Tänään Bloody Moonissa: Tankotanssia ja sokerisia drinksuja (K-18!)

Sam huomaa Bambin punastuvan, kun tuo katseli hänen kasvojaan. Mies ei voinut muuta kuin harmitella itselleen ja virnuilla sisäisesti hyvin typeränä. ”Niin, pystyt syömään tavallista ruokaa vaikka olet vampyyri. Et vain elä enää sillä ruualla.” Mies selventää Derekin sanoja. ”Tuo mustahiuksinen on sitten idiootti..” Sam sanoo ja virnistää Kaydenille.

”Tosi kiva Sammy.” Kayden vastaa ja nyrpistää nenäänsä toiselle. ”Olen minä oikeasti mukava, toi vaan yrittää mustamaalata minua. Ja tosiaan, olen samaa mieltä Derekin kanssa. Sinulla on nätti nimi.” Kayden sanoo ja hymyilee Bambille oikein nätisti. Mies rojahtaa sen jälkeen sohvalle mahdollisimman leveästi.

”Kayden, meillä on vieras. Jos et halua hänen istuvan päällesi, teet tilaa. Ei älä tee sittenkään, minä laitan sinut antamaan tilaa.” Sam sanoo, ja silmää nopeammin seisoo aivan Kaydenin edessä. Mies ottaa ystäväänsä niskasta kiinni ja asettaa istumaan kuin koulunpenkillä olevan pikkulapsen. Nopeasti Sam istuutuu itse ja jättää tilaa toiselle puolelleen. ”Tule istumaan Bambi. Ei kukaan sinua syö.” Sam sanoo hymyillen. ”Tai voit istua nojatuolille” Tuo jatkaa muistaessaan, että tyttö oli aikaisemmin istuutunut mieluummin siihen.


Neira kuunteli tarkaavaisesti Crystalin ohjeita. Naisen sanoessa miesten palanneen, oli nuori nainen itsekin huomioinut asian jo. ”Huomasin. Voisi ainakin mennä esittelemään itsemme.” Neira vastaa, sillä muistaa, ettei sohvalla maannut halunnut hänen koskettavan itseään. Hän ajatteli ottaa varovaisesti aluksi.

Bambi järsi jälleen huultaan katsellessaan toisten niin normaalia kanssakäymistä. Aivan kuin hän olisi jälleen lastenkodissa. Kaydenista ja Samista tuli mieleen Rick ja Louis ja Derekistä Bambin isovelihahmo Levin. Kaikki vaikuttu niin pelottavan normaalilta. Jos hän ei tietäisi paremmin, hän ei missään nimessä uskoisi tämän olevan vampyyrien pesä. Heaven taisi tosiaan liiotella asioita.
Bambi hymyili ujosti, kun Sam kehotti häntä tulemaan viereensä istumaan. Hän päätti ottaa vinkistä kiinni ja melkein juoksi sohvalle. Uuden nopeutensa asiosta, muutaman metrin matka taittui alle sekunnissa, vaikka hän ei juossut edes lujaa.
”Hups”, Bami räpytteli silmiään hämmentyneenä. ”Tuo oli uutta.” Hän istuutui huomattavasti varovaisemmin sohvalle ja nosti jalat perässään ylös.

Derek sulki jääkaapin oven, pitäen itsellään yhden veripussin. Viimeinkin aamiaista! ”Sopeudut tänne varmasti nopeasti”, hän sanoi osoittaen sanansa Bambille. ”Äläkä välitä noista kahdesta. He ovat välillä varsinaisia pentuja.”
Bambi naurahti Derekin kommentille, mutta vakavoittui äkkiä, koska ei ollut aivan varma olisiko hänen kuulunut nauraa.

Ana tuli kotiin. Hän yllättyi positiivisisesti huomatessaan Kaydenin ja Derekin palanneen. ”Hei. Kaikki ovatkin jo kotona. Onko parempi olo Bambi?” hän kysyi sulkiessaan oven perässään.
Bambi nyökkäsi ujosti vastaukseksi. Ana hymyili hänelle takaisin. ”Käväisen suihkussa. Sitten meidän pitää jutella hieman.”

Bambi tunsi paniikin kierähtävän vatsassaan. Mitä Ana tarkoitti juttelemisella?
Hän huomasi puristavansa käsissään olevaa kuppia kouristuksen omaisesti, vasta kun se räjähti kappaleiksi liiasta paineesta. ”Voi perse!”
Verta ja sirpaleita oli ympäri Bambin koko ruumista.


”Laitetaan tukkasi ensin”, Crystal sanoi ja rupesi kampaamaan Neiran hiuksia. Tämän vaiheen suorittaminen kävi häneltä nopeasti. Se ei vaatinut niin tarkkaa ja orjallista keskittymistä kuin leikkaaminen. ”Kohta pääset piinasta.”

Sam naurahti Derekin kommentille hänestä ja Kaydenista. Mies vilkaisi ystäväänsä, joka myös virnuili tyhmän näköisenä. Hän myös huomasi Bambin nopean vakavoitumisen, joten mies päätti hymyillä tuolle valloittavasti. Ihan vain kertoakseen hymyllään, että ei toisen tarvinnut olla vakavana Derekin sanoista.
Bambin hajottaessa lasin, mies kumminkin perääntyi hieman vaistomaisesti. ”Varovaisesti tulokas, ei mitään paniikkia.” Sam sanoi kun alkoi noukkimaan lasinsiruja toisen ympäriltä ja päältä. ”Taidat päästä taas kohta vaihtamaan vaatteita.” Tuo nauroi. Olikohan tytöllä ihan luonnostaan pitää viittä minuuttia kauemmin samoja vaatteita.
Telepaattisesti Sam kertoi nopeasti kaiken juttelemansa Bambin kanssa Analle ja kiitti tätä nopeasta tulemisesta takaisin. Mies oli hieman vaivautunut, kun ei tiennyt miten olla Bambin lähellä. Hänen tunteensa olivat todella hieman sekaisin, mutta niistä hän ei aikonut kertoa kenellekään. Ainakaan vielä.

”Ei tämä piinaa ole.” Neira sanoi Crystalille, vaikka arvelikin, ettei toinen sitä ihan kirjaimellisesti meinannut. ”Minkäköhänlainen uusi tulokas on.” Tuo totesi ääneen. Nuori nainen ei edes itse huomannut, että rivien välistä hän laski itsensä jo pesän asukkaisiin muitta mutkitta.

Kun Sam rupesi keräämään lasinsiruja Bambin päältä, tyttö tunsi jokaisen pienenkin kosketuksen, selvänä ja melkein vaativana. Kaikkien liikkeiden ei tarvinnut edes koskettaa häntä ja hän tunsi ne silti. Se sai hänen ruumiinsa värisemään hieman. Hänen kasvoilleen levisi kuitenkin ujo, lempeä hymy kun hän nosti hämmentyneen katseensa Samin silmiin.
Derek lähtee hakemaan keittiöstä rättin ja puhdistusainetta siivotakseen veren pois sohvalta.
”Jatka vain samaan tahtiin Sam. Seuraavaksi voit nuolla veren pois hänen päältään.” Derek huomaa miten Bambi katsoo Samia. Luultavasti se on pelkkää ensimmäisten tunteiden purkautumista, mutta Derek toivoo Samin osaavan suhtautua Bambiin hiukan aikuisemmin.

”Olkaahan kunnolla”, Ana komentaa, avatessaan hiuksiaan poninhännältä.
Kiitos Sam. Ana vastaa miehelle rientäessään omaan huoneeseensa. Hyvitän tämän sinulle myöhemmin. Hoidetaan ensin akuutimmat asiat alta pois.
”Bambi, tuon sinulle toiset vaatteet. Katsotaan, jos löytäisin jotain hieman paremmin istuvaa”, Ana huikkaa huoneensa ovelta ennen kuin katoaa sinne.


”Nyt annetaan hiusten taipua kiharoille”, Crystal sanoi kiinnittäessään viimeisen rullan Neiran hiuksiin. ”Mennään tervehtimään muita ennen kuin jatketaan. Älä muuten heiluttele päätäsi kovin rivakasti etteivät rullat lentele ympäri huonetta.”
Crystal asteli Neiran edellä ulos huoneesta.
”He-ii-i, pojat!” hän sanoi, mutta pysähtyi ovella kuin seinään huomatessaan pienen hässäkän sohvan luona. ”Mitä täällä touhutaan?”

Sam mulkaisi Derekiin hyvin vihaisena, hän vain auttoi toista! Eikö mies nähnyt toisen olevan taas aivan itkun partaalla suunnilleen ja paniikissa? Ajatuksissaan Sam kumminkin kirosi itseään, mitä hän oikein teki? Bambi osaisi siivota itsekin omat jälkensä. Tytön silmien osuessa hänen silmiinsä, mies vain hymyili nopeasti ja kävi viemässä keittiön roskikseen keräämänsä lasinsirpaleet. ”En usko, että Bambi haluaisi saman tien jonkun nuolevan verta päällään. Ja en usko saavani edes koskea hänen vereensä..” Tuo yritti vastata vastaan, mutta miehen ajatukset olivat hieman sekaisin.

Neira nyökkäsi ja kipitti nopeasti Crystalin perässä olohuoneeseen. Nuoren naisen nähdessä ja haistaessa veren uuden tytön päällä, vaistomaisesti hänen kulmahampaansa työntyivät hieman ulospäin. ”Hei, minä olen Neira.” Tuo hymyili lempeästi samalla kuin käveli Samin perässä keittiöön. Tosin hän meni hakemaan itselleen vain juotavaa.

”Bambilla esitteli meille uusia voimiaan.” Sam sanoo vitsikkäällä äänellä. ”Hei Neira, kivat rullat.” Tuo sanoo ja virnistää kujeilevasti toiselle.
Neira vilkaisee Samiin ja näyttää kieltä. ”Sammy, istu!” Tuo käskee toista, mutta hymyilee nätisti miehelle. Hän piti Samista ja heidän koira-emäntä leikistä. Nopeasti Neira oli saanut verensä lasiin ja mikrosta lämpenemästä. Seuraavaksi nuori nainen meni sohvan eteen istumaan Bambin eteen, tyttö oli tosi nuori. Ja todella pienikin, mutta todella soma. Saman tien Neira huomasi tuon silmät. ”Oih! Sinulla on aivan ihanat silmät!” Tuo huudahtaa lumoutuneena. Nuoren naisen silmät tuikkivat kuin tähdet. Olihan hänellä itselläänkin melko isot silmät, mutta ei noin isot kuin Bambilla. Ja vaikka ne olivat isot, niin ne eivät näyttäneet lainkaan tyhmiltä. Päinvastoin, ne sopivat tytön kasvoihin täydellisesti!

Kayden vain katseli tapahtumaan hiljaa, mies ei oikeastaan osannut sanoa mitään. Enimmäkseen tuo kumminkin mietti ystäväänsä. Sam vaikutti poissaolevalta. Hän haluaisi keskustella tuon kanssa, kun tilanne olisi sopiva.

Bambi tuijotti typertyneenä Samia ja mietti miltä miehen kauniisti muodostuneet huulet tuntuisivat hänen huuliaan vasten. Miltä tuntuisi kun tuon kieli tunkeutuisi hänen suuhunsa ja painisi hänen kielensä kanssa. Jos Bambi olisi ollut ihminen, hän olisi huohottanut. Miehen silmien katse olisi voinut saada hänen sydämensä pysähtymään ihastuksesta.
Samassa Sam perääntyi hänen luotaan ja hänen teki mieli älähtää vastalauseeksi, mutta sulki kuitenkin suunsa ja supisti huuliaan, ettei niiden välistä varmasti karkaisi ilmoille mitään. Luoja, tämä voisi loppua jo! Sam oli täysin tuntematon mies ja kaiken lisäksi tämä ei ollut edes ihminen. Bambi toivoi, että voisi näyttää olevansa sen verran aikuinen ettei sekaantuisi heti ensimmäiseen vastaan tulevaan, vastakkaisen sukupuolen ja oman lajin edustajaan.
Samaan aikaan se sekopäinen, poikiin hullaantuva, bilehile, teini kirkui Bambin pään sisällä, ettei Sam menisi. Mielikuvissaan Bambi hakkasi tuota yhtä alitajuntansa muotoa pesäpallomailan avulla olemaan hiljaa.
”Minusta tuntuu, että tämä sotku hoituu paremmin vedellä, kiitos vain”, Bambi sanoi ja kiitti itseään siitä ettei ollut sanonut mitään aasimaista.
Hän vilkuttu jo vähän vapautuneemmin Neiran ja Crystalin suuntaan. Rullapäinen tyttö taisi olla se, joka oli yrittänyt pitää häntä kädestä kun hänet oli tuotu tänne.

”Älä viitsi Sam. Koska sinusta on tullut noin herkkänahkainen?” Derek virnisteli huvittuneena. Toinen mies ei yleensä vetänyt hernettä nenään pienestä vitsailusta. Ehkä tässä oli tosiaan enemmän kuin päältä päin näytti. Hän asteli rennon oloisena sohvan luo rievun ja pesuaineen kanssa. ”Väistähän hieman Bambi. Siivoan sotkun, tämän kerran. Älä totu siihen”, Derek virnisti hurmaavasti ja kyykistyi lattialle sohvan eteen.
”Osaisin siivota itsekkin”, Bambi sanoi vastaan, mutta pomppasi pois Derekin tieltä. Omaksi hämmästyksekseen hän huomasi todella hypänneensä ja laskeutuvan täydellisesti puolentoista metrin päähän sohvasta, varpaidensa varaan. Luoja! Tällaiseen ketteryyteen ja sirouteen voisi vaikka tottua, hän mietti.

Neiran tullessa hänen luokseen, hän katsoi tyttöä hieman oudoksuen. Toinen oli pelottavan pirteä. Bambi ei ollut tottunut moiseen, sillä lastenkodissa kaikki vain synkistelivät ja angstasivat, kuten kaikki muutkin teinit. Normaalisti Bambillakaan ei ollut tapana hyökkäillä ventovieraiden kimppuun tekemään yli-innokkaasti tuttavuutta. Ilmeisesti vampyyriksi muuttuminen kuitenkin muuttaa tilannetta. Hänellä ei ollut nyt muita läheisiä kuin nämä täysin tuntemattomat vampyyrit.
”Kiitos. Sinunkin silmäsi ovat ihan kivat...” Bambi sanoi aavistuksen varautuneena. Samassa hän muisti tytön sanoneen nimekseen Neira. ”Hei, Sam taisi sanoa, että... Hmm... Sinäkään et ole ollut vampyyri kovin kauaa. Eikö niin?”

Ana etsi Bambille puhtaita vaatteita kaapistaan. Hän löysi joitain, joiden toivoi sopivan Bambille. Tyttö oli ihan kamalan pienikokoinen ja viattoman oloinen. No, se tulisi muuttumaan. Anan oli varmistetta, että Bambi selviäisi maailmasta omillaan vielä jonain päivänä. Sitä ennen hänen oli puhuttava muille. Hän oli käynyt Chaosin alueella juttelemassa Tedille ja selvittämässä tilannetta. Ted oli taitava hakkeri ja pystyi murtautumaan huomaamatta melkein mihin tahansa tietokantaan. Hän oli saanut selville, että lastenkoti, jossa Bambi oli asunut ei ollut parhaimmasta päästä. Se oli kunnallinen ja hyvin köyhä paikka, jossa lapsia oli enemmän kuin budjetti antoi periksi. Luultavasti yhden lapsen katoaminen ei paljoa painanut.

Hän riisui lenkkivaatteet yltään ja heitti ne pyykkikoriin huoneensa nurkassa. Sitten hän otti pyyhkeensä ja kietoi satiinisen kimono-aamutakkinsa ylleen ennen kuin asteli takaisin olohuoneeseen.
”Ai, kaikki ovatkin jo täällä”, Ana katseli tyytyväisenä ympärilleen olohuoneessa. ”Neira ja Bambi, menkää hetkeksi minun makuuhuoneeseeni. Me muut juttelemme vähän asioista. Neira, ota jääkaapista verta teille molemmille.”
Älä ota nokkiisi. Bambi taitaa tarvita nyt seuraa ja sinä olet ollut liian vähän aikaa meidän yhteisössämme. Kokeilkaa rentoutua hieman. Ana lähetti Neiralle ja hymyili niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ai niin, ensimmäinen työpäivä siirtyy vähän, koska tilanne on muuttunut. Meille tulee muuten illalla vieraita, joten laittautuminen ei mennyt hukkaan.

”Bambi, sänkyni päällä on sinulle puhtaita vaatteita. Laita nuo pyykkikoriin”, Ana sanoi ja osoitti huoneensa ovea selkänsä takana.

Neira katseli Bambin ilmeitä ja vastausta. Olikohan hän liian hyökkäävä, tuo ajatteli harmissaan. Ja hän kun oli ajatellut ottaa aivan varovaisesti aluksi, ettei toinen säikkyisi. Se siitä sitten. ”Niin minäkin olen kakara, vauva, millä nämä minua nimittävät.” Neira hymyili lempeästi Bambille. ”Olen ollut vasta 2 vuotta vampyyrinä ja tulin tänne vasta pari päivää sitten. Olet onnekas kun Ana löysi sinut niin pian, itse olin kaksi vuotta eristyksissä..” Neira puhelee, mutta keskeyttää sitten. Nuorta naista alkoi pelottaa, että hän kertoi liikaa suurisilmäiselle tytölle. Hän ei edes tuntenut toista.
Neira käänsi ihmeissään katseensa Anaan tuon käskettäessä heidät pois olohuoneesta, silti hän nousi ilman vastalauseita lattialta ja käveli huoneeseen keittiön kautta. Hän otti nopeasti verta pari pussia verta jääkaapista ja lämmitti ne mikrossa isoissa mukeissa. Nuori nainen hätkähti sisäisesti hieman, kun vanhempi vampyyri otti häneen telepaattisesti yhteyttä. Ei mitään Ana, ymmärrän kyllä.. Neira vastasi, mutta lisäsi vielä perään. Vieraita, keitä? Nuori nainen innostui, olisi kiva nähdä lisää vampyyreitä. Toisaaltaan hän oli hyvin varauksella ottamassa heitä vastaan, koska ei voinut tietää minkälaisia he olisivat. Hän ei kumminkaan uskonut Anan tuovan tänne ”vaarallisia” vampyyreitä hänen ja Bambin vuoksi.
”Tuletko Bambi…?” Neira kysyi vilkaisten taakseen, tuliko toinen perässä. Anan huoneeseen päästyään tuo istuutui sängylle. Hänen olisi tehnyt mieli mennä makaamaan ja sulkea silmänsä hetkeksi, mutta ei uskaltanut rulliensa kanssa, etteivät ne kärsisi. Hänen vieressään olivat Bambin vaatteet.

Sam ja Kayden katsoivat molemmat Anaan. Kayden, koska ei ollut odottanut kokousta ja Sam, koska oli juuri sitä odottanut.

Bambin pää kääntyili puolelta toiselle hänen yrittäessä päätellä mitä oli juuri tapahtumassa. Yhtäkkiä tupa oli täynnä vampyyreja ja hänet haluttiin eristää yhteen huoneeseen naisen kanssa, joka vaikutti ylipirteältä ja -kireältä bimbolta. Lopulta hän päätti kuitenkin seurata Neiraa ja asteli hänen perässään Anan huoneeseen. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen vanhemman naisen huoneessa. Se oli kivan näköinen. Aivan eri maata kuin persoonattomat loitoshuoneet, joissa Bambi oli itse kasvanut. Hän mietti hetken aikaa mihin istuisi, mutta ainoa mukava istumapaikka oli Anan sänky. Hän päätti kuitenkin ensin vaihtaa vaatteensa.
”Sori, viitsitkö katsoa toiseen suuntaan kun vaihdan vaatteet. Minulla ei ole edes alusvaatteita päällä, koska juuri nyt ne eivät ole puhtaita.” Bambi rupesi miettimään, miksi hän edes selitteli tätä Neiralle. Ei hänen tarvinnut loppujen lopuksi selitellä. ”Sori.”
Taas hän järsi huultaan.

Ana sulki oven nuorempien vampyyrien perässä. Derek ja Crystal ovat etsineet omat paikat sohvilta. Derek loikoilee tyytyväisenä pitkin pituuttaan yhdellä sohvalla ja katoo odottavasti Anaa. Crystal on puolestaan istunut nojatuoliin aivan yhtä odottavan näköisenä. Ana puolestaan seisoo huoneensa edessä kädet ristissä ja katselee asuintovereitaan.
”No niin, meillä on vähän puhuttavaa. Tilanne on muuttunut alle tunnissa aivan toisenlaiseksi, mitä se oli aamulla.” Hän astelee lähemmäs muita, kädet edelleen ristissä rinnallaan. ”Kävin Chaosilla selvittelemässä asioita. Vaikka Bambi on vasta kuusitoista, on hyvin todennäköistä ettei hänestä nosteta minkäänlaista etsintäkuulutusta. Lastenkoti on erittäin huonomaineinen ja sen tilanteelle on vain parempi jos yksi lapsista katoaa. Ted on tosin luvannut ilmoittaa jos käy toisin.
”Varsinainen kysymys kuuluukiin, voimmeko me huolehtia kahdesta nuoresta ja kokemattomasta vampyyrista yhtä aikaa. Minulla ei ole sydäntä hylätä kumpaakaan. Neira saattaisi selvitä omillaan, mutta Bambi kuolisi kahdessa päivässä. En halua kuitenkaan pelata uhkapeliä viattomilla hengillä.”

Neira katselee kuinka Bambi astuu huoneeseen ja hymyilee tuolle, kun huomaa tämän tutkivan ympäristöään. Aivan samanlainen kuin minä ensimmäisenä päivänä.. Tuo ajatteli. Vaikka hänen tulostaan ei ollut edes kauaa aikaa, hän huomasi jo sopeutuneen tähän uuteen ympäristöön, eikä haluaisi lähteä pois. Siksi Neiraa alkoikin yhtäkkiä pelottaa, mitä muut puhuivat olohuoneessa. Bambin pyytäessä häntä kääntymään nuori nainen virnistää toiselle lempeästi, mutta kääntyy sanomatta vastaan mitään. Kyllä hän ymmärsi toista, vaikka itse olikin hieman.. No härskimpi.
Neira ei osannut sanoa Bambille mitään, joten hän odotti että toinen puhuisi ensiksi. Sitä odotellessa hän kuunteli olohuoneessa kuuluvia ääniä, vaikka tiesi salakuuntelun olevan rumaa. Hän kuuli Anan huolen heistä kahdesta. Olisi surullista, jos hän joutuisi lähtemään. Mutta todellisuudessa ei nuori nainen voisi antaa vasta veretetyn vampyyrin lähteä hänen tilastaan. Jos täytyi lähteä, hän lähtisi ja selvittäisi asiansa Toffeen kanssa. Samassa Neira tajusi, että oli unohtanut ihmismiehen melkein kokonaan. No, ehkä hän vain lähtisi maailmalle.
Bambin saadessaan vaatteet vaihdetuksi Neira kääntyy ja ottaa lattialta verilasinsa, toisen hän oli laittanut Bambia varten. Kesti hetken aikaa ennen kuin nuori nainen tajusi mennä istumaan aivan sängyn toiseen laitaan. Ehkä Bambikin halusi istua, mutta pelkäsi tulevansa syödyksi. Neiraa huvitti, mutta ei uskaltanut näyttää sitä ulospäin, ettei tyttö hänen seurassaan ymmärtäisi väärin.

Sam nyökyttelee Anan puhuessa. ”Neira osaisi kyllä selviytyä ulkomaailmassa, mutta meidän pitää muistaa hänen ongelmansa valeveljensä kanssa ja jengin kanssa. Hän, ihme kyllä, vaikuttaa unohtaneen heidät jo aivan kokonaan. Bambia nyt ei voi ulos päästää, sehän olisi melkein sama asia, kuin tappaisimme hänet itse. Minun puolestani Neira on sen verran ”iso tyttö” jo, ettei hänestä sinänsä ole haittaa, joten he voisivat molemmat jäädä. Neirahan voi olla vain hyvä lisä sopeuttamaan Bambia tähän maailmaan ollessaan itsekin nuori. Tämä on minun mielipiteeni.” Tuo sanoo katsellen vuoronperään jokaista.

Kayden päättää ottaa telepaattisen yhteyden ystäväänsä. Mikä sinun ja Bambin juttu oikein on, käyttäydyt oudosti? Toivon, että vastaat suoraan, sillä minun mielipiteeni asiaan riippuu aivan siitä. Samin kertoessa hämmennyksestään ja myllerryksestä sisällään, miehen silmät suurenevat ja tuo katsoo suu auki ystäväänsä. Nopeasti tämä ottaa takaisin tavallisen tylsistyneen ilmeensä tajutessaan muiden ehkä katsovan. ”Minun puolesta he molemmat voivat jäädä. Meidän täytyy vaan korostaa molemmille turvallisuus asioita ja että lentää pihalle ennen kuin kissaa ehtivät sanoa, jos eivät ole kunnolla. Ja yksin ei hortoilla missään. Tai no siis kahdestaankaan.”

Derek vilkaisi kahta muuta miestä nopeasti, mutta kuunteli tarkkaan heidän mielipiteensä. ”Minusta molempien pitäisi ehdottomasti jäädä tai sitten toinen lähtee Isabellalle ja Sherylille. Ei heitä voi kuitenkaan yksin jättää tuonne ulos.”
Isabella ja Sheryl ovat Anan tavoin ajattelevia vampyyreja, jotka asuvat kaukana New Yorkin ulkopuolella maalaistalossa. Punapää on tehnyt naisten kanssa yhteistyötä niin kauan kuin he ovat tuntueent toisensa.

”Juttelin jo Isabellan kanssa. He tulevat itseasiassa käymään, mutta heille ei mahdu. Heillä on tällä hetkellä viisi suojattia ja kolmen vampyyrin kädet eivät riitä. Meidänkin on mietittävä vähän makuuhuoneita uusiksi. Yhdelle meillä on aina tilaa, mutta kaksi saattaa tuottaa ongelmia. Varsinkin kun kumpikin taitaa harrastaa vielä nukkumista”, Ana nyökkäsi päällään omaa huonettaan kohti.

”Minä en ole nukkunut verettämiseni jälkeen”, Crystal tuhahtaa nojaten leukaa kämmeneensä. Hän pyöräyttää silmiään sen näköisenä kuin koko juttu olisi enemmän tai vähemmän vastemielistä. ”Jos Neira uskoo pääsevänsä siitä piirteestä eroon, hän voi muuttaa minun huoneeseeni kanssani. Se pikkulikka on aika kiva. Ahdastahan siellä olisi, ellen saa siirtää joitain tavaroistani tänne olohuoneeseen.” Crystal hymyili eloisasti. ”Ja minun puolestani kumpikin voi jäädä, jos vaaraa ei ole. Tai siis, jos on varmaa, ettei Heaven tai Hell ole ovellamme sen tytön takia, niin ok. Olisi inhottava muuttaa jonkun vauvan takia.”


Bambi vilkaisee Neiran suuntaan ja rupeaa vaihtamaan vatteitaan mahdollisimman nopeasti. Uudet vaatteet sopivat hänelle paljon paremmin ja olivat jopa söpöt. Hän oli saanut sammaleenvihreät, haaremihousut, joissa oli leveä vyö, sekä mustan kangaslenkin, joka markkeerasi paitaa. Se oli hyvin lyhyt napamallinen tuubitoppi. Nyt hänen pieni napakorunsakkin näkyi.
”No niin voit kääntyä”, Bambi sanoi ujosti hymyillen.
Hän kömpi istumaan Anan futonin jalkopäähän, jossa risti jalkansa. Nyt hän näytti pieneltä naispuoliselta buddhalta. ”Tuota, sanoi olleesi kaksi vuotta eristyksissä. Mitä tarkoitit sillä? Olitko lukittuna jossain kellarissa, mistä tuo vampyyrien maailmanparantaja löysi sinut? Anteeksi, mutta siltä se kuulosti.”
Bambi tiesi olevansa perusluonteeltaan varsin utelias. Ja nyt kun hänen maailmansa oli juuri joitain tunteja sitten kääntynyt täysin ylösalaisin niin hän ei keksinyt juuri muuta kuin kysellä. Jos hän pystyisi niin rakentamaan maailmansa uudelleen kokoon.

Sam kääntyi Derekin puoleen tämän puhuessa Isabellasta ja Sherylistä, mies oli unohtanut Anan ystävät aivan kokonaan. Tuon kulmat kumminkin painuivat alas hänen kuullessaan, ettei sinne mahtunut. Hän kumminkin innostui hieman, kun Crystal antoi myöntävän vastauksen molempien jäämisestä. Samista tuntui kuin Neira olisi jo osa taloa ja sen perhettä vaikka tämä oli ollut vasta hyvin vähän aikaa heidän keskuudessaan.
”Jos Neiralla on vampyyrinmetsästäjän taitoja, hän osaa myös varmasti taistella jonkun verran. Voin yrittää houkutella häntä Chaosin treenialueelle opettelemaan minun kanssani lisää ja muutenkin näyttämään taitojaan. Tytöstä saattaisi tulla hyvä taistelija meille, hänen viaton ulkokuorensa saattaa olla ehkä maailman parhain hämäys?” Tuo kysyi muilta. Sam ei ollutkaan hetkeen ollut töissä ja idea hänen päässään kuulosta ainakin hänestä itsestään todella hyvältä. ”Kayden voisi auttaa minua.” Mies vain toteaa. Hän tiesi ettei mustahiuksisella vampyyrillä ollut muutakaan tekemistä.

”Idea käy minulle hyvin, mutta jos et saa Neiraa valvomaan niin nukkumajärjestelyt saattaa tuottaa todella ongelmia. Voin kyllä myös lahjoittaa oman huoneeni jommankumman käyttöön, jos he vain siellä uskaltavat nukkua. Itse voin lorvia muualla, kun en hirveästi sitä muuhun käytä kuin paneskeluun.” Kayden naureskeli.

Neira hieman hätkähti Bambin suoraa kysymystä, kun oli vielä hetki sitten ajatellut toisen olevan hyvin vetäytyvä. Hän mietti hetken mitä vastaisi vai vastaisiko edes ollenkaan. Pian hän päätti kumminkin kertoa toiselle, eihän hänen tarvinnut paljastaa sen ihmeellisempiä tietoja ventovieraalle tytölle. ”En kumminkaan.” Tuo nauroi. ”Asuin yksikseni. En uskaltanut liikkua missään, olin niin hämilläni kaikesta. Ja pelkäsin kuollakseni aurinkoa. Vasta tänne tultua minä sain tietää, että nuoren vampyyrin elämään kuuluu aurinkoihottuma. Luulin vain, että aurinko vihasi minua. Sillä tiesin vampyyrien liikkuvan auringossa.” Neira vilkaisi toista ripsiensä lomitse, häntä hävetti itse asiassa kertoa tämä asia, mutta meni jo. ”Vel.. Toffee huolehti minusta sen kaksi vuotta niin hyvin kuin osasi, mutta ei pystynyt siihen kunnolla. Ja minä tarvitsin rahaa, joten menin tanssijaksi Bloody Mooniin. Onnistun saamaan roppakaupalla ongelmia, joilta Ana sitten pelasti minut ja toi tänne opettelemaan vampyyrinä elämistä tosissaan. ”Tämä paikka on mukava, ja vaikka olen täällä vasta ollut todella lyhyen tovin, niin… Se tuntuu kodilta enemmän kuin mikään.” Neira sanoi ja hänet valtasi suru. Hän ei ollut kuullut Crystalin tai muiden sanoja, kuunnellessaan Bambia.

”Nukkumajärjestelyistä saadaan kyllä sovittua, se ei ole ongelma”, Ana tokaisee. ”Onhan meillä tuo yksi tyhjä huone, mutta kun siellä ei ole muuta kuin patja lattialla, se saattaa olla hieman ankea. Tästä me voimme kuitenkin jutella kohta tyttöjen kanssa. Ties vaikka suostuvat kumpikin nukkumaan minun huoneessani samassa sängyssä.”
”Ja kaikki tietävät, että sä voit tulla aina mun viereen beibe”, Derek heittää Analle flirttailevasti. ”Vaikka sua ei huvittaiskaan nukkua.”

Ana naurahtaa ja pudistaa huvittuneena päätään Derekin kommentille. He olivat tunteneet toisensa aivan liian kauan. ”Mutta, jos kaikille sopii, että molemmat tytöt jäävät, niin isompaa ongelmaa ei ole. Äläkä Sam vielä suunnittele mitään Neiran pään menoksi. Katsotaan ensin miten arki lähtee sujumaan. Neirallakin on vielä käsittämättömän paljon oppimista, vaikka hän on ollut vampyyri jo kaksi vuotta. Hän on onnekas, ettei ole vielä kuollut tuolla tietomäärällä. Voidaan varmaan pyytää tytöt jo tänne vai onko jollain vielä jotain mielen päällä?”


”Karua”, Bambi sanoi pienesti irvistäen. Tuollainen elämä kuulosti melkein inhottavammalta kuin lastenkodissa roikkuminen.
”Tämä on niin outoa. Vielä muutama tunti sitten olin ihminen ja nyt mun mielialat vaihtelee sekunneittain, enkä koskaan tiedä itkenkö, suutunko vai nauranko seuraavaksi. Ja vaikka lastenkodin kasvatilla ei ole hääppöistä tulevaisuutta edessä, niin nyt en tiedä onko minulla tulevaisuutta olenkaan.” Bambin turhautuminen purkautui sanoina ulosa. Hän sanoi täsmälleen sen mitä oli ajatellut, oikeastaan ajattelematta sitä juurikaan. ”Valtio on kasvattanut mut vihaamaan vampyyreja ja nyt yhtäkkiä istun keskellä taloa, joka on ääriään myöten täynnä sellaisia ja olen itsekkin samanlainen. Lisäksi kaikki tämä vaikuttaa niin pelottavan normaalilta, että voisi kuvitella tämän olleen aina tällaista!”

Sam mutristi huultaan Analle, kun tämä ei lämmennyt hänen ehdotukselleen. Kyllähän mies ymmärsi Anan pointin, mutta silti. Hän oli oikeasti kiinnostunut näkemään oliko Neirasta yhtään mihinkään.

Huomaamattaan molemmat miehet, Kayden ja Sam, nyökkäsivät täsmälleen samaan aikaan hyväksyen tyttöjen palaavan olohuoneeseen. Kummallakaan ei ollut enää sen kummempia ajatuksia. Kayden itse kyllä mietti, mitäköhän kahden nuoren vampyyrin kanssa elämisestä tulisi tässä talossa. Sen näkisi aikaa myöten.

”Olitko sinä lastenkodissa?” Neira kysyy hämmästyneenä. Hän oli pitänyt lastenkoteja aina todella kammottavina paikoilta, joissa oli vain todella huonoja ihmisiä. Silti hän ei voinut uskoa Bambin olevan sellainen. Lastenkoti oli hänen korvissaan kuin kauhutarina. ”Ei minun elämäni oikeastaan kummempaa ollut. Todella yksinäistä oli, varsinkin kun minun tunteeni heittivät kanssa vuoristorataa. Se oli aivan kamalaa. Onneksi se rauhoittui aika pian.” Hän muistelee. ”Tämä maailma kasvattaa kaikki vihaamaan vampyyreitä, ellei synny sellaiseksi..” Neira toteaa. ”Minä ymmärrän sinua paremmin kuin uskotkaan.” Tuo jatkaa, hieman vältellen. Nuori nainen ei uskaltanut kertoa vielä Bambille vampyyrinmetsästäjä taustastaan.
Hetken päästä Neiraa saa idean. ”Haluatko nähdä.. Kuulla yhden siistin jutun?” Tämä sanoo, muistellessaan vampyyrien telepatiaa. Jos toinen vastaa myöntävästi, Neira varoittaa aluksi, ettei toinen saa pelästyä. Sen jälkeen hän sanoo telepaattisesti, että kuolee nälkään ja haluaa lisää verta. Hän oli jo aikoja sitten juonut lasinsa tyhjäksi.

”Joo. Olen asunut lastenkodissa neljä vuotiaasta asti. Äitini oli narkkari ja huora. Isästäni en tiedä mitään”, Bambi sanoi olkiaan kohauttaen. Asia oli hänelle karua todellisuutta, jonka kanssa hän oli oppinut vuosien saatossa elämään. Hän ei edes kunnolla muistanut äitiään, joten hän ei osannut harmitella asiaa samalla tavalla kuin jotkut muut lastenkodin nuoret. ”Aika karseaa. Kamalasti sääntöjä, eikä koskaan kunnon ruokaa ja koko ajan kauhea sählinki. Asuin kolmen muun tytön kanssa samassa huoneessa, vaikka se oli joskus tarkoitettu kahden hengen huoneeksi. Sain nukkua aina lattialla.” Bambi pyöräytti silmiään. Hän oli ollut huoneen nuorin ja isot tytöt, jotka muuttaisivat pian omilleen, olivat pompottaneet häntä mielellään.
Ehkei Neira sittenkään ollut sellainen ylikireä bimbo, joksi Bambi oli hänet ensin leimannut. Nuori nainen vaikutti jopa lähes inhimilliseltä.
”No, näytä vain”, hän tokaisee Neiran kysymykseen. Hän on utelias ja jos joku kysyy, haluatko nähdä, hän varmasti katsoo. Ala-asteella Bambi oli joutunut muutamiin kiusallisiin tilanteisiin juuri sen vuoksi.
Hän kirkaisi puhtaasta hämmästyksestä kuullessaan Neiran äänen päänsä sisällä, mutta purskahtaa saman tien nauramaan. ”Coolia! Osaanko minäkin tuon?”

Samassa Ana avaa huoneen oven: ”Teillähän kuulostaa olevan hauskaa.” Vanhempi vampyyri hymyilee huvittuneena. Ehkä kahden nuoren pitäminen talossa ei olisikaan niin vaikeaa, kun heistä olisi seuraa toisilleen. Neirasta olisi varmasti iso apu Bambin kanssa ja tytöt näyttivät tulevan ihan hyvin toimeen keskenään. ”Tulkaa vaan tänne. Me isot saimme jo puhutuksi ja nyt meillä on teille vähän asiaa.”

Bambi katsahtaa Neiraan aavistuksen säikähtäneenä, mutta ponkaisee sitten ylös futonilta ja astelee olohuoneeseen. Hän näyttää aavistuksen syylliseltä. Aivan kuin olisi koiranpentu, joka oli jäänyt kiinni pahanteosta.

Neira nauraa aidosti huvittuneena Bambin reaktiolle. ”Osaat, kunhan opettelet. Se on itse asiassa aika helppoa. Ajattelet sanasi ja keskityt siihen kenelle ne haluat osoittaa. Derek näytti tuon minulle ensimmäisenä yönä täällä. Hän ei edes varoittanut! Säikähdin ihan pirusti. Pystyt myös pitämään muut pois pääsi sisältä, kun muistat keskittyä siihen.” Tuo kertoo. Samassa Ana astui huoneeseen. Neira katselee toista hieman varautuneesti. Mutta kun Ana vain hymyili ja puhui mukavaan sävyyn, hän rentoutui hieman. Nopeasti hän käveli olohuoneeseen odottamaan tuomiota tai mitä talon vanhemmat asukkaat olivatkaan puhuneet. Hän todella toivoi, ettei joudu lähtemään pois. Varsinkin kun hän oli löytänyt mukavan kaverin, Bambin. Tyttö vaikutti todella mukavalta. Neiran ajatellessa toista, tuo kääntää katseensa ja hymyilee tuolle.

Sam katsoo Neiraa ja Bambia heidän tullessaan. Kun Bambi saapuu olohuoneeseen, miehen tekisi mieli mennä halaamaan tuota ja kertoa ilouutiset saman tien, mutta hillitsee itsensä. Sivusilmällään mies huomaa Kaydenin katselevan hänen reaktioitaan.

”Puhuimme siitä kuinka teemme teistä tämän talon siivousorjia.” Kayden heittää nuorille ja virnuilee ilkikurisesti molemmille. Äänensävystä silti pystyi päättelemään sanojen olevan silkkaa vitsiä.

”Pidähän se suusi kiinni Kayden. Edes hetken aikaa tai keksin sille kohta jotain muuta tekemistä”, Ana sanoo astellessaan huoneensa ovelta muiden luo.
”Ana, hei! Luulin, että sä olet mun nainen!” Derek sanoo luoden näin Anan uhkaukseen pervon säväyksen.

Bambi katsoo näitä kolmea vampyyria varauksella. Hän ei ollut oikein varma miten tuollaiseen pitäisi reagoida. Lastenkodissa vedettiin selvät rajat asuintovereiden kanssa seurusteluun. Ilmeisesti henkilökunta halusi välttyä teiniraskauksilta.

”Juttelimme tässä vähän teistä”, Ana sanoo viitaten näin kintaallla ikätoverinsa heitolle. ”Meille kaikille käy vallan mainiosti, että jätte tänne meidän luoksemme asumaan. Minä opetan teidät elämään ja selviytymään tässä maailmassa vampyyreina. Siihen asti olette osa meidän sakkiamme. Ainoa vain, että huonejärjestyksiä pitää hieman miettiä. On mukavaa, että meillä kaikilla olisi oma tila, jossa voisi rauhoittua.Sen lisäksi te kaksi taidatte olla ainoita, jotka käytätte sänkyjä nukkumiseen.”
”Eihän meidän tarvitse nukkua?” Bambi näyttää hivenen hämmentyneeltä. ”Miksi meidän siis pitäisi?”
”Bambi, sinäkin huomaat, että tässä seuraavina päivinä ja kuukausina kaipaat tiettyjä asioita ihmisyydestäsi. Yleisin niistä on uni, vaikka et sitä nykyään tarvitsekkaan, tulet varmasti nukkumaan joskus. Me alamme olla niin vahoja käpysäkkejä, että olemme unohtaneet moiset turhuudet”, Ana selitti ystävällisesti. ”Helpointa olisi, jos käyttäisitte näin alkajaisiksi yhdessä minun huonettani. Meillä on toki yksi tyhjillään oleva huone, jossa ei tosin ole muuta kuin patja. Se ei tosin ole järin viihtyisä. Kun rupeatte pääsemään elämään käsiksi ja saamaan rahaa niin...”
”On minulla rahaa”, Bambi tokaisi.
”Anteeksi?” Ana näytti hämmentyneeltä.
”Olen säästänyt.” Bambi kohauttaa olkiaan hiukan. ”Pärjään sillä rahalla hetken aikaa. Minulla on pankkikorttikin tallella.”

Kayden korottaa toista kulmaansa kuullessaan Derekin pervon säväyksen Anan uhkaukseen. Harmi vain, ettei Ana varmaankaan juuri nyt ollut sillä tuulella, että Kayden saisi. Ei sillä, etteikö miehelle olisi uusinta kierros vampyyrinaisen kanssa käynyt.

Neira olisi voinut hyppiä riemusta kuullessaan, että saisi jäädä, mutta hillitsi itsensä vaivoin. Ulkopuoliset eivät nähneet hänen innostustaan, muuta kuin silmistä. Muuten nuori nainen oli niin innoissaan, ettei varmaan ollut sitä ikinä aikaisemmin ollutkaan. Neira vain nyökkäili Anan ehdotukselle, hänen ja Bambin nukkumisesta yhdessä tuon huoneessa. Hänelle se kävi kyllä, eikä hän tyttöä heittäisi lattialle, se olisi ilkeää. Mutta kuullessaan Bambin hämmennyksen nukkumisesta, Neira katsoi hetken aikaa ällistyneenä toista. Hän ainakin piti nukkumisesta edelleen, se oli mukavaa rentoutusta tähän kaikkeen uuteen mitä elämä toi tullessaan. Tosin Neiran tapa nukkua saattoi myös johtua siitä, että kaksi vuotta yksikseen antoi aihetta nukkua, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Seuraavaksi Neira hämmästyi, kun Bambi ilmoitti, että hänellä oli rahaa. Ja vielä sen verran että tuo pärjäisi. Miten avuton olo nuorelle naiselle tulikaan.. Ja miten huonosti hän olikaan varautunut elämänsä muutoksiin. Neira huokaisi huomaamattaan kuuluvaan äänen sävyyn, mutta hänen poissaolevasta ilmeestään saattoi kaikki päätellä, ettei huokaus liittynyt kehenkään heistä lainkaan.

”Oho. Neiralla ei ole rahaa yhtään vissiin. Tai ei ainakaan ole sanonut, että olisi.” Sam sanoo. Mies on yllättynyt, positiivisella tavalla, kun uusin tulokas ilmoittaa säästäneensä. Se kertoi Bambista jonkin verran ja vain positiivisia asioita.

Ana oli helpottunut kuullessaan Bambin uutisen. Hän ei ottanut kasvateiltaan rahaa, yleensä hän antoi sitä, mutta jos tämä oli omavarainen. Se auttaisi Bambia itseäänkin selviytymään elämässä eteenpäin vampyyrina.
”Se helpottaa asioita sinun kohdallasi Bambi”, Ana sanoi hymyillen. ”Kun tilanne rupeaa rauhoittumaan ja sinä rupeat kotiutumaan niin voit ruveta laittamaan tyhjää huonetta mieleiseksesi. Siihen asti voit nukkua Neiran kanssa minun huoneessani.”

Bambi nyökkää. Hän ei ollut aivan varma olisiko hänen pitänyt mainita säästöistään muille.
Bambin isovanhemmat olivat jättäneet hänelle pienen perinnön kuollessaan. Lastenkoti oli toki yrittänyt päästä siihen käsiksi, mutta laki oli ollut kerrankin hänen puolellaan. Sen lisäksi laitoksen oli täytynyt antaa hänelle joka viikko kolmekymmentä dollaria käyttörahaa. Bambi oli säästänyt siitä suurimman osan, haaveenaan päästä joskus kunnolliseen kouluun, jonnekkin muualle kuin Heavenille. Lisäksi hän oli tehnyt töitä ja tienannut lisää omaa rahaa.
Sillä ei ollut kuitenkaan enää väliä, kun hän oli vampyyri. Tuskin häntä mihinkään kouluun huolittaisiin, vaikka Sam oli väittänyt toista.
”Voin varmaankin maksaa pientä vuokraa täällä asumisesta”, Bambi sanoo. Hänelle oli opetettu pienestä pitäen, että mikään hyvä ei ole maailmassa ilmaista.

”Ei sinun tarvitse maksaa täällä asumisesta. Minä huolehdin siitä”, Ana sanoo.

Neira kuunteli Anan ja Bambin jutustelua ja tunsi itsensä todella ulkopuoliseksi, raha-asioiden perusteella. Ja kun Neiralla ei ollut enää muutakaan sanottavaa asiaa ja vaikka olisikin, hän olisi pitänyt suunsa kiinni. Mitä hän sanoisi, että oli rutiköyhä koska kaikki hänen rahansa olivat Toffeella?
”Crystal, mennäänkö jatkamaan laittautumistani? Bambi voit tulla mukaan varmaankin jos haluat..” Tuo sanoi molemmille. Neira ajatteli, että tyttö ehkä haluaisi itsekin jotain ehostumista vaikka tuo oli nätti ilma myös. Ja jos tuolla ei ollut muuta tekemistä, ihan hyvin Bambi voisi tulla hänen ja Crystalin kanssa, jos se vain vanhemmalle vampyyrille kävi.

Sam hymyili Bambille, kun tuo sanoi voivansa maksaa vuokraa Analle, joka tämän asunnon omisti. Tyttönenhän oli kaikkea muuta kuin tyhmä, vaikka vastaveretetty vampyyri olikin ja uuden elämänsä alussa. No, olisi ihmiselämänsäkin alussa, jos tuo olisi edelleen ihminen.

Kayden katseli hetken aikaa muita, kunnes päätti mennä ”tupakalle” alas. Telepaattisesti tuo pyysi Samia mukaansa. Hän ajatteli, että juttelisi ystävänsä kanssa vähän paremmin toisaalla, kun ei ollut muita kuulemassa. He voisivat tehdä pienen kävelyn.

Sam nousi sohvalta samaten Kaydenin kutsun kuullessaan, ”Me käymme tuon mökö naaman kanssa ulkona lyhyellä kävelyllä.” Tuo sanoi ja hävisi ovesta hevilettisen miehen perässä.

”Jaahas, minä menen sitten suihkuun”, Ana sanoi. ”Ole kuin kotonasi Bambi ja yritä olla välittämästä näistä toopeista.”
Ana lähti astelemaan kylpyhuonetta kohti. Asiat tuntuivat järjestyvän vaivattomammin kuin hän olisi aluksi uskonut. Oli mukavaa, kun elämä sujui joskus näin pienellä vaivalla. Hän lukitsi oven perässään. Aamutakkinsa ja pyyhkeensä hän ripusti naulakkoon. Ilkosen alastomana hän astui suuhkuun ja sääti veden lämpötilan sopivaksi.
Isabellan ja Sherylin tulo oli myös mukava piriste päivään. He olivat tunteneet toisensa ja yli sadan vuoden ajan. Naiset olivat leimaantuneita elämänkumppaneita, jotka tekivät täsmälleen samaa työtä kuin Ana. Heillä oli isommat tilat, jolloin he saattoivat huolehtia useammasta nuoremasta vampyyrista samaan aikaan. Joskun Ana lähetti jonkun oman löydökkinsä heidän huostaansa.

”Mennään vaan”, Crystal sanoi ja ponkaisi pystyyn. ”Näytät tosi söpöltä noissa vaatteissa Bambi.” Hän iski leikkisästi silmää tytölle astellessaan omaan huoneeseensa lantio keinuen.
”Tällä kertaa voimme varmaan jättää oven auki, kun olohuoneessa ei tapahdu mitään suurta ja salaista. Mene vain Neira istumaan samalle paikalle.”
Crystal kaivaa esiin hiustenkuivaajansa, sillä Neiran hiukset ovat varmasti vielä aavistuksen märät.

Bambi vilkaisee Neiraa ja Crystalia. Ilmeisesti heidän laittautumisensa oli keskeytynyt pieneen häntä koskevaan palaveriin.
”Joo, voin minä tulla. Haen vain ruokaa.” Bambi sanoo osoittaen Anan huonetta, jonne hänellä ja Neiralla oli jäänyt mukillinen verta.
Bambi hipsi nopeasti huoneeseen ja nappaa mukin mukaansa ennen kuin astelee Crystalin huoneeseen. Hän tutkii sitä kiinnostuneena. Crystalilla on varsin samanlainen maku kuin hänellä. Juuri tällaisen huoneen hänkin olisi halunnut. Lisäksi kaikki vanhemman naisen kauneudenhoito tavarat olivat todella mielenkiintoisia ja niitä oli paljon. Bambi olisi antanut mitä vain päästäkseen tutkimaan niitä.

Neira istuutui tuolille, jossa oli aikaisemminkin istunut. Nuori nainen huokaisi onnellisena, kun Crystal aloitti taas hänen hiustensa koskettelun. Bambin saapuessa huoneeseen, nainen katseli hänen tutkivaa ilmettä. ”Eikö ole hienoa? Ja katso noita Crystalin tavaroita.” Tuo sanoi samaan aikaan, kun tyttö niihin katselikin. ”Tiesitkö, että Crystal harrastaa vartalomaalausta. Olisit nähnyt hänen luomuksiaan, ne olivat ihan sairaan hienoja!” Neira muistelee hänen ensimmäistä kohtaamistaan vanhemman vampyyrin kanssa. Samalla tuo hymyilee Crystalille. ”Ainiin, sain muuten kynteni valmiiksi tuossa jonkun aikaa sitten.” Tuo sanoi, kun ei edes muistanut, oliko ilmoittanut asiasta.


Kayden kaivoi sätkänsä heti ulko-ovesta astuttuaan, kuka tahansa saattoi haistaa sen joukossa olevan myös aivan jotain muuta kuin tupakanpuruja. Vaikka hän ei vielä sitä edes ollut sytyttänyt. Mies ei liiemmin ystäväänsä odotellut vaan juoksi vampyyrille ominaisella vauhdilla kauemmaksi talosta. Tuo tiesi Samin seuraavan häntä, heillä oli juteltavaa. Päästyään tarpeeksi kauas talosta ja hivenen kauemmaksikin, avasi tuo suunsa. Sitä ennen tuo kumminkin sytytti sätkänsä ja otti henkoset siitä. ”Kerros nyt mitä tämä kaikki tarkoittaa?” Miehen äänestä saattoi kuulla huolen. Vaikka Kayden saattoikin välillä vaikuttaa hyvin kylmäkiskoiselta, välitti hän todella paljon ystävistään. Ja Samista erityisesti, olihan kaksikko tuntenut toisensa jo pienen ikuisuuden verran.

Sam seurasi Kaydeniä hiljaa ja antoi tämän päättää mihin he menisivät. Toisin kuin hevilettinen mies, hän ei juossut teillä vaan hyppi katoilta toiselle. Tämä oli enemmän hänen tyylistään. Kaydenin pysähtyessä, tuokin pysähtyi, mutta jäi talon katon reunalle istumaan. Kuullessaan ystävän kysymyksen, hän huokaisi raskaasti. ”Voi kun tietäisin, Kayden. En osaa määritellä mitä on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Se uusi tyttö vain aiheuttaa sisälläni hivenen… Outoja tuntemuksia.”

”Suojelunhalua ja omistushalua, eikö?” Kayden kysyi ja vilkaisi sivusilmällään katon reunalla istuvaa ystäväänsä. Nopeasti tuo hyppäsi toisen viereen istumaan ja ojensi sätkäänsä.

Sam otti sätkän, mutta katseli sitä hetken aikaa ennen kuin otti siitä. ”Niin. Onko sinulla joku idea?”

”Neiran kohdalla oli sama asia. Muistatko? Me melkein riitaannuimme, tosin sellainen pikkujuttu meidän välejä edes saisi pilattua, mutta silti.” Mustahiuksinen naureskeli.

Sam mietiskeli hetken aikaa ystävänsä sanoja. Oli totta, että Neiran saapuessa taloon, oli miehen pasmat mennyt aivan sekaisin. Ja hän oli ollut huolesta sekaisin Toffeen takia ja siitä mitä nuorelle vampyyrille tapahtuisi. Hän ei halunnut menettää tuota. Ja oli myös totta, että Sam halusi edelleenkin päästä tuon pitkähiuksisen naisen housuihin. Mies tunsi kovaa suojelunhalua myös tuota kohtaan. Mutta Bambi, voi Bambi, mitä sinä teet minulle? Sam ajatteli katsellen taivasta.

”Lopeta jo Neira. Eivät ne ole niin kummoisia. Minä vasta harjoittelen. Vicky osaa homman paljon paremmin kuin minä. Minun vahvuuteni ovat muualla”, Crystal sanoi ja napsautti hiustenkuivaajan päälle. Hän tähtäsi sillä Neiran hiuksiin. Kuivaajan ja rullien lämpö saivat hiukset kuivumaan ja taipumaan haluttuun muotoon. ”Minä pidän enemmän meikkitaiteesta.”

Bambi seuraa tyttöjen puuhia pää kallellaan. ”Minä olen tavannut myös muutamia ihotaiteilijoita”, hän sanoi ja hörppäsi verta mukistaan. Jotkut kyllä osasivat hommansa, mutta Bambia itseään ei huvittanut juosta alasti ympäri kaupunkia vartalon peittona pelkkää väriä. Hän oli aivan liian ujo ja epävarma sellaiseen.
Bambi oli kyllä kuullut, että muut kadehtivat hänen vartaloaan, mutta hänestä se ei ollut kummoinen, aika ruma itseasiassa. Hän oli tavattoman ujo vartalonsa suhteen ja vaikka nämä vaattett olivatkin tosi kivoja, hän olisi valinnut mieluummin itselleen jotain vähän peittävämpää.

”Huomasin, että sait ne viilatuksi. Laitetaan nämä nyt ensin kuntoon niin katsotaan sitten niitä kynsiä”, Crystal sanoo ja sammuttaa kuivaajan. Hän rupeaa irrottamaan lämpörullia yksi kerrallaan. Samalla hän avaa jokaisen suortuvan kampaamalla niitä sormillaan.

”Minusta ne ovat..” Neira sanoi ja mutristi huultaan. Hän ei itse osannut piirtää tai taiteilla oikeastaan kunnolla mitään. Kyllä hän omia vaatteitaan aina muokkaili ja tuunaili, kun sai idean ja halua siihen. Neiran teki mieli kurkkia peilistä hiuksiaan, mutta ei uskaltanut vielä, ennen kuin vanhempi vampyyri antaisi siihen luvan. Ainakin tuon availlessa lämpörullia tuntuvat hänen hiuksensa jotenkin pehmosilta ja silkkisiltä ihoa vasten. Ja todella kuohkeilta. ”Miten ajattelit meikata minut?” Neira kysyi, kun ei muistanut olleen puhetta siitä missään vaiheessa tai sitten nuorella neidillä oli tänään tavattoman huono muisti. ”Vai meikkaammeko lainkaan kun en Bloody Mooniin tänään pääse.” Tuo toteaa enimmäkseen itselleen. Sivusilmällään Neira vilkuilee Bambia tuon istuessa ja katsellessa. Hänen teki mieli kysellä kaikkea, mutta ei oikein osannut vain avata suutaan ja kysyä kysymyksiään. Ja häntä pelotti, että säikäyttäisi toisen kysymyksillään. Mutta sitten Neira tajusi ainakin yhden kysymyksen, jonka voisi kysyä. Se oli vielä melko viaton kysymys, mihin olisi helppo vastata. Tai ainakin näin hän uskoi. ”Kun Ana puhui nukkumajärjestelyistä, niin sinä sanoit, että miksi sinä nukkuisit kun et tarvitse enää unta.. Niin mietin sitten, että etkö pidä nukkumisesta? Vai kuinka.. Kun itse tykkään nukkua edelleen, se on rentouttavaa.”

Crystal hymähti. ”Tarvitsen vielä ihan käsittämättömän paljon harjoittelua. Vicky sanoo kyllä, että minulla on tarkkuutta ja lahjakkuutta, jota sellainen työ vaatii. Ajattelin, että voisin mennä maskeerauskouluun, kun säästän vähän rahaa. Se saattaisi olla todella mielenkiintoista, koska osaan jo meikata todella hyvin.” Crystal selittää suunnitelmiaan touhutessaan Neiran hiusten parissa. Nyt hän toimi hitaammin, osittain kärsimättömän Neiran kiusaksi ja osittain myös siksi, että halusi hiusten aukeavan oikealla tavalla.
”Jos haluat, niin meikkaan sinut. Meidän ystäviämme tulee kylään, joten on kiva näyttää hyvältä”, Crystal sanoo. ”Voin meikata myös sinut Bambi.”

Bambi kuulee Crystalin ehdotuksen. ”Voin meikata itse itseni”, Bambi toteaa olkiaan kohauttaen. ”Minulla ei vain ole meikkejä.”
”Voit lainata minulta”, Crystal sanoo ja osoittaa yhtä pakkia. ”Ota sieltä.”
Bambi punastuu hieman jostain selittämättömästä syystä. Hän kuitenkin ottaa naisen vinkista vaarin ja astelee ottamaan esille meikkipakin. Hän tutkii sen sisältöä hetken aikaa.
Neiran esittäessä kysymyksensä Bambi kohauttaa olkiaan. ”Minusta elämästä saa vain paljon enemmän irti kun ei nuku. Olen aina pitänyt nukkumista välttämättömänä pahana.”

”Oih, sellainen olisi varmaan todella kivaa. Voisin itsekin hieman vanhempana miettiä jotain koulua, mihin haluaisin. Mutta en nyt, ensiksi on muut asiat hoidettavana.” Neira vastaa ja tuntee kuinka hänen ajatuksissaan suljettuna pysynyt laatikko avautuu hieman. Toffee.. Tuo ajattele. Mutta sulkee pian ajatuksistaan valeveljensä. Hän ei halunnut ajatella ihmismiestä lainkaan, mutta jostakin syystä tuo putkahteli ajatuksiin nyt vähän väliä.
Neira katsahtaa Bambiin kun tuo katselee Crystalin tavaroita, hän itse osasi meikata kyllä myös ja todella hyvin. Mutta yksinkertaisesti vain piti siitä, että joku muu laittoi hänet kuntoon. ”Laitetaan vaan sitten meikkiä, mutta ei liikaa. Etten ole ylitseampuva koska olen normaalisti enimmäkseen.. No pörröpää ja melko meikitön.” Tuo naurahtaa kun muistaa taas kerran vanhempien naisvampyyrien sanat hänet hiuksistaan.
”Pointtisi on kyllä hyvä, itse pidän silti nukkumisesta. Varsinkin kun kaksi vuotta yksikseni ei päivisin ollut muutakaan tekemistä.” Tuo toteaa olkiaan kohauttaen.


Kayden ja Sam istuskelivat katon rajalla ja naureskelivat vuosien takaisille muistoilleen. Varsinkin Kaydenin siskolle Ranille, joka oli ollut totaalisen rakastunut Samiin. Kumminkin nainen oli päässyt rakkaudestaan yli ja lähtenyt kokeilemaan onneaan maailmalla. Viime kerralla kun kaksikko oli tavannut naisen, oli tämä ollut jonkun ihmismiehen kanssa, joka ei tiennyt Ranan olevan vampyyri. Kaksikko oli aina naureskellut sille, että miten nainen sai oikein pidettyä salaisuutensa turvassa.
”Voi, tuleeko sisaresi taas jossain kohtaa kyläilemään?” Sam toteaa hymy huulillaan Kaydenille.

”Toivottavasti ei ihan heti, meidän miesvalta talossa alkaa loppua hyvin pian aivan kokonaan. Me olemme kohta niitä kotiorjia!” Kayden naureskelee. Hänen sisarensa osasi olla hyvin pomottavaa sorttia ja hän saisikin jotenkin aina kaksikon tekemään likaisen työn puolestaan.

Sam naureskeli hetken aikaa Kaydenin heitolle. Samassa haju, jota mies oli seurannut vain paria päivää aikaisemmin, lehahti hänen nenäänsä. Hetken aikaa miehellä meni ajatukset solmuun, kunnes hän tajusi. ”Toffee?” Tuo kuiskaa ääneen ja nousee.

”Täh?” Kayden sanoo. Mies oli tipahtanut ystävänsä ajatuksenjuoksusta pois. Kun Sam lähti liitelemään vielä kauemmaksi Chaosin pesäpaikasta, Kayden vilkaisi kerran taakseen kunnes meni perässä.

Minä haistan Toffeen, Ana. Hän on jossain rajojemme ulkopuolella. Haju tulee ihmisasutuksesta päin joten en tiedä kuinka lähellä hän on. Otamme Kaydenin kanssa selvää varovaisesti. Sam tunkeutuu Anan ajatuksiin ja kertoo hänelle tilanteesta. Ja juuri kun kaikki taas oli kerrankin hyvin.