jaloilleen. Hän pyyhkäisi suupieltään ja katsoi Jeremiahia hetken. Tuon kylmä, käskevä sävy kummitteli hänen mielessään, ja blondin oli pakko kääntyä ympäri, astella seinän luokse ja iskeä sitä nyrkillään. Aaah, kivun aalto joka lähti hänen murtuvista rystysistään tuntui tyynnyttävän äänen hänen päässään. Loki veti ilmaa keuhkoihinsa ja pyöräytti niskaansa ja hartioitaan. Nyt oli parempi. Nyt hän olisi rauhallinen.
Rauhoituttuaan hän etsi bokserinsa lattialta ja kiskaisi ne pikaisesti jalkaansa, ennenkuin palasi vuoteelle Jeremiahin luokse.

Himo laantui hiljalleen ja jätti jälkeensä tärisevän, tyhjän kuoren. Tällä kertaa hän ei sentään ruvennut yökkimään heti ensimmäisenä reaktiona. Jeremiahin tietoisuus palasi hiljalleen, kun hänen kiimansa ei hallinnut enää tilannetta ja hän käsitti mitä oli tehnyt. Hän oli tehnyt sen taas. Ollut kui Dez, juuri se tyyppi, jota hän vihasi tällä hetkellä enemmän kuin ketään muuta. Hän oli käyttäytynyt kuin isoveljensä vääristynyt peilikuva. Se sai Jeremiahin voimaan pahoin ja inhoamaan itseään.
Hän kuuli Lokin iskevän nyrkkinsä seinään, mikä sai hänet hätkähtämään. Hän oli todennäköisesti onnistunut juuri tuhoamaan kaiken, mitä oli saanut rakennettua Lokin kanssa tänä lyhyenä aikana. Hän oli pettänyt kaikki. Ei pelkästään Lokia, vaan myös Anaclaudian ja Joshuan.

Jeremiah nousi vapisten istumaan vuoteenreunalle. Hän ei kuitenkaan kyennyt nousemaan. Jalat tuntuivat aivan liian veteliltä sellaiseen. Niinpä hän päätyi hautaamaan kasvot käsiinsä. Olihan tämä edistystä. Viimeksi hän oli yrittänyt oksentaa sisuskalunsa pihalle ja ollut täydellisen toimintakyvytön monta tuntia. Ehkä hän tottuisi tähän tunteeseen. Paitsi ettei hän saanut. Hän ei saisi päätyä tähän tilanteeseen enää ikinä. Hän ei voisi menettää itsehillintäänsä tällä tavalla. Ja ajatus siitä, että hän oli tottumassa tähän ja muuttuisi hiljalleen samanlaiseksi kuin veljensä, sai hänet melkein samaan kuntoon kuin viimeksi.
Hän kuuli Lokin lähestyvän. ”Anna anteeksi Loki... En anna tämän tapahtua enää koskaan... Olen niin pahoillani... Anteeksi.” Sanat tulvivat Jeremiahin suusta täysin pidättelemättöminä ja ilman minkäänlaista sensuuria. Kai tämä korvaisi sen edellisen kerran yökkimisen.