What happens in Saõ Paulo.. VAROITUS

Liika nimiä muistettavaksi, liikaa kysymyksiä, liikaa väkeä. Kyoga tunsi että hänellä oli muutama vaihtoehto; pyörtyä ahdistuksesta tai paeta kirkuen metsään, eikä kumpikaan vaihtoehdoista kuulostanut houkuttelevalta. Kysymykset saivat aina hänet hämilleen koska hän ei osannut vastata niihin.
"Ööh, Riosta.", Enemmän kuin toteamus, se oli arvaus ja kysymys. Hoitajat olivat kertoneet hänen olevan Sao Paulossa, Brasiliassa, ja hän oli saanut kuulla jopa paikan pääkaupungin nimen, Rio de Janeiro. Joten, se oli vain epäileväinen heitto, mutta ainakin sillä muut saattaisivat jättää hänet rauhaan.

"Vai Riosta? Ison kaupungin pentuja! Mitäs sä tänne sitten tulit?", Jacó ei voinut olla naljailematta city-pennulle. Hän käänsi katseensa Kyogasta Evaan saadakseen tältä tukea argumenttiinsa.
"Tuota.. Halusin pois, ei siinä muuta.", Kyoga mumisi vaivautuneena ja nosti sitten katseensa heidän seuraansa liittyneiden Nunon ja Luízin suuntaan. Hän hymyili näille kohteliaasti niinkuin muillekkin ja tervehti.

”Varmaan erilaista olla tällaisessa paikassa, jossa lähin naapuri on kahden kilometrin päässä, kun on asunut sellaisessa paikassa”, Eva sanoi silmät suurina. Hän oli huomattavasti pienemmästä kaupungista ja aluksi hänenkin oli ollut vaikea sopeutua tänne.
”Wau! Riosta!” Nuno ja Luíz hämmästelivät suureen ääneen, ettei kenellekkään varmasti jäänyt epäselväksi, mikä oli rannan sen hetken puheenaihe. ”Siistiä!”
Eva ei voinut mitään rinnastaan kumpuavalle naurulle. Nunon ja Luízin huomion ja ihailun sai kiinnitettyä todella nopeasti. Tosin kyseinen huomiokyky oli samaa luokkaa kuin kahdella kultaisennoutajan pennulla.
”Millaisia naaraita Riossa on?” Nuno kysyi oitis, kun ihastelun korkein huippu oli jo hiipunut.

Eva vilkaisi jälleen ylös Jacón suuntaan ja taputti maaplänttiä vieressään. Eikö toinen olisi voinut istua hänen vieressään, eikä seisoa jöpöttää paikoillaan kuin mikäkin rautakangen nielaissut.
Naaras viihtyi tällaisissa tapahtumissa, jotka sisälsivät enemmän tai vähemmän rentoa yhdessä oloa, mutta välillä hänestä tuntui ettei Jacó tuntenut samoin.

Davi vilkaisi taas rannan tapahtumia ja kirosi. Kyoga oli kaikkien huomion keskipisteenä ja nyt siellä oli myös Luíz ja Nuno. Lisäksi Isabel ja Gloria vilkuilivat rantaan siihen tapaan, että olisivat pian siirtymässä muiden joukkoon.

Kyoga yritti tekeytyä pieneksi ja huomaamattomaksi kyyristämällä hieman hartioitaan. Kysymykset eivät vain loppuneet! Hän ei pitänyt valehtelusta, siitä tuli jokseenkin inhottava olo, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja jos hän halusi olla kertomatta aivan kaikki salaisuuksiaan.
"Ihan ok, ei nyt mitenkään erikoisia.", Kyoga sanoi aivan kuin olisi nähnyt kauneimmat naaraat ja silti ollut kuin missä tahansa olisi samanlaista. Hänen sanansa saivat hänet kuulostamaan ehkä jopa siltä kuin hän olisi kokenut kaikennäköistä eri naaraiden kanssa.

Jacó vilkaisi Evaa ja äänettömästi huokaisten istui naaraan viereen. Joskus Eva vain osasi olla aivan liian takertuva. Hän aikoi vielä olla alfa, ja se meinasi ettei hänellä olisi jatkuvasti aikaa leikkiä kotia. Jacó kurottautui heidän kylmälaukkuaan kohden ja nappasi itselleen oluen ja katsoi viekkaasti sen jälkeen tulokkaan suuntaan. Toinen leveili etteivät Rion naaraat olleet erikoisia. Hah, rääpäle näytti siltä että oli tuskin koskaan nähnyt edes tissejä.
"Oliko sulla ketään erityistä naarasta Riossa? Entäs sun perhe?", Jacó kysyy viekkaasti hymyillen.

Eva hymyili Jacólle ilahtuneena, kun uros istuutui hänen viereensä. Hän ei kuitenkaan liimautunut kiinni tuon kylkeen. Uros harvemmin jakeli julkisia hellyydenosoituksia, mutta oli silti tehnyt selväksi kenen naaras Eva oli. Ilmeisesti se riitti Jacón ollessa kyseessä ja naaras tyytyi siihen mukisematta.
”Mä en usko sua!” Luíz ilmoitti Kyogalle. ”Kai nyt kaupunkilaisnaaraat on jotenkin erilaisia.”

Davi nousi ylös joesta aivan Isabelin ja Glorian kintereillä. Naaraat kiiruhtivat muiden luokse sen näköisinä, kuin heillä olisi jäämässä jotain mehukasta välistä, jos eivät pitäisi kiirettä. Naaraat.
Davi ei voinut olla miettimättä, oliko sittenkään ollut hyvä idea tuoda Kyogaa tällaisen susilauman keskelle. Toisaalta toinen ei ollut kieltäytynytkään. Kai se olisi niin tehnyt, jos ei olisi uskonut pärjäävänsä.
”Morjens, mitä täällä puhutaan?” Davi kysyi päästessään paikalle hieman Isabelin ja Glorian jälkeen.
Isabel oli selvästi vauhdissa. Naaras istui nimittäin Kyogan viereen juuri ja juuri niin lähelle, että se oli vielä sopivaa, eikä pelkkää tungettelua.

Kyoga näytti siltä kuin olisi istunut kidutettavana piinapenkissä eikä mahdollisten kavereiden ympärillä. Tämä tuntui aivan julkiselta kuulustelulta, eikä siitä voinut seurata mitään hyvää.
"No, Riossa naaraat tykkää pukeutua..värikkäästi ja ne on aika villejä.", Kyoga yritti loihtia kasvoilleen virnettä. Hän ei kuitenkaan halunnut vastata Jacón kysymyksiin ja vältteli niitä minkä ehti, kiinnittäen huomiotaan enemmän Luíziin.
Jacó tosin huomasi tämän välttelyn ja loi Kyogaan katseen joka kertoi, että toisen oli parasta vastailla hänen kysymyksiinsä. Kyoga huomasi ilmeen ja nielaisi. "Perheeni on kuollut.", Se ei ollut vale, tai ainakaan hän ei voinut sanoa etteikö se olisi ollut. Sillä hän ei ainakaan tiennyt muuta. Jacó vaikutti vastaukseen tyytyväiseltä. "Aika surullista.", Uros tokaisi vailla sen suurempia empatioita.

Kun Davi lähestyi heitä Kyoga nosti katseensa kuin kauhistunut ja korviaan luimiva pentu ja anoi silmillään apua. Hän ei ollut tiennyt että täällä olisi väkeä näin paljon, että kaikki olisivat näin kiinnostuneita hänestä. Lisäksi..Kyoga vilkaisee viereensä tunkevaa Isabelia ja yrittää hymyillä toiselle. Heh heh.

Davin olisi tehnyt mieli huokaista nähdessään Kyogan ilmeen. Hänen pitäisi kiinnittää kaveri omaan jalkaansa, jotta tuo vain seuraisi häntä eikä hankkiutuisi koko ajan onglemiin, joista hänen pitäisi uros pelastaa. Eikä tilannetta tainnut helpottaa se, että Jacó katseli Kyogaa kuin lihakimpaletta, jonka voisi pistää poskeensa. Lisäksi olisi voinut kuvitella, että kauniiden naaraiden huomio olisi edes vähän hivellyt uroksen itsetuntoa, mutta Kyoga näytti lähinnä siltä, että joku oli heittämässä häntä piraijojen sekaan. Oliko uros eden oikea ihmissusi?
Samassa hänen päähänsä pälkähti idea.
Entä jos Kyoga pääsisi hoitamaan pois jaloista sen koskemattomuutensa. Jos uros sitten rentoutuisi hieman. Täälläkin oli ainakin kaksi naarasta, jotka auttaisivat Kyogaa ilomielin hommassa. Rosana näytti olevan innokas hommaan jo ennen kuin sitä oli edes keksittykkään. Kyoga saattaisi tosin jänistää kesken homman.
Davi ryhtyi järsimään huultaan miettiessään vaihtoehtoja tähän ongelmaan. Helpompaa tämä olisi ollut, jos heillä olisi ollut ”nuortenilta”, jossa kaikkien kanssa parittelu nyt vain kuului asiaan.

Luíz ja Nuno näyttivät haltioituneilta kun Kyoga viimein kertoi millaisia naaraita oli suurkaupungissa. Pennut haaveilivat parhaillaan silmät loistaen karnevaalipukeisista enkeleistä.
Eva mulkaisi Jacóa kun tuo ei viitsinyt edes teeskennellä, että hänellä olisi ollut empatiakykyä kun toinen kertoi arasta asiasta. Hän kääntyi pois ja nojautui hieman Kyogan puoleen, painaen kätensä lohduttavasti tuon reidelle. ”Otan osaa”, hän sanoi lempeästi. ”Meidän ei tarvitse puhua siitä enempää.”
”Hei, voidaanko lopettaa Kyogan kiusaaminen ja vaikka tehdä jotain mukavaa yhdessä?” Davi huudahti väliin.
”Kuten mitä?” Isabel kysyi ja mulkaili Davia murhaavasti, koska tuo yritti selvästi pitää häntä erossa uudesta uroksesta.

Kyoga yritti hymyillä Evalle kuin sanoakseen ettei se haitannut, sillä eihän hän muistanut vanhempiaan, joten hän ei pahemmin myöskään tuntenut surua heidän menettämisestään.
Jacó sen sijaan vilkaisi mustasukkaisesti Evaa kun tämä laski kätensä uuden uroksen reidelle. Uros kietoi kätensä Evan hartioiden ympäri kuin viestittääkseen tunkeilijalle tämän olevan hänen naaraansa.

Kyoga olisi voinut melkeimpä halata Davia tuon ehdotuksen vuoksi, mutta Jacó ei ollut asiasta samaa mieltä.
"Miten niin kiusaaminen? Mehän yritetään tehdä Kyogan olo mahdollisimman kotoisaksi viettämällä aikaa sen kanssa. Mut pitäähän meiän jotain siitä tietää että tiietään mistä puhua. Taidat vaan haluta kaiken huomion ittelles jotta Kyogalla olis mahdollisimman ikävää täällä yksikseen.", Jacó totesi oikein viattoman oloisena.

”No en tiedä. Vaikka pusuhippaa”, Davi tokaisi Isabelille. Tyttö sulki suunsa ja näytti hieman hämmästyneeltä kun uros vastasi täysin omien tapojensa vastaistaisesti hieman kärkkäästi hänen kysymykseensä.

Eva sävähti hieman tuntiessaan Jacón käsivarren painon omalla hartiallaan. Hän oli ilmeisesti juuri ylittänyt jonkun näkymättömän rajan, mikä teki välinpitämättömästä uroksesta reviiritietoisen. Loistavaa.
Tyynnytelläkseen kumppaniaan Eva otti kätensä pois Kyogan jalalta ja laski toisen käden Jacón reidelle, riittävän lähelle miehen haaroja, jotta tuo tietäisi ketä hän halusi. Urokset unohtivat välillä turhan helposti, että naarailla oli omakin tahto ja aivot.

”Kyoga on meillä vieraana, joten varmistan että sillä on kaikki hyvin”, Davi sanoi mulkoillen Jacóa vihaisesti. ”Kaikki ei tykkää koko lauman huomiosta, toisin kuin eräät.”
Uros teki harvinaisen selväksi äänensävyllä ketä tarkoitti puhuessaan eräistä.

Kyoga istui vaitonaisena, nyt selkeästi kahden tulen välissä. Hän tunsi itsensä jälleen taakaksi, hän oli syy riitoihin. Hänen katseensa siirtyi Jacósta Daviin ja jälleen takaisin. Mitenköhän hän saisi tilanteen laukaistua, jotain hänen pitäisi keksiä.
"Vihjailetko jotain, Davi?", Jacón ilme tummui monella asteella ja hänen olemuksensa muuttui hetkessä rennosta jännittyneeksi. Jos Davi tahtoisi tapella, hän tappelisi mielellään. Hän ei edes enää huomannut Evan kättä lähellä haarojaan vaikka se olisi riittänyt tavallisesti tyynnyttämään hänen räyhämielensä. Nyt kyseessä oli kuitenkin Davi, Lucasin pikkuveli, Lucasin jota hän inhosi syvästi.

Kyoga tunsi itsensä epätoivoiseksi. Jollain keinolla tämä pitäisi ratkaista. Niimpä, sen enempää miettimättä hän pomppasi pystyyn huomaamatta enää lainkaan kipeää jalkaansa.
"He-hei, miten ois juoksukisa?", Hän yritti epätoivoisesti ohjata huomion jonnekkin muualle. Mihin tahansa.

Davi katsoi suoraan Jacón silmiin. Hän ei näyttäisi urokselle minkäänlaisia alistumisen tai haavoittuvuuden merkkejä. Olihan hän sentään alfan veli. Hänen oli oltava vähintäänkin yhtä vahva kuin veljensä.
Muut paikalla olijat jännittyivät kaksikon sanaharkasta. Ei ollut täysin tavatonta, että nämä kaksi ottivat yhteen. Myös vedessä olijat pysähtyivät ja käänsivät kiinnostuneet katseensa rantaan.
”En minä vihjaa mitään. Tarkoitin vain, että jotkut nauttivat huomiosta ihan eri tavalla kuin toiset”, Davi sanoi hyytävän tyynellä äänellä.

Samassa Kyoga ponnahti ylös ehdotuksensa kanssa ja sai ainakin Davin kiinnittämään huomionsa itseensä ja loukkaanutuneeseen jalkaansa.
”Juoksukisa kuulostaa tosi hyvältä!” Isabel hihkaisi ja ponkaisi myös seisomaan. Kyseinen naaras oli yksi lauman nopeimpia ja ketterämpiä juoksijoita.

"Joo.", Kyoga myönsi Isabelille aivan kuin idea olisi tullut jonkun muun kuin hänen itsensä suusta. Hän oikoi vielä loukkaantunutta koipeaan ja mietti, kestäisikö se juoksemista, mutta kipu oli hävinnyt lähes kokonaan eivätkä haavatkaan näyttäneet enää siltä että ne ihan helposti repeytyisivät auki. Karattuaan sairaalsta juokseminen oli tuntunut todella hyvältä. Se oli ollut ensin tosin hieman vaikeaa, Kyoga ei ollut tahtonut löytää tasapainoaan susihahmossaan, mutta muutaman yrityksen jälkeen sekin oli lähtenyt sujumaan. Juokseminen tuntui siltä kuin hän olisi tehnyt sitä koko elämänsä.

"Hmph, vai juoksukisa.", Jacó kohottautui ylös virne kasvoillaan ja näytti siltä kuin ei olisi vain sekunttia aiemmin ollut valmis repimään Davilta henkitorven ulos perseen kautta. Hän verrytteli harteitaan ja virnuili. "Näissä ruumiissa kukaan ei pääse puuta pidemmälle, joten otetaanko kovat käyttöön ja revitellään neljällä jalalla?", Tämä olisi hyvä mahdollisuus päihittää Davi.

Kun puhe oli tullut juoksukisasta myös vedessä olleet kiiruhtivat rantaan. Kukaan ei halunnut jättää väliin kunnon kisaa.
”Tietenkin me juostaan neljällä jalalla pönttö”, Isabel totesi Jacólle kuin idiootille. ”Eihän siinä muuten ole mitään ideaa, kun kaikki paikalla olijat on susia.”
”Mihin juostaan?” kysyi paikalle vedestä hipsinyt Rosana. Naaras vilkuili hymyillen Kyogan suuntaan kuin lupaillen tuolle mehevää palkintoa, jos uros voittaisi.
”Käykö se iso puu parin kilsan päässä tästä?” Davi kysyi. Kaikki, jotka olivat kasvaneet alueella tietäisivät kyllä mistä hän puhui. ”Jos voittajasta tulee epäselvyyksiä niin voidaan juosta vielä takaisin ja selvittää ne.”

”Käy.” Vastaus kuului melkein jokaisesta suusta ja sen tehostamiseksi monet vielä nyökyttelevät.
Suurin osa oli jo ruvennut riisumaan viimeisiä vaatekappaleita pois päältä, valmistautuessaan muodonmuutokseen.

Kyoga ei tiennyt. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta mistä puusta oli kyse, ja samassa hän tajusi että hänen täytyisi luopua hansikkaistaan jos tahtoisi säilyttää ne ehjinä vielä muutoksensa jälkeen. Hän ei tosiaankaan ollut ajatellut ehdotustaan sen pidemmälle, ja saisi nyt kärsiä seuraukset. Ehkä hän vain kääntäisi selkänsä kaikille ja muuttuisi, silloin kenenkään ei tarvitsisi nähdä hänen käsiään.

"Paremmin kuin hyvin.", Jacó toteaa muiden joukossa ja kiskoo t-paidan päivettyneen ja lihaksikkaan ylävartalonsa yltä. Hän ei häpeillyt lainkaan esitellä kroppaansa, ja sen kyllä huomasi. Hän aikoi voittaa kisan ja näyttää kaikille että hän tosiaan ansaitsisi alfan paikan. No, kunhan nyt Davi häviäisi niin kaikki olisi joka tapauksessa hyvin.

Ehkä hänen ei tarvitsisi edes voittaa. Hän voisi vain seurata muun lauman perässä ja nauttia vauhdista. Kyllä, se oli hyvä suunnitelma. Kyoga kääntyi jo hieman sivuttain muuhun joukkoon nähden ja alkoi irroittaa hitaasti kenkiään. Hän ei kylläkään ollut yhtä innokas esittelemään ruumistaan kuin Jacó.

Davi riisui ilkosilleen nopeasti. Hänellä ei ollut minkäänlaista tarvetta esitellä itseään. Kaikki paikalla olevat naaraat olivat tutustuneet hänen vartaloonsa hyvinkin läheiseltä etäisyydeltä, joten pullistelu olisi mennyt hukkaan.
Eva riisuutui myös, pysytellen mahdollisimman tiiviisti Jacón suojissa. Hän ei halunnut antaa urokselle muiden harhailevista katseista syytä kimpaantua. Eihän hän sille voinut mitään, jos hormooniensa kanssa kamppailevat nuoret urokset karselisivat häntä, mutta turhia riitoja oli hyvä välttää.

Kun kaikki seisoivat ilkosen alasti ja malttamattomina paikoillaan, Cezar huusi puhui; ”Kolmosella kaikki muuttuu ja lähtee juoksemaan. Voittaja on se, joka koskee ekana puuta. Onko selvä?” Cezar toimi yleensä puoluettomana sovittelijana kaikissa riitatilanteissa ja haastoi harvoin itse riitaa kenenkään kanssa. Oli siis luonnollista, että hän otti lähdön selvittääkseen. Hänellä ei ollut tarvetta kusettaa ketään.
Vastaukseksi kuului mutinaa ja kaikki rupesivat ottamaan lähtöasentoja.
”Yksi! Kaksi! Kolme!”

Davi muutti muotoaan niin nopeasti kuin osasi, ihmissuden kautta suoraan suursudeksi. Hänen susihahmonsa oli veljensä ja sisarensa hahmojen tapaan kauttaaltaan hiilenmusta. Muutoksen ollessa vielä puolivalmis, hän ampaisi juoksuun ja vasta muutaman ensimmäisen askeleen jälkeen hän kipitti eteenpäin neljällä valtavalla tassulla.
Davi kiisi eteenpäin, varoen samaan aikaan sekä puita, että petollisia juurakkoja, nauttien kuitenkin samalla olostaan. Susihahmossa hänet valtasi aina tuttu, luonteva ja turvallinen tunne, joka tuntui sisällä kytevältä lämmöltä. Hän oli syntynyt tällaiseksi ja nautti tästä.

Sivusilmällään Davi huomasi Isabelin juoksevan rinnallaan. Naaras oli todellisessa hahmossaan ennen kaikkea siro ja linjakkaan näköinen. Tuon väritys liukui selän ja päälaen tumman kastanjanruskeasta, kylkien punaruskeaan ja siitä vatsan ja käpälien hiekan sävyiseen turkkiin.
Näytti siltä, kuin susi Isabel olisi virnistänyt Daville ja kiitänyt tämän ohitse huomion saatuaan.

Davi: 3
Isabel: 4

Davi:
1d6 → [2] = (2)
3+2=5

Isabel:
1d6 → [5] = (5)
4+5=9

Kyoga riisui nopeasti itsensä, jättäen kuitenkin hanskat viimeiseksi mitkä riisui, ja piti tämänkin jälkeen kätensä visusti pois muiden silmistä. Häntä nolotti olla sillä tavalla alasti, kaikkien katseiden alla. Hän häpesi ruipeloa vartaloaan mutta itseppähän hän oli tätä ehdottanut.
Kun lähtölaukaus kuului, Kyoga muuti hahmoaan niin nopeasti kuin kykeni, mikä oli piirun verran muita hitaampaa. Hän ei ollut tehnyt tätä tarpeeksi usein. Kun hän kuitenkin lopulta oli suursuden hahmossaan, hän ampaisi muiden perään minkä käpälistään pääsi. Haalea, tuhkanharmaa turkki muistutti melkein valkoista hänen kiitäessään eteenpäin. Tuntui hyvältä tuntea ilma turkissa. Ketteryytensä ansiosta Kyogan oli helppo väistää täpärätkin tilanteet ja pian hän alkoi pysyä paremmin muiden mukana, mitä enemmän hahmoonsa taas tottui. Hänen jalkaansa ei koskenut, joten oli aika lisätä vauhtia.

Jacó oli nopea muuttamaan muotoaan mutta Davin perkele meni silti ampaisemaan hänen edelleen. Hänen turkkinsa kiilteli ruskeana, tassujen ja vatsan ollessa kermanvaaleat. Hän juoksi niin nopeasti kuin pääsi, eikä karttaisi keinoja päästäkseen Davin edelle, ei vaikka siihen kuuluisi uuden uroksen teilaaminen.

Kyoga: 3
Jacó: 3

Kyoga:
1d6 → [6] = (6)
3+6= 9
Jacó:
1d6 → [2] = (2)
3+2=5

Isabel päästi riemukkaan ulvaisun päästessään puun luokse ja oli hetken aikaa varma voitostaan. Mutta juuri ennen kuin hän otti uudelleen ihmismuotonsa, hän huomasi Kyogan saavuttaneen maalin samaan aikaan. Naaras muuttaa nopeasti muotoaan, voidakseen puhua ja hymyilee leveästi urokselle.
”Vau. Meidän pitää varmaan ottaa revanssi!” Naarasta ei näytä haittaavan tippaakaan, vaikka hän ei varsinaisesti voittanutkaan.
Muita pääsi puun luokse heidän perässään. Aivan Isabelin ja Kyogan kannoilla juossut Samuel muutti myös muotoaan.
”Onneksi olkoon. Isabelin kanssa on joskus vaikea päästä edes tasoihin.”
Isabel suorastaan sädehti Samuelin kehuista ja keikutteli lanteitaan kuin mikäkin missi.

Luíz kompastui ja menetti tasapainonsa. Maasta oli törröttänyt juuri, jota hän ei ollut huomannut. Nuori susi kaatui suoraan Davin reitille, jonka vuoksi myös Davi kompuroi yllättävään esteeseen. Pian urokset olivat yksi iso raajojen, häntien, korvien ja kuonojen solmu, keskellä kulkureittiä.
Kumpikin päätyi muuttamaan muotoaan saman tien.
”Helvetin Luíz!” Davi ähkäisi.
”Äh, yritin tarjota sulle tilaisuuden päästä painimaan kun kävit niin kuumana tossa aiemmin”, nuorempi uros ähisi toisen alla.

Kyoga juoksi pitkään Davin hännillä, mutta uroksen törmätessä Kyoga sai kiittää onneaan että ehti väistää alta pois ennenkuin oli rytäkässä mukana. Refleksiensä ansiosta Kyoga onnistui loikkaamaan sivulle ja hän jatkoi vakaasti eteenpäin, kuroen välimatkaa Isabeliin. Hän ei edes kiinnittänyt pahemmin huomiota mihinkään muuhun kuin siihen miltä maa tuntui hänen tassujensa alla, kuinka ilmavirta hyväili hänen turkkiaan. Ah, mikä tunne. Hetkonen, hänen edessään jökötti suuri puu. Kyoga vilkaisee melkein kauhistuneena Isabeliin jonka hän on saavuttanut ja joka hidasti jo vauhtiaan välttääkseen törmäyksen. Kyogalla ei ollut enää aikaa jarruttaa. Niimpä hän riskeerasi kaiken ja loikkasi eteenpäin vasten puuta, ottaen rungon vastaan kaikilla neljällä tassullaan samaan aikaan kuin Isabel saavutti puun ja ulvoi riemusta. Kyoga laskeutui onnistuneesti maahan sydän hakaten tuhatta ja sataa.
Hän oli tullut tasoihin? Hän tuijottaa Isabelia uskomatta sitä. Revanssi? Aivan, heidän tulisi juosta takaisin.

Jacó ei ollut aivan yhtä onnekas. Hän huomasi kyllä Davin ja Luízin yhteentörmäyksen ajoissa edessään, mutta väistäessään ja virnuillessaan voitokkaasti hän unohti katsoa eteensä. Jacó törmäsi päistikää puuhun ja päästi murisevan vinkaisun suustaan. Hänellä ei siis ollut enää toivoakaan voitosta. Vittuuntuneena häviöstään uros palasi takaisin rannalle, vihaisena kuin ampiainen ja valmiina aloittamaan jonkin sortin maailmansodan. Hän huomasi rannalla muiden vaatteet, mutta Kyogan nahkahansikkaat pistivät häntä silmään erityisesti. Kuka helvetin idiootti käytti nahkahanskoja viidakossa? Yrittikö tulokas näyttää coolilta? Sen enempää miettimättä Jacó vaihtoi hahmoaan, pukeutui ja nappasi Kyogan hanskikkaat itselleen, tutkien niitä ja harkiten niiden tuhoamista.

Hyvin pian Samuelin jälkeen myös muut saapuivat maaliin. Joukon hännillä jolkottivat kevyeeseen tahtiin nolon näköisinä Davi ja Luíz. Iso osa porukasta oli nähnyt kaksikon yhteen törmäyksen ja sitä mukaan kun sudet muuttuivat takaisin ihmisiksi, huvittunut nauru täytti puun ympäristön.

Davi tunsi kuinka hänen kasvonsa olivat muuttuneet helakanpunaisiksi. Vaikka kaatuminen ei varsinaisesti ollut hänen syynsä. Pirun Luíz, joka ei katsonut eteensä ja meni kompuroimaan sillä tavalla keskelle kulkuväylää.
Santosin pesueen nuorin ei kuitenkaan ollut pitkään murjottavaa tyyppiä vaan nauroi pian muiden mukana. Ei moisesta pitänyt suuttua. Ensinnäkin se oli vahinko ja tämä oli ollut loppujen lopuksi vain leikkimielinen kilpaulu. Samassa Davi muisti erään asian.
”Kuka voitti?” hän kysyi.
”Kyoga ja Isabel tulivat tasoihin”, Samuel vastasi oitis.
”Vau. Teidän pitää ottaa revanssi takaisin mentäessä.” Davi katsoi Kyogaa kasvoillaan leveä, sädehtivä hymy.

Eva oli saapunut puun luokse ensimmäisten joukossa. Hän oli huolissaan. Jacó oli ollut aivan hänen takanaan. Uroksen olisi pitänyt jo saapua maaliin, kun Davi ja Luízkin olivat selvinneet jo paikalle. Muiden vielä naureskellessa naaras otti jälleen susimuotonsa ja lähti juoksemaan samaa reittiä takaisin rantaan. Hän pelkäsi, että Jacólle oli sattuntu jotain, vaikka se olikin täysi mahdottomuus.
Naaras kiisi takaisin kuin nuoli ja tunsi huojennuksen valtaavan ruumiinsa, vasta kun näki Jacón. Hän oli niin iloinen siitä ettei mitään ollut sattunut, ettei aluksi ede miettinyt miksi uros oli palannut.
”Jacó”, Eva sanoi huojentuneena kun oli saanut muodonmuutoksensa jälleen valmiiksi. ”Mitä tapahtui?”

Kyoga ei muuttanut takaisin ihmismuotoonsa. Hän ei halunnut ensinnäkään nakuilla kaikkien edessä, ja jos edessä olisi uusi juoksu hän pitäisi kroppansa näin valmiina. Se ei olisi huiputtamista jos hän odottaisi Isabelin muuttuvan myös. Hän lipaisi kielellään kuonoaan ja näytti valmiilta ja halukkaalta kirmaamaan takaisin. Davin hymy oli iskenyt häneen hieman lisää itseluottamusta, ja nuori uros oli hyvillään siitä että oli tullut ja että oli ehdottanut tälläistä hölmöä juoksua.

Jacó nosti katseensa Evaan tämän ilmestyessä takaisin rantaan. Hän murahti ja näytti kuitenkin virnuilevan pahat mielessään. "Kävi kämmi.", Hän totesi tyynesti kuin asia ei olisi ärsyttänyt häntä edelleen. Evalle hänen oli turha esittää ja sanoa kyllästyneensä leikkiin, naaras olisi kuitenkin nähnyt hänen lävitseen. Joskus Jacó tunsi todella välittävänsä tästä naaraasta, mutta ei ollut varma johtuiko se vain hormooneista.

Eva kurtisti kulmiaan aavistuksen. Mitä häneltä oli jäänyt näkemättä kilpailun keskellä. Jacó ei yleensä mokannut. Naaras ei kuitenkaan ryhtynyt utelemaan sen enempää. Oli turhaa suututtaa toista.
Samassa hän pani merkille ettei Jacó ollut ruvennut pukeutumaan vaan katseli käsiään silmät pahansuovasti tuikkien. Eva siristi silmiään huomatessaan urosen kädessä mustat hansikkaat. Jacó ei käyttänyt hansikoita.
”Mitä sinä teet?”


”Menkäähän sitten valmiiksi”, Cezar sanoi voittajakaksikolle.
”Minä en sitten anna yhtään löysiä”, Isabel sanoi juuri ennen kuin muuttui takaisin sudeksi ja asteli Kyogan rinnalle. Naaras puski urosta leikkimielisesti lapaan silmät tuikkien ennen kuin asettui lähtöasentoon.
Davi tarkkaili hieman huolissaan Isabelan käytöstä ja Kyogan mahdollista reaktiota. Hän ei halunnut kuitenkaan uskoa, että hänen olisi pitänyt pelastaa toinen uron moiselta harmittomalta eleeltä. Tosin eihän sitä tiennyt. Kyogasta oli ainakin tähän asti paljastunut uusi yllätys toisensa perään.

Muut tekivät tilaa Isabelille ja Kyogalle ottaen myös yksitellen susihahmonsa. Kun parivaljakko lähtisi liikkeelle, muut seuraisivat heidän kintereillään. Cezar pysyi toistaiseksi ihmishahmossaa ja asteli paikalle, josta saattoi nähdä, että parivaljakko lähtisi varmasti samaan aikaan.
”Kolmosella taas”, uros sanoi. ”Yksi. Kaksi. Ja kolme!”
Isabel ampaisi eteenpäin kuin ohjus ja sukelsi metsän siimekseen.

Isabel: 4
1d6 → [5] = (5)
4+5=9

Jacó laski käsiään ja työnsi hansikkaat taskuunsa ja virnisti sitten Evalle ilkikurisesti. "Älä sä siitä huoli, pientä jäynää vaan.", Hän ei aikonut selitellä suunnitelmiaan naaraalle, eikä varsinkaan pilata koko hommaa, sillä Eva vaatisi häntä varmasti antamaan hanskat takaisin. Sehän ei käynyt. Hän halusi riidellä.

Kyoga hätkähti hieman Isabelin puskua ja katsoi naaraaseen hieman hämillään. Häneltä oli susien kehonkieli vielä hieman hukassa, hyvä kun osasi edes puhua ja tulkita ihmiskehonkieltä. Kyoga kuitenkin siirsi katseensa päättäväisenä eteenpäin ja otti valmiin asennon.
Hän jännittyi ja kun Cezar huusi heidät liikkeelle hän ampaisi Isabelin perään. Jestas tuo naaras oli tosiaan nopea. Kyogalle voitolla ei ollut väliä, mutta hän jatkoi silti juoksua naaraan perässä.
Juuri kun he saavuttaisivat rannan Kyoga pysähtyisi ja antaisi Isabelin voittaa.

Kyoga: 3
1d6 → [1] = (1)
3+1=4

Isabel ei katsonut taakseen vaan kiinnitti katseensa suoraan eteen, varoen juuria ja puita, parhaansa mukaan. Ilmeisesti Luíz oli aiemmin kompastunut juureen ja kaatanut Davinkin siinä ohella. Naaras ei halunnut samaa kohtaloa. Hän ei kuitenkaan antanut tarkkaavaisuutensa häiritä nopeuttaan.
Vasta turvallisesti rannan puolella hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen. Suden kasvoille levisi oitis virne, kun hän tajusi Kyogan jääneen reilusti jälkeen. Hymy hyytyi kuitenkin kun hän tajusi ettei uros liikkunut.
Naaras muutti nopeasti muotoaan, katsoen Kyogaa silmät sirillään. ”Sinä annoit minun voittaa”, hän sanoi hieman kiukkua äänessään.

Davi oli juossut melkein Kyogan perässä kiinni ja näki kuinka toinen luovutti kesken kaiken. Uros irvisti ja luimisti korviaan. Isabel oli hirvittävän ylpeä omasta nopeudestaan ja luovutusvoitto kävisi taatusti naaraan luonnon päälle oli syy sitten mikä tahansa. Tosin Kyogahan ei voinut sitä tietää, kun ei tuntenut Isabelia. Davi toivoi, että toinen uros oli pysähtynyt, koska oli tiennyt Isabelin voittavan joka tapauksessa.
Hän muutti nopeasti muotoaan.
”Isabel hei, millainen herrassusi Kyoga olisi, jos hän rökittäisi kauniin naaraan kilpailussa?” Davi yritti pelastaa tilanteen parhaansa mukaan.
Isabeliin tosin toimi imartelu ja pian naaras hymyili sädehtivästi Kyogalle.

Eva oli ehtinyt vain rypistää kulmiaan kumppaninsa kommentille, kun Isabel ja Kyoga olivat juosseet takaisin ja kiinnittäneet hänen huomionsa. Samassa hän totesi, ettei ollut enää mitään syytä patsastella paikalla ilkosen alastomana, varsinkin kun muutkin urokset saapuivat hiljalleen paikalle. Kaikkihan olivat tosiaan nähneet hänet ilkosillaan, mutta ei kannattanut antaa Jacólle lisää syytä kiukutteluun, kun tuo vaikutti olevan sillä tuulella valmiiksi.

Kyoga oli avaamassa suutaan vastatakseen Isabelin kiukkuun omalla ihmetyksellään, mutta Davi ehti näennäisesti pelastaa hänet siltäkin vaivalta. Kyogalle tärkeintä ei ollut voitto, ja hän kuitenkin yritti saada ystäviä, eikä ollut reilua että hän yrittäisi heti voittaa ja näyttäisi mulkulta niin tehdessään. Kyoga jatkoi löntystystään susihahmossaan vaatekasansa luokse suotuaan Daville ensin kiitollisen katseen.

Vaatekasan kohdalla Kyoga kuitenkin luimistaa korvansa. Hänen hanskojensa olisi kuulunut olla kasan päälimmäisinä, hän ei voisi vaihtaa muotoaan ilman niitä. Kyoga siirtää tassullaan vaatteitaan, mutta hanskat eivät ole lähelläkään kasaa tai niiden seassa. Paniikki hiipii suden olemukseen.

Jacó katselee virnistellen kuinka Kyogan olemus muuttuu hetki hetkeltä jännittyneemmäksi ja ahdistuneemman oloiseksi. Kun susi alkaa näyttää panikoivalta, Jacó astuu tuon taakse, pidellen nyt hanskoja käsissään.
"Näitäkö etsit? Mikä ihme siinä on et sulla on tälläset, viidakossa?"

Jacón äänen kuullessaan Kyoga kääntää rivakasti päänsä tuon suuntaan ja huomaa tuolla hansikkaansa. Kyoga laskee päänsä kyyryyn ja luimistaa korvansa.
"Saisinko hanskani takaisin..?", Kyogan kurkusta kantautuu hento murina.

Davi hymyili ja nyökkäsi Kyogalle niin etteivät muut nähneet kuin sanoen; Ei tässä mitään. Hän nappasi maasta märät shortsit ja ryhtyi vetämään niitä jalkaansa. Hän ei voinut olla ihmettelemättä miten avuttomalta toinen uros loppujen lopuksi vaikutti kaikissa sosiaallisissa tilanteissa. Ei vain seksiin liittyvissä asioissa, vaan muutenkin. Ei ollut ensimmäinen kerta kun Davi mietti, että päivästä tuilisi hankala.

Pieni, nuorista koostuva lauma alkoi olla jälleen koossa lähtöpisteessä. Yksi toisensa jälkeen he muuttivat muotoaan ja rupesivat pukemaan vähäisiä vaatekappaleita ylleen.
Isabel hymyili Kyogalle maireasti kiskoessaan bikinien alaosaa ylleen, ehkä turhankin provosoivasti.

Davi havahtui omista mietteistään vasta kun kuuli murinan. Hän ei ollut kiinnittänyt huomiotaan muiden tekemisiä. Ei edes Jacón kommenttiin.
Uros käännähti kannoillaan, etsien ensimmäiseksi Kyogan, joka oli tällä hetkellä ainut susihahmossa oleva. Aluksi hänelle ei tullut mieleenkään, että toinen oli murissut. Mutta Jacón rehvasteleva olemus saa hänet laskemaan yksi plus yksi. Davi harppoi nopeasti uuden toverinsa viereen, vastatusten sitä ainoata sutta, jota ei vonut sietää silmissään.
”Mitä täällä tapahtuu?”

Davin lähestyessä Jacóa, Eva astuu oman elslinginsä rinnalle. Uros tuskin kaipasi naaraan apua, jos tästä kehkeytyisi tappelu. Mutta ehkei sitä tapahtuisi, jos Davia olisi vastassa kaksi muuta. Kyoga ei vaikuttanut siltä, että haluaisi alkaa rähinöimään suoraan.
Myös muut olivat pysähtyneet ja seurasivat nyt tapahtumia silmät kovana.

"Hei, hei, älä ny pelihousujas revi!", Jacó naurahti ja nosti kätensä pystyyn kuin antautumisen merkiksi. Hänen äänensävynsä kuitenkin muuttui kun Davi asteli heidän väliinsä. "Ei kuulu sulle. Halusin vaan kysyä sun uudelta poikaystävältä pari asiaa.", Jacó toteaa kylmään sävyyn.

"Anna ne takaisin, nyt.", Kyoga ahdisti. Hän ei halunnut välttämättä tapella, ei hän luultavasti olisikaan voittanut, mutta hanskat olivat hänelle elintärkeät. Hän ei olisi mistään hinnasta tahtonut näyttää käsiään kenellekkään, ne olivat hänelle niin arka paikka. Ja jos Jacó sitä vaatisi, hän tappelisi..

"Hei, mä vaan halusin tietää miks helvetissä sä pidät näitä viidakossa.", Jacó virnisti ja piteli hanskoja käsissään, ojentamatta niitä kuitenkaan vielä. Ei olisi hyvä alkaa rähisemään, ei tässä kaikkien edessä, mutta kivaa se olisi. Lopulta Jacó kuitenkin viskaa hansikkaat hiekalle Kyogan eteen.

Kyoga nappaa hansikkaat kuonoonsa nopealla liikkeellä ennenkuin kääntyy ympäri vaihtaakseen hahmoa niin, ettei kukaan vahingossakaan näe hänen käsiään.
"Asia ei sulle kuulu..", Kyoga mutisee kiskoessaan housuja jalkaansa.