Highway to hell. K-18

Varoitus: Seksiä, väkivaltaa... Noh, kyllä te tiedätte. Heikkohermoiset ja alaikäiset hus poies.

Tiistai 29.12.2150
Klo 16:39

Allison's cafe & pub, oli enemmänkin pubi kuin kahvila. Tosin se sopi vallan mainiosti Jackin suunnitelmiin, sillä hänen tarkoituksensa ei ollut siemailla kahvia posliinikupista ja syödä pieniä kolmion mallisia voileipiä. Ehei. Hänen tarkoitusperiinsä kuului hyvin vahvasti pullonsuusta juotu kylmä olut. Ei hänen ollut tarkoitus vetää kännejä, sillä hänen pitäisi ajaa vielä kämpille ja olla seuraavana aamuna työkunnossa, sillä nyt oli vasta tiistai. Vaikka vuoden vaihde lähestyikin uhkaavasti ja edessä olisi pitkä viikonloppu, rakennustyömaalla ei tunnettu sellaista käsitystä kuin välipäivien vapaat. Sellaiset olivat ennemminkin toimistorottien heiniä. Sekin sopi Jackille hyvin, sillä hän oli helvetin huono kuluttamaan luppoaikaa. Jos se olisi sopinut pomoille, hän olisi todennäköisesti ollut viikonloputkin töissä. Herra Isoherrat välittivät kuitenkin liiaksi sellaisista pikkujutuista kuin työsuojelulaki ja viikonlopun lisämaksut. Mikä oli sinänsä aivan perseestä.
Hän tiesi monien samalla työmaalla olevien odottavan innolla vuoden vaihdetta ja pidempää viikonloppua, koska silloin he voisivat viettää aikaansa perheensä, kavereiden tai jopa tyttöystäviensä kanssa. Jackilla ei ollut mitään näistä, jotta hän olisi viitsinyt odottaa ylimääräistä minilomaa. Se oli yksi kiertolaiselämän huonoja puolia. Hänen uudenvuoden juhliinsa liittyisi todennäköisesti kaupasta valmiina ostettu perunasalaatti, kalkkunavoileipä, sekä sixpackki kaljaa. Huikeaa.

Jack istui baaritiskin ääressä, sen perimmäisessä nurkassa, jonne baarimikonkin katse eksyi harvoin. Hänellä oli vielä työhousut ja -kengät jaloissaan, koska ei ollut käynyt asunnollaan tässä välissä. Työkaluvyönsä hän oli sentään jättänyt autoon. Hänen tukkansa oli tuulen tuivertama, hän haisi työmaakemikaaleilta, hieltä ja aamuiselta deodorantilta. Hänen kätensä olivat tahriintuneet, kynnenaluset paskaiset, siitä huolimatta, että oli käyttänyt hanskoja. Hänen lyhytaikainen suunnitelmansa oli juoda vielä yksi kalja ja lähteä kotiin, pitkän tähtäimen suunnitelma puolestaan oli se, että hän nostaisi kytkintä tästä kaupungista kun tämän kertainen rakennusurakka olisi valmis. Mihin meni kyllä vielä useampi kuukausi.
Varsinainen joka-mimmin-unelma siis.
Pitäisiköhän hänen ilmoittautua jollekkin treffipalstalle. Hänhän oli varsinainen saalis.
Itseironiakin rupesi jossain vaiheessa tympimään.

Keon tiesi kulkeneensa nämä pari päivää, jonka oli viettänyt taas kotona, pää täysin pilvissä. Tosin, kukaan ei voinut syyttää häntä siitä. Muutama päivä sitten hän oli ollut vähällä kuolla, jouduttuaan käsikähmään parin verenimijän kanssa. Hän oli sittemmin selvinnyt siitä, vähin vammoin, yhden verenimijän isolla avustuksella. Ja nyt hän oli korviaan myöten ihastunut kyseiseen vampyyriin ja olisi ollut nytkin mieluummin tämän vampyyrinaaraan jalkojen välissä, kuin pubissa, joka sijaitsi melko lähellä heidän tämän hetkistä työmaataan.
Hydelle vaan kun ei yksinkertaisesti sanottu ei, joten Keon ei voinut kuin suostua pariin olueeseen parhaan kaverinsa ja tuon pikkusiskon kanssa.

"Älä näytä noin maas myyneeltä, Keon.", Hyde totesi pirteään sävyyn ja läimäytti ystäväänsä selkään ennenkuin kohotti lasin huulilleen voidakseen siemaista kultaista, kitkerää nestettä kurkkuunsa. Ah, kylmä olut työpäivän jälkeen oli mitä maittavinta. Jos Hyde ei olisi paremmin tiennyt, se olisi ollut maailman parasta. Kuitenkin senkin edelle menivät suloiset naaraat, ystävät ja perhe. Hän oli varsin onnekas, tai ainakin piti itseään onnekkaana, kun hänellä oli ystäviä sekä pikkusiskonsa. Elämä oli varsin helppoa, vaikka rämäpäisen pikkusiskon vahtaaminen kävinkin jo hieman työstä, normaalityön ohella. Oli sentään onni, että sisko työskenteli samalla työmaalla, samalle firmalle. Se teki asioista paljon helpompaa. Tosin, jos Natalielta kysyttiin, hän olisi haistattanut pitkät veljensä ylisuojelevalle asenteelle. Toki Nat ymmärsi, he olivat menettäneet molemmat vanhemmistaan joten heillä ei ollut kuin toisensa. Silti, veli saisi välillä höllätä nutturaansa.

"Anna sen olla, Keon on ihan selkeesti rakastunu.", Nat huitaisee veljeään kuin hätistääkseen hyttystä, johon veli reagoi pelkällä naurulla. "Joo, niin varmaa onki.", Sehän tästä vielä puuttuisi, että Keon löytäisi tyttöystävän, vakituisen sellaisen, ennen häntä. Hyde oli komea, ja tiesi sen itsekkin, vaikkei juurikaan ymmärtänyt mikä hänessä aina välillä naaraita houkutti. Hän piti jonkinnäköistä pukinpartaa yllä kasvoillaan ja hiuksiaan hölmöllä ponihännällä töissä ollessaan. Kai se oli sitten jokin charmi, jota hän ei itse tiedostanut. Hänellä ei kuitenkaan vielä toistaiseksi ollut ollut onnea naaraiden kanssa. Panoja kyllä löytyi, muttei sellaista jonka hän olisi halunnut pitää. Natalie tosin saisi odottaa vielä muutamia vuosia ennenkuin alkaisi seurustella, sen Hyde oli päättänyt. Hän suojelisi pikkusiskoaan kaikelta maailman pahalta hamaan tulevaisuuteen saakka. 
"Mikä meil on huomen aikataulu töissä? Siirrytäänks me jo kolmoseen vai onks kakkoses viel jotain?", Lähiöhelvettejä oli yhtä helvettiä rakentaa. Johdotukset ja maadoitukset täytyi hoitaa kunnolla alusta loppuun mahdollisimman nopeasti, ja sitten hypätä jo seuraavaan. Sorvi kävi kuumana. Sekään ei auttanut, että isoveli piti häntä edelleen lapsena, ja käytti jokaisen kahvitaukonsa tullakseen vahtaamaan, ettie hän vain polttanut itseään juottaessaan ja sorvatessaan.

Keon oli käytännössä katsoen vähällä kaatua naama edellä pöydälle, Hyden läimäyttäessä häntä selkään. Hän oli nojannut päätään kämmeneensä ja reunalla tasapainoillut kyynärpää oli livennyt alta, joilloin häntä kannatellut tuki oli yht'äkkiä hävinnyt. Keon oli onnekseen saanut ruumiinsa hallintaan, ennen kuin oli iskenyt otsansa tuoppiin.
Natalien nenäkäs, mutta harvinaisen napakasti asian ytimeen kohdistunut, huomautus oli omiaan kiristämään äkkipikaisen ihmissuden pinnaa entisestään.
”Äh, turvat kiinni molemmat”, Keon murahti tarttuen tuoppiinsa, joka ehtisi pian lämmetä käytön puutteensa vuoksi. Hän ei halunnut ajatella sitä tosiseikkaa, että haaveilemalla julkisesti vampyyrityttöystävästään, hän löi vain lisää vettä kavereidensa myllyyn. Olisi ehkä korkea aika laskeutua alas siltä vaaleanpunaiselta pilvenreunalta, jossa hän oli lekotellut viime päivät. Sitä paitsi, Nanami ei ollut ainakaan vielä hänen tyttöystävänsä. He olivat sopineet menevänsä päivä kerrallaan. Tyttö- ja poikaystävä hommeleista ei ollut vielä mitään puhetta, vaikka Keonille ei tulisi mieleenkään kuksia muita naaraita edes tällaisessa epävarmassa tilanteessa. Ihmissudet kun olivat uskollisia ja juuri siksi hänen aivonsa olivat ruvenneet kasvamaan pinkkiä höttöä.

”On siinäkin raksaduunari. Työpäivä on just loppu ja sä mietit jo seuraavaa. Eikö se ole vasta huomisen murhe”, Keon totesi Natille, yrittäen päästä edes jollain tapaa keskusteluun mukaan ja takaisin kiinni nykyhetkeen. ”Mua ei ainakaan tarvita enää kakkosissa. Se on nyt maalareiden ja lattiamiesten vuoro ryhtyä hommiin. Sulla saattaa sen sijaan olla siellä vielä lamppujen paikkoja metsästettävänä.”
Keon nosti oluttuopin huulilleen ja antoi katseensa kiertää pubissa. Se oli sellainen perusmesta, joita amerikan maalla oli kutakuinki yksi per asukas. Tällä hetkellä asiakaskunta koostui hyvin pitkälti niistä duunareista, jotka olivat heidän kanssaan samalla työmaa-alueella. Kyseinen iso projekti tulevaisuuden lähiöhelvetistä oli jaettu tasan kolmelle eri urakoitsijalle, jolloin oli toivoa saada homma valmiiksi määräaikaan mennessä, joten kaksi kolmasosaa pubin asiakkaista oli Keonille täysin vieraita.
Kuten nyt esimerkiksi tuo baaritiskin perimmäisessä nurkassa murjottava mies, joka näytti siltä kuin tyypin päätä olisi käytetty joskus lakaisijana.

Nat pyöräytti silmiään Keonin huomautukselle hänen työmurheistaan. Ihan vain toisen hyväksi hän oli kääntänyt puheenaiheet turvallisemmille vesille, vaikka olikin itse kiusallaan tuonut esiin Keonin ilmiselvän ihastumisen. Joko uros oli ihastunut, tai sitten vakavasti puutteessa ja masentunut. Sen näki naamasta kun unelmoi siitä tietystä asiasta. Nat oli oppinut tunnistamaan tämän ilmeen urosten kasvoilta jo aikapäiviä sitten. Hän ei ollut ihan niin kiltti kuin isoveli uskoi. Nat rakasti vauhtia ja menoa, eikä kotona nysväämistä. Hänelle ei olisi tullut mieleenkään antaa jotain siveyslupausta ja istua kotona hiljaa näpräämässä jotain ristipistotöitä. Pelkkä ajatuskin sai naaraan värähtämään. Tylsää.
Nat antoi katseensa kiertää tämän iltaisessa urostarjonnassa, vaikka osa olikin tuttuja naamoja, niin pitkää viikonloppua varten olisi mukava löytää seuraa.. Hänen silmänsä osuvat baaritiskin perälle, ja hieman huolittelemattomampi ulkonäkö herättää naaraan mielenkiinnon. Nice.

"No, ainakin jollain meistä on kunnianhimoa.", Hyde naurahti ja nosti tuopin jälleen huulilleen. Hitsarin työssä oli varsin helppoa, jos ei otettu huomioon erilaisia keikkoja mekaanikon puolella. Auto hajosi, soitetaan Hydelle. Betonimylly ei toimi, soitetaan Hydelle. Hyde tunsi aina välillä olevansa kuin kiertopalkinto työmaalla. Jos ei tarvittu jotain hitsatuksi, niin varmasti jokin muu paikka oli rikki. Lisäksi häntä harmitti se, että Nattie oli tavattoman tykästynyt moottoripyöriin, noihin surmanloukkuihin, ja pyysi aina veljeltään apua sen huollossa. Pyörät olivat komeita ja upeita, Hyde ei vain pitänyt siitä että Nattie ajoi sellaista. Kumpa pikkusiskon saisikin dumpattua pumpulipalloon ja pidettyä siellä.

Keon käänsi huomionsa muusta pubista takaisin kavereihinsa, jotka istuivat pöydän ääressä. ”Rakennustyömailla ei tee mitään kunnianhimolla, kun pomot ajattelee vain aikatauluja tai omaa lompakkoaan”, Keon totesi viileästi. ”Ellei sitten satu itse olemaan pomomies. Silloin ei kuitenkaan ole kavereita, joiden kanssa voi jauhaa paskaa kahvitauolla.”
Rakennustyöläisen elämä ei tosiaan ollut kovinkaan hohdokasta. Palkan suuruudella ei ollut mitään tekemistä työn raskauden tai tiukkojen aikataulujen kanssa. Välillä tuntui siltä, kuin se olisi mitoitettu juuri niihin kuluihin, että duunarit pääsivät töihin ja saivat syödäkseen, muulla ei ollut väliä. Tämä oli ehkä hieman liioittelua, mutta olisi ollut mukavaa saada hieman enemmän liksaa, kun raatoi niska limassa sellaisten tönöjen eteen, joissa ei olisi koskaan varaa asua.
Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä etteikö Keon olisi pitänyt työstään. Päin vastoin. Hänelle sopi raennustyömaiden vapaampi ilmapiiri ja ennalta tarkkaan sovitut työajat. Jälkimmäisestä oli hyötyä varsinkin nyt kun hän deittaili. Kun aikatauluihin ei ilmennyt muutoksia, oli helpompi sopia tapaamisia liittyen vaakamamboon kauniimman osapuolen kanssa.
Ja taas hän ajatteli Nanamia.

”Tuutteko meille juhlimaan uutta vuotta? Äiti meinaa järjestää oikein kemut sen kunniaksi.” Kysymys oli todennäköisesti tyhmä, sillä Keonin äiti odotti Natia ja Hydeä heille samaan tapaan kuin oletti ainoan poikansakin ilmaantuvan paikalle. Marla Hughes oli adobtoinut nämä orpopennut omikseen sillä samaisella hetkellä kun nuo olivat menettäneet vanhempansa ja kumpikin oli saanut tänä vuonna ainakin säkillisen joululahjoja.

Jack nousi tuoliltaan. Hänen alakertansa ilmoitti, että oli aika käydä vierailemassa bupin perällä Hotelli Helpotuksessa. Sen jälkeen hän palaisi tiskin ääreen, joisi toisen oluen ja lähtisi. Kotimatkallaan hän todennäköisesti pysähtyisi sen verran, että kävisi hakemassa itselleen lihansyöjän pizzan iltapalaksi.

Jack asteli pöydän ohitse, jossa istui kolme kaverusta omat juomat neniensä edessä. Hän oli nähnyt kundit ja tytön ohimennen nykyisellä työmaallaan. Kaiketi nuokin olivat siellä hommissa.
Eikä mies voinut itselleen ja luontaiselle saalistajalleen mitään, kun hän antoi katseensa liukua arvioiden naisen vartalolla. Likka oli varsin näpsäkän näköinen paketti. Tuo näytti juuri sellaiseslta perus poikatytöltä, joka päätyikin töihin rakennusalalle, oli yksi kundeista ja hankki itselleen jossain vaiheessa vaimon ja adobtoisi pari kersaa. Näpsäkkä silti.

Jack jatkoi matkaansa, etsien vieraassa paikassa sitä kaipaamaansa pikkuhuonetta, jossa oli pisuaareja rivissä ja jossa miehet saattoivat mittailla kenellä oli käynyt arpaonni geenibingossa.

"Tottakai, sehän on sanomattakin selvää. Marla nylkisi meidät elävältä jos jätettäisiin välistä.", Hyde totesi virnuillen poikamaista hymyään. Oli onni, että oli Marlan kaltaisia naaraita. Tuo oli pitänyt heistä huolta vaikeimpien aikojen yli, ja piti edelleenkin huolta heistä aivan kuin omista pennuistaan. Hyde ei tiennyt mitä olisi tehnyt, jos olisi yksin joutunut kasvattamaan Nattien tässä isossa, vaarallisessa maailmassa. Nattie oli jo aikuinen, ja silti Hyde tuntui pitävän tuota edelleen pienenä tyttösenä. Olihan Nattiessa vielä hieman lapsellisia piirteitä, kuten kasvojen suloinen pyöreys. Hyde oli unohtunut tuijottelemaan siskoaan juuri sen näköisenä, kuin olisi ajatellut tuon suloisia pentuvuosia.
Nat huitaisi veljeään kämmenellä takaraivoon nähtyään tuon ilmeen.

"Unohda ne typerät ajatukset.", Nat mulkaisi tätä pahasti ja kulautti sitten oluensa yhdellä huikalla ja laski tuopin kuuluvasti pöydälle. "Musta tuntuu että mä rupeen kohta lähtemään kotiin. En viitti juoda enempää että saan ajettua kotiin.", Nat nojasi taaemmas tuolillaan ja venytteli käsiään päänsä yläpuolella. Hyde näytti melkein murtuneelta, mutta uros ei suostunut siskonsa kyytiin vaikka tuolle olisi maksettu. Omapahan oli häviönsä. Nat pörrötti niskavillojaan ja haukotteli. Hän pistäisi kotona elokuvan pyörimään ja nauttisi jääkaapistaan vielä yhden oluen, ennenkuin siirtyisi nukkumaan. Ensin hänen kyläl täytyisi käydä suihkussa. Nat tunsi olevansa raksapölyn peitossa, ja halusi tunteesta eroon. Oli kuin iho olisi vuorattu laastilla. Natin silmät seuraavat ohi kävelevää raksamiestä, jota hän oli ihaillut aikaisemminkin. Siinäpä vasta sängynlämmitin.
"Oota ny ees hetki niin mä juon tän ja saatan sut sit ulos."
"Älä viitti, Hyde. Matkaa on viiskyt metriä, luuleksä että liukastun matkalla ja halkasen kalloni?"

Keon seurasi sisarusten väittelyä, josta oli tullut suoranainen rituaali aina kun he kävivät kolmistaan ulkona. Hyde ei vain suostunut hyväksymään sitä tosiasiaaa, että hänen suloinen pikkusiskonsa oli aikuinen naaras, joka sai juoda alkoholia, polttaa tupakkaa, ajaa autolla, äänestää ja tehdä itse omat päätösensä. Lisäksi, hänen pikku Nattiensa ei ollut idiootti tai edes tyhmä, vaikka pitikin huomattavasti vauhdikkaammasta elämästä, kuin isoveljensä olisi halunnut. Suurimman osan ajasta nuorella naaraalla oli järki hyvinkin tukevasti päässä, vaikka olikin ajoittain varsinainen adrenaliini narkkari. Tästä kertoi jo se, että Nat jätti juomansa siihen yhteen, juuri siitä syystä, että olisi ajokunnossa kun sitä pian tarvittaisiin.
”Hyde pelkää, että iso, paha susi tulee ja syö sinut suihinsa kotimatkalla”, Keon sanoi, mutta vasta varmistettuaan, ettei hänen lasinsa kärsisi vaurioita siinä vaiheessa kun Hyde löisi häntä.

Ah, autuutta. Jack seisoi pisoaarin ääressä tekemässä sitä toista niistä asioista, joita alakerran värkeillä saattoi tehdä. Se olikin sitten ainoa asia, jota hän niillä tekikin. Hän ei hävennyt myöntää siitä, että oli kärsinyt jo joitain vuosia kuivasta kaudesta. Siis jos olisi ollut joku, jolle hän olisi voinut sen myöntää. Ja jos sitä saattoi edes kutsua kuivaksi kaudeksi. Saharan autiomaa saattoi olla osuvampi ilmaus.
Hän ei kuitenkaan harmitellut sitä. Aluksi hänellä oli ollut muuta mietittävää kuin se, mihin hän onnistuisi kalunsa törkkäämään ja nyt oli ohitettu jo aikaa sitten se vaihe, kun puute teki kipeää. Jos hän ei heräisi suurimpana osana aamuista stondikseen, hän olisi jopa saattanut epäillä omaa toiminta kykyään.
Tietyn pisteen jälkeen alkoi vain olla jo vaikeaa hypätä uudelleen sorvin ääreen.

Jack veti sepaluksensa kiinni, kun sai hommansa hoidettua ja lähti astelemaan takaisin baarin puolelle. Ainut vain, että nyt kun hän oli päässyt ylös tuolilta, häntä ei olisi millään kiinnostanut istua siihen takaisin.
Eipä häntä kukaan pakottanut jäämäänkään. Hän voisi yhtä hyvin toteuttaa haaveen pizzasta laskelmoitua aiemmin ja mennä asunnolleen. Kukaan ei jäisi kaipaamaan häntä täällä. Kukaan ei myöskään odottanut häntä kämpillä, joten sinänsä ihan sama. Ainoa vain, että hän voisi juoda sen toisen oluensa myös yhtä hyvin kotona, kuin myös sen kaverit kolmosen ja nelosen.

Nat kiskoi takkinsa hihasta pipon ja kaulaliinan ja ryhtyi pukeutumaan. Ei ollut sopivaa huristella satasta jouluisin ilman sopivaa vaatetusta, sillä liian moni saattaisi kiinnittää asiaan huomiota. Saatuaan turhakkeet ylleen Nat nousi tuoliltaan ja kiskoi vielä lanteille ulottuvan nahkatakkinsakkin ylleen ja kääntyi sitten vielä urosten suuntaan. "Nähdään huomenna töissä. Mä ulvon jos iso paha punahilkka tulee ja syö mut.", Nat virnisti ja suunnisti ulos ennenkuin Hyde ehtisi vaatia päästä saattamaan. Oli aivan liian uuvuttavaa olla joskus veljensä lähellä. 
Ulkona oli melko viileää, mutta onneksi hänen kehonsa lämpötila oli reilusti korkeampi kuin ihmisten, joten kylmyydestä ei ollut hänelle vastusta. Nat veti kuitenkin nahkaiset ajokäsineet käsiinsä astellessaan kohti pyöräänsä. Hänen matkansa jäi kuitenkin muutamaa askelta hieman lyhyemmäksi, kun hän huomasi oman Kawasakinsa taakse parkkeeratun Harleyn. Jumaliste, siinä vasta olikin kaunokainen. Nat ei voinut olla pysähtymättä ihailemaan tätä. Hänen Kawasakinsa kalpeni tämän rinnalla ihan täysin, vaikkei mikään romu ollutkaan. Oli kuitenkin ihan yleistä tietoutta, ettei ollut Harleyn voittanutta. 

Hyde mulkaisi Keonia murhaavasti tuon huomauttaessa isoista pahoista susista. Juuri sitähän hän pelkäsi. Nattie ei ollut mikään lihaskimppu uros, ja vieläpä melkoisen lyhyt. Joku iso paha susi saisi Nattiesta itselleen helpon saaliin, vaikka järjellään ajatellessaan Hyde tiesi ettei niin kävisi. Hän tiesi että Nattie osasi pitää huolen itsestään, oli pitänyt tähänkin asti. Mutta hänen sydäntään kylmäsi silti aina kun tuo lähti yksin liikkeelle.
"Noh, kerrohan nyt sitte. Onkos sulla joku kiva naaras tähtäimessäs?"

Keon heilautti kättään rennosti hyvästisi Natalielle. ”Ulvo oikein kovaa niin me kuullaan tän metelin yli. Nähdään huomenna kahvitauolla.”
Hän seurasi vain ohimennen naaraan poistumista. Nat oli hänelle kuin pikkusisko, kuten tuo oli kuin oma pentu hänen äidilleen, joten hänellä ei ollut minkäänlaisia intressejä seurata naaraan poistumista takaapäin.

Hyden seuraavat sanat saivat Keonin kuitenkin toivomaan, että Natalie olisi jäänyt, edes hetkeksi pitämään hänen puoliaan isoveljeään vastaan. Tietty Hyde halusi tietää oliko hän onnistunut nappaamaan jonkun. Eikä hän ollut ainakaan auttanut itseään käyttäytymällä kuin idiootti, joka oli saanut amorin nuolesta perseeseen.
”Missä vaiheessa minä olisin ehtinyt? Muistaakseni kerroin sinulle, että minun viikonloppuni hujahti näppärästi ohi, kun parantelin hengenvaarallisia vammojani”, hän jupisi. Tietysti hänen oli täytynyt kertoa läheisilleen, mitä oli tapahtunut kun hän oli yht'äkkiä kadonnut täysin, jälkiä jättämättä melkein kolmeksi päiväksi. Hän oli vain jättänyt kertomatta sen, että häntä auttanut vampyyri oli nainen ja sen, että he olivat viettäneet lopun hänen potilasajastaan hyvin tiiviisti lähekkäin. Itseasiassa sisäkkäin, jos oikein tarkkoja oltiin. ”Samalla kun mietin, miten pääsen pois sen verenimijän sohvalta.”
Keon mietti, että olisi hyvin voinut olla ehdolla kun vuoden ylivoimaisesti suurimpia nössöjä valittiin. Hän olisi voinut jättää viimeisimmän lauseen selityksestään pois, eikä siinä olisi ollut mitään vikaa.

Jack kävi nappaamassa nahkatakkinsa baarijakkaralta. Oli hassua, kun pystyi kulkemaan tällaisella ilmalla edelleen pelkällä nahkatakilla, jossa ei ollut edes turkisvuorausta. Nahka piti kyllä tuulen ja sateen, mutta ei kuitenkaan ollut mikään kylmän ilman varuste. Siitä ei ollut vielä kovinkaan montaa vuotta, kun hänen oli pitänyt topata itsensä paksuilla vaatteilla, ennen kuin heitti takin koko komeuden päälle.
Hän ei käsittänyt vielä puoliakaan näistä ihmissusijutuista, vaikka hänen puremisestaan oli ehtinyt kulua neljä vuotta. Mikä johtui suurimmaksi osaksi siitä, ettei kukaan ollut opettamassa häntä. Ensimmäinen muutos oli tullut hänelle täytenä yllätyksenä. Osaksi se johtui myös siitä, ettei hän ollut järjestänyt itselleen aikaa tutustuakseen ruumiinsa uusiin ominaisuuksiin.
Korkeampi ruumiinlämpö oli kuitenkin yksi kätevimmistä jutuista tässä hommassa.

Jack kiskoi takin niskaansa ja lähti kohti uloskäyntiä.
Baari sijaitsi kellarikerroksessa, jonka vuoksi ulko-ovelle piti nousta sarja portaita. Niitä kavutessaan Jack sai huomata ettei ollut ainoa, joka oli päättänyt tämän reissunsa juottolaan tähän. Muutaman askeleen ylempänä eteni nimittäin sen raksatytön mehukas takapuoli, jonka kaaria Jack saattoi ihastella hyvinkin vähäisellä vaivalla. Näky oli kuin olisi heilutellut nestevajeeseen kuolevan edessä mukillista vettä, aivan uskomattoman kaunista, mutta yksi tehokkaammista kidutusmuodoista.
Niinpä Jack laski katseensa alas, vannoen ettei nostaisi sitä ennen kuin oli ovesta ulkona.
Ainut vain, että hän oli vähällä kompastua kyseiseen herkkuperseeseen, joka sen sijaan, että olisi jatkanut matkaansa, oli parkkeerannut jalkansa suoraan hänen pyöränsä eteen. Itseasiassa hän törmäsikin naaraaseen ja oli jo valmis nappaamaan tuosta kiinni, ihan siltä varalta, että olisi onnistunut tönäisemään tuon kumoon.

Okei, ei ehkä ollut se kaikkein fiksuin teko pysähtyä ihailemaan harrikkaa äkkiarvaamatta, varsinkaan jos perässäsi käveli joku, johon et vain ollut tajunnut kiinnittää huomiota. Nat horjahtaa uhkaavasti ja säikähdyksestä älähtäen kun häneen törmätään, mutta kiitos nopean käden joka nappasi häntä ranteesta, hän onnistui välttymään kaatumiselta. Ainakin hänen takapuolensa säilyisi mustelmattomana. Natin silmät muistuttivat sillä hetkellä enemmän peuran silmiä kuin ihmissuden, hänen kääntäessään säikähtäneen katseensa pelastajaansa ja törmääjäänsä. Metsän vihreät silmät tuijottivat muukalaista mielenkiinnolla ja varauksella, ennenkuin aivot rekisteröivät tilanteen jo rauhoittuneeksi ja Nat tunsi sydämensä alkavan jälleen lyödä. Hän korjasi nopeasti ryhtinsä ja riistäytyi uroksen otteesta.

"Sori, en kattonu yhtään taakseni. Oli vaan niin hiero harrikka etten voinu olla pysähtymättä.", Nat virnistää pahoittelevasti. Tämä oli se sama heppu jota hän oli katsellut pubissa. Tuo oli näköjään päättänyt lähteä myös pois vessareissunsa jälkeen. 

"Noh, kyllä säki vielä ehit. Luulin, että Nattien naaraan intuitio olisi osunut oikeaan sun ihastumises suhteen. Se haistaa tälläset asiat terävästi.", Hyde siristi silmiään kiusoittelevasti ja siirtyi tiiraamaan Keonia lähempää, aivan kuin yrittääkseen nähdä valehtelun merkkejä toisen naamasta. Kyllä he molemmat löytäisivät itselleen vielä naaraat, ja perustaisivat omat perheensä. Sille olisi aikansa ja paikkansa. Tämä vain ei vielä tainnut olla heidän aikansa.

Okei. Nuo silmät olivat yksinkertaisesti upeat. Naaras näytti säikähtäneeltä ja yksinkertaisesti syötävän hyvältä. Ja tämä oli täysin väärä hetki innostua siitä, että hän oli päässyt lähikontaktiin naaraan anssa. Ei sillä, että tlanteessa olisi ollut ulkopuolisen silmissä mitään väärää. Eikä siksi, että tätä tapausta todennäköisesti odotti suloinen tyttöystävä kotona, pinkissä pyjamassa ja valmiina naisten väliseen söpöilyyn sohvalla. Jackin tapoihin ei ollut koskaan kuulunut tyttöjen kerääminen kadulta oman sänkynsä lämmittimeksi, vaikka hänen veikkauksensa tämän naaraan suuntautumisista osoittautuisikin vääräksi.
Jack tuki naaraan asentoa ja kun hän oli varma, että tuo seisoi tukevasti omilla jaloillaan, ennen kuin perääntyi.

”Eipä siinää mitään. En katsonut itsekkään eteeni. Syy on yhtä lailla minun”, hän sanoi, vieden kätensä farkkujensa taskuihin, jotta ne eivät saisi päähänsä yrittää mitään omin lupineen. Sitten hän nyökkäsi pyöränsä suuntaan. ”Näyttäähän se paremmalta kuin hankkiessani sen. Pikku kerros maalia vielä niin sitä voisi jopa kutsua pyöräksi.”
Jack oli hankkinut rakkineen romuttamosta. Häntä oli sanottu hulluksi sen vuoksi. Romuttamon omistaja oli sanonut ettei siitä saisi enää kunnon peliä aikaiseksi. Jack oli kuitenkin kaivannut tekemistä tavattoman pitkäveteisiksi viikonlopuiksi, ei haitannut vaikka se olisi ollut toivotonta puuhaa. Mutta kas kummaa, viikkojen puuhaamisen jälkeen pyörä oli muuttunut yhä paremmaksi. Tämän iltainen oli itseasiassa sen neitsytmatka. Yleensä hän kulki töihin autollaan, mutta tänään hän oli päätynyt ajelluttamaan Harleytaan ja vielä ainkaan se ei ollut jättänyt häntä tienposkeen kiroamaan.
”Onko tuo Kawasaki sinun?”

Keon katsoi muualle ettei Hyde saisi päähänsä, että Natin intuitio oli sittenkin osunut oikeaan. Häntä inhotti valehdella ystävälleen, mutta minkäs sille voi. Hänen ja Nanamin juttu oli niin tuore ja arkaluontoinen, että siitä ei kannattanut puhua. Ei edes Natille ja Hydelle.
”Ei minulla ole mikään kiire pariutua yhtään kenenkään kanssa”, Keon totesi siemaisten ohimennen oluttaan. ”Eikä minulla ole kiire löytää ketään, sillä olen oikein tyytyväinen elämäni nykylaitaan.”
Tai oli ollut ennen kuin oli tavannut Nanamin. Nyt hänen päähänsä ei mahtunut muuta kuin kyseinen vampyyri, minkä hänen ystävänsä olivat myös huomanneet ja olivat ruvenneet epäilemään.

Okei, varsin mukavan oloinen kaveri. Tuo oli pelastanut hänen takapuolensa eikä ainakaan vielä toistaiseksi ollut ruvennut vaatimaan häntä hyvittämään tekosiaan. Liian usein hän oli törmännyt sellaisiin miehiin, jotka kuvittelivat olevansa oikeutettuja seksiin ihan vain koska olivat olleet ystävällisiä. Toivottavasti tämä uros olisi toisenlainen.
"Ai se on sun? Siisti, ootko ite kunnostanu?", Nat siirsi jo katseensa takaisin ihallaikseen harrikkaa. Kunhan hän saisi säästettyä tarpeeksi rahaa, hän vaihtaisi omansa myös harrikkaan. Kawasaki muistutti kilpapyörää ja oli mahdottoman hieno ja nopea, mutta se ei ollut harrikka.
Nat kääntää katseensa takaisin kohti tätä urosta kuullessaan kysymyksen. "Joo, on.", Hän vilkaisi pyöräänsä kohden jonka ohjaustangossa odotteli hänen kypäränsä. Hän rakasti tuulen tuiverrusta hiuksissaan, mutta keskellä kaupunkia oli vaarallista ajaa ilman kypärää. Aina joskus viikonloppuisin Nat ajoi syrjäisemmille osille kaupunkia, ihan vain voidakseen revitellä ilman kypärää. Hyde jos olisi tiennyt, olisi luultavasti nylkenyt hänet.

"Ei kiire, ei.", Hyde myönnytteli päätään nyökkäillen. Hän siemaisi loput oluestaan ja asettui rennosti tuolillaan. Olikohan Nattie jo päässyt turvallisesti kotiin?
"Otetaanko me vielä toisellekkin koivelle?", Hyde virnisti. Oli mukavaa viettää aikaa Keonin kanssa, välillä näin miesten kesken, vaikka Nattie tosin oli aina tervetullut mukaan.

Jack astui askeleen taakse päin tajuttuaan olevansa edelleen melkein kiinni naaraassa. Hän oli suojellut tuon pikku pyrstöä mahdollisen kaatumisen tuottamilta mustelmilta, mutta nyt naaras seisoi tukevasti omilla jaloillaan, joten ei ollut mitään syytä olla kuin sillit suolassa.
”Jep. Hankin sen romuttamolta. Se ei olisi kuulemma kelvannut muuhun kuin uusiokäytettäväksi romumetalliksi”, Jack sanoi miettien miten oli päätynyt juttelemaan naaraan kanssa moottoripyöristä. ”Sen kanssa on aika sujunut mukavasti, vaikka en itsekään uskonut sen kulkevan koskaan.”
Eikä se välttämättä olisi koskaan lähtenytkään liikkeelle, jos sitä ei olisi omistanut joku sellainen tyhjäntoimittaja kuin Jack. Hän viihtyi itsensä kanssa ainoastaan, jos hänellä oli jotain tekemistä. Viikonloppujen toivottoman pitkiltä tuntuvat tunnit olivat muuttuneet huomattavasti siedettävimmiksi kun hän oli tappanut niitä joko autotallissa tekemässä jotain konkreettista tai sitten tietokoneen ääressä etsimässä harvinaisia varaosia.

”Näppärän näkköinen vehje”, Jack totesi katsellessaan Kawasakia. Hän ei pitänyt itseään minään moottoripyörä intoilijana. Olihan hän tänään huomannut kuinka mukavaa oli kun tuuli tuiversi vasten kasvoja, mutta tähän asti harrikkakin oli ollut pelkkää puhdehommaa.
Joten miksi helvetissä hän puhui niistä tämän naaraan kanssa.

Keon vilkaisi tuoppiaan, joka oli näemmä päässyt tyhjenemään ihan vahingossa. Oliko hän tosiaan niin ajatuksissaan ettei huomannut ajan kulua tai sitä kuinka paljon alkoholia hän kittasi kurkustaan alas.
”Mikäs siinä.” Ei toinen tuoppi tehnyt pahaa. Kun hän sen jälkeen odottelisi hetken, hän voisi aivan hyvin ajaa kotiin. Matka ei ollut pitkä.
Sitten hän voisi soittaa Nanamille. Aikaa olisi hyvin, sillä tuo istuisi mitä todennäköisimmin kotilabransa äärellä. Naaras menisi töihin vasta myöhemmin.

Keon heilautti kättään tarjoilijatytölle, joka parhaillaan keräsi tyhjiä laseja pöydästä heidän lähellään olevasta pöydästä. Naaras nosti kätensä merkiksi siitä, että tulisi pian heidän luokseen.
Keon katseli miten naaraan punaiset hiukset valuivat tuon selkää pitkin ja hohtivat aavistuksen baarin hämyisess valossa. Tuo oli nätti, mutta ei Keonin tyyppiä. Naaras oli liian pitkä, liian laiha. Vaikka Keon ei ollut koskaan arvioinut naaraita hiusten värin perusteella, nyt hän oli sitä mieltä etteivät punapäät olleet hänen juttunsa. Naaraan t-paita ja farkut olivat liian piukat ja toivat tuon avuja aivan liikaa esille, aivan kuin naaras olisi yrittänyt esitella kauppatavaraa.
Ja nyt hän ajatteli törkeästi naisista, jotka eivät pukeutuneet löysiin vaatteisiin.

Nat nyökytteli kuunnellessaan uroksen puhetta. Romuttamolta.. niin, sieltähän hänkin voisi etsiä itselleen harrikan. Tosin, hän ei ollut yhtä taitava niiden korjauksessa, ja Hyde nurisisi vain jokaisen hetken jonka joutuisi hänen "surmanloukkuunsa" käyttämään. Nat kohotti hieman kulmiaan uroksen kommentille hänen pyörästään.
"No, onhan se ihan jees. Nollasta sataan neljässä sekunnissa, huippunopeus 280km/h. Kyllä sillä ajaa.", Nat totesi aivan kuin hänen pyöränsä olisi kuitenkin vain sekundakamaa. Hän piti moottoripyöristä ja niiden suomasta vapauden tunteesta. Kun ajoit pyörällä yli kahtasataa, tuntui samalta kuin lentäisit. Ja se adrenaliinin määrä, jonka moinen vauhti vapautti, huimaavaa. Nat ei tiennyt mitään parempaa tunnetta.

"Minkä vuoden malli sulla on? Kiihtyvyys ja huippunopeus?", Nat siirsi katseensa omasta pyörästään takaisin urokseen. Hän oli utelias, ja kiinnostus loisti hänen vihreistä silmistään. Jos hän olisi lähtenyt kiltisti niinkuin aikoi alunperin, hän olisi jo kotona nauttimassa ruokaa ja toista oluttaan. Sen sijaan hän seisoi tässä, pubin edessä juttelemassa täysin ventovieraan uroksen kanssa pyöristä. 

"Niin sitä pitää.", Hyde totesi ja tutkaili ystävänsä kasvoja. Jokin selvästi vaivasi Keonia, mutta jos tuo ei itse halunnut siitä kertoa, hän ei voisi pakottaakaan. Oli tuolla huolia naaraiden kanssa tai ei, se ei loppupeleissä kuulunut hänelle tippaakaan. Kyllä Keon kertoisi hänelle, kunhan olisi valmis.

No niin, nyt keskustelu oli kovaa vauhtia menossa niille urille, joista hän ei tajunnut mitään. Tietysti hän oli hieman perehtynyt moottoreihin ja tähän nimenomaiseen harrikkaan, koska sen kunnostaminen edellytti sitä, mutta todellisuudessa hän oli täydellisen amatööri näissä asioissa. Ja nyt hänen edessään seisoi naaras, joka todennäköisesti tiesi asioista enemmän kuin moni mies.

”Tuo on tainnut olla uusi viimeksi vuosituhannen vaihteessa ja suoraan sanottuna minulla ei ole mitään käsitystä huippunopeudesta, koska olen joutunut tekemään muutoksia sen koneeseen, kun alkuperäisiä osia ei ole löytynyt”, Jack kertoi totuudenmukaisesti. Hän vaihtoi painoaan jalalta toiselle. ”Haluako kokeilla?”
Mistä tuo kysymys oikein tuli?
Toisaalta naaras oli kiinnostunut hänen moottoripyörästään, joten miksi hän ei voisi piristää tuon päivää ja tarjota pikku koeajoa. Siitä ei olisi haittaa kenellekkään.

Tarjoilija asteli hetken kuluttua heidän luokseen, jääden seisomaan heidän pöytänsä ääreen. Keon oli tyytyväinen, että nuo kullanruskeat silmät mittailivat parhaillaan Hydeä eikä häntä. Naaras näytti siltä kuin olisi tyytyväinen näkemäänsä ja toisi Hyden oluen puhelinnumerolla varustetun lasinalusen kanssa.
”Mitäs herroille saisi olla?” Punapää esitti kysymyksen nimenomaan Hydelle. Keon oli tuolle kuin puhdasta ilmaa.
”Samanlaiset. Kiitos.” Keon ei voinut mennä vannomaan, että tämä kyseinen tarjoilija oli edes kuullut mitä hän sanoi.

Nat kumartui lähemmäs pyörää, nojaten kämmeniään reisiinsä ja yrittäen tutkailla näkisikö mitään muuta silmiinpistävää tässä kaunokaisessa. Kysymys saa hänet kuitenkin suoristamaan ruotonsa yllättävän nopeasti ja katseen suorastaan lentämään urosta kohden.
"Mitä? Oikeesti?", Hän ei olisi unissaankaan varmasti uskaltanut kysyä mitään vastaavaa ventovieraalta, ja tässä tämä uros nyt kuitenkin tarjosi hänelle koeajoa harrikallaan. Nat ottaisi oikein mielellään selvää, kuinka nopeasti kaunokainen kiihtyisi, mutta huippunopeutta hän ei voisi näillä kaduilla tietenkääb selvittää. Ei, ellei haluaisi saada sakkoja. Hänen kätensä suorastaan tuntuivat pistelevän ja kihelmöivän, kun hän vain ajattelikin pyörän upeaa ääntä kun hän kaasuttaisi. Se ääni saisi kylmät väreet kulkemaan hänen selkäänsä pitkin.

"Se olis ihan helvetin hienoa.", Nat katsoo silmät säihkyen kohti urosta. Hän tunsi itsensä pennuksi jouluaamuna. Selkeästi hänen pyöräintohimostaan oli jotain hyötyä. Tämä uros ei vaikuttanut yhtä perehtyneeltä pyöriin kuin hän, joten kaipa hän oli onnistunut tekemään jonkinlaisen vaikutuksen tietämyksellään. Nat tunsi ylpeyttä itsestään, jos tästä olisi kysymys. Vielä jonain päivänä hän ajaisi kilpaa harrikalla, eikä Hyde voisi häntä estää.

Hyde nosti katseensa tarjoilijaan ja kurtisti hieman kulmiaan, kun naaras ei vaikuttanut huomioivan Keonia lainkaan. Mikä ihme hänen naamassaan veti noita puoleensa? Hän ei ollut ruma, sen hän tiesi, ja komeaksikin haukuttu, mutta sen asian tiedostaminen ei ollut sama kuin ymmärtäminen. Naaraat, niitä ei vain voinut ymmärtää.
"Kuten ystäväni sanoi, samanlaiset.", Hyde toteaa ehkä hieman aikomaansa kylmempään sävyyn. Hän ei pitänyt siitä, kuinka naaraat tuntuivat aina valitsevan vain ne "normaalivartaloisemmat" urokset. Keon oli laiha ruiku ihmissudeksi, kun taas Hyde itse oli lihaksikas ja leveäharteinen.

Ilmeisesti koeajon ehdottaminen oli ollut sama kuin hän olisi juuri kiikuttanut naaraalle kuun taivaalta. No mikäs siinä, jos tyttö kerran tykkäsi. Hän voisi hyvin antaa naaraan ajaa muutaman kierroksen. Siinä ei kuluisi mikään muu kuin bensa ja renkaat ja kumpaakin sai lisää kun tarjosi rahaa niitä vastaan. Oli mukavaa nähdä, että maailmassa oli vielä sellaisia, jotka ilahtuivat jostain mitä hän teki.
Jack kaivoi avaimen taskustaan ja heitti ne ilman halki naaraalle. ”Senkus hyppäät sitten kyytiin. Näytät sen verran näppärältä, että tuskin tarvitset ketään opastamaan sinua kädestä pitäen.”

Keon ei ollut moksiskaan siitä, että baarityttö kiinnitti enemmän huomiota Hydeen kuin häneen. Hän sai kaiken kaipaamansa huomion Nanamilta.
Tarjoilija poistui paikalta keikutellen persettään huomionhakuisesti. Keon seurasi esitystä katseellaan, ennen kuin käänsi sen ystäväänsä. ”Päivän tuoksu Eau-de-Paneminultaaivotpellolle. Tuo naaras kasteli housunsa heti kun sai sinut silmiinsä.” Keon virnisteli Hydelle samalla kun otti viimeisen kulauksen oluestaan. ”Ja sä lähetit sen pois kuin koiran, joka kantaa tappavaa tautia. Joten mikä sua vaivaa?”

Nat nappasi avaimet ilmasta ja katsoi silmät sädehtien niitä. Hän saisi oikeasti ajaa harrikalla! Olihan hän kokeillut niitä ennenkin, mutta vain hyvin harvoin. Nat riensi oman pyöränsä luokse, nappasi kypäränsä ja kiskoi sen päähänsä samalla kun asteli takaisin harrikan luokse. 
"Tää on ihan tajutonta.", Hän mutisi enemmänkin itselleen kuin vieraalle urokselle. Hän vietti pyörän edessä vielä yhden, ihailevan hetken ennenkuin nousi sulokkaasti sen satulaan. Se tuntui juuri oikealta hänen allaan, aivan kuin pyörä olisi tehty hänen takapuoltaan varten. Nat asetti avaimet virtalukkoon ja käynnisti kaunokaisen. 

Voi jestas miten se murahtikaan käyntiin! Nat kiersi kaasua muutaman kerran vain kuullakseen tuon suloisen äänen uudestaan, ennenkuin kallisti pyörän suoraksi ja potkaisi jalan pois. Nyt hän olisi valmis.
"Nähdään kohta!", Nat huusi kypäränsä lävitse ja kaasutti samassa pyörän pois parkistaan. Se kiihtyi upeasti. Ajoi sulavasti kuin se olisi tehty kiitämistä varten. Nat ajoi liikenteen sekaan tottuneesti, väistellen ja ohitellen autoja sitä mukaa kun kiihdytti. Hän ajoi korttelin ympäri kahteen kertaan, eikä olisi malttanut lopettaa vielä silloinkaan. Mutta pyörä ei kuitenkaan ollut hänen, ja hänen olisi palautettava se. 
Kahden aivan liian lyhyen kierroksen jälkeen Nat kaarsi takaisin pubin eteen, potkaisi jalan alle ja sammutti moottorin. Hän kiskaisi kypärän päästään ja katsoi silmät sädehtien urosta kohden.
"Se ajaa ku unelma! Helvetin hienon pelin oot löytänyt. Kiitti ku sain kokeilla.", Nat nousi kyydista haikein mielin ja tarjosi sitten kättään urokselle.
"Mä oon Natalie."

Hyde tuhahti Keonin huomautukselle naaraasta. "Sillä ei tosiaan tainnut olla muu mielessä ku se.", Hän pyöräytti silmiään ja maistoi kitkerää oluttaan. Se maistui karvaalle. "Ei mua mikään vaivaa. Vituttaa vaan noi nartut jotka kohtelee sua kuin ilmaa vaan koska et oo mikään bodari.", Keon oli hänelle hyvin tärkeä ystävä, kuin oma veli, joten oli aivan luonnollista että hän tuntisi näin. Ainakin hänen omasta mielestään. Kyllähän tuo narttu oli ollut ihan nätti ja pantavan näköinen, mutta jos hänen ystäviään kohteli tuolla tavalla, sai unohtaa hänen vällyjensä väliin pääsemisen.

Jack katseli miten naaras nousi hänen pyöränsä selkään. Luojan kiitos tuolla oli kypärä tukevasti päässään, koska olisi muuten kuullut hänen kiroilevan.
Naaras oli aivan saatanan seksikäs istuessaan moottoripyörän leveällä istuimella. Jack ei tiennyt omaavansa naaraisiin ja moottoreihin liittyviä perverssioita, ennen kuin hänen edessään oleva näky sai hänen kullinsa nousemaan pystyyn ennätysvauhdissa. Moottori kehräsi naaraan alla kuin tyytyväinen petokissa ja sen runko levitti tuon jalkoja juuri oikealla tavalla. Vaikka Jack ei tiennytkään aivan tarkkaan kulkupelinsä hevosvoimista, niitä oli paljon ja nyt ne kesytti häntä pienikokoisempi pakkaus. Oli turhankin helppoa kuvitella kyseinen moottoripyöräfriikki tuohon samalle paikalle, ilman rihman kiertämää.
Hän oli ilmeisesti ollut aivan liian kauan ilman. Ehkä puute koostui sellaisesta aaltoliikkeestä, jonka korkeimmilla harjanteilla panetti niin, että oli valmis tekemään omatoimisen kirurgisen operaation alakerrassan. Aaltoliikkeen matalissa kohdissa saattoi sitten olla niin kuin ei libidoa omistaisikaan.

Onneksi naaraan huomio oli kokonaan allaan hyrräävässä koneessa ja luvatussa koeajossa, jolloin Jack sai hieman omaa rauhaa. Kun tuo oli ajanut liikenteen sekaan, hän saattoi asetella vartensa mukavampaan ja huomiotaherättämättömään asentoon housuissaan, vaikka todellisuudessa hän olisi halunnut tirvaista sitä. Se ei kuitenkaan olisi ollut kovinkaan fiksua, sillä pikkuveikan kurittamisesta hän olisi itse todennäköisesti päätynyt polvilleen ja joutuisi sitten selittelemään naaraalle ettei häntä suinkaan ollut pahoinpidellyt kukaan muu kuin hän itse. Parempi siis hävittää todistusaineista ja olla niin kuin ei olisikaan.
Naaras palasi kahden kierroksen jälkeen ja kiskottuaan kypärän pois päästään, näytti siltä kuin olisi juuri saanut elämänsä parhaan kyydin.
”Eipä mitään. Ilo oli kokonaan meikäläisen puolella.” Jack hymyili mahdollisimman huolettomasti ja yritti näyttää siltä, kuin ei tuntisi itseään räjähtämispisteessä olevaksi painekattilaksi. Hän ojensi kätensä naaraalle, jolla oli näemmä aivan yhtä nätti nimi kuin nassukin. ”Jack.”

Keon kohotti kulmiaan. Milloin hän oli pyytänyt Hydestä itselleen lapsenvahtia? Hän oli tähhänkkin asti osannut pitää huolen itsestään. Jos viime viikonloppua ei otettu huomioon. Se oli onnettomuus, joka oli päätynyt loppujen lopuksi oikein hyvin. Hän oli säilynyt todennäköisyyksistä huolimatta hengissä ja tavannut Nanamin.

”Hyde, ei sun tartte musta välittää. Ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa saada ja säkin tiedät sen. Tuo kyseinen primadonna ei ole lainkaan mun tyyppiä, joten en aio vetää hernettä nenään sen vuoksi etten mä kiinnosta sitä”, Keon sanoi nojautuessaan mukavampaan asentoon loossin pehmustetulla penkillä. Häntä ei tosiaankaan harmittanut tarjoilijan ylimielinen käytös. ”Ei sun tartte valikoida petikumppaneita sen mukaan, haluaako ne mua. Itseasiassa, se on aika vitun tyhmä valintakriteeri. Sä jäät äkkiä kokonaan ilman, jos valikoit vain sellaisia naaraita, jotka haluaa petiin mun kanssa.”
Keon virnisti kaverilleen, kuin tuolta olisi jäänyt huomaamatta suurempikin itsestäänselvyys.

Nat virnisti ja tunsi sydämensä hakkaavan edelleen tuhatta ja sataa, adrenaliini kohisi hänen suonissaan ja korvissaan ja sai hänet tuntemaan itsensä voittamattomaksi. Nyt kun hän ennätti ottaa silmänsä irti pyörästä, hänellä oli paremmin aikaa katsella Jackiksi esittäytynyttä urosta. Hän saattoi hyvinkin kuvitella vievänsä tämän uroksen kotiinsa, vaikka harrastikin sellaista harvemmin. Hän ei ollut neitsyt, ja puheistaan ja ajatuksistaan huolimatta hän oli kuitenkin melkoisen kokematon. Silti, nyt kun ajatus kerran nousi hänen päähänsä, hän tunsi kuumotuksen alkavan levitä haaroihinsa. Ei perkele.

"Oli kiva tavata, ja kiitti vielä.", Olisi viisainta lähteä äkkiä, ennenkuin hän alkaisi kiihottua sen enempää. Hän voisi helpottaa oloaan kotona, kun kukaan ei olisi haistamassa hänen kiimaansa. Nat pyörähti kannoillaan ympäri ja tunsi poskiensa palavan nolostuksesta. Hän veti syvään henkeä rauhoittuakseen ja otti ne tarvittavat kaksi askelta oman pyöränsä luokse. Rauhassa vaan ja kotiin. Kyllä se siitä.

"No en mä nyt sitä tarkottanu et niitten pitäis haluta sänkyyn sun kanssas, vaan että ne vois kohdella sua ku normaalia. Tai jotain. En mä tiiä.", Hyde naurahti kun ei osannutkaan selittää ajatuksiaan. Hän siirsi katseensa takaisin tarjoilijaan nyt, kun Keon oli ilmaissut mielipiteensä asiasta, ja hänen täytyi myöntää että vaikka nartussa ei ollut tyttöysävä ainesta, niin sänkyyn tuo kelpaisi ainakin yhdeksi kerraksi paineita lievittämään. Hyde seurasi naaraan liikehdintää hetken aikaa vihreillä silmillään, ennenkuin käänsi katseensa takaisin Keoniin.
"Joo, mistäs me puhuttiinkaan?"

Tuoksu oli mieto, mutta siitä ei voinut erehtyä. Se ilmaantui täysin yllättäen ja oli kuin luuvitonen vasten kasvoja. Tai pikemmin kuin napakka potku suoraan munille. Jack henkäisi yllättyneenä, jolloin tuoksu tavoitti hänen sieraimensa entistä voimakkaampana ja sai hänen kalunsa tempoilemaan työhousujen sepalusta vasten.

Jackille kävi hyvin selväksi ettei ollut ainoa, jolla oli tukalaa alakerrassaan. Tosin Nataliella se saattoi johtua puhtaasta adrenaliinipiikistä, joka oli suoraa seurausta Harleylla ajosta. Olisi ollut törkeää ja alhaista käyttää moista hyväksi. Ajatus oli houkutteleva, naaras ei ollut muuttunut yhtään rumemmaksi heidän juttutuokionsa aikana. Tuo oli tasan tarkkaan yhtä vetävän näköinen kuin aiemmin pöydässä istuessaan, joten olisi ollut hyvin helppoa tarttua tilaisuuteen.
Mutta moottoripyörällä ajo ja koneista tietäminen ei tehnyt kenestäkään täysin vastuutonta ja omien halujensa mukana menijää. Natalien reaktio kertoi nimenomaan siitä, että tuo ei vienyt miehiä kotiinsa tuosta noin vain. Joten Jack olisi herrasmies, jos ei tottelisi sukupuoliviettiään ja päästäisi naaraan lähtemään kotiinsa. Senkin uhalla, että hänen omat pallinsa värjäytyisivät sinisiksi ja muistuttaisivat isoja mustikoita. Hän oli selvinnyt tähänkin asti ilman, joten sen ei pitäisi olla ongelma nytkään.
”Jep. Niin oli.” Hänen pallinsa kiristyivät äänekkääksi vastaväiteeksi seuraaville sanoille. ”Aja varovaisesti. Hyvää yötä.”
Kun Natalie lähtisi, hän odottaisi kiltisti paikoillaan ja nousisi vasta sitten harrikan selkään, ihan siltä varalta ettei hänen libidonsa saisi mitään turhanpäiväisiä ideoita. Stalkkaamisesta kun tuppasi saamaan myös tuomion.

”Äh, älä syytä naarasta siitä, jos hän toimii vaistojensa mukaan. Minä en saanut häntä syttymään, joten hän keskitti huomionsa siihen mitä oikeasti haluaa jalkojensa väliin”, Keon sanoi. Hyde osasi olla välillä varsinainen idiootti. No, minkäs ihmissudet voivat DNH:han ohjelmoidulle uskollisuusvietilleen.
Keon vilkaisi kelloa puhelimensa näytöllä ja totesi, että hänen oli parempi lähteä, jos halusi soittaa Nanamille ennen kuin tuolla tulisi kiire töihin. Heidän pitäisi ehdottomasti sopia milloin tapaisivat uudestaan. Tällainen itsensä piinaaminen kävi jo kunnon päälle.

Rauhassa vain ja kotiin, niin hän oli itselleen juuri todennut. Mutta nyt, kun hän seisoi pyöränsä edessä, hän jostain syystä epäröi nousta sen kyytiin. Toki hän kaipasi säpinää vällyjensä väliin, mutta oli suorastaan idioottimaista ja edesvastuutonta viedä juuri tapaamansa uros omaan kotiinsa. Koskaan ei tiennyt, mitä voisi käydä. Ja vaikka tämä uros ei vaikuttanutkaan siltä että murhaisi hänet unissaan, sitä ei koskaan voinut tietää vain yhden tapaamisen jälkeen. Varsinkin kun se tapaaminen oli tapahtunut pubin edessä. Eikä hän voinut edes tietää, halusiko uros häntä. 
Seisoessaan pyöränsä edessä Nat näytti kovin mietteliäältä. Oli toisaalta hyvinkin kutkuttava ajatus tehdä jotain niinkin hullua, kuin raahata joku täysin random tyyppi kotiinsa. Se saisi varmasti hänen elimistönsä pumppaamaan lisää adrenaliinia hänen elimistöönsä, ja tiedä vaikka, hän saattaisi saadakkin.

Päätös oli tehty ennenkuin Natalie oli edes sitä tajunnut, ja naaras pyörähti uudelleen kannoillaan kohdatakseen Jackin. "Kuule, kiinnostaisko sua lähteä kaljalle?", Kutsu oli täysin viaton, ja olisi varmasti vaikuttanut vain siltä että hän halusi keskustella lisää pyöristä. Samalla hän jätti avoimeksi, minne ja milloin. He voisivat hyvin sopia jonkin toisen päivän, ja ainakin silloin Natilla olisi tilaisuus tavata tuo uudestaan, muuallakin kuin työmaalla.

"Hyvä on hyvä on.", Hyde nosti kätensä antautumisen merkkinä ja hymähti. Niinhän se oli. Naaraatkaan eivät voineet sille mitään, että yrittivät vaistonvaraisesti löytää itselleen sopivaa, vahvaa partneria. Aivan kuten hänkään ei voinut mitään sille, että oli lojaali ystävälleen eikä halunnut loukata tuota. Hyde kohotti tuopin huulilleen ja joi pitkän kulauksen. Jaa'a, pitäisiköhän hänen kysäistä tuota tarjoilijanaarasta mukaansa, sitten? Koskakohan tuo edes pääsisi töistä?

Jackin täytyi myöntää, että yllättyi kun Natalie kääntyikin ympäri eikä noussutkaan pyörän selkään. Kysymys ylätti hänet aivan yhtä lailla.
Halusiko nainen tosiaan kaljalle hänen kanssaan, kun oli ensin selvästi epäröinyt? Hänen alakerrallaan oli jo vastaus valmiina, mutta yläpää puri huulia yhteen. Halusiko hän tosiaan käyttää hyväkseen naaraan heikkoa hetkeä adrenaaliiniryöpyn jälkeen? No halusi, mutta tekisikö hän niin.

Samassa harmaat aivosolut Jackin pääkopassa löivät kipinää. Natalie ei ollut kutsunut häntä punkkaansa nyt heti. Tuo oli kysynyt, haluaisiko hän lähteä kaljalle. Naaras ei ollut sanonut milloin ja missä. Jack oli tietysti kusipäänä kuvitellut ensimmäisenä, että nyt heti, ihan sama missä ja kalja oli saanut kokonaan uuden merkityksen. Hän oli juuri todistanut, että urokset eivät kyenneet muuhun kuin ajattelemaan alakerrallaan.
”No, mikäs siinä”, Jack sanoi nostaessaan kädet ristiin rintakehälleen. Hän voisi suostua ehdotukseen, mutta käyttäytyä silti kuin herrasmies. Jos hän pelaisi korttinsa oikein, hänellä olisi edes jotain odottamisen arvoista pitkälle viikonlopulle. Eikä sen tosiaan tarvitsisi olla sen kummoisempaa kuin olut jossain kuppilassa. Ehkä hän voisi viedä naaraan ajaleulle harrikalla. Samassa unelmat Nataliesta alastomana pyörän kyydissä palasivat hänen mieleensä ja hän totesi sen olevan huono idea.
”Koskas neiti on vapailla?” Toivottavasti oman turvallisuutensa vuoksi naaras älyäisi ehdottaa jotain muuta iltaa kuin tätä. Jack ei mennyt takuuseen siitä, että voisi pitää näppinsä erossa Nataliesta.

Tarjoilija vilkuili edelleen Hydeä työnsä ohella, vaikka olikin saanut kylmät ähtöpassit vain hetkeä aikaisemmin. Yrityksen puutteesta naarasta ei voinut syyttää, Keon tuumi. No, ehkä Hyde antaisi nyt periksi ja antaisi punapäälle juuri sen minkä tuo halusi.
”Mä taidan lähteä”, Keon sanoi laskien puoleksi juodun tuoppinsa takkaisin pöydälle ja ryhtyi kiskomaan takkia niskaansa. ”Alkaa väsyttää, joten haluan kotiin ennen kuin nukahdan auton rattiin.”
Selitys ei ollut totta, mutta parempi kuin se, että hän sanoisi menevänsä soittamaan uuden uutukaiselle vampyyrityttöystävälleen. Tästä hän ei saisi turpaansa ja menolippua suljetulle.
”Käy kiinni tiikeri.” Keon nyökkäsi tarjoilijan suuntaan virnistäen ja nousi ylös pöydästä.

Nat yllättyi hieman uroksen suostuessa, ja vielä enemmän kun tuo ei ollut tunkemassa heti hänen luokseen. Vau, ainakin toinen osasi esittää herrasmiestä jos ei sitten kuitenkaan loppujen lopuksi olisi sellainen.
"Edessä on pitkä viikonloppu, eiköhä sielt joku ilta löydy.", Nat hymyili vinosti ja ryhtyi kaivelemaan nahkatakkinsa taskua. Pian hän löysi etsimänsä ja nosti esiin käyntikortin, jossa luki hänen nimensä ja numeronsa. Nat astui eteenpäin ja ojensi korttia urokselle.
"Vaatteistas päätellen me nähään jo huomenna.", Hän virnisti, ja kunhan tuo ottaisi kortin hänen käsistään, Nat kääntyisi ennenkuin tulisi toisiin aatoksiin ja suorastaan pakenisi. Hänen poskiaan kuumotti edelleen, ja kuumotus hänen haaroissaan oli toistaiseksi asettunut pieneksi tykytykseksi. Hän nousi sulavasti pyöränsä selkään, kiskaisi kypärän päähänsä ja ampaisi matkaan ennenkuin ehtisi kuulla yhtäkään vastalausetta. Moinen teko oli saanut adrenaliinin hyökymään hänen suonissaan, ja nyt hänen pitäisi polttaa se ajamalla mahdollisimman nopeasti kotiin toteuttamaan pikainen olonsa helpotus.

Hyde nyökkäsi ja katsahti tuoppiaan. Se oli vielä puolillaan, eikä hän tunnetusti halunnut heittää juomiaan hukkaan. Hän olisi riittävän selväkuntoinen ajaakseen kotiin vaikka vielä yhden jälkeen, mutta fiksuna uroksena hän kuitenkin päätti kahden saavan riittää.
"Nukuhan sitte hyvin. Nähdään huomenna.", Hyde päätti jättää huomioitta kokonaan Keonin huomautuksen kiinni käymisestä, ja istui nyt varsin yksinäisen näköisenä paikallaan kun Keonkin hänet hylkäsi. Hyde veti käden hiustensa läpi huokaisten ja keskittyen sitten vilkuilemaan tarjoilijan suuntaan, miettien. Pitäisiköhän hänen viedä naaras kotiinsa? Jaksaisiko hän malttaa niin kauan että tuo pääsisi töistä?

Kesikiviikko 30.12.2150
Klo 06:57

Jack parkkeerasi avolavansa tien viereen tutulle paikalle, hieman etäämmäs muiden duunareiden autoista, kuten oli tehnyt joka aamu sen jälkeen kun oli aloittanut tällä työmaalla. Hän jätti lounaansa, joka koostui paahtopaistisämpylästä ja pullollisesta coca-colaa, pelkääjänpaikan jalkatilaan, jossa se säilyisi viileänä ruoka-aikaan asti. Hän oli herännyt tuttuun tapaansa ennen kello viittä siihen, että hänen kännykkänsä oli hälyyttänyt. Hän oli heittänyt vaatteet niskaan ja ajanut erääseen pikku ravintolaan, jossa hän oli juonut aamukahvinsa ja syönyt munakokkelinsa, sekä pekoninsa. Aamu oli siis täydellisen tavanomainen.
Paitsi, että Natalie ei ollut jättänyt hänen pääkoppaansa rauhaan, vaikka olikin poistunut edellisenä iltana baarista moottori hyrräten. Ehei. Naaras oli tullut hänen uniinsa, jotka olivat olleet varsin eläväisiä. Hän muisti ne selkeästi, jokaista yksityiskohtaa myöten, vaikka olikin toivonut, että ne unohtuisivat kahvin ja autolla ajon jälkeen.
Nyt, kävellessään kohti taloa, jossa hänen pitäisi kuluttaa päivänsä naputtelemalla parkettia paikoilleen, hän etsi katseellaan tarkkaavaisesti kyseistä naarasta. Mikä oli totaallisen tyhmää. Ei hän voinut ruveta peuhaamaan Natalien kanssa työmaalla. Tuleva joka perheen lähiöunelma kuhisi työmiehiä, joilla oli silmät ja korvat päässä. Lisäksi, hylättyään lesboteoriansa, Jack oli ruvennut pohtimaan vaihtoehtoa siitä, että Natalie saattoi työskennellä perheyrityksessä, jossa hänellä olisi liuta isoveljiä ja isukki vahtimassa, ettei yksikään duunari katsoisi heidän prinsessaansa kahta kertaa useammin. Tämä oli vain mahdollisuus, mutta varteen otettava sellainen.

Jack avasi hänelle määrätyn talon oven ja asteli sisäänsä arvioidakseen tämän päivän urakkansa.