Suvun ylpeys K-18

Daniel ei voinut mitään sille ett oli iloinen Ibbien sanoessa ettei aikonut suostua Nigelin pyyntöön jos mies sen esittäisi jossain vaiheessa. Hän mietti myös naisen sanoja purkaa sopimus jo nyt, mutta Nigel tulisi luultavasti pettymään joka tapauksessa, ehtisi tuo kysyä tai ei. Dani oli itsekkin joutunut purkamaan muutaman sopimuksen, ja tuottanut sydänsuruja muutamalle, eivätkä ne koskaan ollut kivoja.
"Ehkä sinun pitäisi kasuaalisti vähentää tapaamisianne, siinä tapauksessa. Kerrot hänelle olevasi täyteen buukattu, ja suosittele hänelle muita seuralaisia, jotka saattaisivat auttaa häntä unohtamaan sinut. Eikö Mandy ole sinulle palveluksen velkaa? Esittele heidät, tai jotain.", Daniel tiesi ettei tämä tulisi missään tapauksessa olemaan mieluista Ibbielle, mutta hän tekisi kuitenkin kaikkensa auttaakseen Ibbieta tekemään päätöksensä ja pääsemään siitä yli. Hitto, hän vaikka viettelisi Nigelin itse ilmaiseksi jos se tekisi Ibbien elämän helpommaksi ja naisen onnelliseksi.

"No anteeksi, minulla ei ole tästä vuosien kokemusta.", Daniel virnisti naisen kommentille hänen nilkoistaan. Toki hänen kävelynsä oli vielä haparoivaa ja tökeröä, mutta hiljakseen Daniel tunsi hieman vakautta askelissaan ja tunsi pystyvänsä kävelemään hiljakseen tasaisemmin. Tosin, nämä olivat vasta harjoitus korot, teknisesti. Daniel halusi pystyä kävelemään kunnollisilla koroilla, jos hänen kerta täytyisi pukeutua naiseksi hän tekisi sen mahdollisimman näyttävästi. "Luuletko että nämä kelpaisivat asiakkaalle?"

Ibbie mietti Danielin sanoja. Hienovarainen ero voisi toimiakin. Hän saattoi aina kieltäytyä tapaamisista ja kalenterin täyteen buukkaaminen ei olisi vaikeaakaan, sillä hänellä oli kysyntää. Näin johtajakaan ei pääsisi huomauttamaan turhista kieltäytymisistä. Olihan hänellä ja Nigelilla vuosia jatkunut sopimus. Ainoa ongelma oli se, ketä hän voisi suositella Nigelille. Mandy oli hänelle palveluksen velkaa, mutta mieluummin hän lykkäisi kyseisen naisen herra Dabneylle, kuin Nigelille. Hänen ujo kirjanpitäjänsä saattaisi säikähtää liian räväköitä persoonia, kun mietti kuinka kauan hänellä itsellään oli mennyt miehen lämmittelemiseen.
”Ehkä ei Mandy”, Ibbie mietti ääneen, huultaan hienoisesti purren. Samassa hänen mieleensä tuli Cornelia. Kyseinen nainen ei ole ollut kauaa Järjestön listalla ja tuo näytteli tarkoituksella sellaista hiljaista, herkkää kukkasta, jonka valloittamiseksi jotkut miehet halusivat nähdä vaivaa. Ibbie ei vain tuntenut Corneliaa juurikaan. Hän oli nähnyt tuon muutaman kerran, nähnyt naisen profiilin ja kuullut juttuja, mutta siinä olikin kaikki. ”Daniel, tiedätkö millainen tyyppi Cornelia on? Minä tiedän hänestä aika vähän.”
Ainoa ongelma, joka Ibbien mieleen tuli oli se, että Cornelia oli hänen täydellinen vastakohtansa. Pitkä, laiha ja hillityn hienostunut, mutta Nigel saattaisi sulattaa kyseiset seikat pienen totuttelun jälkeen.

Ibbie hymyili pirullisesti Danielille tuon huomauttaessa siitä kuinka vähän oli ehtinyt harjoitella. Varsinainen kävely ei kuitenkaan ollut ongelma, sen oppi melkoisen näppärästi. Kävelihän lähes jokainen nainen elämänsä aikana ainakin jonkin sorttisilla koroilla. Ikävintä oli yrittää totuttaa jalat korkoihin. Menisi kuukausia, ennen kuin jatkuvan koroilla kävelyn jälkeen ei tarvinnut jääpusseja jaloilleen.
”Varmasti, jos ne sovitetaan oikeanlaiseen asuun. Voithan sinä kokeilla vähän korkeampia, mutta sitten suosittelen kiilakorkoja tai edes sellaisia, jotka ovat hieman paksumpia kuin nuo”, Ibbie sanoi osoittaen Danielin jaloissa olevien kenkien kapoisia korkoja. ”Jalkasi joutuvat pienemmälle rasitukselle.”

Ibbie nousi paikoiltaan ja ryhtyi etsimään vaihtoehtoja Danielin jaloille. Siinä sivussa hän löysi lukuisia vaihtoehtoja itselleen, mutta hän katsoisi niitä hetken päästä.
”Tässä!” Ibbie löysi kiiltonahkaiset kiilakorot, jotka eivät olleet enää niin perinteiset. Nekin olivat kuitenkin mustat, kuten edellisetkin. Niiden korko oli jo melkoinen verrattuna edellisiin, mutta Ibbie toivoi niiden kelpaavan. Hän otti hyllystä kahta kokoa, sillä näiden materiaali ei antanut lainkaan periksi. ”Kokeilehan nyt näitä.”

Platinablondi kallisti päätään miettiessään. Lopulta hän pudisti päätään tultuaan oikeaan tulokseen. Hän oli tavannut Cornelian muutaman kerran käydessään Järjestön päätoimistossa, ja Daniel oli saanut naisesta sellaisen tunteen että tuo oli kylmäkiskoinen ja viileä, pilalle lellitty kakara joka oli tottunut saamaan kaiken haluamansa eikä kaihtaisi keinoja saadakseen. Sellainen kermaperse jolle kelpasi vain paras, eikä millään muulla kuin rahalla ollut väliä.
"Ei Cornelia, hän on narttu.", Daniel sanoi lopulta ajatuksensa ääneenkin. Hän ei ehdottaisi Ibbielle että voisi itse yrittää vietellä Nigelin, sillä jos Nigel olisi lainkaan miehiinpäin, Ibbie olisi jo saattanut ehdottaa sitä. Niimpä Daniel päätteli ettei hänellä olisi mahdollisuuksia.

Hän katsoi Ibbietä irvistäen tuon puhuessa että hänen jalkansa joutuisivat rasitukselle. "Luotan sinuun täysin tässä asiassa, pikkusisko.", Daniel näytti kieltään ja potkaisi avokkaat jaloistaan Ibbien tuodessa hänelle uutta paria. Ah, tasainen lattia tuntui heti paljon paremmalta ja vasta siinä vaiheessa Daniel tajusi että hänen jalkoihinsa sattui. Okei, hän selviäisi yhdestä illasta, ihan varmasti, kunhan tippi olisi sen mukainen. Hän otti Ibbieltä suuremman parin ja hivutti kiilakorot jalkoihinsa. Daniel näytti melkoisen naurettavalta sillä hetkellä. Hän oli kerrankin pukeutunut miehekkäästi ja nyt hän silti keikaroi korkokengissä.
Kiilakorot tuntuivat hieman paremmilta, tukevammilta, kuin avokkaat, ja Danielin oli helpompi kävellä niissä. "Nämä tuntuvat paremmilta.", Daniel teki jälleen muutamia testaavia kävelyretkiä, jonka jälkeen hän palasi Ibbien eteen keikistellen, purren seksikkäästi alahuultaan ja pyöritellen toista jalkaansa päkiän varassa. "Anteeksi, hyvä neiti, mutta olenko minä nätti tyttö?", Daniel räpäytti muutaman kerran suuria silmiään, katsellen epätoivoisena Ibbietä. Hän ei vielä tiennyt millaisen roolin omaksuisi ollessaan nainen, mutta nyt hän halusi kokeilla tätä stereotypiaa.

Ibbie seurasi tarkkaavaisesti Danielin kävelyä. Tuo näytti kävelevän nyt paljon aiempaa varmemmin. Mikä todennäköisesti johtui siitä, että kiilakorot tuntuivat paljon tukevammilta kuin peruskorot. Ne olivat turvallinen valinta, varsinkin jos tilaisuuden pukukoodi oli casual. Iltapukutilaisuuteen kiilat olivat mahdollisimman väärä valinta. Jos Danielilla olisi varaa ja hän haluaisi satsata, kannatti ostaa molemmat. Ihan vain varmuuden vuoksi. Toisaalta, eipä mies tainnut olla täysin varma siitä, aikoisiko lopultakaan ostaa mitään tai suostua hänelle esitettyyn tarjoukseen.
”Kävelysi näyttääkin paremmalta noiden kanssa”, Ibbie totesi suoraan. ”Nuo eivät kuitenkaan ole iltapukutilaisuuten valittavat kengät, mutta sopivat mikäli tilaisuus on vähänkään rennompi.”

Ibbie purskahti auttamatta nauruun, kun Daniel ryhtyi keikistelemään hänelle. Oli ehkä ilkeää nauraa toisen yritykselle, mutta hän ei voinut sille mitään. Itseasiassa, hän vietti Danielin kanssa niin paljon aikaa vapaa-aikana, että hänen oli vaikeaa ajatella tuota ylipäätänsä naisena. Hän ymmärsi illuusion silloin, kun Daniel oli laittautunut asiakastapaamista varten, mutta ei osannut itse astua siihen mukaan. Osasyynä tälle saattoi olla myös se, että hän oli maannut Danielin kanssa ja nähnyt tuosta sen kaikkein maskuliinisimman puolen.
”Sori Dani.” Ibbie sai sanat hädin tuskin lausuttua kikatuksensa lomasta. Hänen alkoi olla jo vaikeaa saada henkeä hihityksen lomasta, joten sopivan tilaisuuden tullen hän yritti haukkoa sitä keuhkoihinsa mahdollisimman paljon. Hetken kuluttua hän alkoi saamaan hihityksensä hallintaan. ”Sinun kannattaa, ehkä vielä hioa tuota. Mutta älä tee sitä minun kanssani. Kuolen muuten nauruun.” Ibbie pyyhki naurunkyyneileitä silmäkulmistaan.

Vai eivät kiilakorot käyneeet iltapukutilaisuuteen? Nyt kun Daniel asiaa mietti, niin taisi tosiaan olla niin ettei hän ollut nähnyt yhdelläkään naisella kiilakorkoja iltapuvun kanssa, vaan aina avokkaita tai stilettejä. "Otetaan sitten molemmat.", Hän totesi enemmänkin itselleen kuin Ibbielle. Jossain välissä hän oli päättänyt suostua tähän kokeiluun.
Kun Ibbie alkoi kuitenkin nauraa hänen surkealle imitaatiolleen, Daniel mutristi huuliaan surkeana. Hänen ei ollut alunperinkään tietenkään tarkoitus onnistua naisroolissaan, ja oli vain mukava kuunnella Ibbien naurua. Hän ei pahastunut vaikka esittikin hieman surullista. Kun nainen toipui vihdoin hihittelystään, Daniel kumartui lähemmäs tuota, vieden sormensa nopealla liikkeellä Ibbien leuan alle, pakottaen naisen katsomaan itseään. Nyt hänellä oli kasvoillaan patentoitu "olen sadistinen, maskuliininen rakastaja, pahispoika ja rockstara" ilmeensä, jonka hän varasi naisille jotka halusivat harrastaa hänen kanssaan seksiä mutta olivat epävarmoja siitä olisiko Danielista moiseen. Hän siristi silmiään aavistuksen jotta ne eivät olleet niin suuret ja söpöt, ja virnisti vinosti. "Arvon neiti, minä teen teidän kanssanne mitä haluan, ettekä suinkaan tule kuolemaan nauruun, kun olen valmis, vaan uupumukseen.", Daniel oli madaltanut ääntään pehmeän kehrääväksi, niin vietteleväksi kuin vain pystyi.

Jostain syystä Ibbietä oli vain kiva kiusoitella. Joskus, aikaa sitten, ehkä vuosi tai kaksi, Daniel oli epäillyt ihastuneensa tähän naiseen edessään. Tunne oli kuitenkin osoittautunut sisarrakkauden kaltaiseksi, ja Daniel tunsi voivansa olla melkein oma itsensä tämän kanssa. Jos hän joskus haluaisi seurustella naisen kanssa, hän haluaisi sen olevan joku Ibbien kaltainen. Lopulta hän suoristi selkänsä ja astui taaemmas virnistellen edelleen. "Sitten tarvitsemme asun ja kaiken muun mitä pakettiin kuuluu.", Takataskustaan Daniel nappasi ketjun päähän kiinnitetyn lompakkonsa ja vilautti platinakorttiaan Ibbielle. "Anna palaa.", Tämä kertoi naiselle, ettei kuluja tarvinnut säästellä, vaan Ibbie saisi panostaa hänen asuihinsa niin paljon kuin halusi. Daniel tiesi ja luotti Ibbieen, ettei tuo tosiaankaan tuhlaisi enempää kuin olisi tarpeen.

Ibbie pyyki edelleen vettä silmistään, hartiat kevyesti hytkyen. Todennäköisesti he olivat onnistuneet saamaan koko kaupan huomion itselleen pienellä metelöinnillään. Hienostorouvat, katsoivat heitä mitä todennäköisimmin paheksuen ja toivoivat, että joku tulisi häätämään mekastavan nuorison pois. Ibbie oli tosin varma siitä, että jos hänet asetettaisiin samalle viivalle kyseisten diivojen kanssa, hän olisi ainoa, jonka pankkitilin rahat oli itse tienattuja. Nauramisesta oli lopulta tullut kuuma ja hänen oli pakko avata takkiaan.

Samassa Daniel oli astunutkin hänen eteensä ja pakottanut katsomaan itseään. Miehen sormet tuntuivat lähes polttavan kuumilta hänen ihollaan, kuten aina. Ibbie oli joskus kysynyt siitä ja Daniel oli todennut, että hänellä luonnostaan hieman korkeampi ruuminlämpö. Nyt Ibbie ei kuitenkaan ehtinyt ajatella miehen ruumiinlämpöä. Hän ei ollut aivan varma siitä tajusiko mies, kuinka hypnoottinen ja ennen kaikkea kiihottava tuon pahisilme oli. Ibbie oli silla samaisella hetkellä täysin vietävissä. Kuuma, kova, kiihottumisen nuoli ampaisi hänen ruumiinsa läpi, saaden polvet tuntumaan äkkiä kovin veteliltä, rinnat raskailta, sekä herkiltä ja hengityksen takertumaan kurkkuun. Hän räpytteli silmiään, jotta ne eivät olisi vajonneet puoliumpeen ja olisi halunnut ottaa tukea jostain.
Sitten tilanne olikin ohitse ja Ibbie jäi seisomaan hölmistyneenä paikoilleen. Hänellä meni hyvä tovi koota itsensä Danielin, pikku esityksen jälkeen. Vaikka hän sai aivonsa takaisin nykyhetkeen, ruumis tulisi todennäköisesti tykyttämään vielä hyvän aikaa tämän jälkeen. Sen lisäksi se tuntui edelleen melkoisen vetelältä.
”Melkoinen temppu”, Ibbie sai mumistua, kun tunsi olonsa lähestulkoon normaaliksi.

Sitten Daniel kiinnittikin hänen huomionsa jo luottokorttiinsa. Efekti oli kutakuinkin sama, kuin harakan edessä olisi vilkuteltu jotain kimaltelevaa. Ibbien silmät ryhtyivät oitis tuikkimaan ja hän mietti mitä kaikkea Daniel saattaisi tarvita. Tilannetta olisi auttanut, jos hän olisi teinnyt edes jotain tuon uuden asiakkaan mieltymyksistä, mutta he pärjäisivät näinkin.
”Okei, meillä on kengät. Sitten vaatteet”, Ibbie sanoi. ”Ensimmäiseksi me etsimme sinun pikku peppuasi korostavat housut. Farkut sopivat hyvin kiilojen kanssa. Noiden toisten kanssa, suosittelen hametta.”

Daniel virnisti hyvillään. Hän osasi edelleen saada myäs naiset kaatumaan jalkojensa juureen, jos halusi. Hän oli suorastaan kyennyt haistamaan naisen kiihotuksen, ja se oli omiaan hyväilemään hänen egoaan, ja teki hänelle saman tempun kuin hän oli tehnyt Ibbielle; sai hänet käymään kuumana. Olihan hänellä vuosien harjoitus ja osa tuli luonnostaan.Hän riisui nyt lopultakin kiilakorot jaloistaan ja huokaisi helpotuksesta astuessaan omiin tennareihinsa. Hänellä oli ainakin mukavaa, ja hän toivoi että myös Ibbie nautti tästä reissusta yhtä paljon kuin hän itse. Tosin se, että häntä oli hetki sitten alkanut himottamaan ei ollut kuulunut suunnitelmiin, eikä hän ollut odottanut että Ibbie reagoisi noinkin hyvin hänen pahisilmeeseensä.

"Farkut, selvä. Hame, ymmärretty. Anna palaa beibe.", Daniel toisaalta katui että oli mennyt kiusaamaan tällä tavoin Ibbietä, sillä nyt hänen oma olonsa oli hieman tukalampi. Ja hänen täytyisi kuitenkin olla paraatikunnossa iltaa varten, sillä rouva Harris tuskin katsoisi häntä hyvällä jos hän laukeaisi aivan heti vain sen vuoksi että oli kiihottunut aikaisemmin päivällä eikä ollut helpottanut oloaan sen jälkeen. Hänelle kelpaisi nyt pikainen pano, tai sitten oma käsi kotonaan. Miten vain, kunhan hän saisi olon pois mielestään. Se jäi kytemään takaraivoon valmiina valtaamaan hänen kehonsa ensimmäisestä kipinästä. Hänellä ei sentään seisonut, mutta hän tunsi olevansa puolikovana, ja valmiina jäykistymään kokonaan vain pienestäkin ärsykkeestä. Unohda se jo. Daniel siirsi ajatuksensa väkisinkin tähän hetkeen, pukeutumiseen ja naisen esittämiseen.

Ibbie oli unohtanut täysin omat halunsa. Kengät odottivat häntä kassalla, mutta avokkaiden katsominen oli jäänyt täysin toisarvoiseksi asiaksi. Shoppailu oli myös omiaan selvittämään hänen ajatuksiaan ja helpottamaan tykytystä jalkojen välissä. Hänen tämän iltainen asiakkaansa, todennäköisesti haluaisi seksiä, mutta ei ollut kovin kummoinen sängyssä. Joten oli parempi, jos hän ei olisi iltaan mennessä kuin kiimainen kissa, koska helpotusta hän ei tulisi saamaan. Hän lähti johdattamaan Danielia kaupan läpi vaateosastolle ja ryhtyi oitis etsimään oikean merkkisiä farkkuja. Ibbie luotti tässä asiassa vain yhteen merkkiin, eikä suostunut katsomaan muita päinkään. Pian hän löysi etismänsä ja ryhtyi pinoamaan käsivarsilleen erillaisia malleja, värejä ja kokoja. Hän ei ollut aivan varma siitä, mikä olisi kaikkein paras Danielille, eikä se selviäisi muuten kuin kokeilemalla.
”Tässä ovat farkut”, Ibbie totesi ja työnsi nipun Danielin syliin. ”Etsitään vielä muuta,a hame, niin ei tarvitse ravata koko ajan sovituskopin ja tankojen väliä.”

Odottamatta sen kummempaa vastausta Ibbie kipitti jo etsimään jotain sopivaa Danielin säärille. Hame tuotti kuitenkin pientä päänvaivaa. Hän ei ollut aivan varma siitä minkä mittainen olisi kaikkein paras. Hän ei ollut itseasiassa koskaan kiinnittänyt riittävästi huomiota miehen jalkoihin, voidakseen nyt arvioida niiden esittelykelposuutta. Lopulta hän tuli valikoimaan kaupan jokaisesta mallista ja pituudesta yhden sovitettavaksi. Nappasipahan hän mukaansa vielä muutaman cocktail mekon varmuuden vuoksi.
”Tässä. Mennäänhän sitten kokeilemaan”, Ibbie sanoi, leyhytellen kasvojaan. Hänellä alkoi tosiaan olla kuuma villakangastakissaan. Juuri nyt hän oli hienoisesti kateellinen miehelle, jonka nahkatakki ei taatusti ollut yhtä hiostava lämpimässä tavaratalossa. Onneksi hän voisi istuutua sillä aikaa kun Daniel sovittaisi vaatteitaan. Ibbien oli pakko avata nappi sekä villaliivistään, että kauluspaidastaan, jotta ilma pääsisi edes vähän paremmin hänen vaatteidensa alle.

Daniel seurasi Ibbietä kaupan läpi kuin uskollinen koira, tai pavelija. Hän otti vastaan nipun farkkuja, katsoen niitä melkein kauhuissaan. Okei, kohta hänelle tulisi kuuma ja hiki kun joutuisi sovittelemaan näitä. Eikä tämä edes ollut tässä. Daniel odotti kiltisti paikoillaan kun Ibbie kävi valitsemassa hänelle kasan hameita ja mekkoja, ja hautauduttuaan suurinpiirtein vaatteiden alle, hän siirtyi sovituskoppiin. Onneksi hän sai riisua täällä, ja Daniel viikkaasi siististi omat farkkunsa tuolille, ripusti nahkatakkinsa ja kauluspaitansa niille tarkoitettuun koukkuun ja ryhtyi sovittelemaan farkkuja. Onneksi Ibbie tiesi hänen kokonsa täydellisesti, aivan kuten hänkin tiesi naisen koot, joten tämä oli suhteellisen helppoa.
Daniel esitteli jokaiset farkut yksi kerrallaan naiselle, pyörähdellen tuon käskyistä ympäri, esitellen takapuoltaan ja mitä tuo nyt sitten halusikaan nähdä. Ibbie saisi valita parhaat, Daniel jättäisi sen täysin naisen harteille.

Seuraavaksi hameet. Daniel sai kiittää onneaan siitä että piti jalkansa vahattuina, joten hän kehtasi jopa astuakkin ulos kopista. Hän tunsi olonsa kummalliseksi hameissa. ne olivat kauhean ilmavia ja Daniel joka tykkäsi olla kommandona suurimman osan ajasta ei juurikaan halunnut edes ajatella menevänsä kommandona hameessa. "Miltä näyttää? Näytänkö ihan idiootilta?", Daniel kysyi astuessaan ulos kopista ensimmäisen hameensa kanssa. Daniel näytti epävarmalta, ja ujosteli selvästi esiintymistä hameen kanssa. Hän oli mies, mutta oli kuitenkin uteliaisuudesta päätännyt suostua tähän. Toki hän saisi vielä kieltäytyä, eihän hän ollut ilmoittanut suostumuksestaan vielä kenellekkään, mutta Daniel oli kiinnostunut näkemään lopputuloksen. Ehkä hänen olonsa olisi itsevarmempi kunhan kokonaisuus olisi valmis.

Ibbie seurasi Danielie sovitustiloihin ja käytännössä katsoen lysähti siellä tarjolla olevaan tuoliin. Hän riisui hieman vaivalloisesti oman takkinsa, helpottaakseen oloaan edes hetkeksi. Hänen olisi pitänyt jättää takki Danielina autoon, mutta oli ollut liian tohkeissaan tulevasta shoppailureissusta, jotta olisi muistanut ajatella moista. Istuminen ja riisuminen onneksi auttoivat. Pian Daniel astelikin sovituskopista esitellälseen itseään farkuissa. Ibbie ei voinut olla tuijottamatta miehen takapuolta, josta sai melkoisen naisellisen juurikin korostavilla farkuilla. Juuri sillä hetkellä hän tunsi itsensä melkoiseksi lattaperseeksi, vaikka sille ei yleensä ollut aihetta. Lopulta hän valitsi kaikista housuista yhdet, joilla oli hyvä aloittaa. Ne olivat tummansiniset pillifarkut, jotka tuntuivat kaventaneen ihanteellisesti Danielin sääriä ja nostaneen tuon pyllyä, juuri oikealla tavalla.

Sitten oli hameiden vuoro, joiden kohdalla Ibbie oli epäröinyt hieman alun alkaenkin. Ensimmäisen hameen kohdalla, hän saattoi todeta olleensa turhaan huolissaan. Danielin jalat eivät olleet varsinaisesti mitkään naisellisuuden perikuvat, mutta riittävän pehmeän muotoiset kelvatakseen tähän tarkoitukseen. Sukkahousut häivyttäisivät viimeisetkin virheet.
Ibbie nousi paikaltaan ja asteli miehen luokse. Hän suoristi hiilenmustan, kiiltäväkankaisen hameen helmaa ja työnsi miehen paitaa vyötärönauhan alle, saadakseen siitä hieman paremman käsityksen.
”Hameen kanssa ei sitten saa istua jalat levällään”, Ibbie huomautti, polvistuen vielä alas nykimään helmaa suoraksi. ”Muutoin kaikki näkevät mitä sen alla on.”

Daniel seisoi epävarmana paikallaan Ibbien kohennellessa hänen ulkomuotoaan. Hän rapsutti jälleen takaraivoaan hieman epäröivänä, pipon jälleen sotkiessa hänen kiharoitaan. "Pidetään mielessä.", Daniel nyökkäsi kommentille siitä, miten hänen tulisi istua pitäessään hametta. Se voisi olla hankalampaa muistaa, mutta Daniel istui yleensäkkin sievästi ollessaan miesten käsikoristeena. Keikisteltyään vielä hetken Ibbien edessä, Daniel palasi sovittamaan seuraavaa. Sovituksessa tuli tosiaankin hiki, ja saatuaan vaatteet kaikki sovitettua läpi, Daniel tunsi itsensä lopen uupuneeksi.
Lopulta he onneksi saivat shoppailunsakkin päätökseen ja Daniel sai kantaa muutaman asun kotiinsa edellisten seuraksi. Hän oli myös ostanut Ibbielle tuon haluamat kengät ja muutamia pieniä asusteita. Daniel ei tosiaankaan säästellyt rahojaan.

Sunnuntai 6.12.2051
Klo 13:52
Loppuviikko kului nopeasti työn merkeissä. Daniel teki töitä aivan kuten Ibbiekin, eikä mikään ollut muuttunut. Paitsi se että uutisissa oli yhä lisääntyvästi jostain sarjamurhaajasta. Daniel oli vahdannut lehtiä sen jälkeen kun oli nähnyt otsikon joka koski hänen rakennuksensa lähellä olevaa murhaa. Uhri oli ollut Sebastian Conelly, hänen entinen asiakkaansa. Ensin oli epäilty villieläimen tekosia, mutta niitä oli tullut useampi Sebastianin jälkeen. Vaikka Daniel ei ollut miehestä pitänytkään, tämä oli hyvin hyvin huolestuttavaa ja pelottavaa. Hän oli haistanut ihmissuden kujalta, jossa Sebastian oli murhattu. Lisäksi jo sekin oli pelottavaa että Sebastian oli ollut lähellä hänen asuntoaan, mikä tarkoitti että mies oli luultavasti ollut kostoaikeissa.
Hän ei ollut tunnistanut sen ihmissuden hajua joka murhan oli tehnyt, mutta jokin pieni osa hänen mielestään halusi olla varma että se oli ollut Lius, ja ettei hän vain muistanut uroksen hajua enää selkeästi. Daniel kuitenkin muisti, ja olisi tunnistanut sen heti. Hänestä oli tullut murhien lisääntymisen myötä vainoharhaisempi, joten oli mukavaa kun he olivat Ibbien kanssa saaneet sovituksi yhteistä tekemistä yhteiselle vapaapäivälle. Danielia ei varsinaisesti pelottanut olla yksin kotonaan, mutta hän oli kuitenkin huolissaan.

Daniel ei ollut soittanut Liukselle saatuaan tuolta kukkia. Hän oli itseasiassa unohtanut koko asian, vaikka kukat komeilivat edelleen hänen pöydällään muistuttamassa häntä siitä, että hänen ehkä pitäisi antaa toiselle mahdollisuus. Daniel ei vain ollut varma, halusiko uusintaa siitä, mitä oli tapahtunut hänen luonaan.
Nyt hän istui autossaan ja ajoi Ibbien asuntoa kohden. He olivat sopineet menevänsä elokuviin ja sitten syömään, ja kenties siitä hänen luokseen valmistelemaan Danielin asua naisena. Hän oli vastannut suostuvansa, ja ensimmäinen koetapaaminen, eli niinsanotusti treffit, olisivat maanantaina illalla. Seksi ei kuulunut tällä kertaa diiliin, koska kyseessä oli vain testi, kelpuuttaisiko mies hänet vai ei.
Päästyään Ibbien rakennuksen ulkopuolelle, hän parkkeerasi kadun varteen ja nousi autostaan voidakseen odottaa Ibbietä ulkopuolella. Puhelimestaan hän näytteli naiselle viestin käskien tuota hilaamaan herkullisen perseensä alas. Daniel nousi autostaan vetääkseen sisäänsä raikasta ilmaa.
Ja hän haistoi sen taas. Hän oli jo hetkeksi ehtinyt unohtaa ihmissudet, murhat ja verenhajun, mutta nyt kun hän haistoi ilmassa taas heikosti sen saman ihmissuden tuoksun, hänen pelkonsa palasivat. Miksi se oli täällä? Sen täytyi olla sattumaa.

Tällä kertaa Ibbie oli nukkunut vuorostaan pitkään. Hän oli herännyt joskus lähempänä yhtätoista, mutta saanut itsensä ylös sängystä vasta lähempänä kahtatoista. Mikä ei ollut ihme, kun otti huomioon miten hän oli yönsä viettänyt. Hänellä oli ollut edellisenä päivänä asiakas sekä päivälle, että illalle, joten hän oli joutuntu ensinnäkin heräämään törkeän aikaisin. Saatuaan syötyä, hän oli kiikuttanut itsensä ja tavaransa hotellille, jossa hoiti valmistautumisen. Päivän lounaskutsujen jälkeen, hän oli käytännössäkatsoen juossut hotellille ja vaihtanut ylleen illan vetimet. Ilta oli kulunut pitkäveteisillä päivällisillä, joihin kuului paljon puheita ja lopulta, jopa tanssia. Tämän jälkeen hän oli vienyt asiakkaansa hotellille, sillä he olivat sopineet seksistä. Mies oli ollut hieman turhankin innokas ja oli lopetellut vasta kolmen jälkeen aamuyöllä. Hän oli ollut lopulta niin väsynyt koko toimituksen ajan, ettei ollut juurikaan saanut siitä mitään irti, vaikka kyseinen asiakas olisi muutoin voinut olla aivan kelvollinen. Ibbie oli ollut kotona viideltä ja niin väsynyt, että oli vain heittänyt vaatteet pois päältään ja vajonnut sänkyyn. Tämän vuoksi hän ei meinannut saada itseään millään hereille, mikä sai hänet hieman äkäiseksi. Suihku, kahva ja normaalit aamutoimetkaan eivät meinanneet saada häntä kunnolla hereille. Oikeastaan hänen olisi tehnyt mieli soittaa Danielille ja perua koko homma. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaikka sitten nukahtaisi pystyyn elokuvissa.

Ibbie katseli uutisia, samalla kun meikkasi huolellisesti, kylpytakissaan, asuntonsa olohuoneessa. Hiuksensa hän oli jo kuivannut suihkun jäljiltä ja nostanut korkealle poninhännälle päänsä päälle. Hän oli viimeistellyt tukkansa vielä kihartamalla pikaisesti poninhännän latvan. Sen enempää hän ei jaksanut panostaa.
Uutisissa kerrottiin, että viimeyönä oli löytynyt kaksi uutta ruumista. Ne näyttivät päällisin puolin eläimen raatelemilta. Vastaavanlaisia uutisia oli nyt ollut tv:ssä koko viikonlopun. Monet spekuloivat uudesta sarjamurhaajasta, jotkut veikkasivat vampyyreita. Ibbielle oli ihan sama, mutta hän olisi tästä lähin todella varovainen kun liikkuisi ulkona pimeän tullen. Mikä tahansa ihmisiä sitten vaanikin, hän ei halunnut joutua sen hampaisiin tai kynsiin tai puukotettavaksi.
Saatuaan pärstänsä inhimilliseen kuntoon ja tummat silmänaluset piiloon, Ibbie joutui jo juoksemaan vaatehuoneeseensa. Daniel olisi täällä pian ja mikä tarkoittaisi sitä ettei menisi kauaa kun hän olisi jo myöhässä. Lopulta hän päätyi kaivamaan esiin kaikkein mukavimmat vaatteet, joilla kehtaisi esiintyä ihmisten ilmoilla. Hän kaivoi hyllyltä ylleen tummansiniset lempifarkkunsa. Päälleen hän veti mustan topin, jonka helman hän sulloi housujensa sisään. Sen päälle hän puki vielä hiilenmustan kasmirpoolonsa ja toteti, että tämä saisi kelvata Danielille tänään. Kaulaansa hän ripusti kirkkaat lasihelmet, korviin isot kultaiset renkaat ja ranteeseen paksu, kultainen rannekello, joka toimitti samaan aikaan korun virkaa.

Ibbie oli eteisessä kiskomassa beigeä villakangastakkia ylleen, kun Daniel ilmoitti olevansa alhaalla. Hän veti jalkaansa uuden uutukaiset, konjakin väriset saappaansa ja nappasi käsilaukkunsa mukaan, ennen kuin ryntäsi ovesta ulos. Hississä Ibbie nojasai päätään seinään ja toivoi, että väsymys helpottaisi viimeinkin otteensa hänestä. Muutoin hän nukahtaisi oikeasti elokuvateatteriin. Ellei hän kävisi ennen leffaa pumppaamassa itselleen kofeiinia suoraan suoneen.
Kun Ibbie asteli ulos rakennuksen pariovista ja sai silmiinsä odottavan Danielin, hän loihti kasvoilleen leveän hymyn. Jos hänellä sattui olemaan paska aamu, se ei tarkoittanut sitä, ett hänen pitäisi siirtä se Danielille.
”Hei, kulta”, Ibbie sanoi ja halasi miestä tiukasti. Kumma kyllä, toisen läheisyys oli omiaan helpottamaan hieman hänen surkeaa oloaan.

Kuullessaan oven aukeavan, Daniel pakotti kasvoiltaan pois huolen. Hänen pitäisi tarkkailla Ibbien asuinympäristöä hetken aikaa, varmistuakseen epäillyksistään. "Hei, enkeli. Vaikutat hieman väsyneeltä.", Daniel mumisi vastatessaan naisen halaukseen. Tämä tuoksui hyvältä ja puhtoiselta kuin aina, mikä rauhoitti Danielin mieltä siitä että nainen oli kunnossa. Hän tiesi Ibbiellä olleen yövuoro, mikä tarkoitti sitä ettei tuo välttämättä ollut saanut nukuttua. "Menikö myöhään?", Danielille kelpaisi mainiosti, jos he peruuttaisivat elokuvan ja suuntaisivat sen sijaan hänen asunolleen. Ibbie saisi nukkua univelkansa pois, ja Daniel tuntisi olonsa paremmaksi tietäessään naisen olevan turvassa.
Niin, turvassa miltä? Hänellä ei ollut mitään syytä olettaa että Ibbie olisi vaarassa. Tämän hajun täällä täytyi olla vain hyvin ikävää sattumaa, eikä hänen kannattaisi huolestua syyttä suotta. Daniel oli mestari peloittelemaan itseään, se oli huomattu. Mutta toisaalta, kun kyse oli ihmissusista, Daniel oli saanut huomata, koskaan ei voinut olla liian varovainen ja epäileväinen.

Herrasmiehen elkein hän saattoi Ibbien autoon, avasi tuolle oven ja odotti kiltisti että nainen oli omalla paikallaan ennenkuin suuntasi omalle paikalleen kuskin puolelle. "Tiedätkös, ei meidän ole pakko mennä elokuviin, Ibbs. Voisimme aina mennä minun luokseni, naida toisiltamme aivot pellolle ja nukkua loppupäivä.", Daniel virnisti vitsilleen, jonka toivoi kohottavan ja piristävän Ibbien mieltä. Okei, hänen vitsinsä olivat typeriä, mutta se johtui puhtaasti hyvän kahvin puutteesta. Hän vain ei osannut keittää yhtä hyvää kahvia kuin Ibbie. Tämä oli jälleen yksi plussa sille yhteenmuutolle, josta he eivät vielä olleet ehtineet sen enempää. Daniel oli hieman toivonut, että he voisivat tehdä sen tänään, elokuvan jälkeen. Ainakin keskustella vaihtoehdosta, ei päättää vielä mitään.

Ibbie hymyili onnellisena Danielin vastatessa hänen halaukseensa. Tämä tuntui lopultakin juuri siltä, mitä hän oli kaivannut päiväänsä. Ainakin osa jännityksestä, jota hän tunsi, tuntui valuvan kokonaan pois. Ennen kuin hän irrottautui kokonaan miehen käsivarsilta, mennäkseen autoon, hän suikkasi tuon poskelle kevyen pusun.
”Olin viideltä aamulla kotona. Älä muuten ikinä buukkaa itsellesi kahta tapaamista yhdelle päivälle”, Ibbie neuvoi nostaessaan yhtä peruukkilaatikoistaan ja isoa meikkilaukkua Danielin auton takapenkille. Hän oli lupautunut lainaamaan yhtä peruukeista, kokeeksi miehelle, kun tuosta maskeerattaisin nainen. Lisäksi, hänen meikkiarsenaalinsa sopi paremmin tähän hommaan kuin Danielin, vaikka sillä olisikin päästy hyvin alkuun. ”Luulen, että se minun illan asiakkaani yritti kovasti naida minua puhki. Olo oli aika ajoin kuin sellaisella seksinukella. Minusta tuntuu, ettei se kaveri olisi edes huomannut, jos olisin ottanut nokoset välillä. Ikävä kyllä, tyypillä riitti myös puhtia. Homma kesti valehtelematta varmaan neljä tuntia. Eikä se paskiainen antanut sen rynkytyksen jälkeen edes tippiä.”
Ibbien tiesi olevansa hieman tavallista kovasanaisempi ja aivan aavistuksen ärtyneempi, mutta hän toivoi Danielin ymmärtävän. Loppujen lopuksi, hänen keikkansa olisi voinut olla paljon pahempikin. Nyt se oli ollut kutakuinkin tavallinen keikka, joka ärsytti häntä suunnattomasti univajeen vuoksi. Todennäköisesti kireys helpottaisi tästä, kunhan hän saisi nauttia hieman laatuajasta Danielin kanssa.

Kun Daniel avasi hänelle auton oven, Ibbie pujahti sisään kiitollisena moisesta ritarillisesta eleestä. Hän istui tyytyväisenä auton pehmeälle nahkaistuimelle ja tunsi voivansa jäädä siihen seuraavaksi vuodeksi. Hän asettui paikalleen mahdollisimman mukavasti, alkaen oitis toivomaan itselleen peittoa ja jotain mitä halailla.
Danielin ehdotukselle hän hymyili väsyneenä. Hän ei ollut aivan varma yrittikö mies piristää häntä, vai suostutella hänet oikeasti sänkyyn kanssaan. Juuri nyt Ibbiestä tuntui ettei hän halunnut nähdä yhdenkään miehen sukuelimiä ihan vähään aikaan. Edellisiltainen poka oli jättänyt jälkeensä sen verran lähtemättömän vaikutuksen.
”Kuulostaa muutoin hyvältä kultaseni, mutta en ole varma pystynkö naimaan puhki yhtään ketään tänään. Olen itse sen verran puhki jo valmiiksi. Lisäksi minulla on kiljuva nälkä, joten olisin hyvin kiitollinen, jos veisit minut ensin haukkaamaan jotakin ennen kuin toteutat yhtäkään muuta suunnitelmaa.”

Daniel huokasi dramaattisesti ja mukamas surkeasti, kun Ibbien kieltäytyi hänen tarjouksestaan. "Alatko sinä pihtaamaan minulta, nainen?", Hän virnisti ja sipaisi sitten lohduttavasti Ibbien poskea, viestittääkseen tuolle että ymmärsi tuon väsymyksen. Danielilla oli myös ollut näitä kokemuksia, joiden jäljiltä hän ei meinannut kyetä enää kävelemäänkään, saatuaan niin kovaa kyytiä perseelleen. Olihan se toki hienoa että ihmisilläkin riitti staminaa moisiin useamman tunnin panoihin, mutta mukavampaahan se olisi ollut jos seksi olisi niin hyvää, ettei ajan kulkua edes huomaisi. Harvemmin heillä tosin oli niin hyvää tuuria.
"Meillä on tässä vielä hetki aikaa ennen elokuvaa, joten jos sinulla on nälkä voimme käydä nappaamassa jotain pientä. Ja edelleenkin tarjous on voimassa, että menemme minun kämpilleni nukkumaan loppupäiväksi.", Daniel hymyili. Häntä ei varsinaisesti väsyttänyt, mutta päiväunet Ibbietä lusikoiden kuulosti mukavalta.

Lisäksi häntä vaivasi edelleen tuntemansa ihmissuden tuoksu. Hän halusi Ibbien kauas ihmissusista, mikä toisaalta oli hassu ajatus koska hän oli itsekkin sellainen. Daniel tosin tiesi ettei voisi koskaan satuttaa naista, koska tuo oli hänelle hyvin tärkeä. Ja sen takia juuri Daniel halusi pitää tuosta huolen. Hänen päähänsä pälkähti ajatus siitä että hän soittaisi Liukselle, mutta nopeasti hän hylkäsi tuon ajatuksen. Ei, hän oli päättänyt ettei olisi yhteyksissä yhdenkään karvaisen nelijalkaisen kanssa. Hän oli päättänyt sen jos silloin kun häntä oli purtu, ja hän oli saanut tarpeeksi tietoa voidakseen elää itsensä kanssa. Hänen ruokahalunsa oli suurempi kuin ihmisellä, ja sitä oli välillä hyvin hankalaa hillitä. Ei Daniel sentään voinut asiakkaidensa nähden hotkia viittä eri ateriaa ja silti kyetä syömään hieman lisää. Kumma kyllä, hänen ruumiinrakenteensa ei muuttunut mihinkään vaikka hän kuinka yritti syödä enemmän. Liekö se johtunut sitten siitä ettei hän ollut ihmisenäkään saanut itseään lihomaan.

”Minä en pihtaa sinulta ikinä”, Ibbie totesi raukeana. Autossa oli mukavan lämmin ja penkki oli pehmeä, joten hän ei voinut mitään sille, että tunsi olonsa koko ajan väsyneemmäksi. Ajatukset kulkivat takkuisesti ja aivojen reunamilla tuntui olevan harmaata höttöä, joka meinasi vallata alati alaa. Hän ei kuitenkaan aikonut nukahtaa. Yöt olivat nukkumista varten, eivät päivät. Vaikka tätä joulukuista, sameaa harmautta ei voinut varsinaisesti päiväksi kutsua. ”Sanoin, etten pysty tänään naimaan yhtään ketään puhki, muusta en puhunut mitään. Siinä on iso ero.”
Kyllähän häneltä sujuisi vielä vaikka mikä ja jos tarve vaati, hän pystyi aina makaamaan lahnana selällään jonkun muun hoitaessa homman. Daniel ei tosin siitä varmaankaan syttyisi. Eikä tuo varmasti vaatisi häneltä juuri nyt mitään, kun tiesi millainen hänen viimeyönsä oli ollut.

Ibbie suu venyi valtavaan haukotukseen, jolloin hän päätti suoristaa ruotunsa. Hän sinnittelisi hereillä, vaikka mikä olisi ja nukkuisi ensi sitten yönä kunnolla. Väsymyksen pysyi kuitenkin aina voittamaan ja olihan hän saanut nukuttua kuitenkin useamman tunnin verran aamulla. Tämän ei pitäisi olla ongelma. Jos hän nyt nukkuisi puoli päivää, yöllä siitä ei tulisi mitään ja hän halusi pitää rytminsä mahdollisimman normaalina.
”Käydään jossain kahvilla, niin voin hotkia siinä jonkun leivän ja pumpata kofeiinia suoraan suoneen”, Ibbie vastasi Danielin ehdotukselle. Tupla esspresso ilman maitoa tai muutama sellainen kuulosti juuri nyt oikein hyvältä. Sillä määrällä kofeiinia luulisi pysyvän hereillä ihan missä vain. ”Miten sinulla on mennyt?”

"Tämä selvä, pomo.", Daniel hymähti käynnistäessään autonsa. Vai kofeiinia suoraan suoneen. Uros ei voinut olla miettimättä, millainen olo siitä oikeasti tulisi. "Ihan kivasti. Rouva Harris oli taas tosi tyytyväinen. Herra Jackson oli sama vanha pervo joka väittää minulle edelleen ettei ole homo, vaikka paneekin minua perseeseen samalla kun kuolaa pitkin selkääni. Illalliset Williamin kanssa sujuivat jälleen moitteettomasti.", Daniel kertasi läpi viime päiviensä asiakkaat ajellessaan kohti elokuvateatteria, jonka vieressä oli mukava kahvila josta he saisivat niin paljon kofeiinia kuin Ibbie haluaisi. Eniten noista kolmesta asiakkaastaan Daniel piti Williamista, sillä mies oli ollut hänen vakioasiakkaansa nyt jo puolisen vuotta, eikä tuo ollut kertaakaan ostanut häneltä seksiä, mikä oli Danielista hieman ihme koska mies tuntui muuten kohtelevan häntä kuin rakastaja. William oli hänelle sama kuin Nigel oli Ibbielle, ainoa ero oli siinä etteivät he olleet tunteneet yhtä kauaa.

Ajo ei ollut pitkä ja pian Daniel parkeerasikin autonsa kahvilan edustalle. "Mennäänhän sitten pumppaamaan sinuun kofeiinia, kaunokaiseni.", Daniel nousi autosta ja oli valmiina kiertämään avaamaan oven Ibbielle jos tuo nyt ei ehtisi ulos sieltä ennen häntä. Hän vilkaisi kahvilan suuntaan ja vetäisi keuhkojensa täydeltä sisään kahvintuoksuista ilmaa. Jo se pelkästään piristi häntä itseään, mutta Ibbie ei tietysti pystynyt aivan yhtä herkästi haistamaan kahvin tuoksua tänne asti. Hänen puhelimensa hälytti samassa, ja Daniel kaivoi mokoman kapistuksen taskustaan. "Jahas, olisi töitä taas tarjolla.", Hän huokaisi ja työnsi puhelimen takaisin farkkujen taskuun. Tarjous oli vasta ensi viikolle, joten hän kävisi sen läpi vasta kotona. Hän ei halunnut tuhlata vapaa-aikaansa Ibbien kanssa töiden haalimiseen.

Ibbie kuunteli Danielin selostusta viimeisimmistä päivistään hiljaisena ja totesi voivansa samaistua lähes kaikkeen, mitä tuo sanoi. Danielilla oli lapsipornoon viehättynyt rouva Harris, hänellä itsellään oli herra Eglecott, joka halusi hänet aina saparot päässään ja minihame yllään. Hänellä oli myös asiakkaita, jotka sanoivat olevansa vaikka mitä kunnollisen perheenisän ja uskollisen aviomiehen välillä ja tekivät samaan aikaan hänelle vaikka mitä pervouksia. Sitten hänellä oli sellaisia asiakkaita, kuten Nigel. Hiljaisia, rauhallisia rakastajia, jotka elivät omassa pilvilinnassaan. Ibbie oli tarkastanut kalenterinsa ja todennut, että hänellä oli tulevan kahden viikon aikana jopa viisi tapaamista Nigelin kanssa. Se oli melkoisesti yhdeltä asiakkaalta. Ibbie ei oikeastaan ollut aiemmin tajunnut, kuinka paljon mies käytti häneen lopulta rahaa. Tuo osti hänelle aina lahjoja, maksoi kaikki kulut ja viimeaikoina tapaamisia oli yhä tieheämmässä määrin.
”Ajattelin puhua Johtajan kanssa Nigelista”, Ibbie sanoi. Mies oli jälleen päällimmäisenä hänen mielessään. Heidän seuraava tapaamisensa olisi jo huomenna. Nigel oli varannut hänet iltapäivällä kahdeksi tunniksi ja ohjeet olivat olleet, että hän saisi pukeutua juuri niin kuin halusi. Todennäköisesti mies oli viemässä hänet syömään tai jotain muuta vastaavaa. ”Meillä on jo sovittuja tapaamisia todella paljon, enkä haluaisi ruokkia enää hänen kuvitelmiaan minusta. Lisäksi, hän saattaa tarjota minulle sopimuksen ostoa jo huomenna.”

Ibbie odotti, että Daniel pääsi avaamaan hänelle oven. Oli helppoa antaa miehen harrastaa tällaista pientä harmitonta hemmottelua ja se oli oikeastaan melko mukavaa. Hän tunsi kuitenkin edelleen pientä syyllisyyttä kengistä, jotka tuo oli pulittanut hänelle mukisematta. Lahja oli ollut iso ja kallis, eikä hän ollut tottunut ottamaan sellaista vastaan ystävältään. Asiakkailta ja poikaystäviltä kyllä, mutta ne olivat asia täydellisen erikseen.
Ibbie nousi ulos autosta ja lähti astelemaan Danielin rinnalla kahvilaan. Sisällä hän tilasi itselleen vain yhden tuplaesspresson, vaikka todellisuudessa hänen olisi tehnyt mieli ottaa niitä samantien kaksi. Kiljuvaan nälkäänsä hän valitsi nopeasti paahdetun kanakolmioleivän ja brownien. Suklaa uppoaisi todennäköisesti suorinta tietä hänen takamukseensa ja lihottaisi häntä vähintään kolme kiloa, mutta sokeri saattaisi tehdä yhteistyötä kahvin kanssa ja pitää hänet hereillä loppupäivän.
”Oletko sinä jo muuten soittanut sille, salaperäiselle uroollesi, jolta sait uskomatonta seksiä sen galleriaillan jälkeen?” Ibbie kysyi kiusoitellen, löydettyään heille syrjäisän ikkunapaikan ja istuuduttuaan selkä seinää vasten tuolilleen.

"Toivottavasti herra Rustock tietää mitä tehdä.", Daniel nyökkäili tilatessaan itselleen myös kupin kahvia ja sämpylän. Hän seurasi Ibbietä tuon valitsemaan pöytään miettien, mitä heidän pomonsa herra Rustock oikein ehdottaisi, mutta vanhempi mies varmasti yrittäisi ensin udella, oliko Ibbie varma ettei halunnut myydä sopimustaan, jonka jälkeen tuo kertoisi isällisen lämpimästi, että hänen tulisi kertoa Nigelille mahdollisimman pian asiasta. James Rustock kohteli kaikkia seuralaisiaan hyvin ja yritti aina pitää huolen siitä että jokaisella seuralaisella oli kaikki hyvin. Uudet asiakkaat haastateltiin ja noiden tausta tarkistettiin mahdollisten rikollisten kitkemiseksi. Jos joku asiakas käyttäytyi huonosti, siitä tuli merkintä rekisteriin ja jos rikkeitä tule tarpeeksi tai ne olivat tarpeeksi pahoja, kyseiseltä asiakkaalta kiellettiin kokonaan seuralaisen vuokraus.
Daniel tiesi että Ibbien olisi hyvä puhua Nigelin kanssa mahdollisimman pian. Ottaa asia suoraan puheeksi ja puida se läpi. Mies käytti nimittäin todella sievoisen summan varatakseen Ibbien itselleen, ja Daniel epäili että mies käytti suurimman osan elannostaan tähän.

Kahvi jota hän oli ollut hörppäämässä meinasi purskahtaa Danielin suusta ulos hänen vetäistyään sitä melkein väärään kurkkuun Ibbien kysymyksen johdosta. Daniel oli vältellyt puhumasta Liuksesta, hän ei edes halunnut ajatella toista urosta, ihan vain sen takia että hän tiesi Ibbien painostavan häntä antamaan toiselle mahdollisuuden. "En, enkä aio soittaa.", Daniel vastasi tyynesti pyyhittyään mahdolliset kahvit suupielistään. Nyt hän joutuisi kertomaan Ibbielle miksi hän ei aikonut soittaa, eikä hän ollut valmistanut mielessään mitään tekosyitä. Mitähän kävisi jos hän sanoisi yksinkertaisesti "koska tyyppi on ihmissusi enkä halua olla niiden kanssa missään tekemisissä"? Ibbie varmasti joko nauraisi hänelle tai soittaisi samantien valkotakkiset, tai Heavenille. "Oli hänen lahjansa kuinka ajattelevainen tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa että hän kohteli minua hyvin tylysti, eikä sitä että hän haluaa jotain enemmän kuin minä. Et tiedäkkään miten suuri työ minulla oli ensin suostutella hänet vuoteeseeni, kun tyyppi hoki vähän väliä ettei harrasta yhdenillan juttuja, ja sitten kun hän on saanut tarpeensa tyydytettyä hän lähtee kylmästi menemään.", Daniel totesi yrittäen pitää äänessään hivenen katkeraa sävyä, jotta selitys menisi läpi.

Ibbie siemaisi kahviaan ja yllättyi siitä, miten voimakkaasti Daniel reagoi hänen kysymykseensä Liuksesta. Tumma kulma kohosi hienoisen kysyvästi, miehen lähes uittaessaan heidän pöytänsä kahvissaan. Ibbie ei ollut todellakaan olettanut, että hänen kysymyksensä saisi toisessa aikaan noin voimakkaan reaktion. Hän oli odottanut olankohautusta ja välinpitämätöntä asennetta, sillä olihan tapahtuneesta jo useampi päivä. Ei ollut yllättävää, että Daniel jatkoi eteenpäin. Todennäköisesti tämä mysteerimies, oli tehnyt samoin kun ei ollut saanut vastausta. Reaktion ei olisi myöskään pitänyt johtua siitä, miten Ibbie oli kysymyksensä esittänyt. Daniel oli varmasti jo tottunut hänen vihjailuihinsa ja piikittelyihinsä, joten tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä.
Hän päätti antaa asian olla, sillä vaikutti siltä, että mysteerinen Lius oli jostain syystä Danielille herkkä paikka.

Ibbie siemaisi kahvistaan uudestaan ja antoi vahvan, hieman kitkeärän maun valua alas kurkkuaan. Hän saattoi melkein tuntea, miten kofeiini virtasi hänen suoniinsa ja sai hänen kehonsa käyntiin. Muutaman pienen suullisen jälkeen, Ibbie saattoi tuntea olonsa lähestulkoon normaaliksi. Hän laski pienen kuppinsa asettimelleen ja kävi käsiksi voileipäänsä, joutuen käyttämään runsaasti tahdonvoimaa siihen ettei olisi hotkinut. Siinä vaiheessa, kun hän sai haukattua ensimmäisen palasen hänen vatsansa kurisi niin, että sen kuuli taatusti koko kahvila. Ääni sai Ibbien posket punehtumaan hentoisesti. Hän pureskeli ja nielaisi suunsa pikaisesti tyhjäksi.
”Kiva, nyt kaikki luulevat maanjäristyksen iskeneen New Yorkkiin”, Ibbie mumisi vilkuillen ympärilleen kahvilassa.

Oli mukavaa huomata ettei Ibbie aikonut painostaa häntä enempää. Daniel ei olisi jaksanut juuri nyt väitellä naisen kanssa siitä, miten hänen tulisi hommata itselleen panokaveri jolta saisi silloin kun sitä tarvitsi ja halusi. Daniel ei tahtonut sellaista, ei ainakaan jos kyseinen henkilö ei hyväksynyt hänen elämänsä valintoja.
Danielin ajatukset keskeytyivät hänen kuullessaan Ibbien vatsan kurinan, ja hän tirskahti, pitäen käden suunsa edessä ettei olisi ratkennut nauramaan. "Älähän nyt, Ibbs. Olen varma ettei kukaan kuullut.", Uros ei tosin ollut varma valehteliko vai ei, sillä hänen korviinsa se oli ainakin kuulostanut melkoiselta. Daniel nosti oman sämpylänsä huulilleen virnistellen, ja ryhtyi syömään leipää nopeasti, mutta itseään hilliten niin, ettei se näyttänyt sivullisen silmiin hotkimiselta. Totta kai hänelle jäi vielä nälkä, mutta täällä, normaalien ihmisten keskuudessa ja Ibbien läsnäollessa, hänen oli tarkkailtava syömistään hyvin tarkasti.

Myöhemmin päivällä Daniel istui kiltisti tuolissaan pukeutumispöytänsä edessä Ibbien meikatessa häntä. Osasihan hän toki itsekkin, hän vain oli epävarma luomiväreistä ja ripsiväreistä sun muista, mitä ei yleensä käyttänyt. Yllään hänellä oli yksi mustista coctail mekoista jotka Ibbie oli valinnut, ja jalassaan ne avokkaat jotka eivät aivan tappaaneet hänen jalkojaan mutta melkein. Hänen meikkinsä oli lähestulkoon valmis, ja kokonaisuus taisi olla vaaleaa peruukkia lukuunottamatta valmis. "Näytänkö ihan hölmöltä?", Daniel yritti mumista liikkumattomana Ibbien sohiessa jotai hänen luomiinsa. Hän oli harjoitellut harvalla vapaa-ajallaan naismaista meikkaamista, mutta hänen kätensä ei ollut aivan yhtä taidokas kuin Ibbien, ja hän halusi nähdä kunnollisen lopputuloksen vielä ennen huomisia koetreffejä.

Ibbie oli kuin olikin pystynyt sinnittelemään hereillä koko päivän. Kahvi ja aika olivat tehneet siitä koko ajan helpompaa. Vaikka nyt illan hämärtyessä ikkunoiden takana, mikä tahansa pehmeä alusta alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Hän kuitenkin uskoi vakaasti selviävänsä kotiin asti, mikä oli päivän alkupuolella tuntunut lähes mahdottomalta tavoitteelta. Eikä hän ollut edes onnistunut sotkemaan Danielin kasvoja. Mies oli saanut itse tehdä meikkipohjansa, koska osasi ne parhaiten. Sen jälkeen Ibbie oli ryhtynyt kaivamaan työkalulaukkuaan. Vaikak Daniel ei ollutkaan ihan noviisi siinä mitä meikkaamiseen tuli, Ibbie oli esitellyt tähän asti jokaisen työvälineen ja -vaiheen erikseen, jotta tuo muistaisi ne tulevaisuudessa. Hän oli kuitenkin vannottanut, että haluaisi seuraavana päivänä päästä auttamaan kaiken varalta. Ei siinä etteikö hän luottaisi Danieliin, mutta hänellä oli pidempi kokemus naisenaolosta.
”Et. Näytät oikein hyvältä”, Ibbie sanoi, kumartuessaan lisäämään Danielin silmiin väriä. Koska tämä oli koe ja miehellä oli yllään cocktail-mekko, Ibbie oli päätynyt silmien kohdalla utuiseen smokey-eyeen. Kyseinen meikki oli varma valinta lähes jokaiseen juhlavampaan tilaisuuteen ja jokaisen itseään kunnioittavan naisen pitäisi osata se. Väri oli yksinkertaisesti musta. Yhdelläkin sävyllä saattoi saada aikaan näyttävän lopputuloksen.

He olivat viimeistelyvaiheessa. Luomivärin lisäksi Ibbie oli vetänyt Danielin silmiin lineria ja käyttänyt ripsiväriä, joka takaisin näyttävimmän lopputuloksen. Huomenna he laittaisivat tuolle vielä luonnolliset tekoripset, jotka toivat hieman tuuheutta miehen omiin ripsiin.
Ibbie laski siveltimensä ja värin maahan, katsellen kättensä töitä tyytyväisenä. Vielä viimeinen silaus. Hän kumartui nostamaan kauniin, vaalean peruukin esiin laatikostaan ja ryhtyi asettamaan sitä huolellisesti Danielin päähän. Ibbie rakasti peruukkeja. Eivätkä hänen tukkansa olleet sellaisia tökerön näköisiä naamiaisperuukkeja, vaan tehty oikeasta hiuksesta. Tämä vaalea kaunotar oli maksanut monta sataa ja siitä pidettiin myös huolta sen mukaan. Ibbie oli kiharanut huolellisesti peruukin latvat ennen kuin oli vienyt sitä lähellekkään Danielin päätä. Nyt suortuvat laskeutuivat kauniisti miehen hartioille ja niiden ylitse.
”Valmis”, Ibbie sanoi lopulta ja silmäili työnsä tuloksia arvioiden. Daniel menisi loistavasti naisesta. Asiakkaalla ei pitäisi olla mitään valittamista huomenna.

Daniel avasi silmänsä luvan saadessaan. Hänen olonsa oli hieman hassu, kun hän ei vielä nähnyt itseään. Lopulta hän kääntyi kuitenkiun peiliä kohden ja meinasi säikähtää vierasta naamaa peilistä. Lumoutuneena hän kumartui eteenpäin ja tökki kasvojaan, uskomatta sitä todeksi että tuossa tosiaan oli hän itse. Daniel nousi ylös ja asteli varovaisesti kävellen vaatekaappilleen. Tämä coctail mekko oli hankala tapaus, sillä se oli ihonmyötäinen ja tyköistuva, eikä juurikaan antanut hänelle tilaa kävellä normaalin letkeästi, pitkin harppauksin. Vaatehuoneen oven avattuaan hän sai esiinsä ovessa olevan kokovartalopeilin, josta hän saattoi ihastella itseään. Kyllä, hän oli aivan kuin nainen, paitsi että rinnat puuttuivat. Huomisille koetreffeille hän saisi pukeutua vapaammin, mikä tarkoitti farkkuja ja kiilakorkoja, mutta coctail asu oli hyvä testata nyt. Hän pukisi huomenna jonkun hieman ilmavamman topin päälleen, jotta se kätkisi alleen hänen muodottomuutensa. Hän kysyisi asiakkaalta mitä tuo halusi hänen tekevän rinnattomuudelleen. Tosin, Daniel ei uskonut sen olevan ongelma.

"Vau, Ibbs. Sinä olet tässä tosi haka. Jos en tuntisi itseäni, sanoisin että peilistä tuijottaa minua joku lattarintainen seksipommi.", Hän virnisti kääntyessään takaisin Ibbietä kohden. Hän keikisteli asussaan, tutkaillen miten hyvin pystyi siinä elehtimään. Tämä oli toisaalta ihan hauskaa, eikä loppujen lopuksi eronnut paljoakaan hänen tavallisista pukeutumisistaan. Daniel pukeutui useimpiin illallisiin hieman sukupuolineutraalimmin, ehkä hieman naismaisesti mutta kuitenkin niin ettei kenellekkään jäänyt epäselväksi hänen olevan mies. Nyt hänestä ei ollut uskoa että hän oli mies. "Pitäisikö minun muuttaa ääntäni?", Danielin normaali ääni ei ollut mitenkään miehekkään matala, muttei myöskään naismainen, joten hän pystyisi luultavasti kimittämään tarvittaessa ainakin muutaman tunnin.

Ibbie katseli hymyillen sivusta Danielin ihmetystä, tuon tutkaillessa omaa peilikuvaansa. Hän oli melkoisen tyytyväinen kättensä jälkeen. Kukaan ei tosiaankaan erehtyisi luulemaan Danielia mieheksi noissa vetimissä. Käveleminen oli edelleen ongelma. Vaikka Danielin eleet ja rytmi ei ollut mitenkään erityisen maskuliininen, tuon pitäisi opetella kävelemään kuin nainen.
”Ota lyhyempiä ja kevempiä askelia. Koroillakin käveleminen helpottuu, kun et edes yritä harppoa”, Ibbie neuvoi lempeästi ystäväänsä. ”Ja rentouta harttioitasi. Anna käsien heilua vain hieman liikkeen tahdissa.”
Hänestä tuntui hieman samalta kuin olisi palannut pitkältä lenkiltä, jolla oli vaatinut kropaltaan hieman enemmän kuin tuo pystyi antamaan. Danielin pukeminen ja laittaminen ei ollut itsessään ollut uuvuttava. Mutta nyt kun hänellä ei ollut enää mitään varsinaista tekemistä, päivän paino alkoi tuntumaan. Juuri nyt sänky kuulosti mitä ihanimmalta ajatukselta. Onneksi hän voisi pian pyytää Danielia antamaan hänelle kyydin kotiin.

Miehen kehuille hän vain hymyili. ”Minä olen melkoisen taitava. Se sinun asiaakkasi lentää huomenna perseelleen ihastuksesta”, Ibbie sanoi, peruuttaen istumaan tuoliin, joka oli juuri vapautunut Danielilta. ”Puhu pehmeämmin ja rauhallisemmin. Sen pitäisi riittää. Jos yrität liikaa, äänesi saattaa muuttua yliampuvaksi ja pilata illuusion täysin. Käheä ääninen nainen on ihan hyväksyttävä ja ymmärrettäväm mutta kukaan ei usko teennäistä kimitystä.”

Daniel nyökkäili ymmärtämisen merkiksi. Ibbie tunsi hänet hyvin ja antoi hänelle vinkkejä jotka hän pystyisi jopa toteuttamaan vain vähällä vaivalla. Hän otti pukeutumispöydältä kännykkänsä ja ojensi sen Ibbielle. "Ota muutama kuva, niin voin näyttää herra Newcastlelle niitä huomenna, ja kysyä haluaako hän minun käyttävän topattuja liivejä.", Daniel astahti kauemmas ja seisoi suorassa, hymyille kameralle ja Ibbielle. Hän ei rupeasi tekemään mitään ihme poseerauksia tai keikistelemään, riitti että Ibbie ottaisi muutaman kunnollisen korovartalokuvan, jotta hänen muotonsa, tai oikeastaan niiden puute, näkyisi selkeästi ja mies pystyisi kertomaan tarkasti mitä häneltä haluaisi.

Kunhan kuvat oli napsittu, Daniel otti hyvin varoen peruukin päästään ja ojensi sitä Ibbielle, jonka jälkeen hän siirtyi itse takaisin pukeutumispöydän ääreen. "Siistin hieman itseäni ja vaihdan vaatteet ja sitten vien sinut kotiin.", Daniel hymyili tietäväisenä, sillä naisesta huokui kauas tuon väsymys. Daniel puhdisti kasvonsa nopeasti kosteuspyyhkeillä, varsin tottuneesti, ja astui sitten vaatehuoneeseensa jossa veti ylleen mukavat mutta siisti verryttelyhousut, jotka jäikävt seksikkäästi roikkumaan hänen lantiolleen, nappasi mukaansa t-paidan ja hupparin ja astui ulos samalla kun kiskoi t-paitaa ylleen. "Kiitos nyt vielä että jaksoit auttaa, Ibbs. Lupaan korvata tämän sinulle. Sana vain ja teen mitän vain.", Daniel virnisti hieman. Ehkä hän ostaisi naiselle vielä yhden parin kenkiä hyvitykseksi.