What happens in Saõ Paulo.. VAROITUS

”Kuulostaa kivalta?” Davi vähintäänkin yllättyi Kyogan vastauksesta. Yleensä kun hän puhui muiden nuorten urosten kanssa naaraista, heidän äänensävynsä oli erilainen. Davi vilkaisi keskustelukumppaniaan kulmiaan kurtistaen. Tuo oli punastunut ja näytti vaivaantuneelta. ”Mikä hätänä? Sanoinko jotain outoa?”

Hitto! Tuollainen ilme Davillakin oli ollut lukuisia vuosikymmeniä sitten. Se oli silloin kun vanhemmat urokset olivat puhuneet siitä millaista oli kellistää naaras alleen ja tunkeutua tuon sisään yhä uudelleen ja uudelleen.
Kyoga ei ollut ennen ollut naaraiden kanssa. Uros oli koskematon.
”Sä olet vielä virgo.”

Kyoga näyttää vähintäänkin nololta toisen udellessa mikä hänellä oikein oli. Suunnitelma liikkuvasta-autosta-pakeneminen alkoi kuulostaa paremmalta hetki hetkeltä ja kun Kyoga nosti katseensa Daviin kertoakseen tuolle epämieluisan totuuden itsestään, Davi onkin jo laskenut yksi plus yksi. Se mitä Davi sanoi sain Kyogan suorastaan säpsähtämään ja laskemaan katseensa entistä nolostuneempana. Sana jota Davi käytti kuulosti liian vieraalta, hän ei ollut vielä heräämisensä jälkeen kuullut kenenkään puhuvan ihmissusien sanoilla, mutta hän tunnisti sanan silti ja tiesi sen tarkoituksen. Noniin, olisikohan tässä vaiheessa hyvä tunnustaan?
Ei. Kyoga aikoi suojella itseään niin pitkään kuin suinkin, olemalla kertomatta itsestään mitään. Ei sitä tosiasiaa ettei hän muistanut mitään. Ei sitä että joinain öinä hän näki hirvittäviä painajaisia joista hän heräsi itkien. Eip. Ei mitään.
"No..niin..", Kyoga tunnusti lopulta ja vilkuili Davia nolostuneena. Toinen varmasti nauraisi hänelle.

Davi ei nauranut. Käänsi katseensa itselleen epäominaisella vakavuudella takaisin tiehen, jota pitkin auto kulki. Hän ei tiennyt mitä muuta olisi sanonut. Ei siinä mitään. Sellaista sattuu. Onhan sulla aikaa. Kyllä naaraiden kanssa ehtii peuhata vaikka koko loppuelämän. Ei se ole niin kummoista.
”Sori”, Davi sanoi lopulta. ”Ei ollut tarkoitus saada sinua vaivaantumaan.”
Tai oikeammin meitä molempia, mutta mitäs pienistä.
”Ei kai sitä koomassa ehdi kauheasti seksiä harrastamaankaan”, Davi totesi muistaessaan miten Lucas oli vain muutamia hetkiä sitten kertonut Kyogan olleen kahdeksankymmentä vuotta koomassa.

Kyoga käänsi katseensa yllättyneenä takaisin Daviin. Kuinka tuo tiesi hänen koomastaan? Hän ei muistanut puhuneensa siitä.. Mutta hetkonen, hänhän oli maininnut sen ohimennen Lucasille. Se samperin Tarzan oli mennyt levittelemään hänen yksityisasioitaan eteenpäin. Kyoga ei ollut mikään suurin fani omien asioidensa kertomisessa, joten hän ei myöskään halunnut että muut puhuisivat niistä hänen puolestaan. Mutta kai se oli ymmärrettävää.
"Eipä oikeastaan.", Kyoga totesi hieman virnistäen. Koko tilanne tuntui niin hullunkuriselta että se alkoi naurattaa. Nuori uros ei voinut mitään naurulle joka pyrki ulos hänen rinnastaan. Saattoiko naurettavampaa oikeasti olla? 100-vuotias neitsyt joka oli niin sisäänpäin kääntynyt ettei olisi varmasti edes kertonut nimeään jos sitä ei kysyttäisi niin usein. Ja siinä hän istui toisen nuoren uroksen kanssa, joka tiesi parittelusta enemmän kuin hän. Kun Kyoga viimein rauhoittui nauramiseltaan hän käänsi katseensa takaisin Daviin.
"Sori, koko tilanne on niin uus ja hullu.", Hän pahoitteli nauramistaan.

Davi vilkaisi hämmästyneenä Kyogaa kun toinen purskahti nauruun. Okei, se toimi hyvänä tunnelman purkajana, mutta Davilla ei ollut mitään käsitystä siitä miksi Kyoga nauroi. Oli helpompaa huvittua vitsistä, jos tiesi mikä se oli.
Samassa toinen uros rauhoittuikin jo.
”Ei siinä mitään”, Davi sanoi tuijotellen töyssyistä tietä. ”Eiköhän tämä tästä sutvaannu. Ja hei, nyt kun tiedän asiasta, voin auttaa sinua tukalissa tilanteissa.” Hänen kasvot levisivät hymyyn, kun hän katsoi uudelleen Kyogaa. ”Jotkut kavereistani osaavat olla aika törkeitä välillä.”

He pääsivät autolla kohtaan, josta piti kääntyä tieltä metsään, jotta pääsisi joenrantaan. Pientareella oli kohta, joka ei ollut aivan täysin aluskasvillisuuden peittämä, koska siihen ei ikinä ehtinyt kasvamaan mitään. Mutta ei kuitenkaan niin tallaantunut kuin, jos sitä olisi käytetty joka päivä.
”Pian ollaan perillä.”

Kyoga oli kiitollinen Daville siitä, että tuo aikoisi auttaa häntä tukalissa tilanteissa. Oli toisaalta ihan mukavaa kun oli oman ikäistä seuraa ja joku, joka tiesi hänen ongelmastaan. Tai ainakin edes pienen osan siitä. Se teki kaiken varmasti helpommaksi, mutta Kyoga ei silti ollut aivan valmis jakamaan kaikkia salaisuuksiaan. Hänellä oli jonkinsortin ymmärrys siitä, miten parittelu tapahtuisi, mutta käytännön kokemuksen ja muistojen puuttuessa sekin olisi varmasti melkoista sähellystä, jos hän jonkun naaraan huomion onnistuisi nappaamaan.
Mitä enemmän he lähestyivät määränpäätään, sitä hermostuneemmaksi Kyoga itsensä tunsi. Hän väänteli hansikkaiden peittämiä käsiään ja sai nahan ääntelehtimään. Hän tuijottaa eteensä ja käy valmiiksi jo kaikensorttisia kauhuskenaarioita päässään läpi siitä mikä kaikki voisi mennä vikaan.

Matka, joka olisi normaalilla tiellä vienyt viisi minuuttia, kesti heillä autonkin kanssa kaksikymmentä minuuttia. Kun he viimein saapuivat kohtaan, johon oli jätetty kaksi muutakin autoa, yksi maasturi ja toinen avolavapaku, Davi pysäytti auton.
”Mennäänhän sitten”, hän sanoi virnistäen ja liukui ulos avonaisesta ovesta.
Joentörmältä kuului iloista naurua ja meteliä, sekä urosten, että naaraiden ääniä. Davi asteli ottamaan Marie-Teresan pakkaamaan korin pakun lavalta. Saatuaan kantamuksensa mukaansa, hän viittoi Kyogaa seuraamaan itseään alas.

Rannalla ja vedessä telmi seitsemän nuorta ihmissutta. Yksi roikkui puussa valmiina putoamaan veteen, neljä oli jo valmiiksi vedessä ja rannalla yksi nuori uros oli kampeamassa riemusta kiljuvaa ja nauravaa naarasta veteen.
”Hei Davi tuli!” huusi yksi vedessä kelluvista uroksista.
Kovaan ääneen lausuttu huudahdus sai kaikkien muidenkin huomion kääntymään tulijoiden suuntaan. Paitsi rannalla seisovan uroksen, joka käytti tilaisuuden hyväksi ja heitti muuhun keskittyneen naaraan viimein jokeen ystäviensä seuraksi.
Davi heilautti kättään ystävilleen. ”Terve. Tämä on Kyoga. Hän asuu meillä vähän aikaa, joten otin hänet mukaan.”

Kyoga veti syvään henkeä Davin pysäyttäessä auton. Nyt sitä mentiin. Hänen oli kerättävä kaikki rohkeutensa jotta pääsisi edes autosta ulos. Hän olisi toivonut että he vain..sulautuisivat joukkoon ja kukaan ei kiinnittäisi häneen sen enempää huomiota. Kyoga oli saanut huomata että uteliaisuus saattoi olla hyvinkin rasittavaa. Hän vilkaisi Davia joka vaikutti kysymyksten mestarilta. Hän vilkuili muita ihmissusia ja tunsi puristavaa jännitystä rinnassaan, aivan kuin joku olisi ottanut hänet karhunhalaukseen ja rutistanut parhaillaan hänestä ilmoja pihalle.

Kyoga kuitenkin seurasi urheasti Davia, kasvoillaan ilme joka kieli hermostuksesta ja sisäänpäin kääntyneisyydestä. Davin esitellessä hänet hän nyökkäsi tervehdykseksi ja yritti saada aikaan pientä hymyä.
"Terve.", Voi jestas, hänen olisi pitänyt kieltäytyä.

Vedessä, rannalla ja puussa olevien ihmissusien katseet kääntyivät salamana Kyogaan ja tuntuivat skannaavan miehen päästä varpaisiin. Mielenkiintoa kesti noin viisi sekunttia, ennen kuin se kääntyi taas siihen kaikkeen, mitä he olivat olleet tekemässä ennen kuin Davi ja Kyoga olivat tulleet keskeyttämään heidät.

Yksi naaraista ui rantaan ja nousi sieltä ylös. Tytön vartaloa peitti ainoastaan hyvin niukat, pinkit bikinit. ”Davi, tule sinäkin uimaan”, naaras kujersi.
Davi virnisti naaraalle ilahtuneesti ja leveästi. Hän käänsi katseensa Kyogaan. ”Tuo on Gloria”, hän sanoi painottaen nimen joka tavua.

Samassa Davi jo riisuukin t-paidan pois päältään ja potkii kengät pois jaloistaan. Hän syöksyy alas veteen, napaten samalla Glorian matkallaan mukaan niin, että he kaatuvat kumpikin kyljelleen jokeen. Kaikki nauravat.

Viiden sekunnin ajan Kyoga unohti hengittää ollessaan kaikkien silmien alla. Kun katseet kuitenkin kääntyivät pois Kyoga sai jälleen hengittää ja tuntea pienen pientä helpotusta. Kukaan ei ainakaan toistaiseksi aikonut tehdä hänen elämästään helvettiä.
Ja sitten oli vielä naaraat. Kyoga ei voinut olla vilkaisematta hiemn pidempään naarasta joka tuli hakemaan Davia uimaan. Hän nyökkäsi naaraalle toivon mukaan normaalin oloisesti ja katsoi sitten Davia kuin hakien toisesta turvaa.

Ja sitten sekin turva oli poissa. Kyoga työnsi avuttomana kädet taskuihinsa ja jäi paikoilleen seisomaan ja katselemaan kuinka hänen ainoa pelastusrenkaansa karkasi jokeen uimaan. Noh, se siitä. Hän voisi hyvin mennä jonkin puun alle varjoon istumaan jolloin kaikki luultavasti unohtaisivat hänen olemassaolonsa viidessä minuutissa, mikä toisaalta sopi hänelle aivan hyvin. Mutta vielä toistaiseksi Kyoga seisoi paikoillaan ja katsoi huvittunut ilme kasvoillaan veteen.

Davin ja Glorian päät ilmestyivät veden pintaan, juuri kun puussa roikkunut uros päätti päästää irti pitelemästään oksasta ja putosi alas. Vesi roiskui kaikkien lähellä olleiden päälle ja nuoriso intoutui nauramaan. Myös viimeinen rannalla seisonut uros päätti hypätä tovereidensa seuraan veteen. Seurasi telmimistä, veden roiskuttelua ja sukeltelua, kun koko ikänsä tunteneet nuoret ihmissudet pääsivät pelleilemään keskenään.
Hetken kuluttua yksi naaraista päätyi nousemaan ylös vedestä. Hän oli pitkä ja hoikka. Hänellä ei ollut lihastensa päällä juurikaan muotoja niin kuin Marie-Teresalla, mutta ei häntäkään voinut haukkua poikammaiseksi. Pitkä tukka kulki märkänä pitkin päälakea ja roikkui piikkusuorana, vettä tiputellen. Luonnostaan se olisi ollut lähes musta, mutta naaras oli värjännyt sen vaaleaksi, minkä saattoi helposti päätellä tyven tummassa juurikasvusta. Naaraalla oli ruskeat silmät ja hymykuopat. Tuo oli pukeutunut pieniin farkkusortseihin ja valkoiseen bikinienyläosaan, joka oli sidottu kiinni edestä ja jota koristivat sieltä täältä kirksikkaprintit.

Naaras puristi vettä hiuksistaan vilkuillen samalla Kyogan suuntaan kiinnostuneena. Hän asteli kylmälaukulle, josta kaivoi kaksi lasipullollista alkoholilla terästettyä jääteetä. Hän kipusi juomien kanssa Kyogan luoksi ja ojetaa tuolle toista.
”Hei Kyoga. Minun nimeni on Rosana”, naaras sanoi ja hymyili niin, ettei kenellekkään jäänyt epäselvyyttä hymykuopista.

Kyogaa ei sinänsä haitannut olla ulkopuolinen. Hänestä oli ihan mukava katsella kuinka muut pitivät hauskaa. Hän ei tuntenut itseään niin ahdistuneeksi kuin aiemmin, ja vaikka hän olikin siellä rannalla yksin kun muut peuhasivat vedessä, häntä ei haitannut. Hän ei olisi voinut uida vaikka olisi halunnut. Se olisi vaatinut hansikkaiden poistoa hänen käsistään, ja lisäksi hänellä ei ollut lainkaan käsitystä siitä osasiko edes uida.

Kyogan oma rauha ei kuitenkaan jatkunut kauaa. Hän vilkaisee naaraaseen joka häntä lähestyy ja tuntee jälleen vanteen rintakehänsä ympärillä puristamassa.
"Hei.", Hän mutisee ujonpuoleisesti ottaessaan pullon vastaan naaraalta. Tuolla oli suloiset hymykuopat ja silmät, eikä kropassakaan ollut haukkumista. Kyoga vilkuili vaivihkaa naaraan kroppaa siirtäen kuitenkin aina nopeasti katseensa takaisin veteen. Noniin, tässä hänellä olisi tilaisuus saada ehkäpä uusi ystävä. Mutta hänellä ei ollut mitään hajua mistä he olisivat voineet keskustella! Kyoga tunsi epätoivon rusentavan itseään. Mistä hän voisi puhua? Säästä? Tuskimpa sentään.. Hän katsoi lasipulloa käsissään ja avasi sen, maistaen sen sisältämää nestettä. Miellyttävää.

Rosana ilahtui Kyogan ujoudesta. Oli mukavaa, kun uros ei ruvennut ensimmäiseksi pullistelemaan ja machoilemaan, kuten heidän laumassaan kaikki alle kaksisataaviisikymmentä vuotiaat. Tämä oli oikein mukavaa vaihtelua.
Naaras avasi oman pullonsa ja otti sen suulta lyhyen kulauksen, tarkastellen samalla tiiviisti uuden urosen kasvonpiirteitä. Tuo oli söpö. Rosana huomasi vaivihkaiset vilkuilut oman vartalonsa suuntaan, mikä saa hänet asettelemaan sitä hieman paremmin esille, jotta uros näkisi varmasti hänen rintansa ja litteän vatsansa. Hän tiesi ettei ollut muodokas samaan tapaan kuin esimerkiksi Isabel ja Gloria, mutta hänellä oli muita avuja, joista monet urokset olivat pitäneet.
”Etkö sinä tule uimaan?” Rosana kysyi.

Samassa Isabel tuli heidän luokseen. Rosana oli kiinnittänyt huomionsa niin tiiviisti Kyogaan ettei ollut huomannut muidenkin naaraiden kiinnittäneen huomiotaan uuteen urokseen.
”Hei minä olen Isabel.”
Davin aiemmin mainitsemat Gomezin siskokset olivat kumpikin lyhyitä ja muodokkaita naaraita. Kummallakin oli paksu, tumma tukka ja säihkyvät tummat silmät, joista oli lähes mahdotonta erottaa iiristä ja pupillia. Isabelilla oli päällään vihreä-valko-ruskea-oranssi raidalliset bikinit, joiden yläosa näytti jonkinlaiselta tuplasilmälapulta, jotka onnistui juuri ja juuri piilottamaan naaraan nännit. Alaosakin peitti kriittisimmät paikat vain uskomattomalla tuurilla.

Davi huomasi Isabelin ja Rasanan Kyogan lähellä ja ehti jo ajatella muutamia ajatuksia naaraista ja heidän leluistaan, kunnes muisti mitä oli autossa luvannut. Kyoga olisi taatusti pian ongelmissa kahden naaraan kanssa, jotka olivat huomattavasti kokeneempia kuin mitä ulkonäkö antoi ymmärtää.
Davi oli jo lähdössä rantaan kun Gloria päätti syöksyä hänen selkäänsä ja vetää hänet pinnan alle.

"Minä.. en oikein välitä uimisesta.", Kyoga soi naaraalle hermostuneen hymyn ja piteli toista hansikkaan peittämää kättään edelleen taskussa, toisen heilutellessa pulloa hieman levottoman oloisena. Kyoga ei tosiaan halunnut myöntää ettei tiennyt osasiko uida vai ei. Hän piti katseensa tiiviisti maassa hetken aikaa ja sitten hän tervehdittiinkin jo uudestaan. Kyoga tosiaan oli pulassa j kuin puulla päähän lyöty. Oliko joku ulkopuolinen tosiaankin näin mielenkiintoinen näky näillä main?

"Hei, olen Kyoga.", Nuori uros mutisee ja yrittää jälleen hymyillä hermostuneesti. Hän yritti vilkuilla Davin suuntaan mutta uroksella näytti kiirettä pitävän toisen siskoksen kanssa. Hittolainen. Kyoga otti nopeasti uuden huikan hänelle tarjotusta pullosta ja toivoi että alkoholi alkaisi pian vaikuttaa ja tekisi hänestä rennomman. Olikohan hän koskaan aiemmin juonut? Miten hän käyttäytyisi humalaisena? Ajatukset alkoivat pelottaa Kyogaa ja tuo katsoi pullloa kuin siinä olisi myrkkyä.

Davi pärski vettä ulos keuhkoistaan kun pääsi takaisin pintaan Glorian yllätyshyökkäyksen jälkeen. Naaras nauroi hieman turhankin tyytyväisenä päästyään hetkeksi niskan päälle ja ui hänen eteensä.
”Yllätinkö?” hän kysyi räpytellen pitkiä, tummia ripsiään hieman liiankin viattomasti.
Davi murahti ja vannoi, ettei päästäisi Gloriaa aivan näin vähällä. Hän maksaisi potut pottuina kunhan he päätyisivät jonnekkin kahden. Nyt hänen pitäisi mennä rantaan pelastamaan Kyoga.

”Sinulla taitaa olla jano”, Rosana totesi katselleessaan Kyogan juontitiheyttä suutaan muikistellen.
”Mistä päin sinä tulet Kyoga?” Isabel kysyi oitis, kuin ei olisi halunnut jäädä ystävänsä varjoon hetkeksikään. Tuo jopa mulkaisi pidempää naarasta hieman vihamielisesti.

Davi kompuroi rannalle ja hölkkäsi Kyogan luoksi. ”Kuulkaahan neidit. Tehän kuivutte tässä rannalla seisoskellessanne. Ei se käy päinsä”, Davi sanoi kietoen kätensä molempien naaraiden vyötärölle yhtä aikaa.

Kyoga oli kuin eksynyt, pelästynyt pentu naaraiden piirittämänä. Hän katsoi melkein kauhuissaan kumpaakin vuorotellen ja oli vähällä ettei Kyoga kääntynyt kannoillaan ja paennut metsään.
"Tulen tästä.. lähistöltä.", Kyoga yritti kiertää kysymyksen parhaansa mukaan. Hän olisi voinut itkeä onnesta kun näki Davin lähestyvän häntä ja tulevan pelastamaan hänet. Kyoga päästi suustaan yhden pitkän värisevän hengityksen Davin napatessa molempia naaraita vyötäisiltä. Hän lähetti mielessään kiitoksia Daville tuon pelastuksesta.
"Menkää vain, minä pärjään.", Kyoga hymyili helpottuneesti ja perääntyi hieman lähemmäs puun varjoa kuin näyttääkseen että hän tosiaankin pärjäisi. Hän istuisi selkä puun runkoa vasten ja nauttisi vain siitä että oli tavallaan edes osa jotain.

Isabel ja Rosana kääntyivät katsomaan murtuneen näköisinä Kyogaa. Aivan kuin heiltä olisi kielletty jotain todella hauskaa ja vain vieras uros voisi pelastaa heidät kurjuudelta. Uroksen kehotus mennä ilman häntä oli kuin tuo olisi kääntänyt naaraille peukalonsa teloituksen merkiksi. Kumpikin nakkeli niskojaan muutaman kerran mielenosoitukseksi, ennen kuin juoksivat veteen muiden luokse.
”Sori. Huomasin nuo kissapedot vähän liian myöhään. En muistanut, että täkäläiset naaraat innostuvat aivan liikaa kun saavat tähtäimeensä jonkun mielenkiintoisen.”
Davi ei uskonut, että hänen olisi erikseen eriteltävä, miten ihmissusien seksuaalihormoonit toimivat. Kaiketi Kyogalla oli ihan normaalit halut, vaikka tuo olikin ollut koomassa. Kai toinen tiesi, kuinka nopeasti heidän lajinsa syttyi kun tuli mahdollisuus paritella. Tai no, toivon mukaan tiesi. Davista ei ollut puhumaan kukista ja mehiläisistä. Kai se oli jo kertaalleen todettu.

”Miksi sinä et muuten tule veteen? Minun olisi helpompi katsoa tarvitseeko perseesi pelastamista, jos olet lähellä”, Davi kysy kulmat kohollaan Kyogalta.
”Davi! Nyt sinä kuivut siellä rannalla!” Isabel huusi käskevästi seisoessaan vyötäröään myöten joessa.

"Joo, ei mitään. Kiitti kun autoit.",Kyoga totesi rauhassa ja nosti hymyilevän katseensa Daviin. Hän viihtyi kyllä ihan hyvin, ainoa vain ettei hän ollut tottunut tälläiseen ja saattaisi viedä viikkoja ellei jopa kuukausia ennenkuin hän tuntisi itsensä luontevaksi tälläisissä tilanteissa. Hänen helpotuksen olonsa ei kuitenkaan kestä kauaa kun Davi kysyy häneltä saman kysymyksen kun toinen naaraista aiemmin. Kyoga laskee katseensa surkeana käsiinsä ja ei ensin tiedä miten vastaisi.

"Minä.. en oikeastaan tiedä osaanko uida.", Hän virnistää lopulta pahoittelevasti. Kai se oli pienempi paha myöntää kuin se, että hän häpesi käsiään ja piti niitä oksettavan näköisinä. Tosiaankin pienempi paha. Tai niin Kyoga ainakin luuli. Ja toivoi.

Davin kulmat kohosivat melkein hiusrajaan asti hänen kuullessaan toisen syyn veden välttelyyn. Miten oli mahdollista ettei toinen tiennyt osasiko uida? Kyllähän kaikki tiesivät osasivatko he vai eivät. Tai ainakin kaikki, jotka uros oli tähän mennessä tavannut.
Auton moottorin ääni kuitenkin keskeytti Davin ajatukset ja hän kohotti katseensa suuntaan, josta hekin olivat joitain hetkiä aiemmin tulleet. Jälleen uusi maasturi, jonka kyydistä hyppäsi kolme uutta tulokasta.

Jacó Cambos nousi kuskin paikalta ja sai Davin tuhahtamaan halveksivasti pelkällä olemuksellaan. Jacó oli osallistunut aikanaan kilpailuun alfan paikasta ja hävinnyt Lucasille kuusi nolla ja kantoi nyt heidän koko perheelleen kaunaa. Hänen mielestään, alfan tehtävät olisivat ehdottomasti kuuluneet hänelle, sillä edellinen lauman pää oli ollut hänen isoisänsä. Harmi vain, että kundi oli ainoa, joka ajatteli niin. Lucas oli asetettu ehdolle muun lauman toiveesta, eikä isoveli ollut todellisuudessa halunnut sellaista tehtävää. Hän oli kuitenkin ollut neljästä ehdokkaasta kaikkein paras.
Jacón kanssa tuli Eva Lundia. Lundiat olivat lauman tuoreimpia jäseniä ja perheen pentu, Eva oli varmaan ainoa, joka ajatteli Jacón olevan parempi alfa kuin Lucas. Liekö tämä ajatusmaailma yhdistänyt heitä, mutta Jacó ja Eva mitä ilmeisimminkin seurustelivat ja taisi olla vain ajankysymys koska he pariutuisivat.
Kolmas tulokas oli iloinen ja välitön Luíz joka jo juoksi veteen muiden luokse, kiskoen samalla vaatteita päältään.

”Terve Davi”, Jacó sanoi päästessään heidän luokseen Evan kanssa ja laski kantamansa ison kylmälaukun maahan.
”Moi Jacó”, Davi tuhahti.

Uuden tulokkaan ja Davin välinen viha ei ollut mitenkään vaikea huomata. Jopa Kyoga pystyi huomaamaan etteivät nämä kaksi olleet mitään parhaimpia kavereita. Voi kumpa häntä ei vedettäisi mihinkään typerään kiistaan mukaan tai kahden tulen väliin. Kyoga soi kaikille mahdollisille jumalille mielessään hiljaisen rukouksen siitä että hän saisi loppu päivän ajan olla lähestulkoon näkymätön. Ehkä vielä jonain päivänä hän oppisi olemaan kuin muut ja selväisi tälläisistä tilanteista kunnialla. Mutta nyt hän oli vielä aivan liian arka sellaiseen.

Kyoga astui lähelle Davia kuin ollakseen tuon back-up, jos kehkeytyisi tappelu, vaikka tuskin hänestä olisi mihinkään muuhun kuin olemaan nyrkkeilysäkkinä. Kyoga vilkaisi alas omaa kroppaansa ja totesi ettei hänestä varmaan olisi siihenkään. Korkeintaan hän voisi leikkiä tuomaria. Miten masentavaa. Täällä muiden nuorten seassa Kyoga saattoi todella huomata olevansa luuviulu. Muut urokset olivat vähintäänkin hieman lihaksikkaita, ja hänellä oli juuri ja juuri sen verran lihaksia että kykeni kävelemään ja pysyi pystyssä. Jippii!

”Moi Davi. Kuka kaverisi on?” Eva kysyi katsellen kiinnostuneena Kyogan suuntaan.
”Kyoga. Hän asuu meillä jonkin aikaa”, Davi sanoi. Puhuessaan Evalle hänen äänessään kuultava viha ei ollut aivan niin terävä ja jäätävä kuin hänen puhuessaan Jacólle.
”Moi Kyoga. Tervetuloa. Minun nimeni on Eva ja tämä on Jacó.” Puhuessaan naaras kosketti lempeästi oman uroksensa olkapäätä, aivan kuin olisi samalla merkannut reviirinsä.
Eva ei ollut ollenkaan samankaltainen kuin rannan muut naaraat. Hän oli samaan aikaan luisevampi ja lihaksikkaampi, hieman urosmainen. Evan mustat hiukset oli kynitty lyhyeksi pörröksi ja hänen kasvonpiirteensä olivat teräviä. Hänellä oli yllään t-paita, shortsit ja vaelluskengät. Paikallinen muotisuuntaus oli kaukana Guccista ja Channellista.

”Kyoga. Pärjäätkö sä, jos mä menen takaisin uimaan?” Davin teki mieli lisätä lauseeseensa, ettei hän kestäisi yhtään pidempään Jacón egon läheisyydessä, mutta siitä olisi syttynyt nanosekunnissa ilmiriita. Ja sellaisia oli toistaiseksi hyvä välttää.

"Terve vaan.", Kyoga tervehti kaksikkoa mahdollisimman ystävällisesti. Hän ei halunnut joutua minkäänlaisin kiistoihin mukaan, joten oli parasta olla yhtä ystävällinen kaikille. Tasapuolisesti. Näin hän ainakin toivonsa mukaan onnistuisi pitämään matalaa profiilia ja välttymään enimmiltä ongelmilta.
"Joo, tottakai. Mee vaan.", Kyoga siirsi huomionsa takaisin Daviin ja aisti ettei uros tahtonut olla lähelläkään tätä uusinta tapausta. Kyllä hän selviäisi niin kauan kun saisi olla omissa oloissaan enimmäkseen.

Kunhan Davi olisi paennut takaisin uimaan, Kyoga asettuisi mukavasti takaisin puun juurelle istumaan ja nautiskelemaan päivästä ihan vain olemalla. Hänelle tuli merkillinen déjavun tunne katsellessaan rannalla telmiviä ihmissusia. Tälläistäkö hän oli puuhannut oman laumansa kanssa olessaan pentu? Omituinen koti-ikävä jollaista hän ei ollut aiemmin tuntenut puristi hänen sydäntään. Ehkä sittenkin olisi kiva tietää kodista.. Kyoga katsoi surkeana jalkojaan. Sillä hetkellä hän tunsi olevansa hyvinkin yksinäinen, vaikka olikin rannalla usean muun kanssa.

Davi syöksyi heti luvan saatuaan jokeen muiden kanssa. Muut ottivat hänet riemuiten vastaan ja pian kaksi muuta urosta olivatkin ottamassa Davin kanssa vesipainia.

Eva kaivoi heidän tuomistaan tavaroista esiin pussillisen tortillasipsejä ja oluen. Häntä ei kiinnostanut juurikaan uida ja polskia muiden kanssa, joten naaras asteli Kyogan luokse istumaan.
”Maistuuko?” hän kysyi ojentaen nyt avattua tortillasipsipussia urosta kohti. Eva tiesi miltä tuntui olla ulkopuolinen ja yksin. Siitä ei ollut kovinkaan kauan kun myös hän oli ollut sitä, hylättyään oman laumansa ja siirryttyään tähän osaan Brasiliaa. ”Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan kauaa Santosien luona, kun en ole nähnyt sinua aikaisemmin.”

Jacó tuhahtaa halveksien katsoessaann Davin menoa. Hän ei ainakaan edes yrittänyt peitellä inhoaan. Hän oli se jonka olisi pitänyt olla alfa, ei Lucasin.

Kyoga katsahti Evaa kohden ja pudisti päätään tuon tarjoamille sipseille. "En kovin kauaa.", Kyoga oli hyvä välttelemään puhumista, selvästi. Vaikka joku kuinka yritti iskeä jutun juurta, hän vain ei saanut tartuttua siihen. Säälittävää. Kyoga inhosi itseään kun ei osannut olla sosiaalinen, niinkuin Davi.

Jacó vilkaisee uuden tulokkaan suuntaan unohtaen Davin hetkeksi. Vai tälläinen tapaus. Ruipelo kuin mikä, sen näki jo vaatteiden läpi. Mutta uudet oli aina helpompi käännyttää hänen puolelleen kuin vanhat.
"Terve vaan, tosiaan olen Jacó niinkuin Eva jo mainitsi.", Jacó hymyilee ystävällisesti vaikka hymyssä piileekin sellainen tietty vivahde joka kertoi siitä ettei se ollut aivan aito. "Tervetuloa tänne meidän laumaan. Jos tarvit joskus jotain niin kerro mulle, mä pidän huolen siitä että kaikilla on kaikki hyvin.", Jacó esitelmöi huolellisesti.
"Kiitti.", Kyoga ei luottanut hyymyyn täysin. Häntä hieman suretti että nämä kaksi olivat päättäneet jäädä hänen seurakseen kun kaikki muut pitivät hauskaa joessa.

Davi vilkaisi aina silloin tällöin rantaan Kyogan suuntaan, jos toinen rupeaisi näyttämään vähäänkään vaivaantuneelta, hän ryntäisi rantaan auttamaan jollain verukkeella. Kaikki näytti olevan hyvin, vaikka hän ei pitänytkään siitä, että Jacó jutteli heidän tulokkaalleen. Eva ei olisi haitannut niin paljoa. Naaras oli mukava, vaikka aivan liiaksi Jacón pauloissa. Ainakaan tuo ei yrittänyt mitään Lucasin päänmenoksi.

Eva kohotti katseensa elslinginsä suuntaan, kun tuo tuli heidän luokseen ja hymyili. Hän laski kuitenkin katseen nopeasti, sillä oli hieman vaivalloista katsella koko ajan ylös. Hän avasi oluttölkkinsä ja se sihahti kuuluvasti puskien ulos vaahtoa paineen vapautuessa. Naaras työntää sitä pitelevän kätensä kauemmas, jotta hänen vaatteensa eivät olisi aivan oluessa ja haisisi lopun päivää sen mukaan.
”Mistä sinä tulet?” hän kysyi nuolaistessaan peukaloltaan oluen pois.

Samassa rannalle kömpi kaksi nuorinta ihmissutta, nauraen ja toisiaan tönien. He säntäsivät ensimmäiseksi yhdelle kylmälaukulle ottaakseen kurkunkostuketta ja tulivat sitten puun alle kerääntyneen kolmikon luo oluet käsissään.
”Moi Eva ja Jacó”, toinen uroksista tervehti vanhoja tuttujaan. Seuraavaksi hän käänsi katseensa Kyogaan. ”Moi. Meitä ei ole vielä esitelty sen kummemmin. Mä olen Nuno ja tää on Luíz.” Nunon rinnalla seisova uros oli sama, joka oli saapunut paikalle Jacón ja Evan kanssa.
”Terve”, Luíz sanoi hymyillen leveästi Kyogalle.