What happens in Saõ Paulo.. VAROITUS

Davi tunsi kasvojensa lehahtavan punaisiksi, kun Jacó heitti ilmoille letkautuksen poikaystävästä. Huomaamattaan hän oli ruvennut puristamaan käsiään tiiviiseen nyrkkiin. Kuumapäinen uros toivoi, että toinen antaisi hänelle syyn hyökätä kiinni. Jacó keksi aina tekosyyn kiusata hänen perhettään. Ihan vain sen vuoksi, että Lucas oli voittanut uroksen lähes kuusi nolla alfamittelössä. Davi halusi yhden syyn, hakatakseen Jacón henkihieveriin.
Eikä hän kyennyt ymmärtämään mitä Eva näki mokomassa kukkoilijassa. Naaras ei ollut mitenkään erityisen hyvän näköisen, mutta kyllä tuo olisi saanut kenet tahansa uroksen itselleen ilman sen suurempaa vaivannäköä. Silti Eva oli valinnut kaikista lauman uroksista Jacón.

Oli sinänsä harmi, että Kyoga sai hanskansa ilman sen kummempaa rähinöintiä. Davi pakottautui avaamaan nyrkkinsä ja perääntymään muutaman askeleen. Se oli vaikeaa, sillä hänen sisällään kiehui edelleen.

Saatuaan vaatteensa ylleen Kyoga kääntyi Davin puoleen. Hän oli hyvin pahoillaan kaikesta aiheuttamastaan harmista ja hänen olisi tehnyt mieli juosta metsään ja paeta jälleen omille teilleen. Hän riiputti päätään harmistuneena ja siirsi katseensa metsän suuntaan. Hän voisi hyvin pinkaista juoksuun. Hän voisi tehdä sen, kadota metsään.

Jacó näytti tylsistyneen, mutta huomasi kuitenkin Davin kasvojen punotuksen. "Taisin osua nappiin.", Hän virnisti viitaten Davin punastumiseen hänen poikaystävä kommentistaan. Kyoga ja Davi kyllä vaikuttivat aivan parilta, Davi kun suojeli tulokasta kuin omaa naarastaan.

Davi joutui kuvittelemaan itsensä ketjuihin. Muuten hän olisi varmaan hyökännyt kiinni Jacón kurkkuun. Luoja, miten uroksen naama osasikin ärsyttää häntä juuri nyt.
Hän tajusi tarvitsevansa jotain muuta ajateltavaa. Nyt. Heti. Muuten he olisivat keskellä tappelua ja sitä tuskin halusi kukaan. Kyoga todennäköisesti vain pahoittaisi mielensä entisestään sen seurauksena.
”Gloria”, Davi murahti kääntyen naaraan puoleen.
Isabelin sisko hätkähti hieman, kun uroksen huomio kääntyikin yht äkkiä häneen. Naaras katsoi Davia silmät suurina laskelmoiden mitä uros halusi. Kun tuo lähti kävelemään kohti metsää kuin ihmismallinen höyryjyrä, Glorian ilme muuttui nopeasti. Hän tiesi mitä uros halusi. Ihmissusi uroksilla kun tuntui olevan vain kaksi tapaa purkaa kerääntyneet paineet. Naaras lähti sipsuttelemaan siroin askelin Davin perään vain hetken mietittyään.

Eva rypisti kulmiaan moittivasti Jacólle. Hänestä ei ollut hyvä, että uros haastoi riitaa alfan perheenjäsenten kanssa. Se saattaisi vaikuttaa ratkaisevasti Jacón pyrkimyksiin, varsinkin sillä huonolla tavalla. Santosin perhe oli kuitenkin hyvin pidetty lauman koko lauman keskuudessa.

Kun Davi pääsi muista näkö ja kuulomatkan ulkopuolelle, hän nappasi kiinni perässään tulleesta naaraasta ja iski tuon puuta vasten. Gloria ei edes inahtanut vaan, otti Davin huulet enemmän kuin innokkaana vastaan.

Kyoga katseli ympärilleen hämmentyneenä Davin lähdettyä höyrypäänä painelemaan metsiin. Hän ei halunnut jäädä yksin muiden joukkoon, sillä Jacó katseli häntä hyvinkin virnuilevasti, selvästi pahat mielessään, eikä nuorukaista huvittanut saada itseään sen suurempiin ongelmiin. Eikä Daviakaan. Ennenkuin kukaan ehtisi sanoa hänelle mitään, Kyoga suuntasi itsekkin päättömästi metsään. Hän tarvitsi hetken aikaa rauhoittua ja aikaa itselleen. Pää painuksissa uros potki juuria ja pudonneita lehtiä tieltään, pidellen käsiään taskussa ja astellen päämäärättä eteenpäin. Hän luultavasti eksyisii tätä menoa, mutta se ei sillä hetkellä haitannut Kyoga lainkaan. Hän eksyisi ihan mielellään.

Jonkin aikaa asteltuaan Kyoga tunsi itsensä jälleen rauhalliseksi. Olikohan hän lapsena ollut myös näin sosiaalisesti heikko? Hän ei osannut sanoa, mutta veikkasi että näin sen oli oltava. Jotenkin Kyoga ei pystynyt kuvittelemaan itseään juhlien keskipisteeksi. Nyt kun hän oli rauhoittunut, hän nosti katseensa maasta ja totesi tosiaankin eksyneensä. Noh, hienoa. Ainakaan hän ei vaivaisi Tarzania ja tuon perhettä enempää. Kyoga kääntyi oikealle, ja lähti jatkamaan eteenpäin. Jossain vaiheessa hän kuitenkin pysähtyi. Hän kuuli ääniä.

Juuri nyt Davia ei juurikaan kiinnostanut, mitä Gloria saisi tästä kahdenkeskeisestä hetkestä. Hänelle tulisi vielä lukuisia tilaisuuksia, jolloin voisi hyvittää käytöksensä naaraalle. Juuri nyt hän vain halusi Glorian sisään ja laueta, ehkä muutamiakin kertoja, nopeasti ja lujaa. Hän halusi unohtaa, edes pieneksi hetkeksi, mikä oli saanut hänen pinnansa kiristymään jälleen ja tunteet kiehumaan yli äyräidensä.
Davi ei ollut kovinkaan hellä, mutta kuulosteli silti, jokseenkin etäisesti, kuuluisiko Glorialta vastalauseita joihinkin hänen toimiinsa. Onneksi Gloria ei kuitenkaan ollut mikään herkkä naaras ja tuo tuntui vain nauttivan hänen rajuista suudelmistaan. Davi repäisi heppoisten bikinien yläosan pois ja viskasi maahan sen kummempia asiaan perehtymättä ja kouraisi kätensä täyteen pehmeitä pyöreitä rintoja. Naaras valitti kovaan ääneen. Äännähdyksissä oli kuitenkin nautinnollinen nuotti, joten hän uskalsi jatkaa.

Kauaa Davin kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt. Hän käänsi Glorian selin itseensä, puuta vasten, avasi oman sepaluksensa ja kiskoi bikinien alaosan naaraan polviin. Sen enempää valmistelematta tai varoittelematta hän työntyi sisään Glorian kuumaan kosteaan ytimeen. Naaraalta pääsi jonkinlainen voitonriemuinen älähdys.
Davi painoi kasvonsa mustaan, pitkään tukkaan edessään ja rupesi liikuttelemaan lantiotaan kiireellä. Hän tarvitsi orgasmia, pyyhkimään pois turhautumisen tunteet.

Äänet eivät kuuluneet metsään. Kyoga tunnisti äänten kiihkeän sävyn, muttei voinut kuitenkaan olla astumatta hieman lähemmäs, nähdäkseen. Hän oli kuitenkin tarpeeksi kaukana jotta häntä ei huomattaisi, vaikka uros ei sinällänsä yrittänytkään piiloutua. Tumma puna lehahti tuon kasvoille hänen nähdessään mitä tapahtui, ja kuuma, väkevä, lähes kivulias paine hyökkäsi yhtäkkiä hänen jalkojensa väliin. Kyogan kädet lennähtivät haaroille, kuin tuo olisi tuntenut yllättävää suurta kipua. Naama punaisena Kyoga kääntyi pois ja siirtyi vielä hieman kauemmas. Herran jumala jos Davi olisi nähnyt hänet! Toinen olisi pitänyt häntä jonkinlaisena kieroutuneena pervona ja kuvitellut että hän seurasi heitä tarkoituksella. Kyoga painoi käden suulleen kuin tukahduttaakseen oman kiivaan hengityksensä. Miten ihmeessä tässä näin kävi? Glorian päästämät äänet kaikuivat Kyogan korvien välissä, seksin tuoksu ja näky olivat jääneet palavasti hänen mieleensä. Hän ei pääsisi niistä hetkessä eroon, ja hänen jalkojensä väliin oli asettunut tukeva erektio.
Voi helvetti..

”Davi... Kovempaa...”
Gloria huohotti ja antoi kynsiensä pureutua puun karkeaan kaarnaan urokdrn jyystäessä häntä vaativasti takaapäin. Davi totteli, vaikka ei olisi edes tarvinnut käskyä kyseiseen tehtävään. Naaras työnsi takamustaan taaksepäin samalla kun taivutti päätään takakenoon.
Hyvin nopeasti Davin hengitys muuttui hätäisemmäksi ja hänen kasvojensa lihakset rupesivat kiristyämään, sekä lanteiden tahti kiihtymään. Gloria laukesi hetkä ennen häntä ja lypsi näin myös uroksen orgasmiinsa.

Davi ei antanut heille aikaa palautua vaan nosti Glorian ja asetti maahan selälleen nousten itse naaraan päälle. Hän otti tuon toisen jalan hartialleen jatkaen siitä, mihin oli jäänyt, kun he olivat vielä olleet puuta vasten. Gloria oli alkanut ulista. Naaras kiemurteli ja aaltoili Davin alla, haroen maata sormiinsa. Uros keskittyi vain lantionsa liikkeisiin.

Kyoga ei ollut riittävän kaukana jottei kuulisi hieman kauempana tapahtuvia asioita. Hän tunsi kyynelten polttavan silmiään, ihan vain koska tunsi itsensä niin typeräksi ja avuttomaksi. Kyoga kietaisi kädet polviensa ympärille ja nojasi päätään polviin, yrittäen saada kehonsa hallintaan. Hän yritti keskittää ajatuksensa käsiensä ulkomuotoon, oli varma että se saisi hänen ajatuksensa toisaalle. Epätoivo ja ahdistus olivat kuitenkin asettuneet hänen sydämeensä eikä hän saanut ajatuksiaan enää muualle. Hänen oli päästävä pois, kauas tästä tilanteesta.

Kyoga oli harhaillut ties kuinka monta tuntia päättömästi metsässä, taistellen kyyneleitään vastaan, jotka olivat kuitenkin jossain välissä pudonneet hänen poskilleen. Aurinko oli alkanut jo laskea kun Kyogan keho viimein rauhoittui, ainoa vain ettei hän tiennyt missä oli. Hän rämpi vielä tunnin jos toisenkin ympäri metsää ja alkoi jo pelästyä ettei löytäisi enää minnekkään, kun tutun näköinen hökkelö ja sen takana oleva ulkosuihku tulivat näkymiin. Pelastus.

Lucas oli päässyt kotiin vain hetkeä aikaisemmin. Laumalla oli kuitenkin kaikki hyvin, mikä oli huojentavaa tietää. Mitään maata mullistavaa ei ollut tapahtunut. Kukaan ei ollut kuollut ja Leandra oli onnistunut pitämään pentunsa vielä toistaiseksi sisällään. Kyseinen naaras alkoi tosin muistuttaa koko ajan yhä suuremmassa määrin valasta. Nuorisosta ei ollut kuulunut mitään. Kaiketi porukka telmi edelleen joen rannassa. Lucas olisi voinut käydä katsomassa miten Kyoga pärjäsi pentujengin kanssa, mutta hän uskoi voivansa luottaa nuorempaan veljeensä. Davi käyttäytyi usein kuin kakara, mutta osasi myös olla vastuuntuntoinen.

Nyt Lucas oli kipeästi suihkun tarpeessa, vaellettuaan kolme päivää viidakossa. Uros uskoi haisevansa jo raadolta.
Marie-Teresa oli sisällä talossa viimeistelemässä illallista ja Davi saapuisi varmaan pian takaisin Kyogan kanssa. Lucas saisi hetken omaa rauhaa.
Hän riisui vaatteensa ripeästi, jättäen ne penkille lojumaan. Näppärät sormet avasivat pitkän palmikon. Vapaaksi päässeet suortuvat valuivat laineina selkään ja niiden latvat kutittelivat uroksen pakaroita. Hän sääti veden sopivaksi, mukavan viileäksi ja astui suihkun alle.

Kyoga oli niin helpottunut löydettyään takaisin ettei edes kuullut veden kohinaa. Hänen oli jano, hän oli hikinen vaellettuaan ties kuinka monta tuntia eksyksissä, joten pikainen suihku ei varmasti olisi pahitteeksi, hän voisi antaa itsensä kuivua ilman pyyhettäkin. Hän astui lähemmäs, sen verran että oli itse vielä periaatteessa piilossa mutta että hänellä oli näkyvyys suihkulle. Kyoga pysähtyi niille sijoilleen.

Suihkussa olikin jo joku. Tarzan. Kyoga ei saanut jostain syystä silmiään irti vanhemmasta uroksesta. Toisen kroppa oli hyvinkin timmissä kunnossa ja Kyoga tunsi jälleen epämiellyttävää painetta ja kireyttä shortsiensa etumuksessa. Voi nyt jumalauta. Kyoga lehahti punaiseksi ja kääntyi vikkelästi pois ja kirmasi pois näkyvistä voidakseen jälleen rauhoittaa itseään. Päivä oli tähän mennessä ollut kaikkein kauhein. Hän istahti puun juurelle ja nojasi selkäänsä sen viilenevää runkoa vasten ja veti syvään henkeä. Hänen kätensä tärisivät. Kyoga riisui yhden hansikkaan ja katsoi runneltua kättään. Se auttoi. Paine hänen haaroissaan laantui hiljakseen. Pian hän voisi mennä sisälle ja teeskennellä kuin mitään pahaa ei koskaan olisikaan tapahtunut. Ainoa vain ettei hän saanut Tarzanin alastonta kuvaa mielestään pois.

Lucas pesi itsensä nopeasti ja täsmällisesti. Hän ei ollut koskaan oppinut nauttimaan pitkistä, kiireettömistä suihkuista vaan hoiti homman tehokkaasti pois alta. Hän sammutti suihkun ja asteli takaisin seinämän taakse kuivatakseen itsensä, sekä pukeutuakseen.

Vielä kuivaillessaan, Lucas saattoi kuulla autton tulevan pihaan ja Davin huutavan hänen ja Marie-Teresan nimeä. Se sai Lucasin kurtistamaan hieman kulmiaan. Pikkuveli kuulosti hätääntyneeltä.
Hän jätti kuivaamisen puolitiehen ja kiskoi jalkaansa ainoastaan kulahtaneet farkut, päästäkseen juoksemaan etupihalle ottamaan selvää mitä oli tapahtunut.

Marie-Teresa oli jo päässyt pihalle ja kuunteli nyt Davin selitystä kädet lanteillaan, kasvoillaan tyytymätön ilme. Lucas ei nähnyt Kyogaa. ”Mitä täällä tapahtuu?”
Marie-Teresa vastasi Davin puolesta. ”Pikkuveljemme onnistui ilmeisesti kadottamaan Kyogan.”
Lucas tunsi kiukun leimahtavan sisällään saman tien. Se kiihyi nollasta sataan nanosekunnissa. Juuri kun hän oli ehtinyt ajatella, että voisi luottaa Daviin. Perheen pään huulilta karkasi pitkä litannia kirosanoja sekä portugaliksi, että ihmissusien vanhalla kielellä.
”Sori”, Davi sanoi näyttäen hakatultaa koiranpennulta. ”Me yritettiin jäljittää Kyogaa, mutta sen jäljet kulki viidakossa niin ristiin, että oli loppujen lopuksi mahdotonta sanoa, mihin suuntaan se on kulkenut.”
”Uskallanko minä edes kysyä mitä sinä olit tekemässä kun Kyoga katosi?” Marie-Teresa kysyi silmät viiruiksi kavenneina.
Davi mumisi vastauksen niin hiljaa, että siitä erotti juuri ja juuri nimen Gloria. Lucas kirosi veljensä entistä syvemälle helvettiin ja hänen teki mieli lyödä nuorempaansa.

Kyoga havahtui ajatuksistaan kuullessaan jonkinsortin hälinää. Hän kurkkasi suihkua kohden ja totesi Tarzanin kadonneen suihkusta. Hmm, olikohan jotain sattunut. Uros kiskaisi hansikkaan takaisin käteensä ja nousi hitaasti ylös, kuin kuulostessakseen antaisiko hänen kroppansa hänen viimein olla rauhassa. Mitään ei tuntunut tapahtuvan joten Kyoga puisteli liat shortseistaan ja asteli varovaisesti hökkelin kulmalle nähdäkseen mikä hälinä oikein oli.

Hän ehti paikalle juuri kuullakseen kuinka Davi mutisi jotain. Kyoga työnsi päänsä talon kulman takaa esiin ensin, ennenkuin astui kokonaan esiin. Hänen kasvoillaan oli hieman hölmistynyt ilme aivan kuin kyseessä ei suinkaan olisi hänen terveytensä. Kyoga näyttikin juuri siltä, että maailman meno oli hänelle toisarvoinen asia ja hän oli ollut vain rentouttavalla kävelyllä.

”Kyogaa pitää lähteä etsimään”, Marie-Teresa sanoi kääntyen katsomaan Lucasta, kulmat huolesta kurtussa.
”Joo”, Lucas vastasi. Hän puristi parhaillaan nenänsä vartta peukalon ja etusormen väliin, miettien vaihtoehtoja ja toivoi ettei tämä aiheuttaisi hänelle sen suurempaa päänsärkyä. Miten hän oli voinut olettaa, että Davi osaisi hoitaa hommansa kun lähettyvillä oli halukkaita nuoria naaraita. Pikkuveli kun tuntui menevän ainoastaan siihen suuntaan, mihin tuo kalu näytti. Samalla hänen mielessään kummitteli kuva Kyogasta karhunraudoissa. ”Aloitetaan omalla porukalla. Jos Kyogaa ei löydy aamuun mennessä, niin hälytetään lisää väkeä. Davi sinä opastat meidät hänen jäljilleen.”
Davi kohotti päätään ja nyökkäsi Lucasille. Hän ei kuitenkaan saanut suoritettua toimiontoaan loppuun kun huomasi Kyogan sisarustensa selkien takana, kävelemässä talon kulman takaa sen näköisenä kuin ei olisi koskaan kadonnutkaan.
Davin suusta pakeni yllättynyt älähdys, mikä sai Lucasin ja Marie-Teresan ensin katsomaan Davia ja kääntymään sitten kannoillaan tuon katseen suuntaan. Marie-Teresa huokaisi oitis huojentuneena ja riensi heidän vieraansa luokse.

Naaras kaappasi Kyogan tiukkaan halaukseen sen enempiä kyselemättä, aivan kuin uros olisi ollut yksi hänen veljistään. ”Voi jestas. Me ehdimme jo huolestua sinusta.”
Myös Lucas riensi Kyogan luokse. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät, mutta uros mittaili toista päästä varpaisiin etsiäkseen vahingoittumisen merkkejä. ”Oletko kunnossa?”

Kyoga jähmettyi niille sijoilleen kun hänet kaapattiin halaukseen. Nuori uros näytti sillä hetkellä enemmän ajovaloihin jääneeltä peuralta kuin ihmissudelta. Hän seisoi siinä tikkusuorana jäykkänä kuin rautakangen niellyt aina siihen asti ennenkuin hänet päästettäisiin irti.
"Kunnossa? Öö, totta kai. Olin vain kävelemässä.", Kyoga mumisi ja yritti saada itsensä kasattua. Hän ei halunnut aiheuttaa Daville ongelmia joten oli parasta että hän sanoisi olleensa ihan normireissulla, tutkimassa paikkoja.
"En oikein vielä osaa sulautua suuriin joukkoihin, joten ajattelin että tutkisin hieman paikkoja ja no..Eksyin vähän.", Kyoga yritti hymyillä rauhoittavasti kuin se ei olisi ollut isokaan asia.

Marie-Tersa suostui päästämään Kyogasta irti vasta hetken kuluttua ja silloinkin hän piteli urosta harteista kiinni tarkastaen lähietäisyydeltä ettei tuossa vain näkynyt mitään ulkoista, silmin havaittavaa vikaa.
”Davi olisi voinut heittää sinut kotiin, jos tunsit olosi tukalaksi”, Lucas sanoi viileään ääneen. ”Sen sijaan, että hän lähti jakamaan ruumiillista rakkautta naaraille.”
”Onko sinulla nälkä? Päivällinen on valmis”, Marie-Teresa sanoi päästäen viimein kokonaan irti Kyogasta.
Davi seisoi taka-alalla tuijotellen nolona kenkiensä kärkiä. Häntä hävetti. Lisäksi Lucas ja Marie-Teresa olivat oikeassa. Hän oli luvannut pitää Kyogalle seuraa ja auttaa tuota tukalissa tilanteissa. Olihan rantaan lähtö ollut hänen ideansa. Sen sijaan hän oli päätynyt peuhaamaan Glorian kanssa ja jättänyt Kyogan Jacón armoille. ”Sori Kyoga”, Davi mumisi kuuluvasti, mutta ei lähestynyt muuta joukkoa.

"En tahtonut olla vaivaksi, joten ajattelin tutkiskella ympäristöä hieman.", Kyoga kohautti olkiaan ja siirsi sitten ujosti hymyilevät kasvonsa Marie-Teresaan. "Ihan hirveä.", Olihan hän vaeltanut koko saatanan päivän metsässä kuin mikäkin eräjorma.
Kyoga oli aikeissa suunnata Marie-Teresan perässä sisään kun hän kuuli Davin anteeksipyynnön.
"Mistä? Et sä tehny mitään.", Kyoga soi toiselle hymyn rauhoittaakseen tuota ja saadakseen tuon lakkaamasta luimistelemasta. Hän tunsi itsensä vaivaksi jo muutenkin, ei häntä sentään tarvisi syyllistää enempää siitä että oli onnistunut huolestuttamaan kaikki.

Marie-Teresa hymyili kuin Kyoga olisi tunnustanut hänelle rakkautensa, kun uros myönsi olevansa nälkäinen. ”Mennäänhän sitten syömään. Lucas, pue paita päällesi.”
Naaras lähti jo kulkemaan edeltä sisälle, eikä nähnyt kun isoveli pyöräytti tuolle silmiään, ennen kuin lähti itse takaisin suihkulle päin noutaakseen vaatteensa.

Davi hymyili Kyogalle nolona. ”Nimen omaan”, hän vastasi tuolle ennen kuin asteli itsekkin rappusille seuratakseen sisartaan.
Marie-Teresa annosteli parhaillaan lautasille isoja määriä uunissa kypsytettyä lihaa, riisiä ja papuja. Hän asetti lautasen ensimmäisenä Kyogan paikalle. Davi istahti pöydän ääreen ja kävi salamannopeasti käsiksi omaan annokseensa.
Lucas palasi hetken kuluttua sisälle, tällä kertaa pukeutuneena myös paitaan ja kenkiin.
”Kyoga, missä sinä haluaisit mieluiten nukkua?” Marie-Teresa kysyi istuutuessaan omalle paikalleen. ”Minä ja Davi nukumme ylhäällä parvella. Siellä on seinä erottamassa meidän ”huoneemme”. Lucas nukkuu täällä alhaalla huoneen perällä. Voin laittaa sinulle vuoteen valmiiksi joko tänne alas tai Davin huoneeseen. Kummin sitten itse haluat.”

Kyoga istui tyytyväisenä pöydän ääreen ja odotti malttamattomana kunnes lautasellinen ruokaa tuotiin hänen eteensä. Hän olisi voinut käydä kimppuun ja hotkia kuten Davi, ellei nopeamminkin, mutta hän halusi vaikuttaa kohteliaalta ja söi siksi mahdollisimman maltillisesti ja siististi. Ruoka oli suussa sulavan hyvää, taivaallista lähestulkoon. Hän vältteli katseellaan Lucasia, koska ei vieläkään oikein tahtonut saada toisen alastonta kuvaa mielestään. Hän havahtui omista ajatuksistaan kun Marie-Teresa esitti hänelle kysymyksen.

"Ööh, miten vain on teille helpointa. Nukun tarvittaessa vaikka ulkona.", Kyoga hymyili hieman. Olihan hän viettänyt pari ensimmäistä karkuriyötään taivasalla. Hän halusi minimoida olemassaolonsa ettei olisi vaivaksi.

”Höpö, höpö”, Marie-Teresa sanoi. ”Meidän talossa eivät vieraat nuku ulkona. Et sinä ole mikään koira, jonka voi laittaa koirankoppiin. Nuku täällä alhaalla Lucasin kanssa. Täällä on eniten tilaa, joten sinun ei tarvitse viettää yötäsi Davin kanssa lusikka-asennossa.”
”Minä voin nukkua lattialla. Ota sinä minun sänkyni niin saat nukkua omassa rauhassa. Täällä herätään aikaisin”, Lucas sanoi haarukoidessaan ruokaa suuhunsa. ”Emme halua herättää sinua turhaan kolistelemalla. Kehitellään myöhemmin pidemmän aikavälin ratkaisu.”
”Hienoa.” Marie-Teresa sanoi hymyillen leveästi. ”Minulla on vielää huomenna vapaata, mutta olen loppuviikon sairaalassa aamuvuorossa. Davi on toivon mukaan yliopistolla, joten olette täällä paljon kahdestaan Lucasin kanssa. ”
”Mihen hiin thoivomnum mughaan?” Davi älähti suu edelleen täynnä ruokaa.
”Toivon mukaan et lintsaa luennoiltasi”, Lucas totesi tylysti. Uros oli syönyt oman lautasensa tyhjäksi ja nojaili nyt rennosti tuolinsa selkänojaa vasten. Vanha huonekalu narisi hieman kuin vastalauseeksi uroksen asennolle, mutta ei romahtanut tuon alla.
”Hän tosin keksii sinulle varmasti tekemistä, jos haluat olla hyödyksi”, Marie-Teresa sanoi Kyogalle, välittämättä veljiensä sananvaihdosta. ”Täällä riittää tekemistä usemmallekin käsiparille, jos on innostusta.”

Kyoga katsoi hädissään lautastaan. Kahdestaan Tarzanin kanssa? Taas? Samassa tilassa? Muistikuva heidän viimeksi yhdessä vietetystä yöstä ja sitä seuranneesta aamusta hiipivät varkain Kyogan mieleen ja tuo tunsi kasvojaan kuumottavan. Mitä jos se tapahtuisi uudestaan? Kyoga pudisti päätään pikaisesti ja taikoi kasvoilleen pienen hymyn.
"Sopii hyvin.", Ei sopinut, hän olisi mielummin nukkunut lusikassa Davin kanssa. Mutta itsepähän hän oli sanonut ettei hänellä ollut väliä missä nukkui, vaikka hänelle oli annettu vaihtoehtoja. Hän oli salaa toivonut että hänet laitettaisiin Davin kanssa nukkumaan. Eipä siis voinut valittaa. Kyoga keskitti huomionsa lautaseensa ja söi loppuun.

Lucas nousi pöydästä ensimmäisenä ja rupesi keräämään astioita tiskiin. Marie-Teresa puolestaan kiipesi huojuvat portaat ylös, mennäkseen etsimään veljelle ylimääräistä patjaa.
”Davi. Ole hyvä ja tiskaa. Minä rupean auttamaan Marie-Teresaa vuoteiden kanssa”, Lucas sanoi astellen kohti sitä kolhuista liinavaatekaappia, josta hän oli aamulla etsinyt pyyhkeen Kyogaa varten.
Davi puuskahti kuin homma olisi ollut hänestä jotenkin erityisen vastenmielinen. Pesueen nuorimmainen kuitenkin nousi pöydästä mukisematta vastaan yhtään sen enempää ja ryhtyi veljensä määräämään työhön.

Lucas valitsi puhtaat petivaatteet käsivarrelleen ja asteli sitten huoneen perälle. Siellä oli verhon taakse piilotettu makuuhuone, joka koostui leveähköstä sängystä ja yöpöydästä. Hän kiskaisi kankaan pois tieltä ja ryhtyi purkamaan lakanoita pois vuoteesta.
”Kyoga voit tulla auttamaan minua, niin saamme homman nopeammin valmiiksi ja pääset nukkumaan jos haluat”, hän huikkasi kasatessaan käyttämänsä lakanat myttyyn lattialle.

Kyoga istui pöydässä vielä viimeisenä hyvinkin orvon näköisenä. Hän vilkuili suuntaan ja toiseen kun muut alkoivat hoitamaan askareitaan. Hän tunsi itsensä niin ulkopuoliseksi kuin vain saattoi. Lopulta Tarzan kuitenkin kutsui häntä apuun, ja vastahakoisesti Kyoga nousi pöydästä mennäkseen auttamaan toista. Hän oli kuin aristeleva pentu astuessaan varovaisena makuuhuoneeseen, aivan kuin Lucas olisi yhtäkkiä voinut päättää raiskata hänet siihen paikkaan. Hän kuitenkin nieli omat pelkonsa ja epäillyksensä ja yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä mitä oikein ajatteli, ja ryhtyi avustamaan saamiensa ohjeiden varjolla vuoteiden laittoa. Tästä tulisi pitkä yö..

Lucas ohjasi Kyogaa lyhyin käskyin ja pian sänkyä peitti puhdas lakana. Uros viskasi sängyn toiseen päätyyn pari tyynyä. Marie-Teresa laskeutui hetken kuluttua huojuen portaita alas hilaten mukanaan patjaa ja pientä pinoa vaatteita.
”Tässä on Davin vanhoja vaatteita sinulle Kyoga”, naaras sanoi päästessään viimein turvallisesti tasaiselle lattialle. ”Ne ovat hieman kuluneita, mutta puhtaita. Löysin myös ohuet pyjamahousut, joita voit käyttää yöllä. Sinun ei tarvitse nukkua pelkillä boksereilla.”
Hän laski patjan lattialle ja kiikutti vaatepinon veljensä sängyn kulmalle, jossa Kyoga voisi käydä ne läpi.
”Meidän puolestamme sinä voit mennä nukkumaan, jos haluat. Minulla on vielä hieman töitä tehtävänä, mutta teen ne keittiön pöydän ääressä. Sen ei pitäisi häiritä sinua, koska se on pelkkää kirjanpitoa”, Marie-Teresa sanoi. ”Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat vielä käydä suihkussa niin ole hyvä vain.”

Lucas oli siirtynyt jo levittämään vuodetta itselleen lattialle, kun hän kohotti katseensa Kyogaan sisarensa puhetulvan jälkeen. ”Miten jalkasi muuten voi? Voisin vilkaista sitä vielä, jos annat.”
Davi oli saanut tiskattua ja asteli nyt pienen, natisevan sohvan ääreen. Nuori uros astettui siihen mukavaan asentoon, ottaen käteensä television kaukosäätimen. Hän rupesi selaamaan kanavia välinpitämättömän näköisenä, seuraten huomattavasti tarkkaavaisemmin muita huoneessa olijoita.