Kuinka helppoa onkaan juonitella Draculan nenän alla? K-18

”Hyvä”, Ann-Marie tokaisi tyytyväisenä ja siemaisi viiniään. ”Pidän myös viineistä. En halua kuulostaa isänmaalliselta, mutta ranskalaiset viinit ovat ehdottomasti parhaita”, hän sanoi pyöritellessään tummanpunaista nestetta lasissaan.

Samalla hän vaihtoi asentoaan niin, että hänen pakaransa muodot piirtyivät selvästi hänen pukunsa lävitse. Samoin lantion kaarre. Kangas naisen rintojen kohdalla kiristyi lähes huomaamattomasti.
”Linnanne on todella vaikuttava”, Ann-Marie sanoi. ”Aivan kuin olisin jälleen ranskassa. Täällä miehet ovat tosin paljon jäykempiä.”

Lancelot nyökytteli Ann-Marien sanoille eikä voinut olla huomaamatta naisen asennonvaihtoa, sekä sitä miten tuon muodot sen jälkeen tulivat esiin. Siinäkin suhteessa Ann-Marie erosi Aureliasti, tuo oli paljon muodokkaampi. Tuleva Dracula alkoi tuntea miellyttävää painetta haarojensa välissä, ja yritti parhaansa mukaan ajaa sitä pois kaikin keinoin.

"Kiitän kehuistanne. Tulevana Draculana aion pitää huolen, että linna säilyttää loistonsa vielä tuhansia vuosia minunkin jälkeeni. Ja myönnän, ranskalainen viini todella on mitä maistuvinta.", Lancelot siemaisi lasistaan uudestaan, juoden paljon ja nopeasti, mutta kuitenkin melko huomaamattomasti ja sivistyneesti. Hänen pitäisi päästä pian pois, ennenkuin tapahtuisi jotain harkitsematonta.

”Nyt te imartelette minua sir”, Ann-Marie sanoi nojautuen Lancelotia kohti niin, että hänen rintansa paistoivat esiin puvun kauluksesta.

Jokainen liike oli harkittu tarkoin. Ann-Marie tunsi Diannan riittävän hyvin tietääkseen millainen paikka Draculan linna oli. Hän tiesi tarkalleen, miten moraaleille viitattiin kintaalla suljettuejen ovien sisäpuolella. Lisäksi Ann-Marie olisi passittanut itsensä oitis hoitoon tai tuhannenvuoden unille, jos hän ei olisi ollut kiinnostunut Lancelotista. Isäpappa Draculakaan ei ollut kummoisen näköinen. Sääli, että Francoise oli leimaantunut.
Siinä mielessä poika oli parempi saalis kuin isänsä.

”Tökeää käyttää hyväkseen tytön rakkautta isänmaahan.”

Lancelotin silmät viipyivät hetken liikaa Ann-Marien rinnoissa, ennenkuin mies sai vaivalla nostettua katseensa takaisin Ann-Marien silmiin. Hän nielaisi äänettömästi paineen tuntuessa hiljakseen jo pakottavalta. "Minä en turhia imartele, puhun vain totuuden.", Lancelotin äänestä saattoi erottaa kevyen värinän. Hän välitti Aureliasta kovasti, mutta hän oli myös alkanut pitämään Ann-Mariesta.

"Älkää toki kuvitelko minun olevan niinkin törkeä, en ikinä tekisi moista.", Vaikka Lancelotin äänensävy olikin samanlaisen jäykkä kuin aiemmin, miehen kasvoilla karehti silti poikamainen hymy, joka kieli siitä ettei mies ollut loukkaantunut vaan vitsaili mukana. Lancelot yritti ottaa mukavamman asennon sohvalla, levittäen jalkansa vain aavistuksen enemmän eroon toisistaan, rentoutuakseen hieman.

Ann-Marie hymyili takaisin. ”Et ilmeisesti olekkaan niin jäykkä kuin annat ymmärtää”, hän totesi siemaistessaan jälleen viiniään. ”Suoraan sanottuna vaikutatte siltä kuin teillä olisi barre de fer dans mon cul.” (*rautakanki perseessä.)
Hienoilla illallisilla moinen ilmaisu olisi saanut useammankin vampyyrin purskauttamaan viinit nenänsä kautta pihalla.

Nainen suoristi asentonsa, mikä piilotti hänen sulonsa säädyllisempään tilaan. ”Kuten sanoi aikaisemmin. Elämästä pitää ehdottomasti nauttia. Teidänkin on aivan turha peitellä tuota tukalaa tilaanne, kun voisitte tehdäkkin asialle jotain.”

Ann-Marie nyökkäsi pirullisesti hymyillen Lancelotin haaroja kohti. ”En minä mikään neitsyt ole.”
Sen suorempaan seksiä ei voinut ehdottaa tämänkaltaisessa tilanteessa.

"kiitän kohteliaisuudesta.", lancelot totesi hymähtäen. Ilmaus oli hyvinkin hauska, eikä aivan sitä jota hän olisi odottanut Ann-Marien suusta, mutta hän pitäytyi kohteliaassa hymähdyksessä, juuri senkin takia ettei nolaisi itseään alkamalla nauraa ja läikyttämällä viinejä syliinsä. Hän katsoi sivusilmällä Ann-Marien asennon vaihtoa, ehkäpä hieman pettyneenä että naisen sulot piiloutuivat häneltä.

Naisen seuraavat sanat tosin olisivat saaneet hänet sylkemään viinit suustaan jos hän olisi siemaissut sillä hetkellä. Puna kohosi Lancelotin kasvoille ja hän käänsi lähes järkyttyneen katseensa naiseen. "A-anteeksi?", Lancelot epäili korviensa ja mielikuvituksensa tehneen tepposet. Saattoiko Ann-Marie todella ehdottaa sitä, mitä hänen mielensä halusi kovasti?
"Kuulinko varmasti oikein?", Lancelot näytti hämmentyneeltä ja katsoi Ann-Marieta samalla hyvin hämmentyneesti että toiveikkaasti.

Ann-Marie vilkaisi kelloaan. ”En ole vielä edes myöhässä. Minulla on mainiosti hetki aikaa ennen kuin minun on riennettävä. Tosin tulevan Draculan viivytys tuskin haittaa vieläkään sisartasi. Luultavasti osaat hoidella hänet, jos niikseen tulee.”

Ann-Marie laski viinin kädestään juuripähkinäviiluteltulle pöydän pinnalle ja nousi seisomaan. ”Auta minua aukaisemaan napit tämän puvun selästä. Jos minulla olisi mekko, sitäkään vaivaa ei tarvitisi nähdä, mutta suoraan sanottuna, en ajatellut ruveta peuhaamaan ennen pokeri-iltaa tyttöjen kanssa.”

Ann-Marie katsoi Lancelotia käskevästi ja odottaen.

Lancelot, vaikkakin hyvin äimistyneenä ja tilannetta uskomatta, nousi ja laski viinilasinsa pöydälle. Hän teki kuten Ann-Marie käski, välittämättä vähääkään siitä että nainen käskytti häntä. Se vain sai hänet haluamaan tuota enemmän. Se kiihotti nuorta perijää. Hitaasti Lancelot avasi napit, hän ei halunnut pilata hetkeä kiiruhtamalla.

"Dianna ymmärtää kyllä.", Hän hymähti hieman. Lancelotia heromostutti hieman, mutta vain vähän, sillä jos Ann-Mariekin halusi tätä, hänellä ei ollut syytä ujostella. Lancelot painoin huulensa kevyesti Ann-Marien kaulalle suudellen tätä, ja näykäten tuon kaulaa samalla.

”Varmasti. Luultavasti sisarellasikin on aivan normaalit halut”, Ann-Marie tokaisi. ”Älä huoli, en mainosta tästä hänelle. Me emme ole sellaisia tyttöjä, jotka vertailevat panojaan hiusten väristä penisteen käyryyteen.”

Hän värähti Lancelotin huulten alla, mutta sen kummemmin hän ei ainakaan vielä, reagoinut miehen kosketukseen. Hän odotti, että Lancelot saisi pikkuruiset napit ensin auki.

Lancelot hymähti vasten Ann-Marien kaulaan, näykkäisten uudestaan samalla kun hän avasi jopa tottunein ottein tuon puvun nappeja. Hän ei olisi koskaan kuullut moisia sanoja Aurelian suusta. Viimein hän sai viimeisenkin napin auki ja laski nyt kätensä sivuilleen, antaakseen Ann-Marien riisua loput. Jossain määrin Lancelot jopa ujosteli, vaikka olikin tottunut pitämään ohjat käsissään ja tekemään lähes kaiken itse, niin nyt mies raukka oli lähes neuvoton.

Hän tiesi mistä Aurelia piti, tai ainakin hän saattoi tehdä tuolle mitä halusi, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan mistä Ann-Marie piti, tai miten tuon kanssa sai toimia.

Ann-Marie värähti uudestaan ja hymähti tyytyväisenä Lancelotin näykkäistessä häntä. Mies sai kuumat väreet kulkemaan pitkin hänen ruumistaan. Hän antoi pukunsa valahtaa lattialle jalkoihinsa silkkiseksi ja sitten hän vain astui ulos siitä. Nopeasti hän potkaisi kankaan pois jaloistaan. Valkoisen puvun alta paljastui hänen kalpea ihonsa, ilman rihman kiertämää. Ranskalaiset kuulemma viihtyivät ilman alusvaatteita ja Ann-Marie todisti parhaillaan ainakin omalta osaltaan tämän väitteen pitävän paikkansa.
Ann-Marien vartalo oli muodokas. Huomattavasti muodokkaampi, kun sitä olisi verrattu Aurelian ruumiiseen. Naisen isohkot rinnat olivat täyteläiset ja pyöreät, mutta koostaan huolimatta ne eivät roikkuneet missään määrin.

Ann-Marie kääntyi Lancelotia vasten ja suuteli tätä tyytyväisen oloisena suoraan suulle. Samalla hän nosti toisen korkokengän koristaman jalkansa vieressään olevan sohvan istuimelle. Näin Lancelotilla oli täydellisen vapaa väylä Ann-Marien jalkojen väliin.
”En tiedä miten kohtelet sitä pientä, söpöä kihlattuasi, mutta minulla on tietyt vaatimukset”, Ann-Marie sanoi hymyillen Lancelotin huulia vasten. Hän rupesi painamaan kädellään miestä alaspäin. ”Nuole.”

Se oli selvä käsky, eikä jättänyt edes tulevalle Draculalle varaa epäillä.

Mikäli vampyyrin sydän olisi lyönyt, Lancelotin sydän olisi sillä hetkellä lyönyt tuhatta ja sataa, pelkästään Ann-Marien alastoman ruumiin näkemisestä. Suudelmaan hän vastasi enemmän kuin mielellään, ja kun käsky kävi, nuorella perijällä ei ollut vaihtoehtoja kuin antaa naisen painaa itsensä polvilleen maahan. Juuri tälläistä käytöstä hän olisi Aurelialtakin kaivannut, käskevää, pomottelevaa käytöstä joka ei jättänyt varaa epäillylle tai arvailuille.

Lancelot antoi kielensä tehdä temppujaan varmana otteistaan. Hän oli suunnattoman kiihottunut koko tilanteesta, ja sen huomasi varmasti päälle. Toisella kädellään nuori perijä siveli Ann-Marien pakaraa kuin tunnustellen, toisen hivellessä naisen herkimpiä paikkoja varovasti. Varmana taidoistaan Lancelot aikoi saattaa Ann-Marien lähes hulluuden partaalle, niin että nainen joutuisi anelemaan häntä sisäänsä, niin varma itsestään tuo oli.

Ann-Marien huulilta karkasi oitis tyytyväinen vaikerrus Lancelotin tehdessä juuri niin kuin hän halusi. Hänen oli pakko myöntää olevansa tyytyväinen itseensä. Hän oli juuri saanut tulevan Draculan polvilleen eteensä ja nuolemaan itseään. Ann-Marie ei tehnyt mitään tukahduttaakseen tyytyväisyyttä huokuvia voihkauksiaan.
Hän oli niitä naisia, jotka pitivät huolta karvoituksestaan, joten hän oli silläkin hetkellä täysin sileä, lukuunottamatta siistiä kolmiota häpykumpunsa yläpuolella. Kyllä Lancelotin nyt kelpasi.

Ann-Marie antoi käsiensä laskeutua alas miehen hiuksiin. Hän upotti sormensa niihin ja antoi niiden sulkeutua nyrkkinsä sisään. Päivästä oli tulossa parempi kuin hän olisi osannut kuvitellakkaan.

Lancelot kuunteli tyytyväisenä Ann-Marien huokauksia, stimuloiden kielellään edelleen naisen klitorista, samalla kun antoi yhden sormensa liukua naisen sisälle. Hän teki sen harkitusti ja varoen, ollen hellä, aivan kuin olisi pelännyt satuttavansa tai jopa rikkovansa Ann-Marien.

Mutta hän saattoi olla samaa mieltä naisen kanssa; päivästä tosiaan oli muodostumassa erinomainen. Mikään ei luultavasti voisi enää pilata nuoren perijän hyvää tuulta.

”Älä suotta ole varovainen. Minä kestän rajumpiakin otteita”, Ann-Marie sanoi taivuttaessaan päätään taaksepäin. ”Oikeammin pidän niistä enemmän kuin tavanomaisesta sivistelystä.”

Sanoistaan huolimatta Ann-Marie kehräsi kuin tyytyväinen kissa Lancelotin kiusoitellessa häntä. Jossain vaiheessa hän alkoi huomaamattaan liikutella lantiotaan miehen kasvoja vasten kuin transsissa. Samalla hänen voihkintansa tihentyi ja äänenvoimakkuus kasvoi. Silloin tällöin Ann-Marien huulilta putkahti pieni kirkaisu.

Ehkäpä hieman Ann-Marien sanoista rohkaistuneena Lancelot työnsi toisenkin sormensa naisen sisään, liikutellen niitä nopeammin ja syvemmälle. Kielenkärkeään hän painoi hieman kovemmin vasten naisen klitorista hyvillään tuon sanoista.

Pitihän Lancelot itsekin kovemmista otteista. Mutta koska Aurelia oli niin heiveröinen, oli hän auttamatta hieman varovaisempi alussa. Vaikkakin hän oli myös raju morsiammelleen. Ann-Marien lanteiden liikutus sai Lancelotin toivomaan jo pian myös omaa tyydytystä, vaikka omalla tavallaan voihkinta tyydyttikin häntä.

Ann-Marie oli todella tyytyväinen Lancelotin otteisiin, mutta hän halusi huomattavasti enemmän, kuin pari heiveröistä sormea.
Hän perääntyi sen verran, että sai miehen irti itsestään.

”Ruvetaanko itse asiaan?” Ann-Marie sanoi ja virnisti lähestulkoon hävyttömästi. Se ei ollut asustaan huolimatta kysymys vaan määräys.
Hän asettui niin, että pystyi nojautumaan sohvan selkänojaan ja tarvittaessa myös nostamaan polvensa sen istuimelle. Asento antoi Lancelotille täydellisen näkyvyyden Ann-Marien pyöreille pakaroille ja jalkojen väliin.

Lancelot yllättyi hieman Ann-Marien perääntyessä varoittamattomasti ja seurasi tuon liikkeitä ensin hieman ihmeissään ennenkuin käsky kävi jälleen. Virneen kaltainen nousi Lancelotin huulille ja hän katsoi enemmän kuin tarkkaan Ann-Marien jokaista yksityiskohtaa.

Nuori perijä avasi housunsa tottunein liikkein ja astui sitten lähemmäs Ann-Marieta, painaen huulensa naisen kaulaa vasten, raapien kaulan ihoa hampaillaan. Samalla hän otti kiinni Ann-Marien lantiosta ja työntyi tuon sisään.

Ann-Marie hymisi tyytyväisenä ja keikutteli takapuoltaan Lancelotin lantiota vasten. Hän nautti suunnattomasti kevyestä kosketuksesta niskallaan ja miehen hampaiden terävyydestä. Se tuntui taivaalliselta.

Kun Lancelot työntyi häneen varoittamatta, Ann-Marie ulvaisi kuuluvasti. Äänestä uhkui kuitenkin selvä tyytyväisyys. Hän halusi tätä ja liikkui innokkaasti Lancelotin rytmissä mukana. Intoa naiselta ei puuttunut, vaikka hänellä oli luultavasti ollut satoja ertoja enemmän sänkykumppaneita, kuin Lancella.
”Pure minua”, Ann-Marie sanoi voihkintansa ohesta. ”Upota hampaasi minuun, Dracula.” Ann-Marie äänsi Lancelotin arvonimen mahdolllisimman seksikkäästi ranskalaisittain.

Lancelot murahteli itsekkin tyytyväisyydestä, ja vaikka Ann-Marie ei olisikaan käskenyt, hän olisi upottanut hampaansa tuon kaulaan joka tapauksessa. Hän puri, kovaa ja nautinnollisesti, nauttien Ann-Marien veren mausta kielellään.

Arvonimen kuuleminen Ann-Marien ranskalaisella painotuksella oli saada Lancelotilta polvet pettämään, niin kiihottavalta se kuulosti. Mies työnsi itseään rajummin vasten naista, kiskoen tuota lanteista pitäen itseään syvemmälle sisään. Lancelot nuolaisi Ann-Marien kaulaa hampaidensa jälkien kohdalta.

Ann-Marie huokaisi tavattoman nautinnollisesti, kun Lancelot upotti hampaansa häneen. Häntä ei haitannut laisinkaan siitä syntyvä kipu tai mikään. Vampyyrin myrkky oli viimeinen pisara, mikä sai Ann-Marien laukeamaan, vaikeroiden ja vapisten.
Vaikka nainen huusi kuin syötävä muuten, niin orgasmin aikana hän oli tavattoman hiljainen verrattuna edelliseen.
Kun Ann-Marie toipui hän kuiskasi ääni väristen: ”Haluatko kokeilla toista asentoa?”

Lancelot yllättyi Ann-Marien nopeasta laukeamisesta, ja naisen hiljaisuudesta sen aikana. Hän ei itse ollut vielä lähelläkään tulemista, joten naisen sanat kuulostivat vain enemmän kuin hyviltä. "Mielelläni.", Lancelot totesi hymyillen aavistuksen verran. Hän vetäytyi hieman Ann-Mariesta, jotta toinen saattoi nousta pystyyn ottaakseen sen asennon minkä haluaisi. Hän myös ojensi kättään tuolle auttaakseen tätä nousemaan.

Ann-Marie nousi seisomaan ilman apua. Hän asettui makuulle sohvan toiseen päähän niin, että hänen yläselkänsä nojasi käsinojaan. Toisen jalkansa hän nosti selkänojalle ja toisen hän laski tukevasti maahan. Hänellä oli edelleen sirot korkokenkänsä jaloissaan ja korut yllään. Ann-Marien kaulalla lepäsi monta kerrosta himmeästi hehkuvia helmiä.
Hänen silmänsä loistivat huomattavasti kirkkaammin, kuin nuo jalokivet. Ann-Marie hymyili Lancelotille kiusoittelevasti ja siveli alavatsaansa pitkillä kynsillään.

Lancelot odotti sen hetken että Ann-Marie laskeutui aloilleen ja sai "mukavamman" asentonsa. Hetken hän vielä seurasi tuota kiusoittelevaa alavatsan sivelyä ennenkuin laskeutui sohvalle naisen jalkojen väliin. Hän nuuhkaisi uudelleen kohtaa jota oli purrut ja näykkäsi hampaillaan uudestaan samasta kohdasta, ohjaten itsensä samalla naisen sisään. Ann-Marie tuntui hyvältä ja Lancelot olisi varmasti voinut tehdä tätä useamminkin.

Ann-Marie paljasti kaulaansa entistä enemmän tarkkaillen samalla Lancelotin kasvoja paksujen, tummien ripsiensä lomasta. Nainen hymyili viettelevästi huulet aavistuksen raollaan. Hän työnsi lanteitaan Lancelotia vasten ja huokaisi nautinnosta miehen tunkeutuessa uudelleen hänen sisäänsä.
Elämän pienistä iloista piti tosiaan nauttia.