Paskareissu

Meg nousi ottamaan avolavalta pressun alta ison merimiessäkin, jonka heilautti vaivattoman näköisesti olalleen. Siitäkin huolimatta, että kyseinen raskas kantamus taittaisi pitkän ja hoikan naisen keskeltä kahtia. Moinen vaikutelma ei kuitenkaan naista häirinnyt, tuon asetellessa sen paremmin olalleen ja viittoen sitten miehiä seuraamaan perässään.
Heidän huoneensa sijaitsi motellin toisessa kerroksessa ja sinne pääsi ulkokautta, portaita pitkin. Koko rakennus näytti siltä, kuin se olisi nähnyt parhaat päivät aikaa sitten. Silti lahoavan näköisiä ikkunanpieliä peitti lähes tuore maali. Aivan kuin vanhusta yritettäisiin pitää hengissä kauneusleikkausten avulla. Meg ja Matthew eivät olleet kuitenkaan koskaan etsineen mitään viiden tähden hotelleja. Tämä, kuten monet muut vastaavat, kelpasivat heille loistavasti.

Meg avasi huonee oven kulkukortilla ja asteli muitta mutkitta sisään. Huoneessa oli kaksi, kapeaa sänkyä sekä sohva. Olipa siellä ruokapöytäkin ja pieni keittiösyvennys, sekä oven takana kelvollinen kylpyhuone. Meg oli ehtinyt jo asettua kyseiseen huoneeseen, mikä näkyi toisen sängyn lähistöllä lojuvasta tavarasta.
”Kodikasta”, Matthew totesi ovella.
”Ainakin tämä on siisti”, Meg vastasi.
Se oli totta. Moneen muuhun paikkaan verrattuna tämä oli kuin viiden tähden hotelli.

Jason havahtui jälleen kerran ajatuksistaan nähdessään liiketta silmäkulmastaan. Meg viittoi heitä seuraamaan perässään huoneeseen. Jason kohautti itsekseen olkiaan ja totesi, että voisi ihan hyvin vetää pienet tirsat ennenkuin tekisi mitään päätöksiä. Hän ei tosin uskonut voivansa nukkua ilman painajaisia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Painajaiset olivat oikeastaan melko tervetulleita.
Niimpä hän lähti hitaasti laahustamaan sisarusten perässä ylös kohti heidän loisteliasta huonettaan. No, ainakin siihen haisevaan häkkiin verrattuna se oli helvetin kodikas. Jason ei tiennyt miksi oli ylipäätänsä hankkiutunut tähän jamaan. Miksi hänen piti olla niin saatanan utelias? Ja miksei Meg ollut vain voinut tuikata koko saatanan paikkaa tuleen? Noh, sitä oli turha miettiä enää tässä vaiheessa. Jason sulki oven perässään ja tarkasteli huonetta hetken aikaa. Suihku. Sen hän halusi tehdä ensimmäisenä. Hän halusi pestä jo kuivuneet tahrat pois itsestään.

Meg laski epäilyttävästi kolisevan merimieskassin sängylleen ja venytteli ruumistaan, kohottamalla molemmat kädet kattoaan kohti. Se helpotti hieman auton penkiltä lähtöisin olevaa puutumusta ja jäykkyyttä. Saatuaan rankansa suoraksi, hän kääntyi veljensä puoleen, ojetaakseen tuolle toisen huoneen avainkorteista.
”Tapelkaa te suihkuvuoroista sillä aikaa, kun minä lähden metsästämään meille jotain syötävää”, Meg sanoi. Hän tiesi ettei veli ollut todellakaan tullut täyteen pikku purilaisesta oltuaan niin kauan nälissään. ”Onko toiveita?”
”Marenkitorttua”, Matthew ilmoitti oitis. ”Ja kyllähän sinä minut tunnet. Osaat varmasti toimia oikein.”
”Jep. Ikävä kyllä”, Meg sanoi silmiään pyöräyttäen. Hän nappasi sänkynsä viereisestä läjästä mukaansa ohuen hupparin, siltä varalta, että yö viilenisi entisestään hänen matkallaan. Se oli tosin enemmänkin tottumusta kuin todellista varautuneisuutta. Näissä osissa maata ei koskaan viilennyt riittävästi. ”Kylppärissä on pyyhkeitä. Kun tulen takaisin, haluan vain nähdä teidät, enkä myös haistaa.”
Tämän sanottuaan nainen suuntasi ulos ovesta.

Jason katsoi kaihoisasti suihkun ovelle päin, ja vilkaisi sitten kuin kärsivä koiranpentu konsanaan Mattin suuntaan. Hän ei jaksaisi tapella, häntä ei kiinnostanut vittuakaan riidellä jostain niin turhanpäiväisestä kuin että kumpi saisi käydä ensin suihkussa, mutta hän kaipasi suihkuun. Niimpä mitään sanomatta hän lähti tallustamaan suihkua kohden, välittämättä oikein siitä haluaisiko Matt kinastella asiasta. Hän ei kuuntelisi. Päästyään kylpyhuoneeseen hän lukitsi oven takanaan ja nojasi siihen hetken aikaa vetäen syvään henkeä. Hän ryhtyi riisumaan itseään, paljastaen ensin takkinsa, hupparinsa ja t-paitansa alta lihaksikkaan ylävartalonsa, jossa risteili siellä täällä pieniä arpia, jokainen joko parkourin seurausta tai sitten hänen typeryyttään kun oli mennyt änkemään vääriin paikkoihin.
Seuraavaksi kengät ja housut. Bokserit hän päätti polttaa kunhan saisi siihen tilaisuuden. Hän osti kaikki vaatteensa, paitsi bokserit, vessanpöntön päälle ennenkuin astui suihkun alle. Kuuma vesi tuntui hyvältä, helpottavalta. Se pesi kaiken lian pois hänen ihostaan hitaasti, mutta varmasti. Jason hankasi ja hinkkasi itseään puhtaaksi lähemmäs tunnin ajan, ennenkuin hänestä tuntui edes hieman siltä, että hän oli puhdas. Tämän jälkeen hän vielä kuivasi itsensä, ennenkuin veti housut jalkaansa ja koppasi muut vaatteet kainaloonsa. Bokserit hän oli heittänyt roskiin. Palatessaan takaisin huoneen puolelle hän suuntasi suorinta tietä sohvalle. Hän ei jaksanut vaivautua myöskään kiistelemään siitä kumpi heistä saisi nukkua sängyssä, joten hän päätti jättää sen suosiolla Mattille.

Matthew oli jo sanomaisillaan Jasonille, että tuo voisi käydä suihkussa ensiksi, huomatessaan tuon vain lampsivat kylppäriin sanaakaan sanomatta. Se sai miehen pudistelemaan päätään kevyesti ja nappaamaan uuden oluen sixpackista, jonka oli pelastanut autosta sisätiloihin. Hän oli matkalla ehtinyt itse juoda kaksi, yhden hän oli antanut Jasonille, joten tämän jälkeen koko komeudesta olisi jäljellä kaksi surkeaa pulloa. Toivon mukaan Meg älyäisi tuoda näitä lisää.

Puolen tunnin kuluttua Matthew alkoi jo kyllästyä odotteluun ja alkoi ravaamaan ympäri huonetta. Kylpyhuoneessa ei kuulostanut siltä, että Jason aikoisi tulla sieltä pois edes lähitulevaisuudessa. Mikä alkoi lievästi vituttamaan Matthewta. Ei Jason ollut vankina niin kauaa. Matthew halusi oikeasti päästä pesemään oman saatansa pois, jota hän oli joutunut keräämään siinä häkkissä useamman vuorokauden. Hän ei halunnut edes ajatella mitä kaikkea oli joutunut tekemään aika-ajoin ollessaan kahleissa siinä saatanan kopissa. Jason oli ollut koko ajan vapaa liikkumaan ympäri häkkiä.

Vartin päästä Meg palasi syli täynnä kasseja. Pikkusisko kurtisti kysyvästi kulmiaan kun hän näi Matthewn edelleen samoissa törkyisissä vetimissä ja kuuli suihkun pauhaavaan. Meg ei kuitenkaan kysynyt mitään vaan kantoi paperikassit keittiöön.
Muissa oloissa Matthew olisi seurannnut sisarensa perässä nenä pitkällä katsomaan mitä tuo oli tuonut. Nyt hän halusi kuitenkin suihkuun. Ruoka maistui todennäköisesti vielä paremmalta, kun hän olisi saanut pestyä kaiken löyhkän pois itsestään.

Kun kylpyhuoneen ovi viimein avautui, Meg oli ehtinyt istuutua pöydän ääreen grillipihvin ja jääteetölkkinsä kanssa. Matthew puolestaan huomasi puskevansa suihkutiloihin kuin höyryveturi, välittämättä siitä ehtisikö Jason väistämään.

Ajankulu oli jotain, mihin hän ei kiinnittänyt juurikaan huomiota. Jason asetti takkinsa ja muut tavaransa sohvan toiseen päätyyn itselleen tyynyksi, ja asettui sitten itse perässä pitkälleen sohvalle. Hän käänsi kasvonsa selkänojaa vasten. Hän ei halunnut keskustella kenenkään kanssa, hän ei halunnut syödä eikä juoda. Hän halusi vain nukkua, ja nähdä painajaisia jos olisi niitä nähdäkseen. Ja Jason oli melkein sataprosenttisen varma siitä, että näkisi. Hän sulki silmänsä ja yritti olla ajattelematta kaikkea sitä paskaa, mitä oli tapahtunut viimeaikoina, sen jälkeen kun hän oli päättänyt lähteä tänne keikalle. Se oli vaikeaa, sillä kaikenlaiset kauhukuvat pyörivät hänen mielessään ja piinasivat häntä.
Lopulta hän kuitenkin nukahti. Jasonilla ei ollut mitään käsitystä siitä kauanko ehti maata valveilla, mutta uni valtasi hänet varoittamatta. Unessa toistui jo ennalta arvattava painajainen; se lyhyt siivouskomerossa vietetty hetki. Siihen sekoittui mukaan hänen ensimmäistä raiskaustaan tosin. Hän maistoi jälleen suussaan ne kumihanskat ja tunsi kivun joka aiheutui siitä kun häneen tunkeuduttiin väkivaltaisesti. Hän heittelehti sohvalla, yritti taistella itseään vapaaksi näkymättömistä käsistä ja kahleista. Hänen kasvonsa olivat kivun ja inhon vääristämät ja hän päästi tukahtuneita avun pyyntöjä huultensa lomasta.

Kunhan Matthew oli saanut käytyä suihkussa, sisarukset istuivat pöydän ääreen syömään ja juttelemaan viimeisimmästä reissusta. He puhuivat siitä mitä Matthew oli laitoksessa nähnyt ja siitä miten heidän pitäisi tästä eteenpäin toimia. Lopulta he vain istuivat hiljaa paikoillaan, kummallakin oluet edessään.
Sitten Jason aloiti huutamisensa.

Se sai kummankin kulmat kurtistumaan ja vilkaisemaan sohvaa kohti. Nopeasti he tajusivat, että kyseen täytyi olla pahasta unesta. Siitä seurasi viittoen käyty väittely, jonka häviäjä päätyisi herättämään Jasonin ja mahdollisesti lohduttamaan tuota. Meg päätyi lopulta antamaan Matthewille luovutusvoiton, kun tuli ajatelleeksi sitä, että isoveli oli käytännössä katsoen yhtä hienovarainen kuin raivaustraktori. Hän komensi Matthewn ulos yhdellä ainoalla viittauksella, ennen kuin nousi ylös paikoiltaan.
Meg odotti, että veli katosi huoneesta, ennen kuin edes lähestyi sohvaa.

Hän kyykistyi ryhdittömän huonekalun vierelle ja tarrui Jasonia hartiasta herätelläkseen tuota. Samalla hän varoi visusti saamasta heiluvista käsistä kasvoilleen. Hän ei todellakaan ottaisi turpaansa, kun yritti auttaa.
”Jason. Jason, herätys. Sinä näet unta”, Meg lepersi parhaansa mukaan lempeällä äänellä. Tietämättä oikeastaan miten siinä onnistui.

Kädet tarttuivat häneen ja pitelivät häntä paikallaan. Hänen henkensä salpautui sillä hän tiesi mitä olisi edessä; kipua, nöyryytystä, tuskaa. Jason löi sohvan selkänojaa aivan kuin se olisi ollut syynä kaikkiin hänen kärsimyksiinsä.
Lempeä ääni sai hänet kurtistamaan kulmiaan ja heräämään melkein huutaen. Hän huitaisi ilmaa ja oli vähällä iskeä Megiä, mutta hänen kätensä meni toisen kasvojen edestä vain muutamalla sentillä. Jason huohotti ja nosti kädet kasvoilleen ja yritti rauhoittua. Lopulta hän siirsi toista kättään ja siirsi katseensa Megiin, joka oli tullut herättämään hänet. "Mitä?", Hänen äänensä oli käheää raakumista, eikä hän ymmärtänyt miksei hänen oltu annettu kärsiä rauhassa. Jos hän olisi ollut oma itsensä, hän olisi kiittänyt Megiä, mutta nyt tässä kunnossa hän ei osannut ajatella mitään järkevää.

Meg väisti vaistomaisesti ilmaa halkovaa kättä, joka oli vähällä iskeä häntä kasvoihin. Tilanne sai hänet miettimään pitäisikö hänen sittenkin antaa olla ja jättää tyyppi kokonaan oman onnensa nojaan. Tuo ei ollut kiittänyt kertaakaan. Ainoastaan murjottanut ja pysynyt hiljaa. Paitsi silloin kun oli heittämässä vapaaehtoisesti veivinsä.
”Näit painajaisia. Joten ajattelin herättää sinut”, Meg vastasi noustessaan istumaan sohvan epämuodostuneelle käsinojalle Jasonin pään yläpuolelle. ”Niin yleensä tehdään kun nähdään, että toinen on tuskissaan.”
Meg puraisi nopeasti kieltään ennen kuin alkaisi piikitellä yhtään enempää. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille, että Jasonin asenne kyrsi häntä. Silti, hän oli päättänyt itse tulla herättämään miehen tietäen olevansa veljeään hienovaraisempi. Olisi ollut vielä enemmän perseestä todistaa väite vääräksi tässä näin.

Jason hieroi painajaisen rippeitä pois silmistään ja seurasi sitten hetken aikaa katseellaan kuinka nainen siirtui käsinojalle istumaan. Hän ponnisti itsensä myös istumaan, heittäen jalkansa reunan ylitse lattialle. "Kiitos.", Hän ei tarkoittanut sanaakaan, mutta teki sen koska tiesi että niin kuului tehdä. Hänen kuului kiittää avusta ja kaikesta siitä mitä sisarukset olivat hänen eteensä tehneet, vaikka hänelle itsellään sillä ei ollutkaan merkitystä. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota naisen piikittelyyn. Meg ei tiennyt mitä laitoksessa oli tapahtunut, joten tuo ei voinut myöskään tietää miksi hän oli jo aivan valmis kuolemaan ja jättämään tämän paska maan taakseen.

Megin kämmentä suorastaan kihelmöi, kun hän ajatteli miten voisi läväyttää tuota miestä oikein kunnolla takaraivoon. Ihan vain, jotta tuo edes vähän ryhdistäytyisi. Tuollaista asennetta oli säälittäävää katsoakin.
”Aivan sama. Keittiössä on sapuskaa, jos on nälkä.” Estääkseen kaikki mielihalut miehen ruotuun palauttamisesta ja niiden mielikuvitukselliset toteutusmuodot, Meg päätti nousta ja astella sängylleen. Hän voisi aivan yhtä hyvin mennä nukkumaan. Päivä oli pitkä ja se alkoi olla jo reippaasti seuraavan aamun puolella. Hän laski kädessään olleen oluen yöpöydälle ja ryhtyi riisuutumaan, lopettaen vasta ollessaan valkoisessa topissa ja pinkeissä pikkuhousuissaan. Tämän jälkeen hän sukelsi peiton alle.

Samassa Matthew palasi sisälle. Hän vilkaisi Jasonin suuntaan ja sitten peiton alle kömpinyttä sisartaan, ennen kuin päätti astella omalle vuoteelleen. Hän oli suihkun jälkeen pukenut päälleen puhtaan t-paidan ja bokserit, jotka saivat toimittaa nyt yöpaidan virkaa.

"Mmh.", Jason mutisi vastaukseksi. Hänellä ei ollut nälkä, eikä luultavasti tulisi olemaan vielä muutamaan päivään. Mutta sillä ei ollut merkitystä, niinkuin ei millään muullakaan. Meg saisi kihistä niin paljon kiukusta kuin haluaisi, eikä Jason muuttaisi käytöstään silti htään. Hän tuijotti tyhjänä eteensä kun nainen nousi ja riisuutui mennäkseen vuoteeseen. Hän ei reagoinut vielä silloinkaan kun Matt tuli sisälle. Tälläisissä motelleissa oli yleensä automaatteja, joista sai myös savukkeita. Jason päätti noutaa itselleen sellaisen. Hän kolusi takkinsa povitaskusta esiin lompakkonsa ja lähti sanaakaan sanomatta ulos huoneesta, jättäen oven auki jotta pääsisi takaisin sisälle. Hän oli edelleen yläruumis paljaana ja ilman kenkiä, joten sisarusten ei tarvisi pelätä hänen karkaavan mihinkään.
Saatuaan savukkeensa, Jason jäi oven eteen tupakoimaan. Hän nautti viileästä ilmasta paljaalla ihollaan ja tuijotti kaukaisuuteen. Hänen kuvansa..hänen elämänsä. Mitä hän tekisi nyt, kun mitään ei ollut jäljellä? Hänellä ei ollut kuin itsensä, ja sekin oli rikki.

Matthew vilkaisi vain ohimennen kun Jason paineli pihalle. Ilmeisesti tuo ei ollut lähdössä kovinkaan kauas, kun ei vaivaantunut pukemaan kunnolla vaateitakaan päälleen. Hänelle oli tosin aivan sama mitä mies päätti tehdä. Hän oli kertaalleen pelastanut miehen, eikä hänen tarvitsisi tehdä sit uudestaan. Varsinkaan kun tuo ei vaikuttanut kovinkaan innokkaalta ottamaan minkäänlaista apua vastaan. Megkään ei ollut enää yhtään niin suopea kuin aluksi. Nyt tuo nirppanokka makasi ja tuhisi omassa sängyssään, vaika ei varmasti nukkunut vielä.

Kävellessään hänelle jätettyä sänkyä kohti, hän pani merkille ettei kuullut oven kolahtavan kiinni. Jason oli mitä ilmeisemmin jättänyt sen raolleen palatakseen pian. Olihan se täysin ymmärrettävää, mutta Matthewn se sai varpailleen. Kuka tahansa pääsisi ovesta sisään, varsinkin nyt. Vaikka tuskin motellin turvatoimet kummoisia ovat alunalkaenkaan. Niinpä Matthew etsi nopeasti käsiaseen tyynynsä alle. Varmuuden vuoksi. Joillakin oli uninallensa ja rättinsä, hänellä oli SIG.
Järjesteltyään turvatoimet kuntoon, hän asettui makaamaan selälleen sängylleen, käsi lähellä tyynyä ja peitto ainoastaan vyötäisille asti vedettynä. Oli mukavaa nukahtaa Megin tuhinaa kuunnellen, kuten aina ennenkin. Asiat tuntuivat hiljalleen kolahtavan oikeille paikoilleen.

Jason kykisteli oven ties kuinka kauan, poltellen ties kuinka monetta tupakkaa putkeen. Hän ei pitänyt kirjaa ajatuksiinsa hautautuneena, mutta havahtuessaan ja katsoessaan maahan hän sai huomata polttaneensa vain kolme. Se saisi riittää tälle yölle. Hän oikaisi itsensä ja luikahti oven raosta sisään, yrittäen olla herättämättä sisaruksia, vaikkei edes voinut olla varma että nuo nukkuivat oikeasti. Hän sulki oven perässään ja palasi takaisin sohvalle, johon hän asettui selälleen. Ei hän suinkaan aikonut nukkua enempää, eihän häntä edes väsyttänyt. Hän toivoi että hänellä olisi ollut läppärinsä, tai edes jonkinlainen kamera. Ne olisivat saaneet hänen olonsa paljon paremmaksi. Toinen vaihtoehto oli lähteä viilettämään pitkin kattoja ja katuja, mutta kello taisi olla hieman liikaa sellaiselle. Niimpä Jason tyytyi makaamaan aloillaan, kädet niskansa takana ja kattoa tuijotellen.

Meg ja Matthew malttoivat rentoutua vasta, kun he kuulivat oven sulkeutuvan ja askelten hiipivän kohti sohvaa. Vasta silloin he malttoivat viimein sulkea silmänsä ja yrittää nukkua. Suljettu, huonollakin lukolla varustettu, ovi oli paljon parempi kuin avonainen.

Meg heräsi aamulla ensimmäisenä. Hän kääntyi vuoteella selälleen ja venytteli nautinnollisesti. Sen jälkeen kun Jason oli hiipinyt takaisin sohvalle, hän oli nukkunut kuin pikkuinen vauva, sen kummemmin unia näkemättä. Kuten yleensä.
Nyt ei kuitenkaan passannut jäädä sänkyyn maoilemaan. Hänen oli noustava ylös, sillä heidän pitäisi vielä pakata ennen kuin voisivat nousta autoon ja hyvästellä tämän osan Amerikkaa. Meg oli niin valmis hylkäämään nämä viheliäiset suot ja ainaisen hikoilun. Tietysti heidän olisi pysähdyttävä ensimmäisessä vstaan tulevassa tienvarsikahvilassa sammuttamassa Matthewin ainainen nälkä. Jos sit nyt pystyi sammuttamaan.

Keräiltyään itseään pienen hetken sängyssä, Meg kiepautti jalkansa yli sängynlaidan ja nousi ylös. Ensimmäiseksi hän halusi suihkuun. Siihen oli mitä todennäköisimmin hyvin aikaa. Matthew näytti siltä, ettei nousisi vuoteesta vielä tämän vuosisadan puolella.

Jason oli vaipunut jonkinlaiseen valveuneen jossain vaiheessa yötä. Hän ei nähnyt painajaisia tällä kertaa, eikä mitään muutakaan unia, mikä oli tavallaan yhtä surullista kuin painajaisetki. Jason oli tottunut näkemään mitä villeimpiä unia, joista hän aina heräsi iloisena. Nyt hän vain havahtui takaisin tietoisuuden maailmaan kuullessaan liikettä toisesta vuoteista. Hän räpytteli silmiään ja häneltä kesti hetki tajuta missä oikein oli, sillä katto oli hyvin vieraan näköinen. Hän käänsi päätään kohti vuoteita ja huomasi Megin heränneen. Jason ei tiennyt pitäisikö hänen nousta vai jäädä vain paikoilleen makaamaan ja antaa naisen tehdä hommansa rauhassa ilman häiriköintiä. Hän saikin asiaan vastauksen kun nainen nousi mennäkseen suihkuun. No, ehkä hän vain jäisi tähän. Meg varmasti pyytäisi apua jos sitä tarvisi. Tosin, hän oli typerä eikä kukaan tuntunut kaipaavan hänen seuraansa. Jason nousi hetken päästä ja meni jälleen ulos oven ulkopuolelle tupakalle.

Meg jätti vaatteensa huolettomana kylpyhuoneen lattialle noustessaan suihkuun. Hän väänsi ensin veden päälle ja sen jälkeen niin kuumalle kuin hänen ihonsa vain kesti. Tämän jälkeen hän saattoi keskittyä ainoastaan nauttimiseen. Kuuma vesi tuntui taivaalliselta iholla. Puristaessaan reilusti shampoota kämmenelleen, hän alkoi hiljalleen hyräilemään. Kun hän sitten hieroi saippuaa hiuksiinsa, hän lauloi täyttä kurkkua. Meg tiesi tarkalleen ettei ollut mikään kultakurkku ja hänen sointunsa osuivat harvoin nuotille. Ennemminkin sen viereen. Mutta se ei haitannut häntä pätkääkään. Lisäksi, tämä oli tehokkain tapa saada Matthew hereille ja ylö sängystä.
Huuhdellessaan saippuaa hiuksistaan, Meg tanssi oman laulantansa tahtiin.

Matthew heräsi siihen, että joku vongutti sahaa hänen korvansa juuressa. Hetken kuluttua hän tajusi sen olevan Meg, joka lauloi jälleen suihkussa. Sen käsittäminen sai hänet toivomaan, että joku osoittaisi aseella hänen ohimoaan.

Tupakoidessaan Jason teki päätöksen; hän lähtisi. Hän ei tiennyt minne menisi tai mitä tekisi, mutta hän lähtisi joka tapauksessa. Hänen olisi päästävä tästä yli itsekseen ja selvitettävä mitä tekisi elämällään nyt, kun sillä ei tuntunut olevan merkitystä, ja kaikki tuntui olevan hajalla. Jason neppasi tupakkansa menemään ja palasi sisälle sohvan luokse. Hän ryhtyi kiskomaan t-paitaansa ylleen ja sen jälkeen huppariaan. Hän valmisteli selkeästi lähtöään.
"Sano Megille kiitti.", Jason mumisi Mattin vuoteen suuntaan, tietämättä oliko toinen edes tarpeeksi hereillä kuullakseen häntä. "Ja kiitti sullekki kaikesta.", Hän saattoi kuulostaa siltä, että oli aikeissa lähteä etsimään helppoa itsemurhaa, vaikka tosiasiassa Jason oli vain ajatuksiinsa hautautunut eikä osannut ilmaista itseään muutenkaan tämän paremmin. Sanoattuaan kuitenkin karkeat jäähyväisensä, hän kiskaisi takin niskaansa ja kengät jalkaansa, ja lähti.

Matthew kuuli oven käyvän. Ääntä seurasivat Jasonin sanat, jotka saivat Matthewn avaamaan silmänsä Megin järkyttävästä ulinasta huolimatta. Hän katseli Jasonin puuhia unen sumentamilla silmillään ja yritti käsittää maailman menoa. Mitä ilmeisemmin Jason oli saanut heidän ihastuttavasta seurasta tarpeekseen. Mikä oli täydellisen ymmärrettävää. Megin niin kutsuttu lauluääni karkoitti kenet tahansa.
”Asia selvä. Hyvää loppuelämää kaveri. Yritä pysyä poissa karmivista paikoista”, Matthew neuvoi ja käänsi kylkeään. Hän voisi hyvin yrittää tunkea tyynyn korviinsa ja yrittää nukua Megin aiheuttamasta äläkästä huolimatta.

Havre, Montana
Perjantai 17.03.2113
Klo 20:54

Matthew loi edessään seisovalle tummaverikölle sen kaikkein hurmaavimman hymyn, joka häneltä löytyi. Hän saattoi kuulla, kuinka kaunottaren polvet muuttuivat veteliksi tämän vuosi. Nainen ryhtyi oitis pöyhimään kampaustaan kuin mikäkin riikinkukko ja hymyili leveästi saamansa huomion vuoksi. Matthew puolestaan nojaili rennosti korkeaan, feikkitammiseen baaripöytään ja pyöritteli viskiä lasissaan kuin mikäkin maailmaan omistaja. Se tosin tuntui tehoavan täydellisesti tähän pitkäsääriseen primadonnaan. Tyttönen oli niellyt iloiten Matthewn tarinan siitä, kuinka hän oli maailmaa kiertävä, aloitteleva kirjailija. Hän oli selittänyt neitoselle ummet ja lammet siitä, kuinka halusi luoda jotain, jota ihmiset tulisivat hämmästelemään vielä vuosisatojenkin päästä.
Näitä pöyheähiuksisia ja punakyntisiä kaunottaria on niin helppo vedättää. Ne uskoivat lähes kaiken.

Matthew oli tullut paikalle Megin kanssa, mutta oli onnistunut hukkaamaan sisarensa jossain vaiheessa pubin vilinään. Kaiketi Meg hurmasi parhaillaan jotain korstoa vaaleilla hiuksillaan ja otsatukallaan, joka oli se kaikkein tuorein villitys. Meg piti korstoista ja Matthewta ei voinut vähääkään kiinnostaa. Kunhan pikkusisko etsisi korstonsa kanssa toisen hotellihuoneen, hän oli täydellisen onnellinen.

Reilu kaksi vuotta oli pitkä aika kenelle tahansa ihmiselle. Jasonille se oli tuntunut aluksi ikuisuudelle ensimmäisen vuoden aikana. Vuosi oli kulunut sumussa miehen taistellessa masennustaan vastaan. Lopulta, kierreltyään maita ja mantuja täysin päämäärättömästi, hän oli onnistunut saamaan elämänsä edes jonkinlaiseen järjestykseen. Toisen vuoden hän oli käyttänyt saadakseen järjestyksestä pysyvän. Hänellä oli nyt uusi henkilöllisyys, uusi asunto, uudet kamerat ja vehkeet sekä uusi elämä. Jason oli vaihtanut nimeään Galeksi, ja vaikka nimeen olikin aluksi ollut vaikea tottua, hän oli onnistunut tunnistamaan siitä itsensä aina kun joku häntä siten kutsui.

Jason - Nykyinen Gale -, astahti sisään melkein täysinäiseen baariin. Hänellä oli yllään myrkynvihreä takki, tumman harmaa huppari sekä maastokuvioiset housut ja jalassaan kevyet maihinnousukengät, jotka olivat tukevat ja hyvät jalassa. Hän silmäili ympärilleen ja pyyhkäisi lyhyttä mohikaaniaan väsyneen oloisesti. Päivä oli ollut uuvuttava ja pitkä. Hän oli nuuskinut ympäriinsä eräässä syrjäisessä motellissa, kuvannut ministeriä ja tuon pikkuista hoitoa joka ei suinkaan ollut tuon vaimo. Hän ei juurikaan perustanut tälläisistä keikoista, mutta jotain hänen oli tehtävä rahansa eteen. Jossain hän sentään oli edistynyt; hän oli suurimmaksi osaksi päässyt eroon peloistaan. Enää hän ei säpsähtänyt kuin sähköiskun saaneena joka kerta kun joku vahingossakin kosketti häntä. Miellyttävää se ei silti vieläkään ollut, mutta Gale oli oppinut elämään tämän pienen phobiansa kanssa.
Väsyneesti hän raahusti tiskin nurkkaan ja huikkasi baarimikolta itselleen oluen. Tästä oli tullut hänen vakipaikkansa, jos hän vain sattui ajamaan tästä ohi. Gale heilautti olkareppunsa eteensä ja otti esiin kameransa, josta ryhtyi selaamaan itsekseen tänään ottamiaan kuvia sillä välin, kun odotteli oluttaan.

Tummaverikkö oli täydellisen sulaa vahaa hänen käsissään. Naisen tummat silmät vilkuilivat jo ympäriinsä etsimässä riittävän syrjäistä paikkaa, jossa tuo voisi varastaa Matthewlta esimakua tulevasta tai sitten jopa koko shown. Vessapanot eivät vain saaneet Matthewta itseään syttymään. Lisäksi, ainakin toistaiseksi hän viihtyi liian hyvin olutpullonsa ääressä, eikä hänellä ollut ainakaan kiire minnekään. Bonuksena tässä koko hommassa oli se, että hetki hetkeltä nainen kävi yhä malttamattomammaksi.
”Kerrohan kultaseni...” Matthew ei ollut vaivautunut painamaan naisen nimeä muistiin, mutta onneksi tällainen kullittelu ja muruttelu toimi loistavasti. Hän ei ollut törmännyt vielä yhteenkään naiseen, joka oli ollut moista vastaan. ”Mitä sinä sanoitkaan tekeväsi työksesi?”
Nainen hykerteli tyytyväisenä, kun huomio kääntyi häneen. Matthew pani merkille miten rintavarustus puski hienoisesti paremmmin esille.
”Olen töissä paikallisessa mainostoimistossa”, muru vastasi hymyillen.
Ei mikään ihme. Tämän sorttiset tytöt tekivät nimenomaan siistejä sisähommia. He olivat joko kampaajia, sihteereitä, toimistotyöntekijöitä, joissain tapauksessa tarjoilijoita. Kaikki samanlaisia. Tosin, ei Matthew kaivannutkaan mitään kummoista vaihtelua. Homma toimi aina, vaikka tyttö olikin edellisen toisinto.

Olut saapui ja Gale otti sen tyytyväisenä vastaan. Hän siemaisi oluttaan kiitollisena ja palasi takaisin ottamiensa kuvien pariin. Viimeisimmän keikan aviorikos kuvien lisäksi häneltä löytyi erinäisiä maisemakuvia, eläimiä, ohikulkeneita ihmisiä.. Hän piti kuvaamisesta, ja oli jopa joskus kuullut jonkun sanovan hänelle että hän voisi pistää näyttelyn pystyyn kuvillaan ja tienata sillä itselleen omaisuuden. Tälläiselle hän oli vain tuhahtanut. Hän ei uskonut kuviensa olevan niin erikoisia, eikä hän välittänyt niin rauhallisesta elämästä. Sen verran Gale oli oppinut, että teki rutkasti taustatyötä ennenkuin lähti yhtään minnekkään. Ja enimmäkseen hän pysytteli poissa jokaisesta rakennuksesta jonka piti olla hylätty. Selkokielellä hän siis nappasi kuvia huumekaupoista ja aviorikoksista. Niistä maksettiin ihan hyvin. Sen verran että hän selvisi. Ja koska hänet harvemmin nähtiin tälläisillä keikoilla, hän ei ollut myöskään joutunut kovin tukaliin tilanteisiin sen perkeleen laitosreissun jälkeen.

Käytyään kuvat läpi hän sujautti kameransa takaisin reppuunsa ja pyöräytti sen hihnastaan takaisin selkänsä puolelle. Nyt hän saattoi täysmittaisesti keskittyä olueeseensa ja tarkkailemaan paikan menoa. Montaa hän ei voisi nauttia itse, sillä oli autolla liikkeellä. Eipä siinä mitään, tunnin odottelu ja lasillinen vettä ja hän voisi taas ajaa. Ja hänellä ei ollut edes kiire kotiin. Siellä ei odottanut häntä. Ehkä hän oli tulossa vanhaksi, mutta hän alkoi hiljakseen kaivata jotakin seuraa itselleen.
Hänen katseensa seisahtui erääseen mieheen. Jason - tai siis Gale - katsoi hetken aikaa tätä miestä, miettien miksi tuo näytti niin tutulta. Hän oli hieman liian kaukana nähdäkseen tuota kunnolla kaiken tämän väkijoukon läpi. Nopealla ja tottuneella liikkeellä kamera oli taas kädessä, ja objektiivin avulla hän näki miehen selvästi. Hän virnisti itsekseen tunnistaessaan miehen, ja räppäisi tuosta muutaman salakuvan kun tuo vikitteli jotain brunettea, ennenkuin sujautti taas kameransa piiloon. Mikä sattuma.

Tummaverinen kaunotar alkoi käymään pian tylsäksi. Matthew tajusi, että hänen olisi pitänyt kopata tyttö taksiin jo kymmenen minuuttia sitten. Silloin he olisivat ehkä välttyneet siltä, että brunette muistutti yhä enemmän edeltäjäänsä. Nyt tuo höpötti jotain villakoirastaan tai pomostaan, Matthew oli missannut jutun alun. Ehkä hän sittenkin voisi hoidella typyn pika pikaa vessassa ja lähteä sitten hotellille.
Matthew nosti pullon huulilleen ja antoi katseensa kiertää hämärää kapakkaa nähdäkseen vilauksen blondista otsatukasta. Ehkä Megilläkään ei ollut niin hauskaa kuin oli toivonut. He voisivat palata sittenkin kimpassa hotellille, hakea matkalla pizzat, katso jotain typerää myöhäisyön saippuaoopperaa telvisiosta ja mennä nukkumaan. Aamulla he voisivat lähteä etsimään uutta keikkaa, kunhan olisivat ensin käyneet perimässä rahat tästä.

Matthew löysi sisarensa nopeasti. Baariin ei mahtunut kovin montaa blondia, jotka viihtyivät biljardipöydän ääressä. Tällä hetkellä pikkusisko keräsi miehistä huomiota, hämmästyttämällä yleisöään niillä hölmöillä pallotempuillaan ja söpöllä poninhännän heiluttelullaan. Mitä ilmeisemmin osa miehistä oli aivan yhtä vietävissä kuin Matthewn tämän hetkinen brunette. Lisäksi siskolla näytti olevan aivan liian hauskaa, jotta tuo olisi myöntynyt Matthewn ideaan pizzasta ja kaapeli-tv:stä.
Yhtä hyvin hän voisi raahata brunetten mukanaan hotellille ja hoidella tuon pitemmän kaavan mukaan.

Gale ei voinut olla miettimättä, oliko hänen vanha kaverinsa siskonsa kera tässä baarissa, ja annettuaan katseensa kiertää jonkin aikaa yli päiden, hän erotti vilauksen jostain joka hyvinkin olisi saattanut olla Megin blondi tukka. Ei sillä, ei hän ollut aikeissa mennä tervehtimään kumpaakaan. Hän oli tehnyt hieman törkeästi vain lähtiessään sanomatta juuri mitään, eikä hänellä lisäksi ollut mitään keskusteltavaa sisarusten kanssa. Juurikin niin, hänellä ei ollut mitään syytä kertoa noille että oli hengissään. Näin Gale vakuutteli ainakin itselleen. Hän istui baaritiskin kauimmaisessa ja pimeimmässä nurkassa, kaatoi oluen kurkkuunsa ja tilasi sitten vielä lasin vettä, joka myöskin meni yhtä nopeasti samaa tietä oluen kanssa. Nyt kun hän tiesi sisarusten olevan täällä, oli aika nostaa kytkintä ja siirtyä pois. Ties vaikka nuo olisivat keikalla täällä ja baari olisikin täynnä vampyyrejä. Siinäpä vasta idea, Gale.

Hän nousi ja maksoi laskunsa. Hän kiitti baarimikkoa kätensä heilautuksella ja lähti siirtymään kohti ulko-ovea. Ai että miten hänen tekikään mieli tupakkaa juuri nyt. Oli kummallista, miten helposti siitäkin tuli ärsyttävä pinttynyt tapa, josta ei vain jotenkin meinannut päästä eroon. Ennen sitä pahamaineista laitosreissua Gale oli polttanut vain hyvin satunnaisesti. Nykyään hän huomasi olevansa tupakalla vähän väliä, mikä oli sinänsä huolestuttavaa. Mutta ainakin hänellä oli jotain, joka rauhoitti häntä ja hänen hermojaan. Päästyään ulos baarista, Jason jäi oven viereen ja sytytti itselleen tupakan, luoden katseensa taivaalle ja kaukaisuuteen. Muistot palasivat hänen mieleensä siitä helvetin paskareissusta, vaikka hän ei ollut ajatellut sitä vuoteen. Ilmeisesti sisarusten näkeminen oli laukaissut tämän.

”Mitä sanoisit muru, jos siirtäisimme nämä bileet johonkin hieman yksityisempään paikkaan?” Matthew sanoi silmäänsä iskien, mikä sai selvästi sukar pyörimään tummaverikön jaloissa. Tuo ainakin näytti siltä, että oli viittä vailla valmis pudottamaan housunsa jaloistaan tähän paikkaan.
Meni hetki ennen kuin nainen sai tyynnyteltyä itsensä vastatakseen; ”Joo. Mikäs siinä.”
”Loistavaa”, Matthew sanoi väläyttäen naiselle miljoonan dollarin hymynsä. Hän kulautti loput oluestaan alas yhdellä kulaukselle.

Laskettuaan tyhjän pullon pöydälle, lasinalusen viereen, Matthew tarjosi käsivartensa naiselle, joka innostui entisestään errasmiesmäisestä eleestä. Sitten tuo näytti muistavan jotain.
”Mitä jos minä käväisen naistenhuoneessa ja sinä pysäyttäisit sillä aikaa meille taksin?” nainen ehdotti hymyillen. ”Lupaan tulla ihan pian.” Viimeinen lisättiin hätäisesti, aivan kuin tuo olisi pelännyt Matthewn löytävän itselleen uuden lelun seuraavan kahden minuutin aikana.
”Juu. Ei mitään. Nähdään ulkona.”
”Okei.”

Matthew käänsi katseensa takaisin Megin suuntaan. Hän voisi käydä sanomassa sisarelleen, että siirtyisi hotellille huvittelemaan. Megillä oli kuitenkin parempaa tekemistä biljardikepin ja jonkun vaalean lihaskimpun kanssa, jolla oli numeroa liian pieni t-paita päällään. Oli ehkä parempi olla häiritsemättä heitä, varsinkin kun Matthew tiesi siskonsa pärjäävän tilanteessa kuin tilanteessa. Hän laittaisi Megille viestiä ulos päästyään.
Pubin ulkopuolella oli muutamia ihmisiä pilaamassa keuhkojaan ja juttelemassa niitä näitä. Matthew vilaisi yhtä, hieman syjemmässä seisovaa tupakoitsijaa ja joutui hyvin pian katsomaan tuota uudelleen. Hän oli nähnyt tyypin jossain aikaisemminkin.