What happens in Saõ Paulo.. VAROITUS

Kyoga sai aikaan jonkinsorttisen hymyntapaisen Janelle tuon kehottaessa häntä syömään. "Vettä vain, kiitos.", Hän tunsi itsensä jotenkin niin ulkopuoliseksi, tunkeilijaksi. Hän oli jo aloittamassa lusikoimaan kun Davi avasi sanaisen arkkunsa ja syöksi kysymyksen toisensa perään hänen suuntaansa.
"Olin hieman huolimaton metsällä ja onnistuin astumaan karhunrautaan.", Kyoga totesi nolona ensimmäiseen kysymykseen eikä ehtinyt saamaan lusikallistakaan suuhunsa kun seuraava kysymys jo lensi hänen suuntaansa.
"En osaa sanoa minkä maalainen nimi sen.", Hän totesi hieman synkemmin kuin oli aikonut mutta minkäs hän sille voi? Hän ei tosiaankaan tiennyt mitään itsestään. Kyoga toivoi että kysymykset loppuisivat tähän, ainakin sellaiset joihin hän ei osannut tai ei halunnut vastata. Hän alkoi lusikoimaan ruokaa suuhunsa siististi, vaikka hänen nälkänsä huusi tekemään työtä nopeammin. Hän ei halunnut näyttää pahatapaiselta vieraalta.

Marie-Teresa kaatoi veljilleen kahvia ja toi Kyogalle lasillisen vettä, ennen kuin istuutui omalle paikalleen ja ryhtyi syömään. ”Davi. Anna Kyogan syödä. Hän on hirvittävän laiha”, sisko ohjasi pikkuveljeään.
Davi näytti uskovan viimein ja keskittyi omaan lautaseensa, josta hän alkoi lapioimaan ruokaa aukinaiseen suuhunsa. Pesueen kuopus ei juurikaan välittänyt käytöstavoista vaan käyttäytyi niin kuin ei olisi ruokaa nähnytkään.
”Lucas, käytkö tänään muun lauman luona?” Marie-Teresa kysyi kotiin palanneelta veljeltään.
”Pakko se kaiketi on. Onko täällä sattunut mitään poissaollessani?” Lucas kysyi siemaistessaan kahvia.
”Eipä mitään sellaista, mistä sinun pitäisi tietää”, Marie-Teresa totesi olkiaan kohauttaen.
”Lucas on meidän lauman alfa”, Davi totesi suu leveässä, ylpeässä hymyssä kun oli saanut nielaistua ainakin suurimmalta osin puolikkaan pannukakun. ”Ja Teresa toimittaa ensimmäisen naaraan velvollisuuksia siihen asti, että Lucas pariutuu.”

Kyoga ei voinut mitään pienelle mulkaisulle jonka hän loi naaraspuoliseen Tarzaniin. Miksi kaikkien piti huomautella hänen painostaan? Eihän voinut kasvattaa taianomaisesti mitään Tarzan lihaksia parin viikon fysioterapialla! Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, tyytyi vain mököttäen syömään lautasensa tyhjäksi niin nopeasti kuin vain pystyi ilman hotkimista. Hän katsahtaa Davin suuntaan kun tuo ylpeänä kertoo Tarzanin olevan alfa. Vai sellaista. Täällä oli siis koko lauma muitakin metsän samoojia, ainakin jos heitä johti moinen Tarzan.
Kyoga sai lautasensa lopulta tyhjäksi ja hän vilkaisi Marie-Teresan suuntaan kiitollisena. "Kiitos.", Hän halusi poistua pöydästä ja paeta metsään saadakseen hieman omaa aikaa ja yksityisyyttä, mutta hän ei kehdannut sanoa mitään.

Marie-Teresa hymyili Kyoganille lämpimästi koko valkean hammasrivistönsä voimalla. ”Ole hyvä. Haluatko lisää? Sitä kyllä riittää santsikierrokseenkin. Vai haluaisitko mieluummin jotain muuta?”
Davi vilkaisi vierasta kuin ufoa ahtaessaan kurkustaan alas kolmatta banaanimuffinssia.
Myös Lucasin huomio kääntyi Kyogan puoleen. ”Jos maltat odottaa hetken niin näytän sinulle missä on suihku ja vessa. Pääset inhimillisöitymään.”
”Davi sinä autat minua tiskaamaan kun olet saanut sikailusi sikailtua.”
”Mihähhää!”

"Kiitos, mutta olen täynnä.", Kyoga mutisee hiljaisella äänellään. Hän roikutti käsiään sylissään ja toivoi voivansa kadota. Hän tunsi olevansa väärässä paikassa. No, toisaalta hän kai olikin. Hän ei tiennyt kuka ja oli ja minne olisi kuulunut, joten kaiketi kaikki paikat tuntuisivat vääriltä kunnes hän saisi muistinsa takaisin. Olipa hänellä tosiaan ollut tuuria kun oli selvinnyt siitä onnettomuudesta.
Lucasin puhuessa Kyoga käänsi katseensa tuon puoleen ja nyökkäsi. Suihku saattaisikin tehdä hyvää. Hänen haalean tuhkanharmaa tukkansa näytti luultavasti mustemmalta kuin sen olisi kuulunut, ja saattoipa oliivinruskea ihokin olla astetta tummempi. Sen siitä sai kun rymysi kaksi päivää viidakon mudissa. Hän ei kuitenkaan voinut olla hieman hymähtämättä Davin reaktiolle kun Marie-Teresa kertoi nuorelle urokselle tuomion tämän aktiviteeteista.

Viimeisteltyään aamiaisensa hetken kuluttua Lucas nousi pöydästä ja kiitti sisartaan. Hän asteli huoneen toiseen päähän kärsineen näköisen liinavaatekaapin luokse, kaivaakseen sieltä heidän vieraalleen pyyhkeen lainaan.
”Mennäänhän sitten”, Lucas sanoi viskaten pyyheen miehelle. ”Katsotaan sitä sinun jalkaasi samalla. Voi olla, ettet tarvitse enää rasvalappuja.”
Hän tarjosi kättään pennulle, jos Kyoga olisi tarvinnut tukea kävellessään. Lucas ei ollut yhtä innokas auttaja kuin pikkuveljensä Davi, mutta ei jättänyt toista pulaan. Minkä pentu oli saattanut jo huomatakin. Pojan tehtyä päätöksensä, hän lähti johdattamaan tuota ulos ja kuistin kautta takapihalle, josta löytyisi ulkohuussi ja ulkosuihku.

Kyoga onnistui nappaamaan pyyhkeen ilman sen pudottamista, sehän vasta olisikin ollut hölmöä jos hän olisi onnistunut pudottamaan sen. Hän nousi varosvasti ylös ja varoi koipeaan sen verran kuin se tarvitsi, mutta kahden aterian jälkeen koipi tuntui jo aiempaa paremmalta. Hän uskalsi varata sille hieman enemmän painoa kuin aiemmin, ja näin ollen hän kieltäytyi kohteliaasti ottamasta vastaan Lucasilta apua. Hän oli vaivannut muita jo tarpeeksi, joten oli parempi selviytyä lopuista itse.
Kyoga seurasi linkaten Lucasta kusitille ja sitten takapihalle. Hän huomasi ensimmäisenä ulkohuussin joka sai nuoren uroksen nyrpistämään nenäänsä. Sairaalassa hän oli sentään päässyt kunnolliseen vesaan. Sitten hän huomasi ulkosuihkun. Mitä hittoa? Joutuisiko hän käymään pesulla niin että kaikki voisivat halutessaan nähdä hänet?? Kyoga häpesi muutenkin jo omaa ruipeloa kroppaansa, hän ei tosiaankaan halunnut muiden näkevän alastonta kehoaan. Hän oli muutenkin teinin tasolla henkisesti, joten kaikki tuollaiset asiat tuntuivat tavallista isommilta.

Lucas asteli lähemmäs suihkua olettaen Kyogan seuraavan itseään. Santosin perhe oli niin tottunut talonsa pieniin puutteisiin, ettei Lucas edes ajatellut, että heidän järjestelynsä ahdiistaisi jotakuta.
Pensaikon keskellä oli pieni katettu seinämä, jossa oli rivissä peseytymistarpeita ja naulakot vaatteille, sekä pieni penkki. Maahan oli asetettu laudoitus, jotta jalat eivät likaantuisi aivan ensimmäisenä. Vaikka suihku olikin pihalla, se oli suojattu sermillä ja tiheällä kasvillisuudella.
”Katsotaanko sitä sinun jalkaasi?”

Yksityisyyden puute oli kiusallista, mutta kaipa hänen olisi selvittävä. Kyoga kuitenkin toivoi että kukaan ei liikuskelisi lähelläkään kun hän menisi suihkuun. Lucasin kysymyksen kuullessaan Kyoga linkkasi penkille istumaan ja ojensi sitten koipeaan kiltisti Lucasille jotta tuo voisi katsoa hänen pientä tassuaan. Hän tarvitsisi vielä uudet housut maihareiden lisäksi, olihan Lucas leikannut eilen hänen housujensa lahkeen auki. Liian paljon kaikkea mitä hänen piti miettiä ja liikaa kaikkea mihin piti sopeutua ja ja ja ja.. Kyoga saattoi suorastaan tuntea kuinka savu alkoi kohoamaan hänen korvistaan ja aivot ylikuormittuessa.
"Suihkusta ei varmaan tule kuumaa vettä?", Kyoga avasi suunsa yhtäkkiä.

Lucas laskeutui polvilleen pennun eteen ja nosti jalan lepäämään omalle reidelleen. Hän ryhtyi avaamaan Kyogan jalan kääreitä lähes hellästi, huomattavasti rauhallisemmin kuin edellisenä päivänä, keskittyen työhönsä. Kun poika kysyi kuumasta vedestä hän kohotti katseensa ainoastaan hetkeksi ylös ja virnisti. ”Tietysti. Taidat pitää meitä ihan pummeina tämän perusteella”, hän sanoi tajuten ettei ulkosuihku tainnut olla aivan tavanomainen näky ulkomailla.
Kun siteet ja rasvalaastarit olivat pois tieltä, hän näki haavoittuneen jalan paremmin. Poika parantui ihmissusille ilmiömäiseen tapaan ja olisi huomenna jo täysin kunnossa.
”Jos olet varovainen niin meidän ei välttämättä tarvitse enää paketoida sinua”, hän sanoi lohduttavasti pennulle. ”Voit ruveta ansaitsemaan ylläpitoasi täällä. Siis jos sinua kiinnostaa jäädä siihen asti, että tiedät mitä teet.”

Kyoga tunsi helpottuvansa siitä tiedosta, että pääsisi kuumaan suihkuun. Nyt kun hän tosiaan ajatteli asiaa niin hän haisi. Juuri siltä että oli rymynnyt ties minkä petoeläimen jätöksissä viimeiset kaksi päivää. Hän nyrpisti nenäänsä itselleen ja vilkaisi sitten melkein anteeksi pyytävästi Lucasia. Hän vilkaisi jalkaansa kun siteet olivat poissa ja melkein järkyttyi kun Lucas totesi että hän voisi jäädä. Uros varmasti sanoi sen vain ollakseen ystävällinen eikä tarkoittanut sitä. Niinhän kaikki käyttäytyivät. Hoitajatkin näyttivät hänelle mukavaa naamaa niin kauan kun olivat samassa huoneessa mutta kun ovi suljettiin alkoi supina ja kuiskuttelu. Muutamina öinä Kyoga oli miettinyt, että olisi ollut parempi jos hän olisi kuollut onnettomuudessa.
"Niin..en tiedä.", Kyoga myönsi. Hän ei tosiaan tiennyt mitä aikoi tehdä. Mutta ehkäpä kuuma suihku auttaisi häntä selvittämään päänsä.

Lucas hymyili rohkaisevasti pennulle. ”Mieti ihan rauhassa. Mutta kyllä täältä päin löytyy työtä, jota voit tehdä ruokaa ja nukkumapaikkaa vastaan. Ei sinua potkita täältä pellolle. Marie-Teresa pitää siitä, kun hänellä on miehiä huolehdittavanaan ja Daville tekee hyvää, jos täällä on joku muukin nuori pitämässä hänelle seuraa. Eikä järjestely haittaa minuakaan.”

Uros nousi jaloilleen ja noukki sidostarpeista muodostuneen roskakasan mukaansa. ”Suihkuttele rauhassa ja tule sitten sisälle. Etsitään sinulle puhtaat vaatteet. Davi luopuu varmasti joistain vanhoistaan.”
Tämän sanottuaan Lucas lähti ja jätti pennun rauhaan. Hän suuntasi takaisin sisälle. Hänenkin oli käytävä vielä suihkussa ja vaihdettava vaatteensa, ennen kuin lähtisi tarkastamaan miten muu lauma voi. Sitä ennen heidän pitäisi kuitenkin purkaa hänen autonsa. Davi saisi auttaa häntä siinä.

Kyoga kiitti Lucasia nyökkäämällä tälle. Häntä kuitenkin arvelutti. Mutta ennen kaikkea hän halusi suihkuun, ja heti kun Lucas oli kadonnut näkyvistä, Kyoga riisui nopeasti yhdellä jalalla tasapainoillen housunsa ja paitansa. Siinä pelkissä boksereissaan seistessään hän laski katseensa nahkahanskojen peittämiin käsiinsä ja irvisti. Hitaasti hän riisui hanskat käsistään ja katsoi runneltua, arpista ihoa. Hänen kätensä olivat ilmeisesti jääneet jonkin väliin ja murskautuneet pahoin, ja kaupan päälle ne oli vielä palaneet. Oli ihme että ne toimivat vielä. Saatuaan itsensä lopulta alastomaksi Kyoga astelee suihkuun ja antaa kuuman veden valua ylleen, huuhtoen kaiken sen lian pois. Tummanharmaaruskea-lika yhdistelmä hänen hiuksistaan huuhtoutui pois jättäen jälkeensä melkein valkoiset hiukset jotka olivat kuitenkin tuhkanharmaat, vain paljon vaaleamman sävyiset. Kyoga nautti kuuman veden tunteesta väsyneellä kehollaan ja nosti kasvonsa vasten vettä, hieroen likaa pois käsillään. Tuntui mahtavalta.

Saatuaan itsensä pestyä ja vietettyä hieman maailman-parannus-miettimis-aikaa Kyoga nappasi pyyhkeen ja kuivasi itsensä. Hän kiskoi ensimmäisenä bokserit jalkaansa ja alkoi sitten kuivailemaan hiuksiaan.

Lucas oli saanut auton purettua yhdessä Davin kanssa. Sillä välin Marie-Teresa oli tonkinut Davin vaatteista esiin jotain, joka saattaisi sopia heidän vieraansa päälle. Hän oli myös siivonnut keittiön ja jäi järjestelemään Lucasin retkeilytavaroita omille paikoilleen Davin kanssa.
”Luce, mene sinä viemään Kyogalle vaatteet. On paljon mukavampi laittaa puhdasta päälle suihkun jälkeen”, sisar totesi tiukasti.
Vaikka Lucas oli laumansa alfa ja perheensä vanhin, tämän pikku röttelön ehdoton valtias oli heidän sisarensa. Marie-Teresa laittoi molemmat veljensä kuriin pelkällä tiukalla katseella, eikä uroksille tullut mieleenkään väittää vastaan, jos saivat jonkun käskyn. Lucas muisti heidän äitinsä olleen samanlainen. Joku saisi hänen sisarestaan hyvän naaraan, jos tuo päättäisi joskus pariutua. Ainut vain, ettei yksikään uros olisi koskaan kyllin hyvä hänen sisarelleen.
Hän nappasi mukaansa Marie-Teresan valitsemat vaatteet ja lähti astelemaan kohti pihasuihkua.

Ajoitus osui hieman pieleen. Lucas seisahtui seinämän kulmalle nähdessään Kyogan kuivaamassa hiuksiaan pelkissä boksereissa. Ruipelo tai ei, pentu osasi olla kyllä suloinen ja sellainen joka hämmensi uroksen mieltä.
Lucas olisi oikein mielellään vienyt tämän heidän pelastaja-suhteensa uudelle tasolle. Heidän laumassaan ei ollut yhtään pariutumatonta urosta tai edes pariutunutta, joka olisi nauttinut urosten välisestä seksistä. Jos hän halusi saada himojaan vastaavan tyydytyksen, hänen oli lähdettävä kaupunkiin. Naaraita oli useampiakin, jotka olisivat paritelleet enemmän kuin mielellään alfan kanssa.
Nyt kun hänen reviirillään oli uusi uros, Lucas ei voinut mitään harhaileville ajatuksilleen.
Hän yskäisi kevyesti kiinnittääkseen Kyogan huomion.

Kyoga on niin syvällä ajatuksissaan ettei kuule lähestyvää Lucasta. Hän ei myöskään näe tätä koska seisoi sivuttain niin, että uros jäi hänen vasemmalle puolelleen. Kyoga sävähtää yskäisyä ja ensimmäisenä nuori uros piilottaa hätääntyneesti kätensä pyyhkeen suojiin ennenkuin kääntää katseensa ja itsensä kohtaamaan Lucasin. Hänen kasvoillaan on jälleen sama murhaan-sut-kun-nukut-ilme, jonka hän tuntui suovan vain ja ainoastaan Tarzanille. Kyoga aikoi jo avata suunsa haukkuakseen toisen pervoksi tirkistelijäksi, mutta puree kieltään.
"Mitä?", Hän kysyy laskettuaan ensin mielessään kymmeneen rauhoittuakseen. Oliko hän viettänyt kenties liikaa aikaa suihkussa? Häneltä oli mennyt ajantaju kokonaan ja viimeiset viisi minuuttia olivatkin saattaneet olla tunti. Kyogan pitää huolellisesti kätensä pyyhkeen alla, mutta muut arvet jotka koristivat hänen kehoaan olivat näkyvillä. Niitä ei ollut sentään kovin monia, mutta ne näyttivät nuoren uroksen mielestä korkeintaan cooleilta taisteluarvilta.

Ja viehätys oli tiessään, Kyogan suodessa Lucasille jo niin tutuksi tulleen tappavan katseen. Vanhempi uros pudisti huvittuneena päätään omille ajatuksilleen. Miten hän olikin voinut viehättyä tuollaisesta uhmakkaasta teinistä niin, että oli antanut mielikuvituksensa lentää.
”Marie-Teresa käski minun tuomaan nämä”, hän sanoi kohottaen käsissään olevaa vaatepinoa. ”Kun saat pukeuduttua niin tule talolle. Davi haluaisi viedä sinut rantaan muiden lauman nuorten kanssa, jos sinua kiinnostaa.”
Tämän sanottuaan Lucas lähti astelemaan takaisin talolleen edelleen päätään pudistellen.

Kyoga nyökkäsi ja katsoi vaatepinkkaa joka laskettiin penkille. Hän odotti ennenkuin Lucas olisi jälleen hävinnyt näkyvistä ennenkuin päästi pitkän värisevän henkäyksen suustaan. Jumaliste, uros oli varmasti nähnyt, varmasti, hänen kuvottavat kätensä. Ja vieläpä hänen melkein alastoman vartalonsa! Perkeleen pervo Tarzan! Kyoga kuitenkin hillitsi kihisevän kiukkunsa ja pudisti rivakasti päätään. Ei, nyt ei pitäisi suoda moiselle vanhalle pervolle mitään ajatuksia. Hän laski pyyhkeen käsistään penkille ja katsoi käsiään hetken ennenkuin veti verkkaisesti hanskat käteensä ennenkuin puki yhtäkään muuta vaatekappaletta ylleen. Hän ei halunnut kenenkään näkevän käsiään. Se tuntui samalta kuin joku olisi katsonut suoraan hänen sisimpäänsä ja nähnyt miten haavoittuva hän oli. Tai samalta kuin herätys aamulta pervon käsissä. Kauhealta.

Lucas hyppäsi autoonsa vietyään pennulle uudet vaatteet. Hänellä oli hoidettavanaan alfan velvollisuuksia oltuaan metsällä useamman päivän. Ei hänen toisaalta tarvinnut tehdä välttämättä mitään sen kummempaa kuin varmistaa, että väellä oli kaikki hyvin.

Davi odotti hökkelin portailla malttamattoman, että Kyoga tulisi ja hän voisi suostutella toisen uroksen mukaansa joenrantaan. Malttamaton Davi oli siksi, että paikalle tulisi Gomesin siskokset. Siinä oli kaksi koko lauman seksikkäintä naarasta, jotka olivat vielä varsin suopeita ikäisilleen uroksille.

Kyoga sai pukeuduttua Davin vanhoihin vaatteisiin melko nopeasti tuhlaamatta sen enempää aikaa. Hänellä ei ollut hajuakaan miltä näytti kun ei nähnyt peiliä mailla halmeilla, mutta eikai sillä ollut väliä. Davin vaatteet olivat yllättävän sopivan kokoiset, olivathan he molemmat lähes samaa kokoluokkaa. Hän ei kyllä lainkaan ollut varma shortseista. Kyoga oli enemmän niitä jotka viihtyivät koko pitkissä housuissa, mutta hänen ei kannattanut alkaa valittamaan. Hän rapsutti lyhyitä niskavillojaan ja lähti linkkaamaan takaisin hökkeliä kohden pyyhe kaulallaan voidakseen palauttaa sen Marie-Teresalle.
Ennenkuin Kyoga kuitenkaan pääsisi kiittämään suihkusta ja pyyhkeestä, hän joutuisi läpäisemään Davin, nähtävästi. Uros odotti varsin malttamattoman näköiseltä ja Kyoga katsoi toista hieman ihmeissään. Miksi ihmeessä Davi käyttäytyi kuin nuori pentu? Ainakin he näyttivät lähes samanikäisiltä, mutta jotenkin Kyogasta tuntui kuin Davi olisi ollut häntä nuorempi.

Davi ponnahti oitis seisommaan nähdessään Kyogan tulevan kulman takaa. Hänen kasvoilleen levisi leveääkin leveämpi hymy, joka sai oliivinvihreät silmät tuikkimaan. ”Hei. Kiinnostaisiko sua lähteä joen rantaan? Siellä on muitakin nuoria. Ei tarvi istua täällä neljän seinän sisällä koko päivää.”
Davi vaihtoi painoa jalalta toiselle ja rapsutti itseään niskan takaa.

Marie-Teresa asteli ulos talosta pyykkikori tuettuna lantiolleen. Hän katsoi levottomana liikehtivää pikkuveljeään kummastuneena ja vilkaisi sitten Kyogan suuntaan. ”Tekikö suihku hyvää?” hän kysyi hymyillen, ohittaessaan Davin rappusissa. Naaras oli menossa ottamaan pyykkejä narulta ennen kuin lähtisi käymään kaupungissa kaupassa.

Kyoga ei voinut olla hymyilemättä. Toinen käyttäytyi juuri niin lapsellisesti ettei toista voinut oikein vihatakkaan. Jollain tavalla se tuntui jopa tutulta.. Ehkä hänellä oli ollut samantyyppinen ystävä menneisyydessään. "Mikäs siinä.", Kyoga kohauttaa olkiaan hymyillen. Kuullessaan Marie-Teresan äänen hän kääntyy naarasta kohden ja nyökkää. "Kyllä, kiitos.", Hän otti pyyhkeen harteiltaan mutta huomasi että naisella oli kädet täynnä eikä sitten kehdannutkaan vain ojentaa toiselle lisää kannettavaa. Hän kysyisi Davilta minne voisi pyyhkeen laittaa ennenkuin he lähtisivät. Hän ei millään halunnut vaivata Marie-Teresaan enempää kuin oli jo vaivannut.

”Hyvä”, Marie-Teresa sanoi hymyillen edelleen. Pyytämättä, hän kurotti kätensä ottaakseen pyyhkeen Kyogalta, ennen kuin menisi keräämään puhtaita pyykkejä koriin. ”Laitoin teille voileipiä ja perunasalaattia mukaan autoon. Juokaa maltillisesti ja tulkaa kotiin päivälliseen mennessä. Jooko? Ja Davi, älä anna kavereidesi ahdistella Kyogaa liiaksi. Äläkä sinä Kyoga mene mukaan ihan kaikkeen, mitä tämä pentujengi keksii tehdä.”
Marie-Teresa ohjeisti poikia lempeästi kuin äiti, mutta ei varsinaisesti kieltänyt heiltä mitään. Kyoga näytti olevan täysikasvuinen uros ja Davi oli sitä, vaikka ei niin käyttäytynytkään, joten olisi ollut typerää kieltää heitä kuin pikkulapsia.

”Joo, joo”, Davi huokaisi kuuluvasti pyötäyttäen silmiään niin, että vain Kyoga näki sen. ”Tule. Tarvitko apua autoon nousemisen kanssa?”
Davin auto on musta, ikivanha avolavapaku, jonka hän oli ajanut joitain hetkiä sitten tallista esiin pihalle, jotta heidän ei tarvitsisi kuin vain hypätä kyytiin ja suunnistaa joelle.

"Ah, kiitos..", Kyoga melkein kuiskasi ojentaessaan yllättyneenä pyyhkeen Marie-Teresalle. Hän ei olisi millään halunnut olla vaivaksi mutta jotenkin nämä kaksi saivat hänet tuntemaan itsensä..tervetulleeksi. Tarzanista ei voinut sanoa samaa. Kyoga kuunteli kiltisti kun naaras ohjeisti heitä kuin äiti ja nyökkäsi kuuliaisesti, ennenkuin kääntyi takaisin Davin puoleen ja hymähti toisen silmien pyöräytykselle.
"Pärjään kyllä, se on jo paljon parempi.", Kyoga kohotti ja laski jalkaansa muutaman kerran kuin näyttääkseen ettei siihen tosiaankaan sattunut enää niin paljo. Nyt kun hänen jalkansa ei ollut siteiden peitossa, tuore mutta jo hyvää vauhtia parantumassa oleva haava näkyi kaikille. Se ei kylläkään ollut mikään ongelma. Kyoga seurasi Davia autolle varoen kuitenkin jalkaansa, ja nousi kyytiin. Hän ei ollut varma odottiko innolla vaiko kauhulla muiden ihmissusien tapaamista. Hänellä ei ollut minkäänlaisia muistikuvia siite, miten laumassa käyttäydyttiin.

Davi kipusi kuskin paikalle ja käynnisti auton. Hän suuntasi ulos heidän pihamaaltaan, metsän keskelle muodostuneelle tielle, jota pitkin lähti kulkemaan. ”Sulle tulee varmasti tosi kivaa. Meidän laumassa on tosi siistejä tyypejä Cezar ja Samuel ovat tosi mukavia. No, Nuno on ihan täysi pentu. Sen eka muutos oli vasta kymmen vuotta sitten. Sitten Gloria ja Isabel Gomes. Siinä on kaksi tosi upeaa naarasta! Luoja, sun pitää nähdä ne. Ne on kauniita, seksikkäitä ja kilttejä. Eikä ne arastele samalla tavalla kuin muut naaraat. Ne tekee ihan samoja asioita kuin uroksetkin ja ne menee ihan villeiksi, jos niiden kanssa pääsee makaamaan. Mä voisn pariutua vaikka heti molempien kanssa.”
Davi selosti innokkaana kokemuksiaan siskosten kanssa, leveä hymy huulillaan. Ties vaikka hän saisi tänään tilaisuuden raahata toisen naaraista pusikkoon.
”Onhan meidän laumassa muitakin kivoja tyttöjä, mutta ne on ihan liian hienohelmoja. Niille ei kelpaa tällainen tavallinen ihmissusi. Ne haluaa jonkun, josta tulee mieleen Ensimmäinen susi.”

Kyoga kuunteli ensin kiinnostuneena ja sitten vaivautuneena. Hänellä ei ollut mitään muistikuvia ihmissusien välisistä kanssakäymisistä. Ainoat tiedot pariutumisista olivat hänen unistaan, jotka eivät olleet missään määrin tarkkoja vaan niiden tunnelma vain sattui olemaan eroottinen. Kyoga tunsi kasvojaan kuumottavan ja hän keskittyi tuijottamaan sylissään lepääviä kasiään ja hypistelemään nahkahansikkaita.
"Kuulosta..kivalta..", Kyoga sai vaivoin vastattua. Hän tulisi niin joutumaan ongelmiin. Ehkä hänen olisi vain parasta peruuttaa koko juttu, hypätä ulos liikkuvasta autosta ja paeta niin pitkälle kuin hän pääsisi, susihahmossaan hänellä olisi ehkä parempi mahdollisuus päästä mahdollisimman kaus mahdollisimman nopeasti. Ajatus oli houkuttava ja hetken aikaa Kyoga tosiaan harkitsi sitä.