Tinatinista Civaksi

Civa löysi nopeasti kuntosalin. Se oli moderni ja lähestulkoon täydellinen vampyyrien treenaamisen, jotka tarvitsivat huomattavasti enemmän vastuksia kuin ihmiset. Civalla meni salilla näppärästi kuusi tuntia, jonka jälkeen hänen oli pakko lysähtää lattialle lepäämään. Hän oli tehnyt toistoa toiston perään. Käyttänyt salin jokaista laitetta varmaankin kymmenen kertaa sinä aikana. Hänen ruumiinsa huusi hoosiannaa.

Hetken aikaa mietittyään hän totesi nähneensä uima-altaan huvilan takapihalla. Hän voisi suoda ruumiilleen hetken helpotuksen, käyttäen sitä kuitenkin hyödyksi. Uiminen ei ollut mitenkään vähäpätöistä liikuntaa. Sitä ennen hän voisi syödä pikaisesti ja sen jälkeen palata salille loppu illaksi ja viettää siellä vaikka myöhälle yöhön. Unettomuudesta oli paljonkin hyötyä.

Niinpä Civa ryhtyi tuumasta toimeen ja lähti etsimään Lagnian keittiötä.

Lagnia poistui harjoitussalista ja suunnisti suoraa päätä työhuoneeseensa, jossa hän istui tuolilleen ja avasi jälleen koneensa. Hän voisi helposti saada koko päivän kulumaan, ja seuraavankin, tehdessään koneellaan töitä.

Kuitenkin illan alkaessa olla lähempänä, Lagnia hieraisi silmiään ja venytteli lihaksiaan jotka olivat jäykistyneet liiallisesta paikallaan istumisesta. Tavallisesti hän tässä vaiheessa joko lähtisi yökerhoon, tai sitten salille itse. Hän päätti kuitenkin tarkistaa, miten Civa oli saanut päivänsä kulumaan.

Lagnia sulki koneensa ja poistui työhuoneestaan, lukiten oven perässään. Hän ei aikonut ottaa riskiä, että nainen kuitenkin päättäisi kaivata hänen tiedostojaan ja sitten yrittää murhata hänet. Lagnia saapui harjoitussaliin ja jatkoi suoraan matkaansa kuntosalille.

"Miten sujuu?", Lagnia kysyi astuessaan ovesta kuntosalin puolelle.

Seitsemältä illalla Civa oli palannut salille. Hän oli Lagnian tullessa ehtinyt tehdä vain puolet siitä, mitä oli tehnyt aamulla ja hänen kroppansa huusi jo. Uiminen olisi voinut helpottaa hänen oloaan, mutta kun nainen oli tehnyt siitä kaikkea muuta kuin rentouttavan uinti reissun. Draculan henkivartijana nainen oli oppinut viemään ruumiinsa äärirajoille ja vielä siitäkin yli. Yhdeksän tuntia kuntosalilla ja siihen uiminen päälle, kymmenen kilon ylimääräisillä painoilla käsissä ja jaloissa ei ollut mikään yksinkertainen rupeama hyväkuntoisella vampyyrillekkaan.

Lagnian tullessa alas, Civa ei kuitenkaan lopettanut tekemisiään vaan jatkoi jo puuduttaviksi muodostuneita toistojaan.

”Hyvin”, Civa vastasi keskittyen nostamaansa painomäärään enemmän kuin mieheen.

Lopulta Lagnian olisi varmasti myönnettävä, että Civalla riitti kärsivällisyyttä ja lujaa tahtoa päämäärien tavoittamiseksi. Nainen kehittyi kahdessa päivässä juuri sen verran, että sen huomasi. Edes vampyyreilla kahden päivän aikana tapahtuva hurja kehitys oli lähes mahdottomuus. Civa kuitenkin sai nopeutta tai jos ei muuten niin ainakin määrätietonsa avulla.

Kaksi päivää oli kulunut ja niiden jälkeisenä aamuna nainen istui pienen antiikkisen kirjoituspöydän ääressä omassa huoneessaan, nauttien aamiaista. Hänen aamiaisensa koostui kokonaan veripussista, pillin kautta imetystä verestä samalla kun hän luki netin uutispalstoja. Tinatinin kuolema komeili edelleen joissain otsikoissa ja vaikka se olikin turhamaista, Civa luki niistä jokaisen.

Aurinko oli juuri nousemassa pilvettömälle taivaalle. Päivästä olisi tulossa ehdottoman kaunis ja ehdottoman kuuma. Muutaman päivän aikana Civa oli kuitenkin oppinut tavallaan nauttimaan Kreikan kuumista päivistä. Hänellä oli ikää melkein kaksisataa vuotta ja aurinko poltteli edelleen epämukavasti. Hän ei saanut siitä ikävää ihottumaa, eikä poltteluakaan oikeastaan huomannut, ellei keskittynyt siihen. Ei hän siltikään vielä napannut rantapyyhettä mukaan ja lähtenyt rannalle ottamaan aurinkoa. Se oli aivan liian... Ihmismäistä.

Häntä hymyilytti tietokoneen ääressä istuessaan. Juuri nyt entisellä henkivartijalla ei riittänyt huomiota kauniille auringolle. Nainen ei ollut koskaan ajatellut millainen haloo hänen kuolemastaan nousisi. Hän saattoi tuntea itsensä melkein prinsessaksi lukiessaan uutisia. Kuolemaa oli kaunisteltu suuresti. Siitä oli tehty traaginen tapaturma, vaikka Civan oli ollut tarkoitus saada tilanne näyttämään siltä, että hän olisi möhlinyt ja menettänyt henkensä siinä. Ilmeisesti vampyyrimaailman ylimystö oli halunnut tilanteen näyttävän eräänlaiselta sankarikuolemalta. Tavallaan se sopi Civalle, mutta se tarkoitti myös sitä, että hänen olisi luultavasti tehtävä, joitain selviä muutoksia ulkonäköönsä pysyäkseen piilossa.

Testattuaan Civan kehityksen Lagnia oli ollut tyytyväinen. Hän ei ollut epäillyt Civan kykyjä, sillä hän oli mies joka ei kuvitellut liikoja. Hänellä oli kyky nähdä muiden piileskelevä potentiaali johonkin, ja Civalla oli potentiaalia erinomaiseksi palkkatappajaksi, mikäli nainen pääsisi hupsuista vakaumuksistaan eroon. Noilla vakaumuksilla Lagnia tarkoitti Civan suostumattomuutta sänkyyn kohteen kanssa.

Kahden päivän koeaika oli saavutettu, ja Lagnia nousi vuoteestaan hyvillä mielin. Tyytyväisenä mies pukeutui tavanomaiseen asustukseensa; tummansiniseen pukuun, kermanvalkoiseen kauluspaitaan sekä raidalliseen kravattiin. Hän oli siirtänyt sähkökansiolle tiedot Civan tulevasta keikasta, ja päätti että naisen oli aika vihdoin saada tietää keikastaan. Niimpä Lagnia nappasi kansion mukaansa pöydältään ja poistui huoneestaan, suunnaten kohti toisen kerroksen vierashuoneita, joissa Civa myös asui.

Hän koputti oveen ja odotti vastausta. Hän oli kuitenkin kunniakas mies siinä määrin, ettei rynnännyt naisen asuttamaan huoneeseen luvatta, vaikka talo olikin hänen. Saatuaan kehoituksen tulla sisälle, Lagnia astuisi huoneeseen.
"Huomenta. Ajattelin että haluat nähdä tämän.", Lagnian karkeilla kasvoilla komeili pieni hymy miehen ojentaessa sähkökansiota Civalle. Kansio sisälti kaiken tiedon kohteesta sekä tuon olinpaikasta, mieltymyksistä lempiruokiin. Kaikki mitä Civa voisi haluta tietää.

"Lähdet kahden tunnin päästä. Lentoliput on varattu.", Puvuntakkinsa taskusta Lagnia otti esille lentolipun sekä väärennetyn passin ja ojensi ne sitten naiselle. "Arvioitu saapumisaikasi Lontooseen on 16.42, jossa sinua odottaa vuokrattu auto. Arvioisin sinun olevan kohteen luona 17.22, ja hoitaneen keikan 18.03 mennessä.", Lagnia arvioit olivat oikeastaan se, mitä hän naisen odotti tekevän. Itselleen hän olisi antanut vielä vähemmän aikaa työn hoitamiseen, mutta koska tämä oli Civan ensimmäinen työ, Lagnia oli päättänyt hieman joustaa aikatauluissa. "Raportoit minulle ennen iskua ja heti iskun päätyttyä.", Lagnia ojensi naiselle vielä lisäksi kännykän, jolla tuo saattaisi ottaa häneen yhteyttä.

"Odotan hyviä tuloksia.", Hymy ei jättänyt miehen sänkisiä kasvoja hetkeksikään, ja kerrottuaan mitä hän Civalta odotti, hän poistui.

Se minkä Lagnia jätti kertomatta, oli että joka hetki Civaa seuraisi yksi hänen omista miehistään, varmistamassa keikan mikäli jokin menisi pieleen. Se ei johtunut siitä, että Lagnia olisi aliarvioinut Civaa tai ettei hän olisi luottanut tämän kykyihin. Se oli vain varotoimi kaiken varalta, jota mies käytti uusien työntekijöidensä kanssa.

Civa otti Lagnialta vastaan kansion. Hän selasi tiedot nopeasti läpi saadakseen jonkinlaisen käsityksen uhristaan. Nainen uskoi saavansa lukea tiedot rauhassa läpi lentokoneessa. Nyt hänen ei tarvitsisi vielä pureutua jokaiseen pilkkuun ja pisteeseen.

”Olet mitoittanut aikatauluni varsin tarkkaan, tietämättä edes miten aion toimia”, Civa totesi kuin ohimennen. ”Tiukka aikataulu ei anna aikaa hienovaraiselle toiminnalle, mutta uskoisin onnistuvani tehtävässä silti. Toivon, että jatkossa kun opit luottamaan minuun annat minun määrittää itse aikatauluni”.

Civa laski kansion pöydälle ja nousi seisomaan.

”Minun on siis ruvettava valmistautumaan”, Civa sanoi hymyillen.

Lagnia nyökkäsi Civalle. "Tämä ei johdu luottamuksen puutteesta. Haluan, että työntekijäni hoitavat keikat niin nopeasti kuin mahdollista. Jos tarkoituksesi on opiskella palkkatappoa minun alaisuudessani, oletan että teet asiat kuten minä. Sisään ja ulos, mitään turhanpäiväisyyksiä ei tarvita. Menet kohteen luokse ja hoidat työsi ja häivyt paikalta. Nopeaa ja tehokasta.", Lagnian ilme oli tässä vaiheessa vakava. Hän ei pitänyt kovinkaan paljon siitä, että hänen metodejaan kyseenalaistettiin. Jos Civa ei uskonut pystyvänsä pitämään aikataulusta kiinni, Lagnia saisi kyllä varmasti jonkun toisenkin hoitamaan homman naisen puolesta.

Lagnia otti työnsä vakavasti, sillä siihen hänet oli opetettu. Ei turhanpäiväisiä hienovaraisuuksia; kaikessa karkeudessaan Lagnia piti työnsä yksinkertaisena; sisään ja ulos. Jos kohdetta piti houkutella, tehtiin sekin niin nopeasti kuin vain kohde antoi myöten. Ei ollut mitään järkeä veljeillä tapettavien henkilöiden kanssa. Tulisi vain ongelmia jos kohdetta kohtaan alkaisi kehittyä minkäänlaisia tunteita; sääliä, rakkautta..

Nyt mies kuitenkin katsoi kysyvästi Civaa tämän kertoessa uskovansa kykenevän keikkaan, ja vielä aikataulun mukaisesti. "Toivon todella että onnistut. Ja arvioidut ajat on arvioitu sinun kykyjesi perusteella. Mikäli hoidat homman kuin ammattilainen, saat muitakin keikkoja."

Civan päästyä lentokoneeseen, hän otti kansion uudestaan esille ja rupesi tutustumaan ”asiakkaaseensa”.Yksityisessä luokassa oli toki muita matkustajia, mutta istumapaikat olivat hyvin suojaisia. Nykypäivän lentokoneessa, ei yksityisessä luokassa tarvinnut istua lähelläkään muita ihmisiä. Lagnia osasi todella asiansa. Koska aikaa oli vähän, kohteeseen ei ollut juuri aikaa tutustua muuten kuin lentokoneessa.

Civan pettymykseksi kyseinen mies oli todella yksinkertainen. Nainen voisi helposti ampua kyseisen huumediilerin pimeällä kujalla ja naamioida sen ryöstöksi. Homma ei todellakaan ollut vaikea.

Samassa Civa sattui vilkaisemaan miehen asuinalueen karttaa. Draculan kanssa Civa oli päässyt matkustamaan ympäri maailmaa. Lontoo oli hänelle todella tuttua seutua. Karttaa katsoessaan Civa huomasi, että paikka ei ollut sitä kaikkein parasta ja turvallisinta seurua asua. Sekin helpotti tilannetta suuresti. Asunto sijaitsi aivan Lontoon ulkopuolella. Se oli pieni asuinalue eikä todellakaan mikään kummoinen. Civa voisi vain murtautua paikalle, naamioida tilanteen ryöstöksi ja ampua miehen. Se oli paljon turvallisempaa kuin julkisella paikalla hyökkääminen.

Civa muodosteli suunnitelmaansa koko lentomatkan ajan. Se oli hyvin yksinkertainen ja simppeli. Muutoksen varaa oli, jos alkuperäinen suunnitelma menisi jotenkin pieleen.

Lontoossa satoi vettä. Se tarkoitti lähinnä sitä, että Civan oli pukeuduttava haponkestäviin vaatteisiin. Vampyyrit eivät kärsineet happosateista yhtä pahasti kuin ihmiset, mutta ei yksikään terve vampyyri ei mennyt vapaaehtoisesti seisomaan happosateeseen. Lagnia oli antanut Civalle kattavan valikoiman välineitä. Ikävä kyllä, ne olivat kattavia, mutta niissä ei ollut lainkaan valinnanvaraa. Homma hoidettiin sillä, mitä oli, jos oli.

Civaa se harmitti, mutta koska hän oli entisestä työstään huolimatta oppinut hoitamaan asita omalla tavallaan. Tiukasti toisen alaisuudessa toimiminen ei kuitenkaan sopinut naiselle. Hän oli aina tottunet tekemään asiat omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan. Se helpotti aisioiden tekemistä. Kuitenkin, jos Civa aikoi oppia palkkatappajaksi, hänen oli juuri nyt toteltava Lagniaa.

Ciava suoritti tehtävän määrätyssä ajassa ja siististi. Hän palasi Lagnian kartanolle tyytyväisenä. Keikka oli mennyt nappiin. Huumepomo oli kuollut ja jäljet peitelty.

Lagnia jäi huvilalleen odottamaan. Civan lähdettyä mies palasi työhuoneeseensa tekemään hommiensa kirjallista osuutta; asiakkaalle raportointi että homma oli hoidettu. Hän ei pahemmin välittänyt työnsä tästä osuudesta, mutta sekin oli hoidettava. Maksu hoidettiin yleensä kahdessa osassa; puolet etukäteen, loput homman ollessa valmis. Tosin jotkut hänen asiakkaistaan luottivat häneen niinkin paljon, että maksoivat koko summan heti alkuun. Olihan Lagnia varsin tunnettu noissa piireissä. Ja olihan hänellä kanta-asiakkaitakin. Alamaailman mafiosot pitivät hänen tavastaan hoitaa työt muitta mutkitta, ja koska Lagnia ei epäonnistunut työssään, he halusivat häneltä palveluksia myös myöhemminkin.

Civan palatessa Lagnia oli naista vastassa huvilansa edessä, nauttimassa vapaa-ajastaan. Hän soi Civalle kohteliaan ja tyytyväisen hymyn. Hän pystyi lukemaan naisen kasvoilta, että hommat olivat menneet nappiin. "Oletan, että suoriuduit hienosti?", Hän kuitenkin kysyi hienostuneesti, antaen Civan itse kertoa. Naisen tulisi kuitenkin oppia hoitamaan myös raportointi osuus työstään, ja hän saisi aloittaa sen raportoimalla Lagnialle. Riippuen tietysti raportin tasosta, saattaisi Civa saada itse ottaa yhteyttä asiakkaan kontaktihenkilöön ja suorittaa raporttinsa, mutta mikäli naisen vastaus olisi luokkaa "joo, hyvin meni", Lagnia hoitaisi raportoinnin itse puristettuaan vastaukset Civalta.

Olihan tietysti olemassa Lagnian määräämä varjo, joka oli seurannut Civaa, ja raportoinut jo aiemmin naisen onnistumisesta, sekä siitä miten hommat oli hoidettu. Lagnia oli ollut hyvin tyytyväinen kuulemaansa. Hän uskoi pystyvänsä antamaan naiselle vielä enemmänkin keikkoja, ehkäpä jopa vaativampiakin. Samalla hän kouluttaisi Civan taistelukykyjä.

Civa koki tarvitsevansa kuuman kylvyn. Lontoon kolea ilma oli jättänyt jälkensä myös vampyyriin. Lagnia oli kuitenkin asiasta selvästi eri mieltä. Mies odotti selvästi raporttia työstä. Mitä ilmeisemminkin heti.

”Menin paikan päälle ja odotin uhrin saapumista kotiin. Asuinalue oli sellainen, että saatoin naamioida tilanteen ryöstötapoksi. Tapoin miehen, sotkin paikkoja, muka etsiessäni jotain. Vein mukanani jotain arvotavaraa ja rahaa. Huolehdin, ettei paikalle jäänyt minusta mitään merkkejä kun lähdin. Alueella ei ollut turvakameroita, eikä kukaan nähnyt minua. Tai jos näki, kukaan ei ainakaan tunnistaisi minua vaatetukseni ja naamiointini ansiosta”.

Civa oli saanut luotua itselleen miehen ruumiinrakenteen täyttäymällä paitaansa ja housunsa oikeista kohdista. Hän oli peittänyt kasvonsa aurinkolaseilla ja parralla. Jos hän oli näyttänyt epäilyttävältä, kukaan ei ollut ainakaan soittanut poliiseja hänen ollessaan paikalla.

”Keikka oli siisti ja nopea”, Civa tokaisi ykskantaan lopuksi.

Lagnia nyökytti päätään Civan raportoidessa. Hän oli tyytyväinen. "Hienoa. Hyvin hoidettu. Tule myöhemmin työhuoneeseeni, saat raportoida asiakkaallemme saman.", Mies hymyili tyytyväisenä ja palasi sitten sisälle huvilalleen. Hän antaisi Civalle hieman aikaa tehdä mitä tuo sitten itse halusi.

Lagnia itse palasi työhuoneeseensa ja kävi läpi tuoreimmat keikka pyynnöt. Niitä ei onneksi ollut paljoa, mutta osa niistä oli hieman vaativampia. Lagnia ei uskonut voivansa antaa näitä keikkoja Civan hoidettavaksi, ei aivan vielä. Vaikka joihinkin olisi ehkä ollut tarvittu naista. Hän ei silti uskonut Civan vain yksinkertaisesti olevan valmis.

Lagnia nojasi taaksepäin tuolissaan samalla kun kävi läpi mahdollisten keikkojen tietoja. Mies huokaisi pienesti ja venytteli sitten selkäänsä ja jäi odottamaan Civaa.

Civa otti tavaransa, joka käsitti ison käsilaukun, sekä tietokonelaukun ja lähti kapuamaan yläkertaan omaa huonettaan kohti. Matka oli ollut kaikessa mahdollisessa mielessä lyhyt ja nopea. Ennen kaikkea se oli ollut vaivaton. Loppujen lopuksi aivan liian vaivaton. Entinen henkivartija olisi halunnut olla itse suunnittelemassa tehtäväänsä ja aikataulujaan. Luultavasti hänen tavallaan itse keikassa ei olisi mennyt sen kauemmin, mitä Lagnia oli hänelle käsikirjoittanut, mutta naisella oli oma tapansa toimia. Tällä kertaa hän aikoi kuitenkin niellä ylpeytensä ja kaiken muun sen mukana. Pikkukeikat hän voisi hoitaa Lagnian käsikirjoittamalla tavalla, mutta heti kun keikkojen koko ja niissä pyörivä rahasumma kasvaisi, nainen haluaisi olla mukana suunnittelussa ja toteuttaa asiat omalla tavallaan. Se, että Lagnia hyväksyisi Civan mielipiteen, tarkoitti sitä, että tummaverisen naisen oli todella näytettävä kyntensä ja taitonsa. Ei hän kuitenkaan aivan keltanokka ollut, vaikka olikin toiminut aivan eri tehtävissä aiemmin.

Civa heitti tavaransa huolettomasti sängylleen. Samaan pinoon tämä heitti ohuen takkinsa, jonka vain halusi pois päältään. Se tuntui ahdistavalta, vaikka aurinko oli jo laskemassa ja lämpötila viilenemässä. Hän halusi haistaa meri-ilman, joka täällä oli aivan erilainen kuin Lontoossa. Nainen halusi haistaa meren ja Lagnian huvilaa ympäröivät kukat ja kasvit, sekä Kreikan yön tuoksun, joka oli aivan omanlaisensa. Italiano oli osannut valita paikan huvilalleen. Civa katseli kenkiään riisuessaan auringonlaskua, joka oli hiipumassa horisontin taa. Se oli uskomaton. Luontoäiti oli pistänyt jälleen parastaan, se oli varmaa.

Kenkänsä nainen jätti pienen parvekkeensa oven viereen. Tämän jälkeen hän asteli vaatekaapilleen, johon oli ripustanut vähäiset vaatteensa. Suuren, yleellisen, valkoiseksi maalatun vaatekaapin sisällä hänen muutamat riepunsa näyttivät todella surkeilta. Hänen olisi mentävä vaateostoksille. Tinatinin kuollessa Civan oli ollut pakko jättää vaatteita ja tavaroitaan jälkeen. Ja sen näki. Hän ei omistanut enään kuin muutaman vaihtovaatekerran, joita ei missään nimessä voinut käyttää tehtävissä. Hänen oli ehdottomasti hankittava lisää vaatteita.

Nainen kääntyi mennäkseen kylpyhuoneeseen. Ei mennyt kauaakaan kun tämä loikoi nautinnosta lähes huokaillen leukaa myöten kuumassa vedessä. Jalkansa hän oli nostanut ammeen reunalle, antaen kuuman veden valua hentoisena norona varpailleen. Elämän pienet ilot olivat kaikkein parhaimpia ja tuottivat suurimman nautinnon. Henkivartijana oli oppinut nauttimaan kaikkein eniten niistä pienistä onnen hetkistä. Vampyyri tai ei, henkivartijan työ oli hengenvaarallista. Ne, jotka halusivat tappaa Draculan, tiesivät tarkalleen mitä tekivät, jolloin henkivartijan rooli oli kaikkein tärkein. Kaikkeen oli varauduttava ja oma henki oli pantava alttiiksi. Ennen kaikkea piti olla ehdottoman varma siitä mitä teki. Civa ei tappanut Lontoossa ensimmäistä kertaa. Hän oli vienyt usean hengen niin vampyyreilta kuin ihmisiltäkin, eikä Lontoo tuonut poikkeusta siihen. Oli melkein mahdollista, että palkkatappajan työ oli kuin elinikäinen loma entiselle henkivartijalle.

Kului melkein kaksi tuntia siihen, kun nainen koputti Lagnian työhuoneen oveen. Kylpy ja puhtaat vaatteet olivat tehneet naisesta, kuin uuden vampyyrin. Hän oli kuin uudesti syntynyt. Hän oli myös kaukana siitä bimbosta, jonka Lagnia oli tavannut kreikan yökerhossa tai siitä hullun lailla tämän kuntosalilla rehkivästä naisesta. Nyt Civan olisi voinut laittaa edustuslounaalle muotitoimiston johtajan kanssa ja kyseinen johtaja olisi ollut aivan myyty.

Lagnia oli ajautunut unien maille sillä välin kun hän oli odottanut Civaa. Mies oli tosin nukkunut vain hyvin pinnallista koiran unta, pikemminkin vain pitänyt silmiään kiinni ja ajanut ajatukset pois päästään. Aina välillä oli hyvin rentouttavaa vain olla, ajattelematta mitään. Välillä kuitenkin menneisyyden haamut pyrkivät nousemaan pintaan hänen alitajunnastaan.

Nyt Lagnia avasi silmänsä ja suoristi selkänsä tuolillaan. "Sisään.", Hän käänsi päätään puolelta toiselle, antaen niskansa naksahtaa kuuluvasti. Hänen lihaksensa olivat halunneet jämähtää paikoilleen siitä hyvästä että hän oli istunut samassa asennossa muutaman tunnin. Venyteltyään Lagnia nosti katseensa Civaan ja hymyili naiselle. Näytti siltä, että vaikka mikä olisi, naiset kykenivät silti aina kuuman kylvyn saatuaan olemaan kuin uusia ihmisiä. Tai tässä tapauksessa vampyyreitä.

"Tule tänne, niin saat antaa raporttisi.", Hän soi vielä Civalle lempeän, isällisen hymyn ja avasi sitten puheyhteyden asiakkaansa kontakti henkilöön, jolle Civa saisi antaa raportin työstään.

Civa oli juuri suoristamassa juuri liivinsä etumusta, kun kuuli Lagnian kutsun astua sisään. Nainen pyyhkäisi olkapäänsä ylitse pyrkivät hiussuortuvat takaisin selkänsä taakse ennen kuin avasi oven kevyellä painalluksella. Henkivartija ei ollut vielä käynyt Lagnian työhuoneessa. Se oli kuitenkin juuri sellainen millaiseksi nainen oli sen kuvitellut oppiessaan pikku hiljaa tuntemaan Lagniaa ja sen perusteella mitä oli nähnyt italiaisen talosta. Tiettyjä pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta tietysti.

Nainen ei muuta kuin nyökännyt, tuskin huomattavasti, kun Lagnia käski häntä tulemaan lähemmäs. Hän istuutui tietokonepäätteen eteen. Hymynpoikanenkaan ei käynyt hänen huulillaan, kun hän kertoi asiakkaalle hoidetusta keikasta.



Kahdenkymmenen vuoden ajan Civa asui Lagnian luona. Hoiti työt, jotka hänelle annettiin. Samalla hän treenasi yöt ja päivät miehen ohjeiden mukaan, eikä hän oikeastaan missään vaiheessa ollut toimettomana. Hiljalleen hän oli hankkinut itselleen omia välineitä, sekä rakentanut sellaisia, mitä ei ollut. Samalla hän oli kerryttänyt vaatekaappinsa sisältöä tarvittavilla vaatteilla ja peruukeilla. Hän oli väitellyt italialaisen kanssa pitkään siitä, että sai hoitaa asiat omalla tavallaan. Aluksi hän oli joutunut raportoimaan kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten Lagnialle, mutta hiljalleen Civa oli ruvennut saamaan enemmän vapauksia. Yksi asia, mihin nainen ei kuitenkaan ollut vielä suostunut ja missä oli pitänyt päänsä. Hän ei suostunut edelleenkään makaamaan uhriensa kanssa, vaikka saattoi viedäkkin leikin hyvin pitkälle.

Civan antama raportti oli hyvä ja asiallinen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Lagnia oli tähän hyvin tyytyväinen.


Nyt, jopa kahdenkymmenen vuoden jälkeen, Civa asui edelleen Lagnian katon alla ja työskenteli tälle. Toki heillä oli ollut erimielisyytensä, mutta Lagnia uskoi kuitenkin heidän tulevan loppujen lopuksi hyvin toimeen. Lagnia eli yhä kuten aina ennenkin; hän teki työnsä ja toi naisia silloin tällöin kotiinsa. Civaa tämä ei ollut tuntunut haittaavan, eikä naisella oikeastaan loppujen lopuksi olisikaan ollut mitään sanottavaa asiaan. Kotihan oli kuitenkin Lagnian.

Lagnia korjasi pukunsa solmiota astellessaan Civan huoneen ovelle. Mies koputti kohteliaasti lupaa astua huoneeseen ennenkuin avasi oven. "Civa, meille on töitä. Iso keikka. Menemme molemmat.", Lagnian puvun takin alta pilkotti tämän käsiase miehen oikoessa pukuaan. Keikan saattoi olettaa olevan suuri jo siinä vaiheessa kun Lagnian kasvoilla ei näkynyt tavanomaista hymyä. Miehen katse oli kylmä ja vakava.

"Tällä kertaa kohteena on vampyyri. Aiheuttanut päänvaivaa alamaailmassa. Sekaantunut huumeisiin ja oman verensä myymiseen huumetarkoituksiin, sekä tahalliseen verettämiseen hyläten veretetyt oman onnensa nojaan.", Lagnia ojensi sähkökansiota Civalle, jotta nainen voisi lukea loput itse.

Civa oli juuri pukenut treeni vaatteensa päälle ja oli aikonut lähteä treenaamaan. Lagnia oli varmasti oppinut tuntemaan naisen rutiinit kahdenkymmenen vuoden varrella. Tämä ei viettänyt yleensä vaatteiden vaihtoa tai siistiytymistä pidempää aikaa huoneessaan. Nytkin hän oli yöllä ollut syömässä. Mykonoksen baarit tarjosivat vampyyrille edelleen maittavan noutopöydän. Civa yleensä joi uhristaan, vain vähän ja laittoi tämän unohtamaan ja jatkoi seuraavaan. Näin oli pienempi todennäköisyys jäädä kiinni. Eikä saaren turvatoimissa ollut näkynyt mitään pysyvää muutosta sinä aikana, jona Civa oli asunut Lagnian luona.

Heidän elintapansa olivat sopeutuneet hyvin yhteen. Kumpikin vietti yleensä aikaa omissa oloissaain.

Naisen kulmat kurtistuivat hivenen Lagnian kertoessa, että keikka vaati heitä molempia. Kahdenkymmenen vuoden aikana tällaisia keikkoja oli ollut tasan kaksi ja ne olivat totta vieköön olleet suuritöisiä.

Civa otti kansion käteensä ja rupesi selaamaan tietoja.

”Lähdemme varmaankin heti?” Civa kohotti katsettaan vain hitusen kansiosta.

"Kaikki on valmiina.", Lagnia nyökkäsi Civalle ja oikoi kravattiaan viimeisen kerran. "Kohde on Losissa, koneemme lähtee kahden tunnin päästä.", Lagnia kääntyi ovea kohti. Hänen oli tarkistettava omat varusteensa vielä kertaalleen ennen heidän lähtöään. "Civa, haluan että sinä hoidat kohteen houkuttelun, onnistutko? Mies pitää blondeista, uhkeista naisista.", Lagnia virnisti pienesti ja pudisti sitten päätään.

Oli hienoa, jos asiakas pystyi kertomaan heille jopa sen, mistä kohde piti. Näin oli helpompi tehdä suunnitelma ja lähestyä kohdetta lähes vaarattomasti. Ja koska Lagnialla oli nyt tiimissään varsin kykenevä nainen, oli kohteiden lähestyminen yleensä paljon helpompaa.

"Tule autolle kun olet valmis. Hiomme suunitelman matkalla.", Näiden sanojen myötä Lagnia poistui laittamaan omat tavaransa valmiiksi. Saatuaan tavarat kasaan mies meni autotallille odottamaan Civaa. He pääsisivät nopeasti kentälle eikä ollut pelkoa myöhästymisestä.

Civa huokaisi. Hän vihasi kaikkein eniten sitä, miten Lagnia vain ilmoitti aikataulut hänelle. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan vain jaksanut väitellä vastaan.

”Voin toki lähestyä uhria, mutta edelleenkään sänkyyn en suostu. Sinun pitäisi tietää se”, Civa totesi ja pudotti kansion sängylleen. Hän asteli vaatekaapilleen ja mietti mitä vaatteita ottaisi mukaan. Jos mies oli vampyyri, aseistus oli helppo valita. ”Tulen alas heti kun olen valmis”.

Civa päätti ottaa mukaansa vain pienen matkalaukun. Sinne hän otti mukaansa muutaman vaatekerran, välineet mitä tarvitsi ulkonäkönsä muokkaamiseen ja pari peruukkia. Hän ei todellakaan aikonut naamioida itseään nyt. Hänen oli saatava tietää enemmän, kuin että kohde pitää vaaleista ja uhkeista naisista. Lagnia saisi elää sen tosiseikan kanssa, että Civa halusi tehdä työnsä hyvin.

Meni puoli tuntia siihen, että nainen oli alhaalla. Hän oli pukenut itsensä kokomustiin vaatteisiin ja vetänyt tukkansa poninhännälle päänsä päälle. Koska hän ei ollut mikään uusavuton, hän nosti laukkunsa autoon ja sulki takakontin, astellen sitten itse eteen istumaan. Kansiot hänellä oli käsissään ja tarkoitus oli lueskella niitä autossa tarkemmin.

Lagnia tiesi hyvin Civan vakaumuksen maata kohteiden kanssa, ja oli oppinut olemaan kiistelemästä asiasta. Oli Civan oma asia, miten nainen hoisi keikkansa silloin kun teki ne yksin, kunhan suoriutui niistä. Tosin, silloin harvoin kun nainen tuli hänen mukaansa, homma suoritettiin Lagnian tavalla. Hän oli niin tapoihinsa pinttynyt, ettei enää osannut tehdä asioita muullakaan tavalla.

Istuessaan ratin takana odottamassa Lagnia kävi mielessään läpi mahdollista aikataulua sekä suunnitelmaa. Toki hän ottaisi Civan vahvuudet, heikkoudet ja mielipiteet huomioon. Mutta alustavat suunnitelmat mies tekisi itse, ja kysyisi vasta sitten mitä nainen oli niistä mieltä. Kaiken kaikkiaan, Civa oli kuitenkin hänen työntekijänsä, ainakin vielä toistaiseksi.

Civan istuessa hänen viereensä autoon Lagnia käynnisti auton ja peruutti ulos auotallista. Hän ajoi suorinta reittiä kohti lentokenttää, missä heidän yksityiskoneensa odotti. Jollain omituisella, häiriintyneellä tavalla heitä kahta olisi voinut luulla vanhaksi aviopariksi.
"Saavumme Losiin 14:54, suuntaamme aluksi hotellille jonka jälkeen ajattelin että voisit lähestyä kohdetta. Johdatat hänet joko hotellihuoneeseen tai miehen omaan piilopaikkaan. Minä seuraan varjoissa, ja kun hetki on oikea..", Lagnia jätti sanansa leijumaan ilmaan.

Nyt oli Civan vuoro ilmaista mielipiteensä ja ideansa.

Civa vilkaisi nopeasti Lagnian suuntaan kääntämättä päätään juuri ollenkaan. Hän halusi syventyä miehen antamiin tietoihin kohteesta. Tietysti Lagnia halusi käydä suunnitelman läpi, jotta mahdolliselle luupäiden väittelylle oli aikaa.

”Laitan itseni kuntoon vasta Losissa. Haluan olla varma siitä, miltä näytän. Täytetyt tissit ja peruukki eivät aina tuo haluttua lopputulosta”, Civa totesi. ”Rupean lähestymään kohdetta illankoitteessa, kun vilinää on enemmän. Tuskin haluamme herättää suurempaa huomiota”.

Civa ei ollut hankkinut vieläkään autoa itselleen. Keikoilla vuokra-autoa oli vaikeampi jäljittää, eikä hän kokenut tarvitsevansa sellaista Lagnian luona. Hän saattoi aina lainata miehen autoa, vaikka tämä ei siitä aina pitänytkään.

”Onko keikassa yksityiskohtia, jotka minun pitäisi tietää ja huomioida heti, vai riittääkö, että luen kansiot ajatuksella, eikä minun tarvitse varautua sen erikoisempiin yllätyksiin?”

Lagnia nyökytteli päätään Civan puhuessa. Nainen oli oppinut tekemään asiat niinkuin hän halusi, ainakin ollessaan Lagnian kanssa. Italiaano piti katseensa tiessä heidän lähestyessään lentokenttää.

"Minun tietäkseni mitään yllättävää ei pitäisi olla. Kaikki mitä tarvitsee tietää pitäisi löytyä tuosta kansiosta.", Hän nyökäytti päätään pienesti Civan pitelemää kansiota kohti.

"Hoidan tapon varjoista, mikäli se on mahdollista. Pidä sinä kohde kiireisenä, niin pääsen yllättämään. Hän on vaarallinen."

Lentokenttä häämötti jo heidän näköpiirissään. Ei menisi kauaakaan kun he jo olisivat Los Angelesissa.

Civa kohotti kulmiaan. ”Vaarallinen? Millä tavalla?”

Nainen silmäili entistä kiinnostuneempana kansiota kädessään. Jokin Lagnian äänensävyssä sai naisen nostamaan niskavillansa pystyyn. Tai sitten tämä vain kuvitteli kyseisen äänensävyn. Olihan hän keskittynyt miehen puheeseen vain puolittain.

Lagnialla oli kaikeksi onneksi yksityiskone ja jotain lahjottua henkilökuntaa lentokentällä. Aseiden salakuljettaminen oli tällä tavalla kymmenentuhatta kertaa helpompaa. Civa oli kuitenkin alkanut järjestämään itselleen hätävaraksi asekätköjä ympäri maailmaa. Jokaisen maan pääkaupunkiin oikeastaan. Lagnia tuskin tiesi tästä. Tai sitten tiesi. Civa ei ollut tätä ainakaan miehelle kertonut, mutta myöntäisi jos tämä kysyisi. Ei se varsinainen salaisuus ollut.

Lagnian kanssa tämä uskalsi kuitenkin kuljettaa välineistöä mukanaankin pelkäämättä jäävänsä kiinni tulliin.

Eikä mennyt kauaakaan kun he istuivat lentokoneessa sen noustessa ilmaan. Civa oli viimeistelemässä saamiaan kansioita.

”Kuinka kauan voin vielä olla luonasi?” Civa kysyi kuin ohimennen. Tätä aihetta he eivät olleet aikaisemmin käsitelleet. Sokeakin olisi kuitenkin huomannut, että naisen oppilasaika oli jäänyt jo aikaa sitten taakse päin. Amerikan henkilöllisyyden hankkinut nainen oli jo Lagnian veroinen palkkatappaja, ellei parempikin. Hän ei ollut tehnyt yhtään virhettä, yhdelläkään keikalla ja hän oppi aikanaan nopeasti. Tietysti henkivartijan työ oli auttanut asiaa.

"Vaarallinen. Hän on vahva, muutaman sadan vuoden ikäinen ja aineissa. Lisäksi miehellä ei ole mitään menetettävää.", Lagnia huokaisi. Hän ei mielellään ottanut Civaa mukaansa vaaralliselle keikalle, mutta nyt naisesta kuitenkin olisi hyötyä. Miehen oli kuitenkin paljon vaikeampaa tekeytyä naiseksi.

Koneessa istuessaan Lagnia otti mukavan asennon ja katsoi ikkunasta. Hänen tuulensa oli mukavan rento aina kunnes Civa nosti esille aiheen jota he eivät olleet käsitelleet; naisen pysyminen hänen luonaan. Toki Lagnia oli jo opettanut tälle kaiken mitä pystyisi, treenannut naisesta ehkäpä jopa vielä itseään paremman palkkatappajan. Lagnia kuitenkin oli kaavoihinsa kangistunut.

"Niin kauan kuin haluat.", Hän ei keksinyt muutakaan. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan että Civa asuisi vielä hänen luonaan, mutta ei hän myöskään aikonut kieltää naista lähtemästä, vaikka hänen kyllä oli myönnettävä; hän olisi yksinäinen jälleen. Lagnia oli huvittava vampyyri siinä mielessä. Hän tunsi tarvetta aina välillä olla muiden keskellä, saada seuraa. Se lienikin varmaan yksi syy siihen miksi mies heilui baareissa vapaa-ajallaan.

"Mutta puhutaan siitä keikan jälkeen. En mielelläni ajattelisi nyt mitään, mikä saattaa häiritä työmme tuloksia."

Civa kohotti jälleen kummastuneena kulmaansa. Olisiko hänen lähtönsä miehelle arka paikka? He tuskin tunsivat toisiaan, vaikka olivatkin asuneet kaksikymmentä vuotta saman katon alla. He puhuivat harvoin toisilleen muusta kuin työstä ja näkivät lähes yhtä harvoin. Heillä Lagnian huvila oli muuttunut melkeinpä kokonaiseksi kaupungiksi, jossa oli lähes mahdotonta törmätä sattumalta toiseen. Kumpikin tunsi kuitenkin lähes täydellisesti toistensa rutiinit ja tiesi tarkalleen mistä toisen löytää mihinkin kellonaikaan.

Tietysti kaksikymmentä vuotta saman katon alla jätti myös vampyyreihin jonkinlaisen jäljen, vaikka vampyyreiden aikaan verrattaessa aika oli noin kaksi vuotta. Olihan Civan myönnettävä, että oli asunut vuotensa erittäin miellyttävän näköisen herrasmiehen kanssa ja tietyin väliajoin hänen naiseutensa suorastaan huusi miestä lähelleen. Nainen oli kuitenkin pitänyt itsensä kurissa, vaikka olikin voinut välillä huutaa, kun mies toi hempukoitaan taloon. Kiintymyksen tunne kuitenkin menisi aikanaan ohitse kun nainen muuttaisi pois. Samoin kuin mahdollinen ihastus.

Losissa Civa rupesi heti valmistautumaan tulevaan suoritukseen. Ensimmäiseksi hän vietti puolisen tuntia kylpyhuoneessa siistiessä muun muassa ihokarvoitustaan. Samalla hän siveli ihoonsa vampyyrien itseruskettavaa ja rupesi valmistautumaan peruukkiin.

Civa itse päättyi lähes platinaiseen blondiin peruukkiin, jonka kampaus oli naisellisen leikkisä. Hän täydensi sitä vielä kihartamalla vaaleat hiukset. Rintaliiveihinsä hän lisäsi täytettä reilusti. Ikävintä oli pukea ylle lyhyet, shortsimaiset housut, joiden tarkoisut oli leventää Civan lantiota. Sillä sai kuitenkin aikaan uhkeat, naiselliset kaaret. Se ei tietenkään tehnyt Civasta missään määrin lihavaa, mutta selkeä ero oli havaittavissa normaaliin lautamaiseen lantioon.

Civa nappasi kaksi mekkoa laukustaan ja asteli Lagnian eteen: ”Hutsu vai siveä?” Hän kohotti mekkoja miehen edessä. Naisen kuvauksista huolimatta, kumpikin mekko oli seksikäs, mutta kumpikin eri tavalla.

Kaksikymmentä vuotta oli tosiaan lyhyt aika vampyyreille, mutta Lagnia oli oppinut arvostamaan aikaa aivan eri tavalla muututtuaan vampyyriksi. Hän piti aikaa yhä ihmisten tavoin pitkänä, vaikka sen määre olikin muuttunut. Hänelle Civan lähtö tarkoittaisi paluuta takaisin samoihin rutiineihin, joita oli pitänyt yllä ennen Civan tuloa. Tylsää, harmaata elämää. Ehkä hän hankkisi uuden oppilaan, kuka ties, tuomaan tylsiin päiviinsä hieman piristystä.

Vaikka he eivät tavanneetkaan huvilalla niin usein kuin voisi kuvitella, niin Lagnia tunsi silti tietynlaista toveruutta naiseen. Hän oli onnistunut muuttamaan rutiineejaan edes hieman Civan vuoksi, ja oli iloinen asia että hän oli kyennyt siihen. Kaikki aikanaan, jäisi nähtäväksi lähtisikö Civa todella.

Istuessaan hotellihuoneen sängyllä Lagnia nosti katseensa aseetsaan Civaan tuon tullessa ulos kylpyhuoneesta esittelemään kahta mekkoa. "Siveä. Ymmärsin kansion tietojen perusteella hänen pitävän sellaisesta. Ujo mutta uskalias.", Lagnia nyökkäsi päätään mekon suuntaan. Mies ei ollut mikään vitsailija, mutta omasi kuitenkin edes jonkinlaista huumorintajua, vaikka sitä ei usein tuonutkaan esille. Hän oli kuitenkin ammattilainen.

"Varmistin kohteen olinpaikan, noin 8kilometriä meistä länteen, clubilla."

”Selvä pomo”, Civa sanoi ja käännähti varpaillaan, mennäkseen takaisin kylpyhuoneeseen. Hiljalleen vuosien varrella Civa oli alkanut jännittämään keikkoja. Ei todellakaan pelokkaasti. Hän tiesi taitojensa mukaan suoriutuvansa kaikesta lähes täydellisesti. Kuitenkin jokaisessa työssä oli oma jännityksensä.

Nainen oli oppinut nauttimaan työstä, vaikka se ei ollut hänen alkuperäinen tarkoituksensa. Olikohan se Lagnian aikaansaannosta.

Hetken kuluttua nainen asteli ulos kylpyhuoneesta. Hiuksiin hän oli kiinnittänyt suuren, hopeisen, tekotimantein koristellun soljen, joka piti hiuksia ylhäällä. Kampaus oli hyvin yleinen nykypäivänä. Kiharat karkailivat kuitenkin ahkeraan kampauksesta, johon ne oli pakotettu. Se ei kuitenkaan saanut naista näyttämään mitenkään homsuiselta. Yllään hänellä oli valkoinen, liehuva mekko. Mekko oli perinteistä raskasta puuvillaa, mutta se kuitenkin lihui kantajansa mukana. Sen helma ulottui polviin ja paksut olkaimet oli sidottuina niskan taa. Se ei näyttänyt rintoja, mutta korosti niitä kuitenkin. Selän mekko jätti paljaaksi. Civa oli loihtinut silmiinsä utuisen, lähes huomaamattoman meikin ja sivellyt huulinsa punaa, vain sen verran että ne näyttivät kosteilta. Väri oli hennon persikkainen, mikä ei juurikaan erottunut naisen uudesta ihon väristä.

Hän asteli pyörähtääkseen Lagnian edessä: ”Mitä pidät?”