Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Leon seuraa vaitonaisena Valérianea tämän omimaan vierashuoneeseen. Sisään päästyään hän sulkee oven ja epäröi hieman. Mitä jos keho ei toimisikaan kuten hän halusi? Se tuntui vielä heikolta ja kipeältä, häneen koski jokaiseen hemmetin lihakseen ja keho oli virkeä mutta väsynyt. Valérianen veri sai hänet virkeäksi, mutta hän kuitenkin tunsi pienoista heikkoutta liikkuessaan. Epäröinti sikseen, Leon komensi itseään ja riisui vaatteet jotka oli vain hetkeä aiemmin pukenut ylleen ja seurasi Valérianea suihkuun. Hänen kasvonsa kuitenkin kääntyivät virneeseen hänen katsellessaan Valérianen alastonta kehoa, ja tunsi tuttua kihelmöintiä uusissa haaroissaan. Kyllä, keho taisi toimia.

Noel hymähtää itsekseen Chazin sanoille eikä voi olla olematta samaa mieltä. Niinhän se tosiaan taisi olla.
"Kaipaisin juttukaveria, jos tahdot keskustella kanssani. Mielellään kasvotusten ja sanoilla." Noelin kasvoilla on pieni hymy hänen kääntäessään katseensa kohti taloa. Hän voisi mennä Chazin luokse, hän tiesi nyt missä toinen oli. Hänen tarvitsisi vain seurata punaista lankaa. Mutta hän halusi kuitenkin ensin kuulla toiselta, että hän saisi. Noel tahtoi luvan.

Valériane kääntää hanan päälle. Jäälleen kuumat vesipisarat virkistivät sekä naisen mieltä ja ruumista. Ne aloittavat työnsä sillä samaisella hetkellä kun iskeytyvät hänen ihoonsa. Hän painaa päänsä vesisuihkun alle, antaen myös hiustensa kastua. Samalla hän kuuntelee Leonin liikehdintää selkänsä takana, koska ei vain voinut olla keskittymättä siihen.
Hän ottaa hyllyltä yhden mukanaan tuomista saippuapulloista, kaataa sitä sienellä ja rupeaa sen avulla pesemään ja vaahdoittamaan ruumistaan.


Chaz hymyili kuullessaan Noelin vastauksen. Hän painoi päänsä tiiviimmin tyynyä vasten, kuin toinen olisi voinut muka nähdä hänen hölmön ilmeensä. Hän tunsi miehen läsnäolon heidän yhteytensä kautta ja jo pelkästään se tuntui hyvältä. Se, että Noel kaipasi hänen seuraansa, oli puolestaan taivaan lahja.
”Voit tulla tänne, jos haluat. Oveni ei ole lukossa”, Chaz vastaa Noelille epäröimättä tai sen enempää päätöstään miettimättä. Ei hänen tarvinnut pohtia sitä yhtään syvällisemmin, jos hän yksinkertaisesti vain halusi nähdä Noelin.

Chaz ei tosin välttämättä olisi jaksanut nousta sängystä. Niinpä hän päätti jäädä loikoilemaan kyljelleen. Mutta kääntyi kuitenkin ympäri, ollakseen kasvot oveen päin kun Noel tulisi.

Leon katselee kylpyhuoneen ovelta Valérianea vain hetken aikaa, ennenkuin astuu suihkuun naisen seuraksi tuon selän taakse, ja nappaa nopealla vaikkakin tönköllä otteella sienen naisen kädestä. "Annahan kun autan.", Leon toteaa viileästi, selvästi hieman kiihottuneena, ja alkaa ensin hitain liikkein pestä Valérianen niskaa, hartioita, selkää. Hän siirtyy takaisin olkapäille, hieroo sientä olkavartta pitkin alemmas, siirtyen taas hartialle ja siitä tällä kertaa kaulalle, solisluulle, aina rinnalle asti. Leon puristaa sientä hieman vaahdottaen sitä enemmän, alkaessaan pestä Valérianen rintoja, pyörittäen sientä molempie ympärillä vuoron perään, kahmaisten aina välistä rinnan kouraansa yhdessä sienen kanssa.


Noel hymyilee saadessaan myöntävän vastauksen ja suuntaa sen enempää aikaa tuhlaamatta kohti vierashuonetta jossa Chaz häntä odottaisi. Hän koputtaa vaikka tietää oven olevan auki, ennenkuin astuu ujostellen sisään.
"Hei."

Valériane katsoo Leonia yllättyneenä. Tietysti hän oli olettanut miehen tulevan suihkuun kanssaan, mutta ei uskonut tuon tarjoutuvan selänpesijäksi. Se ei vain sopinut yhteen Leonin kanssa. Olisi voinut uskoa, helposti, että tuo olisi vain iskenyt hänet seinää vasten ja ottannut rajusti, sen kummempia valmistelematta.
Valériane ei kuitenkaan estele miestä vaan antaa tuon kuljettaa sientä ihollaan, antautuen hyväiltäväksi. Hän sulkee silmänsä, tunteakseen ihollaan paremmin jokaisen liikkeen. Kun Leon siirtyy pesemään hänen rintojaan, Valérianen huulilta karkaa tyytyväinen huokaus. Hän taivuttaa ruumistaan hieman, saadekseen rintansa tiiviimmin vasten miehen käsiä. Vaistomaisesti hänen kätensä etsiytyy koskettamaan Leonin ihoa. Lantiota etsiessään hänen kätensä osuu kuitenkin reidelle, miehen mittasuhteiden muututtua ruumiin vaihdoksen myötä.


Chaz painaa tyynyn pintaa pois kasvojensa tieltä, jotta Noel näkisi ne paremmin. Hän hymyilee miehelle lämpimästi, eikä hänen tarvitse edes teeskennellä. Vaikka Torentton näyttämän videon jälkeen, hän ei olisi voinut koskaan kuvitellakkaan katsovansa Noelia enää silmiin. Siitä huolimatta hän oli onnellinen nähdessään Noelin, nyt ensimmäistä kertaa kahdestaan, kaiken tapahtuneen jälkeen.
”Hei. Tee olosi mukavaksi. Anteeksi, kun en jaksa nousta. Meillä on ollut aika uuvuttava päivä”, Chaz sanoo nostaessaan päänsä kyynärtaipeensa mutkaan.

Leon murahtaa tyytyväisenä vaikka Valérianen käsi ei löydäkkään heti sinne, minne hän oli toivonut käden menevän. Hän voi tuntea kuinka hänen vehkeensä paisuu, ja Leon vilkaisee tyytyväisenä alas, pitäen ehdottomasti näkemästään. Hän ei malttanut leikkiä hellää rakastajaa, vaan vapaan kätensä hän nostaa Valérianen niskalle ja puristaa hieman, työntäen samalla naista vasten seinää.
"Otahan tukea, baby, kohta saat kyytiä.", Leon tuntee itsensä aivan omaksi itsekseen tälläisessä tilanteessa. Sieni putoaa hänen sormiensa välistä ja sen sijaan hän tarttuu voimakkaasti Valérianen rintaan, nipistäen toisen nännin sormiensa väliin.
"Levitä jalkojasi ja nosta persettäsi.", Virne komeilee Leonin uusilla kasvoilla ja sähkönsiniset silmät tummuvat himosta.


Noel sulkee oven takaan katsellen ujoti hymyillen Chazia. He olivat kahden, aivan kahden. Hän ei tuntenut Leonia päässään eikä ketään muutakaan. Noel olisi voinut helposti kuvitella olevansa enemmän tolaltaan, mutta katsellessaan Chazin suloisia kasvoja, hän ei voinut olla hymyilemättä. Hieman epäröiden hän astuu lähemmäs vuodetta ja istuutuu sen reunalle niin, että on selkä Chazia kohden. Noel tuntee häpeää aiheuttamistaan ongelmista, ja haluaa piilottaa kasvonsa Chazilta.
"Olen pahoillani kaikesta, ihan tosi. Jos olisin vain tiennyt.."

Valériane inahtaa tyytyväisenä miehen ottaessa häntä niskasta kiinni ja antaa painaa itsensä vasten viileää kaakelia. Hän nostaa kätensä seinää vasten omaksi tuekseen. Nyt Leon oli oma itsensä ja se sai Valérianen rentoutumaan ja haluamaan entistä enemmän. Kuullessaan miehen komennon, hän kastuu muutenkin kuin vain jatkuvasti valuvasta vedestä. Hän työntää takapuoltaan ylemmäs jo ilman saamaansa komentoa.
”Nai minu...” pyyntö keskeytyy kirkaisuun, jonka Leon saa aikaan tarttumalla naisen rintaan. Valériane tuntee samanaikaisesti kivun ja nautinnon kirivän kilpaa hänen jalkoväliinsä, mikä saa hänet puolestaan kiemutelemaan. Hän toivoo saavansa pian enemmän.


Chaz katselee Noelin liikehdintää, tuon eleitä. Hän näki häpeän, vaikka toinen yrittikin peitellä sitä. Noelin istuessa selkä häneen päin, Chazin olisi tehnyt mieli huokaista. Hän ei ollut aivan varma uskalsiko koskea Noelia. Alakerrassa hänen koskettelunsa ei ollut tuottanut tulosta, eikä hän edelleenkään halunnut painostaa miestä mitenkään.
Chaz nousi kuitenkin risti-istuntaan vuoteelle.
”Jos olisit tiennyt, et olisi sekaantunut minuun”, Chaz päättää Noelin lauseen tämän puolesta. ”Tiedän. Tai siis, tiedän nyt, kun kuulen tämän vielä sinulta ihan näin oikeasti. Tietysti minulla oli omat epäilykseni kaikesta. Oli uskomatonta väittää, että sinulla olisi toinenkin persoona. Ei sellaista vain tapahdu. Taidan uskoa tästä lähin kaiken, mitä minulle kerrotaan, vaikka siinä ei olisi päätä eikä häntää.”
Chaz hiljeni hetkeksi tajuttuaan keskeyttäneensä Noelin sen enempää miettimättä, kun toinen oli saattanut miettiä palopuhettaan tuntikausia.
”Anteeksi. Puhuin päällesi”, Chaz sanoo painaen omasta vuorostaan päänsä nolona alas. ”Voisitko kuitenkin edes katsoa minuun. Inhottavaa kun en näe kasvojasi.”