Tinatinista Civaksi

Lagnia katseli hymähtäen työparinsa pyörähtelyä edessään ja pudisti itsekseen päätään. "Aivan varmasti kohteen mieleiseltä.", Lagnia olisi tietenin voinut sanoa muutakin, kenties kehua Civan ulkonäköä, mutta jostain syystä se ei tuntunut miehestä oikealta. Loppujen lopuksi he olivat vain työpari, eikä siinä ollut mitään järkeä edes kuvitella sen suurempia tunteita.

Kaikenlaiset muut tunteet saattoivat koitua kohtaloksi, kuten Lagnia oli jo eräästä oppilaastaan oppinut. Vaikka tunteet eivät sentään olleet olleet rakkautta, ne olivat olleet jotain sen kaltaista. Ehkäpä isällisiä tunteita. Vielä näidenkään vuosien jälkeen Lagnia ei tiennyt varmasti, mutta eipä mies ollut viettänyt turhan paljoakaan aikaa niiden miettimiseen. Aina silloin tällöin hän mietti, missä hänen oppilaansa mahtoi mennä, oliko tuo edes hengissä enää niin riehakkaalla elintavoillaan?

"Lähdemmekö sitten matkaan?", Lagnia asetti aseensa omalle paikalleen vyönsä alle ja kohosi sängyltä. Illasta saattaisi tulla pitkä, mutta toivon mukaan kaikki sujuisi hyvin.

Civa muikisteli huuliaan Lagnian sanoille, muka tyytymättömänä. Lopulta hän soi kuitenkin miehelle aurinkoisen hymyn ja asteli takaisin kylpyhuoneeseen. Iso osa siitä miten hän oli toiminut heidän tullessaan hotellihuoneeseen oli uuteen hahmoon eläytymistä ja roolin ottamista. Hän ei todellakaan käyttäytyisi samalla tavalla omana itsenään. Hän ei ollut mikään hupakko. Kylpyhuoneessa Civa lisäsi aavistuksen huulipunaa huuliinsa. Sen jälkeen hän otti käsilaukkunsa ja pujotti jalkaansa sandaalimaiset, kirkuvan pinkit korkokengät.

Tietysti Lagnia olisi voinut kehua hänen ulkonäköään ja tehdä paljon muutakin. Vaikka nainen itse tunsi ajoittain vahvaakin vetoa työtoveriinsa, se ei tarkoittanut sitä, että nainen olisi kaatunut ensimmäisen tilaisuuden tullen miehen sänkyyn. Syntyjään georgialainen nainen tiesi kyllä milloin mentiin liian pitkälle ja silloin kaikki olisi mennyt liian pitkälle, jos he olisivat sotkeneet kumppanuuteensa muita kuin toverillisia tunteita. Se saattaisi sotkea työn todella pahasti.

Oli paljon parempi, että heidän välillään oli kohtelias etäisyys.

Naisella ei itsellään ollut mukanaan muuta aseistusta, kuin kaksi ruiskua käsilaukussa, jotka kumpikin sisälsivät kalmonjuuri-villiruusu uutetta. Kummassakin ruiskussa oli ainetta sen verran reilusti, että kuka tahansa vampyyri kaatuisi tajuttomana maahan. Ne olivat tarkoitettu kuitenkin totaalliseen hätätilaan. Hän ei käyttäisi niitä, jos tilanne ei siihen pakottaisi. Muuta aseistusta naisella ei ollut. Lagnian kun oli tarkoitus hoitaa varsinainen tappaminen. Tilanteen vaatiessa nainen osaisi kyllä puolustaa itseään, eikä hän tarvinnut siihen mitään ylimääräistä. Kiitos Lagnian kovan koulutuksen.

Nainen nyökkäsi miehelle ja pujahti ulos hotellihuoneen ovesta. Samassa kun Civa asteli ulos hotellihuoneesta, hänen koko olemuksensa muuttui. Nainen omaksui yhdellä askeleella itselleen keikistelevän kävelytyylin, joka Civalta itseltään puuttui. Tasaisin väliajoin naisesta tytöksi muuttunut vei kätensä hiuksilleen, kuin kokeillen epävarmana kampaustaan.

Civa sai lähteä ensin. Ei ollut mitään mieltä siinä, että hotellihenkilökunta huomaisi juuri hetki sitten tulleen miehen lähtevän eri naisen kanssa kuin mitä oli tullut. Lagnia itse seuraisi vain muutaman askeleen perästä, ja varjostaisi Civaa kauempaa. Kätensä hän piti jatkuvasti aseensa lähettyvillä. Hän tiesi naisen olevan aseeton, joten tuon turvallisuus kaatui hänen niskoilleen, eikä koskaan voinut tietää mitä tulisi tapahtumaan.

Heidän matkatessaan kohti klubia, Lagnia tarkkaili väkijoukkoa sekä miesten katseita jotka Civa sai osakseen. Hän virnisti hieman varjoissa. Olihan se totta että Civa osasi halutessaan muuttua oikeinkin viehättäväksi, mutta Lagnia silti tunsi naisen oman itsen, ja piti siitä kaikkein eniten. Työkaverina, tietysti.

Klubi oli suuri. Lagnialle iski hetkellinen ahtaan paikan kammo katsoessaan ihmismassaa. Hänen olisi vahdittava Civaa kuin haukka, jottei nainen hukkuisi ihmismassaan täällä.

Civa asteli klubia kohti niin tottuneesti kuin vain suinkin osasi. Hän yritti olla herättämättä huomiota sen enempää kuin kauniin naisen kuului. Silloin tällöin hän soi suopean, hiukan flirttailevan hymyn miehelle, joka katsoi häntä. Kuitenkaan Civa ei reagoinut sen kummemmin kyseisiin miehiin.

Klubille hän pääsi sisään vain yhdellä flirttailevalla hymyllä. Portsarit lumoutuivat vaaleaan naiseen eivätkä kyselleet mitään, kun tämä asteli sisään klubiin.

Civalle ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä se, että paikka oli täynnä. Hän katseli kiinnostuneena ympärilleen etsien kohdettaan. Ainakaan vielä hän ei miestä löytänyt, mutta olisi vain ajan kysymys, milloin hän huomaisi tämän. Sillä välin hän asteli baaritiskille tilatakseen juotavaa. Vuosien varrella Civa oli kehittänyt viinapäätään niin, ettei pari hassua drinkkiä hitaasti nautittuna vaikuttaisi hänen toimintakykyynsä.

Lagnia hakeutui baarissa johonkin mahdollisimman hyvää nurkkaan, josta näki koko baarin, oli samalla suojassa utelialta, mutta samalla kuitenkin niin näkyvissä ettei herättänyt huomiota. Lagnia myös käytti luojan suomaa ulkonäköään sekä vuosien varrella kehitettyjä naisten kaati kykyjään ja pokasi itselleen seuralaisen, ettei hän erottuisi joukosta liikaa.

Eihän kukaan epäillyt komeaa, vaikkakin hieman vanhempaa miestä jos tällä oli seuraa? Ei toivon mukaan. Enemmän hän luultavasti olisi herättänyt huomiota jos olisi vain seissyt yksinään nurkassa Civaa tuijottaen. Nytkin hän piti työpariaan silmällä, vaikkakin soi huomiotaan myös uudelle tuttavalleen. Tulinen italiaano oli selvästi uuden tuttavan mieleen, sillä nainen roikkui Lagniassa kuin takiainen.

Miestä ei haitannut, niin kauan kunhan hän pystyi pitämään Civan silmissään. Kunhan nainen löytäisi kohteen ja onnistuisi lähestymään tuota, niin loppu olisi helpompaa. Palkkatappajan työ oli sinänsä helppoa; sulaudu varjoihin, tarkkaile kohdetta, iske ennenkuin kohde huomaa sinun olemassaoloasi. Varmista ettei jää todistajia. Ja katoa. Niinkin yksinkertaista, mutta samalla kovin yksinäistä.

Lagnia ei voisi koskaan oikeastaan kertoa kenellekkään ulkopuoliselle totuutta itsestään, tai tulla nähdyksi liikaa. Hänen piti olla huomiota herättämätön missä ikinä kulkikin.

Saatuaan drinkkinsä, joka oli aivan liian makea Civan omaan makuun, mutta hahmolleen juuri sopiva, nainen käännähti ympäri ja rupesi tutkailemaan baaria.Hän teki kuumeisesti erilaisia laskelmia paikasta. Paikka oli iso, hieman jopa turhan iso. Nainen saisi hieman varoa, ettei joutuisi liian kauas Lagniasta. Ilman aseistusta hän olisi tuhoon tuomittu, jos katoaisi miehen näkökentästä.

Samassa Civa tunsi kosketuksen hartiallaan ja musiikin seasta hän erotti sanat: ”Iltaa neiti”. Kääntyessään hänen oli pakko hymyillä. Kohde oli kävellyt suoraan hänen syliinsä. Tosin se ei ollut yllättävää, jos rooliasu oli kohdillaan. Civa siirsi silmänsä katsomaan miehen silmiin ja hymyili ujosti, mutta hymyili kuitenkin. Muuta vastausta hän ei miehelle antanut. Ainakaan vielä.

Mies toi päätään lähemmäs niin, että sai kuiskattua naisen korvaan: ”Näytitte yksinäiseltä siinä seisoessanne. Jättikö seuranne teidät oman onnensa nojaan”. Miehen puhuessa, tämä puhui niin lähellä Civan korvaa, että huulet hyväilivät tämän korvanlehteä joka sanalla. Naisen oli pakko miettiä, kuinka monen naisen jalat mies oli saanut tutisemaan tuolla tavalla. Vaikka palkkatappaja vain näytteli, ei hänkään voinut estää kylmiä värejä kulkemasta selkäänsä pitkin.

”Ei nyt ihan noinkaan”, Civa vastasi, vetäytyen hieman miehestä tarkoituksenaan kuitenkin olla antamatta yhtään negatiivista merkkiä miehelle. Samassa hän kumartui lähemmäs miestä sanoakseen seuraavat sanansa miehen korvaan. ”Tulin yksin, koska ystäväni sammui hotellihuoneeseen”. Tämän sanottuaan nainen vetäytyi hieman miehestä, luoden katseensa maahan, vilkuillen miestä muka vaivihkaa ripsiensä lomasta.

Kala oli tarttunut syöttiin. Lagnia vilkuili tyytyväisenä Civan suuntaan samalla kun viihdytti omaa seuralaistaan. "Haluaisitko juotavaa?", Lagnian lämmin hymy oli erityisen hurmaava. Hänellä oli vanhemman iän suomaa kokemusta, joka suorastaan paistoi hänen karkeilta kasvoiltaan. Se tuntui vetoavan naisiin jostain syystä kovinkin. Näkyikö hänen "kova" elämänsä noin hyvin?

Yhdessä naisen kanssa Lagnia kävi baaritiskille, varoen kuitenkaan joutumasta liian lähelle Civaa. Saattaisi olla huonompi homma jos kohde huomaisi hänen vilkuilevan heidän suuntaansa, tai jos Civa alkaisi vilkuilla hänen suuntaansa. Niimpä hän vain osti drinkit itselleen ja seuralaiselleen, ja sitten he suuntasivat takaisin pöytään jonka olivat löytäneet. Sieltä Lagnia kuitenkin pystyi vielä näkemään Civan.

”Vai, että hotellihuone?” mies nuolaisi huuliaan ja näytti suorastaan maistelevan sanaa kielensä päällä. ”Et siis ole täkäläinen?” Kohde siristi hiukan silmiään mittaillessaan edessään olevaa vale blondia päästä varpaisiin.

”En. Olen kotoisin Uudesta-Englannista”, Civa sanoi siirtäen katseensa ujosti drinkkilasiinsa, siirtäen muutaman vaalean hiussuortuvan korvansa taa. ”Olemme lomalla ystäväni kanssa”, Civa hymyili kääntäen tuikkivat silmänsä takaisin kohteeseensa.

Se toimi. Viekotteleva ujous ja suuret siniset silmät, joiden väri oli piilolinssien ansiota, taisivat viedä karskilta vampyyrilta jalat alta.

”Ja nyt ystävättärenne on nauttinut liikaa etelän antimista?” vampyyri virnisti.

Civa käänsi jälleen katseensa pois hymyilen viehkosti: ”Ikävä kyllä. Minä en kuitenkaan malttanut pysyä sisätiloissa. En ole ennen ollut Losissa”.

”Sen voi uskoa”, samassa mies hipaisi keveästi Civan käsivartta. Tällöin nainen itse katsoi sopivaksi nostaa katseensa mieheen ja räpytellä silmiään hämmästyneenä. ”Olet raikas tuulahdus täkäläisiin diivoihin verrattuna”. Nyt mies väläytti Civalle hymyn, joka ilmeisesti kuului hänen parhaimmistoonsa ja jonka tarkoitus oli viedä naisten jalat alta.

Nyt leikki varsinaisesti alkoi. Peli oli varsinaista pallon heittoa kummankin osapuolen välillä ja sen Civa osasi. Tavalliseen smal-talkkiin piti keksiä vain hieman lisää väriä, samalla kun oli muistettava esittää aivan uutta roolia. Omasta mielestään Civa onnistui hyvin. Joko kohde oli aivan myyty tai sitten näytteli yhtä hyvin kuin nainenkin. Tämä mahdollisuus oli hyvä muistaa aina. Civa ei värähtänytkään kun mies rupesi koskettelemaan tätä. Hän vain hymyili ja punasteli, jos se vain sopi tilanteeseen. Mahdollisesti vetäytyi hieman poispäin ujostellen.

Lopulta uhri itse ehdotti lähtöä. Civa hymyili tähän ja empi hiukan, mutta suostui lopulta. Vampyyri ojensi naiselle käsivartensa ja lähti johdattelemaan tätä ulos. Civa totisesti toivoi, että Lagnia oli huomannut tämän eikä ollut keskittynyt liiaksi seuralaiseensa.

Silmäkulmastaan Lagnia näki Civan ja kohteen alkavan tehdä lähtöä. Hän alkoi pahoitella seuralaiselleen etttä joutuisi poistumaan hetkeksi, luvaten kuitenkin palata mahdollisimman pian tämän luokse. Lagnia nousi pöydästä kun Civa ja kohde olivat päässeet ovelle, ja lähti varjostamaan noita.

Lagnia toivoi, että mies johdattaisi Civan jollekkin pimeämmälle kujalle, tai että Civa onnistuisi jotenkin tekemään sen. Hän halusi hoitaa homman nopeasti ja siististi. Hänen kätensä hipaisi aseen perää huomaamattomasti. Ei tarvittaisi enää paljoa aikaa kunnes tämä kohde olisi maassa. Kuollutta verta suurissa määrin sisältävät luodit suoraan päähän, ja sitten pään irroitus kun kohde oli vielä tuskissaan maassa.

Se ei tietenkään välttämättä toimisi, kohde oli saattanut kehittää vastustuskykyään kuollutta verta vastaan, mutta hätä ei ollut sen näköinen. Lagnia osasi muitakin kikkoja kuin vain ampua. Nyt hän seurasi varjoissa, huomaamattomasti ja äänettömästi.

Ilta oli jo pitkällä, kun Civa astui ulos yökerhosta uuden seuralaisensa kanssa. Nainen hämmästyi hieman, kun hän tunsi seuralaisensa otteen kädestään tiukentuvan. Aivan kuin mies ei oli halunnut päästää naista kauaksi itsestään. Se sai georgialaisen huoletumaan.

Civa päätti avata yhteyden Lagniaan. 'Kohde saattaa epäillä jotain. Yritän johdattaa hänet mahdollisimman nopeasti jonnekkin syrjään', Civa välitti Lagnialle telepaattisesti. Kohteen käytös olisi voinut saada naisen kurtistamaan kulmiaan, jos se ei olisi ollut liian epäilyttävää. Sen sijaan nainen hakeutui lähemmäksi miestä ja siveli tämän käsivartta. Mies taas katsoi häntä silmät tuikkien.

”Tulehan blondi”, mies sanoi vieden oman kätensä Civan kämmeneen ja lähti vetämään naista mukaansa. Civa kohotti kulmiaan kysyvänä. Mies kuitenkin näytti vievän häntä juuri sellaiselle syrjäkujalle, kuin nnainen oli toivonutkin.

Nainen vain toivoi, että Lagnia löytäisi hänet, vaikka hän katosikin pian näkyvistä. Samassa Civa tunsi lujan otteen kurkullaan. Kohde oli ilmeisesti vain leikkinyt mukana, sillä nyt hän painoi naista seinää vasten puristaen tätä kurkusta. Jopa vampyyrille tunne oli erittäin kivulias, vaikka he eivät siihen kuolleetkaan.

”Olen aina pitänyt suunnattomasti vampyyrinveren mausta”, mies virnisti lähes mielipuolisesti. Ilmeisesti tämä ei ollut tajunnut Civan suunnitelmaa, vaan oli suunnitellut naisen tappamista jo alusta asti. Samassa nainen jo tunsikin hampaat kaulavaltimossaan. Civa olisi voinut huutaa, jollei mies olisi painanut hänen henkitorveaan niin ettei hänen äänensä kulkenut ollenkaan.

Ärtymys hiipi Lagniaan siinä samassa kun hän sai Civan viestin sekä kadotti heidät näkyvistä. Perhana. Miten kohde oli saattanut huomata, ja minne he oikein katosivat? Lagnia lähti kiireesti heidän peräänsä. Nyt hänen pitäisi hoitaa tappo mahdollisimman nopeasti ja saada Civa turvaan.

Hullu, ulvonnan tapainen nauru täytti ilman aivan Civan ja vampyyrimiehen läheltä. Katolta alas loikkaava huppupäinen mies laskeutui aivan kaksikon viereen hihittäen villisti. Mies kyykistyi ja nosti hitaasti katseensa mieheen. "Terve, Johnny..", Blondi, jonka silmät kiiluivat otsahiusten varjoissa tokaisi virnistäen kuin mielipuoli noustessaan ylös.

Blondilla oli käsissään metalliset rystykynnet, jotka mies kohotti kasvoilleen ja nuolaisi niiden teriä. Hän ei selvästikkään edes välittänyt naisesta jota toinen vampyyri piteli seinää vasten. Hänen silmänsä olivat tarkasti lukittuina mieheen, jota oli juuri kutsunut Johnnyksi.

Kohde kiinnittää huomionsa blondiin mieheen, joka ilmaantui kuin tyhjästä. Civa tuntee hampaiden irtoavan kaulastaan, se saa naisen ähkäisemään. Samassa hän tajuaa tilaisuutensa tulleen. Naisen kädenliikkeet olivat yksinkertaisia mutta nopeita, kun hän sai tilaa liikkua, miehen vetäydyttyä hänestä. Ei tarvittu montaa sekunttia, kun nainen sai jo iskettyä neulan miehen käsivarren lihakseen. Samassa kalmojuuri-villiruusu uute jo virtasikin miehen elimistöön. Se sai Jhonnyksi kutsutun miehen ähkäisemään ja irrottamaan otteensa Civasta. Kipu ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Lagnian ansiosta nainen oli kuitenkin oppinut sietämään sitä.

'Mies ei arvannut suunnitelmaame, mutta on muuten vain sekaisin. Tule äkkiä, tarvitsen aseistusta', Civa lähetti Lagnialle hätäisiä viestejä. Samalla hän yritti neuvoa oman sijaintinsa.

Nyt nainen saattoi keskittää ajatuksensa siihen blondiin mieheen. Kyseinen kaveri sai Civan niskavillat nousemaan pystyyn.

Jhonny taas oli vajonnut maahan yrttiuutteen ansioista. Luultavasti aine veisi mieheltä hyvin nopeasti tajun.

Loki kallisti päätään. Tasaisen mielipuoli virne kaartui alaspäin vihansekaiseen irvistykseen. Hänen kohteensa..hänen tapponsa tuupertui hitaasti maahan kivun saattelemana, kun naisen neulan sisältö alkoi vaikuttaa. Blondi ei tästä tykännyt. Hän halusi haastetta, hän halusi tappaa kun Jhonny vielä liikkui itse! Hän päästi kurkustaan raivostuneen karjaisun. Huudon kuoltua hän käänsi katseensa tuohon..naiseen. Loki kallisti päätään, antaen jäänsinisten silmiensä vilahtaa esille otsahiusten takaa.

"Ämmä hei..", Loki astui lähemmäs Civaa. "Tää oli mun tappo, ja nyt sä pilasit mun huvin!", Hän sivalsi yllättäen kynsillään Civaa kohden. Jos Jhonnysta ei saisi hupia, nainen saisi korvata sen!

Lagnia seisahtui saadessaan Civan viestit. Hänen katseensa tuimistui ja hän lähti nopeaan juoksuun kohti paikkaa jota Civa oli kuvaillut. Mutta kun hän saapui paikanpäälle, näky ei ollut aivan se mitä hän oli odottanut. Lagnia seisahtui kujan suulle, tuijottaen maassa norkoilevaa kohdetta, joka oli selvästikkin tuskissaan, ja siitä taas Civaan ja tuon takana olevaan blondiin. Muistot alkoivat hiljakseen virrata Lagnian mieleen. Oliko tuo mies todella se keneksi hän sitä luuli?

Civa väisti ketterästi. Miehen liike sai kuitenkin naisen kurtistamaan kulmiaan. Hän oli väistänyt ennenkin samankaltaista liikettä. Eikä edes samankaltaista vaan täydellisen samanlaista. Lagnian liikkeet, joita Civa oli oppinut väistelemään, olivat täysin samanlaisia. Kuten hänen omansakkin, jotka kyseinen mies oli hionut huippuunsa.

”Sinuna en rupeaisi ämmittelemään”, Civa sihahti. ”Vaikka olen nainen, se ei tarkoita, että olisin sinua heikompi”.

Samassa nainen huomasi Lagnian blondin miehen selän takana. Yksi tai kaksi tappoa tuskin merkkaisivat suuria heidän ansioluetteloissaan, varsinkin kun blondi oli tullut tielle. Ainut ongelma oli, ettei Civalla ollut minkäänlaista aseistusta. Tiukan mekon alle oli vaikea kätkeä yhtään mitään, jos oli vaarana, että mies rupeaisi kopeloimaan.

”Lagnia, et viitsisi auttaa neitoa hädässä!” Civa huikkasi blondin selän taa, kun toisella miehellä tuntui kestävän aivan liian kauan.

Naisen huuto sai blondin jähmettymään paikoilleen. Lagnia? Hänen äsken niin vihanriemuinen virneensä haihtui nopeasti ilmeettömään tyrmistykseen. nopeasti hän kääntyi kohtaamaan selkänsä takana piilevän vaaran, hypäten samalla sivummalle, välttyen näin joutumasta ainakaan heti Civan iskujen kohteeksi, mikäli nainen päättäisi nyt hyökätä kun hän oli.. liian järkyttynyt.

Lokin silmät levisivät otsahiusten suojissa hänen nähdessään italiaanon. Siitä oli vuosia..niin monta ettei Loki edes kyennyt muistamaan kuinka monta. Mutta siinä hän nyt oli. Hänhän oli tappanut Lagnian! Kuinka tuo pystyi olemaan vielä hengissä?!

Lagnian ilme ei ollut yhtään sen parempi kuin entisen oppilaansakkaan. Hän ei ollut odottanut tapaavansa tuota sekopäätä enää koskaan elämässään, ja silti nyt hän joutui. Civan "avunhuuto" sai tähän mieheen kuitenkin enemmän liikettä kuin mitä se sai Lokiin, ja Lagnia asteli kujalle rauhallisesti. Hän ei tiennyt miten oikeastaan hänen olisi pitänyt toimia.

"Pitkästä aikaa, Loki.", Lagnia nyökkäsi päätään tervehdykseen. Hän asteli aina Lokin edelle, kunnes oli nyt kahden oppilaansa välissä. Hän halusi välttää verilöylyn jos se oli mahdollista. Hän ei tiennyt, mitä kaikkea Loki olisi oppinut näiden vuosien aikana, eikä hän tosiaankaan halunnut taistella tuota vastaan.

"Lagni..", Loki irvisti myrkyllisesti. "Mä tapoin sut, Lagni, ihan omin käsin.", Loki katsoi alas käsiinsä, jotka tärisivät hieman, johtuiko se sitten jännityksestö vai mistä, niin mies puristi joka tapauksessa kätensä nyrkkeihin ennenkuin nosti katseensa takaisin Lagniaan, jota hän its kutsui Lagniksi.

Civa oli äimänkäkenä tilanteen uudesta käänteestä. Hän katsoi vuoroin sekä Lagniaa, että blondia, jota hänen opettajansa kutsui nimeltä Lokiksi. Nainen olisi voinut jäädä tuijottamaan miehiä suu auki, mutta työt odottivat.

”Lagnia, voidaanko me nyt hoitaa tämä keikka? Voitte sen jälkeen hoitaa ihastuttavan jälleennäkemisenne”, Civa katsoi miestä tuimasti.

Hän olisi täysin alakynnessä, jos tilanne kärjistyisi. Hänellä ei ollut aseita, yhdellä mielipuolella oli, toinen virkoaisi hetkenä minä hyvänsä tajuihinsa ja Lagnia näytti siltä kuin olisi juuri unohtanut velvollisuutensa.

Lagnia kääntyi Civaa kohden. Nainen oli oikeassa, heidän täytyisi hoitaa tappo vaikka mikä olisi, eikä hän voisi antaa menneisyyden haamujen pilata tätä. Hän epäonnistuisi täydellisesti sekä ammattilaisena että opettajana, jos nyt antaisi tämän pienen.. takaiskun hämmentää itseään.
"Valitettavasti olen yhä hengissä, kuten huomaat. Joten, suo anteeksi, Loki, minulla on töitä.", Hän käänsi selkänsä Lokille ja asteli kohti piakoin virkoavaa kohdettaan.

Takkinsa helman alta Lagnia otti esiin aseen, ja ojensi sen Civalle. "Tuosta ei ole hyötyä tätä vastaan, mutta pidä Loki aloillaan.", Hän kyykistyi kohteen vierelle ja tarttui tuon päästä kiinni. Paras tapa hoitaa homma oli vain..äkkiä repiä pää irti.

Loki ei kuitenkaan tähän ollut tyytyväinen. "Oi! Lagni, anna sen olla!", Hän astui lähemmäs aikeenaan irroittaa Lagnian ote Jhonnysta. "Se on mun lelu!"

Civa olisi voinut huokaista helpotuksesta, kun Lagnia viimein näytti tulevan järkiinsä. Tämä oli viimeinen keikka, jolla hän jättäisi aseistuksen jonkun muun huoleksi. Hän vaikka kehittelisi itselleen korsetin, johon saisi veitsiä jemmaan, jos muu ei auttanut.

Katse tiukasti käännettynä Lokiin, nainen ottaa kumppaniltaan aseen ja nyökkää ymmärtämisen merkiksi. Lagnians sanoista nainen päätteli, että mies oli vampyyri. Naisen ei tarvinnut miettiä hetkeäkään mitä teki, kun mies rupesi lähestymään Lagniaa. Ensimmäisen luodin Civa tähtäsi Lokin jalkoihin, varoitukseksi. Vaikka hän palkkatappaja olikin, ei hänen ensimmäiseksi tarvinnut henkeä viedä. Varoittelu toimi myös, kun apuvälineet olivat tehokkaat.

”Seuraava osuu sydämeen, jos et pysy paikallasi”, nainen sanoi värittömällä äänellä.

Loki hypähti taaemmas sihahtaen luodin suhahtaessa hänen jalkojensa juureen. Hän kyykyistyi katsoen naista murhaavasti. "Pysy erossa tästä, ämmä.",Loki ei kuitenkaan liikkunut, vielä. Hän katsoi vain naista myrkyn hullulla katseellaan.

Lagnia oli yllättynyt. Loki ei ollut enää sama nuorimies jonka hän oli aikaa sitten kouluttanut. Silloin mies oli vielä ollut sentään laskelmoiva, mikä oli tehnyt Lokista entistäkin pelottavamman. Nyt hullusta laskelmoijasta oli jäljellä enää hullu peto. Omalla tavallaan se oli vielä pahempi, sillä nyt Lagnia ei lainkaan kyennyt arvaamaan mitä Loki ajatteli.

Nopealla käsien pyöräytyksellä Lagnia katkaisi Jhonnyn niskat, ja kiskoi pään irti tuskan huudon siivittelemänä. Verta roiskahti hänen kiilteleville kengilleen, mikä oli pienin Lagnian murheista sillä hetkellä. Hän nousi, roikottaen iroitettua päätä hiuksista, ja kääntyi.

Juuri sillä samalla hetkellä kun Lagnia kääntyi, Loki singahti liikkeelle. Hän ponnisti ketterällä kehollaan eteenpäin kohti Lagniaa, pelkäämättä lainkaan tulevansa ammutuksi. Hän sieti kuollutta verta tietyissä määrin, olihan Ana sentään pakottanut hänet siihen. Hän sivalsi raivoisasti huutaen Lagniaa kohden, joka kuitenkin väisti, ja tarttui sitten Lokia ranteesta.

"Lagni!", Loki lähes tulkoon murisi. Hän kiskaisi kätensä irti samalla kun hänen vapaa kätensä iskeytyi kynnet edellä Lagnian vatsaan. Virnistys kohosi Lokin huulille. "Tuo muistoja mieleen, eh?", Lagnia hymähti ja tarttui Lokia kurkusta. "Tosiaan.", Hän puristi kovaa Lokin henkitorvea. Loki näytti korkeintaan nauttivan kivusta, jota Lagnia hänelle aiheutti.

Civa oli ampunut jo, kun Loki oli lähtenyt liikkeelle. Luoti ei ollut osunut. Hän oli ollut vähällä ampua toisenkin Lagnian tullessa tielle. Nainen oli harjoittanut reaktiokykyään siinä missä kaikkea muutakin. Hänen sormensa eivät liikkuneet enään aivojen summittaisten käskyjen mukaan.

Kuitenkin jonkin alkukantaisemman vaiston ajamana hänen oli pakko sulkea silmänsä, kun Loki iski metalliset kyntensä Lagnian vatsaan. Avatessaan silmänsä uudestaan, nainen ei enään ymmärtänyt mitään mitä oli tapahtumassa.

Kuitenkin tilanteen huomioon ottaen, nainen päätti ampua vielä ainakin yhden luodin Lokia kohti. Tarkoitus oli tähdätä niin sivuun kuin mahdollista, jotta Lagnia ei vahingoittuisi enempää.

Lagnia tyrkkäsi Lokin kauemmas itsestään huomatessaan tuon reaktion. Hänen mieleensä palautui ensimmäinen ilta jolloin he olivat tavanneet, ilta jolloin lagnian oli ollut määrä tappaa Loki. Hän muisti kuinka oli kuristanut vielä silloin ihmistä, ja kuinka toinen oli jollain erittäin kierolla ja perverssillä tavalla nauttinut siitä. Masokisti ja sadisti. Molemmat samassa kehossa.

Loki horjahti, juuri sopivasti pois Civan luodin tieltä, ja siirsi sitten virnistävän hullun katseensa naiseen. "Mähän sanoin sulle, ämmä, että pysy erossa!", Loki huudahti villisti ja loikkasi Civaa kohden. Hän käytti ketteryyttään hyväkseen ja pysähtyi aivan naisen eteen, tuijottaen tuota syvälle silmiin omilla hullun silmillään.

"Kjeh heh.. Säkö oot Lagnin uus kaveri, hmm?", Hän nosti rauhallisesti kätensä ylös, sen jonka oli upottanut Lagnian sisuksiin, ja nuolasi Lagnian verta pois kynsistään. "Joko se on 'tehny' sut?", Loki toi päänsä lähelle Civan kaulaa ja nuuskaisi, kuin haistaakseen oliko Lagnian hajua naisessa. Äänen sävyn ärtymyksestä saattoi hyvin päätellä Lokin olevan mustasukkainen.

Lagnia käännähti ympäri Lokin viilettäessä hänen ohitseen, ja hän seisahtui nähdessään ettei blondi mies ainakaan toistaiseksi näyttänyt aikovan vahingoittaa Civaa.

”Niin kauan kun sinä aiot satuttaa kumppaniani niin minä sekaannun tähän”, Civa irvisti. Kun mies lähti tulemaan häntä kohti nainen ei kuitenkaan jostain syystä ampunut.

Hän katsoi miestä inhon vallassa. Tämä oli kaikkea sitä, mitä hänet oli opetettu henkivartijana vihaamaan ja varomaan. Lokin kaltaisia hän oli tappanut useita kymmeniä ollessaan Draculan henkivartija ja tilanteen vaatiessa tämäkään tuskin oli kummoinen suupala naiselle.

Nainen perääntyi pari askelta: ”Ihan vain tiedoksesi. Minua ei tehnyt kukaan ja minun ja Lagnian välinen suhde ei kuulu sinulle pätkän vertaa”.

Civan olisi ollut parempi valita jokainen sanansa tarkemmin, sillä jokainen sai asian kuulostamaan juuri siltä, kuin heillä olisi ollut suhde. Loki, jolla yhä oli jonkinlaisia kieroituneita tunteita entistä opettajaansa kohtaan, irvisti sihahtaen naiselle. Hän kohotti kättään varoittavasti ja puristi kätensä nyrkkiin, sivaltaen ilmaa Civan edestä, yrittämättä kuitenkaan edes osua.

Pian hän kuitenkin alkoi hihittämään. Hän kallisti päänsä kohti taivasta ja nauroi kuin vain mielipuoli voi. "Täytyy sitten vain..", Loki laski katseensa ja virnisti Civalle. "..tappaa sinut.", Ilman varoitusta jo valmiiksi lähellä ollut blondi hyökkäsi eteenpäin kyyryyn painautuneena. Hän syöksyi kohti Civaa matalana, sivaltaen molemmilla käsillään, toisella kohti Civan silmiä, toisella kohti kurkkua ja vatsaa. Hänen liikkeensä eivät olleet enää täysin samat kuin Lagnialla, olihan hän oppinut uusia temppuja.

Lagnia puri hampaansa yhteen. Typerä kakara! Hänen pitäisi pysäyttää Loki, jotta he voisivat Civan kanssa häipyä paikalta ennenkuin joku utelias päättäisi kurkistaa kujalle ja näkisi mitä kaikkea oli tapahtumassa. "Loki!", Lagnia yritti tarrautua entiseen oppilaaseensa, peläten Civan puolesta.

Jo Lokin ensimmäinen liike sai naisen perääntymään. Loppujen lopuksi, Loki oli Civalle täysi arvoitus. Hän oli tappanut jos jonkinmoisia hulluja ja mielipuolia, opiskellut jonkinverran psykologiaa ymmärtääkseen tietynlaisia mielenliikkeitä, Loki oli kuitenkin paljon arvaamattomampi, kuin nainen pystyi koskaan kuvittelemaan.

Tämän silmät laajenivat hitusen, kun mies vain ilmoitti tappavansa hänet. Tieto tuli melkoisena yllätyksenä, mutta nainen pystyi kuitenkin väistämään Lokin ensimmäisen iskun. Nainen lähti väistäessään kallistumaan taaksepäin ja siitä kierähtämään ketterästi ympäri päästäkseen näin pois Lokin läheltä. Epäonneksi miehen kynnet onnistuivat kyllä viiltämään naisen käsivartta. Naarmu ei kuitenkaan ollut pintaraapaisua syvempi.

Tämän jälkeen hän saattoi lähteä juoksemaan kauemmas kadun suuntaan. Juostessaan hän ampui kolme luotia Lokin suuntaan ja pysähtyi sitten, ainakin toistaiseksi turvallisen välimatkan päähän.

”Lagnia! Onko sinulla jonkinlaisia toimintaohjeita tai suunnitelmaa vai teenkö itse niin kuin parhaaksi katson?” Civa huudahti pitäen aseensa piippua tähdättynä tiukasti Lokin suuntaan.

Loki nauroi villisti Civan väistäessä hänen liikkeensä ja lähtiessä karkuun. Hän loikkasi ketterästi sivuun naisen ampumien luotien tieltä. Tässä se taas oli.. se tunne.. Loki kietoi kätensä ympärilleen kuin pidelläkseen itseään. Tuo tunne kutitteli häntä syvältä, paikasta johon hänen kyntensä eivät ulottuneet raapimaan. Loki nosti katseensa ja nuolaisi huuliaan virnistellen.

Lagnia katsoi Civan suuntaan naisen huutaessa hänelle. "Lokin varalle ei voi oikein suunnitella.", Hän viestitti telepaattisesti Civalle. "Hän oli jo hullu ihmisenä, vampyyriksi muuttuminen vain pahensi tilannetta.", Hän jatkoi, ennenkuin hyökkäsi yllättäen Lokin kimppuun, tarraten voimalla kiinni miehen kurkusta ja käsistä. "Nyt, Civa!", Hänen ideanaan oli pidellä Lokia paikoillaan jotta Civa saisi ammuttua Lokia, jotta tuo hidastuisi edes vähän.

Kuitenkaan, Lagnia ei halunnut tappaa entistä oppilastaan.


"Alexander, mitä sinä täällä pelleilet?", Kylmä ääni kajahti kujalle katon suunnalta. Vanha vampyyri katsoi alas kujalle. Yksi päätön ruumis, nainen ja mies, sekä hänen typerä suojattinsa. Anaclaudia huokaisi ja pudisti päätään. Jotenkin kummasti pojalla oli tapana ajautua ongelmiin.