Verivala (Jilli&Shakke K-18 S/M)

”Jos haluat”, Valeria sanoi hymyillen. ”Tuossa isossa vaatekaapissa on miestenvaatteita.”

Valeria nousi itsekkin ja asteli hakemaan silkkisen aamutakkinsa, joka lojui eräällä nojatuolilla. Hän otti esiin savukeaskin ja sytytti yhden pitkän ja kapeista savukkeistaan. Sen jälkeen hän kumartui ottamaan vanhan näköisen puhelimen pöydältä. ”Ota tämä. Siinä on numeroni tallennettuna. Tällä hetkellä et kestä paria päivää pidempään ilma vertani. Saat minut tällä kiinni. Muuten löytämiseni on käytännössä katsoen mahdotonta.”

Hän ojensi puhelinta Lokia kohti. Mies saisi rauhassa päättä ottaisiko hän sen vai jättäisikö hän sen jälkeensä.

Loki tuhahti virne naamallaan ja nousi alastomana sängyltä venytellen hieman selkäänsä, kuin mitään epätavallista ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hänen sisällään kuitenkin kiehui viha. Hän asteli Valerian perässä hetken aikaa ja katsoi sitten naisen ojentamaa puhelinta kuin halpaa makkaraa. Ensin Loki ajatteli lyövänsä puhelimen naisen kädestä ja käyvän tuon kimppuun, mutta jokin pieni ääni käski toisin.

"Hah, en mä tätä tuu tarvii.", Hän tuhahti napatessaan puhelimen raivokkaasti Valerian käsistä. Tämän jälkeen Loki asteli Valerian osoittamalle vaatekaapille ja penkoi sieltä itselleen siedettävät vaatteet. Ana kyllä huomaisi, ja Ana kyselisi. "Ciao, ämmä.", Loki heilautti kättään selkänsä yli virnuillen.

Valeria hymyili tyytyväisenä Lokin mentyä. Lagnia ei ollut liioitellut kertoessaan millainen Loki oli. Nuori vampyyri oli todellinen jääräpää. Nyt Valerian ei tarvinnut kuin odottaa, että Loki ottaisi yhteyttä ja sitten hän voisi viimeistellä heidän sopimuksensa. Siihen ei menisi montaa päivää. Jos poika olisi sitkeä, niin korkeintaan viikko.
Hän voisi käyttää ajan hyödyksi ja lomailla.