Tänään Bloody Moonissa: Tankotanssia ja sokerisia drinksuja (K-18!)

Neira katsoi Anaa melko sumein silmin, tämän seisoessa ikkunan edessä. Naisen toinen käsi vaikutti hyvin elottomalta, mutta nuori nainen ei tajunnut miksi. Tämä ei ollut kuunnellut muiden puheita olohuoneessa. ”Mitä sinä haluat, Ana? Toffee on kuollut.” Vaikka nuori nainen puhui, tuntui kuin äänestä olisi puuttunut jotain hyvin tärkeää, kuin jokin tietty nuotti, mikä tekisi sanoista todellisia.


Sam piti kanavansa auki myös Anaan, jotta saisi neuvoja tuolta. Ja mies todella huokaisi helpotuksesta Bambin puhuessa ääneen ja kysyessään kysymyksensä. Vaikka ääni oli todella hiljainen ja pikemminkin kysymys oli lausuttu kuiskaten, mies hymyili. ”Jos olisimme jättäneet sinut tänne ylös, joku metsästäjistä olisi saattanut tulla tänne ja tappaa sinut. Oli sinun kannaltasi turvallisempaa, että tulet mukaamme. Ja meidän kannaltamme, meidän on pysyttävä yhdessä.” Sam vastasi Bambille samalla kuin paijasi tuon mustia hiuksia.


Neira kuuli kuinka 3 muuta vampyyria tuli sisään, mutta enimmäkseen vain siksi, että nuo kertoivat heidän polttaneen kaikki ruumiit. Sanat iskivät kuin moukari häneen, mutta niin uskomatonta kuin se olikin, Neira hymyili. Se oli jollakin tapaa hyvin pelottavaa, vaikka hymy itsessään oli todella lempeä ja viaton. Mutta hänen tilanteeseen hymy ei kyllä sopinut.

Ana kohotti kulmiaan aavistuksen. Hänen ilmeestään oli kuitenkin mahdotonta päätellä oliko hän yllättynyt, vihainen, hämmentynyt tai jotain muuta.
”Ai, että mitä minä haluan?” Ana tokaisee. Hänen äänessään on viileä sointi. ”Suoraan sanottuna, minä voisin läimäistä sinulle pari kunnon avaria. Jos ne vaikka selvittäisivät päätäsi ja sen jälkeen voisin herättää sinut todellisuuteen todella kylmästi, koska minä en ole hyvä tällaisissa tilanteissa. Minun silmissäni, jokainen ihminen ansaitsee oman kohtalonsa ja mitä verisemmin sen paremmin. Tähän luetteloon kuuluu sinun kallisarvoinen Toffeesi ja minun puolestani hän olisi voinut kärsiä enemmän. Sinusta en tiedä, mutta minusta näytti siltä, että sinä suorastaan työnsit Toffeen Bambin syliin. Ymmärrän toki ettei kuolemaa aina toivoisi pahimmalle vihamiehellenkään, mutta viime päivinä sinä olet kannattanut hänen kuolemaansa meitä innokkaammin.”

Ana astelee vaatekaapilleen ja ottaa sieltä esiin pienen rasian, joka toimittaa eräänlaisen ensiapupakkauksen virkaa. Hän ottaa sieltä esiin ruiskeen, joka sisältää vampyyrin kaipaaman määrän rauhoittavaa ja unettavaa ainetta.
”Nyt minusta tuntuu kuitenkin siltä, että on parempi kun sinä nukut hetken aikaa”, Ana sanoi irrottaessaan holkin neulan päästä.

”Annahan kätesi.” Ana ojentaa omansa, jotta Neira voi laskea kätensä sitä vasten.


Bambi avasi silmänsä, mutta ei nähnyt juuri mitään. Sam oli kietonut hänet niin tiukasti syliinsä ja peittänyt käsivarsillaan hänen näkökenttänsä. Juuri nyt hänen mielensä tuntui täysin tyhjältä. Se oli tietysti parempi kuin karmivat mielikuvat verestä ja kuolleesta miehestä.
Ehkä hän selviäisi tästä hiljalleen, ajan kanssa. Hän ei kuitenkaan nukkuisi vähään aikaan. Muuten hän näkisi taatusti hirvittäviä painajaisia. Onneksi hän oli nyt vampyyri, eikä hänen tarvitsisi huolehtia yöunista.
”Puhu minulle. Kerro ihan mitä vain”, Bambi pyysi. Hän painoi päänsä Samin kaulan ja hartian yhdistävään mutkaan. Bambin nenä hipoi aavistuksen miehen aataminomenaa kun hän taivuttaa päätänsä taaksepäin.


”Älkää nyt näyttäkö noin nyreiltä”, Isabella sanoi katsoessaan Crystalia, Derekiä ja Kaydenia. ”He saivat kunniallisen polttohautauksen.” Isabella virnisti ilkikurisesti viimeisen lauseen kohdalla.
Sheryl painautuu kiinni Isabellaan ja kietoo kätensä naisen vyötärön ympärille. Ele on täysin luonnollinen ja lähes huomaamaton, se saa kuitenkin Isabellan vakavoittumaan. Aivan kuin se olisi sanonut äänettömästi 'Rauhoituhan nyt kulta'.

”Minä ehdin jo harmitella, että jäin paitsi koko hommasta. Sain kuitenkin Isabellalta sellaisen käsityksen, että hupia ei olisi edes riitänyt kaikille”, Leon sanoi astelessaan yhdelle sohvista. Kävellessään hän riisuu yltään tyylitellyn, lyhyen nahkatakkinsa, jonka hän heittää sohvan selkänojalle. ”Voisitte olla vähän pirteämpiä.”

Derek katsoo Isabellaa vakavana: ”Ana sai pienen vaurion taistelussa.” Hän ei voi kieltää keneltäkään, etteikö olisi huolissaan ystävästään.
Isabella kohottaa toista kulmaansa kysyvästi. ”Kuinka pahasti?”
”Toinen käsi on toimintakyvytön. Luoti räjähti ilmeisesti jonkun tärkeän jänteen tai muun vastaavan kohdalla ja teki ilmeisesti hallaa sen toiminnalle.”
”Äh, annan hänelle vähän vertani niin kyllä se siitä”, Isabella sanoo. Hän riisuu yltään miniturkiksensa ja laskee sen Leonin takin päälle. ”Missä Ana nyt on?”

”Neiran kanssa huoneessaan”, Crystal sanoo nyökäten suljettua ovea kohti.

Anan viileä äänen sävy ja sanat saavat Neiran todella varuilleen. Hän kuuntelee kuinka nainen kävelee vaatekaapilleen ja ottaa esiin jotain. Tuon tullessa nuoren naisen eteen, Neira nostaa katseensa ja silmissä oli todella kova katse. ”Aijotko tunkea tuon minun sisääni vaikka sanoisin sinulle, etten halua sitä?” Hän kysyy todella viileästi, eikä liikahda mihinkään suuntaan, kääntää vain katseensa seinään. Puhuessaan tämä kumminkin katsoo sivusilmällä Anaa koko ajan. ”Minä tiedän, että Toffee on kuollut. En vain pystynyt tappamaan häntä.” Neira ei saanut sanottua suoraan, että työnsi valeveljensä Bambin syliin, eikä hän ollut sitä tietoisesti tehnyt. Eikä todellakaan ollut juuri nyt valmis hyväksymään tätä tosiseikkaa päähänsä, vaikka se siellä pyörikin koko ajan. ”Sitä paitsi, jos sinä tunget tuon minuun, herään vaikutuksen lakattua tässä samassa tilanteessa. Pitkität vain koko asiaa.” Neira sanoo naiselle meinaten neulaa toisen kädessä. Nuori nainen myös väläytti hymyn toiselle. Häntä itseään oikein pelotti, kuinka helppoa hänen oli hymyillä.

Jos Ana päättäisi pistää neulan sisällön hänen ruumiiseensa, ei hän vastustelisi. Mutta olisi todella vihainen jälkikäteen, vaikka nukkuminen saattoi auttaa. Mutta se myös pitkittäisi todella hänen kärsimystään.



Sam hengähtää kun tyttö asettaa päänsä hänen kaulaansa vasten. Jos mies olisi juuri juonut verta, taikka olisi ihminen, hän olisi punastunut vaikka ei ikinä asiaa olisi kenellekään myöntänyt.
”En oikein tiedä mitä puhuisin..” Sam sanoi vaivautuneesti. Mistä hän kertoisi toiselle? ”Mm.. Tiedätkö, minun vanhempani halusivat aina tytön. Ja kun minä synnyin, poikana, sain kärsiä siitä hyvin pitkään. Kun olin ihan pieni ja melko voimaton taistelemaan vanhempiani vastaan.. He pukivat minulle erilaisia mekkoja..” Mies vain hölötti jotain, mutta oli samalla hyvin vaivautunut vaikka puhuikin rentoon sävyyn. Hän ei ollut kertonut lapsuusajoistaan paljoakaan kellekään, mutta tämä oli ainoa aihe, josta hän osasi edes puhua jotenkin ja mikä ei ehkä järkyttäisi Bambia sen enempää. ”En ole sitten kertonut tuosta kenellekään paitsi sinulle nyt.” Sam sanoi lopuksi hieman hädissään.



Kayden katseli kuinka Leon käveli rennosti heidän sohvalleen istumaan kuin omistaisi koko paikan. Mies oli ehkä hieman varauksellinen sen vuoksi, ettei ollut aikaisemmin miesvampyyriä nähnyt ja ei oikein tiennyt minkälainen persoona hän oli. ”Poltto mikä poltto, ei sillä varmaan ole väliä kenellekään muulle kuin yhdelle tässä paikassa.” Kayden vastasi virnistäen Isabellalle viitaten sanoillaan Neiraan. Mitenköhän nuori nainen jakseli?

”Tämä on nukahtamislääke”, Ana sanoi nostaem ruiskua Neiran näkökentän eteen. ”Siinä ei ole mitään vaarallista ainetta. Ja usko minua, kun nukut aivosi käsittelevät asiaa. Tämä ei varsinaisesti ole tilanteen pitkittämistä. Et ole ensimmäinen tulokkaani, jonka kanssa käsittelen saman asian.” Ana katsoo Neiraa vakavilla silmillään. Loppujen lopuksi hänen ainoa tarkoituksensa oli auttaa Neiraa. Vaikka ehdotetut keinot saattoivat kuulostaa hieman karmivilta, hän tiesi mitä teki. Neira ei ollut hänen ensimmäinen tulokkaansa.
”En ole koskaan ollut mitenkään ylitsepursuavan myötätuntoinen tyyppi”, Ana sanoi lopulta. ”Varsinkaan silloin kun kyseessä ovat ihmiset. Ja jos me nyt puhumme tilanteiden pitkittämisestä, Toffeen henkiin jättäminen olisi ollut juuri sitä. Hän olisi tullut kuolemaan jonain päivänä. Tuolla elämäntyylillä, hän ei olisi ehtinyt luultavasti montaa vuotta pidemmälle. Olen aina kannattanut kaikkien ihmissuhteiden leikkaamista kerta heitolla poikki. Se ei tarkoita aina tappamista, mutta tässä tapauksessa tilanne on parempi näin.”

Ana laskee ruiskun pöydälle niin, että Neira varmasti näkee sen. ”Suosittelen pistämään sillä itseäsi. Me emme kuitenkaan pakota mihinkään. Emme ole kuten veljesi. Siitä huolimatta uni tekisi sinulle hyvää. Herätessäsi kaikki saattaa näyttää paljon valoisammalta.”
Hän lähtee astelemaan ovea kohti. Hän halusi jättää Neiran hetkeksi yksikseen, miettimään asioita. ”Vaikka et ottaisikaan tuota ruisketta, niin suosittelen sinua olemaan nyt hetken aikaa rauhassa ajatustesi kanssa. Älä suotta hakeudu vielä meidän muiden seuraan. Kutsu minua telepaattisesti jos kaipaat jotakin.”

Ana astelee ulos huoneesta ja sulkee oven perässään. Olohuoneessa olijoiden päät kääntyvät alle nanosekunnissa Anaan, joka kohauttaa vain olkiaan. Parempi, että he välttelevät toistaiseksi Neiraan liittyviä puheenaiheita. Nainen saattaisi salakuunnella heitä ja oli parempi, että hän olisi mieluummin omien ajatustensa kanssa. Hän lähetti tämän ajatuksen kaikille muille asunnossaolijoille, paitsi Neiralle.


”Te olette välillä niin tylsiä”, Isabella huokaisi ja katsoi Kaydenia. ”Elämästä pitää nauttia! Vampyyrit joutuvat elämään koko ajan veitsenterällä. Koskaan ei tiedä milloin elämä päättyy.”

Ana pyöräytti silmiään Isabellan kommentille.
”Ai niin, Ana. Derek mainitsi, että kätesi vahingoittui taistelussa”, Isabella sanoi siirtäessään silmiensä katseen ystäväänsä. ”Haluatko verta?”
Ana kohautti olkiaan. ”Mikäs siinä. Onhan se helpompaa kun molemmat kädet toimivat.”


Bambi kuunteli hiljaa Samin puhetta. Hän oli aina haaveillut omasta perheestä. Nyt kun Sam jatkoi kertomustaan hän rupesi miettimään etteivät kaikki perheet välttämättä olleet niin ihania ja ihmeellisiä kuin olisi voinut kuvitella.
”Tuo on väärin. Vanhempien pitäisi rakastaa lapsiaan riippumatta siitä kumpaa sukupuolta he ovat”, Bambi kuiskasi Samin kaulaa vasten. Mies saattoi tuntea sanojen mukana tulevan kylmän henkäyksen. ”Miksi vanhempasi eivät tehneet toista lasta?”

Neira katseli ruiskua Anan kädessä ilmettömästi, hivenen tuon kulmat nousivat hämmennyksestä kun nainen laittoi ruiskun pois. He tosiaan eivät olleet niin kuin Toffee. En ole sanonut missään vaiheessa, että Toffeen kuoleminen olisi paha asia. Tuo sanoi telepaattisesti Analle, ennekuin sulki kaiken ympäriltään ja meni maakuulle Anan sänkyyn. Nuori nainen ei voinut mitään tunnemyrskylle jota hän kävi läpi, jota hän ei halunnut käydä läpi. Ja kaikista eniten hän vihasi sitä vapauden ja helpottuneisuuden tunnetta, mikä Toffeen kuoleminen oli aiheuttanut.


Kayden vilkaisi Anan sanojen jälkeen naisen ovelle, joka oli kiinni. Mutta hän totteli naista, vaikka hänen teki mieli juosta Neiran luokse lohduttamaan toista. Oli varmaan hirveää kärsiä yksinään. Mutta oli myös ehkä parempi, että tuo saisi ensiksi ajatella asiat kasaan itse ja sitten he voisivat puhua asiasta. Jos toinen edes sitä haluaisi.


Sam jännitti lihaksiaan huomaamattaan, kun Bambin sanat tuntuivat hänen kaulassaan. Viileä henkäys tuntui ihanalta. Hänen kätensä pysähtyi aivan hetkeksi, ennekuin hän jatkoi tytön pään paijaamista. Tuo käänsi päätään sen verran, että sai nojattua poskellaan tytön päähän. Mies kurtisti kulmiaan, Bambin seuraavalle kysymykselle. ”He yrittivätkin.. Mutta sitten heidät tapettiin. En ollut silloin itse kotona, joten selvisin. Heidät yllätettiin.”