Tinatinista Civaksi

Lagnia hymähti jälleen naisen kiusoittelulle. Olihan häntä kehuttu, mutta ei mies kuitenkaan pitänyt itseään minään maailman parhaana tai tulisimpana. Hän antoi naisille juuri sen mitä nuo halusivat, ja sai itse samalla sen, mitä itse halusi. Jos Lagnia olisikin joskus rakastunut, mies ei luultavasti olisi tehnyt kuitenkaan mitään suhteen saamisen eteen. Hänestä oli parempi elää yksin.

"Ehdotuksesi on kohtuullinen. Entä kuinka paljon olet valmis tekemään kohteen luottamuksen saavuttamisen eteen? Oletko valmis makaamaan irstaimpienkin miesten, ja naisten, kanssa?", Lagnian piti tietää, oliko nainen valmis moiseen. Tässä työssä oli joskus tarpeen saavuttaa kohteen luottamus, jotta itse työ voitiin hoidella näkymättömissä. Kohdetta saatettiin lähestyä julkisella paikalla josta tuo voitaisiin viedä sivummalle. Lagnia itse oli joutunut tekemään edellä mainitsemansa asiat, ja joutuisi luultavasti tekemään vielä monen monta kertaakin.

"En anna sinulle kuitenkaan keikkoja ennenkuin tiedän kykysi. Huomenna tapaan sinut harjoittelu salissa, joka sijaitsee pohjakerroksessa, ja katson miten hyvä olet.", Todellisuudessa Civa ei tulisi saamaan hyvä palkkaisia keikkoja vielä hetkeen, sillä Lagnia halusi olla ensin täysin perillä naisen luonteesta ja kyvyistä, ennenkuin luottaisi omia asiakkaitaan naiselle.

Civa irvisti miehen kysymykselle. Luultavasti kyseinen ilme kertoi miehelle enemmän kuin tuhat sanaan. Suoraan sanottuna nyt yli sata vuotias vampyyri oli edelleen neitsyt. Civa ei ollut maannut edes hurjimpina opiskeluaikoina kenenkään kanssa. Hän ei ollut koskaan ollut rakastunut saati edes ihastunut. Draculalle työskennellessään hän oli kyllä joutunut herättämään miesten huomion ja oli myös vietellyt miehiä, mutta jos joku piti tappaa, henkilö oli tapettu ennen sänkyyn pääsemistä.

”Mielelläni en. Hoidan mieluummin homman ennen sitä. Osaan kyllä flirttailla ja vietellä, mutta siihen se sitten jääkin”, Civa sanoi. ”Tietysti, jos tarve sen välttämättä vaatii, niin voin harkita, jos mitään muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Käytän sitä ennen kuitenkin mieluummin jokerit”.

Vaikka nainen kieltäytyi suoraan makaamasta kenenkään kanssa, hän ei ikinä tulisi myöntämään sitä, että oli neitsyt. Se oli niitä hänen henkilökohtaisia asioitaan, jotka eivät kuuluneet muille.

”Ymmärrän sen, mutta muodostuuko tästä meille sopimus? Autamme toinen toisiamme?” Civa kysyi siemaistessaan taas konjakkiaan. ”Asunko hotellissa vai jäänkö tänne?”

Lagnia oli hieman pettynyt. Hänen omiin toimintatapoihinsa kuului tehdä homma mahdollisimman siististi ja huomaamattomasti; mielellään kohteen nukkuessa. Ja mikään ei ollut parempi tapa päästä tiukasti vartioidun kohteen luokse ja saada tuo nukkumaan kuin maata tuon kanssa. Hän ymmärsi kyllä ettei Civa halunnut. Naisille tuntui joillekkin olevan paljon vaikeampaa maata vieraiden kanssa, kuin miehille.

"Ymmärrän.", Lagnian omat toimintatavat olivat hänen omia tapojaan. Jos Civa saisi homman hoidetuksi omalla tavallaan, se sopi hänelle silloin aivan mainiosti. Oli turha pakottaa Civaa makaamaan kohteen kanssa, jos tuo saisi homman hoidettua nätisti ilman sitä.
"Uskoisin että sinun olisi parasta pysyä täällä. Jos sinut tunnistetaan muualla, olet pulassa, uskoisin?"

Lagnian lieni turhaa sanoa ääneen, syntyikö heille sopimus. Jo se, että hän antaisi naisen jäädä kotiinsa kertoi, että mies oli valmis auttamaan. Hän hyötyisi siitä itsekkin, eikä vain rahallisesti; hän saisi jotain tekemistä tylsiin päiviinsä, muutakin kuin naisten jahtaamisen yökerhoissa. Lagnia nousi ja käveli baarikaapilleen ja otti esille pussin verta, kun muisti yhtäkkiä nälkänsä. Hän ruokaili nopeasti ja siististi, heittäen tyhjän pussin lopulta roskiin. "Vierashuoneita on toisessa kerroksessa, voit valita mieleisesi."

Civa nyökkäsi tyytyväisenä. Hän piti miehen tyylistä. Tästä sopimuksesta saattaisi kehkeytyä hyvinkin hedelmällinen.

”Minulla on vielä kaksi kysymystä”, Civa sanoi. Hän laski isäntänsä tavoin lasinsa lasinaluselle. Tietysti hän halusi noudattaa tapoja isännän talossa. ”Ensinnäkin. Sinulle tuskin jäi epäselväksi se, että olen vampyyri. Mitkä säännöt sinulla on metsästämiseen? Ruokailenko pusseista, vai mitkä ovat sinun käytäntöjäsi. Siitä tuli mieleen, saako uhreistä ruokailla tiukan paikan tullen”.

Draculalla oli luultavasti eri säännöt kuin kuin yksityisyrittäjillä. Jos Lagniaa pystyi kutsumaan yksityisyrittäjäksi.

”Toiseksi. Tarvitsen autoa lainaan. Haluan kirjautua ulos hotellista ja hakea ne muutamat tavarat, jotka minulla on”.

"Ruokaile miten haluat, kunhan peität jälkesi. Minä itse tapaan juoda aina silloin tällöin kohteista.", Lagnia virnisti ja venytteli lihaksiaan. "Jos haluat käydä metsästämässä, tee niin, kunhan pidät huolta siitä ettei sinua nähdä tai ettei kukaan osaa yhdistää uhreja minuun."

Lagnia ei oikeastaan välittänyt lainkaan, miten muut vampyyrit ruokailivat. Hän itse ruokaili pääosin pusseista, mutta silloin tällöin hänkin kaipasi metsästyksen tuomaa jännitystä, eikä hänellä aina ollut veripusseja mukana, joten hänen täytyi "tyytyä" elävään ateriaan. "Ja mielellään et tuo ruokaasi kotiini."; Lagnia lisäsi vielä. Se tästä vielä puuttuisi, että hän joutuisi kuuntelemaan Civan mahdollisia lirkutteluita uhrilleen.

Hän kallisti päätään miettiessään. Hän ei mielellään antaisi autoaan lainaksi. "Hyvä on, mutta asetan sinulle aikarajan, sillä en täysin vielä luota sinuun. Jos et kykene noudattamaan asetettua aikarajaa, voit unohtaa koskaan tavanneesi minut.", Sen sanottuaan Lagnia kaivoi housujen taskustaan autonsa avaimet ja heitti ne sitten Civalle. "Tunti. Ei enempää."

Civa nappasi avaimet ilmasta ja hymyili: ”Sen pitäisi riittää”.

Hän nousi seisomaan ja asteli oikopäätä ulos huoneesta ja lopulta ulos talosta. Lagnian auto oli hieno ja uusinta mallia, se ei kuitenkaan tuottanut ongelmia naiselle. Hän hyppäsi auton rattiin, työnsi avainlevyn paikoilleen, painoi käynnistintä ja lähti ajamaan hotellilleen.

Saapuessaan Mykonokselle nainen oli pitänyt laukkunsa koko ajan pakattuina ja lähtövalmiina. Hotellista ulos kirjautuminen ja lähteminen ei tuottanut ongelmia. Civalla oli mukanaan ainoastaa kaksi pientä markalaukullista tavaraa, sekä kylmälaukku, jonka oli hankkinut ja täyttänyt aiemmin päivällä.

Saatuaan laukkunsa auton kyytiin Civa vilkaisi kelloa. Hän olisi ilman ongelmia Lagnian talolla vartin etuajassa. Toivonmukaan se miellyttäisi miestä.

Ongelmia ei tullut ja Civa purki autoa huvilan pihalla täsmälleen varttia ennen sovitun ajan päättymistä.

Lagnia katsoi naisen lähtöä ja kääntyi sen katselemaan hetkeksi maalauksia oleskeluhuoneensa seinillä, ennenkuin kääntyi ja asteli läpi hiljaisuuttaan huokuvan talon läpi työhuoneeseensa. Se oli kuten muukin talo, sisustettu empirekalusteilla, mutta huoneesta löytyi myös paljon modernimpaa kalustetta, sekä uusimpia tietokoneita. Lagnia istui työtuolilleen ja avasi koneensa, hänen pitäisi tarkistaa oliko hänellä uusia töitä.

Entisaikaan, silloin kun Lagnia oli vielä ollut ihminen, hänen työnsä oli paljon vaikeampaa. Asiakkaiden oli vaikea löytää häntä, joten työn saaminen oli myös vaikeampaa. Nykyään se oli helppoa. Hänet sai kiinni tietokoneen välityksellä, kunhan tiesi mistä etsiä. Vain harvat ja valitut hänen kontakteistaan tiesivät paljoakaan hänestä, ja vain noiden kontakteiden kautta he saisivat Lagniaan yhteyden. Hänellä oli kuin olikin töitä tehtävänään.

Lagnia kallisti päätään lukiessaan tietoja henkilöstä, joka tahdottiin hengiltä. Ihminen. Rodriquez Michael, huumerikollinen joka oli tehnyt hieman suuremman virheen välittämällä väärää kamaa suuremmalle kiholle. Lagnia nojautui taaemmas tuolissaan. Keikka olisi helppo. Rikollisten lahtaaminen oli helppoa, nuo kun valmiiksi jo piileskelivät hämyisissä paikoissa, oli helppo vain ilmestyä kohteen luokse ja pistää tuo päiviltä. Saattaisi olla täydellinen alku keikka Civalle.

Lagnia virnisti pienesti. Hän näpäytti ruutua, hyväksyen keikan. Häneen otettaisiin pian yhteyttä asian tiimoilta, mutta sitä ennen hän voisi arvioida Civan kyvyt nähdäkseen oliko tuo edes näin pienen keikan arvoinen.

Civa noudatti Lagnian ohjeita ja lähti laukkujensa kanssa suunnistamaan talon toiseen kerrokseen. Hänellä oli edelleen miehen autonavainlevy mukanaan. Mieluiten hän ojentaisi sen suoraan miehelle itselleen. Tosin siihen ei välttämättä tulisi tilaisuus ennen seuraavaa aamua. Nainen sai hetken aikaa availla toisen kerroksen huoneiden ovia ennen kuin löysi ensimmäisen vierashuoneen ja sitten vielä sellaisen joka oli hänestä mieluisa. Se oli Civan silmiin paljon hillitympi kuin kuin muu talosta, vaikka hän ei ollutkaan nähnyt siitä kuin muutaman huoneen, eteisen ja porraskäytävän. Yllättävintä oli kuitenkin se, miten huone oli sisustettu.

Muu talo oli selvästi ranskalaista empireä. Civan valitsema vierashuone oli selvästi skandinavialaista klassismia. Tyyli oli nimetty entisen Ruotsin kuninkaan mukaan Kustavilaisuudeksi. Se oli paljon hillitympää kuin Civan silmissä räikeä empire.

Erityisesti Civaa miellyttivät seinille maalatut koristukset. Kreikkalaisia marmorisia pylväitä, jotka näyttivät tulevan ulos seinästä ja hallitsevan huonetta kauniisti. Kuitenkin ne olivat vain osa seinää ja maalattu näyttämään aidoilta. Kuten myös muutamat uurnat jalustoineen ja pylväästä pylvääseen kulkevat kauniit liinat.

Civa todella piti huoneesta. Hän laski matkalaukut keskelle huonetta ja asteli parvekkeen oville. Kun hän avasi ne, hän oli parvekkeella ja saattoi katsella Kreikan merta. Koulutus olisi varmasti rankkaa. Rankemapaa kuin Hellissä. Civa tulisi kuitenkin nauttimaan jokaisesta hetkestä. Olihan nainen tietyllä tavalla todella masokistinen.

Lagnia kuuli ovien käyvän yläpuolellaan ja päätteli Civan palanneen. H'n sulki koneensa ja poistui huoneesta, riisuen puvuntakin yltään ja hölläten mustaa kravattia kaulassaan. Olisi pikku hiljaa aika käydä levolle. Lagnia oli niitä vampyyrejä jotka nauttivat nukkumisesta. Vaikka Lagnialla ei ollutkaan sellaisia tunteita, että hän olisi tahtonut olla ihminen, hän kuitenkin nautti joistan asioista joita oli tehnyt ihmisenä, nukkuminen oli yksi niistä.

Hän nousi toiseen kerrokseen ja lähti sitten astelemaan käytävää pitkin, yrittäen löytää Civan valitseman huoneen. Ja hän lopulta löysikin. Kohteliaasti Lagnia koputti oveen ennenkuin astui sisälle. Hän ei uskonut että Civa olisi ollut alastomana, vastahan nainen oli palannut, joten mies rohkeasti astui sisälle, ja näkikin Civan parvekkeella, nauttimasta näköalasta.

"Viihdytkö?", Lagnia hymähti pienesti. Hän nojasi oven karmiin, roikottaen takkiaan toisessa kädessään. Hän ottaisi autonsa avaimet ja kertoisi naiselle koska tuon odotettiin olevan harjoitushuoneessa, ja lähtisi sitten yölevolleen. "Odotan tapaavani sinut huomenna aamulla, 10, kellarikerroksessa, harjoitushuoneessa."

Civa kuuli oven käyvän takanaan. Hän kääntyi nähdäkseen Lagnian ovellaan. Nainen hymyili ja asteli takaisin sisään huoneseen. Hän nappasi auton avaimet taskustaan ja heitti ne miehelle.

Lagnia oli kyllä naisen silmissä komea. Civa ei ollut vain koskaan oppinut tuntemaan fyysistä vetovoimaa miehiin. Ei myöskään naisiin. Hän piti useitakin miehiä viehättävinä. Työ kuitenkin vei helposti korkealle koulutetun henkivartijan ajatukset pois miesten viehättävyydestä. Hänelle miehet olivat joko kumppaneita työn puolesta tai suojeltavia kohteita. Tulevaisuudessa miehet tulisivat olemaan hänen kohteitansa. Lagnia oli Civalle vain kumppani. Nainen pystyisi tuskin koskaan ajattelemaan miehestä mitenkään muuten.

”Uskoisin niin”, tämä vastasi Lagnialle hymyillen. ”Olen valmiina silloin”.

Miehen lähdettyä nainen vilkaisi kelloa. Hänellä olisi vielä useampi tunti aikaa. Civa ei nukkunut. Toisin kuin Lagnia, nainen oli syntynyt vampyyriksi. Tämä oli kasvanut maailmassa, jossa joka ikinen minuutti käytettiin hyödyksi erilaisia tavoitteita varten. Hyvin koulutetun ammattilaisen ei kuulunut levätä ja käyttää työ aikaa huvitteluun. Hän ei osannut kaivata unta, eikä ymmärtänyt mitä järkeä siinä oli. Mitä hyötyä oli nukkua kun sen ajan saattoi käyttää hyödyksi. Civa ei sitä vielä tiennyt, mutta Lagnia saattaisi pystyä opettamaan hänelle paljon enemmän kuin vain palkkatappajan työtä.

Juuri nyt Civa kuitenkin uskoi tarvitsevansa kylvyn. Vierashuoneen kylpyhuone oli iso ja mukava, naisen onneksi siellä oli amme. Hän jätti veden valumaan ja asteli sitten makuuhuoneen puolelle. Toisesta matkalaukustaan hän kaivoi esiin läppärin. Sen hän oli hankkinut lähestulkoon ensimmäiseksi lavastettuaan oman kuolemansa. Kaikesta huolimatta Civan oli oltava perillä siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Kylvettyään nainen palaa käynnistämänsä läppärin luo.

Civan koko yö kului tietotokoneen äärellä. Kellon lähestyessä kummentä Civa sulki tietokoneensa. Hän veti ylleen urheilutopin ja verkkarit, sekä sisälenkkitossut ja lähti etsimään kellarikerroksesta sitä harjoittelusalia.

Lagnia suunnist avaimensa saatuaan kulkunsa kolmanteen kerrokseen, joss myös hänen oma makuuhuoneensa sijaitsi. Kolmannessa kerroksessa oli myös huoneita, jotka sisälsivät arvokkaita esineitä, eikä Civalla tulisi luultavasti ainakaan vähään aikaan olemaan minkäänlaista asiaa kolmanteen kerrokseen. Lagnia halusi pitää yksityisyytensä itsellään. Riisuuduttuaan mies kävi vielä suihkussa ennenkuin sitten asettui pehmeällä sängylleen nukkuakseen. herätyskelloa tämä vampyyri ei tarvinnut, sillä Lagnia nukkui vain muutaman tunnin kerrallaan, ei koskaan enempää.

Saatuaan muutaman tuntinsa unta, Lagnia nousi ja otti yöpöytänsä laatikosta pussillisen verta, ja söi pikaisesti ennenkuin pukeutui. Vaikka Lagniasta saattoikin kuvitella, ettei mies omistaisi mitään muita vaatteita kuin kalliita pukuja, hän kuitenkin omisti myös "tavallisia" vaatteita. Lagnia veti ylleen mukavan löysähköt ja kuluneet farkut sekä harmaan t-paidan. Pukeuduttuaan mies suuntasi suoraan kellarikerrokseen, kello ei vielä ollut edes kymmentä.

Harjoittelusali oli avara ja hyvin valaistu. Itse harjoitustila oli täysin tyhjä, sopiva taisteluharjoitksiin, ja salin perällä oli ovi, josta pääsisi huoneeseen jossa oli kuntolaitteet. Odotellessaan Civan saapumista Lagnia venytteli hieman ja ryhtyi sitten nojailemaan seinään ja polttelemaan tupakkaa.

Huojennuksekseen Civa löysi harjoitussalin nopeasti. Hänen oli pakko myöntää, että miehellä oli mahtavat puitteet huvilallaan. Moni Civan entisistä tuttavista olisi kuollut kateudesta nähdessään tämän. Näillä tutuilla tuskin oli asiaa tänne enään koskaan, mikäli se naisesta olisi kiinni.

Nainen oli sitonut huoneessaan hiuksensa nutturalle, jotta ne eivät häiritsisi hänen toimiaan. Hänellä ei ollut yllään enään mitään koruja tai meikkiä. Tekokynnetkin hän oli repinyt illalla pois. Ne eivät sopineet hänelle.

”Huomenta. Mitä sinulla on mielessäsi?” Civa sanoi hymyillen uudelle opettajalleen.

Samalla nainen oli koko ajan valmiina. Hän seurasi miehen jokaista liikettä ja oli valmis reagoimaan niihin tilanteen niin vaatiessa. Eihän sitä koskaan tiennyt jos mies päättäisi, että ensimmäiseksi nainen saisi näyttää miten pärjäisi yllätyshyökkäyksessä. Tämän vuoksi, sen lisäksiettä nainen tarkkaili Lagniaa, hän höristi korviaan kuullakseen kaiken ympärillään. Nainen ei ollut nähnyt huvilalla vielä ketään muuta, mutta hän ei uskonut italialaisen rikkaan miehen hoitavan taloustöitä itsekseen. Varsinkin kun kyseisellä miehellä oli varmasti rahaa palkata joku hoitamaan kyseiset tehtävät puolestaan. Lisäksi, tämä tuskin pelaisi kaiken itsensä varaan. Civa ei olisi ainakaan tehnyt niin, jos olisi ollut miehen asemassa. Toisaalta kukaan ei voinut luottaa kehenkään niin vankkumattomasti kuin itseensä.

Lagnia siirsi katseensa ovelle Civan astuessa siitä sisään. Hänen ilmeensä oli mitään snaomaton, lähes tylsä miehen vain rauhassa polttaessa tupakkansa loppuun, ennenkuin tumppasi sen kenkänsä alle lattialle. Hänellä toki oli joku, joka kävi aina auttamassa häntä siivoamisessa, ja ystäviäkin. Mutta tällä hetkellä he olivat kaksin, ainakin tässä huoneessa.

"Hyökkää.", Lagnia oli päättänyt, että paras tapa päästä naisen kyvyistä selville oli nähdä kuinka nainen taistelisi. Hänen ei tarvitsisi itse hyökätä, hän uskoi naisen kykenevän puolustamaan itseään, olihan tuo ollut the Hellillä töissä, mutta Lagnia halusi nähdä miten nainen taistelisi sillon kuin itse yrittäisi hyökätä.

Jos Civa ei kävisi Lagnian kimppuun tappamistarkoituksessa, naisen voisi helposti käydä kalpaten. "Katsotaan mihin sinusta on.", Lagnia sulki silmänsä ja jatkoi nojailua seinään. Hän kykeni kuulemaan ja aistimaan Civan, mutta silmät suljettuina taisteleminen oli kuitenkin erittäin tyhmää, ja vastustajan aliarvioimista. Lagnia avasi silmänsä ja seurasi tiiviisti kaikkia Civan liikkeitä.

Civa siristi silmiään. Hän vilkaisi muutaman kerran nopeasti ympärilleen ja siirsi katseensa takaisin Lagniaan. Hän tiesi, että muutaman sekunnin viive saattaisi viedä väärässä tilanteessa hengen.

Hänellä ei ollut minkäänlaisia tietoja siitä, miten Lagnia taisteli, joten hän päätti kokeilla yhtä perus taktiikoistaan. Se sopi hyvin tähän tilanteeseen.

Ensimmäiseksi nainen lähti astelemaan määrätietoisin askelin kohti miestä. Jossain vaiheessa hän nopeutti askeliaan vampyyreille ominaiseen vauhtiin, joka oli nopea. Se tuskin kuitenkaan haittaisi miestä. Ensimmäinen isku oli tähdätty suoraan, keskelle miehen kasvoja, jos se osuisi, se osuisi kämmen edellä aivan miehen nenään, mikä ihmisellä olisi varmasti tappava isku. Vampyyrille se saisi aikaan helvetinmoisen päänsäryn ja yli kymmenen minuutin tuskat.

Lagnia jännitti lihaksensa katsoessaan naisen määrätietoista lähestymistä jonka vauhti nopeentui. Lagnian ei tarvinnut väistää, mies ei tuntenut tarvetta kuluttaa ylimääräistä energiaa, vaan hän siirsi oman kämmenensä vasten naisen hyökkäävää kämmentä, torjuen näin iskun. Lagnia oli pettynyt näin suorasta hyökkäyksestä, mutta varautui samalla muihin iskuihin.

Hän ei aikonyt saada nenäluutaan aivoihinsa, se oli varmaa, joten tämän vuoksi Lagnia oli päättänyt torjua suoran iskun. Hän odotti Civalta jo seuraavaa hyökkäystä, ja oli valmiinsa joko siirtymään sivulle, tai torjumaan mikäli tarve vaatisi. Hän itse ei aikonut hyökätä, ainakaan vielä. Hän halusi ensin nähdä mitä kaikkea nainen keksisi.

Civa ei edes vienyt iskuaan loppuun asti. Hänen ei ollut koskaan tarkoituskaan. Sen sijaan hän siirtyikin miehestä sivulle ja siitä tämän taakse. Samalla analysoiden tilannetta, miehen jokaista liikettä, elettä ja aikomusta, yrittäen lukea tätä niin hyvin kuin taisi. Reaktio oli ollut odotettu.

Civa hyökkäsi uudestaan. Tällä kertaa hän tähtäsi poikittaisen nyrkiniskun miehen kylkiluihin. Juuri ennen kuin hän osuisi, hän nosti jalkansa tarkoituksenaan potkaista miestä niskan ja takaraivon seutuville. Asento oli kyseisen liikkeen muodotamiseen otollinen, koska hämäysisku oli tähdätty huomattavasti alemmas.

Mikäli isku osuisi tai mies vain torjuisi potkun, Civa pääsisi jatkamaan liikerataa niin, että yhdellä hallitulla kärrynpyörällä hän pääsisi etäämmäs miehestä ja asentoon, jossa voisi suojat itseään mahdolliselta vatahyökkäykseltä.

Lagnia antoi naisen kiertää taakseen, mies ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen, vaan ponnisti itsensä eteenpäin, kauemmas naisesta ja tuon seuraavasta hyökkäyksestä.

Hän oli tyytyväinen, naisen suunittelut hyökkäykset olivat hyviä, mutta nopeudessa oli vielä parantamisen varaa. Lagnia kierähti ympäri, pysähtyen noin kuuden metrin päähän Civasta. Nainen osasi analysoida tilannetta, mutta oli siinä vielä hieman liian hidas. Nyt hänen pitäisi vielä nähdä, miten nainen reagoisi hyökkäykseen.

Lagnia lähti liikkeelle nopealla ponnistuksella, melkein kuin liitäen eteenpäin, mutta ennenkuin hän pääsi aivan naisen eteen, Lagnia pysähtyi äkisti ja otti muutaman sivu askeleen, päätyen naisen vierelle, samalla kun hän tähtäsi kierrepotkun kohti naisen polvia.

Civa hyppää ilmaan. Kuten Lagnia oli todennut, nainen oli aavistuksen liian hidas. Se ei kutenkaan tarkoittanut, että miehen potku olisi osunut kohteeseensa. Se kyllä hipaisi naisen varpaita, saattoi hieman vääntää niitä, mutta Civa ei sitä huomannut.

Kesken hyppynsä hän tähtäsi potkun kohti Lagnian kaulaa ja aatamin omenaa. Potku toimisi samalla ponnahdusjalustana. Jos se osuisi, nainen saattaisi sen avulla hypähtää kauemmas. Jos ei, Civa joutuisi tiputtautumaan takaisin lattialle ja ponnistaa siitä kauemmas.

Lagnia veti päätään kauemmas Civan potkun tieltä ja tarttui kiinni Civaa nilkasta. Hän väänsi nilkkaa reilusti ja johdatti sitten naista jalasta kohti lattiaa, paiskaten Civan mahdollisesti vasten kovaa lattiaa, ellei tuo onnistuisi jotenkin irroittautumaan otteesta.

Lagnialla ei ollut aikomusta satuttaa Civaa pahasta, hän vain tahtoi tietää minkä verran nainen pystyisi taistelemaan, sillä vaikka he olivatkin palkkatappajia jotka vaanivat varjoissa ja päättivät uhrinsa päivät nopeasti vailla varoitusta, heidän piti myös osata taistella. Joskus uhrit eivät vain suostuneet kuolemaan helposti.

Jos Lagnia saisi paiskattua Civan lattiaan, hän hyökkäisi naisen päälle, tarttuen naista kurkusta kiinni mikäli saisi, sinetöiden näin liikkeensä.

Civa, joka on lennähtämässä suoraan päin lattiaa, ottaa käsillään ja vapaan jalkansa päkiäällä itsensä vastaan. Tässä asennossa hän saa tukipisteiden kautta voimaa, joilloin mahdollisesti pystyy repäisemään nilkkansa miehen otteesta.

Silloin hän saisi pyörähdettyä sivummalle pois miehen tieltä.

Jos tämä onnistuisi ja mies paiskautuisi silti lattiaa kohti, vaikka nainen ei olisikaan siinä, nainen pystyy yrittämään miehen selän päälle, hajareisin hyppäämistä. Tässä asennossa hän saisi pujotettua kätensä kyynärvartta myöten miehen leuan alle ja hetkeä myöhemmin, ote olisi niin tukeva, että yhdellä napakalla käden liikkeellä ihminen saisi sanoa hyvästi niskoilleen. Vampyyrilla menisi hetkeksi taju.

Lagnia horjahti ja melkein menetti tasapainonsa Civan riuhtaistessa nilkkansa irti hänen otteestaan. Hän kuitenkin pääso pian tasapainoonsa ja hypähti kauemmas. Hän nosti kätensä pystyyn merkiksi ettei Civa hyökkäisi uudestaan.

"Oikein hyvä. Sinun pitää kuitenkin parantaa refleksejäsi, sekä nopeuttasi. Analysoit tilannetta liikaa ja liian hitaasti.", Hän kaivoi farkkujensa taskusta savuke askinsa ja otti yhden savukkeen, työntäen sen huuliensa väliin. "Enkä lisäksi aistinut murhanhimoasi.", Lagnia sytytti savukkeensa ja nosti sitten katseensa uudestaan Civaan.

"Mikäli pystyt kehittymään kahdessa päivässä, minulle on sinulle töitä.", Hän hymyili pienesti. Hän pystyi näkemään, että Civassa todella oli potentiaali, kuten hänen ensimmäisessäkin oppilaassaan. Hän ei edes tiennyt oliko kyseinen rääpäle vielä hengissä. Hän ei ollut miettinyt Lokia näin paljoa pitkiin aikoihin.

Civa suoristi itsensä, Kun Lagnia antoi merkin tämänhetkisen harjoituksen päättymisestä. Hän risti kätensä rintojensa alle ja kuunteli mitä miehellä oli sanottavan. Ensimmäisten kohtien kohdalla nainen nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Refleksejä, nopeutta ja turhaa analysointia oli helppo muokata ja korjata virheitä. Kun naisen opettaja huomautti naisen puuttuvasta murhanhimosta naisen oli pakko kurtistaa kulmiaan: ”Murhanhimoa sir?”

Kunnioittava puhetapa tuli vanhalta Helliläiseltä yhtä luonnostaan kuin ihmisiltä hengittäminen.

Civaa oli aina koulutettu tavoittelemaan päämäärää määrätietoisesti, antamatta minkään häiritä sitä. Nyt häneltä pyydettiin niin epämääräistä tunnetta kuin murhanhimo. Civasta vampyyrin ei tarvinnut tuntea minkäänlaista murhanhimoa työssään. Saalistaminen oli asia erikseen.

Lagnian alkaessa puhua mahdollisesta työstä naisen mielenkiinto heräsi uudelleen. Se ei kuitenkaan näkynyt naisen kasvoilla muuten kuin toisen kulmakarvan aavistuksenomaisella kohoamisella.

"Haluan tuntea iskuistasi sen, kuinka sinä haluat tappaa minut. Murhanhimoa.", Lagnia huokasi pienesti. Kuinka ihmeessä hänen pitäisi yrittää selittää tunteita naiselle? "Jos halusi tappaa ei ole tarpeeksi voimakas, epäonnistut.", Heidän työnsä kuitenkin oli pelkkää tappamista, joten se että halusi tappaa, oli tärkeää. Jos nainen epäröisi edes hetkenki, se saattaisi maksaa tuolle tuon oman hengen.

Lagnia oli hieman yllättynyt kuitenkin tavasta jolla Civa puhutteli häntä yllättäen. Häntä ei herroiteltu turhan usein, ja Civan suusta tullessa se sai miehen hymähtämään.

"Keikka on helppo, oikeastaan niinkin helpon kuuloinen että minun olisi itse turha vaivautua paikalle. Kohteena on ihminen, huumekauppias joka myi väärää tavaraa väärään paikkaan.", Lagnia selitti. Hän ei kuitenkaan aikonut kertoa sen enempää, vielä. Ensin Civan pitäisi kuitenkin oppia nopeammaksi. "Jotta tulet nopeammaksi, suosittelen käyttämään aluksi kymmenen kilon ranne- ja nilkkapainoja kun treenaat salilla. Lihaksesi vahvistuvat siinä samalla."

Civa nyökkäsi. Hän ei kuitenkaan aivan vielä ymmärtänyt murhanhimon merkitystä. Eikö päätös tappaa riittänyt? Tähän mennessä se oli riittänyt Civalle. Nainen kuunteli tehtävää mielenkiinnolla. Se oli tosiaan helppo, jos kohteena oli ihminen. Tosin huumekauppiaat saattoivat olla sekaantuneena vaikka mihin. Koskaan ei pitänyt aliarvioida vastustajaansa, kun nykypäivänä hämärään sekaantuminen tarkoitti usein vampyyreita.

Nainen nyökkäsi uudelleen, kun mies antoi hänelle ohjeita.

”Aloitan heti saliharjoittelun. Kahdesta päivästä en kuitenkaan mene takuuseen, mutta yritän parhaani”. Kaksi päivää oli lyhyt aika kehittyä fyysisesti, jopa vampyyrille. Lagnia tosin kyllä varmasti tiesi, mitä oppilailtaan vaati. Eikä Civa ei aikonut luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa vastaan. Varsinkin, jos pääsisi kehittymällä nopeasti töihin.

"Käytä tämä päivä salilla. Huomiseksi kehitän sinulle jotain muuta jonkun assistenttini kanssa.", Lagnia mumisi rapsuttaen sänkeään, kuin mietiskellen. Hän mietti, oliko kukaan hänen assistenteistaan vapaana huomiseksi, sillä hänen itselläänkin oli töitä. Pitihän hänen tehdä muutakin kuin kiertää ympäri maailmaa tappamassa porukkaa. Lagnialla oli myös alaisia sitä varten.

Ja näistä alaisista Lagniankin piti pitää huolta. Lisäksi hän voisi yrittää katsoa, josko saisi selville, oliko Loki vielä elossa. Hän hymähti ja pudisti itselleen päätään. Turhaa tietoa, mutta olisihan se omalla tavallaan hauskaa. "Jos olet nälkäinen, keittiöstä löytyy veripusseja, tai sitten voit käydä kaupungilla.", Lagnia kääntyi ympäri poistuakseen.

"Olen työhuoneessani jos kaipaat jotain. Se löytyy ensimmäisestä kerroksesta, läntisellä puolella, viimeinen ovi vasemmalla.", Näin sanottuaan mies poistui harjoittelusalista.