Bad day (Kaksinpeli Jilli & Shakur) K-18

Luci kuuli Ryanin äänen ja hyppäsi ketterästi aidan yli, lähes äänettömästi laskeutuen. Hän oli aina ollut laiha ja ketterä sekä nopea ja osasi onnekseen hyödyntää noita ominaisuuksia. Luca asteli varovasti pihamaan yli kirkon ovelle jossa Ryan oli valmiina aseensa kanssa.

Luca vilkaisi varovasti sisälle oven toiselta sivulta. Hän ei nähnyt liikettä, ainakaan vielä. Hän uskoi tehtävän olevan turha, mutta silti jokin vaivasi häntä. Oli aivan liian hiljaista..

Luca olisi tahtonut rynnätä sisälle ase ojossa ja huomata tehtävän olleen turha, halusi niin tapahtuvan enemmän kuin mitään muuta. Hän vilkaisi sisälle vielä kerran, ja niin tehdessään hän jätti selustansa täysin avoimeksi.

Ryan vilkaisi Lucaan: ”Menen edeltä. Suojaa sinä minun selustani”.

Ryan oli ehtinyt kulkea edes puoleen väliin kirkkokäytävää, kun kirkon täytti korvia särkevä huuto. Huuto vihalaisi korvia ja päätä niin, että Ryanin oli pakko peittää korvansa, vaikka viisaampaa olisi ollut tähdätä aseella huutajaa otsaa.

Kirkon parven kaiteella istui vampyyri. Vampyyrin hiukset olivat sotkussa ja sen vaatteet olivat toivottoman repaleiset. Jollekkin olisi saattanut äkkiä tulla vampyyrin nähdessään ja ennen kaikkea kuullessaan, vaikutelma hirmuliskosta.

Vampyyri oli kuitenkin saanut aikaan toivomansa tuloksen ja ainakin yhden hyökkääjistä sulkemaan korvansa. Nyt vampyyri saattoi hyökätä Ryanin kimppuun ylhäältä käsin.

Hän nyökkäsi vastaukseksi, ja kohotti aseensa piipun kohti taivasta, painaessaan selkänsä vasten kirkkoa. Hän odotti että Ryan oli sisällä ja kääntyi sitten itse mennäkseen perässä.

Luca ei ehtinyt kovinkaan pitkälle Ryanin perässä kun kuuli korvia vihlovan huudon. Luca ei onnekseen tehnyt samaa virhettä kuin Ryan, hän painoi ainoastaan toisen kätensä toiselle korvalleen, mutta hän ei vielä kuitenkaan ehtinyt tähdätä vampyyria.

Vampyyri hyökkäsi kohti korviaan pitelevää Ryania. Luca irvisti ja kohotti aseensa ja ampui. Laukaus kaikui kirkossa korvia huumaavan kovana. Jos he eivät vielä olleet herättäneet huomiota, niin nyt ainakin viimeistään.

Hän ei osunut. Vampyyri oli nopea eikä Luca ollut ehtinyt kunnolla edes tähdätä. "Ryan!", Hän huusi epätoivoissaan, ja tähtäsi uudestaan vampyyria.

Vampyyri onnistui kaatamaan Ryanin selälleen maahan. Vampyyri hakeutui jo Ryanin paljasta kaulaa kohti, mutta mies oli nopeampi. Yhdellä harkitulla ja vahvalla liikkeellä Ryan sai vampyyrin pään irti. Avautunut kaulavaltimo syöksi verta Ryanin päälle, jolloin meni korkeintaan kaksi sekunttia kun tämä oli täydellisesti veren peitossa.

Samassa Lucan sivusta, kirkonpenkkien takaa juoksi seuraava vampyyri. Ryan saattoi nähdä tumman varjon liikkuvan nopeaa vauhtia Lucaa kohti, sillä hänen silmiinsä oli mennyt vampyyrinverta.

”Luca! Varo!” Ryan karjaisi pyyhkiessään verta silmistään. ”Sinun vasen!”

Ryan olisi voinut yrittää tähdät vampyyriin, mutta ei ollut mitään takeita siitä, että hän osuisi nopeasti liikkuvaan vampyyriin.

Luca huokaisi helpotuksesta nähdessään Ryanin onnistuvan katkaisemaan vampyyrin kaulan. Hänen kätensä joka piteli asetta rentoutui hieman, sillä hän oli ajatellut tuon vampyyrin olevan ainoa joka täällä oli.

Kuitenkin, hän kuuli Ryanin varoituksen ja käännähti kannoillaan ja kohotti aseensa. Vampyyri oli jo aivan lähellä häntä ja Lucalla oli aikaa ampua vain yksi luoti. Se kuitenkin osui vampyyria keskelle naamaa, hieman nenän ylöpuolelle.

Luca veti väristen henkeä. Vai ei vaarallinen tehtävä? Kuka tiesi jos tämä paikka olikin vampyyrien pesä, josta he hetki sitten olivat vitsailleet? Luca kääntyi Ryania kohti. "Oletko kunnossa?"

((Vampyyri ei kuole luodista. Se kuolee ainoastaan pään katkaisemalla.))

((Voisi kuvitella että se lamaantuu kun saa päähänsä kuolleenmiehen verta? ))

Lucan ampuma vampyyri lamaantui hetkeksi luodista. Se perääntyi hieman ja lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan. Luultavasti se etsi piilopaikkaa seuraavaa yllätyshyökkäystä varten. Samassa se meni sisään ovesta, jonka takana luultavasti oli portaat, jotka johtivat kirkon torniin. Jos tämä oli tosiaan se vampyyrien pesä, josta he olivat aiemmin vitsailleet, vampyyrit luultavasti puolustaisivat pesäänsä viihmeiseen vampyyriin asti. Niiden onneksi, jos niitä oli enemmän, hyökkääjiä oli vain kaksi.

”Olisit tappanut sen”, Ryan tiuskaisi aikomaansa karskimmin. Hän oli saanut viimein pyyhittyä veren silmistään ja laseistaan. Nyt hän näki taas kunnolla. ”Keskus! Keskus! Kuuluuko? Täällä on ainakin yksi vampyyri, ellei enemmän. Olemme onnistuneet tappamaan jo yhden...”

Samassa kaiteelta, aivan Ryanin eteen hypähti kolmas vampyyri, joka jopa sähisi uhkaavasti.

”Luca! Mene sen yhden perään! Minä tapan tämän”.

Samassa kolmas vampyyri hyökkäsi Ryania kohti, valmiina raapimaan Ryanin kurkun auki. Ryan väisti ja perääntyi alttaria kohden.

”Luca! Mene! Tämä on käsky!”

Tällä kertaa Ryan hyökkäsi.

Luca mulkaisi Ryania kohti loukkaantuneena tuon esittäessä pisteliään kommenttinsa. Hän oli ollut huolissaan rakkaastaan ja siksi oli vain ampunut, saadakseen sen pienen hetken lisäaikaa että ehtisi tarkistaa kultansa tilan. Ja tuo tiuski hänelle? Luca tuhahti ja käänsi sitten katseensa vampyyrin menoa kohti.

Kun kolmas vampyyri hyökkäsi, Luca oli aikeissa syöksyä apuun, mutta Ryan käski häntä menemään toisen perään. Luca seisoi hetken typertyneenä paikoillaan ennen kuin todella tajusi, että he olivat töissä ja hän oli alempi arvoinen. Sihahtaen Luca veti esiin suuren veitsen saappaansa varresta, jossa hänellä oli aina tapana noita pitää piilossa, ja lähti vampyyrin perään.

Hän pääsi ovesta sisään, pitäen asettaan edessään ja veistä valmiina, siltä varalta että vampyyri olisi piileskellyt oven takan piilossa. Ei ollut. Luca näki edessään korkeat kierreportaat ja lähti nousemaan niitä varoen. Hän osoitti jokaiseen varjoon aseellaan, haluamatta ottaa minkäänlaisia riskejä. Ryan pyöri hänen mielessään, Luca toivoi että tuo olisi kunnossa, mutta samalla yritti työntää hänet pois mielestään. Hänen oli keskityttävä.

Luca pääsi portaiden yläpäähän suljetun oven eteen. Hän kuunteli hetken täysin hiljaa kuuluiko oven toiselta puolelta ääniä, ja kun ei kuulunut, hän avasi varovasti oven. Aluksi hän näki vain kuutamon kirkkaasti valaiseman pölyisen huoneen, ennenkuin näki jahtaamansa vampyyrin ikkunan lähellä, ja toisen vampyyrin istumassa ikkunalla. Luca tähtäsi asellaan kohti ikkunalla istujaa sekä vieressä kyyristelevää, ampumaansa vampyyriä vuorotellen. Kyyristelijä näytti paenneen tämän toisen luokse häntä koipiensa välissä. Ikkunalla istuja nousi ylös.

"Älä liiku.", Luca sihahti hampaidensa välistä. Hän ei nähnyt ikkunan edessä seisovan kasvoja, mutta pystyi aistimaan kuinka tuo virnisteli ärsyttävästi.

Ryan oli saanut sivallettua toisenkin vampyyrin pään irti hartioilta. Hän huohotti kevyesti. Toinen oli ollut ensimmäistä paljon kovempi pala. Se oli osannut jopa taistella.

Samassa Ryan kuuli naurua yläpuoleltaan. Kirkon urkuparvella seisoi kaiteeseen nojaten vampyyrinainen. Nainen olisi voinut olla kaunis, jos kuolema ei olisi muuttanut hänen kasvojaan kalman kalpeiksi. Naisen verenpunaiset silmät suorastaan hehkuivat urkuparvella palavien kynttilöiden loimussa. Naisen hiukset olivat muuten mustat, mutta kasvoja kehystivät kaksi verenpunaista raitaa.

”Et olekkaan ihan eilisen teeren poikia”, nainen sanoi ivallisesti. ”Sinulle on nostettava hattua, kun pärjäät kokeilleni. Samaa mieltä en tosin taida olla kumppanistasi”.

Ryan tähtäsi aseellaan naista kohti sanomatta sanaakaan. Nainen kuitenkin väisti luodin pelottavan ketterästi. Ryan ei ehtinyt kuin räpäyttää silmiään ja nainen oli poissa.

Samassa hän kuuli tömähdyksen ja hänen takanaan kyyristeli neljäs hänen kohtaamansa vampyyri.

Hahmo liikkui rauhallisesti lähemmäs Lucaa joka kiristi otettaan aseestaan. "Pysy kaukana!", Hän ampui varoittavan laukauksen, jonka vampyyri väisti kuitenkin helposti. Luca hypähti sivulle ja lähti juoksemaan kohti kyyristelevää vampyyriä. Se oli hidas ja..Noh, huono. Luca sai sen tapettua helposti, eikä uhkaava hahmo tehnyt elettäkään hänen tappamiseensa, vain katsoi.

Luca tähtäsi jälleen aseensa kohti inhottavasti virnuilevaa. Hän ampui. Laukaukset kaikuivat tyhjässä huoneessa kuin ukkonen. Mies kuitenkin väisti, ja samassa Luca tunsi kaksi terävää viiltoa rinnassaan. Hän putosi polvilleen kivusta ja siitä vielä käsiensä varaan, vetäen raskaasti henkeä. Luca tuijotti lattiaa ymmärtämättä mitä oikein tapahtui. Hän tunsi suurta kipua rinnassaan ja hänen olonsa oli heikko. Luca siirsi toisen pahasti tärisevän kätensä rintansa alle ja se kastui saman tien verestä.

Uskomatta vieläkään mitä oikein tapahtui, hänet nykäistiin ylös hiuksista. Luca oli menettänyt liikaa verta vastustellakseen, joten vampyyri sai hänestä oivan iltapalan. Hän tunsi hampaat kaulallaan ja pureman. Sitten maailma oli hetken musta.

Kun hän heräsi, vain muutamaa sekunttia myöhemmin, hän maistoi rautaisen maun suussaan. Se oli myös omalla tavallaan jotenkin makea. Luca sai silmänsä vaivoin auki ja tajusi vampyyrin verettäneen hänet. Siihen ei paljoa ajattelua tarvittu. Vampyyri virnisti hänelle julmasti, piteli häntä edelleen ylhäällä, ja paiskasi hänet sitten ohuen puuseinän läpi. Luca putosi suoraan kirkon lattialle, ja jos hän ei olisi jo muutenkin ollut kuolemaisillaan, niin pudotus ainakin olisi viimeistellyt homman. Luca korahti tukahtuneesti ja yskäisi verta suustaan.

Ryan kuuli laukaukset, mutta ei ehtinyt auttamaan poikaystäväänsä. Hänen oma vampyyrinsä tuotti nimittäin aivan riittävästi ongelmia.

Ryanin keskittyminen herpaantui vasta selkänsä takana kuuluvaan rysähdykseen. Ensin hän ei edes tajunnut kirkon katossa olevaa reikää. Hän kykeni näkemään vain verisen Lucan lattialla. Sitten hänen omissa silmissään musteni. Vampyyri, jota vastaan hän oli tapellut, oli onnistunut lyömään hänet tajuttomaksi.



Kaya van Hell katseli hymyillen kahta uhria jalkojensa juuressa. Hän tunnisti oitis toisen Ryan von Heaveniksi. Olihan kyseinen mies melkein the Heaven productin henkilöittymä. Kaya virnisti ajatukselle, kuinka helposti hän voisi tappaa miehen tai tehdä tästä vampyyrin. Se oli kuitenkin liian helppoa, eikä se ollut hänen tämän illan tarkoituksensa.

Seuraavaksi hän katseli kiinnostuneena vieressä makavaa miestä, joka oli muuttumassa pian vampyyriksi. Virnistys levisi Kayan huulille.

”Jätetään heidät tähän”, Kaya sanoi lopulta kahdelle hengissä selvinneelle katuvampyyrille. ”Tappakoot toisensa, jos siltä tuntuu”.

Kaya lähti astelemaan ulos kirkosta kaksi muuta perässään. Hänen kokeensa oli sujunut mainiosti.

Lucan selkä kouristui kaarelle ja mies yski verta suustaan. Hän huohotti raskaasti ja vaivalloisesti. Tuntui kuin hänen kehonsa olisi ollut liekeissä. Lucan onnistui jotenkin kääntyä vaivalloisesti kyljelleen. Hän siristi silmiään ja yritti nähdä Ryanin. Hän näki kolme hahmoa poistumasta kirkosta, muttei nähnyt heitä kunnolla, koska hänen silmiinsä koski niiden auki pitäminen.

Verta putoili yhä suurissa määrin lattialle horjuvan Lucan noustessa seisomaan. Hän painoi toisen kätensä valuvalle rinnalleen, lähtien horjumaan ja laahautumaan kohti tajunsa menettänyttä Ryania. Hetkeksi hänen täytyi pysähtyä, ja oksentaa verta. Hän tiesi joko kuolevansa pian, tai sitten muuttuvansa yhdeksi noista. Luca putosi polvilleen käsiensä varaan. Hän halusi päästä Ryanin luokse, halusi että tuo päättäisi hänen päivänsä.

Luca nosti katseensa kohti ikkunaa josta kuutamo paistoi kirkkaana. Se koski hänen silmiinsä mutta hän katsoi. Hänen oli nälkä..suunnaton nälkä. Siinä samassa hän unohti aikeensa kuolla. Nälkä oli liian suuri. Luca nousi uudestaan horjuen ylös, melkein kaatuen. Hän huojui kuin humalainen, suoraan ulos kirkosta. Hänen piti saalistaa. Ryan jäisi tietämättömänä jälkeen. Hänhän oli vain nähnyt Lucan putoavan läpi seinän. Ja veren määrästä tuo osaisi päätellä Lucan kuolleen.