Silmiltä suojassa, suljettujen ovien takana. K-18

Jonathan kurtisti hieman kylmiaan kysyvänä, kun Rafael tarttui hänen käteensä ja pyysi häntä jälleen vuoteeseen vierelleen. "Paleleeko teitä vielä, sir? Voin lisätä takkaan lisää lämpöä, jos haluatte.", Jonathanilla ei ollut mitään varsinaista syytä kieltäytyä suorasta pyynnöstä ja ehdottaa jotain muuta, hän ajatteli ainoastaan herransa hyvinvointia. Hän nousisi toki sänkyyn tuota viilentämään jälleen, jos Rafael ei kaivannut enempää lämpöä takkaan. Hänen oli kuitenkin huolehdittava jokaisesta Rafaelin tarpeesta, ja siihen kuului esittää kysymyksiä joita ei lausuttu ääneen.
Hän kuitenkin otti puolikkaan askeleen sänkyä kohden Rafaelin vetäessä häntä vuodetta kohden. Jos tuo ei käskisi häntä lisäämään huoneen lämpöä, hän istuisi vuoteen reunalle.

Rafael vain hymyili, Jonathanin tarjoutuessa lisäämään huoneen lämmitystä. Mies oli kertakaikkisen ihmeellinen, onnistuessaan aina ensimmäiseksi ajattelemaan hänen etuaan. Olihan hänellä toki edelleen hieman viileä ja hänen ihonsa tuntui värisevän, mutta olihan niitä muitakin tapoja lämmetä, kuin puiden lisääminen takkaan. Päätään kevyesti pudistellen Rafael sanoi; ”Ei tarvitse. On hyvä näin.”
Sen sijaan hän veti Jonathania edelleen lähemmäs ja supisti aivan aavistuksen suutaan, kun tuo jäikin vain sängynlaidalle istumaan. Se oli aivan liian kaukana hänen makuunsa, mutta onneksi siitä helpoimmasta päästä korjata.

”Muistaakseni, käyttäydyin aiemmin tökerösti sinua kohtaan ja tarjosin sinulle hyvitystä käytökseni vuoksi”, Rafael alkoi puhumaan ja irrotti otteensa Jonathanin kädestä. Hän alkoi liu'uttamaan omaa kättään toisen käsivartta pitkin ylöspäin, pysähtyen vasta hartian jälkeen niskalla. Hän tarttui lujalla, mutta kuitenkin hellällä otteella kiinni Jonathanin niskavilloista, tarkoituksenaan ohjata miehen pää lälhemmäksi omia kasvojaan. Samalla hän nojautuisi itse samaa tahtia eteenpäin vuoteella.
”Voisin nyt antaa sen sinun pyytämäsi hyvityksen”, Rafael sanoisi, huulet aivan liki Jonathanin huulissa. Jos mies ei ehtisi torjua häntä mitenkään, hän painaisi omat huulensa tuon suulle ja suutelisi omistavasti.

Jonathan oli odottanut, että Rafael pyytäisi häntä jälleen viereensä makaamaan, niinkuin aikaisemmin, ja vaikka hän pelkäsikin, että se ikävä kohtaus toistuisi, hän ei kieltäytyisi jos Rafaelin oloa helpottaisi se, että hän makasi tuon vieressä. Se mistä Rafael kuitenkin ryhtyi puhumaan, sai Jonathanin jähmettymään paikoilleen ja tuijottamaan isäntäänsä epäuskoisena. Mistä ihmeestä toinen sen nyt yhtäkkiä muisti? Jonathan nielaisi, ja hänen katseensa siirtyi hetkeksi seuraamaan Rafaelin käden kulkua ranteelta ylöspäin. Hän käänsi katseensa takaisin vasta siinä vaiheessa kun käsi jatkoi nousuaan hartialta niskalle.
"Sir, minä..", Mitä hän halusikaan sanoa? Että se oli ollut täydellinen vitsi, ja ettei hän vaatisi isännältään mitään hyvitystä? Hän oli jo sanonut sen, mutta Rafaelin eleet kielivät siitä, että tuo aikoi toteuttaa sen. Jonathan oli voimaton vastustamaan tuntiessaan, kuinka toinen ohjasi hänen päätään lähemmäksi itseään. Aika tuntui venyvän, se lyhyt matka joka heidän huuliltaan vaadittiin kosketusetäisyydelle pääsyä tuntui kilometreiltä. Jonathan ei osannut muuta tehdä kuin tuijottaa Rafaelia, korviaan uskomatta. Ja lopulta hän tunsi kauan himoitsemansa huulet omillaan. Jonathan inahti tahtomattaan vasten Rafaelin huulia. Tämä oli taas sitä mistä hän oli haaveillut, paitsi paljon parempaa. Jonathan tunsi käsiensä, toinen sylissä ja toinen heidän välissään patjaa vasten, tärisevän jännityksestä ja odotuksesta. Hän halusi irtautua, tämä ei ollut oikein sillä Rafael ei selvästikkään ollut vielä oma itsensä, mutta hän oli kykenemätön vastustamaan, kuten aikaisemminkin.

Rafael murahti tyytyväisenä vastaukseksi Jonathanin pienelle inahdukselle. Hän oli hyvillään siitä ettei mies ollut pistänyt lainkaan hanttiin, kun hän oli vetänyt tuon huuliaan vasten. Tosin, mihin Jonathan olisi joskus sanonut vastaan. Mies oli kelpo palvelija.
Rafael ei jättänyt tätä kuitenkaan pieneen pusuun niin kuin Romina neidon kanssa. Hän avasi omia huuliaan työntääkseen kielensä ulos niiden välistä. Sillä hän hyväili aluksi Jonathanin huulten linjoja siirtyen hiljalleen yhä sisemmäs, tarkoituksenaan saada toinen mies avaamaan suunsa. Hän halusi päästä maistamaan Jonathania myös sisältä. Lisäksi hän halusi tuon vastaamaan suudelmaan. Olisi mielenkiintoista nähdä millainen rauhallinen ja hillitty Jonathan oli suutelijana. Olisiko tuo aivan yhtä hillitty kiihkossaan kuin kaikessa muussakin vai oliko mahdollista houkutella miehestä esiin jotain paljon kiihkeämpää ja kovempaa.
Siinä sängyllä istuessaan ja Jonathania suudellessaan Rafael lähti nojautumaan eteenpäin. Hän puski omalla ruumiillaan toista, yrittäen pakottaa näin tuon jälleen itsensä alle. Hän halusi heidän ruumiinsa toisiaan vasten ja tunte jälleen, miltä Jonathan tuntuisi hänen allaan kiemurrellessaan ja voihkiessaan.

Jonathan ei voinut uskoa tätä todeksi. Tapahtuiko tämä oikeasti vai oliko hän nukahtanut tuoliinsa. Hän ei olisi uskonut pääsevänsä koskaan tuntemaan Rafaelin huulia omiaan vasten, ja tässä hän nyt istui täysin avuttomasti jähmettyneenä, silmät tiukasti kiinni. Hänen järkensä huusi tämän olevan väärin, mutta kroppa ei suostunut kuuntelemaan, vaikka hän yritti kuinka pakottaa sitä liikkumaan ja irtaantumaan Rafaelista.
"Sir..ei..", Tämä oli Jonathanin ainoa vastalause Rafaelin kielelle, jonka hän suorastaan toivotti tervetulleeksi avatesaaan suunsa puhuakseen. Jonathan oli helposti hiljennetty kielellä joka nyt tutkiskeli ja maisteli hänen suutaan, ja vastoin omaa järkensä ääntä, hän huomasi vastaavansa suudelmaan ja kauhukseen hän tajusi kallistuvansa taaemmas vuoteella, Rafaelin puskiessa häntä jälleen kohti patjaa.
Hyvin suurella vaivalla Jonathan onnistui kääntämään päänsä ja rikkomaan suudelman. "Herrani.. älkää tehkö tätä.", Jonathan vaikersi heiveröisellä äänellä, huohottaen.

”Älä vastustele Jonathan”, Rafael pyysi, vaikka äänensävy oli ennemminkin käsky, etsien samalla Jonathanin huulia uudestaan omilleen. Hän tiukensi uudelleen otettaan miehen niskavilloilla voidakseen pakottaa tuon kasvot omiaan päin.
Hänen oli pakko muuttaa hieman asentoaan, jotta saattoi kannatella itseään polvien varassa. Hänen molemmat kätensä olivat pian varattuina, kun hän vei toisen niistä heidän väliinsä. Hän antoi sen lipua Jonathanin rintakehältä alas vyötärölle ja siitä yhä alemmas. Muitta mutkitta hän tarttui palvelijaansa kiinni siitä, mitä tuolla oli jalkojensa välissä ja puristi kevyesti.
”Sinä haluat tätä aivan yhtä paljon kuin minäkin”, Rafael kuiskasi ääni käheänä. ”Joten, älä vastustele. Anna sen tapahtua.”

"Ku-kuten tahdotte, sir.", Jonathan lakkasi vastustelemasta Rafaelin niin käskiessä. Hän ei voinut käydä herraansa vastaan, ja jos tuo käski häntä olemaan paikoillaan ja kestämään tämän nöyryytyksen niin hän tekisi sen. Hän saattoi vain toivoa, ettei Rafael muistaisi tästä mitään, ja jos muistaisi, hän toivoi ettei tuo vihaisi häntä. Hän antoi päänsä taipua takaisin Rafaelia kohden, antaen tuon suudella itseään panematta vastaan. Jonathan henkäisi vasten Rafaelin huulia tuntiessaan käden rintakehällään, ja voihkaisi kun käsi tavoitti hänen kasvavan erektionsa. Niin, hän halusi tätä aivan liikaa, enemmän kuin Rafael. Ja Rafael ei olisi halunnut tätä jos olisi ollut oma itsensä. "Kyllä, herrani.", Jonathan kuiskasi heikosti, puristaen silmiään kiinni. Hän ei uskaltanut avata niitä, hän ei tiennyt johtuiko se siitä, että pelkäsi itkevänsä, vai siitä, että pelkäsi tämän kaiken sittenkin olevan unta ja että heräisi jos avaisi silmänsä. Hän ei tiennyt, halusiko jatkaa vai lopettaa.

Tyytyväinen murina kumpusi ulos Rafaelin rintakehästä, kun Jonathan alistui hänen tahtoonsa. Hän ei varsinaisesti yllättynyt siitä, sillä palvelija ei kieltänyt häneltä yleensä mitään. Tuo suostui kaikkeen mitä hän halusi ja teki kaiken mukisematta. Tosin, tilanteesta katosi oitis se pieni jännitys, kun Jonathan osoitti olevansa aivan yhtä tunnollinen myös tällaisessa tilanteessa. Rafael olisi ehkä kaivannut pientä kamppailua tai edes jonkinlaista intohimon osoitusta täydellisen alistumisen sijasta.
Siitä huolimatta hän jatkoi Jonathanin suutelemista, syventäen sitä ja tehden siitä yhä täysivaltaisempaa. Hän ujutti kielensä takaisin miehen suuhun, päästäkseen tutkimaan entistä perusteellisemmin sen sisäpintoja. Samalla hän puski itseään entistä paremmin toisen päälle, pakottaen tuota levittmaan jalkansa ja hivuttautuessaan itse niiden väliin. Hetkeksikään hän ei irrottanut otettaan housujen peittämältä erektiolta. Sen sijaan hän oli alkanut jossain vaiheessa hieroa elintä sitä suojaavien kangaskerrosten läpi. Rafaelin liikkeet olivat rohkeita ja vaativia, aivan kuin nuori aatelinen olisi tehnyt tätä satoja kertoja aiemminkin.
Nyt kun Jonathan ei pistänyt enää vastaan, Rafael saattoi irrottaa toisen kätensä tuon hiuksista ja tuoda sen myös heidän väliinsä. Hän hyväili pienen hetken Jonathanin kaulaa sormensa päillä, ennen kuin vei ne avaamaan siistiä solmion solmua.

Jonathan yritti olla mahdollisimman välinpitämätön, jotta Rafael tietäisi ettei hän yrittänyt käyttää tuota hyväkseen, jos muistaisi tämän myöhemmin. Se oli kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä hänen kehonsa ei edelleenkään tahtonut kuunnella järjen ääntä. Hän oli haaveillut tästä niin pitkään, että pieninkin kosketus sai hänen päänsä tyhjenemään hetkeksi. Hän avasi huulensa isännälleen, päästäen tuon ilomielin suuhunsa tutkimaan, ja huomasi vastaavansa suudelmaan aiempaa intohimoisemmin. Himo oli hukuttaa hänet alleen, tehdä hänestä jotain joka hän ei ollut. Hän tunsi villiä halua ja tarvetta ottaa Rafael, mutta näytti siltä että isäntä olisi se, joka ottaisi hänet. Jonathan ei voisi siis laittaa vastaan, mutta toisaalta, sekin ajatus kuulosti hyvin houkuttelevalta. Hän halusi tuntea, kuinka Rafael ottaisi hänet, tekisi hänestä omansa ja pitelisi häntä.
Huomaamattaan Jonathan puski lantiotaan paremmin Rafaelin kättä vasten levittäessään jalkojaan paremmin, jotta Rafael saisi asettua helpommin niiden väliin. Hän ei kuitenkaan uskaltanut itse koskettaa isäntäänsä, antoi vain tuon tehdä keholleen mitä haluaisi. Hetki hetkeltä hän kuitenkin vajosi syvemmälle himoonsa. Kuinka kauan asetelma pysyisi tälläisenä? Kuinka kauan, ennenkuin hän unohtaisi kuka oli ja missä oli, ennenkuin hän pakottaisi Rafaelin alleen ja ottaisi tuon? Jonathan pelkäsi tämän tapahtuvan.

Rafael pani merkille, miten Jonathan oli ja pysyi edelleen passiivisena osapuolena tässä pikku tilanteessa. Hän halusi palvelijaltaan enemmän. Hän halusi kiusata miestä niin, etä tuo menettäisi sen kirotun itsehillintänä ja ryhtyisi repimään vaatteita hänen päältään. Hän halusi tuntea Jonathanin hampaat ja kynnet ihollaan. Hän halusi miehen suutelevan, nuolevan ja maistelevan itseään, aivan kuin tuon henki olisi riippunut siitä.

Isäntä irrotti otteensa palvelijansa erektiolta, vapauttaakseen toisenkin kätensä muihin puuhiin. Hän kuiten painautui Jonathania vasten niin, että heidän lantionsa painuivat yhteen ja tuo saattoi tuntea myös hänen kovuutensa omallaan. Kosketuksesta liikkeelle lähtevä tuntemus sai myös Rafaelin voihkaisemaan. Nautinto pyyhkäisi hänen ylitseen voimalla ja sai lantion puskemaan vaistomaisesti uudelleen vasten toisen miehen lantiota etsien tunnetta uudestaan. Se miten heidän elimensä hankautuivat toisiaan vasten, sai hänet kaipaamaan samaa tunnetta ilman suojaavia kangaskerroksia.
Niinpä hän kävi tuumasta toimeen ja käytti molempia käsiään avatakseen Jonathanin solmion. Kun solmu ei enää pidätellyt sitä, hän kiskaisi somisteen pois miehen kaulasta. Kun se oli poissa tieltä, hän saattoi siirtyä availemaan paidan nappeja.
Kun kankaan alta puolestan paljastui paljasta ihoa, Rafael lähti liikuttamaan suutaan Jonathanin huulilta alemmas, kohti kaulaa.

Jonathan huokaisi nautinnollisesti ja peittelemättömästi siinä vaiheessa, kun Rafaelin huulet lähtivät liikkumaan huulilta kaulalle. Hän puristi peittoa käsiinsä, pitääkseen kädet paikoillaan. Hän tarvitsi edes jotain josta pitää kiinni, jottei menettäisi järkeään. Hänen lantionsa kohoili auttamatta kohtaamaan Rafaelin lantion, hieroi itseään sitä vasten kuuntelematta lainkaan hänen epätoivoisia kieltojaan. Hänen järkensä sumeni entisestään, tuntui kuin hän olisi hukkunut himon alle. Hitaasti ja täysin sitä tajuamattaan, Jonathan nosti toisen kätensä ja kohotti sen Rafaelin takaraivolle. Hän kietoi sormensa hellästi hiusten sekaan, leikitteli niillä niinkuin oli aina halunnut. Hän antautui himonsa vietäväksi.

Jonathan nykäisi hiuksia, saadakseen Rafaelin huulet jälleen omiaan vasten. Hän halusi dominoida herraansa, näyttää tuolle mitä todellinen nautinto voisi olla. Hän soi ohimenevän ajatuksen sille, että toivoi Rafaelin unohtavan tämän kaiken toipuessaan, tai pitävänsä sitä pelkkänä kuumehouruisena unena. Jonathan kohotti samalla ylävartaloaan irti vuoteesta, aivan kuin olisi aikonut kääntää tämän kaiken ympäri. Hän halusi olla se, joka ottaisi Rafaelin.

Rafael tunsi tyytyväisyyttä tuntiessaan Jonathanin viimein liikkuvan selkeästi allaan. Hän keskittyi edelleen paidan nappien aukomiseen. Saadessaan kangasta riittämiin pois tieltä, hän ei malttanut olla koskettamatta. Hän nosti kätensä hyväilemään Jonathanin kaulaa ja solisluita, liikutellen sormiaan yhä alemmas rintakehällä. Jonathanin iho tuntui sileältä ja pehmeältä. Rafael antoi kynsiensä upota ihoon raapien sitä pyöreillä kynsillään.

Samassa hän tunsikin Jonathanin sormet hiuksissaan ja sen mite tuo nykäisi hänen hiuksiaan. Se sai Rafaelin murisemaan uudelleen tyytyväisyydestä ja hän siirsi mielellään huulensa takaisin Jonathanin huulille.
Kuitenkin, kun toinen ryhtyi puskemaan itseään ylöspäin, Rafaelin toinen käsi suorastaan lennähti takaisin Jonathanin niskavilloihin. Hän antoi sormiensa kietoutua niihin tiukasti, puristaen jokaisen suortuvan nyrkkinsä sisään. Rafael ei ollut tottunut siihen, että häntä pomotettiin ja dominoitiin, eikä hän tosiaankaan aikonut opetella siihen nytkään. Jonathanin rintakehällä tutkimusmatkoja tehneellä kädellään, hän painoi tuota alaspäin.

Jonathan kurtisti kulmiaan tyytymättömänä, kun Rafae ei suostunutkaan noin vain alistettavaksi. Toisaalta, olisihan hänen pitänyt se arvata. Hänellä luultavasti oli voimaa enemmän kuin isännällään, ja saisi halutessaan alistettua tuon jos haluaisi, mutta hän oli kuitenkin niin syvään juurtunut palvelija, ettei hän kapinoisi isäntänsä valtaa vastaan tuon niin käskiessä. Jonathan laski siis yläruumiinsa takaisin patjaa vasten, mutta suuteli nyt puolestaan Rafaelia intohimoisemmin kuin aikaisemmin. Hän halusi enemmän, janosi enemmän. Rafaelin kynnet hänen ihollaan saivat hänet värisemään ja sihahtamaan kivusta. Tämä oli liikaa, tämä oli kaikkea sitä ja enemmänkin, mitä hän oli halunnut.

Rafael hymisi tyytyväisenä Jonathanin asettuessa takaisin hänen alleen, eli juuri siihen, mihin hän miehen halusikin. Nyt kun asiat oli aseteltu takaisin oikeille kohdilleen, hän saattoi jälleen keskittyä tutkimaan millaisia ääniä toinen mies päästelisi kun tuota koskettelisi sieltä täältä.

Rafael irrotti otteensa miehen hiuksista, kuitenkin valmiina palauttamaan toisen kuitenkin uudelleen maan pinnalle, keskittyen jälleen paidan nappeihin. Ei mennyt montakaan sekunttia, kun vaate oli auki ja Jonathanin rintakehä oli paljaana hänen silmiensä edessä.
Rafael irtatui hetkeksi suudelmasta, voidakseen nousta ihailemaan näkyä rauhassa. Samalla hänen katseensa viivähti hetken aikaa Jonathanin kasvoissa. Hän ei ollut varmaan koskaan nähnyt palvelijaansa samanlaisena. Hiukset olivat irtoilleet huolitellusta poninhännästä, tuon poskilla oli kevyt, kiihotuksesta kertova punoitus ja huulet aavistuksen raollaan, sekä turvonneet heidän suudelmansa jäljiltä. Näky saa kipinät kimpoilemaan hänen nivusissaan. Hän halusi saada Jonathanin siistin ulkokuoren rakoilemaan entisestään.
Hitaasti Rafael laski kätensä Jonathanin vatsalle, nauttien hetken aikaa vatsalihasten tunnusta kämmentään vasten. Rauhallisesti hän lähti liu'uttamaan kättään ylemmäs kohti tuon rintakehää. Rafael pysähtyi hetkeksi Jonathanin rintalihasten väliin, ennen kuin vei kätensä toisen päälle ja antoi sormiensa puristua paljaaseen lihaan.

Jonathan raotti silmiään Rafaelin noustessa hänen päältään, ja tutkaili isäntäänsä himosta tummennein silmin. Hän nuolaisi aavistuksen verran huuliaan, kuin kaivaten suudelman jatkumista, maistaakseen viimeisen hiipuvan maun herrastaan. Rafael näytti pitävän näkemästään, ja odotuksesta jännittyneenä Jonathan odotti malttamattomana jatkoa. Hän värähti kun käsi laskeutui hänen huolella treenattujen vatsalihastensa päälle, seurasi käden liukumista ylöspäin aina rintakehälle, ja henkäisi nautinnollisesti Rafaelin puristaessa rintalihasta, kuin naisen rintaa. Se ei tuntunut häpeälliseltä tai edes pahalta, että häntä kohdeltiin kuin naista, se tuntui ainoastaan vain hyvältä, eikä Jonathan välittänyt sellaisista asioista kuin sukupuoliroolit tässä vaiheessa. Jos Rafael haluaisi, hän olisi naisen korvike. Kuten hän oli herralleen sanonut, ei ollut mitään mitä hän ei tuon eteen tekisi.

Rafael kumartui takaisin alas saatuaan ensin verkkokalvojensa täydeltä hänen kosketuksestaan nauttivaa Jonathania. Hän ei halunnut jättää muita aistejaan yhtään sen vähemmälle. Hän painoi huulensa takaisin Jonathanin kaulalle, antaen hampaidensa raapia virheetöntä ihoa kevyesti. Samalla hänen toinen kätensä etsiytyi myös miehen rintakehälle. Hän otti Jonathanin molemmat nännit sormiensa väliin ja alkoi hieroa niitä mahdollisimman provosoivasti. Samaan aikaan hän hieroi jälleen lantiotaan Jonathanin lantiota vasten.
Vaikka Rafael ei aikonut alistua täysin palvelijansa tahtoon ja olla pompoteltavana, hän kaipasi miehen kosketusta. Hän halusi saada Jonathanin kädet omalle vartalolleen, tukimaan hänen lihaksistoaan ja ihoaan. Hän halusi miehen repivän vaatteet hänen yltään ja heidän paljaat ihonsa tosiaan vasten.

Jonathan tukahdutti nautinnonsekaiaen huudahduksensa puremalla alahuultaan Rafaelin ryhtyessä käsittelemään hänen nännejään. Tämä oli kaikki niin liikaa. Jonathan nosti kätensä Rafaelin selälle kuin takertuakseen tuohon henkensä hädässä. Hän liu'utti käsiään lihaksikkaalla selällä alemmas, t-paidan helmalle asti ja sieltä paidan alle hyväilemään paljasta ihoa. Rafael oli kuumeesta edelleen kuuma, ja tunne oli huumaava. Aivan kuin hän olisi kosketellut ihmistä.
Selältä Jonathan antoi käsiensä lipua taas alemmas, kunnes kämmenet kohtasivat täydelliset pakarat. Jonathan puristi molempia pakaroita, vetäen samalla Rafaelin lantiota itseään kohti ja nosti omaa lantiotaan ylemmäs samalla, vaikertaen nautinnollisesti.

Rafael voihkaisi tuntiessaan Jonathanin viileät, rauhoittavat sormet paidan alla, omalla ihollaan. Miehen sormet tuntuivat aavistuksen karkeilta, juuri sellaisilta kuin niiden, jotka olivat tehneet töitä koko pitkän ikänsä. Nyt ne tekivät hieman toisenlaista työtä hänen ihollaan. Ajatus sai Rafaelin hymyilemään ja nostamaan päätään voidakseen suudella miestä uudelleen suulle.
Kun Jonathan sitten vain silmänräpäytystä myöhemmin vei kätensä hänen pakaroilleen, Rafael voihkaisi tuon huulia vasten. Hän jännitti takapuoltaan vaistomaisesti kosketuksen vuoksi, vaikka se tuntui ainoastaan hyvältä. Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin puristellut hänen kannikoitaan ja tunne oli yksinkertaisesti kaikessa uutukaisuudessaan huumaava. Hän työnsi lantiotaan Jonathanin erektiota vasten kuuliaisesti ja voihkaisi uudelleen tuntiessaan jälleen heidän erektioidensa hankautuvan yhteen. Pyhä äiti sentään, hän voisi tulla pelkästään tästä.
”Kosketa minua Jonathan”, Rafael pyysi keskeyttäen heidän suudelmansa vain täksi lyhyeksi ajaksi, jatkaen oitis siitä mihin oli jäänytkin. Sanojensa painoksi hän puristi uudelleen miehen rintalihaksia käsiinsä ja nipisti niiden keskellä komeilevia vaaleanpunaisia nännejä heti sen perään.

Jonathan urahti vasten Rafaelin huulia, nykien omaa lantiotaan tuota vasten tarmokkaasti. Tätä hetkeä hän oli odottanut niin kauan, että juuri nyt hän ajatteli ettei sillä olisi merkitystä vaikka Rafael vihaisikin häntä jälkeenpäin.
"Kyllä, herrani..", Jonathanin ääni oli himosta paksu hänen tuodessaan kätensä kylkien kautta Rafaelin etupuolelle. Hän malttoi vain hetken hyväillä toisen täydellisiä vatsalihaksia ja lantion kaaria, ennenkuin hivutti verkkarit pois toisen lanteilta boksereiden kanssa. Hän ei myöskään ujostellut tai odottanut vaan tarttui suoraan Rafaelin kovettuneeseen elimeen ja ryhtyi pumppaamaan sitä tarmokkaasti.

Rafaelin koko ruumis taipui auttamatta kaarelle kun Jonathan tarttui kiinni hänen erektiostaan. Hän vaikersi kuin kuoleva, kun kosketusesta lähtevät sähköiset nautinnon nuolet moukaroivat hänen ruumistaan. Ei hän ollut odottanut, että palvelija tarttuisi ensimmäisenä kiinni sieltä, kun hän oli pyytänyt tuota koskettamaan itseään. Hänellä ei ollut kuitenkaan aikomustakaan valittaa. Jonathanin kosketus tuntui uskomattomalta. Rafael ei ollut koskaan kuvitellutkaan, että joku voisi saada hänet tuntemaan tällä tavalla.
Hetken aikaa meni ennen kuin hän pystyi tekemään muuta, kuin nauttimaan palvelijansa taitavista käsistä. Tuntemusten hiukan tasoituttua Rafael pakotti vartalonsa nojautumaan takaisin alas ja ryhtyi kiskomaan Jonathanin paitaa kunnolla pois tuon päältä. Hän halusi palvelijansa alleen alastomana. Hän halusi heidän ihonsa koskettavan toisiaan ja kehojen hankautuvan yhteen.

Kun paita olisi viimein pois tieltä, hän keskittyisi housujen sepalukseen, saadakseen sen auki ja päästäkseen hivuttamaan housuja pois Jonathanin jaloista. Nämä toimet keskeytyivät aina silloin tällöin voimakkaaseen nautinnonaaltoon, joka pyyhkäisi hänen ylitseen ja teki toimintakyvyttömäksi. Rafael tunsi miten orgasmi tekeytyi käsittämättömällä vauhdilla jonnekkin alavatsan ja nivusten tietämille. Kukaan muu ei ollut koskaan koskettanut häntä näin. Paitsi tietysti hän itse, aina silloin tällöin, päivän valoisina hetkinä, jotka hän saattoi viettää rauhassa omassa huoneessaan. Kuten jokainen ylhäisön kunnollinen, nuori jäsen, hän oli tapojen mukaan pidättäytynyt seksuaalisesta kanssakäymisestä, kuten tapoihin kuului. Tietenkään kaikki eivät malttaneet odottaa siihen ensimmäiseen avioliittoon, mutta Rafael oli aina pitänyt muita asioita seksiä tärkäempänä.
Hän oli ollut täydellisen väärässä. Tämä oli aivan erilaista toisen kanssa, kuin hiljaa yksikseen, mielikuvituksen kanssa tehtynä.

Jonathan käsitteli isäntäänsä parhaan taitonsa mukaan, keskeyttäen puuhansa vain auttaakseen paidan täydellisesti pois yltään, ennenkuin jatkoi taas. Hän nosti lantiotaan Rafaelin käydessä hänen housujensa kimppuun jotta tuo saisi housut kiskaistua kunnolla pois hänen lanteiltaan, ja jatkoi taas. Hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa ilman käskyä. Hän oli kuitenkin niin juurtunut tottelemaan ja toimimaan käskyistä, ettei oikein osannut tälläisessä tilanteessa tehdä muuta kuin odottaa uutta komentoa. Hän tietysti voisi toimia oman päänsä mukaan, mutta aikaisempi yritys nousta päälle oli jäänyt niin lyhyeksi, että Jonathan katsoi fiksummaksi odottaa, ennenkuin tekisi mitään harkitsematonta ja jotain, mitä ei ollut pyydetty. Hän tajusi samalla, tässä, nyt kun hän jo huohotti ja värisi odotuksesta, että se mitä hän oli pitänyt ihastuksena, taisikin olla rakkautta. Ei leimaantumista, mutta jotain melkein yhtä täysivaltaista.

Rafael kiskoi housut pois Jonathanin yltä samaa matkaa boksereiden, sukkien ja kenkien kanssa, ollessaan liian malttamaton erittelemään niitä. Hän vetäytyi jälleen hetkeksi aikaa ihastelemaan edessään olevaa näkyä. Jonathan oli kaunis. Vartalo oli solakka, mutta silti miehekkään lihaksikas ja sen näkeminen kiihdytti Rafaelia aivan uudenlaisella tavalla. Palvelijan housujen kätköistä oli paljastunut kaunis, pitkä ja kova erektio, joka näytti kaipaavan kosketusta mitä pikimmiten.
Samassa Rafael pani merkille olevansa itse vielä täysissä pukeissa. Siis jos Jonathanin valitsemia löysiä vaatteita, jotka tuo oli pukenut kun hän itse oli ollut täydellisen tiedoton maailman menosta, saattoi sanoa täydeksi kokonaisuudeksi. Palvelija ei ollut nyt yhtään niin innokas riisumaan häntä, kuin mitä oli yleensä pukiessaan häntä.
Hieman huterin jaloin Rafael nousi sängyltä lattialle seisomaan hankkiutuakseen eroon vaatteistaan. Löysät, rentoon oleskeluun tarkoitetut vaatteet oli riisuttu nopeasti ja hän saattoi nousta takaisin sängylle asettuakseen Jonathanin jalkojen väliin.

Tällä kertaa Rafael ei nojautunut palvelijansa ylle vaan pysyi polvillaan vuoteella, kiinnittäen huomionsa täysin siihen, mitä toisella oli jalojensa välissä. Hieman viivytellen hän kietoi sormensa kauniin erektion ympärille ja puristi sen kämmenensä sisään. Hetken aikaa hän piteli kättään vain paikallaan, tunnustellen miltä elin tuntui hänen otteessaan, ennen kuin lähti hyväilemään sitä pitkin, rauhallisin vedoin aina tyvestä vaaleanpunaiseen nuppiin asti.

Rafaelin vetäytyessä kauemmas Jonathanilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää tuosta irti. Hän raotti silmiään peläten jo hetken aikaa että isäntä olisi tullut tolkkuihinsa, mutta toinen päättikin vain riisua loputkin hänen vaatteistaan, jättäen hänet näin ilkosen alastomana vuoteelle makaamaan, kivikova elin paraatikunnossa ja nytkähdellen odotuksesta. Hän tunsi kuinka muutama ensimmäinen kiimatippa muodostui sen nuppiin hänen katsellessaan kuinka Rafael riisuutui äkkiä ja palasi vuoteelle hänen jalkojensa väliin. Hän olisi halunnut käskeä Rafaelia toimimaan nopeammin, mutta lopulta hänen sanaton pyyntönsä toteutettiin kun tuo tarttui hänen erektioonsa kiinni. Jonathan sihahti kuuluvasti ja painoi päänsä tiukemmin patjaa vasten, puristaen silmänsä takaisin kiinni. Paine oli juuri oikeanlaista, ja sai hänen lantionsa liikehtimään epätoivoisesti. Kun Rafael ryhtyi liikuttamaan kättään, Jonathan ryhtyi voihkimaan, vaikka peittikin äkkiä suunsa kädellään. Ei helvetti sentään, tämä oli tuhat kertaa parempaa kuin hänen villeimmissä haaveissaan.

Rafael hymyili tyytyväisenä katsellessaan miten hänen palvelijansa reagoi kosketukseen koko ruumiillaan. Jonathanissa ei tuntunut olevan enää mitään hillittyä tai asiallista. Mies oli täysin hänen vallassaan, kun hän piteli kiinni siitä kohtaa tuon ruumiista, josta kaikkein voimakkain nautinto kumpusi. Rafael piti liikkeensä tasaisena, antaen kalun kärjestä pursuavien pisaroiden liukastuttaa matkaansa. Hän muutti peukalonsa asentoa niin, että se hieroi voimakkaasti sitä pientä harjannetta aivan elimen kärjessä, jokaisella vedolla. Totuuden nimissä hän olisi kaivannut samanlaista kosketusta myös itselleen, mutta Jonathanin katseleminenkin ajoi asiansa.
Rafael nuolaisi ja kostutti omia sormiaan syvällä suussaan ennen kuin vei ne heidän väliinsä, aivan Jonathanin kivesten alapuolelle. Jatkaessaan miehen pumppaamista, hän hieroi tuon välilihaa voimakkaasti, vieden aina silloin tällöin sormensa painamaan sitä pientä kireää aukkoa välilihan päässä.
Samalla hän nautti Jonathanin vaikerruksesta ja voihkauksista. Ne tuntuivat musiikilta korville.

Maailma tuntui pyörivän hänen ympärillään huimaa vauhtia. Jokainen veto jonka Rafael teki tuntui pyöräyttävån maailmaa uuden kierroksen. Jonathan ei enää tiennyt kuka tai missä oli. Tämä oli aivan liian hyvää, hänen koko kehonsa tuntui olevan liekeissä, eikä hänessä todellakaan ollut enää mitään hillittyä. Hiukset okivat karkailleet niitä pidättelevästä nauhasta ja sotkeentuivat hänen päänsä alla.
Se kuitenkin muuttui Jonathanin tuntiessa kosteiden sormien hierovan itseään, uhaten välillä tunkeutua hänen sisäänsä. Se tuntui hyvältä, mutta samalla se pelotti häntä. Tämån jälkeen heillä ei ollut paluuta entiseen. Sen lisäksi Jonathan pelkäsi sitä kipua. Hän avasi silmänsä rävähtäen ja siirsi kauhistuneen katseensa Rafaeliin. Hän ei ollut koskaan valmistellut itseään sieltä, koska oli aina kuvitellut olevansa se joka tekisi tämän isännälleen. Hän oli täysin koskematon sieltä.
"Ei...", Jonathan voihkaisi heikosti, ryhtyen nousemaan kyynärpäidensä varassa ylös.