Highway to hell. K-18

Aikaiset aamut eivät olleet sitä suurinta herkkua, mutta kun ajoit reilua satasta kylmässä viimassa, se herätti mukavasti. Ilta oli mennyt ohi aivan liian nopeasti suihkussa vietetyn ajan jälkeen ja Nat oli herännyt aamuyöllä sohvalta varsin epämukavaan oloonsa. Onneksi hän oli helpottanut oloaan, muuten hän ei varmasti olisi saanut enää nukutuksi. 
Nyt hän kuitenkin parkkeerasi pyöränsä omalle paikalleen Keonin ja veljensä auton väliin, sammutti moottorin ja riisui kypäränsä. Hän näytti edelleen piirun verran uniselta haukotellessaan ja pörröttäessään vielä toistaiseksi täysin vapaata ja sekasotkuista tukkaansa. Hän oli jo täysissä pukeissa, tarkoittaen sitä että raskas työkaluvyö roikkui hänen lanteillaan, jokainen tasku oli täynnä mitä mielikuvituksellisinta tavaraa joita hän saattoi tarvita työssään joskus. Nat kumartui kohti Hyden auton ikkunaa, suki hiuksensa suoriksi sen avulla peilaten, kaivoi yhdestä taskustaan muutaman pinnin jotka sujautti huuliensa väliin samalla kun hän lähti astelemaan kakkostaloa kohden. Hän tökki pinnejä pitämään otsahiuksensa kurissa ja vyönsä lenkistä hän kiskaisi vielä lippalakin irti, asetti sen oikean kokoiseksi ja kiskaisi päähänsä.

Tämä aamu oli jostain syystä tavallista uuvuttavampi. Yleensä Nat heräsi täysin saadessaan ajaa viiman läpi, mutta astuessaan rakennukseen sisään hän tunsi olevansa edelleenkin jonkinsorttisessa horroksessa. Hajamielisesti hän tervehti toisia työläisiä, tuttuja tai eivät, ja lähti etsimään itselleen pääjehua, suurta herraa joka kertoisi olisiko tässä talossa vielä sähkoasentajalle töitä, vai luikkisiko hän veljensä perässä kolmoseen.

Jack availi parhaillaan laminaattipakkausta, voidakseen ryhtyä sovittelemaan ja sirkkelöimään sitä lattiaan. Tällainen oli vain yksi niistä monista hommista, joita hän oli tottunut rakennustyömaalla tekemään. Hän ei edes muistanut kuinka monta lattiaa hän oli naputellut kokoon tai kuinka monta seinää oli pystyttänyt.
Hassua miten aika kului. Hän oli ollut rakennushommissa nyt vajaat neljä vuotta ja jo nyt työmaat rupesivat sulautumaan yhteen. Siitä huolimatta tuntui kuin hän olisi vasta eilen jättänyt vanhat hommansa ja etsinyt ensimmäisen urakoitsijan, joka suostui palkkaamaan hänet. Siitä lähtien hän oli vaihtanut työnantajia ja työmaita aina edellisen valmistuttua. Hän oli onnistunut kiertämään neljässä vuodessa puolet Pohjois-Amerikasta läpi. Ja jatkaisi vain kierrostaan kun tämä homma olisi hoidettu.

Jack tökkäsi mattopuukkonsa takaisin vyöhönsä ja ryhtyi repimään pakkausta auki. Pomo oli jossain vaiheessa kysynyt, olisiko hän tarvinnut hommaan apumiestä, mihin hän oli todennut pärjäävänsä paremmin yksin. Hän sai lattiat päällystettyä itsekseen huomattavasti nopeammin kuin silloin kun jaloissa pyörisi joku poropeukalo.
Harmi vain, ettei tämäkään ollut niin aivoja kuluttavaa, etteikö hän olisi ehtinyt miettimään samalla Natalieta. Naaraasta oli tulossa kovaa kyytiä hänelle varsinainen pakkomielle.

Keon oli saapunut työmaalle kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, mikä johtui puhtaasti siitä, että hän aikoi myös lähteä aikaisemmin. He olivat sopineet Nanamin kanssa, että hän menisi pyörähtämään tuon kotona, ennen kuin naaraan piti lähteä töihin. Eikä Keon malttanut millään pysyä nahoissaan. Edessä oli vielä lähes täydet kahdeksan tuntia puurtamista ennen kuin hän pääsisi lähtemään ja juuri nyt ne tunnit tuntuivat samalta kuin kahdeksan vuotta.
Helvetti, hän oli ottanut nämä mitat nyt kolme kertaa ja oli unohtanut merkitä ne ja joutuisi ottamaan ne vielä neljännen kerran. Ehkä oli ollut huono idea sopia treffit keskelle viikkoa.

Kakkosesta täytyi hoitaa vielä lamppujen johdotukset, sepä kiva. Sillä aikaa kun herra iso herra siemaili kahviaan ja lihotti persettään, Nat sai aloittaa käsiä uuvuttavan työnsä lamppujen kanssa. Aina joskus hän mietti vaihtavansa alaa, mutta jostain syystä hän nautti tälläisestä raksaelämästä aivan liikaa. Vielä kun Hyde suostuisi opettamaan hänelle enemmänkin moottoreista, hän voisi pian vaikka kasata oman pyöränsä. Tai useamman, ja myydä niitä sitten. Moottoripyöräliike taisi olla naaraan pieni haave, josta tuo ei ollut kertonut edes veljelleen.
Ensimmäinen kerros alkoi olla valmis. Hän oli hoitanut useimmat lampuista jo edellisenä päivänä, eikä hänellä olisi kuin muutama asunto jäljellä. Nat oli haalinut itselleen termosmukin kahvia heidän 'taukotilastaan', tuosta mukavasta hyisestä kontista, ja asteli nyt seuraavasta asunnosta sisään, toisessa kädessään tikkaat ja toisessa termosmuki.

Molemmat tosin meinasivat pudota hänen nähdessään Jackin lattialla laittamassa parketteja. Hitto, hän ei ollut henkisesti valmistautunut törmäämään Jackiin näin pian eilisen jälkeen. Varsinkaan samassa tilassa. Kahden.
"Huomenta..", Nat mumisi ja kiskoi lippalakkinsa lippaa syvemmälle kasvojensa peitoksi, aivan kuin olisi toivonut sen jotenkin estävän Jackiä näkemästä hänen punoittavat poskensa. Nat suuntasi kiirellä vessaan, voidakseen aloittaa työnsä sieltä ja yrittääkseen keskittyä. Okei, jos hän ei näkisi urosta, hän varmasti pystyisi unohtamaan tuon läsnäolon. Varmasti.

"Vittu!", Saamansa sähköisku kuitenkin todisti väitteen vääräksi.

Hyde oli ajoissa, kuten aina, voidakseen juoda ensimmäisen kupillisensa kahvia rauhassa työmaalla ennenkuin siellä olisi kauhea vilske ja vilinä ja paukutus. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että työn sopi aloittaa, ja kattopaneeleita sai alkaa hitsailemaan, niinkuin kaikkea muutakin juoksupojan hommaa. Ei kannattnaut olla hyvä vähän siinä sun tässä, koska hyvin äkkiä sitä pyydettiin apua joka puolelta. Se ei sinänsä haitannut Hydeä, ainakaan tänä aamuna. Hän oli kuin olikin odottanut että se pubin sievä naaras pääsi töistä, vienyt tuon naaraan kotiin kuin herrasmies ja saanut kutsun..kahville. Hyde oli liuennut aamun sarastaessa varsin tyytyväisenä naaraan luota, vaikka yöunet olivat jääneetkin lähes olemattomiksi. Hän oli silti loistotuulella lähestyssään Keonia.
"Huomenta, ystäväiseni."

Jack kuuli askeleita. Huomattavasti keveämpiä kuin perus raksajampalla, vaikka tälläkin kuulosti olevan jalassaan asiaan kuuluvat turvakengät. Tuoksu paljasti, kuka tulija oli, eikä uros voinut mitään sille, että hänen katseensa lennähti ylös varmistamaan sen, minkä nenä oli jo kertonut.
Pomo oli sanonut, että sähkömies tulisi varmaan pyörimään paikan päälle tekemään viimeistä hienosäätöä. Jackilla ei vain ollut tullut pieneen mieleenkään, että kyseinen sähkäri saattoi olla Natalie. Nyt hän saikin sitten verkkokalvojen täydeltä lisäpotkua päässään pyörineille fantasioille. Naaras näytti uskomattoman hyvältä työhousuissaan ja työkaluvyö rennosti lanteillaan roikkuen. Ensi yönä hän todennäköisesti haaveilisi Nataliesta moottoripyöränsä selässä pelkässä työkaluvyössä ja lippalakissa. Ajatuskin sellaisesta mahdollisuudesta sai hänen haaransa kihelmöimään ja aiheutti heräämisen merkkejä hänen veitikassaan.
Naaras punastui tajutessaan kenen kanssa oli joutunut saman katon alle. Lippalakki ei tosiaankaan riittänyt peittämään ruusun värisinä helottavia poskia ja näky vaikutti Jackiin kuin sata volttia sähköä, suoraan nivusiin.

”Huomenta”, Jack tokaisi vastaukseksi pyrkien pitämään oman äänensä mahdollisimman vakaana.
Hän ei ehtinyt edes kysyä miten naaras oli päässyt kotiin tai kuinka tuo oli saanut nukutuksi kun tuo katosikin jo vessaan työkalujensa kanssa. Jack jäi omine vehkeineen lattian ääreen. Eikä hän todellakaan aikonut kipittää naaraan perään. Ei ainakaan ennen kun kuuli tuon kiroavan.
Nyt kun Jack tiesi, että Natalie oli sähkömies, hän ei voinut jättää kirousta huomiotta. Uros ponkaisi pystyyn ja juoksi lähes valmiiseen kylppäriin varmistamaan naaraan kunnon. Sähkön kanssa ei käynyt leikkiminen. ”Oletko kunnossa?” hän kysyi jo ennen kuin sai oven kunnolla auki ja änkesi ison kroppansa ahtaaseen tilaan naaraan kanssa.

Keon katsoi ylös kuullessaan Hyden äänen. Hän oli parhaillaan asettelemassa yhtä kaksnelosta paikalle, johon kohoaisi vielä seinä hyvin lyhyellä aikavälillä. Kaveri näytti väsyneeltä, mutta onnelliselta siihen malliin ettei Keonin tarvinnut edes kysyä oliko tuo vienyt sen tarjoilijattaren kotiinsa vai ei.
”Terve veikkoseni. Sinulla oli mitä ilmmeisemmin antoisa yö päätellen noista mehukkkaista silmäpusseista”, Keon sanoi virnistäen, kiinnittäen huomionsa takaisin työhönsä jota teki. ”Äiti muuten riemastutti minua vierailemalla luonani aamu kuudelta.”
Ihmissudet tarvitsivat jo luonnostaan ihmisiä vähemmän unta, mutta hänen äitinsä oli tehnyt vähistä yöunista taiteenlajin johon ei moni pystyisi. Yleensä äiti vietti aamuyön hämärät tunnit leipoen, kuten hän oli todennäköisesti tehnyt tänäkin yönä. Hän oli tuonut ruokapaketin niin oikealle kuin epäviralliselle adobtiopojalleen.
”Minulla on autossa sinulle korillinen ruokaa. Sämpylöitä, lasangnea ja jotain muuta. Äiti ilmeisesti kuvittelee ettemme osaa pitää huolta itsestämme.”

Pienikokoisessa vessassa ei juurikaan ollut valinnanvaraa tikkaiden sijainnilla, ja ne olivat vain kaksimetriä ovensuusta. Nat keikkui tikkaiden puolivälissä, sormeaan imien ja itsekseen kiroten kun hän kuulo jo Jackin lähestyvät askeleet ja kysymyksen.
Seuraavaksi Nat sai huomata miehen juoskevan suoraan syliinsä.
Tikkaat heilahtivat, mutteivat kaatuneet, ja Nat parahti tuntiessaan kuinka hänen rintansa painuivat suoraan vasten Jackia. Parahduksessa oli mukana myös säikähdystä, ja Nat takertuikin toisella kädellään Jackiin pelätessään tikkaiden kaatuvan.

Kosketus rintoihin lähetti kuitenkin kuuman nuolen suoraan hänen jalkojensa väliin. Oli melkein sama, kun hän ei olisikaan tyydyttänyt itseään vasta eilen illalla. Hormoonit jyrähtivät käyntiin ja maailma heitti voltteja. Ei ollut selkeästi hänen päivänsä. Nat ei uskaltanut liikkua, saati edes hengittää. Hän tunsi oman kiihottumisensa tuoksun leviävän pieneen vessaan tukahduttavana. Vitun vittu.

"Noh, niinkin voi sanoa.", Hyde virnisteli ja siemaisi kahvikupistaan jonka oli raahannut mukaansa. Hän seisoi hetken Keonin vierellä ja siirsi katseensa sitten rakennuksen vielä toistaiseksi puuttuviin seiniin. Hänenkin pitäisi ryhtyä töihin, mutta pitihän sitä nyt kaverille hehkuttaa.
"Ai, niinkö? Nälkäänhän tässä kuoltaisiin ilman äitiäsi.", Hyde virnuili. Oli mukavaa kun joku huolehti, mutta he olivat kaikki jo aikuisia, ja osasivat kyllä huolehtia itsestään. Ei sillä, Marlan ruuat olivat taivaallisia.

Voi jeesus vitun maria ja helvetin perkeleet! Käytännössä katsoen Jackin uusi kysymys, joka liittyi naaraan vointiin ja jonka hänen olisi kuulunut esittää, hukkui täydellisesti rintavarustukseen, jonka hän sai naamalleen. Hän ei ollut aivan varma mitä oikeastaan tapahtui, mutta tiedosti hyvin selkeästi sen mitä päin oli kävellyt. Hänen päänsä oli kahden pyöreän, kiinteän ja pehmeän rinnan välissä. Hän oli tuntenut miten Natalie oli horjahtanut ja kuullut huudon, jonka seurauksena hän oli nostanut kädet vaistomaisesti ylös ottaakseen vastaan tai tukeakseen, kumpi nyt ikinä esti naarasta kaatumasta täysin hänen syliinsä. Vasta sen jälkeen kun hänen kämmenensä olivat löytäneet paikat, joihin tarttua, hän tajusi pitelevänsä kiinni lantiosta ja reidestä, aivan pakaran alapuolelta.
Natalie tuoksui aivan uskomattomalta. Puhtaan pyykin ja jonkin sellaisen, minkä Jack uskalsi veikata suihkusaippuaksi. Kun siihen lisättiin koko ajan yhä voimakkaammin tuoksuva himo, urokselta oli lähteä jalat alta.
Tieto siitä, että hän voisi helposti nostaa naaraan syliinsä ja ryhtyä hommiin tässä pienessä kylpyhuoneessa, sai hänen vartensa kovettumaan koko matkalta. Natalie oli kertonut, että hänen pyöränsä kiihtyi nollasta sataan neljässä sekunnissa. No, Jack pisti paremmaksi. Hänen libidonsa kiihtyi saman verran alle sekunnissa kun sai syliinsä Natalien kaltaisen naaraan. Jack tunsi kalunsa sykkivän ja nykivän housissaan lähes tuskallisesti, lähettäen eteenpäin niitä pieniä nuolia, jotka saivat hänen keskivartalonsa nykimään kuin hän olisi kouristellut.

Kesti hetken aikaa, kun hän taisteli hallitakseen oman ruumiinsa ja koska naaras ei tuntunut uskaltavan liikkua mihinkään, Jack teki sen tuon puolesta. Hän nosti naaraan kunnolla syliinsä, otti pari askelta taaksepäin ja liutti tämän alas seisomaan tukevasti lattialle. Samaan aikaan hän yritti olla voihkimatta, kun pehmeä, naisellinen vartalo hiveli hänen kroppaansa matkalla alas.
Natalien seisoessa hänen edessään, hän perääntyi vielä askeleen saadakseen etäisyyttä heidän välilleen. Mikä teki tässä vaihessa sekä hyvää, että kipeää, koska Jack olisi halunnut heidän vartalonsa iho ihoa vasten.
Se ei kuitenkaan nyt käynyt päinsä.
”Oletko kunnossa?” Jack kirosi ääntään, sillä se oli muuttunut monta astetta matalammaksi ja hän olisi päässyt seksilinjalle töihin koska tahansa.

Natalie tajusi pidättävänsä hengitystään vasta kun hänen keuhkoihinsa alkoi koskea. Hän ymmärsi myös olevansa täysin uroksen syleilyssä, tunsi käden kuumana lantiollaan ja reidellään, aivan kuin toinen olisi sytyttänyt ne kosketuksellaan tuleen. Hänen nänninsä tuntuivat kaiken lisäksi yrittävän päästä rintaliivien ja paidan läpi, ja niihin koski jokainen pienikin liike. Nat olisi perääntynyt jos olisi voinut. Seuraavaksi Jack jo nostikin hänet syliinsä, ja hetken aikaa Nat ehti pelätä - ja toivoa - että he rupeaisivat hommiin tässä ja nyt. Mutta ei, Jack laski herrasmiehenä hänet alas, ja Nat ei voinut olla huokaisematta värisevällä äänellään tuntiessaan kuinka hänen rintansa liukuivat pitkin uroksen vartaloa matkalla alas. Hän olisi halunnut jäädä toisen vahvaan syleilyyn, mutta se ei tainnut olla juurikaan kovin hyvä idea, töissä kun oltiin. 

Jackin astuttua kauemmas Nat yritti myös peruuttaa kohti tikapuitaan, ja piti katseensa vahvasti lattiassa. Hänen poskiaan kuumotti, hänen päässään huippasi, eikä asiaa auttanut yhtään se, että hänen himonsa tuoksu leijui raskaana huoneessa. 
"Jo-joo..", Nat ravisti päätään ja yritti selvittää ajatuksensa. Nyt jumalauta, ryhdistäydy! Nat häpesi punastelevaa käytöstään, ei hänelle ollut koskaan käynyt näin urosten kanssa. Nat tunsi pikemminkin olevansa yksi uroksista kuin niistä saatanan diivoista, joita ei voinut sietää. Silti hän nyt punasteli kuin neitsyt, ja ihan vain koska uroksen ruumis oli koskettanut häntä hieman. 
Samassa Nat tajusi jotain. Liukuessaan alas Jackin sylistä, hän oli tuntenut jotain kovaa, eikä se varmana ollut uroksen työkaluvyö. Varovasti naaras nosti katsettaan lattiasta kohti uroksen varpaita, ja siitä ylöspäin kuin voidakseen varmistaa epäillyksensä. Juuri kuitenkin ennenkuin hänen silmänsä osuivat siihen mitä ne halusivat nähdä, Nat kääntää katseensa pois. Ei, ei. Ei ollut soveliasta.

"Joo, ihan kunnossa. Joku molopää oli vaan jättäny katkaisijan päälle, vaikkei toi valo ees toimi..", Nat yritti johdattaa koko tilanteen turvallisemmille aisoille. Vessaa valaisi ainoastaan kirkas työmaalamppu. Ja vielä hän pystyi haistamaan itsensä..

Natalie näytti olevan aivan yhtä kuumissaan kuin hänkin, sekä aivan yhtä hämillään. Jack katsoi miten tuo pudisteli päätään kuin olisi yrittänyt järjestää ajatuksiaan oikeille kohdilleen. Sitten hänen katseensa laskeutui alemmas, reilusti leuan alapuolelle. Luoja, hänen päänsä oli ollut noiden ihanuuksien välissä, eikä olisi tarvittu kovinkaan paljoa siihen, että hän olisi voinut imeä naaraan rintaa. Sillä ei ollut mitään väliä vaikka välissä olisikin ollut kangasta.
Jack tiesi oman katseensa harhailevan ja huomasi Natalien tekevän samaa. Hän saattoi melkei tunte kuinka tuon silmät lukkiutuvat pieneksi hetkeksi hänen etumukseensa. Sitten tuo kääntääkin jo päänsä pois.
Naaraalla oli selvästi järkeä tuon lätsän ja tukan alla, eikä Jack voinut tehdä muuta kuin antaa pisteet siitä. Seksi ei olisi mitenkään päin järkevää tässä tilanteessa, vaikka se olikin ajatuksen tasolla hyvin houkuttelevaa.

”Hyvä tietää. Siis, että olet kunnossa. Sähkön kanssa pitää olla varovainen.” Jack mietti kuinka idiootilta kuulostikaan juuri nyt. Ilmeisesti hänellä oli pakkautunut niin paljon verta alas, ettei sitä enää riittänyt aivoihin saakka, mikä puolestaan vaikutti hänen kykyynsä muodostaa järkeviä lauseita. ”Senhän sä tosin taidat tietääkkin jo.”
Jackin pitäisi päästä pois täältä vessasta. Naaraan tuoksu leijaili edelleen heidän ympärillään raskaana kuin sumu ja kietoutui yhteen sen tumman, mausteisen tuoksun kanssa, joka lähti hänestä itsestään. Ne kertoivat yhdessä selvää tarinaa siitä mitä kumpikin heistä halusi, eikä siihen liittynyt mitenkään sähöjohdoista keskusteleminen.

"Joo, niin tiesin..", Nat vastasi typeränä ja siirsi katseensa avonaisiin sähköjohtoihin jotka roikkuivat katosta kuin käärmeet Paratiisissa houkutellen heitä tekemään sen kielletyn. Mitään muuta hän ei sillä hetkellä halunnut tehdä enempää, kuin paeta koko työmaalta, istua pyöränsä selkään ja ajaa kunnes hänen aivonsa selkeytyisivät. Ja harrastaa sen jälkeen seksiä. Niin monessa eri asennossa, rajusti, hellästi.. Nat ei tuntunut osaavan hiljentää aivojaan, vaan ne kävivät edelleen täydellä teholla, ja ajattelivat vain sitä tiettyä asiaa. Perkele, hänhän käyttäytyi aivan kuin uros jonka aivot sijaitsivat alakerrassa.

Nat kääntyi sydän yhä pamppaillen ympäri, kohti tikkaita. "Pitääkin tästä varmaa jatkaa duunia..", Hänen mutinansa kuulosti vastahakoiselta, aivan kuin hän ei olisi halunnut enää tehdä töitä. Toisaalta, ilmassa leijaileva raskas tuoksu kertoi ettei hän halunnutkaan tehdä töitä. Perkele, hän oli niin lähellä luovuttaa ja antaa ruumiilleen vallan..

Vittu. Jackilla katkesi varmaan joku suoni päästä ja hän tiesi ansaitsevansa oikein kunnon löylytyksen tästä hyvästä, mutta hänen oli pakko maistaa... Ihan vähän vain. Ihan pikkuisen. Sitten hän lähtisi ja jättäisi Natalien rauhaan. Hän kieltäytyisi kaljoittelu kutsustakin. Hän jättäisi tämän työmaan ja jatkaisi matkaa. Hän ei ollut korvaamaton. Pomo löytäisi tyypin, joka osaisi tehdä hommat aivan yhtä hyvin kuin hänkin, mutta Natalien ei tarvitisi nähdä häntä enää.

Jack vei kätensä naaraan vyötärölle ja veti tuon itseään vasten. Vartalo tuntui sopivan häntä vasten kerrassaan täydellisesti. Kurvit asettuivat yksinkertaisesti aivan täydellisesti häntä vasten. Naaras oli niin lämmin, vaikka se hohkasikin vain vaatteiden läpi ja Jack tunsi olevansa niin kylmä. Hän oli palellut vuosikausia ja nyt hän oli saanut käsiinsä oman henkilökohtaisen aurinkonsa.
Hän laski päätään tavoittaakseen Natalien huulet omillaan. Ne olivat niin pehmeät ja maistuivat makealle. Jack olisi voinut pyörtyä.
Paskat, ei tämä naaras ollut hänen henkilökohtainen aurinkonsa. Natalie oli hänelle henkilökohtaisesti suunniteltu heroiini, joka sai hänen koko kehonsa lyömään kipinää ja samalla leijumaan korkealla pehmeiden pivien seassa.

Nat jähmettyi tuntiessaan kädet lanteillaan. Hänen hengityksensä alkoi takkuilemaan siinä samassa, kun heidän ruumiinsa kohtasivat. Hengittäminen oli vaikeaa, kivuliasta, katkonaista. Se tuntui jäävän kurkkuun kiinni kuin ruoto. Siinä vaiheessa se pysähtyi kokonaan, kun Jackin huulet laskeutuivat hänen omiaan vasten. Nat nosti kätensä työntääkseen miehen pois, mutta voimattomana hänen kätensä vain jäivät miehen rinnalle ja puristivat tuon paitaa epätoivoisesti. Naaras puristi avuttomana silmänsä kiinni, ja vastasi suudelmaan vaikka tiesi ettei tästä seuraisi mitään hyvää. Kaikki menisi siinä vaiheessa viimeistään päin helvettiä, jos joku sattuisi paikalle ja näkisi heidät. 

Ja silti hän ei voinut työntää urosta irti itsestään. Päinvastoin tuntui kuin hänen kroppansa olisi päättänyt ottaa ohjat käsiinsä, ja työntää rintojaan kohti Jackia. Hänen lantionsa tuntui värähtelevän ja huutavan kosketusta, sieltä, mistä kaikki tämä tuoksu sai alkunsa. Se huumasi ja sekoitti loputkin Natin päästä. Millään muulla ei enää ollut väliä kuin sillä, että hän saisi uroksen sisäänsä.

Jack nuoli hellästi naaraan huulia. Seurasi sen ääriviivoja kielensä kärjellä. Kun ne avautuivat, hän tunkeutui vaativana sisään. Hänen oma ruumiinsa kiihtyi sitä nopeammin, mitä pidempään he jatkoivat ja sitä ahnaammin hän otti Natalien huulia omikseen. Lopulta hän ahmi naarasta omalla suullaan, eikä asiaa hillinnyt yhtään se, että tuo vastasi suudelmaan aivan yhtä innokkaasti.
Tämä oli niin väärin Natalieta kohtaan. Tuo ansaitsi hyvän, kunnollisen ja vakaan miehen, mitä Jack ei todellakaan ollut.
Hän tunsi Natalien rintojen puskevan omaa rintakehäänsä vasten. Heidän päällään olevien paitojen kankaat hieroutuivat toisiaan vasten ja aiheuttivat paljaalla iholla kuumaa kitkaa, joka hiipi kuin varkain yhä alemmas. Jackin hieroi lantiotaan Natalieta vasten, jolloin hänen erektionsa tuntui taatusti jossain toisen navan tietäviltä. Todennäköisesti naaraalle oli käynyt aikaa sitten selväksi ettei kyse ollut enää vasarasta tai jakoavaimesta. He olivat aivan kiinni toisissaan, mutta se ei tuntunut riittävän. Jack piti toisen kätensä Natalien ristiselällä kun toisen hän puolestaan vei piukalle, pyöreälle pakaralle. Hän antoi sormiensa puristua lihaan ja veti tuota entistä tiukemmin itseään vasten.
Luoja miten hän halusikaan naaraan sisään. Hän oli aivan valmis ottamaan tuon ja harrastamaan villiä, kuumaa seksiä. Silläkin uhalla, että joku tulisi keskeyttämään heidän toimensa. Sillä ei ollut mitään väliä, kunhan hän vain saisi laueta Natalien sisään.

Vaikka Nat olisikin halunnut sanoa vastaan, sanoa ettei heidän pitäisi tehdä tätä, hänen suunsa ei kyennyt muodostamaan sanoja Jackin vaimentaessa vähäisetkin yrityksen huulillaan ja kielellään. Miehen kieli tuntui niin taitavalta, ettei Nat voinut olla kuvittelematta miltä se tuntuisi hänen kuumalla, märällä vaollaan. Jestas, pelkkä ajatus olisi voinut saada hänet laukeamaan.
Varovaisesti, hyvin varovaisesti, kuin varkain, Nat lähti liu'uttamaan toista kättään alemmas. Hän laski sen aina uroksen lantiolle, kunnes pysähtyi. Jos hän liikuttaisi kättään yhtään alemmas, jos hän tekisi sen, paluuta tuskin enää olisi. Siinä vaiheessa he luultavasti vetäisivät pikaisen tässä pienessä vessassa, ja sen jälkeen Nat tuskin enää kehtaisi katsoa miestä silmiin punastumatta ja kiihottumatta uudelleen. Mutta hänen kehoonsa sattui tämä odotus. Kuuma, huolellinen suudelma oli saanut sen käymään ylikierroksilla, ja se miten uroksen kroppa hieroutui hänen rintojaan vasten oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Lisäksi pelkkä erektion tunteminen navallaan sai hänet haluamaan enemmän. Hän halusi koskettaa tuota jykevää, kivikovaa elintä. Nat halusi ottaa sen suuhunsa ja ajaa uroksen hulluuden partaalle kunnes tuo ottaisi hänet rajusti niin, että hän ulvoisi nautinnosta.
Jostain aivojensa takaperukoilta hän kuitenkin kuuli järkensä ääntä. Tämän pitäisi loppua. Nyt. Ja silti hänen kätensä teki sen ratkaisevan liikkeen ja siirtyi heidän väliinsä hieromaan uroksen erektiota kankaan läpi. Se siitä sitten. Hän voisi yhtä hyvin saman tien laskea housunsa alas ja esitellä takapuoltaan urokselle.

Jack oli hyvin vähällä laueta kun Natalie tarttui kiinni hänen erektiostaan. Orgasmi lähti jo melkein syöksymään eteenpäin ja sai miehen vaikertamaan, sekä puskemaan itseään tiukemmin häntä pitelevää kättä vasten.
Pieni, mutta pisteliäs järjenääni huomautti, että tässä vaiheessa olisi hyvä vetää peli poikki. He joutuisivat ongelmiin. Jack ei välittänyt itsestään paskan vertaa. Hän oli ollut lukuisissa huomattavasti pahemmissa paikoissa ja tilanteista. Hänellä ei ollut kuitenkaan aikomustakaan saattaa myös Natalieta ongelmiin.

Vaikka se sattui aivan helvetillisesti, Jack antoi vielä yhden kevyen suukon, irrotti lempeästi naaraan otteen erektioltaan ja perääntyi ulos pienestä vessasta. Hän oli edelleen hengästynyt ja huohotti raskaasti, kuin olisi käynyt juuri juoksemassa maratonin.
”Natalie, olen pahoillani.” Hän ei rupea täyttämään naaraan korvia sillä perinteisellä 'minun ei olisi pitänyt' – paskalla. Joo, hänen olisi pitänyt pitää itsensä paremmin kurissa. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään raiskaus. He olivat kaksi täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevaa aikuista, jotka olivat kumpikin tahtoneet tätä. Okei, hän oli ollut hieman turhan innokas, mutta Natalie ei ollut työntänyt häntä pois. Jack oli kuitenkin pahoillaan siitä, ettei ollut kävellyt aikaisemmin pois ja jatkanut töitään niin kuin olisi pitänyt.

Edes toinen heistä osasi olla fiksu. Ero tuntui kuitenkin lopulliselta ja satutti häntä syvältä. Meni hetki ennenkuin Nat uskalsi avata silmänsä todetakseen uroksen todellakin irroittautuneen itsestään. Hänen oma hengityksensä oli aivan yhtä läähättävää kuin uroksenkin.
Kuitenkin se, mitä Jack sanoi, sattui häneen enemmän kuin sen hetkinen panetus ja tyydytyksettä jääminen. Vai oli tuo pahoillaan. Selvä se, sitten. Ensin käydään päälle kuin yleinen syyttäjä ja sytytetään liekkeihin ja jätetään sitten palamaan. Reilua. 
"Joo, ei siinä.. mitään.", Nat ei kuitenkaan pystynyt reagoimaan aivan täyspäisesti tähän tilanteeseen. Häntä panetti niin että sattui, ja se sai hänet huonolle tuulelle. Samalla hän kaipasi toisen huulia takaisin omiaan vasten, eikä voinut olla unelmoimatta niistä. Samalla hän tunsi tulleensa hylätyksi ja hyväksi käytetyksi.
"Sori vaan.", Okei, se sitten siitä, nyt oli aika herätä ja jatkaa töitä. Ei tässä sen kummempaa. Vähän työpaikkaromanssia, ei muuta. Nat käänsi selkänsä kohti ovea ja kiipesi tottunein liikkein istumaan tikapuiden kärkeen, leikkien ettei mitään ollut tapahtunut. Hänen sydämensä kuitenkin hakkasi kiivaasti, muistuttaen siitä mitä hän oli melkein saanut. Nat ei voinut olla tuntematta itseään orvoksi ja pettyneeksi.

Jack tunsi syyllisyyttä. Hän oli juuri pahoittanut naaraan mielen ja se näkyi kilometrien päähän. Se sai hänet tuntemaan itsensä täydelliseksi paskapääksi. Tunne muuttui vain pahemmaksi, kun Natalie kiipesi takaisin tikkaille kuin merkiksi siitä, että heidän keskustelunsa oli päättynyt.
Jack ei halunnut jättää Natalieta yksin tuossa tilassa vessaan. Vaikka naaras ei vaikuttanutkaan tyypiltä, joka olisi hirttäytynyt sähköjohtoihin. Hän oli aloittanut tämän sotkun ja hän myös siivoaisi sen.
”Kuulehan”, Jack aloitti, vaikka ei tiennyt ollenkaan miten jatkaisi. Mistä naaraat pitivät? Hän kyllä tiesi yhden asian, mistä tämä naaras piti. ”Mitä jos veisin sinut illalla ulos? Ajelulle ja syömään.”

Siitä oli ikuisuus kun Jack oli pyytänyt ketään treffeille. Tuskin niiden perusmuoto oli kuitenkaan muuttunut mihinkään näiden vuosien aikana, jotka hän oli pysynyt sivussa deittailunihmemaasta. Sen hän tiesi, että oli aloittanut aivan väärästä päästä. Yleensä urokset pyysivät ensin naaraan ulos ja jos tuuri kävi, kävivät vasta sen jälkeen iholle.
”Voisin tulla hakemaan sinut illalla Harleyllä.” Toivottavasti moottoripyörän mainitseminen saisi naaraan lämpenemään edes himpun verran ajatukselle.

Nat oli toivonut uroksen tajuavan lähteä takaisin omiin töihinsä sillä välin kun hän oli kiivennyt tikapuille mököttämään. Tämä työpäivä ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan, ja Nat olisi mielellään vaihtanut hahmoaan ja pinkaissut lähimpään metsään juoksemaan pahanmielensä pois. Mutta ei, uros ei tajunnut lähteä, vaan avasi suunsa, kenties pahoittaakseen hänen mieltään entisestään. 
Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Nat hätkähti kun uros ehdotti syömään menoa ja ajelua. Harrikka teki tempun, ja sai Natalien mielialan kohoamaan, hieman. Hän ei kuitenkaan kääntynyt ympäri, vaan nappasi työkaluvyöltään pienen ruuvvarin voidakseen käydä taas sähköjohtojen kimppuun, ennenkuin muisti, ettei ollut ehtinyt kääntää katkaisijaa pois päältä.

"Hmm, harkitaan asiaa.", Nat totesi, ja toivoi että hänen äänestään ei kuulunut se jännitys jota hän tunsi. 
"Jos voitat mut kilpa-ajossa.", Nat ei voinut olla virnistämättä itsekseen, ja se kuulsi hänen äänestään. Sulavalla liikkeellä narttu pyörähti ympäri tikkaiden päällä, istuen nyt rennosti tikkaiden päällä, haarat hieman enemmän levällään kuin hienoilla nartuilla yleensä, ja Nat virnuili vinosti.
"Ja tökkää se katkasija pois päältä, jos viittit.", Aivan kuin mitään ei olisi hetki sitten tapahtunut. Näin oli hyvä. Näin sen kuuluikin mennä.

Homma oli toiminut. Naaraan mieliala tuntui kohoavan silmissä, vaikka tuo malttoikin hetken aikaa näytellä kylmäkiskoista. Jack kuitenkin peitti esiin pyrkivän hymynsä. Hän veisi mielellään naaraan syömään ja ajelulle, kunhan tuo ei pitäisi häntä ihan täytenä paskiaisena.
Sen lisäksi, että Natalien mieliala oli kohonnut tuo rupesi vetämään vielä jotain yhden naaraan kissa ja hiiri – leikkiä. Olihan naaras ihana ja kaikkea, mutta moinen keikistely ei Jackiin uponnut. Hän piti Nataliesta enemmän kun tuo kirosi ja intoili moottoripyöristä. Siitä huolimatta hän piti suunsa visusti kiinni. Eiköhän yksi loukkaus päivässä ollut ihan riittämiin.
”Mitä jos sinä vain pukeutuisit nätisti ja minä hakisin sinut kuudelta illalla?” Jack sanoi ja tökkkäsi samalla katkaisijan pois päältä.

Nyt hänen piti vielä miettiä mihin hän Natalien veisi. Se vähän mitä hän oli naarasta oppinut tuntemaan, kaikki kermaperseiden raflat olivat poissa laskuista. Hän ei kuitenkaan halunnut viedä naarasta myöskään pelkästään kaljalle.
Hänellä oli onneksi koko päivä aikaa miettiä sitä ja naputella samalla laminaattia paikoilleen.

Natalien naama venähti. Pukeutua nätisti? Hän ei omistanut sitten yhden yhtäkään nättiä vaatetta. Tai ainakaan monen useimman uroksen standardeilla nättiä. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä Jack pitäisi nättinä. Nat nosti kätensä leukansa alle miettiäkseen tätä hetken, eikä tuntunut enää huomaavan mitään muuta. Hän kuitenkin mietteissään kääntyi jälleen tikkaillaan ympäri, ja alkoi tehdä töitään joiden olisi tähän mennessä jo pitänyt olla vessan osalta ohitse. Nättiä..nättiä.. 

Nat sai vessan sähkötykset nopeasti kuntoon, ja täysin omissa mietteissään tuo laskeutui alas, keräsi termosmukinsa ja tikkaansa ja siirtyi eteiseen hoitamaan valoja. Hän teki työnsä järjestelmällisesti, lainkaan niitä edes ajattelematta. Hän ajaisi kyllä mielellään Jackin harrikalla, mutta ajatus kilpa-ajosta houkutti vieläkin enemmän. Toisaalta, uroksesta ei selvästi ollut sellaiseen. Noh, eikai siinä. Kaikki eivät olleet yhtä hulluja kuin hän. Nat oli jossain vaiheessa ajatusjunaansa tullut siihen tulokseen, että lähtisi ulos normaaleissa vaatteissa. Hän ei omistanut mitään nättiä, eikä sellainen hänelle sopisikaan. Joten jos oli valittamista, haistakoon itse.

Jack parkkeerasi harrikkansa Natalien pihaan kun kello hieman vailla kuusi. Hän oli käynyt suihkkussa ja kaivanut asunnossa ylleen ne ainoat puhtaat vaatteet, jotka tällä hetkellä omisti. Se tarkoitti hieman kuluneita farkkuja, mustaa t-paitaa ja ruudullista kauluspaitaa. Ne olivat siistit, mutta uros ei ollut vaivautunut silittämään niitä. Hän oli valinnut paikan sillä perusteella, että hänen vaatteensa menisivät siellä läpi. Koska hän oli liikenteessä moottoripyörällä, hän oli vetänyt ylleen myös nahkatakin, sekä tukevat maihinnousukengät.
Toivottavasti Natalie ei odottanut hänen ilmestymistään puku päällä. Kukkia hän oli sentään käynyt ostamassa. Hän oli arponut kukkakaupan edessä naurettavan pitkän aikaa ennen kuin oli kävellyt sisään ja ostanut kimpun pioniruusuja ja liljoja.
Toivon mukaan Natalie osasi edes näytellä pitävänsä niistä.

Jackin oli pakko myöntää ainakin itselleen, jännittävänsä näitä treffejä. Hänen käensä hikosivat ja pumppu hakkasi kuin sydänvikaisella.
Olisi ollut kuitenkin idioottimaista ja julmaa jänistää tässä vaiheessa, joten hänen ei auttanut muu kuin nousta pyörän selästä ja marssia Natalien ovelle.

Ovella hän soitti kelloa, piteli kukkia selkänsä takana ja yritti olla yrjöämättä kengilleen.

Päivä oli kulunut ohi ilman että sitä huomasikaan. Töistä lähdettyään hän oli sopertanut Hydelle ettei ehtisi leikkiä veljensä kanssa mitään ruuan jako leikkejä, vaan tokaisi tulevansa ehkä myöhemmin käymään, paineli pyörälleen ja ajoi kotiin niin lujaa kuin uskalsi ilman pelkoa sakoista. Sitten oli tullut aika käydä suihkussa, sen jälkeen penkoa vaatekaappia. Ensimmäisenä Nat oli valinnut itselleen seksikkäimmät alusvaatteet jotka omisti. Mustaa pitsiä ja satiinia. Ne eivät nyt ehkä olleet Victoria's Secret mallistoa, mutta kaipa nekin olivat sentään jotain. Käännettyään melkein koko kaappinsa ylösalaisin, Nat oli tullut siihen tulokseen että ihan sama. Hän otti mukavat, vaalean harmaat ja kuluneet pillifarkut kaapista, veti ylleen ihailemansa rock yhtyeen bänditopin, ja tumman, maastokuvioisen hupparin. Saisi luvan kelvata, piru vie. 

Loppu aika olikin sitten kulunut odotellessa. Nat oli aivan liian levoton istuakseen paikoillaan, joten naaras kiersi ympäri asuntoaan, varmistamassa että se oli edes osittain näyttelykelpoinen. Kun ovikello vihdoin soi, naaras sai sätkyn ja oli vähällä pompata kattoon. Nat veti syvään henkeä, ennenkuin asteli mahdollisimman rennon oloisesti ovelle sen avatakseen.
Näky sai hänen hengityksensä salpautumaan hetkeksi. Jack näytti niin..pantavan hyvältä.  Hän ei ollut odottanut uroksen tulevan puvussa, ja oli ihan hyvä ettei tuo tullutkaan, sillä noissa vaatteissaan uros vain näytti syötävältä.
"Moikka. Tuu vaan sisään, vedän vaan takin niskaan.", Nat astui sivuun, voidakseen päästää Jackin hetkeksi sisään. Että häntä hermostutti.

Jack oli vähällä nielaista kielensä nähdessään Natalien ovella. Hiiteen ajelut. Hiiteen syöminen. Hän olisi voinut naida naaraalta aivot pihalle siinä eteisessä. Hän oli toivonut etttei naaras odottanut häneltä pukua samaan aikaan kun toivoi, että naaras unohtaisi kaiken sorttiset mekot. Olivathan he lähdössä ulos pyörällä. Lisäksi Natalien sääret ja takapuoli näyttivät uskomattoman hyviltä tiukoissa farkuissa. Hän olisi voinut katsoa tuollaista päivät läpeensä. Seuraavaksi hänen huomionsa varasti bänditopin kaula-aukko, jossa rinnat olivat kuin tarjottimella.
Jackilla seisoi taas. Hän kuitenkin yritti työntää kyseiset ajatukset taka-alalle. Näiden treffien kun kuului olla hyvitys hänen aiemmasta töreästä käytöksestään. Homma ei toimisi, jos hän kävisi saman tien kiinni naaraaseen.

Jack astui kynnyksen ylitse, eikä voinut mitään uteliaisuudelleen, jonka seurauksena hän yritti kurkkia hieman peremmälle asuntoon. Hän ei kuitenkaan astellut eteistä pidemmälle, jotta voisi pitää kengät edelleen jaloissaan. Hän ei halunnut sotkea Natalien lattioita.
Samassa hän muisti kukat. ”Toin sinulle jotain.”
Kunhan Natalie ei vain viskaisi niitä päin hänen näköään. Hänen äitinsä oli aikanaan neuvonut viemään aina kukkia naisille, oli syy mikä hyvänsä. Toivon mukaan mieltymykset eivät olleet muuttuneet tänä aikana.

Natalien asunto oli suhteellisen siisti, vaikka poikatytöltä olisi saattanut odottaa älytöntä kaaosta ja sekasortia. Nat oli kuitenkin suhteellisen siisti persoona, vaikkakin aika ajoin hänenkin asuntonsa ajautui kaaokseen. Nyt pieni kaksio oli kuitenkin kohtuullisen kodikas. Nat oli ryhtynyt vetämään maihareitaan jalkoihinsa kun Jack puhui ja sai Natin kohottamaan sekä yllättyneenä että uteliaana katseensa urokseen.
Kukat saivat hänen naamansa ensin venähtämään, ja sitten naaras puri huulensa tiukasti yhteen ettei olisi nauranut. Hän ei olisi ikinä uskonut Jackin tuovan hänelle kukkia. Nat suoristi selkänsä ja otti kukat vastaan. Hänen suupielensä nyki pidätellystä naurusta kun naaras yritti hymyillä ystävällisesti. 

"Kiitos.", Nat ei pystynyt sanomaan mitään muutakaan ilman että olisi revennyt nauramaan. Hän kääntyi nopeasti ja loikki yhden kenkänsä kanssa ja suuntasi asuntonsa läpi pieneen keittiöön, jossa hän kolisteli hetken aikaa sopivaa vaasia etsien, ja laittoi kukat veteen. Hän oli onnistunut tappamaan suurimman osan siitä naurusta joka oli pyrkinyt hänen kurkustaan, ja Nat saattoi vain toivoa ettei uros mainitsisi kukista enää sanaakaan. Hän ei ollut varma pystyisikö olemaan vielä enää nauramatta. Eteiseen palatessaan Nat kyykistyi jatkamaan siitä mihin jäi; kenkiensä pukemiseen. Saatuaan nauhat sidotuiksi, hän nappasi henkarilta nahkatakkinsa ja hattuhyllyltä oman kypäränsä. Kypärä oli muuten musta, mutta tietyssä valossa siinä saattoi erottaa tummanharmaan pääkallon.
"Mennäänkös sitten, Casanova?"

Kukat olivat sittenkin olleet liikaa. Natalie näytti siltä kuin olisi ollut tukehtumaisillaan nauruun, jota pidätteli. Mikä sai Jackin tuntemaan itsensä tietysti täydelliseksi idiootiksi. Hän olisi voinut heittää mokomat rehut olkansa yli, sillä Natalie olisi todennäköisemmin innostunut enemmän säädettävästä jakoavaimesta.

Natalie ei juurikaan aikaillut, vaan oli lähtövalmiina jo ennen kuin Jack ehti kyllästyä seisoskeluun. Jack pani merkille katsellessaan naaraan pukeutumista ettei tuolla ollut meikkiä olenkaan. Iho oli luonnollisen näköinen ilman sentin paksuista pakkeli kerrosta, mikä oli mukavaa vaihtelua. Jack ei ollut koskaan ymmärtänyt sotamaalauksia, joita naaraat kasvoilleen vetivät.
Uros ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään casanova-kommentille. Nataliehan ei kuitenkaan voinut tietää olevansa ensimmäinen naaras, jonka kanssa hän oli ollut tekemisissä sitten... Liian pitkään aikaan. Hän oli käyttäytynyt vuosikausia kuin olisi antanut selibaattilupauksen. Jack ei tosin oikonut naaraan kuvitelmia. Eiköhän se selviäisi tuolle kunhan nämä treffit etenisivät ja uros pääsisi näyttämään kuinka pihalla oikeastaan oli.

Pihalla Jack asteli pyörälleen ja nousi sen selkään. Hän taputti penkkiä selkänsä takana merkiksi naaraalle, että tuo voisi nousta kyytiin. ”Mennään ensin syömään. Meikäläisellä on ainakin aivan jumalaton nälkä.”

Kukkien tuominen ja naurun pidättely oli onnistunut laukaisemaan suurimman osan hänen hermostumisestaan, ja Nat tunsi olonsa miltei normaaliksi. Häntä jännitti, eihän hän useinkaan käynyt treffeillä, mutta hänen olonsa oli kuitenkin paljon rennompi. Hän seurasi urosta ulos ja tuon pyörälle, eikä taas voinut mitään sille, että olisi halunnut jäädä hetkeksi ihailemaan sitä. Jack kuitenkin nousi jo pyörän selkään ja osoitti hänelle paikkansa uroksen takana. Nat olisi tosin kyllä ajanut paljon mielummin, mutta kaipa tämä piti urokselle suoda siitä hyvästä, että oli nauranut tuolle.

Nati kiskaisi kypärän päähänsä ja liukui sen jälkeen paikalleen tuon taakse istumaan. Nat epäröi ensin, sillä hänen ruumiinsa muisti automaattisesti Jackin ruumiin kosketuksen, ja tuntui kuin hänen nänninsä olisivat kovettuneet jo pelkästä ajatuksen voimasta. Nat yritti ravistaa tuntemukset itsestään, nojasi lähemmäs Jackin selkää ja pelkällä tahdonvoimalla kietoi lopulta kätensä toisen ympärille. Hänen sydämensä alkoi samantien hakkaamaan tuhatta ja sataa, ja hänen käsillään tuntui olevan järjetön himo alkaa tutkiskella Jackin vartaloa. Onneksi Nat puristi molempia ranteitaan, joten ne eivät päässeet liikkumaan.