Tänään Bloody Moonissa: Tankotanssia ja sokerisia drinksuja (K-18!)

Bambi katsoo Samia silmät suurina ja siitä voi nopeasti päätellä, mistä hänen vanhempansa ovat keksineet tytön nimen. Hän nousee varovaisesti istumaan ja ottaa lasin Anan kädestä. Hän nuuhkaisee lasissa olevaa verta. Jokaisen nuoren vampyyrin silmiin olisi ilmestynyt täsmälleen sama, himokas ilme, kuin Bambin kasvoille hänen haistaessaan veren ensimmäisen kerran. Tyttö kulauttaa veren kurkkuunsa yhdellä kulauksella.

”Hyvää. Tämä taisi olla verta.”
Ana nyökkää. ”Sinä olet vampyyri.”
”Aavistelinkin jotain sellaista kun en kestänyt aurinkoa. Oih!” Bambi äännähtää hämmästyneenä, kun hänen palovammansa rupeavat parantumaan käsittämättömällä vauhdilla. Hän katselee käsiään ihmeissään. ”Vau! Saanko tätä lisää?” hän kysyy ja kohottaa lasiaan.
”Tietysti. Sam, viitsitkö?” Ana katsoo miehen suuntaan ennen kuin kääntää katseensa tyttöön. ”Sinua taitaa pelottaa?”
”Aika paljon joo.” Bambi nyökkää. ”Minulla ei taida olla enää mitään asiaa lastenkotiin.”
Ana naurahtaa lämpimästi. ”Ei varmaan.”
Kyyneleet rupeavat kihoamaan oitis Bambin suurin, ruskeisiin silmiin.

”Tiedän mistä puhut”, Crystal naurahtaa. ”Minunkin piti oppia asiat kantapään kautta ja silloin ei ollut olemassa aurinkorasvoissa meille sopivia suojakertoimia.” Crystal ottaa seuraavan suortuvan käsittelyynsä. ”Sääliksi käy tuota tyttöä. Hän näytti sinuakin nuoremmalta. En tiedä mitä Ana tekee hänelle.”
Noin nuoren lapsen pitäminen saattaa olla helvetinmoinen riski heidän pesälleen. Kukaan ei katsonut hyvällä lasten verettämistä, ei Hell, eikä Heaven. Kadonnutta tyttöä lähdettäisiin varmasti etsimään.

Sam katsoo tytön älläystäviä silmiä hetken aikaa ennen kuin nousi Anan pyynnöstä hakemaan lisää. Samalla mies kuunteli noiden kahden keskustelua. Tyttö vaikutti ensiksi ottavan vampyyriksi muuttumisen melko helposti, kunnes sitten alkoi itkemä. No tunteet heittävät nuorilla vampyyreillä häränpyllyä, mies ajattelee mielessään. Ja ottaa mikroon laittamansa lasin ja vie sen tytölle. Sam ei osaa lohduttaa tyttöä, menneisyys piti jättää taakseen kun muuttuu vampyyriksi. Heillä oli jo yksi nuori vampyyri jonka menneisyys oli vielä kiinni tuossa. ”Meillä on täällä toinen nuori vampyyri, ei yhtä nuori kuin sinä, ihmisiältään vanhempi, mutta kumminkin.” Sam sanoo Bambille, yrittäen saada tuota myös rauhoittumaan hieman. Oli ehkä helpottavaa kuulla, että paikan päällä oli toinen nuori vampyyri.

Neira oli kysymässä tarkempaa tietoa Crystalin kokemuksista, ihan uteliaisuuttaan vaan, kun naisen seuraavat sanat saavat tuon silmät suurenemaan. ”Mitä meinaat?” Tuo kysyy hivenen paniikkia ja huolta äänessä. Ei Neira todellakaan tuntenut olohuoneessa olevaa tyttöä, joten hänellä ei ollut tunnesidettä toiseen. Mutta Neira oli itsekin nuori vampyyri ja häntä huoletti todella pahasti Crystalin sanat.

Bambi ottaa lasin Samilta ja pyyhkii samalla silmiinsä pyrkineitä kyyneileitä. ”Kiitos”, hän kuiskaa ja juo lasista, nyt äskeistä rauhallisemmin. Tyttö on todella pienikokoinen. Hänellä ei ole pituutta edes sataakuuttakymmentä senttiä, sen lisäksi hän on vielä hyvin hoikka. Muuten Bambi näyttää hyvin normaalilta 2150-luvun teiniltä. Hänellä on lyhyeksi leikattu, tuuhea, polkkatukka. Kasvot ovat malliltaan pyöreähköt. Niissä ei ole kovia, karkeita piirteitä vaan kaikki on pehmeää. Pyöreys, ei kuitenkaan johdu lapsekkuudesta, sillä tästä tytöstä oli ennen muuttumistaan tulossa lujaa vauhtia nainen. Hänellä on pieni nykerönenä ja nukkemaiset, huulet.
”Neira on itseasiassa ollu vampyyrina jo pari vuotta, mutta on melkein yhtä pihalla vampyyriudesta kuin sinäkin. Voisitte jakaa kokemuksia, kunhan olet vähän rentoutunut ja rauhoittunut”, Ana sanoo hymyillen. ”Saanko kysyä mitä tapahtui? Sinulla on varsin erikoinen vaatetus.”

Vaatetus ja vaatetus, Bambilla ei ole yllään kuin pikkuhousut ja niukka napatoppi. Tyttö pudistaa päätään: ”En muista kovinkaan paljon. Olimme juhlimassa kavereiden kanssa ja sitten joku mies tuli antamaan meille huumemaistiaisia. En olisi halunnut ottaa, mutta...”
Ana nyökkää. Ihmisten ryhmäpaine on välillä todella kovaa, vasrsinkin silloin kun nuorten on todisteltava arvoaan toisilleen. Bambi ei ole ainoa, joka on kohdannut kohtalonsa näin.

”Älä huoli. Ei sinulla ole mitään hätää”, Crystal sanoo jatkaessaan samalla työtään. ”Se tyttö näyttää vain kamalan nuorelta. Suoraan sanottuna, en usko hänen olevan edes täysi-ikäinen. Vaikka tällä iällä olen tosi huono arvioimaan ihmisten ikää, mutta lapsien verettämistä valvotaan joka paikassa. Toisaalta, veikkaan Anan olevan niin lempeä, että hän yrittää pelastaa tämänkin tytön, samalla tavalla kuin sinut.”
Crystal saattaa ajoittain vaikuttaa koppavalta, mutta hän arvostaa Anaa suunnattomasti juuri tämän rotu-uskollisuuden takia. Vampyyrit olivat olleet aivan liian kauan alakynnessä. Crystalilla itsellään eivät tosin olisi hermot riittäneet moiseen.

”Todellakin, hän on todella pihalla asioista. On ollut enimmäkseen yksin. Ana on tuollainen suojelusenkeli nuorille vampyyreille. Hän on meidän kaikkien äitihahmo suunnilleen ja tämän talon emäntä.” Sam vahvistaa Anan sanat Neirasta ja kertoo itse hieman lisää heistä kaikista. ”Muistatko kuka se mies oli?” Sam kysyy udellen. Jos heidän lähellään oli huolimaton ihminen taikka vampyyri, joka ei vastannut seurauksista, saattoi tulla paljon ongelmia. Sam ei enempää aikonut kysellä ainakaan nyt. Ana saisi hoitaa sellaiset hommat.

En minä itsestäni ollutkaan huolissaan, Neira ajattelee, mutta pitää suunsa kiinni. Mutta Crystalin loppu lauseelle nuoren naisen oli hymyiltävä. Ana todellakin oli kuin kanaemo, joka halusi suojella kaikkia apua tarvitsevia. Neira yritti hetkeksi unohtaa tytön nyt kokonaan, joten hän halusi tietää Crystalin kokemuksista enemmän vampyyrina. ”Kerro jostain kokemuksistasi nuorena vampyyrinä, jooko?” Tuo kysäisee hymyillen naiselle samalla lempeästi. Silmistä tuolta saattoi nähdä puhtaan uteliaisuuden.

Bambi kääntää katseensa Samiin kun tämä puhuu. Hän katselee miestä mietteliäänä ja puree huultaan. ”En muista. En itseasiassa muista mitään koko loppu illasta. Tasin vetää överit tai jotain”, Bambi sanoo päätään pudistellen.
”Palovammasi ovat parantuneet aika hyvin. Onko jotain mitä haluaisit?” Ana kysyy ja tarkkailee tyttöä päästä varpaisiin. Hänen hämmästyksekseen tämä ei tunnu olevan lainkaan shokissa. Kaiketi nuoret ovat aikuisia vahvempaa tekoa tai sitten veri vaikutti Bambiin positiivisella tavalla.
”No, itseasiassa haluaisin käydä ainakin suihkussa ja saada, ehkä jonkinlaiset housut. Sitten minun pitää varmaan ruveta miettimään mitä teen, kun en voi mennä enää kotiinkaan...” Bambin silmät täyttyvät uudelleen kyynelistä, kun hän ajattelee lastenkotia. Eihän se koskaan ollut mikään mukava paikka, mutta oli se parempi kuin kadulla eläminen.
”Tuon sinulle pyyhkeen”, Ana sanoo ja nousee mennäkseen omaa huoneeseensa. Samalla hän viestittää Samille telepaattisesti. Mitä mieltä olet?

Crystal mutristaa huuliaan mietteliäänä.
”No, minä muutuin vampyyriksi aika onnelliseen aikaan. Olin ollut vampyyri noin kymmenisen vuotta kun Twilightit ja muut vampyyrihöpötykset ponnahtivat pinnalle. Sinä et taida tietää niistä. Siihen aikaan vampyyreja ihannoitiin. Se oli kaksituhattaluvun alkua. Populaarikulttuuri pursui vampyyreiden ja ihmisten rakkaustarinoita ja meitä pidettiin cooleina. Heavenhan kielsi myöhemmin kaiken sen kaltaisen”, Crystal kertoo keskittyen samalla silmä kovana Neiran hiuksiin. ”Metsästäminen oli todella helppoa. Ei tarvinnut kuin vihjailla olevansa vampyyri ja ruoka suorastaan juoksi syliin.”

Sam näkee tytön tutkivan ilmeen itsessään ja oikein tuntee sen. Mies hymyilee Bambille lempeästi, melkein jopa isoveljellisesti. Tyttö otti itse asiassa todella helposti kaiken tämän vampyyri hössötyksen. ”No ei se mitään. Saatat muistaa myöhemminkin jos et nyt muista. Tai sitten et, mutta ei se ole ehkä niin tärkeää.” Mies halusi silti tietää verettäjän, oli vastuutonta verettää noin nuori. Bambin alkaessa uudelleen melkein itkeä, Sam päättää viimein yrittää kosketuksella rauhoittaa tuota. Mies asettaa kätensä tuon olkapäälle ja paijaa, jos toinen vain antaa.

”Oliko sellaista oikeasti?” Neira kysyy ihmeissään. Olihan hän vampyyrinmetsästäjä perheestä, jossa vampyyrien ihannointi oli melko kaukana, joten se kuulostaa nuoren naisen korville mahdottomuudelta melkeinpä. ”Olisipa sellaista vieläkin.. Tai edes vähän samanlaista..” Tuo ajattelee ääneen. ”Onko tukka kohta valmis?” Neira kyselee uteliaana. Hän haluaisi jo nähdä valmiin lopputuloksen. Nainen oli hieman malttamaton odottamaan.

Bambi hätkähtää rajusti Samin kosketusta. Hänen katseensa lennähtää mieheen ja tyttö muistuttaa jäälleen erehdyttävästi säikähtänyttä peuraa. Hän ei kuitenkaan peräänny karkuun miehen kosketusta, mutta ei myöskään rentoudu aivan täysin. Hän tarkkailee Samia valppaana.
Ana palaa huoneeseen pyyhe mukanaan. ”Kylppäri on tuolla. Ole ihan rauhassa. Katsotaan sinulle sitten vaatteitä”, Ana sanoo ja hymyilee edelleen. Hän ei ollut kuitenkaan aivan varma siitä, olisiko hänellä mitään noin pienikokoiselle.
”Kiitos hirveästi”, Bambi sanoo ja nappaa pyyhkeen kuin hukkuva pelastusrenkaan. Hän nousee sohvalta ja lähestulkoon hiipii kylpyhuoneeseen. Ana ei voi syyttää toista siitä, että tuo lukitsee oven perässään. Tytöllä on takanaan rankka yö.

”No, mitä mieltä olet Sam?” Ana kysyy ja katsoo ystäväänsä. ”Koko pesä on vaarassa, jos hän jää. Mutta ei minulla ole sydäntä jättää häntä kadulle. Hän kuolee alle päivässä yksinään. Tuo tyttö on vielä avuttomampi kuin Neira.”

”Usko tai älä, sellaista on ollut. Kysy vaikka Analta. Me tutustuimme silloin”, Crystal nyökkää oven suuntaan. ”Se oli oikeastaan aika hullua aikaa. Voitko kuvitella, että yhdessä näistä tarinoista vampyyrit kimalsivat, niin kuin niiden päälle olisi heitetty kilo kaupalla glitteriä. Taisi olal Twilight, tai sitten ei. Analla saattaisi olla joitain kirjoja siltä ajalta jäljellä.”
Crystal nauraa huvittuneena, kun Neira kysyy tukastaan. ”Vitsailetko, en ole saanut edes vasemman sivun takaraivoa hoidettua vielä. Pysy housuissasi.”

Sam huomaa Bambin jännittävän itseään ja olevan hyvin varuillaan, siispä mies nostaa kätensä pois. Ei aikaakaan kun toinen häipyy suihkuun. Mies katselee hiljaa tytön perään. ”En tiedä Ana. Hän on hyvin nuori, mutta myös eksyksissä yksinään. Ei häntä kyllä voi häätää poiskaan, mutta tosiaan.. Pesä on vaarassa jos hän jää.” Sam ei tosiaan osannut vastata Analle kunnolla mitä pitäisi tehdä. Mies katsoo Anaa suoraan silmiin kulmat hieman kurtussa, tilanne oli hyvin hankala.

Neira nauraa Crystalille. ”Okeiokei, minä odotan. Olen vain malttamaton näkemään lopputuloksen!” Tuo sanoo hymyillen oikein kunnolla ja lempeästi naiselle. ”Pitää kysyä Analta, olisi ihan kiva tietää muutenkin vampyyrien historiasta enemmän.” Neira miettii ääneen. Todellakin, hän halusi tietää niin paljon enemmän vampyyrinä olemisesta ja heidän menneisyydestään! ”Sitä paitsi Crystal, en voi pysyä housuissani. Ei minulla ole housuja!” Neira sanoo vitsikkäällä äänellä. Eihän nuorella naisella tosiaan ollut edes kunnollisia housuja, vain alushousut ison t-paidan alla.

Bambi katselee ympärilleen hieman ahtaassa kylpyhuoneessa. Se on itseasiassa aika viihtyisä ja niin tavallisen näköinen. Se ei juurikaan vastannut sitä mielikuvaa vampyyreista, jota Heaven esitti julkisesti kaikille. Seinillä ei ollut veriroiskeita, eivätkä kaikki paikat olleet rikki. Pakko myöntää, ettei hän ollut odottanut aivan tätä.
Bambi nojaa selkäänsä vankkaa ovea vasten. Kaikesta oli tullut niin sekavaa sen jälkeen kun hän tapasi Jermyn. Kyyneleet pyrkivät jälleen hänen silmiinsä. Ei hän tätä halunnut! Ei hän halunnut muuttua vampyyriksi! Tietenkään Jeremy ei häntä ollut uskonut. Vamoyyrimiehelle tämä kaikki oli ollut vain pelkkää leikkiä. Miksi hänen piti olla niin herkkäuskoinen.
Bambi vajoaa hitaasti istumaan lattialla ja halaa polviaan. Verensekaiset kyyneleet vierivät hänen jalkojaan pitkin. Lattialaatat tuntuvat kylmiltä hänen melkein paljasta takapuoltaan vasten. Mutta eikö ollut hyvä, että hän erotti niiden viileyden? Hän ei ollut täysin tunnoton. Miksi hänen tunteensa olivat kuin vuoristoradassa? Aivan kuin hän pystyisi tuntemaan kaikki maailman tunteet yhdellä kertaa. Se oli hämmentävää.

”Hän on ihan käsittämättömän nuori”, Ana puuskahtaa. ”Haluaisin kovasti tavat sen vampyyrin, joka teki tämän. Voisin hieman kuulustella häntä.”
Ana ristii kätensä rinnalleen tuskastuneen näköisenä. ”Meidän pitänee pitää jonkinlainen kokous. Emme voi päästää tuota tyttöä ulos, mutta tarvitsemme kaikkien suostumuksen siihen, että hän jää.”
Ana istuutuu sohvalle ja nojaa käsiään reisiinsä. Tilanne on muuttunut yhtäkkiä todella epämiellyttäväksi ja sekavaksi. Ana taisteli juuri kaikkia perimmäisiä vaistojaan ja aatteitaan vastaan. Ennen, kun hän oli ollut yksin, hänen ei olisi tarvinnut edes miettiä tallaista. Hän olisi vain ottanut Bambin huostaan, eikä hänen olisi tarvinnut kysyä keneltäkään. Nyt hänen ympärillään oli kuitenkin tavaton määrä vampyyreita, jotka tarvitsivat häntä ja hänen kykyään johtaa ja auttaa.
”Eikö sinusta tunnu koskaan siltä, että tämä minun roturakkauteni on hieman naurettavaa?” Ana kysyy katsomatta Samiin. ”En välitä pätkääkään ihmisistä, mutta heti kun he muuttuvat, ryntään auttamaan heitä kuin mikäkin pyhimys.”

Crystal hymyilee huvittuneena. ”No, niissä kirjoissa on mukana aika vähän totuudenmukaisuutta. Ana kyllä varmaan löytää vw:stä jotain, jota voit lueskella, jos olet kiinnostunut historiasta. Minä olen kuitenkin todennut, että kaikkein paras olisi elää nykyhetkessä ja vain nauttia siitä. Vampyyrin palvojia on kuitenkin vielä jäljellä. Voisimme muuten laittaa sinulle lämpörullat siksi aikaa kun laitamme kynsiäsi. Haluatko muuten jotain erikoista kynsiisi? Oletko miettinyt?”

”Hänen tunteensa saattavat aiheuttaa ongelmia. Nuori ihminen ja nuori vampyyri..” Sam sanoi, tietäen että Ana ymmärsi jopa rivienvälistä luetun huolen. ”Pakko on kysellä muiltakin. Minäkään en raaskisi noin nuorta heittää kadulle, hän saattaisi vielä paljastaa meidät kaikki Heavenille.” Miehen kasvot olivat huolesta kireät. Pesä oli oikeasti vaarassa. ”En Ana osaa sanoa mitään, meidän on kysyttävä muiltakin ennen kuin mietimme yhtään sen pidemmälle.” Sam sanoo katsellen ympäriinsä olohuoneessa. He olivat jo olleet täällä melko kauan, se oli heidän kaikkien koti. Olisi ikävää joutua muuttamaan..
”Sinun roturakkautesi on mitä on Ana. Ihmiset saattavat jättää nuorensa heitteille, mutta me emme tee niin. Ainakaan suoranaisesti tai miettimättä asiaa ensiksi.” Sam sanoo Analle, hymyillen toiselle hivenen.

Nuori nainen nyökkää lämpörulla ehdotukselle. ”Ajattelin jotain kynsilakkaa mikä loistaa pimeässä heikosti? Olen kuullut sellaisista, onko se oikeasti totta. Olisi kiva saada sellaista.” Neira vastaa naiselle.

Bambi pyyhki silmänsä vessan lattialla. Hän ei voinut itkeskellä yksikseen vieraiden... Vampyyrien asunnossa. Kyseiset vampyyrit vaikuttivat ihan mukavilta. Kukaan ei ollut tehnyt hänelle pahaa, mutta se saattoi tosin johtua siitä, että hän oli nyt itsekkin samanlainen. He olivat luultavasti omilleen paljon mukavampia.
Bambi riisuu vaatteet yltään ja pudottaa ne lattialle. Ei kai sillä ole niinkään väliä. Hän vetää suihkuverhon syrjään astuakseen suihkuun. Hän hätkähti veden tuntua ihollaan. Aiemmin, kun hän ei ollut vielä vampyyri, se oli tuntunut yhtenäiseltä virralta. Nyt hän saattoi tuntea joka ikisen vesipisran putoavan iholleen yksi kerraan. Tunne oli ihmeellinen ja hämentävä. Samoin hän pystyi myös erottamaan joka ikisen pisaran koko ajan kulkevasta virrasta. Vampyyrien aistit ovat todella yliherkät.
Bambi pyyhki hämmennyksen mielestään ja päätti keskittyä siihe, että saisi vain huuhdottua itsensä. Hän ei uskaltanut ottaa kuin vähän saippuaa, kun ei tiennyt mitä toiset vampyyrit sanoisivat siihen. Yliluonnollisen nopean peseytymisen jälkeen Bambi kietoi pyyhkeen ympärilleen, mutta epäröi astumista ulos kylpyhuoneesta.

Ana hieroi voipuneen oloisena otsaansa. ”En pelkää, että hän kavaltaisi meidät Heavenille. En usko hänen olevan tyhmä Sam. Jos hän juoksee niiden kynnykselle, hänet tapetaan. Niillä ei ole ollut tapana tiedustella vampyyreilta yhtään mitään”, Ana sanoi ja tuijotteli lenkkitossujensa kärkiä. Hän järsi huultaan mietteliäänä. Hän voisi lähteä, ottaa Neiran ja Bambin mukaansa. Silloin hänen tarvitsisi huolehtia muista. Hän oli ollut ennenkin yksin suojattiensa kanssa. Se ei olisi mitenkään poikkeavaa.
”Käyn Chaosilla”, Ana sanoi ja nousi seisomaan. Hän ei viitsinyt vaihtaa vaatteita. Hän lähtisi suoraan. ”Sam, tiedät missä säilytän niitä vaatteita, jotka on tarkoitettu pienille. Katso sieltä jotain Bambille ja pidä hänelle seuraa. Älä päästä häntä lähtemään.” Sen sanottuaan Ana ryntäsi ulos asunnosta.

Anan mentyä, Bambi kurkistaa kylpyhuoneen oven raosta. ”Voinko tulla?” Tyttö näytti aralta ja pelokkaalta kurkkiessaan oven takaa pelkkä pyyhe päällään.

”Kyllä, minulla on sellaista. Katsotaan sitä sitten kohta kun saamme ensin tämän sinun ihanan tukkasi aisoihin. Sinusta tulee tosi nätti”, Crystal sanoo. ”No niin, älä pyörry. Rupean muotoilemaan otsatukkaasi. Siitä lähtee aikamoinen nippu hiuksia.”
Hän siirtyy Neiran eteen ja rupeaa selvittelemään hänen otsahiuksiaan. ”Vielä voit perääntyä.” Crystalin huulilla kareilee melkein pirullinen hymy.

”Ai käyt vai?” Sam kysyi Analta, mutta vastausta hän ei saanut ainakaan sanoilla. Vampyyrinainen oli kadonnut ovesta hyvin nopeasti sanojensa jälkeen. Mies ei oikein ehtinyt edes ajatella kun kuuli suihkuhuoneen ovelta Bambin äänen. Sam kääntyi katsomaan pientä tyttöä, joka kurkki oven raosta. Tuon silmät olivat todella suuret ja hieman pelästyneen näköiset.
”Joo tule vain, ellet sitten sinne halua jäädä.” Sam sanoo tytölle hymyillen lempeästi. ”Ana lähti käymään toisaalla, mutta tulee pian takaisin. Ei tarvitse säikähtää. Käyn hakemassa sinulle vaatteita Anan huoneesta. Hänellä on jotain pieniä vaatteita, mutta vaikka ne olisi isoja, niin ovat ainakin puhtaita.” Sam sanoo ja käy hyvin nopeasti kaivamassa Anan huoneesta vaatteita. Hetken miehen piti niitä etsiä ja katsoa mitkä olisi hyvät. Hän valitsi ison mustan t-paidan ja löysät vaalean beesit housut.

Neira virnistää Crystalille. ”Anna mennä vaan. Kyllä se aina kasvaa takaisin. Ja jos minusta kamalan näköinen tulee, niin sinä olet se joka saa Analta läksytyksen.” Tuo sanoo virnistellen samalla ilkikurisesti. Todennäköisesti Ana ei edes ehtisi kiinnittää nyt hänen hiuksiinsa huomiota uuden tulokkaan vuoksi, mutta silti Neira sanoi niin.
Hiusten kumminkin lähdettyä hänen päästään Neiran ilme on hämmennyksen vallassa. Tukkaa todella lähti paljon. ”Miksi minusta tuntuu että leikkaat minua kaljuksi?” Tuo sanoo nauraen samalla. Nainen hytkyi vähän nauraessaan, mutta ei uskaltanut nauraa aivan vapautuneesti, ettei heiluisi liikaa. Toisen oli muuten vaikea leikata hänen hiuksiaan, jos hän liikkuisi. Neira tiesi, ettei toinen ehkä häntä kaljuksi leikkaisi. Hänellä vain oli niin paksut hiukset, että se näytti siltä.

Bambi astuu ulos kylpyhuoneesta ja nyökkää Samille tämän kertoessa Anan lähteneen. Hän katseli hämmästyneenä ympärilleen olohuoneessa. Se näytti niin tavalliselta ja melkein ihmismäiseltä. Ihminen ei kuitenkaan eläisi tällä alueella ilman lisähappilaitetta, mutta silti...
Bambi oli elänyt koko nuoruutensa maailmassa, jossa vampyyreja vihattiin. Saattoi olla hyvin mahdollista, että Heaven mustamaalasi vampyyreja. Bambia kuitenkin helpotti, ettei hän nähnyt ruumisarkkuja levällään ympäri huonetta. Lisäksi Sam ja Ana vaikuttivat myös todella inhimillisiltä. Ainoa asia mikä Bambista tuntui todella oudolta oli hän itse.
Samin tuodessa vaatteet hänelle ja hymyili. ”Kiitos.” Tytön katse pyörähti ympäri huoneessa ja palasi nopeasti hänen selkänsä takana olevaan kylpyhuoneen oveen. ”Taidan laittaa nämä päälleni tuolla.”
Bambi pujahti takaisin kylpyhuoneeseen ja rupesi pukemaan vaatteita ylleen. Ne olivat todella isoja, mutta tuskin kukaan tämän talon vampyyreista teki vaateostoksiaan lastenosastolla. Bambia hiukan harmitti, että hän oli niin pienikokoinen, mutta siihen tottu nopeasti.
Kun vaatteet olivat hänen päällään hän tuli jälleen ulos. ”Tuota, voisinko saada lisää... Verta. Minulla on vieläkin nälkä.”

”Se vain näyttää siltä, että leikkaan sinua kaljuksi. Sinulla on oikeasti valtava määrä tukkaa”, Crystal sanoi. Nyt kun hiuksia oli lyhennetty, hän saattoi alkaa muotoilemaan niitä. Hänen tarkoituksensa oli tehdä Neiralle otsatukka, jonka lyhyimmät hiukset olivat hänen kulmakarvojensa tietämillä ja pisimmät ulottuisivat reilusti tämän leuan alapuolelle. ”Tästä tulee niin makea!”

Sam nyökkää hymyillen Bambille kun tuo päättää mennä suihkuhuoneeseen vaihtamaan vaatteensa. Ihan ymmärrettävää. Miehen oli pakko myöntää, mutta hän oli hieman ulapalla ajatuksiensa kanssa. Hänen oli vaikea reagoida noin nuoreen vampyyriin ja ei oikein tiennyt miten olla tai mitä tehdä. Ana tule takaisin.. Sam ajattelee harmitellen itselleen, että oli jäänyt yksin. Olihan Neira ja Crystal talossa, mutta oli ehkä parempi antaa heidän nyt keskittyä Neiran laittamiseen ja antaa Bambin rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä.
Bambin tullessa takaisin Sam katsoi tuon vaatteita. Joko hän valitsi todella huonot vaatteet tai Analla ei vain ollut mitään noin pieni kokoista. Sam oli jo pahoittelemassa vaatteiden huono sopivuutta toisen päällä, kun toinen pyysi lisää verta. ”Joo totta kai. Näytän missä sitä on, tule perässä..” Sam sanoo ja lähtee kävelemään jääkaapille. ”Meillä on toinenkin nuori vampyyri täällä niin kuin joku tuossa aikaisemmin mainitsi. Veri on nyt hieman lopussa, mutta Kayden ja Derek on hakemassa sitä lisää. Tuota… Sinun nälkäsi ei kyllä nyt lähde mitenkään helposti pois, pahoitteluni siitä..” Sam sanoo hieman kurtistaen kulmiaan, mutta lempeä ilme kasvoillaan silti. Nopeasti tuo ottaa veripussin jääkaapista ja laittaa veret mukiin, jonka lämmittää mikrossa. ”Se on pian valmista, ota vain sitten.”

Neira nauraa Crystalille. ”Joo tiedän, mutta kamalaa katsella kuinka se vain tippuu tuohon lattialle.” Nainen katselee Crystalin keskittynyttä ilmettä samalla kun toinen leikkelee ja laittaa hänen hiuksiaan. ”Tuleeko? Apua, en malta odottaa!” Neira hihittää kuin tarhaikäinen jännityksestä.

Bambi seuraa Samia keittiönurkkaukseen. On outoa nähdä vampyyri niin tottuneen oloisena keittiössä. Ennakkoluuloista on selvästi vaikea päästä eroon. Hän ottaa muutaman askeleen lähemmäs Samia.
”Joo, kuulin kun se nainen... Ana, sanoi muille, että heidän pitää käydä veripankissa. Ryöstelettekö te oikeasti veripankkeja`” Bambi kysyy kummastuneena. ”Vai onko teillä oma... Vähän niin kuin marketti, mistä te haette jäätelön ja keksien sijasta verta?” Pussitetun veren juominen tuntuu paljon miellyttävämmältä ajatukselta kuin suoraan ihmisestä. Bambi ei kuitenkaan halunnut, että joutuisi ryöstelemään veripankkeja. Se olisi melkein sama asia, kun veri oli tarkoitettu ihmishenkien pelastamiseen. ”Onko teillä koko ajan näin kova nälkä?”
Bambin ajatusten juoksu tuntui villiintyneen samoin kuin kaikki muutkin hänen aisteistaan. Kysymyksiä ja ajatuksia suorastaan tulvi hänen päähänsä. Tosin se saattoi olla ihan normaalia, kun hän oli hetki sitten tajunnut ettei ollut enää ihminen. Aika kaukana siitä.
”Joo. Sanoit, että teillä on täällä toinenkin vasta vampyyriksi muuttunut”, Bambi sormeili hermostuneena hiustensa märkiä latvoja.

”Malta nyt vain. Saat tosin nähdä nämä vasta sitten kun olet käynyt läpi lämpörulla käsittelyn”, Crystal sanoi ja hymyili. Neira vaikutti loppujen lopuksi todella mukavalta tytöltä. Heistä voisi tulla hyvät ystävät. Oli mukavaa kun talossa oli toinenkin tyttöjen jutuista kiinnostunut nainen. Kolmen miehen ja Anan kanssa eläminen oli ajoittain varsin yksinäistä. Ana piti kyllä ulkonäöstään huolta, mutta ei ollut siitä yhtä suuresti kiinnostunut kuin hän itse. ”Kokonaisuus on tärkein. Et saa vakoilla puolivalmista lopputulosta.”

Samin on pakko nauraa melkein mahakippurassa Bambille. ”Anteeksi, en meinaa pahalla.” Tuo pahoittelee naurun puuskaansa. ”Tiedän tämän olevan outoa sinulle, mutta niin se on ollut meille kaikille aluksi. Meillä on omat veripankkimme mistä voimme hakea verta.” Ja omat Mc Donaldsit missä syödä, mies ajatteli, mutta ei viitsinyt ääneen sitä sanoa. Bambihan vielä pelästyisi ja juoksisi pois. Siitä vasta hullunmylly alkaisi, Samilla ei olisi varmaan enää päätäkään kun Ana tulisi takaisin ja huomaisi Bambin olevan poissa.
Mutta Bambin seuraava kysymys sai miehen kasvoille mietteliään ilmeen. Ennen kuin tuo vastasi, otti hän verilasin mikrosta ja ojensi sitä Bambille. Sitten hän käveli takaisin sohvalle istuskelemaan, olettaen toisen seuraavan perässä. ”Meillä on aina nälkä. Mutta ensimmäiset kuukaudet ovat pahimpia, se kyllä helpottuu sitten ajan myötä. Mutta ei katoa oikeastaan ikinä. Mutta onhan ihmisilläkin aina nälkä vai mitä?” Sam sanoo hymyillen. Miehen teki mieli hakea Neira paikan päälle, tuon olisi ehkä hieman helpompi puhua nuorelle vampyyrille, toisin kuin hänen. Mutta kun Sam mietti asiaa pidemmälle, hän halusi hoitaa tilanteen itse. Ja Bambi vaikutti ihan mukavalta vastasyntyneeltä.

”Jos minä kurkkaan ihan vähäisen..” Neira vitsaili. Oikeasti hän istui nätisti paikoillaan, hän ymmärsi kyllä Crystalin pointin. Ei hänkään halunnut keskeneräisiä töitään katseltavan ja toisen arvostelevan siinä vaiheessa. Toisaaltaan Neirasta tuntui että hänen ympärillään pyörivän naisen käsittelystä oli mahdottomuus lähteä pois muuta kuin nättinä. ”Haluatko että minä tässä välissä muotoilen itse hieman kynsiäni?” Nuori nainen kysyy, kun tajuaa, että hän voisi auttaa kun toinen vielä pyörii hiusten kimpussa.

Bambi näytti hieman loukkaantuneelta kun Sam nauroi hänelle. Minkä hän sille voi, että joku kusipää oli päättänyt muuttaa hänet vampyyriksi. Ei hän ollut tätä halunnut. Mutta koska hän ei varsinaisesti halunnut kuollakkaan, hänen piti oppia elämään uusien vammojensa kanssa. Eikö tämä voisi olla vähän samanlaista kuin jos hänelle todettaisiin joku pitkäaikainen sairaus? Diabeteksen takia hänen ei kuitenkaan tarvitsisi asua kadulla.
Bambi otti mukin mieheltä ja joi siitä heti ison kulauksen. Makua oli vaikea kuvailla. Olihan hän ihmisenä maistanut verta, mutta silloin se oli ollut vain rautaisen ja hieman vastenmielisen makuista. Nyt se tuntui kuitenkin olevan kaikki, mitä hän oli koskaan kaivannut. Se maistui jumalten juomalle. Paremmalle kuin yksikään ruoka tai juoma koko maailmassa. Hän saattoi melkein havaita paratiisin puhkeavan kukkaan ympärillään, samalla kun joi.
Bambi asteli sohvaryhmän luo Samin perässä, mutta istui kuitenkin nojatuolille. Hän ei ollut aivan varma millaisia seurasääntöjä vampyyreilla oli, mutta oli ehkä parempi pitää vähän etäisyyttä. Hän nostaa jalkansa tuolin reunalle ja katselee mietteliäänä tummanvioleteiksi maalattuja varpaankynsiään, joissa oli koristeena pastellisävyisiä tähtiä. Yksi lastenkodin hoitajista oli lakannut hänen varpaan kyntensä vain pari iltaa sitten.
”Minulla ei ollut koskaan nälkä. Tai oli joskus, mutta yleensä minulle riitti päivässä hyvin pieni määrä ruokaa. Joillakin on kyllä koko ajan nälkä, mutta heistä tulee sitten läskejä”, Bambi sanoo olkiaan aavistuksen kohauttaen ja silmiään pyöräyttäen. Huvittavaa, äsken hän oli ollut paniikissa ja nyyhkinyt surkeasti vessassa ja nyt hänellä oli jopa melkein hauskaa. ”Kuuluuko tunteiden vaihtelu myös tähän juttuun? Minusta tuntuu, että tunteeni vaihtuvat samaan tahtiin kuin yhdellä lastenkodin hoitajalla, joka on raskaana. Se nainen ei osaa päättää itkeekö vai nauraako se ja tekee yleensä kumpaakin samaan aikaan.”

”Uskallakkin vilkuilla”, Crystal sihahtaa kiukkuisen oloisena, mutta hymyilee sitten huvittuneena. Hän oli laskenut leikkiä. ”Tietysti voit muotoilla kynsiäsi. Odota hetki.”
Hän nostaa nurkasta divaanille taas uuden pakin, jossa säilyttää kynsienhoito tavaroitaan ja rupeaa etsimään Neiralle viilaa ja saksia. Pian hän löytää ne ja ojentaa oitis Neiralle. Viila on metallinen, koska vampyyrien kynnet ovat paljon vahvempaa tekoa kuin ihmisten.
”Yritä olla tönimättä minua etten leikkaa vahingossa sinulle oikeasti kaljua länttiä keskelle päätä”, hän sanoo hymyillen ja jatkaa omaa operointiaan.

Sam näki loukkaantumisen Bambin kasvoilta, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun tuon mieliala vaihtoi jo toiseen laitaan. ”No ihmiset ovat erilaisia, niin ovat vampyyritkin. Toisaaltaan nyt voit syödä niin paljoin kuin haluat ja et liho mihinkään suuntaan.” Sam hymyilee. Sam taas nauraa Bambin raskaus heitolle, tyttöhän oli itse asiassa melko mukavaa juttu seuraa. Vaikka tuon kyselytulva sai Samin miettimään vastauksia aika paljon. ”Vampyyrejen tunteet ovat todella paljon voimakkaampia kuin ihmisten. Heaven saattaa antaa meistä tunteettoman kuvan, mutta me emme ole sellaisia. Ellemme välttämättä halua, pystymme syrjäyttämään tunteet kokonaan, mutta se on melko vaarallista kaikille osapuolille. Sinun tunteesi heittävät vielä pitkään häränpyllyä, jos kerta olet kuusitoistavuotias. Ikäännymme hitaammin ja olet teini-iässä kauemmin kuin ihmisenä. Ihmisilläkin murrosiässä tunteet heittävät ympyrää miten sattuu ja nyt kun olet vampyyri, se kaikki voimistuu miljoonakertaiseksi.” Sam yritti selittää. Miehen kulmat olivat kurtussa tuon yrittäessä saada sanojaan oikein ja muotoiltua asian niin, että Bambi ymmärtäisi.
”Ota vain verta lisää kun haluat, olet varmaan juonut senkin kohta loppuun.” Sam sanoo vielä ja miettii sitten lisää mitä kertoa vampirismista. Mies ei kumminkaan keksinyt mitään. ”Tuota.. En oikein osaa kertoa mitään tarkempaa, että kyseleppä nyt ihan kaikkea mitä haluat tietää. Mutta sen minä sanon, että olemme kuin ihmisiä. Melkein. Tavallaan..” Sam sanoi. Mutta kumminkin tämä hieroi ohimoaan samalla. Olipa tämä hankalaa.

Neira ottaa vastaan naisen antamat tavarat, mutta odottaa hetken, ennekuin aloittaa kynsiensä ehostuksen. Kun Crystal kampaa uutta suortuvaa ja sakset ovat riittävän kaukana hiuksista, Neira uskaltautuu tönäisemään toista kyynärpäällään. ”Oho, hupsista.” Tuo sanoo nauraen. Ajoitus oli todella hyvä, sillä jos vahinkoa tuli, se oli todella vähäistä. Sen jälkeen nainen vilkaisee nopeasti kynsiään, katsellen mitä niille tekisi. ”Onko okei, jos viilaan kynteni hieman terävämmiksi kuin nyt? Etteivät ne ole sellaiset tylsät pyöreäkärkiset.” Neira kysyy, vaikka itse asiassa hän sai itse tehdä mitä halusi itselleen.

Bambi vilkaisi mukiaan, joka oli itseasiassa jo aika tyhjä. ”Miksi te muuten teette tätä? Tai siis, teistä kukaan ei tunne minua, ettekä sitä vampyyria, joka veretti minut. Tämä ei pitäisi olla teidän asianne. Olisitte voineet antaa minun kärventyä ja kuolla, mutta silti se... Ana”, Bambilla oli todella huono nimimuisti. Onneksi sillä punapäällä oli helppo nimi muistaa. ”Hän pelasti minut sen kummempia kyselemättä ja nyt te ruokitte minua ja annoitte puhtaita vaatteita. Oletteko te jokin pikku-vampyyrien pelastusyksikkö?” Puhuessaan hän elehti vapaalla kädellään todella vilkkaasti. Uusien vampyyriominaisuuksien ansiosta, käden liikettä ei voinut aina silmämääräisesti erotta.
”Hei, täytän ensi kuussa seitsemäntoista, joten en ole mikään pikkulapsi. Voin sitä paitsi ajaa jo autoakin ihan laillisesti”, Bambin silmät kaventuivat viiruiksi kun Sam otti hänen ikänsä ja murrosiän puheeksi. Kuten monella muullakin hänen ikäisellään, myös Bambilla oli kiire aikuistua ja tuntea itsensä aikuiseksi. ”Tarkoittaako tuo siis sitä, että on ihan normaalia kun minua itkettää, naurattaa, panettaa, suututtaa ja kaikkea muuta yhtä aikaa ja erikseen ja koko ajan? Ja tätä jatkuu vielä pitkäänkin?” Tytön kasvoille levisi irvistys, joka olisi voinut kertoa siitä, että Sam oli juuri kertonut hänelle aamuisen vessassakäynnin tuotoksen koostumuksen, värin ja muita pieniä yksityiskohtia.

Crystal loi Neiraan varoittavan silmäyksen tämän tönäistessä häntä. ”Urputatko sinä naiselle, jolla on sakset ja kourallinen sinun hiuksia kädessään?” Hän napsautteli saksia uhkaavasti kädessään. ”Sinuna varoisin tai saat yhtä tyylikkään lookin kuin minulla.”
Crystal sipaisee todella lyhyiksi leikattuja hiuksiaan ja hymyilee pirullisesti Neiralle.
”Viilaa kynnet juuri sellaisiksi kuin itse haluat. Pyöreämpi muoto on kuitenkin muotia nyt, jos se kiinnostaa sinua.”

Sam hymyilee Bambin hämmästykselle. ”Ana on aina ollut sellainen. Hän poimii aina mukaansa nuoria vampyyrejä, hän on hyvin roturakas. Ja sitä paitsi tämä maailma ei anna meidän elää, joten meidän täytyy huolehtia omistamme. Se vampyyri joka veretti sinut, teki väärin. Olet hyvin nuori veretettäväksi. Mutta emme me mikään pelastusyksikkö näin suoranaisesti ole. Ana ja me autamme sinua pärjäämään itsenäisesti ja sitten voit tehdä mitä haluat, onhan sinun vuotesi elää moninkertaistunut nyt.” Sam katseli myös tytön käden heiluttamista, tuolla oli vielä paljon opeteltavaa. Sam itse liikkui ihmisnopeudelle yleisesti ottaen, mutta kyllä hän käytti edukseen todella paljon vampyyrin etuja. Mies ei kumminkaan aikonut vielä kommentoida Bambin nopeuteen ja voimaan, sen aika tulisi myöhemmin. Sitä paitsi olisi ehkä fiksumpaa antaa Anan hoitaa tuollaiset asiat, kun hän oli enimmäkseen tekemisissä nuorten vampyyrien kanssa.
”En meinannut pahalla, kun sanon sinua nuoreksi. Minä olen hyvin vanha vampyyri, Ana on myös. Sinä olet meidän mittakaavassamme aivan vauva vielä. Niin on Neirakin. Se ei meinaa pahaa ja saat kuulla sitä vielä paljon. Kyllä sinä aikuistut, siitä voit olla varma.” Tosin Sam perui sanat mielessään. Ei hän voinut luvata toiselle, että saisi aikuistua. Tämä maailma oli enimmäkseen aika kielteinen siinä asiassa.
”Kyllä meinaa.” Sam sanoo ja hymyilee nyt hyvin ilkikurisesti. Miehen luontoon kuului kuulla koko lauseesta vain sana, panetus. ”Se menee aikanaan ohi, mutta sitä kestää vielä pitkään. Ja edelleen, vaikka vanhenet, tunteesi ovat moninkertaistuneet. Eli tunnet paljon voimakkaammin kuin ihmisenä, siksi on tärkeää, että saat tunteesi hallintaan. Kun raivotut, saatat vihaisena vaikka tuhota kokonaisen kaupungin.” Sam sanoi. Ei hän paljoa edes liioitellut, ehkä hieman vain. Mutta hän halusi korostaa vampyyrin tunteita. ”Sinä olet myös todella paljon vahvempi, joten joudut varomaan kun avaat oven. Saatat tuhota sen aivan kokonaan ja ihan vahingossa. Sinä myös liikut niin paljon nopeammin kuin ennen.” Sam selitti hieman. Mutta miestä myös turhautti todella pahasti. Hän todella toivoi Anan tulevan pian. Oli hieman vaikeaa selitellä asioita yksinään.


”Heeei…” Neira uikuttaa hymyillen silti samalla. ”Olen nätisti, lupaan.” Tuo sanoo ja katselee kynsiään. ”Minä haluaisin kyllä terävät kynnet nyt..” Tuo kuiskaa. Nuori nainen ei oikein nyt tiennyt mitä tehdä. ”Teen pyöreät terävät?” Neira sanoo enimmäkseen itselleen. Hänellä ei kumminkaan ollut käsitystä siitä, minkälaiset olivat pyöreät terävät. Varmaankin sellaiset jotka kapenivat huomattavasti kärkeä kohden, mutta olivat silti pyöreät kärjistä.

Bambi nousi nojatuolilta ja asteli keittiöön ottaakseen lisää verta. Sam oli jo sanonut, että hän saisi ottaa. Parempi se, että hän toimi itse kuin juoksuttaisi miestä koko ajan hakemaan lisää.
”Roturakas? Tarkoittaako se sitä, että hän vihaa ihmisiä, mutta heti kun ihmisestä tulee vampyyri niin hän on; 'Jee! Ihanaa! Kaveri!'” Bambi kumartuu jääkaapille. Samalla hän huomaa, että jääkaapissa on veren lisäksi olutta. Uskaltaisikohan hän ottaa yhden? Tosin, veri oli herkullisempaa, joten hän otti pussin ylähyllyltä. ”Eikö se ole tavattoman tekopyhää? Ei siinä, että valittaisin tai tarkoittaisin loukata teitä. Olen hänelle kiitollinen siitä, että hän pelasti minut. Olisin varmasti onnitunut kutsumaan tahtomattanikin Heavenin paikalle tappamaan minut. Mutta onhan tuo...”
Bambi yritti löytää oikeaa sanaa, mutta ei onnistunut siitän. Hän tyytyi vain kaatamaan veren mukiinsa. Hän paineli mikron vanhalle kosketusnäytölle aikaa kolmekymmentä sekunttia.
”Eli, minä tulen olemaan ailahtelevainen, jääräpäinen, ärsyttävä, teini vielä monta vuotta?”
Kyyneleet kihosivat hitaasti hänen silmiinsä. Hänen mielialansa laski taas pohjalukemiin. Hänen kurkkuunsa ilmestyi puristava palanen, jota oli vaikeaa niellä. Tämä kaikki oli aivan perseestä. Hän puri hampaitaan ja yritti pidätellä kyyneleitään. Hän ei aikonut olla mikään helvetin itkupilli! Eihän maailma tähän loppunut. Hänellä ei ollut minkäänlaista syytä itkeä. Hän eli, oli paljon terveempi kuin koskaan tätä aiemmin, hän oli vahva, hyvässä kunnossa ja vaikka mitä. Kaiken lisäksi hänen ei tarvinnut palata lastenkotiin.
Mikro kilahti, mutta Bambi oli liian keskittynyt kyyneleittensä pidättelemiseen jotta olisi huomannut sen.

Crystal vilkaisi Neiran kynsiä. ”Se ei olisi tyylikästä. Tee niistä mieluummin terävät. Se sopii vampyyri-imagoosi”, hän totesi ja leikkasi vielä viimeisen suortuvan. Hän perääntyi katselemaan työnsä jälkiä. Seuraavaksi oli vuorossa lämpörullat.
Hän asteli tavaroidensa luo laittaakseen laitteet lämpenemään. ”Teen sinulle erikokoisia kiharoita. Laitan päällimmäiset hiuksesi isoille, loiville kiharoille ja alakerrokset pienemmille. Kampauksesta tulee todella sähäkkä. Rakastut siihen luultavasti niin kovasti, että vaadit minua tekemään sen joka päivä.” Crystal hymyili itsekseen viedessään lämpörullatelineitään pöydälleen, jotta rullat olisivat helposti saatavilla.

Sam vilkaisi Bambiin syrjäsilmällään tuon puhuessa Anasta. ”Me olemme kaikki erilaisia ja ajattelemme miten tahdomme. Mutta oletko sinä mitenkään hirveän ihmisrakas vuosisadan jälkeen kun elämäsi on vain kissa ja hiiri leikkiä? Jos jäät kiinni edes vain yhdelle ihmiselle on todennäköisyys siinä, että kuolet. Tai tulet edes jahdatuksi. Tiedätkö, se ei ole mukavaa. Mutta on sinun oma asiasi, miten haluat asiaan suhtautua. Ana on mitä on ja kaikista vioistaan huolimatta, en vaihtaisi häntä kehenkään toiseen.” Mies sanoo. Hän ei todellakaan ollut vihainen Bambille, vaikka saattoi nyt puhua hieman viileämpään äänensävyyn kuin äsken. Mutta mies ei itsekkään pitänyt oikeastaan ihmisistä, koska vampyyrien piti paeta. Olisihan hän voinut mennä ulos rellestää, mutta se ei todellakaan ollut kannattavaa. Heitä vainottiin kuin ruttoa.
Sam katseli itse asiassa hyvin järkyttyneenä, kun tyttö näytti siltä, että alkaisi ihan juuri itkeä. Mies nousi sohvalta nopeasti ja käveli keittiöön, mutta ei osannut tehdä mitään. Hetken aikaa hän vain seisoskeli katsoen pientä tyttöä edessään. Mitä hän tekisi, jos ei pystyisi suojelemaan Bambia? Tuo ajatteli hädissään. Juuri nyt hän ei ehtinyt reagoida ajatusmaailmaansa. ”Älä säikähdä..” Sam sanoo, ennen kuin hitain liikkein ottaa toisen halaukseen, jos toinen vain antaa. ”Ei mitään hätää.. Se kaikki tasaantuu ja opit hallitsemaan sitä. Ja jos Analta kysytään, hänestä me kaikki olemme teinejä hänen silmissään. Paitsi Derek, vaikka olen melkein samanikäinen kuin he.” Mies puheli hädissään edes jotain.

Neira vain nyökkäsi toiselle ja alkoi muotoilla kynsiään teräväksi. Työssä ei menisi kauan, sillä vampyyrin nopeudella ja tarkkuudella se olisi nopeasti ohitse. Varsinkin, kun työkalut olivat niin hyvät mitä saattoi toivoa. Samalla nuori nainen kumminkin kuunteli Crystalia, tämä nosti katseensa hetkeksi kynsistään toiseen. ”Kuulostaa itse asiassa oikeasti todella mahtavalta! No siinäpä sitten sinulle hommia, aivan joka aamuksi.” Neira nauraa ja kääntyy takaisin kynsiensä pariin.

Bambi antaa Samin halata itseään. On itseasiassa todella rauhoittavaa tuntea jonkun läheisyys. Miehen jäntevän vartalon kosketus sai kuitenkin kuumat väreet kirimään Bambin varatalossa. Hänen tunteensa liikkuivat tosiaan kuin vuoristoradalla. Milloin hän oppisi itse pysymään niiden perässä?
Bambi painaa päänsä Samin rinnalle ja vetää sisäänsä miehen tuoksua. Se tuntuu vielä rauhoittavammalta kuin Samin läheisyys. Tai sitten tunne johtuu vain näiden asioiden yhteisvaikutusksessa. Sen lisäksi se tuntui villitsevältä ja kiihottavalta. Mielenkiintoista miten helppoa oli eritellä omat tunteet ja tuntemukset, vaikka ne vyöryivät päälle todella voimakkaina ja sekavina. Aivan kuin hän pystyisi tuntemaan jokaisen tuntemuksensa erikseen täydellisenä ja puhtaana ja silti samaan aikaan. Tämä oli todellakin pelottavaa. Ilmeisesti hänen pitäisi oppia hiljalleen hillitsemään ja hallitsemaan tunteitaan.
”Kai minä ymmärrän. Ei ole varmaan helppoa juosta koko ajan karkuun, varsinkin kun Heaven on niin iso laitos”, Bambi mumisee. ”Minä olisin joutunut opiskelemaan sinne. Kaikki, joilla ei ole laillisia vanhempia päättämässä tai maksamassa muita kouluja, joutuvat Heavenille. Tai siis, jos he asuvat lastenkodissa, kuten minä. Tosi julmaa. Minä olisin halunnut opiskella kauneudenhoito alaa...”
Kyyneleet pyrkivät taas hänen silmiinsä. ”Perkele näitä mielialan vaihteluita!”

Asunnon ovi aukesi ja Derek asteli sisään olallaan urheilukassi, jonka oli ottanut mukaansa. ”Sori, että kesti. Muutama muukin oli shoppailemassa.”
Samassa hän huomaa Bambin ja Samin halailevan. Miehen kulmat lennähtävät hiusrajaan asti ja hänen suunsa asentoo muotoutuu o-kirjaimen muotoiseksi. Nopeasti hämmennys kuitenkin vaihtuu huvittuneisuuteen.
”Sori, ei ollut tarkoitus häiritä herkkää hetkeä. Kiva, että pääsit ylös sohvalta.” Derek virnistää ja osoittaa viimeiset sanansa suoraa Bambille.

”Jos pidät siitä, opetan sinua tekemään sen itse”, Crystal sanoi hymyillen. Kun laitteett lämpenivät, hän rupesi etsimään hiustenkuivaajaa. ”Voin opettaa sinulle myös muita juttuja.”
Crystal hymyili Neiralle.

Sam huomaa kuinka Bambi painautuu hieman lähemmäksi itseään, ja tuntee kuinka tuo hengittää sisäänsä hänen tuoksuaan. Hetken mies miettii, oliko tämä niin hyvä idea, ettei antaisi väärää kuvaa itsestään. Mutta Bambin puhuessa, mies keskittyy vain tuon puheeseen. ”Maailma on sellainen, mutta nyt sinulle on avautunut monia uusia mahdollisuuksia. Jos maailma vain antaa, voit opiskella monta eri ammattia itsellesi.” Sam sanoo toiselleen, samalla kuin huomaamattaan paijaa Bambia selästä. ”On väärin, jos ei itse saa päättää elämästään..” Tuo jatkaa melkein kuiskaten ja miettiessä tytön sanoja, pakosta mennä Heavenille. Siinä samassa Derek paukahtaa sisään ja Kayden. Sam päästää irti hitaasti tytön halauksestaan ja ottaa verilasin mikrosta. ”Juoppas taas.” Tuo sanoo hymyillen toiselle hieman.

Joko sinulla on uusi kiikarissa. Kayden naureskelee telepaattisesti Samille. Mies saa vihaisen katseen ja käskyn pitää suunsa kiinni takaisin. Kaydenistä melko huvittava käsky, sillä hänen suunsa on kiinni ja on ollutkin koko ajan.

”Noniin Derek ja Kayden, tässä on Bambi.” Sam sanoo, mutta ei siirry Bambin läheltä mihinkään. Ihan vain varmuuden vuoksi, mies ei tiennyt miten toinen reagoisi uusiin vampyyreihin. Ja sitä paitsi, tuon tunteet olivat taas muuttuneen itkuisiksi, siksi hän halusi olla toisen lähellä.


”Joo, opeta vain. Niin en ehkä näyttäisi aina pörröpäältä tai peikolta.” Neira naureskelee muistellen samalla aikaisemmin puheita hänen hiuksistaan. Kynnet hän oli saanut jo valmiiksi.

Bambi hätkähtää hieman Derekin ja Kaydenin tullessa. Hän siirtää katseensa tarkkaavaisena sisään tulleisiin miehiin. Derekin tervehtiessä, hän uskaltautuu jopa vilkuttamaan pienesti. Kun Sam ojentaa kupin hän ottaa sen kiitollisena vastaan. ”Kiitos.”
Bambin katse käväisee Samin kasvoissa. Hän tuntee punan kohoavan kasvoilleen, se saa hänet kääntämään katseensa nopeasti pois. Sam oli tosiaan aika komea. Lisäksi Bambin ruumis muistutti vielä hänen äskeisestä reaktiosta miehen läheisyyteen.

”Terve Bambi. Söpö nimi”, Derek sanoo ja astelee keittiön suuntaan, ruveten sitten tyhjentämään kassin sisältöä jääkaappiin. ”Hyvä, että syöt. Tunnet olosi paremmaksi.” Derek vilkaisee tyttöä ja tajuaa kuinka nuori tämä luultavasti oli. Herran jestas, mitä vampyyreiden päässä oikein liikkui. Hän kyllä ymmärsi vampyyripariskunnat, jotka halusivat adobtoida ihmislapsia, mutta ne jotka leikittelivät lapsilla olivat kertakaikkisen sairaita.

”Joo, tämä tosiaan tekee ihmeitä”, Bambi sanoi ja kohotti kuppiaan hieman. ”Ja on parempaa kuin yksikään juustohampurilainen.” Hän ei uskonut sanovansa näin koskaan. Juustohampurilaiset olivat hänen lemppareitaan.
”Onneksi sinun ei välttämättä tarvitse luopua juustohampurilaisistasi”, Derek virnist.


”Jaan hiuksesi taas osioihin ja ruvetaan sitten laittamaan näitä häkkyröitä päähäsi”, Crystal otti kamman uudelleen käteensä. ”Kayden ja Derek taisivat tulla kotiin.”
Hän sanoi kuullostellen ääniä huoneensa ulkopuolella. Ilmeisesti myös uusi tulokas oli päässyt ylös sohvalta. ”Voimme mennä tervehtimään, kun saamme rullat päähäsi.”