Highway to hell. K-18

Natalie huohotti raskaasti, painaen päätään patjaan ja puristaen silmiään kiinni. Hänen päässään pyöri ja silmissä tuikkivat tähdet. Tuntui aivan siltä, kuin olisi iskenyt häntä takaraivoon sen sijaan että hän olisi taas lauennut. Jestas, jos seksi olisi aina näin hyvää, hän haluaisi sitä joka päivä. Nat tiedostaa etäisesti kuinka Jack vetäytyy irti hänestä, ja hänen kroppansa vavahtaa vastalauseeksi ja saa naaraan vaikertamaan. Nat nosti katseensa patjasta ja saa silmiinsä uroksen odottavan, kuumeisen katseen. Hän huomaa kuinka toinen taas hyväilee itseään, ja se saa naaraan kehon jälleen käyntiin, kaivaten tuota suurta, kovaa elintä sisälleen.
Jackin sanat saavat Natalien nousemaan ensin istumaan ja sen jälkeen naaras kipuaa kuumeisesti toisen ylle, sulokkaasti aivan kuin olisi asettunut pyörän selkään. Hän katsoi urosta himoiten silmiin ottaessaan omalla kädellään kiinni tuon varresta, ohjatakseen sen itsensä sisään, ja lähti laskeutumaan hitaasti alas.
Voi hyvä jumala sentään. Tässä asennossa Jack pääsi vielä syvemmälle, ja tuon kalu tuntui hankautuvan entistä paremmin hänen seinämiään vasten, ja tunne sai naaraan vaikertamaan puhtaasta nautinnosta. Oli kuin ekstaasia olis ruiskutettu hänen suoniinsa. Nat tunsi kuinka puristui uroksen ympärille, laskeutuessaan alas sentti sentiltä. Hän pääsi aivan alas asti, ennenkuin ryhtyi yhtä hitaalla tahdilla nousemaan. Nat piti tukea uroksen rintakehästä, huokaillen nautinnollisesti liikkuessaan. Hän suoristi selkäänsä mahdollisimman paljon ja pyöritti lantiotaan lähtiessään liikkumaan nyt hieman reippaammalla tahdilla, silti kuitenkin piinaavan hitaasti.

Jack seurasi Natalien liikkumista kuin petoeläin saalistaan, herkeämättä ja silmää räpäyttämättä. Hän katseli kuinka tuo konttasi hänen luokseen ja nousi päälle, kuin uros olisi ollut itse yksi niistä moottoripyöristä, joilla naaras ajoi. Hän asettui makaamaan Natalien alle paremmin, varmistaen nopeasti etteivät he olleet liian reunalla sängyssä.
Sen jälkeen hänen huomionsa oli kokonaan naarassa, joka oli tarttunut sumeilematta kiinni hänen eretiostaan ja ohjasi sitä nyt sisäänsä. Jack vaikersi hurmioituneena, kun Natalie lähti laskemaan itseään alas päin. Osat olivat vaihtuneet ja nyt uros oli se kärsimätön. Tahdonvoimallaan hän kutenkin naulasi takamuksensa kiinni patjaan, ettei vain nousisi vastaan ja veisi naaraaltaan hallitsemisen tunnetta. Hän katseli lumoutuneena, kuinka hänen paksu kalunsa katso sentti sentiltä siihen naaraan kaikkein kauneimpaan paikkaan.

Kun Natalie pääsi loppuun, Jackin oli painettava pää kiinni patjaan, ettei olisi yrittänyt päästä vielä hieman syvemmälle. Hän haukkoi henkeään kuin olisi ollut kuolemassa.
Hänen silmänsä olivat puristuneet yhteen, kuten kaikki muukin hänen kehossaan tuntui käpertyneen ja puristuneen kokoon. Jackin oli kuitenkin pakko saada ne auki, sillä hän halusi nähdä, miltä Natalie näytti hänen päällään. Naaras oli uskomaton näky. Se sai hänet haukkomaan henkeään uudelleen Tuo kohosi Jackin vartalon yllä kuin kuningatar ja näytti jumalattarelta. Juuri sillä hetkellä uros olisi ollut valmis tekemään mitä tahansa Natalien vuoksi, kunhan naaras antaisi hänelle palkinnoksi edes hippusen huomiota ja nautintoa.
Natalie lähti liikkumaan ja Jack antoi tuon määrätä tahdin. Sitähän hän oli pyytänyt, että naaras ratsastaisi ja pistäisi hänet anelemaan. Samalla hän antoi omille käsilleen jälleen temistä hieromalla lujin ottein Natalien koko ajan työskenteleviä reisiä ja kaunista lantiota.

Hitaasti, ja viettelevin lantion pyöräytyksin Nat liikkui uroksen päällä, pitäen silmänsä tuossa koko ajan. Hän nautti siitä, että sai olla vuorostaan vallassa, määrätä mihin tahtiin he liikkuivat. Nat nosti kätensä pois Jackin rinnalta, ja oli nyt täysin pelkästään reisiensä varassa, selkä suorana hän pääsi hieromaan sisäänsä tunkeutuvaa kalua juuri siihen pisteeseen sisällään, johon sen halusikin. Ja aivan kuin tämä nautinto ei olisi pelkästään ollut tarpeeksi, hän vei kädet rinnoilleen, hieroen niitä, nipistellen nännejään ja koko ajan hän katsoi kuin huumattuna Jackia. Hän ei antaisi urokselle mitään pikaista tyydytystä, vana pakottaisi tuon kärsimään saman hulluksi tulemisen tunteen, jonka hänkin oli saanut kestää. Nat piti tahtinsa hitaana ja rauhallisena, työntäen lantiotaan eteenpäin alas laskeutuessaan.

Jack oli seurannut heidän vartaloidensa yhtymistä, aina siihen asti kunnes naaras hänen yllään nojautui taakse päin, eikä ottanut enää tukea hänen rinnastaan. Uroksen silmät syttyivät aivan uudella tavalla, kun Natalie tarttui kiinni rinnoistaan. Hän seurasi tuon käsien ja sormien liikkeitä silmä kovana, kiihottuneen murinan täyttäessä huoneen. Natalie oli kuin kaunis, eroottinen uni, hyväillessään itseään. Himosta kiiluvin silmin, Jack seurasi tuon ruumiin kaaria, liikehdintää ja sitä kuinka tuo puski rintojaan tiukemmin omia käsiään vasten.
Vittu, aivan kuin naaras olisi pidellyt hänen täyttymystään käädessään, aivan hänen silmiensä ulottuvilla, mutta ei suostunut antamaan sitä. Se oli aivan käsittämättömän kiihottavaa.
Jackin sormet puristuivat Natalien lantioon, mutta hän ei ohjaillut tuon liikkeitä, piti vain kiinni. Nautinto ja himo uroksen sisällä vain kasvoivat ja ajatuskin siitä, että hän saisi pian päästää lastinsa vapaaksi naaraan sisään, yllytti hänen sisältään kumpuavaa murinaa.

Natin huulille kaareutui hymy hänen kuunnellessaan tyytyväistä, himokasta murinaa joka kertoi puhtaasta, alkukantaisesta nautinnosta. Hän laski toisen kätensä heidän väliinsä, ja puristi uroksen kalun tyveä etu- ja keskisormensa väliin. Näin hän saattoi estää toista laukeamasta ja pitkittää omaa nautintoaan, samalla kun pystyi myös hyväilemään itseään peukalollaan.
"Ei vielä, kjarena, sinun pitää ensin anella.", Natalie kuiskasi himosta paksulla äänellään ja nuolaisi huuliaan. Hänellä oli varsin hyvät näkymät täältä ylhäältä käsin, sillä Jackin himon katsominen kiihdytti häntä itseään vain enemmän. Hänen ei olisi lainkaan tarvinnut hyväillä itseään saadakseen orgasmia, sillä uroksen kalu oli enemmän kuin tarpeeksi antamaan sen hänelle. Hän kuitenkin halusi piinata urosta, aivan kuin näyttäisi tuolle että hän itse sai koskea itseensä, mutta uroksella ei olisi muuta osaa kuin nauttia näkemästään ja tuntemuksistaan. Nat kiihdytti hieman tahtiaan, nousten nyt nopeammin ylös, ennenkuin laski itsensä voimakkaasti alas, huudahtaen puhtaasta nautinnosta joka säteili ylös koko hänen kehoonsa.

Vittu.
Naaras tosiaankin maksoi takaisin sen, mitä hän tuolle oli aiemmin tehnyt ja otti omansa nyt täysin sumeilematta. Jackin silmät puristuivat kiinni ja hänen huuliltaan karkasi epämääräinen vaikerrus kun Natalie tarttui kiinni hänen kalunsa tyvestä, estäen eteen päin kamppailevan orgasmin. Eikä hän voinut enää mitään sille, että hänen oma lantionsa nykäisi eteenpäin. Sillä oli nyt täysin oma tahto ja se kaipasi täyttymystä, jota naaras ei suostunut antamaan.
”Vittu enkeli... Sinä tapat minut...” Jack kähisi. Kun hän huomasi miten naaras hieroi itseään peukalollaan sieltä, missä hänen kätensä oli ollut vain hetkeä aikaisemmin, orgasmi hänen sisällään lähti syöksymään eteenpäin, vain törmätäkseen väkivaltaisesti seinään Natalien estäessä sen. Jackista ei tuntunut enää siltä, kuin hän olisi ollut kuilun partaalla. Eihei. Hän makasi selällään pienen pylvään päällä, joka tuntui pureutuvan hänen ristiselkäänsä kuin nuoli, muun ruumiin roikkuessa rotkon päällä. Hänen putoamisensa oli kiinni vain pienestä.
”Nai minua enkeli... Pistä minut tulemaan...” Jack vaikeroi lähes tuskissaan. Hän oli aivan rajalla, mutta ei päässyt yli.

Tätä käskyä Nat totteli mielellään. Hän aikoi naida toista kunnes tuo huutaisi, rukoilisi ja anelisi helpotustaan. Hän nojautui jälleen eteenpäin, ottaen jälleen uroksesta tukea toisella kädellään, toisen pidellessä tuon kalua edelleen pihtimäisessä otteessaan. Hän lähti liikkumaan nopeammin, rajummin ja kiimaisesti läähättäen. Jack ei pääsisi helpolla. Hän tunsi uroksen lantion nykäyksistä, että tuo halusi laueta, ja Nat epäili orgasmin täyttävän hänet kokonaan kunhan hän sen sallisi. Hän halusi kuitenkin ajaa itsensä samaan pisteeseen, ennenkuin päästäisi irti ja sallisi uroksen laukeamisen. Eihän se käynyt päinsä, että toinen laukeasi ilman häntä. 
Natalien aivot myös yrittivät viestittää hänelle, että oli hieman hassua, ettei uros puhunut lainkaan heidän yhteisellä kielellään. Tuo kutsui häntä enkeliksi sen sijaan, että olisi käyttänyt siihen sopivampaa termiä. Nat ei kuitenkaan ehtinyt keskittyä tähän ajatukseen, sillä hänen aivonsa tuntuivat menevän oikosulkuun jos hän tekisi niillä yhtään mitään muuta kuin keskittyisi nauttimaan.
"Odota, kjarena, odota..", Nat huohotti ja kiihdytti tahtiaan entisestään.

Jack tosiaan huusi, ripustautuen kiinni naaraan lanteisiin, kuin ne olisivat olleet hänen ainoa pelastuksensa. Hänen jokainen lihaksensa kiristyi, kun orgasmi olisi kiskonut niistä itselleen apuvoimia. Hänen ruumiinsa kaareutui, kun ei voinut muutakaan ja jäi vapisemaan paikalleen, lihasten unohdettua miten rentouduttiin. Jackin koko ruhon paino oli ainoastaan hänen päänsä ja lantionsa varassa. Hän puri hampaitaan yhteen niin, että ne kirskuivat. Hän ei yhtään ihmettilisi, jos ne murtuisivat paineen alla ja hän syljeskelisi myöhemmin palasia purukalustostaan.
Jack tasapainotteli orgasminsa partaalla, kun se yritti pyristellä vapaaksi. Hänen ruumiinsa roihusi, mutta ei päässyt leimahtamaan. Nautinto oli kestämätöntä, mutta se ei päässyt aivan terävimpään kärkeensä. Aika tuntui pysähtyneen täysin. Se puristi häntä nyrkkinsä sisään. Jack oli jo aikaa sitten menettänyt kykynsä puhua tai ajatella.

Uroksen tempoilu hänen allaan sai Natin hymyilemään melkein kuin säälien. Ehkä hän oli piinannut toista tarpeeksi. Nat kohotti itsensä jälleen ylös, mutta ennenkuin pääsi itsensä laskeutumaan, hän irroitti otteensa uroksen kalusta, ja paikasi sitten itsensä alas. Hänen oma orgasminsa oli vain enää muutaman liikkeen päässä, ja Nat liikutti lantiotaan nopeassa tahdissa, saavuttaakseen oman orgasminsa nopeasti.
Ja kun se viimein tuli, se tuntui aivan yhtä rajulta kuin hänen aiemmatkin orgasminsa. Vallantunne oli ollut huumaava, eikä Nat tiennyt mitään parempaa tapaa laueta. Hän huusi, ulisi uroksen nimeä, pidätellessään itseään paikoillaan tuon yllä, yrittäen vielä saada toista syvemmälle sisäänsä.
Hän vapisi kuin horkassa, ja lihakset alkoivat hiljakseen rentoutua. Nat laski kehonsa huohottaen Jackin ylle, haudaten kasvonsa uroksen kaulaa vasten. Hän tunsi itsensä täydellisen tyydytetyksi, jälleen kerran, ja olisi hyvin voinut jäädä tähän nukkumaan.
"Vieläkö oot hengissä, kjarena?", Nat kuiskasi vasten uroksen korvaa omien läähätystensä välistä.

Jack ei enää edes pystynyt tarkalleen tiedostamaan hetkeä, jolloin Natalie oli irrottanut puristavan otteensa. Kaiketi se oli sillä hetkellä, kun orgasmi pääsi viimein jyräämään tiensä eteenpäin. Hän tiesi karjuvansa täyttä kurkkua, vaikka ei sitä itse kyennyt kuulemaan purkaessaan itseään naaraansa sisään. Tämä oli voimakkaampi kuin edellinen ja sai hänet heittelehtimään niin rajusti, että selkeämmässä tilanteessa, hän olisi saattanut pelätä heittävänsä Natalien päältään. Tuo kuitenkin suoriutui taitavasti rodeoratsastuksestaan ja kun he olivat kumpikin enää yhteen sulautunut vapiseva läjä, Jack nautti siitä miten Natalie painui hänen päällensä.
Hän veti hajamielisenä peiton heidän ylleen ja puristi Natalieta rintaansa vasten. Huone oli täynnä heidän tuoksujaan ja se teki ilmasta raskasta hengittää. Vai johtuiko se siitä, että Jackin keuhkot tuntuivat olevan edelleen tulessa. Heidän hikiset vartalonsa olivat toisiaan vasten, eikä uros voinut olla nyt yhtään onnelisempi.

Hän suukotti lempeästi, silmät ummessa, Natalien päälakea ja silitteli tuon alaselän kaaria puolihuolimattomasti kämmenellään. Kysymyksellä meni hetken aikaa raivata tiensä hänen sumeiden aivojensa lävitse keskukseen, joka käsitteli ääniä ja muovasi niistä ymmärrettävää puhetta.
”No... Jos ollaan ihan rehellisiä... Niin en ole varma...” Jack puuskutti raskaasti, eikä puhuminen tuntunut luonnistuvan kunnolla, mutta hän ei valittanut. ”Tämä on ehkä maailman huonoin hetki kysyä tätä, mutta miksi sinä nimittelet minua? En osaa yhdistää tuota sinun hokemaasi kharennaa mihinkään tuntemaani kieleen.”
Jep, Jack osasi olla tunnelmanlatistaja, mutta ei voinut mitään uteliaisuudelleen. Sana kuulosti uskomattoman eroottiselta, kun naaras lausui sen. Hänen versionsa siitä kuulosti kömpelöltä muminalta ja todennäköisesti hän ei ollut ääntänyt sitä millään muotoa oikein.

Nat hymähti hieman toisen vastaukselle ja kiehnäsi päätään uroksen kaulaa vasten. Tämä oli varsin mukavaa, eikä hän panisi lainkaan pahakseen jos he kävisivät tälläisillä treffeillä useamminkin. Tai ainakin siihen asti, kunnes  Jack päättäisi jälleen jatkaa matkaansa. Ajatus ei ollut miellyttävä, ja Natalien olisikin tehnyt mieli pyytää urosta jäämään luokseen, sillä huuma sai hänen päänsä edelleen sekaisin. Ennenkuin ajatus kuitenkaan ehti muodostua sanoiksi, Jack esittikin jo oman kysymyksensä ja sai naaraan kurtistamaan kulmiaan. Hän kohottautui hieman voidakseen katsoa toisen kasvoja, nähdäkseen pilailiko tuo.
Ei, uroksen ilme ei ollut pilailevan ilme. 
"Mitä ihmettä sä oikeen höpötät?", Natalien päähän ei missään vaiheessa pälkähtänyt ajatus siitä, että uros olisi saatettu muuttaa puremalla, ja vaikka se olisikin käynyt hänen mielessään, myös purrut osasivat yleensä yleisimmät sanat heidän kielestään. Siksi tuntui jotenkin absurdilta, ettei joku tiennyt, mitä kjarena tarkoitti.
"Kjarena tarkoittaa kultaa. Nainko sun aivot rikki vai miten sä et muka sitä tiennyt?", Natin omat aivot oli ainakin naitu puhki, eikä naaras oikein kyennyt ajattelemaan vielä selkeästi. Muussa tapauksessa hän olisi saattanutkin tajuta, miksi uros kyseli moisia.

Jack kurtisti kulmiaan naaraan liikkuessa hänen päällään. Hän raotti silmiään nähdäkseen mitä toinen oikein puuhasi. Hän kohtasi Natalien kummastuneen katseen. Vittu. Tuo katsoi häntä siihen malliin kuin olisi uskonut hänen pilailevan. Mitä hän oli juuri sanonut?
Uros tunsi itsensä entistä hämmentyneemmäksi. Oliko hän unohtanut jotain oleellista äidinkielestään, kun ei ymmärtänyt mitä naaras tarkoitti. Siltä homma nimittäin alkoi vaikuttamaan.

Jack kierähti kyljelleen, pidelleen Nataliesta kuitenkin koko ajan kiinni, saadakseen aseteltua tuon kainaloonsa itseään miellyttävällä tavalla. Hän ei ollut aivan valmis siihen, että heidän ruumiinsa eroaisivat toisistaan. Samalla hän katseli naarasta kummastuneesti.
”Vaikka voinkin antaa kaiken kunnian siitä, että päässäni ei ole enää jäljellä muuta kuin epämääräistä harmaata mössöä, niin mitä vittua sinä oikein tarkoitat? En minä ole mikään kielitieteilijä.” Jack tunsi lievää ärtymystä, mutta ei antanut sen näkyä. Ei tämä ollut Natalien vika. Ei voinut olla. Naaras oli kuin unelma, joten ei ollut mitään syytä saada tuota hermostumaan. ”Vaikka sinun kullittelusi hiveeleekin miehistä itsetuntoani ja egoani, niin minullta ei silti hajuakaan siitä mistä sinä oikein puhut enkeli.”
Jack sipaisi ohimennen yhden hiussuortuvan pois Natalien poskelta.

Uros oli selvästi pimahtanut. Nat rupesi jo harkitsemaan vaihtoehtoa, ettei toinen ollutkaan ihmissusi. Hän yritti asettua mukavasti Jackin kainaloon ja toi päänsä uudestaan uroksen kaulalle ja nuuhkaisi tämä villiä hajua. Ei, kyllä tässä hänen vieressään oli hänen oman lajinsa edustaja, joten miksi helvetissä tuo ei tiennyt oman kielensä sanoja?
"Ei siihen mitään kielitieteilijää tarvita, että tuntee oman kielensä, iilhana.", Nat pyöräytti silmiään. Hän aisti uroksen ärtymysekn vaikka tuo ei sitä näyttänytkään. Nat tunsi olonsa hassuksi. Tässä hänellä oli vieressään uros, joka väitti ettei ymmärtänyt mistä hän puhui. Miten se ylipäätään oli mahdollista.

"Eiks sun emos oo opettanu sulle mitään?", Nat katsoi virheillä silmillään suoraan Jackin silmiin, kuin yrittäen etsiä merkkejä siitä, että kohta toinen virnistäisi ja huutaisi "vitsi!", mutta vielä ainakaan toistaiseksi sellaista ei näkynyt. Joko uros hänen vieressään tosiaan oli iilhana, tai sitten jokin oli tuon kasvatuksessa pahasti pielessä. Natin olisi tehnyt mieli muuttaa muotoaan ja litistää uroksen naama tassunsa alle. Ainoastaan hänen asuntonsa olisi kärsinyt moisesta. Se sai taas Natin ajattelemaan sitä, ettei ollut edes muuttanut hahmoaan pitkiin aikoihin. Hänen täytyisi tehdä taas jossain vaiheessa retki metsään, ja päästää itsensä vapaaksi juoksentelemaan.

Jackin kulmat painuivat entistä syvemmälle kurttuun. Natalie ei hellittänyt ja hänen mielessään käväisi, että oli onnistunut tapaaman jonkun piilohullun. Ehkä naaras oli jollain avohoidon jaksolla? Toisaalta, Jack oletti, että asia olisi näkynyt selvemmin jo alussa. Lisäksi Natalie katsoi häntä kuin hän olisi ollut hullu.
”Amerikan englannissa kulta on kulta ja niin pois päin. Luulisi sinunkin tietävän”, Jack totesi hieman uhmakkaasti. Ei hän nyt mikään idiootti ollut, vaikka olikin sitä jo hetken aikaa epäillyt. Hän oli puhunut sitä äidinkielenään kolmekymmentäviisi vuotta, joten uskoi osaavansa kaiken maailman kielileikit ja sanonnat riittävän hyvin, jotta tällaisia tilanteita ei tulisi vastaan.

Jack oli jo vastaamassa jo napakasti takaisin hänen äitinsä kasvatusmetodeista, kun tajusi ettei naaras ollutkaan käyttänyt sitä sanaa. Tuo oli puhunut emosta. Uroksen aivot tuntuivat hurahtavan nyt kunnolla käyntiin. Emo? Naaras oli myös puhunut pennuista ja tuo oli myös syönyt kuin hevonen aiemmin ravintolassa.
Jackin silmät laajenivat hämmästyksestä. Oliko hän tosiaan törmännyt toiseen kaltaiseensa. Oliko hän oikeasti törmännyt ihmissuteen.
Hän tempaisi naaraan kasvot omien käsiensä väliin, ruveten mittaamaan niitä läpi milli millitä, kuin etsien jotain susimaisia piirteitä todisteeksi omille aavistuksilleen. Hän ei löytänyt kuitenkaan mitään. Natalie oli aivan uskomattoman kaunis, mutta tuolla ei ollut kuonoa tai korvia esillä kertomassa omasta lajistaan. Jackin sisällä kupli niin pakokauhu kuin toivokin. Hän ei uskaltanut sanoa sitä ääneen. Mitä jos hänen arvauksensa ei olisikaan osunut oikeaan ja tässä olisi kyse jostain aivan muusta. Entä jos hän oli vain toivonut niin kipeästi löytävänsä jonkun samanlaisen, että oli kuvitellut kaiken?

Amerikan englannissa? Mistä vitusta uros oikein puhui?
"En mä mistään englannnista puhu, helvetin iilhana.", Nat alkoi ärtyä ja katsoi Jackin suuntaan uhmakkaasti. Joko toinen todellakin leikitteli hengellään, tai sitten hän oli onnistunut tekemään isoimman vihreen elämässään tuodessaan tälläisen idiootin kotiinsa.
Ja sitten uros jo nappasikin hänen kasvonsa käsiensä väliin ja Nat tunsi lamaantuvansa toisen otteessa. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa, ja hetken aikaa hän jopa pelkäsi uroksen aikovan käydä hänen kimppuunsa. Hän aisti uroksen mielentilassa erilaisia muutoksia, eikä osannut reagoida niihin muuta kuin säikähtämällä.

Natin silmät laajenivat ja hän lähti pyrkimään irti uroksen otteesta. Hän tunsi vahvaa halua muuttua, suojellakseen itseään. Nat tunsi, kuinka hänen hahmonsa alkoi muuttua, mutta yritti kuitenkin estää itseään. Hän ei halunnut kuitenkaan rikkoa asuntoaan muuttumalla jättikokoiseksi sudeksi. Natin käytös muuttui kuitenkin eläimellisemmäksi. Hän paljasti hampaansa, ja luimisti esiin puskeneita korviaan. Hän reagoi tälläiseen yllättävään tilanteeseen puolustautumalla.

Jack päästi otteensa irti heti kun tajusi säikkäyttäneensä naaraan. Hän ei missään nimessä tarkoittanut pelotella toista omalla käytöksellään, joka alkoi hiljalleen muistuttamaan gorillaa. Hänen aivotoimintansahan oli jo taantunut apinan tasolle.
Seuraavaksi se oli kuitenkin Jack, joka säikähti ja perääntyi kun naaraan kasvojenpiirtet rupesivat muuttumaan. Hän sai sen mitä oli toivonutkin löytävänsä Natalien kasvoilta hetki sitten. Paitsi, että se tuntui täysin mahdottomalta. Enempää hän ei kuitenkaan ehinyt moista miettimään, sillä sängynreuna tuli vastaan oletettua nopeammin ja seuraavassa sekunnissa Jack totesi makaavansa lattialla, ketarat kohti kattoa. Hänen päässään jyskytti sen seurauksena kun takaraivo ja lattia olivat tehneet läheistä tuttavuutta törmäämällä toisiinsa.

Ammattisotilaan ripeydellä uros oli kuitenkin pystyssä ja seisoi niin ylväänä, sekä vakaasti kuin se vain oli mahdollista housut nilkoissa.
”Sinä olet ihmissusi...” Jack kuiskasi oman hämmästyksensä ilmoille kun piuhat hänen päässään viimein yhdistyivät. Hän katseli Natalieta ihastuneen hämmästyksen vallassa. Naaras oli ensimmäinen hänen kohtaamansa ihmissusi, sitten sen kullinlutkuttajan, joka oli muuttanut hänet ja jättänyt oman onnensa nojaan.

Natin oma pelko laantui uroksen ihmeellisen reaktion vuoksi. Tuo ei perääntynyt kuten susi joka tuntee itsnesä uhatuksi, tuo perääntyi kuin ihminen joka näki ensimmäistä kertaa elämässään saduista tutun ihmissuden. Nat sai itsensä hillittyä, ja korvat katosivat sinne mistä olivat tulleetkin. Hän katsoi kummastuneena, pää kallellaan toisen perääntymistä aina lattialle saakka ja irvisti kuullessaan kopsahduksen joka aiheutui luultavasti pään ja lattian välisestä iskusta. 
Ja sitten uros olikin jo pystyssä, ja Nat kohotti toista kulmaansa toisen paraatiasennolle, ilkosen alastomalle kropalle, ja nautiskeli hetken salaa näystä. Uroksen sanat saivat hänet kurtistamaan kulmiaan jälleen.

"Ja sä et oo?", Äänensävy jolla kysymys esitettiin oli pilkkaava. Nat oli aivan varma, ettei erehtyisi oman lajinsa tunnistamisessa, joten miten helvetissä uros sitten onnistuisi siinä. Hetkonen hei. Natalien aivot lähtivät ruksuttamaan ja yhdistelemään langanpätkiä toisiinsa. Uros oli ihmissusi, siitä ei ollut epäillystäkään, mutta tuo ei ollut syntyperäinen. Tuo oli selvästi muutettu, ja koulutus vaikutti vielä hieman keskeneräiseltä.
"Oot sä uyrenta? Siis, muutettu?", Natin piti ravistaa päätään ja selventää sanojaan, sillä olihan se jo käynyt selväksi, ettei toinen ainakaan puhunut heidän kieltään. Tämä tuntui aivan liian uskomattomalta ollakseen totta.

No niin, selväksi tuli. Jack tajusi ettei ollut käyttäytynyt ollenkaan niin kuin olisi kuulunut, mikä tosin sai naaraan ilmeisesti tajuamaan ettei hän ollut aivan kartalla. Natalien kysymykseen hän nyökkäsi ja käänsi päätään. Todennäköisesti toinen ei ollut pannut sitä merkille, mutta hänen kaulassaan, aivan hiusrajan tuntumassa, hieman korvan alapuolella oli röpelöinen arpi. Jack ei muistanut tarkalleen tapahtumia, jolloin hän oli kyseisen vamman saanut, mutta sen jälkeen hommat olivat menneet oudoiksi samaan tapaan kuin kauhuleffoissa yleensä. Hän taputti arpea etu- ja kesksormellaan, jotta Natalie ymmärtäisi mitä hän näytti.
”Neljä vuotta sitten. Saharassa”, hän sanoi selventäen näin, milloin homma oli tapahtunut. ”Luulen sen piruparan olleen varma ja toivovankin sitä, että kuolisin tähän. Lähellä se kyllä oli, mutta toisin kävi.”
Tilanteen viimein lauettua, Jack uskaltautui istuutumaan sängynlaidalle, hyvän matkan päähän Nataliesta. ”Sinä olet ensimmäinen ihmissusi, johon olen törmännyt sen jälkeen.”

Nat silmäili Jackia tuon nyökätessä ja lopulta osoittaessa arpeaan kaulallaan. Vai siitä tuo olikin tullut. Nat oli olettanut sen olevan vanha vamma jostain tappelusta, kenties jostain naaraasta. Hän kuunteli tarkasti uroksen kertomuksen tapahtuneesta ja kurtisti kulmiaan. Kuka idiootti menisi puremaan ihmistä varmistamatta että tuo kuolisi saamiinsa vammoihin, jos tarkoituksena oli tappaa? 
"Ihme, että oot vielä hengissä.", Nat mutisi katsellen urosta, joka istui riittävän turvavälin päähän hänestä. Oliko hän onnistunut pelästyttämään Jackin käytöksellään? Jos hän tosiaan oli ensimmäinen ihmissusi johon tuo oli tietoisesti törmännyt, toisen täytyi olla melko pyörällä päästään.

"Sä et sitten tiedä meistä yhtään mitään? Et tunnista omaa lajias hajun perusteella?", Nat ei kyennyt oikein ymmärtämään tätä, sillä hän oli syntyjään ihmissusi, ja kaikki tuli hänelle ikäänkuin luonnostaan. Ehkä hänen pitäisi yrittää opettaa urokselle jotain, jotta tälle ei sattuisi vastaavia tapauksia sitten tulevaisuudessa, kun tuo saattaisi taas törmätä omaan lajiinsa. Toisaalta, hän ei varmastikkaan olisi kovin hyvä opettaja. Hänellä ei riittänyt malttia sellaiseen. Ehkä Hyde ja Keon osaisivat tehdä sen paremmin? Tai sitten hän veisi Jackin tapaamaan Marlaa, siitähän vasta hupia syntyisi.

Se oli ihme monessakin mielessä, eikä edes näiden ihmissusijuttujen vuoksi. Jack oli elänyt vuosikausia veitsenterällä. Saharan tapahtumat olivat vain yksi miljoonista todisteista, että hän oli leikkinyt hengellään.
”En. Kaikki tietoni perustuvat siihen, mitä olen itsessäni huomannut ja luulen ettei siinä ole edes puoliakaan”, Jack totesi pää painuksissa. Hän tunsi olevansa jälleen eksyksissä, juuri sillä tavalla kuin yleensäkin kun mietti omaa tilannettaan. ”Tiedän hajuaistini olevan terävä, mutta en osaa erottaa tuoksuista kun murto-osan. Joten joo, minulla ei ollut pienintäkään havaintoa siitä, että sinä olet samanlainen kuin minä.”
Jack tunsi itsensä jälleen kuolemanväsyneeksi. Hän asettui pitkälleen sängylle, koska ei yksinkertaisesti jaksanut kannatella omaa ruhoaan enää. Oli ehkä liikaa pyydetty tämän jälkeen, että Natalie tulisi hänen viereensä lämmittämään. Jack tunsi itsensä jälleen kylmäksi ja kaipasi toisen ruumiinlämpöä.
Hänellä ei kuitenkaan ollut rohkeutta esittää kysymystä, mutta hän levitti käsivartensa kutsuvasti, jolloin naaras saattaisi jättää eleen huomiotta tai vastata siihen.

Oli tavallaan todella surullista, ettei toinen tiennyt heidän lajinsa hienouksista, eikä kyennyt tunnistamaan kaltaisiaan. Oli varmasti ollut yksinäistä. Nat katseli hetken aikaa urosta joka kävi pitkälleen vuoteelle, ja levitti kätensä kutsuen häntä viereensä. Nat ei voinut olla hymyilemättä. Hän kömpi Jackin vierelle, ja asettui tiiviisti tuon kylkeä vasten makaamaan.
"Sul on viel aikaa oppia.", Ihmissudet elivät paljon pidempään kuin ihmiset, jos tuo ei onnistuisi saattamaan itseään aikaiseen hautaan omilla teoillaan, Jackilla olisi varmasti hyvin aikaa oppia elämään kuin kunnon ihmissuden kuuluukin. Oli huvittavaa, toisaalta, että Jack ei ollut tiennyt hänen olevan samanlainen, ja silti pyytänyt häntä treffeille. Eikö uros pelännyt lainkaan paljastavansa itseään ihmisille? Nat taas puolestaan ei välttämättä olisi lähtenyt treffeille ihmisen kanssa. Hän ei halunnut joutua muuttamaan ketään sen takia, että saisi itsekkäästi pitää tuon itsellään pidempään. Toisaalta, ei tästäkään suhteesta tulisi mitään sen pidempää. Jack aikoi vaihtaa maisemaa kunhan työmaa olisi valmis.
"Sulla on vielä hyvin aikaa, kjarena.", Nat kiehnäsi päätään urosta vasten, ja tunsi kuinka hänen silmäluomensa alkoivat painua väkisin kiinni. Hän nukkuisi varmasti kuin tukki, ainakin siihen asti kunnes herätyskello kertoisi että oli aika palata todellisuuteen.

Jackin olisi tehnyt mieli vollottaa kuin mikäkin nössö, kun Natalie kömpi kuin kömpikin hänen kainaloonsa. Uros kääntyi kyljelleen voidakseen vetää toisen aivan liki itseensä. Asiat tuntuivat palaavan oikeille raiteilleen kun iho painautui ihoa vasten. Natalie oli niin lämmin ja tuntui lähes hauraalta hänen lihaksiaan vasten. Naaras ei kuitenkaan ollut sitä vähimmässäkään määrin. Aina oli kuitenkin mukava kuvitella, että hän voisi potkia kumoon Natalieta uhkaavat asiat ja toinen tarvitsisi häntä.
Jack mietti, että hänen olisi pitänyt riisuutua kunnolla. Hän oli edelleen housut nilkoissaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut vetää ne takaisin jalkaan, mutta se olisi ollut vähintäänkin typerää. Niinpä hän potki mokomat turhakkeet pois, jonnekkin vuoteen perukoille. Tämän jälkeen hän saattoi keskittyä jälleen Nataliehen.

Uros antoi itsensä hyväillä ja silitellä hellästi naaraan kyljen ja lantion kaaria, samalla kun hengitti tuon tuoksua sisäänsä.
”Jaa, enpä tiedä. Minä olen jo kolmekymmentäviisi vuotias. Vanha koira ei hirveän nopeasti opi uusia temppuja”, Jack mumisi Natalien hiuksiin. Hän veikkasi oletetun elinikänsä olevan huomattavasti odetettua lyhyempi, joten kai häntä saattoi verrata johonkin vanhaan käppänään.

Natalien silmät rävähtivät auki hänen kuullessa uroksen iän. Hän oli juuri harrastanut seksiä paljon itseään nuoremman kanssa. Toisaalta asiaa lievensi se, ettei uros ollut syntujään ihmissusi.
"Tuota.. niin, joo.. paitsi että ihmissudet elää vähän pidempään..", Nat ei missään nimessä halunnut keskustella ikäasioista juuri nyt sen enempää. Toinen järkyttyisi varmasti jos kuulisi minkä ikäinen hän itse oli. Jack kun tuntui vielä ajattelevan kuin ihmiset.

Lisäksi Natalieta väsytti, eikä uroksen hellät silittelyt ainakaan auttaneet asiaa. Hänen pitäisi myös jaksaa käydä aamulla suihkussa pesemässä Jackin haju pois itsestään, ellei halunnut aiheuttaa Hydelle sydänkohtausta. Veljestään tuli mieleen.. hänen puhelimensa oli äänettömällä, ja hän oli luvannut mennä käymään myöhemmin. Nat nousi ylös kuin olisi saanut sählöiskun, js ryhtyi kuuneisesti etsimään nahkatakkiaan, jonka taskussa hänen puhelimensa oli. Löydettyään takin viimein hän kaivoi puhelimen esiin. Kolme viestiä, kaksi puhelua.. oli ihne ettei Hyde jo murtanut hänen oveaan.
Pikaisesti Nat ryhtyi naputtelemaan veljelleen viestiä.

Jackin silmät rävähtivät myös auki kun hän kuuli Natalien sanat. Toisaalta kun otti huomioon kaiken sen, minkä uros oli saanut selville uudesta kehostaan, tuon ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Tietenkin he elivät pidempään. Olisihan se pitänyt jo arvata. Pitkäikä tuskin oli ainoa asia, joka hänelle paljastuisi tulevien kuukausien ja vuosien aikana.
Juuri nyt häntä ei kuitenkaan kiinnostanut pätkänkään vertaa se mitä hänen uudesta rodustaan voisi paljastua. Natalie hänen vierellään siinä sängyllä oli huomattavasti mielenkiintoisempi asia pohdittavaksi.

Jack oli jo rentoutua uudelleen, kun Natalie yht'äkkiä ponkaisi ylös ja konttasi aivan päin vastaiseen suuntaan kuin hän olisi halunnut. Uros seurasi naaraan likehdintää, eikä voinut sille mitään, että alastoman vartalon katseleminen sai hänet heräilemään uudestaan. Hän päätyi siirtämään peiton lantionsa suojaksi, jotta hiljaksiin kasvava erektio jäisi turvaan sen poimujen kätköön.
Jack laski nopeasti yksi plus yksi. Nataliella oli yksi isoveli ja heidän vanhempansa olivat kuolleet. Naaras oli todennäköisesti poikennut tavanomaisista rutiineistaan tai jostain ennalta sovitusta, kun oli suostunut treffeille hänen kanssaan. Nyt isoveli olikin sitten todennäköisesti kaipaillut huolissaan pikkusiskoaan.
”Onko veljesi kovinkin huolissaan?” Jack kysyi sammalla kun kohottautui istumaan vuoteella.

Nat käänsi katseensa puhelimestaan Jackin suuntaan. "Noh, sanotaanks et oon ihmeissäni ettei se oo jo oven takana. Hyde on vähän.. ylisuojeleva ja pitää mua pentuna , vaikka oon jo 55-vuotias..", Natalie mutisi ja näpytteli kiivaalla tahdilla. Noin, viesti ja valkoinen valhe lähetetty. Hän oli todennut veljelleen olleensa ajelulla, eikä ollut tajunnut ajankulua eikä myöskään kyennyt vastaamaan ajaessaan puhelimeensa. Osittainen totuus. Nat huokaisi ja laittoi puhelimensa äänet päälle. Hyde saattaisi kuitenkin vielä soittaa hänelle ja repisi pelihousunsa jos hän ei vastaisi. Nat yritti sujauttaa puhelintaan taskuun kunnes tajusi seisovansa siinä täysin alasti. Piru.

Nat asteli vaatekaappinsa eteen jonka oli myllännyt täysin ja kiskaisi ylleen ison t-paidan sekä puhtaat alushousut. Hän ei pitänyt alasti nukkumisesta, sillä oli meinannut liian usein nousta sängystä avaamaan ovea aivan liian unisena tajutakseen pukea päälleen. Puhelin kourassaan Nat kömpi takaisin vuoteeseen.