Tänään Bloody Moonissa: Tankotanssia ja sokerisia drinksuja (K-18!)

”Meillä taitaakin olla täällä varsinainen kissimirri”, Derek sanoi virnistäen Neiralle lähestulkoon hävyttömästi. Seuraavaksi hän sitten nauroi makeasti tytön tietämättömyydelle vampyyreista. ”Emme me mitään jumalia ole. Päihteet vaikuttavat meihin samalla tavalla kuin ihmisiin. Me emme tosin kuole yliannostuksiin, mutta saamme niistä järkyttävän olon päiväkausiksi. Usko pois, et halua kokeilla sitä”, Derek sanoi hymyillen isovelimäisellä tavalla. Hän nyökkäsi pienesti Anan suuntaan: ”Me saamme myös ihmisten nauttimien päihdeaineiden vaikutukset itseemme nauttimalla heidän vertaan. Ne saattavat olla jopa voimakkaampia, kuin jos nauttisimme aineita suoraan. Riippuen tietysti ihmisen nauttiman päihteen määrästä”.

Ana rimpuili pienesti Kaydenin sylissä ja kikatti. Hän valahti kiusallaan aivan veltoksi miehen sylissä. Rimpuilun seurauksena satiininen kimono löystyi hieman ja paljasti kaikille huoneessa olijoille naisen täydellisen, suuren pyöreän rinnan. Rintaliivinsä hän oli selvästi unohtanut. Rinnan sivusta vilahti myös pieni pätkä koristeellista tatuointia, joka jatkui aina rinnan sivusta alas toiseen polvitaipeeseen asti.

”Minä tein muuten tuon”, Derek totesi ylpeänä osoittaessaan Neiralle Anan tatuointia. ”Kayden, jos meinaat saada meidän Anasta jotain irti, ennen kuin se sammuu, veisin hänet kiireen vilkkaan makuuhuoneeseen”.

Ana kietoi kätensä Kaydenin kaulan ympärille ja nuolaisi tämän korvanlehteä kikatellen. Aivan kuin hän olisi unohtanut miten puhutaan ja kykeni ainoastaan kihertelemään selvien sanojen muodostamisen sijaan. Kayden saattoi kyllä helposti tulkita kiehnäämisen myöntymisen merkiksi. Derek pudisteli päätään noustessaan sohvalta ja astellessaan jääkaapille.

”Ottaako kissimirri olutta? Täällä olisi tavallista tummana ja vaaleana, kirsikkaa, vaniljaa ja rommiaromatisoitua olutta”, mies puhui pää melkein kokonaan jääkaapin uumenissa. ”On meillä ihan kokistakin, jos se on parempi vaihtoehto?”

Neiti katsoi ilkikurinen hymy huulillaan Derekkiin, tuon tokaistessa kuinka kissamainen hän oli. Hän oi monesti kuullut tuota ennenkin. Ja sitten Neira kuunteli pää kallellaan Derekin sanoja, hän oli aina jotenkin ajatellut, ettei päihteet toimisi vampyyreihin, mutta itse asiassa vain innostui kun sai kuulla asiasta. Hän voisi jatkaa rasavilliä elämäänsä edelleenkin! Mutta tämän tiedon hän piti sisällään, vaikka ei voinutkaan peittää kirkasta loistetta silmistään. Neiti vain toivoi, ettei Derek sitä huomaisi... Vaikkakin melko turhaahan se varmaan olikin. Ja samalla tuo katseli Anan tatuointia joka oli hyvin kaunis, hän haluaisi ehkä itsekkin vielä tatuointeja... Tekisiköhän Derek hänelle... "Kaikkia yksi kiitos." Neira sanoi paljastaen hampaansa leikkisästi, hän halusi maistaa kaikkea ja hänellä todellakin oli hyvä fiilis tänään, joten, partyhardit päälle sitten vain! Samalla tuo katsoi kuinka Kayden kiidätti Anan huoneeseensa, mies ei malttanut edes ovea sulkea kunnolla vaan se jäi raolleen. Samassa Sam pyrähti sisään. "Hei koira, onko pissit ja kakat tehty? Sit vaan nukkumaan." Neira kujeili, mutta kurtisti samassa kulmiaan. Sam oli huolissaan ja tämä katsoikin juuri Neiraa huolen täyttämillä kasvoillaan. "Mitä on tapahtunut?" Neiti kysyi hädissään.


Sam pyrähti sisään ja etsi heti katseellaan Anaa, mutta kuuli pian Kaydenin ja tuon olevan miehen huoneessa. Helvetti... Tuo ajatteli mielessään ja samassa hän kuuli Neiran puhuvan hänelle. Sam ei päässyt samantien mukaan tuohon huolettomaan tilaan, sillä häntä painoi kovasti huolu nuoren vampyyrineidon kohdalla ja heidän muidenkin. Mihinköhän he olivat sotkeutuneet? Neiraa oli pakko puhutella niin paljon kuin mahdollista, mutta ei selkeästikkään nyt. Analla oli muuta ja Sam ei todellakaan tahtonut mennä tuohon huoneeseen häiritsemään tai hänellä ei olisi yhtä ainuttakaan raajaa enää jäljellä. Nopeasti, Neiran kysyessä häneltä mikä oli hätänä, Sam peitti kasvoiltaan kaiken huolen salaman nopeasti ja otti huolettoman ilmeen kasvoilleen, "Säikähdin vain, että onko rakas emäntäni hyljännyt minut kokonaan kun yksin jouduin pissille mennä" Ja lopuksi Sam istahti maahan Neiran eteen käden tuon polvilla ja näytti todella surkeaa naamaa. "Fuvh." Sam tokaisi vielä, yrittäen todella leikkiä koiraa. Vampyyrineito sai miehen sisäisen lapsen ulos kaapistaan.

Kaydenin huoneesta kantautui Anan kikattelu ja ajoittainen kiljahtelu, mikä sai Derekin pudistelemaan päätään uudestaan. Hän nappasi jääkaapista oluet heille, jotka joutuivat kuuntelemaan tuota päätöntä kuhertelua. Ehkä suurikokoinen vampyyrimies oli vain kateellinen, kun ei itse päässyt Anan apajille tänä iltana. Hän viskasi oluet Samille ja Neiralle ja istuutui itse nojatuoliin, nostaen jalkansa kulahtaneelle rahille. ”Lisää saa sitten itse hakemalla”, Derek sanoi Neiralle. Hän ei aikonut olla pikku neidin kuormajuhta. ”Ja nyt jos te rupeatte siinä läähättämään niin kuin nuo”, mies nyökkäsi päätään Kaydenin makuuhuoneen suuntaan. ”Minä painun muualle”.

Asunnon ovelta kuuluva koputus sai Derekin kohottamaan kummastuneena kulmiaan ja vilkaisemaan kelloaan: ”Kukakohan siellä on tähän aikaan?”

Neira katseli Derekin mielialan muutosta hämillään, hän ei tiennyt mistä se nyt muuttui. Samalla neiti katsoi Samia kulmat koholla ja rapsutti korvan takaa. ”En tiedä tuosta koirasta, mutta itselläni ei ole moisia ajatuksia. Anteeksi kun kyselen, mutta haluisin oppia tuntemaan teidät paremmin.. Minkälaiset menneisyydet teillä on? Ymmärrän jos ette halua kertoa.” Neira puheli ja kuulosti yllättäen hyvin asialliselta ja aikuiselta äänen sävyltään ja puheeltaan. Ei hän kumminkaan ihan lapsikaan ollut enään.

Sam taas mulkaisi Derekkiä tämän mainitseassa läähättämisen, ei hän nyt niin alas vajoaisi. Toivottavasti. Mutta kuullessaan Neiran kysymyksen, hän alkoi miettimään. Sam ei normaalisti ajatellut mennyttä sen ihmeemmin. Hän eli päivä kerrallaan murehtimatta mennyttä. ”Minä olen syntyjään vampyyri, minulla ei ole ihmistaustaa siis lainkaan. Vanhempani katuvat minun syntymääni ja he eivät ole enään elossa edes.” Tokaisi Sam kumminkin koruttomasti ja nousi Neiran edestä. Tämä nappasi tytön sohvalta ja istuutui itse alas ottaen neidin syliinsä. Hän kuuli Neiran suusta sähädyksen ja hämmennyksen kasvoilta, mutta ihmeekseen neiti ei nousut ylös vaan jäi istumaan Samin syliin.


”Synnyn 1950-luvulla ja kuolin 1970-luvulla. Rupesin tatuoijaksi ja sillä olen elänyt. Sori kisu, mutta täällä ei juurikaan puhuta menneestä”, Derek sanoi värittömällä äänellä noustessaan paikaltaan, kun kukaan ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa oven avaamisen suhteen. ”Tietty sinua kiinnostaa, mutta suurin osa vampyyreista, joilla on kertynyt vähän enemmän ikää, ei välttämättä jaksa jaaritella menneisyydestään. Sä taidat vielä olla niin vauva, ettet ihan ymmärrä vielä”.

Vauvalla Derek viittasi vuosiin, jotka Neira oli mahdollisesti vasta viettänyt vampyyrina. Moni kadulla asuvista vampyyreista kutsui vastaveretettyjä usein vauvoiksi. Nimityksessä ei ollut mitään loukkaavaa, eikä sitä loukkaukseksi oltu tarkoitettukkaan, pikemminin selvennykseksi.

Derek avaa oven ja sen takana seisoo lyhyt vampyyri tyttö, liian tummassa meikkivoiteessa ja aivan liian räikeissä vaatteissa. Tyttö hymyili lähestulkoon valkoisilla huulillaan, joissa saattoi olla jonkinlainen vaaleanpunainen vivahde. Hänen silmänsä oli meikattu vahvasti, valkoisiksi lukuunottamatta paksuja mustia rajauksia.

”Terve jätti”, tyttö sanoi heleällä äänellä.

”Terve kääpiö. Miten Ted on päästänyt sinut tähän aikaan vapaalle”, Derek virnisti. Kääpiö osui aika lailla oikeaan. Tessalla oli pittuuta vaivaiset sataviisikymmentä ja vähän päälle. Oli hyvä, jos hän ulottui ilman korkoja Derekiä rinnan kohdalle.

”Hän sai jo haluamansa”, tyttö sanoo virnistäen. Tessa oli Anan entinen suojatti. Nykyään hän asui muualla. Muuten Ana ei olisi välttämättä noukkinut Neiraa mukaansa asuntoon. Tessa kävi vierailuilla

”Sammie!” tyttö kiljaisi Samin nähdessään ja kipitti sisään asuntoon tyrmäävän korkeilla, pinkeillä koroillaan. ”Kenet tyttöparan sinä olet tällä kertaa kolkannut mukaasi? Tyttöjen iskeminen ei tarkoita nuijimista, kultaseni”.

Tessa oli kuin pieni, kimakkaääninen sähikäinen.

Epssu: Neira kuunteli Derekkiä tarkasti, sillä hän oli luonteeltaan todella utelias, vaikka yritti sen usein miten peittääkin. Miesvampyyrin sanoessa Neiraa vauvaksi, loukkaantui tuo ensiksi, kunnes ajatteli ettei hänen ihan kaikkea pitäisi ottaa itseensä. Eihän toinen varmaankaan sitä pahalla kumminkaan meinannut ja olihan Neira todellakin vauva, vampyyrien mittakaavan mukaan. Mutta Neira halusi ymmärtää, hän ei vain ollut sellainen joka kyseli paljon, ellei sitten näin kiertäen todellisen kysymyksen, minkälaista oli olla vampyyri kun oli ollut sellainen jo monen monta vuotta?

Neira säikähti hivenen kun Tessa niminen vampyyri hyökkäsi ovelta Samin kimppuun, hän ei tosiaankaan ollut kuullut koputusta tai odottanut ainakaan ovelta tulevan noin kirkasta värimyrskyä vaikkakin pieni kokoista sellaista. Neira käänsi automaattisesti päänsä Samiin toisen tuolle puhuessaan, mutta nopeasti Neira käänsi katseensa takasin Tessaan tutkiva katse kasvoillaan. Hän ei todellakaan tiennyt miten reagoida Tessaan. ”Hei, olen Neira ja Anan suojatti.” Neiti esittäytyi ja yritti nousta Samin sylistä. Mies ei melkein ensiksi aikonut päästää tuota karkaamaan, mutta Neiran vilkaistessa tuota murhaava katse kasvoillaan, tuo päästi. ”Derek, Tessalle varmaan saa kans tarjota kaljan?” Tuo kysyi varmuuden vuoksi, ennenkuin tarjoaisi, vaikkakin käveli jo jääkaapille hakemaan ainakin itselleen uutta. Hän ei kummin kaan tiennyt talon tapoja, saiko vieraille tarjoilla huoletta. Mutta Tessa nyt ainakin oli ennenkin ollut täällä. Samassa tuon katse kiinnittyi Kaydenin huoneen ovelle, miehen huuto kuului hyvin kuuluvasti olohuoneeseen. Taitaa olla hommat lopussa, neiti ajatteli...

”Hei riiviö!” Sam vastasi Tessalle, saadessaan viimein katseensa irti Neirasta joka oli lähtenyt tuon sylistä. ”Tuleppa antamaan vanhalle ja raihnaselle hali.” Sam sanoi, vaikkakin kaappasi Tessan syleilyynsä, pikku vampyyria ei ollutkaan näkynyt vähään aikaan. Lopulta Sam päästi toisen ja katseli tuota ennenkuin istuutui takaisin sohvalle, odottaen, että Neira tulisi takaisin. Samaan aikaan kuului Kaydenin huuto, ”Ohhoh, meidän Ana onkin laittanut ranttaliksi!” Sam naureskeli. ”Istuudu nyt alas Tessa, et sinä kumminkaan täältä ole heti lähdössä. Sinua saa häätää oksien kanssa pois täältä aina.” Mies sanoi tarkottaen vain pelkkää hyvää. Tämän kasvoilla komeiliki naisten iskuhymy.


[b]Jilli:[/b] Neiran esittäytyessä Tessan ilme muuttui huomattavan ystävällisemmäksi. Anan edellinen suojatti katsoo uudempaa päästä varpaisiin, aivan kuin olisi yrittänyt etsiä Neirasta jotain. ”Minä olen Tessa. Anan entinen suojatti.” Tessa hymyilee niin, että hänen silmänsä näyttävät pieniltä, alaspäin kääntyneiltä kuunsirpeiltä. ”Tai taidan minä olla edelleen enemmän tai vähemmän suojatti”, nuori nainen naurahtaa pienesti.

Samassa Tessan huomio kääntyy Samiin ja hän suorastaan hyppää miehen kaulaan, halatakseen tätä. Pieni ja ketterä nainen kietoo jalkansa toisen vyötärölle ja muiskauttaa tämän poskelle reippaan suukon.

”Älä suotta. Tessa ei juo kaljaa”, Derek sanoo istuutuessaan.

”No, anteeksi vain pappa, että makuni on hienostuneempi, kuin sinulla”, Tessa sanoo muka loukkaantuneena, irrottautuessaan Samista. Nuori nainen nakkaa pienesti niskojaan. Pienikokoisessa naisessa on jotain ylvästä. Hänen olemuksensa on erillainen, kuin monella muulla kaltaisellaan. ”Äläkä sinä Sam valita. Tykkäät kuitenkin, että käyn piristämässä paikkaa”.

Tessa suorastaan heittäytyy sohvalle istumaan. Kuitenkin hän ristii jalkansa suorastaan siveästi ja tyttömäisesti. Laukustaan hän kaivaa jonkinlaisen pinkin pullon, jossa on makeaa kermalikööriä. Derek ei koskisi moiseen sokerilitkuun pitkällä tikullakaan, kuten ei myöskään mihinkään muuhun, mikä maistuu enemmän tai vähemmän tikkarilta. Tessaa ei näytä häiritsevän ollenkaan Kaydenin huoneesta kuuluvat äänet. Ilmeisesti hän on asunut porukan kanssa tarpeeksi pitkään tietääkseen miten tietyt hommat kämpässä hoidettiin.


Epssu: Neira nappasi jääkaapista itselleen kaksi olutta ja asteli takaisin muiden luokse. ”Juomasi tuoksuu hyvältä, muistan kuin join tuota itsekkin. Olin silloin nuorempi.” Samssa neiti joutui hetkeksi hämmennyksen valtaan, sillä nuorempana hän tarkoitti aikaa ennenkuin muuttui vampyyriksi, sillä silloin hän oli viimeksi juonut itse kermalikööriä Ja hänhän ei ollut vanhentunut vampyyriksi muututtuaan. Kuinka.... Hankalaa, tuo ajatteli. Samalla hän ajatteli Tessaa ja Samia yhdessä, hän oli sivu silmällään huomannut kyllä noiden kahden tervehdyksen ja huomannut itse asiassa omaksi harmikseen pienen mustasukkaisuuden piston. Neiti tiesi kyllä itse, että oli kovastikkin huomion perään, mutta ei pitänyt siitä lainkaan. Hän ei vain voinut sille mitään.

”Tietenkin pidät, sinulla on aina vapaa paikka minun vieressäni, kulti.” Sam vastasi värikkäälle vampyyrille hymyssä suin, vaikkakin katseli Neiraa enemmän kuin muita. Samia vaivasi kovasti neidin veli, hän olisi halunnut ristikuulustella neitiä, mutta sitä ennen tämän oli tarve puhua Anan kanssa. Sam toivoi, ettei Tessa huomannut hänen mietteliästä ilmettään, muuten tuo saattaisi möläyttää jotakin sopimatonta, tai kysyä jotain sopimatonta ja Neira ei saisi vielä saada tietoon. Nuori vampyyri neito ei kumminkaan pitäisi siitä, kun saisi kuulla Samin vakoilleen veljeään.

”Voi Tessa, en usko että haluat mennä nukkumaan koiran viereen. Eikö olisi jo ilta pisun ja kakin aika Sammie?” Neira tokaisi hymyssä suin, lainaten Samin koiraversiolle Tessan lempinimeä Samille.

Samassa Kayden asteli housut auki ja ilman paitaa olohuoneeseen tokkurassa ja hiukset sekaisin. Tuon vartalolla oli myös monia kynsimis jälkiä Analta. ”Kato perkele, meidä värikartta on eksyny takasi kämpille!” Tuo huudahti niin Tessalle, kuin takanaan olevalle Analle. ”Mitäs meidä kääpiö? Eiku perkele, teitähän on kaksi. Ooteko kenties sukuaki.” Kayden puheli, puhe hieman sammaltaen.


Jilli: ”Tämä on myös hyvää”, Tessa sanoi silmää Neiralle iskien. Värikäs vampyyri vilkaisi Samin suuntaan ja päätti potkia sitten kenkänsä pois nostaakseen ne miehen syliin. Kengistä paljastui sateenkaaren väreissä hehkuva pedikyyri. ”Sinä et tyttö tiedäkkään kuinka monesti me olemme nukkuneet Sammien kanssa vierekkäin. Ymmärrät kyllä sitten kun pääset jyvälle vampyyrien kommuunielämästä. Sori kuitenkin Sammie, minä lupasin kömpiä Teddyn viereen tänä yönä. Toisaalta, ehkä sinullekkin saattaisi lohjeta aikaa, jos oikein kovasti anelet.”

”Älä välitä Neira Tessiestä. Sen puheita ei ihan aina kannata ottaa tosissaan”, Derek sanoi hymyillen lähes kujeilevasti.

”Miten niin? Hei Kayden!” Tessa räpisteli jo ylös sohvalta juostakseen toisen miehen syliin.

Ana rymisteli ulos Kaydenin huoneesta aamutakkiaan päälle sitoen: ”Hei Tess.”


Epssu: Kayden otti juoksevan Tessan syliinsä ja nosti tuon ylös pyörähtäen kerran. ”Mitäs meidä pienelle kuuluu?” Tuo sanoi hymy suin samalla kun laski tytön maahan, mutta jäi pitämään tuota lantiolta kiinni. Samalla mies katseli taakseen puna poskillaan, kuinka Ana käppäili vampyyrien keskelle.

”Ana minulla on asiaa sinulle Toffeesta..” Sam sanoi telepaattisesti, ”Voi Tess, saatan vain kaapata sinut ja sitoa sänkyyni.” Vampyyrimies sanoi vitsillä.

Neira katseli hämmentyneenä Derekin suuntaan. Mutta hymyili perään kumminkin. ”En ole varma haluanko ikinä nukkua koiran vieressä joka kuolaa jokaisen elävän perään jolla on jokin reikä mihin tunkea oma ulokkeensa.” Neira vastasi Tessalle pää kallellaan, hieman kujeillen. Ei hän pahaa meinannut ja uskoi, että Tessa ymmärtäisi sen.


Jilli: Ana katsoi Samia ja nyökkäsi sitten omaa huonettaan kohti. ”Voin samalla varmaan pukea vaatetta päälleni”, vampyyri nainen vastaa miehelle. Neiran kuullen asiaa ei kuitenkaan kannattanut mainita ääneen. Nainen lähti astelemaan omaan huoneeseensa, sulkien oven Samin perässä.

Muut saattoivat arvella, ettei nyt ollut Samin vuoro päästä pukille, vaan kaksikko halusi keskustella rauhassa jostain. Ana asteli vaatekaapilleen ja rupesi pukeutumaan.

Tessa roikkui Kaydenin kaulassa hieroen lanteitaan miehen lantiota vasten. ”Hyvää. Mitä nyt välillä tuntuu, että Ana möi minut orjaksi Teddylle. Mä en ymmärrä, miten se mies pystyy tekemään töitä koko ajan, ympäri vuorokauden. Se ei kato edes pornoa välissä!”


Epssu: Neira katseli Samin ja Anan perään otsa rypyssä, mutta ei voinut pitkään miettiä noita kahta Tessan kommentin takia. Neiti nauroi sydämensä pohjasta. ”Oivoi, toivottavasti minulle ei käy niin!” Neira sanoi, mutta ei tarkoittanut lainkaan pahaa asialla.

Kayden mietti hetken aikaa, kunnes nosti Tessin syliinsä ja meni nopeasti viemään Samin paikan sohvalta, asettaen tytön nätisti syliinsä. ”Mmm.. Tuoksut hyvältä.” Tuo sanoi Tessille. Samalla mies kumminkin mietti Anaa ja Samia. Vampyyri tunsi ystävänsä niin hyvin, että tiesi asian koskevan Neiran veljeä. Olihan tuo lähtenyt vakoilemaankin tuota. Mitäköhän siellä oli tapahtunut..

Sam katsoi kun Ana laittoi oven kiinni perässään ja aloitti puhumisen sen jälkeen pian, mutta hyvin hiljaiseen sävyyn. Häntä pelotti, että Neira kuulisi. ”Seurasin Toffeeta tänään. Aloitin Neiran asunnosta ja se oli myllätty kokonaan. Toffee oli etsinyt sieltä jotain ja löytänyt. Näin rasian joka oli rikottu auki. Avain on varmaan Neiralla itsellään. En tiedä mitä siinä oli ollut, tuoksui oudolta ja paperilta.” Samalla puhuessaan Sam yritti lähettää telepaattisesti kuvia mitä oli nähnyt, hän yritti keskittyä kovasti rasian kuvaan, mutta tiesi, että kuva olisi todella sumea. Mutta Ana ymmärtäisi siitä kumminkin jotain enemmän, kuin sanojen välityksellä. ”Seurasin Toffeen haju jälkeä ja pääsin paikkaan missä oli monta parakkia. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta siellä oikein lemusi vampyyreiltä. Mitä vampyyrinmetsästäjä tekee sellaisessa paikassa oikein? Vampyyrejä siellä ei kumminkaan ollut, paitsi yksi. Joka jutteli Toffeen kanssa. Naispuolinen, joka kai hokasi minut, koska lähti nopeasti. Toffee vaikutti olevan melko läheinen hänen kanssaan..” Vampyyri huitoi käsillään, kun tämä yritti kertoa asiansa mahdollisimman tarkasti. Mutta tuon ollessaan niin huolissaan heistä ja Neirasta varsinkin, hän ei pystynyt keksittymään kunnolla enää loppuvaiheessa. ”En tiedä mitä pitäisi tehdä. En viitsinyt lähteä sen vampyyrin perään vaan tulin tänne. Neiralta pitäisi oikeasti hieman kysellä asioista. Hän salaa jotakin. Ja niin Toffeekin. Tai sitten meidän pitäisi ottaa Toffee johonkin ja kuulustella häntä, Neira kumminkin on nyt yksi meistä vaikka nuori onkin. Vampyyrinmetsästäjä tai ei, hän on ihminen. Helpommin manipuloitava?”


Jilli: Ana kuunteli tarkkaavaisena Samin puheita. Hän etsi samalla itselleen säädyllisiä vaatteita ylleen. Hänen vaatekaappinsa pursui valinnan varaa. Samin tarinan edetässä, Anan ilme muuttui entistä synkemmäksi. Hänen silmiensä väri tummui aavistuksen ja kulmat kurtistuivat. Todellisuudessa hän ei oikeammin pitänyt siitä, että Sam oli lähtenyt pesän ulkopuolelle. Turvallisuutta oli pidettävä yllä ja mahdollisesti kaikkein huonoin vaihtoehto sille oli hortoilla yksin. Varsinkin jos tilanteessa oli pienikin vaaran pilkahdus. Jos Toffeella oli vampyyri ystäviä, heidän kaikkien hajujäljen seuraaminen kävisi helposti. He eivät tienneet oliko Neiran veljen seuralainen osa pesää, vai liikkuiko hän yksikseen. Kumpikin vaihtoehto oli yhtä todennäköinen ja riippuen muutamasta muusta yksityiskohdasta heidän pikku pesänsä saattoi olla suuressakin vaarassa. He kaikki olisivat silloin vaarassa.
”Suoraan sanottuna, minusta alkaa tuntua siltä, että Toffeesta kannattaa yrittää päästä eroon ja lisäksi voisin suositella meille kaikille muuttoa uuteen kaupunkiin. Jos tilanne kärjistyy, niin tämä kaupunki ei välttämättä ole se kaikkein paras paikka elää.” Lauseen sanominen kiukutti Anaa suunnattomasti. Hän vihasi hiiviskelyä ja karkuun juoksemista. Hän oli tehnyt sitä elämänsä aikana aivan liian kauan. Hän ei kyennyt tajuamaan sitä, miksi ihmiset saivat elää rauhassa ilman pienintäkään pelkoa olemassa olostaan, mutta vampyyrit saivat aina paeta.
”Mutta juuri nyt meidän kannattaa aivan ensimmäiseksi jututtaa Neiraa ennen hätäisiä johtopäätöksiä”, Ana sanoi ja kiskaisi ylleen löysän, kevyestä kankaasta tehdyn mekon. ”Tiedät hyvin, etten minä muuta mielelläni.”

Tessa kiehnäsi Kaydenia vasten tyytyväisenä kuin kerman juonut kissa. ”Tiedän K”, Tessa kujersi. Hän asettui makaamaan miehen syliin, kääntäen katseensa Neiraan. ”Ei sinulle välttämättä käy niin. Ana kuuntelee sinua ja kunnioittaa sinun päätöksiäsi. Minulle tämä oli paras ratkaisu vaikka valitankin. Olen kymmenen kertaa paremmassa turvassa Chaosissa kuin missään muualla. Ilman Anaa olisin varmasti ollut kuollut jo hyvän aikaa. Nyt minulla on kokonaan uusi elämä ja olen todella tyytyväinen siihen.”
Puhuessaan Tessa siveli tyytyväisenä Kaydenin paljasta kylkeä, yhdellä pastellin kirjavista, pitkistä kynsistään. Hän nojasi päätään miehen hartiaa vasten ja nautti olostaan. Ted oli hyvä tyyppi, mutta naimisissa elektroniikansa kanssa. Joskus oli hyvä rentoutua vanhojen ystävien kesken.
”Katso, ettei Ana kuule tuota. Sillä naisella nousee vielä kusi päähän”, Derek nauraa röhötti nojatuolissaan.

Epssu: ”Niin, ei sinulla vältämättä käy niin ellet ole todella todella tuhma pikkutyttö.” Kayden sanoi Neiralle samalla vinkaten silmäänsä. Mies paijasi Tessan hiuksia ja suukotti tuota päälaelle. Suukossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ennemminkin veljellinen pusu pikkusiskolle. ”Tess oli todella tuhma pikkutyttö itse, mutta mukavaahan se oli kun tää riiviö oli kiusaamassa.” Kayden sanoi Tessille, vihjaten kiusaamisella jotakin hyvin kaksimielistä. Mies pystyi kuvittelemaan Derekin pyörittämässä silmiään takanaan.

Neira kuunteli toisten puheita ja siemaili juomaansa. Samalla tuo mietti, mitä Sam ja Ana oikein puhuivat toisessa huoneessa. Neidillä oli todella epämiellyttävä olo. Voi kun mitään pahaa ei tapahtuisi, tuo ajatteli.
Hetken aikaa neiti mietti Tessin sanoja, kunnes uskaltautui kysymään pienellä varauksella: ”Paremmassa turvassa..?

Sam katsoi Anan pukeutumista ja kuunteli tuota. ”Mm.. Haetaanko Neira samantien tänne vai miten.” Miehen ääni oli kylmää vihaa täynnä. Viha ei suoranaisesti kohdistunut Neiraa kohtaan, ellei heidän tilanteensa ollut suoranaisesti hänen syytään. Mutta ajatus heidän turvallisuudestaan, joka olisi vaakalaudalla vain yhden tulokkaan takia kismitti lievästi sanottuna hyvin paljon. ”Voi Ana, jos joudumme muuttamaan Neiran takia mitä me hänelle teemme.” Sam totesi ennemminkin, kuin kysyi. Mies halusi puristaa kaiken tiedon neidistä tai tämän veljestä. ”Toffee voitaisiin kyllä listiä. Neira saisi joskus tietää ja suuttuisi meille, mutta vampyyrinä, varsinkin kun Heaven on olemassa, turvallisuus ennen kaikkea ja vampyyri ystävät. Ihmiset ovat ruokaa.”


Jilli: Tessa kihersi ja pyöritti lantiotaan tiukemmin Kaydenin syliin. Hän etsi miehen huulia, antaakseen tälle oikein riettaan ja kiusaavan suudelman.
Tämän jälkeen hän kääntyi takaisin Neiran puoleen. ”Minä olen aivan toivoton tapaus, mitä tulee itsepuolustukseen”, Tessa selitti. Aina kun neitokainen puhui, hänen kätensä viuhtoivat elehtivät hurjasti puheen mukana. Värikäs vampyyri ei selvästikkään osannut pysyä kovin kauaa paikallaan. Aavistuksen arveluttavaksi tilanteen saattoi tehdä Tessan ylipitkät tekokynnet. Kukaan ei tainnut olla varma siitä, kuinka helposti teräväksi viilattu kynsi puhkaisisi jonkun silmät. ”Kun olen Chaosissa Tedin apuna olen turvassa ja voin rauhassa harjoittaa itsepuolustustaitojani.” Hän siemaisi pitkän kulauksen suoraan vaaleanpunaisen likööripullonsa suusta ja nuolaisi sen päätteeksi huuliaan. ”Voi olla, että sinun paikkasi on jossain ihan muualla, mutta minusta on myös hienoa puolustaa Chaosissa vampyyrien oikeuksia.”

”Minä taas pärjään omillani. Minulla on älliä ja tiedän miten puolustautua, joten minun ei välttämättä tarvitse haalia isompaa porukkaa ympärilleni”, Derek alkoi selittää omaa kantaansa. ”Tietysti seura kelpaa aina, joten minulle sopii itsenäinen kommuuni elämä. Olen itseni herra.”
Derek kohotti olut pulloaan omille sanoilleen.

Ana seisoi paikallaan kädet ristissä rinnallaan. Hänen ilmeensä oli synkkä. Se tuskin oli kuitenkaan kummoinen yllätys, kun otti tilanteen huomioon. Hän piti nykyisestä kodistaan. Lisäksi muutto saattaisi mertkitä eroa. Derek, Kayden tai Sam eivät välttämättä seuraisi häntä. Se oli ainoastaan ikävä tosiasia. ”Jos me joudumme muuttamaan, Neira tekee itse omat valintansa. Mutta otan hänet mielellään mukaani, jos hän niin haluaa. Toffeen tappaminen porukalla voi olla helppo nakki, mutta haluaisin ensin selvittää hänen kyköksiään. Pelataan mieluummin varman päälle kuin tehdään hätiköitujä johtopäätöksiä.”
Ana rupesi ravaamaan ympäri huonettaan, kuten naisella oli tapana aina kun hän mietti asioita tai oli jollain tavalla hermostunut. ”Haetaan Neira tänne. Tätä on turha pitkittää yhtään pidemmälle hänen kannaltaan. Lisäksi saamme uuden näkökannan asiaan ja voimme suunnitella tulevaa vähän pidemmälle. Meidän ei tarvisi enään jossitella niin monesta asiasta.”
Samassa hän kääntyi oven puoleen ja huusi: ”Neira! Tänne!”


Epssu: Kayden vastasi Tessan suudelmaan ja varasti tuolta toisenkin, tämän ottaessaan kulauksen likööristään. Kayden ei juomasta välittänyt, mutta makea maku naisen huulilla oli todella kiihottavaa. Samassa tuon pää nousi kuullessaan Anan huudon. Kayden katsoi, kuinka Neira nousi ja meni huoneeseen hiljaisena. ”Sam mitä siellä tapahtuu..” mies kyseli telepaattisesti ystävältään. Jokin oli hullusti ja pahasti.

Neira sulki oven perässään ja katsoi uusia ystäviään. Sam oli vihainen ja Ana näytti hyvin kyrsiintyneeltä. Neira katsoi molempia vuorollaan silmiin, ei uhmaten, mutta ei peloissakaan. Silti neidin itsepuolustusvaisto oli ottamassa valtaa tuon mielestä. Hän ei sanonut mitään, seisoi kädet roikkuen kylkiensä vieressä ja pitäen päätään pystyssä. Tuntui, kuin hän odottaisi tuomiota ja se teki Neiran surulliseksi.

Sam katseli nuorta vampyyriä oven edessä. Hän ei saanut sanaakaan suustaan. Ana joutuisi hoitamaan puhumisen. Miehen tunteet vetivät sikssakkia, hän halusi huutaa ja vaahdota Neiralle ja samalla viedä tuon kauas pois jonnekkin turvaan. Että oli hankala nuori vampyyri.


Jilli: Ana laski rauhassa kymmeneen mielessään, ennen kuin rupesi puhumaan. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä missään mielessä. Ennen kaikkea hän halusi auttaa Neiraa. Tytön ei ollut missään mielessä tarkoitus tuntea itseään syylliseksi. Loppujen lopuksi Neira oli ainoastaan uhri, eikä syyllinen.
”Neira”, Ana aloitti, mutta ei oikein tietänyt miten jatkaisi. Hän yritti pitää äänensä vakaana ja rauhallisena. Ilokseen hän kuitenkin näki, ettei Neiraa välttämättä säikäyttettäisi niin vain. ”Minä... Me emme halua sinulle mitään pahaa. Me haluamme oikeasti ja aidosti auttaa sinua. Et ole ensimmäinen suojattini, mutta tilanteesi on ehkä aavistuksen monimutkainen toisin kuin monella muulla suojatillani. Nyt toivon, että kertoisit meille kaiken Toffeesta. Aivan kaiken mitä tiedät ja etenkin jos tiedät jotain hänen vampyyri kytköksistään.
”Me emme ole häätämässä sinua missään nimessä, vaikka kertoisit meille mitä. Mutta tässä voi olla useampi henki vaarassa, joten toivon tosissani sinun olevan rehellinen meille. Ymmärräthän?”

Ana saattoi vain toivoa, että oli asetellut sanansa oikein, eikä Neira loukkaantunut. Lisäksi hän sai toivoa sitä, että Neira olisi heille rehellinen. Pienikin valhe saattaisi maksaa paljon koko pesälle.

Tessa vastasi innokkaana Kaydenin suudelmiin ja nuolaisi huuliaan mahdollisimman viettelevästi niin, että mies varmasti näki sen. Hänen kulmansa kohosivat kuitenkin melkein hiusrajaan asti, kun hän kuuli Anan huudon. Nyt taisi olla monta asiaa todella pielessä. Tessa päätti kysyä Analta tarvitsisiko tämä apua. Ted oli varsinainen taituri kaikenlaisen elektroniikan kanssa ja tietojen hankkiminen oli vähintä, mitä Tessa saattoi tehdä pelastajalleen. Ilman Anaa hän olisi jo kasa mädäntynyttä lihaa.

”Ja jos te nyt rupeatte kuhertelemaan ja vaihtamaan ruumiineritteitä millään tavalla siinä, niin minä painun helvettiin täältä”, Derek varoitti Tessaa ja Kaydenia.

”Oletko kade?” Tessa kysyi nuolaisten sanojensa painoksi Kaydenin kaulaa ja näykkäisten sitä heti perään. Derek oli taivaallinen sängyssä, mutta Kaydenissakaan ei ollut mitään vikaa ja Tessalla oli tylsää. Sen vuoksi hän oli tullutkin.


Epssu: Kaydenillä kesti hetken aikaan päästä takaisin samoihin tunnelmiin kuin äsken, Samin vastaus, että koko pesä voisi olla vaarassa, ei ollut todellakaan kiva tieto. Kayden vastasi Tessin kiehnäykseen, mutta ei lainkaan enään niin innokkaasti kuin äsken. ”Voi puppe, emme me tässä kiehnää. Mutta rööki tekisi terää, tuletteko?” Mies kysyi ja työnsi Tessaa pois päin sylistään ja nousi seisomaan. Herrasmiehen elkein tämä ei kumminkaan lähtenyt ulos tupakalle samantien, vaan ojensi kätensä Tessalle ja vinkkasi silmäänsä. ”Ulko tiloista ei puhuttu mitää.”

Neira katsoi Anaa ja kuunteli tuota. Nopeasti neiti käsitti tilanteen, mutta piti ilmeensä vakaana. Hetken aikaan tuo ei osannut sanoa mitään, sillä ensimmäisenä mielessä oli pyytää anteeksi ja lähteä pois. Mutta hän saisi jäädä jos haluaisi ja Neira nautti olostaan täällä. Hän oli kumminkinm piileskellyt kauan aikaan jo. ”En tiedä miten aloittaisin... Me...” Neiti laski päänsä ja hieroi sormillaan ohimoaan. Voiko vampyyrille tulla päänsärkyä liiasta ajattelusta? Tämä mietti. ”Muut eivät tienneet siitä, mutta olimme Toffeen kanssa tekemisissä vampyyrien kanssa. Tai no... Toffee enimmäkseen, hän ei halunnut sotkea minua siihen porukkaan. Tiedän kumminkin, että viisi vampyyriä seurasi meidän tekemisiä. Suojellen, vastapalvelusta vastaan. Olemme tappaneet heitä vastaan käyneitä vampyyrejä. Ennen kuin muutuin vampyyriksi, homma alkoi jostain syystä lähteä käsistä. Toffee piti minua sisällä, eikä halunnut päästää mihinkään. Sitten minä lähdin hetkeksi pois, join paljon stressiin joten en muista paljoakaan, sitten muutuin vampyyriksi.” Neidin ilmeessä oli pahoittelua. ”Puoli vuotta sen jälkeen kun olin muuttunut, näin yhden vampyyreistä joka suojeli meitä. En tunnistanut häntä, mutta hän yritti tappaa minut. Pääsin pakoon. Parin viikon jälkeen tapasin Toffeen. Hän kertoi niistä viidestä vampyyristä enemmän, minusta hyvin turhia tietoja. Nimet ja että he ovat kiertolaisia. Se kumminkin riitti, etsin yhden käsiini. Heiltä sain tietää, että porukkaan oli kuulunut yksi vanhempi vampyyri joka oli tappanut vanhempani, mutta joka ei ollut voinut tappaa minua. Toffee otti minut huostaani, kun vanhempi vampyyri sitä pyysi. Toffee hääti sen pois, sopimukseen kuuluu, ettei ihmisiä tapeta vaan juodaan sen verran kuin tarvitsee. Typerää, kun pojat tappavat vampyyrejä vain kun sellaisen näkee. Seksi on mukava lisä ja silloin hämäyksen vuoksi he antavat juoda itsestään.” Neidin ilme muuttui kujeilevaksi, ”Minä olin enimmäkseen maskotti, joka osaa vai tapella joten en olisi saanut olla mukana heidän riettauksisaan. Minusta he rakastavat vampyyrinaisia. Niin kauniita, niin vahvoja, niin armottomia ja arvaamattomia. Se salaperäisyys oli kai kiihottavaa. Ja sen vuoksi he vihaavat vampyyrejä. Ei kai ole mukavaa rakastua sellaiseen mitä ei saa?” Nyt Neira liikutti kättään kasvojen eteen levittäen sormensa, ele oli todella typerän näköinen. Varsinkin kun tuo katsoi sormiensa läpi edessään seisovaa kaksikkoa hyvin tiiviisti. ”Siksi Toffee on kiinni minussa ja minä hänessä. Meillä ei ole mitään seksuaallista tai intiimiä, mutta hän ei ole veljeni ja hän on rakastunut minuun. Hän on menettänyt minut, koska en ole enää ihminen. Ja rakkaudesta hän haluaa seurata minua ja silti tappaa vampyyrejä.”


Jilli: Ana kuunteli Neiran kertomusta hiljaa. Hän ei keskeyttänyt tyttöä missään vaiheessa, vaan antoi tämän puhua rauhssa. Silloin tällöin hän saattoi ynähtää pienesti merkkinä siitä, että oli edelleen mukana ja ymmärsi kuulemaansa. Jossain vaiheessa hän oli istuutunut sängylleen, mutta katsoi edelleen tarkkaavaisena Neiraa. Kun tyttö lopetti kertomuksensa, Anan ilme näytti huomattavasti rennommalta, mitä ennen kertomuksen alkua. Nyt tilanne ei näyttänyt enää yhtään niin ahdistavalta tai pahalta mitä hetki sitten. Kaikki oli järjestettävissä, eikä heidän tarvitsisi välttämättä muuttaa. Se oli kaikkein huojentavin tieto.
”Viisi vampyyria ei kuulosta pahalta”, Ana sanoi lopulta katsoen Samin suuntaan. ”Kiertolaisista vain voi olla paha sanoa mitään. Pitkän aikaa yhdessä asuneet vampyyrit, joilla ei ole vakituista kotia saattavat olla hiukan välinpitämättömiä turvallisuuden suhteen ja heillä saattaa olla asennevammoja, jopa omiaan kohtaan. Lisäksi heillä ei ole mitään menetettävää. Pystyn kuitenkin tiukan paikan tullen järjestämään apuja. Tämä ei näytä yhtään niin pahalta kuin kuvittelimme.”
Seuraavaksi Ana kääntyi kuitenkin Neiran puoleen. ”Jos Toffeesta rupeaa kertymään hankaluuksia niin meidän on pakko tappaa hänet. Meille hän on pelkkä ihminen, ei sen kummempaa. Ja harva kadulla asuva vampyyri suostuu vaarantamaan henkeään ihmisen vuoksi. Eikä yksikään meistä taida tehdä poikkeusta siitä säännöstä. Ymmärrät varmaan?”

Ana nousi seisomaan siloitellen nopeasti leninkinsä helmaa samalla. ”Jos haluat edelleen jäädä, niin ole hyvä vain, mutta sinun on tiedostettava tosiasiat. Autamme mielellämme sinut uuden elämän alkuun.”
Anan suklaanruskeiden silmien katse oli nauliintunut Neiraan. Hän odotti tytön vastausta.

”Reppuselkään”, Tessa sanoi ojennellen käsiään. Hän painoi päätään niin, että katsoi Kaydenia vielä enemmän ylöspäin kuin normaalisti. Nyt hänen silmänsä näyttivät entistä suuremmilta.

Derek pyöräytti silmiään katsellessaan omasta mielestään maailman typerintä esitystä.


Epssu: Kayden virnisti Tessille ja nappasi tämän reppuselkäänsä. ”Onko vaavilla hyvä olo?” Tuo kujeili ja lähti kävelemään alas tupakille, pyytäen katseellaan vielä Derekkiä mukaan. Miehen ei tarvinnut pelätä, ei Kayden Tessin kanssa vehtaisi. Tai no, ei Derekin edessä.

Neira katseli ystäviään ja oli pitkän aikaa hiljaa. ”Toffee on minulle rakas, mutta ymmärrän. En pystyisi elämään hänen kanssaan, kun mielummin vain joisi hänen verensä janooni. Ja hän kuolisi pois. Ja vampyyrinä en pääsisi hänestä ikinä eroon. Toivon vain, että hän kuolisi vanhuuteen kuin tapon aikana.. Mutta, mitä me nyt oikein aijomme?”

Sam oli hiljaa kuunnellut Neiran kertomusta ja oli vielä pitkään hiljaa kun se päättyi. Miehen oli todellakin aivan pakko hetken aikaa koota ajatuksiaan. Ei hän ihan tuollaista ollut odottanut pikkutytön suusta. ”Mitä sinulla oli laatikossa kotonasi? Toffee otti ne.”

Neira käänsi nopeasti päänsä Samin suuntaan. ”Solaris-aseeni ja päiväkirjani.” Ääni mikä tuli neidin suusta, ei ollut enää lainkaan sama kuin äsken. Vaan hipaisi samaa jäätävää sävyä kuin silloin kun Toffee oli ollut Neiran asunnossa. Kaikesta päätellen, tämä ei pitänyt lainkaan ideasta, että niihin koskettiin. Arvoitus oli se, mistä nuori vampyyri ja ihminen oli saanut sellaisen aseen, varsinkaan kun Neiralla ei ollut itsellään kytköksiä sellaisiin piireihin mistä niitä saisi.


Jilli: Tessa potkaisi Kaydenia päkiöillä kylkeen kun tämä oli nostanut hänet selkäänsä. Mitäs nimitteli häntä vauvaksi. ”Minä en ole enään vauva. Minä olen hieno nuori nainen”, tyttö sanoi kipakasti, mutta matki samalla hienostunutta brittiaksenttia. Samalla pirullinen virne levisi hänen huulilleen uuden idean pälkähtäessä hänen mieleensä. Hän antoi hampaidensa tulla esiin ja kumartui miehen niskaa kohti. Se ei ollut vaikeaa, kun oli jo valmiiksi paikoillaan. Tessa ei aikonut mitään muuta kuin vähän raapia miehen niskaa kulmahampaiden päillään. ”Tykkäätkö? Haluatko, että puraisen?” Tessan mielen ääni oli suorastaan kehräävä. Aivan kuin hän olisi ollut ylpeä näyttelykissa, joka oli juuri saanut kunniamaininnna.

Derek kohautti olkiaan ja nousi lähteäkseen kaksikon perässä tupakalle. Rööki tekisi kyllä oikeasti aika hyvää. Hän ei jaksanut vielä stressata Anan makuuhuoneen tapahtumista. Heille kyllä kerrottaisiin, kun tilanne sen sallisi. Eikä nyt välttämättä ollut se kaikkein paras hetki kun Tessa oli paikalla. Vaikka tyttö olikin kuulunut aikanaan heidän pieneen laumaansa, se ei tarkoittanut sitä, että niin olisi enään. Kaikki tulisivat aina pitämään Tessasasta, mutta tiettyjä asioita ei levitelty ulkopuolisille.
Samalla kun mies katseli Kaydenin ja etenkin Tessan kiehnäämistä, hän päätti kaivaa kännykkänsä esiin. Heillä oli jäänyt viime yönä ilta aivan turhan lyhyeen Sophien kanssa. Hän voisi nyt korjata tilanteen.

Ana kurtisti aavistuksen kulmiaan. ”Osaat siis käyttää Solaris-aseita? Tai aseita ylipäätään?”
Tieto ei suinkaan huolestuttanut häntä. Solaris-aseiden saaminen oli vaikeaa, mutta jos tunsi ihmisiä, niin ongelmaa ei ollut. Valtio tietysti takavarikoisi kyseiset aseet, jos joku jäisi niiden kanssa kiinni. Neirasta saattaisi tulla Chaosille hyvä uusi jäsen.


Epssu: Kayden katsoi Tessaa, tai ainakin yritti. Se vain oli hivenen hankalaa kun toinen oli hänen reppuselässään, telepaattisesti mies antoi vain myöntävän vastauksen. Tahallisesti hyvin tylsistyneen kuuloisen, vaikka mies oli kaikkea muuta. Kayden ei laskenut Tessaa alas selästään, vaikka he olivatkin jo tupakkapaikalla.

”Osaan.” Neira vastasi pää kallellaan Analle. Ja hän tosiaan osasi. ”Ja minä haluan sen takaisin. Päiväkirjan voi polttaa, varsinkin kun se on nyt saastunut.” Saastuneella hän meinasi yksinkertaisesti vain sitä, että joku toinen oli lukenut hänen ajatuksiaan vampyyrin elämän ensimmäisistä vuosista ja hetkestä ennen siihen ajautumista. Jos Neiralta nyt kysyttäisiin ja jos hän nyt osaisi itse yhtään ajatella moniuloitteisesti, hän ei todellakaan kaivannut ihmiselämäänsä. Toki hän kaipasi ystäviään ja Toffeeta, mutta vampyyrinä olo antoi uusia mahdollisuuksia. Ihmisenä Neira ei ikinä olisi lähtenyt tuntemattomien matkaan tai olisi ehkä ikinä päässyt jengistä pois, vampyyrinä tuo kaikki vain tapahtui ja todellakin, neiti nautti tilanteestaan nyt täällä vampyyrien keskellä. Vaikkakin tilanne, minkä Toffee halusi aivan varmasti tahalteen tehdä ”siskolleen”, jos Neiralta kysytään, oli perkeleen epämukava neidille. Kauan hän oli täällä ollut? Toinen yö vasta menossa, vähän reilu vuorokauden. Hienoa Toffee, jos et lopeta saat tuta vampyyrien vihan nahoissasi. Ja minä en auta, ajatteli Neira silmät sirillään. Kaksikko hänen kanssaan varmasti näkivät Neiran ilmeen mielipahan.

Sam katsoi Neiraa, ”Solaris-ase? Ja se on nyt Toffeella. Oliko teillä enemmänkin niitä? Mistä sait sen?” Mies ei ymmärtänyt. Olihan laittoman aseen saaminen helppoa, jos tunsi oikeita tyyppejä, mutta Neiralla sellainen ase. Ja Sam rukka kun oli saanut kuvan Neiran pienestä viattomuudesta. Tuo tyttö ei taidakkaan olla ihan sellainen kuin päällepäin näyttää, tuo ajatteli.

Neira katsoi Samia, ”Vampyyriltä joka veretti minut. Tai no... En nyt suoranaisesti, löysin sen vain asunnosta jossa minut vissiin veretettiin. Maikolilla on yksi, mutta se ei toimi. Tai sitten toimii, voi olla, että minulta pimitettiin tietoja. Muilla ei pitäisi olla, paitsi nyt Toffeella. Minun aseeni, minun.” Neira oli käärmeissään.


Jilli: Ana asteli vaatekaapilleen ja kaivoi sieltä esiin yhden omista aseistaan. Se oli selvästi aito Solaris. Jengissä ollessaan oli turha kaavailla mitään onnellisiä tulevaisuuden näkymiä, varsinkin jos sattui olemaan vampyyri.
”Saat tämän, jos tosiaan osaat käyttää sitä. Siitä ei ole pienintäkään haittaa sinulle, että kannat tätä mukanasi. Päin vastoin. Siinä on täysi lipas, mutta tuon lisää mahdollisimman pian”, Ana sanoi ojentaessaan käsiasettaan Neiralle. ”Ihmisten tappamiseen me emme tarvitse aseita. Ne ovat niin heiveröisiä. Mutta en suosittele, että kuljet enää yksin. Sinulla on ehdottomasti oltava, joku meistä vanhemmista mukana.”

Ana katsoi Neiraa aavistuksen tuimasti. Aivan kuin äiti, joka antoi lapselleen tarkkoja ohjeita kotibileiden suhteen.
”Minun puolestani tämä asia on nyt toistaiseksi loppuun käsitelty. Meillä kun on vieraita”, Ana sanoi Samiin katsoen ja viitaten sanoillaan Tessaan. ”Voimme myöhemmin tehdä kunnollisia toiminta suunnitelmia kun Crystalkin on paikalla.”

Tessa oli aavistuksen tyytymätön Kaydenin reagointiin. Hän oli odottanut jotain paljon miellyttävämpää, mutta nyt toinen oli ainoastaan jörö. ”Päästä minut ala”, Tessa sanoi yrittäessään rimpuilla alas.
Derek asteli kauemmas puhuakseen rauhassa Sophien kanssa. Puhelun loputtua hän nosti kätensä Kaydenille ja Tessalle. ”Mä lähden. Keskeneräisiä bisneksiä. Moikka Tessie, oli kiva nähdä!”

Mies lähti astelemaan pois päin heidän talostaan sikaria poltellen.


Epssu: Neira katsoi Anan antamaa asetta ja otti sen käteensä. Neiti joutui miettimään hetken aikaa, mitä aseella tekisi. Hän olisi halunnut asevyönsä nyt paikalle. Toinen vaihtoehto oli vain laittaa sen vyön alle selän puolelle, mutta sen näkisi sitten kaikki muutkin. Ja ase ei varmaan olisi mitenkään ihanteellinen vampyyrien pesässä jossa kaikki luottivat toisiinsa. Niimpä neiti päätti laittaa sen laukkuunsa, joka oli Anan huoneen sängyn vieressä. ”Oliko tämä tässä? Ja kyllä Ana, en mene yksin. Tuo Sammie koiramme voi vahtia selustaani.” Neira sanoi, vinkaten Samille silmää ja lähtien varovasti huoneesta ulos. Neiti suuntasi suoraan jäkaapille ja otti itselleen kaksi veripussia, samalla hän huomasi kolmikon kadonneen. Hetken aikaa kuunnellen Neira tajusi Tessan ja Kaydenin olevan ulkona.

Sam katsoi, kun Neira asteli ulos. Mies seurasi perässä, mutta sitä ennen hän kääntyi Anan puoleen ja sanoi, ”Olenko minä nyt lapsenvahti? Niinkuin Beethoven, hienoa. Vufh.” Sam käveli huoneesta ulos ja suoraan alakertaan tupakkapaikalle kun huomasi Kaydenin kadonneen olohuoneesta. ”Tuletko sinä tupakalle?” Sam kysyi Neiralta vielä nopeasti, huomatessaan tämän litkivän verta kuin viimeistä päivää.

”Voi Tess, älä suutu minulle. Et sinä ole vauva, vaan kaunis sulavalinjainen tiikeri. Aika kiltti sellainen vain.” Kayden kiusasi samalla kun poltteli tupakkaansa aikoen nojaten seinään, ennen tätä hän kumminkin päästi Tessan alas, jos tuo vain haluaisi itse laskeutua. Täytyi vain myöntää, että tupakan polttaminen oli vaikeaa, jos joku rimpuili selässä samaan aikaan. Tosin, Tess oli aika nätisti. Vielä. Sanoillaan hän meinasi Tessan ”helliä” otteita hänen kaulassaan. Kayden todella piti Tessasta ja tuon kujeilevasta luonteestaan.


Jilli: Ana pudisteli huvittuneena päätään Samin rientäessä Neiran perään. Pikkuvampyyri neiti taisi pistää kertaheitolla heidän pesänsä oikein kunnolla sekaisin. Toisaalta, suurimmaksi osaksi se taisi tehdä vain hyvää. Ana päätti pukeutua loppuun, ennen kuin lähtisi viettämään aikaa muiden kanssa.
Hänen päänsä oli selvinnyt seksissä ja vakavamielisessä keskustelussa ensin Samin ja sitten Neiran kanssa. Nyt hän uskaltaisi luultavasti ottaa muutaman oluen ilman, että hölmöilisi. Ana ei kuulunut niihin, jotka halusivat vetää pään täyteen sen itsensä takia. Hän nautti mielellään alkoholia muiden seurassa, mutta piti tarkkaan kiinni kohtuudesta. Pilvessä ja muissa päihdeainessa sekoilu ei kuulunut hänen huveihinsa.

Tessa mutristi pienesti huuliaan. ”Nyt muistan taas, miksi oikeastaan halusin pois täältä.” Tyttö näytti kieltään, samalla kun kaivoi pientä tupakka askiaan esiin rintaliiveistään. Pitkä ja kapea tupakka nostettiin mutristetuille huulille ja sytytettiin pinkillä sytkärillä, jossa oli koristeena tekojalokiviä. ”Te olette Sammyn kanssa todella rasittavia, vaikka ihan mukiinmeneviä sängyssä.”


Epssu: Kayden ei voinut muuta kuin nauraa Tessan kommentille, ”Minä luulin että sinulla on ikävä meitä.” Tuo sanoi hymyillen lempeästi. ”Sopiva sytkäri sinulle.” Mies vielä jatkoi, kun huomasi Tessan pinkin tekojalokivin koristellun sytkärin.

”Ei kiitos nyt, tulen kohta.” Neira vastasi Samille. Hän tarvitsi verta ja nyt jos hän olisi päässyt lähtemään, hän olisi halunnut uudestaan metsälle. Mutta aurinko nousisi pian ja hän vaipuisi takaisin sängyn pohjalle mököttämään.
Ajatuksissaan Neiran suupielet kaartuivat hymyyn. Hän nauroi itselleen, ei se aurinko tainnut vihata juurikaan häntä vaan jokaista vastaveretettyä vampyyriä. Ja hän kun luuli olevansa ainut auringon vihan kohteena oleva vampyyri.

Sam vain nyökkäsi ja meni nopeasti tupakalle, heti ovesta ulos astuttuaan hän sytytti oma tupakkansa ja meinasi törmätä Tessaan. Tyttö vain sattui olemaan hänen vakiopaikallaan, eli sopivasti keskellä oven suuta kaikkien tiellä. Ai, nyt ymmärrän miksi kaikkia ärsyttää, Sam mietti, mutta väisti Tessaa, eikä sanonut ääneen mitään ajatuksistaan. ”No lemmenpari, mites täällä menee? Hei, siisti sytkäri. Iha mun näkönen.” Sam sanoi, kun huomasi Tessan sytkärin. Todellakaan hän ei sellaista itselleen halunnut, mutta sanoi vain, kiusallaan. Vaikka arvelikin Tessan olevan hänen vitsinsä kanssa samaa mieltä, ehkä.


Jilli: Tessa sujautti sytyttimen terhakkaiden rintojensa väliin. ”Tyykkäätkö?” Hän hymyili aurinkoisesti ja keinutti aavistuksen ruumistaan, kääntäen katseensa reilusti yläviistoon Samia kohden. ”Ajattelin, että Kaydenista olisi ollut hieman enemmän hupia, mutta turha toivo”, tyttö sanoi olkiaan kohauttaen. Tessan tupakansavun seasta pyrki esiin hento kukkaistuoksu. Neitokainen ei suostunut polttamaan mitään muuta kuin kyseistä imelän hajuista tupakkaa. ”Sääli, koska minun pitää kohta lähteä. Ted repii pelihousunsa muuten.”

Samassa Crystal ilmestyi paikalle kulman takaa. Nainen näytti väsyneeltä, vaikka se olikin paljon vaadittu vampyyrilta. ”Terve kundit. Hei, Tess”.
”Terve Crystal. Olitko taas nakubileissä?”
”Jep”, Crystal vastasi. ”Ja nyt menen pesemään vaatteeni pois.”


Epssu: Sam naureskeli, ”Kayden onko sinusta tullut jo vanha? Leikit ei enää kelpaa.”

Ja samassa Crystal saapui ja meni. Nopea pimu, jos Samilta kysytään. ”Haluatko apua Crystal?” Sam kysäisi toisen perään, vaikka odottikin automaattiesti kieltävää vastausta.

”Vanha, minä olen vanha ja sinulla on identiteetti kriisi, koira” Kayden sanoi kujeilen ystävälleen. Samalla hän vinkkasi silmäänsä Tessalle, ”En ole varma, mutta Neira ei varmaankaan pysty meidän lemmikkikoiraamme viemään lenkille, haluasitko sinä pissittää ton rakin, Tess?” Kayden sanoi hymyilen ilkikurisesti. Neira oli fiksu, mies todella nautti Neiran ideasta, että Sam oli heidän koiransa.

”Ana. Minä olen pahoillani, jos minun tuloni sotkee teidän asioitanne. Tiedäthän, ettei tämä ole minusta mukavaa? Nautin todella teidän seurastanne.” Neira sanoi vaikeana Analle, samalla kun nappasi jo kolmannen ja neljännen veripussin jääkaapista. Enempää hän ei viitsinyt ottaa, veri oli vain niin helvetin hyvää.


Jilli: Ana asteli jääkaapille ottakseen olutta. Hän oli jo kumartuneena jääkaapin puoleen kun Neira alkoi puhua. Vaistomaisesti nainen kohotti kulmiaan tytön sanoille. Lopulta hän hymähti, jopa lievästi huvittuneena.
”Äh, älä siitä murehdi”, hän sanoi suoristaessaan selkänsä olut pullo käsissään. Yhdellä ranneliikkeellä hän sai irrotettua tiukassa olleen korkin. Pieni napsahdus kantoi huudon lailla tilavassa olohuoneessa, joka oli nyt tyhjä. ”Omista pidetään huolta. Jätkät ovat tietäneet tasan tarkkaan, mitä jotkut hommat vaativat, kun pidetään vampyyrien puolia. Ymmärrät kyllä kun vähän näet tätä maailmaa.” Ana hörppäsi pitkän kulauksen oluestaan.
”Tietyt tilanteet ovat totaallisen perseestä, mutta juuri nyt niihin on sopeuduttava”, Ana tokaisi. ”Ehkä meidän tilanteemme jonain kauniina päivänä tästä kohenee. Mutta niin kauan kun meillä ei ole virallista oikeutta elää ihmisten silmissä, olemme alakynnessä. Olisi todella hienoa asettua jonain päivänä aloilleen ja tehdä jotain muutakin kuin yrittää selvitä hengissä.”

Anan silmissä vilahti haikea katse. Hän oli joskus haaveillut omasta perheestä ja mahdollisesti jopa jälkikasvusta. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä yhtään uutta vampyyria maailmaan, joka niin lujasti vihasi heitä. Ne haaveet olivat ajan myötä kariutuneet pikkuhiljaa olemattomiin. Ana oli oppinut elämään ja vampyyrina oli turha haaveilla mitään. Heidät oli tuomittu kyselemättä.

”Älä kuitenkaan murehdi. Huomenna tai siis tänään on sitäpaitsi töitä”, Ana iski Neiralle lähes tyttömäisesti silmää.

Tessa katsoi Kaydenia virnistäen suloisesti. ”En minä siitä kusettamisesta tiedä, mutta voin tehdä sille jotain muuta.”

Epssu: ”Niin, ei sinulla vältämättä käy niin ellet ole todella todella tuhma pikkutyttö.” Kayden sanoi Neiralle samalla vinkaten silmäänsä. Mies paijasi Tessan hiuksia ja suukotti tuota päälaelle. Suukossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ennemminkin veljellinen pusu pikkusiskolle. ”Tess oli todella tuhma pikkutyttö itse, mutta mukavaahan se oli kun tää riiviö oli kiusaamassa.” Kayden sanoi Tessille, vihjaten kiusaamisella jotakin hyvin kaksimielistä. Mies pystyi kuvittelemaan Derekin pyörittämässä silmiään takanaan.

Neira kuunteli toisten puheita ja siemaili juomaansa. Samalla tuo mietti, mitä Sam ja Ana oikein puhuivat toisessa huoneessa. Neidillä oli todella epämiellyttävä olo. Voi kun mitään pahaa ei tapahtuisi, tuo ajatteli.
Hetken aikaa neiti mietti Tessin sanoja, kunnes uskaltautui kysymään pienellä varauksella: ”Paremmassa turvassa..?

Sam katsoi Anan pukeutumista ja kuunteli tuota. ”Mm.. Haetaanko Neira samantien tänne vai miten.” Miehen ääni oli kylmää vihaa täynnä. Viha ei suoranaisesti kohdistunut Neiraa kohtaan, ellei heidän tilanteensa ollut suoranaisesti hänen syytään. Mutta ajatus heidän turvallisuudestaan, joka olisi vaakalaudalla vain yhden tulokkaan takia kismitti lievästi sanottuna hyvin paljon. ”Voi Ana, jos joudumme muuttamaan Neiran takia mitä me hänelle teemme.” Sam totesi ennemminkin, kuin kysyi. Mies halusi puristaa kaiken tiedon neidistä tai tämän veljestä. ”Toffee voitaisiin kyllä listiä. Neira saisi joskus tietää ja suuttuisi meille, mutta vampyyrinä, varsinkin kun Heaven on olemassa, turvallisuus ennen kaikkea ja vampyyri ystävät. Ihmiset ovat ruokaa.”


Jilli: Tessa kihersi ja pyöritti lantiotaan tiukemmin Kaydenin syliin. Hän etsi miehen huulia, antaakseen tälle oikein riettaan ja kiusaavan suudelman.
Tämän jälkeen hän kääntyi takaisin Neiran puoleen. ”Minä olen aivan toivoton tapaus, mitä tulee itsepuolustukseen”, Tessa selitti. Aina kun neitokainen puhui, hänen kätensä viuhtoivat elehtivät hurjasti puheen mukana. Värikäs vampyyri ei selvästikkään osannut pysyä kovin kauaa paikallaan. Aavistuksen arveluttavaksi tilanteen saattoi tehdä Tessan ylipitkät tekokynnet. Kukaan ei tainnut olla varma siitä, kuinka helposti teräväksi viilattu kynsi puhkaisisi jonkun silmät. ”Kun olen Chaosissa Tedin apuna olen turvassa ja voin rauhassa harjoittaa itsepuolustustaitojani.” Hän siemaisi pitkän kulauksen suoraan vaaleanpunaisen likööripullonsa suusta ja nuolaisi sen päätteeksi huuliaan. ”Voi olla, että sinun paikkasi on jossain ihan muualla, mutta minusta on myös hienoa puolustaa Chaosissa vampyyrien oikeuksia.”

”Minä taas pärjään omillani. Minulla on älliä ja tiedän miten puolustautua, joten minun ei välttämättä tarvitse haalia isompaa porukkaa ympärilleni”, Derek alkoi selittää omaa kantaansa. ”Tietysti seura kelpaa aina, joten minulle sopii itsenäinen kommuuni elämä. Olen itseni herra.”
Derek kohotti olut pulloaan omille sanoilleen.

Ana seisoi paikallaan kädet ristissä rinnallaan. Hänen ilmeensä oli synkkä. Se tuskin oli kuitenkaan kummoinen yllätys, kun otti tilanteen huomioon. Hän piti nykyisestä kodistaan. Lisäksi muutto saattaisi mertkitä eroa. Derek, Kayden tai Sam eivät välttämättä seuraisi häntä. Se oli ainoastaan ikävä tosiasia. ”Jos me joudumme muuttamaan, Neira tekee itse omat valintansa. Mutta otan hänet mielellään mukaani, jos hän niin haluaa. Toffeen tappaminen porukalla voi olla helppo nakki, mutta haluaisin ensin selvittää hänen kyköksiään. Pelataan mieluummin varman päälle kuin tehdään hätiköitujä johtopäätöksiä.”
Ana rupesi ravaamaan ympäri huonettaan, kuten naisella oli tapana aina kun hän mietti asioita tai oli jollain tavalla hermostunut. ”Haetaan Neira tänne. Tätä on turha pitkittää yhtään pidemmälle hänen kannaltaan. Lisäksi saamme uuden näkökannan asiaan ja voimme suunnitella tulevaa vähän pidemmälle. Meidän ei tarvisi enään jossitella niin monesta asiasta.”
Samassa hän kääntyi oven puoleen ja huusi: ”Neira! Tänne!”


Epssu: Kayden vastasi Tessan suudelmaan ja varasti tuolta toisenkin, tämän ottaessaan kulauksen likööristään. Kayden ei juomasta välittänyt, mutta makea maku naisen huulilla oli todella kiihottavaa. Samassa tuon pää nousi kuullessaan Anan huudon. Kayden katsoi, kuinka Neira nousi ja meni huoneeseen hiljaisena. ”Sam mitä siellä tapahtuu..” mies kyseli telepaattisesti ystävältään. Jokin oli hullusti ja pahasti.

Neira sulki oven perässään ja katsoi uusia ystäviään. Sam oli vihainen ja Ana näytti hyvin kyrsiintyneeltä. Neira katsoi molempia vuorollaan silmiin, ei uhmaten, mutta ei peloissakaan. Silti neidin itsepuolustusvaisto oli ottamassa valtaa tuon mielestä. Hän ei sanonut mitään, seisoi kädet roikkuen kylkiensä vieressä ja pitäen päätään pystyssä. Tuntui, kuin hän odottaisi tuomiota ja se teki Neiran surulliseksi.

Sam katseli nuorta vampyyriä oven edessä. Hän ei saanut sanaakaan suustaan. Ana joutuisi hoitamaan puhumisen. Miehen tunteet vetivät sikssakkia, hän halusi huutaa ja vaahdota Neiralle ja samalla viedä tuon kauas pois jonnekkin turvaan. Että oli hankala nuori vampyyri.


Jilli: Ana laski rauhassa kymmeneen mielessään, ennen kuin rupesi puhumaan. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä missään mielessä. Ennen kaikkea hän halusi auttaa Neiraa. Tytön ei ollut missään mielessä tarkoitus tuntea itseään syylliseksi. Loppujen lopuksi Neira oli ainoastaan uhri, eikä syyllinen.
”Neira”, Ana aloitti, mutta ei oikein tietänyt miten jatkaisi. Hän yritti pitää äänensä vakaana ja rauhallisena. Ilokseen hän kuitenkin näki, ettei Neiraa välttämättä säikäyttettäisi niin vain. ”Minä... Me emme halua sinulle mitään pahaa. Me haluamme oikeasti ja aidosti auttaa sinua. Et ole ensimmäinen suojattini, mutta tilanteesi on ehkä aavistuksen monimutkainen toisin kuin monella muulla suojatillani. Nyt toivon, että kertoisit meille kaiken Toffeesta. Aivan kaiken mitä tiedät ja etenkin jos tiedät jotain hänen vampyyri kytköksistään.
”Me emme ole häätämässä sinua missään nimessä, vaikka kertoisit meille mitä. Mutta tässä voi olla useampi henki vaarassa, joten toivon tosissani sinun olevan rehellinen meille. Ymmärräthän?”

Ana saattoi vain toivoa, että oli asetellut sanansa oikein, eikä Neira loukkaantunut. Lisäksi hän sai toivoa sitä, että Neira olisi heille rehellinen. Pienikin valhe saattaisi maksaa paljon koko pesälle.

Tessa vastasi innokkaana Kaydenin suudelmiin ja nuolaisi huuliaan mahdollisimman viettelevästi niin, että mies varmasti näki sen. Hänen kulmansa kohosivat kuitenkin melkein hiusrajaan asti, kun hän kuuli Anan huudon. Nyt taisi olla monta asiaa todella pielessä. Tessa päätti kysyä Analta tarvitsisiko tämä apua. Ted oli varsinainen taituri kaikenlaisen elektroniikan kanssa ja tietojen hankkiminen oli vähintä, mitä Tessa saattoi tehdä pelastajalleen. Ilman Anaa hän olisi jo kasa mädäntynyttä lihaa.

”Ja jos te nyt rupeatte kuhertelemaan ja vaihtamaan ruumiineritteitä millään tavalla siinä, niin minä painun helvettiin täältä”, Derek varoitti Tessaa ja Kaydenia.

”Oletko kade?” Tessa kysyi nuolaisten sanojensa painoksi Kaydenin kaulaa ja näykkäisten sitä heti perään. Derek oli taivaallinen sängyssä, mutta Kaydenissakaan ei ollut mitään vikaa ja Tessalla oli tylsää. Sen vuoksi hän oli tullutkin.


Epssu: Kaydenillä kesti hetken aikaan päästä takaisin samoihin tunnelmiin kuin äsken, Samin vastaus, että koko pesä voisi olla vaarassa, ei ollut todellakaan kiva tieto. Kayden vastasi Tessin kiehnäykseen, mutta ei lainkaan enään niin innokkaasti kuin äsken. ”Voi puppe, emme me tässä kiehnää. Mutta rööki tekisi terää, tuletteko?” Mies kysyi ja työnsi Tessaa pois päin sylistään ja nousi seisomaan. Herrasmiehen elkein tämä ei kumminkaan lähtenyt ulos tupakalle samantien, vaan ojensi kätensä Tessalle ja vinkkasi silmäänsä. ”Ulko tiloista ei puhuttu mitää.”

Neira katsoi Anaa ja kuunteli tuota. Nopeasti neiti käsitti tilanteen, mutta piti ilmeensä vakaana. Hetken aikaan tuo ei osannut sanoa mitään, sillä ensimmäisenä mielessä oli pyytää anteeksi ja lähteä pois. Mutta hän saisi jäädä jos haluaisi ja Neira nautti olostaan täällä. Hän oli kumminkinm piileskellyt kauan aikaan jo. ”En tiedä miten aloittaisin... Me...” Neiti laski päänsä ja hieroi sormillaan ohimoaan. Voiko vampyyrille tulla päänsärkyä liiasta ajattelusta? Tämä mietti. ”Muut eivät tienneet siitä, mutta olimme Toffeen kanssa tekemisissä vampyyrien kanssa. Tai no... Toffee enimmäkseen, hän ei halunnut sotkea minua siihen porukkaan. Tiedän kumminkin, että viisi vampyyriä seurasi meidän tekemisiä. Suojellen, vastapalvelusta vastaan. Olemme tappaneet heitä vastaan käyneitä vampyyrejä. Ennen kuin muutuin vampyyriksi, homma alkoi jostain syystä lähteä käsistä. Toffee piti minua sisällä, eikä halunnut päästää mihinkään. Sitten minä lähdin hetkeksi pois, join paljon stressiin joten en muista paljoakaan, sitten muutuin vampyyriksi.” Neidin ilmeessä oli pahoittelua. ”Puoli vuotta sen jälkeen kun olin muuttunut, näin yhden vampyyreistä joka suojeli meitä. En tunnistanut häntä, mutta hän yritti tappaa minut. Pääsin pakoon. Parin viikon jälkeen tapasin Toffeen. Hän kertoi niistä viidestä vampyyristä enemmän, minusta hyvin turhia tietoja. Nimet ja että he ovat kiertolaisia. Se kumminkin riitti, etsin yhden käsiini. Heiltä sain tietää, että porukkaan oli kuulunut yksi vanhempi vampyyri joka oli tappanut vanhempani, mutta joka ei ollut voinut tappaa minua. Toffee otti minut huostaani, kun vanhempi vampyyri sitä pyysi. Toffee hääti sen pois, sopimukseen kuuluu, ettei ihmisiä tapeta vaan juodaan sen verran kuin tarvitsee. Typerää, kun pojat tappavat vampyyrejä vain kun sellaisen näkee. Seksi on mukava lisä ja silloin hämäyksen vuoksi he antavat juoda itsestään.” Neidin ilme muuttui kujeilevaksi, ”Minä olin enimmäkseen maskotti, joka osaa vai tapella joten en olisi saanut olla mukana heidän riettauksisaan. Minusta he rakastavat vampyyrinaisia. Niin kauniita, niin vahvoja, niin armottomia ja arvaamattomia. Se salaperäisyys oli kai kiihottavaa. Ja sen vuoksi he vihaavat vampyyrejä. Ei kai ole mukavaa rakastua sellaiseen mitä ei saa?” Nyt Neira liikutti kättään kasvojen eteen levittäen sormensa, ele oli todella typerän näköinen. Varsinkin kun tuo katsoi sormiensa läpi edessään seisovaa kaksikkoa hyvin tiiviisti. ”Siksi Toffee on kiinni minussa ja minä hänessä. Meillä ei ole mitään seksuaallista tai intiimiä, mutta hän ei ole veljeni ja hän on rakastunut minuun. Hän on menettänyt minut, koska en ole enää ihminen. Ja rakkaudesta hän haluaa seurata minua ja silti tappaa vampyyrejä.”


Jilli: Ana kuunteli Neiran kertomusta hiljaa. Hän ei keskeyttänyt tyttöä missään vaiheessa, vaan antoi tämän puhua rauhssa. Silloin tällöin hän saattoi ynähtää pienesti merkkinä siitä, että oli edelleen mukana ja ymmärsi kuulemaansa. Jossain vaiheessa hän oli istuutunut sängylleen, mutta katsoi edelleen tarkkaavaisena Neiraa. Kun tyttö lopetti kertomuksensa, Anan ilme näytti huomattavasti rennommalta, mitä ennen kertomuksen alkua. Nyt tilanne ei näyttänyt enää yhtään niin ahdistavalta tai pahalta mitä hetki sitten. Kaikki oli järjestettävissä, eikä heidän tarvitsisi välttämättä muuttaa. Se oli kaikkein huojentavin tieto.
”Viisi vampyyria ei kuulosta pahalta”, Ana sanoi lopulta katsoen Samin suuntaan. ”Kiertolaisista vain voi olla paha sanoa mitään. Pitkän aikaa yhdessä asuneet vampyyrit, joilla ei ole vakituista kotia saattavat olla hiukan välinpitämättömiä turvallisuuden suhteen ja heillä saattaa olla asennevammoja, jopa omiaan kohtaan. Lisäksi heillä ei ole mitään menetettävää. Pystyn kuitenkin tiukan paikan tullen järjestämään apuja. Tämä ei näytä yhtään niin pahalta kuin kuvittelimme.”
Seuraavaksi Ana kääntyi kuitenkin Neiran puoleen. ”Jos Toffeesta rupeaa kertymään hankaluuksia niin meidän on pakko tappaa hänet. Meille hän on pelkkä ihminen, ei sen kummempaa. Ja harva kadulla asuva vampyyri suostuu vaarantamaan henkeään ihmisen vuoksi. Eikä yksikään meistä taida tehdä poikkeusta siitä säännöstä. Ymmärrät varmaan?”

Ana nousi seisomaan siloitellen nopeasti leninkinsä helmaa samalla. ”Jos haluat edelleen jäädä, niin ole hyvä vain, mutta sinun on tiedostettava tosiasiat. Autamme mielellämme sinut uuden elämän alkuun.”
Anan suklaanruskeiden silmien katse oli nauliintunut Neiraan. Hän odotti tytön vastausta.

”Reppuselkään”, Tessa sanoi ojennellen käsiään. Hän painoi päätään niin, että katsoi Kaydenia vielä enemmän ylöspäin kuin normaalisti. Nyt hänen silmänsä näyttivät entistä suuremmilta.

Derek pyöräytti silmiään katsellessaan omasta mielestään maailman typerintä esitystä.


Epssu: Kayden virnisti Tessille ja nappasi tämän reppuselkäänsä. ”Onko vaavilla hyvä olo?” Tuo kujeili ja lähti kävelemään alas tupakille, pyytäen katseellaan vielä Derekkiä mukaan. Miehen ei tarvinnut pelätä, ei Kayden Tessin kanssa vehtaisi. Tai no, ei Derekin edessä.

Neira katseli ystäviään ja oli pitkän aikaa hiljaa. ”Toffee on minulle rakas, mutta ymmärrän. En pystyisi elämään hänen kanssaan, kun mielummin vain joisi hänen verensä janooni. Ja hän kuolisi pois. Ja vampyyrinä en pääsisi hänestä ikinä eroon. Toivon vain, että hän kuolisi vanhuuteen kuin tapon aikana.. Mutta, mitä me nyt oikein aijomme?”

Sam oli hiljaa kuunnellut Neiran kertomusta ja oli vielä pitkään hiljaa kun se päättyi. Miehen oli todellakin aivan pakko hetken aikaa koota ajatuksiaan. Ei hän ihan tuollaista ollut odottanut pikkutytön suusta. ”Mitä sinulla oli laatikossa kotonasi? Toffee otti ne.”

Neira käänsi nopeasti päänsä Samin suuntaan. ”Solaris-aseeni ja päiväkirjani.” Ääni mikä tuli neidin suusta, ei ollut enää lainkaan sama kuin äsken. Vaan hipaisi samaa jäätävää sävyä kuin silloin kun Toffee oli ollut Neiran asunnossa. Kaikesta päätellen, tämä ei pitänyt lainkaan ideasta, että niihin koskettiin. Arvoitus oli se, mistä nuori vampyyri ja ihminen oli saanut sellaisen aseen, varsinkaan kun Neiralla ei ollut itsellään kytköksiä sellaisiin piireihin mistä niitä saisi.


Jilli: Tessa potkaisi Kaydenia päkiöillä kylkeen kun tämä oli nostanut hänet selkäänsä. Mitäs nimitteli häntä vauvaksi. ”Minä en ole enään vauva. Minä olen hieno nuori nainen”, tyttö sanoi kipakasti, mutta matki samalla hienostunutta brittiaksenttia. Samalla pirullinen virne levisi hänen huulilleen uuden idean pälkähtäessä hänen mieleensä. Hän antoi hampaidensa tulla esiin ja kumartui miehen niskaa kohti. Se ei ollut vaikeaa, kun oli jo valmiiksi paikoillaan. Tessa ei aikonut mitään muuta kuin vähän raapia miehen niskaa kulmahampaiden päillään. ”Tykkäätkö? Haluatko, että puraisen?” Tessan mielen ääni oli suorastaan kehräävä. Aivan kuin hän olisi ollut ylpeä näyttelykissa, joka oli juuri saanut kunniamaininnna.

Derek kohautti olkiaan ja nousi lähteäkseen kaksikon perässä tupakalle. Rööki tekisi kyllä oikeasti aika hyvää. Hän ei jaksanut vielä stressata Anan makuuhuoneen tapahtumista. Heille kyllä kerrottaisiin, kun tilanne sen sallisi. Eikä nyt välttämättä ollut se kaikkein paras hetki kun Tessa oli paikalla. Vaikka tyttö olikin kuulunut aikanaan heidän pieneen laumaansa, se ei tarkoittanut sitä, että niin olisi enään. Kaikki tulisivat aina pitämään Tessasasta, mutta tiettyjä asioita ei levitelty ulkopuolisille.
Samalla kun mies katseli Kaydenin ja etenkin Tessan kiehnäämistä, hän päätti kaivaa kännykkänsä esiin. Heillä oli jäänyt viime yönä ilta aivan turhan lyhyeen Sophien kanssa. Hän voisi nyt korjata tilanteen.

Ana kurtisti aavistuksen kulmiaan. ”Osaat siis käyttää Solaris-aseita? Tai aseita ylipäätään?”
Tieto ei suinkaan huolestuttanut häntä. Solaris-aseiden saaminen oli vaikeaa, mutta jos tunsi ihmisiä, niin ongelmaa ei ollut. Valtio tietysti takavarikoisi kyseiset aseet, jos joku jäisi niiden kanssa kiinni. Neirasta saattaisi tulla Chaosille hyvä uusi jäsen.


Epssu: Kayden katsoi Tessaa, tai ainakin yritti. Se vain oli hivenen hankalaa kun toinen oli hänen reppuselässään, telepaattisesti mies antoi vain myöntävän vastauksen. Tahallisesti hyvin tylsistyneen kuuloisen, vaikka mies oli kaikkea muuta. Kayden ei laskenut Tessaa alas selästään, vaikka he olivatkin jo tupakkapaikalla.

”Osaan.” Neira vastasi pää kallellaan Analle. Ja hän tosiaan osasi. ”Ja minä haluan sen takaisin. Päiväkirjan voi polttaa, varsinkin kun se on nyt saastunut.” Saastuneella hän meinasi yksinkertaisesti vain sitä, että joku toinen oli lukenut hänen ajatuksiaan vampyyrin elämän ensimmäisistä vuosista ja hetkestä ennen siihen ajautumista. Jos Neiralta nyt kysyttäisiin ja jos hän nyt osaisi itse yhtään ajatella moniuloitteisesti, hän ei todellakaan kaivannut ihmiselämäänsä. Toki hän kaipasi ystäviään ja Toffeeta, mutta vampyyrinä olo antoi uusia mahdollisuuksia. Ihmisenä Neira ei ikinä olisi lähtenyt tuntemattomien matkaan tai olisi ehkä ikinä päässyt jengistä pois, vampyyrinä tuo kaikki vain tapahtui ja todellakin, neiti nautti tilanteestaan nyt täällä vampyyrien keskellä. Vaikkakin tilanne, minkä Toffee halusi aivan varmasti tahalteen tehdä ”siskolleen”, jos Neiralta kysytään, oli perkeleen epämukava neidille. Kauan hän oli täällä ollut? Toinen yö vasta menossa, vähän reilu vuorokauden. Hienoa Toffee, jos et lopeta saat tuta vampyyrien vihan nahoissasi. Ja minä en auta, ajatteli Neira silmät sirillään. Kaksikko hänen kanssaan varmasti näkivät Neiran ilmeen mielipahan.

Sam katsoi Neiraa, ”Solaris-ase? Ja se on nyt Toffeella. Oliko teillä enemmänkin niitä? Mistä sait sen?” Mies ei ymmärtänyt. Olihan laittoman aseen saaminen helppoa, jos tunsi oikeita tyyppejä, mutta Neiralla sellainen ase. Ja Sam rukka kun oli saanut kuvan Neiran pienestä viattomuudesta. Tuo tyttö ei taidakkaan olla ihan sellainen kuin päällepäin näyttää, tuo ajatteli.

Neira katsoi Samia, ”Vampyyriltä joka veretti minut. Tai no... En nyt suoranaisesti, löysin sen vain asunnosta jossa minut vissiin veretettiin. Maikolilla on yksi, mutta se ei toimi. Tai sitten toimii, voi olla, että minulta pimitettiin tietoja. Muilla ei pitäisi olla, paitsi nyt Toffeella. Minun aseeni, minun.” Neira oli käärmeissään.


Jilli: Ana asteli vaatekaapilleen ja kaivoi sieltä esiin yhden omista aseistaan. Se oli selvästi aito Solaris. Jengissä ollessaan oli turha kaavailla mitään onnellisiä tulevaisuuden näkymiä, varsinkin jos sattui olemaan vampyyri.
”Saat tämän, jos tosiaan osaat käyttää sitä. Siitä ei ole pienintäkään haittaa sinulle, että kannat tätä mukanasi. Päin vastoin. Siinä on täysi lipas, mutta tuon lisää mahdollisimman pian”, Ana sanoi ojentaessaan käsiasettaan Neiralle. ”Ihmisten tappamiseen me emme tarvitse aseita. Ne ovat niin heiveröisiä. Mutta en suosittele, että kuljet enää yksin. Sinulla on ehdottomasti oltava, joku meistä vanhemmista mukana.”

Ana katsoi Neiraa aavistuksen tuimasti. Aivan kuin äiti, joka antoi lapselleen tarkkoja ohjeita kotibileiden suhteen.
”Minun puolestani tämä asia on nyt toistaiseksi loppuun käsitelty. Meillä kun on vieraita”, Ana sanoi Samiin katsoen ja viitaten sanoillaan Tessaan. ”Voimme myöhemmin tehdä kunnollisia toiminta suunnitelmia kun Crystalkin on paikalla.”

Tessa oli aavistuksen tyytymätön Kaydenin reagointiin. Hän oli odottanut jotain paljon miellyttävämpää, mutta nyt toinen oli ainoastaan jörö. ”Päästä minut ala”, Tessa sanoi yrittäessään rimpuilla alas.
Derek asteli kauemmas puhuakseen rauhassa Sophien kanssa. Puhelun loputtua hän nosti kätensä Kaydenille ja Tessalle. ”Mä lähden. Keskeneräisiä bisneksiä. Moikka Tessie, oli kiva nähdä!”

Mies lähti astelemaan pois päin heidän talostaan sikaria poltellen.


Epssu: Neira katsoi Anan antamaa asetta ja otti sen käteensä. Neiti joutui miettimään hetken aikaa, mitä aseella tekisi. Hän olisi halunnut asevyönsä nyt paikalle. Toinen vaihtoehto oli vain laittaa sen vyön alle selän puolelle, mutta sen näkisi sitten kaikki muutkin. Ja ase ei varmaan olisi mitenkään ihanteellinen vampyyrien pesässä jossa kaikki luottivat toisiinsa. Niimpä neiti päätti laittaa sen laukkuunsa, joka oli Anan huoneen sängyn vieressä. ”Oliko tämä tässä? Ja kyllä Ana, en mene yksin. Tuo Sammie koiramme voi vahtia selustaani.” Neira sanoi, vinkaten Samille silmää ja lähtien varovasti huoneesta ulos. Neiti suuntasi suoraan jäkaapille ja otti itselleen kaksi veripussia, samalla hän huomasi kolmikon kadonneen. Hetken aikaa kuunnellen Neira tajusi Tessan ja Kaydenin olevan ulkona.

Sam katsoi, kun Neira asteli ulos. Mies seurasi perässä, mutta sitä ennen hän kääntyi Anan puoleen ja sanoi, ”Olenko minä nyt lapsenvahti? Niinkuin Beethoven, hienoa. Vufh.” Sam käveli huoneesta ulos ja suoraan alakertaan tupakkapaikalle kun huomasi Kaydenin kadonneen olohuoneesta. ”Tuletko sinä tupakalle?” Sam kysyi Neiralta vielä nopeasti, huomatessaan tämän litkivän verta kuin viimeistä päivää.

”Voi Tess, älä suutu minulle. Et sinä ole vauva, vaan kaunis sulavalinjainen tiikeri. Aika kiltti sellainen vain.” Kayden kiusasi samalla kun poltteli tupakkaansa aikoen nojaten seinään, ennen tätä hän kumminkin päästi Tessan alas, jos tuo vain haluaisi itse laskeutua. Täytyi vain myöntää, että tupakan polttaminen oli vaikeaa, jos joku rimpuili selässä samaan aikaan. Tosin, Tess oli aika nätisti. Vielä. Sanoillaan hän meinasi Tessan ”helliä” otteita hänen kaulassaan. Kayden todella piti Tessasta ja tuon kujeilevasta luonteestaan.


Jilli: Ana pudisteli huvittuneena päätään Samin rientäessä Neiran perään. Pikkuvampyyri neiti taisi pistää kertaheitolla heidän pesänsä oikein kunnolla sekaisin. Toisaalta, suurimmaksi osaksi se taisi tehdä vain hyvää. Ana päätti pukeutua loppuun, ennen kuin lähtisi viettämään aikaa muiden kanssa.
Hänen päänsä oli selvinnyt seksissä ja vakavamielisessä keskustelussa ensin Samin ja sitten Neiran kanssa. Nyt hän uskaltaisi luultavasti ottaa muutaman oluen ilman, että hölmöilisi. Ana ei kuulunut niihin, jotka halusivat vetää pään täyteen sen itsensä takia. Hän nautti mielellään alkoholia muiden seurassa, mutta piti tarkkaan kiinni kohtuudesta. Pilvessä ja muissa päihdeainessa sekoilu ei kuulunut hänen huveihinsa.

Tessa mutristi pienesti huuliaan. ”Nyt muistan taas, miksi oikeastaan halusin pois täältä.” Tyttö näytti kieltään, samalla kun kaivoi pientä tupakka askiaan esiin rintaliiveistään. Pitkä ja kapea tupakka nostettiin mutristetuille huulille ja sytytettiin pinkillä sytkärillä, jossa oli koristeena tekojalokiviä. ”Te olette Sammyn kanssa todella rasittavia, vaikka ihan mukiinmeneviä sängyssä.”


Epssu: Kayden ei voinut muuta kuin nauraa Tessan kommentille, ”Minä luulin että sinulla on ikävä meitä.” Tuo sanoi hymyillen lempeästi. ”Sopiva sytkäri sinulle.” Mies vielä jatkoi, kun huomasi Tessan pinkin tekojalokivin koristellun sytkärin.

”Ei kiitos nyt, tulen kohta.” Neira vastasi Samille. Hän tarvitsi verta ja nyt jos hän olisi päässyt lähtemään, hän olisi halunnut uudestaan metsälle. Mutta aurinko nousisi pian ja hän vaipuisi takaisin sängyn pohjalle mököttämään.
Ajatuksissaan Neiran suupielet kaartuivat hymyyn. Hän nauroi itselleen, ei se aurinko tainnut vihata juurikaan häntä vaan jokaista vastaveretettyä vampyyriä. Ja hän kun luuli olevansa ainut auringon vihan kohteena oleva vampyyri.

Sam vain nyökkäsi ja meni nopeasti tupakalle, heti ovesta ulos astuttuaan hän sytytti oma tupakkansa ja meinasi törmätä Tessaan. Tyttö vain sattui olemaan hänen vakiopaikallaan, eli sopivasti keskellä oven suuta kaikkien tiellä. Ai, nyt ymmärrän miksi kaikkia ärsyttää, Sam mietti, mutta väisti Tessaa, eikä sanonut ääneen mitään ajatuksistaan. ”No lemmenpari, mites täällä menee? Hei, siisti sytkäri. Iha mun näkönen.” Sam sanoi, kun huomasi Tessan sytkärin. Todellakaan hän ei sellaista itselleen halunnut, mutta sanoi vain, kiusallaan. Vaikka arvelikin Tessan olevan hänen vitsinsä kanssa samaa mieltä, ehkä.


Jilli: Tessa sujautti sytyttimen terhakkaiden rintojensa väliin. ”Tyykkäätkö?” Hän hymyili aurinkoisesti ja keinutti aavistuksen ruumistaan, kääntäen katseensa reilusti yläviistoon Samia kohden. ”Ajattelin, että Kaydenista olisi ollut hieman enemmän hupia, mutta turha toivo”, tyttö sanoi olkiaan kohauttaen. Tessan tupakansavun seasta pyrki esiin hento kukkaistuoksu. Neitokainen ei suostunut polttamaan mitään muuta kuin kyseistä imelän hajuista tupakkaa. ”Sääli, koska minun pitää kohta lähteä. Ted repii pelihousunsa muuten.”

Samassa Crystal ilmestyi paikalle kulman takaa. Nainen näytti väsyneeltä, vaikka se olikin paljon vaadittu vampyyrilta. ”Terve kundit. Hei, Tess”.
”Terve Crystal. Olitko taas nakubileissä?”
”Jep”, Crystal vastasi. ”Ja nyt menen pesemään vaatteeni pois.”


Epssu: Sam naureskeli, ”Kayden onko sinusta tullut jo vanha? Leikit ei enää kelpaa.”

Ja samassa Crystal saapui ja meni. Nopea pimu, jos Samilta kysytään. ”Haluatko apua Crystal?” Sam kysäisi toisen perään, vaikka odottikin automaattiesti kieltävää vastausta.

”Vanha, minä olen vanha ja sinulla on identiteetti kriisi, koira” Kayden sanoi kujeilen ystävälleen. Samalla hän vinkkasi silmäänsä Tessalle, ”En ole varma, mutta Neira ei varmaankaan pysty meidän lemmikkikoiraamme viemään lenkille, haluasitko sinä pissittää ton rakin, Tess?” Kayden sanoi hymyilen ilkikurisesti. Neira oli fiksu, mies todella nautti Neiran ideasta, että Sam oli heidän koiransa.

”Ana. Minä olen pahoillani, jos minun tuloni sotkee teidän asioitanne. Tiedäthän, ettei tämä ole minusta mukavaa? Nautin todella teidän seurastanne.” Neira sanoi vaikeana Analle, samalla kun nappasi jo kolmannen ja neljännen veripussin jääkaapista. Enempää hän ei viitsinyt ottaa, veri oli vain niin helvetin hyvää.


Jilli: Ana asteli jääkaapille ottakseen olutta. Hän oli jo kumartuneena jääkaapin puoleen kun Neira alkoi puhua. Vaistomaisesti nainen kohotti kulmiaan tytön sanoille. Lopulta hän hymähti, jopa lievästi huvittuneena.
”Äh, älä siitä murehdi”, hän sanoi suoristaessaan selkänsä olut pullo käsissään. Yhdellä ranneliikkeellä hän sai irrotettua tiukassa olleen korkin. Pieni napsahdus kantoi huudon lailla tilavassa olohuoneessa, joka oli nyt tyhjä. ”Omista pidetään huolta. Jätkät ovat tietäneet tasan tarkkaan, mitä jotkut hommat vaativat, kun pidetään vampyyrien puolia. Ymmärrät kyllä kun vähän näet tätä maailmaa.” Ana hörppäsi pitkän kulauksen oluestaan.
”Tietyt tilanteet ovat totaallisen perseestä, mutta juuri nyt niihin on sopeuduttava”, Ana tokaisi. ”Ehkä meidän tilanteemme jonain kauniina päivänä tästä kohenee. Mutta niin kauan kun meillä ei ole virallista oikeutta elää ihmisten silmissä, olemme alakynnessä. Olisi todella hienoa asettua jonain päivänä aloilleen ja tehdä jotain muutakin kuin yrittää selvitä hengissä.”

Anan silmissä vilahti haikea katse. Hän oli joskus haaveillut omasta perheestä ja mahdollisesti jopa jälkikasvusta. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä yhtään uutta vampyyria maailmaan, joka niin lujasti vihasi heitä. Ne haaveet olivat ajan myötä kariutuneet pikkuhiljaa olemattomiin. Ana oli oppinut elämään ja vampyyrina oli turha haaveilla mitään. Heidät oli tuomittu kyselemättä.

”Älä kuitenkaan murehdi. Huomenna tai siis tänään on sitäpaitsi töitä”, Ana iski Neiralle lähes tyttömäisesti silmää.

Tessa katsoi Kaydenia virnistäen suloisesti. ”En minä siitä kusettamisesta tiedä, mutta voin tehdä sille jotain muuta.”

Sam katsahti Tessiin ja hymähti vinkaten silmäänsä. ”Oi kissamirri, mä luulin et koirat ja kissat vihaa toisiaan? Mutta mmmmm… Tää koira vois syyä sut kisuliini. Vufh.” Samalla mies katsoi Kaydeniin, joka nauraa räkätti toisen vieressä. Röökinsä tuo oli polttanut jo aikoja sitten ja niin oli hänkin. Jostakin syystä kukaan ei vain lähtenyt sisään päin vielä. ”Minä menen katsomaan jos saisinki auttaa sitä Crystalia. Kisu, oletko sinä vielä tulossa sisään?”


Neiran silmät kirkuastuivat! ”Jes!” Minun pitää mennä nukkumaan, ajatteli tuo, että jaksaa duunissa heilutella lantiotaan, mutta samassa neidille tuli outo olo. Eihän hän tarvinnut enää unta, tapa vain oli vakiintunut ja mitä muutakaan neiti olisi voinut tehdä yksinään aurinkoisina päivinä? ”Tanssinko minä vai miten?” Neira kysyi varmistaakseen vielä asian. Hän halusi tanssimaan mutta ei häntä olisi haitannut autella Anaa tiskin takanakaan. Olisi mielenkiintoista nähdä baari siitä suunnasta ja sen puolen näkökulmasta. Hetkeksi Neiran murheet katosivat.

Mutta syvällä sisälään tuo mietti Anan sanoja, ettei heillä ollut oikeutta elää ihmisten rinnalla. Se oli totta ja hankalaa… Eiväthän he olleet tehneet mitää pahaa? Jotkut vampyyrit ehkä, mutta ei kaikki. Ihmiset vain … tarvitsivat jotakin/jonkun mitä vihata.

Tessa hymyili Samille kujeilevasti. Hän heitti loppuun poltetun röökinsä tunmpin maahan ja sammutti sen kimaltelevan ja välkkyvän korkokenkänsä kärjellä. Pienikokoinen vampyyrinainen asteli miehen eteen, aivan kiinni tähän ja katseli tätä alhaalta päin, kädet tyttömäisesti selän takana. Tämän pienet, terhakkaat ja pyöreät rinnat painautuivat kiinni miehen rantakehän alapuolelle.
”En tiedä mistä olet saanut käsityksen siitä, etteivät kissat ja koirat tule toimeen keskenään, mutta voin kyllä todistaa väitteen vääräksi, vaikka heti”, Tessa sanoi ääni pehmeänä ja suorastaan kuumana.
Tessan kellanvihreissä silmissä välähti kuitenkin kujeilevästi kun hän lähti kulkemaan sisätiloja kohti lantio keimailevasti keinuen. Nyt saattoi huomata, että Tessan minihame oli silmiinpistävän lyhyt.

Ana nojasi keittiön vähäistä työtasoa vasten juoden suuren kulauksen oluestaan. Samalla hän katseli Neiraa päästä varpaisiin arvioiden. ”Bloody Moon ei ole loppujen lopuksi mikään eroottinen klubi, joten et välttämättä pääse tanssimaan vähään aikaan. Ellet sitten saa pomoa ylipuhuttua avujasi käyttäen. Huomenna kuitenkin olet aivan tavallinen baarityöntekijä. Ei aloiteta mistään vaikeasta, joten älä huoli ja äläkä kiroa jos työsi on tylsää. Vampyyrikin tarvitsee rahaa.”
”Meidän pitää ilmeisesti löytää sinulle jonkinlaiset vaatteet huomenna töihin”, Ana sanoi ja mietti samalla mitä kaikkea hänellä oli Neiran kokoiselle. Luultavasti sieltä löytyisi jotain Bloody Mooniin sopivaa. Vaikka paikka ei ollutkaan mikään erotiikan pesäke, työntekijöiltä toivottiin seksikästä pukeutumista ja hurmaavaa, viettelevää hymyä. Kyseinen asenne tosin toimi aivan mainiosti. Väkeä oli aina kuin pipoa.
Ana asteli istumaan sohvalle. Hän ehti juuri nostaa jalkansa rahille kun Tessa pyrähti sisään huoneeseen.
”Ai, kääpiö on vielä täällä”, Ana sanoi hymyillen. Tessan seura piristi häntä huomattavasti. Ajatella, että kun hän oli tavannut tuon pienikokoisen vampyyritytön, niin tämä oli ollut aivan yhtä avuton kuin Neirakin.

Sam katseli silmät kuin pallokalalla, Tessin perään. Hivenen pää kallellaan, tuo katseli vampyyrinaisen heiluvaa takamusta. ”Miksi sen takamus näyttää tänään oikein viehättävältä K?” Tuo katsahti ystäväänsä, joka edelleen nauroi toiselle, mutta hiljempaa nyt.

”Mä ku luulin et pääsen pukille.. Mut annas Tessin näyttää, kuinka koirat ja kissat leikkii toistensa kanssa.” Tuo vain vastasi kujeilevasti Samille. Silti tuokin oli astellut oven eteen ja katseli vampyyrinaisen perään. Vierekkäin nuo kaksi kävelivät sisään takaisin.


”Oi olisin halunnut tanssimaan.. Mutta toisaaltaan, voisihan sitä kokeilla tiskin takanakin olla. En ole koskaan ollut.” Neira otti jääkaapista yhden oluen ja meni istumaan keskelle lattiaa muiden eteen sohvalle. Pienesti neiti nyökkäsi värikkäälle vampyyrineidille, joka todellakin pyörähti ovesta sisään, miehet perässään. Neira hymyili itsekseen, mutta niin, että kaikki sen näkivät, kun huomasi miesten katselevan Tessin keinuvan takamuksen perään. Miehet.. Tuo ajatteli.

”Jaa-a. Täällä on niin viihtyisää”, Tessa sanoi ja rohjahti sohvalle makoilemaan. Hän nosti toisen jalkansa sohvalle alleen ja nojautui tyytyväisenä käsinojaa vasten. ”Kuten sanoin, Tedin luona ei ole loppujen lopuksi kummoista. Ei sillä, etten viihtyisi, mutta täällä on kiva käydä silloin tällöin. Täällä on nimittäin siistiä, eikä täällä loju päätteitä ja pornoa ympäri lattioita.” Tessa nyrpisti pienesti nenäänsä. Samalla hän vilkaisi Samin ja Kaydenin suuntaan. Hän hiveli pitkällä kynnellään rintansa pehmeää kumparetta ja pitsin rajaa, kun oli varmistanut, että nämä varmasti katsoivat.
Crystal marssi esiin omasta huoneestaan, edelleen täydellisen alastomana, ihomaali ainoana peitteenä paljalle iholle. Hänellä oli pyyhe olallaan ja hän marssi määrätietoisena suihkua kohti.
”Crystal, tule toki meidän kanssa istumaan”, Ana viittoi kämppäkaverilleen ja taputti paikkaa vieressään.
”Käyn ainakin suihkussa ensin.”

Samin ja Kaydenin katse oli kuin naulittuna Tessiin, tämän kiusatessa heitä. Edes Crystalin alaston vartalo ja suihkuun meneminen ei hätkäyttänyt jätkiä paljoonkaan. Kyllä he siihen reagoivat, mutta toisin kuin Crystal, Tess teki tämän aivan tahalleen ja sehän jos mikä oli kiihottavaa ! Jätkät vilkaisivat toisiaan ja nappasivat lempeästi Tessin syliinsä, ”Noniin, kissan on aika mennä nukkumaaan……” Nuo sanoivat kuiskaten, eivätkä edes vilkaisseet taakseen. Mutta Neiran tuhahduksen kuullessaan Sam kääntyi ja hetken aikaa oli näkevinään harmin neidin silmissä. Sam työnsi ajatuksensa pois päästään, hän ajattelisi tuota toiste.

Neira naureskeli hiljakseen Tessille ja katseli sitten Crystalin perään. Eri syystä kuin miehet tosin, tämä katseli tuon taitavia ihomaalauksia, hänkin haluaisi joskus kokeilla tuollaista! Samassa Neira kuuli poikien liikkuvan ja kuiskaavan Tessille, tämä tuhahti, huomaamattaan, mutta tunsi syvällä sisimmässään mustasukkaisuuden pistoksen. Hänen lemmikkinsä meni pois. ”Ana, jos minä menen kohta nukkumaan niin herätäthän minut varmsti tarpeeksi ajoissa. Vai katsoisimmeko vaatteet valmiiks? Minulla kun ei ole yhtään Bloody Mooniin sopivaa pukua paitsi se tanssipuku..” Tämä puheli Analle oikein normaaliin sävyyn ja pieni virne silmäkulmissaan. Hetkellinen tunne oli jo mennyt pois.

Tessa kiljaisi kuuluvasti, kun pojat nappasivat hänet mukaansa. Kiljaisu muuttui nopeasti iloiseksi kikatukseksi. Hän ei pistänyt lainkaan vastaan. Tosin ei hän olisi mahtanutkaan mitään itseään vanhemmille vampyyreille.
”Entä, jos tätä mirriä ei väsytä”, nainen kihersi tyytyväisenä, antaen miesten retuuttaa itseään minne mielivät.

Ana katseli aavistuksen, kulmat koholla Samin ja Kaydenin touhuja. Häntä hymyilytti aavistuksen. Hän tiesi itsekkin, ettei vampyyrien sukupuolivietillä ollut mitään rajoja.
Ana hymyili Neiralle. ”Mene vain huilaamaan, jos siltä tuntuu ja jos saat tässä hullujen huoneessa nukutuksi. Herätän sinut kyllä ajoissa ennen töitä. Meille jää hyvää aikaa valmistautua. Katsotaan sinulle jotain sopivaa päälle.”
Ana mietti pitäisikö hänen mennä itsekkin lepäämään. Hän voisi kömpiä Derekin sänkyyn ja nauttia miehen tullessa hetken verran toisen läheisyydestä.

”Sitten mirriä pitäisi vissiin viihdyttää hieman”, Sam kujeili naiselle vinkaten samalla silmäänsä Kaydenille. Kayden vain nyökkäsi virne naamallaan. Telepaattisesti nuo kaksi jakoivat kovaa vauhtia sotasuunnitelmaansa Tessin varalle. Jos nainen vain haluaisi, hän saisi pitää oikein mukavan ja todella pitkän yön heidän välissään.

Neira nyökkäsi Analle ja nousi. Hän käveli kiireettömästi Anan huoneeseen ja sukelsi tuon sänkyyn. Siltikään hän ei sulkenut silmiään, vaan nosti laukkunsa lattialta. Hitaasti, kokeillen tuo kaivoi Solaris-aseen esiin ja katseli sitä kädessään. Se tuntui erilaiselta kuin hänen omansa. Neira ei tiennyt oliko aseissa henkilökohtaisia eroja, mutta hän kuvitteli ainakin omansa olevan erilainen. Mitenköhän olen tähän kaikkeen taas ajautunut, Neira ajatteli. Jostain syystä hän kuvitteli olevansa ongelmamagneetti. Hymy nousi nuoren vampyyrin huulille, kun hän muisti veljensä sanat ihmiselämästä. Toffee oli aina sanonut häntä ongelmamagneetiksi. Solaris-ase rinnan päällä, hän sulki silmänsä ja yritti levätä.

Tessan niskavillat nousivat aavistuksen pystyyn. Se, oliko kyseessä inhoreaktio, oli asia erikseen. Vampyyrimiesten ajatuksen kulku oli harvinaisen selvää. Pienikokoinen nainen saattoi melkein aistia sähkövirrat ja ajatukset Samin ja Kaydenin välillä. Se sai naisen heidän välissään kihisemään innosta.
Tessa oli tottunut kyseisten vampyyrimiesten päähänpistoihin. Olihan hän asunut Samin ja Kaydenin kanssa suurimman osan vampyyrielämästään. Kun Ana oli noukkinut Tessan turvaan, pojatkin olivat vasta liittyneet heidän pieneen laumaansa. Silloin joukossa oli ollut muutamia muitakin, jotka olivat myöhemmin lähteneet omille teilleen.
Tämä ei olisi heidän kolmen ensimmäinen yhteinen kertansa, eikä taatusti viimeinenkään. Tessa oli vain niitä naisia, jotka olivat tottuneet viemään. Sen vuoksi epäluuloinen kellanvihreä katse siirtyi hiljalleen miehestä toiseen.
”Mitä te oikein suunnittelette?” Tessan epäilevässä äänessä oli toruva nuotti.

Ana vilkaisi Samin, Kaydenin ja Tessan menoa ohimennen ja silmiään pyöritellen. Kolmikko huolehtisi siitä, ettei kukaan nukkuisi koko talossa vähään aikaan. Sääliksi kävi muiden asuntojen vampyyrien ihmislemmikkejä. Crystal oli ja pysyi suihkussa ja pysyisi siellä vielä pitkään. Neira pärjäisi varmasti hänen huoneessaan. Tytölle teki varmasti hyvää olla hetken aikaa yksikseen. Hänen elämänsä oli muuttunut kertaheitolla ja sitä oli hyvä sulatella pieninä hetkinä itsekseen. Neira ehtisi hätäillä huomenna, kun hän pääsisi töihin ensimäistä kertaa. Bloody Moon, ei sopinut herkkänahkaisille.
Ana oli jäänyt nyt yksin olohuoneeseen. Se ei tosin haitannut häntä. Hän otti mukavamman asennon sohvalla ja otti pitkän kulauksen oluestaan. Hänen elämänsä ei ollut hassumpaa. Talo hänen ympärillään oli täynnä elämää ja se oli asioita, joita hän nimenomaan tahtoi itselleen.
Anan perhe oli ollut aikanaan hyvin pieni, mutta luonteeltaan todella lämmin. Nyt hänen vanhempansa olivat kuolleita ja sisko oli ties missä. Derekin, Crystalin, Samin ja Kaydenin läsnäolo tuntui ainoastaan hyvältä. Oman lauman kasvattaminen ympärille tuntui hyvältä. Ainakaan hänen ei tarvinnut olla yksin.

Kayden katsoi syvälle Tessin silmiin, vaatien hänet katsomaan miestä itseään samalla lailla takaisin. ”Mitä kisumme oikein haluaisi…” Tuo sanoi, naistennielijän ilme naamallaan. Sam murahti vieressä, nyökäten vahvistukseksi. ”Tai sitten sinä annat meidän tehdä mitä ME haluamme?” Sam sanoi vuorostaan matalalla äänellä. Mies katsoi Tessiin ja odotti naisen katsovan häneen.

( Mulla karkasi hieman ajatus tässä kun jotain sit möhlin ja se mun edellinen ei tullut tänne. Joten tällänen TOSI niukka nyt sitten. En kirjoittanut Neirasta mitään, koska se nukkuu ja hokasin just etten edes tiedä näkeeks vampyyrit unia? XD Koska sitten oisin voinu antaa sen nähdä unia ja muutenkin, tee siirtosi. Saat nyt päättää mennäänkö seuraavaan päivään....iltaan?...vai miten )

Tessa katsoi takaisin Kaydeniin aivan yhtä haastavasti kuin tämä häneen. Tessan silmien olisi helposti voinut kuvitella kipinöivän. Samin puhuessa hän käänsi silmänsä tähän. Tessaa harmitti aavistuksen se, että hänen kätensä olivat sillä hetkellä sidotut. Hän olisi voinut aloittaa heidän yhteiset leikkinsä vaikka heti.
Samassa Tessa katsahti Anan suuntaan sohvalle. Ehkä ei kuitenkaan aivan heti. ”Katsotaan sitä sitten kun olette kantaneet minut helvettiin tästä. Minulla saattaisi nimittäin olla muutama idea takataskussani.”


Ana loikoi Derekin vieressä tämän vuoteella ja katseli kattoa. Hän ei ollut nukkunut. Pikemminkin vain loikoillut. Derekin vahva ruumis hänen vieressään tuntui hyvältä. Läheisyys teki ajoittain ihmeitä.
Ana nousi istumaan vuoteella ja miehen käsi valahti alas hänen päältään. Derek siis nukkui. Miehellä taisi olla rankka yö takana.
Ana asteli pelkissä, mustissa ja pitsissä alusvaatteissa huoneeseensa hakemaan vaatteitaan ja herättämään Neiraa. Kello oli vasta puolen päivän, mutta nyt he ehtisivät valmistautumaan huolella ja Ana ehtisi briiffata Neiraa baarin tärkeimmistä käytännöistä.
”Herätys unikeko!” Ana huikkasi mytylle sängyssään avatessaan vaatekaappinsa oven.

Neira liikahteli sängyssä unissaan hieman levottomasti. Aina välillä tuo availi silmiään vain sulkeakseen ne jälleen. Mutta Anan tullessa huoneeseen ja herättäessään Neiran, hän ponnahti istumaan sängylle.
"Hereillä ollaan!" Tuo huudahti. Tämä oli jäänne ihmisajoilta, kun hänen veljensä joka aamu tuli herättämään häntä. Neiralla oli tapana nukkua pommiin.

Kun nuori nainen nousi nopeasti ylös sängystä, oikoili hän ensiksi eilisen päivän vaatteitaan. "Mitkä on suunnitelmat?" Samalla tuo katseli ympärilleen Anan huoneessa. Kaikki oli tuttua, mutta hänen piti vain tarkistaa kaikki uudelleen. "Aurinkohan on vielä korkealla.." Neira ihmetteli ääneen. Nuoren vampyyrin vaisto kertoi auringon liikkeistä jonkun verran.

Ana pukee ylleen nopeasti yksinkertaiset, mustat, verkkarit ja topin. Kyseisessä vaatetuksessa hän olisi voinut lähteä lenkille, eikä kukaan olisi katsonut häntä kahta kertaa. Ana pukeutuisi myöhemmin kunnolla. He olivat kotona vielä monta tuntia ja oli yksinkertaisempaa laittaa hiukset ja meikata ensin, ennen vaatteiden pukemista. Lisäksi hänellä oli vielä Neira huolehdittavanaan. Tyttöä ei voinut päästää Bloody Moonin töihin, ennen kuin tämän hiukset olisi harjattu ja kasvot meikattu. Klubi ei ollut mikään lähiö räkälä, vaikka se olikin vampyyri baari. Silloin myöskään työntekijät eivät voineet näyttää miltä huvittaa.
Ana rupesi etsimään vaatteita, jotka sopivat Neiralle ja samalla Bloody Moonin työntekijälle.
”Jos ajattelit herätä puoli tuntia ennen töihin lähtöä niin, sinun ei kannata nukkua ollenkaan. Sitä paitsi menemme aikaisempaan vuoroon, joten olemme ihan hyvissä ajoin liikkeellä”, Ana totesi käydessään lainattavaksi tarkoitettuja vaatteitaan läpi. ”Aivan ensimmäiseksi voisit mennä suihkuun. Ruvetaan sitten katsomaan mistä lähdetään liikkeelle.”
Ana nosti yhden vaatepuun kaapista ja katsoi siinä roikkuvaa vaatetta mietteliäänä. Se saattaisi sopia Neiralle. Samalla idea tytön vaatetuksesta muotoutui hänen mieleensä.

Neira kuunteli Anaa samalla kun katseli tämän pukeutumista ja vaatteiden etsintää. Välillä hän nyökkäsi vaikka Ana tuskin siihen kiinnitti huomiota hommiensa ohella, se vain oli tapa nuoren naisen kertoa, että hän kuunteli. Toisen vampyyrin mainitessa suihkun, nuori nainen huokasi. Hän ei ollut käynyt suihkussa hetkeen. "Asia selvä. Minä käväisenkin heti suihkussa." Tuo vain totesi ja käveli suihkulle.
Hän ei nähnyt muita matkalla, mikä oli ehkä ihan hyvä. Oli Neira saanut nukuttua, mutta vampyyrimiesten ja Tessin äänet olivat vallanneet talon kokonaan. Nopeasti hän riisuutui vaatteistaan ja asteli hanan alle, hän oli hetkeä aijemmin laittanut sen jo valumaan. Kylmään suihkuun ei ollut mukava astua. Veden valuessa Neiran kehoa pitkin, nousi hymy tämän huulille. Hänellä oli todella hyvä olo juuri sillä hetkellä ja hän pitäisi siitä kiinni niin kauan kuin pystyisi.
Pestyään itsensä Neira nappasi pyyhkeen ja kietoi sen ympärilleen. Sitten hän käveli takaisin Anan huoneeseen, kuuntelemaan seuraavia ohjeita. Neira hymähti itselleen silmät tuikkien, hyvä olo näkyi kauaksi hänen kasvoiltaan. Mielessään hänelle tuli tilanteessa robottimainen mielikuva, hän oli robotti ja Ana ohjaaja.

Ana löysi nopeasti etsimänsä vaatekappaleet suuresta antiikkisesta, vaatekaapistaan. Ulkopuolisen olisi ollut vaikea uskoa sitä, sillä Hän nosti niitä pitelevät henkarit roikkumaan rekille, jota hän piti huoneessaan. Kromattu rekki oli peräisin eräästä vaateliikkeestä, jossa Ana oli ollut joskus töissä. Se oli tavattoman kätevä kotioloissakin, jos sattui omistamaan paljon vaatteita.
Ana petasi myös nopeasti futoninsa. Hän viikkasi peitot, asetteli tyynyt ja levitti niiden päälle punaruskean päiväpeiton. Lopuksi hän viskoi lattialla lojuneet koristetyynyt kaiken päälle puolihuolimattomasti. Vaikka huone olisikin ollut kipeästi perinpohjaisemman siivoamisen tarpeessa, se sai nyt odottaa. Anan oli asetettava uusi suojattinsa etusijalle.
Kun hän oli saanut asiat kuntoon makuuhuoneessaan, punatukkainen latino asteli Crystalin oven taakse. Koputettuaan, hän asteli sisään vastausta odottamatta.

Crystalin huone oli aivan toista maata kuin viereinen makuuhuone, joka kuului Analle. Anan huonetta vallitsivat tummat sävyt, kun taas Crystal piti valoisuudesta. Naisen huoneen seinistä kaksi oli raakaa, harmaata betonia ja kaksi niistä oli maalattu vedensinisiksi. Hänellä oli ikkunassaan oli myös paneeliverhot, kuten myös Anan huoneessa. Niitä oli roikkui paikoillaan viiisi kappaletta. Kaksi niistä oli keväänkeltaisia, yksi hieman seiniä tummempi sininen ja kahdessa muussa oli mustaa ja keltaista printtikuviota, jotka näyttivät enemmän tai vähemmän sekasotkulta. Crystalin huoneessa ei ollut sänhkyä. Vain valkoinen, hieman nuhjuinen lepodivaani, jonka päällä oli muutamia kirkkaanvärisiä koristettynyjä. Huoneen päätyä hallitsi naisen työtila, jossa oli yksi korkea penkki ja valtava sermipeili. Sinne oli pinottu erilaisia salkkuja ja muita säilytyslaatikoita, jotka olivat täynnä kauneudenhoito välineitä. Huoneessa oli myös valkoinen kirjoituspöytä, jonkä päällä oli sähäkkä pieni läppäri.
Crystal istui läppärinsä ääressä, eikä vilkaissutkaan Anaan. Hän oli täydellisen keskittynyt siihen, mitä ikinä koneeltaan katsoi.
Kun Ana asteli kämppäkaverinsa selän taa, hän saattoi huomata, että tämä katseli meikkaus videoita. Kaikki taide, mitä saattoi keholle tehdä kiinnosti Crystalia tavattomasti ja sen huomasi.
”Crystal, minusta tuntuu, että tarvitsen sinun asiantuntemustasi”, Ana tokaisee ystävänsä selän takaa.
Crystal pysäyttää katselemansa videon ja kääntyy verkkaisesti katsomaan Anaa.
”Neirasta pitäisi tehdä baarityöntekijän näköinen. Tällä hetkellä hän näyttää katulapselta, vaikkakin sievältä sellaiselta”, Ana selittää ristiessään kädet rinnoilleen.
Crystal nyökkää. ”Tulen kohta. Mihin kaikkeen Neira suostuu?” hän kysyy.
”Siitä keskustelemme kohta”, Ana vastaa ja kääntyy lähteäkseen huoneesta.

Hän palaa huoneeseensa, tai tällä hetkellä Neiran huoneeseen, jossa nuorempi vampyyri odottaa häntä pyyhe päällä. Ana ojentaa hänelle aivan liian ison Bloody Moonin t-paidan ja puhtaat alusvaatteet joiden uskoo olevan Neiran kokoa.
”Seuraavaksi meidän olisi tarkoitus tehdä sinusta vampyyrin näköinen, eli siis selvällä englanninkielellä sanoen, siistiä sinut”, Ana selittää katsellen Neiraa päästä varpaisiin. ”Crystal osaa asiansa. Nyt minun on kuitenkin kysyttävä mihin kaikkeen suostut. Suosittelen, että laitamme sinulle nätit kynnet ja siistimme hiuksiasi vähän. Uusi pomosi vaatii siistiä ja viettelevää ulkokuorta työpaikkalla. Jos suostut, Crystal voi värjätä hiuksesi ja leikata sinulle kokonaan uuden kampauksen. Hän on työskennellyt kampaajana, stylistinä, kosmetologina ja vaikka minä kauneudenhoidon asiantuntijana koko elämänsä ajan, joten hän tietää mitä tekee.”

Neira nappaa nopeasti Anan antamat vaatteet. Tämä vilkaisee niitä nopeasti ennenkuin pukee päälleen. Mielessään tuo miettii Anan arviokykyä positiivesti, t-paita oli hieman iso mutta alusvaatteet sopivat nuoren naisen päälle kuin valettu. "Kiitos." Vaatteet päälleen saatuaan, vampyyri katselee niitä päällään. Ei ehkä aivan hänen tyyliset, mutta ei valittamista. Olihan hän menossa uuteen työpaikkaan ja siellä oli omat sääntönsä.
Samalla kun Neira katseli vaatteitaan pyörähdellen hieman, että näkisi miten ne liikkuisivat hänen päällään, hän kuunteli Anaa. Välillä nuori nainen nyökkäsi vilkaisten vanhempaan vampyyriin. Olivatkohan nämä hänen työvaatteensa, tuo ajatteli. Huomaamattaan Neiran kulmat hieman nousivat ajatuksesta. Anan puheista saattoi päätellä, että nämä olivat ehkä vain meikkauksen ajaksi laitetut vaatteet.
"Melkein kaikki käy, mutta hiuksistani en tiedä.. Kaikki ehdotukset vaan esille, kyllä minä sanon, jos jokin ei käy." Neira vastasi hymyillen. Oli mukavaa saada muokata itseään. Hänellä ei ollut ollut aikaa miettiä hirveesti ulkonäköään yksin asuessaan. Tietenkin naispuolisena ja kiinnostuneena muodista hän oli miettinyt hieman mitä pukisi päälleen. Mutta muuta ehostusta hänellä harvemmin oli ollut, ikinä. Ja Crystalin vartalomaalaukset olivat niin upeita, että nuori vampyyri luotti itsensä hänen käsiinsä. Mutta hiuksistaan hän ei todellakaan ollut varma. Vampyyrin sormet haroivat hänen pitkiä hiuksiaan samalla kun tämä mietti kuinka paljon uskaltaisi niitä muuttaa. Ehkä aluksi hieman... Myöhemmin voisi sitten miettiä isompia muutoksia. Ajatukset kasaan saatuaan Neira katsoi Anaan hymyillen. Hän oli todella innoissaan.

Kun asiasta olisi sovittu, Crystal avasi huoneensa oven. ”Tule tänne Neira, niin katsotaan mitä me keksimme sinulle.”
Crystal astelee takaisin huoneeseensa. Hän on ottanut salkuista esiin välineitään. ”Tietokoneellani on auki sivu, josta voit katsella hiusmalleja. Siis jos sinua kiinnostaa. Minun enhdotukseni olisi, että että sävyttäisimme hiuksesi aavistuksen tummempaan ja vahvistaisimme niiden punertavaa sävyä raidoilla. Mitä leikkaukseen tulee niin lyhentäisimme hiustesi nykyistä pituutta, noin kymmenellä sentillä ja etuhiuksia lyhentäisimme niin, että ne kehystävät kasvojasi. Sinulle sopisi myös moderni otsatukka. Kasvonpiirteesi ovat niin kauniit, että on sääli kun ne jäävät hiustesi taa piiloon.”
Crystal hymyili Neiralle rohkaisevasti. ”Kun sinulla on hiukset kunnossa, tehdään sinulle kynsihoito ja sitten voisimme laittaa sinulle ripsilisäkkeitä ja meikata sinut. Oi, haluaisitko hiuslisäkkeitä? Ne tuuheuttavat hiuksiasi ja voisimme valita siihen, jonkun repäisevämmän värin.”

Neira seurasi Crystalin perässä tämän huoneeseen. Samalla kun nuori nainen kuunteli vampyyrin puheita, katseli hän uteliaana ympärilleen. Crystalin huone oli todella kaunis ja miellyttävä Neiran silmään. Ainakin hän uskalsi todella antaa naisen ehostaa itsensä. Samalla tuo katsoi koneen ruudulta hiusmallien kuvia. ”Onko minulla pörrötukka..” Neira virnisti kun kuuli Crystalin kommentin hiuksistaan. Olihan ne aika tylsät sillä tavalla, ettei niissä ollut minkäänlaista leikkausta oikeastaan. Neira silti piti hiuksistaan. ”En tiedä tosiaan hiuksista.. En halua pituutta yhtään pois, mutta värjääminen käy ja ehkä niitä voi vähän leikata muuten. En vain tiedä miten.” Vampyyrin suu meni hieman mutruun, kun tuo yritti kuvitella itsellään erilaisen leikkaus tyylin hiuksissaan. Otsatukka hänellä, mmh.. ”Otsatukkaan voisi ehkä leikata ihan pienen sivumallin?” Tämä kysyi Crystalilta. Muuten Neira oli jo oikein valmis ehostautumaan, hän luotti toisen naisen kykyihin saada meikit sopimaan juuri hänen kasvoilleen.
Nuoren naisen mahanpohjaa kutkutti, häntä jännitti tämä touhotus yhdestä baari illasta, mutta se oli vain mukavaa. Neiralla ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta jutella naisten kanssa meikkaamisesta, hiuksista tai muusta sellaisesta. Hän oli kumminkin melkein koko aikaisemman elämänsä ollut vain miesten keskellä. ”Mihin menen istumaan vai miten tämä nyt hoidetaan?” Neira kysyi Crystalilta. Jännityksessään tuo haroi hiuksiaan tai suoristeli t-paitaansa. Mutta tuon silmät loistivat innostuksesta, kuin pienet tähdet.

Sam liikahteli hetken aikaa levottomana peiton alla, kunnes heräsi kokonaan ja avasi silmänsä. Uusi päivä, uudet kujeet, tuo ajatteli ja nousi nopeasti istumaan. Hetken aikaa tämä mietti eilistä, virnuilen tyhmän näköisenä jonkun aikaa. Sitten tuo nousi ja käveli olohuoneeseen, katsomatta edes taakseen. Tämä tiesi, Kaydenin vielä nukkuvan. Tuon kuorsaus valtasi koko huoneen. Sam oli silti jo tottunut ystävänsä kuorsaukseen, eikä liiemmin enää kiinnittänyt siihen huomiota.
Olohuoneeseen päästyään, mies seurasi ääniä ja päätyi Crystalin huoneen ovelle. Tuo katsoi Neiraa pelkässä t-paidassaan ja Crystalin kamoja, jotka olivat levitettynä ympäri huonetta. ”Jaa, ollaankos sitä menossa johonkin vai muuten vaan laittaudutte täällä? Älä anna Crystalin pilata nättiä naamaasi, N. Tekee vielä sinusta rupikonnan näköisen.” Sam tokaisee Neiralle. Nopeasti mies kumminkin luikkii keittiöön naisten vihan alta, jos nuo edes hänen heitostaan suuttuisivat. Antaa naisten olla rauhassa. Sam oli oppinut, ettei laittautuvaa naista saa häiritä useimmiten. Saattoi saada meikkivoiteesta päähän. Mies hymyili muistollensa.
Jääkaapista mies otti kaljan ja käveli sohvalle. Siihen hän vain rojahti samalla kuin korkkasi kaljansa.

”Kyllä, sinulla on aavistuksen pörröiset hiukset”, Ana sanoo. Hän istuutui Crystalin divaanille ja ristii säärensä. ”Se on söpöä, mutta baarissa kaivataan seksikkyyttä. Olen pahoillani tästä, mutta pomo katsoo aika tarkasti työntekijöiden ulkonäköä. Varsinkin naisten.”
”Sen ei pitäisi olla kyllä laillista”, Crystal tuhahtaa.
”Mutta näin maailma makaa”, Ana sanoo ja kohauttaa olkiaan.
”Istuudu tuolle korkealle tuolille”, Crystal sanoo ja osoittaa huoneen takaseinällä olevaa baarituolin kaltaista tuolia, jonka saattoi taittaa kokoon tarvittaessa. ”Emme siis lyhennä hiuksiasi paljoa, jos et todella halua. Voisimme kuitenkin kerrostaa hieman hiuksiasi. Ihan vähän, niin ettei sitä edes huomaisi. Se saa niihin vähän eloa.”
”Rauhoitu Crystal. Neira juoksee kohta ulos ikkunasta”, Ana naurahtaa hieman huvittuneena.

Samin tullessa kurkkimaan oven pielestä sekä Ana, että Crystal mulkaisevat tätä vihaisesti.
”Painu hiiteen Sam”, Ana sihahtaa.
”Sinullekkaan ei tekisi pahitteeksi tehdä jotai ulkonäöllesi”, Crystal tiuskaisee ja harkitsee, että heittäisi miestä jollain.
Kun Sam katoaa keittiöön, Crystal kääntyy takaisin Neiran puoleen. Hän on ottanut esiin kansion, jossa hänellä on hiusvärien malleja. ”Ajattelin sinulle tätä lämpimänruskeaa. Kuten huomaat, kun valo taittuu siitä se näyttää hieman punertavalta. Sitten tällä kirkkaalla, kirsikanpunaisella, muutama aivan ohut raita. Näyttäisit todella seksikkäältä.”