Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Noel kohottaa katseensa kuullessaan koputuksen. Hänen kasvoilleen nousee pieni hymy.
"Päivää, Valériane.", Noel siirtyy hieman sivumpaan tietokoneelta voidakseen käydä kunnollista keskustelua Valérianen kanssa. Suurimman osan Pearlin kirjanpidosta oli hoidettu tältä päivältä, ja Noel oli jo harkinnutkin pitävänsä lyhyen tauon ennenkuin lopettelisi Pearlissa tältä päivältä ja siirtyisi Electricaan.

"Pahoittelen vielä viimeöistä. Saitko levätyksi?", Noel olisi halunnut rangaista itseään naisen häiriköinnistä, vaan tehty mikä tehty, nyt hän saattoi vain toivoa ettei nainen kantanut hänelle kaunaa.

Valériane toi kahvit kirjoituspöydälle ennen kuin kaataisi ne lattialle. Hän irrottaa toisen telineestä ja työntää sen Noelin eteen.
”Älä pyytele anteeksi. En voinut jättää sinua yksin kun kuulin äänesi puhelimessa”, Valériane vastaa. Hän hymyilee Noelille lohduttavasti. Tämä osa tarinaa oli täysin totta. Olivathan Leon ja Noel sama henkilö. ”Minä tein töitä koko yön ja tunnen itseni mitä virkistyneimmäksi.”

”Voisimme tehdä tässä suunnitelmat Pearliin liittyen, jotta voimme esitellä ne Viljamille kahden tunnin päästä. Kai muistat, että meillä on kirjanpitoa koskeva viikkokokous tänään?” Valériane otti oman kahvinsa ja istuutuu jälleen jo tutuksi käyneeseen nojatuoliin. ”Mietin tässä, että meidän on jaettava Pearlia koskeva työ kahteen. Mietin viimeyönä työnjakoa ja ajattelin jakaa homman karskisti keskeltä kahtia hotellin ylläpidolliseen rahaliikenteeseen, johon kuuluu myös tuotot ja sitten henkilökuntaa koskevaan rahaliikenteeseen. Siihen kuuluisivat palkat ja vakuutukset ynnä muu sellainen. Kumman sinä otat vai vedetäänkö pitkää tikkua?”

"Kiitos.", Noel ottaa kahvin vastaan ja hörppää kitkerää kuumaa juomaa sisuksiinsa ja nojautuu hieman rennommin tuolissaan. Jostain syystä hän ei tuntenut oloaan niin jäykäksi tämän neidon seurassa. Noelista tuntui että hän voisi olla hieman vähemmän ankara ilmeinen ammattilainen ja hieman enemmän.. Rento.

"Kaikella kunnioituksella, en haluaisi antaa sinulle kovinkaan suurta työtaakkaa. Otan mielelläni niin paljon töitä kuin vain voin, enkä edes välitä vaikka joutuisin tekemään sitä omalla ajallani.", Noel suo pienen hymyn Valérianelle. Hän ei välittänyt ajatella tulevaa kohtaamistaan Torentton kanssa, ei ainakaan vielä. Hän ei ollut onnistunut vieläkään ajattelemaan sitä, kuinka kertoisi jättiläiselle ettei vain yksinkertaisesti voinut suostua moiseen sopimukseen.

"Osaatko muuten suositella paikkaa josta voisin hakea asuntoa?", Noel muistaa yllättäen kysymyksen joka hänen oli jo viime yönä pitänyt muistaa.

Valériane hymyilee Noelille takaisin. ”Annan sinulle mielelläni osuuteni Pearlista, jos todella uskot pystyväsi siihen. Mistä tuli mieleen, oletko muistanut kirjata tuntimääräsi järjestelmään? Teemme töitä tuntipalkalla, joten jos haluat oman osuutesi, sinun on kirjattava se ylös.” Valériane oli näyttänyt tuntijärjestelmän käytön Noelille tämän ensimmäisenä päivänä.

”Mutta kuten varmaan tiedät, minulla on omat työni. Olen täällä vain apulaisena, joten jos selviän mahdollisimman vähällä, niin se sopii minulle”, Valériane sanoi ja rupesi oitis miettimään, ettei halunnut kuulostaa laiskalta. ”Minulla on viisi kauneudenhoitoalan yritystä joten niissä on oma työnsä.”

Valériane siirtää sirolla käden liikkeellään harteilleen valuvat suortuvat takaisin paikoilleen selkään ja siemaisee nopeasti kahviaan.
”Millaista asuntoa etsit? Vuokra vai omistusasuntoa? Millaisella sijainnilla? Tunnen Lontoon omasta mielestäni varsin hyvin, joten autan mielelläni. Voit kertoa minulle millaista etsit, niin teen sinulle vaikka luettelon lupaavimmista kohteista ja asuinalueista. Ja ennen kuin rupeat inttämään vastaan. Ajattele sitä ystävän palveluksena. Voit auttaa joskus minua, jos tarvitsen auttavaa kättä.”

"Olen muistanut kirjata tuntini, ja uskoisin kyllä pystyväni hoitamaan Pearlin. Olen jo miettinyt valmiiksi aikataulujani mikäli joudun tekemään useamman kuin yhden sijainnin kirjanpitoa.", Noel suo puolestaan rauhoittavan ja rohkaisevan hymyn Valérianelle. Hän oli sellainen työnarkomaani, että voisi hyvinkin tehdä työtä taukoamatta ympäri vuorokauden.

"Hmm, en ole aivan varma. Mielellään tietysti hieman rauhallisempi alue, josta pääsee kuitenkin nopeasti töihin. Mielellään omistaisin paikan, mutta en ole aivan varma riittävätkö varani sellaiseen aivan vielä, ja tulenko jäämään Lontooseen vai en.", Mole haroo leukaansa sormillaan katse alas luotuna miettiessään mitä oikein asunnoltaan halusi. Vuokra-asunto saattaisi alkuun olla hyvä, kunhan sopimuksen saattoi purkaa lyhyelläkin varoitusajalla. Hän tiesi kokemuksesta että saattaisi vaihtaa maisemaa viikonkin sisällä.

Valériane kaivaa uskollisesta käsilaukustaan esiin tabletin muistiinpanojen tekoa varten. Hän rupeaa kirjoittamaan Noelin toiveita, voidakseen kartoittaa asuntomarkkinoita. ”Pyydän ystävältäni apua. Hän on varsinainen hai Lontoon asuntomarkkinoilla. Hän on itseasiassa yhden palveluksen velkaa minulle”, Valériane mutisee kirjoittaessaan listaansa 'rauhallinen sijainti' ja 'lyhyt/käytännöllinen työmatka'.
”Olisiko vuokra-asunto aluksi mieluisampi? Voit säästää rahaa omistusasuntoon, ellei sinulla ole jo pääomaa kasassa. Lisäksi voisit tunnustella Lontoota hetken aikaa, jos päätät jäädä pidemmäksi aikaa.”

"Kiitos, Valériane, jälleen kerran. Ja kyllä, vuokra-asunto näin alkuun, kunhan vuokra ei ole tähtitieteellinen.", Noel hymähtää hieman ja siemaisee kahviaan ja siirtyy jälleen lähemmäs tietokonetta.

"Kävisimmekö sitten töihin?", Noel alkaa naputella näppäimiään aikeenaan kirjoittaa raportti Torenttolle kuluvasta viikosta. Palaveri hoidettaisiin ennenkuin hän suuntaisi Electricaan, ja Noel saattoi vain toivoa kaiken menevän hyvin ja nopeasti, sillä hän oli buukannut työpäivänsä melko täyteen, eikä hän halunnut viivytyksiä, ainakaan ikäviä sellaisia, joita hän pelkäsi olevan kuitenkin edessä.

Noel kyselee Valérianen osuudet lisätäkseen ne raporttiinsa ja kertoo hänelle omistaan, sekä kysyy neidon mielipidettä lauserakenteissa. Lopulta hän nojautuu taaemmas näyttääkseen valmistellun raportin Valérianelle, jotta nainen voisi hyväksyä sen.

”Jälleen kerran, ei tämä mitään. Viikonloppu sujuu mukavasti kun on pientä puuhaa ja teen tämän mielelläni”, Valériane vastaa. Hän kirjoittaa tabletille vielä muutman asian muistiin ja uskoo löytävänsä Noelille parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa. Saatuaan työnsä valmiiksi, hän tallentaa muistilistan ja sujauttaa tabletin laukkuunsa, ottaen sen sijaiseksi uskollisen työkoneensa.
Valériane kertoo kaiken mitä Noel haluaa tietää, tuttuun ystävälliseen äänensävyynsä. Jossain vaiheessa hän siirtyy istumaan työpöydän reunalle nähdäkseen mitä Noel on saanut aikaiseksi. Hän nojautuu hieman eteenpäiin lukeakseen Noelin kirjoittaman raportin.
Jossain vaiheessa Valériane tajuaa olevansa hyvin lähellä Noelia. Miehen olkapää melkein hipoo hänen käsivarttansa. Hänestä oli huvittavaa huomata ettei tuntenut heidän välillään minkäänlaista kipinöintiä. Sen sijaan Leon sai hänet syttymään jo pelkällä katseellaan.

”Raportti vaikuttaa oikein hyvältä. Uskon, että selviämme hengissä leijonanluolasta”, Valériane sanoo hymyillen ja kääntyy Noelin puoleen, violetit silmät tuikkien.
Miehen kasvot ovat suoraan hänen alapuolellaan. Valériane tajuaa, että hän voisi kumartua suutelemaan Noelia. Ainoa ongelma oli, että vaikka hän olikin mieltynyt miehen kasvoihin, ne eivät olleet Leonin kasvot. Noelin tuoksukin tuntui erillaiselta kuin Leonin.

Kauhu kuristi Valérianen kurkkua, kun hän tajuaa olevansa ihastunut. Voi pyhä vampyyrien äiti sentään, eihän tässä näin pitänyt käydä! Hän ei halunnut ihastua! Siitä seuraisi vain sairaanloisia mustasukkaisuuskohtauksia ja omistushalua, joka teki Valérianesta täydellisen mielipuolen.

Noel vastaa hymyyn täysin viattomana. Hänelle ei tullut itselleen Valérianesta minkäänlaisia tunteita, mutta hänen takaraivoaan kutitteli aina kun nainen oli näin lähellä. Jos Noel olisi siirtänyt katsettaan hieman alaviistoon, hän olisi melkein voinut nähdä naisen paidan sisään.
"Hienoa.", Noel hymyilee ja nappaa kahvikuppinsa Valérianen ohi. Hänen olonsa oli virkeä saadessaan keskittyä työasioihin. Noel päätti, ettei antaisi Torentton vaivata mieltään liikaa. Se mitä kävisi, kävisi, eikä hän voinut turhaan stressaamalla vaikuttaa asiaan.

Saatuaan kahvinsa juotua Noel vilkaisee kelloa ja kääntää katseensa jälleen Valérianen puoleen. "Pitäisikö meidän sitten siirtyä leijonanluolaan ja hoitaa ikävä osuus alta pois?", Ikävällä osuudella Noel lähinnä viittasi Torentton tapaamiseen, vaikka miehessä itsessään ei varsinaista vikaa ollutkaan.

Noelin puhuessa hänelle jälleen, Valériane riuhtaisee itsensä kauemmas tästä ja kääntää katseensa pois. Hänen olisi ehdottomasti saatava omat tunteensa hallintaan ennen kuin tämä riistäytyisi täysin käsistä. Hän ei kaivannut uutta, samanlaista sotkua kuin edellinen suhde, joka oli lopulta päättynyt hyvin huonosti. Siitä oli hieman yli sata vuotta, mutta aina silloin tällöin Valérianesta tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut edellisenä iltana. Miten tästä voisi tulla muuta kuin täysi katastrofi kun Leon ei ollut edes oikea henkilö, vaan jonkun toisen sivupersoona.
Noelissa tapahtui tietysti hyvin selkeitäkin muutoksia kun Leon otti vallan, mutta kaikesta huolimatta se oli Noel.

Hän joutui sulkemaan silmänsä, sekä jännittämään ja rentouttamaan muutaman kerran ennen kuin rauhoittui.
”Mennään vain. Eiköhän meidän olekin jo aika antaa viikkoraporttimme”, Valériane sanoo nousten omille jaloilleen pöydän reunalta. ”Sitä paitsi, pääsemme sitä nopeammin viikonlopun viettoon, mitä nopeammin saamme työmme hoidetuksi.”


Torentto istuu työpöytänsä takana, pää käsiinsä painettuna. Hän näkisi hyvinkin pian Noelin. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt hänen luotaan järkyttyneenä heidän sopimuksestaan. Torentto syytti itseään siitä, että ei ollut huomannut Noelin tuntemuksia. Hän olisi halunnut selittää tälle jokaisen kohdan sopimuksesta yksitellen. Kun toinen olisi saanut riittävästi tietoa asiasta, tämä ei olisi välttämättä juossut pää kolmantena jalkana ulos ovesta. Lisäksi hänen olisi pitänyt kehottaa Noelia tutustumaan verkon kautta S/M:ään. Verkko oli täynnä tietoa ja visuaalista materiaalia kyseisestä aiheesta.
Kaikkein eniten Torenttoa kuitenkin harmitti, että Noel oli juossut hänen sisarensa helmoihin. Tietysti Valériane oli ihana ja suloinen, sekä hänen kanssaan oli helppo ystävystyä, mutta kuitenkin. Ei pikkusiskon olisi tarvinnut tietää hänen mieltymyksistään.
Valériane tiesi jo entuudestaan.

Valériane toimi itse subina.
Helvetin kuusitoista! Miten hänen pikkusiskostaan oli tullut sellainen?
Varmaan samaan tapaan kuin hänestäkin...

Noel nyökkää ja alkaa haalia tavaroitaan kokoon. Hän suuntaisi palaverista suoraa tietä Electricaan hoitaakseen työt sieltäkin pois alta, ennenkuin yrittäisi keksiä, miten viettäisi viikonlopun jos saisi kaiken työnsä hoidettua. Noel oli huono viettämään vapaa-aikaa. Vailla ystäviä taikka tuttavia, Noel usein päättyi viettämään kaiken omaamansa vapaa-ajan neljän seinän sisällä tuijotellen kattoa. Jos hänellä ei ollut töitä pitämään itseään kiireellisenä, hän vain lepäsi.

Saatuaan tavaransa organisoitua Noel astelee vaatekaapille ja nappaa trenssitakkinsa käsivarrelleen jotta voisi lähteä ilman kiertelyitä. Hänen aikataulunsa oli nykyään tiukka, ja mies oli siitä vain tyytyväinen. Hän siirtyi ovelle avatakseen sen Valérianelle, päästääkseen naisen hyvien tapojen mukaisesti ensin ovesta.

Noel suuntaa tottuneesti käytävää pitkin kohti Torentton huonetta. Hän tunsi jonkinlaista jännitystä ja kauhua tällä kertaa, mutta yritti pitää itsensä tyynenä. Oli parempi olla ajattelematta. Hän koputtaa oveen josta pääsee sihteerikön tilaan, tervehtii Emmaa suoden naiselle pienen hymyn.

Torentto vilkaisee tietokoneensa kelloa. Noel ja Velériane tulisivat antamaan hänelle viikkoraportin ihan näillä näppäimillä. Hän oli tavattoman kateellinen sisarelleen, joka sai työskennellä Noelin kanssa niin paljon. Tosin, jos hän olisi Valérianen tilalla, Noel ei saisi hetken työrauhaa joutuessaan tyydyttämään pomonsa mielenhaluja.

Torentto pohti puhelinkeskustelua, jonka oli käynyt edellisenä päivänä Valérianen kanssa. 'Noel ei ole oikeanlainen subi ja minä tiedän mistä puhun.'
Harmi vain, että Toerentto oli ollut jo saamaisillaan miehen houkutelluksi verkkoonsa. Eikä hänellä ollut tapana jättää asioita puoli tiehen. Noel kiehtoi häntä luvattoman paljon. Hän olisi kouluttanut miehestä oikein mielellään tottelevaisen ja halukkaan subin, josta olisi iloa etenkin hänelle itselleen.
Tosin eihän homma ollut vielä menetetty. Oli selvää, että Noel oli aivan yhtä innokas harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Hänen pitäisi vain edetä hitaammin ja varovaisemmin.
Tästä saattaisi kehkeytyä hyvinkin mielenkiintoinen peli, jonka pääpalkintona olisi Noelin viattomuus.


Valériane ottaa omat tavaransa mukaan ja kiittää Noelia heleästi kun tämä avaa oven hänelle. Hän kipittää Noelin rinnalla kohti veljensä työhuonetta, kasvot loistaen. Hän ei ollut maininnut miehelle sanallakaan viimeöistä puhelua veljensä kanssa.
Valériane tunsi veljensä ja vaikka tämä saattaisikin esittää alistuvansa ja luovuttavansa Noelin suhteen, hän oli sen sijaan saanut hetken päästä uutta puhtia. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin, että Noel pysyisi lujana, eikä tarttuisi Viljamin asettamiin syötteihin. Noelia oli kuitenkin turha huolestuttaa sillä. Leonille hän voisi kertoa, kunhan he tapaisivat seuraavan kerran.

Sihteerinhuoneessa Valériane pani merkille Emman erityisen huolitellun ulkomuodon. Viimeistelystä huolimatta vaalean vampyyri ei kuitenkaan ollut tappavan ammatillinen, niin kuin yleensä. Emma oli kihartanut vaaleat kutrinsa, hänellä oli hempeä meikki ja yllään kaunis, kirjava kukkamekko, joka ei tuntunut sopivan millään tammikuun ilmoihin.
Emma istui kirjoituspöytänsä takana ja tervehti Noelia, sekä Valérianea reippaasti hymyillen. ”Viikkoraportin aika vai? Odottakaa hetki niin ilmoitan teidät”, Emma sanoi nostaen puhelimen luuria ja näpäilee jälleen sen muutaman numeron sarjan, joka yhdistää hänet pomonsa työhuoneeseen. ”Herra Torentto, herra Finley ja neiti Torentto odottavat täällä valmiina antamaan viikkoraportin. Kiitos, sanon.”
Emmma kääntyy takaisin Valérianen ja Noelin puoleen.
”Voitte mennä sisään.”
”Onnea treffeille Emma”, Valériane sanoo silmäänsä vinkaten.
”Mistä sinä tiesit!” Emma huudahti yllättyneenä.
”Kukkamekko on oikein sopiva treffiasu. Vie häneltä jalat alta”, Valériane suorastaan lepersi sihteerikölle.
Emma puolestaan punastui ja käänsi ujon katseensa alas pöydän pintaa kohti.

Noel ei ollut lainkaan tietoinen Emman treffeistä ennenkuin Valériane sen sanoi. Hän kohotti hieman yllättyneenä kulmiaan muttei suonut sille sen suurempia ajatuksia. Toki Emma oli sievä, mutta Noel ei vain jostain syystä kiinnostunut naisista. Hän nyökkää hymyillen Emmalle kuin toivottaakseen myös omalta osaltaan onnea tuleville treffeille, ennenkuin astelee kohti Torentton ovea. Noel kohottaa kätensä koputtaakseen, mutta jähmettyy hetkeksi aloilleen. Häntä alkoi hermostuttaa aivan liikaa. Mies joutui puristamaan silmänsä kiinni hetkeksi rauhoittuakseen, ja kun hän tunsi olevansa hieman rauhallisempi, hän koputti ennenkuin avasi oven.

Muistot siitä vahingollisesta yllättämisestä palasivat Noelin mieleen, ja miehen oli entistä vaikeampi pitää itsensä tyynenä. Hän puri poskensa sisäpintaa saattuaan luvan astua huoneeseen, ja hän haki lohtua ja turvaa siitä, että Valériane oli hänen mukanaan. Ehkä hän onnistuisi jotenkin livahtamaan täältä yhdessä Valérianen kanssa, lykätä väistämätöntä keskustelua myöhemmälle. Tietenkään se ei ollut oikea tapa toimia, mutta pelkkä ajatuskin keskustelun käymisestä hermostutti Noelia niin, ettei hän meinannut saada edes tervehdystä suustaan.
"Hyvää päivää, sir.", Noel astelee aivan pöydän eteen ja laskee elektronisen muistion pöydälle joka sisälsi heidän raporttinsa.

Torentto mykisti puhelimen Emman lopettaessa puhelun. Hän suoristi asentoaan tuolillaan ja loi kiinteään katseen teräspintaiseen oveen. Hänen silmissää peli oli alkamassa ja aivan ensimmäikseksi hänen olisi arvioitava vastustajansa. Olihan hän perehnyt Noeliin jo hyvinkin syvällisesti, mutta tämähän oli jo kokonaan uusi leikki. Entistä tarkempi paneutuminen mieheen ei olisi yhtään pahitteeksi.
Torentton huulille oli vähällä karata hymy, kun Noel koputti hänen oveensa. Miksi, pyhän äidin, Lilithin nimeen, pitää koputtaa kun on juuri saanut luvan astella sisään?
Torenttosta tapa oli kuitenkin tavattoman suloinen, eikä hän halunnut Noelin luopuvan siitä.

Kun tuo hiljainen kirjanpitäjä astelee huoneeseen, Torentton päähän rupeaa syöksymään mielikuvia. Noel hänen ovellaan seisomassa, kasvava erektio housuissaan pullottaen. Noel täysin avonaisena ja sidottuna hänen nojatuolissaan. Noel laukemassa omalle vatsalleen. Noel kumartuneena pöydän päälle... Näitä mielikuvia riitti ja niitä tuli koko ajan lisää.
Noel oli ollut tässä huoneessaa viimeksi, kun Torentto oli nainut tätä, eikä se tulisi varmasti unohtumaan ainakaan tämän palaverin aikana.

Noelin perässä sisään astelee Valériane, joka suunnistaa suorinta tietä nojatuolille istumaan.
”Hyvää päivää Viljam”, Valériane toivottaa.
”Hyvää päiväää Valér, hyvää päivää herra Finley. Saisinko nyt kuulla suusanallisen version raportistanne?” Torentto kysyy keskittäen heidän kaikkien huomionsa työasioihin. Vaikka ne eivät välttämättä pysy niissä kovinkaan kauaa.

Noel istuutuu kiltisti Valérianen viereen tuntien itsensä hieman araksi, ja varsinkin nyt istuesaan siinä Torentton silmien alla, hän olisi voinut ryömiä lähimpään koloon ja käpertyä sinne piiloon. Noel kuitenkin neilaisee ja suoristaan jo entisestään suoraa ryhtiään ja aloittaa kertomaan raportista.

Saatuaan oman osuutensa kerrottua, hän kääntyy hieman Valérianen puoleen, jotta nainen voisi kertoa oman osuutensa sekä lisätä tarpeentullen hänen omaansa vielä jotain.

Torentto naulitsee ametistin väristen silmiensä katseen Noeliin. Hän tuijottaa miestä tarkoituksella hieman intensiivisemmin kuin tällaisessa tilanteessa oli sopivaa. Noelin katsoessa hän liu'utti katsettaan miehen huulilla ja nuolaisi omia huuliaan tarkoituksellisen provosoivasti.
Hän lisäsi soppaan myös viidensadan vuoden aikana hankitulla kokemuksellaan muovatut, hyvin eläväisen mielikuvat. Torentto oli oikein taitava telepatian käyttäjä. Hän loihti mieleensä kuvan Noelista, alastomana, istumassa hänen työpöytänsä reunalla. Mies puristaisi pöydän reunaa nyrkkeihinsä. Noel olisi nostanut toisen jalkansa ylös kätensä viereen reunalle ja hivuttanut takamuksensa myös niin, että enneminkin nojasi pöytään kuin istui sen pinnalla. Noelin pää olisi taipunut taaksepäin ja hän voihki himosta ja halusta. Samalla Torentto olisi kumartunut nuolemaan tämän pieniä, tiukkoja, vaaleanpunaisia nännejä, jotka suorastaan työntyisivät hänen suutaan kohti. Mielikuvassa hän oli juuri vaihtamassa sormiaan omaan kaluunsa Noelin sisällä. Noel saattaisi nähdä, kuinka iso, kiiltelevä, himosta hieman purppuraiseksi muuttunut terska oli uppoamassa tämän sisään.

Kun kuva oli, viimeistäkin yksityiskohtaa myöten valmis, Torentto saattoi työntää sen Noelin päähän, jolloin toinen mies saisi ihastella hänen mielensä muovaamaa mestariteosta.

Torentton leikitellessä, Valériane rupeaa sanelemaan omaa raporttiaan, joka on hyvin yksityiskohtainen. Hyvä ettei hän sentään ruvennut selventämään jokaista tukkutilausta erikseen veljelleen.
Valéianen tapana oli hoitaa kirjanpito ja siihen liittyvät raportit hyvin yksityiskohtaisesti.
Tämä takasi Torenttolle hyvin miellyttävän mittaisen ajan Noelia kiusaten.

Mielikuva joka tunkeutui hänen päähänsä niin yllättäen sai Noelin liikahtamaan säikähtäneesti tuolillaan. Hän tunsi pienen punan kohoavan tahtomattaan kasvoilleen hänen tutkaillessaan äärettömän eläväistä kuvaa päässään. Noelin oli pakko puristaa silmänsä kiinni jotta saisi kuvan katoamaan päästään. Aivan, hänen pitäisi pitää telepaattiset kanavansa suljettuina, ainakin nyt, ja Noel keskitti kaiken tahdonvoimansa siihen ettei mies voisi kiusata häntä enempää. Niin paljon kuin Noel olikin nauttinut seksistä Torentton kanssa, nyt oltiin sentään työajalla.

Avatessaan silmänsä uudestaan Noel suo Torenttolle tuiman katseen joka kertoo varmasti jättiläiselle sen, että viaton pikku kirjatoukka ei suvainnut moista käytöstä työajallaan. Työnarkomaanin ainoa henkireikä oli työ, eikä sitä sopinut pilata moisilla epäsopivilla kuvilla ja käytöksellä.
Juuri noin, älä annan hänen kiduttaa itseäsi. Ajatus suo Noelille voimaa ja päättäväisyyttä. Jos Valériane olisi juuri sillä hetkellä sattunut vilkaisemaan Noelin silmiä, hän olisi huomannut itselleen jo tutuksi käyneen vivahduksen noissa lähes värittömissä silmissä. Leon piti kyllä huolen 'pikkuveljestään'.

Torentton tekee mieli hymyillä Noelin nostaessa kaikki mahdolliset muurit mielensä suojaksi ja mulkaistessaan häntä vihaisesti.
Hänen kisullaan oli selvästi kynnet.
Torentto jättää Noelin mielen rauhaan, jatkaen kuitenkin intensiivistä tuijotustaan. Hän aikoi saada Noelin kiemurtelemaan tuolissaan. Tällä kertaa se riittäisi. Jossain vaiheessa Noel antautuisi hänelle uudelleen.

Nyt hän yritti keskittyä ainakin suurimmalta osin Valérianen selostukselle viikon tapahtumista. Hänen olisi luultavasti lukaistava raportit läpi vielä saadessaan olla rauhassa. Suurin osa siitä oli mennyt häneltä ohi korvien.

”Kuulostaa hyvältä”, Torentto toteaa lopulta Valérianen lopettaessa selontekonsa. ”En löytänyt mitään huomautettavaa. Ensi viikolla teidän on ruvettava tarkastelemaan jälleen tämän palkkakauden tunteja. Sitä seuraavalla viikolla meidän on taas aika maksaa työntekijöille heidän palkkansa. Valmistelette kaiken niin, että ensi viikon maanantaina palkka on kaikkien käytettävissä.”

Valériane nyökkää veljelleen.
”No niin, pari kysymystä tähän väliin. Ensinnäkin herra Finley, miten olette sopeutunut uuteen työhönne?”

Istu aloillasi, älä anna hänen häiritä. Noel yrittää noudattaa ajatustensa suomia ohjeita ja pitää ryhtinsä suorana ja katseensa kuitenkin pöydässä. Hän ei halunnut, voinut, katsoa Torenttoa silmiin. Hän pelkäsi uppoavansa niihin jälleen. Silmät olivat kuin viettelevät timantit, eikä Noel luultavasti olisi voinut vastustaa niitä jos olisi nostanut katseensa niihin. Hän tiesi myös kuitenkin, että oli hyvin epäkohteliasta olla katsomatta toisia silmiin.

Niimpä hän nostaa katseensa Torenttoon tuon puhutellessa häntä. "Hyvin, sir. Olen perillä lähes kaikesta kirjanpidosta ja työni kuvasta, sekä jakanut aikatauluni sen mukaan että saan kaiken tehdyksi työajalla, sir.", Noel toteaa hieman kuivasti. Hänen kurkkuaan kuivasi, häntä ahdisti noiden silmien katse joka tuntui porautuvan aina aivoihin saakka. Hänen oli nyt pidettävä pintansa.

Torentto hymyili Noelille maireasti, kuin kerman juonut kissa. Hän antoi tunteilleen hetkeksi vallan, joilloin hänen silmänsä tummuivat muutaman asteen himosta.
”Oikein hyvä herra Finley”, hän sanoi matalalla, seksiä tihkuvalla äänellä.

Valérianen olisi tehnyt mieli paiskata veljeään jollain. Viljam oli kertakaikkisen hävytön. Eihän hän ollut olettanutkaan, että toinen lopettaisi Noelin viettelemisen, mutta tehdä se nyt oman sisarensa istuessa vieressä.
Valériane ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään ettei saisi Noelia kiusaantumaan enempää. Tilanne ei ollut välttämättä helppo ja mikäli Viljam sai vastakaikua ja Noelin ruumiin reagoimaan viettelyksiinsa, oli kaikkien kannalta parasta olla niin kuin ei olisikaan. Ainakin toistaiseksi.

”Herra Finleyhän tietää, että saatte kaiken tarvitseman apunne. Jos koette kaipaavanne esimerkiksi sihteeriä tai assistenttia pitämään kalenterinne ajan tasalla, sekin onnistuu”, Torentto sanoo. ”Tässä tulemme seuraavaan kysymykseeni. Miten te jaoitte Pearlin vastuun?”

Apu olisi kylläkin kelvannut Noelille, ja hän vilkaisi nopeasti silmäkulmastaan Valérianea, tietäen kuitenkin ettei nainen voinut tehdä hänen hyväkseen mitään, joten Noel nieli omat epämukavuutensa tunteet ja siirsi silmiensä katseen takaisin Torentton suuntaan. Jos hän selviäisi tästä, hän selviäisi luultavasti mistä tahansa.
Voit aina mennä nukkumaan jos ahdistaa liikaa.. Ajatus oli hyvinkin houkutteleva, ja ajatuksen myötä Noel tunsi yllättäen olevansa uupunut. Eihän hän kuitenkaan voisi nyt alkaa lepäämään, hänellä oli vielä läjäpäin töitä tehtävänä. Leon vetäytyy taaemmas Noelin mielessä, ollen kuitenkin koko ajan läsnä. Leon joka ei pystynyt ohjaamaan Noelin kehoa tuon ollessa hereillä, pystyi kuitenkin tuomaan lohtua Noelia, aivan kuin Leon olisi seisonut Noelin takana, kietonut kätensä rauhoittavasti tämän ympärille.

Rohkaistuminen ja Leonin olemassa olon pystyi huomaamaan jos tunsi miehen molemmat persoonat. Hänen katseessaan oli vasteen verran enemmän kylmyyttä ja päättäväisyyttä, sekä se pieni tietty tuike joka kuului Leonille.
"Olemme päättäneet, että minä otan suurimman taakan, sir. Tiedän pystyväni hoitamaan Pearlin ja Electrican molemmat itsekseni, sir, ja minusta tuntuisi väärältä asettaa neiti Valérianen harteille yhtään enempää työtaakkaa kuin hänellä jo on.", Sanoillaan Noel vihjasi hienovaraisesti olevansa hyvinkin kiireinen, eikä hänellä olisi aikaa millekkään ylimääräiselle.

Valérianen katse lennähti Noeliin ja hän hymyili miehelle hyvin kiitollisena. Hän lähetti miestä kohti lempeän ajatuksen: 'Kun tämä on pian ohi, annan veljelleni kurinpalautuksen...'

”Oletko varma ettet kaipaa sihteeriä?” Torentto kysyy. ”Tuossa on melkoinen työtaakka ja voit jättää assistentille kaiken turhan.”
Torentto mietti, jos Noelille järestettäisiin sihteeri, tälle pitäisi järjestää myös toisenlainen työhuone.
”Lisäksi meidän on järjestettävä niin, ettei sinun tarvitse juosta koko ajan Electrican ja Pearlin väliä. Voisit jakaa viikkosi jotenkin päiviksi. Se ei tosin taida olla mahdollista, ellet tee töitä viikonloppuisin.”
Torentto voisi järjestää Noelille helposti työhuoneen, joka oli puoli välissä kumpaakin paikkaa. Hän ei kuitenkaan halunnut joutua eroon toisesta. Jos tämä työskentelisi muualla kuin klubilla tai hotellilla, Torentto näkisi miestä entistä harvemmin. Eikä hän pystyisi järjestämään minkäänlaisia yllätyksiä tälle keskellä työpäivää.
Tosin, toimisto toisessa rakennuksessa takaisi heille yksityistä aikaa silloin kun sitä kaivattaisiin.

Idea pitäisi laittaa toistaiseksi sivuun hautumaan.
”Jos tässä oli kaikki. Toivotan kumpaisellekin hyvää viikonloppua ja näemme jälleen maanantaina”, Torentto sanoo lopulta merkiksi heidän palaverinsa päättymisestä.

"Kiitän, sir, mutta en ainakaan toistaiseksi usko tarvitsevani ylimääräistä apua. Ilmoitan jos mieleni muuttuu, sir.", Noel toteaa uuden itsevarmuutensa turvin. Hänen olonsa oli sillä hetkellä parempi kuin vähän aikaa sitten, eikä Noel voinut oikein olla ihmettelemättä mistä moinen johtui. Aivan kuin joku olisi suonut hänelle rohkaisevan olanpuristuksen juuri kun hän sitä eniten kaipasi.

Noel nyökkäilee ja syventyy hetkeksi miettimään ajatusta toimistosta, joka olisi puolivälissä Pearlia ja Electricaa. Idea oli muuten hyvä, mutta hän ei oikein tiennyt oliko se aivan tarpeen. Hänelle ei ollut ongelma liikkua noiden kahden välillä. Hän oli luovinut aikatauluaan alastavasti niin, että saisi tehtyä lähes kaiken työajalla, loput hän hoitaisi omalla ajallaan. Auto hänen luultavasti pitäisi hankkia heti kunhan saisi palkan, mutta se oli sen ajan murhe.

"Hyvää viikonloppua, sir.", Noel toteaa kuullessaan Torentton viikonlopun toivotukset. Hän oli jo valmis pinkaisemaan juoksuun päästäkseen mahdollisimman nopeasti kauas noista tummista, ametisteista silmistä jotka tuntuivat piinaavan häntä. Hän kuitenkin nousee rauhallisesti, haluamatta näyttää niin kiusaantuneelta kuin olonsa tunsi. Hän kumarsi päätään hieman ja lähtee kohti ovea.

Valérianen tekee mieli huokaista helpotuksesta, kun Viljam päästää Noelin lähtemään. Hän itse aikoi kuitenkin jäädä ja tuoda julki pari tarkoin valikoitua mielipidettä. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, miten Viljam kohteli Noelia.
Samassa Valériane tajusi reagoivansa Noeliin kuin huolehtivainen isosisko. Ajatus nauratti häntä. Hän ei ollut koskaan tuntenut samanlaista suojeluvaistoa muiden kuin Viljamin kohdalla. Ja Viljam oli oikeasti hänen veljensä.

”Ilmoita minulle heti, mikäli tarvitset jotain ja varaa Emmalta tapaamisaika, jos kirjanpidossa tulee jotain sellaista mitä minun tarvitsee tietää”, Torentto sanoo hymyillen Noelille.
Hän seuraa miehen liikehdintää ja miettii millä verukkeella saisi tämän jäämään työhuoneeseen vielä hetkeksi.
”Minulla on sinulle asiaa Viljam. Me voisimme päästää Noelin lähtemään ja syventyä sitten minun asiaani”, Valériane ehtii sanomaan ennen kuin minkäänlainen ajatus ehtii muotoutua Torentton päässä.

Ehkä liiankin kiitollisena, Noel siirtää katseensa vaivihkaa Valérianen suuntaan, toivoen naisen huomaavan hänen helpotuksensa tunteen. Hän kiittää vielä Torenttoa avun tarjoamisesta ennenkuin poistuu huoneesta. Hän oli hyvinkin kiitollinen Valérianelle, ja hänen pitäisi jotenkin korvata se naiselle. Hän suuntaa kulkunsa ulos hotellista varmoin askelin, kuitenkin mietteissään. Hänen pitäisi keksiä jokin sopiva lahja naiselle.

Noel ottaa hotellin edestä taksin ja suuntaa klubille. Hän jää taksista hieman aiemmin pois, voidakseen haukata hieman raitista ilmaa ennenkuin jää jälleen neljän seinän sisälle vangiksi numeroidensa kanssa. Hän nostaa katseensa taivaalle, joka oli pitkästä aikaa pilvetön. Kahvi tekisi hänelle terää, ja Noel päättääkin pistäytyä tiskillä kunhan pääsisi ensin sisään.