Tinatinista Civaksi

Civalla oli harvinaisen hauskaa. Hän oli löytänyt seurakseen nuoren miehen, joka osasi hänen henkilökohtaiseksi riemukseen tanssia salsaa tavattoman hyvin. Civa ajatteli, että voisi kerrankin heittäytyä hetken vietäväksi.

Valeria lähti astelemaan kohti baaritiskiä kulauttaessaan viimeisen pisaran tonicistaan. Lagnia tuntisi varmasti hänen läsnäolonsa. Hänen kaltaisensa vampyyri ei jäisi yhdeltäkään vampyyrilta huomaamatta.
Valeria pysähtyi tiskille odottamaan, että häntä palveltaisiin. Hän ei kiinnittänyt Lagniaan minkäänlaista huomiota. Mies kyllä huomaisi hänet.

Nähtyään Civalla olevan varsin hauskaa, Lagnia päätti unohtaa naisen hetkeksi ja keskittyä omaan iltaansa. Hän sai juomansa, mutta ennenkuin Lagnia ehti ottamaan siitä huikkaakaan, hänen kätensä pysäytti juoman aivan huulille. Hän tunsi jonkin hyvin voimallisen läsnäolon, ja kun hän sivusilmällään katsoi, hän saattoi huomata hyvinkin kauniin ja hurmaavan neitokaisen tiskillä. Hymy nousi italiaanon kasvoille ja hän siemaisi juomastaan, kääntyen tiskillä puolittain, ollen nyt kasvot kohti tätä kreikkalaista jumalatarta, jota tuo nainen kovin muistutti.

Lagnia oli huomannut hänet. Eikä hänen ollut tarvinnut muuta kuin kävellä paikalle. Valeria tilasi gin tonicin, kun hurmaantunut baarimikko kysyi mitä hän ottaisi. Sen lisäksi ei tarvittu kuin pari harkittua silmäystä silmäripsien lomasta, eikä Valerian tarvinnut maksaa juomastaan penniäkään.
”Kiitos sinulle”, Valeria sanoi pehmeästi ja kääntyi läheteäkseen baaritiskiltä.
Hän asteli harkituin askelin kaiteelle, joka oli suoraan tanssilaittian yläpuolella. Hän katseli vaitonaisena ihmisten hurmaa ja innostusta, jota tanssilattia oli täynnä. Ihmiset eivät olleet muuttuneet lainkaan tuhansissa vuosissa. Vaikka he kuvittelivatkin muuttuneensa suurestikkin. Maailma oli kehittynyt, mutta ihmiset ei.