Suvun ylpeys K-18

Ibbie mulkaisi Danielia tuon kiusatessa häntä. Hän olisi voinut läpsäistä miestä takaraivoon, jotta tämä muistaisi ettei hänen kanssaan pitänyt leikkiä. Hän sattui nimittäin tietämään, että Daniel nautti tilanteesta enemmän kuin oli sallittua.
”Älä viitsi Dani. Totta kai minä tulen kateelliseksi. Sehän on koko homman idea. Sitä paitsi, sinä rakastat sitä, kun saat tehdä minut kateelliseksi”, Ibbie sanoi, luoden mieheen merkittävän katseen. Koska Daniel aikoi selvästi nauttia tilanteesta, hän veti lautasen ja kahvikupin lähemmäs itseään. Miehen revitellessä tarinallaan, hän voisi syödä rauhassa aamiaisensa.

Ibbie kuunteli tarinaa kiinnostuneena. Tavallaan hän ei yhtään yllättynyt siitä, että Sebastian oli käynyt mustasukkaiseksi. Jotenkin se sopi kyseisen limanuljaskan persoonallisuuten. Lisäksi se, mitä Ibbie oli kuullut, Sebastian oli kiinnittänyt viime aikoina Danielin melkoisen usein. Onneksi tyyppi ei ollut kuitenkaan tarinan pääpointti. Tämä Lius kuulosti melkoisen mielenkiintoiselta tyypiltä ja kaiken lisäksi komealta, vaikkakin tyypin pitäisi ehkä korjata asennettaan seuralaisia kohtaan. Eiväthän he sentään mitään huoria olleet. Seksi oli täysin vapaaehtoista, eikä yleensä edes pääasia työtehtävässä. Siitä nyt vain sattui saamaan yleensä paremmin rahaa. Tyydytetty asiakas antoi yleensä herkemmin tippiä hyvästä työstä. Seksi oli varmasti aivan yhtä hyvää, kuin miltä se kuulostikin. Ibbie ei vain ymmärtänyt, miksi Daniel ei ollut pitänyt kaverista kiinni, ihan vain seksi mielessä. Hän ymmärsi hyvin, että parisuhteen aloittaminen heidän tilanteessaan oli todella hankalaa. Harvat ihmiset olivat niin avarakatseisia, että antoivat tuoreen kumppaninsa juoksennella treffeillä milloin kenenkin kanssa.
Kuitenkin, rehellisesti sanottuna, kyllä Ibbie olisi kaivannut jonkinlaista vakaata kumppania elämäänsä. Jos ei muuten niin jo siksi, että stalkkeriasiakkaat eivät tuntuisi niin pelottavilta, jos olisi joku kotona suojelemassa.

”Ymmärrän hyvin”, Ibbie sanoi, nojatessaan leukaa kämmeneensä. Hän oli saanut aamiaisensa viimeisteltyä ja kahvistakin oli jäljellä enää tilkka. Nyt hän saattoi tuijotella miettiväisenä eteenpäin. ”Mutta jos seksi oli kerran niin hyvää, niin miksi et yrittänyt pitää häntä edes muutamaa viikkoa pidempään. Tai saada edes kakkoskierrosta. Minulla oli eilen taas se vanha pervo, herra Dabney. Siis se tissifriikki, jolla on vaikka millaisia fantasioita rinnoista. Voin sanoa, että se homma ei ollut kovin kummoista ja kyllä minulle olisi sen jälkeen kelvannut yksi kunnon pano.”
Ibbie siemaisi kuppinsa tyhjäksi ja totesi tarvitsevansa toisen kupillisen. Tällä kertaa kuitenkin suuremmalla määrällä maitoa. Liika kofeiini onnistui aiheuttaman hänelle sydämentykytystä. ”Treffailu on kuitenkin välillä ihan hauskaa, vaikka ei rupeaisi seurustelemaan”, hän sanoi astellessaan kahvinkeittimen luokse.

"Äh, en minä kaipaa mitään vakipanoja, Ibbs. Minulla on sinut jos asiakas jättää kuivaksi.", Daniel hymyili kiusoittelevasti, mutta siemaisi kuitenkin kahvistaan sen näköisenä, että oli valmis väistämään kohti tulevaa iskua. "Sitä paitsi, se tyyppi ei tykännyt yhtään siitä, että olen seuralainen. Olisit nähnyt miten se luikki ulos täältä kun oli saanut hommat hoidettua ja rauhoituttuaan. Minä yritin kyllä, tapaisin mielelläni uudestaan seksin merkeissä kunhan Lius ei kuvittelisi siitä liikoja. Mutta jo pelkästään tuon lyhyen tapaamisen pohjalta voin sanoa, että Lius haluaa kaikkea muuta kuin casuaalia seksiä seuralaisen kanssa.", Sehän siinä. Jos Daniel haluaisi uusinnan Liuksen kanssa, hänen olisi luultavasti jätettävä työnsä ja ryhdyttävä kotivaimoksi, tai niin Daniel ainakin kuvitteli uroksen haluavan hänen tekevän. Daniel, taas kerran, joutui kuitenkin toteamaan ettei halunnut luopua nykyisestä elämästään.

Tyhjennettyään kuppinsa hän ojensi sen äänettömästi takaisin Ibbielle, jotta neitokainen täyttäisi sen hänelle uudestaan. Rutiinit tuntuivat kutakuinkin yllättävän samoilta joka päivä, ja ulkopuolisen silmiin he olisivat varmasti näyttäneet ennenmminkin vanhalta pariskunnalta kuin ystäviltä. He kävivät suhteellisen samoja asioita läpi melkein joka aamu; Ibbie tuli hänen asunnolleen ennenkuin hän heräsi ja keitti kahvit ja järjesti aamiaisen. Daniel istui pöydän ääressä puolikuolleena aina siihen asti että oli saanut vähintään kaksi kuppia kahvia, ennenkuin voisi edes harkita pukeutumista ja kurittomien kihariensa suoristamista.
Nytkin platinablondia ärsytti silmille kaartuvat kiehkurat, ja nopealla ja tottuneella otteella hän kauhoi hiukset käsiinsä ja kiskaisi ne päänsä päälle sotkuiselle nutturalle. Hän nukkui aina ponnari ranteessaan. "Onko sinulla asiakas tänään? Minulla on ainoastaan yövuoro, joten olisin vapaana shoppailemaan.", Daniel hymyili lämpimästi nyt kun hänen tukkansa ei enää ärsyttänyt. Shoppailu oli lisäksi sovittelua kaikesta hänen kiusastaan.

”Tosi kivasti sanottu. Toivottavasti et ole yhtä sulava asiakkaiden kuullen”, Ibbie totesi kuivasti. Kyllähän hän tiesi, että Daniel ei tarkoittanut pahalla. Mutta ei sitä aina ollut vitsinäkään kiva kuulla, että toimitti jonkinlaisen hätävaran virkaa. Makasivathan he tosiaan silloin tällöin yhdessä, usein ihan vain siksi, että muutakaan ei ollut saatavilla. Ibbie oli aluksi epäillyt tulisiko moinen järjestely toimimaan, mutta oli saanut todeta Danielin olevan aivan yhtä ammattimainen kuin hän. Heidän seksinsä oli vain seksiä, eikä se tulisi muuksi muuttumaan. Eikä se ollut onneksi ruvennut hiertämään meidän välejään. ”Mutta me tiedämme kumpikin siitä, kuinka sinä olet tiettyyn suuntaan hieman enemmän kallellaan. Joten etkö muka oikeasti kaipaa jota kuta, jolle voi soittaa siinä vaiheessa kun dildot eivät riitä? Ja sinä tiedät hyvin, etteivät kaikki vain osaa suhtautua seuralaisiin. Muistat varmaan, että melko monet uudet asiakkaat ovat muutamina ekoina kertoina aivan paskajäykkinä, ennen kuin oppivat rentoutumaan. Vaikka meidän käyttämisemme on hirmu yleistä, tällaisen elämäntyylin sisäistäminen vaatii joiltakin aika paljon.”

Ibbie laittoi heille kummallekin vielä kupilliset kahvia ja toi ne pöytään. Ennen kuin kävi itse istumaan, hän huuhteli kahvipannun huolellisesti, pyyhki keittiötasoilta mahdolliset sotkut ja varmisti muutoinkin ettei aamuisesta kahvinkeitosta jäänyt merkkiäkään siistii keittiöön. Hän teki kotonaan täysin samalla tavalla ja toiminta tuntui välttämättömältä myös Danielin luona. Kaikki kävi tosiaan pelottavan luonnollisesti ja rutiininomaisesti. Monet varmasti pitäisivät heitä vanhana avioparina.
”Mutta taidat olla oikeassa. Aivan kaikkea ei voi saada”, Ibbie sanoi noustessaan tuolille istumaan. Hän pyyhkäisi tummanruskeat hiuksensa selän puolelle, ennen kuin tarttui taas kaksin käsin kahvikuppiinsa.

Danielin ehdotuksen kuullessaan, hän vilkaisi pikemminkin tavan kuin tarpeen vuoksi siroa, platinaista, timantein koristeltua rannekelloa. Se oli lahja, hyvin kallis sellainen, yhdeltä asiakkaalta, joka oli erityisen mieltynyt Ibbiehen. Mies oli ollut hänen vakioasiakkaansa jo useamman vuoden ja kello oli yksi monista kalliista lahjoista, joita hän oli saanut.
”Minut on varattu kuudesta eteenpäin. Joku coctail tilaisuus, herra Owstonin kanssa ja vaikka hän on väittänytkin muuta, hän todennäköisesti tulee illan mittaan kaipaamaan seksiä. Kuten aina. Siinä on kyllä mies, joka ei tunnista omia tarpeitaan ennen kuin ne potkivat häntä suoraan kulkusille.” Ibbien luonnollisiin tapoihin kuului kommentoida ja arvostella heidän asiakkaitaan, joskus jopa varsin tylysti. Varsinkin sellaisia, joiden kanssa seurustelu ei kuulunut niihin kaikkein miellyttävimpiin työtehtäviin. Se auttoi häntä selviytymään suurimmasta osasta työn varjopuolista, eikä hän ollut koskaan töykeä asiakkaiden kuullen. ”Mutta jos olet nopea, minulla on tässä päivä aikaa, jonka voin kuluttaa sinun kanssasi?”


Aamuvuoroa tekevä aulavartija William Ott, katseli ovista poistuvan lähettipojan perään. Nuori mies oli juuri tuonut vastaanottotiskille melkoisen kimpun tulenpunaisia ruusuja. Ott oli tietysti kuitannut ne, kuten asiaan kuului. Eihän hän voinut lähettää tuntematonta lähettiä ylös omin nokkinensa. Ehei, parempi, että talon henkilökunta hoiti tavaran perille kuljettamisen. Tämä kyseinen kimppu oli valtava. Siinä oli varmasti ainakin viisikymmentä pitkävartista ruusua, sekä muutama valkoinen kallalilja, hieman kontrastia tuomassa. Ei olisi pitänyt olla mikään yllätys, että lähestys oli kattohuoneiston nuorelle herralle. Kyseinen nuorimies tuntui saavan lahjoja useamman kerran päivässä.
Ottin tehtävä ei kuitenkaan ollut arvostella ketään, joten hän siirtyi sisäpuhelimen ääreen ja valitsi kattohuoneiston numeron. ”Herra Ackerman, tässä William Ott aulasta. Teille on täällä lähetys. Lähetänkö Tonyn tuomaan sen ylös?”

"Sinä tiedä mitä tarkoitin, Ibbs.", Daniel näytti huokaavaan kun nainen piikitteli häntä kuivasti. Heidän järjestelynsä oli Danielin mielestä varsin toimiva, sillä vaikka hän nauttikin suuresti seksistä miehen kanssa ja teki sitä enemmän mielellään, ei naisetkaan aina olleet niin pahoja. Varsinkin kun he molemmat tiesivät miten tyydyttää toinen osapuoli. Ja Ibbs oli kuitenkin täysin oikeassa siitä, että olisi periaatteessa ihan mukavaa että olisi joku, jolle hän voisi soittaa tarvitessaan pikaista panoa miehen kanssa, mutta se ei koskaan voisi olla mitään muuta kuin seksisuhde. "Tiedetään tiedetään. Jos vain Alan suostuisi makaamaan kanssani, tälläistä keskustelua ei tarvisi käydä. Ainiin, Alan soitti eilen. Madeleine on raskaana.", Alan, joka oli toinen Danielin parhaista ystävistä, oli ollut omasta mielestään onnekas kun eräs hänen rikkaista asiakkaistaan oli mieltynyt tuohon niin paljon että oli päättänyt naida miehen. Nyt he odottivat siis ensimmäistä lastaan, ja vaikka Daniel ei kaivannutkaan samaa itselleen, hän oli iloinen Alanin puolesta.

Saadessaan kahvikupin taas kouraansa, Daniel laski siihen tilkan maitoa ja hieman sokeria ja ryhtyi nopein hörppäisyin tyhjentämään kuumaa kahvia varoen kurkkuunsa. "Minä olen aina nopea.", Daniel virnisti. Se oli tietysti vale, ja he molemmat tiesivät sen. Tai no, ainakin jos hän laittautuisi kuin töitä varten häneltä kestäisi. Mutta Daniel saattoi myös jättää moisen myöhemmälle ja lähteä omana itsenään. Hän aikoi juoda kahvinsa loppuun ja mennä sitten pukeutumaan, mutta sisäpuhelimen ääni keskeytti hänet.
"Lähetä vain, kiitos, William.", Daniel vilkaisi Ibbietä kuin kysyäkseen tiesikö nainen jotain lähetyksestä, mutta totesi sitten että se saattoi hyvinkin olla jotain Sebastianilta. Ehkä mies oli tullut järkiinsä ja tahtoi hyvitellä tekoaan lahjalla, ja jos tästä oli kyse, Daniel lähettäisi lahjan suoraan takaisin. Pelkissä boksereissaan Daniel suuntasi eteiseen ottaakseen lähetyksen vastaan kunhan hissi kilahtaisi. Hänellä oli toisessa kädessään kuppinsa kahvia, ja hän seisoi rentona eteisessä hissin edessä. Luultavasti jokainen talossa työskentelevä henkilö oli nähnyt hänet enemmän tai vähemmän vähäpukeisena, eikä se haitannut Danielia ollenkaan. Hän vain ei ollut aamuihmisiä, ja jos toinen kuppi kahvia ei oltu juotuna, hän ei saisi mitään aikaiseksi.

Ibbie pyöräytteli jälleen vihreitä silmiään Danielin kommentille Alanista. Siinä oli mies, jota hän ei osannut kuvitella kenenkään muun kuin Madeleinen kanssa. Kaikki muu tuntui loukkaukselta luonnonjärjestystä kohtaan.
”Tiedän. Madeleine soitti minulle eilen. Hän miettii jo lastenhuoneen värejä ja sisustusta. Haluaa kuulemma jotain klassisen romanttista. Paljon kermaan ja valkoista. Yritin sanoa hänelle, että lapsista ja valkoisesta ei kannata edes puhua samassa lauseessa”, Ibbie sanoi, eikä voinut mitään puistatukselleen. Hän ei ollut koskaan ollut mitenkään äidillinen ihminen, eikä voinut kuvitella, miksi joku halusi tietentahtoen itselleen jotain niin epäsiistiä ja kovaäänistä. Tietekin hän oli kohteliaan onnellinen Alanin ja Madeleinen puolesta. Kunhan häntä ei vain pyydettäisi kummiksi tai mitään yhtä epämiellyttävää, josta olisi hankala kieltäytyä.

Sisäpuhelimen soidessa, Ibbien mielenkiinto heräsi jälleen. Ei ollut täysin tavatonta, että heille läheteltiin lahjoja. Se oli aina yhtä kutkuttavan hauskaa. Varsinkin Ibbien mielestä, sillä hän piti kauniista esineistä. Etenkin silloin kun sattui saamaan niitä lahjaksi. Aivan kuin joulu olisi ollut monta kertaa vuodessa.
Danielin lähtiessä ottamaan lahjustaan vastaan, Ibbie hylkäsi oitis kahvikuppinsa ja istuimensa rynnätäkseen miehen perään. Hän halusi ehdottomasti nähdä, mitä Daniel saisi. Niinpä hän odotteli miehen takana varpaillaan keinuen hissien ovien avautumista.

Tony oli laiha, nuori mies, joka kärsi edelleen aknesta ja oli jättänyt lukion kesken raskaaksi tulleen tyttöystävän vuoksi. Hän teki töitä pienellä palkalla ja toimi eräänlaisena juoksupoikana, kaikille kerrostalon asukkaille. Miehellä oli pieniä ongelmia saada itsensä ja valtava ruusupensas ulos hissistä, Danielin eteiseen. Hän kuitenkin onnistui siinä lopultakin, runnomatta yhtään kukkaa. Nopeasti hän ojensi niitä Danielia kohti.
”Vau!” Ibbie henkäisi ihastuksissaan, heti kun sai kukat silmiinsä. ”Joku taitaa tykätä sinusta. Keneltä se on?”
Ibbie olisi ollut valmis sieppaamaan koko kimpun itselleen ja tutkimaan sen kortin varalta, ihan vain uteliaisuuttaan tyydyttääkseen. Daniel todennäköisesti myös tiesi tämän.
”Kortti on tässä sire”, Tony sanoi ojentaessaan Danielille pientä, valkeaa kirjekuorta. Kirjekuoren sisällä oli valkea pahvikortti, johon oli kirjoitettu hieman sotkuisella ja vinolla käsialalla: Olen pahoillani viime öisen käytökseni vuoksi. En ole vain tottunut tälläiseen, jonka vuoksi toimin tökerösti ja onnistuin varmasti loukkaamaan sinua. Lius.
Pahoittelun alapuolelle oli kirjoitettu vielä samalla käsialalla puhelinnumero, mikä oli yhtä selkeää kuin Lius olisi pyytänyt Danielia soittamaan itselleen.

Daniel ei ollut uskoa silmiään kukkakimpun ilmestyessä hissien ovista hänen eteiseensä. "Kiitos, Tony.", Daniel otti puskan käsiinsä ja ojensi sen sitten Ibbielle. "Pidähän hetki.", Sitten hän astui naulakolle, kaiveli yhden takkinsa taskuja ja löysi sieltä kaipaamansa setelin, aivan kuten oli muistanutkin. Hän ojensi 100$ seteliä Tonylle hymyillen, ottaen valkean kirjekuoren itselleen. Tämän jälkeen he olisivat valmiita ja Tony saisi poistua tippinsä kanssa tekemään muita juoksupojan hommiaan. "Mennäähän sitten vilkaisemaan korttia.", Daniel heilutteli sitä sormiensa välissä virnistellen ja lähti suuntaamaan keittiöön. Kukat hän oli autuaasti unohtanut Ibbien käsiin, sillä olivathan hänen omat kätensä täynnä kahvikuppia ja korttia. Päästyään takaisin baaripöydän ääreen Daniel istuutui alas malttamattomana tietää, keneltä ruusut olivat.

Hänen ilmeensä tummui aluksi monta astetta hänen lukiessaan että kukat olivat pahoitus eiliseltä, sillä hän oletti heti että kyseessä oli Sebastian. Mutta lukiessaan kortin loppuun hän ei voinut olla hymyilemättä. Lius näköjään oli ymmärtänyt itsekkin, että oli ollut hyvin töykeä rynnätessään sillä tavalla ulos hänen asunnostaan. Hän katsoi puhelinnumeroa joka oli kirjoitettu kortin alareunaan ja mietti, mitä ihmettä hän muka sanoisi jos soittaisi. Hän leikitteli hetken ajatuksella ennenkuin tunsi tuiman katseen porautuvan itseensä ja arvasi Ibbie kiehuvan kohta kiukusta jos hän ei antaisi tuon lukea korttia.
"Mitä olet mieltä?", Daniel arvosti toki Ibbien mielipidettä asiassa, vaikka ei välttämättä toimisikaan sen mukaan. Nopealla käden heilautuksella hän tyhjensi kahvikuppinsa jonka jälkeen hän nousi pöydästä. "Noniin, käyn pukemassa ja sitten lähdetään shoppailemaan."

Ibbie otti kukat mielellään vastaan, vaikka pieneksi pettymyksekseen hän ei päässyt lukemaan korttia ensimmäisenä. Mikä oli tietysti enemmän kuin ymmärrettävää, sillä lahja ei ollut hänelle vaan Danielille. Se ei kuitenkaan estänyt häntä nuuhkimasta kukkien tuoksu ja ihailemasta niitä. Hän tiesi sen verran, ettei tällaista kimppua saanut aivan ilmaiseksi ja se oli varmasti maksanut pienen omaisuuden. Joko lähettäjä halusi painottaa jotain tai sitten tuo oli vain ökyrikas. Danielin lähetettyä Tony matkoihinsa, Ibbie käveli suorinta tietä keittiöön ja ryhtyi etsimään tarpeeksi isoa maljakkoa kukille. Häntä ei haitannut pätkääkään, että Daniel oli jättänyt ne hänen vastuulleen. Aivakaan ne eivät jäisi näivettymään mihinkään pöydälle ilman vettä ja ravinteita.

Maljakkoa etsiessään hän vilkuili tiiviisti Danielia, odottaen merkkiä siitä, milloin saisi tietää kuka oli lahjonut miestä puutarhallisella kukkia. Daniel tuntui kuitenkin vaipuvan ajatuksiinsa, mikä sai Ibbien puolestaan vihjaamaan hienovaraisesti omasta olemassa olostaan kolistelemalla kaappien ovia hieman kovakouraisesti. Hän oli niin keskittynyt Danieliin, että joutui käymään kaapit kahteen kertaan läpi ennen kuin löysi maljakot. Hän otti niistä esille isoimman, juuri kun Daniel ojensi kortin hänen suuntaansa.
Hän jätti vaasin työtasolle odottamaan ja suorastaa hypähteli keittiön poikki. Ibbien luki viestin tarkkaan, sanasta sanaan, kolme kertaa, ennen kuin antoi ajatustensa lähteä juoksemaan. ”No, ainakin hän on pahoillaan”, Ibbie sanoi silmäillessään korttia. ”Se voisi kertoa siitä ettei hän ole tottunut seuralaisiin. Kuten sanoin, monilla menee aikansa sulattaa se, millaisia me oikeasti olemme. Todennäköisesti hän on tajunnut myös melko nopeasti sen, miten ilkeästi on käyttäytynyt, koska kukat tulivat nyt. Hän on harkinnut niiden lähettämistä ja soittanut ensimmäiseen avautuvaan kukkakauppaan. Plus, tuo ei ole mikään halpa kimppu. Minusta sinä voisti antaa hänelle mahdollisuuden pyytää kunnolla anteeksi.”
Ibbie tiesi tarkalleen, että oli aivan sama mitä hän lopulta sanoisi, sillä Daniel tekisi kuitenkin oman päänsä mukaan. Ehkä hän voisi kuitenkin saada istutettua näin miehen korvien väliin jonkinlaisen ajatuksen, joka voisi myöhemmin itää ja tuottaa hedelmää.

Ibbiellä itsellään oli ollut muutamia suhteita, jotka eivät liittyneet työhön. Ne olivat olleet huomattavan seksipainotteisia, mutta niihin oli liittynyt myös treffailua, joten niitä ei voinut laskea tavallisiksi seksisuhteiksi. Homma oli tietysti hankaloitunut suhteiden mennessä vakavammiksi. Harva mies katseli hyvällä, kun heidän deittinsä makasi muiden miesten kanssa. Harvan miehen ego suostui hyväksymään sen, että seksi saattoi olla myös vain työtä, vaikka Ibbie osasikin lokeroida eroavaisuudet. Mutta kaikki oli ollut hauskaa niin kauan kun sitä oli kestänyt. Kyllä hän edelleen haaveili siitä, että voisi löytää jonkun, jonka kanssa jakaa elämä. Sellaista miestä ei vain ollut tullut vielä vastaan.
”Olehan nopea sitten. Minä laitan tuon sinun ruusutarhasi veteen, ettei se aivan näivety”, Ibbie huikkasi Danielin perään, tuon lähtiessä kohti makuuhuonettaan.

"Aina.", Daniel naurahti hieman astellessaan portaat tasanteelle ja katosi makuuhuoneeseensa. Hän voisi jättää tavanomaiset meikkaukset ja hiustenlaiton myöhemmälle, jotta heille jäisi enemmän aikaa shoppailla Ibbien kanssa. Niimpä Daniel valitsi vaatehuoneestaan itselleen siistit tummansiniset pillifarkut, mukavan ihonmyötäisen valkoisen t-paidan sekä mustan kaulupaidan sen kaiken ylle, jonka hän kuitenkin jätti auki. Danielilla ei sentään ollut pelkästään fiinejä asuja, vaikka niitä hänellä oli eniten, vaan omistihan hänkin normaaleja vaatteita. Saatuaan itsensä puetuksi hän asteli pieneen kylpyhuoneeseensa makuuhuoneen yhteydessä ja ryhtyi harjaamaan kurittomia kiharoitaan. Kunhan ne asettuivat edes jotenkuten siististi hänen kasvojensa reunoille, hän oli valmis. Hän oli melkein kuin toinen ihminen, mikä taisi olla tarkoituskin. Nyt Daniel näytti söpöltä ja poikamaiselta, ja muutama suihkaus partavettä kruunasi komeuden. Ainakin hänestä itsestään.

Valmistumiseen oli loppujen lopuksi kulunut kaksikymmentä minuuttia, ja nyt Daniel asteli jälleen portaat alas jotta he voisivat lähteä. "Valmista tuli, Ibbie.", Kaulassaan Danielilla oli armeijan tagit luomassa illuusiota siitä, että hän olisi miehekkäämpi. Olihan hän käynyt armeijan ennenkuin ryhtyi töihin seuralaiseksi, mutta harvoimpa hän käytti oikeita tagejaan jotka nytkin lojuivat jossain muistolaatikon pohjalla. Nämä jotka roikkuivat hänen kaulassaan olivat tummennettua hopeaa. Farkuissaan hänellä roikkui myös yksi ketju koristeena. Daniel muistutti enemmän kahdeksantoistavuotiasta teinipoikaa kuin aikuista seuralaista sillä hetkellä. "Minne haluat mennä ensimmäisenä?", Daniel asteli baaritiskinsä eteen, vilkaisi korttia joka oli pöydällä sen sisältämää puhelinnumeroa. Hänen teki mieli laittaa moinen kortti taskuunsa, mutta vastusti kiusausta. Hänen täytyisi ensin miettiä asiaa tarkoin, eikä tehdä mitään harkitsematonta.

Danielin mentyä, Ibbie ryhtyi töihin. Aivan ensimmäiseksi hän täytti löytämänsä maljakon kylmällä vedellä ja lisäsi sen sekaan kukkavirkisteen. Tämän jälkeen hän saattoi purkaa kimpun ympäriltä suojaavat, läpinäkyvät kääreet. Ilma tuntui täyttyvän heti kukkien tuoksusta. Vaikka kääreet olivatkin olleet osittain auki jo lähetyksen saapuessa, niiden poistaminen kokonaan sai tuoksut leviämään kunnolla. Se sai Ibbien hymyilemään. Hän ei muistanut, milloin asiakkaat olivat hemmotelleet häntä viimeksi kukkasilla. Kaikki tuntuivat ajattelevan, että hän kaipasi naisena ennemmin jotain kallista ja kiiltävää. Vaikka eivät he siinä täysin väärässä olleet, kukkia olisi ollut silloin tällöin mukava saada. Ibbie asetti Danielin kimpun maljakoineen baaripöydälle, josta mies saattoi nähdä sen melkein mistä suunnasta tahansa.
Seuraavaksi hän ryhtyi siivoamaan heidän aamiaisensa jäänteitä. Kahvinkeitin oli hoidettu, mutta mukit, lautaset, maitokannu ja sokerikko olivat edelleen pöydällä likaisten lautasliinojen kanssa. Ibbie laski pesualtaaseen hieman vettä, voidakseen tiskata vähäiset astiat saman tien. Hän kääri hihansa ja kantoi astiat saippuaveteen.

Tiskatessaan hän saattoi miettiä Danielia ja tuon tapaamaa miestä. Daniel teki melkoisesti töitä, eikä Ibbie ollut aivan varma erottiko tuo aina täysin työtä vapaa-ajastaan. Seuralaisen työ, vaikka siihen kuuluikin paljon erilaisia juhlia, glamouria ja muuta vastavaa, osasi olla melkoisen kuluttavaa. He kuitenkin näyttelivät suurimman osan ajasta. Ibbie ei olisi voinut kuvitellakaan, että osaisi itse todella nauttia siitä, että joku läpsyttelisi hänen rintojaan kuten viimeöinen herra Dabney. Hänen rooliahahmonsa Agelic oli kuitenkin innostunut moisesta aivan suunnattomasti, kuten asiakas oli toivonutkin. Pikku romanssi saattaisi tehdä Danielille ihan hyvää. Tuo voisi ottaa sen eräänlaisena lomana.
Saatuaan astiat kiiltävän puhtaiksi, hän nosti ne kuivumaan, tyhjensi ja huuhteli altaan. Lopuksi hän pyyhki vielä kaikki tasot, joissa näki roskia tai tahroja. Daniel olisi saattanut jättää tämän siivoojansa vastuulle, mutta ei Ibbie. Hän nautti tällaisista pikkuaskareista ja tällä tapaa hän sai myös aikansa kulumaan odotellessaan ystäväänsä.

Ennen kuin Daniel laskeutui portaita alas, Ibbie oli ehtinyt tarkastaa oman meikkinsä ja todennut sen olevan pienellä lisäpuuterilla oikein kelvollinen.
”Sinähän se shoppailua alunalkaen ehdotit. Luulin sinulla olevan mielessä jotain”, Ibbie sanoi, sujauttaessa pienen matkapeilinsä takaisin kirkkaanpunaisen käsilaukkunsa uumeniin.
Hän kohotti katseensa Danieliin, joka asteli parhaillaan häntä kohti ja hymyili. Mies näytti kovin erilaiselta silloin kun pukeutui miehekkäästi. Tällöin tuota erehdyttiin harvoin luulemaan naiseksi, vaikka se tietynlainen hentous ei varsinaisesti kadonnut mihinkään. Ibbie otti muutaman askeleen lähemmäs Danielia suoristakseen tuon kauluksen vielä hieman paremmin, vaikka joku muu olisi saattanut antaa sen olla.
”Mutta kuten tiedät, uudet kengät tai laukku ovat aina tervetulleita minun vaatekaappiini”, Ibbie sanoi ja perääntyi askeleen, tarkastaakseen kättensä jäljen.

Daniel seisoi kiltisti paikoillaan odottaessaan että Ibbie sai hänen kauluksensa ojennukseen. Ja jälleen kerran hän ajatteli, että he olivat kuin vanha pariskunta. "Ei minulla ollut mitään varsinaista mielessä. Ajattelin vain virkistää sinua, ja tiedän että rakastat shoppailua.", Daniel hymyili ja vilkaisi hienoa, lähes massiivista kelloa jonka oli sujauttanut ranteeseensa. Se oli miehekäs, eikä ihan varsinaisesti ollut Danielin tyyliä, mutta hän piti siitä. Kello näytti raskaalta, se oli tumman cobaltin sininen ja musta, hienointa ja kevyintä metallia, ja osoitintaulussa kiilteli muutama pieni timantti. Sen keveys kontrastissa sen raskaaseen ulkomuotoon oli se, mistä Daniel piti.
"Aloitetaan tarkastamalla Macey's Collectionilta uudet kengät ja vaikka sitten jotain laukkuja. Käydään lounaalla ja sitten päästän sinut viihdyttämään muita. Minun täytyy myös valmistautua huolella iltaa varten, sillä rouva Harris on mahdottoman tarkka ulkonäöstäni.. Minä vannon, sillä naisella on joku lapsipornofetissi, ihan oikeasti.", Daniel huokasi ylidramaattisesti ja nosti vielä ranteensakkin otsaa vasten tehostaakseen kuin tyrmistyttävää oli, että hän joutui makaamaan sellaisen naisen kanssa. Totuushan kuitenkin oli, että rouva Harris vaati ehdottomasti että Daniel oli täysin karvaton vartaloltaan, suoristi hiuksensa ja piti ne siistillä jakauksella, sekä käyttäytyi kuin hyvätapainen sisäoppilaitoksen oppilas. Rouva Harris oli varakas ja maksoi tälläisestä roolileikistä melkoisen hyvin. Joskus kannatti olla babyface.

"William, pyytäisitkö Tonya ajamaan autoni ovelle valmiiksi?", Daniel pyysi sisäpuhelimen kautta, ja kuultuaan vastauksen hän suoristi selkänsä ja saattoi jatkaa tavaroidensa keräämistä.
Varmistettuaan että hänellä oli mukanaan kaikki tarvittava, Daniel suuntasi eteiseen vetämään mustat tennarit jalkaansa. Kaulaan vielä valko-musta palestiinilaishuivi, ja kevyt nahkatakki kruunaamaan koko komeuden. Hän näytti hieman alipukeutuneelta, mutta tosiasiassa Daniel ei tarvisikaan edes näin paljoa vaatetta pärjätäkseen, mutta oli hyvä pukeutua niin, että yleisön silmissä hän näytti korkeintaan siltä että välitti enemmän muodista kuin omasta hyvinvoinnistaan. Hän vetäisi vielä pipon päähänsä, jolloin illuusio nuoresta teinipunkkarista vain korostui yhdessä hänen kiharoidensa kanssa. Ensimmäisellä vilkaisulla Daniel näytti sellaiselta nuorelta mieheltä joka oli tavattoman ujo naisten kanssa, vaikka olikin hyvännäköinen saadakseen melkein kenet tahansa. Ajatus sai Danielin hymähtämään.
Ollessaan valmis hän tilasi hissin jälleen ylös, ja tarkistettuaan vielä kertaalleen ettei unohtanut mitään, hän ojensi kättään jotta Ibbie voisi astua hissiin hänen edellään. "Teidän jälkeenne, neiti.", Hän vitsaili astuessaan hissiin Ibbien perässä. Pian ovet aukenivat ja he saattoivat astua aulaan, jossa Daniel tervehti Williamia. Hän astui ulos raikkaaseen ilmaan jossa Tony odotti heitä hänen autonsa edessä. Aaah, miten ihanan raikas..

Yllättävä verenhaju sai hänet seisahtumaan kuin seinään. Daniel painoi kätensä kiivaasti kasvoilleen peittääkseen verenhajun ja estääkseen itseään yökkäämästä. Hänen silmänsä olivat laajenneet pelosta, ja vasta nyt hän huomasi vain vähän matkan päähän heistä pysäköidyt poliisiautot, sekä muutaman median henkilön jotka yrittivät urkkia tietoja tapahtuneesta. Danielin ei tarvinnut mennä yhtään lähemmäs tietääkseen, että joku oli tapettu, ja aivan lähellä hänen asuntoaan. Ajatus oli kauhistuttava.

Ibbie asteli Danielin edellä eteiseen, nauraen tuon kommentille illan asiakkaasta. Vaikka he eivät olleetkaan virallisesti huoria, heidän asiakaskunnallaan oli todentosiaan melkoisia mielihaluja. Tisseistä innostunut lähemmäs kuusikymppinen mies ja lapsekkaaseen ulkomuotoon viehtynyt hienostorouva, eivät olleet edes oudoimmasta päästä. Ibbie oli nähnyt paljon enemmän ja oli kuullut paljon likaisempiakin juttuja. Heidän jokaisen sopimukseen oli kirjattu asiat, joihin he olivat suostuvaisia ja Ibbien sopimus oli melkoisen tavanomainen. Jotkut Järjestön työntekijät eivät arastelleet yksinkertaisesti mitään, eikä mikään tuntunut olevan heille pyhää.
”Ainakin hän tietää mistä tykkää”, Ibbie sanoi avatessaan vaatekaapin oven ja otti sieltä esiin takkinsa. ”Minulla oli viime viikolla miesasiakas, joka oli maksanut pelkästään petipuuhista ja hän muutti mieltään aivan koko ajan. Homma meni yliajalle, koska hän ei vain osannut päättää mitä halusi. Enkä osannut sanoa oliko tyyppi neitsyt vai vain jotenkin vajavainen.”

Ibbie kiskoi takin ylleen ja kietoi kaulahuivin kaulaansa, samalla kun katseli Danielin pukeutumista. Hän oli itse niin herkkä kylmälle, ettei voinut edes kuvitella kulkevansa ulkona pelkässä nahakatakissa. Daniel ei kuitenkaan tuntunut olevan asiasta moksiskaan. Saatuaan saappaat vedetyksi jalkoihinsa, hän liihotti Danielin edeltä hissiin.
Joulusesonki oli alkanut pari viikkoa sitten, joten kaikki kaupat olivat uusineet mallistonsa ihan hetki sitten. Saattoi hyvinkin olla, että Ibbien lompakko olisi noin kuvainnollisesti, huomattavasti hoikempi ja sirompi tämän päivän jälkeen. Hänen täytyisi silmäillä kauppoja myös joululahjojen varalta. Vaikka hänen ammattinsa olikin täydellinen tabu perheen keskuudessa, nuo odottivat häneltä hyviä tapoja. Niihin kuului myös perheen muistaminen joulunaikaan. Koska, Ibbie joutui näin ollen viettämään joulua halveksivan perheensä kanssa, hänellä jäi tienaamatta vuoden rahakkaimmat päivät. Hän ei siis voittanut jouluna mitenkään päin, vaikka se olikin shoppailijan unelma-aikaa.

Ulkona Ibbie ei erottanut ilmassa mitään outoa ja ihmetteli siksi, minkä vuoksi Daniel heitti käden kasvojensa eteen.
”Dani? Onko kaikki hyvin?” Ibbie kysyi huolissaan, olettaen tuon voivan jostain syystä pahoin. Silloin hän näki poliisautojen rykelmän vähän matkan päässä. Virkavaltaa oli paikalla niin paljon, että kyseessä ei voinut olla mikään pikkujuttu. Näky sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Ibbien selkärankaa ja hänet itsensä astumaan lähemmäs Danielia, kuin suojaa hakien. ”Mitäköhän tuolla on tapahtunut?”

Daniel tiesi Ibbien olevan aivan yhtä herkkä tälläisille näyille, mutta koska tuo ei voinut haistaa sitä veren määrää, naisen oli mahdotonta tuntea samanlaista kauhua jota hän tunsi sisällään. Kun Ibbie siirtyi lähemmäs, Daniel kaappasi naisen äkkiä itseensä kiinni toisella kädellään. Ulkopuolisen silmiin se näytti siltä että hän suojeli Ibbietä, vaikka todellisuudessa Daniel haki enemmänkin turvaa itselleen. Veren haju sai hänet voimaan pahoin, mutta laskiessaan kättään vain hieman, vetämällä oikein syvään henkeä - siitäkin huolimatta että meinasi oksentaa - hän saattoi erottaa jonkinlaisen tutun hajun veren seasta.. Ihmissuden hajun. Daniel yökkäsi, ja peitti jälleen suunsa kädellään, jonka jälkeen hän kiskoi Ibbien mukanaan kiireesti autolle, avasi tuolle oven ja kiersi sitten itse kiireesti autoon. Hän ei edes pystynyt kiittämään Tonya, sillä jos hän olisi laskenut käden suultaan hän olisi varmasti oksentanut. Istuessaan nyt turvassa autonsa sisällä, Daniel saattoi huomata tärisevänsä. Häntä pelotti aivan helvetisti. Joko kujalla oli murhattu ihmissusi tai sitten murhan oli tehnyt ihmissusi. Kumpikin vaihtoehto oli aivan yhtä karmea, sillä tuollaisesta määrästä verta päätellen kyseessä ei ollut mikään yksinkertainen laukaus päähän tai muuta yhtä kivutonta.

Danielilta meni hetken aikaa ennenkuin hän pystyi rauhoittumaan niin että sai laskettua kädet syliinsä. Hän väänteli niitä hermotuneena puristaessaan silmänsä kiinni. Noniin, Dani, rauhoitu. Ei mitään hätää. Platinablondi vispasi jalkojaan vielä hetken aikaa ennenkuin avasi siniset silmänsä ja nojasi päänsä penkkinsä niskatukea vasten. Hän veti syvään ja väristen henkeä vielä muutaman kerran. "Anteeksi, Ibbs. En tiedä mikä ihme minuun meni. Mutta pystyin - siis kuvittelin pystyväni - haistamaan veren, ja se sai minut pois tolaltani.", Daniel käänsi kasvonsa Ibbietä kohden ja hymyili naiselle väsyneen oloisesti. Hän pääsisi tästä kyllä yli, kunhan pääsisi shoppailemaan. Ja illalla hän suuntaisi hotellille tapaamaan rouva Harrisin, ja huomenna hän olisi unohtanut tämän tapauksen kokonaan. Tuosta noin vain, eikö?
Tuntiessaan itsensä rauhallisemmaksi, ja lakattuaan vääntelemästä käsiään Daniel käynnisti auton. Hän halusi mahdollisimman kauas tuosta murhapaikasta ja mahdollisimman nopeasti. Hän saattoi vain toivoa että tänään sataisi, ja sade huuhtelisi pois veren hajun.

Ibbien huulilta karkasi pieni, hentoinen inahdus kun Daniel yht'äkkiä kaappasi hänet syliinsä. Se sai hänet tuntemaan olonsa hieman turvallisemmaksi, vaikka varsinaista hätää ei tainnut enää ollakaan. Siitä huolimatta hän painui oikein mielellään kiinni Danielin vartaloa vasten. Läheisyys helpotti kauhun kouristuksia, vaikka Daniel ei ollutkaan mikään miehen köriläs, joka huokui maskuliinisuutta. He olivat itseasiassa täsmälleen saman mittaisia, vaikka mies olikin häntä sirompi. Yleensä Ibbie oli jopa hieman pidempi, koskeakorkoisten kenkiensä ansiosta. Sitten hän huomasi Danielin vapisevan hienoisesti. Aluksi se sai hänet hämilleen, mutta nopeasti hän tajusi miehen tarvitsevan tällaista läheisyyttä aivan yhtä paljon. Iso osa Danielin viehätyksestä tuli juuri siitä, miten herkkä tuo oli. Siihen toi kuitenkin miellyttävän kontrastin, Danielistakin huokuva luontainen miehekkyys ja huolettomuus. Se teki tuosta täysin vastustamattoman. Vastaavanlaisia miehiä sai hakemalla hakea, eikä toista tulisi varmasti löytymäänkään. Ibbie painoi päänsä Danielin olkaa vasten ja käytännössä katsoen kutistui tuota vasten.
Daniel oli heistä se, joka sai ensimmäisenä itsensä liikkeelle. Ibbie oli kiitollinen suojelevasta asenteesta, kun toinen ohjasi hänet autoon istumaan. Vaikka hänellä ei mitään hätää ollut. Tietysti hän oli säikähtänyt, mutta mitä tahansa tuolla oli ikinä tapahtunutkaan se oli ohitse. Vaikka sen täytyi olla kamalaa, heillä ei olisi enää hätää.
Toisaalta, jos vastaavaa olisi sattunut hänen talonsa läheisyydessä, Ibbie ei olisi pystynyt nukkumaan kotonaan. Hänen olisi pitänyt lähteä hotelliin evakkoon saadakseen nukuttua.

Kun Daniel istui kuskin paikalle, mutta ei käynnistänytkään autoaan, Ibbie kääntyi viimein katsomaan tuota. Mies oli aivan kalpea ja lievästi pahoinvoivan näköinen. Tuo näytti olevan paljon kurjemmassa kunnossa, kuin miksi Ibbie tunsi omansa. Ibbie olis halunnut lohduttaa miestä, mutta tämä näytti kokoavan itseään, eikä hän uskaltanut keskeyttää tuota. Danielilla ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa, saada itsensä kasaan.
”Ei se mitään Dani”, Ibbie totesi lempeästi ja kurottautui tarttumaan lohduttavasti kiinni toisen kädestä. ”Kyllä tuo minutkin säikäytti. Noin moni poliisiauto, ei voi tarkoittaa mitään pikkujuttua. Ja varmasti sinä kuvittelit sen veren. Sitä pitäisi olla tosi paljon, että sen pystyisi haistamaan näin pitkän matkan päähän, ulkoilmassa. Kyllä se tästä.”
Ibbie hieroi Danielin kättä, peukaloillaan saadakseen tuon varmasti rauhoittumaan.

"Olet ihan oikeassa.", Daniel nyökkäsi, ja pakotti kasvonsa hymyyn, joka ei kuitenkaan ulottunut silmiin asti. Niin, pelkkää kuvitelmaahan sen täytyi olla.. Ihminen ei pystyisi mitenkään haistamaan verta samalla tavalla kuin hän. Daniel kuitenkin halusi jättää sen taakseen ja lähti ajamaan varoen vastakkaiseen suuntaan, jättäen lukuisat poliisiautot taakseen.
Päästyään Macy's Collectionin hulppean liikkeen eteen, Daniel pysäköi autonsa ja tunsi itsensä jo kutakuinkin normaaliksi. Hän oli onnistunut matkan aikana pitämään yllä turhanpäiväistä, huoletonta keskustelua joka oli hiljakseen auttanut häntä unohtamaan murhan. Myös Ibbien silittely oli auttanut asiaa, ja juuri tälläisinä hetkinä Daniel rakasta naista hyvin paljon. Siskonaan, ennemminkin, kuin seksuaalisesti. Tälläisinä hetkinä Daniel tunsi vastustamatonta tarvetta möläyttää Ibbielle, että tuo voisi muuttaa hänen luokseen jos he keksisivät jonkin yhteisen järjestelyn asiakkaiden varalle.

Helppo ratkaisuhan siihen oikeasti oli; ei asiakkaita kotiin. Tämän ajatuksen valkeneminen sai Danielin silmät suurentumaan muutamalla asteella teevadin kokoisiksi. Miksei hän ollut muka tajunnut sitä aikaisemmin? Sehän oli itsestään päivänselvää, ja hänen olisi pitänyt tajuta se heti. Daniel käänsi katseensa Ibbieen ja hänen kasvoilleen syttyi riemastunut hymy. Hänen pitäisi tosin harkita tätä vielä, hän ei voisi vain möläyttää tätä ideaa ilmoille tarkastelematta mahdollisia haittapuolia. Ensinnäkin, hänen täytyisi kertoa Ibbielle suurin salaisuutensa. Kun nainen oli ensimmäistä kertaa nähnyt hänen arpensa, Daniel oli valehdellut ettei muistanut, että oli saanut sen lapsena. Epäillyt koiran purreen itseään. Jos Ibbie asuisi hänen kanssaan, hänen olisi kerrottava tuolle mitä oli oikeasti tapahtunut, eikä nainen silti välttämättä uskoisi häntä, ilman että Daniel näyttäisi. Ja silloin Ibbie saattaisi juosta kiljuen karkuun, eikä Daniel halunnut moista.

"Mennäänhän sitten prinsessa.", Silti Daniel ei voinut lakata hymyilemästä. Hän halusi antaa Ibbielle turvallisen tunteen omassa kotonaan, niin ettei naisen tarvitsisi enää koskaan pelätä yksinoloa. Ibbie oli hänelle yhtä läheinen kuin sisko, paitsi että heidän suhteeseensa kuului hieman muutakin kuin vain sisarellista rakkautta.

Kun Daniel lähti ajamaan, Ibbie vetäytyi takaisin omalle paikalleen. Koko matkan ajan hän kuitenkin vilkuili vierustoveriaan huolestuneena. Poliisiautojen näkeminen oli selvästi vaikuttanut Danieliin voimakkaammin kuin häneen. Automatka ja turhanpäiväinen jutustelu näyttivät kuitenkin helpottavan tilannetta, mikä sai Ibbienkin rentoutumaan hiljakseen. Kun he viimein pysähtyivät Macy's Collectionin eteen, tilanne alkoi tuntumaan jo lähestulkoon normaalilta. Ibbie saattoi vain toivoa, että poliisi olisi saanut hommansa hoidetuksi ennen kuin Daniel palaisi kotiin heidän ostosreissultaan.
Ibbie sujahti sirosti ulos autosta, valmiina kaikkeen siihen mitä tavaratalon uumenista saattaisi löytyä. Danielin kierrettyä jalkakäytävän puolelle, hän ujuttautui leveästi hymyillen tuon käsikynkkään. Onneksi Daniel oli ehtinyt piristyä ja jaksoi hymyilläkin, vaikka reissu ei ollutkaan alkanut aivan odotusten mukaan.

Ibbie oli kuin kotonaan kaikkien niiden hienojen kenkien ja laukkujen keskellä. Hän löysi oitis ainakin viidet kengät, joita oli ehdottomasti päästävä sovittamaan. Muutaman niistä olivat sellaisia, joiden kanssa hänellä ei olisi mitään sopivaa päälle pantavaa mikä tarkoitti puolestaan lisää shoppailua. Ibbie yritti kuitenkin parhaansa mukaan hieman hillitä itseään ja käydä läpi kenkiään, ettei sortuisi ostamaan samanlaisia kuin jo omisti tai joita ei koskaan tulisi käyttämään. Kaikki järkevän ajattelun rippeet katosivat kuitenkin oitis, kun hän sai silmiinsä sirot saapikkaat, jotka olit tehty konjakin värisestä nahasta. Korko oli kapea, eikä kovin korkea, mutta ei sitä tarvinnut ollakaan. Hänellä olisi ainakin pari käsilaukkua, jotka sopisivat saappaiden kanssa. Vähän matkaa niistä oli mustat, mokkanahkaiset nilkkurit, joissa oli viidentoistasentin upea korko ja jälleen hän keski vaikka mitä niiden kanssa.
”Taisin kuolla ja päästä taivaaseen”, Ibbie huokaisi ihastuneena ja tarttui kumpiikin kenkiin sovittaakseen niitä. Ennen kuin hän pääsi sovituspaikalle, mukaan tarttuivat vielä klassiset, korkeakorkoiset mustat saappaat.
Pian hän sipsutteli ympäriinsä, kokeillen kutakin paria ja pyytäen Danielilta mielipidettä niistä. Nilkkurien korkoa sai hänen säärensä näyttämään hyviltä. Konjakin väriset saappaat olivat yksinkertaisesti aivan ihanat, vaikka hänen pitäisi ostaa niiden kaveriksi uudet housut. Niissä oli miellyttävä, ohut vuori, joka pitäisi talvellakin varpaat lämpiminä. Mustat saapikkaat olivat yksinkertaisesti pornot. Niitä voisi käyttää tietyntyyppisten asiakkaidenkin kanssa.
”Daniel, mitä mieltä olet?” Ibbie kysyi peilatessaan jälleen mustia saappaita. Hän voisi näiden jälkeen yrittää etsiä uudet kengät, jotka sopisivat hänen illan coctail asuunsa.

Daniel olisi mielellään katsonut samalla itselleenkin jotain, mutta tälläisissä hulppeissa tavarataloissa oli tarkalleen jaettu miesten ja naisten puolet erikseen, joten jos hän halusi pitää seuraa Ibbielle, hänen täytyisi pysyä naisen kannoilla ja unohtaa omat ostoksensa siksi aikaa kunnes Ibbie saisi valintansa tehtyä. Oli huvittavaa seurata perässä kuinka nainen säntäili sinne tänne, himoitsi kenkiä, sovitti, vei ne masentuneena paikoilleen koska ei viitsinyt ostaa kymmentä paria, löysi uudet taas ja niin edelleen.
"Hmm.. Näyttäisit hyvältä pelkästään noissa, ilman rihmankiertämää.", Daniel virnisti nauttiessaan hetken aikaa mielikuvasta. Kyllä, hän oli enemmän homo, mutta kyllä tietyt asiat naisissakin saivat hänet syttymään. Eihän hän muuten olisi voinut tehdä työtään.
"Tiedätkö, sain jokin aikaa sitten uuden asiakaspyynnön. Mies halusi minun pukeutuvan naisten alusvaatteisiin ja korkokenkiin, ja esiintyä myös julkisesti naisena. En ole vielä suostunut enkä kieltäytynyt, koska en ole varma asiasta. Mitä luulet, menisinkö naisesta?", Daniel virnisti, hän tiesi että Ibbie innostuisi varmasti jos pääsisi meikkaamaan ja pukemaan häntä kuin nukkea, sillä vaikka Daniel toki meikkasi ja oli naismainen, hän ei kuitenkaan ollut aikaisemmin yrittänyt esiintyä täydellisesti naisena.

Ibbien mustista saapikkaista Daniel siirsi katseensa kahteen muuhun vaihtoehtoon, joita toinen oli jo kokeillut, ja nyökkäsi. "Nuo kanssa ehdottomasti. Näytit niissä tosi hyvältä ja nilkkurit korostivat pitkiä sääriäsi entisestään. Jos et osta niitä, minä ostan ne sinulle.", Daniel totesi sävyyn joka kertoi, ettei asiasta keskusteltaisi. Hänellä oli rahaa enemmän kuin hän itse tarvitsi, joten ei olisi aivan väärin hemmotella ystäväänsä. Sitä paitsi, Ibbien pitäisi ostaa perheelleen lahjoja, joka söisi tuon budjettia. Danielilla ei ollut kuin Ibbs ja Alan joille hän halusi tai edes tarvitsi ostaa lahjoja, joten siksi platinablondi saattoi tuhlailla rahaansa kuten parhaaksi näki. Daniel ehti vaipua tässä vaiheessa takaisin ajatuksiinsa, silmäillessään hyllyssä olevia punaisia stilettikorkoja. "Olin muuten ajatellut että voisit muuttaa luokseni.", Tämä lause oli puolivahingossa lausuttu ajatus, ja Daniel seisahtui ja heräsi ajatuksisstaan heti sen sanottuaan. Hitto.

Ibbie tarkasteli kenkiä ja punnitsi mitkä niistä haluaisi ehdottomasti viedä kotiinsa. Kaikki niistä olivat erityisen tervetulleita täydentämään hänen kenkäkomeroaan, varsinkin kun kylmänilmankenkiä hänellä oli huomattavasti vähemmän kuin muita. Miinuspuolena oli se ettei hän varsinaisesti tarvinnut uusia kenkiä. Molemmat saappaat olivat kyllä aivan ihanat.
”Ehkä minä sitten esiinnyn sinulle joskus pelkästään näissä”, Ibbie sanoi miettimättä juurikaan mitä suustaan päästi, sillä hänen huomiokykynsä oli edelleen kengissä. Mustat saapikkaat hän ostaisi ehdottomasti, sillä hän tiesi jo asiakkaan, joka maksaisi reilun tipin nähtyään hänet niissä. Hänen pitäisi ehkä käydä vielä katsomassa korkokenkiä ennen kuin tekisi päätöksen kaksista muista. Danielin kertoessa uudesta asiakkaasta, Ibbie puki omia kenkiä jalkaansa. ”Jos vaatteet ja meikki ovat oikeanlaiset, niin joo-o. Sinusta saisi oikein sievän naisen, kunhan ei ammu yli. Minä tehostaisin vaikutelmaa, vielä hiusten pidennyksillä. Ei peruukkia, vaan jotain mahdollisimman luonnollista. Veikkaan, että saisit sillä vielä lisää asiakkaita nykyisten lisäksi. Pitääkö sinun antaa vastaus johonkin tiettyyn aikaan mennessä?”

Ibbie oli jo kantamassa niitä kahta paria, jotka olivat toistaiseksi harkinnassa, takaisin omille paikoilleen palatakseen niihin myöhemmin, kun Daniel ilmoitti maksavansa ne hänelle.
”Voi Daniel.” Ibbie käytännössä katsoen voihkaisi miehen sanoille, luoden pikaisen, kaipaavan katseen kenkiin. Hänen olisi tehnyt mieli suostua sillä samaisella sekunnilla, mutta se tuntui väärältä koska he olivat pelkkiä ystäviä. ”En minä tarvitse niitä. Ei sinun tarvitse kustantaa minun itsekkäitä halujani. Pärjään ilmankin.”
Ibbie ei ehtinyt toipua edes kenkäjärkytyksestä, kun Daniel käytännössä katsoen löi häneltä ilmat pihalle uudelleen kertomalla suunnitelmistaan. Hän ei tiennyt mitä ajatella moisesta ehdotuksesta, jonka vuoksi hän seisoi keskellä kenkäosastoa, suu avoinna, kaksi paria kenkiä kädessään roikkumassa ja tuijotti Danielia osaamatta sanoa mitään. Hän ei olisi osannut edes kuvitella, että mies ehdottaisia jotain vastaavaa. He olivat hyviä ystäviä ja he makasivat joskus keskenäään, mutta ei hän ollut osannut edes aavistaa miehen miettineen moista vaihtoehtoa. Toisaalta Danielin kanssa asuminen saattaisi olla melkoisen mukavaakin. Ainakaan häntä ei pelottaisi aina kotiin tullessaan ja kun mieltä painaisi jokin, hän voisi jutella Danielin kanssa. Yhdessä asumisessa olisi paljon hyviä puolia, mutta vaihtoehto ei ollut tullut koskaan Ibbien mieleen.

Daniel vilkaisi melkein varovasti Ibbietä päästettyään sammakon suustaan. "Tai siis, olen miettinyt sitä vaihtoehtoa. Siinä olisi paljon hyviä puolia, mutta sitä varten pitäisi tehdä paljon järjestelyjä. En ehdota että tekisimme sen heti, mutta voisimme keskustella ideasta ja miettiä sitten paremmin.", Daniel tunsi poskiaan kuumottavan ja hän hieroi takaraivoaan hieman nolostuneena, pipon sotkiessa hänen kiharoitaan vielä enemmän. Hänen ei ollut tarkoitus tehdä ehdotustaan nyt, vaan vasta kun oli itse varmistunut asioista ja siitä että oli varma että halusi sitä. Niimpä, jottei tilanteesta tulisi yhtään sen enempää kiusallinen, Daniel yritti kohdistaa heidän huomionsa takaisin siihen mistä he olivat puhuneet aikaisemmin.

"Niin, siitä asiakkaasta. Minulla ei ole mitään aikarajaa antaa vastausta, mutta mietin että olisiko se hyvä idea. Se kuulostaa ihan hauskalta, ja mies maksaisi minulle siitä melkoisen paljon extraa. Sen verran että saisin sinulle viidet kengät pelkästään tipillä, muun extran lisäksi.", Daniel virnisti vaikkakin virne oli melkoisen huono, johtuen siitä että hän yrittämällä yritti siirtää heidän huomiotaan muihin aiheisiin. "Pitäisikö meidän hankkia minulle harjoitusasu, jotta voisin edes katsoa osaanko liikkua korkokengissä?"

Ibbie yritti miettiä mitä kaikkea Danielin kanssa yhdessä asumisesta seuraisi. Hän tuskin muuttaisi omia käytäntöjään, sillä hän ei koskaan tuonut asiakkaita kotiin, vaan hoiti työn intiimin osuuden hotellissa tai Järjestön tiloissa. Hän oli tehnyt niin ensimmäisen stalkkeri tapauksen jälkeen. Eikä halunnut todellakaan tieten tahtoen uusia tapahtunutta. Pipipäät kun onnistuivat löytämään hänet ilman apuakin. Kämppis saattaisi rauhoittaa myös näitä tapauksia.
”Niinhän siinä olisi”, Ibbie myösi palatessaan takaisin maanpinnalle. Ensijärkytyksen myötä ajatus alkoi tuntumaan sellaiselta, että sitä kannatti ainakin harkita. Eikä yhteen muuttaminen muuttaisi lopultakaan kovinkaan paljon asioita. He viettivät muutenkin paljon aikaa yhdessä ja Ibbie tunki yleensä muutenkin miehen asuntoon. Tavallaan se tuntui luonnolliselta siirymältä, vaikka he eivät seurustelleetkaan. Hän ei voinut vain käsittää, mistä Daniel oli saanut alunalkaen keksinyt koko idean, sillä se ei ollut käynyt hänen mielessään. ”Mietitään sitä. Ei se nyt kuulosta niin huonolta idealta, kuin ilmeeni ehkä antoi ymmärtää. Pääsit vain yllättämään minut.”
Ibbie hymyili Danielille mahdollisimman suloisesti. Hän ei halunnut miehen kuvittelevan, että ehdotus olisi hänestä jollain tapaa vastenmielinen. Sitä se ei nimittäin ollut.

Kun Daniel vaihtoi puheenaihetta, Ibbie antoi asian olla. Idea saisi hautua rauhassa hetken aikaa ja he voisivat puhua siitä myöhemmin, kun kumpikin olisi ehtinyt miettimään sitä.
”Mikä hinku sinulla on ostaa minulle kenkiä?” Ibbie kysyi nauraen, Danielin kuvaillessa saamansa bonuksen määrää. ”Kuulostaa kuitenkin melkoiselta ja voimmehan me sitä kokeilla. Älä kuitenkaan edes vilkaise vielä niitä stilettikorkoja. Lennät nenällesi saman tien. Sinun täytyy aloittaa matalammista koroista, jo senkin vuoksi etteivät jalkasi ole tottuneet korkoihin. Jalkasi kuolisivat noin kymmenessä minuutissa”, Ibbie neuvoi. Sitten hän osoitti omia korkojaan. ”Nämä tarvitsevat päivittäistä harjoittelua ja totuttelua, pitkän aikaa, ennen kuin niihin tottuu kunnolla.”
Samassa siistiin jakkupukuun ja tiukkaan nutturaan sonnustautunut myyjä, asteli paikalle, leveä hymy punatuilla huulillaan. Ibbie pani merkille, miten naisen katse mittaili pikaiseen Danielia päästä varpaisiin, ennen kuin kääntyi katsomaan häntä ja kenkiä. ”Voinko auttaa? Veisinkö valitsemanne parit odottamaan teitä, kunnes olette saaneet ostoksenne suoritettua?”
Ibbie vilkaisi kenkiä käsissään ja katsoi sitten mustaa saapikasparia, joka odotti sovituspenkiv vieressä. ”Juu. Otan nuo mustat, jotka ovat tuolla”, Ibbie sanoi ja viittoi oikeaan suuntaan kädellä, jolla piteli nilkkureitaan.

Daniel naurahti hieman ja siirsi katseensa pois punaisista stilettikoroista. "En minä ajatellut heti ensimmäiseksi noita vetää jalkaani. Noista kengistä tarjous vain tuli mieleeni.", Daniel oli joskus toki kokeillut korkokenkiä, ihan vain huvin vuoksi, mutta hylännyt ajatuksen totaalisesti koska ne olivat sattuneet melkoisesti. Eikä Daniel ollut aikaisemmin ajatellut että hänen tarvitsisi syystä tai toisesta pukeutua niin täydellisesti naiseksi, korkokenkiä myöten. Oli ihan mukavaa kuulla, että Ibbie suostuisi harkitsemaan ja keskustelemaan hänen kanssaan yhteenmuuton hyvistä ja huonoista puolista, ja olisi ihan hauskaa kokeilla, miltä hän näyttäisi naisena.
"Ennenkuin hommaan mitään pidennyksiä, haluan kokeilla yhtä peruukeistasi jotta tiedän miltä se näyttäisi.", Daniel totesi muistaessaan kuinka Ibbie oli aikaisemmin maininnut että hänen täytyisi näyttää luonnolliselta. Hän siirtyi katsomaan muitakin kenkiä ja soi sitten vielä ibbielle virneen. "Olet melkein kuin sisko minulle, Ibbs. Haluan hemmotella sinua."

Myyjän saapuessa paikalle Daniel soi tälle hurmaavimman hymynsä mitä omasi. Tästä sitä riemu repeäisi, sillä naikkonen näytti juuri niin tiukkapipoiselta ja vanhanaikaiselta kuin nuttura tuon päässä. "Ja hän ottaa pari muutakin paria. Mutta olisiko teillä mitään kenkiä minulle? Jalkani eivät ole kovin tottuneet näihin, voisitte ehkä auttaa minua valitsemaan parin?", Daniel katsoi myyjää täysin viattomasti, aivan kuin olisi täysin normaalia että mies pyytäisi itselleen paria korkokenkiä. Myyjä luultavasti luulisi hänen vitsailevan ja pilailevan, mutta Daniel piti kuitenkin kasvonsa lempeässä hymyssä joka kertoi ettei hän pilaillut. Dani tiesi myös, että Ibbie oli enemmän kuin pätevä valitsemaan hänelle kengät, mutta hän halusi hieman pilailla tämän myyjän kustannuksella, katsoa miten tuo reagoisi.

Ibbie ei voinut, mitään lempeälle, onnelliselle hymylle, joka ilmestyi hänen kasvoilleen, Danielin verratessa häntä siskoon. Sellaisen kuuleminen miehen suusta tuntui hirmuisen hyvältä. Eikä hän varmasti osaisi kieltäytyä tänään mistään, mitä tuo keksisi hänelle ostaa. Hymyillen hän astui lähemmäs Danielia ja suikkasi tuon poskelle kevyen suukon, mikä sai myyjättären katsomaan häntä myrkyllisesti.
”Muistuta, että kiitän sinua oikein kunnolla, kun siihen tulee tilaisuus”, Ibbie kuiskasi, muuttaen äänenpainoaan kevyen flirttailevaksi. Näin Danielille ei jäisi epäselväksi millaisesta kiitoksesta hän puhui.

Nyt hän saattoi ojentaa pitelemänsä kengät myyjätärtä kohti, ilman sen suurempia omantunnontuskia. Huoliteltu nainen katseli heitä selvän happamena, mistä saattoi päätellä ettei tuo ollut kauaa töissä. Tai sitten hän kuului niihin ihmisiin, jotka eivät yksinkertaisesti osanneet hallita naamaansa ollenkaan. Mikä puolestaan tarkoittaisi hyvin todennäköisesti sitä, että tuo ei saisi pitää työpaikkaansa kovin kauan. Mustasukkaiset tyttöystävät ja rouvat, kun tekivät valituksia melkoisen pienestäkin syystä.
Danielin pyyntö, oli piste i:n päälle ja se oli vähällä saada Ibbien nauramaan hervottomasti. Heitä palvelleen myyjän kasvot venähtivät tyrmistyksestä ja tuo oli vähällä pudottaa pitelemänsä saappaat lattialle. Mikä oli toisaalta hieman kohtuutonta. Tuskin Daniel olisi ensimmäinen mies, joka tulisi Macy's Collectioniin entisimään korkokenkiä.
”Toki”, myyjätär sai lopulta sanotuksi. ”Jos vien nämä ensin tuonne kassalle odottamaan ja siirrymme sitten katsomaan, jotain mikä sopisi teille.”
Nainen pyörähti varpaidensa varassa piruetin ja lähti kiikuttamaan kantamuksiaan kassan suuntaan.
”Sanoisin, että olit himpun verran ilkeä hänelle”, Ibbie totesi tirskuen. ”Mennäänhän me edeltä niin hän saa hetken aikaa hengähtää.”

Daniel hymyili edelleen viattomasti ja lempeästi myyjälle, kallistaen vielä mukamas hämmentyneenä päätään kun nainen näytti happamalta ja järkyttyneeltä hänen pyynnöstään. "Kiitos.", Daniel tokaisi naisen perään ja katsoi sitten tuon perään virnuillen. Hän olisi voinut nauraa, ellei se olisi vienyt koko leikiltä pohjaa. Ibbien huomauttaessa hänen olleen hieman liian ilkeä, Daniel ei voinut olla naurahtamatta. "Äh, en nyt sentään. En vain haluaisi vapaa aikananani houkutella itselleni turhaa naisseuraa. Mieluiten pidän sinut ainoana naisena elämässäni.", Daniel lähti seuraamaan Ibbietä välittämättä siitä, mitä myyjä hänestä tai heistä loppujen lopuksi ajattelisi. Hänestä tuntui ihan mielenkiintoiselta idealta kokeilla päivää naisena, jos hän nyt alkuunkaan pystyisi kävelemään korkokengillä.

Macy's oli melkoisen ylellinen kenkäkauppa, jossa oli kaikkea uusimmista ja kuumimmista nimistä hieman edullisempiin, mutta silti kalliisiin kenkiin. Lisäksi tavaratalossa oli eriosastoja jokaiselle erilaiselle tarvikkeelle; laukuille, vaatteille, asusteille, koruille. Macy'sista pystyi hankkimaan kokonaisen asukokonaisuuden eikä tarvinnut lähteä ravaamaan eripuolille kaupunkia. Lisäksi sieltä löytyi mukava kahvila, jossa saattoi vietää rauhallisen hetken shoppailun välillä. Daniel tosin harkitsi vievänsä Ibbien muualle syömään kunnolla. Sen jälkeen hän veisi naisen kotiinsa ja palaisi omaan kotiinsa, söisi lisää kunnes olisi kylläinen ja ryhtyisi valmistautumaan rouva Harrisia varten.

Ibbie nauroi Danielin kommentille miehen ainoana naisena olemisesta. Hän ei uskonut sanoihin lopulta pätkääkään, sillä toiselal ei ollut taatusti vaikeuksia löytää itselleen naista koska tahansa, kun sellaisen sattui haluamaan. Vaikka tuo olikin enemmän miehiin päin Ibbie tiesi henkilökohtaisesti, että joskus tuo kelpuutti myös naiset vuoteeseensa. Hän ei kuitenkaan uskonut, että Daniel tulisi koskaan seurustelemaan yhdenkään naisen kanssa. Jos tulis siis ylipäätänsä seurustelemaan koskaan yhtään kenenkään kanssa.
”Todennäköisesti hän tulee peloitteluistasi huolimatta tarjoamaan meille kohta apuaan”, Ibbie sanoi, silmäillessään avokkaita heidän ympärillään. Hän nappaa lopulta hyllyltä yhdet, hyvin perinteiset mustat avokkaat, joissa oli kapea, matala korko. ”Kokeile vaikka aluksi näitä. Niitä voi vielä kutsuakin korkokengiksi. Lisäksi nämä ovat riittävän klassiset sopimaan melkein joka tilanteeseen, jos nyt päädyt ostamamaan ne harjoitusmielessä.”

Danielin sovitellessa, Ibbie katseli ympärilleen, silmäillein huomattavasti korkeakorkoisempia vaihtoehtoja. Hän oli ajatellut laittaa tänä iltana luottokorkkarinsa, mutta uusien löytäminen ei olisi pahitteeksi. Hänen puvussaan oli kiviä ja paljetteja, joten niitä voisi olla myös kengissä.
”Minusta tuntuu muuten siltä, että Nigel haluaisi ostaa minut kokonaan”, Ibbie sanoi sormeillessaan erästä nuden väristä, kiiltonahkaista paria. Nigel oli ollut yksi hänen vakioasiakkaistaan viimeisen kolmen vuoden ajan. Mies oli hyvin hiljainen, ujo ja rauhallinen kirjanpitäjä. Itseasiassa hän oli hyvin suloinen, sellaisella nörttimäisellä tavalla. Ibbie oli tarvinnut monta kuukautta saadakseen miehen rentoutumaan ja oli mennyt melkein kaksi vuotta, ennen kuin mies oli ottanut edes puheeksi seksin ostamisen. Hän uskoi vakaasti Nigelin halunneen sitä pidempään, mutta ei ollut uskaltanut puhua siitä aikaisemmin. Lisäksi Ibbie epäili, että hän oli vienyt Nigelin neitsyyden. Mies ei ollut halunnut koskaan ketään muuta seuralaista kuin Ibbien, vaikka melko monet vaihtelivat, vaikka olivatkin löytäneet jo suosikkinsa. Lisäksi, jotkut heidän tapaamisistaan olivat muisttuttaneet ihan tavallisia treffejä ja tällaisia työkeikkoja oli alkanut tulemaan yhä enemmässä määrin. Viimeaikoina Nigel oli ollut melko vaivaantunut ja yrittänyt udella Ibbien tulevaisuudensuunnitelmista, mikä oli saanut hänen epäilyksensä heräämään. Saattoihan olla, että hän vain kuvitteli kaiken. Hän oli tosin myös oppinut tuntemaan Nigelin melkoisen hyvin näiden vuosien aikana, joten epäilys ei välttämättä ollut aiheeton.

Daniel seurasi Ibbietä virnuillen. "Tulkoot sitten, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa etten halua häntä vuoteeseeni, enkä aio yrittää houkutella häntä asiakkaakseni.", Avokkaat jotka Ibbie hänelle osoitti olivat Danielin mielestä hieman turhan vaisut voidakseen olla korkokengät. Se saattoi tosin johtua siitä millaisia hän oli tottunut näkemään muiden naisten jaloissa. Hän kuitenkin otti parin, potkaisi tennarinsa jalastaan ja astui varovaisesti avokkaisiin. Okei, ne eivät ainakaan puristaneet, mutta jalkojen asento joka muuttui hetimiten enemmän päkiöille painostetuksi tuntui hassulta. Ei pahalta, mutta hassulta. Daniel otti muutaman kokeilevan, ehkä hieman kömpelön askeleen, näyttäen siltä että yritti ennenmminkin hiippailla eteenpäin kuin kävellä. Lopulta muutaman askeleen jälkeen hän ymmärsi, että myös näillä kengillä kuului kävellä niin että astui ensin kantapäällä.

Danielin harjoituskävely pysähtyi kuitenkin siinä vaiheessa kun hän kuuli Ibbien sanat. "Niinkö? Sehän olisi hienoa. Jos hän kysyy, meinaatko suostua?", Järjestö ei periaatteessa myynyt seuralaisiaan kokonaan, mutta jokaisen sopimukseen oli sovittu erikseen, millaisesta summasta 'myisivät' itsensä ulos bisneksestä. Tietysti kuka tahansa saattoi päättää lopettaa koska tahansa työnsä, kunhan periaatteessa maksaisi itsensä ulos. Tuo summa vastasi yleensä sitä summaa, minkä Järjestö oli käyttänyt kouluttamiseen ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen, jotta seuralainen pääsisi alkuun. Eli tavallaan Järjestö omisti sinut, ja tavallaan ei. Daniel oli kirjannut itselleen melko hulppean summan allekirjoittaessaan sopimustaan, sillä hän ei koskaan ollut uskonut että haluaisi kenenkään ostavan itseään kokonaan. Muutamia tarjouksia hän oli saanut silti, ja se huvitti Danielia jossain määrin. Hän ei voinut vain uskoa miten pinnallisia jotkut ihmiset olivat, halutessaan ostaa hänet pelkästään siksi että hän vaikutti päällisin puolin hyvätapaiselta, täydelliseltä poikaystävältä, joka oli miellyttävää seuraa ja miellyttävää katseltavaa. Ajatus siitä, että Ibbie suostuisi ja jättäisi hänet oli kivulias, mutta Daniel ei aikonut vielä sortua epätoivoon. Alan piti harvemmin yhteyttä myytyään itsensä Madeleinelle, ja Daniel pelkäsi Ibbien tekevän samoin.

Ibbie kääntyi seuraamaan Danielin kävelyharjoituksia ja hymyili niille itsekseen. Hänen sopimukseen kirjattu hintansa oli melkoisen keskiverto, mutta silti hänellä on ollut uransa aikana tasan yksi ostajaehdokas. Vanha liikemies, olisi tosin suostunut maksamaan hänestä kolminkertaisen summan. Ibbie oli kieltäytynyt silloin suoralta kädeltä ja sanonut samaan syssyyn irti heidän keskenäisen sopimuksensa itsestään. Bisnespohatta oli saanut etsiä itselleen uuden kermaperseen, kuten tuo oli Ibbietäkin usein kuvaillut. Nigel olisi toinen, joka tarjoutuisi ostamaan hänet pois.
”En”, hän vastasi yksinkertaisesti Danielin kysymykseen. ”Nigel on suloinen ja miellyttävä asiakas. Hän ei ole kuitenkaan sen arvoinen, että lopettaisin työni. Jos joskus todella rakastaisin jotakuta ja tämä joku haluaisi tehdä tarjouksen, maksaisin todennäköisesti itse itseni pihalle. Minulla on itseasiassa säästötilllä tallessa oman hintani verran rahaa ja vähän enemmänkin, siltä varalta, että haluan joskus lopettaa. En kuitenkaan antaisi kenenkään muun lunastaa itseäni pois Järjestöltä.”
Ibbie tiesi vaikuttavansa monen silmissä tyttömäiseltä tyhjäpäältä, mikä oli tietyllä tapaa tarkoituskin ja kuului hänen roolinsa. Hänellä oli kuitenkin ylpeytensä. Hän oli itse valinnut työnsä ja jos valinta rupeaisi joskus kaduttamaan, hän hoitaisi itse omat asiansa.

”Mietin vain, pitäisikö minun purkaa sopimus Nigelin kanssa ennen kuin hän edes keksii pyytämään”, Ibbie sanoi. Hän pelkäsi kaikkein eniten Nigelin reaktiota hänen kieltäytymiseensä. Todennäköisesti hän onnistuisi särkemään täydellisesti miesparan sydämen. Tämän vuoksi hän mietti kuumeisesti, miten saisi miehen torjuttua mahdollisimman hienovaraisesti, ennen kuin varsinainen vahinko pääsisi tapahtumaan. Se saattaisi edes hieman keventää iskua, jonka Nigel joutuisi jokatapauksessa kokemaan. ”En haluaisi loukata häntä suoraan.”
Ibbie asteli istumaan kenkien vaihtamiseen tarkoitetulle penkille huulet mutrullaan. Hän vihasi kaikenlaisia eroja ja tällainen oli yksi seuralaisen työn ikävimmistä puolista. Onneksi kovin moni asiakkaista ei ollut ihastunut häneen, jolloin tällaisia sotkuja ei juurikaan tullut.
”Nuo kengät näyttävät muuten ihan kivoilta. Vielä kun oppisit kävelemään niillä ilman, että nilkkasi muljuvat joka toisella askeleella. Tarvitsisit, ehkä aluksi paksumman koron”, hän sanoi kiinnittäen hieman huomiotaan Danieliinkin.