Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Valérianen kasvoilla välähti hymy miehen torjuessa hänet, juuri niin kuin hän oli ajatellutkin. Hän otti lähes kiitollisena vastaan vatsaan tähdätyn iskun. Kauan kaivattu kivun tunne valtasi hänen ruumiinsa. Ihminen olisi saattanut hyvinkin tuupertua moisesta, mutta ei yli neljäsataa vuotias vampyyri. Valérianen hymy muuttui lähes autuaaksi, mutta tämä oli vasta lämmittelyä.
Sen sijaan, että hän olisi tuupertunut maahan, hän vei kätensä maahan ottaakseen ruumiinsa vastaan. Voimistelijan ketteryydellä, hän kierähti kuperkeikan kauemmas Leonista ja pysähtyi vähän matkan päähän, tuon selän taakse kyykkyasentoon.

Valériane kohottaa innosta tuikkivan katseensa hetkeäkään epäröimättä takaisin Leoniin. Katse mieheen naulittuna, hän nostaa itsensä seisomaan.
Hän pudottaa toisen kettingin kädestään, pitäen kuitenkin toisen. Hän syöksyy kohti miehen jalkoja, tarkoituksenaan kampittaa mies kettinkiä apunaan käyttäen. Vampyyrin voimalla ja nopeudella hän sivaltaa apuvälineensä miehen jalkojen taakse ja yrittää saada kiinni sen toisesta päästä vetääkseen miehen siitä selälleen.

Jos hän onnistuisi, hän nousisi Leonin rintakehän ja samalla käsien päälle. Hänen aikomuksenaan oli jakaa muutama teräksinen luuvitonen miehen leukaperiin.

Yleisön hurraus kuului vaimeana hänen korvissaan, niin keskittynyt hän oli tappelun tuomaan huumaan. Yleisö vain innostui Valérianen kettingin käytöstä.

Yleinsön huuto oli hyvinkin häiritsevää. Leon kierähti nopealla liikkeellä ympäri takaisin kohti Valérianea ja sai tämän takaisin näkökenttäänsä juuri parahiksi naisen hyökätessä uudelleen. Leonin kasvoilta ei virnistys kuitenkaan kadonnut hetkeksikään. Hän antaa naisen kaataa itsensä mattoon, mutta ei Valérianen haluamalla tavalla. Lähtiessään kaatumaan Leon nostaa kätensä niskansa taakse valmiiksi, ja heilauttaa jalkojaan kaaressa, aikeenaan potkaista Valérianea päähän ennenkuin veisi liikkeensä päätökseen, jossa kädet ottavat ensimmäisenä vastaan lattian, ponnistaen jälleen Leonin ruumiin pystyyn jalkojen liikeradan avustuksella.

Leon ei kuitenkaan jää odottamaan seuraava hyökkäystä, oli hänen potkunsa osunut tai ei, ja samassa kun hänen jalkansa koskettavat uudelleen mattoa, hän ponnisttaa voimalla eteenpäin. Ennen varsinaista iskua hän tekee yhden sivuaskeleen, ollen puolittain Valérianen vieressä, käden hakeutuessa naisen kurkkua kohden samalla kun vasen jalka yrittää pyyhkäistä naisen jalat alta. Mikäli Valériane kaatuu, Leon paiskaa tuon kurkusta pitäen voimakkaasti mattoon.

Potku osuu Valérianea kasvoihin. Leukaluuhun osunut isku sai tähdet vilisemään hänen silmissään. Naisen teki mieli sulkea silmänsä ja nauttia tunteesta. Osuman voima käänsi hänen päänsä sivuun niin, että niskassa rusahti. Pisto tuntui selkärangassa asti. Valéria ei kuitenkaan voinut jäädä paikalleen makaamaan.
Hän nousi seisomaan vain huomatakseen olevansa selällään lattialla. Hänen henkitorvensa puristuu kasaan miehen käden alla. Iskeytyessöön lattiaan hänen suustaan kakaa pienimuotoinen ähkäisy, mutta hän katsoo edelleen Leonia silmiin.
”Anna tulla”, nainen kähisee maatessaan lattialla. Juuri nyt hän ei aio pistää vastaan.

Leon on täysin hurmassa, eikä enää kuule ympärillään kaikuvaa meteliä. Hänen harkintakykynsäkkin on hämärtynyt, eikä nuorukainen tajua ettei hänellä ole loppujen lopuksi aitoa mahdollisuutta voittaa. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Nopealla liikkeellä Leon heilauttaa itsensä hajareisin Valérianen ylle ja alkaa takoa toista nyrkeillään ympäri tämän yläkroppaa. Hieman mielipuolinen virne koristaa Leonin kasvoja eikä hän näe enää muuta kuin Valérianen sumean hahmon allaan. Muu maailma on unohtunut. Oli vain verta kiehuttava hurmio joka juonsi juurensa sadismista. Leon olisi voinut nauraa hurmiosta, mutta jossakin sisimmässään hän tiesi ettei tämä ollut tässä, hän ei voittaisi, ja nämä ajatukset saivat hänet vain virnistelemään hetkellisestä hurmiosta.

Valériane antoi iskujen tulla. Hänen oli pakko sulkea silmänsä ja hetken aikaa vain nauttia. Hänen ruumiinsa halusi suojautua iskuilta. Se pieni järjen hiven suorastaan huusi, että Valérianen oli nostettava ruumiinsa, heitettävä Noel päältään ja suojeltava itseään. Mutta miten hän olisi voinut, kun kipu sai hänet elämään? Hän oli jälleen aidosti elossa. Aamulla hän ujuttautuis sisään taas pikku hiirulaisen olemukseen, mutta ei vielä.
Auts.
Leonin isku osui hänen solisluuhunsa ja mursi sen. Okei, nyt riittää. Valérianella olisi luultavasti vielä muutama ottelu käytävänään ja luiden korjaantumiseen meni aikaa. Kasvojen luilla ei ollut niin väliä. Niitä oli tainnut murtua jo useampi. Jossain vaiheessa kipua on vaikea ruveta erottelemaan.

Valériane painoi kätensä lattiaa vasten tukien näin ylävartaloaan. Seuraavaksi hän jännitti vatsalihaksiaan, nostaen lantionsa ylös. Hän piti alavartalonsa paikoillaa, ruveten käyttämään reisilihahsiaan, saadakseen jalkansa kiedotuksi takaa päin Leonin kurkun ympärille. Hommaa vaikeutti hieman se, että mies istui hänen päällään, mutta pitkällä ruumiilla se ei ollut mahdoton.

Kun hän saisi jalkansa oikeaan paikkaan, hän yrittäisi vetää Leonin pois päältään.

Hurmionsa tuoksinnassa Leon ei meinannut rekisteröidä lainkaan naisen liikkeitä, vasta sitten kun oli hieman liian myöhäistä enää väistää, hän tunsi naisen jalkojen kiertyvän kaulansa ympärille. Leon heilahtaa selälleen, tekee kuperkeikan taakse ja jää hetkesi kyykkyyn tarkkailemaan tilannetta. Virne on edelleen miehen huulilla ja tämän kulmahampaat hieman pidemmät. Niitä kutitti, voi jestas miten niitä kutitti. Hän halusi päästä upottamaan hampaansa Valérianen kaulaan ja pian, hän halusi iskeä tuota vielä enemmän kunnes veri tahraisi maton.
Leon nostaa toisen nyrkkinsä huulilleen ja lipaisee siitä verta. Ah, maku oli mitä mainion. Hänen koko kehonsa kihelmöi edelleen ja lihakset värisivät ihon alla puhtaasta innosta. Vaikka hän saisikin selkäänsä, se ei haitannut kunhan hän pääsisi purkamaan paineensa.

Leonin ponkaistessa ylös, Valériane tekee samoin. Hän huojuu heteken aikaa paikoillaan ja yrittää saada näkökenttänsä selkeytymään. Hän pyyhkäisee omaa verta pois kasvoiltaan ja sylkäisee sitä myös lattialle. Hänen ruumistaan särki, mutta se ei häntä häirinnyt.
Saatuaan päänsä selväksi, hän saattoi kiinnittää katseensa Leoniin. Hän viskaa viimein toisenkin kettingeistään nurkkaan.

Hyökätessään hän yrittää harhautusta. Hän hyökkää heikomman kätensä kyynärpää edellä, tarkoituksena tähdätä se suoraan Leonin rintalastaan. Juuri ennen iskun osumista hän tarttuisi paremmalla kädellään Leonin kurkkuun ja tähtäisi sääripotkun miehen polvilumpioon, toivoen että iskut saisivat tältä jalat alta.

Harhautus tulee Leonin sokean silmän puolelta eikä mies ehdi reagoimaan varsinaiseen hyökkäykseen ajoissa. Yllättynyt älähdys pakenee Leonin huulilta hänen iskeytyessä vuorostaan lattiaan. Virne ei kuitenkaan katoa kasvoilta.
Tätä se oli. Tästä se vanha pierukin oli aikoinaan puhunut. Laillisemmasta tavasta purkaa Noelin patoutumat. Hän ei ollut koskaan välittänyt ammattimaisesta tappelusta, ei edes undeground tappeluista, sillä siellä oli kuitenkin säännöt, vaikkakin vain yksi. Se rajoitti Leonia aivan liikaa ja sai miehen tuntemaan itsensä kahlituksi. Hän halusi tappaa.
Muistit Meynardista saavat Leonin virneen levenemään hänen odottaessaan iskujen satavan päälleen. Hän ei kuitenkaan aio alistua. Maatessaan nyt matolla, Leon kohottaa nopeasti käsivartensa ristiin kasvojensa suojaksi.

Valériane painaa kädellään Leonia kurkusta lattiaa vasten. Hän virnistää miehen nostaessa kätensä kasvojensa suojaksi. Hänen nenästään tipahteli verta miehen käsivarrelle.
Hän asettui nopeasti miehen päälle, painaen polvensa tämän haaruksiin. Pikku paine, oikeassa paikassa piti miehet yleensä ihan hyvin paikoillaan. Hänen piti korjata asentoaan vain hiukan tukevammaksi. Vapaalla kädellään hän tarttuu Leonin käsiin kammetakseen ne pois tämän kasvoilta. Jos hän onnistuu tavoitteessaan, hän nostaa ne oman kätensä alle tämän pään päälle.

Odotus palkitaan oli hieno sanonta aina silloin tällöin. Valérianen jalka hänen haaruksissaan tuntui epämiellyttävältä ja sai raivon sykähtämään miehen sisällä. Leon ei voinut sietää ajatusta naisen alistettavaksi tulemisesta. Kun Valériane yrittää kammeta hänen kätensä pois kasvoilta, Leon jännittää vatsalihaksensa ja tuo yläkroppansa sekä päänsä vauhdilla ylös, tähdäten omaa otsaansa vasten naisen otsaa.

Otsat kolahtavat yhteen ja Valériane kiroaa, mutta se ei varsinaisesti hätkähdytä häntä. Hän painaa polveaan tiukemmin miehen haaroja vasten ja lisää voimaansa miehen kurkulla haluten miehen takaisin lattianrajaan. Jos hän onnistuisi, hän rupeaisi jakelemaan vuorostaan iskuja Leonin kasvoihin.

Leon irvistää kivusta nivusissaan. Perkele, hän ei suostuisi naisen alistamaksi. Hänen vatsalihaksensa eivät kuitenkaan pärjää painetta vastaan ja Leonin takaraivo kopsahtaa takaisin mattoon. Aikomatta kuitenkaan luovuttaa, hän nostaa kätensä jälleen suojaamaan kasvojaan Valérianen iskujen alkaessa sadella hänen ylleen.
Leon ponnistaa toisen jalkansa ylös matosta, aikeenaan iskeä polvella suoraan naista selkään.

Valériane irvistää hieman tuntiessaan Leonin polven seläässään. Hän ei anna sen häiritä itseään, vaan ponnahtaa takaisin seisomaan. Hän kierähtää päkiällään ja tähtää napakan potkun Leonin ohimoon. Hän toivoo osuvansa riittävän lujaa, jotta miehellä menisi taju ja hän voittaisi.

Leon ehtii suojata päätään sen verran, että potkun tullessa hänen tajuntansa pysyy, vaikkakin heikkenee. Hänen päässään pyöri eikä hän kyennyt hetkeen näkemään kuin pimeyttä. Tälläistäkö oli olla täysin sokea? Oliko hän viimein saanut sen lopullisen iskun joka veisi hänen näkönsä?
Leon pitelee päätään ja makaa kyljellään matolla. Hän puristi silmiään kiinni, peläten ensimmäistä kertaa elämässään. Ei, hän ei halunnut olla sokea. Hän halusi nähdä tuskaisat ilmeet ihmisten kasvoilla. Noel tarvitsi näköään jos halusi tehdä työtään.
Maattuaan hetken paikoillaan, Leon raottaa vasenta silmäänsä. Näkymä oli aikaista sumeampi, mutta hän näki. Hitaasti Leon kohottautuu polviensa ja käsiensä varaan. Hän ei enää virnuillut. Pelko oli ollut odottamaton tunne, pelko ajoi ahtaalle.
"Mitä oikein yrität, nainen? Herättää Noelin?", Leonin ääni on julma ja kylmä.

Valériane pidätteli itseään, jotta ei olisi vajonnut miehen viereen varmistamaan, että tämä olisi kunnossa. Leon saattaisi vain harhauttaa. Sen sijaan hän perääntyi muutaman askeleen, asettui seisomaan mahdollisimman tukevasti ja nosti kätensä ylös puolustusasentoon.
Hänen silmissään välähti, kun mies puhui ensimmäistä kertaa heidän taistelunsa aikana.
”Minulla ei ole pienintäkään hajua siitä miten sinun... Teidän pääkoppanne toimii, joten älä syytä minua sellaisesta mistä en tiedä mitään. En aikonut herättää häntä”, Valériane sanoi, perääntyen yhden askeleen. Hän piti ruumiinsa edelleen jännittyneenä, valmiina torjumaan iskuja ja hyökkäämään uudelleen.
Hän irvisteli samalla luiden napsahdellessa takaisin paikoilleen. Hänen nenänsä oli lakannut viimein vuotamasta, mutta hänen kasvonsa olivat veren peitossa.

”Jatkaako tulokas vielä?” joku katsomossa huusi, malltamattoman saamaan selville, kuinka ottelu päättyisi.
”Vähemmän puhetta! Enemmän iskuja!” huusi toinen.

Raivosta säteilevät silmät kääntyvät katsomoon. Oi kyllä, hän jatkaisi, ja kun hän olisi valmis, hän tappaisi joka ainoan saatanan rotan tuosta katsomosta. Pelko ei selvästikkään sopinut Leonille. Kyllä hän oli sitä saattanut aiemminkin tuntea, mutta poisti sen muististaan kuten kaiken muunkin mitä ei sinne halunnut, joten tavallaan tämä oli ollut Leonille ensimmäinen kerta. Ja se oli vielä tehty julkisesti. Kukaan muu ei tietenkään tiennyt hänen tuntemuksistaan. Sivusta katsojat olivat vain nähneet hänet maassa pitelemässä päätään. Nainen saisi kuitenkin maksaa. Jos hänen tajuntansa pettäisi, Noel heräisi.
Sanoen sanaakaan, Leon ponnistaa itsensä vauhtiin ja hyökkää Valérianen jalkoja kohden, aikeenaan yrittää viedä jälleen naiselta jalat alle niin että tuo kaatuisi naamalleen. Jos Leon onnistuisi, hän hyökkäisi istumaan naisen selän päälle, tarttuisi naista leuan alta ja vääntäisi kunnes toinen huutaisi armoa.

Valériane on valmiina hyökkäykseen. Nyt oli ilmeisesti aika ruveta tappelemaan tosissaan. Tähän mennessä hän oli vain leikitellyt, kuin kissa hiirellä. Hän ei koskaan otellut näissä kamppailuissa tosissaan, sillä hänen päätarkoituksensa oli tuntea kipua. Eikä hän tuntisi sitä, jos pyrkisi torjumaan iskut.
Hän väisti Leonin hyökkäyksen hyppäämällä sivuun. Hän aikoi olla miestä nopeampi ja istua hajareisin puolestaan tämän selän päälle ja painaa tämän molemmin käsin päästä lattiaan. Leon olisi voinut ilmoittaa, että Noel herää, jos hän joutuu tajuttomaksi. Valériane olisi silloin käyttänyt jotain muuta taktiikkaa, eikä olisi tähdännyt potkuaan päähän.

Leon tuntee jälleen maton tervehtiman ruumistaan jysähtäessään lattiaan. Kuvottava kipu sai hänen päänsä jälleen pyörähtämään muutaman kerran ympäri, ja Leon sai taistella pitääkseen pyörityksen poissa ja tajuntansa koossa. Leon tyrkkää kyynärpäällään kohti naisen kylkeä tuon ollessa hänen selässään, ja käyttäen kätensä voimaa vipuna hän yrittäisi puolestaan kierähtää naisen päälle, jolloin hän yrittäisi haudata kyynärpäänsä tämän kurkkuun.

Valériane pitää edelleen Leonin päästä kiinni toisella kädellään, kun taas toisella hän pyrkii painamaan Leonin käden takaisin lattiaan. Samalla hän pyrkii pitämään taspainonsa pysyäkseen Leonin selässä.
”Auttaisiko pikku ruokailu pitämään Noelin tajuttomana?” Valériane kysyy hellittämättä otteitaan.

Leon luo vasemman olkansa yli epäilevän katseen. "Kunhan pysyn tajuissani, Noel pysyy unessa.", Hän murahtaa rimpuillessaan edelleen Valérianen alla. Hänen päänsä ja toinen kätensä ovat lukittuina lattiaan, ja vapaan kätensä Leon tukee kylkensä viereen je lähtee ponnistamaan itseään ylös voidakseen kierähtää selälleen jotta saisi naisen lukituksi alleen.

Valériane nousee seisomaan päästäen Leonin kierähtämään yksikseen selälleen matolla. Hän astuu muutaman askeleen taaksepäin. Samalla hän nostaa ranteensa suulleen ja puree valtimon auki. Veri lähtee valumaan iloisesti uutta kulkureittiään pitkin ja tipahtelee pian lattialle.
Yleisössä käy kohahdus. Valériane tietää tasan tarkkaan miksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun matolla ruokaillaan.
”Otahan tuosta”, hän sanoo seisoen edelleen paikoillaan, mutta ojentaen avonaista haavaa kohti Leonia. ”Ja jos vittu yrität mitään muuta, isken pääsi halki lattiaan. Voimme jatkaa kun olosi on parempi. Meistä tuskin kumpikaan haluaa, että parempi puoliskosi herää.”

Leon vetäytyy automaattisesti kauemmas päästyään vapaaksi. Hän ei ole uskoa sumeaa silmäänsä. Hän näkee vain heikosti punaisen juovan joka valuu naisen ojennetusta kädestä lattialle, mutta hän haistaa veren tuoksun sitäkin paremmin. "Mitä helvettiä sinä oikein meinaat?", Vielä alistamistakin enemmän Leon inhosi sääliä, almuja. Hän irvisti inhoten verelle vaikka se houkuttikin häntä niin että sai hänen hampaansa kutisemaan entistä pahemmin. Jos hän ruokailisi naisesta, hän voisi yhtä hyvin myöntää hävinneensä ja alistua tämän jalkoihin kuin koira.
Leon kohottautuu koko pituuteensa ja rusauttaa niskaansa. Hitaasti hän astelee Valérianen luokse ja tarttuu melko rajusti tätä kädestä. "Tätäkö sinä haluat?", Leon kysyy virnistäessään. Hän kuitenkin kohottaa käden huulilleen ja suutelee haavaa. Hän näyttäisi tälle naiselle vielä. Leon avaa suunsa ja juo. Hän ei kuitenkaan ota paljoa, ennenkuin antaa hampaidensa upota nopeasti ranteen ihon läpi.

Valériane seisoo tukevasti paikallaan ja vaikka hän tarjosikin rannettaan miehelle, hän oli valmis torjumaan mahdolliset iskut. ”Autan kaveria”, hän sanoo lähes ivallisesti miehen hämmästellessä hänen toimiaan. ”Juo nyt vain. Ei tästä tule muuten paskaakaan.”
Nainen hymyilee miehen tarttuessa lopulta hänen käteensä. Hän ähkäisi miehen upottaessa hampaansa hänen ranteeseensa. Samantien hänen huuliltaan karkasi huokaus. Helvetin huoran penikka... Valériane pyrki pyyhkimään mahdollisimman paljon myrkyn vaikutuksista pois, pystyäkseen keskittymään oleelliseen.
”Oliko tuo nyt sitten reilua?” hän kysyy paksulla äänelllä. ”Minä autan sinua ja sinä puolestasi puukotat minua selkään samalla.”

Leon virnistää mitä ilkikurisemmin. "Mitä oikein odotit? Että kelistyn eteesi ja tarjoan vatsaani rapsutettavaksi?", Hän toteaa pilkallisesti hypähtäessään kauemmas siltä varalta että Valériane aikoisi iskeä häntä. Hän ei tosiaankaan aikonut alistua. Se ei vain yskinkertaisesti kuulunut hänen tapoihinsa.
"Noh, vieläkö haluat jatkaa, vai haluatko siirtyä ulos?", Leon virnuilee yhä.

Valériane nuolaisi verta omasta ranteestaan, pitäen silmänsä kiinni Leonissa. ”Kiitos äskeisen temppusi, molemmat ovat varsin houkuttelevia tarjouksia”, nainen sanoo.
Hän tunsi jännityksen väreilevän ympärillään. Yleisö odotti epätoivoisesti mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Leonin hampaista purkautuneen, nautintoa tuovan myrkyn vaikutukset tuntuivat edelleen Valérianen kehossa. Se sai hänen ajatuksensa harhailemaan sivuraiteille ja miettimään millaista olisi naida tämän miehen kanssa. Jos mies olisi yhtä hurja pedissä, se olisi luultavasti kaikin puolin tyydyttävä kokemus.
”Tosin, mikään ei estä meitä tekemästä molempia”, nainen virnistää. ”Joten hoidetaan tämä ensin alta pois ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.”

Valériane ponkaisi vauhtia ja syösyi jälleen kerran Leonin kimppuun. Jos hän saisi vielä tilaisuuden, hän maksaisi miehelle kyllä takaisin.
Hän oli nähnyt riittävästi tietääkseen, kumpi oli miehen heikko puoli. Niinpä hän siirsi hyökkäyksensä sille puolelle ja tähtäsi nyrkin iskunsa sitä kautta miehen leukaa kohti.