Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Noelin poistuttua Torentto kääntää katseensa sisarensa puoleen. Hän nojautuu hieman taaksepäin työtuolissaan ja ristii kätensä rinnalleen.
Huolimatta siitä, että hän tietää kutakuinkin mitä sisar on sanomassa, hän kysyy: ”Mistä halusit puhua rakas sisareni?”
”Niin kuin et tietäisi”, Valériane katsoo veljeään kiukusta salamoivin silmin. Hän nousee seisomaan ja ristii kätensä rinnoilleen aivan Viljamin nenän edessä. ”En ymmärrä miksi kiusaat Noelia. Ajattelitko, että hän katsoo kaiken kiltisti sormiensa läpi ja pitää työpaikkansa, jos jatkat samaan rataan.”
”Noel haluaa minua. Ei ehkä aivan samalla tavalla kuin minä häntä, mutta pienellä koulutuksella me pääsemme sinne asti”, Torentto tokaisee.
”Voi pyhän äidin nimeen! Tiedät hyvin ettet pysty harrastamaan muunlaista seksiä. Et voi pakottaa toista omien mieltymystesi mukaiseksi jos hän ei halua ja ahdistuu. Kohta sinulla ei taaskaan ole kirjanpitäjää”, Valériane sanoo laskieassaan kädet toisen työpöydälle.
”Minä... Hyvä jumala Valér! Sano, että minä näen väärin ja sinulla on jotain tuon jakkusi alla!”

Valériane räpäyttää silmiään muutaman kerran hämmentyneenä ja katsoo alas. Hänen rintansa ovat melkein Viljamin naamalla.
Viljam oli suhtautunut Valérianeen aina yhtä suojelevasti, eikä hän halunnut ajatella mitään seksuaallista pikkusisarestaan.

”Onko sinulla joku Herra, joka pakottaa sinut tähän?” Viljam kysyy silmät tutusta suojelunhalusta välkehtien. ”Jos on niin...”
”Se ei kuulu pätkääkään sinulle”, Valériane päätti lauseen veljensä puolesta. Ei tosin niihin sanoihin, joihin tämä itse olisi lopettanut.

Torentton toimiston tapahtumista autuaan tietämätön Noel astuu sisälle klubiin ja suuntaa ensimmäiseksi kohti tiskiä. Klubi oli jälleen melkein pelottavan hiljainen ja tyhjä, lukuunottamatta työntekijöitä. Oli lähestulkoon jumalan pilkkaa, että klubitkin olivat joskus tyhjillään, tyhjyys sai ne näyttämään lähes pelottavilta, kun tiesi että siellä kuuluisi olla paljon elämään, melua ja vilskettä, kenties muutamia tappeluitakin, kiimaisia miehiä ja naisia nurkissa toistensa kimpussa.. Kaikki tuollainen oli kuitenkin jotain mitä Noel ei ymmärtänyt, ja hän oli vain tyytyväinen klubin tyhjyydestä.

Noel tervehtii kohteliaasti tiskin takana seisovaa työntekijää ja pyytää kahvia, pahoitelen vielä häiritsevänsä toisen työtä. Noel oli salaa hieman pettynyt siitä, että tiskin takana häntä ei tervehtinytkään iloinen, lähes koiran kaltainen Chaz. Noel saa pian kahvinsa juuri sellaisena kuin siitä piti, ja mies päätti hörppiä kahviaan hetken tiskin ääressä, siinä toivossa että Chaz tulisi töihin ennenkuin hän sulkeutuisi toimistoonsa.

”Valér, sinä olet pikkusiskoni, totta kai asiasi kuuluvat myös minulle”, Torentto sanoo katsoen sisartaan yhtä hämmästyneenä, kuin tämä olisi kasvattanut toisen pään.
”Minä olen myös aikuinen, jonka vuoksi sinulla ei ole mitään oikeutta komennella minua tai puuttua elämääni Viljam. Ne ajat ovat takana päin”, Valériane totesi melkein surumielisesti. Hän tiesi tarkalleen miksi veli suhtautui häneen niin suojelevasti. Ja kaikki ne syyt johtavat takaisin heidän kuolleeseen isoveljeensä Vivieniin. ”Viljam, ole kiltti ja jätä Noel rauhaan.”
”Oletko ihastunut häneen?”
”En. Luoja auttakoon, en Viljam”, Valériane pudisti turhautuneena päätään. ”En vain halua, että hänellä on epämukava olo.”

Nainen suoristaa ryhtinsä ja ottaa lattialta käsilaukkunsa. ”Nähdään sunnuntaina.”


Chaz saapuu klubille hieman Noelin jälkeen. Hänen olonsa oli kurja ja hän tunsi itsensä kipeäksi. Hän oli joutunut viettämään suurimman osan päivästään auringossa, jonka vuoksi hänen ihonsa punoitti ja kirveli. Lisäksi Jhon oli tehnyt hyvin selväksi mielipiteensä siitä, ettei Chaz tullut suoraan kotiin. Maskeeraajat olivat olleet vetää hepulin, kun mustelma peitti koko vasenta puolta hänen kasvoistaan ison osan aamupäivää. Tuoreimmat, eivät olleet ehtineet vielä parantua, jonka vuoksi Chaz piti päällään hupparia ja aurinkolaseja.
Hän halusi pienen annoksen verta ja mennä sitten takahuoneeseen nukkumaan hetkeksi.

Oven käydessä Noel kääntää tahtomattaan päätään siihen suuntaan. Hän ilahtuu, vaikkei sitä näekkään hänen kasvoistaan. "Hei, Chaz.", Noel tervehtii vampyyrin ehdittyä hieman peremmälle ja lähemmäs tiskiä. Hän kuitenkin huomaa ettei Chaz ole aivan yhtä loistokkaassa kunnossa kuin aamulla, ja Noel kurtistaa hieman kulmiaan, muttei sano mitään. He eivät olleet vielä niin hyviä ystäviä, että Noel olisi voinut ilmaista huoltaan ilman että vaikuttaisi tunkeilevalta. Lisäksi hän epäili, ettei Chazin poikaystävä pitäisi siitä, jos tietäisi heidän vielä kaveeraavan.

"Kuinka kuvaukset menivät?", Noel yrittää ohjata kysymyksellä myös omat ajatuksensa muualle. Hänen pitäisi aivan pian käydä töihin, vaikka hänestä tuntuikin siltä kuin hänen pitäisi tarjota Chazille jonkinlaista lohtua, vaikkei tiennytkään varmasti oliko miehellä edes mikään huonosti. Tosin, aamuisen näytelmän jälkeen hänellä oli kaikki syyt uskoa, ettei kaikki ollut aivan mallikkaasti Chazin parisuhteessa.

Chaz, joka on vapunut täysin omiin ajatuksiinsa, hätkähtää kuullessaan Noelin äänen. Hänen kasvonsa venyvät kuitenkin hymyyn, hieman laiskemmin tosin kuin aiempina kertoina.
”Terve Noel. Me törmätään sitten jatkuvasti toisiimme”, Chaz sanoo yrittäen olla leikkisä, vaikka väsymys kuultaakin siitä läpi. ”Kuvaukset menivät ihan hyvin. Paitsi, että minusta tuntuu, että aurinkorasvani petti jossain vaiheessa. Vaatteiden päällä pitäminen on täyttä tuskaa.”

Chaz astelee tiskin toiselle puolelle ottaakseen sen kaipaamansa lasillisen lämmitettyä verta. Lisäki, haisteltuaan Noelin kahvia, hän päätti ottaa itsekkin kupillisen. Kahvinarkomaani kun oli.
”Anteeksi muuten se aamuinen”, Chaz sanoo kaataessaan kahvia kuppiin. ”Jhon osaa olla välillä todella törkeä.”
Chaz voi vain toivoa, ettei Noel ollut nähnyt kavilan ulkopuolella tapahtunutta nyrkin iskua.

"Älä turhaan pyytele anteeksi.", Noel yrittää hymyillä vaikka epäonnistuukin siinä melkoisesti. Hän tosiaan oli nähnyt enemmän kuin tarpeeksi, ja muistaessaan sen taas hänet valtaa ikävä ahdistuksen tunne, koska ei voinut tehdä asialle mitään. Mutta jotain hän tekisi, se oli varmaa. Vielä hänellä ei ollut hajuakaan pystyisikö ja mitä, mutta jotenkin Chaz pääsisi vielä eroon poikaystävästään.

"Kyllä sinun ihosi siitä toipuu.", Noel yrittää lohdutella ikävistä auringonpolttamista kärsivää, ja nousee lopulta jakkaralta kahvikuppinsa kanssa. "Minun on valitettavasti palattava töihin, ellen halua olla täällä aamuun asti.", Noel suuntaa lopulta kohti työhuonettaan. Oven edessä hän seisahtuu tajuttuaan ettei ollut vielä saanut siltä amazonilta lätkää oveen. Noel vaihtaa turhautuneena painoa jalalta toiselle, sillä hän ei ollut varma sisälsikö hänen BlackBerrynsä Alexin numeron.

Chaz hymyili Noelille väsyneesti. ”No, etpä sinä joudu kauheasti Jhonia katselemaan. Hänellä on porttikielto tänne...” Chaz lopettaa lauseensa saman tien ja punastuu. Hän oli ollut paljastamassa Noelille aivan liikaa. Oli jo aivan riittävän paha, että mr. Tor ja Alex tiesivät hänen ja Jhonin tapauksesta. Loppujen lopuksi, ei hän halunnut kertoa muille, että häntä hakattiin kuin avutonta lasta ja hyväksikäytettiin siihen päälle. Eikä hänellä ollut minkäänlaista pakotietä tilanteesta, koska ei halunnut ryhtyä minkäänlaisiin helpottaviin toimenpiteisiin.
Jhon piti häntä kuristusotteessa.

”No, mutta minä menen tästä käymään takahuoneessa”, Chaz sanoo tarttuen Noelin ilmoitukseen töihin palaamisesta. Hän nappaa kuppinsa ja lähestulkoon luikkii klubin perälle.


Alex huomaa Noelin kun tämä rupeaa toimiston oven edessä tutkailemassa BlackBerryään. Alex on ottanut juuri itse tukkutilauksen vastaan. Kaapit oli hyvä täyttää näin perjantaisin, koska viikonloppuisin viinaa meni.
”Hei Noel!” Alex huikkaa miehen perään ja lähtee tarpomaan tätä kohti. ”Minulla on sinulle avaimet klubille.”
Nainen nostaa mustaa läpyskää avainrenkaassa, jolloin Noel saattaisi nähdä sen.

"Ah, n..Alex.", Noel meinasi jälleen tehdä saman virheen ja kutsua Alexia neidiksi. Onneksi hän yllätti itsensä tekemästä sitä tarpeeksi ajoissa, jotta vahinkoa ei syntyisi. "Kiitos, mietinkin juuri onko minulla teidän numeroanne. Huomasin etten pääsekkään työhuoneeseeni.", Noel katsoi avainlätkää, toivoen voivansa napata sen ja palata töihinsä ilman suurempia puhelemisia Alexin kanssa. Hän ei jostain syystä viihtynyt naisen seurassa, tuo oli jollain tapaa uhkaava.

Noel ojentaisi kättään saadakseen avaimet, ja saatuaan ne hän toivottaisi kohteliaasti Alexille hyvät päivän jatkot ja luikahtaisi toimistonsa turvaan, hukuttaisi itsensä jälleen numeroihin kunnes tulisi aika lähteä kotiin.

”Sinä pidät tästä, vai mitä pikku narttu?” Jhon kuiskasi Chazin korvaan, pidellen tätä seinää vasten. Jhon oli lukinnut poikaystävänsä kädet tämän pään päälle oman valtavan kouransa alle betoniseinää vasten. Hän oli riuhtaissut Chazin housut auki ja piteli nyt tämän puolikovaa elintä kädessään.
”Jhon... Ole kiltti... Älä”, Chaz uikutti. Hän mietti miten hään päätyi yhä uudelleen tällaisiin tilanteisiin. Kello oli puoli yhdeksän, klubi aukeaisi puolen tunnin kuluttua. Jhon oli ilmoittanut hänelle tulevansa takaovelle, jotta he voisivat jutella.
Miten Chaz olikin ollut niin sinisilmäinen, että oli jättänyt klubin turvalliset sisätilat ja lähtenyt ulos mustasukkaisen ja agressiivisen poikaystävän luo.

Jhon oli lopultakin kiskaissut hänet vain hieman syrjemmälle takaovesta, pimeään nurkkaan ja ruvennut kopeloimaan häntä.
Chazin silmistä valuivat nöyryytyksen kyyneleet. Hän ei halunnut tällaista elämää, mutta silti Jhon sai hänet kiihottumaan. Senhän vuoksi Chaz olikin alun alkaen jäänyt loukkuun suhteeseen, jota vihasi. Jhon sai hänet laukeamaan ja lujaa. Todettuaan, että mielenterveys oli multiorgasmeja tärkeämpää, Chaz oli yrittänyt lopettaa suhteen. Siitä ei tullut enää mitään. Jhonin ote oli aivan liian luja.

”Pidän siitä, että anelet”, Jhon kähisi Chazin korvaan. Hän irrotti otteensa Chazin kalusta vain lyödäkseen tätä. ”Joten älä suotta lopeta vielä.”

Noel havahtuu töidensä äärestä kellon lähennellessä puoli yhdeksää. Hän yllättyy jälleen ajankulusta, nostaa kädet päänsä ylle venytelläkseen ja nousee tuolistaan suljettuaan ensin tietokoneen edessään ja tallennettuaan tiedostonsa. Hän oli vihdoin valmis, muutamaa pientä loppusilausta lukuunottamassa, mutta ne hän aikoi tehdä motellissa. Noel kerää tavaransa ja toteaa tarvitsevansa kahvia. Hän voisi pyytää Chazilta klubin ja vaihtaa miehen kanssa muutaman sanan ennenkuin lähtisi. Suljettuaan huoneensa oven Noel suuntaa tiskille, mutta Chaz ei olekkaan sen takana. Hieman pettyneenä Noel päättää että lähtisi mielummin kuin alkaisi kysellä toisen perään. Hän hakisi kahvinsa matkan varrella jostain kahvilasta.

Niimpä Noel suuntaa askeleensa takaovelle, ja suljettuaan oven takanaan hänen herkät korvansa kuulevat lyönnin äänet. Klubilla soivat musiikki ei peittänyt moista ääntä, ja Noel kääntää katseensa pimeämmälle kujalle, näkemättä kuitenkaan kunnolla hämärässä. Hän erottaa kaksi hahmoa toisiaan vasten hieman kauempana ovesta. Noel terästää näköään kunnolla ja erottaa lopulta Chazin ja tämän poikaystävän, hänen silmiensä totuttua hämärään.
"Chaz..?", Noel astuu lähemmäs, tietämättä mitä juuri tapahtui kujalla.

Chaz kuulee klubin oven käyvän. Hän sulkee silmänsä ja rukoilee, että tulija ei näkisi heitä ja lähtisi pois. Hän ei halunnut kenenkään näkevän omaa alennustilaansa. Ei välttämättä tekisi kovin hyvvä, jos joku työkavereista näkisi hänet ja Jhonin näin. Jhon oli nimittäin kietonut kätensä uudelleen Chazin kalun ympätille ja hieroo sitä nyt vaativin, väkivaltaisin ottein.
Kuullessaan Noelin äänen, Chazin silmät rävähtävät auki.
Ei! Ei taas Noel! Mieshän joutui todistamaan näitä välikohtauksia näemmä koko ajan.

Jhon huomaa myös, että heitä häiritään. Hän kääntää vihasta salamoivan katseensa Noelin suuntaan.
”Kalpippahan pikku nörttipoika vittuun siitä ja anna aikuisten hoitaa omat asiansa. Sähän voisit mennä vaikka panemaan sitä tietokonettasi, koska persettä sä tuskin saat tolla ulkonäöllä”, Jhon huikkaa vihaisena ja toivoo, että tämä saa toisen peloteltua pois paikalta.
Hänen harmikseen Chaz on kuitenkin ruvennut rimpuilemaan.
”Jhon... Lopeta... Päästä minut”, Chaz pyytää poikaystävältään. Tämä alkoi olla jo liian nöyryyttävää.
Palkinnoksi vastahakoisuudestaan hän saa uuden nyrkiniskun suoraan kasvoihinsa.

Nyrkinisku Chazin kasvoihin on viimeinen asia, jonka Noel tulee jälkeenpäin muistamaan yhdessä leimahtavan vihan tunteen kanssa. Hänen päänsä retkahtaa vasten rintaa, ja kun se aivan hetken päästä nousee uudestaan pystyyn, silmien katse on selkeästi jälleen erilainen. Leon huitaisee otsahiukset taakse tutuin liikkein ja virne halkoo miehen huulut pirulliseen virneeseen. Hän asettaa toisen kätensä niskalleen, naksauttaa niskansa ja laskee tavarat käsistään. "Katsotaampa sitten mitä tämä pikkunörtti sitten tekee.", Leon kujertaa ilkikurisella äänellään.

Hän ottaa muutaman askeleen eteenpäin. Hänellä olisi hieman seliteltävää jälkeenpäin, mutta eiköhän hän selviäisi siitä, jotenkin. Hän esittäisi Chazille jonkinsortin anteeksi pyynnön käytöksestään, esittäen Noelia, tai päästäisi Noelin valtaan hoidettuaan ensin tämän pikkurunkkarin. Hänen pitäisi tosiaan esittää olevansa Noel, jottei vaarantaisi Noelin suhdetta Chaziin.
Niimpä Leon kaivaa taskustaan esiin Noelin BlackBerryn.
"Jos et päästä Chazia, minä soitan poliisit.", Leon seisoo vielä tarvittavan kaukana, jotta Jhon ei voisi yllättää häntä lyömällä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä vaikuttaakseen uhkaavalta. Hän näppäilee poliisin numeron, vaikkei hänellä ole aikomustakaan soittaa.

Chaz sylkee verta maahan lyönnin jäljiltä. Hänen silmissään välkkyvät tähdet ja hänen päässään jyskyttää jonkinlainen teknobiisi. Tuntui aivan siltä, kuin hänen päänsä halkeaisi aivan pian kahtia. Kuullessaan Noelin sanat, Chaz tuntee puhdasta kauhua. Hän katsoo toista selkeääkin selkeämpi paniikki silmissään. Miksi toisen piti tulla tähän väliin? Noel saisi taatusti selkäänsä, eikä Chaz voisi sille mitään.
”Noel kiltti... Mene pois. Kyllä minä pärjään...”, Chaz yritti sanoa, mutta Jhon vaientaa hänet uudella iskulla kasvoihin.
”Enkös minä käskenyt sinua lähtemään runkkaamaan jonnekkin”, Jhon ärähtää.
Mokoma, uhoava, pikku nörtti ärsytti häntä aivan suunnattomasti. Hän teki päätöksens hyvin nopeasti ja paiskasi Chazin maahan jalkojensa juureen.

Chazin iskeytyessä maahan, kuuluu kova rusahdus, kun kallo iskeytyy läheistä seinää vasten. Vampyyrina Chaz selviäisi iskusta, tämä olisi vain jonkin aikaa tajuton. Ihmisenä hän olisi jo kuollut tai parhaassa tapauksessa saanut vakavan aivovamman.

”No niin irti on”, Jhon sanoo osoittaen maassa tiedottomana makaavaa Chazia. ”Pitäiskö sun näyttää mihin susta on, kun tolla tavalla rupeat uhoamaan itseäs isommalle ja puutut toisten asioihin?”

Leon irvistää hieman kuullessaan Chazin päästä lähtevän äänen. Noh, hän olisi ainakin turvassa siltä että Chaz näkisi mitä pian tapahtuisi. Leon työntää BlackBerryn takaisin taskuunsa ja antaa virneen jälleen komistaa kasvojaan. "Alahan tulla sitten, pikku kusipää, katsotaan onko sinusta muuhunkin kuin vain kiusaamaan alaikäisiä pikkupoikia.", Leon katsoo julkeasti virnuillen Jhonia kohden. Hän veisi toisen jonnekkin hieman syrjemmälle, missä klubi ei voisi kuulla miehen kauhun huutoja, eikä olisi vaaraa että Chaz heräisi kesken kaiken hauskan.

"Tule tule, mennään vähän tuonne sivummalle, kissimirri. Ethän halua että poikaystäväsi herää kesken turpakeikkaasi ja näkee mikä surkimus oikeasti olet? Helvetin tuhkamuna.", Leon suo Jhonille julman, pilkkaavan naurun samalla kun ottaa muutaman askeleen kauemmas, kuin kutsuen toista.

Jhon näkee punaista. Hän oli helvetti soikoon jallittanut tuollaisia nörtin rääpäleitä jo ennen vampyyrikisi muuttumistaan. Nyt hänellä oli tukenaan omat yliluonnolliset voimansa. Tuskin tuollainen rillipää osasi muuta kuin uhota.
”Vittu, sen jälkeen kun olen hakannut sun, voisit kipittää kotiin mamman helmoihin ja vaihtaa noi rillit pariin kunnollisia palleja”, Jhon murahtaa ja lähtee seuraamaan Leonia lihaksiaan pullistellen.
Hän hakkaisi luuserin henkihieveriin ja jatkaisi sitten hommiaan Chazin kanssa. Pitäisihän mallipojun saada muistutus siitä kuka täällä oikein määräsi.

Ei Chaz voinut huikennella joka paikassa kuin mikäkin huora. Tällä oli mies kotona tyydytettävänä.

"Äläs nyt, nämä olivat kalliit lasit.", Leon toteaa leikkien ällistynyttä äänensävyä, vaikka hänen kasvoillaan komeileva virne kertoikin jostain aivan muusta kuin ällistyksestä. leon johdattaa Jhonia hieman kauemmas klubista, syrjäisemmälle pimeälle kujalle. Hän ottaa lasit päästään vaikkei suinkaan pelännyt saavansa selkään tältä saakelin kusipäältä, vaan pelkästään siksi ettei toinen jäisi aivan alakynteen.. Ajatus tuo sadistista nautintoa Leonille, kun hän venyttelee rystysiään saaden ne naksahtelemaan.

"Tulehan sitten, kisu kisu. Katsotaan miten pärjäät sokealle.", Leon höllentää kravattia kaulassaan, niin että sen saa yhdellä nopealla kiskaisulla siististi irti. Sitä tarvittaisiin vielä ennenkuin hän olisi valmis Jhonin kanssa.

Leonin kiusanteko sai Jhonin ärsyyntymään entisestään. Vittu, eikö tuo hienoperse osannut muuta kuin aukoa suutaan. Kun he olivat Jhonin mielestä riittävän kaukana ja nörttipoju näytti keskittyneen enemmän kravattinsa suoristamiseen, mies lähti juoksemaan tätä päin kuin raivostunut sarvikuono. Jhon karjui ja tähtäsi suuren nyrkkinsä iskun suoraan Leonin nenää kohti.
Taistelu ei tulisi kestämään kauaan.
Jhonin suunnitelmissa oli saada Leon tyrmättyä ja tönäistyä maahan. Sen jälkeen hän voisi potkia tätä niin, ettei nörtin sisuksista löytyisi enää yhtää ehjää luuta tai sisäelintä.

Isku on helppo lukea, jopa puolisokealle vampyyrille. Leon näyttää hieman tympääntyneeltä siirtäessään oikean jalkansa taakseen, kierähtäen näin sivuttain Jhoniin nähden samalla kun tuo oman kätensä ylös. Toisella kädellään hän tarttuu Jhonia ranteesta joka lähenteli hänen kasvojaan, ja toisella hän iskee voimakkaasti miestä kylkeen, murtaen näin varmasti muutaman kylkiluun. Leon ei suinkaan lopeta siihen. Hän tiukentaa otettaan toisen ranteesta ja pyörähtää, kiskaisten Jhonia mukanaa, pyöräyttäen toisen suoraan päin tiiliseinää, aivan kuin kostoksi siitä mitä toinen teki Chazille.

Leon on nopea ja tottunut tälläiseen, joten saatuaan Jhonin vasten seinää, hän siirtyy aivan miehen selän taakse, vääntäen samalla kättä josta oli aiemmin pitänyt, selän taakse ja ylös, kunnes luu olisi vähällä katketa. Polvellaan Leon painaa Jhonia tiukemmin seinää vasten, samalla kun hakee toisella kädellään miehen vapaana olevaa kättä.

Jhonilla menee hetki tajuta, että mies hänen edestään juuri ennen kuin isku olisi osunut maaliinsa. Hän ei ehdi miettiä juurikaan tätä kyseistä yksityiskohtaa, kun tuntee murskaavan kivun kyljessään. Hän tuntee luiden murtuvan ja se saa ensimmäisen häivähdyksen pelkoa puskemaan hänen mieleensä.
Vittu, tämän piti olla joku kovista esittävä nyrillä tapettava nörtti, joka olisi ollut helppo tuhota pieniksi palasiksi.

Seuraavaksi hän tajusikin olevansa iskettynä vasten tiiliseinää. Karkea pinta raapaisi hänen otsaansa, jolloin hän tunsi repivän kivun ja sen kuinka veri lähtee valumaan hänen ihonsa takaa.
”Vitun runkkari!” Jhon murahtaa tuntiessaan miten Leon vääntää hänen kätensä melkein poikki. ”Voisit vittu otella reilusti! Tämmöiset vitun vippaskonstit on ämmiä varten.”

"Vippaskonstit? Mitäs sinä nyt sillä meinaat, minähän olen saatana melkein sokea kuin lepakko, ja sinä häviät!", Leoin nauroi julmasti ja sai otteen Jhonin vielä tositaiseksi vapaasti kädestä ja taivutti sen myös ylös, toisen kätensä otteeseen jolloin hänelle jäi yksi käsi vapaaksi. "Saat maistaa hieman omaa lääkettäsi.", Leon toteaa nykäistessään kravatin kaulastaan ja kietoessaan sen yhdellä kädellä miehen ranteiden ympäri, ennenkuin uskaltaa laksea otteensa ja nykäisee kravatin hyvin kireälle nopealla riuskaalla otteella ja solmii sen.

"Noniin, harmillista kyllä, minulla ei ole mitään leluja mukanani.", Leon mutiseen ja nostaa lasit silmälleen nyt kun pikää sidottua Jhonia turvallisesti vasten seinää polvellaan. Hän vilkuilee ympärilleen, ja näkee maassa lojuvan leikatun teräputken pätkän. Se saisi kelvata, sillä sen toinen pää oli pyöreä ja toinen teräväksi leikattu, kuin ruusu.
"Nythän meillä bileet alkaa.", Leon murahtaa ja laskee polvensa alas samalla kun tarttuu Jhonia niskasta kiinni, eihän hän hallunnut että hänen lelunsa aiheuttaisi ongelmia. Hän kiskaisee miehen mukanaan edessä ja nostaa putken maasta, tyrkäten samantien Jhonin takaisin seinää vasten.

"Alahan sitten huutaa ja anella, minä niin tykkään kun ne huutaa ja anelee.", Leon kuiskaa käheällä äänellä Jhonin korvaan kiskoessaan tuon housuja alemmas.

Jhon yrittää riuhtaista vapaata kättään pois Leonin ulottuvilta. Hän halusi työntää itseään pois päin seinästä, voidakseen näin taklata miehen alleen. Se on kuitenkin mahdotonta. Samassa Jhon tajuaa, että tämä nörtti saattaa hyvinkin olla häntä vanhempi ja sen vuoksi voimakkaampi, sekä taitavampi.
”Päästä mut vittu irti!” Jhon sanoo yrittäen rimpuilla paikoillaan. Ikävä kyllä, kaikki liikehdintä aiheuttaa viiltävää tuskaa hänen käsivarressaan.

Kun Leon rupeaa sitomaan hänen käsiään, Jhonin silmät laajenevat kauhusta. Kauhua lisää entisestään tunne siitä, että hänen maastokuvioisia housujaan kiskotaan alas. ”Mitä vittua sä leikit?” Hän yrittää vilkuilla parhaansa mukaan selkänsä taakse, nähdäkseen mitä toinen oikein aikoi. Hän ehtii nähdä vilauksen rautatangosta miehen käsissä.
Kuin suoraan käskyä totellen Jhon rupeaa anelemaan itseään tilanteesta pois. ”Hei vittu, se juttu Chazin kanssa oli pelkkää leikkiä. Se tykkää rajummista otteista. Se menee ihan villiksi kun vähän käyttää nyrkkiä. Ei sun tartte sen kunniaa puolustaa, narttu mikä narttu.”

Leon kohottaa kulmiaan kuullessaan Jhonin anelut. "Narttu? Vai niin. Ihan vain tiedoksesi, ettet tuonpuoleisessa kanna kaunaa, minä en tee tätä Chazin takia, vaan siksi että naamasi on vitun ärsyttävä ja aion muotoilla sen uuteen uskoon.", Leon tarjoaisi nyrkkiään Jhonille, mutta pelkäsi rikkovansa uuden lelunsa heti alkuunsa, joten sen sijaan hän kiskaisee miehen housut alas kokonaan. Hän siirtää toisessa kädessään olevan rautaputken miehen pakaroille, viiltäen terävällä päällä naarmuja molempiin pakaroihin, kuljettaen leikattua terää ylös Jhonin selälle.

"Tykkäätkö sinäkin hieman kovemmista otteista, hmm?", Leon kuhertelee aivan Jhonin korvan vieressä. "Mitä luulet, miltä tämä putki tuntuisi perseessäsi, syvällä siellä, hmm?", Lein virnistää ja näykkää Jhonia korvasta, upottaen toisen kulmahampaansa korvaniipukan läpi, irroittaen otteensa sen jälkeen, ja purren miestä kaulaan.

Jhon yritti jälleen ripuilla itsensä irti Leonin otteesta. Tuntiessaan rautatangon raapivan pakaroitaan, mies kuitenkin seisahtui. ”Lopeta! Vittu lopeta! Sairas pulunnussija! Mene ettimään itelles jokus halukas huora!” Jhon yritti painautua tiiviimmin seinää vasten, tovoen pääsevänsä niin pois miehen ulottuvilta. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan hän tunsi oman verensä kirpoavan saamistaan naarmuista.
”Päästä irti! Vittu lopeta!” Jhonin sanavarasto tuntuu supistuvan, mitä edemmäs Leon hänen kanssaan etenee.

Jhonia rupeaa oksettamaan kun Leon panautuu hänen korvansa juureen ja kuiskii hänelle uhkauksiaan. Hän saattoi jo tuntea, kuinka metalliputki repisi hänet rikki sisältä käsin.
”En tykkää, joten etsi itsellesi joku sellainen panopuuu, joka tykkää! Ja vie se putki kaueammas mun perseestä.”
Leonin purressa miestä kaulaan, tämän huulilta karkaa kiihottunut murahdus. Jhon saa erektion, joka hankautuu tiiliseinää vasten, heti kun myrkky lähtee kulkemaan hänen elimistössään.
”Sä olet ihan sairas!”

"Olen kuullut tuon niin useasti, etten jaksa enää välittää.", Leon kuiskaa irrotettuaan hampaansa miehen kaulasta. Hän vie vapaan kätensä Jhonin kohoavalle erektiolle ja alkaa vetää toiselle vaativin liikkein käteen, samalla kun irtautuu miehestä hieman voidakseen leikkiä putken kanssa vielä enemmän. Leon kääntää putken tylpän pään kohti Jhonin takapuolta ja asettaa sen suoraan miehen tiukalle aukolle, ja survaisee kylmän metallin sisään.

"Tästähän sinä nautit, eikö niin? Heikompien satuttamisesta.. Tiedätkös, niin minäkin. Enkä minä aio rikkoa sinua aivan heti, vaan vähitellen. Ajan sinut hulluksi pikkuhiljaa, kunnes rukoilet että tapan sinut ja panen sinua samaan aikaan. Sitten, kunhan olen pannut aivosi hullusta päästä pihalle, minä tapan sinut.", Leon murahtaa tyytyväisenä alkaessaan liikutella metalliputkea sisään ja ulos, samalla kun vetää Jhonille käteen. Hän saattoi tuntea oman erektionsa tiukentuvan housuissaan.

Jhon vihasi tätä. Kuinka monesti hän olikaan tehnyt tämän Chazille? Pakottanut toisen nauttimaan seksistä, joka ajoi ainoastaan Jhonin etuja ja laukeamista. Chaz oli kyllä sen verran sairas, että innostui yleensä lopulta heidän pikku leikistään. Silti Jhon oli ottanut poikaystävänsä useammin väkisin kuin vapaaehtoisesti.
Nyt hän oli itse Chazin asemassa ja hän vihasi tätä.
Hän vihasi sitä kuinka hänen kyrpänsä kovettui kuin käskystä ja siitä, kuinka polttava mielihyvä tuntui hänen selkärangassaan asti vieraan miehen runkatessa häntä.

Jhon ulvaisi osittain nautinnosta, kivusta ja kauhusta, kun metalliputki upposi hänen koskemattomaan anukseensa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan, eikä Jhon muistanut milloin olisi itkenyt. Varmaan aivan kakarana.
”Tapa minut nyt...” Jhon sanoi anellen ja voihkien. Hän olisi halunnut kuolla. Tämä oli aivan liian nöyryyttävää. ”Tuskin sun kaltaista sekopäätä haittaa panna kuollutta ruumista...”