Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

"Mitä?" Leon vastaa hieman tylymmin kuin oli tarkoittanut, mutta hän tunsi itsensä jälleen hyvin uupuneeksi. Hän vain tuijottaa eteensä näkemättä juurikaan mitään ennenkuin Chazin puhe saa hänet havahtumaan. Verta. Se kuulosti hyvältä ehdotukselta. Leon on kuitenkin huomannut tavan jolla Chaz häntä katsoo, eikä hän halua pelotella toista enempää kuin on jo pelotellut, Noelin vuoksi. Hän odottaisi että Chaz saisi haettua oman verensä ensin, ennenkuin hakisi sitä itselleenkin. Hän vilkaisee myös ohimennen tulevaa ruumistaan joka retkotti yhä siinä minne hän sen jätti.

Valériane hätkähti sävyä, jolla Leon vastasi hänelle. Hän mietti hetken aikaa mitä vastaisi miehelle, kunnes lopulta päätti sulkea omat telepaattiset kanavansa ja myös silmänsä. Hän voisi hyvin kuluttaa loppu päivän nukkuen. Kello ei ollut vielä paljoakaan, joten hänellä oli useita tunteja aikaa tapettavana.Vaikka Valériane nukkui yleensä kerran viidessäkymmenessä vuodessa, nyt sellaiselle oli oiva hetki. Muut vaihtoehdot olivat maata silmät auki sängyssä tai seurata Leonin mökötystä lähietäisyydeltä, eikä kumpikaan niistä tuntunut kovin houkuttelevalta.
Niinpä Valériane keskittyi siihen, että saisi käännettyä katkaisijan kiinni päästään.

Chaz nyökkäsi Erikalle ja lähti keittiöön. Hän oli katsellut aiemmin Erikan puuhastelua kyseisessä huoneessa, joten nyt hän osasi etsiä itselleen veripussin ja lasin, ilman suurempia ongelmia. Saatuaan ateriansa lämmitettyä, hän palaa aurinkohuoneeseen seuraamaan Erikan tekemisiä.
”Mitä sinä muuten teet?” Chaz kysyy katseltuaan noidan puuhia hetken aikaa.
”Siunaan loitsussa käytettäviä esineitä”, Erika sanoo laskiessaan sivuun kynttilänjalan, joka esitti naishahmoa. ”On loitsun onnistumisen kannalta tärkeää, että jokainen siinä käytettävä esine on siunattu. Varsinkin nyt kun kyseessä on näin vaativa taika. Pienikin virhe saattaa johtaa kuolemaan.”

Chazin palattua aurinkohuoneeseen Leon nousee ja tepastelee itse keittiöön. Häneltä meni hetki löytää lasi ja saada oma ateriansa valmiiksi ennenkuin siirtyi takaisin aurinkohuoneeseen, yhtä äänettömänä kuin aiemmin. Hän ei kiinnittänyt lainkaan huomiota Chazin ja Erikan jutusteluihin vaan pitäytyi omissa oloissaan vertaan siemaillen. Hän yritti vielä saada yhteyden Valérianeen kysyäkseen mitä toisella oli ollut asiaa, mutta nainen oli sulkenut itsensä häneltä. Hänkin..

Päivä meni aivan Leonin ohi. Hän ei ollut tehnyt muuta kuin nököttänyt paikoillaan tuolissaan siemaillen vertaan niin kauan kuin sitä oli mukissa riittänyt. Kun hän havahtui viimein oli jo ilta. Ulkona alkoi hiljakseen pimentyä. Leonin silmien alla oli tummat pussit, aivan kuin mies olisi ollut pahasta anemiasta kärsivä ihminen. Leon myös tunsi olonsa hyvin heikoksi.

Blythe ja kolmas sisar, Wanda, palaavat töistään mukanaan siskosten tädit. Kahdesta iäkkäästä naisesta näkyi kilometrien päähän, että he olivat noitia. He eivät peitelleet pätkääkään suuntautumistaan.
Wanda linnottautuu oitis keittiöön aloittaakseen ruuanlaittoa, kun taas Blythe rupeaa käymään Erikan, Leelan ja Margharethin kanssa läpi loitsua ja sen valmistelua. Chaz puolestaan vetäytyy syrjään tarkkailemaan tilannetta sivusta.

Kun loitsu on käyty läpi kohta kohdalta Blythe kääntyy Leonin puoleen: ”Kuka sinut verettää? Ikäloitsu pitää valmistella jo nyt, koska meillä ei ole voimia kehonsiirron jälkeen.”

Leon näyttää siltä kuin olisi puolinukuksissa. Hän kohottaa katseensa väsyneesti Blytheen. "Noel, toivon mukaan. Mikäli hän kieltäytyy Val on luvannut tehdä sen.", Leon mietti pitäisikö hänen kysyä asiaa vielä Noelilta ja varmistaa vastaus, ja uhkailla tarpeen tullen.
"Vai pitäisikö kroppa verettää jo nyt, jos teen sen itse?", Ajatus syttyi yllättävän kirkkaana Leonin päähän. Vai teetkö sen, Noel? Jos lupaudut siihen ilman vastaväitteitä, lupaan tehdä kuten tahdot kunhan olen sanaut oman kehoni. Jos taas et, minulla on keinoni saada sinut tekemään se, enkä haluaisi uhkailla sinua..

Blythe pudistaa päätään Leonin ehdotukselle verettää itse oma ruumiinsa. ”Silloin ruumis on kuollut, eikä sielua voida siirtää. Verettämisen pitää ehdottomasti tapahtua siirron jälkeen”, Blythe selventää. ”Lisäksi, unohdin mainita tämän aikaisemmin. Pystymme siirtämään verettäjäsi elinvuosien tuomaa voimaa sinuun loitsun avulla, mutta se puolittuu siirtyessään. Eli, mikäli Noel suostuu sinut verettämään, saat puolet omista elinvuosistasi takaisin. Enempää emme voi sinulle antaa.”
Blythe kääntyy Erikan puoleen: ”Erika kulta, Valériane ja Chaz tarvitsevat puhtaanvalkoiset vaatteet. Toisitko ne nyt? Missä Valériane muuten on?”

Erika kohauttaa olkiaan Blythen kysymykselle ja viittaa Chazia mukaansa. ”Chaz, tule auttamaan. Vaatteet ovat minun huoneessani. Haemme myös loisukaavut samalla ullakolta”, Erika sanoo tarttuen vampyyria kädestä, lähtien riuhtomaan tätä portaikkoon perässään.

Hyvä on, mutta haluan ettet tule lähelleni enää koskaan.
Oletko varma..? Minä haluan vain suojella sinua.
Suojella? Tappamalla ja..ja.. raiskaamalla?
Tein sen mitä täytyi.
Älä.
Noel..
Ei. Veretän sinut, ja sinä häivyt.
Hyvä on..

Leon nostaa surkean katseensa Blytheen. "Noel tekee sen. Ja vuosilla ei ole merkitystä.", Leon huokaisee raskaasti, kuin vain loukattu mies voi. Hän ei kyennyt välittämään oikein mistään sillä hetkellä, sillä Noelin sanat olivat jälleen onnistuneet satuttamaan häntä.

Blythe nyökkää Leonille ja huhuilee sitten keittiön suuntaan. ”Wanda! Tuo se juoma. Meillä on verettäjä selvillä!”
Hetken kuluttua sisarista keskimmäinen saapuu keittiöstä käsissään keraaminen, riimuin koristeltu pikari, jossa oleva neste höyrysi. Hän piteli astiasta kiinni kaksin käsin, varoen läikyttämästä sitä.
”Tämä pitää juoda kuumana ja se maistuu hirvittävälle, mutta yritä kestää”, Wanda sanoo ojentaessaan pikaria Leonia kohti.

Samassa Erika ja Chaz laskeutuvat alas portaita pino kankaankappaleita käsissään ja Blythe kiinnittää huomionsa heihin. ”Löysittekö Valérianen? Emme voi aloittaa ilman häntä”, Blythe kysyy kulmiaan kurtistaen.
”Kai hän on vierashuoneessa”, Erika sanoo olkiaan kohauttaen. ”Näin hänet viimeksi, kun he palasivat ruumiin kanssa.”

Leon ottaa irvistäen pikarin vastaan, manaten käsiään pysymään tyyninä ja tärisemättöminä. Hän kohottaa pikarin huulilleen ja kulauttaa kuuman juoman kurkustaan alas. Pakotettuaan kamalan makuisen nesteen alas Leon kumartuu kaksinkerroin ja yskäisee muutaman kerran. "Helvetti että oli hirveetä.", Hän ojentaa pikaria takaisin ja pyyhkii suupieliään.

"Val, meidän pitäisi aloittaa." Leon yrittää kurkotella Valérianen mieltä kohden, ääni tyynenä ja väsyneenä, mutta siinä oli myös häivähdys pahoittelevaisuutta. Hänen pitäisi korvata naisen apu tuolle jotenkin, mutta miten?

Leonin mieli törmää ainoastaan Valérianen nostamaan seinään, jonka nainen on nostanut kaikkia mieleensä tunkeutujia vastaan.

”Minä menen hakemaan hänet”, Chaz tarjoutuu. ”Voimme samalla vaihtaa näihin.” Mies kohottaa käsissään olevia valkoisia vaatekertoja ja lähtee kapuamaan takaisin yläkertaan.
”Hienoa!” Blythe huokaisee, aivan kuin Chazin tarjous olisi ollut ensimmäinen asia, joka sinä iltana onnistui. ”Erika, auta Leonia valmistautumaan loitsuun.”
Erika ojentaa kantamuksensa Blythelle, joka ottaa ne vastaan viedäkseen kaavut aurinkohuoneeseen.

”Sinun pitää riisuutua”, Erika sanoo kääntyen Leonin puoleen. ”Sinun pitää riisua myös uusi ruumiisi. Sinulla ei saa olla yhden yhtäkään vaatekappaletta päällä. Kun saat sen hoidetuksi, niin tule aurinkohuoneeseen. Asetellaan teidät paikoilleen.”

Leon lähes huokaisee kun ei saa Valérianeen yhteyttä. Aivan kuin koko maailma olisi hykännyt hänet. Hän nyökkää Erikalle ja alkaa riisuutua siinä samassa. Hänellä ei ollut mitään kainostelun tunteita näyttää alastonta kehoaan kellekkään. Riisuuduttuaan Leon siirtää vaatteet siististi pois lattialta ja suuntaa takaisin aurinkohuoneeseen josta löytää Joshin ruumiin, voidakseen riisua senkin. Saatuaan riisumistyönsä valmiiksi Leon kääntyy takaisin noitia kohden häpeilemättä lainkaan alastomuuttaan. "Sitten?"

Erika astelee keskelle Chazin aiemmin piirtämää riimuympyrää. ”Aseta ruumis makaamaan tuohon. Jalat hieman erilleen toisistaan ja kädet irti ruumiista, kämmenet lattiaa vasten”, Erika selitti viittoen paikkaa johon onneton punapää kuuluu asettaa. ”Asetu sitten itse makaamaan tähän samaan asentoon. Minä menen vaihtamaan ylleni kaavun, niin pääsemme aloittamaan pian.”

Erika katsoo Leonia kädet lanteillaan ja hänen kestohymynsä hyytyy muutaman asteen. Naisen leikkisästi tuikkivissa silmissä oli nyt vakavamielinen katse, jota hänen kasvoilleen olisi ollut muutoin vaikea kuvitella. ”Teidän erottamisenne sattuu. Se ei ole kivaa puuhaa, mutta silti sinun pitää pysyä koko toimituksen ajan ihan hiljaa ja liikkumatta. Muutoin voit tappaa meistä ihan jokaisen”, hän sanoo matalalla ja pehmeällä äänellä. ”Yritä rentoutua. Minä menen nyt.”

Hetken kuluttua Chaz ja Valériane saapuvat myös aurinkohuoneeseen. Chazilla on yllään valkea t-paita ja housut, kun taas Valérianella oli yllään spagettiolkaiminen yksinkertainen mekko.
Heidän saapuessaan, myös noidat palasivat huoneeseen. Neljällä heistä oli yllään valkea kaapu, mutta Blythe oli pukeutunut syvän violettiin.
”Chaz, mene seisomaan Leonin vasemmalle puolelle. Valériane mene sinä puolestasi tuonne ruumiin oikealle puolelle, kun olette paikoillanne, me pääsemme aloittamaan.”

Valériane ja Chaz siirtyvät seisomaan heille osoitetuille paikoille.

Leon asettelee punapään määrättyyn asentoon ja asettuu sitten hänelle määrättyyn paikkaan samaan asentoon. Leon ei voi rentoutua, ei varsinkaan Erikan sanojen jälkeen. Hän odottaa lihakset jännittyneinä kipua ja puree jo valmiiksi hampaitaan yhteen ettei vahingossakaan päästäisi ääntään. Poskensa Leon on omaissut hampaiden väliin kuin tuplatakseen suunsa kiinnipysyvyyden.

Hermostuminen valtaa miehen joka ei uskonut voivansa hermostua. Hänen teki mieli puristaa kätensä nyrkkeihin, sillä ne tuntuivat tärisevän hentoisesti, aivan kuin hänen alastomalla ruumiillaan olisi ollut kylmä, vaikka mies ei muuta ollutkaan kuin kylmä. Leon pitelee silmiään kiinni. Hän pelkäsi rituaaliin kuuluvan jotain silpomista, eikä halunnut nähdä sitä etukäteen. Nyt hän keskittyi vain makaamaan hiljaa ja aloillaan.

Kun Blythe alkaa puhumaan seuraavan kerran, latinankieliset sanat lausutaan matalla äänellä laulaen. Muut neljä noitaa olivat asettuneet seisomaan neljän pääilmansuunnan mukaan ja jokaisella oli kädessään erivärinen kynttilä. Niiden värit olivat punainen, sinin, vihreä ja keltainen. Kukin neljästä Blythen kanssa olevasta noidasta lausui lyhyen, rukousta muistuttavan pätkän ja sytytti vuorollaan oman kynttilänsä. Kun jokainen niistä paloi iloisella liekillä, ne asetettiin rautaisissa jaloissaan pieniin liidulla piirrettyihin ympyröihin.
Muut naiset suoristautuivat ja Blythe asettui keskelle ympyrää Leonin ja punapään väliin. Hän puhui edelleen, kädessään kaksi platinaista kynttilänjalkaa, joista toinen esitti mieshahmoa ja toinen naista. Mieskynttilänjalkaan oli asetettu kultainen kynttilä ja naishahmo puolestaan kannatteli hopeista kynttilää. Blythen lopettaessa puhumisen, kummankin sydänlanka syttyy liekkiin. Nämä jalat lasketaan omille paikoilleen keskelle rinkiä ja Blythe astuu takaisin omalle paikalleen.

Blyhe jatkaa edelleen loitsun laulamista, mutta nyt muut neljä yhtyvät lauluun.
Wanda ja Erka astuvat esiin. Heillä on kummallakin käsissään pitkät, kultaiset ketjut. Erika asettuu Leonin viereen ja rupeaa laskemaan vitjaa tämän ruumiille.
Ketju kulkee hiljalleen miehen otsalta, kasvojen läpi kaulalle. Siitä se jatkaa vasemmalle kämmenelle asti ja takaisin. Keskivartalon reunaa vasemmalle jalalle, ylös, nivusten yli oikealle jalalla, jälleen keskivartalon toista reunaa yli oikealle kädelle ja keskisorme pitkin keskelle lattiaa. Siellä se kohtaa toisen ketjun, jonka Wanda on asettanut Leonin uuden ruumiin päälle samalla tavalla, paitsi peilikuvaksi.
Tämän tehtyään naiset siirtyvät takaisin rinkiin.

Blythe nyökkää, jolloin Chaz ja Valériane polvistuvat omiensa viereen. Chaz laskee kätensä Leonin vasemmalle kädelle ja tämän rinnan päälle. Valériane tekee samoin Joshin ruumiin kanssa.

Leon pitelee silmiään kiinni ja yrittää tajuta mitä on meneillään pelkän kuulonsa perusteella. Hän voi tuntea päässään kuinka Noelia epäillyttää ja pelottaa, ja tunteet tarttuvat liekin lailla myös Leoniin, ensimmäistä kertaa. Hän saattoi vain rukoilla ja toivoa voivansa pitää pintansa ja pysyä paikoillaan kuten oli määrätty, ja huutamatta. Kylmät kahleet tuntuvat hassuilta, ja Leon odottaa alati alkavaa kipua. Jokainen odotettu sekuntti saa hänet pelkäämään enemmän, ja kunhan kipu tulisi, Leon ei ollut lainkaan varma, pystyisikö olemaan huutamatta saati liikkumatta.

Noel.. Miksi me pelkäämme?
Me pelkäämme kuolemaa, me pelkäämme erotusta.
Mutta.. Luulin että haluat minusta eroon.
Niin haluankin.
Miksi sitten pelkäät erotusta?
Koska sinä olet osa minua.

Leon käy keskustelua päänsä sisällä ja saa Noelin vastauksista lohtua.

Noidat rupeavat laulamaan loitsuaan entistä voimakkaammalla äänellä. Nyt Leon saattaa tuntea kihelmöintiä, joka yltyy hiljalleen repiväksi kivuksi. Aivan kuin joku olisi kirjaimellisesti sahannut häntä keskeltä kahtia ja repinyt samalla puolikkaita erilleen. Loitsulaulu pysyy edelleen taustalla. Seuraavaksi tulee valo ja repivän tunteen rinnalle tulee uusi tuntemus. Aivan kuin mies olisi kirjaimellisesti lentänyt huoneen halki ja tömähtänyt kesken lennon lattialle. Putoamisen tunteen jälkeen kipu loppuu kuin seinään.

Kipu on hyvin lähellä saada Leonin huutamaan, niin raastavaa ja piinallista se oli. Hän pysyy kuitenkin paikoillaan, ja puree poskiaan tiukemmin pitäen äänen sisällään.
Me tapaamme kohta, eikö?
Kyllä.
Hylkäätkö sinä minut?
En..tiedä.
Noel..

Ajatus ei ehdi loppuun kun Leon tuntee tömähtävänsä ja yllättäen kipu on poissa. Hän ei hetkeen uskalla avata silmiään. Seuraavaksi hän tajuaa ettei kykene edes siihen. Hänen ruumiissaan ei ole muuta tuntoa kuin pään jyskyttävä, tylppä kipu. Hän yrittää liikkua, yrittää puhua, mutta ei kykene kuin tuntemaan kuvottavaa kipua. Noel..? Paniikin omainen ajatus, joka ei kuitenkaan liikku päätä pidemmälle. Leon tajuaa olevansa punapään aivokuolleessa ruumiissa.

Noel tuntee olonsa kummalliseksi. Aivan kuin hänet olisi halkaistu kahtia. Tunne on samalla hyvin yksinäinen ja helpottava. Hän tuntee kuin uivansa kohti pintaa, kohti oman ruumiinsa hallintaa ja kun hän pääsee jälleen pinnalle, hän avaa hitaasti silmänsä. Ensimmäinen asia jonka hän näkee on Chazin kasvot. Väsynyt, riutunut hymy kaartaa hieman Noelin huuliaa ja hän kohottaa hyvin heikosti vapisevan kätensä kohti Chazia, yltäen viimein koskettamaan toisen poskea.
"Onko se ohi? Onko hän poissa?"

Kyyneleet rupeavat valumaan Chazin silmistä sillä samaisella hetkellä kun Noel avaa silmänsä ja hän tunnistaa niiden hieman hölmistyneen ilmeen. Hän painaa oman kätensä toisen käden päälle poskelleen ja puristaa sen sormiensa sisään.
Chazin sydän tuntui halkeavan onnesta, helpotuksesta, surusta, hämmennyksestä ja kymmenistä muista tunteista, jotka vellovat hänen sisällään. Hän ei pysty itkultaa puhumaan, mutta pitää katseensa silti tiukasti kiinni Noelin silmissä ja nyökkäilee vimmatusti.
Ruumis täristen ja vapisten hän kumartuu Noelin päälle painaakseen huulensa tuon otsalle. Samalla hän pitelee edelleen miehen kättä poskellaan.

Valériane rupeaa vapisemaan, hänen huomatessaan Noelin vironneen viimein, mutta Leonin maatessa edelleen lattialla silmät ummessa. Hänen kasvonsa ovat myös kyynelten juovittamat, kun hän rupeaa etsimään vastausta noidilta, jotka laulavat edelleen saattaakseen loitsun päätökseen.
Sadoista elinvuosistaan huolimatta, Valériane tuntee olonsa heikoksi ja avuttomaksi, istuessaan siinä Leonin ruumiin vieressä. Hän kumartuu miehen ylle, painaen otsansa tuon otsaa vasten. Hänen kyyneleensä putoilevat Leonin kasvoille samalla kun hän silittelee miehen poskia, rukoillen tätä, niin ääneen kuin mielelläänkin heräämään.

Noel ei voi olla hymyilemättä Chazille joka nyökkäilee hänelle vimmatusti. Ei, se ei ollut aivan vielä ohi. Nyt kun heidät on erotettu, Noel ei voi olla tuntematta itseään yksinäiseksi. Aivan kuin häneltä olisi riistetty jotain hyvin tärkeää. Hän kääntää päänsä punapään ruumista kohden jossa Leonin tietoisuus nyt nukkui. "Voinko minä nousta? Lupasin Leonille verettäväni hänet.", Noel mumisee uskaltamatta nousta, sillä noidat lauloivat edelleen. Hän ei edes tiennyt olisiko saanut liikkua, mutta käden kurottaminen Chazia kohti oli tullut itsestään, vailla aivojen käskyä. Leon.. Noel ei tiennyt mitä tunsi enää tuota miestä kohtaan, joka oli hänen toinen puoliskonsa, hänen veljensä. Hän ei voinut hyväksyä toisen tekoja, mutta jotenkin.. hän ei osannut vihatakkaan tuota niin syvästi kuin oli aluksi vihannut.

Hetken kuluttua kynttilät sammuvat ja Kalifornian illan piemeys valtaa huoneen. Noidat lopettavat laulunsa ja vajoavat yksitellen, uupuneena huokaisten lattialle kukin mihinkin asentoon.
”Mene vain Noel”, Blythe kähisee omalta paikaltaan huohottaen samalla kevyesti.
Noidat olivat uupuneita ja kaikkensa antaneita. Jokainen heistä haaveili pehmeästä sängystä, johon voisi vajota lataamaan akkuja suorituksen jälkeen.

Chaz perääntyy Noelin luota pyyhkien vimmatusten silmiään, saadakseen kyynelten tulon viimein tyrehtymään. Hän ei ollut puhunut miehelle vielä sanaakaan. Hän ei keksinyt enää mitään sanottavaa. Viimeisen päivän kokemukset tuntuivat painavan häntä lattiaa vasten, nyt kun tilanne oli viimein lauennut. Hän tunsi itsensä kuoleman väsyneeksi.

Valériane ei liikahdakkaan Leonin viereltä. Hänen sydämensä tuntuu halkeavan, eikä hän näe muuta kuin tämän ruumiin uudet, ilmeettömät kasvot. Hän oli varma, että mies oli kuollut operaation aikana.
Tässä oli hyvä esimerkki siitä, miksi Valériane ei halunnut kiintyä kehenkään. Oli tilanne millainen tahansa, hän meni jossain vaiheessa täysin sekaisin, eikä pystynyt kontrolloimaan itseään.
”Leon...” hän kuiski miehen nimeä raivokkaiden nyyhkäystensä välistä.

Noel kohottautuu varovasti ylös ja tuntee itsensä samaan aikaan hyvin kevyeksi ja hyvin uupuneeksi. Hänen jokaista lihastaan kolotti aivan kuin hän ei olisi käyttänyt ruumistaan kuukaisiin. Hän luo pikaisen silmäyksen vielä Chaziin ja sitten Leonin yllä nyyhkyttävään Valérianeen. Noel konttaa nopeasti punapään ruumiin luokse, josta tulisi pian Leon ja laskee kätensä Valérianen olalle. "Valériane, sinun täytyy siirtyä. En voi muuten verettää häntä.", Noel hymyilee väsyneesti mutta rohkaisevasti. Hän oli luvannut Leonille verettävänsä tuon, ja hänen täytyi myöntää itselleen olevansa miehelle edes sen verran velkaa kaikista näistä vuosista.

Kunhan Valériane siirtyisi tieltä, Noel pitäisi lupauksensa ja verettäisi Leonin.

Chaz katselee hiljaa kuinka Noel siirtyy uuden Leonin ja Valérianen luokse ringin toiselle puolelle. Hän puree huultaan pidätelläkseen itkuaan. Hän ei halunnut itkeä enää. Se tuntui vain raukkamaiselta, koska loppujen lopuksi hänelle ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä tai maailmaa mullistavaa. Hän oli vain pidellyt kädestä miestä, jonka kanssa oli maannut.
Siitä huolimatta hänen sydämensä tuntui repeytyneen riekaleiksi.
Eikä Chaz voinut olla miettimättä Noelia ja Leonia katsellessaan, miten kaikki jatkuisi tästä eteenpäin? Hän oli auttanut Noelin takaisin tähän maailmaan, mutta kukaan ei ollut sanonut, että mies jäisi hänen luokseen.

Chaz puri hammastaan ja vilkaisi aurinkohuoneen ovelle. Juuri nyt hänestä tuntui siltä, ettei hänen seuraansa kaivattu.
Niinpä mies livahti keittiöön kokoamaan omia ajatuksiaan.


Valériane kohottaa itkuisen katseensa Noeliin. Naisella kestää hetken aikaa tajuta, mitä hänelle puhuttiin. Lopulta hän nyökkää ja perääntyy Leonin luota. Hän pyyhkii kyyneileitään kuin pakkoliikkeiden vallassa, nousten samalla seisomaan.
Oman romahduksensa säikäyttämänä hän astelee huoneen perälle olevalle ovelle ja luikahtaa puolestaan talon takapihalle kasaamaan itseään uudelleen.

Hoidettuaan veretyksen Noel nojautuu taaemmas, istuen nyt sääriensä päällä, katsellen ja odottaen Leonin heräävän. Hänen tunteensa ovat hyvinkin sekavat. Noelilla ei ole mitään käsitystä mitä hänen pitäisi tilanteesta ajatella. Voisiko hän mitenkään antaa anteeksi kaikkia niitä tekoja, jotka Leon oli tehnyt, hänen vuokseen? Voisiko hän ikinä unohtaa niitä? Leon oli hirviö, koska pystyi sellaisiin tekoihin.
"Valériane? Chaz? Joku? Tarvitsisin verta tänne!", Noel korottaa ääntään saadakseen edes jonkun huomion siirtäen sitten katseensa Leoniin kuin odottaen toisen hyökkäävän hänen kimppuunsa.

Lämpö tuntuu leviävän, poistuvan, leviävän ympäri Leonin uutta ruumista. Lämpö kovenee, muuttuu tuskalliseksi poltteeksi ja hetken aikaa mies epäilee että häntä on kusetettu, hänen toimimaton ruumiinsa on viskattu liekkeihin. Hänen tajuntansa oli hyvin hatara ennenkuin Noel veretti hänet, eikä miehellä ole kunnollista muistikuvaa sen jälkeen kuin tajusi olevansa uudessa ruumiissa.
Käheä tuskan huuto pakenee Leonin huulilta vaikkei mies edes tajua sitä, ja hänen ruumiinsa taipuu kivuliaalle kaarelle. Hän oli jo kokenut tuskaa, ja nyt hän koki sitä uudestaan. Pahin kipu oli kuitenkin hänen päässään.

Chaz nojaa pää painuksissa keittiön saareketta vasten. Hänen aivonsa tuntuivat olevan yksi vitun iso sekametelisoppa. Hän ei saa kiinni yhdestäkään puolittain järkevästä ajatuksesta, vaan kaikki tuntui kimpoilevan kallonkuoresta toiseen ja takaisin.
Silloin hän kuulee Noelin huutavan. Verta? Niin tietysti. Chaz muistaa oman veretyksensä elävästi. Hän muisti janon ja sen miten oli juonut kolme ihmistä kuiviin sen enempää miettimättä. Hän juoksee jääkaapille ja lappaa sieltä syliinsä jokaisen pussillisen säilöttyä verta. Huone, jossa Leon muutostaan koki oli sillä hetkellä täynnä noitia. Siitä seuraisi verilöyly.

Chaz kiiruhti takaisin aurinkohuoneeseen ja laski veripussit Noelin viereen lattialle sanaakaan sanomatta. Hän vilkaisee samalla naisia, jotka olivat nousseet huojuen seisomaan, mitä ilmeisemminkin aikoen poistua huoneesta. Kukaan ei halunnut jäädä syntyvän vampyyrin verenhimon jalkoihin.
Ollessaan varma, että Blythe perheineen oli kadonnut muualle taloon, Chaz kääntää katseensa Noeliin. Hänen olisi tehnyt mieli koskettaa miestä. Paikata kosketuksella hieman sitä yksinäisyyttä jota itsekkin tunsi, mutta ei uskaltanu.


Samassa Valériane juoksi pihalta takaisin huoneeseen. Hän oli saanut koottua itseään sen verran, ettei aiemmasta itkusta ollut jälkeäkään ja hänen kasvoillaan oli sama ilmeetön ilme kuin aiemmin loitsun alkaessa.
Hän polvistuu lattialle Leonin viereen ja tarttuu omalla kädellään tämän käteen.

Nainen ei ollut aivan varma, kaipasiko Leon hänen läheisyyttään. Hän halusi miehen kuitenkin tietävän, että oli läsnä.
Valériane joutui puremaan hampaansa yhteen niin, että ne olivat vähällä murtua paineesta, pidätellessään itkuaan.

Noel katsoo lähes kauhuissaan Leonin muutosta ja tuon tuskaa. Hän ei ollut aiemmin muistanut lainkaan omaa veretystää, olihan siitä jo kauan, mutta nyt katsellessaan Leonin vääntelehtivän ja huutaen lattialla, muistot palaavat hänen mieleensä ja Noel kauhistuu niiden laatua. Se oli hetki jolloin Leon oli syntynyt. Muistikuvissaan hän muuttuu, ja nukahtaa, mutta samalla hän saa uudet muistot, kuin uusin silmin; Leonin muistot.

Huuto lakkaa lopulta mutta kipu ei. Kivun seuraksi liittyy jano. Jano. Jano. Jano! Ainoa ajatus Leonia kutittavissa hampaissa oli jano, se täytti hänen ruumiinsa, sai hänet unohtamaan kivun joka runteli yhä hänen päätään. Yllättäen Leonin silmät rävähtävät auki. Nyt ne eivät olleet enää sokeat, vaan kirkkaat, lähes sähköisen siniset. Hän ei tunnista ketään huoneessa olijaa, ei tunnista naista joka pitelee kädestään. Leonin silmät siirtyvät villisti puolelta toiselle, ennenkuin miehen ylävartalo pomppaa ylös ja hän tarttuun edessään olevaan Noeliin niin nopeasti ettei puolisokea ehdi edes sitä tajuta, ja seuraavaksi hän tunteekin jo hampaat niskassaan.

"Leon! Päästä irti!", Noel tarttuu hädissään veljeään hartioista ja yrittää kiskoa toista irti itsestään. "Saat kyllä verta, mutta irti minusta!", Noelin ääni on tomera, hyvinkin käskevä, ja kenties Leon tunnistaa sen sillä hän irtautuu, vaikkakin hyvin vastahakoisesti ja nuolaisee verisiä huuliaan nälkäisenä. Noel nostaa yhden Chazin tuomista veripusseista ja ojentaa sen säikkynä Leonille. "Ota siitä.", Hänen ilmeensä on tuima vaikka hän pelkää.