Verivala (Jilli&Shakke K-18 S/M)

Loki sävähti vaistomaisesti kauemmas, ja nosti punertuneet silmänsä Valeriaan tunnistamatta naista. Hän sähähti eläimellisesti ja rimpuili kahleissaan yrittäessään päästä Valrian kimppuun. Veren haju sai vampyyrin kuitenkin pysähtymään. Oli tuon mielentila tahansa, herkullisen veren tuoksu veti aina puoleensa. Niimpä blondi rauhoittui siinä määrin että tuo kykeni painamaan suunsa vasten Valerian rannetta ja ahnaasti juomaan tuoon huumaavaa verta.

Mitä enemmän Loki joi, sitä anhaammaksi hän kävi, ja sitä enemmän muistot painuivat jälleen unholaan.

Loki tulisi tuskin koskaan maistamaan mitään samanlaista. Niin puhdasta vampyyrin verta ei ollut enää kenelläkään hereillä olevalla vampyyrilla. Lisäksi se oli vuosituhansia vanhaa. Loki jäisi siihen luultavasti koukkuun kuin narkomaani huumeisiin. Mies saisi myös vierotusoireita, mutta ne olivat pikkuseikkoja.

”Varohan kultaseni”, Valeria sanoi hymyillen. Lokin myrkky purkaitui hänen ruumiiseensa ja sai sen kihelmöimään. ”Sinusta tuntuu luultavasti hieman oudolta tämän jälkeen, lisäksi tulet olemaan toivottomassa kiimassa hetken aikaa, mutta siihen löytyy kyllä lääke.”
Valerian huulilla karehti pirullinen hymy. Parikin pisaraa hänen vertaan teki jo muutoksia Lokiin, jopa pysyviä, mutta nyt mies sai sitä huomattavasti isomman annoksen. ”Olet kuitenkin vahvempi kuin kukaan ikäisesi ja kaikki aistisi terästäytyvät.”

Valeria vetäisi kätensä pois. ”Nyt kuitenkin riittää.”

Loki joi ahnaasti kuuntelematta lainkaan Valerian sanoja. Hän alkoi tuntea itsensä hiljalleen enemmän omaksi itsekseen, tosin huumaantuneena. Hetki sitten koetut kauhukuvat ja kauhunhetket katosivat jo miehen mielestä eikä niistä ollut enää hetken päästä jälkeäkään.

Valerian vetäistessä kätensä pois, Loki yritti vielä kiemurrella perässä saadakseen lisää. Hän tahtoi lisää! Kuola lähes tulkoon valui verivanojen mukana pitkin miehen suupieliä. Mielipuolen virne oli palannut Lokin kalpeille kasvoille. Häntä myös panetti, ja kovasti.

Valeria oli tyytyväinen nähdessään Lokin ilmeen. ”Mitäs sinä sitten haluaisit?” nainen kysyi noustessaan seisomaan. Sen kummempia keikistelemättä hän rupesi kuorimaan itseään vaatteistaan. ”Miten olisi eläimellinen seksi näin vampyyreiden kesken?”

Loki nuolaisi huuliaan kuullessaan Valerian sanat ja nähdessään naisen alkavan riisuutua. "Mikäs sen parempaa..", Lokin ruumis tärisi jännityksestä ja himosta joka tahtoi purkautua. Kahlittuna hänen oli kuitenkin hyvin vaikea liikkua. Loki yritti rimpuilla irti, jotta olisi voinut käydä Valerian päälle ja toteuttaa omat toiveensa eläimellisestä ja rajusta seksistä.

Valeria tuli alastomana irrottamaan Lokin kahleistaan. Samalla hän suuteli nuorempaa miestä ahnaasti ja nälkäisesti. Kun Loki oli vapaa, hän vetäisi miehen lantion kovin ottein omia lanteitaan vasten.
”Näytähän pojankloppi mihin pystyt”, Valeria sanoi kiusoitellen Lokin huulia vasten.

Vapauden tunne oli lähes yhtä huumaava kuin Valerian veren jälkimaku Lokin kielellä. Naisen suudelma tuntui polttavalta ja blondi vastasi siihen aivan yhtä ahnaasti ja rajusti. Tuntiessaan Valerian lantion omaansa vasten mies ei meinannut pystyä kontrolloimaan itseään, vaan tarrasi väkivalaisesti Valeriaa kurkusta, pakottaakseen naisen makaamaan. Hän tiesi Valerian olevan paljon voimakkaampi, mutta Loki nautti tälläisistä otteista, ja vaikka nainen pistäisi vastaan, hän yrittäisi.

Valeria ei pistänyt vastaan. Sen sijaan hänen kurkustaan kupli innostunut nauru, joka oli kuitenkin tukahtunut, äänihuulten painuessa kokoon. Nainen laskeutui selälleen vastustelematta, aivan kuin olisi pelkkä ihminen, josta ei ollut minkäänlaista vastusta Lokille.
Antaa pojan nauttia vähän vallantunteesta, Valeria mietti hyvillään. Se teki hyvää itsetunnolle.

Vallantunne tosiaan huumasi Lokia vielä enemmän. Vaikka hän sisimmässään tiesi Valerian olevan vahvempi, se että nainen antoi hänen viedä sai hänet unohtamaan moiset seikat. Toisella kädellään Loki tarttui rajusti Valeriaa reidestä, nostaen sen olkapäällään samalla kun työntyi väkivaltaisesti naisen sisään. Loki nojautui hieman eteenpäin rajujen työntöjensä mukana, pidellen Valeriaa yhä kurkusta kiinni. Eläimellinen riemun huuto pakeni Loki huulilta kun tuo irroitti toisen kätensä Valerian reidestä ja tarttui kynsiensä kanssa tämän rintaan.

Valerian ruumis taipui kaarelle nautinnosta. Hän otti Lokin vastaan riemuiten, eikä estellyt miestä yhtään. Hän ei kuulunut niihin sievistelijöihin, jotka olisivat voineet hyvin pitää tätä raiskauksena. Pitkän elämänsä aikana, hän oli nähnyt paljon pahempaakin.
Valeria kiljaisi voitonriemuisena, mutta ääntä hänen huuliltaan ei tullut, kun Loki tarttui hänen rintaansa. Häntä ei haitannut vaikka iho olisi mennyt rikki tai jotain olisi revennyt. Se tuntui ainoastaan hyvältä.
Antoi lapsen leikkiä. Ainakin toistaiseksi. Pian olisi Valerian vuoro.

Koko tilanne oli niin ihanteellinen Lokin kannalta, että mies olisi voinut jo laueta pelkästään sen takia. Tälläiset tilanteet olivat niitä, joista hän nautti eniten. Hän höllensi otettaan Valerian kurkulla, jotta pystyisi kuulemaan naisen nautinnolliset huudahdukset, jotka olivat kuin musiikkia mielipuoliselle blondille.
Hän muutti työntöjään rajummiksi ja painoi huulensa Valerian toiselle rinnalle, näykkien rajusti, mutta kuitenkaan rikkomatta ihoa, toistaiseksi.

Valeria olisi voinut kehrätä. Hän oli tavattoman tyytyväinen omaan olotilaansa. Hänellä oli sängyssään mies, joka ei suotta kaihtanut rajuja otteita. Se sai hänet tuntemaan itsensä jälleen eläväksi, jos se olisi ollut mahdollista.
Valeria koukisti jalkaansa miehen rintaa vasten potkaistakseen Lokin selälleen sängylle. Seuraavaksi hän aikoi ratsastaa Lokilla niin, että tämä huutaisi pian armoa.

Tukahtunut ja yllättynyt älähdys karkasi Lokin huulilta hänen tuntiessaan potkun rinnassaan. Mies kaatui armoitta selälleen sängylle räpsytellen silmiään jotka olivat paljastuneet otsahiusten takaa niiden heilahdettua kerrankin sivuun. "Mitä..?", Loki ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, ei ennenkuin Valeria olisi hänen päällään.

Valeria nousi hänen päälleen, ylväänä kuin muinaisten aikojen jumalatar ja ohjasi Lokin sisäänsä sen ihmeempiä miettimättä. Valeria liikutti lanteitaan taidokkaasti, eikä hänen tarvinnut juurikaan miettiä mitä teki. Se oli puhdasta vuosituhansien tuomaa kokemusta. Hänen huulillaan karehti hurmioitunut hymy ja hän oli sulkenut silmänsä, jotta saattoi keskittyä ainoastaan hyvänolontunteeseensa.

Loki lähes kiljaisi nautinnosta Valerian alkaessa ratsastamaan hänellä. Hän tarrasi kovakouraisesti naista lanteilta, puristaen niin voimakkaasti että rikkoi jopa hieman ihoa, pakottaen naista laskeutumaan joka kerralla syvemmälle, työntäessään samalla omia lanteitaan tuota vasten. Lokin silmistä kajasti tuon hurmio ja mielipuolisuus hänen nauttiessaan tilanteesta oikein paljon.

Valerian huulilta karkasi voitonriemuinen kiljaisu Loki ruvetessa ohjailemaan häntä. Hän antoi miehen kynsien lävistää ihonsa. Hentoinen veren tuoksu täytti hänen sieraimensa, se kuitenkin vain lisäsi tilanteen kiihdyttävyytttä. Hänen huulilta purkautui tyytyväistä mutinaa.

Ennen kuin Loki ehti saavuttaa omaa huippuaan, Valeria nousi hänen päältään. Valeria konttasi hitaasti, takapuoltaan keinutellen sängyn yläpäätyyn. Hän nojasi seinään, esitellen takamustaan kuin pääpalkintoa, tehden samalla Lokille täysin selväksi, miten halusi tätä seuraavaksi.

Loki pyyhkäisi suupieliään kämmenselällään seuratessaan Valerian nousua päältään ja tuon takapuolen keikutusta virne kasvoillaan. Vaikka Loki oli unohtanut lähes täydellisesti koskaan olleensakkaan ihminen, tuo huohotti vanhasta tottumuksesta.

Hitaasti blondi kohosi istumaan ja siirtyi sitten Valerian perässä sängyn päätyyn, hivellen ensin kynsillään tuon takapuolta, ennenkuin lopulta työntyi rajusti tuon sisään. Toisella kädellään Loki nappasi Valeriaa hiuksista, kiskoen naisen päätä takakenoon. Hän nautti niin suunnattomasti tästä vallan tunteesta! Toisen käden hän sujautti Valerian haaroille, työntäessään vielä kaksi sormistaan tuon sisälle, jatkaessaan rajuja työntöjään.

Valeria voihkaisi kuuluvasti. Hän nautti suunnattomasti Lokin rajuista otteista ja antoi tämän kiskoa päätään vastustelematta. Pojasta olikin selvästi enemmän iloa, kuin hän oli aluksi kuvitellut.
Valeria työnsi itseään miestä vasten ja suorastaan ulisi.

Loki ei yhtään varonut kynsiensä kanssa, vaan piteli niitä naisen sisällä työntäjensä lomassa välittämättä lainkaan siitä repisikö Valeriaa sisältä. Loki jatkoi työntöjään rajusti, saavuttaen omaa huippuaan. Hänellehän ei ollut väliä, saisiko nainen vai ei, mutta Lokilla oli kuitenkin sellainen kutina, että hän saisi tyydyttää myös Valerian loppuun asti.

Repivä kipu sekottui nautinnon aaltoihin ja sykähdyksiin niin, ettei Valeria kyennyt kiinnittämään siihen huomiota. Suoraan sanottuna se kuului hyvin suurelta osin osaksi sitä nautintoa, joka lykki häntä auttamattomasti eteenpäin.
Valeria laukesi huutaen, upottaen kyntensä kalliiseen tapettiin seinällä ja toisen käden puristaessa sängynpäädyn kovaa puuta sisäänsä.

Kaikki tapahtui niin yllätteän, ettei nainen ehtinyt edes kissaa sanoa. Tavallisesti hänen nuoret rakastajansa uuvahtivat huomattavasti nopeammin kuin hän. Loki näytti kuitenkin osaavan asiansa ihan huomaamattaan.
Poika pääsisi varmasti toistekkin hänen kyytiinsä.

Hurmio ja kaiken suoranainen täyttymys lähentyi myös blondin osalta. Valerian huuto, joka oli kuin kaunis sinfonia, sai Lokin laukeamaan lopulta. Käsi joka oli pidellyt Valerian hiuksia kiskaisi rajusti taaemmas miehen selän kaartuessa kaarelle. Loki ulvoi voiton riemuisena lauetessaan kuin mielipuoli eläin.

Kun raiskaus oli tavallinen harrastus, sitä kehitti hyvin äkkiä staminaa, jonka avulla jaksoi kauemmin. Ja koska Valeria ei ollut niitä naisia, joita tarvitsi jotenkin erikoisemmin helliä jotta nuo saisivat, Lokin ei tarvinnut edes yrittää, ei sillä että olisi sitä tehnyt muutenkaan.

Lopulta ulvonta kuoli Lokin kurkusta ja mies lysähti uupuneena mutta edelleen voitonriemuisena vuoteelle. Hullunkiilto kimallellen silmissään ja katseli ahnaasti ohutta pientä verivanaa joka oli muodostunut Valerian kylkiin hänen kynsistään.

Valeria ei romahtanut vuoteelle. Tarvittiin paljon enemmän ja jotain huomattavasti isompaa, että hänet saisi kaatumaan. Hän istuutui Lokin viereen alastomana käsiinsä nojaten ja pitkiä sääriään venytellen. Hän katsoi Lokia aavistuksen huvittuneesti hymyillen.

”Reipas poika”, Valeria hymähti. Samassa hän huomasi kapean verivanan, joka oli Lokin kynsien aikaansaannosta. Hän pyyhkäisi sen pois sormellaan ja katsoi Lokia. ”Jos otat tätä lisää, joudumme luultavasti ottamaan uusintakierroksen. Tuskin olet tottunut tällaiseen tavaraan ennestään.”

Loki seurasi hyvin tarkkaan Valerian käsiä ja sormia, jotka pyyhkäisivät verivanaa. Lähes ahnaasti. Naisen veri oli ollut jotain niin taivaallista ja huumaavaa, ettei Loki edes pystynyt unohtamaan sen makua suussaan. Hän halusi lisää, kaipasi lisää.

Virne kohosi blondin huulille ja hän nosti hullunkiiltoisen katseensa Valeriaan. "Yritätsä koukuttaa mua tohon?", Vaikkakin hullu, saattoi Lokillakin joskus olla niin sanottuja kirkkaita hetkiä, jolloin tuo ymmärsi mitä ympärillä tapahtui. Toisaalta, Loki oli jo koukussa.

Valeria naurahti katsellessaan veren kuivumista sormensa päässä. ”Kultaseni, ei minun tarvitse yrittää. Pisarakin minun vertani koukuttaa vahvemmankin vampyyrin täydellisesti. Sinä olet jo totaallisen koukussa. Et selviä pitkiä aikoja ilman tätä.”

Valeria nuolaisi veripisaransa sormensa päästä selväeleisesti, niin ettei se vain jäisi Lokilta huomaamatta. ”Näin puhdasta vampyyrinverta ei ole ole enää juuri kenelläkään heireillä olevalla. Kaikki muut ovat joko kuolleet tai sitten nukkuvat.”

Lokin kulmat kurtistuivat Valerian sanoille, vaikka hän olikin jo asian tiennyt, niin sen kuuleminen naisen suusta sai hänet silti ärtymyksen valtaan. Loki oli joka alkuun hieman sanaton, eikä tiennyt mitä hän olisi asiasta voinut sanoa. "Niinhä sä luulet.", Lopulta uhmaikä puski taas esiin.

Lähes kateellisena Loki katsoi kun Valeria nuolaisi veripisaran sormistaan. Hän olisi halunnut sen. Tarvinnut sen. Mutta jääräpäisesti Loki kieltäytyi uskomasta olevansa koukussa. "Noh, sait huvis, pääsenks ny?", Loki virnisti, yrittäen näyttää siltä ettei häntä kiinnostanut Valerian veri ja nousi istumaan, selkä naista kohden.