Highway to hell. K-18

Nat kaappasi avaimet lennosta, painoi kypärän kunnolla paahansa ja asettui omalle paikalleen pyörän eteen. Se tuntui niin luontevalta, niin hyvältä, istua ohjaustangon takana. Nat tiedosti vain etäisesti Jackin takanaan ja käänsi avainta, saaden pyörän kehräämään ja karjaisemaan herätessään jälleen eloon. Nat odotti, että Jack ottaisi hänestä kiinni, ennenkuin lähtisi parkkipaikalta rauhallisesti takaisin kohti syrjäisempää tietä.

Kunhan he olisivat tarpeeksi kaukana uteliaista silmistä, vauhti kuitenkin muuttui rauhallisesta hurjemmaksi. Nat käänsi kaasua päättäväisesti, usuttaen moottoria kuljettamaan heitä vielä kovempaa. Anna mennä, Harley, näytä mistä sinut on tehty. Nat vilkaisi pikaisesti nopeusmittaria, joka oli nyt jo hyvinkin lähellä kahtasataa, ja virnisti kypäränsä suojissa tyytyväisenä. Eikä tässä ollut edes vielä kaikki. Tehoja riitti varmasti vaikka kolmeensataan, jos Nat antaisi pyörälle mahdollisuuden. 
"Joko alkaa pelottaa?", Nat käänsi päätään vain aavistuksen takaviistoon huutaessaan kysymyksensä kypäränsä läpi tuulen ja moottorin pauhun ylitse. Hän piti katseensa tiessä, sillä vaikka Nat luottikin täysin omiin ajokykyihinsa, maasto oli hänelle vieras eikä koskaan voinut tietää juoksisiko jokin hänen eteensä.

Jack antoi Natalien asettua rauhassa pyörän selkään. Natalie taisi nauttia jo homman tästä vaiheesta, eikä uroskaan voinut sanoa pistävänsä pahaksi tätä. Hänellä oli nimittäin aitiopaikka siinä vaiheessa kun toisen takapuoli liukui hänen editseen istuimelle ja asettui omalle paikalleen. Jack sai näystä salamaerektion, jolloin idea antaa naaraan ajaa, alkoi tuntua huonolta. Tuolle kävisi nimittäin takuuvarmasti täydellisen selväksi kunka tilanne vaikutti häneen. Tällä kertaa hänellä ei ollut toivettakaan laittaa toisen lantioon pureutuvaa kohoumaa työkaluvyössään olevan vatupassin syyksi.

Onneksi Nataliella tuntui olevan mielessään aivan jokin muu, nimittäin se kuinka paljon vauhtia tuo sai kiskottua irti allaan olevasta moottorista. Niinpä Jack keskittyi nauttimaan vauhdista. Hän kietoi käsivartensa naaraan vyötärön ympärille ja puristi pyörää säärillään, pysyäkseen kyydissä. Samalla hän myötäili vartalollaan mutkia joihin he tulivat.
”Ei vielä”, Jack huusi kypäränsä lävitse ja tuulen ylitse vastaukseksi naaraan kysymyksiin. Tarvittiin paljon enemmän, jotta hän olisi pelännyt.

Vielä? Taikaanat, jotka Nat olikin halunnut kuulla. Ilkikurinen virne kohosi hänen kasvoilleen. Nat oli ajanut pyörillä niin kauan kun oli saanut sellainen pysymään pystyssä, joten hän osasi yhden jos toisenkin tempun. Toisaalta, tämä tulisi olemaan ensimmäinen kerta kun hän tekisi sen joku kyydissään.
Siitä huolimatta, Nat aikoi yrittää. Hän halusi antaa Jackille samanlaisen adrenaliiniryöpyn, joista nautti itsekkin. Ja olihan hän luvannut urokselle kunnon kyytiä. Tämä tulisi toivonmukaan olemaan ajelu, jota Jack ajattelisi vielä silloinkin kun oli jo vaihtanut maisemaa. Nat ei halunnut ajatella asiaa, ja pyörän selässä se oli helppoa unohtaa. Kuin tuuli olisi tempaissut sen mukanaan.

Nat käänsi kahvaa voimakkaasti, ja nojasi painoaan taaemmas, saaden pyörän näin kohoamaan pelkän eturenkaansa varaan ja kiitämään entistä nopeammin.
"Whoohooo! Nyt mennään!!", Nat kiljaisi riemusta ja päästi pyörän taas laskeutumaan molemmille renkaille, nojautuen nyt tuulta vasten. Pikainen vilkaisu mittariin kertoi heidän kulkevan sillä hetkellä kahtasataa ja viittäkymppiä päälle. Upeaa! Tunne oli huumaava, aivan kuin lentäisi, ja maisemat vaihtuivat heidän molemmilla puolillaan niin nopeasti ettei niistä meinannut saada selvää. Tälläisellä vauhdilla he tulisivat perille alta aikayksikön, mutta pian he pääsisivät jo takaisin kaupunkialueelle, jolloin hänen olisi hidastettava vauhtia.

Jackista alkoi tuntua siltä, että hänen olisi pitänyt sanoa Natalielle olevansa kauhuissaan, sillä tuon temppu sai hänen sydämensä tosiaan käymään ylimääräisillä kierroksilla ja hänet itsensä haukkomaan kevyesti henkeä. Hänen otteensa pyörällä ja naaraan vartalolla kiristyi, kun hän toivoi ettei tuon keskittyminen herpaantuisi. Sillä todennäköinen lopputulema sellaisen jälkeen oli se, että he olisivat enää pelkkää liha- ja luumössöä tien poskessa.
Hän ei voinut kuitenkaan kieltää etteikö tunne olisi ollut uskomaton. Siitä oli pitkä aikaa kun hän oli antanut adrenaliinin virrata elimistöönsä. Siitä oli pitkä aika kun hän oli antanut itselleen luvan elää.

Kaupunki lähestyi uhkaavasti, Nat näki sen ääriviivojen piirtyvän vanhemmin ja vahvemmin edessään, ja alkoi vihdoin höllätä otettaan kaasusta. Meno oli ollut mieletöntä, oli ollut hauskaa tuntea kuinka Jackin ote hänen vyötäröllään kiristyi hänen pienen tempauksensa vuoksi. Se sai Natin tuntemaan tyytyväisyyttä itseensä, kun hän laski pyörän nopeutta kaupungin sallimiin lukuihin. Kaduilla hän suunnisti osaavasti kohti kotiaan, ajallen nyt melkeimpä tylsän rauhallisesti. Tästä syystä Nat ei pitänyt kaupungeista. Ne olivat aina liian täynnä, ja jos ajoit hiemankin liian kovaa, sait sakot. Nat joka suorastaan eli vauhdille, ei voinut käsittää tälläisiä hölmöyksiä. Hän ymmärsi kyllä, että monet muut onnistuivat aiheuttamaan onnettomuuksia kovalla vauhdillaan, mutta se oli aina kuskin vika. Jos ei osannut ajaa kovassa vauhdissa, ei pitäisi edes ajaa. 

Mitä lähemmäksi kotia hän ajoi, sitä enemmän häneen iski tunne, että kaikki olisi nyt lopussa. Hän aisti vahvasti Jackin kädet ympärillään, sen, miten lähellä ne olivat hänen haarojaan, hän tunsi uroksen lämmön kuumana selkäänsä vasten, ja himo alkoi jälleen heräilemään. Adrenaliinia ei oltu vielä poltettu loppuun, vaikka kotitalo alkoikin jo näkyä. Nopeusmittari tippui koko ajan alemmas, ja Natalien mieliala sen mukana. Kiihotus sen sijaan nousi toiseen suuntaan.

Jack oli hieman huojentunut siitä, että hän näki Natalien olan ylitse nopeusmittarin viisarin laskevan koko ajan alemmas ja alemmas. Hän ei ollut ollut tekemisissä moottoripyörien kanssa niin kaua, että olisi tuntenut olonsa täysin levolliseski sellaisen kyydissä, edes silloin kun itse ajoi. Tämän vuoksi matalmpi nopeus tuntui turvallisemmalta. Hän voisi tosin joskus näyttää Natalielle millaista oli ajaa maasturilla aavikolla tai moottorikelkalla pohjoisnavalla. Sitä hän oli tehnyt riittävästi, voidakseen aiheuttaa naaralle sätkyn.

Lähestyvä kaupunki sai Jackin miettimään hyvästejä. Hän ei olisi halunnut sanoa Natalielle mitään, mikä olisi viitannut siihen etteivät he välttämättä näkisi enää. Vaikkakin heidän työmaansa olisi kesken vielä useita kuukausia, huolimatta tiukasta aikataulusta. Idyllistä asuinaluetta kun ei pystytetty aivan hetkessä, joten sen perusteella heillä olisi vielä pitkään aikaa viettää yhdessä.
Kun Natalie oli hidastanut tahtia riittävästi ja he rupesivat lähestymään tuon pihaa, Jack vei toisen kätensä tuon reidelle ja suuteli niskaa kypärän alapuolella. Hänellä oli pakottava tarve luoda heille yhteisiä muistoja, sitä varten kun he jonain päivänä asuisivat toisilla puolilla maata. Hän halusi jättää naaraalle pysyvän muiston itsestään. Muutakin kuin maailman surkeimmat treffit.

Nat hätkähti tuntiessaan yllättäen käden reidellään, mutta se mikä hänet sai säikähtämään oli suudelma hänen niskassaan. Nat hätkähti tätä niin pahasti, että epähuomioissaan kiskaisi kaasua ehkä hieman liikaa ja pyörä meinasikin karata naaraan otteesta. Tottuneena kuskina Nat kuitenkin osasi korjata asian ja muutaman huojahtavan läheltä-piti-väistön jälkeen Nat päästi kaasusta irti, väänsi jarrua ja hienosti takakumia vinguttaen hän onnistui liiraamaan heidät turvallisesti talon edustalle parkkiin. Se oli kuin suoraan jostain elokuvasta, ja Nat olisi varmaan kiljunut riemusta, ellei olisi edelleen aivan muissa maailmoissa tuollaisen pienen kosketuksen ja suudelman vuoksi. Tuntui kuin suudelma olisi lähettänyt kuuman nuolen suoraan hänen haaroihinsa, ja Nat huomasi jälleen hengittämisen olevan vaikeaa. Lisäksi, äkillinen hallinnan menetys oli saanut hänen kroppansa sylkäisemään uuden annoksen adrenaliinia.

Pitkän aikaa Nat istui paikoillaan pyörän selässä ja tuijotti eteensä, ennenkuin rauhoittui hiljakseen ja havahtui takaisin tähän maailman. Nat nousi vauhdilla pyörän selästä, tempaisi kypäränsä irti ja tuijotti Jackia hetken aikaa silmät selällään. 
"Ootsä ihan hullu?", Nat ei voinut uskoa, että uros olisi tehnyt tuollaista. Nat ei kuitenkaan ollut säikähtänyt pahemmin, vaan pikemminkin nyt kun hän rauhoittui ja selvisi ensi järkytyksestä, se oli hänen mielestään hulvatonta. Natin huulille muodostui virne ja hän alkoi myös hieman nauramaan. Ihan hullua toimintaa yllättää hänet tuolla tavalla, kun hän ajoi.

Jackin sydän oli hypännyt kurkkuun kun moottoripyörän kulku oli muuttunut. Nyt hän ymmärsi tasan tarkkaan mitä tarkoitettiin sillä, kun elämä vilahtaa silmien edessä filminauhana. Hän oli hetken aikaa aivan varma, että tämä reissu päättyisi ikävästi ja samalla hetkellä Natalie hallitsikin jo pyörän heidän allaan. Oli ollut todella typerä idea häiritä ajajan keskittymistä sillä tavalla. Jack olisi voinut potkaista itseään.
Hän sai kuitenkin kiittää onneaan varmasta ja ammattitaitoisesta kuskista, sillä nyt he kumpikin vetivät henkeä naaraan asunnon pihassa, ilman naarmun naarmua.

Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin Jackin pulssi rauhottui riittävästi ja hän sai hengityksensä tasaantumaan. Hän saattoi vannoa polviensa olevan vielä aivan vetelät, kun Natalie nousikin jo ylös pyörän selästä ja kysyi sitä samaa asiaa, mitä hän oli itse miettinyt jo vuosien ajan.
Todellinen yllätys tuli siinä vaiheessa kun naaras rupesi yllättäen nauramaan. Tilanteessa ei ollut todellakaan mitään nauramista. He olisivat voineet kumpikin kuolla ja vain siksi, että Jack oli antanut haaruksensa viedä pienen hetken verran. Hän oli kuitenkin toistaiseksi liian turtunut ajattelemaan selkeästi. Helvetti, uskaltaisiko hän enää itse ajaa kotiin tuollaisen läheltäpiti tilanteen jälkeen.
”Taidan olla.” Jack ei keksinyt mitä muuta olisi voinut vastata tuohon kysymykseen. Täydellinen idiootti häiritsisi kuskiaan ja Jack oli juuri todistanut olevansa sellainen.

Uros nousi ylös pöyrän selästä ja riisui oman kypäränsä, jonka jätti roikkumaan tangolle. Kun hän uskoi jalkojensa kantavan oman painonsa, hän astui lähemmäs Natalieta, tarkastaakseen konkreettisesti oliko tuo kunnossa. Hän ei antaisi koskaan itselleen anteeksi, jos naaras olisi jostain syystä loukkaantunut hänen vuokseen. ”Eihän sinun käynyt kuinkaan.”

Nat katsoi hieman hämmentyneenä Jackia tuon alkaessa utelemaan hänen vointiaan. Nauru loppui, mutta huvittunut illme pysyi kasvoilla.
"Mitäs mulle nyt ois käyny. Pikkujuttu.", Nat kohautti olkiaan. Ei ollut aivan ensimmäinen kerta, kun hän oli meinannut menettää ajaessaan hallinnan. Hän muisteli ensimmäisiä kertojaan, jolloin oli kiihdyttänyt hieman liikaa vieraassa maastossa, ja melkein saanut maksaa siitä hengellään. Nat oli kaatunut muutaman kerran, muttei koskaan loukannut itseään hirvittävän vakavasti. Kaipa hänellä oli idiootin tuuria. Samassa hänen kehonsa muistutti häntä jälleen siitä kipeästä kaipauksesta, joka tuntui huutavan hänen haaroissaan, vaatien täyttöä. Nat olisi voinut lyödä itseään, sillä nyt ei ollut tosiaankaan oikea aika.

"Entäs sä? Vieläkö meinaat uskaltaa joskus mun kyytiin?", Nat virnisti, yrittäen näin saada itsensä rauhoittumaan. Normaalia keskustelua, ei sen enempää. Pian Jack jättäisi hänelle hyvästit ja he molemmat jatkaisivat elämäänsä, kenties vältellen toisiaan työmaalla, kunnes uros vaihtaisi kaupunkia. Ajatus vihlaisi sydäntä, mutta sille ei vain voinut mitään. Jack ei selkeästi ollut aikeissa jäädä, joten kaipa se olisi aivan turhaa yrittää tehdä tästä mitään tämän enempää. Se tekisi lopullisesta erosta vain kivuliaampaa, varsinkin jos tunteet ehtisivät siihen mennessä syventymään.

Jack otti Natalien kasvot käsiensä väliin ja tutki niitä tarkkaan. Hulluahan se oli, sillä he eivät olleet edes kaatuneet ja tuolla oli ollut koko ajan kypärä päässä niin kuin kuuluikin. Natalie ei ollut siis voinut loukata itseään mitään.
”Ei minulla mitään hätää ole. Mitä nyt vähän säikähdin”, Jack sanoi pyyhkäisten peukalollaan naaraan pehmeää poskea.
Samassa hän tajusi käsiensa paikan ja sen kuinka lähellä heidän kasvonsa olivat. Hän olisi voinut helposti suudella Natalieta. Hänen ei olisi tarvinnut kuin kumartua aivan pikkuisen ja heidän huulensa kohtaisivat. Smaragdinvihreiden silmien katse siirtyi hitaasti alemmas, seuraamaan huulten täyteläisiä linjoja. Luoja paratkoon, miten kaunis Natalie oli siinä seisoessaan, adrenaliinista johtuva puna poskillaan.

Jackin haaroissa nyki jälleen. Shokkihoito ei näemmä ollut tehonnut hänen kaveriinsa vaan se muisti edelleen, miltä Natalie tuntui hänen jalkojensa välissä ja halusi tehdä asialle jotain.
”Tiedän, että olen ollut täysi törppö ja idiootti tämän päivän ajan...” Jack uskoi, että hänen olisi ollut parempi pitää suunsa kiinni, mutta sekin mokoma toimi omia aikojaan. Hänen kroppansa ei tuntunut ollenkaan välittävän hänen aivojensa fiksusta osasta, joka käski häntä toivottamaan Natalielle hyvät yöt, nousemaan pyörän selkään ja painumaan vittuun täältä. ”Saanko suudella sinua vielä?”

Natin silmät suurentuivat aavistuksen kun Jack otti hänen kasvonsa käsiensä väliin. Hymy haihtui kasvoilta ja tilalle tuli jännittynyt, odottava ilme. Hän tuijotti suoraan Jackin silmiin, kykenemättä liikkumaan, hädintuskin edes hengittäen. Nat nielaisi, he olivat niin lähellä toisiaan.. hänen kroppansa muistutti kivuliaalla tyhjyydellä häntä siitä, että häneltä puuttui jotain hyvin olennaista sisältään jotta tämä tunne saataisiin hävitettyä.
Nat ei edes alkuun tajunnut uroksen puhuneen, saati sitten kysyneen mitään. Hetken aikaa Nat vain tuijotti, tuijotti ja vielä vähän tuijotti, ennenkuin säpsähti hereille omista ajatuksistaan. Nyt hänen poskiaan alkoi kuumottamaan ihan muista syistä kuin adrenaliinista, kun hän tajusi mitä uros oli häneltä kysynyt. Nat nielaisi kuuluvasti. Miksi ihmeessä kukaan kyseli tuollaista?! Siitä vaan, mitä siinä vielä odotat - oli se mitä Nat olisi halunnut sanoa. Hänen äänihuulensa vain tuntuivat jääneen jumiin kurkussa, ja kaikki mitä Nat kykeni tekemään, oli nyökkäämään heikosti. Hänen sydämensä takoi hulluna rinnassa, kovempaa kuin läheltä-piti tilanteessa, ja Nat pelkäsi sen puskevan ulos rinnastaan hetkellä minä hyvänsä. Odotus oli liikaa, hän halusi uroksen huulet omiaan vasten, halusi tuon sisälleen, kaikissa mahdollisissa asennoissa. Mielikuvitus alkoi lentämään ja esitellä naaraalle kaikki niitä mahdollisuuksia, joita he voisivat tehdä tässä vielä, ennenkuin Jack jatkaisi matkaansa.
Nat sulki silmänsä odottaessaan suudelmaansa.

Kun Natalie nyökkäsi Jack olisi voinut vajota polvilleen ja kiittää jumalia. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa siihen. Hänen toinen kätensä laskeutui kuin huomaamatta naaraan vyötärölle vetämään tuota tiukemmin omaa ruumistaan vasten. Samalla hän painoi huulensa alas ja suuteli ahnaasti. Muistot aamupäivän tapahtumista jysähtivät uroksen mieleen yhdellä kertaa ja tuntui kuin tämä olisi ollut vain jatkoa aiemmalle ilman monen tunnin väliä.
Hän avasi Natalien suun kielellään ja tunkeutui tuon sisään samalla kun piirteli sormenpäillään tuon solisluiden muotoja. Hän halusi tämän naaraan, kaikkilla mahdollisilla tavoilla.
Kiihko valtasi Jackin ruumiin täysin. Hänen tuoksunsa täytti ilman, muodostaen heidän ympärilleen sakean verhon. Hän koveni naarasta vasten ja oli nopeasti täysin valmis. Hänen kätensä liukui jälleen alas upealle pakaralle, jotta se voisi painaa Natalien lanteita kovaa kiihottumista vasten. Kieli tunnusteli suuta aivan kuin se olisi päässyt ensimmäistä kertaa moiselle tutkimusmatkalle, eikä se ollut hellä.

Nat avasi suunsa voimattomana vastustamaan, ja pääsi uroksen suorittamaan ei niin hellää suudelmaansa ja tutkimusmatkaansa. Nat nosti kätensä ja kieroi ne uroksen ympärille, takertuen tuohon jälleen kuin henkensä edestä. Hänen kroppansa reagoi jo pelkkään suudelmaan melkein väkivaltaisesti, ja Nat intoutui vastaamaan suudelmaan aivan yhtä kiihkeästi. Hän tunsi kuinka Jackin kädet koskettivat eri kohtia hänen kehostaan, tunsi kuinka tuo sytytti kosketuksellaan tulen hänen kehoonsa. Hän halusi Jackin kanssa sänkyyn, siitä ei ollut epäillystäkään, ja kovuudesta jonka tunsi itseään vasten saattoi olla varma, että Jack halusi aivan samaa. 

Tämä oli kuitenkin väärä paikka tälläiselle. He olivat pienen kerrostalon edessä, ja viereisessä rapussa asui sentään hänen veljensä. Nat ynähti nautinnosta Jackin suuta vasten, mutta toi kuitenkin kovalla vaivalla ja tahdonvoimalla kätensä uroksen rinnalle, ja työnsi tuon irti itsestään. He eivät voineet jatkaa tässä ulkona.
Natin silmät olivat tummenneet himosta utuisiksi, ja naaras suorastaan läähätti jo kiihottuneesti. Häneen koski irtautua uroksesta, mutta hän teki sen vain voidakseen kutsua toisen sisään, oli se sitten väärin tai ei.
"Haluatko..tulla sisälle?"

Jack nautti siitä, miten naaras kietoutui häntä vasten. Hän ei ollut siis ainoa, jonka mielestä he olivat liian kaukana toisistaan, vaikka heidän vartalonsa koskettivat toisiaan joka sentiltä. Kun rinnat, joita hän oli koko illan ihaillut paidan kaula-aukosta, painautuivat häntä vasten, uros ei voinut kuin voihkaista tyytyväisenä. Hän olisi ollut valmis ottamaan Natalien tässä parkkipaikalla, pyöränsä päällä, välittämättä lainkaan siitä kuka saattaisi nähdä heidät, kunhan hän vain pääsisi toisen sisään.
Vaikka koko keho ärjyi vastalauseita, kun Natalie työnsi häntä kauemmaksi, Jack perääntyi. Mikä tosin tarkoitti sitä, että hän irrotti huulensa naaraan huulilta, mutta ei päästänyt tuota käsiensä otteesta. Hän hengitti raskaasti. Keuhkot tuntuivat olevan tulessa sisällä korventavan tarpeen vuoksi. Jack nojasi omaa otsaansa Natalien otsaan ja ihasteli tuon himosta tummuneita silmiä.
Kysymys sai hänet vavahtamaan kauttaaltaan. Jälleen hänen ruumiillaan oli oma hyvin vahva mielipide siitä, miten hommassa kuuluisi edetä. ”Jos olet aivan varma, niin kyllä haluan”, Jack kuiskasi, kykenemättä sanomaan tällä kertaa vastaan elimistölleen.

Nat nyökkäsi vaitonaisena, tasaillen hengitystään, vaikka epäili, että piakoin se kiihtyisi uudelleen ja tällä kertaa vielä kiivaammaksi. Hän ei olisi halunnut irroittaa itseään Jackista, mutta voidakseen johdattaa tuon omaan asuntoonsa, hänen oli pakko. Niimpä Nat tarttui uroksen käteen, irroitti itsensä toisesta voidakseen viedä tuon mukanaan sisälle.
Jokainen porras toiseen kerrokseen tuntui saavan hänen sydämensä lyömään kovempaa. Mitä lähemmäs hänen oveaan he pääsivät, sitä hermostuneemmaksi ja jännittyneemmäksi Nat itsensä tunsi. Hän ei usein tuonut vieraita uroksia kotiinsa, eikä hän ollut varma, mitä tästä vielä seuraisi. Sydänsärkyjä? Mahdollista. Onnea? Tuskin.

Ovensa eteen päästyään Nat kaivoi tärisevin käsin avaimensa taskustaan, näppäili oveen vaadittavan koodin ja käänsi avainta lukossa. Nyt he olivat jälleen täällä, mistä treffit olivat alkaneet. Tuntui melkein huvittavalta, että ne myös päättyisivät täällä. Nielaisten ja syvään henkeä vetäen, Nat astui sisälle, veti Jackin mukanaan ja sulki oven. Nyt he olivat täysin kahden. Kukaan ei voisi heitä nähdä eikä häiritä. Äänieristyksetkin olivat näissä asunnoissa kohdillaan, joten Natin tuskin tarvitsisi pelätä häiritsevänsä naapureita. Hitaasti, edelleen jännittäen, Nat kääntyi kohti naulakkoa voidakseen potkaista kenkänsä jaloistaan. Hän halusi jo sänkyyn, halusi niin kovasti että se sattui.

Ilma tuntui entistä kylmemmältä, kun Natalie irrottautui hänestä. Se tuntui pureutuvan sillä siunaamaan hetkellä luihin ja ytimiin asti, aivan kuin olisi löytänyt uuden ja paremman sisäänpääsyn. Jack ei kuitenkaan ehtinyt miettiä sitä kauaa, sillä Natalie lähti vetämään häntä kohti ylös vievää portaikkoa ja sitä kautta omalle kotiovelleen. Uros seurasi naarasta rivakoin askelin ja sydän rinnassa takoen. Hän ei malttanut odottaa, vaikka tämä olisikin väärin.
Portaikko tuntui kilometrin mittaiselta ja ne sekunnit, jotka Natalie käytti ovensa avaamiseen, tuntuivat tunneilta. He kuitenkin pääsivät sisälle ja pian ovi jo lukkiutuikin heidän takanaan. Nyt he olivat kahden, eikä heitä häiritsisi kukaan.

Kun Natalie kääntyi, Jack astui tuon selän taakse. Hän tarttui naarasta kiinni lanteista ja painoi tuon jälleen itseään vasten, omalle paikalleen. Matka sänkyyn tuntui liian pitkältä ja mahdottomalta suorittaa, vaikka asunto näyttikin suhteellisen pieneltä.
Jack hieroi itseään Natalieta vasten ja painoi kuumat huulensa naaraan niskalle, jossa ei ollut hiuksia tiellä. Jossain tapauksissa lyhyt tukka, oli ainoastaan edukseen. Uroksella oli täydellisen vapaa pääsy sirolle, pylväsmäiselle kaulalle, eikä hän hävennyt käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kädet lanteilla alkoivat vaeltaa kuin itsekseen. Ne liukuivat litteälle vatsalle, siitä kyljille, takamukselle, takaisin lanteille...

Kiihottunut henkäisy karkasi naaraan huulilta hänen tuntiessaan kädet lanteillaan ja uroksen takanaan. Hän oli juuri ja juuri ehtinyt potkimaan kengät jalastaan, ja jo se oli tuntunut mahdottomalta tehtävältä. Nat ei voinut liikahtaakkaan tuntiessaan huulet niskassaan. Hän värähti moisesta hellästä rakkauden osoituksesta, vaikka kumpikaan heistä ei ollutkaan rakastunut. Nat ei voinut olla huokaamasta nautinnollisesti kun kädet ryhtyivät vaeltamaan hänen ihollaan. Ne sytyttivät hänen ruumistaan tuleen yhä uudestaan ja uudestaan.
Nat nosti omat kätensä Jackin käsien päälle, kuin voidakseen ohjailla tuon käsiä rintojansa kohden. Ne kaipasivat huomiota, eikä Nat välittänyt siitä, että vaikuttaisi jotenkin päällekäyvältä. Hän tiesi mitä halusi, eikä hän epäröinyt näyttää sitä, vaikka häntä jännittikin niin paljon. Samalla hän liikutti lantiotaan Jackin lantiota vasten, viestittäen selvästi haluavansa toista. Hänen kiimansa haju täytti pian koko asunnon.

Jack voihkaisi kovalla äänellä, kun Natalie rupesi vastaamaan hänen liikkeisiinsä omalla lantiollaan. Se sai hänet puskemaan entistä tiukemmin tuota vasten. Naaras tekisi hänet hulluksi alta aikayksikön, jos tuo jatkaisi samaa tahtia. Hänen kätensä seurasivat kuuliaisesti Natalien ohjeita ja siirtyivät tuon ohjaamina ylös rinnoille. Viimein hän sai puristaa sormensa niihin ja tuntea kuinka ne myötäilivät hänen liikeitään. Kuin tunnustellen Jack hieroi niitä hitaasti käsissään, puristaen ne aika ajoin lähes kovakouraisesti käsiensä sisään.
Samalla hänen kielensä hyväili Natalien kaulaa, seuraten sen jänteiden linjoja voimakkain nuolaisuin.
”Natalie...” Jack kuiskasi nimen naaraan korvaa, kun hänen suunsa ehätti niin ylös. Sanojen välissä hän näykki korvannipukkaa hellästi. ”Edellisestä kerrastani on aikaa... Todella... Todella... Todella kauan. Minulla ei välttämättä riitä aluksi itsehillintää, mutta lupaan ettet missään nimessä jää kylmäksi.”
Sanojensa painoksi hän liu'utti toisen kätensä Natalien reisien yhtymäkohtaan ja painoi sormiaan siitä kohtaa, missä tiesi naaraan herkkyyden sijaitsevan.

Nat taivutti päätään taaemmas, huohottaen ja nauttien kosketuksesta rinnoillaan. Hän nautti suunnattomasti, ehkä hieman liikaakin, jokaisesta liikkeestä ja kosketuksesta jonka Jack teki. Hän kaipasi urosta sisäänsä niin paljon, että tuntui suorastaan synniltä seistä tässä eteisessä vielä lämmittelemässä, kun hän tunsi olevansa jo aivan valmis itse toimintaan. Nat värähti kuiskausta korvallaan ja näykkäisyjä korvassaan, voi jestas kuinka ne lähettivätkään sähköisiä, kuumia aaltoja hänen haaroihinsa. 
Uroksen tunnustus kuulosti omituiselta alkuun, mutta sen sisältämä lupaus sai Natin huokaisemaan raskaasti. Hän ei välittänyt vaikka uros olisi paljastunut neitsyeksi. Kunhan tuo vain iskisi itsensä hänen sisäänsä pian, millään muulla ei olisi väliä. Sormet jotka tavoittivat hänen haaransa saivat naaraan älähtämään nautinnollisesti, ja työntämään lanteitaan tiukemmin noita sormia vasten. 

Nat kääntyi ympäri ja tarttui Jackia molemmista käsistään. Hän puri alahuultaan viettelevästi lähtiessään kulkemaan takaperin, johdattaakseen uroksen viimein makuuhuoneeseen. Sinne asti päästyään Nat kietoo kätensä uroksen kaulan ympärille, nousee hieman varpailleen voidakseen houkutella toisen intohimoiseen suudelmaan. Hän olisi halunnut kiskaista housunsa alas ja loikata uroksen syliin jotta tuo olisi voinut ottaa hänet tässä ja nyt, heti.

Jack nautti täysin rinnoin siitä miten Natalie reagoi hänen kosketukseensa. Voihkaukset ja pienet liikkeet, jotka kielivät halusta ja levottomuudesta, olivat kuin pakottavia hyväilyjä.
Sitten naaras olikin jo poissa. Tuo ei kuitenkaan kadonnut kauas, vaan lähti johdattamaan Jackia makuuhuoneeseensa. Vaikka urokselle olisi ollut se ja sama missä he hommansa hoitaisivat, hän seurasi kuuliaisesti Natalien toiveita. Hän ei jäänyt katselemaan ympärilleen huoneessa, vaan riisui nopeasti takkinsa ja kenkänsä, antaen niille lähtöpassit. Hän voisi etsiä ne kun seuraavan kerran tarvitsisi.

Hän otti Natalien riemulla vastaan ja vastasi tuon suudelmaan kaikistelematta. Uppoutuessaan naaraan makuun ja tunnustellessaan tuon kieltä omallaan, hän ryhtyi kiskomaan tuon vaatteita pois. Tällä kertaa saivat tosin lähteä ainoastaan takki ja huppari, sillä Jack halusi Natalien syliinsä ja itseään vasten.
Hän vei molemmat kätensä reisille, aivan pakaroiden alapuolelel ja nosti Natalien syliinsä. Hän asetti tuo niin, että hänen oma erektionsa saattoi painua, housuista huolimatta Natalien vakoa vasten. Sillä samaisella hetkellä kun niin tapahtui, Jackin kurkusta kumpusi matala kiihottunut murina. Voi kuinka paljon hän olisi antanut, jos sama olisi tapahtunut ilman esteitä. Nyt ei tosin ollut aikaa jäädä harmittelemaan. Hän saattoi tukea Natalien asentoa samalla toisella kädellään, kun toinen puolestaan löysi tiensä paidan alle ja siitä ylös päin rinnalle. Uroksen murina yltyi kun hän lyösi bändipaidan kätkemän mustan pitsin ja kumpareelta pienen kohouman, joka kertoi selvästi siitä, mistä kannatti hieman nipistää. Jack totteli kuuliaisesti tätä ohjetta ja puristi naaraan nännin peukalon, sekä etusormensa väliin, rintaliiveineen päivineen.
Hetkeksikään Jack ei ollut keskeyttänyt heidän suudelmaansa.

Vaikutti siltä, kuin uros olisi lukenut hänen ajatuksiaan. Nat riuhtoi takkinsa ja hupparinsa hihat yltään Jackin riisuessa ne niin anteliaasti hänen yltään. Hän olisi halunnut tutkia toisen ruumista omilla käsillään, mutta seuraavaksi hän saikin jo huomata olevansa uroksen sylissä aivan niinkuin oli halunnutkin. Nat voihkaisi vasten Jackin huulia tuntiessaan erektion painuvan itseään vasten, ja kirosi sitä henkilöä joka oli keksinyt housut. Nat kietoi jalkansa tiiviisti Jackin ympärille, ja yritti hieroa itseään paremmin tuota vasten. Häntä kiihotti suunnattomasti toisen käheä, kiihottunut murina, johon Nat vastasi murahtamalla takaisin eläimellisesti, nauttiessaan rajusta suudelmasta. Hän antoi kielensä tutkia jokaista sopukkaa toisen suusta mihin vain uloittuikin, maisteli ja nautti toisen mausta. Hän värähti ja parahti nipistystä ja puski nyt rintojaan paremmin uroksen käsiin. Hän olisi halunnut tehdä enemmänkin miehen tyydyttämiseksi kuin vain olla tuon kiihottamana, mutta asennossaan hän oli hieman voimaton.  Nat antoi käsiensä lipua uroksen niskaan ja sormet kietoutuivat tummanruskeiden hiusten sekaan.

Jack tunsi polviensa muuttuvan veteliksi ja totesi, että nyt oli oiva hetki siirtyä pedin puolelle. Hän piteli Natalieta huolellisesti sylissään, kävellessään sängyn luokse vain laskeakseen toisen alas patjalle. Hän ei jäänyt töllistelemään reunalle, vaan puski itsensä naaraan päälle. Tämä asetelma oli paljon parempi. Hänellä oli varaa keskittyä paremmin edessään olevaan ihanaan naisen ruumiiseen.
Jack aloitti hivuttamalla topin helmaa ylemmäs, voidakseen painaa huulensa pehmeälle vatsalle. Natalien iho maistui puhtaalle ja tuoksui himolle. Se tuntui puskevan tuon jokaisen ihohuokosen lävitse ja saavan Jackin pään sekaisin pahemmin kuin yksikään nykymaailman huumeista. Uros eteni ylemmäs, tunnustellen reittiä huulillaan, työntäen samalla paidan helmaa pois tieltään.
Hän painoi erektionsa vasten Natalien reittä ja hieroi sitä kiinteää lihaa vasten. Siitä muodostuva kuuma kitka sai hänet murisemaan entistä kovempaa. Jumalauta, hän ei kestäisi edes niin pitkää kun oli aluksi ounastellut vaan laukeaisi mitä todennäköisemmin omiin housuihinsa.

Päästyään turvallisesti vuoteen päälle, Nat uskalsi antaa selkänsä kaareutua niinkuin se oli tahtonutkin koko tämän ajan. Hän olisi voinut heittelehtiä ja ja piehtaroida, sillä odotus oli ajaa hänet hulluksi. Uros tuntui suorastaan kiusaavan häntä moisella pitkällä esileikillä, suudellessaan tietään hänen vatsaltaan ylemmäs. Nat painoi toisen käsivarsistaan silmilleen, ja tajusi tuntevansa jokaisen suudelman näin paremmin kehollaan, kun ei nähnyt. Hän nosti ruumistaan Jackia vasten, yritti epätoivoisesti levittää jalkojaan urokselle kutsuen tuota sisäänsä. Hän tunsi varsin hyvin toisen kovuuden reittään vasten, ja samalla hän tunsi olevansa itse aivan märkä, aivan valmis, ottamaan tuon kovuuden vastaan. "J-jack..!", Nat voihkaisi miehen nimen kuin taikasanan, joka saisi tämän kidutuksen loppumaan. Hän tunsi olevansa kuin neitsyt, joka malttamattomana odottaa ensimmäistä kertaansa. Hänen toinen kätensä etsie tiensä sokkona uroksen hartialle, jossa hän puristi tuon hartiaa kynsillään melkein ihoa rikkoen.

Jackin itsehillintä oli vähällä hävitä sen siliän tien kun hän tunsi naaraan avaavan itseään allaan. Hän halusi aivan yhtä kovasti tuon sisään, kuin tuo halusi ottaa hänet vastaan. Uros olisi vain halunnut antaa tuolle hieman enemmän.
Toisaalta, jos he helpottaisivat ensin nopeasti toistensa oloa, niin heillä saattaisi olla malttia ja itsehillintää nautiskella toisesta erästä pidempään.

Jack ei lähtenyt tekemään asiasta sen kummempia laskutoimituksia vaan ryhtyi avaamaan Natalien housuja niin nopeasti kuin vain osasi.
”Mitä sinä haluat minun tekevän Natalie?” Jack esitti kysymyksensä naaraan rintojen välistä, jonne oli hetkeä aikaisemmin päässyt etenemään. Odottaessaan kaipaamaansa vastausta, hän antoi hampaidensa raapia herkkää ihoa ja kuunteli vaikerrusta, jonka sai aikaan teoillaan.
Samalla hän oli saanut suoritettua housujen avaamiseen liittyvän operaation ja saattoi nyt kiskoa moisia kireitä hirvityksiä pois tieltään. Juurikin tiukan ihonmyöntäisyyden takia, se ei ollut niin itsestäänselvää, vaan Jack joutui nousemaan ylös nähdäkseen mitä teki.

Nat tuntee kuinka hänen farkkujaan ryhdytään aukomaan, ja lupaus siitä mitä moinen teko pitäisi sisällään saa hänet vaikertamaan. Hänen selkänsä kaaristui jälleen notkolle, kuin myönteisenä vastauksena kaikelle. Kysymys joka lausutaan ääneen vain kiihottaa häntä entisestään.
"Haluan..sinut sisälleni..!", Nat vaikertaa huohotuksensa lomasta, inahtaen tuntiessaan hampaiden raapivan rintojaan. Hän ei tiennytkään että toista pystyi haluamaan näin paljon. Oliko hän ollut näin suuressa puutteessa, siitä huolimatta että oli omatoimisesti helpottanut oloaan?
Ja sitten uros olikin jo noussut hänen yltään, mikä sai Nati urahtamaan pettyneesti. Hän nosti käden silmiltään, voidakseen seurata kuinka Jack riuhtoi farkkuja hänen jaloistaan. Nat nosti lantiotaan voidakseen helpottaa uroksen toimia.