Ei työtä ilman huvia. (Jilli&Shakke K-18)

Irma huomaa Russelin yritykse päästä lääppimään häntä ja siirtyy sulavalla liikkeellä kauemmas. Miehellä ei välttämättä ollut sen kummempia taka-ajatuksia, mutta naisella ei ollut aikomustakaan päästää toista liian likelle herkimpien ruumiinosiensa kanssa. Jos tuo halusi kellistää hänet alleen, saisi tämä myös ilmaista asiansa suorasukaisemmin. Ja silloinkin Irma olisi se, joka aikoi olla päällä.
Naisen oli pakko pudistella päätään saadakseen ajatuksensa pois moisilta hölmöiltä raiteilta. Hän oli tullut tänne värväämään Russelin omaan tiimiinsä, ei makaamaan tuon kanssa.

Irma kävelee takaisin oviaukkoon tarkkailemaan haudanryöstäjän toimia. Niissä ei tosin ollut mitään sellaista, jota hän ei olisi jo nähnyt Guardianissa. Perustoimenpiteiden seuraamisen sijaan hän päätyy kaivelemaan kynnenalusiaan vyöstään irrottamalla linkkuveitsellä.

Hän vain saattoi toivoa, että Russel tiesi mitä teki. Kyseistä taiteenalaa kun ei opetettu ihan joka koulussa.
Tuhannen vuoden unesta herättäminen vaati hieman enemmän kuin muutaman pisaran vampyyrinverta. Se kyllä aloittaisi elpymisen, mutta kuivunut tarvitsisi hyvinkin nopeasti yhden tukevan aterian päästäkseen kunnolla takaisin elävien kirjoihin. Tippaletkut auttaisivat asiaa, koska nieleminen oli tuossa tilassa lähes mahdotonta. Lisäksi tyyppi olisi varmaankin muutaman päivän täydellisen tokkurassa. Tuo poukkoilisi valveen ja unen rajoilla. Tämän takia Guoardianilla oli erillisiä 'heräämöiksi' kutsuttaja tiloja hautaholvien yhteydessä. Tällainen kenttäelvytys saattaisi päättyä hyvinkin huonosti.
Irma ei kuitenkaan ryhtyisi neuvomaan. Russel saisi pyytää hänen apuaan, jos sitä kaipasi.

Russel antoi verensä valua vielä hetken uinuvan vampyyrin kurkkua pitkin alas ennenkuin nosti kätensä huulilleen ja nuolaisi haavaa. Se saisi riittää tältä erää. Hän kiitti onneaan siitä että piti aina mukanaan melko hyvää veri varastoa lähtiessään matkoille. Koskaan ei tiennyt kuinka pitkään hän raunoissa ja haudoissa vietti, eikä ollut hyväksi keholle olla liian kauaa ilman verta. Lisäksi lähimmät kaupungit saattoivat olla hyvinkin kaukana, joten oli äärimmäisen tärkeää pitää laaja ruokavarasto mukana.
"Haluatkos katsoa Ruususen perään? Olen jemmannut osan varusteistani ulos, sieltä saattaa löytyä muutama tippaletku ja neula. Jos ei.. Noh, huonompi homma tälle kaverille.", Russel virnisti. Hän kyllä halusi vampyyrin selviävän, sillä tuo saattaisi pystyä kertomaan hänelle paljon enemmän tästä paikasta kuin kirjat. Väkivalloin, jos ei muutoin. Russel ei kaihtanut keinoja, ja elävät saattoivat valehdella. Totuus piili kuitenkin aina jossain, odottamassa löytäjäänsä, ja Russel halusi ehdottomasti olla se joka löysi ne.

Saatuaan Irmalta vastauksen, oli se myöntävä tai ei, Russel poistuisi ripein mutta kevein ja varovaisin askelin huoneesta, jäljittäen omia jalanjälkiään taas ulos. Hän tiesi kyllä teoriassa miten vampyyri herätettiin tuhannen vuoden unesta, hän ei tosin ollut koskaan päässyt näkemään saati kokeilemaan sitä aiemmin. Hänellä oli mukanaan tarvittavat lääkinnälliset välineet, jos muisti palveli häntä oikein ja hän oli muistanut täydentää tarvikkeensa. Russel oli viisas mies ja varautui mielellään aina pahimpaan. Ehkä mukana oli joskus joku joka piti pitää hengissä, ja pieni kivuntuottamus nyt oli vain pientä hupia. Päästyään ulos bunkkerista Russel astelee sen lähistölle jossa oli yhä pieniä merkkejä hänen leiriytymisestään. Aluskasvillisuuden seassa oli piilotettuna hieman isompi reppu, joka sisälsi lisää verta sekä kirjoja, mahdollisia kaivuu välineitä ja hänen lääketarvikkeensa. Hän ottaa salkkumallisen ja -kokoisen rasian repusta ja avaa sen tutkiakseen sen sisältöä. Hienoa, letku sekä neula löytyivät. Tyytyväisenä mies sulkee rasian, piilottaa loput varusteensa uudelleen ja palaa takaisin omia jälkiään Irman ja Ruususen luokse.

Kuullessaan Russelin puhuvan, Irma kohottaa katseensa kynsistään mieheen. Hän katsoo tuota kuin vähä-älyistä ja vilkaisee sitten maassa makaavaa ruumista. Vino hymy muotoutuu naisen huulille, hänen kiinnittäessä veistään takaisin vyöhön. 'Ruusunen', kuten mies tuota kutsui, ei olisi vielä pitkään aikaan kävely tai puhe kunnossa.
Irmallakin oli tosin vain teoreettinen tieto vampyyrien herättämisestä. Jos ei otettu lukuun, että hän oli ollut nuorempana katsomassa muutamaa herätystilaisuutta, mikä taisi tosin tehdä hänestä asiantuntijan Russeliin verrattuna. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan osallistunut vastaavanlaiseen toimintaan. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kaivauksilla, josta oli löytynyt elvytettävissä oleva vampyyri.
”Meinaatko, että tuo pötkii pitkällekkin karkuun?” hän kysyy hieman ivaa äänessään ja nyökkää uhrin suuntaan. ”Voinhan minä hänelle seuraa pitää, jos se rauhoittaa mieltäsi.”

Irma suoristaa asentonsa ja siirtyy pois oviaukosta, sekä Russelin tieltä. Miehen mentyä, hän käyttää ajan hyväkseen ja tutkailee hieman tarkemmin ympäristöään. Bunkkeri oli tuskin parhaimpinaankaan vuosinaan ollut mikään palatsi. Nyt, hermoheikkoisimmat tuskin uskaltautuivat astumaan edes kynnyksen yli.
Naisen katse etsiytyi jälleen maassa makaavaan muumioon. Tuolla oli ollut varmasti mitä hirvein uneen vaipuminen. Ensin raukka oli todennäköisesti kamppaillut janoaan vastaan ja hiljalleen ruvennut kuivumaan. Uni oli tullut viimeisenä.

"Kuinkas Ruusunen jaksaa?", Russel kysyy virnistäessään palatessaan huoneeseen. Hän laskee salkun maahan joka sisältää tarvittavat välineet. "No niin, Irmeli. Mikäli tahdot minut palkkalistoillesi, saat luvan näyttää että sinusta on johonkin. Anna mennä ja elvytä Ruusunen.", Oli lähes harvinaista että Russel antoi kenenkään koskea löytöönsä, mutta hän tosiaan halusi nähdä tämän neitokaisen työskentelemässä. Jos nainen kieltäytyisi tai saisi tärisevien käsien syndrooman, voisi tuo unohtaa hänet samantien. Russel inhosi yläluokkaa lähinnä sen vuoksi ettei niistä ollut mihinkään. Teorian tietäminen oli eri kuin sen soveltaminen, ja suurimman osan ajasta tuntui kuin teoriakin oli ylemmälle luokalle yli hilseen menevä asia. Jos Irma suoriutuisi kunnolla tästä Russelin antamasta harvinaisesta kunniasta, tuo voisi pitää sopimusta sinetöitynä. Tosin, näita asioita Russelilla ei ollut aikomustakaan sanoa ääneen.

"Ja vielä yksi asia, beibi, älä kutsu minua Russeliksi.", Hän virnistää hieman ilkikurisesti. Russel ei niinkään välittänyt miksi häntä kutsuttiin, mutta liika tuttavallisuus heti alkuun sai hänet yleensä ärtyneeksi, sillä yleensä se kieli siitä että muut joko eivät pitäneet häntä minään tai pitivät itseään paljon arvokkaampina.

”Siinähän tuo makaa”, Irma tokaisee vastaukseksi miehelle tuon tullessa takaisin.

Kuullessaan suoran käskyn, hänen kulmakarvansa kohoavat hiusrajaan asti. Irma ei muistanut milloin viimeksi häntä oli käskytetty. Hän oli kasvanut ylhäisön jäsenenä ja siirtnyt suurinpiirtein suoraan yrityksen johtotehtäviin. Eikä hän koskaan myöntäisi sitä, että se oli jopa seksikästä kun joku uskaltautui komentamaan häntä.
”Kas kun ei 'isukiksi'”, nainen mumisee itsekseen kuullessaan Russelin kehotuksen tuon kutsumanimestä.

Kasvot peruslukemilla nainen katselee ympärilleen kahdessa huoneessa. Hän äkkää nopeasti juuri tippapusseille tarkoitetun telineen. Hän marssii hakemaan sen ja ottaa mukaansa myös pari, vanhaa, homeista vilttiä. Russelin ohitse kävellessään hän nappaa miehen salkun mukaansa.
Irma polvistuu muumion viereen, viikaten samalla toista vilttiä mytyksi tuon pään alle. Toisen hän levittää potilaansa päälle. Seuraavaksi hän rupeaa tutkimaan Russelin laukun sisältöä. Hän löytää nopeasti neulan ja kanyylin. Kiinnitettyään neulan väliaikaiselle paikalleen, hän kääntää muumion toisen ranteen esiin.
Irma oli nähnyt tämän vaiheen tehtävän kymmeniä kertoja, mutta ei ollut koskaan joutunut tilanteeseen itse. Se ei kuitenkaan vaikuttanut ruudinkeksijän hommalta, eikä se lopulta ollutkaan. Naisen huulille karkaa itsetyytyväinen hymy kun hän onnistuu operaatiossaan. Hän pyrkii kuitenkin piilottamaan sen, pysymällä touhukkaana. Nopeasti kanyyli on kytkettynä letkuun ja se puolestaan kiinnitettynä veripussiin, jonka hän nosti omalle paikalleen telineeseen.
”Nyt ei auta muu kuin odottaa ja vaihtaa tuo pussi välillä täydempään. Omien kokemusteni mukaan, tässä vaiheessa saattaa mennä useampi päivä”, Irma sanoo lopulta nousten seisomaan. Eihän tuo nyt niin vaikeaa ollut. Tosin heidän vampyyrinsa ei ollut vielä kovinkaan kaukana lähtöpisteestään.

Russel nojautuu seinää vasten kädet ristittyinä rinnalleen tarkkailemaan Irman työtä. Isukiksi hän ei sentään halunnut itseään kutsuttavan. Russel uskoi vakaasti ettei hänestä olisi isäksi, ja lisäksi moinen ei ollut niitä asioita jotka sytyttivät häntä. Rascal kelpaisi, vaikka se olikin tavallaan tuttavallinen myös, olihan se sentään lempinimi, mutta sen kanssa hän kykenisi elämään, taikka sitten ihan vain Jackson, armeija tyyliin.

"Siinä tapauksessa meillä on aikaa tuhlattavaksi.", Russel virnistää kuin vihjaisi jotain, ja astelee muutaman askeleen lähemmäs Irmaa kasvoillaan mitä viettelevin virneensä. Mutta kumartuessaan lähemmäs naisen korvaa hän kuitenkin vain virnistää. "Minä ajattelin hieman lukea, mitäs neito meinaa puuhata?", Hän suoristautuu virne edelleen huulillaan ja suuntaa sitten kirjojen luokse jotka oli aiemmin laskenut käsistään. Nämä olivat tarkat potilastiedot siitä, mitä vampyyrille oli tehty. Mahtavaa.

Irman silmissä välähtää Russelin aloittaessa puheen ajan tappamisesta. Peruslukemille palautuvasta ilmeestä oli kuitenkin lähes mahdotonta päätellä oliko nainen nousemassa puolustuskannalle vai valmis hyppäämään homeiselle patjalle. Miehen kumartuessa hieman hänen puoleensa, Irma tarkkailee tuon toimia silmät sirillään. Hän ei ollut aivan varma olisiko hänen pitänyt olla imarreltu vai inhota miehen naurettavia flirttiyrityksiä. Eikä hän tuntenut miestä tarpeeksi hyvin, voidakseen sanoa kiusasiko tuo häntä vain sitä tiettyä tarkoitusta ajatellen varten vai ihan vain huvikseen.
Oli miten oli, Irma päätti maksaa takaisin samalla mitalla. Hänen nenälleen ei noin vain hypitty.
”Minä ajattelin jotain hieman hikisempää aktiviteettia”, hän toteaa sanojaan hieman venytellen ja ääntään viettelevästi madaltaen.

Irma siirtyy lanteet keinuen toisen huoneeseen, jääden kuitenkin sellaiselle alueelle, että oviaukko tarjoaisi hänen toimilleen täydelliset kehykset. Nainen riisuu asevyönsä, sekä toppinsa, jonka alta paljastuu tummat urheilurintaliivit. Hän asettuu lattialle makaamaan ja koukistaa jalkansa hieman haralleen. Kätensä hän vie päänsä alle, aivan kiinni takaraivoon. Siitä hän lähtee punnertamaan vatsalihasliikkeitä varmistaen, että Russel varmasti näkisi jäntevän ruumiin liikkeet.

Russel ei voi olla nauramatta Irman toimille ja selvälle haasteelle jonka tuo heitti. Russel kyllä veisi pikku-neito-ylhäisen mielellään johonkin vähän pölyisempään soppiin ja kellistäisi tuon alleen, mutta ei kesken töitä. Hän pudisteli päätään pienelle himolle joka nosti päätään hänen sisällään ja palasi kirjojen pariin. Hän kuitenkin vilkaisi Irman suuntaan silmäkulmastaan tuon tuosta ja lipaisi huuliaan. Vielä jonain päivänä nainen olisi hänen allaan harjoittamassa lihaksiaan ja anelemassa lisää. Russelin silmät eksyvät myös välillä Ruususeen joka makasi edelleen paikoillaan. Russel oli malttamaton odottamaan toisen heräämistä, mutta yritti kuitenkin parhaansa mukaan keskittyä tekemään muistiinpanoja kirjoista. Toisella kädellään hän hapuili olaklaukustaan itselleen pullollisen verta nautittavakseen.

Irman olisi tehnyt mieli heittää Russelia jollain. Mikä se sellainen mies oli, joka lopetti leikin kesken heti saatuaan toisen mukaan siihen? Irman silmissä, ei mies ollenkaan.
Hän päätti nopeasti keskittyä lihaskuntosarjaansa sen sijaan, että olisi tieten tahtoen yrittänyt vietellä Russelia. Kun hän oli kerran aloittanut tämän, homma kannatti viedä myös loppuun. Samalla hän antoi ajatustensa virrata vapaasti. 500 vatsalihaksen jälkeen, hän vaihtoi punnerruksiin.

Omaksi harmikseen hän ei ollut edistynyt yhtään miehen suostuttelussa. Jos tilanne jatkusi samaan rataan, hänen Intian matkansa deadline tulisi täyteen, eikä hän olisi päässyt puusta pitkälle miehen kanssa. Se ei ollut tilanne, johon hän tähtäsi tällä retkellä. Eikä hän vielä viitsinyt ruveta uhkailemaan tai kiristämään tuota. Hän ei ollut vielä lyönyt todellista tarjousta pöytään.

Vatsalihasten jälkeen Irma kellahtaa taas selälleen ja ristii jalkansa ilmaan pakottaen seuraavaksi vyötärön ja lantioseudun likahksensa töihin. Tämän jälkeen hän nousee ja astelee tarkastamaan heidän potilaansa voinnin. Vielä ei ollut tapahtunut mitään silmiin pistäviä muutoksia. Kaveri oli edelleen aivan taju kankaalla ja iho pöllysi juuri siihen malliin, että tuo oli ollut joitain satoja vuosia kuivattuna.

Irma olisi saattanut sanoa Russelille mitä tahansa hänen miehisyydestään, ja ehkä hyvällä tuurilla mies olisikin muuttanut mielensä, mutta työ oli Russelille luultavasti ainoa asia elämässä jonka tuo otti edes jotenkuten vakavasti. Niimpä hän keskittyi suurimmaksi osaksi tekemään muistiinpanoja ja kääntämään tekstiä itselleen päässään. Tässä oli kyllä sitä jotain, mitä hän ei aivan pienestä summasta myisi eteenpäin toimeksiantajalleen. Suurella mahdollisuudella hän tekaisi jonkinsorttisia vähäpätöisiä tuloksia, nappaisi rahansa ja pitäisi kaikki tiedot itsellään. Ah, oli joskus niin mukavaa työskennellä yksin. Se kaikki tosin luultavasti muuttuisi kunhan hän löisi sopimuksen lukkoon Irman kanssa. Nainen tuskin uskoisi puoliakaan hänen puheistaan jos hän keksisi väittää ettei löytänyt jostain mitään. Nainen oli luultavasti tehnyt aivan tarpeeksi taustatyötä tietääkseen edes jossain määrin millainen hän oli.

Aikaa kului eikä Russelilla ollut hajuakaan kuinka paljon. Hän oli syventynyt kirjoihin ja muistiinpanoihinsa, keskittynyt ilme kasvoillaan. Hän hädintuskin edes muisti ettei ollut yksin tässä luojan hylkäämässä bunkkerissa. Hän havahtui vasta kuullessaan epämääräistä liikettä joka aiheutui kun jokin siirtyi lattiaa pitkin vetäen kivimurskaa mukanaan, sekä jonkin sorttista..korinää? Köhinää? Russel ei oikein tiennyt miten luokittelisi äänen, mutta tiesi kuitenkin kuka nämä aiheutti. Hän nostaa katseensa kirjoista silmissään loistava mielenkiinto hetki hetkeltä kasvaen, katseen kohdattua Ruususen joka alkoi osoittaa jonkinsorttisia heräämisen merkkejä.

Irma oli tappanut aikaansa milloin mitenkin. Hän oli jossain vaiheessa ehtinyt käydä jopa omassa leirissään hakemassa itselleen tekemistä. Koska hän nyt joutui viettämään aikaansa Russelin ja Ruususen kanssa mokomassa bunkkerissa, hän saattoi yrittää tehdä töitäkin. Hän oli ollut pikaviesteillä yhteydessä Venetsiaan, jossa hänen ensimmäistä omaa retkikuntaansa valmisteltiin parhaillaan. Naisen sydäntä riipi, koska hän joutui olemaan pois keskuksesta tällaisena aikana, mutta ei auttanut. Hän aikoi nimittäin pestata Russelin ensi töikseen mukaan kyseiseen ryhmään ja passittaa tuon Egyptiin.
Hän oli asettunut samaan huoneeseen miehen ja potilaan kanssa, voidakseen pitää kumpaakin silmällä. Silloin tällöin hän oli vaihtanut Ruususelle uuden veripussin tippaletkun päähän ja varmistanut tämän voinnin.

Irma oli täsmälleen perillä kellonajasta ja melkein vuorokausi oli ehtinyt kulua ennen kuin muumio osoitti heräämisen merkkejä. Viimeisempien tuntien aikana tuo oli ruvennut jopa näyttämään vampyyrilta. Vielä voitiin vain odotella hiusten, muun karvoituksen ja kynsien kasvua. Mutta ainakaan toinen ei näyttänyt enään hyvin muodossa pysyneeltä kasalta likaa.
Nainen ponkaisi paikaltaan oitis kyseisen vampyyrin viereen, varmistamaan kanyylin pitävyyttä. ”Hei, minä olen Irma Sant Salvatore. Sinun kannattaa ottaa nyt ihan rauhallisesti. Olet nukkunut muutamia satoja vuosia ja ruumiisi on pahasti kuivunut. Menee vielä jonkin aikaa ennen kuin pysyt kunnolla hereillä tai ruumiisi toimii normaalisti. Ole ihan rauhassa.” Irma puhuu rauhallisella, lempeällä äänellä, koskettaen lempeästi Ruususen olkapäätä. ”Pystytkö puhumaan? Jos et, niin ota ihan rauhallisesti sen kanssa. Ei ole kiirettä.”
Tuon sanoessaan nainen mulkaisee Russelia kuin sanoakseen, että tuonkin olisi parempi malttaa vielä jonkin aikaa.

Russel nostaa kätensä ilmaan kuin antautuakseen ja osoittaakseen ettei hän suinkaan aikonut rynnätä Ruususen luokse ja aloittaa kiivasta kuulustelua bunkkerin tapahtumista. Hän seurasi tosin tiiviisti kaikkea mitä tapahtui ja piti kirjaa tapahtumista. Tämä oli omalla tavallaan myöskin hyvin mielenkiintoista vaikkakin ei yhtä jännittävää kuin historia ja hautojen ryöstely.

Kaikki pyöri ja tuntui huteralta. Silmät eivät toimineet, ruumis ei tuntunut toimivan kunnolla. Hän yritti avata silmiään muttei saanut niitä auki. Yritti liikuttaa kättään mutta se liikahti vain hieman. Tuska. Jano. Kipu. Kuivuus. Kireys. Tuntui kuin häntä olisi rutistettu kasaan ja yritetty tukahduttaa hengiltä. Jokaista lihasta koski. Jokainen lihas tuntui värisevän ja heräävän eloon ja samaan aikaan kuolevan. Hän saattoi tuntea kuinka hänen ruumiinsa alkoi herätä, hitaasti ja kivuliaasti. Pitkän unen jälkiltä. Häntä pelotti, oli pimeää ja paikka haisi tukahtuneelle, pilaantuneelle. Muistot eivät vielä olleet tulleet, ja sekin pelotti. Hän ei tiennyt kuka oli ja missä oli, ja miksei hänen ruumiinsa toiminut.
Ruusunen olisi huutanut jos olisi kyennyt. Hänen kurkkunsa kuitenkin tuntui siltä että se olisi ollut saharan autiomaa ja täynnä lasihiekkaa joka raateli kun hän yritti sitä käyttää. Mutta ääni. Ääni jonka hän kuuli päänsä ulkopuolelta oli lempeä, rauhallinen. Ruusunen rauhoittui. Hän tunsi kuinka uni, rauhallinen uni, teki tuloaan. Jonkinsorttinen hymyn tapainen yritti muodostua kuivuneille huulille. Hän oli vielä niin nuori.

Russel katsoi tilannetta mielenkiintoisena. Harmi, ettei Ruusunen ollut vielä heräämisvalmiudessa, mutta pian, kenties hyvinkin pian hän saisi kuulla, miksi lapsi oli otettu bunkkeriin kidutettavaksi, miksi lapsi oli ylipäätään veretetty tuossa iässä. Russel ei nimittäin suostunut uskomaan että kakara olisi ollut puhdasverinen.

Irma hymyilee huomaamattaan lapsen rentoutuessa uudelleen ja vaipuessa uneen. Pieni ruumis nimittäin todella kuului lapselle. Sillä oli edelleen ne tietyt androgyyniset muodot, jotka olivat ollennaisia niin pienille ihmisille kuin vampyyreillekkin.

Jatkossa Ruusunen saattaisi herätä vähän väliä. Joten Irma toteaa, että olisi parempi pysytellä tuon lähellä tarkkailemassa tilannetta lähietäisyydeltä. Koskaan ei voinut tietää olisiko edessä jokin konflikti tai tarvitsisiko potilas jotain.
Ensimmäiseksi hän päätti, että olisi parempi pysäyttää hetkeksi ruumiin veren saanti. Näin jo elimistöön pumpattu veri pääsisi rauhassa imeytymään. Muutoin lapsi saattaisi päätyä oksentamaan sen ulos, mitä ei pystynyt käsittelemään. Vaaran mentyä ohitse, hän voisi lisätä toisen kanyylin, jolloin prosessi nopeutuisi.

Toimenpiteet suoritettuaan Irma istuutuu Ruususen viereen ja vilkaisee Russelia. ”Oletko ennen nähnyt herättämistä?” Tiedolla ei sinänsä ole mitään väliä. Nainen on vain utealias. Ja miksi he eivät voisi jutella, kun odottamisen ohella, muuta tekemistä oli vain hyvin vähän.

Ruususen palattue tällä kertaa rauhallisemmille unien maille, Russel päättää siirtää huomionsa takaisin potilaspäiväkirjoihin. Hän oli jo käynyt suurimman osan läpi ja tiesi suurinpiirtein mitä kaikkea lapselle oli täällä tehty. Raukka parka tuskin tulisi luottamaan kehenkään vähään aikaan, varsinkaan jos muistaisi mitään menneisyydestään, mutta se ei hetkauttanut Russelia taas suuntaan eikä toiseen. Ainoa mitä hän halusi, oli tarkka selonteko mitä bunkkerissa oli tapahtunut sen jälkeen kun kirjanpiton on loppunut.

"En. Olen haudanryöstäjä, en mikään lääkäri.", Russel toteaa virne kasvoillaan kääntäessään sivua. Hän oli harvinainen mies joka kykeni tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, keskustelemaan ja lukemaan, syömään siinä ohessa.. Russel piti itseään monitoimisena ja varsin kieroutuneena korkkiruuvina. "Olen lukenut tarpeellisen tiedon lääkinnästä selvitäkseni mikäli joskus sattuisin jotain sellaisia toimia tarvitsemaan ollessani kentällä, ja muutaman kerran olen saanut laittaa luettua käytäntöön, mutta herättäminen ei kuulu niihin toimiin joita olen pannut käytäntöön. Te ilmeisesti olette, Irmeli. Ja oletan että koska meillä on sanomaton määrä aikaa tuhlattavana, haluette pistää pystyyn jonkinsorttisen small-talkin jotta aika tuntuisi menevän nopeammin.", Russel kääntää jälleen sivua eikä siirrä katsettaan naiseen.
"Minä kuitenkin olen melko heikko pitämään yllä keskustelua mikäli se ei jollain tavalla liity työhöni. Joten lakataanko puhumasta paskaa ja käytetään tilaisuus hyväksemme ja keskustellaan se teidän sopimuksenne selväksi?", Nyt Russel sentään kohottaa katseensa ja virnistää jälleen viettelevästi. Ensin lyötäisiin sopimus lukkoon ja sitten voitaisiin hieman.. peuhata.

Irma oli valmis heittämään miestä vaelluskengällään kuullessaan jälleen nimityksen Irmeli. Hän kuitenkin hillitsi halunsa ja tyytyi pitämään kasvonsa peruslukemilla.
”Isäni on Guardianin johtaja, kuten saatoit luultavasti jo päätellä nimestäni ja siitä, että olen Sant Stefanon uusin johtaja. Olen ollut seuraamassa joitain herätystilaisuuksia. Lisäksi olen lukenut teoriaa siitä”, hän vastaa välinpitämättömään sävyyn. Pitän jalkansa edelleen ristissä, hän taivuttaa ruumistaan hieman kaarelle käsiinsä nojaten, pään seuratessa rangan mukana. Tunteja kestänyt lattialla istuminen rupesi käymään jopa vampyyrin selälle. Irma nautti täysin siemauksin venytyksen tunteesta jäykissä lihaksissaan, sulkien silmänsä välttyäksen katselemasta likaista kattoa.

Hymy kohoaa Irman kasvoille, kun Russel ottaa puheeksi hänen sopimuksensa. ”Latelehan sitten ehtoja niin minä voin kertoa kuinka paljon yritys voi tulla niissä vastaan ja mihin voin suostua suoralta kädeltä. Jos saamme sopimuksen syntymään, voin kertoa teille jotain ensimmäisestä työtehtävästänne.”
Irma suoristaa rankansa voidakseen nähdä miehen ja tämän reaktiot paremmin heidän keskustellessaan.

"Ensinnäkään tarjoamanne palkka ei suuremmin hetkauta minua myöntymään. Nostakaa summaa sanotaanko muutamalla tonnilla ja olemme sujut. Lisäksi vähintään 30% provikat myydyistä esineistä, sekä tietysti kunnian niiden löydöstä. En halua kuulla mitään nipotuksia toimintatavoistani, joten jos pelkäätte kovasti assistenttien vuoksi, älkää antako tyhjäpäitä käyttööni jotka luultavasti kävelevät ansioihin ilman minun ystävällistä opastustan.", Russel virnisti kuin muiden johdattaminen ansaan olisi lasten leikkiä eikä vakava asia joka saattoi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kuoleman. Russelin kohdalla ne yleensä johtivat kuolemaan.

Istuminen oli yksi asia minkä Russel oli opetellut vuosien saatossa, eikä hän jäykistynyt niin helpolla. Ainakaan hän ei huomannut sitä. Hän siemaisi hieman verta pullostaan ennenkuin sujautti pullon takaisin olkalaukkuunsa. "Lisäbonuksena voisitte tarjota minulle jotain..hyvää. Jotain mikä vakuuttaisi minut johtajan taidoistanne.", Russel virnistää melkeimpä ilkeästi kääntäessään utuiset silmänsä kohden Irmaa ja hänen äänensä madaltuu viimeisten sanojen kohdalla lähes kuiskaukseksi, kuin haasteeksi. Kyllä, hänen täytyisi keskittyä työhön, mutta suurin osa siitä oli tehty, eikä hän oikeastaan voinut jatkaa pidemmälle bunkkeriin ennenkuin Ruusunen olisi hereillä ja voimissaan niin, että hän luottaisi pikku Irmelin ja Ruususen jäämään kahden. Ensin vastaukset, sitten hän voisi jatkaa. Vaikka hän epäili että suurin aarre tässä bunkkerissa oli Ruusunen itse. Russel epäili, että huhut kulta-aarteista juonsivat juurensa ihmiskokeista joissa oli käytetty kultaa. Hän ei uskonut että täällä olisi minkään tyyppistä sotasaalista. Viitteitä, edes pieniä vihjauksia, moiseen ei ollut vielä löytynyt.

Irman olisi tehnyt mieli nauraa miehen pöyhkeydelle. Sen sijaan hän tyytyi muikistelemaan huuliaan Russelin esitelmöidessä omista etuuksistaan. Miehen lopetettua, Irma nousee seisomaan ja asetelee aivan tuon eteen.
”Saat 6 440$ kuussa, pienen lisäbonuksen jokaisesta suoritetusta retekestä, 25% provision ja tietysti kunnian kaikesta minkä voi todeta sinun löytämiksesi. Etkä sinä saa assistentteja pyörimään jalkoihisi ja niin kauan kun tuloksia saavutetaan saat toimia omaan tapaasi.” Nainen kyykistyy sirosti saadakseen silmänsä kutakuinkin samaan korkeuteen Russelin silmien kanssa. Karibianmerenturkoosit silmissä välkehtivät aavistuksen ilkikurisesti vaikka Irman ilme oli muuten vakava.
”Ja jos sinä tosiaan haluat joitain... Maallisempia työsuhde-etuuksia, sinun ei tarvitse kuin pyytää”, hän kujertaa.
Vaivihkaa toinen käsi etsiytyy miehen paiden kaulusta kohti, jotta hän voisi nykäistä tuon hieman lähemmäksi itseään.

Sant Salvatoren perheen kuopuksesta ei saanut tekemälläkään punastelevaa neitsyttä, vaikka ylhäisö olisikin sitä vaatinut. Irman taustalta löytyi lukuisia irtosuhteita, joista osa oli pysynyt salassa, osa taas ei niinkään hyvin. Aateliston keskuudessa supistiin mitä erikoisimmista mieltymyksistä, joita nuori vampyyrinainen saattoi harrastaa. Huhuille ei kuitenkaan löytynyt kovinkaan vankkoja todisteita. Irma piti yksityiselämänsä salat omana tietonaan.
Nyt häntä kiehtoi kovastikkin ajatus estottomasta, kahden aikuisen vampyyrin välisestä seksistä keskellä Intian viidakkoa.

Virne joka Russelin kasvoille eksyi ulottui melkein korvasta korvaan. Tämä ei olisi helpommin voinut mennä. Hän antoi Irman nykäistä itsensä lähemmäs ja katseli nuorta vampyyria peittelemättömän himokkaasti. Kyllä, hänelle kelpaisi oikein hyvin valloittaa myös nämä pikkuhousut, vaikka yrittikin pitää työn ja huvin erillään. Hän nostaa kätensä edessään kyykistelevän neidon pohkeille ja silitteli niitä viettelevästi, vieden käsiään hieman ylemmäs ja jälleen hieman alemmas. Hän suorastaan kehräsi voiton riemusta ja himosta.

"Minusta tuntuu, neiti Sant Salvatore, että te saitte juuri yhden paskamaineisimmista haudanryöstäjistä palkkalistoillenne. Mitäs sanotte jos siirrymme toiseen huoneeseen, ettemme suinkaan häiritse Ruususta, ja sinetöimme sopimuksen?", Russel veti Irmaa itseään kohti tuon jaloista saadakseen neidon hajareisin syliinsä. Häntä ei kyllä haitannut tehdä sitä tässä ja nyt, pikainen pano likaisella lattialla tai seinää vasten sillä aikaa kun he molemmat tiesivät että Ruusunen saattaisi herätä oli vain omiaan kiihottamaan tilannetta, mutta vankka kokemus naisista kertoi Russelille että hänen kannatti ainakin ehdottaa sitä.

Irman kasvoille levisi voitonriemuinen hymy siinä samassa kun Russel suostuu sopimukseen. Silmät riemusta tuikkien hän hivuttaa kätensä kaulukselta miehen niskaan vetäen tuota vielä lähemmäs itseään. ”Ja minusta tuntuu, herra Jackson, että sopimuksen vihkiminen on oiva idea.” Virne kasvoilla levenee entisestään, muuttuen ilkikurisesti. Vaaleanpunainen kieli pistää esiin nuolaisemaan täyteläistä ylähuulta, jolloin toisesta valkeasta kulmahampaasta näkyy selkeä välähdys. ”Ja minulle on se ja sama, missä me tämän toimituksen suoritamme.”

Hän antaa miehen vetää itsensä syliin istumaan, auttaen itseään hieman mukavampaan asentoon. Näin hän onnistuu hieraisemaan miehen housujen etumusta omalla, kankaan verhoamalla naiseudellaan. Hänen polvensa raapiutuivat vasten karkeaa lattiaa, mutta moinen pikkuseikka ei ollut ensiimäisenä naisen mielessä.
Tuttu kuumottava ja nautinnollinen tunne rupeaa kasvamaan Irman alavatsan tietämillä. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt pienoinen tovi, naisen ollessa niin keskitynyt uusiin velvollisuuksiinsa. Tämän kertainen tulisi tarpeeseen.
Hän rupeaa liikuttamaan lantiotaan Russelin sylissä, aivan kuin olisi jo ratsastanut tämän elimellä, antaen näin lupauksia tulevasta. ”Minä en tosin tyydy aivan vähään. Joten jos katsot olevan parempi ettemme aiheuta uudelle voitonmerkillesi tuoreita traumoja, meidän kannattaa mennä hieman syrjemmälle.”

Russel virnisti Irman vastaukselle ja painoi päänsä vasten tämän kaulaa nuuhkien hetken toisen tuoksua ennenkuin painoi intohimoisen suudelman vasten naisen kaulaa. Samalla hän tiukensi otettaan Irman reisien alla ja nousi sulavalla liikkeellä pystyyn neito yhä sylissään. "Emmehän me halua että Ruusunen kieltäytyy puhumasta.", Hän virnistää ja kuljettaa heidät sitten ulos huoneesta. Homeinen patja ei kelpaisi, joten lattia saisi kelvata. He eivät olleet kaukana Ruususesta, joten jos he pitäisivät kovaakin meteliä, tuo kuulisi kaiken jos sattuisi heräämään. Se ei tietenkään kiinnostanut Russelia. Hän oli keskittynyt täysin sopimuksen sinetöintiin.

Löydettyään hyvän ja tilavan kohdan johon istua, hän laskeutui varovasti alas ja alkoi samantien näykkiä Irman kaulaa kuin juuri veretetty nälkäinen vampyyri. Hän antoi käsiensä nousta takapuolelle ja siitä selälle, toisen käden jatkaessa matkaansa kyljelle ja siitä naisen toiselle pyöreälle rinnalle. Hän hyväili sitä ensin hellästi, otteen kuitenkin tiukentuessa pian melkein kipeää tekeväksi puristukseksi ja nännin kiusoitteluksi. Hän tunsi kuinka hänen housujensa etumus kiristi eikä malttanut odottaa että pääsisi vapauttamaan miehuutensa ja survomaan sen sitten tämän pienen ylhäisö naisen jalkojen väliin.

Irma käytännössä katsoen kehräsi tuntiessaan miehen huulet kaulallaan. Hän painoi itseään tiukemmin tuota vasten. Pieni, yllättynyt, mutta hyväksyvä kiljahdus karkaa tuon huulilta, Russelin nostaessa heidät ylös. Nainen kietoo pitkät säärensä hoikan, kovan vyötärön ympärille ja pitäessään käsivarsillaan kiinni toisen niskasta. Miehen sanoille naisarkeologi vain hymisi. Näykkäistyään kevyesti Russelin korvaa; ”Sinä et halua, että hän kieltäytyy puhumasta. Minua kiinnostaa huomattavasti enemmän se, miltä sinä tunnut minun jalkojeni välissä ja sisälläni.”

Irma pitää suunnattomasti paikastaan miehen sylissä heidän istuutuuduttuaan uuteen paikkaan. Ei siksi, että olisi kaivannut erityisemmin läheisyyttä, mutta näin he painautuivat toisiaan vasten juuri niistä kohdista, joista se tuntui erityisen hyvältä. Hän liikuttaa lanteitaan taiten kuin vatsatanssija, saaden aikaan miellyttävää kitkaa ainakin omilla haaroillaan.
Russelin näykkiessä hänen kaulaansa, Irma paljastaa sitä miehelle lisää taivuttamalla kaulaansa taaksepäin. Syvältä naisen kurkusta karkaa muutama voihkaisu, jotka kielivät puhtaasta mielihyvästä. Hänen kätensä ovat valahtaneet harteilta selkään, jossa siistit kynnet puristuvat nyt kankaan läpi ihoon. Irma tunsi vartaloaan pitkin liukuvan käden. Hyväily sai hänen kehonsa värisemään, jopa paidan lävitse. Uusi kiljahdus pääsi ilmoille kun Russel pääsi kiinni hänen paidan ja urheiluliivien peittämälle rinnalle. Kipeä puristus sai naisen ruumiin taipumaan kaarelle ja upottamaan sormensa entistä tiukemmin kiinni miehen selkään. Pitkän palmikon pää piirteli lattian pölyyn koukeroisia kuvioita Irman liikkeiden tahtiin.

Voi että oli vaikea malttaa omat mielihalunsa ja olla hyökkäämättä suoraan Irman housujen kimppuun ja repiä niitä pois tuon yltä. Hän kuitenkin komensi itseään rauhoittumaan ja etenemään hitaasti. Kyllä, joskus nopeasti ja rivakasti hoidettu pano oli parempaa, mutta useimmiten pitkitetty kiusaus teki siitä vielä paremman. Russel ei yleensäkkään välitännyt niinkään saiko hänen partnerinsa, mutta olihan se nyt kohteliasta varmistaa että toinenkin nautti. Lisäksi se soi pientä vallantunnetta jos sai kumppaninkin laukeamaan, ainakin Russelille.

"Ompas kisulla terävät kynnet.", Russel virnistää vasten Irman kaulaa ja näykkäisee uudestaan tuntiessaan kuinka kynnet pureutuivat hänen selkäänsä paidan kankaan läpi. Rinnat olivat siis melko herkät, hienoa. Hän antaa molempien käsiensä vaeltaa alas paidan helmalle, ja nopealla liikkeellä lähtee riisumaan paitaa pois kiskaisten sen yli Irman pään. Saatuaan paidan pois tieltä kädet hyökkäävät molemmat hyväilemään täydellisiä rintoja. Hän antoi peukaloidensa silittää nännejä urheiluliivien kankaan läpi ennenkuin laski kättään hieman niin että sai työnnettyä sen urheiluliivien alle, päästäkseen käsiksi näin ihoon.

Irma ei ehdi vastata miehen naljailuihin. Hänellä oli liikaa kiireitä oman ruumiintuntemustensa kanssa. Russel oli oikeassa, hänen rintansa olivat herkät. Niiden hyväileminen sai Sant Salvatoren kovapintaisen naisen vaikertamaan ja anelemaan armoa, aina tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka jokainen nipistys, puristus tai hyväily lähetti matkaan tulisen nuolen, suoraan reisien yhtymäkohtaan, Irma ei ollut koskaan lauennut pelkästään siitä. Hän tarvitsi enemmän ärsykkeitä päästäkseen omalle huipulleen.
Miehen ruvetessa riisumaan hänen paitaansa, Irma irrotti otteensa tuon selästä ja horjahti taaksepäin. Kädet ehtivät kuitenkin tulla vastaan. Nyt hän tasapainotteli miehen sylissä, yläruumis täysin tämän armoilla.

Jälleen hänen ajatustensa juoksu keskeytettiin, kun Russel tuntuu ottavan sydämen asiakseen hänen rintojensa hyväilyn. Hieroglyfien tapaan tehty, tatuoitu jumalatar katsetelee miehen puuhia tarkkaavaisena paikaltaan keskeltä rintakehää aivan niiden alapuolella. Naisen lantion liikkeet jatkuvat, mutta eivät enää harkittuina. Nyt hänen ruumiinsa aaltoilee vaistonvaraisesti mielihyvän kourissa.

Voi kumpa nainen lakkaisi liikkumasta.. Se teki Russelin itsehillinnästä hyvin vaikean ja hän olisi kovasti jo kaivannut veitikalleen toimintaa, kosteaa ja märkää toimintaa. Hän kuitenkin jatkaa rintojen hyväilyä, kovakouraisemmin, nipistellen nännejä ja venytellen niitä sormissaan. Hän laskee päänsä kaulalta alas rinnalle ja ottaa toisen rinnan suuhunsa nostettuaan urheiluliivejä ensin pois tieltään. Nainen maistui hyvälle, jestas miten häntä panetti jo pelkästään tälläisestä pienestä esileikistä. Ja nyt kun Russel oikein ajatteli asiaa, tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun hän harrasti seksiä bunkkerissa.

Jatkaessaan rinnan kiusoittelua suullaan, Russel antaa käsiensä liukua alemmas naisen vatsaa pitkin. Hän asetti kätensä niin että pystyi hieromaan peukalollaan naisen herkimpiä alueita housujen kankaan lävitse. Voi jestas miten hän halusi jo päästä sisälle, mutta hiljaa hyvä tulee. Niin hän ainakin yritti hokea itselleen näykätessään hellästi kiusoittelemaansa nänniä, imaistessaan sen jälkeen rinnan suuhunsa. Nainen saisi anella häntä, voi kyllä.

Kulmahampaat pureutuivat huulen pehmeän ihon lävitse, naisen pidätellessä huutoa suunsa sisäpuolella. Silmät suljettunakin hän näki tähtiä.
Irma oli hetkeä aikaisemmin romahtanut omien käsiensä päälle. Ne vapisivat hänen yläruumiinsa painon alla, mutta naisella ei käynyt pienessäkään mielessä valittaa asennostaan. Hän oli omassa, henkilökohtaisessa taivaassaan, joka oli hyvin, hyvin nautinnollinen. Hänen kyntensä yrittivät tällä kertaa pureutua syvälle betoniin Russelin ottaessa hänet suuhunsa. Vaistomaisesti hän työnsi rintakehäänsä lähemmäs tuon huolia.

Samalla Irma saattoi tuntea miehen koko kovettuneessa komeudessaan itseään vasteen. Vesi herahti kielelle, kun hän uskaltautui kuvittelemaan miltä tuo maistuisi. Hän saattoi jo tuntea sieraimissaan Russelin maskuliinisen tuoksun, sekä heidän leikeistään aiheutuvan seksikkään aromin. Voi kyllä, hän tulisi ottamaan miehen vielä suuhunsa koko matkalta ja kiusaisi tämän aivan rajalle asti. Hän kiusoittelisi tasan niin kauan, että tuo anelisi häntä lopettamaan.

Russelin viedessä kätensä Irman naiseuden päälle, terävä nautinnon aalto sai naisen ruumiin uudelle kaarelle. Vaikertaen hän lähti liikuttamaan lantioitaan miehen peukalon tahtiin. Hän tiesi olevansa aivan läpi märkä ja valmis Russelia varten. Vahatut huulet kiiltelisivät kosteudesta, kun he vain saisivat vaatekappaleet riisutuksi niiden tieltä.
”Russel...”